:: wikimiki.org ::

1997

1997

Tapahtumia

Tammikuu

- 18. tammikuuta - Ruandassa Hutu-militantit tappavat 3 espanjalaista avustustyöntekijää ja 3 sotilasta.
- 19. tammikuuta - Jasser Arafat palaa Hebroniin, Länsirannalle 30 vuoden jälkeen ja liittyy juhlistamaan Länsirannan viimeisin miehitetyn kaupungin luovutusta.
- 20. tammikuuta - Bill Clinton aloittaa toisen kautensa Yhdysvaltain presidenttinä.

Helmikuu

- 4. helmikuuta - O. J. Simpson tuomitaan syylliseksi Nicole Brown Simpson ja Ron Goldmanin kuolemiin, murhasyytteen jo rauettua. Hänet määrätään 35 000 000 dollarin vahingonkorvauksiin.
- 4. helmikuuta - Serbian presidentti Slobodan Milosevic hyväksyy opposition voiton marraskuun 1996 vaaleissa kiistettyään sen ensin.
- 5. helmikuuta - Sveitsin kolme suurta pankkia julkistavat 71 miljoonan dollarin rahaston muodostamisen holokaustin uhreille ja heidän perheilleen.
- 9. helmikuuta - The Simpsons (Simpsonit) ylittää sarjan The Flintstones (Kiviset ja Soraset) ennätyksen pisimpään pyörineenä animaatiosarjana.
- 13. helmikuuta - Hubble-avaruusteleskoopin korjaustyöt aloitetaan avaruuskävelyllä avaruussukkula Discoverystä käsin.
- 19. helmikuuta - Kiinan viimeinen merkittävä vallankumouksellinen, Deng Xiaoping kuolee 92 vuoden iässä.
- 22. helmikuuta - Dollyn, ensimmäisen kloonatun lampaan, syntymä heinäkuussa 1996 julkistetaan Roslinissa, Skotlannissa.
- 24. helmikuuta - 6,5 richterin maanjäristys Turkmenistanissa ja Iranissa vaatii 100 kuolonuhria.
- 27. helmikuuta - 7,1 richterin maanjäristys Pakistanissa. 60 kuollutta.
- 28. helmikuuta - 6,1 richterin maanjäristys Armeniassa ja Azerbaidžanissa, 1100 kuollutta.

Maaliskuu

- 4. maaliskuuta - Yhdysvaltain presidentti Bill Clinton estää liittovaltion rahoituksen käyttämisen ihmisen kloonauksen tutkimiseen.
- 6. maaliskuuta - Pablo Picasson Tete de Femme varastaan galleriasta Lontoosta. (Se löydetään viikkoa myöhemmin.)
- 11. maaliskuuta - Räjähdys ydinjätteen uudelleenkäsittelylaitoksessa Japanissa altistaa 35 työntekijää matala-aktiiviselle radioaktiivisuudelle.
- 18. maaliskuuta - Venäläisen An-24 -koneen peräsin hajoaa matkalla Turkkiin, ja kone putoaa tappaen kaikki 50 kyydissä. Tapaus johtaa kaikkien An-24 -koneiden lentokieltoon.
- 20. maaliskuuta - Alain Robert pidätetään luvattomasta kiipeämistä hän kuuluisimmaksi tulleen kiipeämisen aikana Petronas Towersin kaksoispilvenpiirtäjään.
- 26. maaliskuuta - 39 ruumista löydetään Marshall Applewhiten johtaman Heaven's Gate (taivaan portti) -kultin joukkoitsemurhan jäljiltä. Itsemurhan aika valittiin Hale-Bopp -komeetan ilmestymisen vuoksi, ja kaikilla kultisteilla oli jalassaan uudet Nike-lenkkitossut.

Huhtikuu

- 21. huhtikuuta - Ensimmäiset avaruushautajaiset, Pegasus-raketti vie 24 ihmisen tuhkaa kiertoradalle. Joukossa ovat mm. Gene Roddenberry ja Timothy Leary.
- 22. huhtikuuta - 126-päiväinen panttivankikriisi alkaa Japanin suurlähettilään tiloissa Limassa, Perussa. 71 panttivankia vapautetaan lopulta kommandoiskussa, jossa kaksi sotilasta kuolee ja kaikki 14 kapinallista surmataan. Yksi panttivanki kuolee sydänkohtaukseen.

Toukokuu

- 1. toukokuuta - Yhdistyneessä kuningaskunnassa Labour-puolue nousee valtaan 18 vuoden konservatiivihallinnon jälkeen.
- 2. toukokuuta - Tony Blairista Yhdistyneen kuningaskunnan pääministeri.
- 10. toukokuuta - Maanjäristys koillisessa Iranissa lähellä Ardekulia tappaa 2400.
- 11. toukokuuta - IBM:n Deep Blue voittaa Garri Kasparovin, voittaen ensimmäisenä tietokoneena šakin suurmestarin.
- 12. toukokuuta - Radio Nova aloitti lähetykset.
- 25. toukokuuta - Majuri Johnny Paul Koromah kaappaa vallan Sierra Leonessa presidentti Ahmad Tejan Kabbahilta.

Kesäkuu

- 1. kesäkuuta - TV Nelonen aloitti toimintansa Suomessa.
- 2. kesäkuuta - Timothy McVeigh tuomitaan 15 murhasta ja salaliitosta roolistaan 1995 Oklahoma Cityn pommi-iskuissa.
- 7. kesäkuuta - Nimellä "_eci" tunnettu henkilö julkistaa C-kielisen ohjelman, joka pystyy kaatamaan verkossa olevat Windows 95 ja Windows NT -käyttöjärjestelmät. Ohjelma tullaan myöhemmin tuntemaan WinNukena.
- 10. kesäkuuta - Puna-khmerien johtaja Pol Pot määrää tapettavaksi oikean kätensä Son Senin ja hänen 11 perheenjäsentään tämä ehdotettua rauhaa hallituksen kanssa. Pol Pot pakenee tukikohtaansa pohjoisessa, jossa punaiset khmeriet asettavat hänet kotiarestiin.

Heinäkuu

- 1. heinäkuuta - Yhdistynyt kuningaskunta luovuttaa Hong Kongin Kiinan kansantasavallalle.
- 4. heinäkuuta - NASA:n Mars Pathfinder laskeutuu Marsiin.
- 23. heinäkuuta - Digital Equipment Corporation nostaa antitrusti-syyteen suoritinvalmistaja Inteliä vastaan
- Aasian talouskriisi lähti liikkeelle Thaimaasta

Elokuu

- 1. elokuuta - Lentokonevalmistajat Boeing ja McDonnell Douglas yhdistyvät.
- 6. elokuuta - Microsoft ostaa 150 miljoonalla dollarilla talousvaikeuksiin joutuneen kilpailijansa Apple Computerin osakkeita.
- 31. elokuuta - Walesin prinsessa Diana viedään sairaalaan auto-onnettomuuden jälkeen Pariisissa. Hänet julistetaan kuolleeksi 04:00 seuraavana aamuna.

Syyskuu

- 1. syyskuuta - Suomessa tulee voimaan lääniuudistus. Vanhat läänit korvataan uusilla ja perustetaan uudet maakunnat.
- 6. syyskuuta - Prinsessa Dianan hautajaiset keräävät Westminster Abbeyin suuren väkijoukon.
- 7. syyskuuta - Ensimmäinen uuden sukupolven hävittäjä F/A-22 Raptorin koelento.
- 11. syyskuuta - Skotlanti äänestää oman parlamenttinsa luomisesta 290 vuoden Englannin-liiton jälkeen.
- 13. syyskuuta - Kalajoella riehui Suomen oloissa harvinaisen voimakas trombi.
- 17. syyskuuta - UNSCOM:n asetarkastajat videokuvaavat Irakilasia polttamassa dokumentteja ja kaatamassa tynnyreitä jokeen odottaessaan pääsyä tarkastuskohteeseensa.
- 21. syyskuuta - Tyrvään vanha kirkko palaa tuhopolttajan sytyttämänä.

Lokakuu

- 15. lokakuuta - Ensimmäinen yliääninopeusennätys maassa ThrustSSC-tiimin toimesta UK:ssa.
- 22. lokakuuta - Tanskalainen vankikarkuri Steen Christensen surmasi kaksi poliisia Helsingissä. Surmansa saivat ylikonstaapeli Eero Holsti ja vanhempi konstaapeli Antero Palo.
- 30. lokakuuta - Yhdistyneessä kuningaskunnassa au pair Louise Woodward tuomitaan syylliseksi vauvan ravistelemisesta kuoliaaksi.

Marraskuu

- 12. marraskuuta - Sheikki Ramzi Yousef tuomitaan syylliseksi vuoden 1993 World Trade Centerin pommi-iskuun.
- 16. marraskuuta - 18 vuoden vankeuden jälkeen Kiina vapauttaa Wei Jingshengin, demokratia-aktivistin vankilasta terveyssyistä.
- 17. marraskuuta - Luxorissa, Egyptissä islamilaismilitantit tappavat 62 turistia Hatshepsutin temppelin ulkopuolella.
- 19. marraskuuta - Carlislessa, Iowassa Bobbi McCaughey synnyttää seitsemän lasta toisessa tunnetussa tapauksessa, jossa seitsoset ovat kaikki syntyneet elävinä.
- 24. marraskuuta - Dow Jones -teollisuusindeksin pudottua 554,26 pistettä New Yorkin pörssi sulkee kaupankäynnin.

Joulukuu

- 3. joulukuuta - Ottawassa, Kanadassa, 121 maan edustajat solmivat jalkaväkimiinojen valmistuksen ja käytön kieltävän sopimuksen. Yhdysvallat, Kiina ja Venäjä eivät allekirjoita sopimusta.
- 29. joulukuuta - Hong Kongissa aletaan tappaa kanoja yritettäessä estää tappavan influenssan leviäminen.
- 30. joulukuuta - Algeriassa militantit tappavat 400 ihmistä neljässä kylässä.

Muuta

- Amsterdamin sopimus Euroopan unionista tehtiin

Syntyneitä

- ...

Kuolleita

- 1. tammikuuta - Townes van Zandt, muusikko
- 17. tammikuuta - Clyde Tombaugh, astronomi, Pluton löytäjä.
- 19. helmikuuta - Deng Xiaoping, Kiinan johtaja
- 9. maaliskuuta - Notorious B.I.G., rap-muusikko
- 5. huhtikuuta - Allen Ginsberg, beat-runoilija
- 12. kesäkuuta - Veikko Vennamo, poliitikko
- 22. kesäkuuta - Gérard Pelletier, journalisti, poliitikko ja diplomaatti
- 25. kesäkuuta - Jacques Cousteau, meritutkija, nykyaikaisen sukelluspuvun kehittäjä
- 2. heinäkuuta - James Stewart, näyttelijä
- 15. heinäkuuta - Gianni Versace, muotisuunnittelija
- 31. heinäkuuta - Bao Dai, Vietnamin viimeinen keisari
- 2. elokuuta - William S. Burroughs, kirjailija
- 2. elokuuta - Fela Kuti, muusikko ja aktivisti.
- 4. elokuuta - Jeanne Calment, maailman vanhin ihminen, 122-vuotiaana
- 31. elokuuta - Dodi Al-Fayed
- 1. syyskuuta - Walesin prinsessa Diana
- 5. syyskuuta - Agnes Gonxha Bojaxhiu (Äiti Teresa)
- 9. syyskuuta - Burgess Meredith, näyttelijä
- 12. lokakuuta - John Denver, muusikko
- 22. marraskuuta - Michael Hutchence, INXS-yhtyeen laulaja
- 26. marraskuuta - Reino Markkula, lauluntekijä ja muusikko Vantaalla liikenneonnettomuudessa. Luokka:1990-luku als:1997 ms:1997 ko:1997년 ja:1997年 simple:1997 th:พ.ศ. 2540

18. tammikuuta

18. tammikuuta on gregoriaanisen kalenterin mukaan vuoden 18. päivä. Vuodesta on jäljellä 347 päivää (karkausvuonna 348). ----

Nimipäivät

:- suomalainen kalenteri: Laura :- suomenruotsalainen kalenteri: Laura :- ortodoksinen kalenteri: Ahvo, Ohvo, Kirilä, Kiril :- saamenkielinen kalenteri: Lávrá :- vanhemmissa kalentereissa: Antoinetta, Antonius, Christfried, Christian, Hilda, Prisca, Priska, Rusko, Varma

Tapahtumia

- 1535 - Francisco Pizarro perusti Liman, Perun pääkaupungin.
- 1778 - James Cook löysi ensimmäisenä eurooppalaisena Havaijisaaret, joille hän antoi nimen "Sandwichsaaret".
- 1871 - Vilhelm I:stä tuli ensimmäinen Saksan keisari.
- 1919 - Versaillesin rauhankokous alkoi Pariisissa.
- 1995 - Ranskan eteläosasta Vallon-Pont-d'Arcin läheltä löydettiin 17 000—20 000 vuotta vanhoja luolamaalauksia ja -kaiverruksia.
- 1998 - Matt Drudge julkisti Bill Clintonin ja Monica Lewinskyn suhteen internet-sivustollaan "The Drudge Report".

Syntyneitä

- 1689 - Montesquieu, ranskalainen kirjailija († 10.2. 1755)
- 1882 - A. A. Milne, kirjailija, Nalle Puhin luoja († 31.1. 1956)
- 1892 - Oliver Hardy, näyttelijä (Paksukainen) († 7.8. 1957)
- 1896 - Ville Ritola, suomalainen kestävyysjuoksija († 24.4. 1982)
- 1904 - Gary Grant, näyttelijä († 29.11. 1986)
- 1913 - Danny Kaye, näyttelijä († 3.3. 1987)
- 1933 - John Boorman, elokuvaohjaaja
- 1933 - Seppo Kolehmainen, näyttelijä
- 1937 - John Hume, poliitikko, vuoden 1998 Nobelin rauhanpalkinnon saaja
- 1947 - Takeshi Kitano, näyttelijä ja elokuvaohjaaja
- 1955 - Kevin Costner, näyttelijä
- 1956 - Turkka Mali, sanoittaja, muusikko

Kuolleita

- 474 - Leo I, Bysantin keisari (457–474) (s. 457)
- 1862 - John Tyler, Yhdysvaltain kymmenes presidentti (1841–1845) (s. 1790)
- 1936 - Rudyard Kipling, brittiläinen kirjailija (Viidakkokirja) ja runoilija, britti-imperiumin ylistäjä, "Valkoisen miehen taakka" -sanonnan keksijä ja vuoden 1934 Nobelin kirjallisuuspalkinnon saaja (s. 1865) ---- Katso myös: kalenteri ~ 17. tammikuuta, 19. tammikuuta Luokka:Tammikuu -01-18 ms:18 Januari ko:1월 18일 ja:1月18日 simple:January 18 th:18 มกราคม

Ruanda

Ruanda on keskiafrikkalainen valtio. Sen rajanaapureita ovat lännessä Kongon demokraattinen tasavalta, pohjoisessa Uganda, etelässä Burundi ja idässä Tansania. Pinta-ala on noin 26 000 neliökilometriä ja asukkaita on noin 7 miljoonaa.

Republika y'u Rwanda

Tansania	Ruandan vaakuna
(Suurempi kuva)	(Suurempi kuva)
Motto:
kuva:LocationRwanda.png
Viralliset kielet	ruanda, englanti ja ranska
Pääkaupunki	Kigali
Presidentti	Paul Kagame
Pinta-ala - Yhteensä - % vettä	Sijalla 144 26 338 km² 5,3%
Väkiluku - Yhteensä (2003) - Tiheys	Sijalla 91 7 312 756 281/km²
Itsenäisyys - Vuosi	Belgiasta 1. heinäkuuta 1962
Rahayksikkö	Ruandan frangi
Aikavyöhyke	UTC +2
Kansallislaulu	Rwanda rwacu
Internet-verkkotunnus	.rw
Kansainvälinen suuntanumero	250

Väestö

Alkuperäisväestö koostuu kolmesta etnisestä ryhmästä: hutut, jotka ovat suurin ryhmä, ovat maanviljelyä harjoittavia bantuja, tutsit ovat 1600-luvulla alueelle saapuneita karjankasvattajia ja olivat vuoteen 1959 asti noudatetun feodaalisen karjanpitoon perustuvan järjestelmän johtava kasti, sekä twat, joiden uskotaaan olevan alueen ensimmäisten asukkaiden jälkeläisiä.

Historia

:Pääartikkeli: Ruandan historia Ruandan alue julistettiin Berliinin sopimuksessa 1885 Saksan siirtomaa-alueeksi. Ensimmäiset eurooppalaiset saapuivat Ruandaan kuitenkin vasta 1894. Alueelle perustettu Saksan siirtomaahallinto nojasi paljolti maata ennestäänkin hallinneisiin tutseihin. Ensimmäisen maailmansodan jälkeen Ruanda luovutettiin Kansainliiton mandaattina Belgialle, joka hallitsi maata vuoteen 1962. Belgiankin hallinto nojasi alkuun tutseihin, mutta 1950-luvulla belgialaisten politiikka kääntyi suosimaan hutuenemmistöä, jonka tasa-arvovaateet alkoivat käydä äänekkäämmiksi ja saada yhä enemmän ymmärrystä. Käännekohdaksi muodostui hutujen kapina 1959, jossa vanhaa tutsimonarkiaa edustanut kuningas menetti asemansa. Ruanda itsenäistyi 1. heinäkuuta 1962 ja sen johtoon nousivat nyt hutupoliitikot. Hutujen ja tutsien jännitteet kytivät kuitenkin pinnan alla ja räjähtivät lopulta 90-luvun alussa. :Pääartikkeli: Ruandan kansanmurha Muun muassa kolonialismin aikana syntyneet etniset jännitteet käynnistivät presidentti Juvénal Habyarimanan lentokoneen alasampumisen jälkeen hallituksen organisoiman massiivisen kansanmurhan, joka jatkui noin 100 päivää. Alasampujina pidetään yleisesti ottaen armeijan huturadikaaleja, jotka pyrkivät teollaan estämään maassa neuvotellun vallanjakosuunnitelman toteutumisen. Ruandan joukkomurhaa on pidetty kansanmurhana, johon mm. YK puuttui aivan liian myöhään.Tutsijohtoinen kapinallisryhmittymä Ruandan Isänmaallinen Rintama (RPF) löi lopulta hutujoukot ja keskeytti kansanmurhan heinäkuussa 1994. Yli kaksi miljoonaa kostotoimia pelännyttä hutua pakeni maasta. Suurin osa pakolaisista palasi kotiin vuoden 1996 loppuun mennessä.

Maantiede

1996 1996 Tämä pieni valtio sijaitsee lähes Afrikan keskuksessa, vain muutaman asteen päiväntasaajasta etelään. Maalla ei ole meriyhteyttä.

Talous

Noin 90 % asukkaista saa toimeentulonsa maanviljelystä. Ruanda on Afrikan tiheimmin asuttu valtio. Sillä on vain vähän luonnonvaroja ja teollisuutta. Tärkeimmät vientituotteet ovat kahvi ja tee.

Merkittävimmät luonnonvarat

- kulta
- maakaasu
- vesivoima

Merkittävimmät vientituotteet

- kahvi
- tee

Linkit

- [http://www.imdb.com/title/tt0395169/ Hotelli Ruanda] Luokka:Ruanda ms:Rwanda zh-min-nan:Rwanda ko:르완다 ja:ルワンダ

Hutut

Hutut ovat afrikkalainen etninen ryhmä, joka elää pääasiassa Burundin ja Ruandan alueella. Hutuja on yhteensä noin 12-13 miljoonaa ja he muodostavat 90% Ruandan ja 85% Burundin väestöstä.

Keitä hutut ovat?

Hutujen ja aluuen toisen suuremman kansan, tutsien, alkuperä on hämärän peitossa. Alueen alkuperiäinen väestö koostuu twa-pygmiheimon jäsenistä, jotka syrjäytettiin hutujen ja tutsien muuttaessa alueelle. On väitetty, että hutut kuuluisivat bantu-kansoihin ja olisivat muuttaneet alueelle ensimmäisinä lännen ja idän suunnalta ja tutsit olisivat niloottinen heimo, joka olisi muuttanut alueelle pohjoisesta. Tämän näkemyksen tueksi ei kuitenkaan ole löytynyt paljon tieteellistä todistusaineistoa ja kyse on enemmän legendasta kuin faktasta. Väestöjen sekoittumisen ja ristiinnaimisen seurauksena nykyajan hutut ovat erittäin läheistä sukua alueen tutseille. Kulttuurillisesti, geneettisesti tai kielellisesti hutut eivät poikkea paljoakaan tutseista. Molemmat kansat puhuvat samaa kieltä, jakavat saman uskonnon ja muutenkin noudattavat samoja perinteintä. Jaottelu perustuu enemmänkin yhteiskuntaluokkaan ja taloudellisiin tekijöihin kuin mihinkään etniseen näkökohtaan. Hieman yleistäen ilmaistuna hutu muuttui tutsiksi, jos hän ryhtyi kasvattamaan nautakarjaa, ja tutsi muuttui hutuksi, mikäli hän rupesi viljelemään maata. Jonkinasteisia fyysisiä eroja näiden kahden ryhmän välillä esiintyy mm. keskipituudessa ja ruumiinrakenteessa. Tutsit ovat verrattain pitkiä keskipituuden ollessa lähes kaksi metriä, kun taas hutut ovat normaalimittaisia. Tutseilla on myös usein terävämpi nenä kuin hutuilla, mutta eroavaisuudet saattavat hyvin olla suurempia ryhmän sisällä kuin niiden välillä. 1800-luvulla esitettiiin ajan rotuteorioiden innoittama näkemys, että tutsit ovat "korkeampi" haamilainen ryhmä ja hutut "alempi" afrikkalainen bantuheimo. Tämän rotuopin mukaisesti belgialaiset siirtomaaisännät loivat muun muassa Ruandaan apartheidisen hallintojärjestelmän, joka loi pohjan alueen myöhemmille etnisille konflikteille (kts. Ruandan kansanmurha).

Kieli

Ruandassa hutut, kuten myös tutsit, puhuvat ruandan kieltä, joka kuuluu nigeriläis-kongolaisten kielten bantukielten haaraan.

Lähihistoriaa

Virallinen jako erillisiin hutu- ja tutsikansoihin on perua Belgian siirtomaavallan ajoilta. Siirtomaaisännät pitivät hutuja tutseja alempiarvoisina, mikä näkyi muun muassa koulutuksessa, työpaikoilla ja muunlaisena yhteiskunnallisena kohteluna. 1400-luvulla alueelle ilmaantuneet tutsit olivat syrjäyttäneet hutujen valta-aseman ja muodostaneet monarkian, joka oli myös siirtomaaisännille mieluinen ja säilyi sellaisenaan pitkälle 1950-luvulle saakka, kunnes siirtomaaisäntien sympatiat alkoivatkin kääntyä vähitellen hutuenemmistön puoleen. Tutsimonarkia kaatui vasta vuonna 1959 hutujen kapinaan. Ruandan itsenäistyttyä 1962 valtaan nousseet hutut alkoivat kostaa tutseille, ja ajan mittaan tapahtumat johtivat 1990 Ruandan sisällissotaan ja 1994 Ruandan kansanmurhaan, jolloin kolmen kuukauden aikana hutut tappoivat yhteensä 800 000 tutsia.

Katso myös

- Burundi
- Ruanda
- Ruandan kansanmurha
- Tutsit Luokka:Afrikan kansat Luokka:Etniset ryhmät Luokka:Kansat ja:フツ

Jasser Arafat

Jasser Arafat (ياسر عرفات koko nimeltään Muhammad Abd al-Rahman ar-Rauf al-Qudwah al-Husayni, s. luult. 4. elokuuta 1929, Kairo, Egypti–11. marraskuuta 2004, Pariisi, Ranska) oli palestiinalaisten palestiinalaishallinnon johtaja vuodesta 1993. Hänet valittiin presidentiksi vaaleilla 1996 ja hän hoiti virkaa kuolemaansa asti. Arafat oli myös Palestiinan vapautusrintaman PLO:n puheenjohtaja ja ja Fatahin johtaja. Arafat voitti Nobelin rauhanpalkinnon vuonna 1994.

Elämä

Lapsuus

Arafat oli seitsenlapsisen perheen viides lapsi. Hänen synnyinpaikastaan ja ajastaan on epävarmuutta. Arafatin on sanottu syntyneen Jerusalemissa ja Gazassa 4. elokuuta 1929. Hän on saanut Kairossa 24. elokuuta 1929 päivätyn syntymätodistuksen. Arafatin isä oli palestiinalainen kauppias. Hänen äitinsä kuoli hänen ollessaan viisivuotias ja hän eli sukulaistensa luona Kairossa ja Jerusalemissa. Hän opiskeli kuningas Faud I:n yliopistossa Kairossa (nyt Kairon yliopisto). Arafatista tuli nationalisti vuoteen 1946 mennessä ja hän hankki aseita Kairossa toimitettavaksi Palestiinaan arabipuolelle. Vuoden 1948 Israelin-arabien sodan alkaessa Arafat lähti yliopistosta ja pyrki Palestiinaan. Egyptin joukot eivät kuitenkaan sallineet huonosti varustettujen partisaanien pääsyä sota-alueelle ja joukko riisuttiin aseista ja käännytettiin takaisin. Yliopistossa Arafat liittyi muslimien veljesjärjestöön ja toimi palestiinalaisopiskelijoiden järjestön johdossa 1952–1956. Hän valmistui insinööriksi ja taisteli Suezin kriisissä Egyptin armeijan vänrikkinä.

Fatah ja PLO

Sodan jälkeen Arafat muutti Kuwaitiin, jossa hän työskenteli insinöörinä ja perusti oman yrityksensä. Hän perusti myös Fatah-järjestön, joka pyrki perustamaan itsenäisen Palestiinan valtion. Fatah yritti räjäyttää kiistellyn Israelin vesipumpun joulukuussa 1964. Kuuden päivän sodan jälkeen Israelin huomio kääntyi arabimaista palestiinalaisliikkeisiin, mukaan lukien Fatahiin. Vuonna 1968 Israelin puolustusvoimat hyökkäsi Fatahia vastaan jordanialaisessa Al-Karamehin kylässä. Taistelussa kuoli 150 palestiinalaississia ja 29 Israelin sotilasta. Tappiosta huolimatta taistelua pidetään voittona Fatahille ja Israel joutui perääntymään. 1960-luvun lopussa Fatah sai Palestiinan vapautusjärjestön johtopaikat ja Arafat nimettiin PLO:n johtoon 3. helmikuuta 1969 Kairossa. Arafatista tuli Palestiinan joukkojen ylipäällikkö 1971 ja PLO:n poliittisen osaston johtaja 1973.

Jordania

1960-luvulla palestiinalaispakolaisten ja Jordanian hallituksen välit kiristyivät raskaasti aseistettujen vastarintajoukkojen muodostaessa oman valtionsa Jordanian sisällä ja hallittua strategisia alueita Jordaniassa. Jordania yritti riisua palestiinalaisjoukot aseista, jolloin kesäkuussa 1970 puhkesi aseellisia yhteenottoja. Muut arabimaat yrittivät sovitella rauhanomaista ratkaisua, mutta jatkuvat fedayeen-toimet johtivat hallituksen toimiin. 16. syyskuuta kuningas Hussein määräsi sotatilan. Samana päivänä Arafat nimitettiin PLO:n joukkojen ylipäälliköksi. Sisällissodassa Syyria avusti PLO:ta ja hyökkäsi Jordaniaan 200 panssarilla. 24. syyskuuta mennessä Jordanian armeija pääsi voitolle ja PLO suostui tulitaukoon.

Libanon

Arafat siirsi PLO:n joukot Libanoniin. Heikon keskushallituksen vuoksi PLO toimi lähes kuin itsenäinen valtio. Sissit hyökkäsivät Israeliin rajan yli ja Israel vastasi iskuilla Libanoniin. Syyskuussa 1972 tapahtuneessa ns. Münchenin verilöylyssä palestiinalainen Musta syyskuu kaappasi Münchenin olympialaisissa 11 israelilaista urheilijaa, jotka saivat kaikki surmansa. Iskun suunnittelija Mohammed Daoud Oudeh sanoi varojen tulleen Mahmud Abbasilta joka oli Arafatin johtaman PLO:n pääsihteeri. Arafat itse sanoutui irti toimista. Vuonna 1974 Arafat määräsi PLO:n lopettamaan väkivallan Israelin, Länsirannan ja Gazan ulkopuolella. Samana vuonna Arafat puhui ensimmäisenä valtioiden ulkopuolisena edustajana YK:n yleiskokoukselle. Samana vuonna PLO hyväksyttiin ensimmäiseksi valtioiden ulkopuoliseksi järjestöksi YK:hon. Hyökkäykset Israelia vastaan jatkuivat ja Israel syytti Arafatin olevan viime kädessä iskujen takana. Arafat kielsi osallisuudensa ja sanoi ettei voinut hallita näitä ryhmiä. Vuonna 1974 arabit nimittivät PLO:n ainoaksi lailliseksi palestiinalaisten edustajaksi ja se otettiin arabiliittoon 1976. PLO oli mukana myös Libanonin sisällissodassa ja sen on väitetty syyllistyneen kymmenien tuhanten siviilien kuolemaan. Israel liittoutui Libanonin kristittyjen kanssa ja teki kaksi suurhyökkäystä Libanoniin. Ensimmäisessä, operaatio Litanissa 1978 Israelin puolustusvoimat ja Etelä-Libanonin armeija miehittivät kaistaleen "turvallisuusvyöhykkeeksi". Toisessa hyökkäyksessä, operaatio Galilee 1982 Israel valloitti suurimman osan Etelä-Libanonia, mutta joutui lopulta perääntymään turvallisuusvyöhykkeelle 1985. Israel päästi miehityksen aikana Libanonin maroniittikristityt falangistit hyökkäämään Sabran ja Shatilan pakolaisleireille ja surmaamaan 460–3500 palestiinalaispakolaista. Tapaus aiheutti palestiinalaisissa syvän vihan Israelin puolustusministeriä Ariel Sharonia kohtaan, jonka Israelin tutkintakomissio totesi epäsuorasti syylliseksi ja pakotti eroamaan.

Tunisiassa

Syyskuussa 1982 Israelin hyökkäyksen aikana yhdysvaltalaisjoukot rikkoivat tulitauon PLO:n vetäytyessä. PLO siirtyi viimein Tunisiaan, jossa se toimi vuoteen 1993. 1980-luvulla Arafat sai tukea Irakista, joka auttoi jälleenrakentamaan pahoja tappioita kärsineen PLO:n. Tämä tuli tarpeeseen etenkin ensimmäisen intifadan alettua joulukuussa 1987. Viikoissa Arafat sai kansannousun hallintaansa ja Fatahin Länsirannan joukkojen ansiosta sitä saatiin jatkettua. 15. marraskuuta 1988 PLO julisti itsenäisen Palestiinan valtion perustetuksi. Pakolaishallitus hylkäsi Palestiinan jaon ja vaati koko brittien Palestiinan mandaatin rajoja. 13. joulukuuta Arafat myöntyi YK:n turvallisuusneuvoston päätökseen ja lupasi tunnustaa Israelin valtion olemassaolon ja sanoutui irti terrorismista kaikissa muodoissaan. Yhdysvallat piti tunnustusta Camp Davidin rauhanneuvottelujen aloittamisen ehtona. Lausunto oli myös siirtyminen PLO:n alkuperäisesta tavoitteesta – Israelin tuhoamisesta – kohti kahden valtion perustamista, Israelin vuoden 1949 rajojen sisään ja Palestiinan Länsirannalle ja Gazan alueelle. Vuonna 1990 Arafat meni naimisiin Suha Tawilin kanssa. Hän oli palestiinalainen katolinen joka työskenteli PLO:ssa Tunisiassa ja kääntyi muslimiksi ennen naimisiinmenoa. Vuoden 1991 Madridin konferenssissa Israel avasi ensimmäistä kertaa neuvottelut PLO:n kanssa. Ennen Persianlahden sotaa Arafat vastusti Yhdysvaltain hyökkäystä. Tämä suututti Yhdysvallat ja muut arabimaat ja palestiinalaisten rahatulo loppui. Myös käynnissä olleet käynnissä olleet neuvottelut katkaistiin. Kuwaitin vapauttamisen jälkeen Arafat oli menettänyt kansainvälisen tukensa ja taipui salaisiin neuvotteluihin Israelin kanssa. Huhtikuussa 1992 Arafat selviytyi lentokoneen pudotessa Libyan aavikolle hiekkamyskyssä. Lentäjät ja perämies saivat surmansa.

Palestiinalaishallinto

Neuvottelujen tulos, Oslon sopimus, solmittiin syyskuussa 1993 Washingtonissa. Sen mukaan perustettaisiin palestiinalaisten itsehallinto Länsirannalle ja Gazaan viiden vuoden kuluessa. Seuraavana vuonna Arafat sai Nobelin rauhanpalkinnon Shimon Peresin ja Jitzhak Rabinin kanssa. Vuonna 1994 Arafat muutti palestiinalaisten hallintoalueelle, näin palaten Palestiinaan ensimmäistä kertaa 26 vuoteen. Heinäkuussa 1995 hän sai lapsen, joka nimettiin Zawhaksi hänen äitinsä mukaan. 20. tammikuuta 1996 Arafat valittiin palestiinalaishallinnon presidentiksi (ra'is) 87 % ääntenenemmistöllä, vastaehdokkaanaan Samiha Khalil. Vaaleja pidettiin reiluina, mutta useat oppositioryhmät eivät olleet asettaneet omia ehdokkaitaan. Seuraavat vaalit oli määrä pitää tammikuussa 2002, mutta ne on lykätty Israelin puolustusvoimien hyökkäyksien ja Gazan ja Länsirannan liikkumarajoitusten vuoksi. Vuoden 1996 puolivälissä monien itsemurhapommitusten jälkeen Benjamin Netanjahu nimettiin Israelin pääministeriksi. Palestiinan–Israelin suhteet muuttuivat kireämmiksi hyökkäysten jatkuessa. Netanjahu yritti estää palestiinalaishallinnon muodostamiseksi määrättyjä toimia. 1998 presidentti Bill Clinton puuttui asiaan ja Wye Riverin sopimuksessa 23. lokakuuta sovittiin yksityiskohtaisesti rauhanprosessissa otettavat askeleet. Arafat jakoi neuvotteluja Netanjahun seuraajan Ehud Barakin kanssa. Vasemmistolainen Barak myöntyi tarjoamaan palestiinalaisille Gazan ja Länsirannan lisäksi Itä-Jerusalemia pääkaupunkina, osan pakolaisista paluuta ja korvausta lopuille. Laajasti kritisoidussa päätöksessä Arafat kieltäytyi tarjouksesta eikä tehnyt vastatarjousta. Israelin oppositiojohtaja Ariel Sharonin kiistellyn Al-Aksan moskeijavierailun jälkeen alkanut toinen kansannousu ja seurannut väkivalta (2000–) ajoi neuvottelut umpikujaan. Israel syytti Arafatia terrorismin tukijaksi ja hänen liikkumisensa Ramallahista estettiin. Arafatin vaimo ja tytär siirtyivät turvaan Pariisiin, jossa nämä asuvat edelleen. Arabiliitto tarjoutui tunnustamaan Israelin vastineeksi vetäytymisestä 1949 rajoilla ja Palestiinalaishallinnon ja Palestiinan valtion tunnustamisesta. Sopimuksen kannattajat pitivät tätä historiallisena mahdollisuutena, mutta Israel kieltäytyi tarjouksesta. Tätä seurasi hyökkäys Israeliin, jossa Fatah oli mukana, jossa 135 israelilaista sai surmansa. Ariel Sharon julisti Arafatin tukeneen terroristeja ja tehneen itsestään Israelin vihollisen. Tätä seurasi Israelin invaasio, jossa surmattiin satoja palestiinalaisia ja tuhottiin kokonaisia kortteleita. Joukot valtasivat myös Ramallahin, mukaan lukien suuren osa Afaratin päämajarakennuksesta. Huolimatta Israelin yrityksistä löytää toinen neuvottelukumppani, Arafat on ainoa joka nauttii useimpien ryhmien luottamusta. Arafatin sallittiin viimein poistua päämajastaan 3. toukokuuta 2002 neuvottelujen jälkeen. Arafat vetosi iskujen lopettamiseksi, mutta hänen vetoomuksensa jäi huomiotta. Israel piti Arafatia vankina päämajassaan Ramallahissa joulukuussa 2001 alkaen, julistaen että palaaminen on mahdotonta mikäli hän poistuu. Pääministeri Sharon vihjasi useita kertoja mahdollisuudesta murhata Arafat.

Sairauskohtaus

Arafatin terveyden heikentyessä lokakuussa 2004 Israel salli hänen poistua lääkärinhoitoa varten. Arafat menetti tajuntansa 27. lokakuuta kymmenen minuutin ajaksi. 29. lokakuuta hänet lennätettiin sairaalaan Pariisiin. Hänen sairautensa laatua ei ole vielä kyetty selvittämään. Aluksi Arafatin huhuttiin sairastavan vaarallista verisyöpää, leukemiaa, mutta sairaala kiisti huhut. Arafatin on väitetty kärsivän aivoverenvuodosta. Sairaalan mukaan Arafat vajosi koomaan 3. marraskuuta. 8. marraskuuta palestiinalaishallinto saapui tapaamaan Arafatia. Arafatin vaimo Suha Arafat aiheutti skandaalin väittämällä palestiinalaishallinnon "yrittävän haudata Arafatin elävältä". 9. marraskuuta Arafatin sanottiin olevan elossa, mutta olevan hyvin kriittisessä tilassa. 11. marraskuuta Sekä sairaalan että palestiinalaishallinnon edustajat kertoivat Arafatin menehtyneen kello 4.30 Suomen aikaa. Useat maailman johtajat esittivät surunvalittelunsa. Arafat haudattiin perjantaina 12. marraskuuta Ramallahiin Muqata-päämajan alueella sijaitsevaan väliaikaiseen mausoleumiin. Arafat itse olisi halunnut tulla haudatuksi Jerusalemiin. Israel kuitenkin kielsi tämän ehdottomasti. Palestiinalaiset äärijärjestöt kuten al-Aksan marttyyrien prikaati ja Hamas uhkasivat jatkaa iskuja Israeliin.

Henkilökohtainen omaisuus

Arafat mainitaan Forbesin vuosittaisessa varakkaimpien "kuninkaitten, kuningattarien ja despoottien" listassa. Vuonna 2003 hänen omaisuutensa arvioitiin "ainakin 300 miljoonan dollarin" arvoiseksi, ja Arafat sijoittui listalla kuudenneksi. Forbes ei kuitenkaan maininnut lähdettä.

Linkkejä

- [http://www.nobel.se/peace/laureates/1994/arafat-bio.html nobelprize.org. Yasser Arafat – Biography] Nobelin e-museo - Jasser Arafatin elämäkerta (englanniksi) Arafat, Jasser Arafat, Jasser ms:Yasser Arafat zh-min-nan:Yasser Arafat ko:야세르 아라파트 ja:ヤーセル・アラファート th:ยัสเซอร์ อาราฟัต

Länsiranta

Länsiranta tarkoittaa seuraavia asioita:
- Länsiranta, kylä Kuortaneella
- Länsiranta, alue Palestiinassa.

20. tammikuuta

20. tammikuuta on gregoriaanisen kalenterin mukaan vuoden 20. päivä. Vuodesta on jäljellä 345 päivää (karkausvuonna 346). ----

Nimipäivät

:- suomalainen kalenteri: Henna, Henni, Henriikka :- suomenruotsalainen kalenteri: Sebastian, Fabian :- ortodoksinen kalenteri: Jehki :- saamenkielinen kalenteri: Henná :- vanhemmissa kalentereissa: Faabian, Fabianus, Reijo

Tapahtumia

- 1156 - Legendan mukaan talonpoika Lalli surmasi englantilaisen Piispa Henrikin kirveellä Köyliönjärven jäällä.
- 1523 - Tanskan kuningas Kristian II pakotettiin luopumaan Tanskan ja Norjan kruunusta.
- 1885 - L.A. Thompson patentoi vuoristoradan.
- 1887 - Yhdysvaltain senaatti antoi Yhdysvaltain laivaston vuokrata Pearl Harborin laivastotukikohdaksi.
- 1892 - NMKY:ssä Springfieldissä, Massachusettsissa pelattiin ensimmäinen virallinen koripallo-ottelu.
- 1929 - Elokuva In Old Arizona julkaistiin. Elokuva oli ensimmäinen täyspitkä äänielokuva, joka filmattiin ulkotiloissa.
- 1936 - Edvard VIII:sta tuli Yhdistyneen kuningaskunnan hallitsija.
- 1937 - Franklin Delano Roosevelt vannoi virkavalan toiselle presidenttikaudelleen. Edellisten presidenttien virkaanastujaistilaisuudet pidettiin 4. maaliskuuta, tästä lähtien 20. tammikuuta.
- 1941 - Franklin Delano Roosevelt vannoi virkavalan kolmannelle presidenttikaudelleen ainoana Yhdysvaltain presidenttinä, joka oli kolme kautta virassa.
- 1942 - Toinen maailmansota: natsit päättivät Wannseen konferenssissa Berliinissä "lopullisesta ratkaisusta juutalaisongelmaan".
- 1945 - Franklin Delano Roosevelt vannoi virkavalan neljännelle presidenttikaudelleen ainoana Yhdysvaltain presidenttinä, joka valittiin neljännen kerran virkaan.
- 1949 - Harry S. Truman vannoi toisen kerran virkavalan 33:ntena Yhdysvaltain presidenttinä.
- 1953 - Dwight D. Eisenhower vannoi virkavalan 34:ntenä Yhdysvaltain presidenttinä.
- 1957 - Dwight D. Eisenhower vannoi virkavalan toiselle virkakaudelleen Yhdysvaltain presidenttinä.
- 1961 - John F. Kennedy vannoi virkavalan 35:ntenä Yhdysvaltain presidenttinä.
- 1965 - Lyndon B. Johnson vannoi virkavalan toiselle virkakaudelleen 36:ntena Yhdysvaltain presidenttinä.
- 1969 - Ensimmäinen pulsari havaittiin Rapusumussa (M1).
- 1969 - Richard Nixon vannoi virkavalan 37:ntenä Yhdysvaltain presidenttinä.
- 1973 - Richard Nixon vannoi virkavalan toiselle virkakaudelleen Yhdysvaltain presidenttinä.
- 1977 - Jimmy Carter vannoi virkavalan 39:ntenä Yhdysvaltain presidenttinä.
- 1981 - Ronald Reagan vannoi virkavalan 40:ntenä Yhdysvaltain presidenttinä. Vain minuutteja myöhemmin Iran vapautti 52 amerikkalaista panttivankia.
- 1985 - Ronald Reagan vannoi virkavalan toiselle virkakaudelleen.
- 1986 - Yhdistynyt kuningaskunta ja Ranska ilmoittivat kanaalitunnelin rakentamissuunnitelmastaan.
- 1989 - George H. W. Bush vannoi virkavalan 41:senä Yhdysvaltain presidenttinä.
- 1993 - Bill Clinton vannoi virkavalan 42:sena Yhdysvaltain presidenttinä.
- 1996 - Jasser Arafat valittiin palestiinalaishallinnon presidentiksi.
- 1997 - Bill Clinton vannoi virkavalan toiselle virkakaudelleen.
- 2001 - George W. Bush vannoi virkavalan 43:ntena Yhdysvaltain presidenttinä.
- 2005 - George W. Bush vannoi virkavalan toiselle virkakaudelleen.

Syntyneitä

- 225 - Gordianus III, Rooman keisari († 244)
- 1873 - Johannes Vilhelm Jensen, tanskalainen kirjailija, vuoden 1944 Nobelin kirjallisuuspalkinnon saaja († 1950)
- 1920 - Federico Fellini, elokuvaohjaaja († 1993)
- 1920 - DeForest Kelly, näyttelijä (Star Trek) († 1999)
- 1930 - Buzz Aldrin, astronautti
- 1945 - Mimmi Mustakallio, muusikko
- 1946 - David Lynch, elokuvaohjaaja
- 1949 - Göran Persson, Ruotsin pääministeri ja sosiaalidemokraattisen puolueen puheenjohtaja

Kuolleita

- 1156 - Piispa Henrik, Suomen suojeluspyhimys
- 1848 - Kristian VIII, Tanskan kuningas (s. 1786)
- 1900 - John Ruskin, englantilainen kirjailija (s. 1819)
- 1907 - Dimitri Mendelejev, venäläinen kemisti, jaksollisen järjestelmän keksijä (s. 1834)
- 1936 - Yrjö V, Yhdistyneen kuningaskunnan kuningas (s. 1865)
- 1984 - Johnny Weissmüller, olympialaisten uinnin viisinkertainen kultamitalisti, 67 maailmanennätystä, näyttelijänä esitti Tarzania 12 elokuvassa (s. 1904)
- 1990 - Barbara Stanwyck, näyttelijä (s. 1907)
- 1993 - Audrey Hepburn, näyttelijä, Oscar-voittaja (Loma Roomassa (1953)) (s. 1929) ---- Katso myös: kalenteri ~ 19. tammikuuta, 21. tammikuuta Luokka:Tammikuu -01-20 ms:20 Januari ko:1월 20일 ja:1月20日 simple:January 20 th:20 มกราคม

Yhdysvaltain presidentti

Amerikan Yhdysvaltojen presidentillä on eurooppalaisiin pääministereihin tai presidentteihin verrattuna huomattavat valtuudet. Presidentti on valtionpäämies ja hallituksen johtaja sekä asevoimien ylipäällikkö. Maan perustuslain mukaan presidentti toimikausi on neljä vuotta ja henkilö voidaan valita vain kahdeksi kaudeksi. Yhdysvaltain varapresidentti valitaan samalla kertaa presidentin pariksi. Yhdysvaltojen maailmanpoliittisen aseman vuoksi USA:n presidenttiä kutsutaan usein "maailman mahtavimmaksi mieheksi" ja kulloinenkin presidentti on maailman tunnetuimpia ihmisiä.

Presidentin valtuudet

Yhdysvaltojen presidentin tehtävä antaa laajat valtuudet. Perustuslain mukaan presidentin tulee "huolehtia lakien panemisesta täytäntöön". Tämän vastuun kantamiseksi presidentti johtaa liittovaltion toimeenpanevaa elintä – noin 4 miljoonan ihmisen kokoista hallintoa, johon siviilihallinnon lisäksi kuuluu yli miljoona aktiivipalveluksessa olevaa sotilashenkilöä.

Edellytykset tehtävään

Yhdysvaltojen perustuslain artikla 2, kohta 1 asettaa seuraavat edellytykset tehtävään: # syntyperäinen Yhdysvaltojen kansalainen # 35 vuoden ikä # asunut Yhdysvalloissa 14 vuotta Presidentti valitaan USA:ssa välillisillä vaaleilla eli äänestäjiksi rekisteröityneet kansalaiset äänestävät kussakin osavaltiossa valitsijamiehiä eli elektoreita, jotka valitsevat presidentin ehdokkaiksi asettuneiden henkilöiden joukosta.

Yhdysvaltain presidentit

# George Washington (federalisti, 1789-1797) # John Adams (federalisti, 1797-1801) # Thomas Jefferson (demokraattinen republikaani, 1801-1809) # James Madison (demokraattinen republikaani, 1809-1817) # James Monroe (demokraattinen republikaani, 1817-1825) # John Quincy Adams (demokraattinen republikaani, 1825-1829) # Andrew Jackson (demokraattinen republikaani, 1829-1837) # Martin Van Buren (demokraattinen republikaani, 1837-1841) # William Henry Harrison (whig, 1841) # John Tyler (whig 1841-1845) # James Knox Polk (demokraatti 1845-1849) # Zachary Taylor (whig, 1849-1850) # Millard Fillmore (whig, 1850-1853) # Franklin Pierce (demokraatti, 1853-1857) # James Buchanan (demokraatti, 1857-1861) # Abraham Lincoln (republikaani, 1861-1865) # Andrew Johnson (republikaani, 1865-1869) # Ulysses S. Grant (republikaani, 1869-1877) # Rutherford B. Hayes (republikaani, 1877-1881) # James Garfield (republikaani, 1881) # Chester A. Arthur (republikaani, 1881-1885) # Grover Cleveland (demokraatti, 1885-1889) # Benjamin Harrison (republikaani, 1889-1893) # Grover Cleveland (demokraatti, 1893-1897) (Sama kuin #22) # William McKinley (republikaani, 1897-1901) # Theodore Roosevelt (republikaani, 1901-1909) # William Howard Taft (republikaani, 1909-1913) # Woodrow Wilson (demokraatti, 1913-1921) # Warren G. Harding (republikaani, 1921-1923) # Calvin Coolidge (republikaani, 1923-1929) # Herbert Hoover (republikaani, 1929-1933) # Franklin D. Roosevelt (demokraatti, 1933-1945) # Harry S. Truman (demokraatti, 1945-1953) # Dwight D. Eisenhower (republikaani, 1953-1961) # John F. Kennedy (demokraatti, 1961-1963) # Lyndon B. Johnson (demokraatti, 1963-1969) # Richard Nixon (republikaani, 1969-1974) # Gerald Ford (republikaani, 1974-1977) # James "Jimmy" Carter (demokraatti, 1977-1981) # Ronald Reagan (republikaani, 1981-1989) # George Bush (republikaani, 1989-1993) # William "Bill" Clinton (demokraatti, 1993-2001) # George W. Bush (republikaani, 2001- ?) Federalistit ja whigit ovat republikaanisen puolueen edeltäjiä. Demokraatit puolestaan esiintyivät 1800-luvun alkupuolella nimellä demokraattiset republikaanit.

Presidentin palkka ja muut etuisuudet

Presidentin vuosipalkan kehitys
Päivämäärä	Palkka
24. syyskuuta, 1789	25,000 $
3. maaliskuuta 1873	50,000 $
4. maaliskuuta 1909	75,000 $
19. tammikuuta 1949	100,000 $
20. tammikuuta 1969	200,000 $
20. tammikuuta 2001	400,000 $

Ensimmäinen kongressi äänesti 25 000 dollarin palkan puolesta George Washingtonille, mutta tämä ei ottanut rahoja vastaan. Vuodesta 2001 lähtien presidentti on nauttinut noin 400 000 dollarin vuosipalkkaa.

Faktoja

Neljä presidenttiä on salamurhattu:
- Abraham Lincoln vuonna 1865, ampuja oli John Wilkes Booth
- James Garfield vuonna 1881, ampuja oli Charles J. Guiteau (Guiteau ampui, mutta Garfield kuoli epäpätevän hoidon vuoksi)
- William McKinley vuonna 1901, ampuja oli Leon Czolgosz
- John F. Kennedy vuonna 1963 ampuja oli Lee Harvey Oswald, vaikkakin tapauksen todellisesta tekijästä tai tekijöistä on paljon erilaisia teorioita.[http://www.archives.gov/research_room/jfk/house_select_committee/committee_report_gunmen.html]. Neljä muuta kuoli toimessa luonnollisista syistä:
- William Henry Harrison, keuhkokuume 1841
- Zachary Taylor, vakaviin ruuansulatushäiriöihin 1850
- Warren G. Harding, sydänkohtaus 1923
- Franklin Delano Roosevelt, aivoverenvuoto 1945 Yksi presidentti on eronnut tehtävästä:
- Richard Nixon vuonna 1974 Kahta presidenttiä kohtaan on aloitettu erotusprosessi, vaikka kumpaakaan ei sitten toimeenpantu.
- Andrew Johnson vuonna 1868 (senaatti kieltäytyi toimeenpanemasta lainvoimaista erottamista)
- Bill Clinton vuonna 1998 (senaatti ei vahvistanut erottamista, joten se ei tullut lainvoimaiseksi) Yksi presidentti on valittu tehtävään useammaksi kuin kahdeksi kaudeksi:
- Franklin Delano Roosevelt

USA:n presidenttien kirkkokunnat

Baptistikirkko: Jimmy Carter, Bill Clinton, Warren G. Harding, Harry S. Truman, Kongregationalisteja: Calvin Coolidge, Disciples of Christ -kirkko: James Garfield, Lyndon Johnson, Ronald Reagan, Reformoitu kirkko: Theodore Roosevelt, Martin Van Buren, Episkopaali- eli anglikaanikirkko: Chester A. Arthur, George Bush, Gerald Ford, William Henry Harrison, James Madison, James Monroe, Franklin Pierce, Franklin Delano Roosevelt, Zachary Taylor, John Tyler, George Washington, Presbyteerikirkko: James Buchanan, Grover Cleveland, Dwight D. Eisenhower, Benjamin Harrison, Andrew Jackson, James Knox Polk, Woodrow Wilson, Unitaristikirkko: John Adams, John Quincy Adams, Millard Fillmore, William Howard Taft, Metodistikirkko: George W. Bush, Ulysses S. Grant, Rutherford B. Hayes, William McKinley, Kveekariyhteisö: Herbert Hoover, Richard Nixon, Roomalaiskatolilainen: John F. Kennedy, Ei kirkkokuntaa: Thomas Jefferson, Andrew Johnson, Abraham Lincoln.

Katso myös

- Valkoinen talo
- Yhdysvaltain kongressi
- Yhdysvaltain varapresidentti Luokka:Politiikka Luokka:Yhdysvallat Luokka:Yhdysvaltojen presidentit ko:미국의 대통령 ja:アメリカ合衆国大統領 simple:President (United States) th:ประธานาธิบดีแห่งสหรัฐอเมริกา

O. J. Simpson

Orenthal James Simpson (s. 9. heinäkuuta, 1947) paremmin tunnettu alkukirjaimillaan O.J., on entinen Highschool-jalkapalloilija ja elokuvanäyttelijä Yhdysvalloista. Julkisuudessa O.J.Simpson on ollut eniten syytettynä vaimonsa ja tämän ystävän murhista 1994.

4. helmikuuta

4. helmikuuta on gregoriaanisen kalenterin mukaan vuoden 35. päivä. Vuodesta on jäljellä 330 päivää (karkausvuonna 331). ----

Nimipäivät

:- suomalainen kalenteri: Armi, Ronja :- suomenruotsalainen kalenteri: My, Ronja :- ortodoksinen kalenteri: Isko, Jyrki, Yrjö, Kirilä, Kiril :- saamenkielinen kalenteri: Mariánne, Mariánná :- vanhemmissa kalentereissa: Agda, Ansgarius, Marianne, Veronica

Tapahtumia

- 1789 - George Washington valittiin yksimielisesti ensimmäiseksi Yhdysvaltain presidentiksi.
- 1792 - George Washington valittiin yksimielisesti toiselle kaudelle.
- 1794 - Ranska kielsi orjuuden kaikilla sen hallitsemilla alueilla.
- 1862 - Bacardi, yksi maailman suurimmista alkoholitislaamoista, perustettiin Santiago de Cubassa, Kuubassa.
- 1932 - Talviolympialaiset avattiin Lake Placidissa, New Yorkissa.
- 1943 - Stalingradin taistelu päättyi.
- 1948 - Ceylon (nyk. Sri Lanka) itsenäistyi Isosta-Britanniasta.
- 1969 - Jasser Arafatista tuli PLO:n johtaja.
- 1974 - Symbionese Liberation Army kidnappasi Patty Hearstin Berkeleyssä, Kaliforniassa.
- 1976 - Talviolympialaiset avattiin Innsbruckissa, Itävallassa.
- 1997 - Ensin kiistettyään vaalien tulokset, Serbian presidentti Slobodan Milosevic tunnusti opposition vaalivoiton marraskuun 1996 vaaleissa.
- 1999 - Hugo Chávez valittiin Venezuelan presidentiksi.
- 2003 - Jugoslavian tasavalta nimettiin virallisesti Serbia ja Montenegroksi ja se otti käyttöön uuden perustuslain.

Syntyneitä

- 1900 - Jacques Prevert, ranskalainen kirjailija ja sanoittaja († 1977)
- 1902 - Charles Lindbergh, amerikkalainen lentäjä
- 1913 - Rosa Parks, yhdysvaltalainen ihmisoikeustaistelija
- 1935 - Martti Talvela, laulaja († 1989)
- 1947 - Dan Quayle, Yhdysvaltain varapresidentti
- 1948 - Alice Cooper, rock-muusikko

Kuolleita

- 1968 - Neal Cassady, kirjailija (s. 1926)
- 1987 - Liberace, pianisti (s. 1919) ---- Katso myös: kalenteri ~ 3. helmikuuta, 5. helmikuuta Luokka:Helmikuu -02-04 ms:4 Februari ko:2월 4일 ja:2月4日 simple:February 4 th:4 กุมภาพันธ์

Serbia

Serbia on maa Balkanilla. Se muodostaa Montenegron kanssa Serbia ja Montenegron valtion. Nykyinen Serbia oli ennen osa Jugoslaviaa, ja sitä ennen itsenäinen kuningaskunta.

Historia

Serbit saapuivat nykyisille asuinsijoilleen 600-luvulla jakaantuen kuuteen heimoon: Rascia/Raška, Bosnia, Neretva/Pagania, Zachumlie/Zahumlje, Trebounia/Travunija ja Zeta. Ensimmäinen serbien valtio muodostui Caslav Klonimirovicin johdolla 900-luvulla Raškassa. 1000-luvun puolessa välissä nousi valtaan Vojislavljevic suku Zetassa ja 1100-luvulla Raškassa Nemanjic-suku. Nemanjicit yhdistivät Serbian tsaari Stefan Dusanin alaisuuteen 1300-luvulla, ennen kuin ottomaanit valloittivat Balkanin. Zeta kaatui viimeisenä vuonna 1499. Serbia sai ruhtinaskuntana itsehallinnon ottomaanien alaisuudessa vuosien 1804 ja 1815 kansannousujen jälkeen, vaikkakin turkkilaisten joukot pysyivät pääkaupungissa Belgradissa vuoteen 1867. Turkin sota 1877–1878 Venäjän keisarikunnan rinnalla heikentyvää Turkkia vastaan toi Serbialle täyden itsenäisyyden ja suuria maa-alueita etelässä ja idässä. Serbia julistettiin kuningaskunnaksi 1882–1918. Ensimmäinen maailmansota alkoi 1914 Itävalta-Unkarin hyökkäyksellä Serbiaan serbinationalistisen Gavrilo Princip tekemän arkkiherttua Frans Ferdinandin salamurhan jälkeen. Vuonna 1918 Serbiasta tuli osa Serbien, kroaattien ja sloveenien kuningaskuntaa, kun ympärysvaltojen puolella taistelleeseen Serbian kuningaskuntaan yhdistettiin Montenegro ja Itävalta-Unkariin kuuluneet Vojvodina, Kroatia, Bosnia-Hertsegovina ja Slovenia. Vuonna 1929 maan nimi muuttui Jugoslaviaksi. Saksa ja Italia miehittivät Jugoslavian 1941. Toisen maailmansodan jälkeen muodostettiin Jugoslavian sosialistinen liittotasavalta, joka hajosi Neuvostoliiton hajottua ja kommunismin romahdettua Itä-Euroopassa. Vuodesta 1992 jäljelle jääneet Jugoslavian osavaltiot Serbia ja Montenegro muodostivat valtion nimellä Jugoslavian liittotasavalta. Sen nimi muutettiin 2003 Serbia ja Montenegroksi.

Alueet

Serbiassa on kaksi autonomista maakuntaa: Kosovo etelässä ja Vojvodina pohjoisessa. Lisäksi maa on jaettu 29 piiriin ja Belgradin kaupunkiin. Serbia jakaantuu 108 piirikuntaan. Kosovo and Metohijassa 30 ja Vojvodinassa 54. Serbian sillä osalla, joka ei ole Kosovoa tai Vojvodinaa, ei ole hallinnollista nimeä.

Serbian vaakuna

Belgrad Serbian nykyinen vaakuna otettiin käyttöön 17. elokuuta 2004. Se on yksinkertaistettu versio aiemmasta Obrenovićin suvun vaakunasta, ja siinä on Bysantin valtakunnan Paleologos-suvun kaksipäinen kotka. Vaikkakin Serbia on tasavalta, uuteen vaakunaan kuuluu kuningaskunnan kruunu. Myös Venäjän vaakunassa on kruunu. Entinen sosialistisen tasavallan vaakuna oli samaa tyyliä kuin muutkin sosialistimaiden vaakunat, viljantähkät symboloivat maanviljelystä ja ratas teollistumista, päällä oleva tähti symboloi kommunismin valtaa maan yli. Vanha vaakunakilpi jossa ovat neljä serbien moton, Samo sloga Srbina spasava, kyrillistä S-kirjainta jäivät edelleen paikalleen. Risti poistettiin niiden välistä kommunismin ateistisen ideologian vuoksi. Luokka:Serbia ja Montenegro als:Serbien ko:세르비아 ja:セルビア simple:Serbia

Slobodan Milosevic

Slobodan Milošević, serb. kyr. Слободан Милошевић (syntynyt 20. elokuuta 1941) on entinen Serbian ja Jugoslavian presidentti.

Varhainen elämä

Milošević syntyi Požarevacissa, Serbiassa. Hän aloitti ammatillisen uransa pankissa, työskennellen Belgradin Pankissa, Beogradska Bankassa. Pankkiuransa aikana hän asui jopa hetkellisesti New Yorkissa pankin edustajana. Huhtikuussa 1987 hän nousi johtavaksi poliittiseksi voimaksi serbialaisessa poliittisessa elämässä. Hänen lähtökohtiaan on usein kutsuttu nationalistisiksi, vaikka hänen ideologiseen taustaansa vaikuttivat myös leimallisesti sosialismi ja vasemmistolainen näkökanta. Hänen vetovoimansa nationalisteihin perustui alkuaikoina pitämiinsä nationalistishenkisiin puheisiin, etenkin varhain 1987 Kosovossa serbiyleisölle esitettyihin. Ne korostivat serbien koskemattomuutta ja oikeutta asua Kosovossa. Noustuaan Belgradin kommunistisen kaupunginkomitean johtoon, Milošević julkisesti asettautui nationalismia vastaan ja esimerkiksi esti Slobodan Jovanovićin, merkittävän serbialaisen, vuosisadan alussa kirjoittaneen runoilijan ja poliitikon teosten julkaisun. Milošević myös kannatti marxismin säilyttämistä kouluaineena ja julkisesti paheksui belgradilaisten nuorten laimeaa osaanottoa kommunistiseen nuorison päivään, todeten että he häpäisevät Titon henkilöä ja työtä. Hänen oppi-isänsä ja kummisentänsä Ivan Stambolić oli puoluejohtaja hallitsevan Jugoslavian kommunistiliiton serbialaisessa osastossa. Syyskuussa 1987 Ivan Stambolićista tuli Serbian presidentti ja hän tuki Miloševićia seuraavissa johtajan vaaleissa, muiden puoluejohtajien harmiksi. Stambolić käytti kolme päivää varmistaakseen Miloševićin valinnan ja lopulta onnistuikin saavuttamaan niukan voiton, siihen asti tasaisimmassa Serbian kommunistipuolueen sisäisen vaalin. Vastoin Neuvostoliiton liberaaleihin uudistuksiin tähtäävää linjaa, Milošević otti nopeasti kovan linjan puolueen vapaamielistä siipeä vastaan ja käytti tätä omalta osaltaan poliittisena aseena tuhotakseen vihollisensa puolueessa. Dragiša Pavlović, Miloševićin suhteellisen vapaamielinen seuraaja Belgradin komiteassa vastusti Miloševićin käytäntöä Kosovon serbien ongelman ratkaisussa. Tästä Milošević sai syyn kutsua vastustajaansa "pehmeäksi albaaniradikaaleja kohtaan" - vastoin Stambolićin kehoituksia. 23. - 24. syyskuuta keskuskomitean kahdeksannessa istunnossa, joka kesti 30 tuntia, Milošević syöksi Pavlovićin asemastaan. Tämä oli Miloševićin vanhalle tukijalle Stambolićille nöyryytys ja hän joutui eroamaan Miloševićin kannattajien painostuksesta pari päivää myöhemmin. Helmikuussa 1988 hänet äänestettiin virallisesti pois asemastaan ja Milošević otti hänen paikkansa. Myöhemmin Miloševićia syytettäisiin hänen murhauttamisestaan. Ivan Stambolić kaapattiin kesällä 2000 ja hänen ruumiinsa löydettiin kolme vuotta myöhemmin. Tätä kirjoitattaessa 2004 serbialaiset rikollisjoukkiot ovat oikeuden edessä murhan toteuttamisesta. Milošević käytti suurimman osan vuosista 1988 ja 1989 keskittäen politiikkansa Kosovon ongelman ympärille. Hänen kannattajansa järjestivät julkisia mielenosoituksia, joissa esimerkiksi syöstiin vaaleilla valittuja hallintoja vallasta - Vojvodinassa 6. lokakuuta 1988, Montenegrossa 10. tammikuuta 1989 ja Kosovossa helmi- ja maaliskuussa 1989. Kosovossa suoritettiin useita Kosovon albaanien pidätyksiä. Lisäksi poliisin toimissa kuoli 32 ihmistä erikoisjoukkojen murtaessa kaivosmiesten lakon Stari Trgissa. 28. maaliskuuta Milošević muutti Serbian sosialistisen tasavallan perustuslakia kaventaen mm. Kosovon autonomisia oikeuksia. 28. kesäkuuta Milošević piti puheen Kosovon taistelun 600-vuotismuistopäivänä. Puheessaan hän sanoi: "Olemme jälleen kerran mukana taisteluissa ja liittymässä taisteluihin. Ne eivät ole aseellisia taisteluita, vaikka varmuudella sitä on vielä mahdoton sanoa" (vapaa käännös englannista) Tätä puhetta pidettiin yleisesti Serbian nationalistisen kampanjan alkuna, joka tulisi suurelta osin määrittelemään tulevia Jugoslavian sotia muutamaa vuotta myöhemmin.

Presidenttiys

Milošević valittiin ensimmäistä kertaa Serbian presidentiksi kansalliskokouksessa 1989. 14. kommunistiliiton kongressissa tammikuussa 1990 Serbian delegaatio Miloševićin johtamana vaati muutosta vuoden 1974 perustuslakiin, joka antoi Jugoslavian tasavalloille yhdenvertaisen äänen ja halusi muuttaa äänivallan niin, että valta päätyisi enemmistökansanosan eli serbien haltuun. Tämä kiista aiheutti Slovenian ja Kroatian delegaatioiden poistumisen kongressista ja aloitti Jugoslavian hallitsevan puolueen hajoamisen. Milošević toteutti Serbian kommunistiliiton muutoksen Serbian sosialistipuolueeksi 1990 heinäkuussa ja uuden Serbian perustuslain syyskuussa. Tässä presidentinvirasta tehtiin voimakkaampi ja suoralla vaalilla valittava. Milošević valittiin uudelleen Serbian tasavallan presidentiksi 1990 ja 1992 vaaleissa. Ensimmäisissa vapaissa parlamenttivaaleissa Joulukuussa 1990 Miloševićin sosialistipuolue voitti 80,5% äänistä. Etniset albaanit Kosovossa suurelta osin boikotoivat vaaleja tehokkaasti lamauttaen senkin vähän mitä Miloševićin oppositiosta oli jäljellä. Presidentinvaaleissa Milošević sai parlamenttivaalejakin isomman voiton. Miloševićin valtaannousu sattui samaan aikaan kaikissa entisen Jugoslavian tasavalloissa nousseeseen nationalismin aaltoon, joka seurasi kommunististen hallintojen romahtamista. Slovenialaiset äänestivät valtaan Milan Kučanin nationalistisen hallinnon ja kroatialaiset tekivät saman Franjo Tudmanin johdolla. Suurin osa Bosnian poliitikoista olivat nationalistisesti orientoituneita, ainostaan Makedoniassa kansallisuus ei korostunut poliittisissa agendoissa. Sosialistista Jugoslaviaa hallitsi siihen aikaan kahdeksanjäseninen presidentiaatti, joista neljä tukivat Miloševićin ajatuksia kuten esimerkiksi valtiollisen hätätilan julistusta. Muut neljä vastustivat niitä. Koska presidentiaatti päätyi jatkuvasti pattitilanteeseen, valtion johto oli lamaannuksissa. Miloševićilla oli huomattavaa valtaa Jugoslavian armeijan kenraaleihin ja yritti käyttää armeijan tukea painostamaan muita liittohallituksen jäseniä, mutta lopulta epäonnistui tavoitteissaan. Kesäkuussa 1991 Slovenia ja Kroatia erosivat federaatiosta ja niitä seurasi syyskuussa Makedonia ja Bosnia-Herzegovina vuotta myöhemmin maaliskuussa. Suuret serbivähemmistöt Kroatiassa ja Bosnia-Herzegovinassa johtivat sisällissotiin, joissa serbit vaativat samoja itsehallinnon oikeuksia kuin kroaateilla ja muslimeilla. He vaativat serbialueiden pysyttämistä Jugoslavian osina. Kroatian serbit aloittivat separatistisen valtionsa organisoinnin vuoden 1990 kesällä ja Jugoslavian hallitus tuki heitä. Vuosina 1991 ja 1992 serbiseparatistit ja Jugoslavian kansanarmeija taisteli Kroatian hallituksen joukkoja vastaan. Kroatian serbien johtaja Milan Babić piti Miloševićia vastuullisena tästä, kun taas hänen seuraajansa Goran Hadžić julkisesti kehuskeli kuinka hän "pidensi Miloševićin kättä." 1992 Kroatian tapahtumat toistuivat Bosnia-Herzegovinassa, kun Jugoslavian kansanarmeija siirsi joukkonsa sinne. 1995 Milošević neuvotteli Daytonin sopimuksen Bosnian serbien nimissä (samaan tapaan kuin Kroatian johtaja Tudman Bosnian kroaatien). Sopimus päätti viimein sodan Bosniassa ja Miloševićia pidettiin lännessä yhtenä Balkanin rauhan tukipilareista. Presidentti Clintonin hallinto tuki hänen valtaansa tänä aikana. Vilpillisten paikallisvaalien jälkeen talvella 1996 syttyivät opiskelijamielenosoitukset, jotka täyttivät Belgradin kadut päivittäin. Opiskelijat vastustivat Miloševićin valtaa. Länsi ei kuitenkaan tukenut Serbian oppositiota, vaan Miloševićia, ja hänen onnistuikin pysytellä vallassa. Lännen tuki kesti aina Kosovon kansannousun alkuun asti, kun kovan linjan serbit ryhtyivät toimiin albaaniseparatisteja ja terroristitoimintaa vastaan.

Perikato

4. helmikuuta 1997 Milošević tunnusti opposition voitot marraskuun 1996 vaaleissa, kyseenalaistettuaan ne 11 viikon ajan. Hänen julkinen kuvansa oli kuitenkin pahasti lokaantunut ja huolimatta sen parantumisesta NATO-pommitusten alettua 1999, tämä johti lopulta hänen alassyöksyynsä. Perustuslaki rajoitti Serbian presidentin viran kahteen kauteen, joten Milošević otti Jugoslavian (joka käsitti Serbian ja Montenegron) presidentinviran itselleen 23. heinäkuuta 1997. Separatististen albaaniryhmien ja serbian poliisin ja armeijan konfliktit aikaisemmin autonomisessa Kosovossa johtivat kiihtyviin sotatoimiin 1998 ja lopulta NATOn ilma-iskuihin Jugoslaviaa vastaan maalis-kesäkuussa 1999. Lopulta Serbian piti vetää sotilaalliset voimansa provinssista. Kosovon sodan aikana Milošević vedettiin syytteeseen sotarikoksista ja rikoksista ihmiskuntaa vastaan ja tällä hetkellä (2004) on kansainvälisen rikostuomioistuimen edessä vastaamassa näihin syytteisiin. Kieltäydyttyään hyväksymästä opposition ensimmäisen kierroksen vaalivoittoa liittovaltion presidentinvaaleissa syyskuussa 2000, Miloševićia vastaan suunnattiin suurmielenosoitukset 5. lokakuuta. Nämä johtivat lopulta hallinnon auktoriteetin pohjan putoamiseen. Opposition johtaja Vojislav Koštunica otti Jugoslavian presidenttiyden 6. lokakuuta. Milošević pidätettiin 1. huhtikuuta 2001 syytettynä vallan väärinkäytöstä ja korruptiosta. Serbian hallitus luovutti hänet 28. kesäkuuta YK:n kansainväliselle rikostuomioistuimelle vastaamaan sotarikossyytteistä. Koštunica vastusti luovutusta.

Yksityiselämästä

Yksityiselämässään Milošević on patriarkaalinen ja konservatiivinen, perheelleen ja vaimolleen omistautunut mies. Hänen persoonallisuuttaan leimaa itsepäisyys, josta hän on ylpeä ja jäykkä omiin moraalisiin uskomuksiin kytkeytyminen. Vallassaolon vuosinaan hän vastusti usein TV-esiintymisiä ja hänen esiintymisensä mediassa oli harvinainen. Hänen uskollisimmat seuraajansa ovat vanhempia ihmisiä, eläkeläisiä jotka elivät suurimman osan elämäänsä Jugoslavian kommunistisessa autoritariassa. Hänen itsepäisyytensä ja kykenemättömyys kompromisseihin periaatteissaan on nähty ainakin osittain olevan syynä poliittisiin ongelmiin ja sotiin Miloševićin valtakaudella.

Oikeudenkäynti

Miloševićin luovutuksen jälkeen häntä vastaan suunnattuja syytöksiä laajennettiin koskemaan myös kansanmurhaa Bosniassa ja sotarikoksia Kroatiassa. 30. tammikuuta 2002 Milošević syytti sotarikostuomioistuinta "ilkeäksi ja vihamieliseksi hyökkäykseksi" häntä vastaan. Oikeudenkäynti alkoi 12. helmikuuta 2002, jossa Milošević puolusti itseään kieltäytymällä hyväksymästä tuomioistuimen valtaa. Jotkin tarkkailijat totesivat hänen suosionsa nousseen äkisti oikeudenkäynnin alettua. Jotkut oikeudenkäyntiä seuranneet sanovat, että se on oikeuden pilkkaamista ja että sen todellinen tarkoitus on oikeuttaa NATO:n pommitukset ja albaaniterroristiryhmittymien tukemisen 1990-luvulla. Miloševićilla on puolustuksensa apuna ryhmä Belgradissa, joka lähettää hänelle tietoa, joskus salaisen poliisin tiedoista. Tuomioistuimen on todistettava Miloševićilla olleen komentovastuu Kroatiassa ja Bosniassa ainakin de facto, koska muodollisesti hän oli ainoastaan Serbian presidentti. Hänen vaikutusvaltansa kenties ylitti hänen muodolliset velvollisuutensa, mutta tästä on ainoastaan vähän tai ei yhtään todisteita. Tämä johtuu osin siitä, että hän toimi yleensä alaistensa kanssa luottamuksellisesti ja henkilökohtaisesti. Mielipiteet Miloševićin oikeudenkäynnistä vaihtelevat laajasti, mutta suurin osa tarkkailijoista on kuitenkin yhtä mieltä siitä, että oikeudenkäynnissä on esiintynyt outoja ja koomisia tilanteita. Syyttäjiltä kesti kaksi vuotta esitellä syytteensä, jotka käsittelivät laajasti Kroatian, Bosnian ja Kosovon sotia. Oikeudenkäyntiä seurataan tarkasti entisen Jugoslavian alueella. Siinä on myös esiintynyt useita korkean profiilin todistajia. Milošević sairastui oikeudenkäynnin kestäessä (verenpainetta ja vakava flunssa). Sairastumiset aihettivat väliaikoja ja oikeudenkäynnin pidentymisen ainakin kuudella kuukaudella. 2004, kun Milošević viimein palasi oikeuden eteen esittämään puolustustaan (jossa hän esitti yli 1200 todistajan nimet), kaksi kansainvälisen tuomioistuimen tuomaria päättivät nimittää hänelle kaksi puolustusasianajajaa konsultoituaan sydänlääkäreitä. Milošević vastusti näitä nimityksiä. Milošević, Slobodan Milošević, Slobodan Milosevic, Slobodan ja:ソロボダン・ミロシェビッチ th:สโลโบดัน มิโลเชวิช

1996

Tapahtumia

Tammikuu

- 5. tammikuuta - Hamasin Yahya Ayyash kuolee Israelin asennettua pommin hänen kännykkäänsä.
- 7. tammikuuta - Yksi historian pahimpia lumimyrskyjä iskee itäiseen USA:han. Yli 100 menehtyy.
- 14. tammikuuta - Jorge Sampaio valitaan Portugalin presidentiksi.
- 20. tammikuuta - Jasser Arafat valitaan vaaleilla palestiinalaishallinnon presidentiksi.
- 22. tammikuuta - Andreas Papandreou, Kreikan pääministeri eroo terveyssyistä. Costas Simitis muodostaa uuden hallituksen.
- 27. tammikuuta - Eversti Ibrahim Bare Mainassara syrjäyttää Nigerin ensimmäisen demokraattisesti valitun presidentin Mahamane Ousmanen sotilasvallakaappauksessa.
- 29. tammikuuta - Presidentti Jacques Chirac ilmoittaa Ranskan ydinkokeiden lopettamisesta.
- 30. tammikuuta - Irlannin kansallisen vapautusarmeijan johtajaksi epäilty Gino Gallagher tapetaan hänen jonottaessa työttömyyskorvaustaan.
- 31. tammikuuta - Räjähteillä lastattu rekka törmää Sri Lankan keskuspankin porttiin Colombossa, surmaten ainakin 86 ja vahingoittaen 1400.

Helmikuu

- Irakin aseohjelman johtaja ja Saddam Husseinin vävy, Hussein Kamel, palaa Irakiin. Muutaman päivän sisällä hänen paluustaan hänet ja hänen veljensä, isänsä, sisarensa ja sisaren lapset murhataan.
- 10. helmikuuta - IBM:n Deep Blue voittaa Garri Kasparovin šakissa, Kasparov voittaa kuitenkin 3 peliä ja 2 päättyy tasapeliin.

Maaliskuu

- Irak estä