Home About us Products Services Contact us Bookmark
:: wikimiki.org ::
11. Marraskuuta

11. marraskuuta

11. marraskuuta on gregoriaanisen kalenterin mukaan vuoden 315. päivä (316. päivä karkausvuonna). Vuodesta on jäljellä 50 päivää. ----

Nimipäivät

:- suomalainen kalenteri: Panu :- suomenruotsalainen kalenteri: Boris :- ortodoksinen kalenteri: Viktor, Iida, Feodor, Heikki :- saamenkielinen kalenteri: Bánnos, Báncu :- vanhemmissa kalentereissa: Anja, Malte, Martinus, Martti, Martti [piispa]

Tapahtumia


- 1215 - Neljäs lateraanikonsiili kokoontui ja hyväksyi paavi Innocentius III:n kehotuksesta transsubstantiaatio-opin, minkä mukaan ehtoollisessa leipä ja viini todella muuttuvat Kristuksen ruumiiksi ja vereksi.
- 1648 - Ranska ja Alankomaat päättivät jakaa Saint-Martinin (hollanniksi Sint Maarten, ranskaksi Saint Martinin) saaren keskenään.
- 1675 - Gottfried Leibniz esitteli integraalilaskentaa ensimmäisen kerran selvittääkseen funktion y=x pinta-alan.
- 1864 - Yhdysvaltojen sisällissota: Pohjoisvaltioiden kenraali William Tecumseh Sherman alkoi polttaa Atlantaa maan tasalle valmisteluna marssilleen etelään.
- 1889 - Washington hyväksyttiin Yhdysvaltain 42:nneksi osavaltioksi.
- 1918 - Ensimmäinen maailmansota päättyi: Saksa solmi aselevon Ympärysvaltojen kanssa Compiègnen ulkopuolella olleessa raitiovaunussa Ranskassa.
- 1918 - Józef Piłsudski saapui Varsovaan ja otti haltuunsa Puolan ylimmän sotilasvallan.
- 1933 - Etelä-Dakotassa hyvin voimakas myrskytuuli vei mukanaan pintamultakerroksen maanviljelyksiltä.
- 1940 - Toinen maailmansota: Taranton meritaistelu. Ison-Britannian kuninkaallinen laivasto käynnisti maailman ensimmäisen lentotukialushyökkäyksen, missä meritaisteluun osallistui toiselta sotijaosapuolelta pelkästään lentotukialuksen lentokoneita, Italian laivastoa vastaan Tarantossa. Britannian voittoon päättyneen taistelun katsottiin päättäneen "isojen tykkien" aikakauden merisodankäynnissä ja aloittaneen laivaston ilmavoimien kauden.
- 1965 - Rhodesia (myöhemmin Zimbabwe) julistautui itsenäiseksi Ian Smithin johtaman valkoisen vähemmistöhallituksen johdolla.
- 1966 - Avaruustutkimus: NASA laukaisi Gemini 12:n matkaan.
- 1975 - Angola itsenäistyi Portugalista.
- 1978 - Maumoon Abdul Gayoom seurasi Ibrahim Nasiria Malediivien presidenttinä. Hän on ollut siitä lähtien virassa (hänet on valittu jo kuudesti 5-vuotiselle jatkokaudelle).
- 1986 - Sperry Rand ja Burroughs yhdistyivät ja muodostivat Unisysin, maailman toiseksi suurimman tietokonealan yrityksen.
- 1992 - Englannin kirkko hyväksyi naispappeuden (toteutui 1994).
- 1997 - Mary McAleese valittiin Irlannin kahdeksanneksi presidentiksi.
- 2000 - Kaprunissa, Itävallassa, 155 hiihtäjää ja lumilautailijaa sai surmansa kaapelivaunun sytyttyä alppitunnelissa tuleen.
- 2004 - Mahmud Abbas valittiin Palestiinan vapautusjärjestön (PLO:n) puheenjohtajaksi Jasser Arafatin kuoleman jälkeen.

Syntyneitä


- 1821 - Fjodor Dostojevski, venäläinen kirjailija
- 1882 - Kustaa VI Aadolf, Ruotsin kuningas
- 1885 - George S. Patton, amerikkalainen toisen maailmansodan kenraali
- 1919 - Kalle Päätalo, suomalainen kirjailija
- 1922 - Kurt Vonnegut, amerikkalainen kirjailija
- 1962 - Demi Moore, näyttelijä
- 1964 - Calista Flockhart, näyttelijä
- 1974 - Leonardo DiCaprio, näyttelijä

Kuolleita


- 1855 - Søren Kierkegaard, tanskalainen filosofi
- 1973 - A. I. Virtanen, Nobel-palkittu suomalainen kemisti
- 2004 - Jasser Arafat, PLO:n johtaja

Juhlapäiviä


- Angola: Itsenäisyyspäivä (1975).
- Puola: Itsenäisyyspäivä (1918).
- Saksa: karnevaalikausi alkaa (11.11. kello 11.11).
- Katolilaisuus: Pyhän Martinin juhla (Martin of Tours tai englanniksi Saint Martin, latinaksi Martinus). Ensimmäisen maailmansodan päättymiseen liittyviä muistojuhlia: :
- Aselevon päivä ("Armistice Day") eräissä Euroopan maissa. Juhlitaan ensimmäisen maailmansodan päättänyttä aseleposopimusta. :
- Brittien kansainyhteisö ("Commonwealth of Nations"): Remembrance Day. Vastaa aselevon päivää. :
- Yhdysvallat: Veteraanien päivä ("Veterans Day", ennen vuotta 1954 nimellä "Armistice Day", jolloin juhlittiin lähinnä ensimmäisen maailmansodan päättymistä). Yhdysvaltojen käymiin sotiin osallistuneiden elossa olevien veteraanien muistopäivä (toukokuussa juhlittava Memorial Day on kuolleiden sotilaiden muistopäivä). ---- Katso myös: kalenteri ~ 10. marraskuuta, 12. marraskuuta Luokka:Marraskuu -11-11 ms:11 November ko:11월 11일 ja:11月11日 simple:November 11 th:11 พฤศจิกายน

Gregoriaaninen kalenteri

Gregoriaaninen kalenteri on nykyään yleisimmin käytössä oleva kalenteri. Gregoriaaninen kalenteri on pieni korjaus juliaaniseen kalenteriin. Juliaanisen kalenterin mukaan vuoteen lisätään karkauspäivä joka neljäs vuosi (helmikuun 23. päivän jälkeen), jolloin vuoden pituus on 365,25 päivää. Koska vuoden oikea pituus on noin 365,2422, tästä aiheutuu noin kahdeksan päivän virhe tuhannessa vuodessa. Vuonna 46 eKr. Julius Caesar oli määrännyt juliaanisen kalenterin otettavaksi käyttöön Rooman valtakunnassa. Siihen aikaan kevätpäiväntasaus sattui tavallisesti maaliskuun 25:ksi päiväksi. Vuonna 325 Nikean kirkolliskokous otti käyttöön karkean pääsiäissäännön, jonka mukaan pääsiäinen on kevätpäiväntasauksen jälkeisen täydenkuun jälkeinen sunnuntai. Kevätpäiväntasaukseksi määrättiin 21. maaliskuuta, päivä, joksi kevätpäiväntasaus tavallisimmin tuohon aikaan sattui. 1500-luvulle tultaessa kevätpäiväntasaus oli ajautunut jo niin paljon taaksepäin, että se sattui yleensä 11:ksi maaliskuuta, mutta pääsiäinen määrättiin edelleen Nikean kirkolliskokouksen päätöksen mukaan, joten sen keskimääräinen paikka ajautui yhä aikaisemmas. Lopulta katolinen kirkko alkoi pelätä, että tämä keväinen juhla siirtyisi suorastaan keskitalvelle. Kalenterin korjaajaksi tuli paavi Gregorius XIII. Paljon tarkempi sääntö olisi ollut, että 128:lla jaolliset vuodet eivät ole karkausvuosia. Gregorius XIII kuitenkin valitsi epätarkemman säännön, jonka mukaan kahteen nollaan päättyvistä vuosista vain 400:lla jaolliset vuodet ovat karkausvuosia. Esim. vuodet 1700, 1800 ja 1900 eivät ole karkausvuosia, mutta vuodet 1600 ja 2000 ovat. Gregoriaaninen kalenteri aiheuttaa yhden päivän virheen noin 3000 vuodessa, mutta Maan rataliikkeen epäsäännölliset muutokset aiheuttavat samaa suuruusluokkaa olevan virheen. Niitä korjaamaan lisätään aikaan silloin tällöin karkaussekunteja, viimeksi vuoden 1998 lopulla. Gregoriaaninen kalenteri nimettiin Gregorius XIII:n mukaan, sillä se otettiin käyttöön hänen määräyksestään. Uuteen kalenteriin siirryttiin katolisissa maissa 1582, jolloin kevätpäivän tasauksen ajankohta korjattiin jättämällä kalenterista 10 päivää pois ja siirtymällä suoraan lokakuun 4. päivästä lokakuun 15. päivään. Protestanttiset ja ortodoksiset maat ovat seuranneet esimerkkiä myöhemmin. Iso-Britannia siirtyi uuteen kalenteriin vuonna 1752. Ruotsissa kalenteriin siirryttiin 1753 jättämällä pois 11 päivää, 17. helmikuuta 1753 jälkeen tuli 1. maaliskuuta. Suomen suuriruhtinaskunnassa Venäjän vallan alla käytettiin gregoriaanista kalenteria joka erosi muun keisarikunnan ajanlaskusta 1800-luvulla 12 päivää ja 1900-luvulla 13 päivää. Koska Venäjällä ja Suomessa noudatettiin eri kalenteria, kaikki Pietarissa laaditut suomea koskevat dokumentit saivat kaksoispäiväyksen, yhden ”uutta” ja toisen ”vanhaa” lukua varten. Siksi myös lokakuun vallankumous tapahtui juliaanisen kalenterin mukaan lokakuussa, mutta sen muistoa vietettiin gregoriaanisen kalenterin mukaan marraskuussa. Gregoriaaninen kalenteri otettiin Venäjällä käyttöön vasta 1918, jolloin 31. tammikuuta seurasi 14. helmikuuta 1918. Jotkin protestanttiset maat määräsivät otettuaan gregoriaanisen kalenterin käyttöön pääsiäisen paikan aluksi hieman eri tavalla kuin gregoriaanisessa kalenterissa tavallisesti, koska ne eivät halunneet noudattaa paavin määräystä sellaisenaan. Venäjällä on vieläkin ns. starovetsien eli vanhauskoisten lahkokunta, joka ei ole koskaan hyväksynyt ”uutta lukua”, vaan on pitäytynyt juliaanisessa kalenterissa. Juliaaninen kalenteri on nykyään 13 vrk jäljessä gregoriaanisesta. Juliaanista kalenteria käytetään myös määriteltäessä kirkollisia juhlapäiviä, jotka Neuvostoliiton kaatumisen jälkeen on jälleen virallistettu. Gregoriaanisessa kalenteria käyttävissä maissa vuoden ensimmäinen päivä on yleensä tammikuun 1. päivä. Roomalaisten taruaikaisessa kalenterissa ei ollut kuin 10 kuukautta, vuosi loppui joulukuun lopussa ja seuraava alkoi vasta maaliskuun alussa. Tammikuun 1. päivä vakiintui 152 eKr mennessä konsulien virkavuoden vaihteeksi.

Muutosesityksiä

Gregoriaaninen kalenteri on huomattavasti tarkempi ajanlaskujärjestelmä kuin edeltäjänsä juliaaninen kalenteri, mutta sekin on varsin epäkäytännöllinen. Viikonpäivät eivät pysy samoina vuodesta toiseen, vaan siirtyvät vuodessa yleensä yhden päivän eteenpäin (karkauspäivät aiheuttavat tähän sääntöön poikkeuksia). Esim. 20. toukokuuta on vuonna 2005 perjantai, vuonna 2006 lauantai, vuonna 2007 sunnuntai ja vuonna 2008 tiistai. Kuukaudet ovat eri pituisia, mistä on haittaa ainakin tilastollisia laskelmia tehtäessä. Pääsiäisen ja sen mukana monen muunkin pyhäpäivän paikka vaihtelee yli kuukauden verran. Siksi monet ovatkin pohtineet kalenterin uudistamismahdollisuuksia. Tunnetuin ehdotus sekavan kalenterimme uudistamiseksi lienee sellainen, että vuosi jaettaisiin neljään 91-päiväiseen osaan, jotka kaikki sisältäisivät kolme kuukautta. Kaksi ensimmäistä näistä kolmesta kuukaudesta olisi 30-päiväisiä ja viimeinen 31-päiväinen. Koska 91 on jaollinen seitsemällä, toistuisivat viikonpäivät samoina jokaisessa neljänneksessä, mutta kaikki kuukaudet eivät vieläkään olisi samanpituisia. Yksi päivä (karkausvuosina kaksi) jätettäisiin neljännesten, kuukausien ja viikkojen ulkopuolelle. Nämä päivät voitaisiin julistaa jonkinlaisiksi kansainvälisiksi juhlapäiviksi. Koska viikonpäivät olisivat joka vuosi samat, voitaisiin nykyään viikonpäivien mukaan liikkuville juhlapäiville määrätä kiinteät paikat. Jos viikkorytmin halutaan säilyvän poikkeuksettomana, on tavallisesti 364-päiväiseen vuoteen lisättävä karkauspäivien asemesta karkausviikkoja. Jos karkausviikko lisättäisiin viidellä jaollisina vuosina paitsi niinä 40:llä jaollisina, jotka eivät ole jaollisia 400:lla, päästäisiin samaan vuoden keskimääräiseen pituuteen kuin gregoriaanisessa kalenterissa. Toinen vaihtoehto yksinkertaistaa kalenteria on sellainen, että otettaisiin käyttöön 13 kuukautta, joissa jokaisessa olisi tasan neljä viikkoa. Tällaisessakin kalenterissa olisi joko jätettävä yksi tai kaksi päivää kuukausien ja viikkojen ulkopuolelle tai käytettävä karkausviikkoja. Luokka:Kalenterit als:Gregorianischer Kalender ms:Kalendar Gregory ko:그레고리력 ja:グレゴリオ暦 simple:Gregorian calendar th:ปฏิทินเกรกอเรียน

1215

----

Tapahtumia


- 15. kesäkuuta Perustuslakien esikuvana pidetty Magna Carta laadittiin
- Kahdestoista ekumeeninen kirkolliskokous pidettiin Roomassa
- Pekingin alue liitettiin Mongolivaltakuntaan
- Epiroksen despootti valtasi Makedonian
- Genovalaiset perustivat Monacon siirtokunnan uudelleen
- Pyhä Dominicus perusti Dominikaanit, kerjäläisveljestön
- Neljäs lateraanikonsiili hyväksyi viidennen ristiretken

Syntyneitä


- William Moerbekeläinen

Kuolleita


- ko:1215년

Neljäs lateraanikonsiili

Kahdestoista ekumeeninen eli yleinen, koko "yhdeksi, pyhäksi, katoliseksi ja apostoliseksi" itsensä tunnustaman kirkon piispojen kirkolliskokous pidettiin vuonna 1215 Rooman lateraanikirkossa. Sitä kutsutaan myös nimellä Neljäs lateraanikonsiili. Paavi Innocentius III:n aikana pidetyssä kirkolliskokouksessa läsnä olivat paavin lisäksi Konstantinopolin ja Jerusalemin patriarkat, 71 arkkipiispaa, 412 piispaa, 800 abottia, maroniittikatolilaisten priimas sekä pyhä Dominicus. Ortodoksinen kirkko ei tunnusta tätä kirkolliskokousta todelliseksi ekumeeniseksi kirkolliskokoukseksi. Luokka:Katolisen kirkon kirkolliskokoukset

1648

Tapahtumia


- Kolmikymmenvuotinen sota päättyy Westfalenin rauhaan

Syntyneitä


-

Kuolleita


- Luokka:1600-luku ko:1648년

Alankomaat

Alankomaat, viralliselta nimeltään Alankomaiden kuningaskunta, on perustuslaillinen kuningaskunta Länsi-Euroopassa. Sen naapurimaita ovat Saksa ja Belgia. Pinta-ala on 41 526 km² ja väkiluku noin 16 miljoonaa. Alankomaita kutsutaan myös nimellä Hollanti, joka varsinaisesti tarkoittaa vanhaa Hollannin provinssia, joka nykyään on jaettu Etelä- ja Pohjois-Hollannin provinsseihin. Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen ohjeiden mukaan Hollanti on käypä nimitys samaan tapaan kuin Alankomaat. Alankomaiden pääkaupunki on Amsterdam, mutta hallitus sijaitsee Haagissa, joka on maan kolmanneksi suurin kaupunki. Maan toiseksi suurimmassa kaupungissa, Rotterdamissa, on maailman suurin satama. Maan neljänneksi suurin kaupunki on Utrecht. Maan tiheimmin asuttua aluetta (Etelä- ja Pohjois-Hollannin, Utrechtin ja Flevolandin provinssit) kutsutaan Randstadiksi. Alankomaiden kansalaista kutsutaan Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen mukaan nimellä alankomaalainen tai hollantilainen. Nimitys hollantilainen saattaa kuitenkin loukata ihmisiä, jotka eivät ole hollantilaisia, esimerkiksi limburgilaisia tai pojoisbrabantilaisia.

Historia

Alankomaat itsenäistyi vuonna 1648. 1600-luvulla Alankomaista tuli suurimpia merenkävijämaita ja kaupankäynnin ansiosta siitä kehittyi taloudellinen suurvalta. Napoleon valloitti Alankomaat ja liitti sen kuningaskunnaksi nykyisen Belgian ja Luxemburgin kanssa vuonna 1815. Belgia itsenäistyi vuonna 1830 ja Luxemburg erosi liitosta kuningas William III:n kuoltua. Alankomaat oli neutraali Ensimmäisessä maailmansodassa, mutta Saksa valloitti sen toukokuussa 1940 Toisen maailmansodan aikana. Alankomaat vapautettiin vasta vuonna 1945. Sodan jälkeen Alankomaat liittyi Natoon ja oli Euroopan unionin edeltäjän, Euroopan hiili- ja teräsyhteisön perustajajäseniä. Nyk. Alankomaiden alue oli aik. kelttien asuttama, mutta 100-luvulla eKr. he joutuivat väistymään germaanikansojen (friisit, bataavit) tieltä. Alue liitettiin 50-luvulla eKr. Rooman valtakuntaan, ja kansainvaellusten myötä se tuli frankkien hallintaan, kuen nyk. Belgiakin. Frankkien valtakunnan jaon (843) jälkeen alue pirstoutui vähitellen pieniksi ruhtinaskunniksi, jotka myöh. joutuivat Burgundin alaisuuteen ja tulivat Maksimilian I:n avioliiton myötä 1477 Habsburgien omistukseen. Kaarle V antoi alueen perintönä Espanjan kuninkaalle Filip II:lle, jonka kiihkokatolinen politiikka julmine uskonvainoineen johti vapausssotaan reformoidun opin omaksuneissa Alankomaiden pohj. maakunnissa. Ne julistautuivat itsenäisiksi Alankomaiden tasavallaksi 1581, kun taas et.maakunnat (nyk.Belgia)jäivät Espanjan yhteyteen. Saksa ja Espanja tunnustivat Alankomaiden itsenäisyyden Westfalenin rauhassa 1648. Alankomaat oli vallannut jo vapausssodan aikana siirtomaa-alueita Itä-Intiassa ja laajensi myöh. siirtomaitaan mm. Etelä-Afrikassa. Samalla Alankomaista tuli tärkeä merenkulku- ja kauppavaltio. Se puolusti asemaansa kahdessa sodassa Englantia vastaan 1652-54 ja 1665-67 ja Ranskaa vastaan 1672. Vallankumoussodissa ranskalaiset kuitenkin valtasivat Alankomaat, josta tuli Ranskan alainen Batavian tasavalta. 1806 se muutettiin Napoleonin veljen Ludvigin hallitsemaksi Hollannin kuningaskunnaksi ja 1810 viimein liitettiin kokonaan Ranskaan. Wienin kongressissa 1815 muodostettiin Alankomaiden kuningaskunta, jonka hallitsijaksi tuli Oranian suvun Vilhelm I. Kuningaskuntaan liitettiin myös nyk. Belgia, joka kuitenkin irrottautui itsenäiseksi kuningaskunnaksi 1830. Vilhelm I luopui kruunusta 1840 poikansa Vilhelm II:n hyväksi. Tämän seuraajaksi tuli 1849 Vilhelm III, jonka jälkeen valtaistuimelle nousi 1890 kuningatar Vilhelmiina. Alankomaat pysyi puolueettomana 1. maailmansodassa ja julistautui puolueettomaksi myös 2. maailmansodan puhjetessa.

Politiikka

Alankomaat on ollut perustuslaillinen kuningaskunta vuodesta 1815. Monarkki nimittää hallituksen, jota johtaa pääministeri (Minister President). Parlamentti on kaksikamarinen. Alahuoneessa on 150 jäsentä, ja heidät valitaan vaaleilla joka neljäs vuosi. Senaatilla on vähemmän vaikutusvaltaa, ja sen jäsenet valitsevat Alankomaiden provinssien parlamenttien jäsenet aina provinssi-parlamenttivaalin jälkeen.

Provinssit

Alankomaat jaetaan 12 provinssiin (provincies):
DrentheGroningenOverijssel
FlevolandLimburgUtrecht
FrieslandPohjois-BrabantZeeland
GelderlandPohjois-HollantiEtelä-Hollanti
Provinssit jaetaan kuntiin (gemeenten), joita on 483. Alankomaihin kuuluu saaria Karibianmeressä: Alankomaiden Antillit ja Aruba. Aruba Aruba

Väestöjakauma

Alankomaissa puhutaan hollantia. Väestö on uskonnoltaan pääosin kristittyjä, joko reformoituja protestantteja tai katolisia.

Talouselämä

Alankomaat lähti toisen maailmansodan jälkeen Euroopan yhdentymisen edelläkävijöiksi. Se oli mukana mm. hiili- ja teräsunionissa. Luopuessaan siirtomaastaan Indonesiasta hollantilais-brittiläinen öljy-yhtiö Royal Dutch/Shell joutui uuteen asetelmaan raakaöljyn ostajana. Alankomaat on ollut elektroniikkateollisuuden edelläkävijä Philipsin toimesta, mm. CD-levy on Philipsin lanseeraama. 1990-luvulla Hollannin 1920-luvulta asti menestyksellinen lentokonetehdas Fokker meni konkurssiin etenkin brasilialaisen Embraer-yhtiön vallatessa sen markkinat.

Merkittävimmät luonnonvarat


- Pohjanmeren maakaasu ja öljy
- hedelmällinen maaperä

Merkittävimmät vientituotteet


- elintarvikkeet
- koneet
- kulkuneuvot

Linkit


- [http://europa.eu.int/abc/governments/netherlands/index_fi.htm EU Portaali]
- [http://www.finlandsite.nl/foorumi Alankomaat Foorumi]
- [http://www.alankomaat.info Alankomaat Info]
- [http://www.holland.com Matkailutoimisto]
- [http://maps.google.com/maps?ll=52.173932,5.603027&spn=2.991694,8.107910&z=10&t=h&hl=en Alankomaat Google Mapsissa]
- [http://www.blogs.fi/main/index.php/hollannikkaat Hollannikkaat]: Suomi-yhteisö Hollannissa Luokka:Alankomaat [[got:

Saint-Martin

Saint-Martin on trooppinen saari Karibian koillisosassa, noin 240 kilometriä Puerto Ricosta itään. Saaren pinta-ala on 93 km² ja se on jaettu kahtia Ranskan ja Alankomaiden kesken. Saaren eteläinen alankomaalainen osa on nimeltään Sint Maarten ja se on osa Alankomaiden Antilleja. Sen pinta-ala on 34 km² ja asukasluku 32 000 (2002). Saaren pohjoinen, ranskalainen osa on nimeltään Saint-Martin ja se on Guadeloupen Ranskan merentakaisen departementin osa. Sen pinta-ala on 59 km² ja asukasluku 31 397 (2002). Yhdessä näitä kahta osaa kutsutaan nimellä "St.-Martin/St. Maarten", "St. Martins" tai yksinkertaisesti "SXM" (SXM on IATAn tunnus Prinsessa Julianan kansainväliselle lentokentälle, saaren tärkeimmälle lentokentälle). Merkittävimmät kaupungit ovat Marigot (ranskalaisella alueella) ja Philipsburg (alankomaalaisella alueella). IATA Luokka:Karibianmeren saaret Luokka:Ranska

1675

Tapahtumia


-

Syntyneitä


-

Kuolleita


- Luokka:1675 ko:1675년

Gottfried Leibniz

Gottfried Wilhelm Leibniz (myös Leibnitz) (1. kesäkuuta 1646, Leipzig – 14. marraskuuta 1716, Hannover)oli saksalainen filosofi, luonnontieteilijä, diplomaatti, matemaatikko, oikeus- ja valtiotieteilijä, historiantutkija, kielitieteilijä, kirjastonhoitaja ja yleisnero. Leibniz toimi vuodesta 1676 Braunschweig-Lüneburgin (sittemmin Hannoverin) ruhtinassuvun palveluksessa. Filosofiassa Leibniz edusti Descartesin ja Spinozan tavoin 1600-luvun rationalismia. Hänen filosofinen pääteoksensa on omaperäisen metafyysisen järjestelmän esittelevä postyymisti julkaistu kirja Monadologia. Leibniz on kiitetty matematiikan termistä funktio, 1694, jota hän käytti kuvaamaan käyrän laatua, kuten käyrän kaarevuutta tai käyrän eritystä pistettä. Lebnizia pidetään myös modernin analyysin isänä yhdessä Newtonin kanssa. Erityisesti hän kehitti integraalia ja tulosääntöä. Leibniz oli erittäin monipuolinen ja oppinut ihminen. On jopa sanottu, että hän hallitsi kaiken sen tiedon, mitä hänen aikanaan oli kirjoihin tallennettu.

Ura ja polemiikki

:Kirjasta A Short Account of the History of Mathematics (4th edition, 1908), W. W. Rouse Ball Leibnizin isä kuoli ennen kuin Gottfried ehti täyttää kuusi vuotta. Hänen käymänsä koulun opetus oli tehotonta, mutta hän voitti kouluaikanaan kaikki vaikeudet. Kahdentoista vanhana hän oli opetellut itselleen hyvän latinan lukutaidon ja oli alkanut opetella kreikkaa. Ennen 20-vuotissyntymäpäiviään hän oli opiskellut tavallisimmat kirjat matematiikasta, filosofiasta, teologiasta ja oikaustieteestä. Leipzigissä hänen väitöskirjansa kuitenkin hylättiin kateuden takia ja hän muutti Nürnbergiin. Hän kirjoitti siellä ollessaan esseen lakiopista Mainzin vaaliruhtinaalle. Tämä johti Leibnizin nimitykseen lakien tarkastuskomissioon. Tästä virasta hänet ylennettiin diplomaatin asemaan. Hän yritti myös tukea huonolla menestyksellä Saksan yritystä päästä hallitsemaan Puolaa. Ranskan väkivaltainen valtaus joissakin paikoissa Elsassia vuonna 1670 aiheutti Saksassa huolta Ludvig XIV:n suunnitelmista. Leibniz laati suunnitelman, jossa ehdotettiin Saksalle yhteistyötä, jos Ranska halusi ottaa Eqyptin ja käyttää tämän maan varoja hyökätäkseen Hollannin kautta Aasiaan. Suunnitelman mukaan Ranska lähtisi Saksasta vähin äänin. Tämä muistuttaa samaa, mitä Napoleon I ehdotti hyökättyään Englantiin. Vuonna 1672 Leibniz meni Pariisin Ranskan hallituksen kutsusta selittämään hankkeensa yksityiskohtia, mutta tapaamisesta ei koitunut mitään seuraamuksia. Pariisissa hän tapasi Christiaan Huygensin jonka luona hän sittemmin asui. Leibnizin ja Huygensin keskustelu johti siihen, että Leibniz alkoi tutkia geometriaa. Leibniz sanoi geometrian avanneen uuden maailman hänelle huolimatta siitä, että hän oli aiemmin kirjoittanut muutamia pieniä matematiikkaa koskevia kirjoituksia. Tärkein paperi oli kombinaatioita koskeva kirjoitus vuonna 1668 ja uuden laskukoneen kuvailu. Tammikuussa 1673 hänet lähetettiin suorittamaan poliittista tehtävää Lontooseen missä hän viipyi muutaman kuukauden ja tutustui Henry Oldenburgiin, John Collinsiin ja muihin.

Monadologia

Leibnizin filosofinen, 1600-luvun rationalismia edustanut systeemi, on esitelty muutaman kymmenen sivun mittaisessa teoksessa nimeltä Monadologia. Leibniz ei kuitenkaan julkaissut teosta elinaikanaan, eikä hän myöskään käyttänyt itse "monadologia" -sanaa, vaan se on keksitty myöhemmin. Leibnizin systeemissä kaikki olevainen on kokoonpantu jakamattomista, häviämättömistä alkuosasista, "monadeista", jotka ovat sielullisia, tajuavia olentoja. Aineelliset kappaleet ovat monadikokoelmia. Sielullista elämää on lukemattomissa eri selvyydenasteissa. Monadeista ovat täydellisimpiä ihmissielut, joilla on itsetajuntaa ja järkeä, eli kykyä käsittää yleisiä totuuksia ja Jumalaa.

Matematiikan ja logiikan tutkimukset

Matematiikan alalla Leibniz kehitti differentiaalilaskennan jokseenkin samaan aikaan kuin Isaac Newton. Leibniz julkaisi menetelmän ensimmäisenä – asiasta syntyi aikoinaan ankara prioriteettiriita, ja jälkikäteen voidaan todeta, että Newton oli Leibnizia ajallisesti edellä mutta Leibnizin käyttämä merkintätapa jäi kuitenkin myöhempien matemaatikkojen käyttöön. Nykyään on tapana antaa kunnia keksinnöstä molemmille. Leibniz loi myös binäärisen lukujärjestelmän ja rakensi ensimmäisen käyttökelpoisen mekaanisen laskukoneen, joka kykeni kerto- ja jakolaskuihin. Matemaatikko Gregory Chaitin pitää Leibniziä myös ensimmäisten algoritmista informaatioteoriaa sivuavien ajatusten esittäjänä. Bertrand Russell taas on sanonut Leibnizin kehittäneen logiikan 1800-luvun tasolle julkaisematta jääneissä tutkimuksissaan. Leibnizin kirjeenvaihdosta käy ilmi, että hän käytti yhtälöryhmien ratkaisemisessa menetelmää, joka ennakoi puoli vuosisataa hänen jälkeensä keksittyjä determinantteja.

Teoksia


- Systëme nouveau de la nature
- La monadologie
- Essais de Théodicée Leibniz, Gottfried Leibniz, Gottfried Leibniz, Gottfried ja:ゴットフリート・ライプニッツ th:กอทท์ฟรีด วิลเฮล์ม ไลบ์นิซ

Integraalilaskenta

Matematiikassa mitta on joukkofunktio, joka liittää luvun annetun joukon osajoukkoon. Mittateoria on reaalianalyysin ala, joka tutkii sigma-algebroja, mittoja, mitallisia funktioita ja integraaleja. Mittateoriaa käytetään erityisen paljon analyysissä ja todennäköisyyslaskennassa. Sovelletuin reaalilukujen joukon mitta on Lebesguen mitta, jota kutsutaan havainnollisuutensa vuoksi myös luonnolliseksi mitaksi. Sen integraali eli Lebesguen integraali on koulumatematiikasta tutun Riemannin integraalin laajennus.

Numeroituvasti additiivinen positiivinen mitta

Olkoon X mielivaltainen epätyhjä joukko, ja \mathcal sigma-algebra perusjoukolla X. Pari (X, \mathcal) on mitallinen kenttä ja joukot A \in \mathcal ovat mitallisia joukkoja. Numeroituvasti additiivinen positiivinen mitta \mu on joukkofunktio sigma-algebralta \mathcal arvojoukkoon on [0,\infty], joka toteuttaa seuraavat ehdot: # Tyhjä joukko on nollamittainen, eli
\mu(\varnothing) = 0
# Numeroituva additiivisuus, täysadditiivisuus eli σ-additiivisuus: jos (E_n)_ on jono pareittain pistevieraita joukkoja sigma-algebrasta \mathcal, niin
\mu(\bigcup_ E_n) = \sum_ \mu(E_n)
Kolmikko (X, \mathcal, \mu) on mitta-avaruus.

Mitan ominaisuuksia

Joukot E_1, E_2, \ldots ovat tässä mitallisia joukkoja.
- Monotonisuus: jos E_1 \subset E_2, niin \mu(E_1) \leq \mu(E_2)
- jos E_n \subset E_ kaikilla n \in \mathbb, niin
\mu(\bigcup_ E_n) = \lim_ \mu(E_n)

- jos E_ \subset E_n kaikilla n \in \mathbb ja jokin joukoista on äärellismittainen, niin
\mu(\bigcap_ E_n) = \lim_ \mu(E_n)

Mittoihin liittyviä käsitteitä

Mitta-avaruus on äärellinen, jos perusjoukon mitta on äärellinen. Mitta-avaruutta sanotaan σ-äärelliseksi, jos perusjoukko on numeroituva yhdiste äärellismittaisista joukoista. σ-äärellisten joukkojen yhdiste on σ-äärellinen. Esimerkiksi reaaliluvut joissa on määritelty Lebesguen mitta, ovat σ-äärellisiä mutta eivät äärellisiä. Tarkastellaan suljettuja välejä [k,k+1] kaikilla kokonaisluvuilla k. Näitä on numeroituvan monta, kaikkien mitta on 1, ja niiden yhdiste on koko reaaliakseli. Tarkastellaan toisaalta reaalilukuja joissa on annettu lukumäärämitta, joka antaa äärellisen joukon alkioiden lukumäärän. Tämä mitta ei ole σ-äärellinen, sillä jokainen äärellismittainen joukko sisältää vain äärellisen monta pistettä, joten reaaliakselia ei saada numeroituvana yhdisteenä äärellismittaisista joukoista. Mitallista joukkoa kutsutaan nollamittaiseksi, jos sen mitta on nolla. Mittaa ja mitta-avaruutta sanotaan täydelliseksi, jos jokaisen nollamittaisen joukon osajoukko on mitallinen.. Jokainen mitta voidaan täydellistää täydelliseksi mitaksi. Jos A \subset X, niin funktio f: A \rightarrow \mathbb^n on \mathcal-mitallinen, jos f^ (G) \in \mathcal kaikilla avoimilla joukoilla G \subset \mathbb^n. Ominaisuuden A sanotaan pätevän melkein kaikkialla joukolla E \in \mathcal, jos
m \left( \left\ \right) = 0.
Esimerkiksi, jos f ja g ovat kuvauksia \mathbb \rightarrow \mathbb, niin f=g melkein kaikkialla, jos
m ( \ ) = 0.

Integraali

Olkoon kolmikko (X, \mathcal, \mu) mitta-avaruus. Integraali määritellään yksinkertaisten kuvausten kautta. Kuvaus f: X \rightarrow \mathbb on yksinkertainen, jos
f = \sum_^k a_i 1_,
missä a_1, \ldots, a_k \geq 0; A_1, \ldots, A_k \in \mathcal ja joukot A_1, \ldots, A_k ovat perusjoukon X ositus ja 1_ on indikaattorifunktio. Yksinkertaisen funktion f integraali on
I(f,\mu) = \sum_^k a_i \mu(A_i).
Olkoon f: X \rightarrow [0,\infty] kuvaus, joka on \mathcal-mitallinen. Kuvauksen f integraali on
\int_X f \, d\mu = \sup \.
Tätä esitysmuotoa kutsutaan mittaintegraaliksi. Yleensä mitta \mu on yhteydestä selvä, jolloin sitä ei merkitä näkyviin, vaan käytetään lyhyempää tapaa
\int_X f.
Kuvauksen f integraali yli joukon E \in \mathcal on
\int_E f = \int_X f \cdot 1_E.
Kuvaus f: X \rightarrow \mathbb \cup \ on integroituva, jos pätee ehto
\int_X |f| < \infty.
f on integroituva yli joukon E \in \mathcal, jos pätee
\int_E |f| < \infty.
f on kvasi-integroituva, jos se ei ole integroituva, mutta pätee
\int_X \max \ < \infty tai \int_X \min \ < -\infty.

Integraalin perusominaisuuksia

Oletetaan, joukko E \in \mathcal, f ja g ovat \mathcal-mitallisia kuvauksia E \rightarrow \mathbb \cup \ ja integroituvia yli joukon E.
- pätee kolmioepäyhtälö
\left| \int_E f \right| \leq \int_E |f|

- summa f+h on integroituva yli joukon E ja
\int_E (f+g) = \int_E f + \int_E g

- jos \lambda \in \mathbb, niin \lambda f on integroituva yli joukon E ja
\int_E \lambda f = \lambda \int_E f

- jos f \leq g, niin
\int_E f \leq \int_E g

- jos \mu (E) =0, niin
\int_E f = 0

- jos f=g melkein kaikkialla joukossa E, niin
\int_E f = \int_E g
Viimeinen ominaisuus voidaan tulkita niin, että funktion arvot nollajoukolla eivät vaikuta sen integraalin arvoon. Jos lisäksi G \in \mathcal, E ja G ovat erillisiä sekä h on \mathcal-mitallisia kuvaus E \cup G \rightarrow \mathbb \cup \ ja integroituva yli joukon E \cup G, niin
\int_ h = \int_E h + \int_G h.

Integroituvien funktioiden avaruudet L^p ja L^\infty

Olkoon (X, \mathcal, \mu) mitta-avaruus, \mu täydellinen mitta ja luku 1 \leq p < \infty. Merkitään eksponentilla p integroituvien funktioiden joukkoa symbolilla
L^p = L^p (X) = L^p (\mu) = L^p (X, \mathcal, \mu) = \.
Äärellisen oleellisen supremumin funktioiden joukkoa merkitään symbolilla
L^\infty = L^\infty (X) = L^\infty (\mu) = L^\infty (X, \mathcal, \mu) = \.
f on siis integroituva jos ja vain jos f \in L^1. Sanotaan, että f on neliöintegroituva, jos f \in L^2. Ominaisuuksia:
- L^p on Banach-avaruus kaikilla 1 \leq p \leq \infty
- jos \mu on äärellinen mitta ja 1 \leq q \leq p \leq \infty, niin L^p(\mu) \subset L^q(\mu)

Epäyhtälöitä integraalille

Hölderin epäyhtälö

Jos p>1 ja q>1 siten, että
\frac + \frac = 1,
sekä f \in L^p ja g \in L^q, niin Hölderin epäyhtälö on
\int_X fg \, d\mu \leq \left( \int_X |f|^p \, d\mu \right)^\frac \left( \int_X |f|^q \, d\mu \right)^\frac.
Jos p=1 ja q=\infty, niin epäyhtälö pätee muodossa
\int_X fg \, d\mu \leq \left( \int_X |f| \, d\mu \right) \operatorname \sup |g| .
Lukuja p ja q kutsutaan toistensa Hölderin konjugaateiksi tai konjugoiduiksi eksponenteiksi.

Schwarzin epäyhtälö

Minkowskin epäyhtälö

Jos f,g\in L^p, niin ||f+g||_p\leq||f||_p+||g||_p. Minkowskin epäyhtälö voidaan yleistää useammalle kuin kahdelle L^p-funktiolle matemaattisen induktion avulla tai huomaamalla että avaruus L^p on vakaa yhteenlaskun suhteen.

Fatoun lemma

Olkoon joukko E \in \mathcal ja (f_i)_ jono \mathcal-mitallisia kuvauksia E \rightarrow [0,\infty]. Tällöin
\int_E \liminf_ f_j \leq \liminf_ \int_E f_j
ja
\int_E \limsup_ f_j \geq \limsup_ \int_E f_j.

Konvergenssilauseet

Olkoon joukko E \in \mathcal ja (f_i)_ jono \mathcal-mitallisia kuvauksia E \rightarrow \mathbb \cup \ siten, että jonon raja-arvo
\lim_ f_i
on olemassa. Konvergenssilauseiksi kutsutaan ehtoja, joista seuraa, että
\int_E \lim_ f_j = \lim_ \int_E f_j.
Toisin sanoen raja-arvon ja integraalin järjestys voidaan vaihtaa.

Monotonisen konvergenssin lause

Jos pätee 0 \leq f_1 \leq f_2 \leq \ldots, niin raja-arvon ja integraalin järjestys voidaan vaihtaa.

Dominoidun konvergenssin lause

Jos on olemassa integroituva kuvaus g: E \rightarrow \mathbb \cup \ siten, että |f_j| \leq g kaikilla j \in \mathbb melkein kaikkialla joukolla E, niin jonon raja-arvo on integroituva ja raja-arvon ja integraalin järjestys voidaan vaihtaa. Kutsutaan myös Lebesguen dominoidun konvergenssin lauseeksi.

Rajoitetun konvergenssin lause

Jos \mu (E) < \infty ja |f_i| < \infty kaikilla i \in \mathbb, niin jonon raja-arvo on integroituva ja raja-arvon ja integraalin järjestys voidaan vaihtaa.

Muita mittatyyppejä

Ulkomitta

Olkoon X \neq \varnothing. Kuvaus \mu^
- : \mathcal(X) \rightarrow [0,\infty] on ulkomitta perusjoukolla X, jos se toteuttaa seuraavat ehdot: # \mu^
- (\varnothing) = 0 # jos A \subset B \subset X, niin \mu^
- (A) \leq \mu^
- (B) # jos A_i \subset X kaikilla i \in \mathbb, niin
\mu^
- \left( \bigcup_^ A_i \right) \leq \sum_^ \mu^
- (A_j)

Merkkinen mitta

Olkoon X \neq \varnothing ja \mathcal sigma-algebra perusjoukolla X. Kuvaus \sigma: \mathcal \rightarrow \mathbb \cup \ on merkkinen mitta, jos se toteuttaa seuraavat ehdot # \sigma (\varnothing) = 0 # jos A_i \in \mathcal kaikilla i \in \mathbb ja joukot A_i ovat pareittain erillisiä, niin
\sigma \left( \bigcup_ A_i \right) = \sum_ \sigma(A_i),
missä summa
\sum_ \sigma(A_i)
on olemassa. Merkkinen mitta voi olla myös kuvaus \mathcal \rightarrow \mathbb \cup \. Mitta \mathcal \rightarrow \mathbb \cup \ ei kuitenkaan ole mielekäs kaavan
\sigma(A) + \sigma(B \setminus A) = \sigma(B) + \sigma(A \setminus B)
vuoksi, jos olisi \sigma(A) = +\infty ja \sigma(B) = -\infty.

Katso myös

Usein esiintyviä mittoja:
- Lebesguen mitta
- Hausdorffin mitta
- Todennäköisyysmitta
- Jordanin mitta
- Diracin mitta Usein esiintyviä integraaleja:
- Lebesgue-Stieltjes-integraali
- Riemannin integraali
- Epäoleellinen integraali

Linkkejä


- [http://mathworld.wolfram.com/Measure.html MathWorld. Measure]
- [http://mathworld.wolfram.com/AlmostEverywhere.html MathWorld. Almost Everywhere]
- [http://mathworld.wolfram.com/Integral.html MathWorld. Integral]
- [http://mathworld.wolfram.com/HoeldersInequalities.html MathWorld. Hölder's Inequalities] Luokka:Differentiaalilaskenta ja:測度論

Yhdysvaltojen sisällissota

Yhdysvaltojen sisällissota käytiin Yhdysvalloissa vuosina 1861–1865 unionin eli pohjoisvaltioiden ja konfederaation eli etelävaltioiden välillä.

Sodan syyt

Keskeisin yksittäinen teema sodassa oli orjuus, jota pohjoisvaltioissa ei hyväksytty, mutta joka oli etelävaltioissa laajalti levinnyt käytäntö: Etelän plantaasitalous nojasi kokonaisuudessaan Afrikasta tuotujen orjien käytölle. Orjuutta merkittävämpi tekijä sodan syitä etsittäessa on kuitenkin etelä- ja pohjoisvaltioiden taloudellisen ja yhteiskunnallisen järjestelmän erilaisuus, ja siitä aiheutuneet intressien ristiriidat. Etelä halusi myydä puuvillaa suoraan Eurooppaan, mutta pohjoisvaltioiden teollisuus halusi, että mahdollisimman paljon puuvillasta jalostettiin ensin pohjoisvaltioiden tehtaissa. Liittovaltio tuki tätä tullipolitiikallaan. Etelälle jäi vain raaka-aineiden tuottajan asema pohjoisen rikastuessa kehittyneemmän teollisuutensa ansiosta.

Sodan alkaminen

Sota puhkesi, kun 11 eteläistä osavaltiota julistautuivat itsenäiseksi. Näissä osavaltioissa oli 9 miljoonaa asukasta, joista 3 miljoonaa oli orjia. Pohjoisvaltioihin jäi 23 osavaltiota, joissa oli 22 miljoonaa asukasta eikä näissä ollut orjia (vaikka orjien pitäminen oli laillista mm. pohjoisvaltioiden Delawaressa, Marylandissa ja Missourissa). Etelävaltioita johti Jefferson Davis. Jefferson Davis Itsenäiseksi julistautuivat:
- Etelä-Carolina, 20. joulukuuta 1860
- Mississippi, 9. tammikuuta 1861
- Florida, 10. tammikuuta 1861
- Alabama, 11. tammikuuta 1861
- Georgia, 19. tammikuuta 1861
- Louisiana, 26. tammikuuta 1861
- Teksas, 1. helmikuuta 1861
- Virginia, 17. huhtikuuta 1861
- Arkansas, 6. toukokuuta 1861
- Pohjois-Carolina, 20. toukokuuta 1861
- Tennessee, 8. kesäkuuta 1861 Länsi-Virginia ei halunnut liittyä konfederaatioon, joten se erosi Virginista ja liittyi pohjoisvaltioihin uutena osavaltiona 31. joulukuuta 1862. Vaikka pohjoisvaltioilla oli selkeä materiaalinen ylivoima, etelävaltioilla oli paremmat kenraalit. Suurin osa pätevistä upseereista liittyi etelävaltioiden puolelle. Etelävaltioille oli myös eduksi se, että he olivat puolustamassa julistettua itsenäisyyttään, jolloin pohjoisvaltiot joutuivat olemaan hyökkääjinä, joskin presidentti Davis joutui sodan alkumetreillä kritiikin kohteeksi passiivisesta sodankäyntitaktiikastaan. Etelän kenraali Robert E. Lee teki myös kolme suuren luokan taktista offensiivia Virginiassa sekä kenraali Bragg Tennesseessä, mutta nämä päättyivät strategisiin tappioihin. Tärkeimmät taistelut käytiin etelävaltioiden alueella, enimmäkseen Virginian osavaltion alueella tai sen läheisyydessä. Virginian naapurina oleva pohjoisvaltioiden pääkaupunki Washington D.C. oli jatkuvasti etelävaltioiden hyökkäysuhan alla. Toinen rintama oli Mississippi-joella. Muita operatiivisia rintamia olivat Tennessee/Georgia sekä Arkansas (nk. Trans-Mississippin vyöhyke). Merkittävimpien taistelujen joukossa olivat mm.:
- ensimmäinen Bull Runin taistelu, 21. heinäkuuta 1861
- "seitsemän päivän taistelut", 25. kesäkuuta - 1. heinäkuuta 1862
- toinen Bull Runin taistelu, 29. elokuuta 1862
- Antietamin taistelu, 17. syyskuuta 1862
- Fredericksburgin taistelu 13. joulukuuta 1862
- Chancellorsvillen taistelu 2.-4. toukokuuta 1863
- Gettysburgin taistelu, 1.-3. heinäkuuta 1863
- Chickamaugan taistelu 19.-20. syyskuuta 1863
- Chattanoogan taistelu 23.-25. marraskuuta 1863
- Vicksburgin piiritys 1863
- "Overland" -kampanjan taistelut 5. toukokuuta - 15. kesäkuuta 1864
- Petersburgin piiritys, yhdeksän kuukauden piiritys 15. kesäkuuta 1864 - 2. huhtikuuta 1865 Näistä taisteluista tunnetuin on Gettysburgin taistelu. Materiaalisen ja teknisen ylivoimansa ansiosta pohjoisvaltiot voittivat sodan. Suurimman osan aikaa etelä kävikin vain taitavaa viivytyssotaa toivoen yleisen mielipiteen saavan pohjoisvaltiot luovuttamaan ja päästämään etelävaltiot itsenäistymään. Etelävaltiot antautuivat useassa vaiheessa huhti- ja toukokuun 1865 kuluessa. Pohjoisvaltioiden joukoissa oli kaikkiaan ollut sodan kuluessa 2-3 miljoonaa sotilasta, joista yli 350.000 kuoli. Etelävaltioiden joukoissa arvioidaan olleen n. 750.000 sotilasta, joista yli 250.000 kuoli. Sodasta toipumista hidasti presidentti Abraham Lincolnin murha huhtikuussa 1865.

Lähteitä


- Alan Axelrod, The Complete Idiot's Guide to the Civil War, 1998 (englanniksi) ISBN 0-02-862122-0 luokka:Sisällissodat Luokka:Yhdysvaltain historia ko:남북 전쟁 ja:南北戦争 simple:American Civil War th:สงครามกลางเมืองอเมริกา

Atlanta

Atlanta on Yhdysvaltain eteläosassa sijaitseva noin 425 000 asukkaan kaupunki. Suurkaupunkialueella asuu yhteensä noin 4,7 miljoonaa asukasta. Atlanta on Georgia-nimisen osavaltion pääkaupunki. Kaupunki tunnettiin nimellä Marthasville vuoteen 1847. Se tuhoutui pahoin Yhdysvaltain sisällissodassa, mutta nousi uudelleen jaloilleen. Tästä syystä feeniks-lintu on kaupungin symboli. Atlanta tunnetaan vuoden 1996 olympiakaupunkina. Nykyään kaupunki on moderni ja mielenkiintoinen matkakohde. Atlantassa sijaitsee maailman kuulun Coca-Cola Companyn pääkonttori. Atlantan oikeustalo on tullut tunnetuksi koirapatsaastaan ja Andy Griffithin Matlock-rikossarjasta. Luokka:Yhdysvaltain osavaltioiden pääkaupungit Luokka:Yhdysvaltojen kaupungit ko:애틀랜타 ja:アトランタ simple:Atlanta, Georgia

1889

Tapahtumia


- 31. maaliskuuta - Eiffelin torni vihitään (aukeaa yleisölle 6. toukokuuta)
- 15. marraskuuta - Brasilian keisari Pedro II syrjäytetään ja maa julistetaan tasavallaksi.
- William ja Catharine Booth perustavat Pelastusarmeijan. Suomen Pelastusarmeija perustetaan 8. marraskuuta.
- Toinen internationaali perustetaan, vapunpäivä päätetään ottaa työläisten kansainväliseksi toimintapäiväksi.
- Nintendo-yritys perustetaan.

Syntyneitä


- 3. helmikuuta - Risto Ryti, Suomen presidentti
- 16. huhtikuuta - Charlie Chaplin
- 20. huhtikuuta - Adolf Hitler
- 26. syyskuuta - Martin Heidegger, filosofi
- 5. heinäkuuta - Jean Cocteau, kirjailija ja ohjaaja
- 20. marraskuuta - Edwin Hubble, tähtitieteilijä
- 9. joulukuuta - Hannes Kolehmainen, juoksija († 1966)

Kuolleita


- 8. maaliskuuta - John Ericsson, ruotsalainen insinööri ja keksijä ms:1889 ko:1889년 simple:1889 th:พ.ศ. 2432

1918

Tapahtumia


- 27. tammikuuta - Suomen sisällissota alkaa.
- 14. helmikuuta - Neuvosto-Venäjä siirtyi gregoriaaniseen ajanlaskuun, edellinen päivä oli 1. helmikuuta juliaanisen kalenterin mukaan
- 16. helmikuuta - Liettua julistautui itsenäiseksi Saksasta ja Venäjästä
- 24. helmikuuta - Viro julistautuu itsenäiseksi.
- 3. maaliskuuta - Ensimmäinen maailmansota: Saksan keisarikunta, Itävalta-Unkari ja Neuvosto-Venäjä solmivat Brest-Litovskin rauhan. Venäjä vetäytyy sodasta.
- 5. maaliskuuta - Venäjän pääkaupunki siirretään Petrogradista Moskovaan.
- 6. maaliskuuta - Suomen (valkoiset) ilmavoimat perustetaan. Se sai ensimmäisen koneensa ruotsalaiselta Eric von Rosenilta.
- 7. maaliskuuta - Suomi liittoutui Saksan kanssa.
- 21. maaliskuuta - Toinen Sommen taistelu alkaa länsirintamalla.
- 25. maaliskuuta - Valko-Venäjä julistautuu itsenäiseksi.
- 1. huhtikuuta - Royal Air Force perustettiin Britanniassa yhdistämällä Royal Flying Corps ja Royal Naval Air Service.
- 26. toukokuuta - Demokraattinen Georgian tasavalta perustettiin.
- 28. toukokuuta - Armenia sai itsenäisyynsä Osmanien valtakunnasta.
- 1. kesäkuuta - Ensimmäinen maailmansota: Belleaun metsän taistelu alkaa.
- heinäkuu - Venäjän sisällissota: Bolševikit pyrkivät riisumaan Tšekki-slovakilegioonan aseista.
- 1. elokuuta - Brittijoukot miehittävät Arkangelin. Komentaja käsketään tukemaan valkoisia joukkoja.
- 8. elokuuta - Amiensin taistelu, kanadalais- ja australialaisjoukot aloittavat hyökkäyksen Saksan linjoja vastaan. Kenraali Erich Ludendorff kutsuu päivää myöhemmin "Mustaksi päiväksi Saksan armeijalle".
- 30. elokuuta - SR Fanja Kaplan ampuu Leniniä. Petrogradin Tšekan päällikkö murhataan samana päivänä.
- 3. lokakuuta - Keisari nimitti Max von Badenin Saksan kansleriksi.
- 28. lokakuuta - Tšekkoslovakia sai itsenäisyyden Itävalta-Unkarista.
- 3. marraskuuta - Itävalta-Unkari solmi aselevon ympärysvaltojen kanssa.
- 6. marraskuuta - Uusi Puolan hallitus perusttiin Lublinissa.
- 8. marraskuuta - Saksan armeija veti uskollisuutensa keisarilta.
- 9. marraskuuta - Saksan keisari Wilhelm II luopui kruunusta.
- 11. marraskuuta - Saksa solmii solmi aselevon ympärysvaltojen kanssa.
- 11. marraskuuta - Itävallan keisari Kaarle I luopui kruunusta.
- 16. marraskuuta - Unkari julistautui itsenäiseksi Itävallasta.
- 18. marraskuuta - Latvia julistautui itsenäiseksi Venäjästä.
- 1. joulukuuta - Islannista tuli autonominen kuningaskunta Tanskan alaisuudessa.
- 1. joulukuuta - Transilvania liittyi Romaniaan liitettyään itseensä maaliskuussa Bessarabian ja Bukovinan.
- 1. joulukuuta - Serbien, kroaatien ja sloveenien kuningaskunta julistettiin perustetuksi (myöhemmin Jugoslavian kuningaskunta).
- 1. joulukuuta - Ruotsissa siirryttiin mies ja ääni -periaatteeseen.
- 27. joulukuuta - Poznańin suurherttuakunnan puolaiset nousevat saksalaisia vastaan liittyäkseen Puolaan.

Suomi


- 27. tammikuuta - Suomen sisällissota alkaa.
- 29. tammikuuta - Tampere punaisten hallintaan Suomen sisällissodassa.
- 31. tammikuuta - Suinulan verilöyly Kangasalla liittyen Suomen sisällissodan tapahtumiin.
- 26. maaliskuuta - Antautumistarjous punaisille Suomen sisällissodassa ennen Tampereen valtausta.
- 6. huhtikuuta - Punainen Tampere hävisi Suomen sisällissodassa ja 11 000 punakaartilaista kerättiin keskustorille.
- 29. huhtikuuta - Viipuri valkoisten hallintaan Suomen sisällissodassa.
- 1. huhtikuuta - Helsinki saatiin vallattua punaisilta Suomen sisällissodassa.
- 1. syyskuuta - Repolan kunta ilmoitti irtautuvansa Venäjästä ja liittyi Suomeen.
- 1. lokakuuta - Hyvinkään yhteiskoulu aloitti toimintansa.
- 9. joulukuuta - Kansallinen Kokoomus perustetaan Suomessa.
- Suomen kommunistinen puolue perustetaan Moskovassa.

Syntyneitä


- 15. tammikuuta - Gamal Abdal Nasser, Egyptin presidentti
- 26. tammikuuta - Nicolae Ceauşescu, Romanian diktaattori
- 26. helmikuuta - Theodore Sturgeon, scifi-kirjailija
- 5. maaliskuuta - James Tobin, ekonomisti (k. 2002)
- 11. toukokuuta - Richard Feynman, fyysikko (k. 1988)
- 14. heinäkuuta - Ingmar Bergman, elokuvaohjaaja
- 18. heinäkuuta - Nelson Mandela, Etelä-Afrikan presidentti, Nobelin rauhanpalkinnon saaja.
- 11. joulukuuta - Aleksandr Solženitsyn, kirjailija
- 25. joulukuuta - Anwar Sadat, Egyptin presidentti (k. 1981)

Kuolleita


- 3. heinäkuuta - Mehmed V, osmanien sulttaani
- 17. heinäkuuta - Keisari Nikolai II ja tsaariperhe (teloitettuna)
- 19. marraskuuta - Joseph Smith Myöhempien aikojen Pyhien Jeesuksen kristuksen kirkon perustaja ms:1918 ko:1918년 ja:1918年 simple:1918 th:พ.ศ. 2461

Saksa

Saksan liittotasavalta (Bundesrepublik Deutschland) on noin 82 miljoonalla asukkaallaan Länsi-Euroopan suurin valtio ja yksi maailman johtavista teollisuusmaista. Saksan naapurimaita ovat Tanska, Alankomaat, Belgia, Luxemburg, Ranska, Sveitsi, Itävalta, Tšekki ja Puola. Saksa on yksi Euroopan unionin perustajavaltioita ja sijaitsee lähes sen keskellä.

Historia

Saksa ja saksalaisuus lähti kehittymään Kaarle Suuren valtakunnan jaosta vuonna 843, jolloin tämän pojat Lothar ja Ludvig Saksalainen saivat Verdunin sopimuksella hallintaansa suuren, nykyisestä Pohjois-Saksasta Keski-Italiaan ulottuvan alueen. Tästä kehittyi Pyhä roomalainen keisarikunta, jota 1500-luvulla alettiin nimittää Pyhäksi saksalais-roomalaiseksi keisarikunnaksi. Keisarikunnan yhtenäisyys oli kuitenkin rajallista; se koostui lukuisista pienistä hyvin pitkälle itsenäisistä ruhtinaskunnista ja kaupungeista. Saksalaisten vaikutus ulottui jo sydänkeskiajalta alkaen ns. pohjoisten ristiretkien, kaupankäynnin ja hansaliiton mukanaan tuoman muuttoliikkeen myötä koko Itämeren alueelle. Ensimmäinen valtakunta kukistui Napoleonin edessä 1806. Vuonna 1815 Wienin kongressin jälkeen perustettiin Saksan liitto, johon kuului joukko ruhtinaskuntia Itävallan ja Preussin johtamina. 18. tammikuuta 1871 Preussin kuningas Vilhelm I kruunattiin keisariksi Versailles'ssa Ranskan häviön jälkeen ja perustettiin toinen Saksan keisarikunta. Samana vuonna nimitettiin Saksan valtakunnankansleriksi Otto von Bismarck. Keisarikunta kesti ensimmäisen maailmansodan loppuun 9. marraskuuta 1918 asti, jolloin Vilhelm II luopui kruunusta ja Saksa julistettiin tasavallaksi (Weimarin tasavalta). Weimarin tasavallan aika oli lopussa, kun 1932 Adolf Hitlerin NSDAP-puolue sai vaalivoiton ja 1933 siitä tuli ainoa puolue. Saksasta tuli kansallissosialistinen. Vuonna 1939 Saksa julisti sodan Puolalle ja aloitti toisen maailmansodan. Sotaa kesti Euroopassa toukokuuhun 1945, jolloin Saksa antautui. Sodan jälkeen voittajavaltiot ja Ranska jakoivat Saksan neljään miehitysvyöhykkeeseen. Neuvostoliiton vyöhykkeestä muodostui Saksan demokraattinen tasavalta (DDR) ja USA:n, Ranskan ja Yhdistyneiden kuningaskuntien vyöhykkeestä Saksan liittotasavalta (BRD). Ne yhdistyivät jälleen vuonna 1990 DDR:n lakatessa olemasta ja siitä muodostettujen uusien osavaltioiden liittyessä Saksan liittotasavaltaan ja samalla Euroopan unioniin.

Saksan historia -artikkelit


- Pyhä saksalais-roomalainen keisarikunta (843–1806)
- Saksan liitto (1815–1866)
- Saksan keisarikunta (1871–1918)
- Weimarin tasavalta (1919–1933)
- Kansallissosialistinen Saksa (1933–1945)
- Saksan demokraattinen tasavalta (1949–1990)

Politiikka

Saksa on liittovaltio. Se koostuu laajaa autonomista päätösvaltaa käyttävistä osavaltioista (Bundesländer) sekä Hampurin ja Bremenin vapaakaupungeista. Muodollinen valtion pää on liittopresidentti. Presidentin valitsee liittokokous, johon kuuluvat kaikki liittopäivien edustajat ja sama määrä osavaltioiden edustajia. Liittokokouksella ei ole muuta tehtävää kuin valita presidentti viiden vuoden välein. Saksan parlamentti, eli liittopäivät (Bundestag) on kokoontunut vuodesta 1999 jälleen valtiopäivätalossa Berliinissä. Edustajat valitaan neljän vuoden välein, puolet edustajista valitaan tietystä vaalipiiristä, ja puolet puolueiden listoilta. Tämän lisäksi puolueiden on ylitettävä 5 % äänikynnys, tai saatava vähintään kolme suoraan valittua edustajaa. Vuoden 2002 vaaleissa valittiin 603 edustajaa. Liittopäivät valitsee liittopresidentin ehdotuksesta liittokanslerin, joka on käytännössä suurimman puolueen puheenjohtaja. Liittokansleri nimittää ministerit, tähän hän ei tarvitse liittopäivien hyväksyntää. Ministerien määrä vaihtelee hallituksesta toiseen. Päinvastoin kun useimmissa parlamentaarisissa järjestelmissä, liittokokous ei voi suoraan erottaa kansleria valitsematta hänen seuraajaansa. Saksassa on myös liittoneuvosto (Bundesrat), joka on osavaltioiden edustajien kokous. Liittoneuvosto ei ole varsinaisesti parlamentin ylähuone, vaan aivan oma instituutionsa. Liittoneuvostossa on 69 paikkaa, jotka on jaettu osavaltioiden asukasluvuilla painotettuina. Puheenjohtajuus on kiertävä, ja liittoneuvoston puheenjohtaja on liittopresidentin varamies. Osavaltioiden edustajilla on velvollisuus äänestää hallituksensa tahdon mukaan, eikä ryhmien ääniä voi jakaa. Edustajien suhteet vaihtelevat osavaltioiden vaalien mukaan, joita on yleensä 3–4 vuodessa. Puoluejärjestelmältään Saksassa vallitsee monipuoluejärjestelmä, joka kuitenkin on toistaiseksi ollut selkeän kaksinapainen. Sosiaalidemokraatit (SPD) ja Kristillisdemokraatit (CDU/CSU, missä CDU edustaa lähinnä protestantteja, ja CSU on Baijerin katolilaisten puolue) vuorottelevat vallassa ja käyttävät apupuolueita – SPD Vihreitä (Die Grünen) ja CDU Liberaaleja (FDP). Osavaltio- ja paikallistasolla erilaisetkin liittoumat ovat olleet mahdollisia. 23. toukokuuta 2004 järjestetyissä presidentinvaaleissa valittiin Johannes Raun seuraajaksi Horst Köhler (CDU/CSU) 604 äänellä. Vastaehdokas, sosiaalidemokraattien Gesine Schwan sai 1205-jäsenisessä liittokokouksessa 589 ääntä. Liittokanslerina toimi vuodesta 1998 Gerhard Schröder (SPD), jonka hallitus sai 1. heinäkuuta 2005 liittopäivien äänestyksessä epäluottamuslauseen. Ennenaikaiset vaalit järjestettiin 18. syyskuuta. CDU/CSU sai Bundestagin vaaleissa 226 paikkaa, SPD 222, FDP 61, die Linke (entinen PDS) 54 ja Vihreät 51. Tuloksen perusteella kristillisdemokraattien Angela Merkelillä on parempi mahdollisuus kanslerin toimeen.

Osavaltiot

Saksan osat Saksan 16 osavaltiota ovat: #Baden-Württemberg #Baijeri (vapaavaltio) #Berliini #Brandenburg #Bremen (vapaakaupunki) #Hampuri (vapaakaupunki) #Hessen #Mecklenburg-Vorpommern #Niedersachsen #Nordrhein-Westfalen #Rheinland-Pfalz #Saarland #Sachsen (vapaavaltio) #Sachsen-Anhalt #Schleswig-Holstein #Thüringen Saksan maantieteellisistä alueista ja vanhoista maakunnista käytetään nykyisinkin suomalaistettuja nimiasuja, etenkin nimiä Saksi, Ala-Saksi, Etu-Pommeri ja Reininmaa. Osavaltioiden virallisissa nimissä on kuitenkin selkeintä pysytellä saksalaisissa asuissa. Poikkeuksena ovat yksinkertaiset ja täysin vakiintuneet Baijeri, Berliini ja Hampuri. Osavaltiot on edelleen jaettu 438 piiriin (Kreise).

Maantiede

Saksan maantiede Saksan ulottuu Itämeren ja Pohjanmeren rannoilta Alpeilla asti (korkein huippu Zugspitze 2962 m), maan keskiosat ovat metsäistä ylänköä. Maata halkovat Euroopan suurimmat joet: Rein, Tonava ja Elbe. Ilmasto on leuto ja merellinen, kosteat, pilviset ja viileät talvet ja kesät. Föhn-tuulet Alpeilta voivat nostaa lämpötilaa 30 °C tunneissa. Saksan Pääkaupunki on Berliini, mutta taloudellinen keskus Frankfurt am Main.

Talous

Saksan talous on maailman kolmanneksi suurin Yhdysvaltain ja Japanin jälkeen. Saksa on suurin teollisuusmaa Euroopassa. Korkea työttömyys on ollut ongelma jo vuosia, ja sitä myötä kohonneet sosiaalimenot. Saksan yhdistyminen on maksanut jo 1500 miljardia euroa, eikä talous ole parantunut idässä 50 miljardin vuosittaisista tulonsiirroista huolimatta (4 % lännen BKT:sta). Vienti tuo joka kolmanneksen kansatulosta. Suurimmat vientituotteet ovat koneet, ajoneuvot, kemikaalit, metallit, ruokatuotteet ja tekstiilit.

Väestöjakauma

Saksassa on 7,3 miljoonaa ulkomaalaista, sisältäen pakolaiset, vierastyöläiset ja heidän perheensä. 2/3 heistä on ollut maassa yli 8 vuotta ja 1/5 on syntynyt Saksassa. Turvapaikanhakijoiden määrä on laskenut viime vuosina, 2003 hakijoita oli 50 000. Saksassa on 50 000 hengen tanskalainen vähemmistö Schleswigissa lähellä Tanskan rajaa, ja pieni sorbin kieltä puhuva vähemmistö, 40 000 Saksissa ja 20 000 Brandenburgissa. Friisin kieltä puhuu 12 000. Ala-saksa on myös käytössä Pohjois-Saksan maaseudulla. Vähemmistökielet ovat Euroopan neuvoston suojelemia. Maahanmuuttajista merkittävimmät ryhmät ovat turkkilaiset ja kurdit (1,9 miljoonaa). Pienempiä ryhmiä ovat italialaiset (0,6 miljoonaa), serbit (0,6 miljoonaa), kreikkalaiset (0,4 miljoonaa), puolalaiset (0,3 miljoonaa) ja kroaatit (0,2 miljoonaa) (luvut vuodelta 2002). Saksalaiset paluumuuttajat entisen Neuvostoliiton alueilta (yhteensä 1,7 miljoonaa vuosina 1980—1999), Puolasta (0,7 miljoonaa) ja Romaniasta (0,3 miljoonaa) saavat automaattisesti kansalaisuuden, eivätkä siten näy tilastoissa.

Kulttuuri

Saksan kieli oli ennen lingua franca keski-, itä-, ja Pohjois-Euroopassa ja on edelleen opetelluin vieras kieli englannin jälkeen Euroopassa. Monet historialliset henkilöt, jotka eivät varsinaisesti olleet saksalaisia, elivät saksalaisen kulttuurin vaikutuspiirissä ja jättivät siihen jälkensä, kuten: Wolfgang Amadeus Mozart, Franz Kafka ja Stefan Zweig. Säveltäjiä: Beethoven, Bach, Brahms, Schumann ja Wagner Runoilijoita: Goethe, Schiller ja Heine Filosofeja: Gottfried Wilhelm Leibniz, Kant, Hegel, Marx, Arthur Schopenhauer, Nietzsche ja Martin Heidegger Teologeja: Martin Luther, Albert Schweitzer Kirjailijoita: Hermann Hesse, Thomas Mann, Heinrich Böll ja Günter Grass Tiedemiehiä: Johannes Kepler, Ernst Haeckel, Albert Einstein, Max Born, Max Planck, Werner Heisenberg, Heinrich Rudolf Hertz ja Robert Bunsen Keksijöitä: Johann Gutenberg, Nikolaus August Otto, Werner von Siemens, Wernher von Braun, Gottlieb Daimler, Carl Benz, Rudolf Diesel ja Carl von Linde Taiteilijoita, kuten renensanssin Albrecht Dürer, surrealisti Max Ernst, ekspressionisti Franz Marc, konseptitaitelija Joseph Beuys ja neo-ekspressionisti Georg Baselitz.

Merkittävimmät luonnonvarat


- rautamalmi
- kivihiili
- kupari
- ligniitti
- potaska
- uraani
- maakaasu
- nikkeli
- puu

Merkittävimmät vientituotteet


- koneet
- kulkuneuvot
- kemikaalit

Aiheesta muualla


- [http://maps.google.com/maps?ll=51.138001,9.052734&spn=6.122846,16.215820&z=11&t=h&hl=en Saksa Google Mapsissa] Luokka:Saksa fiu-vro:S'aksamaa als:Deutschland roa-rup:Ghirmânii ms:Jerman zh-min-nan:Tek-kok ko:독일 ja:ドイツ simple:Germany th:สหพันธ์สาธารณรัฐเยอรมนี

Varsova

Varsova (puolaksi Warszawa , englanniksi Warsaw, saksaksi Warschau, ranskaksi Varsovie) on Puolan pääkaupunki. Varsovassa asuu reilut 1,6 miljoonaa ihmistä (lähialueineen 2,4 miljoonaa).

Historia

Puola Puola Varsova on Puolan historiassa varsin nuori kaupunki. Ensimmäiset asutuksen jäljet ovat 900-luvulta ja vasta 1300-luvun alussa Mazovian herttuat rakensivat tukikohdan nykyisen Kuninkaanlinnan paikalle. Kuten useimmat Puolan keskiaikaisen kaupungit, se perustui ruutuasemakaavaan keskusaukion ympärillä ja kaupunkia suojaaviin muureihin. 1413 herttuat tekivät Varsovasta pääkaupunkinsa ja se alkoi kehittyä nopeammin. 1526 viimeinen herttua kuoli ilman perillisiä ja Varsova siirtyi Krakovan kuninkaan alaisuuteen. Vuonna 1569 Sejm äänesti kaupungin pääpaikakseen ja 1596 (lähteet antavat myös vuosiluvut 1594 ja 1609) Sigismund III Vaasa siirsi lopullisesti Puola-Liettuan pääkaupungin Krakovasta Varsovaan. Kuninkaan syyt olivat hyvin käytännölliset: olihan Varsova lähempänä hänen kotimaataan Ruotsia kuin Krakova. Varsova säilyi Puola-Liettuan osana aina vuoteen 1795, jolloin siitä tuli osa Preussin kuningaskuntaa, kunnes Napoleonin armeija vapautti kaupungin 1807. Varsovasta tuli Varsovan herttuakunnan pääkaupunki. Wienin kongressi 1815 päätti kaupungin olevan Puolan kuningaskunnan keskus. Vuonna 1830 Puola joutui Venäjän imperiumin alaisuuteen ja säilyi siinä aina Ensimmäiseen maailmansotaan asti. Sen jälkeen Varsova on ollut itsenäisen Puolan pääkaupunki. Historiansa aikana Varsova on tuhottu lukuisia kertoja, viimeksi Varsovan kansannousun yhteydessä toisessa maailmansodassa 1944 puolalaisten siviilien noustessa kapinaan saksalaisia miehittäjiä vastaan. Saksalaiset joukot kukistivat kapinan 63 päivän uuvuttavien taisteluiden jälkeen ja Hitlerin käskystä tuhosivat kaupungin maan tasalle. Eloonjääneet kapinalliset lähetettiin keskitysleireille ja siviiliväestö karkoitettiin kaupungista. Sodan jälkeen Puolaan muodostettu kommunistihallinto piti Varsovan pääkaupunkina ja Varsova palautui jälleen talouden, tieteen ja kulttuurin keskukseksi. Monia historiallisia kohteita, esimerkiksi Varsovan vanha kaupunki, korjattiin entiseen asuunsa. Kylmän sodan aikana Neuvostoliiton johtama itäblokki solmi 1955 kaupungissa NATOn itäisen vastineen, Varsovan liiton.

Varsovan liiton Luokka:Puolan kaupungit Luokka:Pääkaupungit ko:바르샤바 ja:ワルシャワ simple:Warsaw

Puola

Puola on yksi Keski- ja Itä-Euroopan suurimmista valtiosta. Sen rajanaapureita ovat lännessä Saksa, Tšekki, etelässä Slovakia kaakossa Ukraina ja idässä Valko-Venäjä, Liettua ja Venäjän Kaliningradin alue. Puola on Itämeren rannikolla, sitä vastapäätä ovat Tanskan Bornholm ja Ruotsi.

Historia

Puolan historia
Puola muodostui yhtenäiseksi valtioksi jo 1000-luvulla. Vuosisatojen ajan se oli yksi Itä-Euroopan suurvalloista. Lublinin sopimuksella 1. heinäkuuta 1569 perustettiin Puola-Liettuan tasavalta. Maan sisäinen hajanaisuus ja keskusvallan (kruunun) heikkous johtivat kuitenkin 1700-luvun lopulla Puolan jakoihin, joissa Venäjä, Preussi ja Itävalta jakoivat maan keskenään. Napoleon muodosti Puolasta uudelleen itsenäisen valtion, mutta Napoleonin kaaduttua Puola menetti jälleen itsenäisyytensä. Puola itsenäistyi taas ensimmäisen maailmansodan jälkeen. Natsi-Saksa ja Neuvostoliitto jakoivat Puolan uudelleen 1939. Toisessa maailmansodassa maa kärsi pahasti saksalaismiehityksestä. Sodan jälkeen voittajavallat siirsivät Puolan rajoja länteen. Kylmän sodan aikana Puola oli käytännössä Neuvostoliiton valvonnassa. Vuosina 1981-82 maassa oli sotatila, kun kommunistit yrittivät – huonolla menestyksellä – pitää kirkon ja ammattiyhdistysliikkeen, kuten Lech Wałęsan Solidaarisuus-liikkeen, ympärille keskittyneen vastarinnan aisoissa. Solidaarisuus sai maanvyörymävoiton osittain vapaissa parlamenttivaaleissa kesäkuussa 1989 ja joulukuussa 1990 Lech Wałęsa nousi maan presidentiksi. 1990-luvun alun uudistuksiin liittyvän taloudellisen šokin jälkeen maan talous on lähtenyt nousuun. Puola liittyi NATOon 1999 ja on yksi niistä kymmenestä valtiosta, jotka liittyivät Euroopan unioniin 1. toukokuuta 2004.

Politiikka

Puolan nykyinen perustuslaki on vuodelta 1997. Hallituksen keskuksena on ministerineuvosto, jota johtaa pääministeri. Presidentti nimittää hallituksen pääministerin ehdotuksen mukaan, tyypillisesti alahuoneen enemmistökoalition jäsenistä. Presidentti valitaan kansanvaalilla viisivuotiskaudeksi, ja hän toimii valtion päänä. Kansa valitsee myös parlamentin eli kansalliskokouksen (Zgromadzenie Narodowe), jossa on 460-jäseninen alahuone (Sejm), ja 100-jäseninen ylähuone, senaatti (Senat). Parlamentin jäsenet valitaan suhteellisella vaalilla nelivuotiskausiksi. Puolueilla on 5 % äänikynnys, tämä ei kuitenkaan koske kansallisten vähemmistöjen puolueita. Korkeimmat oikeusinstituutiot ovat korkein oikeus (Sąd Najwyższy), jonka jäsenet valitsee presidentti kansalliskokouksen suosituksen perusteella, ja perustuslaillinen oikeus (Trybunał Konstytucyjny) jonka tuomarit valitsee alahuone yhdeksänvuotiskausille. Alahuone asettaa myös (senaatin hyväksynnällä) asiamiehen (Rzecznik Praw Obywatelskich) valvomaan kansalaisoikeuksien toteutumista. Edelliset parlamenttivaalit pidettiin syyskuussa 2001. Puoluekenttää hallitsee demokraattinen vasemmistoliitto (Sojusz Lewicy Demokratycznej) joka sai vaaleissa 1999 200 alahuoneen 460:sta paikasta ja 75 senaatin 100:sta paikasta. Muu poliittinen kenttä on varsin hajanaista. SLD muodosti hallituksen maaseudunpuolueen (Polskie Stronnictwo Ludowe) kanssa, mutta PSL lähti hallituksesta maaliskuussa 2003. SLD:n kannatus on kuitenkin tippunut mielipidekyselyissä kymmenen prosentin alle, ja europarlamenttivaaleissa 2004 se sai enää 9 % äänistä ja viisi Puolan 54 paikasta. Loikkausten jälkeen sillä on enää 161 edustajan ryhmä parlamentissa ja on epävarmaa ylittääkö se enää seuraavissa vaaleissa keväällä 2005 äänikynnystä.

Osat

Puola on jaettu hallinnollisesti kuuteentoista lääniin eli voivodikuntaan: (województwa, yksikkö - województwo) Puolan osat]
- Masovian lääni (Mazowieckie)
- Sleesian lääni (Śląskie)
- Iso-Puolan lääni (Wielkopolskie)
- Ala-Sleesian lääni (Dolnośląskie)
- Pommerin lääni (Pomorskie)
- Vähä-Puolan lääni (Małopolskie)
- Lodzin lääni (Łódzkie)
- Kujavia-Pommerin lääni (Kujawsko-Pomorskie)
- Länsi-Pommerin lääni (Zachodniopomorskie)
- Lublinin lääni (Lubelskie)
- Ala-Karpaattien lääni (Podkarpackie)
- Swietokrzyskin lääni, Pyhänristinvuorten alue (Świętokrzyskie)
- Lubuszin lääni (Lubuskie)
- Ermlannin-Masurian lääni (Warmińsko-Mazurskie)
- Opolen lääni (Opolskie)
- Podlasian lääni (Podlaskie)

Maantiede

Puolan osat Puolan maantiede
Puola on yksi Itä-Euroopan suurimmista valtiosta. Väkiluku on 38,6 miljoonaa ja pinta-ala 312 685 neliökilometriä (hieman Suomea pienempi). Puolan pääkaupunki on Varsova, muita suuria kaupunkeja ovat mm. Lodz, Krakova, Wroclaw, Gdansk, Poznan ja Katowice. Naapurimaat ovat Saksa, Tšekki, Valko-Venäjä, Slovakia, Ukraina, Liettua ja Venäjä. Puola sijaitsee lähes kokonaisuudessaan pohjoisen Euroopan tasangolla, maan keskimääräinen korkeus merenpinnasta on vain 173 metriä. Sudeetit ja Karpaatit muodostavat kuitenkin maan etelärajan. Karpaatteihin kuuluvassa Tatravuoristossa sijaitsee Puolan korkein huippu, 2499 metrin Rysy. Tasankoa halkovat monet suuret joet, kuten Veiksel (Wisła, engl. Vistula, saks. die Weichsel), Oder (Odra), Warta ja läntinen Bug. Tasaisessa maassa on myös oli 9300 järveä, etupäässä maan pohjoisosissa. Mazury on suurin järvialue ja suosittu turistikohde.

Talous

Puolan talous on kasvanut merkittävästi maan Euroopan unioniin liittymisen jälkeen 1. toukokuuta 2004. Vuodelle 2004 ennustetaan 5,5 % kasvua, jo helmikuussa teollisuustuotanto kasvoi 18 % vuosivauhtia. Maatalous on edelleen tehotonta ja arkoihin alueisiin, kuten hiilentuotantoon ei ole puututtu. Maatalous työllistää edelleen 27,5 % työvoimasta, mutta tuo vain 3,8 % BKT:stä. Puolassa on edelleen kaksi miljoonaa yksityistä maatilaa, jotka käsittävät 90 % viljelyalasta. Keskimääräinen tilakoko on vain kahdeksan hehtaaria. Puolalainen teollisuus tuottaa: elektroniikkaa, autoja, busseja (Jelcz SA, Autosan, Solaris Bus & Coach), helikoptereita (PZL Świdnik), lentokoneita, sotakalustoa (mukaanlukien panssarivaunuja - PT-91 ym), lääkkeitä, kemiallisia tuotteita, maataloustuotteita ym.

Väestöjakauma

Puolan väestöjakauma]] Puolassa puhutaan lähes yksinomaan puolaa (96,7 %). Noin 95 % väestöstä on katolisia, tosin vain 75 % tunnustautuu uskontoa harjoittaviksi. Jäljelle jäävään viiteen prosenttiin kuuluu mm. kreikkalais-ortodokseja ja protestantteja. Ennen toista maailmansotaa Puolassa asui yli kaksi miljoonaa juutalaista, runsas miljoona sekä saksalaisia että valkovenäläisiä ja lähes neljä miljoonaa ukrainalaista. Toisen maailmansodan jälkeisessa rajojen siirrossa voittajatkin suorittivat puolalaisten laajamittaisia joukkosiirtoja.

Kulttuuri

Katso: Puolan kirjallisuus

Merkittävimmät luonnonvarat


- kivihiili
- rikki
- kupari
- maakaasu
- hopea
- lyijy

Merkittävimmät vientituotteet


- koneet
- rauta
- terästuotteet

Tunnettuja puolalaisia

terästuotteet maissa]]
- Frédéric Chopin (Fryderyk Chopin) (säveltäjä, 1810–1849)
- Nikolaus Kopernikus (tähtitieteilijä, 1473–1543)
- paavi Johannes Paavali II (Karol Józef Wojtyła, 1920–2005)
- Adam Małysz (mäkihyppääjä, 1977-)
- Maria Curie-Skłodowska (tiedenainen, 1867–1934)
- Stanisław Lem (tieteiskirjailija, 1921–)
- Adam Mickiewicz (1798–1855)
- Lech Wałęsa

Puolalainen ruoka

Puolalainen keittiö on tyypiltään itä-eurooppalainen ja perinteinen. Se on saanut vaikutteita sekä naapurimaidensa että juutalaisesta ruokatraditiosta vuosisatojen kuluessa. Puola on myös maantieteellisesti suuri maa, joten ruokaperinteet vaihtelevat jonkin verran eri puolilla maata. Puolalaiseen ateriaan kuuluu erottamattomana osana keitto. Tunnetuimmat ovat zurek eli hapanjauhokeitto, kermainen sienikeitto, kanasta tai naudanlihasta tehty lihaliemi, flaki eli lehmänmahakeitto, tomaattikeitto ja barszcz eli punajuurikeitto. Joidenkin keittojen kanssa tarjotaan kotonatehtyä täytettyä pastaa tai keitettyä perunaa. Kylminä alkupaloina syödään hyytelöityä kalaa tai lihaa, lihaleikkeleitä, kotitekoista maksapasteijaa, silliä, savustettua ankeriasta, täytettyjä kananmunia, juuresraasteita, tomaattia, kurkkua ja majoneesisalaatteja. Lämpimänä alkupalana tarjotaan omenan ja sipulin kanssa paistettua kananmaksaa tai lihalla täytettyä kotitekoista pastaa. Pääruokana syödään lihaa; kanaa, kalkkunaa, possua, lammasta tai nautaa. Juhlaruokana tarjotaan omenoilla täytettyä, paistettua ankkaa karpalohyytelön kanssa. Kalaruokiin kuuluvat paistetut lohi, turska, kuha ja taimen. Kalaruokia tarjotaan erityisesti paaston aikaan. Talviaikaan kuuluu bigos, pitkään uunissa haudutettu kaalipata, jossa on myös makkaraa, naudan ja sianlihaa, sipulia ja sieniä. Jouluaaton ruokapöytään kuuluu hyytelöity karppi. Pääruoan kanssa tarjotaan keitettyjä perunoita, riisiä, tattaria, hapankaalia ja erilaisia taikinasta tehtyjä makaroninkaltaisia lisäkkeitä. Ruoan kanssa tajotaan myös tummaa ja vaaleaa leipää sekä voita. Ruoan mausteina käytetään suolaa, maustepippuria, meiramia tilliä, persiljaa ja piparjuurta, sitruunaa ja etikkaa. Jälkiruokana on jäätelöä, hedelmäsalaattia, Charlotka-omenaleivosta, täytekakkuja, joissa on paksut kerrokset vanukkaita ja hyytelöitä. Myös mansikoilla tai mustikoilla täytettyä makeaa pastaa tarjotaan sokerin kanssa jälkiruoaksi. Pullataikinasta tehty leivonnainen, jossa on täytteenä unikonsiemenistä tehtyä massaa tarjotaan juhlaleivonnaisena. Ruokajuomana tarjotaan viiniä, vettä, teetä tai vahvempia alkoholijuomia. Ruoka on aina kauniisti katettu ja pöytä koristeltu. Kukat, pellavainen valkoinen tai käsin kirjottu pöytäliina ja kankaiset servietit kuuluvat kattaukseen. Puolassa tee haudutetaan teelehdistä ja tarjotaan sokerin ja sitruunan k