Home About us Products Services Contact us Bookmark
:: wikimiki.org ::
15. Joulukuuta

15. joulukuuta

15. joulukuuta on gregoriaanisen kalenterin mukaan vuoden 349. päivä (350. päivä karkausvuonna). Vuodesta on jäljellä 16 päivää. ----

Nimipäivät

:- suomalainen kalenteri: Heimo :- suomenruotsalainen kalenteri: Sverker :- ortodoksinen kalenteri: Paavo, Pauli, Teppo, Tapani, Triifon :- saamenkielinen kalenteri: Heaibmu :- vanhemmissa kalentereissa: Abraham, Anna, Christiana, Christina, Gottfrid, Harald, Ireneus, Irenäus, Isidorus, Siivo

Tapahtumia


- 1938 - Yrjö Väisälä löysi asteroidin 1488 Aura.
- 1994 - Netscape Navigatorin versio 1.0 julkistettiin.

Syntyneitä


- 37 - Nero, Rooman keisari
- 1859 - L. L. Zamenhof, esperanton kehittäjä
- 1861 - Pehr Evind Svinhufvud, Suomen presidentti
- 1888 - Artturi Leinonen, kirjailija
- 1900 - Anna Anderson, väärä Venäjän suurherttuatar Anastasia, († 1984)

Kuolleita


- 1025 - Basileios II, Bysantin keisari
- 1966 - Walt Disney, animaattori, sarjakuvapiirtäjä ja elokuvaohjaaja ---- Katso myös: kalenteri ~ 14. joulukuuta, 16. joulukuuta Luokka:Joulukuu -12-15 ms:15 Disember ko:12월 15일 ja:12月15日 simple:December 15 th:15 ธันวาคม

Gregoriaaninen kalenteri

Gregoriaaninen kalenteri on nykyään yleisimmin käytössä oleva kalenteri. Gregoriaaninen kalenteri on pieni korjaus juliaaniseen kalenteriin. Juliaanisen kalenterin mukaan vuoteen lisätään karkauspäivä joka neljäs vuosi (helmikuun 23. päivän jälkeen), jolloin vuoden pituus on 365,25 päivää. Koska vuoden oikea pituus on noin 365,2422, tästä aiheutuu noin kahdeksan päivän virhe tuhannessa vuodessa. Vuonna 46 eKr. Julius Caesar oli määrännyt juliaanisen kalenterin otettavaksi käyttöön Rooman valtakunnassa. Siihen aikaan kevätpäiväntasaus sattui tavallisesti maaliskuun 25:ksi päiväksi. Vuonna 325 Nikean kirkolliskokous otti käyttöön karkean pääsiäissäännön, jonka mukaan pääsiäinen on kevätpäiväntasauksen jälkeisen täydenkuun jälkeinen sunnuntai. Kevätpäiväntasaukseksi määrättiin 21. maaliskuuta, päivä, joksi kevätpäiväntasaus tavallisimmin tuohon aikaan sattui. 1500-luvulle tultaessa kevätpäiväntasaus oli ajautunut jo niin paljon taaksepäin, että se sattui yleensä 11:ksi maaliskuuta, mutta pääsiäinen määrättiin edelleen Nikean kirkolliskokouksen päätöksen mukaan, joten sen keskimääräinen paikka ajautui yhä aikaisemmas. Lopulta katolinen kirkko alkoi pelätä, että tämä keväinen juhla siirtyisi suorastaan keskitalvelle. Kalenterin korjaajaksi tuli paavi Gregorius XIII. Paljon tarkempi sääntö olisi ollut, että 128:lla jaolliset vuodet eivät ole karkausvuosia. Gregorius XIII kuitenkin valitsi epätarkemman säännön, jonka mukaan kahteen nollaan päättyvistä vuosista vain 400:lla jaolliset vuodet ovat karkausvuosia. Esim. vuodet 1700, 1800 ja 1900 eivät ole karkausvuosia, mutta vuodet 1600 ja 2000 ovat. Gregoriaaninen kalenteri aiheuttaa yhden päivän virheen noin 3000 vuodessa, mutta Maan rataliikkeen epäsäännölliset muutokset aiheuttavat samaa suuruusluokkaa olevan virheen. Niitä korjaamaan lisätään aikaan silloin tällöin karkaussekunteja, viimeksi vuoden 1998 lopulla. Gregoriaaninen kalenteri nimettiin Gregorius XIII:n mukaan, sillä se otettiin käyttöön hänen määräyksestään. Uuteen kalenteriin siirryttiin katolisissa maissa 1582, jolloin kevätpäivän tasauksen ajankohta korjattiin jättämällä kalenterista 10 päivää pois ja siirtymällä suoraan lokakuun 4. päivästä lokakuun 15. päivään. Protestanttiset ja ortodoksiset maat ovat seuranneet esimerkkiä myöhemmin. Iso-Britannia siirtyi uuteen kalenteriin vuonna 1752. Ruotsissa kalenteriin siirryttiin 1753 jättämällä pois 11 päivää, 17. helmikuuta 1753 jälkeen tuli 1. maaliskuuta. Suomen suuriruhtinaskunnassa Venäjän vallan alla käytettiin gregoriaanista kalenteria joka erosi muun keisarikunnan ajanlaskusta 1800-luvulla 12 päivää ja 1900-luvulla 13 päivää. Koska Venäjällä ja Suomessa noudatettiin eri kalenteria, kaikki Pietarissa laaditut suomea koskevat dokumentit saivat kaksoispäiväyksen, yhden ”uutta” ja toisen ”vanhaa” lukua varten. Siksi myös lokakuun vallankumous tapahtui juliaanisen kalenterin mukaan lokakuussa, mutta sen muistoa vietettiin gregoriaanisen kalenterin mukaan marraskuussa. Gregoriaaninen kalenteri otettiin Venäjällä käyttöön vasta 1918, jolloin 31. tammikuuta seurasi 14. helmikuuta 1918. Jotkin protestanttiset maat määräsivät otettuaan gregoriaanisen kalenterin käyttöön pääsiäisen paikan aluksi hieman eri tavalla kuin gregoriaanisessa kalenterissa tavallisesti, koska ne eivät halunneet noudattaa paavin määräystä sellaisenaan. Venäjällä on vieläkin ns. starovetsien eli vanhauskoisten lahkokunta, joka ei ole koskaan hyväksynyt ”uutta lukua”, vaan on pitäytynyt juliaanisessa kalenterissa. Juliaaninen kalenteri on nykyään 13 vrk jäljessä gregoriaanisesta. Juliaanista kalenteria käytetään myös määriteltäessä kirkollisia juhlapäiviä, jotka Neuvostoliiton kaatumisen jälkeen on jälleen virallistettu. Gregoriaanisessa kalenteria käyttävissä maissa vuoden ensimmäinen päivä on yleensä tammikuun 1. päivä. Roomalaisten taruaikaisessa kalenterissa ei ollut kuin 10 kuukautta, vuosi loppui joulukuun lopussa ja seuraava alkoi vasta maaliskuun alussa. Tammikuun 1. päivä vakiintui 152 eKr mennessä konsulien virkavuoden vaihteeksi.

Muutosesityksiä

Gregoriaaninen kalenteri on huomattavasti tarkempi ajanlaskujärjestelmä kuin edeltäjänsä juliaaninen kalenteri, mutta sekin on varsin epäkäytännöllinen. Viikonpäivät eivät pysy samoina vuodesta toiseen, vaan siirtyvät vuodessa yleensä yhden päivän eteenpäin (karkauspäivät aiheuttavat tähän sääntöön poikkeuksia). Esim. 20. toukokuuta on vuonna 2005 perjantai, vuonna 2006 lauantai, vuonna 2007 sunnuntai ja vuonna 2008 tiistai. Kuukaudet ovat eri pituisia, mistä on haittaa ainakin tilastollisia laskelmia tehtäessä. Pääsiäisen ja sen mukana monen muunkin pyhäpäivän paikka vaihtelee yli kuukauden verran. Siksi monet ovatkin pohtineet kalenterin uudistamismahdollisuuksia. Tunnetuin ehdotus sekavan kalenterimme uudistamiseksi lienee sellainen, että vuosi jaettaisiin neljään 91-päiväiseen osaan, jotka kaikki sisältäisivät kolme kuukautta. Kaksi ensimmäistä näistä kolmesta kuukaudesta olisi 30-päiväisiä ja viimeinen 31-päiväinen. Koska 91 on jaollinen seitsemällä, toistuisivat viikonpäivät samoina jokaisessa neljänneksessä, mutta kaikki kuukaudet eivät vieläkään olisi samanpituisia. Yksi päivä (karkausvuosina kaksi) jätettäisiin neljännesten, kuukausien ja viikkojen ulkopuolelle. Nämä päivät voitaisiin julistaa jonkinlaisiksi kansainvälisiksi juhlapäiviksi. Koska viikonpäivät olisivat joka vuosi samat, voitaisiin nykyään viikonpäivien mukaan liikkuville juhlapäiville määrätä kiinteät paikat. Jos viikkorytmin halutaan säilyvän poikkeuksettomana, on tavallisesti 364-päiväiseen vuoteen lisättävä karkauspäivien asemesta karkausviikkoja. Jos karkausviikko lisättäisiin viidellä jaollisina vuosina paitsi niinä 40:llä jaollisina, jotka eivät ole jaollisia 400:lla, päästäisiin samaan vuoden keskimääräiseen pituuteen kuin gregoriaanisessa kalenterissa. Toinen vaihtoehto yksinkertaistaa kalenteria on sellainen, että otettaisiin käyttöön 13 kuukautta, joissa jokaisessa olisi tasan neljä viikkoa. Tällaisessakin kalenterissa olisi joko jätettävä yksi tai kaksi päivää kuukausien ja viikkojen ulkopuolelle tai käytettävä karkausviikkoja. Luokka:Kalenterit als:Gregorianischer Kalender ms:Kalendar Gregory ko:그레고리력 ja:グレゴリオ暦 simple:Gregorian calendar th:ปฏิทินเกรกอเรียน

Karkausvuosi

Karkausvuosi on vuosi, jonka helmikuuhun on lisätty yksi eli 29. päivä, niin kutsuttu karkauspäivä. Karkauspäivä lisätään vuoteen, jotta kalenterivuoden vuodenajat vastaisivat todellisia vuodenaikoja. Karkausvuosi on pääsääntöisesti joka neljäs vuosi, mutta kuitenkin niin, että täydet vuosisadat (eli sadalla jaolliset vuodet) eivät ole karkausvuosia muulloin kuin joka 400. vuosi (eli vuosi on jaollinen 400:lla). Esimerkiksi vuodet 1700, 1800 ja 1900 eivät olleet karkausvuosia, mutta 2000 oli. Nykyinen järjestelmä heittää yhden päivän per 8000 vuotta. Katso myös: gregoriaaninen kalenteri Luokka:Ajanlasku als:Schaltjahr ko:윤년 ja:閏年 simple:Leap year th:ปีอธิกสุรทิน

1938

Tapahtumia


- 20. tammikuuta - Egyptin kuningas Farukin ja Farida Zulficarin häät Kairossa.
- 10. helmikuuta - Romanian Kaarle II sai perustuslain muutoksella diktaattorin oikeudet.
- 3. maaliskuuta - Saudi-Arabiasta löydettiin öljyä.
- 12. maaliskuuta - Anschluss: Saksan joukot miehittivät Itävallan, liittämisestä Suur-Saksaan ilmoitettiin seuraavana päivänä.
- 15. maaliskuuta - Neuvostoliitto ilmoitti virallisesti Nikolai Buharinin teloitetuksesta.
- 18. maaliskuuta - Meksiko kansallisti ulkomaisen öljytuotannon maan rajojen sisäpuolella.
- 12. huhtikuuta - Edouard Daladierista Ranskan presidentti.
- 5. toukokuuta - Vatikaani tunnusti Francon hallituksen Espanjassa.
- 22. kesäkuuta - Joe Louis(USA) voittaa Max Schmelingin (Saksa) "vuosisadan nyrkkeilyottelussa" 124 sekunnissa.
- 25. kesäkuuta - Tri. Douglas Hyde valittiin ensimmäiseksi Irlannin presidentiksi.
- 3. heinäkuuta - Höyryveturi Mallard saavutti uuden maailmanennätysnopeuden: 126 mailia tunnissa.
- 10. heinäkuuta - Howard Hughes saavutti uuden nopeusennätyksen 91 tuntia kestäneellä maailmanympärilennolla.
- 29. syyskuuta - Münchenin sopimus Natsi-Saksan, Italian, Britannian ja Ranskan välillä. Saksalle luovutetiin Tšekkoslovakian sudeettialueet.
- 1. lokakuuta - Saksan joukot marssivat Sudeeteille.
- 5. lokakuuta - Tšekkoslovakian presidentti Edvard Beneš erosi.
- 17. lokakuuta - Jan Syrovýn hallitus aloitti Tšekkoslovakiassa. Parlamentti valitsi maan presidentiksi 30. päivä Emil Háchan.
- 30. lokakuuta - Orson Wellesin radiokuunnelma The War of the Worlds aiheutti paniikkia Yhdysvaltain itärannikolla.
- 9. marraskuuta - Kristalliyö: 7500 juutalaisten yritystä tuhottiin, 267 synagogaa poltettiin, 91 tapettiin ja 25000 juutalaista pidätettiin Saksassa.
- 22. joulukuuta - Kaiser Wilhelm instituutin tutkija Otto Hahn havaitsi ensimmäisen kerran uraanin ja toriumin fission. Havainto julkaistiin 6. tammikuuta 1939 Naturwissenschaften-lehdessä.
- 23. joulukuuta - Etelä-Afrikan rannikolta pyydystettiin sukupuuttoon kuolleeksi luultu varsieväkala (Latimeria chalumnae).
- 23. joulukuuta - Francon nationalistit aloittivat hyökkäyksen Kataloniaan.

Muita tapahtumia


- XII yleinen kirkolliskokous ottaa käyttöön vanhan kirkkoraamatun Uuden testamentin.

Sodat


- Espanjan sisällissota (1936–1939)
- Kiinan–Japanin sota (1937–1945)

Syntyneitä


- 5. tammikuuta - Juan Carlos I, Espanjan kuningas
- 10. tammikuuta - Donald Knuth, matemaatikko ja tietojenkäsittelyteoreetikko
- 31. tammikuuta - Beatrix, Alankomaiden kuningatar
- 11. helmikuuta - Manuel Noriega, panamalainen kenraali ja diktaattori
- 8. huhtikuuta - Kofi Annan, YK:n pääsihteeri
- 30. huhtikuuta - Larry Niven, kirjailija
- 18. toukokuuta - Erkki Toivanen, toimittaja ja ulkomaankirjeenvaihtaja (eläkkeellä)
- 28. heinäkuuta - Alberto Fujimori, Perun presidentti 1990–2000
- 8. elokuuta - Leonid Kutšma, Ukrainan presidentti
- 6. syyskuuta - Gustav Hägglund, kenraali
- 2. marraskuuta - Sofía, Espanjan kuningatar

Kuolleita


- 2. tammikuuta - Georges Méliès, ranskalainen elokuvan pioneeri
- 13. maaliskuuta - Nikolai Buharin, neuvostopolitiikko ja intellektuelli.
- 10. marraskuuta - Kemal Atatürk, Turkin perustaja
- 25. joulukuuta - Karel Čapek, tšekkiläinen kirjailija, sanan "robotti" keksijä. Luokka:1938 ms:1938 ko:1938년 ja:1938年 simple:1938 th:พ.ศ. 2481

Yrjö Väisälä

Yrjö Väisälä (s. 6. syyskuuta 1891 - k. 21. heinäkuuta 1971) oli suomalainen geodeetti, tähtitieteilijä ja fyysikko. Elinaikanaan Väisälä tunnettiin lähinnä tähtitieteilijänä mutta pysyvimmän maineensa hän saavutti geodesian alalla maailmanlaajuiseen käyttöön levinneen valkoisen valon interferenssiin perustuvan pituudenmittauskeinonsa ansiosta. Optiikan alalla hän tuli kuuluisaksi sekä teoreetikkona että taitavana hiojana, joka teki mm. onnistuneen kokeen teleskoopin pääpeilin valmistamiseksi useasta eri osasta. Yrjö Väisälä on rakentanut tähtiteleskoopin joka sijaitsee nykyään Lahden Ursan tähtitornilla. Hän esitti luennoillaan myös ns. Schmidt-teleskoopin periaatteen, paljon ennen Schmidtiä, mutta jätti keksintönsä julkaisematta, koska piti sitä liian yksinkertaisena. Hän kehitti kuitenkin useita menetelmiä optiikan laadun ja peilin pinnan mittaukseen mahdollistaen näin laadukkaiden Schmidt-teleskooppien tulon Suomeen. Tähtitieteen alalla hän keksi ns. kaksoispistekeinon pikkuplaneettojen etsimiseksi ja julkaisi oman yksinkertaisen ratalaskukeinon, jonka avulla uuden pikkuplaneetan rata saatiin nopeasti lasketuksi. Yhdessä tutkijaryhmänsä kanssa hän löysi Turun yliopiston Ison-Heikkilän tähtitornissa useita komeettoja ja yli 800 asteroidia. Kun toiminta 1950-luvulla Isossa-Heikkilässä päättyi ja siirtyi Piikkiössä sijaitsevaan Tuorlan tähtitorniin, ryhtyi Väisälä pikkuplaneettatutkimusten jälkeen tutkimaan maapallon pyörimistä ja siinä erityisesti maantieteellisen leveysasteen pieniä muutoksia. Tähän tarkoitukseen hän kehitti ns. zeniittiputken, joka oli lajissaan ennennäkemättömän tarkka, mutta silti yksinkertainen käyttää. Tuorlan zeniittiputki oli käytössä yli 20 vuotta ja sijoittui lähes jokaisena vuotenaan maailman tarkimpien havaintolaitteiden joukkoon. Uusista Väisälän löytämistä komeetoista merkittävimmät ovat ehkä säännölliset komeetat 40P/Vaisala ja 139P/Vaisala-Oterma (jälkimmäinen yhdessä Liisi Oterman kanssa). Yksi Kuun kraatereista on nimetty hänen mukaansa, kuten myös asteroidi 1573 Väisälä. Katso myös luettelo Väisälän löytämistä asteroideista. Kaksi Yrjö Väisälän veljeä, Kalle ja Vilho, tekivät myös merkittävän tieteellisen uran. Väisälä, Yrjö

Asteroidi

n ohilento. Kuvassa vilahtaa myös meteori.]] Asteroidi on avaruudessa vaeltava kivimäinen, ilmakehätön kivenmurikka, jolla on pölypinta. Yleensä asteroidiksi sanotaan meteoroidia, jonka halkaisija on vähintään 10 metriä. Asteroidista tulee meteori, jos se osuu Maan ilmakehään, ja meteoriitti, jos se saavuttaa Maan pinnan. Asteroidit jaetaan eri luokkiin koostumuksensa mukaan. Jotkut asteroidit ovat löyhiä rakenteeltaan,, eli lähinnä avaruudessa kalluvia pöly- ja kivikasoja. Suurin asteroideista on Ceres, joka on läpimitaltaan noin 1000 kilometriä. Asteroideja tunnetaan kymmeniätuhansia, suurin osa niistä on Marsin ja Jupiterin ratojen välisellä asteroidivyöhykkeellä noin 2,8 AU:n etäisyydellä Auringosta. Aurinkokunnassamme on myös muita alueita, joilla on paljon asteroideja: ns. troijalaiset asteroidit, jotka kiertävät Aurinkoa yhtä kaukana kuin Jupiter, mutta joko edellä tai jäljessä sitä ja Oortin pilvi, joka sijaitsee kaukana Pluton takana. Monien planeettojen kuut ovat kiertoradalle siepattuja asteroideja. Asteroideja tutkimalla saadaan tietoa Aurinkokuntamme synty- ja varhaisvaiheista. Suomalaiset löysivät asteroideja paljon 1930 ja 1940-lukujen taitteessa Yrjö Väisälän johdolla.

Katso myös


- Palermon asteikko
- Torinon asteikko Luokka:Asteroidit Luokka:Tähtitiede ms:Asteroid ko:소행성 ja:小惑星 simple:Asteroid

1994

Tapahtumia

Tammikuu


- 1. tammikuuta - USA:n, Kanadan ja Meksikon välinen vapaakauppa-alue NAFTA voimaan.
- 16. tammikuuta - Suomessa ensimmäisten suorien presidentinvaalien ensimmäinen kierros.
- 17. tammikuuta - Raju maanjäristys Los Angelesissa tappoi 50 ihmistä 17. tammikuuta. Noin 3 000 ihmistä loukkaantui ja 20 000 menetti kotinsa.

Helmikuu


- 6. helmikuuta - Martti Ahtisaari valitaan Suomen tasavallan presidentiksi. Hän sai 53,9 % äänistä ja voitti presidentinvaalien toisella kierroksella Elisabeth Rehnin.
- Ennätysmäisen voimakas kylmyysaalto iskee Yhdysvaltoihin. Ainakin 140 ihmistä kuolee erilaisista kovaan pakkaseen ja runsaaseen lumentuloon liittyvistä syistä.
- Helsingin suurpommituksista tulee kuluneeksi 50 vuotta.
- Riitta Uosukainen valitaan eduskunnan ensimmäiseksi naispuhemieheksi.

Maaliskuu


- 4. maaliskuuta - Itävalta, Ruotsi ja Suomi sopivat liittymissopimuksesta Euroopan unionin kanssa.
- 13. maaliskuuta - Linux 1.0 julkaistaan.
- 17. maaliskuuta - Lahden 43 tuntia kestänyt piiritystilanne päättyy vankikarkuri Ilpo Larhan itsemurhaan.
- Oikeisto voittaa Italian parlamenttivaalit. Yhtenä voittajista on Silvio Berlusconi.

Huhtikuu


- 6. huhtikuuta - Ruandan presidentti Habyarimanajaa kuljettanut kone ammutaan alas Kigalissa.
- 7. huhtikuuta - Hutut aloittavat Tutsien joukkomurhan Ruandan sisällissodassa.
- 8. huhtikuuta - Yhdysvaltalainen rockmuusikko Kurt Cobain löydetään kuolleena kotoaan.
- 26. huhtikuuta - Etelä-Afrikassa ensimmäiset monirotuiset vaalit.
- Jokerit voittaa jääkiekon suomenmestaruuden.

Toukokuu


- 1. toukokuuta - Brasilialainen kolminkertainen Formula 1 -maailmanmestari Ayrton Senna kuolee ajettuaan ulos San Marinon osakilpailussa.
- 6. toukokuuta - Englannin kanaalin alittava Britannian ja Ranskan välinen kanaalin tunneli avataan.
- 9. toukokuuta - Nelson Mandelasta tulee Etelä-Afrikan ensimmäinen tummaihoinen presidentti.

Kesäkuu


- 2. kesäkuuta - Maailman taloudellisten ja poliittisten vaikuttajien muodostaman Bilderberg-ryhmän kokous alkaa Helsingissä Kalastajatorpalla.
- 11. kesäkuuta - Ruotsin vuosisadan pahin veriteko Falunissa. Armeijassa kouluttajana palvellut 24-vuotias vänrikki Mattias Flink ampuu seitsemän ihmistä.
- 12. kesäkuuta - Nicole Brown Simpson ja hänen poikaystävänsä Ronald Goldman murhataan kotinsa etuovella Los Angelesissa. Amerikkalaisen jalkapallon tähti ja näyttelijä O. J. Simpsonia syytetään murhista, mutta hänet vapautetaan myöhemmin.

Heinäkuu


- 8. heinäkuuta - Pohjois-Korean diktaattori Kim Il Sung kuolee sydänkohtaukseen.
- 16.-22. heinäkuuta - Suuresta komeetasta Shoemaker-Levy 9:stä hajonneet kappalaleet törmäävät Jupiteriin kuuden päivän aikana.
- 25. heinäkuuta - Israel ja Jordania antavat Washingtonin julistuksen, joka päättää maiden välillä vuodesta 1948 vallinneen sotatilan. (Rauhansopimus 26. lokakuuta)
- Brasilia voittaa jalkapallon maailmanmestaruuden.

Elokuu


- 15. elokuuta - terroristi "Shakaali" (Ilich Ramirez Sanchez) pidätetään Sudanissa. Shakaalilla oli aikoinaan yhteyksiä mm. pahamaineiseen terroristiryhmään Baader-Meinhofiin.
- Helsingissä yleisurheilun EM-kisat.
- Yhdysvalloissa Saugertiesin kaupungissa järjestetään legendaarisen Woodstock 1969 -konsertin muistolle Woodstock 1994 -konsertti.
- Maanjäristys Algeriassa vaatii 171 uhria.
- Kahdentoista hengen joukko tekee Helsingissä benji-hypyn maailmanennätyksen suorittamalla yhteishypyn saman köyden varassa.
- Pyhän Laurin kirkko Vantaalla viettää 500-vuotisjuhliansa.
- Sauli Niinistö valitaan Kokoomuksen puheenjohtajaksi.
- Konsta Hietanen voittaa Tenavatähti-kilpailun.

Syyskuu


- 8. syyskuuta - 132 kuolee lento-onnettomuudessa Pittsburghissa, Yhdysvalloissa Boeing 737 koneen pudotessa.
- 19. syyskuuta - Yhdysvaltojen johtama sotilasoperaatio Haitissa syrjäyttää sotilasjuntan syrjäyttäminen ja palauttaa valtaan demokraattisesti valitin presidentti Jean-Bertrand Aristiden
- 28. syyskuuta - Autolautta Estonia uppoaa Itämerellä.

Lokakuu


- 16. lokakuuta - Suomessa järjestetään kansanäänestys Euroopan unioniin liittymisestä. Kyllä-kanta saa 56,9% äänistä. Äänestysprosentti oli 74.
- 21. lokakuuta - USA ja Pohjois-Korea solmivat puitesopimuksen jonka yhteydessä Pohjois-Korea lupaa jäädytttää omat grafiittihidasteiset ydinreaktorit. Vastineeksi USA lupaa toimittaa vuosittain mittavan määrän öljyä sekä rakentaa kaksi kevytvesi(ydin)reaktoria. Sopimusta täytäntöönpanemaan USA perustaa vuonna 1995 KEDO nimisen kansainvälisen järjestön.
- 29. lokakuuta 26-vuotias mies tulittaa kiväärillä Valkoista taloa Yhdysvaltain pääkaupungissa Washingtonissa. Kukaan ei loukkaantunut.
- Neljäkymmentäkahdeksan Temple Solaire (Aurinkotemppeli) -uskonlahkon jäsentä löydetään kuolleena Sveitsistä kahdesta kiinteistöstä. Osa oli ilmeisesti tehnyt itsemurhan ja osa murhattiin.
- Norjassa kaksi 6-vuotiasta pahoinpitelee 5-vuotiaan tytön tajuttomaksi. Tyttö paleltuu kuoliaaksi. Tapahtuma synnytti Norjassa keskustelun TV-väkivallasta. Poikien iän vuoksi tapauksessa ei ryhdytty oikeustoimiin vaan tapaus siirtyi sosiaaliviranomaisten käsiteltäväksi.
- Äärioikeistolainen Vapauspuolue menestyy hyvin Itävallan parlamenttivaaleissa.

Marraskuu


- 3. marraskuuta - Red Hat Linux 1.0 julkaistaan.
- 13. marraskuuta - Ruotsissa kansanäänestys Euroopan unioniin liittymisestä päättyy kyllä-äänten voittoon. Kyllä 52,2% - Ei 46,8% - Tyhjiä n. 1%.
- 28. marraskuuta - Ei-äänet voittavat Norjan EU-kansanäänestyksessä.
- Michael Schumacherista tulee ensimmäinen saksalainen Formula 1 -maailmanmestari.
- Eduskunta hyväksyy Suomen EU-jäsenyyden. Jaa 152 - Ei 45 - Tyhjiä 1 - Poissa 1.
- Puolueet valitsevat Suomen ensimmäiset 16 edustajaa EU-parlamenttiin.

Joulukuu


- 11. joulukuuta - Venäjän presidentti Boris Jeltsin määrää joukot Tšetšeniaan.
- 19. joulukuuta - Meksikon peson päästäminen kellumaan johtaa talouskriisiin, peson arvo romahtaa 3:1 suhteesta dollariin 10:1 suhteeseen. USA pelastaa lopulta Meksikon 50 miljardin dollarin lainalla.
- Ruotsin pääkaupungissa Tukholmassa yökerhon edessä sattuneessa ampumavälikohtauksessa kuolee neljä ja loukkaantuu 21. Ampujat aloittivat tulituksen kun heitä ei ollut aiemmin yöllä päästetty sisään yökerhoon.
- Air Francen matkustajakoneen kaappaus päättyy tulitaisteluun Marseillen lentokentällä Ranskassa kun ranskalaiset erikoisjoukot tunkeutuivat koneeseen. Kaikki neljä kaapparia kuolee ja 13 matkustajaa, kolme miehistön jäsentä ja yhdeksän poliisia loukkaantuu.

Muuta


- Linux 1.0 julkaistaan.
- MS-DOSin viimeinen versio, 6.22 julkaistaan
- Dingon ensilevytyksestä 10 vuotta, jonka kunniaksi julkaistaan albumi uusia kappaleita. Kesän jälkeen Dingo jää jälleen telakalle.

Syntyneitä


- 23. helmikuuta - Dakota Fanning, näyttelijätär

Kuolleita


- 26. helmikuuta - Bill Hicks, amerikkalainen stand-up-koomikko
- 9. maaliskuuta - Charles Bukowski, kirjailija ja runoilija
- 5. huhtikuuta - Kurt Cobain, Nirvanan laulaja, tekee itsemurhan.
- 22. huhtikuuta - Richard Nixon, Yhdysvaltain 37. presidentti
- 30. huhtikuuta - Roland Ratzenberger, Formula 1-kuljettaja
- 1. toukokuuta - Ayrton Senna, kilpa-ajaja.
- 19. toukokuuta - Jacques Ellul, ranskalainen teknologian filosofi ja teologi.
- 23. toukokuuta - George de Godzinsky - säveltäjä ja kapelimestari (s. 1914)
- 29. toukokuuta - Erich Honecker, Itä-Saksan entinen johtaja, maanpaossa Chilessä.
- 8. heinäkuuta - Kim Il Sung - Korean demokraattisen kansantasavallan johtaja
- 19. elokuuta - Linus Pauling, kemisti, Nobelin palkinto kemiassa 1954 ja rauhanpalkinto 1962.
- 20. lokakuuta - Burt Lancaster, näyttelijä. Luokka:1990-luku Luokka:1994 als:1994 zh-min-nan:1994 nî ko:1994년 ja:1994年 simple:1994 th:พ.ศ. 2537

37

Vuosisadat: 100-luku eaa - ensimmäinen vuosisata eaa - ensimmäinen vuosisata - 100-luku - 200-luku Vuosikymmenet: 10 eaa 0 eaa 0 10 20 - 30 - 40 50 60 70 80 Vuodet: 32 33 34 35 36 - 37 - 38 39 40 41 42 ----

Tapahtumia


-

Syntyneitä


-

Kuolleita


- 16. maaliskuuta – Rooman keisari Tiberius
- Marbod, markomannien kuningas Luokka:Ensimmäinen vuosisata als:37 ko:37년

Nero

Nero Claudius Caesar Augustus Germanicus (15. joulukuuta 37 – 9. kesäkuuta 68) oli Rooman keisari vuosina 54–68. Hänen kaudelleen ajoittuu muun muassa Rooman suurilta osin hävittänyt tulipalo. Syntyessään Nero sai nimen Lucius Domitius Ahenobarbus. Hänen isänsä oli Gnaeus Domitius Ahenobarbus ja äitinsä Agrippina nuorempi, joka oli Caligulan sisar ja huhujen mukaan myös rakastajatar. Eno Caligula oli Neron syntymävuonna juuri noussut valtaan 25-vuotiaana. Edelliset keisarit Augustus ja Tiberius olivat eläneet yli 70-vuotiaiksi, joten Caligulankin odotettiin hankkivan omia perillisiä, eikä Luciuksen odotettu olevan kovinkaan korkealla kruununperimysjärjestyksessä. Isänsä kuoleman ja äitinsä karkoituksen jälkeen Lucius jäi puoliorvoksi ja keisari-enon armoille kolmevuotiaana. Caligula murhattiin vuotta myöhemmin, ja valtaan nousi hänen setänsä Claudius joka adoptoi Luciuksen. Pretoriaanikaarti oli Neronkin tapauksessa keisarintekijä. Henkivartiokaarti valitsi Neron keisariksi 16-vuotiaana Claudiuksen kuoltua vuonna 54. Kumileimasimen asemassa ollut senaatti antoi tukensa valinnalle. Todennäköisesti hän toimi ensimmäiset vuodet valtion keulakuvana, vallan ollessa hänen äitinsä ja kahden neuvonantajan Lucius Annaeus Seneca ja Sextus Afranius Burrus käsissä. Neuvonantajien hoitaessa valtion asioita, Nero keskittyi villiin elämään, sekaantui kolmiodraamaan Poppea-nimisen naisen ja suojattinsa Marcus Salvius Othon kanssa. Vuonna 64 tapahtui Rooman palo. Neron kerrotaan soittaneen lyyraa kun Rooma paloi. Tämän todenperäisyys ei ole varmaa, sen sijaan tiedetään Neron rakennuttaneen kaupungin uusiksi tulipalon jälkeen, monumentaalisempaan ja paloturvallisempaan tyyliin. Hänen kerrotaan myös teloituttaneen apostolit Pietarin ja Paavalin. Nero kuoli oman käden kautta vuonna 68. Hänen viimeisten sanojensa väitetään olleen "Minkä taiteilijan maailma minussa menettikään!" On syytä muistaa, että tiedot Neron elämästä eivät ehkä ole kovin luotettavia. Aikalaismuistiinpanot ovat senaattorien Suetonius ja Tacitus tekemiä. Heidän kirjoituksiaan on voinut värittää Neron tunnettu viha senaattoreja kohtaan. Voi siis olla, että jotkut villit tarinat Neron hulluudesta ovat liioiteltuja. ko:네로 ja:ネロ



L. L. Zamenhof

)]] Ludovic Lazarus (Ludwik Lejzer) Zamenhof (15. joulukuuta 1859–14. huhtikuuta 1917) oli puolanjuutalainen silmälääkäri, kielitieteilijä ja sionisti, joka tunnetaan parhaiten kaikkien aikojen puhutuimman keinotekoisen kielen esperanton luojana. Hänen äidinkieliään olivat venäjä ja jiddiš, mutta hän puhui sujuvasti myös puolaa ja saksaa. Hän osasi myös ranskaa, latinaa, kreikkaa, hepreaa ja englantia, sekä oli kiinnostunut italiasta, espanjasta ja liettuasta. Zamenhof syntyi 15. joulukuuta vuonna 1859 Białystokin kaupungissa, joka oli tuolloin osa Venäjää, mutta nykyään osa Puolaa. Białystokin väestö koostui pääosin kolmesta etnisestä ryhmästä: puolalaisista, valkovenäläisistä ja jiddišiä puhuvista juutalaisista, joiden keskinäisistä vihamielisyyksistä Zamenhof oli huolestunut. Hänen mielestänsä näiden ryhmien viha ja ennakkoluulot johtuivat yhteisen käyttökielen puutteesta, joka aiheutti ryhmien keskinäisiä väärinkäsityksiä. Zamenhof uskoi, että tällaiset etniset eri kieliä puhuvat ryhmät tarvitsivat yhteisen, tasa-arvoisen kommunikointikielen. Opiskellessaan toisen asteen oppilaitoksessa Varsovassa, Zamenhof loi useita malleja kansainväliseksi kieleksi, joilla oli kuitenkin hyvin monipuolinen ja monimutkainen kielioppi. Englantia opiskellessaan hän tajusi, että kansainvälisen kielen kieliopin täytyy olla suhteellisen helppo ja sen täytyy käyttää hyväkseen erilaisia uusien sanojen muodostamiseen tarkoitettuja etu- ja jälkiliitteitä. Vuonna 1878 Zamenhofin projekti Lingwe uniwersala oli melkein valmis, mutta hän uskoi olevansa liian nuori julkaisemaan työnsä. Koulusta valmistumisensa jälkeen hän alkoi opiskella lääketiedettä, aluksi Moskovassa ja myöhemmin Varsovassa. Vuonna 1885 hän valmistui yliopistosta ja aloitti harjoittelun silmälääkärinä, jatkaen kuitenkin työskentelyä kieliprojektinsa parissa. Kahden vuoden ajan hän yritti hankkia varoja julkaista kansainvälistä kieltään kuvaava kirjanen, kunnes hän sai taloudellista apua tulevan vaimonsa isältä. Vuonna 1887 Zamenhof vihdoin julkaisi kirjan nimeltä Lingvo internacia. Antauparolo kaj plena lernolibro (”Kansainvälinen kieli. Esipuhe ja täysi oppikirja”) salanimellä Doktoro Esperanto (”Tohtori Toiveikas”), johon myös kielen nimi pohjautuu. Zamenhofille tämä kieli ei ollut pelkkä kommunikoinnin väline, vaan myös keino välittää ajatuksiansa eri ihmisten ja kulttuurien rauhallisesta rinnakkaiselosta. Zamenhof käänsi useita teoksia esperantoksi, kuten Vanhan testamentin ja William Shakespearen teoksia. Zamenhof ja hänen vaimonsa Klara saivat kolme lasta, Adamin, Sofian ja Lidian. Erityisesti Lidia oli kiinnostunut esperantosta ja aikuisena hän opettikin esperantoa ammatikseen matkustaen ympäri Eurooppaa ja Amerikkaa opettaen kieltä. Zamenhof kuoli Varsovassa 14. huhtikuuta vuonna 1917. Kaikki hänen lapsensa kuolivat holokaustissa. Oomoto-uskonto pitää Zamenhofia jumalanaan. Luokka:Esperanto als:Ludwik Lejzer Zamenhof ko:라자루스 루드비크 자멘호프 ja:ルドヴィコ・ザメンホフ simple:Ludovic Lazarus Zamenhof

Esperanto

Esperanto on kaikkien aikojen puhutuin keinotekoinen kieli. Sen nimi tulee salanimestä Dr. Esperanto, jonka alla L. L. Zamenhof, puolanjuutalainen silmälääkäri, julkaisi kielen vuonna 1887. Hänen tarkoituksenaan oli luoda helposti opittava, neutraali kieli käytettäväksi lingua francana kansainvälisessä kommunikoinnissa esimerkiksi ranskan tai englannin sijaan. Vaikka mikään ylikansallinen elin ei ole ottanut sitä virallisesti käyttöön, esperantolla on kasvava puhujayhteisö, joka on käyttänyt kieltä jatkuvasti sen julkaisemisen jälkeen. Nykyään esperantoa käytetään monenlaiseen toimintaan, kuten matkustamiseen, kirjeenvaihtoon, kulttuurivaihtoon, kokouksiin, kirjallisuuteen ja kielineuvontaan. Alkuperäisenä tavoitteena ollutta lingua francan asemaa kieli ei kuitenkaan ole saavuttanut. Esperanto on tiettävästi ainoa keinotekoinen kieli, jolla on syntyperäisiä puhujia. englannin] englannin

Luokitus

Koska esperanto on keinotekoinen kieli, se ei ole minkään luonnollisen kielen sukulainen. Se on kuitenkin saanut vaikutteita fonologiaansa, kielioppiinsa ja sanastoonsa indoeurooppalaisista kielistä. Esperanton äännejärjestelmään ovat eniten vaikuttaneet slaavilaiset kielet, kun taas perussanasto on johdettu pääosin romaanisista ja jossain määrin myös germaanisista kielistä.

Historia

germaanisista Vuonna 1878 L. L. Zamenhof pohti latinan kielen elvyttämistä ratkaisuna ongelmaan kansainvälisen kommunikoinnin käyttökielestä, mutta latinaa opeteltuaan hän katsoi sen olevan liian vanhentunut ja vaikea tarkoitukseen. Englantia opiskellessaan hän huomasi sen verbitaivutuksien olevan tarpeettomia varsinaisen merkityksen ymmärtämiseksi. Kansainvälistä kieltä pohtiessaan hänellä oli kuitenkin edelleen ongelma suuren sanaston takia, kunnes hän huomasi kaksi kylttiä, ŝvejcarskaja (ovenvartijan maja - ”ovenvartijan paikka”) ja konditorskaja (konditoria - ”makeisten paikka”). Tällöin hän tajusi, että jälkiliitteiden käyttäminen voisi vähentää opittavien sanojen määrää huomattavasti. Sanaston hän valitsi niin, että se olisi suurimmalle osalle eri kielten puhujia mahdollisimman tunnistettavissa oleva. Zamenhof työskenteli käännösten ja runouden parissa kuusi vuotta nähdäkseen mitkä hänen kielitieteellisistä teorioistaan todella toimivat, ja mitkä täytyi hylätä kömpelyyden tai rumuuden vuoksi. Vuonna 1887 hän julkaisi esperanton idean ja rakenteen kuvailleen kirjan Lingvo Internacia (Kansainvälinen kieli) salanimellä D-ro Esperanto (Tohtori Toivova), josta kielen nimi myöhemmin periytyi. Tältä pohjalta esperanto kehittyi nykyään puhutuksi kieleksi. Vuonna 1905 Ranskassa pidetyssä, ensimmäisessä kansainvälisessä esperantokongressissa vahvistettiin esperanton muuttumattomaksi perustaksi Zamenhofin kirjoittama esperanton peruskieliopin sisältävä Fundamento de Esperanto (Esperanton perusteet), johon ylimmälläkään kielellisellä elimellä ei ole oikeutta tehdä muutoksia. Teos sisältää aiemmin julkaistun niin sanotun 16 säännön kieliopin, harjoituskirjan (Ekzercaro) sekä sanaluettelon (Universala Vortaro). 1920-luvun alkupuolella Kansainliitolle ehdotettiin esperanton hyväksymistä järjestön käyttökieleksi. Kymmenen edustajaa hyväksyi ehdotuksen yhtä Ranskan ehdokkaan, Gabriel Hanotauxin, antamaa ääntä vastaan. Hanotaux ei pitänyt siitä, että ranskan kieli oli menettämässä asemiaan kansainvälisenä kielenä ja piti esperantoa uhkana. Myöhemmin Adolf Hitler ja Josif Stalin surmasivat useita esperanton puhujia heidän epänationalistisista suuntautumuksistaan johtuen. Hitler kirjoitti kirjassaan Mein Kampf (Taisteluni), että esperanto luotiin maailmanlaajuiseksi kieleksi yhdistämään juutalaisia hajaannuksessa. Stalin puolestaan väitti sen olevan ”vakoojien kieli”.

Kielen kehitys

Esperanto-liikkeen vuonna 1905 hyväksymä julistus rajoittaa kielen perusajatuksen muutoksia. Julistus määräsi, muiden asioiden ohella, että kielen pohjan pitäisi säilyä Fundamento de Esperanton mukaisena ikuisesti, eikä kenelläkään ole oikeutta tehdä siihen muutoksia. Julistus sallii myös uusien ilmaisujen esittämisen kuten puhuja sopivaksi näkee, kunhan se noudattaa kielen tyyliä. Esperantistien mielestä esperanto on ainutlaatuisen vahva muiden keinotekoisten kielten keskuudessa Zamenhofin asennoitumisen vuoksi. Yleisemmin sanottuna sen vahvuuteen on viisi pääsyytä: # Kaiken uudelleenajattelu: Zamenhof aloitti kielensä kehittämisen aikaisin ja hän oli tehnyt valtavan määrän työtä jo ennen menoaan yliopistoon. Palattuaan kotiin vuonna 1881, kuten tarina kertoo, Zamenhof huomasi, että hänen isänsä oli polttanut kaikki hänen muistiinpanonsa ja työnsä. Zamenhofin täytyi aloittaa alusta, mutta tällä kertaa hänellä oli kokemusta edellisestä kerrasta. # Luonnollisten rakenteiden jäljitteleminen: Zamenhof perusti kielensä säännönmukaistetulle versiolle luonnollisista kielistä, mieluummin kuin luomalla täysin uudenlaisen ja abstraktin rakenteen. Luonnollisista kielistä otettujen juurisanojen lisäksi koko yleisrakenne jäljittelee luonnollisia kieliä. Tämä tapa tarkoittaa, että esperanto voi hyödyntää luonnollisesti kehittyneiden kielten toivottavia ominaisuuksia. # Viive ennen julkaisua: Zamenhofin ollessa jo valmis julkaisemaan kielensä, hän tiesi, etteivät tsaarin tarkastajat olisi hyväksyneet sitä. Tässä hankalassa tilanteessa hän käytti aikaansa kääntämällä teoksia (kuten osia Raamatusta ja William Shakespearen teoksista) esperantoksi. Tämä sai väkisinkin aikaan sen, että esperantoon kehittyi paljon parannuksia ennen kuin se esiteltiin maailmalle. # Esperanto kuuluu esperantisteille: Keinotekoisten kielten kehittäjät ovat yleensä erittäin omistushaluisia tuotoksiinsa ja estävät muiden yritykset vaikuttaa kielen kehitykseen. Zamenhof ilmoitti esperanton kuuluvan esperantisteille ja siirtyi taka-alalle, kun kieli oli julkistettu, sallien toisten jakaa vastuu kielen kehittämisestä. # Vakaus: Keinotekoiset kielet tuhotaan usein jatkuvilla parannusyrityksillä, jolloin kielen oppiminen ja käyttäminen käy lähes mahdottomaksi. Zamenhof julkaisi Fundamento de Esperanton ja asetti sen kielen muuttumattomaksi perustaksi. Tämä antoi esperantolle kieliopin ja rakenteen vakautta, jota luonnollisilla kielillä on puhujien määrän ja kirjallisuuden vuoksi.

Nykyesperanto

Kuitenkin nykyaikainen esperanton käyttö saattaa joillakin tavoin erota alkuperäisestä kuvauksesta. Esimerkiksi käännös lauseesta ”Minä pidän tästä” on usein Mi ŝatas ĉi tiun, vaikka se sanatarkasti tarkoittaa ”Minä arvostan tätä”. Perinteinen tapa sanoa se olisi Ĉi tiu plaĉas al mi, joka tarkoittaa sanatarkasti ”Tämä miellyttää minua”. Muut muutokset perinteisestä esperantosta ovat kohdistuneet valtioiden nimiin, joiden -ujo-päätteet ovat muuttuneet -io-päätteiksi. Myös -a-päätteiset naisten nimet (esimerkiksi Maria) hyväksytään nykyään, vaikka -a on adjektiivien pääte, kun taas entiset kielenpuhdistajat olisivat vaatineet substantiivin päätettä -o (esimerkiksi Mario). Näiden lisäksi esperantistit ovat muodostaneet useita sanoja ilmaisemaan tuoreempia käsitteitä, vaikkakin nämä ovat mahdollisuuksien mukaan olleet yhdenmukaisia kielen olemassa olevan tyylin kanssa. Esimerkiksi tietokone on komputilo, (pääte -il- ilmaisee työkalua juurisanasta komputi, ”käsitellä tietoja”). Eŭro on toinen hyvä esimerkki: vaikka valuutasta käytetään nimeä euro useimmissa Euroopan unionin virallisissa kielissä, sopii Eŭro esperantoon paremmin sen fonologian vuoksi. Kaikki muutokset eivät ole kuitenkaan vielä laajalti hyväksyttyjä. Esimerkiksi sana ĉipa (”halpa”) on vaihtoehtoinen sana sanalle malmultekosta, ”kalliin vastakohta”. Joidenkin esperantoharrastajien mielestä esperantoa vastaan ovat monet nykyisen maailmanjärjestelmän rakenteet, kielien kääntämis- ja koulutusbisnes, ennakkoluulot ja eri maiden äärikansalliset ainekset. Silti se heidän mukaansa voisi levitä laajasti väestön ala- ja keskiluokkien keskuudessa, jolloin jossain vaiheessa saavutettaisiin se kriittinen massa, jolloin markkinoijien ja poliitikkojen olisi pakko tunnustaa esperantistien olemassaolo. Tarvetta esperanton kaltaiselle kansainväliselle yleiskielelle on kuitenkin vähentänyt englannin kielen nouseminen yhä selvemmin lingua francan asemaan.

Alueellinen sijoittuminen

Esperanton ollessa keinotekoisesti luotu kansainvälinen apukieli, se ei kuulu millekään kansalle tai valtiolle, eikä se myöskään ole minkään valtion virallinen kieli. Sen puhujia on ympäri maailmaa, arviolta noin 120 maassa - eniten kuitenkin keskisessä ja itäisessä Euroopassa, Kiinassa ja itäisessä Aasiassa. Esperantoa ei ole rajoitettu millekään ihmisryhmälle, joten sitä voi opiskella kuka tahansa.

Virallinen asema

Esperanto ei ole minkään valtion virallinen kieli, vaikka 1900-luvun alkupuolella oli suunnitelmia muodostaa Neutral Moresnetista ensimmäinen esperantovaltio, ja lyhytikäinen Insulo de Rozoj -niminen keinotekoinen mikrovaltio käytti esperantoa virallisena kielenään vuonna 1968. Kuitenkin se on useiden voittoa tavoittelemattomien järjestöjen, pääosin esperantoliikkeiden, virallinen työkieli. Suurimmalla näistä järjestöistä, Universala Esperanto-Asociolla (Esperanton maailmanliitto), on virallisia yhteyksiä Yhdistyneisiin kansakuntiin ja UNESCOon neuvottelumielessä

Puhujamäärä

Washingtonin yliopiston professorin Sidney Culbertin tekemän tutkimuksen mukaan noin 1,6 miljoonaa ihmistä puhuu esperantoa niin hyvin, että osaa tervehtimisen lisäksi myös kommunikoida esperantoksi tyydyttävällä tasolla. Tutkimus ei koskenut pelkästään esperanton, vaan myös muiden kielten puhujamääriä, mutta silti monet esperantistit epäilevät tämän korkean luvun todenperäisyyttä. Culbertin luku on kuitenkin monissa kirjoissa ja Ethnologuessa pidetty esperanton puolivirallisena puhujamääränä, vaikkakin jälkimmäinen pyöristää luvun 2 miljoonaan. Ethnologue myös arvioi maailmassa olevan 200 - 2 000 äidinkielenään esperantoa puhuvaa henkilöä. Esperanton puhujamäärän määrittäminen on vaikeaa, sillä useimmiten puhujamäärissä otetaan huomioon äidinkielenään kieltä puhuvat, eikä kieltä opiskelleet henkilöt. Koska esperanto on tarkoitettu apukieleksi kansainväliseen kommunikointiin eikä korvaavaksi äidinkieleksi, on sillä vain muutama äidinkielellinen puhuja, joista kaikki ovat kaksi- tai kolmikielisiä. Helsingin yliopiston professorin, Jouko Lindstedtin [http://www.helsinki.fi/~jslindst/], hyvin suuntaa antavan arvion mukaan maailmassa on esperantoa puhuvia seuraavasti:
- 1 000 henkilöä puhuu esperantoa äidinkielenään
- 10 000 henkilöä puhuu esperantoa sujuvasti ja käyttää sitä usein
- 100 000 henkilöä osaa käyttää esperantoa suulliseen ja kirjalliseen viestintään melko hyvin
- 1 000 000 henkilöä ymmärtää kirjoitettua esperantoa tyydyttävästi
- 10 000 000 henkilöä on joskus elämänsä aikana tutustunut esperanton alkeisiin

Murteet

Esperantosta ei ole syntynyt uusia murteita kuten luonnollisista kielestä. Tämä johtuu kielen säännönmukaisesta luonteesta ja käytön suunnitellusta alueesta. Ihmisillä on tapana luoda ja kehittää alueellisia muunnoksia päivittäin käyttämistään kielistä, mutta esperanton tapauksessa tällainen tekisi kansainvälisestä kommunikoinnista paljon vaikeampaa ja olisi näin vahvasti kielen alkuperäistä tarkoitusta vastaan.

Slangi

Kuten murteita, myöskään slangia ei esperantossa ole syntynyt juuri ollenkaan, sillä samoin kuin murteiden tapauksessa, se tekisi kansainvälisestä kommunikoinnista vaikeampaa. Joitakin yksittäisiä, helposti tunnistettavia slangisanoja kuitenkin on. Näistä tunnetuimpia lienevät saluton (”moi”) -sanasta muodostetut sal, luton ja sa tai sen sijasta tervehdykseen käytettävä salaton ("salaattia"). Muita slangisanoja ovat muun muassa malino sanasta viro (mies), espo sanasta esperanto ja sti sanasta esti (olla).

Johdetut kielet

Vuosien varrella monet ryhmät ja yksittäiset henkilöt ovat esittäneet uusia kieliprojekteja esperanton ”paranneltuina” versioina. Melkein kaikki näistä projekteista ovat pysyneet kuolleina epäonnistuessaan kehittyä suunnitteluvaiheesta eteenpäin. Ainoa, joka on saanut jonkin verran menestystä on ido (”jälkeläinen” esperantoksi), joka esiteltiin Pariisissa lokakuussa 1907. Sen pääeroavaisuudet esperantoon nähden ovat kirjaimiston yksinkertaisuus ja jotkin kieliopilliset ominaisuudet. Aikaisemmin suhteellisen suuri määrä ihmisiä vaihtoi kannatuksensa esperantosta idoon, mutta nykyään sillä arvioidaan olevan puhujia 250 henkilöstä 5000 henkilöön. Jotkin pienen skaalan uudistusprojektit, jotka vaikuttavat vain pieneen osaan kielestä, ovat saavuttaneet muutaman kannattajan, jotka puhuvat omintakeista versiotaan kielestä.

Äänteet

Vokaalit

Diftongit

Diftongien jälkiosana on puolivokaali j tai puolivokaali ŭ. Diftongeja ovat aj, ej, oj, uj, aŭ ja eŭ, ja ne lausutaan /aj/ (ai), /ej/ (ei), /oj/ (oi), /uj/ (ui), /aw/ (au), /ew/ (eu).

Painotus

Toisin kuin suomessa, esperantossa lähes kaikki vokaalit lausutaan lyhyinä. Pitkä vokaali voikin esiintyä ainoastaan painollisessa tavussa. Sanoissa paino on aina toiseksi viimeisellä tavulla, eli toiseksi viimeisellä vokaalilla. Ŭ- ja j- päätteiset diftongit muodostavat kuitenkin vain yhden tavun. Yksitavuisissa ja monissa pikkusanoissa — kuten unu (yksi), apud (vieressä) ja ili (he) — ei ole painoa.

Konsonantit

Foneemi /r/ lausutaan joko yksitäryisenä apikoaveolaarisena tremulanttina tai apikoaveolaarisena tremulanttina . Foneemi /v/ lausutaan joko labiodentaalisena frikatiivina , labiodentaalisena puolivokaalina tai labioveraalisena puolivokaalina . Foneemisarja /dz/ lausutaan affrikaattana . Konsonanttiklustereita voi esiintyä sanan alussa ja keskellä (esimerkiksi instrui ”opettaa”), mutta ei lopussa, paitsi vierassanoissa ja runomuotoisen sanapäätteiden jättämisen johdosta. Esperantossa on huolellisesti osattava erottaa soinnilliset ja soinnittomat konsonantit — kuten b ja p, g ja k, sekä d ja t — toisistaan. Lisäksi on huomattava, ettei esperantossa ole suomen ŋ-äännettä, vaan n ja g lausutaan selvästi erillään.

Kirjoitusjärjestelmä

Esperanto on täysin äänteenmukainen kieli: jokainen kirjain äännetään ja kukin kirjain merkitsee aina samaa äännettä. Sen kirjoittamiseen käytetään latinalaisia kirjaimia, joista on kuitenkin poistettu kirjaimet q, w, x ja y. Lisäksi siihen on lisätty kirjaimet ĉ, ĝ, ĥ, ĵ, ŝ ja ŭ. Näin ollen kirjaimia on yhteensä 28: Luetellessa kirjaimia vokaalit lausutaan normaalisti, ja konsonanttien perään lisätään o-äänne.

Erikoiskirjaimien käyttö

Esperanton erikoiskirjaimet ovat tietokoneella käytettävissä ISO 8859-3 (Latin3)- ja Unicode-merkistöissä. Jos ei ole mahdollista käyttää kyseisiä merkistöjä, erikoiskirjainten ylämerkit voidaan korvata toisella merkillä. Yleisimmin ylämerkkien sijaan käytetään x-kirjainta, jota ei muutoin esperantossa käytetä. X-merkkiä pidetään kuitenkin melko rumana ja häiritsevänä. Ŭ-kirjaimen voi tässä tapauksessa korvata myös tavallisella u-kirjaimella, sillä sekaantumisen vaaraa ei ole. X:n tilalla käytetään usein myös h-kirjainta lähinnä ulkoasullisten seikkojen vuoksi. Zamehof itse suositteli h-kirjaimen käyttöä ylämerkkien sijaan, ja ŭ-merkin korvaamista u-merkillä. H-merkin käyttäminen ylämerkkien sijaan on kuitenkin melko ongelmallista, sillä se voi sekoittua h-äänteen kanssa. Myös ^-merkkiä käytetään, mutta hyvin harvoin. Nova Help-Alfabeto (NHA, [http://perso.wanadoo.fr/kavlan/nha/nha.html]) on uudenlainen tapa kirjoittaa esperantoa, joka ei ole kuitenkaan saavuttanut vielä merkittävää suosiota. Se pyrkii olemaan mahdollisimman kansainvälinen, korvaamalla esperanton kirjaimet ja kirjainyhdistelmät merkeillä, joita voi lukea ympäri maailmaa. Noba Help-Alfabeton ongelmana pidetään sitä, että siinä liian moni merkki on korvattu, jolloin teksti on vaikeasti ymmärrettävää.

Kielioppi

Pääartikkeli: Esperanton kielioppi Esperanto on agglutinoiva kieli, jossa substantiiveilla ei ole sukuja, ja jossa verbit taipuvat säännöllisesti. Substantiiveilla ja adjektiiveilla on kaksi sijamuotoa, nominatiivi ja akkusatiivi, sekä yksikkö ja monikko. Adjektiivien ja substantiivien taivutuksen tulee täsmätä toisiinsa nähden. Verbit eivät taivu persoonamuodoissa. Akkusatiivipääte voi osoittaa myös liikkeen suuntaa, tai korvata joitakin prepositioita. Akkusatiivin vuoksi esperantossa ei ole määrättyä sanajärjestystä. Esperanton kielioppi on erittäin säännöllinen: sitä kirjoitetaan kuten lausutaan, ja sen rakenne on erittäin looginen. Kaikki nämä ominaisuudet tekevät esperantosta erittäin helposti opittavan kielen. Kaikkien substantiivien pääte on -o, adjektiivien -a, ja sanajuurista muodostettujen adverbien -e.

Verbit

Kaikki esperanton verbit taipuvat säännöllisesti ja käyttävät samaa taivutuskaavaa. Verbeillä on kolme aikamuotoa – preesens, imperfekti ja futuuri – sekä kolme tapaluokkaa – nominatiivi, konditionaali, sekä esperanton oma volitiivi. Lisäksi verbeillä on aktiivin ja passiivin partisiippimuodot kaikissa kolmessa aikamuodossa. Verbeillä ei ole persoonamuotoja, mikä tarkoittaa sitä, että verbimuoto pysyy samana, vaikka tekijä vaihtuisi. Verbit muodostetaan lisäämällä juurisanaan verbimuodon pääte. Infinitiivin pääte on -i, preesensin -as, imperfektin -is, futuurin -os, volitiivin -u ja konditionaalin -us.

Volitiivi

Volitiivi on esperanton oma tapaluokka. Se muistuttaa käytöltään imperatiivia ja subjunktiivia, sillä sillä ilmaistaan toivomusta. Yleisimmin sitä käytetään käskynä, jolloin verbin edestä voi jättää persoonapronominin pois, jos käsky osoitetaan yksikön tai monikon toiselle persoonalle. Muussa tapauksessa persoonapronominia pitää käyttää. :Legu! – Lue! / Lukekaa! :Ni legu! – Lukekaamme! Volitiivia käytetään myös ke (että) -sivulauseissa, kun päälauseessa on jokin toivomusta ilmaiseva verbi. :Mi petas, ke vi legu ĉi tiun artikolon. – Pyydän, että luet tämän artikkelin.

Taivutuskaava

Sanasto

Esperanton 900 juurisanaa kattanut perussanasto määriteltiin Zamenhofin vuonna 1887 julkaisemassa Lingvo internacia -teoksessa. Kielen puhujien sallittiin kuitenkin lainata sanoja tarvittaessa muista kielistä, kunhan ne löytyisivät mahdollisimman useista kielistä. Vuonna 1894 Zamenhof julkaisi ensimmäisen esperanton sanakirjan, Universala Vortaron, joka sisälsi huomattavasti enemmän juuri sanoja käännettynä viidelle eri kielelle. Siitä lähtien esperantoon on lainattu useita sanoja muista kielistä, pääosin kuitenkin länsieurooppalaisista. Kaikki yhden puhujan lainaaman sanat eivät ole kuitenkaan tulleet yleiseen käyttöön. Viime vuosikymmeninä useimmat uusista lainasanoista ovat olleet teknisiä tai tieteellisiä termejä. Jokapäiväiset sanat ovat useimmiten syntyneet vanhojen sanojen yhdistelmistä – kuten komputilo, joka muodostuu sanoista komputi (”käsitellä tietoja”) ja ilo (”työkalu", "väline") – tai niille annetuista uusista merkityksistä – kuten muso (”hiiri”), joka tarkoittaa nykyään myös tietokoneeseen kytkettyä laitetta, aivan kuten suomenkin kielessä. Esperantistien välillä on jatkuvia kiistelyitä siitä, onko tietty lainasana oikeutettu, vai pitäisikö uusi sana luoda yhdistelemällä vanhojen sanojen merkityksiä. Juurisanojen ja niiden säännöllisen yhdistelemisen sääntöjen lisäksi esperanton opiskelijan täytyy opetella myös muutamia idiomaattisia yhdistelmiä, kuten eldonejo (”pois antamisen paikka” eli ”kustantamo”). Myös joillakin juurisanoilla on idiomaattisia merkityksiä niiden sananmukaisten merkityksien lisäksi. Esimerkiksi sanasta krokodilo (”krokotiili”) muodostuneella verbillä krokodili tarkoitetaan omalla äidinkielellä puhumista tilanteessa, jossa tulisi puhua esperantoa (esimerkiksi kansainvälisissä esperantokonferensseissa). Esperantossa sanat muodostuvat vartalosta, siihen mahdollisesti liitettävistä etu- ja jälkiliitteistä, sekä päätteestä, joka ilmaisee sanaluokan tai verbin aika- ja tapamuodon. Yhdestä juurisanasta voi päätteillä ja sanaluokkia vaihtamalla muodostaa jopa kymmeniä eri sanoja. Suurin osa esperanton kantasanastosta on lainattu indoeurooppalaisen kielikunnan eri kieliryhmistä.
- romaanisista kielistä: facila 'helppo', verda 'vihreä'
  - latinasta: abio 'kuusipuu', facila 'helppo', sed 'mutta', tamen 'kuitenkin', okulo 'silmä', hepato 'maksa', akvo 'vesi'
  - ranskasta: dimanĉo 'sunnuntai', fermi 'lopettaa', ĉe 'luona', frapi 'iskeä', ĉevalo 'hevonen', butiko 'kauppa'
  - italiasta: ĉielo 'taivas', fari 'tehdä'
- germaanisista kielistä: fremda 'ulkomaalainen'
  - saksasta: hundo 'koira', jaro 'vuosi', monato 'kuukausi', vorto 'sana', nur 'vain', fiŝo 'kala'
  - englannista: suno 'aurinko', birdo 'lintu', fiŝo 'kala', ŝipo 'laiva', blua 'sininen', ofta 'usein'
- slaavilaisista kielistä: krom 'lisäksi, paitsi', raboti 'hiertää'
  - puolasta: barĉo 'borssikeitto', celo 'päämäärä', luti 'juottaa', moŝto 'majesteetti'
  - venäjästä: vosto 'häntä', barakti 'kiemurrella'
- muista indoeurooppalaisista kielistä
  - kreikasta: kaj 'ja', biologio 'biologia', politiko 'politiikka'
  - latviasta: du 'sinä', ju '-han, -hän', tuj 'heti'

Esimerkkejä

Persoonapronominit


- mi 'minä'
- vi 'sinä' (raamatullisessa tyylissä käytetään ci 'Sinä')
- li 'm.' / ŝi 'f.' / ĝi 'n.' 'hän, se'
- ni 'me'
- vi 'te'
- ili 'he, ne'
- oni passiivi 'persoonaton pronomini'

Lauseita


- Saluton! = Terve!
- Bonvenon al Finnlando! = Tervetuloa Suomeen!
- Ĝis revido! = Näkemiin!
- Dankon. = Kiitos.
- Ne dankinde. = Ei kiittämistä. / Ole hyvä.
- Bonvolu = Ole hyvä ja...
- Mi amas vin. = Minä rakastan sinua.
- Ĉu vi amas min? = Rakastatko sinä minua?
- Kio estas via nomo? = Mikä on sinun nimesi?
- Mia nomo estas... = Minun nimeni on...
- Kie vi loĝas? = Missä sinä asut?
- Mi loĝas en... = Minä asun...
- De kie vi venas? = Mistä tulet?
- Mi venas de Finnlando. = Tulen Suomesta.
- Mi ne parolas Esperanton bone. = En puhu esperantoa hyvin.
- Ĉu vi parolas la finnan / svedan / anglan? = Puhutko / Puhutteko suomea / ruotsia / englantia?

La Patro Nia (Isä meidän)

Kuuntele äänitiedosto
Patro nia, kiu estas en la ĉielo,
via nomo estu sanktigita.
Venu via regno,
plenumiĝu via volo,
kiel en la ĉielo, tiel ankaŭ sur la tero.
Nian panon ĉiutagan donu al ni hodiaŭ.
Kaj pardonu al ni niajn ŝuldojn,
kiel ankaŭ ni pardonas al niaj ŝuldantoj.
Kaj ne konduku nin en tenton,
sed liberigu nin de la malbono.
Ĉar via estas la regno kaj la forto
kaj la gloro, por ĉiam.
Amen.

Kulttuuri

Pääartikkeli: Esperantokulttuuri Esperantoksi on kirjoitettu tai käännetty yhteensä yli 25 000 kirjaa, ja säännöllisesti ilmestyviä esperantonkielisiä aikakausjulkaisuja ilmestyy yli sata. Suosituin tapa käyttää kieltä lienee kirjeystävien hankkiminen, joita varten on olemassa jo kymmeniä erilaisia palveluita tai palstoja. Monet kielen puhujat käyttävät esperantoa matkustaakseen halvalla ympäri Eurooppaa käyttämällä Pasporta Servo -palvelua, jossa moni esperantisti tarjoaa esperanton puhujille ilmaista lomamajoitusta omassa kodissaan, sekä mahdollisesti myös muita palveluita. Esperantistit kerääntyvät myös lukuisiin tapahtumiin ympäri maailmaa, joista suosituin on 1 500–3 000 esperantistia keräävä maailmankongressi, Universala Kongreso de Esperanto. Esperantokulttuuri

Kirjallisuus ja lehdet

Esperantokirjallisuus sai alkunsa jo ennen kielen virallista julkistamista, kun kielen luoja L. L. Zamenhof käänsi runoutta ja proosaa esperantoksi testatakseen kielen kehittyneisyyttä ja ilmaisukykyisyyttä. Nykyesperantistit voivat löytää näistä teksteistä paljon kielivirheitä, joka johtui kielen kehitysvaiheesta. Myös kielen julkaisun jälkeen Zamenhof kirjoitti ja käänsi ahkerasti. Tunnetuimpia käännöksiä ovat Vanha testamentti ja useat William Shakespearen näytelmät. Nykyään esperantoksi julkaistaan joka vuosi satoja kirjoja, joidenkin arvioiden mukaan keskimääräinen vauhti on yksi uusi julkaisu joka päivä. Tunnetuimmat merkkiteokset Antoine de Saint-Exupéryn Pikku Prinssistä (La Eta Princo) J. R. R. Tolkienin Taru sormusten herrasta -trilogiaan (Mastro de l'Ringoj) on käännetty esperantoksi monien suomenkielisten teosten, kuten Kalevalan ja Aleksis Kiven Seitsemän veljestä -teoksen (Sep fratoj), tavoin. Myös muutamat suomalaiset ovat kirjoittaneet suoraan esperantoksi. Joitakin tunnetuimpia esperantokirjailijoita ovat esimerkiksi William Auld, Julio Baghy, Kazimierz Bein, Jorge Camacho, Kálmán Kalocsay, Mauro Nervi ja Claude Piron. Myös monet lastenkirjat ja sarjakuvat on käännetty esperantoksi, kuten Asterix (Asteriks), Pinocchio (Pinokjo), Tintti (Tinĉjo), Peppi Pitkätossu (Pipi Ŝtrumpolonga), Vaahteramäen Eemeli (Emilo), Ronja Ryövärintytär (Ronjo, rabista filino), Anu ja Antti (Cisko ja Vinjo), ja niin edelleen. Esperantoksi ilmestyy säännöllisesti yli 100 lehteä, joista tunnetuimpia ovat kansainvälisen esperantojärjestön Esperanto, kansainvälisen esperantonuorten järjestön Kontakto, ja uutislehti Monato. Esperantoksi julkaistaan myös erikoisalojen lehtiä, ja useilla esperantojärjestöillä on oma lehti. Jotkin lehdet ilmestyvät Internetissä. Suomen Esperantoliitto julkaisee kuusi kertaa vuodessa ilmestyvää Esperantolehteä.

Musiikki ja radio

Musiikkia esperantoksi on tehty heti esperanton julkaisun jälkeen. Nykyään esperantomusiikki käsittääkin useimmat musiikin alalajit kuoromusiikista rockiin. Tunnetuimpia yhtyeitä ovat esimerkiksi Dolchamar, Akordo, JoMo, Ĵomart kaj Nataŝa, Kore, Esperanto Desperado ja Persone. Tunnetuin esperantomusiikkia julkaiseva levy-yhtiö on Vinilkosmo. Esperantoksi lähetetään radiolähetyksiä niin radioverkoissa kuin Internetissäkin. Nykyisin ainakin China Radio International, Melbourne Ethnic Community Radio, Radio Habana Cuba, Radio Audizioni Italiane (RAI), Radio Polonia ja Radio Vatican lähettävät esperantonkielistä materiaalia. Nettiradioita ja podcastingejä on joitakin kymmeniä, tunnetuin näistä on Radio Esperanto.

Elokuvat

Vuonna 1964 Jacques-Louis Mahé tuotti ensimmäisen kokopitkän esperantonkielisen elokuvan, Angoroj. Vuonna 1965 sitä seurasi matalalla budjetilla tehty kauhuelokuva nimeltä Incubus, jota tähditti William Shatner. Incubus sai monilta esperantisteilta vastaan kritiikkiä näyttelijöiden huonon lausumisen takia. Yhteensä esperantoksi on tehty noin parisenkymmentä elokuvaa. Lisäksi esperanto on esiintynyt monissa elokuvissa taustalla, kuten Blade: Trinityssä ja Charles Chaplinin Diktaattorissa.

Tunnettuja puhujia


- Alfred Hermann Fried – Vuoden 1911 Nobelin rauhanpalkinnon saaja, esperantokirjailija
- Charles Ribert Richet – Vuoden 1913 Nobelin lääketieteen palkinnon saaja, aktiivinen esperantisti
- Daniel Bovet – Vuoden 1957 Nobelin lääketieteen palkinnon saaja, puhui esperantoa äidinkielenään
- Franz Jonas – Itävallan presidentti vuosina 1965–1974
- Harry Harrison – Sci-fi-kirjailija, Irlannin kansallisen esperantojärjestön kunniapuheenjohtaja
- Sir Joseph J. Thomson – vuoden 1906 Nobelin fysiikanpalkinnon saaja, esperantonkielisen tiedeyhdistyksen puheenjohtaja
- Leo Tolstoi – Venäläinen kirjailija, esperantoliikkeen kannattaja
- Willem Drees – Alankomaiden pääministeri vuosina 1948–1958
- Sir William Ramsay – Vuoden 1904 Nobelin kemianpalkinnon saaja, aktiivinen esperantisti
- Reinhard Selten – Vuoden 1994 Nobelin taloustieteen palkinnon saaja, esperantokirjailija
- Rudolf Carnap – Saksalainen filosofi, aktiivinen esperantisti 14-vuotiaasta lähtien
- George Soros – Osakesijoittaja ja poliittinen aktivisti, puhuu esperantoa äidinkielenään
- Lou Harrison – yhdysvaltalainen säveltäjä, jonka sanoituksista osa oli esperantoksi
- M. A. Numminen – suomalainen muusikko ja taiteilija, opiskeli esperantoa koulussa pakollisena aineena, levyttänyt ja esiintynyt esperantoksi

Kritiikkiä

Esperanto on saanut vastaansa myös runsaasti kritiikkiä. Suuri osa siitä koskee yleisesti keinotekoisten apukielten tarpeellisuutta ja realiteetteja, mutta on kohdistettu esperantoon sen suuren käyttäjämäärän vuoksi. Yksinomaan esperantoa kritisoidaan muun muassa seuraavista syistä:
- rumuus – Esperantossa on paljon konsonantteja ja se on saanut suuresti vaikutteita slaavilaisista kielistä, jonka vuoksi se ei ole monien mielestä kaunis kieli, kuten useat romaanisista kielistä enemmän vaikutteita saaneet kansainväliset apukielet. Lisäksi esperanton akkusatiivin päätettä -n, monikon päätettä -j ja erityisesti niiden yhdistelmää -jn pidetään visuaalisesti rumana ja hankalana.
- eurooppalaisuus – Esperanto perustuu hyvin paljon indoeurooppalaisiin kieliin ja erityisesti sen eurooppalaisiin haaroihin. Tämän vuoksi esimerkiksi monet sen rakenteet ja sanasto ovat hyvin tuttuja eurooppalaisille, mutteivät kuitenkaan esimerkiksi aasialaisille. Monien mukaan kansainvälisen apukielen tulisi olla tässäkin suhteessa kansainvälinen ja tasavertainen, eikä edullinen eurooppalaisille opiskelijoille.
- omat kirjaimet – Esperanton kehittämisen aikana sen omia latinalaisesta kirjaimistosta poikkeavat kirjaimet eivät olleet vielä suuri ongelma, mutta erityisesti nykyään niitä pidetään erittäin hankaloittavana tekijänä kommunikoinnissa. Lisäksi ne ovat hyvin monien mielestä erittäin rumia. Myös kirjaimia vastaavien äänteiden sanotaan olevan hankalia, varsinkin kun soinnillisia äänteitä – joita on melko vaikea erottaa toisistaan – on hyvin paljon.
- seksistisyys - Esperanton väitetään usein olevan hyvin seksistinen kieli. Sanoissa ei esimerkiksi yleensä tarvitse ilmaista sen olevan maskuliininen, mutta sen sijaan feminiinisyys pitää ilmaista liitteellä -in-. Esimerkiksi ”isä” on esperantoksi patro ja ”äiti” patrino.
- akkusatiivi - Esperantossa käytetään akkusatiivia paitsi suoran tekemisen kohteen ilmaisemiseen, myös esimerkiksi ajan tai paikan ilmaisemiseen. Akkusatiivi on hyvin monimuotoinen ja siksi vaikea monille opiskelijoille. Näiden johdosta esperantolle on syntynyt monia kilpailevia kieliä, joita monet esperantistit ovat siirtyneet käyttämään. Tunnetuimpia näistä ovat esperanton pohjalta syntynyt ido, esperanton naturalistisuudellaan haastava interlingua ja esperanton vastaisenakin esiintynyt fasile. Kritiikin myötä myös esperanton sisällä on esiintynyt erinäisiä reformoivia suuntauksia, kuten riismi, jossa esperanton persoonapronominit li (”hän” m.) ja ŝi (”hän” f.) korvataan yhdellä persoonapronominilla, ri. Riismissä juurisanoilla ei ole oletusarvoisesti mitään sukua, vaan maskuliinisuus tulisi ilmaista jälkiliitteellä -iĉ-, kuten feminiinisyys ilmaistaan jälkiliitteellä -in-. Näin ollen ”isä” olisi esperantoksi patriĉo ja ”äiti” patrino. Riismi ei ole kuitenkaan saanut suurta suosiota.

Katso myös


- L. L. Zamenhof - esperanton kehittäjä
- Esperanton lippu
- Esperanton kielioppi
- Akademio de Esperanto - esperanton kattojärjestö
- La Espero - esperanton hymni
- Dolchamar - ensimmäinen suomalainen esperantonkielinen yhtye

Aiheesta muualla

Tietoa


- [http://esperanto.net Esperanto.net] - monikielinen tietosivusto esperantosta
- [http://www.ethnologue.com/show_language.asp?code=ESP Ethnologuen raportti esperantosta]

Järjestöt


- [http://www.uea.org/ Universala Esperanto-Asocio] - kansainvälinen esperantoliike
- [http://www.tejo.org/indexjs.php Tutmonda Esperantista Junulara Organizo] - kansainvälinen esperantistinuorten järjestö
- [http://www.esperanto.fi/ Suomen Esperantoliitto]
- [http://www.esperanto.fi/fejo/ Finnlanda Esperantista Junulara Organizo] - Suomen nuorten esperantoliitto

Opiskelu


- [http://www.lernu.net lernu!] - Laaja sivusto esperantoon tutustumiseksi ja sen oppimiseksi
- [http://pacujo.net/esperanto/kurssi/ Marko Rauhamaan kurssi]
- [http://www.cursodeesperanto.com.br/bazo/index.html?fi Kurso de Esperanto] - ilmainen ja monikielinen opiskeluohjelma, joka on saatavilla myös suomeksi
- [http://bertilow.com/pmeg/ Plena Manlibro de Esperanta Gramatiko] - esperanton kielioppi kokonaisuudessaan
- Lars Forsman: Egaleco kaj paco per Esperanto (ISBN 9529829019)
- J. C. Wells: Jen nia mondo (ISBN 9519984356)

Palveluja esperantoksi


- [http://eo.wikipedia.org Vikipedio] - Wikipedia esperantoksi
- [http://eo.wiktionary.org Vikivortaro] - Wikisanakirja esperantoksi
- [http://gxangalo.com/ Ĝangalo] - esperantonkielinen uutisportaali
- [http://www.tejo.org/ps/ Pasporta Servo] - kansainvälinen vieraanvaraisuusverkosto esperantisteille
- [http://www.radioarkivo.org/ Radio Arkivo] - radiolähetyksiä ympäri maailmaa esperantoksi
- [http://www.internacia.tv Internacia Televido] – Internet-televisiokanava

Kritiikkiä


- [http://www.xibalba.demon.co.uk/jbr/ranto/ Learn Not To Speak Esperanto]
- [http://www.rickharrison.com/language/bloated.html Is Esperanto's Vocabulary Bloated?]
- Christopher Culver: [http://www.christopherculver.com/en/writings/esperanto.php Why Esperanto Suppresses Language Diversity]

Lähteet


- Bertilo Wennergren: [http://bertilow.com/pmeg/index.html Plena Manlibro de Esperanta Gramatiko]
- Ziko M. Sikosek: [http://www.lernu.net/tekstoj/eta_historio/index.php Eta historio de Esperanto]
- [http://www.esperanto.net/veb/faq.html Esperanto: Frequently Asked Questions] Luokka:Esperanto Luokka:Kansainväliset apukielet als:Esperanto ms:Bahasa Esperanto zh-min-nan:Sè-kài-gí ko:에스페란토 ja:エスペラント simple:Esperanto th:ภาษาเอสปรานโต

1861

Tapahtumia


- Yhdysvaltojen sisällissota alkoi.

Syntyneitä


- 27. helmikuuta - Rudolf Steiner, antroposofian kehittäjä
- 11. syyskuuta – Juhani Aho, lehtimies ja kirjailija (mm. Rautatie, Juha).
- 16. marraskuuta - Arvid Järnefelt, suomalainen kirjailija.
- 8. joulukuuta - Georges Méliès, ranskalainen elokuvan pioneeri.
- 15. joulukuuta - Pehr Evind Svinhufvud, Suomen presidentti.

Kuolleita


- 21. helmikuuta - Lars Levi Laestadius
- Luokka:1800-luku ms:1861 ko:1861년 simple:1861 th:พ.ศ. 2404

Pehr Evind Svinhufvud

Pehr Evind Svinhufvud (15. joulukuuta 1861 - 29. helmikuuta 1944) oli Suomen tasavallan kolmas presidentti (1. maaliskuuta 1931 - 28. helmikuuta 1937). Hänen presidenttikaudellaan Suomi solmi hyökkäämättömyyssopimuksen Neuvostoliiton kanssa. Svinhufvud oli puoluetaustaltaan kokoomuslainen.

Nuoruus ja opinnot

Pehr Evind Svinhufvudin syntyi Sääksmäellä joulukuussa 1861. Hänen lapsuuttaan leimasi läheisten menetys, koska hänen isänsä, merikapteeni, hukkui Kreikan saaristossa pojan ollessa vasta 2-vuotias. Lapsi muutti asumaan isoisänsä luokse Sääksmäelle Rapolan kartanoon. Toinen menetys tuli, kun isoisä ampui itsensä ja Rapola pakkohuutokaupattiin. Tuolloin Svinhufvudin tie vei Helsinkiin yhdessä äidin ja sisaren kanssa. Svinhufvud hankki ensin tutkinnon historiassa, mutta varsinaisesti hän kunnostautui lakiopinnoissaan, joiden seurauksena hän teki työuransa alun Turun hovioikeudessa. Hänestä tuli myöhemmin käräjätuomari. Hän sai varsin nuorena paikan myös senaatin lainvalmistelukunnasta. Hän kuitenkin siirtyi ennen pitkää takaisin käräjätuomarin tehtäviin ja meni naimisiin Ellen Timgrenin kanssa.

Säätyvaltiopäiviltä Siperiaan

Koska Svinhufvudin suku oli aateloitu vuonna 1574, osallistui Pehr säätyvaltiopäiville aatelissäädyn edustajana ensi kertaa vuonna 1894. Edustaja profiloitui erityisesti Suomen kielen aseman puolustajana. Svinhufvudin poliittinen toiminta sai profiilinsa sen jälkeen, kun ensimmäinen sortokausi alkoi vuonna 1899. Ponnekas tuomari oli kiivas perustuslaillinen ja joutui siksi vaikeuksiin venäläisten viranomaisten kanssa. Hän katsoi, että Suomi puolustautui ja oli siksi oikeutettu jyrkkiinkin toimenpiteisiin. Viranomaisten silmätikuksi hän joutui myös siksi, että toimi prokuraattori (nyk. oikeuskansleri) Eliel Soisalon-Soinisen murhanneen ylioppilas Lennart Hohenthalin puolustusasianajajana. Säätyvaltiopäivien tultua lakkautetuiksi Svinhufvud osallistui uuden yksikamarisen eduskunnan toimintaan nuorsuomalaisen puolueen riveissä. Hänen jyrkät puheensa johtivat toistuvasti eduskunnan hajottamiseen jo sen avajaisissa. Puhemiehen tehtävänsä päätyttyä hän palasi siviilityöhönsä Lappeen tuomiokunnan käräjätuomariksi. Toinen sortokausi merkitsi Svinhufvudin uralle käännettä, joka näytti merkitsevän päätepistettä. Svinhufvud toimi jälleen perustuslaillisten ajatustensa puolesta ja kieltäyi 1914 tunnustamasta Venäjän kansalaista Konstantin Ivanovitš Kasanskia Suomen prokuraattoriksi, jolloin kenraalikuvernööri Frans Seyn erotti hänet tuomarinvirasta. Svinhufvud kieltäytyi eroamasta, jolloin hänet vangittiin ja lähetettiin karkotukseen Siperian Tomskiin. Karkotus ei kuitenkaan merkinnyt yhteyksien katkeamista, sillä kirjeenvaihto oli mahdollista ja rouva Ellen Svinhufvud kävi jopa tapaamassa miestään karkotuspaikassa. Svinhufvudin paluu Suomeen tuli mahdolliseksi Venäjän maaliskuun vallankumouksen seurauksena. Palattuaan hän sai sankarin vastaanoton. Hänen yhteiskunnallinen toimintansa alkoi jälleen, kun hänestä tuli ensin eduskunnan prokuraattori ja sitten itsenäisyyssenaatin puheenjohtaja. Siinä asemassa hän myös antoi itsenäisyysjulistuksen eduskunnalle Helsingissä Heimolan talossa 4.12.1917. Tuo julistus hyväksyttiinkin kaksi päivää myöhemmin 6.12.1917. Svinhufvud ryhtyi myös heti hakemaan tunnustusta hankitulle itsenäisyydelle vierailemalla Petrogradissa (ent. Pietari) V. I. Leninin luona 31.12.1917. Vierailu johtikin tunnustuksen saamiseen.

Itsenäisyyden aika

Kansalaissodan puhjettua vuoden 1918 alussa Svinhufvud jäi aluksi Helsinkiin. Hänen onnistui kuitenkin maaliskuussa paeta jäänmurtaja Tarmolla Tallinnaan, josta matkusti edelleen Saksaan ja takaisin Suomeen. Kapinan kukistuttua Svinhufvud pyrki valtionhoitajan asemassaan vaikuttamaan siten, että Suomi vahvistaisi itsenäisyyttään Saksan avulla. Hän kannatti Hessenin prinssi Friedrich Karlin valintaa Suomen kuninkaaksi. Kanta oli kuitenkin reaalipoliittinen. Svinhufvud ei varsinaisesti ollut kuningasvallan kannattaja. Saksan tappio maailmansodassa johti Suomen asettumiseen tasavallan tielle ja Svinhufvudin valtionhoitajakauden päättymiseen. Suomen itsenäisyyden ensi vuosina tarmokas patriootti toimi siviilitoimissa mm. pankkialalla. Hän oli ehdolla vuoden 1925 presidentinvaalissa kokoomuksen listalla saamatta kuitenkaan tarvittavaa kannatusta. Tuolloin valituksi tuli maalaisliiton Lauri Kristian Relander. Svinhufvud palasi maan tärkeimpiin poliittisiin tehtäviin vuonna 1930 tultuaan kutsutuksi pääministeriksi. Suomalainen yhteiskuntarauha oli tuolloin koetuksella, kun Lapuan liike oli voimakkaimmillaan. Svinhufvud määritteli viranhoitonsa linjaksi toisaalta toiminnan kommunismin muodostamaa uhkaa vastaan ja toisaalta yhteiskuntarauhan säilyttämisen. Lapuan liikkeen tuella pääministeri valittiin presidentiksi vuoden 1931 vaaleissa. Liikkeen loppu koitti kuitenkin jo seuraavana vuonna, kun yhteiskunnan rauhoittamiseen pyrkivä presidentti piti kuuluisan radiopuheensa Mäntsälän kapinan aikana. Maa alkoi rauhoittua. Presidenttinä Svinhufvud oli varsin vahva. Hän toimi ahkerasti sekä sisä- että ulkopolitiikan kysymysten parissa. Hänen ulkopolitiikkansa kulmakivi oli pohjoismaisen yhteistyön vahvistaminen etenkin puolustuspolitiikan alueella. Hän ei kuitenkaan onnistunut uudistamaan paikkaansa vuoden 1936 vaaleissa erityisesti siksi, että hallituskysymyksessä mielestään sivuutetuiksi tulleet sosialidemokraatit äänestivät häntä vastaan. Presidentiksi nousikin näin maalaisliiton Kyösti Kallio. Presidenttikauden päättyminen merkitsi Svinhufvudin aktiivisen yhteiskuntapoliittisen päivätyön päättymistä. Hän siirtyi viettämään ansaittuja vapaapäiviä kotitilalleen Luumäen Kotkaniemeen. Presidentti oli innokas tarkkuusammunnan harrastaja ja suojeluskuntamies. Ampujana hän oli vielä vanhuudenpäivinäänkin suomenmestaruustasoinen, suojeluskunnissa hän yleni vääpeliksi. Veteraanipoliitikko Svinhufvud pyrki osallistumaan vielä kerran Suomen asioiden hoitamiseen talvisodan lopulla matkustaessaan avunhakumatkalle Saksaan ja Italiaan. Sekä Hitler että Mussolini kieltäytyivät tapaamisesta, mutta tuolloisen paavin Pius XII:n presidentti pääsi tapaamaan. Jatkosodan aikana Svinhufvud tuki Suur-Suomi -ajattelua, mutta pitkäaikaisen valtiomiehen aika oli kuitenkin menossa mailleen. Hän kuoli kotonaan Kotkaniemessä kevättalvella 1944. Svinhufvudin jälkimaine antaa kuvan miehestä, jonka järkkymätön tahto johti voimakkaisiin tekoihin. Hänen perustuslaillinen idealisminsa muuttui voimakkaaksi maanpuolustushenkisyydeksi kaiketi vuoden 1918 tapahtumien seurauksena. Presidenttinä hän oli voimamies, vaikkakaan ei kyennyt kuuntelemaan kaikkia yhteiskunnan osia. Svinhufvud oli puukko vyötäisillä kulkeva viiksekäs isäntä, jonka suoraluontoisuus sekä johti häntä vaikeuksiin että siivitti hänen uransa mittoihin, jonka muisto on kauan säilyvä.
- 1907–1912 – Eduskunnan puhemies
- 1908–1914 – Lappeen tuomiokunnan tuomari
- 1917 — Prokuraattori
- 27. marraskuuta 1917 – 27. toukokuuta 1918 — Senaatin puheenjohtaja Svinhufvudin I hallituksessa
- 1918–12. joulukuuta 1918 – Valtionhoitaja
- 1930–1931 – Pääministeri Svinhufvudin II hallitus
- 1931–1937 – Suomen tasavallan presidentti
- 2. maaliskuuta 1932 – Piti Lapuan liikkettä kritisoineen radiopuheen, joka vaikutti liikehdinnän loppumiseen.

Aiheesta muualla


- [http://haku.kansallisbiografia.fi/FMPro?-db=kbnet.fp5&-format=kb%2fkbartikkeli.htm&-lay=www&-sortfield=lajittelukentt%e4&zz=zet5rr342uu5556v&-max=2147483647&-recid=32911&-find= Kansallisbiografia] Svinhufvud, Pehr Evind Svinhufvud Svinhufvud, Pehr Evind

1888

Tapahtumia


- 13. toukokuuta - Brasilia lakkauttaa orjuuden
- 4. syyskuuta - George Eastman rekisteröi Kodak-tavaramerkin ja saa patentin kameralle, joka käyttää filmirullaa
- Viiltäjä-Jack tappaa Lontoossa ainakin viisi prostituoitua.
- HKL aloitti hevosomnibusliikenteen Helsingissä.
- naparetkeilijä Fridtjof Nansen hiihtää Grönlannin poikki

Syntyneitä


- 16. syyskuuta - Frans Eemil Sillanpää, kirjailija
- 23. marraskuuta - Harpo Marx, koomikko
- 15. joulukuuta - Artturi Leinonen, kirjailija
- 28. joulukuuta - F. W. Murnau, saksalainen ohjaaja

Kuolleita


- 6. maaliskuuta - Louisa May Alcott, amerikkalainen kirjailija Luokka:1800-luku ms:1888 ko:1888년 simple:1888 th:พ.ศ. 2431

Artturi Leinonen

Artturi Aleksanteri Leinonen (s. 15. joulukuuta 1888, Ylihärmä - k. 26. helmikuuta 1963) oli opettaja, sanomalehtimies, poliitikko ja kirjailija. Leinonen oli Maalaisliiton kansanedustaja 1936—1939 ja 1941—1945 sekä puoluehallituksen jäsen 1931—1963

Tuotantoa


- Kapituliherra (näytelmä, 1914)
- Ilkan ja Poutun pojat (1918)
- Nuori Tuomaala (1919)
- Lakeuksien lukko (1920)
- Leipäpappi (1922)
- Kati (1923)
- Värväri (1925)
- Profeetta (1926, näytelmä 1937)
- Kolmanteen ja neljänteen polveen (1928)
- Maakunnan sinetti (1930)
- Hauta rajan takana (1931, salanimellä Erkki Urpiala)
- Hakkapeliitat (1932-1934)
- Keväästä kevääseen (1935)
- Yrjänän emännän synti (1937)
- Punaisen aallon ajelemana. Yrjö Kultajärven seikkailut 1917-1937 (1943, salanimellä Yrjö Kultajärvi, oli Valvontakomission kiellettyjen kirjojen listalla)
- Johannes Jussoila (1944)
- Perintötalo (1946)
- Kahden joen kansa (1948)
- Imarinmaa (1952)
- Kahden lipun alla (1953)
- Päin nousevan Suomen rantaa (1962)

Aiheesta verkossa


- [http://www.artturileinonen.fi/leinonen.htm Artturi Leinosen seuran kotisivut] Leinonen, Artturi Leinonen, Artturi Luokka:Kalterijääkärit

<