:: wikimiki.org ::
| 15. Kesäkuuta |
15. kesäkuuta15. kesäkuuta on gregoriaanisen kalenterin mukaan vuoden 166. päivä (167. päivä karkausvuonna). Vuodesta on jäljellä 199 päivää.
----
Nimipäivät
:- suomalainen kalenteri: Vieno, Moona, Viena
:- suomenruotsalainen kalenteri: Mona, Monika
:- ortodoksinen kalenteri: Aamos, Joonas, Aukusti, Kriska
:- saamenkielinen kalenteri: Viggu
:- vanhemmissa kalentereissa: Justina, Vietti, Vitus, Wietti, Witus
Tapahtumia
- 763 eaa - Assyriassa merkittiin muistiin auringonpimennys.
- 923 - Soissonsin taistelu: Normandian viikinkikuningas Robert I kuoli, ja Burgundin herttua Rudolfin joukot vangitsivat Kaarle III Yksinkertaisen.
- 1215 - Englannin kuningas Juhana Maaton hyväksyi Magna Cartan.
- 1389 - Kosovon taistelu: Ottomaanit löivät serbit ja bosnialaiset.
- 1667 - Ensimmäisen verensiirron ihmiselle suoritti tri Jean Baptiste. Hän siirsi verta lampaalta 15-vuotiaalle pojalle. Potilas kuoli ja Baptistea syytettiin murhasta.
- 1752 - Benjamin Franklin todisti, että salama on sähköä.
- 1775 - Amerikan vallankumous: George Washington nimitettiin Yhdysvaltain armeijan ylipäälliköksi.
- 1804 - Yhdysvaltojen perustuslain presidentin valintaa koskeva 12. lisäys (12th Amendment) hyväksyttiin.
- 1836 - Arkansasista tuli Yhdysvaltain 25. osavaltio.
- 1844 - Charles Goodyear sai patentin kumin vulkanoinnille.
- 1846 - Oregonin sopimuksessa 49. leveyspiiri sovittiin Yhdysvaltojen ja Kanadan rajaksi, Kalliovuorilta Juan de Fucan salmeen Tyynellemerelle.
- 1864 - Arlingtonin hautausmaa perustettiin Yhdysvalloissa.
- 1905 - Kustaa VI Adolf nai Connaughtin prinsessa Margaretin.
- 1909 - Englannin, Australian ja Etelä-Afrikan edustajat tapasivat ja perustivat Kansainvälisen krikettiliiton.
- 1911 - Tabulating Computing Recording Corporation, josta kehittyi myöhemmin IBM, yhtiöitettiin.
- 1919 - Ilmailu: John Alcock ja Arthur Brown laskeutuivat Vickers Vimy -lentokoneellaan ensimmäisen välilaskuttoman Atlantin ylittäneen lennon jälkeen Clifdenissä, Irlannissa.
- 1944 - Toinen maailmansota: Yhdysvallat nousi maihin Saipanilla.
- 1944 - Jatkosota: Ylipäällikkö Mannerheim määräsi vetäytymisen VKT-linjalle (Viipuri-Kuparsaari-Taipale).
- 1954 - Union des Associations Européennes de Football, UEFA perustettiin Sveitsin Baselissa.
- 1977 - Espanjassa järjestettiin vaalit ensimmäistä kertaa sitten vuoden 1936.
- 1993 - Paavi Johannes Paavali II siunasi Almudenan katedraalin Madridissa, Espanjassa.
- 1999 - Angel Maturino Resendiz murhasi viimeiset yhdeksästä uhristaan Illinoisissa, Yhdysvalloissa.
Syntyneitä
- 1843 - Edvard Grieg, norjalainen säveltäjä
- 1886 - Yrjö Kallinen, pasifisti, puolustusministeri
- 1900 - Paul Mares, amerikkalainen jazz-trumperisti († 1949)
- 1914 - Juri Andropov, Neuvostoliiton kommunistisen puolueen pääsihteeri († 1984)
- 1947 - Timo T. A. Mikkonen, julkkis
- 1954 - James Belushi, näyttelijä
- 1957 - Seppo Pääkkönen, näyttelijä
- 1963 - Helen Hunt, näyttelijä
Kuolleita
- 1381 - Wat Tyler, Englannin talonpoikien kapinan johtaja
- 1467 - Burgundin Filip III Hyvä
- 1750 - Marguerite De Launay, Baronne Staal, ranskalainen kirjailija
- 1772 - Louis-Claude Daquin, ranskalainen säveltäjä
- 1849 - James Knox Polk, Yhdysvaltain 11. presidentti
- 1869 - Marquis Ferdinando Bartolommei, Italian vallankumouksellinen ja valtiomies
- 1888 - Saksan Frederik III
- 1993 - John Connally, Teksasin kuvernööri, Yhdysvaltojen valtiovarainministeri ja laivastoministeri
- 1993 - James Hunt, englantilainen F1-ajaja
- 1995 - John Vincent Atanasoff, tietokonepioneeri
- 1996 - Ella Fitzgerald, jazz-laulaja (s. 1917)
Juhlapäiviä
- Rooman valtakunta: Vestalia-juhlan yhdeksäs ja viimeinen päivä.
- Evelyn Underhillin muistopäivä.
- Keskiaikainen Latvia: Vitus Diena, Pyhän Vituksen.
----
Katso myös: kalenteri ~ 14. kesäkuuta, 16. kesäkuuta
Luokka:Kesäkuu
-06-15
ko:6월 15일
ja:6月15日
simple:June 15
th:15 มิถุนายน
Gregoriaaninen kalenteriGregoriaaninen kalenteri on nykyään yleisimmin käytössä oleva kalenteri. Gregoriaaninen kalenteri on pieni korjaus juliaaniseen kalenteriin. Juliaanisen kalenterin mukaan vuoteen lisätään karkauspäivä joka neljäs vuosi (helmikuun 23. päivän jälkeen), jolloin vuoden pituus on 365,25 päivää. Koska vuoden oikea pituus on noin 365,2422, tästä aiheutuu noin kahdeksan päivän virhe tuhannessa vuodessa.
Vuonna 46 eKr. Julius Caesar oli määrännyt juliaanisen kalenterin otettavaksi käyttöön Rooman valtakunnassa. Siihen aikaan kevätpäiväntasaus sattui tavallisesti maaliskuun 25:ksi päiväksi. Vuonna 325 Nikean kirkolliskokous otti käyttöön karkean pääsiäissäännön, jonka mukaan pääsiäinen on kevätpäiväntasauksen jälkeisen täydenkuun jälkeinen sunnuntai. Kevätpäiväntasaukseksi määrättiin 21. maaliskuuta, päivä, joksi kevätpäiväntasaus tavallisimmin tuohon aikaan sattui.
1500-luvulle tultaessa kevätpäiväntasaus oli ajautunut jo niin paljon taaksepäin, että se sattui yleensä 11:ksi maaliskuuta, mutta pääsiäinen määrättiin edelleen Nikean kirkolliskokouksen päätöksen mukaan, joten sen keskimääräinen paikka ajautui yhä aikaisemmas. Lopulta katolinen kirkko alkoi pelätä, että tämä keväinen juhla siirtyisi suorastaan keskitalvelle.
Kalenterin korjaajaksi tuli paavi Gregorius XIII. Paljon tarkempi sääntö olisi ollut, että 128:lla jaolliset vuodet eivät ole karkausvuosia. Gregorius XIII kuitenkin valitsi epätarkemman säännön, jonka mukaan kahteen nollaan päättyvistä vuosista vain 400:lla jaolliset vuodet ovat karkausvuosia. Esim. vuodet 1700, 1800 ja 1900 eivät ole karkausvuosia, mutta vuodet 1600 ja 2000 ovat. Gregoriaaninen kalenteri aiheuttaa yhden päivän virheen noin 3000 vuodessa, mutta Maan rataliikkeen epäsäännölliset muutokset aiheuttavat samaa suuruusluokkaa olevan virheen. Niitä korjaamaan lisätään aikaan silloin tällöin karkaussekunteja, viimeksi vuoden 1998 lopulla.
Gregoriaaninen kalenteri nimettiin Gregorius XIII:n mukaan, sillä se otettiin käyttöön hänen määräyksestään.
Uuteen kalenteriin siirryttiin katolisissa maissa 1582, jolloin kevätpäivän tasauksen ajankohta korjattiin jättämällä kalenterista 10 päivää pois ja siirtymällä suoraan lokakuun 4. päivästä lokakuun 15. päivään. Protestanttiset ja ortodoksiset maat ovat seuranneet esimerkkiä myöhemmin. Iso-Britannia siirtyi uuteen kalenteriin vuonna 1752. Ruotsissa kalenteriin siirryttiin 1753 jättämällä pois 11 päivää, 17. helmikuuta 1753 jälkeen tuli 1. maaliskuuta.
Suomen suuriruhtinaskunnassa Venäjän vallan alla käytettiin gregoriaanista kalenteria joka erosi muun keisarikunnan ajanlaskusta 1800-luvulla 12 päivää ja 1900-luvulla 13 päivää. Koska Venäjällä ja Suomessa noudatettiin eri kalenteria, kaikki Pietarissa laaditut suomea koskevat dokumentit saivat kaksoispäiväyksen, yhden ”uutta” ja toisen ”vanhaa” lukua varten. Siksi myös lokakuun vallankumous tapahtui juliaanisen kalenterin mukaan lokakuussa, mutta sen muistoa vietettiin gregoriaanisen kalenterin mukaan marraskuussa. Gregoriaaninen kalenteri otettiin Venäjällä käyttöön vasta 1918, jolloin 31. tammikuuta seurasi 14. helmikuuta 1918.
Jotkin protestanttiset maat määräsivät otettuaan gregoriaanisen kalenterin käyttöön pääsiäisen paikan aluksi hieman eri tavalla kuin gregoriaanisessa kalenterissa tavallisesti, koska ne eivät halunneet noudattaa paavin määräystä sellaisenaan.
Venäjällä on vieläkin ns. starovetsien eli vanhauskoisten lahkokunta, joka ei ole koskaan hyväksynyt ”uutta lukua”, vaan on pitäytynyt juliaanisessa kalenterissa. Juliaaninen kalenteri on nykyään 13 vrk jäljessä gregoriaanisesta. Juliaanista kalenteria käytetään myös määriteltäessä kirkollisia juhlapäiviä, jotka Neuvostoliiton kaatumisen jälkeen on jälleen virallistettu.
Gregoriaanisessa kalenteria käyttävissä maissa vuoden ensimmäinen päivä on yleensä tammikuun 1. päivä. Roomalaisten taruaikaisessa kalenterissa ei ollut kuin 10 kuukautta, vuosi loppui joulukuun lopussa ja seuraava alkoi vasta maaliskuun alussa. Tammikuun 1. päivä vakiintui 152 eKr mennessä konsulien virkavuoden vaihteeksi.
Muutosesityksiä
Gregoriaaninen kalenteri on huomattavasti tarkempi ajanlaskujärjestelmä kuin edeltäjänsä juliaaninen kalenteri, mutta sekin on varsin epäkäytännöllinen. Viikonpäivät eivät pysy samoina vuodesta toiseen, vaan siirtyvät vuodessa yleensä yhden päivän eteenpäin (karkauspäivät aiheuttavat tähän sääntöön poikkeuksia). Esim. 20. toukokuuta on vuonna 2005 perjantai, vuonna 2006 lauantai, vuonna 2007 sunnuntai ja vuonna 2008 tiistai. Kuukaudet ovat eri pituisia, mistä on haittaa ainakin tilastollisia laskelmia tehtäessä. Pääsiäisen ja sen mukana monen muunkin pyhäpäivän paikka vaihtelee yli kuukauden verran. Siksi monet ovatkin pohtineet kalenterin uudistamismahdollisuuksia.
Tunnetuin ehdotus sekavan kalenterimme uudistamiseksi lienee sellainen, että vuosi jaettaisiin neljään 91-päiväiseen osaan, jotka kaikki sisältäisivät kolme kuukautta. Kaksi ensimmäistä näistä kolmesta kuukaudesta olisi 30-päiväisiä ja viimeinen 31-päiväinen. Koska 91 on jaollinen seitsemällä, toistuisivat viikonpäivät samoina jokaisessa neljänneksessä, mutta kaikki kuukaudet eivät vieläkään olisi samanpituisia. Yksi päivä (karkausvuosina kaksi) jätettäisiin neljännesten, kuukausien ja viikkojen ulkopuolelle. Nämä päivät voitaisiin julistaa jonkinlaisiksi kansainvälisiksi juhlapäiviksi. Koska viikonpäivät olisivat joka vuosi samat, voitaisiin nykyään viikonpäivien mukaan liikkuville juhlapäiville määrätä kiinteät paikat.
Jos viikkorytmin halutaan säilyvän poikkeuksettomana, on tavallisesti 364-päiväiseen vuoteen lisättävä karkauspäivien asemesta karkausviikkoja. Jos karkausviikko lisättäisiin viidellä jaollisina vuosina paitsi niinä 40:llä jaollisina, jotka eivät ole jaollisia 400:lla, päästäisiin samaan vuoden keskimääräiseen pituuteen kuin gregoriaanisessa kalenterissa.
Toinen vaihtoehto yksinkertaistaa kalenteria on sellainen, että otettaisiin käyttöön 13 kuukautta, joissa jokaisessa olisi tasan neljä viikkoa. Tällaisessakin kalenterissa olisi joko jätettävä yksi tai kaksi päivää kuukausien ja viikkojen ulkopuolelle tai käytettävä karkausviikkoja.
Luokka:Kalenterit
als:Gregorianischer Kalender
ms:Kalendar Gregory
ko:그레고리력
ja:グレゴリオ暦
simple:Gregorian calendar
th:ปฏิทินเกรกอเรียน
Assyria
Assyria oli Raamatusta tunnettu muinainen sotilasvaltio Lähi-Idässä Mesopotamian pohjoisosissa. Sen pääkaupunkien Niniven ja Assurin rauniot sijaitsevat nykyisessä Pohjois-Irakissa Mosulin kaupungin lähettyvillä. Assyrialaiset loivat 700-600 eaa suuren imperiumin, joka ulottui Babyloniasta Palestiinaan ja Egyptiin asti.
Assyrialaiset loivat mahtinsa tehokkaalla armeijalla ja säilyttivät sen terrorilla ja pakkosiirroilla. Assyrialla oli tarve laajeta, koska se halusi kauppareitit valvontaansa ja pääomaa muun muassa hovin rakennushankkeisiin. Sotia perusteltiin uskonnolla; Assyrian laajenemisessa oli ristiretkenomaisia sävyjä.
Assyrian varhaishistoria
Pohjois-Mesopotamian alueella oli ollut asutusta jo vuosituhansia, Ninive ja Assur on perustettu kumpikin noin 5000 eaa. pieninä kylinä. Assyriakin sijaitsi tärkeiden kauppateiden varrella jotka johtivat Mesopotamiasta Anatoliaan. Ehkä noin 3000 eaa. alueelle saapui seemiläisiä. Assyrian keskuskaupungit Ninive, Assur ja Arbil olivat huomattavia jo 2500 eaa. Akkadilaiset liittivät Assyrian osaksi valtakuntaansa noin 2350 tai 2250 eaa.
Vanha Assyria
Uus-Sumer eli Urin kolmas dynastia hallitsi maata ainakin ajoittain hieman ennen vuotta 2000 eaa. Assyrian ensimmäinen valtio perustettiin ehkä noin 2000 eaa. Noin 1920-1740 eaa. Assyrialla oli paljon kauppasiirtokuntia Anatoliassa, mm. Kültepessä ja Kaneshissa ja se oli suurvalta. Vanhan Assyrian hallitsijana oli Shamshi-Adad I 1813-n. 1781 eaa., Babylonian kuningas Hammurabi valloitti maan noin 1760 eaa.
Keski-Assyria
Noin 1470 eaa Mitannin kuningas Saushtatar kukisti Assyrian. Tällöin alkoi Lähi-Idässä suurvaltojen välillä noin sata vuotta kestänyt kausi, jolloin suurvaltojen välisiä asioita pyrittiin hoitamaan diplomatian avulla. Egypti oli johtavin valtio alueella. Assur solmi Mitannin vasallina Babylonin kanssa rajasopimuksen. Muuten Assurin valta ei ulottunut laajalle.
Keski-Assyrian 200 vuotta kestävä ajoittaisen laajenemisen aika alkoi 1365 eaa kun mitannilaiset ajettiin pois. Mitannissa näet puhkesi levottomuuksia ja sen vasallit ja heettiläiset kävivät valtion kimppuun. Mitannin alueellinen suurvalta romahti. Assurin kuninkaana oli Assur-uballit, ("Assur on herännyt henkiin"). Mitannista tulikin puolestaan Assurin vasalli nimellä Hanigalbat. Assur-uballit valloitti myös Niniven itäpuolella sijaitsevan Musrun viljavan tasangon, josta tuli myöhemmin imperiumin kantamaata. Assyrialla oli näet pula hedelmällisestä maasta. Sinne perustettiin Kalhun (Kalahkin) kaupunki. Itse Egyptin faarao tunnusti Assyrian, Babylonin kuninkaan Burna-Buriashin vastustuksesta huolimatta. Lopulta Burna-Buriash liittoutui Assyrian kanssa. Mitanni oli yrittänyt usuttaa heettiläiset Assyrian kimppuun ja estää maansa luhistumisen, mutta egyptiläinen rutto pysäytti nämä 1338 eaa ennen kuin he ehtivät hyökätä Assyriaan.
Alkoi pitkään jatkunut Assyrian ja Babylonian välinen kamppailu, jossa Assyria oli monesti vahvoilla.
Kun Babylonian kuningas kuoli, vallananastaja surmasi Babylonin kuninkaan ja assyriaisen vaimon jälkeläisen joka oli laillinen hallitsija. Assur-uballit kuitenkin nosti Babylonin valtaistuimelle Kurigalzu II:n, toisen tyttärenpoikansa. Seuraavien hallitsijoiden aikana Assyria kutistui Syyriassa muttei menettänyt Niniven takaista vilja-aittaa.
Salmanassar 1273-1242 eaa. palautti Assyrian mahdin, mutta oli hyvin julma vihollista kohtaan. Julmuus toimi myös pelotteena - kun tiedot kaupunkien hävittämisistä ja vihollisten surmaamisista levisivät, esim heettiläiset olivat sovinnollisempia.
Tukulti-Ninurta I ("Sodan jumala Ninurta on turvani") 1243-1207 eaa voitti heettiläiset, sai 28000 vankia ja pystytti temppelin. Noin 1223 eaa hän hyökkäsi Babyloniaan, joka pian nousi kapinaan, minkä jälkeen Assyrian rangaistusretkikunta repi Babylonin muurit, surmmasi kaupungin asukkaita, vei kaupungin jumalan Mardukin patsaan Assyriaan ja asetti valtaistuimelle uuden nukkehallitsijan. Tukulti-Ninurtan valtakunta ulottui nyt Bahrainista Syyriaan. Tukulti-Ninurta rakensi suuren palatsin Assuriin ja Kar-Tukulti-Ninurtan kaupungin Tigriin toiselle puolelle Assuria vastapäätä. Hän myös linnoitutti Assurin. Tukulti-Ninurtan kukisti lopulta hänen oma poikansa, sillä hän oli muuttunut hirmuhallitsijaksi. Babylon oli itsenäistynyt kapinassa Tukulti-Ninurtan viimeisinä hallitusvuosina.
Tämän jälkeen Assyria heinkkeni mm. sisäisten kahnausten takia. Noin 1200 eaa Assyria taisteli pohjoisia hyökkääjiä, urartulaisia vastaan. Urartu mainittiin assyrialaisissa asiakirjoissa jo 1260 eaa . 1155 eaa Assyria valloitti Elamin kanssa Babylonian, kukistaen kassiittien dynastian.
Tiglatpileser I ajoi 1114 eaa pois maahan tunkeutuneet fryygialaiset, palautti Assyrian entiseen kokoonsa, ja taisteli maahan tunkeutuvia aramealaisia vastaan tunkeutuen Syyrian Palmyraan. Libanon valloitettiin 1095; foinikialaiset maksoivat Assyrialle veroa. Babylonialaiset ryösteltyä Etelä-Assyriaa assyrialaiset kostivat hyökkäämällä Babyloniaan valloittaen Babylonin ja Keski- sekä Pohjois-Babylonian.
Kuivina vuosina aramealaiset paimentolaiset (Ahlamu) tunkeutuivat kaupunkeihin ryöstelemään.
1083 eaa Assyrian nälänhätä oli niin kova että esiintyi ihmissyöntiä. Aramealaiset tunkeutuivat suurina joukkoina maahan ja myös kukistivat Babylonian kuninkaan. Vuoteen 934 mennessä Tigriin itäpuoliset kaupungit olivat päätyneet aramealaisten vallan alle. Seuraavina vuosisatoina aramean kieli yleistyi käyttökielenä alueella. Vaara uhkasi Assyriaa myös pohjoisesta. 1000 eaa Urartu, pohjoinen indoeurooppalainen valtio, valloitti suuren osan Assyriaa.
Uusassyrian imperiumi
Assyria alkoi uudestaan laajeta vuoden 900 eaa paikkeilla. Laajenemista jatkui tälläkin kerralla noin 200 vuotta. Noin 910 eaa Assyrian kuningas Adad-Nirari II valloitti Nisibisin. Tukulti-Ninurta II:n aikana vuonna 884 eaa Assyrian valta ulottui jo Harraniin asti Syyriassaa ja luonaassa ja etelässä Eufratille. 856 eaa Salmanassar löi Urartun kuninkaan Aramun. Assyrian valta vasta valloitetuilla alueilla ei ollut pysyvää vaan alueet kapinoivat heti.
884 eaa-859 eaa Assurnasirpal II aloitti laajan valloituskampanjan, aiheuttaen suurta tuhoa valloitetuilla alueilla. Kapinointi valloitetuilla alueilla estettiin ankaralla terrorilla. Vihollisen johtajat nyljettiin tai seivästettiin. Kaupungit ryöstettiin, hävitettiin ja poltettiin, väestö vietiin pakkosiirtolaisuuteen. Assurnasirpalin marssiessa kohti Libanonia Tyyros ja Siidon antautuivat, koska olivat kuulleet Assyrian armeijan hirmutöistä. Assurnasirpal teki Kalhusta pääkaupungin.
Salmanassar III, Assurnasirpalin poika, laajensi Assyriaa entisestään. Israelin Jeehu joutui vasalliksi, Damaskos ei kuitenkaan koskaan antautunut piirityksestä huolimatta. Salmanassar III tunkeutui Etelä-Babyloniaan saakka, muttei hävittänyt sen pyhiä kaupunkeja.
Salmanassarin kuoltua syntyi valtataistelu, jonka Shamshi-Adad V voitti. Tämän kuollessa taas nousi kuningattareksi Sammu-ramat eli Semiramis. Semiramiin valta rajoitti koko ajan kasvavan aateliston mahti. Lopulta seuraavien kolmen kuninkaan aikana aatelisista tuli kuninkaita, jotka kävivät itsenäisiä sotia omista provinsseistaan käsin. Maa hajosi moneksi valtioksi.
Vasta Tiglatpileser III yhdisti Assyrian uudestaan. Noin 745 hän alkoi rakentaa Uusassyrian imperiumia (746-609), palauttaen Urartun valtaamia alueita Pohjois-Assyriassa ja Syyriassa. Syyria ja Israel valloitettiin, ja assyrialaiset hyökkäsivät aika ajoin Teheraniin asti taistelleessaan meedialaisia vastaan. Noin 728 Tiglatpileserista tuli myös Babylonian kuningas, nimellä Pulu mutta hän säilytti Babylonian muodollisen itsenäisyyden.
Salmanassar V 727-722 valloitti Samarian ja Israelin.
Hänne veljensä Sargon II ("Oikea kuningas") kaappasi kuitenkin käsiinsä vallan. Kaldean Merodak-Baladan kaappasi Elamin tuella Babylonin kuninkuuden. Kaldelaiset olivat tuntematonta aramealaistunutta kansaa, joka asui Mesopotamian eteläosissa. He pyrkivät irti Babyloniasta ja Assyriasta, ja Elam tuki heitä. Joskus Babylon liittoutui kaldealaisten kanssa assyrialaisi vastaan. Sargon antoi Merodak-Baladanin hallita, koska hänellä oli kädet täynnä töitä Syyriassa ja Palestiinassa. 720 Assyria kukisti Syyrian kapinan ja löi kapinallisia auttaneet Egyptin joukot. Sargoniakin uhkasivat Iraniin asettuneet meedialaiset 900-luvulta lähtien. 716 Sargon voitti meedialaiset Harharissa Hamadanin lähettyvillä.
Urartulaiset olivat uhka pohjoisessa - Sargon ei onnistunut valloittamaan Manneaa joka oli Urartun hallitseman alueen eteläosissa jonka kautta kulki tärkeitä kauppateitä. 715 eaa Urartun kuningas hävisi kimmerialaisille, ja Urartun pääkaupungissa Turushpassa sattui kapinoita. Sargon hyökkäsi tämän jälkeen Urartuun ja valloitti sen eteläiset alueet. Sitten tuli irti päässeen Babylonian vuoro. Sargon hyökkäsi Babyloniaan 710 eaa. Merodak-Baladan pakeni ja Babylon antautui. Monet valtiot kuten Fryygian Midas ja Kypros sekä Bahrain suostuivat Assyrian vasalleiksi. Sargon rakennutti itselleen uuden pääkaupungin Dur-Sharrukinin. Sargon kaatui 706 eaa sotaretkellä meedialaisia vastaan.
Sargonin poika Sanherib 704 eaa-681 eaa hävitti lopulta Babylonin 689 eaa. Merodak-Baladan tuli taas Babylonian kuninkaaksi nostattean Assyrian alistamia kansoja sitä vastaan. Sanherib karkoitti kaldealaisen kapinallisen takasin Merimaan soille. Rutto pysäytti Sanheribin retken Jerusalemiin.Kaldealainen palasi Babylonian johtoon ja pian hänet taas syrjäytettiin assyrialaisten toimesta ja ajettiin Elamiin . Pian kuitenkin Sanheribin poika syöstiin Babylonian valtaistuimelta. Nyt alkoi olla Sanheribin mitta täysi kapinoivan Babylonin suhteen.
Sanherib lähetti suuren sotajoukon kohti Babylonia voittean babylonialaiset Khalulessa. Babylonia piiritetiin 15 kuukautta, Babylon antautui ja Assyrian kuningas päästi Eufratin vedet pyyhkimään Babylonin yli.
Sanheribin seuraaja Assarhaddon oli Sanheribin sairaalloinen prinssi,jota Sanheribin lujatahtoinen vaimo suosi. Sanheribin murhasi hänen poikansa Arda-Mulishi, joka tavoitteli valtaa Assarhaddonin paikalle. Assarhaddon valloitti Egyptin ,joka oli hajanainen ja jota hallitsevat nubialaiset olivat kansan epäsuosiossa. Egyptin Taharkan joukot voitetiin 671 eaa, ja Ala-Egypti liitetiin Assyriaan. Assarhaddon kuoli 669 eaa sairauteensa.
Assurbanipal (hallitsi 668 eaa-630 eaa) oli oppinut, kurinalainen mies, joka kuitenkin kreikkalaisissa lähteissä kuvataan elostelevaksi despootiksi. Assurbanipal torjui vihollisten hyökkäyksiä ja laajensi Assyrian mm Ylä-Egyptiin ajaen nubialaiset pois sieltä.
652 eaa Babylonian kuningas Assurbanipalin veli Shamasshumukin nousi kapinaan Assyriaa vastaan, ja julisti Babylonian itsenäiseksi. Assurbanipal ei saanut Babyloniaa taivuteltua takaisin valtikkansa alle ja Babylon oli saanut aremealaisten, elamilaisten ja kaldealaisten tuen. Samaan aikaan Egypti irtosi Assyriasta ja arabien ryöstöretket Palestiinaan kiihtyivät.
Assurbanipal lähetti sotajoukkonsa Babyloniaa vastaan. Babylonian vastarinta alkoi murtua hitaasti vuoteen 650 eaa mennessä. Babylonia ja monia muita kaupunkeja piiritettiin pitkään, Babylon antautui 648 eaa, Elam voitettiin 646 eaa sekä myös arabit voitettiin. Lyydia ja Urartu alistuivat Assyrian suojelukseen kimmerialaisia vastaan. Assurbanipal saattoi olla tyytyväinen. Assurbanipal tunnetaan suuresta kirjastostaan. Hallitsijan loppuvuosina on nähtävissä merkkejä siitä, että ajan heiluri oli kääntymässä Assyrialle epäedulliseen suuntaan.
Assurbanipalin kuoltua Assyria ajautui sisällissotaan, joissa kolme johtajaa taistelivat vallasta. Maa ajautui kaaokseen. Merimaan Kaldean Nabopolassar kaappasi Babyloniassa vallan. Assyrian Sin-Shar-Ishkun voitti lopulta kaksi kilpailijaansa ja hyökkäsi Babyloniaan, muttei onnistunutkaan valloittamaan tätä. Päinvastoin, babylonialaiset olivat tulossa Assyrian kimppuun. Meedialaiset aloittivat oman valloitusretkensä vanhaa vihollistaan Assyriaa vastaan. 615 Meedian Kyaksares valloitti Arraphan (Kirkuk) ja Assurin, jonka jälkeen Babylonia ja Meedia sopivat Assyrian valloittamisesta ja jakamisesta. 612 Babylonian Nabopolassarin ja Kyaksareen yhtyneet armeijat piirittivät Niniveä. Piirittäjät katkaisvat kaupungin vesijohdot ja kaupunki antautui nopeasti. Voittajat hävittivät Niniven perusteellisesti. Sekä babylonialaiset että meedialaiset kostivat Assyrialle kärsimänsä vääryydet.
Assyrialaiset nykyään
Tätä nykyä assyrialaisia asuu Irakin alueella satoja tuhansia, ja he ovat islamilaisen maan kristitty vähemmistö.
Vuonna 2005 Ruotsin jalkapallon pääsarjassa pelasi ensi kertaa assyrialaiseksi tunnustautunut maahanmuuttajien muodostama joukkue. Seuraa on nimitetty jopa Assyrian maajoukkueeksi, ja sillä on kannattajia ympäri maailmaa.
Luokka:Assyria
ja:アッシリア
923
Tapahtumia
- 15. kesäkuuta: Soissonsin taistelu
- Myöhempi Tang-dynastia syrjäytti Myöhemmän Liang-dynastian Kiinassa
Syntyneitä
-
Kuolleita
-
ko:923년
Viikingit
Viikinki tarkoittaa skandinaavista alkuperää olevaa aseistautunutta merenkulkijaa 700–1000-luvuilla jaa.
Skandinaaviset aikalaiset ilmeisesti käyttivät riimukirjoituksissa ja myöhemmissä saagoissa esiintyvää nimitystä viikinki vain ryöstö- ja sotaretkien osanottajista. Sanalla on tällöin saattanut olla kielteinenkin merkitys, kuten nykyisin sanalla merirosvo. Nykyisin viikinkikäsite on kuitenkin laajentunut tarkoittamaan myös kaupparetkien ja tutkimusmatkojen osanottajia tai jopa viikinkiretkiä varustaneita heimoja kokonaisuudessaan.
Viikinkejä muistuttavia, merillä liikkuvia kauppiaita ja rosvoja asui Pohjois-Euroopassa myös slaavilaisten, balttilaisten ja suomensukuisten väestöjen keskuudessa, mutta näitä ei historiankirjoituksessa yleensä kutsuta viikingeiksi. Hyvin luultavasti skandinaavistenkin viikinkien joukkoon silti sulautui ei-skandinaavisia aineksia. Saagat esimerkiksi kertovat erään soturin olleen lappalainen.
Länsimaissa puhutaan skandinaavisten viikinkien osalta normanneista, Bysantissa ja nykyään Venäjällä varjageista. Muinoin Venäjällä viikingit olivat ruseja. Rus-sanan merkitys kuitenkin muuttui samalla kun viikinkien vaikutus Venäjällä loppui.
Etymologia
"Viikinki" on mahdollisesti peräisin muinaisnorjan sanasta vík, joka tarkoittaa lahtea tai poukamaa. Vikingr (viikinki) tarkoitti siten mahdollisesti henkilöä, joka toimi lahdessa tai poukamassa. Myöhemmin viikingistä tuli synonyymi vesitse tapahtuvalle tutkimus- ja ryöstöretkille, jolloin vikingr oli henkilö, joka osallistui tällaisille retkille. Toisen tulkinnan mukaan termi on johdettu muinaisenglannin sanasta wíc, joka tarkoitti kauppapaikkaa (vrt. latinan sanaan vicus, "kylä"). Muitakin etymologioita on esitetty.
Sana viikinki esiintyy useissa riimukivissä ympäri Skandinaviaa. Islantilaisissa saagoissa viikinki tarkoittaa merellistä tutkimusmatkailua (vrt. muinaisnorjan sanontaan farar i vikingr "mennä tutkimusmatkalle"). Muinaisenglannissa sana wicing esiintyy ensimmäisen kerran 500- tai 600-luvulle ajoitetussa anglosaksisessa runossa Widsith.
Keskiaikaisessa kirjallisuudessa viikingiksi kutsutaan rosvoa, eikä tiettyä kansaa tai kulttuuria kokonaisuudessaan. Sana viikinki tuli uudelleen esiin romantiikan aikakaudella 1700-luvun lopulta lähtien. 1800-luvulla sanan merkitys laajennettiin koskemaan ryöstelijöiden sijaan koko aikakautta. Käsite viikinkiaika on säilynyt käytössä näihin päiviin saakka.
Nykyisin viikinki-nimitys yhdistetään myös skandinaavisiin kauppamiehiin, varjageihin, jotka kävivät kauppaa Venäjän jokien varsilla aina Bysanttia myöten ja perustivat siirtokuntia itään. Kuitenkaan vanhoissa kirjallisissa lähteissä Viinimaasta, ruseista tai varjageista puhuttaessa ei käytetä termiä viikinki.
Historialliset maininnat
Varhaisin mainittu päivämäärä viikinkien ryöstöretkelle on 787, jolloin Anglosaksien kronikan mukaan joukko norjalaisia miehiä purjehti Portlandin saarelle, joka sijaitsee Dorsetissa. Siellä heitä luultiin ensin kauppiaiksi, ja he tappoivat paikallisen virkamiehen tämän yrittäessä saada heitä kuninkaan kartanolle verollepantavaksi. Seuraava taltioitu ja ensimmäinen varmana pidetty hyökkäys tapahtui 8. kesäkuuta 793, kun Lindisfarnen luostari Englannin itärannikolla ryöstettiin. Seuraavan 200 vuoden ajan historialliset dokumentit ovat täynnä merkintöjä viikingeistä ja heidän ryöstelystään.
Adam Bremeniläinen
Saksalainen pappi Adam Bremeniläinen kirjoitti 1000-luvulla teoksensa Gesta Hammaburgensis Ecclesiae Pontificum neljännessä osassa:
:Aurum ibi plurimum, quod raptu congeritur piratico. Ipsi enim piratae, 'quos illi Wichingos as appellant, nostri Ascomannos regi Danico tributum solvunt.
:"Täällä Sjellannissa on paljon kultaa, ryöstöretkillä hankittua. Nämä merirosvot, jotka kutsuvat itseään wichingeiksi, joita me kutsumme ascomanneiksi, maksavat veroa Tanskan kuninkaalle."
Riimukivet
Eri puolita Skandinaviaa löytyy runsaasti riimukiviä, joihin on tallennettu viikinkiretkien osanottajien nimiä. Olemassa on myös riimukiviä, jotka kertovat näillä retkillä kuolleiden nimiä. Riimukivet on kirjoitettu riimuilla, vanhoilla germaanisilla ja skandinaavisilla aakkosilla. Riimukiviä on eniten Keski-Ruotsissa, missä niitä pystytettiin 1000-luvulla, viikinkiajan loppuvaiheessa. Riimukirjaimet ovat germaaninen muunnelma latinalaisista aakkosista. Varhaisimmat tunnetut riimukirjoitukset on löydetty Tanskasta, ja ne ajoittuvat jo 200-luvulle jaa. (roomalainen rautakausi).
Saagat
Saagat ovat 1100 - 1400-luvuilla syntyneitä islantilaisia käsikirjoituksia, jotka kertovat viikinkimenneisyyteen sijoittuvia sankaritarinoita. Saagat perustuivat suullisiin perimätietoihin, joita ilmeisesti on kuitenkin kirjoittamisen yhteydessä muokattu. Kuulusimpia islantilaisia saagakirjailijoita olivat Snorri Sturluson ja Sæmundr fróði.
Viikingit kuvataan saagoissa usein hyökkäämässä helppoihin ja heikosti puolustettuihin kohteisiin.
Viikinkien yhteiskunta
Sæmundr fróði
Viikingit tulivat nykyisten Tanskan, Norjan ja Ruotsin alueelta, mutta he eivät itse ajatelleet itseään tanskalaisina, norjalaisina tai ruotsalaisina. Kansallisvaltioiden idea ja kansallisuuskäsitteet syntyivät vasta myöhemmin. Skandinaavisten keskiajan valtioiden alkujuuria voi etsiä viikinkiajalta ja osittain ehkä kaukaisemmastakin menneisyydestä, mutta viikinkien valtakunnat luonnollisesti erosivat hyvin paljon myöhempien aikojen valtio-organisaatioista. Vaikka pohjanmiehet sotivat usein keskenään, heillä oli kuitenkin paljon yhteistä, kuten kieli ja pääpiirteissään samanlainen uskonto. Heidän yhteiskuntansa olivat suurin piirtein samanlaisia. Karkeasti voidaan erottaa kolme eri yhteiskuntaluokkaa: soturien yläluokka, vapaiden miesten (lähinnä talonpoikien) laaja luokka sekä kolmantena ryhmänä orjat ja puolivapaat.
Orjuus oli yleistä. Orjia hankittiin ryöstöretkiltä, sekä naapurikansojen keskuudesta. Naisilla oli tärkeä asema yhteiskunnassa, varsinkin miesten ollessa matkoilla. Sikäli kuin tiedetään, tingiin eli käräjille saattoi osallistua jokainen vapaa mies, joskin ylimykset luultavasti kykenivät melko pitkälle kontrolloimaan yhteistä päätöksentekoa. Euroopan vanhin kansalliskokous, althing, kokoontui saagojen mukaan vuodesta 902 alkaen Islannissa.
Viikinkiaika
:Pääartikkeli: Viikinkiaika
Viikinkiaika
Viikinkiaika kesti 700-luvun lopulta noin 1000-luvun puoliväliin saakka. Ajan symbolisena aloituksena pidetään joskus Lindisfarnen luostarin ryöstöä vuonna 793 ja päätöksenä Stamford Bridgen taistelua vuonna 1066.
Skandinaavit tekivät sekä kauppa-, ryöstö- että valloitusretkiä. Viikingejä ajoivat retkilleen samat syyt jotka ovat aina motivoineet seikkailijoita: uudet maat, rikkaudet ja kuuluisuus. On spekuloitu, että tyypillinen viikinkiretkille lähtijä oli hyvinravittu perheen nuorempi poika, joka oli jäänyt osattomaksi perinnöstä vanhimman pojan periessä perhetilan, ja joka toivoi löytävänsä itselleen omaa maata ja omaisuuden.
Länsi-Euroopassa viikinkien ryöstelyt ja valloitukset olivat kiihkeimmillään noin vuosien 830—900 välisenä aikana. 900-luvun lopulla hyökkäykset Pohjanmeren alueella alkoivat uudestaan ja huipentuivat lopulta Knuut Suuren valloituksiin. Viikinkiajan päättymiseen oli monia syitä, joista tärkein oli ehkä Euroopan poliittinen kehitys. Puolustuksen tehostuessa ryöstelylle ei enää ollut samanlaisia mahdollisuuksia kuin aiemmin. Venäjän jokireiteillä ja Mustallamerellä viikinkien liikehdintä ilmeisesti väheni dramaattisesti 900-luvun lopulla.
Viikingit toimivat kauttaaltaan Irlannin ja Skotlannin rannikkoseuduilla, ja valloittivat sekä asuttivat laajoja alueita Englannista. He matkasivat myös ylös Ranskan ja Espanjan jokia, sekä saivat hallintaansa laajoja alueita Venäjältä sekä Baltian rannikolta. Tarinat kertovat myös ryöstöretkistä Välimerellä sekä Kaspianmerellä saakka.
Viikingit vaikuttivat suoraan tai välillisesti monen valtakunnan muotoutumiseen (esimerkiksi Englanti, Irlanti, Venäjä). Viikingit perustivat siirtokuntia, mutta sulautuivat monessa paikassa kantaväestöön. Viikingit asuttivat myös Färsaaret, Shetlandin saaret, Orkneysaaret, Hebridit, Islannin ja Etelä-Grönlantia (josta skandinaavinen asutus kuitenkin katosi 1400-luvulla ilmaston kylmetessä). Nykyään viikinkiaikaan palautuvaa skandinaavista kieltä puhutaan vain Färsaarilla ja Islannissa. Leif Eriksson (n. 975—n. 1020), islanniksi Leifr Eiríksson, (Erik Punaisen poika) kävi vuonna 1000 Amerikassa saakka, alueella jota he nimittivät Vinlandiksi (nykyinen Newfoundland). Aiemmin rannikon oli saagojen mukaan nähnyt Bjarni Herjolfsson, mutta hän ei ollut pystynyt tutkimaan maata.
Viikinkiajan loppu
Kristinusko alkoi levittäytyä Skandinaviaan 900-luvulla. Kristinuskoon käännyttäminen saatiin pohjolassa suurelta osin päätökseen seuraavien parin vuosisadan kuluessa. Skandinaaviset kansat alkoivat nähdä itsensä osana laajempaa eurooppalaista sivilisaatiota, "kristikuntaa". Sodankäynnissä tapahtunut kehitys teki viikinkiretket entistä tuottamattomimmiksi ja epäsuositummiksi.
Viikinkien laivanrakennus ja merenkäynti
Laivanrakennustekniikka
Viikinkiretket tulivat mahdollisiksi laivanrakennustekniikan kehittyessä. Maston ja airojen yhdistelmä oli viikinkialusten salaisuus. Viikinkiveneissä oli mastot, jotka voitiin helposti laskea alas tuulen vastuksen vähentämiseksi, sekä vakauden lisäämiseksi, kun alusta soudettiin, tai kun oli tarpeen pitää matalaa profiilia yllätyshyökkäykseen ryhdyttäessä.
Viikinkien pitkät veneet kehittyivät silloiseen olomuotoonsa juuri viikinkiaikaa edeltävänä aikana pohjanmiesten laivanrakennustekniikan kehittyessä huippuunsa. Veneiden selkäranka oli pitkä köli joka leikattiin yhdestä suorasta puunrungosta. Veneiden kyljet muotoiltiin oksista jotka olivat valmiiksi halutun kaaren muotoisia. Tavoitteena oli notkeus ja taipuisuus, kylkipuut veistettiin ohuiksi suurinta mahdollista joustavuutta silmällä pitäen, koska alusten runkojen tuli purjehtia kevyesti aalloilla, eikä taistella niitä vastaan. Reilunkokoisen sota-aluksen rakennukseen käytettiin noin tusina tammea. Pohjoisemmassa, missä tammia ei kasvanut, käytettiin mäntyä.
Purjehduksesta
Viikingit tekivät matkansa purjelaivoilla, joita voitiin myös soutaa. Tyypillinen viikinkien sota-alus oli noin 30 metriä pitkä ja siihen mahtui 32 soutajaa. Kuitenkin saagojen mukaan rakennettiin jopa yli 50-metrisiä sota-aluksia. Vene tehtiin tammesta, jos sitä vain oli saatavilla. Se oli matala ja vakaa, ja sillä pystyi rantautumaan helposti. Joettomien taipaleiden yli veneet siirrettiin vetämällä tai kantamalla hankainreikiin työnnettyjen airojen avulla. Tosin osa arkeologeista epäilee viimeksimainittua, sillä käytännön kokeissa se on osoittautunut hankalaksi.
Valtaosa viikinkien retkistä tehtiin rannikkoa seuraillen, maamerkkejä tarkkailemalla saattoi selvittää kuinka pitkälle oltiin edetty. Rannikkoa pitkin tehdyillä retkillä tilaavievää ruokaa ei tarvinnut lastata, sillä tarvittava ravinto saatiin rannikon pysähdyspaikoista. Matkat Atlantin yli Islantiin ja Grönlantiin olivat huomattavasti haasteellisempia, koska merellä oltiin useita päiviä sekä öitä. Ruuaksi viikingit söivät pitkillä retkillä kuivattua kalaa tai lihaa ja hapattamatonta leipää. Nahkaleileistä he joivat vettä, maitoa tai olutta.
Aavoilla merillä viikingeillä oli omat suuntimis- ja matkanmittauskeinonsa. Vaikka monia teorioita on esitetty siitä, kuinka viikingit navigoivat aavalla merellä, teorioiden tueksi ei ole löydetty arkeologista todistusaineistoa mistään navigointivälineistä. On luultavaa, että he selvisivät auringon ja pohjantähden asemaa seuraamalla, sekä tarkkailemalla luontoa: linnut ja valaat esiintyivät rannikkojen läheisyydessä, sekä aallot muodostuivat eri tavalla merenpohjan kohotessa rannikkoa lähestyttäessä. Kokenut purjehtija osasi myös tarkkailla taivaanrannassa näkyvää jääkenttien heijastusta.
Kokeilut nykyaikana tehdyillä viikinkialusten kopioilla ovat osoittaneet, että aluksilla voi saavuttaa yli 10 solmun (18,5km/h) nopeuden hyvissä olosuhteissa, ja pitkiä matkoja kuljettaessa voitiin edetä 200 km tai enemmänkin 24 tunnissa.
Viikinkien mytologia ja taikuuden harjoitus
:Pääartikkeli: Skandinaavinen muinaisusko
Viikinkien uskonto
Viikinkien maailma ei erotellut uskontoa ja maallisia asioita. Erikoistunutta papistoa ei tiettävästi ollut. Palvontapaikoista tiedetään jonkin verran arkeologisten löytöjen perusteella. Uskomukset tunkeutuivat elämän jokaiselle osa-alueelle. Rituaalit suoritettiin usein taivasalla, monesti myös asumuksissa tai pihapiirissä. Erityisistä kulttirakennuksista, "temppeleistä", ei juurikaan ole luotettavaa tietoa.
Viikinkiajan loppuvaiheeseen kuului jo kristinuskon nopea leviäminen Skandinaviassa.
Mytologia
Viikinkien mytologia ja uskonto oli hyvin moni-ilmeinen. Tunnettuja ovat muun muassa sodan jumala Odin, ukkosen jumala Tor ja hedelmällisyyden jumalatar Freija sekä Valhalla (kaatuneiden sali), jonne Odinin neidot, valkyyriat johdattivat taistelussa kuolleet soturit. Kristinusko alkoi levitä Skandinaviaan viikinkiajan kuluessa. 900-luvun jälkipuoliskolta lähtien skandinaaviset kuninkaat ja ylimykset alkoivat yleisesti kääntyä kristinuskoon.
Uhrit
Uhraus oli keskeinen osa viikinkien elämää, ja sillä oli monia ilmenemismuotoja. Suurimmat rituaalit pidettiin vuodenaikojen taitekohdissa, ja niihin otti osaa koko yhteisö. Yleinen uhripaikka oli paikallisen hallitsijan sali, jonka ympärille uhrattujen veri siunattuna ripoteltiin. Uhrauksen jälkeen pidettiin yleensä suuri juhla, jossa uhrieläinten ruhot syötiin. Saagoissa mainitaan myös miestietäjien ennustaneen tulevaisuutta uhrijuhlissa.
Suurimmat uhrijuhlat pidettiin kenties Uppsalassa, Ruotsissa, ja Lejressä, Tanskassa. Molemmista on säilynyt vain kristittyjen kirjoittajien kuvauksia, joten tiedot voivat olla vääristyneitä. Molemmat juhlat pidetiin joka yhdeksäs vuosi ja ihmisiä kuin myös eläimiä uhrattiin. Numerolla yhdeksän oli jonkinlaista maagista merkitystä: Lejressä sanottiin uhratun 99 ihmistä, hevosta, koiraa ja kukkoa. Uppsalassa uhrattiin yhdeksän koirasta joka lajia (myös ihmisiä), yhteensä 72, ja uhrien ruumiit ripustettiin roikkumaan uhrilehtoon.
Muualla uhraus ei ollut yhtä laajamittaista. Esimerkiksi Volgaa matkaavat rus-kauppiaat asettivat puisia jumalankuvia ja uhrasivat niille lampaita ja karjaa varmistaakseen kauppaonnen.
Taikuuden harjoitus
Taikuus oli läheisesti läsnä viikinkien elämässä ja tarinoissa. Taikuutta käytettiin ennustamiseen ja elämän sekä luonnonkierron tapahtumien yhteydessä. Taikuudella oli myös vahingoittavia käyttötarkoituksia. Yksi pelätyimmistä taikuuden muodoista oli nimeltään seid, joka oli yleensä luonteeltaan vahingoittavaa taikuutta. Monet tutkijat ovat verranneet seidiä shamanismiin.
Skandinaavien naapureina eläneet saamelaiset tunnettiin shamaanikulttuurinsa johdosta skandinaavien tarustossa ennen kaikkia taikavoimistaan. Saamelaisten vaikutus viikinkien taikuuskäsityksiin saattoi olla hyvin suuri. Saamelaisten taikuuteen väitettiin monien, ennen kaikkea vihollisten, turvautuneen. Joissain saagoissa kerrotut taikuudet, kuten valaaksi muuttuminen, ratsastus vainajien maahan, ja noidannuolet, ovat ehkä lainaa saamelaisista uskomuksista.
Seidiä arvostettiin ja pelättiin läpi viikinkiajan. Naiset saattoivat harjoittaa seidiä yhteisön tuomitsematta (yleensä ennustamiseen), mutta miesharjoittajia ei katsottu hyvällä: eräs kronikka kertoo Norjan ensimmäisen kuninkaan Harald Kaunotukan sytyttäneen poikansa talon tuleen kun tämä oli turvautunut seidiin. Poika ja hänen 80 kannattajaansa poltettiin elävältä. Miehille tämän katsottiin olevan sopimatonta, koska taikuuden manipuloivan luonteen takia sitä pidettiin ristiriidassa miehisen ihanteen, avoimuuden ja rehellisuuden, kanssa. Ilmeisesti miesten harjoittamaan seidiin liittyi myös assosiaatio naisen seksuaalisen roolin ottamisesta eli passiivisesta homoseksuaalisuudesta, jota viikinkikulttuurissa nähtävästi pidettiin miehelle häpeällisenä. Mahdollisesti ajatus shamanistisesta hengen valtaan joutumisesta assosioitiin vastaanottavaan eli feminiiniseen rooliin seksuaaliyhteydessä. Aktiivista homoseksuaalisuutta ei välttämättä paheksuttu (ainakaan yhtä jyrkästi), koska siinä miehisen roolin katsottiin säilyvän.
Naisennustajia, jotka kiersivät talosta taloon ennustaen ihmisten ja yhteisöjen tulevaisuutta, kutsuttiin sanalla völva. Ainoa yksityiskohtainen lähde, joka kertoo völvan työskentelystä, on 1200-luvulta peräisin oleva Erik Punaisen Saaga. Völuspá kertoo pohjanmiesten käsityksen maailman synnystä ja lopusta. Runo on esitetty völvan näkeminä näkyinä, joista Odin palkitsi tietäjän koruilla.
Riimumagia
Odin
Paitsi että riimuja käytettiin asioiden muistiinmerkitsemiseen, ne olivat pohjanmiesten perinteessä myös erittäin maagisia. Niillä saattoi tylsyttää vihollisen miekat, murtaa kahleet tai saada nainen rakastumaan. Riimut paransivat myös sairauksia, suojelivat taistelussa, tyynnyttivät myrskyjä tai puolustivat noitia vastaan. Suojelevia riimuja oli mm. miekan terässä.
Viikinkien magiaa harjoittivat pohjanmiesten kulttuurissa ennustajat, joita kutsuttiin myös riimumestareiksi, maagikot ja berserkit (maagiset soturit). Riimuilla ennustaminen tapahtui seuraavasti: muutama kivi johon oli kaiverrettu riimuja nostettiin sattumanvaraisesti säkistä, ja järjestettiin kuvioon josta ilmeni menneisyys, nykyaika ja tulevaisuus. Kuvion tulkintaa käytettiin silloin apuna päätöksenteossa. Viikingit kunnioittivat syvästi oppineita riimumestareita, ja heidän uskottiin olevan Odinin verisukulaisia. Riimumestarin perinteisen asusteen kerrotaan olleen sininen viitta ja messinkikärkinen puusauva, Odinin viitan ja sauvan mukaan. Riimumestareiden tiedoista ei kuitenkaan ole säilynyt paljoa jälkipolville.
Viikinkejä koskevia myyttejä
Sarvekkaat kypärät
berserkit
Ei ole todisteita, että viikingit olisivat pitäneet sarvekkaita kypäriä. Tämä on myöhemmin 1800-luvulla romantiikan ajalla Ruotsissa muotoutunut myytti, joka perustui skandinaaviselta pronssikaudelta peräisin oleviin aitoihin esinelöytöihin [http://www.straightdope.com/mailbag/mhornedhelmet.html]. Tuolloin todella käytettiin sarvikypäriä, luultavasti seremoniallisissa yhteyksissä. Sarvikypärät saattoivat kuulua myös myöhäisroomalaisiin paraativarusteisiin. Kansainvaellus- ja merovingiajalla Odin-jumala kuvattiin toisinaan sarvipäisenä tai sarvikypäräisenä.
Mielikuva sarvikypäröistä on saanut lisäpohjaa muun muassa Harald Hirmuinen -sarjakuvan pohjalta.
Ihmiskallojen käyttö kuppeina
Ei myöskään ole historiallisia todisteita sille, että viikingit käyttivät ihmisten kalloja juomakuppeina. Tämän myytin alkuna luultavasti on islantilaisen kenningin virheellinen käännös, sekä Magnús Ólafssonin kuvaus sotureista, jotka joivat "kallon kaarevista osista" (eli sarvista), joka kääntyi muotoon "tapettujen kalloista". Historioitsijat Herodotos ja Strabo mainitsevat joidenkin todella juoneen kallokupeista, mm. skyyttien on sanottu juoneen vihollisten kalloista.
Sivistymättömät, likaiset raakalaiset
Viikingit kuvataan joskus populaarikulttuurissa villeiksi ja likaisiksi raakalaisiksi. Viikingit käyttivät kuitenkin monenlaisia siistiytymisvälineitä, kuten kampoja, partateriä ja "korvalusikoita", joilla ehkä puhdistettiin korvakäytävät vaikusta. Kampoja löytyy viikinkiaikaisista haudoista niin paljon, että voisi kuvitella jokaisen miehen ja naisen käyttäneen niitä.
Arabialainen matkamies Ibn Fadlan kuvailee matkakertomuksessaan rusien likaisuutta monin värikkäin kuvauksin. Hän esim. mainitsee inhoten, kuinka miehet ja naiset pesevät naamansa samassa astiassa aamuisin. Muslimimaailmassa tärkeä ajatus henkilökohtaisesta hygieniasta oli tuolloin ilmeisen vieras kaikkialla Euroopassa, mutta kuvaus kuitenkin todistaa, että rusit joka tapauksessa peseytyivät joka aamu.
Viikinkien perintö
Riimukirjainten jäänteenä nykyaakkostossa elää Å-kirjain.
Suullisesti välittyneet tarinat viikinkiajasta kirjoitettiin myöhemmin, 1200-luvulta alkaen, saagoiksi muinaisnorjan kielellä. Saagat kertovat usein oikeasti eläneistä ihmisistä, joskin niitä on pidettävä pikemminkin kaunokirjallisina teoksina kuin yksityiskohdissaan luotettavina dokumentteina viikinkiajan elämästä.
Pohjanmiesten esikristillisten uskomusjärjestelmien (kts. blót, vanha germaaninen uhritoimitus jumalille) piirteitä säilyi kansanuskomuksissa 1800-luvulle saakka. Nykyisin uuspakanallinen suuntaus nimeltä asatru ("aasainusko") pyrkii entistämään ja elvyttämään vanhaa skandinaavista esikristillistä uskomusjärjestelmää.
Viikingit modernissa kulttuurissa
Viikinkimyytin juuret
Varhaisimmat uuden ajan julkaisut, jotka käsittelivät viikinkikulttuuria, ilmestyivät 1500-luvulla. Näitä olivat Historia de gentibus septentrionalibus (Olaus Magnus, 1555) ja vuonna 1514 painettuna julkaistu Saxo Grammaticuksen Gesta Danorum, joka oli peräisin 1200-luvun alusta. Julkaisujen määrä lisääntyi 1600-luvulta lähtien, jolloin latinaksi käännetyt Eddat julkaistiin. Muinaisten sankareiden uroteot muodostuivat tärkeäksi osaksi Ruotsin ja Tanskan kansallisvaltioiden omakuvaa.
Skandinaavinen romantiikka
Viikinki sanana tuli yleiseen tietoisuuteen positiivisessa merkityksessä Erik Gustaf Geijerin vuonna 1811 kirjoittaman runon Viikinki myötä. Sanaa käytettiin puhuttaessa romantisoiduista merenkävijöistä, joilla oli hyvin vähän yhteistä historiallisen viikinkikulttuurin kanssa. Tällä romanttisella mielikuvalla oli poliittisiakin vaikutuksia. Ruotsissa haaveiltiin vuonna 1809 Suomen sodassa menetetyn Suomen takaisinvaltaamisesta. Tuolloin haluttiin ylläpitää myyttiä tarunhohtoisesta, urheasta soturikansamenneisyydestä. Nationalistinen viikinkimyytti nousi erittäin tärkeäksi myös Islannissa, Tanskassa ja Norjassa sekä Suomenkin svekomaanisissa piireissä. Norjassa tehtiin merkittävä arkeologinen löytö, Osebergin viikinkilaiva, juuri maan itsenäistymisen aikoihin vuonna 1905. Norjassa viikinkejä käytettiin natsivallan aikana (1940 - 1945) niin merkittävänä propaganda-aseena, että sodan jälkeen oli havaittavissa jopa pientä viikinkiväsymystä.
Viikingit olivat myös brittiläisen romantiikan aikana suosiossa, erityisesti viktoriaanisella ajalla. Saksassa Richard Wagnerin monet työt ovat saaneet vahvoja vaikutteita skandinaavisesta mytologiasta.
Ruotsalaisen Frans G. Bengtssonin vuonna 1941 julkaisemasta historiallisesta viikinkiromaanista Orm Punainen tuli Ruotsissa suuri menestys. Kirja käännettiinkin maailmansodasta huolimatta useille kielille.
Fasismi
Romanttiset kuvitelmat sankarillisista viikingeistä sekä wagneriaaninen mytologia vetosivat Natsi-Saksan ajattelijoihin. Ne ovat nähtävissä esim. SS-järjestön tunnuksessa, joka muodostuu kahdesta sig-riimusta.
Katso myös
- Viikinkiaika
- Varjagit
- Rusit
- Ruotsin historia
- Norjan historia
- Tanskan historia
- Harald Hirmuinen
Linkkejä
- [http://www.bbc.co.uk/history/ancient/vikings/ BBC:n viikinki-aiheinen sivusto]
- [http://viking.hgo.se/ Ruotsalainen viikinkiaiheinen sivusto, sisältää tietokannan viikinkiaiheista]
- [http://www.viking.no/ Norjalainen sivusto, yksityiskohtaisia kertomuksia viikinkien tarinoista, kattavia karttoja]
Kirjallisuutta
- Allan, Tony: Vikings: The battle at the end of time. Duncan Baird Publishers. London, 2002. ISBN 1-903296-56-0
- Roesdahl, Else: Viikingit. Helsinki 1993.
Luokka:Viikinkiaika
als:Wikinger
ms:Viking
zh-min-nan:Viking-lâng
ko:바이킹
ja:ヴァイキング
simple:Vikings
BurgundiBurgundi (ranskaksi Bourgogne) on Ranskan keskiosissa Rhône- ja Saône-jokien ympärillä levittäytyvä kukkulainen, historiallinen maakunta ja valtio, joka tunnetaan varsinkin viinitarhoistaan, bourgogneviinistä. Alueen merkittävin kaupunki on Dijon. Historian aikana Burgundi on käsittänyt lukuisia erikokoisia valtakuntia Keski- ja Etelä-Euroopassa.
Historiaa
Alueen nimi on peritty itägermaaniselta burgundien kansalta, joka kansainvaellusten aikaan siirtyi 200-luvulla ensin Oderilta Mainin yläjuoksulle, kunnes 400-luvulla perusti ensimmäisen valtakuntansa Genève-järven tietämille.
Vuonna 879 perustettiin Jura-vuoristosta Välimereen ulottuva Provence'in kuningaskunta, joka tunnettiin myös Burgundin kuningaskuntana ja myöhemmin Ala-Burgundina. Alue yhdistettiin vuonna 933 koillispuolella sijainneeseen Ylä-Burgundiin ja valtakunnan nimeksi tuli Burgundin kuningaskunta eli Arelatum. Valtakunnan pääkaupunki Arles oli senaikaiselta nimeltään Arelate, mistä juontui alueen toinen nimitys.
1400-luvulla Burgundin herttuakunta laajentui vuosikymmeniksi käsittämään jopa suuren osan silloisia Alankomaita.
Hallintoalue Bourgogne
Alankomaita
Nykyään Bourgogne on yksi Ranskan hallintoalueista. Sen pääkaupunki on Dijon. Asukasluku on 1 610 067 (1999) ja pinta-ala 31 582 km². Siihen kuuluvat seuraavat departtementit:
- Yonne (89)
- Côte-d'Or (21)
- Nièvre (58)
- Saône-et-Loire (71)
Muuta
- Burgundilainen risti on okainen Andreaksen risti, vinoristi.
- Burgundin kanava, vuosina 1775– 1832 rakennettu Saône- ja Yonne-joen yhdistävä kanava Ranskassa.
- Burgundin portti, Juravuoriston ja Vogeesien välinen laakso Ranskassa, Belfort'in kaupungin tuntumassa.
Luokka:Ranska
Luokka:Ranskan historia
Luokka:Euroopan entiset valtiot
ja:ブルゴーニュ地域圏
simple:Burgundy
Englanti:Englanti viittaa joko maahan tai kieleen. Tässä käsitellään maata, kieli käsitellään artikkelissa englannin kieli.
Englanti on osa Yhdistynyttä kuningaskuntaa ja Ison-Britannian saarta. Arkisesti sanalla viitataan myös koko valtioon, mikä on kuitenkin väärin ja saattaa suututtaa muista Yhdistyneen kuningaskunnan osista kotoisin olevia ihmisiä. Englanti on Yhdistyneen kuningaskunnan osista suurin sekä pinta-alaltaan että asukasluvultaan.
Historia
Englanti yhtenäisenä maana muovautui 600-luvun ja 800-luvun välisenä aikana anglien, saksien ja juuttien kuningaskuntien vähittäisen yhdistymisen myötä. Wessexin kuningasta Egbertiä (kuoli 839) pidetään yleisesti ensimmäisenä koko Englannin kuninkaana, vaikkakin hänen arvonimensä oli Bretwalda (sananmukaisesti Britannian lääninherra) ja teoriassa hän oli samanarvoisten englantilaisten hallitsijoiden johtaja. Arvonimi "Englannin kuningas" syntyi kaksi hallitsijapolvea myöhemmin, sen ensimmäinen kantaja oli Alfred Suuri (hallitsi 871-899).
Joskus Englannin historia aloitetaan vasta Vilhelm Valloittajan valtaannoususta 1066, ehkä siitä syystä, että tällöin päästään aloittamaan ajasta viimeisen onnistuneen valloituksen jälkeen. Hän järjesteli uudelleen englantilaisen aristokratian, mutta ei voida sanoa hänen perustaneen tai yhdistäneen maata. Suuri osa olemassaolevasta anglosaksisesta infrastruktuurista säilyi ja normannisiirtolaiset muodostivat vain vähemmistön (joskin vallassaolevan sellaisen) Englannissa.
Nykyaikaisemmassa historiankirjoituksessa Englannin historiaa aletaan usein tarkastella jo ajalta ennen kuin siitä muodostui Englanti, tarkastellen kelttien ja gallialaisten valloituksia sekä Julius Caesarin ja myöhempien roomalaisten valloituksia.
Politiikka
Englanti lakkasi olemasta poliittisena yksikkönä vuoden 1707 unionisopimuksen myötä Ison-Britannian kuningaskunnan syntyessä. Sen jälkeen Isoa-Britanniaa on hallinnut Yhdistyneen kuningaskunnan hallitus. Vuonna 1999 Skotlanti ja Wales saivat omat parlamenttinsa, jättäen Englannin ainoaksi Ison-Britannian osaksi unionissa ilman edustavaa elintä.
Eräät tahot ovat kaivanneet Englannin parlamenttia, mutta nykyinen Labour-puolueen johtama hallitus pitää Englantia liian suurena alivaltiollisen edustuselimen omaavaksi yksiköksi ja ajaa sen sijaan paikallishallitusten perustamista. Kannatus Englannin parlamentille on suurinta maan pohjoisosissa.
Toisin kuin muissa osissa Yhdistynyttä kuningaskuntaa, Englannissa ei juuri kukaan kaipaa itsenäistymistä. Tämä johtuu pääosin Englannin johtavasta asemasta kuningaskunnassa.
Lainsäädännössä Englanti on samassa yksikössä kuin Wales vuoden 1284 Rhuddlan-asetuksen ja vuoden 1536 unionisopimuksen voimaanastumisten jäljiltä. Skotlanti ja Pohjois-Irlanti ovat erillisiä yksiköitä myös lainsäädännössä.
Paikallishallinto
Englanti on paikallishallintoa varten jaettu yhdeksään lääniin (katso Englannin läänit), jotka puolestaan on jaettu yhteensä 81 kreivikuntaan. Suur-Lontoon lääni (Greater London) ei kuitenkaan kuulu mihinkään kreivikuntaan. Lisäksi maassa on 354 kuntaa, jotka toimivat paikallishallinnon alimpana tasona.
Luokka:Englanti
ms:England
zh-min-nan:England
ko:잉글랜드
ja:イングランド
simple:England
th:แคว้นอังกฤษ
Englannin Juhana Maaton
Juhana Maaton (24. joulukuuta 1166–18. lokakuuta/19. lokakuuta 1216) oli Englannin kuningas, joka hallitsi vuodesta 1199 kuolemaansa asti. Hän oli Henrik II:n poika ja edellisen kuninkaan Rikhard I Leijonamielen nuorempi veli.
Juhanaa on pidetty arvostetun edeltäjänsä täydellisenä vastakohtana, saamattomana julmurina, mutta varsinkin erityinen julmuus edeltäjään nähden saattaa olla aikansa historioitsijoiden liioittelua. Juhanan hallitsijakausi sujui epäonnekkaasti, hän menetti lähes kaikki kuningaskunnan omistukset Ranskassa ja yrittäessään ottaa niitä takaisin, kärsi pahan tappion Bouvinesin taistelussa.
Juhana ajautui myös kriisiin paavin kanssa, koska halusi oman suosikkinsa Canterburyn arkkipiispaksi. Tämän johdosta paavi määräsi Englannin kirkot suljettavaksi, eikä häitä ja hautajaisia voitu pitää moneen vuoteen, kunnes Juhana lopulta perääntyi kiistassa. Kirkkokiistan, tappioiden ja verorasituksen takia hän oli menettänyt ylimpien aatelisten, paronien luottamuksen. Paronit pakottivat Juhanan allekirjoittamaan Magna Cartan, lakikokoelman, joka takasi aatelisten vapaudet ja erioikeudet. Magna Cartaa on pidetty erittäin merkittävänä myöhemmän länsimaalaisen lainsäädännön kannalta, koska se toi esiin vallankumouksellisen ajatuksen, että jopa kuningas on lakien alainen.
Juhanan valtakaudella tapahtunut ranskalaisten alueiden menetys merkitsi kuningaskunnan, joka normanniajoista asti oli ollut ranskalais-englantilainen, painopisteen siirtymistä Britannian saarille, joskin Englannilla oli pitkään tulevaisuudessakin joitakin omistuksia Ranskassa.
Luokka:englannin hallitsijat
ja:ジョン (イングランド王)
simple:John I of England
1389
Tapahtumia
- 28. kesäkuuta: Ottomaanien joukot murskasivat kristillisen Euroopan Kosovossa
- Margareeta valittiin Ruotsin kuningattareksi
Syntyneitä
-
Kuolleita
- 15. lokakuuta: Urbanus VI, paavi
- Dimitri, Moskovan suurruhtinas
Luokka:1300-luku
ko:1389년
Ottomaanit
Ensimmäisen hallitsijansa mukaan nimetty Osmanien valtakunta (myös: Ottomaanien imperiumi, Ottomaanien valtakunta, Turkin sulttaanikunta) oli olemassa 1300-luvulta ensimmäisen maailmansodan loppuun. Turkkilaiset osmanit olivat muslimeja, mutta valtakuntaan kuului monia kansoja jotka saivat säilyttää oman kulttuurinsa ja uskontonsa. Valtakunnan hajottua siitä jäi jäljelle nykyinen Turkki.
Historia
Nousu
1300-luvulla turkkilainen Osman I (Uthmān) perusti pienen emiirikunnan Iznikin kaupungin ympärille. Valtakunta laajentui 1300–1400-luvuilla käsittämään Bysantin valtakunnan alueet, nykyisen Turkin, Kreikan, Balkanin ja Krimin. 1500-luvulla siihen liitettiin Selim I:n (1512–1520) alaisuudessa Egypti, Hijaz (Mekan ja Medinan alueet), Palestiina, Algeria ja alueita Punaisen meren rannalta. Suleiman I Suuren (1520–1566) aikana Osmanien valtakuntaan liitettiin lisäksi Välimeren rantakaistale Egyptistä Tunisiaan, Kaksoisvirran maa, Unkari ja alueita Euroopassa aina Wieniin asti.
Osmanien laajeneminen Eurooppaan pysäytettiin Wienin piirityksessä vuonna 1529 ja Lepanton taistelussa 1571 jolloin paavin, Venetsian ja Espanjan laivastot voittivat osmanit.
Wien pelastui uudelleen 1683 ja nyt osmanit ajettiin lopullisesti Tonavan taa.
Rappeutuminen ja mureneminen
:Pääartikkeli: Osmanien valtakunnan rappeutuminen ja mureneminen
1800-luvulta alkaen valtakunta heikentyi ja Euroopan valtiot ottivat sen alueet Pohjois-Afrikassa siirtomaikseen, vaikka Egypti säilyi virallisesti osana osmanivaltakuntaa.
Venäjä havitteli monia alueita, joista käytiin Krimin sota 1853–1856 ja Turkin sota 1877–1878.
Ensimmäisessä maailmansodassa valtakunta liittyi keskusvaltojen puolelle ja sodan jälkeen valtakunta jaettiin voittajavaltojen kesken, ja suurin osa Anatoliaa annettiin Kreikalle, jonka armeija ryhtyikin välittömästi miehityssotaan. Turkkilaiset eivät kuitenkaan hyväksyneet tätä, vaan taistelivat Mustafa Kemalin johdolla valloittajia vastaan. Vuonna 1922 valloittajat oli ajattu pois nykyisen Turkin alueelta ja Turkki julistettiin tasavallaksi seuraavana vuonna.
Katso myös
- Osmanien sodat Euroopassa
Hallitsijat
Ensimmäiset hallitsijat kutsuivat itseään nimellä bey, vuodesta 1383 arvonimi oli sulttaani. Sulttaaniin alaisuudessa maata hallitsivat visiirit.
Käytettyjen nimien kirjoitustapa vaihtelee käytetyn arabialaisen kirjaimiston translitterointijärjestelmän mukaan.
Kulttuuri
:Pääartikkeli: Osmanien kulttuuri
Osmani oli keinotekoinen hovin ja virkakoneiston käyttämä kieli, jota kirjoitettiin arabialaisin kirjaimin. Vuonna 1928 Turkin tasavallassa otettiin käyttöön Istanbulin alueella käytettyyn puhekieleen pohjaava nykyturkki. Siitä seurasi mm. seuraavia muutoksia: kirjaimisto vaihdettiin latinalaiseksi ja kieltä puhdistettiin arabialaisista ja persialaisista vaikutteista (joidenkin arvioiden mukaan jopa 2/3 osmanin sanastosta oli lainaa näistä kielistä - myös vaikutus kielioppiin oli suuri), sekä luotiin runsaasti uudissanoja. Kielitieteessä sana osmani kielen nimenä tarkoittaa osmanivaltiossa käytettyä turkin kieltä, erotukseksi myöhemmästä turkin kielestä tai muista turkkilaisista kielistä.
Luokka:Osmanien valtakunta
ko:오스만 제국
ja:オスマン帝国の君主
BosniaBosnia on historiallinen alue Bosnia-Hertsegovinan pohjois-osassa. Bosnialla ei ole nykyään hallinnollista asemaa. Se käsittää noin kaksi kolmasosaa Bosnia-Hertsegovinan pinta-alasta. Se on saanut nimensä Bosna-joesta.
Historia
Bosnia oli jo antiikin aikaan tärkeä kauttakulkumaa Adrianmeren ja Tonavan välissä ja sinne syntyi vauraita kaupunkeja kaupankäynnin ansiosta.
500- 600-luvuilla tapahtuneen slaavien kansainvaelluksen jälkeen Bosnia oli lähinnä yksi Bysantin provinsseista, jolla oli omat ruhtinaansa. Nimi Bosnia mainitaan ensimmäisen kerran 900-luvulla, jolloin sillä tarkoitettiin vain Bosna-joen yläjuoksun ydinalueita. Vuosien 1154 ja 1463 välillä Bosnia oli itsenäinen keisarikunta ja loppupuolella kuningaskunta, minkä jälkeen siitä tuli osa Osmanien valtakuntaa. Keskiaikainen Bosnia oli pääosin katolinen.
Vuonna 1878 Bosniasta tuli osa Itävalta-Unkaria. Tältä ajalta on peräisin käsite Bosnia-Hertsegovina.
Katso myös
- Bosnia-Hertsegovina
- Balkan
Luokka:Eurooppa
1667 Tapahtumia
- Suomen ensimmäinen paperitehdas perustettiin Pohjan pitäjän Thomasböleen
Syntyneitä
-
Kuolleita
-
Luokka:1600-luku
ms:1667
ko:1667년
VerensiirtoVerensiirto tarkoittaa veren luovutusta toiselle. Tällaisen toimenpiteen voi tehdä mm silloin, jos toinen on menettänyt merkittävän määrän omaa vertaan esim. autokolarissa.
Luokka:Veri
Lammas
Lammas (Ovis aries on sorkkaeläinten (Artiodactyla) lahkoon kuuluva nisäkäs. Sen merkitys ihmiselle on hyvin suuri etenkin lihan ja villan tuottajana.
Lammasta pidetään muflonin kesynä muotona. Lammas kesytettiin Lähi-idässä noin 10 000 vuotta sitten. Kesylampaita on yli 800 lajia.
Lampaan domestikaatio on aiheuttanut monia muutoksia ympäristölle. Lampaiden laidunnus on muun muassa monesti aiheuttanut habitaattien muuttumisen heinäenemmistöisiksi, ja joissain tilanteissa jopa vakavaa eroosiota (esim. Hailuoto). Yleisesti luullaan, että lammas ei ui, siksi että siltä puuttuu sulkijalihas. Vastoin tätä luuloa, lammas on uintikykyinen. Lammas ei kuitenkaan ui kovin mielellään, sillä sen raajat soveltuvat huonosti uimiseen. Lisäksi villa on kovin painavaa kastuessaan, mikä vaikeuttaa uimista.
Käyttäytyminen
Kulttuurinen asema
Taloudellinen merkitys
Hailuoto
Luokka:Lampaiden hoito
Luokka:Sorkkaeläimet
ja:ヒツジ
simple:Sheep
1752 Tapahtumia
- 15. kesäkuuta: Benjamin Franklin sai iskun salamasta lennättäessään leijaa
- Tiergarten Schönbrunn Zoo Vienna, maailman ensimmäinen julkinen eläintarha, avattiin Wienissä
Syntyneitä
-
Kuolleita
-
Luokka:1700-luku
ms:1752
ko:1752년
Salama
Salama, vanhalta nimitykseltään myös pitkäinen, on ukkoseen ja joskus myös tulivuorenpurkauksen pölypilveen liittyvä jännite-eron purkaus. Salama tunnetaan kirkkaasta ja terävärajaisesta, jonkin verran siksak-kuvioisesta valojuovasta taivaalla, välähdyksestä, ja kovasta jyrinästä. Ihmiset ovat aina pelänneet salaman tuhoisia vaikutuksia, sillä joskus se osuu maahan. Laittein tuotettua valokaarta ei yleensä kutsuta salamaksi.
Kun purkauskanava kuumenee yhtäkkiä tuhansiin asteisiin, se laajenee räjähtäen ja lähettää paineaallon. Hyvin lyhyestä salamasta kuuluu vain paukahdus, mutta jos salama on kilometrejä pitkä, sen eri osaista lähtenyt paineaalto ehtii kuulijan korviin eri aikana ja näin kuuluu pitkä jyrinä. Koska ääni ja valo kulkevat eri nopeuksilla ilmakehässä, ukkosen etäisyyden voi laskea salaman näkemisen ja jyrinän kuulemisen välisestä ajasta: kilometri kolmessa sekunnissa.
Väitetyt mustat salamat
Salamoita kerrotaan nähdyn monenvärisiä. Jotkut jopa väittävät nähneensä mustan, eli siis valottoman salaman. Tällaista ilmiötä tuskin todellisuudessa on. Mustan salaman näkeminen on kuitenkin selitettävissä sillä, että salama välähtää niin lähellä, että kirkkaudesta häikäistyneinä näkösolut eivät toimi, vaan silmä näkee alueen mustana. Samanlainen ilmiö voi tulla katsoessa Aurinkoon. (Tämä on kuitenkin haitallista silmille, eikä sitä pidä missään tapauksessa kokeilla.) Kyseessä voi olla myös kirkkaana nähdyn salaman tumma jälkikuva verkkokalvolla.
Salaman symboliikkaa
Salama on yleinen voiman symboli, jota on käytetty vuosituhannet. Salama on liittynyt yliluonnollisena ja voimakkaana pidettyyn ukonilmaan. Salama kuvataan usein siksak-viivalla, jonka toinen tai kumpikin pää on terävä. Karjalan kalliopiirroksissa esiintyy kuvia, joissa on sekä käärmeen, että salaman piirteitä
Salaman symbolia muistuttava siksak-viiva on nykyisin myös vastakkainasettelun tai vihan merkki.
Natsien SS-joukkojen tunnuksena oli kaksi sieg-riimua, jotka muistuttivat salamoiksi muotoiltuja s-kirjaimia.
Venäjällä aurinkopyörää muistuttavaa ukkosmerkkiä käytettiin torjumaan salamaniskuja.
Katso myös:
- Pallosalama
Luokka:Meteorologia
Luokka:Luonnonilmiöt
ko:번개
CSU
Die Christlich-Soziale Union in Bayern e.V. (CSU) ist eine christlich-konservative Partei in Bayern. Auf Bundesebene bildet sie im Deutschen Bundestag eine Fraktionsgemeinschaft mit ihrer Schwesterpartei, der CDU.
Inhaltliches Profil
Programmatische Grundsätze
Die CSU setzt in Bayern bedingt die Tradition der Bayerischen Volkspartei (BVP) fort. Zwar hatte sich diese 1918 aus Protest gegen die zentralistische Reichsfinanzreform Matthias Erzbergers vom reichsweiten Zentrum abgespalten und betonte von nun an die bayerischen Sonderinteressen. Jedoch finden sich ihre stark rechtskonservativen und restaurativen Positionen in der CSU nur noch sehr vereinzelt wieder. Ein weiterer bedeutender Unterschied ist, dass sich die CSU von Anfang an auch als Partei für protestantische Christen verstand, während die BVP eine ausschließlich katholische Partei war, die zudem jede sozialistische Vorstellung radikal ablehnte, wohingegen in der CSU in ihren Anfangsjahren durchaus Tendenzen zu sozialistischen Forderungen (Verstaatlichungen, Bodenreform) vorhanden waren.
Drei Grundwerte sind in allen Grundsatzprogrammen der CSU wesentlich: Es wird stets die konservative Grundhaltung, die christliche Ausrichtung und die Betonung des Föderalismus als Basis der Partei gesehen.
In der Innenpolitik setzt die CSU auf einen starken Staat, der Recht und Freiheit der Bürger zu schützen hat. Gesellschaftlichen Liberalisierungen, wie den Eingetragenen Lebenspartnerschaften oder der Reform des Staatsbürgerrechts steht die CSU, die den Wert der Familie besonders betont, grundsätzlich skeptisch gegenüber.
Sozial- und wirtschaftspolitische Positionen sind geprägt vom Willen zu sozial verträglichen und ausgewogenen Regelungen, wobei (auch innerparteiliche) Kritiker vor zunehmend neoliberalen Tendenzen warnen.
Nach außen vertritt die CSU ein starkes und selbstbewusstes Bayern in Deutschland, versteht sich aber trotz aller kritischer Positionen als traditionsbewusste Bundes- und Europapartei.
Programmatische Unterschiede zur CDU liegen hauptsächlich darin, dass sich die CSU in Wertefragen konservativer und in Wirtschaftsfragen sozialer als die CDU sieht.
Haushalt
Die CSU hat sich das Ziel gesetzt, dass der von ihr regierte Freistaat Bayern bis zum Haushaltsjahr 2006 als erstes Bundesland einen schuldenfreien Haushalt vorlegt. Dies soll vor allem durch Einsparungen bei den Ausgaben aller Ministerien erreicht werden. Zu diesem Zweck wurde 2003/2004 eine umfassende Strukturreform der bayerischen Staatsverwaltung und eine Arbeitszeitverlängerung im öffentlichen Dienst beschlossen.
Auch für den Bundeshaushalt fordert die CSU, dass ab dem Jahr 2013 keine neuen Schulden mehr aufgenommen werden.
Die Forderung nach einer Reform des Länderfinanzausgleichs, den die CSU über Verfassungsklagen des Freistaats häufig zugunsten von Bayern korrigieren konnte, besteht weiterhin.
Wirtschaft
In der Wirtschaftspolitik verfolgt sie das Modell der reformierten sogenannten "Neuen Sozialen Marktwirtschaft". In diesem Zusammenhang steht auch ihr Grundsatz: „Sozial ist, was Arbeit schafft!“ So kritisiert sie, dass die aktuellen Sozialreformen der rot-grünen Bundesregierung bisher keine positiven beschäftigungspolitischen Effekte hätten.
Die Unionsparteien haben sich am 7. März 2004 nach langen Verhandlungen auf das gemeinsame Steuerkonzept "Konzept 21" geeinigt. Da das gegenwärtige Einkommensteuergesetz nicht mehr reformfähig sei, soll es aufgehoben und durch ein vollständig neu formuliertes Einkommensteuergesetz ersetzt werden.
In einer ersten Stufe soll das linear-progressive Einkommenssteuersystem beibehalten werden. Dabei soll der Eingangssteuersatz von 15% auf 12% gesenkt werden, und der Spitzensteuersatz von 42% auf 39%. In einer zweiten Stufe ist die Einführung eines Teilmengenstaffeltarifs mit den Steuerstufen 12%, 24% und 36% sowie ein Grundfreibetrag von 8000 Euro pro Person in einem Haushalt geplant. Die Steuerfreiheit von Sonn-, Feiertags- und Nachtzuschlägen soll mit einer sechsjährigen Übergangsfrist wegfallen. Die Gewerbesteuer soll wegfallen und durch eine "Kommunalsteuer", die aus Einkommens-, Körperschafts- und Umsatzsteuer gespeist wird, ersetzt werden. Insgesamt sollen durch Streichungen von Steuervergünstigungen Einnahmen in Höhe von rund 4 Mrd € entstehen.
Der Beitrag zur Arbeitslosenversicherung soll als Gegenfinanzierung für die Erhöhung der Mehrwertsteuer von 6,5% auf 4,5% gesenkt werden. Dadurch sollen die Produktionskosten im Inland gesenkt werden. Einzelne Sozialleistungen (etwa Arbeitslosengeld II) sollen daran gemessen werden, wie lange jemand in die Staatskasse eingezahlt hat. Nach Willen der CDU soll nur derjenige Unterstützung vom Staat bekommen, bei dem Eltern oder Kinder für deren Unterhalt nicht aufkommen können (der sogenannte ,,Unterhaltsrückgriff"). Die Pendlerpauschale dagegen soll reduziert werden: Die täglichen Fahrten zum Arbeitsplatz sollen nur noch mit 25 statt bisher 30 Cent pro Kilometer steuerlich abgesetzt werden können, und dies auch nur für eine Strecke von maximal 50 Kilometern. Außerdem sollen zukunftsorientierte Technologien wie die Genforschung wieder stärker gefördert werden. In der Frage der Atomkraft ist eine Verlängerung der Restlaufzeiten geplant. Durch eine engere Zusammenarbeit der Ämter, Behörden und Stellen soll das sogenannte ,,Lohndumping" bekämpft werden. Die Infrastruktur soll erheblich ausgebaut werden, besonders in den neuen Bundesländern. Dazu sollen ,,viele" von Rot-Grün gestoppte Verkehrprojekte wieder aufgenommen werden. Nach Willen der CDU sollen betriebliche Bündnisse für Arbeit Abweichungen von Flächentarifverträgen erlauben, wenn eine große Mehrheit der Belegschaft dem in geheimer Wahl zustimmt. Der Kündigungsschutz soll bei Neueinstellungen in den ersten drei Jahren aufgehoben werden. Bei Betrieben mit weniger als 20 Beschäftigten soll er für zukünftig Eingestellte entfallen. Existenzgründer sollen von der Statistikpflicht freigestellt werden. Vollstatistiken sollen zudem ,,weitestgehend" abgeschafft werden und durch repräsentative Stichproben ersetzt werden. ,,Kleine" Unternehmen sollen der Buchführungspflicht entledigt werden. Außerdem soll die Nachweis- und Dokumentationspflicht zurückgeführt werden. Das Verbandsklagerecht bei Planungsverfahren soll abgeschafft werden, sofern es nicht durch die EU vorgeschrieben wird. Die von Rot-Grün eingeführte sogenannte ,,Ich-AG" soll wieder abgeschafft werden, jedoch sollen ,,Ich-AGs", die bereits bestehen, das Recht erhalten, auch weiterhin zu existieren. Die EU-Agrarsubventionen sollen stark gekürzt werden. Den neuen Bundesländern sollen für die Zeit von 2006 bis 2019 wie bisher vereinbart Solidarpaktmittel in Höhe von 156 Mrd. € zugesichert. Außerdem will die CDU Druck auf die EU ausüben, dass die Förderung der wirtschaftlich benachteiligten Regionen auch in der Förderperiode von 2007-2013 fortgeführt wird.
Gesundheit und Soziales
Das Renteneintrittsalter soll generell nicht auf 67 Jahre erhöht werden, um die Arbeitszeit zu verlängern, stattdessen sollen die Ausbildungszeiten verkürzt werden. Ab 2008 soll die gesetzliche Krankenversicherung auf ein lohnunabhängiges Prämiensystem umgestellt werden. Jeder Erwachsene zahlt dann monatlich einen Betrag von 109 € (sogenannte "solidarische Gesundheitsprämie"). Die Kosten für Kinder unter 18 Jahren und Zuschüsse für Geringverdiener sollen mit Steuergeldern (3%-Aufschlag auf den Spitzensteuersatz) bezahlt werden. Die Eigenheimzulage soll ab 1.Januar 2007 gestrichen werden. Um die Lohnnebenkosten auf möglichst weniger als 40% zu senken, will die CDU unter Anderem ein sogenanntes ,,Kombi-Lohn-Modell" einführen und plädiert für verstärkte Deregulierung.
In der Drogenpolitik vertritt die CSU einen konservativen, repressiv-prohibitionistischen Ansatz.
Bildung und Forschung
Die CSU setzt klar auf das dreigliedrige Schulsystem und rechtfertigt es im Disput um die Gesamtschulen mit den, auch im internationalen Vergleich, guten Ergebnissen Bayerns in der PISA-Studie.
Das zum Schuljahr 2004/05 neu eingeführte achtjährige Gymnasium (G8) traf auf starken Widerstand in der Bevölkerung, ebenso wie die angestrebte Reform der Hochschulbildung. Künftig sollen an bayerischen Hochschulen bereits für ein Erststudium Studiengebühren fällig werden. Die Universitäten sollen durch die Gebühren, gepaart mit einem neuen Hochschulrecht und der Internationalisierung der Abschlüsse flexibler und leistungsstärker werden.
Besonderers Augenmerk richtet die CSU auf die Förderung des Technologie-Standortes Bayern.
In der Auseinandersetzung um die Rechtschreibreform lehnte es die CSU vorerst ab, die Reform wie geplant zum 1. August 2005 auch in Bayern verbindlich einzuführen. Sie will zuerst noch die Klärung strittiger Fragen abwarten.
Innenpolitik
Verbrechen sollen härter bestraft werden, wodurch die Sicherheit erhöht werden soll. Die Bundeswehr soll im Innern Deutschlands, insbesondere bei Katastrophen und Anti-Terror-Einsätzen, beteiligt werden. Die CSU strebt eine restriktive Ausländerpolitik an. Doppelte Staatsbürgerschaft wird nur in Ausnahmefällen befürwortet. Zuwanderung soll strenger kontrolliert werden. Sie ist gegen verstärkte Zuwanderung, viel mehr für eine Integration der hier lebenden Auslandsdeutschen.
Außenpolitik
Außenpolitisch strebt sie vor allem ein intaktes Verhältnis zu den USA an. So warf sie im zeitlichen Umfeld des Irak-Krieg der Bundesregierung häufig Anti-Amerikanismus vor. Eine "ominöse Achse" Paris-Berlin-Moskau-Peking könne nach Aussage von Edmund Stoiber (CSU) niemals die Einbindung in das westliche Bündnis ersetzen. Deutschland brauche vielmehr die USA als Garanten von Frieden und Freiheit in der Welt. Eine EU-Vollmitgliedschaft der Türkei hält sie zur Zeit für verfrüht. Stattdessen tritt die Partei für eine privilegierte Partnerschaft ein. Sie argumentiert vor Allem, die Türkei würde häufig gegen Menschenrechte verstoßen und die türkische Regierung würde den Völkermord an den Armeniern 1915 noch heute leugnen. Die CDU beklagt, es könne bei der Frage, ob die Türkei in die EU eintrete, ein Automatismus entstehen, wenn der Türkei zum jetzigen Zeitpunkt EU-Beitrittsverhandlungen angeboten würden.
Im künftigen Verhältnis zu Polen soll vor allem die von der Union befürwortete Schaffung eines Zentrums gegen Vertreibungen eine Rolle spielen.
Verwaltung und Öffentlicher Dienst
Mit einer umfassenden Verwaltungsreform will die CSU die Staatsverwaltung verschlanken und effizienter gestalten. Damit soll der Haushalt langfristig jährlich um etwa 300 Millionen Euro entlastet und der dadurch entstehende finanzielle Spielraum für Zukunftsinvestitionen eingesetzt werden.
Von der Verwaltungsreform sind praktisch alle Teile der Staatsverwaltung betroffen und werden teilweise neu organisiert. Durch einen Abbau von Regulierungen soll der Staat entbürokratisiert werden und dadurch auch langfristig Personal einsparen können.
Die geplante Reform des Beamtenrechts (Vereinfachung der Besoldung, Möglichkeiten des Quereinstiegs, leistungsabhängige Gehaltskomponente) steht die CSU positiv gegenüber.
Umwelt und Verbraucherschutz
Die CSU wird häufig vorgeworfen, sie setze auf den Grundsatz "Ökonomie vor Ökologie". Die Energiegewinnung aus Kernkraft wird befürwortet, die Ökosteuer zwar abgelehnt, auf die Forderung nach Abschaffung verzichtete sie allerdings in jüngerer Zeit. In der Hochwasser- und Klimapolitik investiert Bayern seit einigen Jahren zunehmend.
Struktur
Die CSU ist nur im Freistaat Bayern organisiert und stellt sich auch nur dort zur Wahl. Auf Bundesebene bildet sie im Deutschen Bundestag eine Fraktionsgemeinschaft mit ihrer Schwesterpartei, der CDU, die im Rest der Bundesrepublik zur Wahl steht. Im Europaparlament ist die CSU Mitglied der Fraktion der Europäischen Volkspartei (EVP).
Politische Leitung
Die politische Leitung der CSU liegt bei ihrem Vorsitzenden (gegenwärtig Edmund Stoiber), der von einem 45köpfigen Vorstand in der Vertretung der Partei nach außen, der Behandlung dringlicher politischer Probleme sowie wesentlicher organisatorischer Fragen untersützt wird.
Die vier Stellvertretenden Vorsitzenden sind Ingo Friedrich, Beate Merk, Horst Seehofer und Barbara Stamm. Schatzmeister sind Thomas Bauer und Alexander Radwan, Schriftführer Ursula | | |
