:: wikimiki.org ::
| 1000-vuosituhat Eaa |
1000-vuosituhat eaaVuosituhannet: 3000-vuosituhat eaa 2000-vuosituhat eaa - 1000-vuosituhat eaa - ensimmäinen vuosituhat eaa ensimmäinen vuosituhat
----
Tärkeitä tapahtumia
- Babylonin toinen dynastia
- Ensimmäiset bantut muuttavat Länsi- Afrikasta
- Israelilaiset saapuvat Kanaanin maahan
- Egyptin keskimmäinen valtakunta (2052 – 1570 eKr.)
- Palestiinan valtakunta (1800 eKr.)
- Egypti pitää Palestiinaa ja Syyriaa vallassaan (1600 – 1360 eKr.)
- Ateena perustetaan (1235 eKr.)
- Juutalaisuuden alku (1200 eKr.)
- Troijan tuho (tarun mukainen ajoitus 1184 eKr.)
Tärkeitä henkilöitä
- Tutankhamon, Egyptin faaraona noin vuosina 1336 eaa — 1327 eaa
(ks. ajan merkitseminen)
Luokka:Vuosituhannet
ja:紀元前2千年紀
VuosituhannetNämä sivut sisältävät vuosituhansien ja vuosisatojen tapahtumat. Yksittäisten vuosisatojen sivut sisältävät listat vuosikymmenistä ja vuosista.
Katso myös Historia erilaisista historiallisista tapahtumista.
Aikaisempia ajanjaksoja varten katso kosmologinen ajanlasku, geologinen ajanlasku, evolutionaarinen ajanlasku, jääkausi, kivikausi
- 10000-vuosituhat eaa
- 9000-vuosituhat eaa
- 8000-vuosituhat eaa
- 7000-vuosituhat eaa
- 6000-vuosituhat eaa
- 5000-vuosituhat eaa
Luokka:Vuosisadat
ja:年表
simple:Century
Ensimmäinen vuosituhat eaaVuosituhannet: 2000-vuosituhat eaa 1000-vuosituhat eaa - ensimmäinen vuosituhat eaa - ensimmäinen vuosituhat 1000-vuosituhat
----
Tärkeitä tapahtumia
- Persialaissodat (499 eaa - 448 eaa)
- Peloponnesolaissota (431 eaa-404 eaa) Ateenan ja Spartan välillä.
- Puunilaissodat (264 eaa - 241 eaa, 218 eaa - 202 eaa ja 149 eaa - 146 eaa) Rooman valtakunnan ja Karthagon välillä.
- Rooman valtakunnan nousu vuosituhannen loppupuolella
Tärkeitä henkilöitä
- Homeros, Iiliaksen ja Odysseian tekijä
- Gautama Buddha, buddhalaisuuden perustaja
- Zarathustra, zarathustralaisuuden perustaja
- Laotse, Taolaisuuden perustaja
- Kungfutse (500-luku), kungfutselaisuuden perustaja
- Kyyros Suuri (noin 576 eaa - 529 eaa), Persian valtakunnan perustaja
- Pythagoras (582 eaa — 496 eaa), matemaatikko
- Eukleides, matemaatikko
- Platon (427 eaa — 347 eaa), filosofi
- Aristoteles (384 eaa — 322 eaa), filosofi
- Aleksanteri Suuri (356 eaa — 323 eaa), Makedonian kuningas
- Arkimedes (287 eaa — 212 eaa), fyysikko
- Julius Caesar (100 eaa — 44 eaa), roomalainen sotilas ja poliitikko
(ks. ajan merkitseminen)
Luokka:Vuosituhannet
ja:紀元前1千年紀
Ensimmäinen vuosituhatVuosituhannet: 1000-vuosituhat eaa ensimmäinen vuosituhat eaa - ensimmäinen vuosituhat - 1000-vuosituhat 2000-vuosituhat
----
Tärkeitä tapahtumia
- Kristinusko syntyy (30-luku)
- Islam syntyy (600-luku)
- Rooman suuruuden aika vuosituhannen alussa ja romahtaminen 400-luvulla
Keksintöjä
- Paperi kehitetään Kiinassa
Tärkeitä henkilöitä
- Augustus (62 eaa - 14 jaa), ensimmäinen Rooman keisari
- Jeesus Nasaretilainen (Jeesus Kristus) (n. 5 eaa - n. 30 jaa), kristinuskon keskeinen henkilö
- Konstantinus Suuri (272/274 - 337), ensimmäinen kristitty Rooman keisari
- Muhammed (570 - 632), Islamin uskon perustaja
- Kaarle Suuri (747 – 814), keisari ja frankkien kuningas
(ks. ajan merkitseminen)
Luokka:Vuosituhannet
ja:1千年紀
BabylonBabylon (kreikkaa) eli Baabel, alun perin Babilu oli Babylonian pääkaupunki alkaen kolmennelta vuosituhannelta eaa. Se sijaitsi Eufratin varrella nykyisen Al Hillahin kaupungin paikalla Irakissa, noin sadan kilometrin päässä nykyisestä pääkaupungista Baghdadista. Akkadian bāb-ilû tarkoittaa "Jumalan porttia", joka on käännös sumerin kielisestä nimestä Kadingirra.
Varhaisimmat maininnat Babylonista on päivätyssä taulussa Sargon Akkadilaisen hallituskaudelta 24. vuosisadalta eaa., jolloin siitä tehtiin Babylonian pääkaupunki. Myöhemmin Babylonin asema ja väestö taantui vuosisatojen ajaksi, kunnes Hammurabi palautti sen kuningaskuntansa pääkaupungiksi 18. vuosisadalla eaa.
Babylon oli valtiollisessa, kaupallisessa ja sivistyksellisessä suhteessa Etu-Aasian tärkein kaupunki kolmannelle vuosisadalle eaa., jonka jälkeen se vähitellen rappeutui.
Katso myös
- Baabelin torni
- Baabelin vankeus
Luokka:Historialliset kaupungit
Luokka:Babylonia
Luokka:Irak
ja:バビロン
Palestiina
]
Palestiina (arabiaksi فلسطين ) on alue Lähi-idässä. Sen poliittinen asema on kiistanalainen.
Palestiinasta puhuttaessa pitää erottaa toisistaan Palestiinan alue, palestiinalaishallinto ja Palestiinan arabiväestö, palestiinalaiset, joista osa elää maanpaossa naapurimaissa. Tärkeä asema on myös Palestiinan vapautusjärjestöllä (PLO), jonka johtajana toimi pitkään vastikään menehtynyt Jasser Arafat.
Palestiinan historia
Palestiinasta on kirjoistuslöytöjä jo 2100-luvulta eaa. Egyptiläiset valloittajat valloittivat maan 1500-luvulla eaa. Ensimmäisiä asukkaita olivat indoeurooppalainen heimo, filistealaiset, joka asettui alueelle noin 1200 eaa. Raamatun mukaan kuningas Daavid valloitti heidän maansa. Babylonia valloitti alueen 586 eaa ja Persia liitti Babylonian itseensä. Aleksanteri Suuri valloitti Gazan tienoon 330-luvulla eaa., jonka jälkeen se jaettiin diadokien kesken. Rooma valloitti rannikon 63 eaa. ja maakunta siitä tehtiin vuonna 6. Suuri juutalaiskapina ja Jerusalemin temppelin tuho tapahtui 70.
500-luvulla eaa kreikkalainen historioitsija Herodotos ja myöhemmin Ptolemaeus ja Plinius vanhempi käyttävät alueesta nimeä Syria Palaestina. Roomalaisten kukistettua Juudean juutalaiskapinan 135 maakunta nimettiin Palestiinaksi ja alueen pääkaupunki Jerusalem Aelia Capitolinaksi. Juutalaiset karkoitettiin diasporaan Palestiinasta juutalaiskapinan jälkeen.
Vuonna 638 ensimmäinen kalifaatti valloitti Palestiinan Bysantin valtakunnalta. Fatimidien kalifaatin aikana 900-luvulla juutalaisista tuli alueella vähemmistö. 1000-luvulla seldžukkiturkkilaiset valloittivat Anatolian ja Palestiinan.
Ristiretkien aikana Palestiinaan, Pyhään maahan, hyökkäsivät ristiretkeläiset, jotka pyrkivät valloittamaan pyhät paikat muslimeilta. Lyhytaikaiset ristiretkivaltiot kukistuivat jo 1100-luvulla. Mamelukit valloittivat Palestiinan ayyubidien sulttaanilta 1250 ja 1500-luvulla osmanien valtakunta. Palestiina kuului pääosin turkkilaisten osmanien alaisuuteen ennen brittien tuloa.
Brittiläinen Palestiinan mandaatti
Osmanien valtakunta hajosi ensimmäisen maailmansodan jälkeen. Nykyinen Palestiinan alue on osa brittien ensimmäisen maailmansodan jälkeen Kansainliiton tuella haltuunsa saamasta Ison-Britannian Palestiinan mandaatista, josta lohkaistiin irti Transjordanian kuningaskunta (nyk. Jordania). Alueella eli jonkin verran juutalaisia 1800-luvulla, mutta heitä alkoi tulla lisää, kun siionistit valitsivat alueen suunnittelemansa juutalaisvaltion paikaksi 1897. Britit lupasivat juutalaisvaltion 1917 Balfourin julistuksessa. 1920-luvulla Palestiinaan muutti 10000 juutalaista. Alueelle asetettiin maahantulokiintiöt, mutta jännitys johti useita kertoja väkivaltaan.
Sekä juutalaiset että arabit hylkäsivät vuoden 1936 jakosuunnitelman. Vuosina 1936–1939 arabinationalismi alkoi nousta ja molemmat osapuolet perustivat omia terroriryhmiään brittien kykenemättä pitämään turvallisuutta yllä. Toisen maailmansodan aikana britit kielsivät Euroopan juutalaispakolaisilta maahanmuuton kokonaan.
Vuosina 1946–1947, toisen maailmansodan ja holokaustin jälkeen, Palestiinaan saapui laittomasti 70000 juutalaista. Tilanteen ollessa riistäytymässä käsistä britit ilmoittivat halunsa luopua mandaatistaan. Marraskuussa 1947 YK äänesti Brittiläisen Palestiinan mandaatin jakamisesta juutalaisten ja arabien valtioon, jonka arabit hylkäsivät.
Israelin valtion perustaminen
Väkivallan ja terrorismin aallon jälkeen brittiarmeija vetäytyi alueelta ja juutalaiset julistivat 14. toukokuuta 1948 alueelle perustetuksi Israelin valtion. Alueella jo edellisestä vuodesta lähtien velloneet väkivaltaisuudet kärjistyivät seuraavana päivänä täysmittaiseksi sodaksi, kun arabimaat hyökkäsivät itsenäisyysjulistuksen jälkeisenä päivänä estääkseen juutalaisvaltion synnyn. Israelin puolustusvoimat kukistivat arabiliiton ja valtasivat lisäalueita. Samassa yhteydessä alueelta pakeni suuri määrä arabipakolaisia. Israel onnistui jopa laajentamaan alueitaan, mutta samalla alueelle syntyi pakolaisongelma.
Kartoissa esiintyvät rajat perustuvat suurimmalta osalta vuoden 1949 aselevon rintamalinjoihin, joita nimitetään vihreäksi linjaksi (Green Line). Näiden alueiden katsotaan yleisesti kuuluvan Israelin valtioon. Nämä vuoden 1949 rajat ovat Israel ilman Gazan kaistaa, Golania ja Länsirantaa. Jordania otti haltuunsa 1948 länsirannan ja Egypti Gazan, mutta Israel valloitti nämä alueet 1967. Monet arabit pitävät Israelin valtiota laittomana ja katsovat koko alueen kuuluvan palestiinalaisille eli Palestiinan arabeille. Ympäröivien arabimaiden mielipide on vuosikymmenten kuluessa muuttunut Israelin valtion hyväksyväksi. Nykyiset kiistat koskevat etupäässä Gazan ja Länsirannan asemaa. Erimielisyyksisiä on myös pakolaisten paluun sallimisessa ja jälkeenjääneen omaisuuden korvaamisessa.
Lukuisten sotien jälkeen Palestiinan mandaatista on jäljellä kaksi aluetta, jotka eivät kuulu Israelin valtioon eivätkä muihinkaan yleisesti tunnustettuihin valtioihin. Nämä ovat Gazan kaista Egyptin vastaisella rajalla ja Länsiranta Jordanian vastaisella rajalla. Alueet ovat osittain palestiinalaishallinnon valvonnassa ja osittain Israelin miehittämiä. Israelilaiset ovat laajentaneet asutustaan miehittämilleen alueille rakentamalla alueille siirtokuntia. YK:n turvallisuusneuvosto tuomitsi siirtokunnat laittomiksi maaliskuussa 1979.
Kuuden päivän sota
Israel valloitti vuoden 1967 kuuden päivän sodassa Golanin kukkulat Syyrialta, Siinain ja Gazan kaistan Egyptiltä ja Länsirannan Jordanialta. Se ei ole kuitenkaan näitä alueita suoraan liittänyt itseensä (maita ei voida liittää Israeliin jo pelkästään siksi, koska tällöin juutalaiset olisivat vaarassa tulla vähemmistöksi omassa maassaan). Egypti luopui vaatimuksistaan Gazaan 1979 osana rauhansopimusta, jossa Israel perääntyi Siinailta, ja Jordania luovutti 1988 vaatimuksensa Länsirantaan. YK:n turvallisuusneuvoston päätökset #242 (1967) ja #338 (1973) vaativat Israelia vetäytymään näiltä alueilta ja neuvottelemaan niiden asemasta.
Israel valloitti myös Jerusalemin kaupungin itäosan, joka on liitetty Israeliin ja se on julistettu Israelin pääkaupungiksi. Useat maat eivät hyväksy Israelin vaatimusta kaupungista eivätkä siten Israelin julistusta, jonka mukaan koko Jerusalem on Israelin pääkaupunki. Jerusalem on kahden uskonnon pyhä kaupunki, ja tärkeä myös kristityille. Historiallisesti vanhimmat siteet siihen on kuitenkin juutalaiskansalla, sillä se oli heidän keskeisin kaupunkinsa jo Israelin kuninkaiden Daavidin ja Salomon aikana. Kaupunki on jakautunut osiltaan juutalaisten ja arabien asuttamiin osiin. Palestiinan hallinto on vaatinut itselleen kaupungin itäosaa oman valtionsa pääkaupungiksi.
Nykytilanne
Israel on rakentamassa länsirannalle turva-aitaa, jonka tarkoituksena on torjua palestiinalaisterroristien iskut juutalaissiirtokuntia ja kaupunkeja vastaan. Turva-aita erottaa palestiinalaisten alueet ja israelilaisten siirtokuntien alueet toisistaan ja erottaa suuren osan Länsirannasta erilleen. Se ei noudata vuoden 1949 rajaa vaan menee Länsirannan puolelle. Palestiinalaisten mukaan Israelin turva-aidalla siirtokunnilleen erottamat alueet ovat Länsirannan kaikkien hedelmällisimmät, ja niillä on mm. suurin osa alueen vesivaroista. Turva-aitahanke on tuomittu laajasti ja mm. YK pitää sitä laittomana.
Palestiinalaiset
Palestiinalaiset ovat etupäässä arabiaa puhuvia muslimeja, kristittyjä on 3–6 %:n vähemmistö. Palestiinalaisista 49 % asuu entisen UK:n Palestiinan mandaatin rajojen sisällä, loput ovat pakolaisina lähialueilla. Jordanian asukkaista 50–80 % on arvioiden mukaan palestiinalaispakolaisia tai heidän jälkeläisiään. Osa pakolaisista evakuoitiin arabien toimesta pois tulevan sodan tieltä jo ennen Israelin valtion perustamista vuonna 1948, jolloin Syyria, Jordania, Egypti, Libanon ja Irak hyökkäsivät vastaperustettuun Israeliin. Osa pakolaisista pakeni sodan aikana Israelin armeijan joukkoja ja Israel takavarikoi taakse jätetyn omaisuuden 1950. Ensimmäisen Israelin ja arabien välisen sodan jälkeen palestiinalaisia arabipakolaisia oli n. 700 000. YK:n UNRWA on rekisteröinyt 4 082 300 palestiinalaista pakolaisiksi.
Palestiinalaispakolaisia vuodelta 1948 eivät koske vuoden 1951 YK:n pakolaismäärittelyt. He ovat ainoa pakolaisryhmä, johon sisältyvät myös maanpaossa syntyneet pakolaisten jälkeläiset. Muilla sukupolvia maanpaossa olleilla kansanryhmillä YK:n määrittämä pakolaisen asema ei ole voimassa pakolaisten lapsilla.
Jotkut palestiinalaiset nimittävät itseään filistealaisiksi sen kansan mukaan, joka asutti Palestiinaa ennen muinaisten israelin heimojen muuttoa sinne, ja joilta alue on saanut nimensä. Palestiinalaisten alkuperää ei kuitenkaan ole pystytty kiistattomasti osoittamaan. Palestiinalaisten kansallisidentiteetti muodostui vasta 1900-luvun kuluessa (yleensäkin kaikki arabivaltiot ovat Ranskan ja Iso-Britannian siirtomaa-aikana luomia alueita ja niiden kansallisuus on syntynyt vasta 1900-luvulla).
Joidenkin israelilaisten mukaan erillisestä palestiinalaisesta identiteetistä tai kansanryhmästä puhumiselle ei ole historiallisia perusteita, vaan palestiinalaiset tulisi asuttaa ympäröiviin arabimaihin ja sulauttaa niiden väestöön. Myös Palestiinan vapautusjärjestön (PLO) peruskirjan 1. artiklan mukaan palestiinalaiset ovat erottamaton osa arabikansaa.
Palestiinalaishallinto
Vuonna 1993 perustettiin Oslon sopimuksella palestiinalaishallinto (Palestinian National Authority; PNA tai PA). Palestiinalaishallintoa pidetään palestiinalaisten edustajana kansainvälisissä yhteyksissä. Palestiinalaishallinto on paljolti PLO:n seuraaja, se luotiin neuvotteluissa Israelin ja PLO:n välillä, ja sen presidentiksi valittiin vaaleilla Jasser Arafat, PLO:n johtaja, joka kuoli vuoden 2004 marraskuussa. Arafatin kotiarestin aikana 2003 palestiinalaishallinnon johdossa oli Mahmud Abbas ja hänen jälkeensä Ahmed Qurei. Abbasista tuli vaaleilla valittu palestiinalaisten presidentti Arafatin jälkeen.
Palestiinalaishallinto pitää yllä 40 000–80 000 miehen vahvuisia poliisijoukkoja, jotka on aseistettu automaattiasein ja panssariautoin. Oslon sopimukset rajoittavat poliisivoimat 30 000 mieheen ilman puolisotilaallisia joukkoja tai armeijaa. Poliisijoukoilla ei kuitenkaan ole raskasta aseistusta.
Palestiinalaishallinto järjesti presidentinvaalit 1996, jolloin presidentiksi valittiin Jasser Arafat. Seuraavat vaalit oli määrätty vuodeksi 2001, niitä ei kuitenkaan ole vielä järjestetty al-Aksan kansannousun alkaessa vuonna 2000. Elokuulle 2004 suunniteltuja kunnallisvaaleja siirrettiin eteenpäin marraskuuksi 2004. Tammikuussa 2005 järjestetyssä presidentinvaalissa palestiinalaisten presidentiksi valittiin Mahmud Abbas.
Palestiinalaishallintoa on syytetty demokratian puutteesta, tehottomuudesta ja korruptiosta ja etenkin Israelin taholta myös kyvyttömyydestä hallita militantteja palestiinalaisryhmiä.
Palestiinalaishallinnon alaiset alueet
Maantieteellisesti palestiinalaishallinnossa on kaksi aluetta: Välimeren rannalla olevaan Gazan alue ja Jerusalemin itäpuolelle levittäytyvä Länsirannan alue. Alueet ovat joko kokonaan palestiinalaishallinnon kontrollissa (noin 20 %), osittain palestiinalaisen hallinnossa ja Israelin armeijan kontrolloimana tai täysin Israelin hallussa.
Palestiinan valtio
Palestiinan kansallisneuvosto, maanpaossa oleva palestiinalaisten parlamentti, julisti 15. marraskuuta 1988 Palestiinan valtion perustetuksi kokoontuessaan Algiersissa, Algeriassa. Palestiinan itsenäisyyden on tunnustanut 94 valtiota [http://www.pna.gov.ps/Government/gov/recognition_of_the_State_of_Palestine.asp]. Yhdysvallat ja Israel eivät ole kuitenkaan tätä tehneet.
YK:ssa Palestiinalla on tarkkailijan asema, joka on määritelty seuraavasti: Entities and Intergovernmental Organizations having received a standing invitation to participate as observers in the sessions and the work of the General Assembly and maintaining permanent offices at Headquarters.
Palestiina on myös edustettuna Arabiliitossa ja Kansainvälisessä olympiakomiteassa.
Aiheesta muualla
- [http://www2.helsinginsanomat.fi/kronot/palestiina/01.html HS Verkkoliite - Palestiinan alueen historiaa]
Luokka:Palestiina
Luokka:Israel
ja:パレスチナ
EgyptiEgypti on valtio Pohjois-Afrikassa. Sen naapurivaltioita ovat Israel, Libya ja Sudan.
Egyptissä on arabimaista eniten asukkaita. Noin 70 miljoonasta asukkaasta suurin osa on keskittynyt Niilin varrelle ja suistoalueelle. Tärkeimmät kaupungit ovat pääkaupunki Kairo ja Välimeren rannalla sijaitseva Aleksandria.
Historia
Katso: Muinainen Egypti
Rooman valtakunnan hajottua Egypti jäi osaksi Bysanttia, mutta tuli 600-luvulla muslimien valloittamaksi, jolloin koptit jäivät vähemmistöön. Vuonna 1250 mamelukit ottivat vallan. Egypti kuului vuodesta 1517 Ottomaanien valtakuntaan kunnes Yhdistynyt kuningaskunta otti sen suojelukseensa 1882. Ottomaanien valtakunnan hajottua 1914 Egypti jäi virallisesti Britannialle, jonka alla se itsenäistyi 1922 Egyptin kuningaskuntana, joka kesti vuoteen 1952 asti. Vuosina 1958-1961 Egypti muodosti yhdessä Syyrian kanssa Yhdistyneen arabitasavallan.
Politiikka
Hosni Mubarak on ollut presidenttinä 14. lokakuuta 1981 lähtien.
Osat
Egypti on jaettu 26 kuvernöörin hallintoalueeseen (muhāfazāh). Kuvernöörillä on suurehko valta oman alueensa kehittämisessä.
Kulttuuri
Tunnettuja nähtävyyksiä
- Deir El Medina
- Karnakin temppeli
- Kuningattarien laakso
- Kuninkaiden laakso
- Luxorin temppeli
- Memnonin kolossit
- Sfinksi
Merkittävimmät luonnonvarat
Sfinksi
- öljy
- maakaasu
- rautamalmi
- fosfaatti
- mangaani
Merkittävimmät vientituotteet
- öljy ja öljytuotteet
- puuvilla
Katso myös
- Alabasteri
- Papyrus
Luokka:Egypti
als:Ägypten
ms:Mesir
zh-min-nan:Ai-ki̍p
ko:이집트
ja:エジプト
simple:Egypt
th:ประเทศอียิปต์
Syyria
Syyrian arabitasavalta on Lähi-idän valtio. Syyrian naapurimaita ovat Jordania, Israel, Irak, Libanon ja Turkki.
Historia
Pääartikkeli: Syyrian historia
Syyriassa ovat sijainneet eräät maailman vanhimmista sivilisaatioista. Syyria oli osa heettiläisten, Assyrian, Babylonin, Israelin, Egyptin, Persian, Kreikan ja foinikialaisten valtakuntia ennen joutumistaan Rooman alaisuuteen.
Syyrian alue oli kristinuskon syntysijoja. Islam laajeni sinne 600-luvulla ja Syyriasta tuli yksi uuden uskonnon keskuksista. Seldžukkien valtakauden ja ristiretkien jälkeen Syyria oli arabien hallussa vuoteen 1516, kunnes osmanit valloittivat sen.
Osmanien valtakunnan hajottua ensimmäisen maailmansodan jälkeen Syyria oli Ranskan kansainliiton mandaatti - Ranska oli julistanut itsensä alueen suojelijaksi jo 1700-luvulla. Syyria vapautettiin Vichyn Ranskalta ja julistettiin itsenäiseksi vuonna 1944, mutta vieraat joukot oysyivät maassa vuoteen 1946. Syyria oli YK:n perustajajäsen.
Vuoden 1967 kuuden päivän sodan aikana Israel miehitti Golanin kukkulat, joiden miehitys jatkuu edelleen. Syyrian joukot ovat miehittäneet Libanonia vuodesta 1976, virallisesti rauhanturvatehtävissä. Israel ja Syyria ovat satunnaisesti neuvotelleet rauhansopimuksesta Golanin palauttamista vastaan.
Yhdysvallat on pitänyt Syyriaa terrorismin tukijana ja asetti sen kauppasaartoon 2004. YK:n turvallisuusneuvoston päätös #1559 2. syyskuuta 2004 vaati kaikkia ulkomaisia joukkoja vetäytymään Libanonista, viitaten peitellysti Syyriaan.
YK:n tutkijaryhmä päätyi lokakuussa 2005 tutkimuksissaan tulokseen, että syyrialaiset ja libanonilaiset turvallisuusviranomaiset ovat helmikuun pommi-iskun takana, jossa surmattiin entinen Libanonin pääministeri Rafik Hariri.
Politiikka
Pääartikkeli: Syyrian politiikka
Syyria on virallisesti demokraattinen tasavalta, mutta sitä hallitsee totalitaarinen Baath-puolueen hallinto vuoden 1963 kaappauksen jälkeen. Puolueella on 2/3 enemmistö 250 paikan parlamentissa, josta loppu on jaettu riippumattomien ehdokkaiden kesken. Maa on ollut poikkeustilalainsäädännön alainen vuodesta 1963 lähtien. Syyrialle kuuluvat Golanin kukkulat ovat olleet Israelin miehittämät vuodesta 1967, ja maiden välit ovat muutenkin hyvin kireät. Libanon oli käytännössä pitkään Syyrian miehittämä ja maassa oli parikymmentätuhatta Syyrian sotilasta. Keväällä 2005 Syyria vetäytyi Libanonista.
Syyrian presidentti on Bashar Al-Assad, edellisen presidentin Hafez Al-Assadin poika. Hafez al-Assad johti maata vuodesta 1971 kuolemaansa vuonna 2000 saakka. Perhe kuuluu šiiojen alawiti-lahkoon. Presidentti valitsee ministerit ja pääministerin, jotka muodostavat hallinnon toimeenpanovallan.
Osat
2000
Pääartikkeli: Syyrian osat
Syyriassa on neljätoista maakuntaa (muhafazat):
- Al Hasakah
- Al Ladhiqiyah
- Al Qunaytirah
- Ar Raqqah
- As Suwayda
- Dara
- Dayr az Zawr
- Dimashq
- Halab
- Hamah
- Hims
- Idlib
- Rif Dimashq
- Tartus
Maantiede
Syyrian maantiede
Syyria on enimmäkseen kuivaa tasankoa, rannikolla on kaistale välimerellistä kasvillisuutta. Eufratjoki kulkee Syyrian itäosassa.
Suurimmat kaupunkit ovat Damaskos, Aleppo pohjoisessa ja Homs. Tärkeimmät kaupungit ovat rannikolla.
Ilmasto on kuiva ja kuuma, mutta talvet leudot. Maan ylängöillä sataa talvisin ajoittain lunta.
Talous
Pääartikkeli: Syyrian talous
Syyrian pääasiassa valtion hallinnassa oleva talous on kasvanut hitaammin kuin maan vuotuinen 2,4 % väestönkasvu, ja bruttokansantuote henkilöä kohti on ollut laskussa. Uudistukset ovat sallineet ulkomaisten pankkien tulon Syyriaan, tosin yksityisen pankkisektorin kehitys vie vuosia. Alueen epävakaus katkaisee todennäköisesti vuoden 2002 3,5 % kasvupiikin. Pitkän tähtäimen rajoite on väestönkasvun, teollistumisen ja saastumisen aiheuttama vesipula.
Väestöjakauma
Pääartikkeli: Syyrian väestöjakauma
Syyriassa puhutaan lähinnä arabiaa (80 %); 9,3 % vähemmistö armeniaa ja maan pohjoisosissa myös kurdia, sekä pieni juutalainen vähemmistö.
Uskonnoltaan syyrialaisten arabien enemmistö on muslimeja. Sunneja 74 %, pienemmät lahkot yhteensä 16 %. Loput pääasiassa kristittyjä ja hiukan juutalaisia.
Kulttuuri
Pääartikkeli: Syyrian kulttuuri
Merkittävimmät luonnonvarat
- öljy
- fosfaatti
- kromi
- mangaani
- asfaltti
- rautamalmi
- suola
- marmori
Merkittävimmät vientituotteet
- öljy
- puuvilla
Luokka:Syyria
ms:Syria
zh-min-nan:Syria
ko:시리아
ja:シリア
simple:Syria
th:ประเทศซีเรีย
Juutalaisuus:Tämä on artikkeli juutalaisesta uskonnosta. Juutalaisisesta kansasta kertoo Juutalaiset.
Juutalaiset
Juutalaisuus on juutalaisten uskonto ja kulttuuri. Se on yksi maailman ensimmäisistä monoteistisista uskonnoista, ja yksi vanhimmista vielä nykyaikana harjoitetuista uskonnoista.
Rabbiinisen lain mukaan juutalaisuus on Jumalan kansan uskonnollinen yhteisö. Talmudin mukaan juutalainen on jokainen juutalaisesta äidistä syntynyt tai juutalaisuuteen kääntynyt henkilö. Juutalaiseen uskoon uskova ei ole automaattisesti juutalainen, ellei ole syntynyt juutalaisesta äidistä tai kääntymisen kautta liity juutalaiseen seurakuntaan ja yhteisöön.
Uskonnollisesti juutalaisuus on ajallisesti kristinuskon edeltäjä, mutta Uuden Testamentin tapahtumat erottivat juutalaisuuden kristinuskosta. Juutalaisuus perustuu talmudin määrittelemään lakiin ja sen noudattamiseen, kun taas kristityt uskovat, että Jeesuksen ylösnouseminen sovitti lain rikkeet. Juutalaisuudessa ei yleensä uskota Jeesuksen messiaanisuuteen, vaikka messiaaniset juutalaiset siihen uskovatkin. Muut juutalaiset yhteisöt eivät hyväksy messiaanisia juutalaisia juutalaisiksi, vaan laskevat heidät kristityiksi, koska he uskovat Jeesuksen messiaanisuuteen. Messiaaniset juutalaiset seuraavat sekä juutalaisten että raamatullisten tapojen ja juhlien perinteitä.
Juutalaisia asuu Yhdysvalloissa (5,8 miljoonaa), Israelissa (5,3 miljoonaa) ja Euroopassa alle kaksi miljoonaa. Yhteensä juutalaisia on 13-15 miljoonaa.
Juutalaisuuden raja-alueella on Messiaaninen juutalaisuus, johon kuuluvat synagoogat noudattavat juutalaista synagoogajumalanpalvelusta (riittiä), ympärileikkausta ja tapakulttuuria, mutta korostavat historiallisen Jeesuksen messiaanisuutta. Messiaaniset synagoogat pitävät itse itseään juutalaisina, ja usein huomattava osa niiden jäsenistä on juutalaisia edellä kuvatun matrilineaarisen periaatteen mukaan. Toisaalta ortodoksi-, reformi- ja liberaalijuutalaisuus pitää Messiaanisia synagoogia kristillisinä kirkkoina ja siten ei-juutalaisina. Sama on myös Israelin valtion virallinen kanta.
Juutalaisuuden pohjalta on kehittyivät kristinusko ja islam. Myös Vapaamuurarius, etenkin Suomen vapaamuurariuteen voimakkaasti vaikuttanut skottilainen riitti, on saanut voimakkaita vaikutteita juutalaisuudesta.
Juutalainen jumalanpalvelus
Vapaamuurarius
Juutalaisen jumalanpalveluksen keskeisin osa on Jumalan antaman lain noudattaminen, laupeuden harjoittaminen ja lähimmäisenrakkaus. Juutalainen laki on kirjattu Tooraan (viisi Mooseksen kirjaa), Talmudiin sekä laajaan kirjastoon näitä selittäviä kommentaareja.
Juutalaisen riitin eli seurakunnan yhteisen jumalanpalveluksen teologisesti tärkein osuus on Jerusalemin temppelissä leeviläs-aaronilaisen papiston harjoittama rituaalinen uhripalvelus. Koska Jerusalemin temppeliä ei kuitenkaan ole ollut sen jälkeen, kun Rooman keisari Tiitus tuhosi sen vuonna 3830 juutalaisen ajanlaskun tai 70 länsimaisen ajanlaskun mukaan, temppelijumalanpalvelusta ei ole voitu tuon jälkeen käytännössä harjoittaa. Nykyisen juutalaisuuden piirissä vallitsee syvä erimielisyys siitä, tulisiko Jerusalemin temppeli rakentaa uudelleen ja voitaisiinko temppelijumalanpalvelus jälleen ottaa käyttöön.
Käytännössä juutalaisen seurakuntajumalanpalveluksen muodostaakin nykyään synagoogajumalanpalvelus, jolla ovat omat traditionsa ja vakiintuneet liturgiset rakenteensa.
Juutalaisen henkilökohtaisen jumalanpalveluksen tasot voi taas jakaa käytännölliseen ja spirituaaliseen. Käytännöllisen tason henkilökohtainen jumalanpalvelus on Jumalan antaman lain noudattamista sekä laupeuden ja lähimmäisenrakkauden harjoittamista. Spirituaalinen taso taas ulottuu henkilökohtaisesta rukouselämästä mystiikkaan ja kabbalaan harjoittamiseen.
Juutalainen tapakulttuuri
Juutalainen uskonto liittyy kiinteästi arkipäiväiseen elämään ja käytäntöihin. Uskonnossa annetaan ihmisille lukematon määrä erilasia ohjeita, jota noudattaen pitäisi elää. Lakien noudattamisesta ei ole luvattu mitään erityistä palkkioita, kuten kristittyjen iänkaikkinen elämä, mutta juutalaiset uskovat, että on heidän velvollisuutensa noudattaa näitä lakeja. Juutalaiset uskovat lisäksi, että näiden lakien noudattaminen on heidän velvollisuutensa, eikä heidän asiansa ole arvioida tuleeko ei-juutalaisten myös noudattaa näitä lakeja.
Tärkein ohje juutalaisuudessa koskee lepopäivän (shabat) pyhittämistä, joka on viikon seitsemäs päivä. Koska viikko alkaa (tai alkoi) sunnuntaista, niin tuo seitsemäs päivä on lauantai. Myöhemmin, kun kristityille tuli identiteettikriisi ja he halusivat erottua juutalaisista, he vaihtoivat tuon päivän Kristuksen taivaaseenastumispäivään, joka oli sunnuntai. Juutalaiset katsovat, että tuon lepopäivä alkaa perjantai-iltana, kun aurinko laskee. Koska he haluavat olla varmoja, että eivät riko shabattia, niin tähän lasketaan vielä kahden tunnin varoaika. Shabatin vietto alkaa siis kaksi tuntia ennen kuin aurinko laskee perjantai-iltana ja se päättyy lauantai-iltana, kun aurinko laskee. Sellaisissa paikoissa, joissa aurinko ei laske, kuten napapiirin yläpuolella, noudatetaan joko pääkaupungin aikoja tai Jerusalemin aikoja. Tästä päättää seurakunnan rabbi.
Toinen ohje, joka vaikuttaa oleellisesti juutalaiseen arkipäivään koskee ruokavaliota. Toorassa on tarkkaan määrätty, mitä eläimiä saa syödä ja miten ne on valmistettava, jotta ne kelpaavat syötäväksi. Jos ruoka on valmistettu kaikkien taiteen sääntöjen mukaan, se on kosher eli sallittu. Mikäli ruoka ei ole sallitua se on trefa eli kiellettyä. Erilaisista säädöksistä johtuen juutalainen ruokaperinne onkin kehittynyt vuosisatojen saatossa omaksi hyvin rikkaaksi kokoelmaski erilaisia reseptejä, joissa on vaikutteita slaavilaisesta ja välimeren ruokakulttureista.
Lisäksi juutalaiseen elämään vaikuttaa lukuisat juutalaiset juhlapyhät
- Jom Kippur eli suuri sovituspäivä ja uusi vuosi sijoittuvat länsimaisen kalenterin mukaan syys-lokakuulle.
- Lehtimajajuhlaa eli sukkotia vietetään syksyllä ja silloin muistellaan juutalaisten matkaa pois Egyptin orjuudesta halki autiomaan.
- Hanukka osuu kristittyjen joulun tienoille vuoden pimeimpään aikaan. Juhlassa muistellaan tapahtumia, joiden ansiosta Jerusalemissa sijaitseva temppeli saatiin vallattua takaisin juutalaisille.
- Kristittyjen pääsiäisen aikoihin vietetään pesahia, jossa muistellaan, niitä vaiheita, kun Mooses johdatti kansansa pois Egyptin orjuudesta. Viikon kestävä juhla aloitetaan seder-aterialla, johon kuuluu olennaisena osana monien tapahtumien kertaamista tapahtumista, jotka johtivat orjuudesta vapautumiseen.
- Seitsemän viikon päästä pesahista on kaksipäiväinen savuot-juhla, jota vietetään Tooran saamisen muistoksi.
- Keväällä vietetään myös purim-juhlaa, johon sisältyy kaikenlaista hassuttelua hullunkurisissa naamiovaatteissa.
On kuitenkin virheellistä uskoa, että kaikki juutalaiset noudattaisivat näitä erilaisia juutalaisia tapoja samalla tavalla. Uskovaiset juutalaiset noudattavat hyvinkin tarkasti kaikkia mahdollisia juutalaisuuteen kuuluvia säädöksiä, mutta maallistuneet juutalaiset sopeutuvat helposti elämään valtakulttuurin mukana, niin että juutalaisuus näkyy vain hyvin pieninä yksityiskohtina jos lainkaan arkipäiväisessä elämässä.
Katso myös
- Tanakh
- Juutalainen filosofia
- Luettelo tunnetuista suomenjuutalaisista
Aiheesta muualla
- Encyclopaedia Judaica, CD-ROM Edition - laaja tietolähde
- [http://www.jta.org/ Jewish Telegraphic Agency] - Juutalaisen maailman uutisia
- [http://www.ou.org/ Ortodoksiliitto], suuri amerikkalainen ortodoksisynagoogien katto-organisaatio
- [http://www.chabad.org/ Chabad Lubavitch], merkittävä juutalaista lähetys- ja koulutustyötä tekevä kansainvälinen järjestö, pieni toimisto myös Suomessa
- [http://www.jchelsinki.fi/ Helsingin juutalainen seurakunta]
- [http://www.students.tut.fi/~dla/ Juutalaisen ruokaperinteen reseptejä]
ja:ユダヤ教
ko:유대교
ms:Yahudi
nb:Jødedom
simple:Judaism
th:ยูได
zh-min-nan:Iu-thài-kàu
Luokka:Juutalaisuus
Luokka:Israel
Tutankhamon
Tutankhamon (vaihtoehtoiset kirjoitusmuodot Tutankhamun, Tutankhamen) on yksi laajimmin tunnetuista Uuden valtakunnan faaraoista. Hän hallitsi kerettiläiskuningas Akhenatenin jälkeen 18. dynastian aikana noin vuosina 1336-1327 eaa. Tunnetuksi hän tuli vuonna 1922 kun Howard Carter ja lordi Carnarvonin löysivät hänen hautansa Kuninkaiden laaksosta (hauta KV62). Hauta on laakson keskiosassa ja muihin kuninkaallisten hautoihin verrattuna varsin pieni, johtuen Tutankhamonin varsin lyhyestä eliniästä, jonka aikana ei suurta hautaa ehditty valmistella ja KV62 oli ainoa käytettävissä oleva hauta Tutankhamonin äkillisesti kuoltua. Hautavarustus oli kuitenkin yksi parhaiten säilyneitä vaikka hautaan oli murtauduttu kaksikin kertaa. Kuninkaiden laaksosta on lisäksi löydetty pieni maahan kaivettu huone jossa lienee säilytetyn osaa Tutankhamonin hautavarustuksesta.
Tutankhamonin vanhemmista ei ole varmaa tietoa, mutta heidän oletetaan olleen kuningatar Kiya ja faarao Akhenaten. Hänellä oli ainakin yksi sisarpuoli, Ankhesenpaaten (myöhemmin Ankhesenamon), joka oli myös hänen vaimonsa. Tutankhamonilla ei tiedetä olleen poikia, mutta hänen haudastaan löytyneet kaksi kuolleena syntyneen tyttö-lapsen muumiota lienevät hänen tyttäriään.
Haudasta löydetyt esineet ovat nykyään pääasiassa Kairon ja Luksorin museoissa. Näiden joukossa mm. kultainen sarkofagi, sisempi kullattu puuarkku, Tutankhamonin kuolinnaamio, sekä lukuisia muita kulta- ja arvoesineitä. Uloin kivinen sarkofagi sen sijaan on yhä hautakammiossa pitäen sisällään ulomman kullatun puuarkun ja Tutankhamonin muumion.
Akhenatenin aloittama monoteismin jakso päättyi Tutankhamonin hallituskaudella kun vanhat jumalat nostettiin takaisin pääasialliseksi palvonnan kohteeksi ja Atonista tuli taas yksi jumala muiden joukossa. Tutankhamon muutti myös nimensä todistaakseen Amonin-papeille tukevansa Amon-jumalaa. Tästä huolimatta faarao Horemheb poisti Tutankhamonin ja Akhenatenin hallitsijaluettelosta heidän kuolemansa jälkeen, koska heitä pidettiin syntyperänsä takia kerettiläisinä.
Luokka:Egyptin faaraot
ja:ツタンカーメン
th:ฟาโรห์ตุตันคามุน
EgyptiEgypti on valtio Pohjois-Afrikassa. Sen naapurivaltioita ovat Israel, Libya ja Sudan.
Egyptissä on arabimaista eniten asukkaita. Noin 70 miljoonasta asukkaasta suurin osa on keskittynyt Niilin varrelle ja suistoalueelle. Tärkeimmät kaupungit ovat pääkaupunki Kairo ja Välimeren rannalla sijaitseva Aleksandria.
Historia
Katso: Muinainen Egypti
Rooman valtakunnan hajottua Egypti jäi osaksi Bysanttia, mutta tuli 600-luvulla muslimien valloittamaksi, jolloin koptit jäivät vähemmistöön. Vuonna 1250 mamelukit ottivat vallan. Egypti kuului vuodesta 1517 Ottomaanien valtakuntaan kunnes Yhdistynyt kuningaskunta otti sen suojelukseensa 1882. Ottomaanien valtakunnan hajottua 1914 Egypti jäi virallisesti Britannialle, jonka alla se itsenäistyi 1922 Egyptin kuningaskuntana, joka kesti vuoteen 1952 asti. Vuosina 1958-1961 Egypti muodosti yhdessä Syyrian kanssa Yhdistyneen arabitasavallan.
Politiikka
Hosni Mubarak on ollut presidenttinä 14. lokakuuta 1981 lähtien.
Osat
Egypti on jaettu 26 kuvernöörin hallintoalueeseen (muhāfazāh). Kuvernöörillä on suurehko valta oman alueensa kehittämisessä.
Kulttuuri
Tunnettuja nähtävyyksiä
- Deir El Medina
- Karnakin temppeli
- Kuningattarien laakso
- Kuninkaiden laakso
- Luxorin temppeli
- Memnonin kolossit
- Sfinksi
Merkittävimmät luonnonvarat
Sfinksi
- öljy
- maakaasu
- rautamalmi
- fosfaatti
- mangaani
Merkittävimmät vientituotteet
- öljy ja öljytuotteet
- puuvilla
Katso myös
- Alabasteri
- Papyrus
Luokka:Egypti
als:Ägypten
ms:Mesir
zh-min-nan:Ai-ki̍p
ko:이집트
ja:エジプト
simple:Egypt
th:ประเทศอียิปต์
FaaraoFaarao (myös farao) on nimitys, jota käytetään Egyptissä niin kutsutun Dynastisen kauden aikana hallinneista kuninkaista.
Sanan alkuperä
Sana faarao on johdettu muinaisegyptinkielisestä sanasta per-aa, joka tarkoittaa suurta taloa. Tällä tittelillä faaraoon kuitenkin viitattiin vasta Uuden valtakunnan aikana (1550-1069 eaa.). Ennen sitä nimellä viitattiin kirjaimellisesti faaraon suureen taloon, eli palatsiin.
Jumalainen hallitsija
Hallitsijan yhdistäminen jumaliin oli tärkeä osa Egyptiläistä uskontoa. Jo ensimmäisiä faaraoita kutsutaan kirjoituksissa nimillä netjer (jumala) tai nefer netjer (hyvä jumala), jolla voidaan tarkoittaa myös pienempää jumalaa tai puolijumalaa. Joissain kirjoituksissa faaraoon viitataan myös sanoilla aa netjer (suuri jumala). Itse hallitsijan ei kuitenkaan varsinaisesti katsottu elinaikanaan olevan jumala, vaan ennemminkin faaraon virkaa pidettiin jumalaisena. Kuoleman jälkeen faarao yhdistettiin Osiris-jumalaan ja häntä palvottiin jumalana. Virkaa pitävän henkilön katsottiin kuitenkin joitakin poikkeuksia lukuun ottamatta olevan kuolevainen ihminen. Faaraon katsottiin olevan Horus-jumalan edustaja maan päällä.
Vanhan valtakunnan aikana faaraoita pidettiin jumalina. Uuden valtakunnan aikana faaraosta tuli hiukan inhimillisempi. Akhenaten kuitenkin nosti itsensä ja perheensä jumaliksi jo elinaikanaan.
Faaraon jumalainen synty
Koska faaraon katsottiin pitävän hallussaan jumalallista virkaa, täytyi kuninkaan syntyä varten olla erikseen myytti joka vakuutti kuninkaan olevan jumalten lapsi. Yksi versio tästä myytistä on säilynyt kuningatar Hatsepsutin temppelin seinällä Deir el-Bahrissa.
Myytti alkaa kuvauksella, jossa Thot-jumala johdattaa Amon-jumalan, jumalten kuninkaan, kuningattaren luokse (tässä tapauksessa kuningatar Ahmose Nefertari). Seuraavassa kohtauksessa kuvataan Amonin ja Ahmose Nefertarin yhdyntää. Amon ja Ahmose Nefertari istuvat puettuina sängyllä, jota kannattelee kaksi jumalatarta. Jumala ja kuningatar istuvat jalat ristikkäin ja Amon pitää ankh-symbolia (elämä) kuningattaren nenän edessä.
Seuraavaksi Amon kertoo oinaspäiselle luojajumala Khnumille millainen lapsen tulee olla ja Khnum valmistaa lapsesta savimallin savenvalajan pyörällään. Tulevan hallitsijan hahmon vieressä oli toinen samanlainen hahmo, joka edusti hänen ka-henkeään. Heket-jumala on myös läsnä tässä luomistilaisuudessa.
Kuningattaren raskaus on lähes huomaamaton, kun Khnum ja Heket hänet synnyttämään. Kätilönä toimii tunnistamaton jumalatar ja kuningattaren takana seisoo Meskhent-jumalatar. Kun tuleva hallitsija oli syntynyt, hänet esitetään jumalille.
Faaraon kuninkaalliset tittelit
Vanhan valtakunnan alussa käyttöön otetussa nimikäytännössä jokaisella faaraolla oli viisi eri nimeä. Faaraolle annettiin syntymän jälkeen nimi, joka faaraon kruunauksen jälkeen esiteltiin tittelillä Si-Ra (Ra-jumalan poika). Valtaistuimelle noustessaan faarao otti lisäksi neljä uutta nimeä:
Valtaistuinnimi, joka esiteltiin Ylä-Egyptin tunnuksella (saraheinä) ja Ala-Egyptin tunnuksella (mehiläinen), nesu-bity kääntyy yleensä muotoon Ylä- ja Ala-Egyptin herra.
Horus-nimi, joka esiteltiin kirjoitettuna serekh hieroglyfiin, jonka päällä istui haukka ja joka oli yksi vanhimmista kuninkaallisista nimistä.
Kultainen Horus-nimi, jota kuvattiin haukkana istumassa kultaa tarkoittavan hieroglyfin päällä (Horus-nebu). Tämän nimen uskotaan viittavan faaraon jumalallisuuteen hänen edustaessaa Horus-jumalaa maan päällä. Kullan katsottiin muinaisegyptiläisessä mytologiassa olevan jumalten lihaa.
Nebty-nimi (kaksi valtiatarta), jota kuvasi Ylä-Egyptin korppikotkajumalatar Nekhbetiä ja Ala-Egyptin kobrajumalatar Wadjetia kuvaavat hieroglyfit.
Vaikka nykyään faaraoista käytetään usein pelkkää syntymänimeä järjestysnumeron kanssa, ei tällaista käytäntöä ollut muinaisessa Egyptissä. Syntymänimeltään samannimiset hallitsijat eroteltiin toisiltaan valtaistuinnimen perusteella. Yleisin tapa kirjata faaraon nimi olikin pelkkä syntymänimi ja valtaistuinnimi. Esimerkiksi faarao, jota nykyään kutsutaan nimellä Ramses II, olisi kirjoitettu kahdella nimellä, Ramses ja Usermaatra-setepenra. Hänen isoisänsä Ramses I olisi kirjoitettu nimillä Ramses ja Menpehtyra. Tällätavoin kirjoitettuna kuninkaiden nimet ovat kuitenkin kovin hankalia erottaa toisistaan ja siksi niistä käytetäänkin nykyään mielummin järjestysluvullista muotoa.
Faarao ylipappina
Faaraon katsottiin olevan jokaisen Egyptissä palvotun jumalan ylipappi, joka johti kaikkea jumalten palvontaa, ja toimi välittänä jumalten ja kansa välillä. Logistisista syistä faarao ei kuitenkaan voinut toimittaa jokapäiväisiä rituaaleja jokaisessa tuhansista temppeleistä ja pyhäköistä. Siksi faarao nimitti edustajakseen pappeja toimittamaan rituaalit. Vierailuillaan faarao saattoi käydä paikallisessa temppelissä toimittamassa rituaalit.
Kuninkuuden rajoitukset
Vaikka faarao oli käytännössä jumala ja hänen sanansa oli laki, ei hän kuitenkaan saanut toimia faaraon virkaan sopimattomasti. Esimerkiksi oikeudenkäyntiin faarao ei saanut puuttua missään tilanteessa ja hänen tuli muutenkin pyrkiä päätöksissään aina ylläpitämään Maatia (oikeuden ja totuuden jumalatar, myös oikeudenmukaisuus käsitteenä).
Katso myös
- Kronologinen luettelo faaraoista
Luokka:Egyptin historia
ja:ファラオ
simple:Pharaoh
Luokka:VuosituhannetLuokka:Kronologia
ja:Category:千年紀
Gana
Para se te redaktoni shikoni ju lutem Projektin e shteteve
----
Përshkrim i përgjithshëm i shtetit.
Republika e Xxxx është një shtet i ndodhur në Xxxxx të Xxxx. Ajo ndan kufinjtë me Xxxx në lindje, Yyyy në jug etj.
Historia
Historia e Shtetit
Politika
Politika e Shtetit
Shiko edhe:
- Mardheniet e jashtme të ...
Gjeografia
Gjeografia e shtetit
Ekonomia
Ekonomia e shtetit
Demografia
Demografia e shtetit
Kultura
Kultura e Shtetit
Të tjera
- Telekomunikacioni
- Transporti
- Ushtria
- Pushime
Lidhje të jashtme
ja:ガーナ
ko:가나 공화국
ms:Ghana
th:ประเทศกานา
zh-min-nan:Ghana
mBank Strona Informacyjna Bramy garaowe hosting warsaw apartments narty austria
|
|
|
| :: RELATED NEWS :: |
Gallego
Die galicische Sprache (Galicisch, span. Gallego, galicisch Galego) wird in Galicien (Nordwestspanien) gesprochen und ist seit 1982 in dieser Region - aber nicht in Gesamt-Spanien - Amtssprache neben dem Spanischen. Sie weist eine sehr hohe Ähnlichkeit mit der
|
Galego
Die galicische Sprache (Galicisch, span. Gallego, galicisch Galego) wird in Galicien (Nordwestspanien) gesprochen und ist seit 1982 in dieser Region - aber nicht in Gesamt-Spanien - Amtssprache neben dem Spanischen. Sie weist eine sehr hohe Ähnlichkeit mit der
|
Bodelschwingh
Den Namen von Bodelschwingh der alten westfälischen Adelsfamilie tragen bzw. trugen unter anderem:
- Ernst von Bodelschwingh (1794–1854), Preußischer Finanz- und Innenminister.
- Ludwig Carl Christoph von Bodelschwingh (1811-1879), Oberpräsident der Provinz Hessen-Nassau
- Friedrich von Bodels
|
Matthias Wissmann
Matthias Wissmann (
- 15. April 1949 in Ludwigsburg) ist ein deutscher Politiker (CDU).
Er war 1993 Bundesminister für Forschu
|
Eduard Oswald
Eduard Oswald (
- 6. September 1947 in Augsburg) ist ein deutscher Politiker (CSU).
Er war 1998 Bundesminister für Raumordnung, Bauwesen
|
Sabine (Vorname)
Sabine ist ein weiblicher Vorname, im weiteren Sinne das weibliche Gegenstück zu Sabinus.
Herkunft und Bedeutung des Namens
- von lat. sabinus (=aus dem Stamm der Sabiner), die "Sabinerin"
Bedeutung: die von Gott Geweihte
Namenstag
- 29. August
Bekannte Namensträgerinnen
- Sabine Azéma, französische Schauspielerin
- Texas, der seinen Ursprung im Hunt County hat und nach 925 km in den Golf von Mexiko mündet.
Im oberen Teil wird er seit 1958 zum Lake Tawakoni, im mittleren Anteil zum Toledo Bend Reservoir aufgestaut. Beide dienen Dallas als Wasserreservoirs. Beginnend mit dem Toledo Ben
|
Commerzbank
Die Commerzbank AG ist 2005 nach der Deutschen Bank und der Übernahme der HVB Group das zweitgrößte Kreditinstitut Deutschlands und Mitglied in der Cash Group. Sie hat ihren Sitz in Frankfurt am Main und ist als Universalbank tätig. Vorstandssprecher ist Klaus-Peter Müller.
|
Naturpark Schwalm-Nette
Der Naturpark Maas-Schwalm-Nette ist ein grenzüberschreitendes Projekt in Deutschland und den Niederlanden und wurde 2002 gegründet. Er ist ein landschaftlich schönes, regional bedeutsames Nah- und Wochenenderholungsgebiet.
Oft wird er mit dem Naturpark Schwalm-Nette gleichgestellt. Dieser wurde jedoch schon 1965 gegründet und ist zwischenzeitlich integriert.
Er erstreckt sich über ein Gebiet in den Kreisen
|
Diplomat
Ein Diplomat ist ein Regierungsbeauftragter, der auf Regierungsebene die völkerrechtliche Vertretung seines Staates in oder gegenüber ausländischen Staaten oder internationalen Organisationen vornimmt. Er kann dabei Chef einer diplomatischen Mission oder dieser untergeordnet sein.
Status
Seit dem Wiener Übereinkommen
|
|
