Home About us Products Services Contact us Bookmark
:: wikimiki.org ::
Ahvenanmaa

Ahvenanmaa

Ahvenanmaa (ruotsiksi Åland) on saariryhmä Itämeressä. Se muodostaa Suomeen kuuluvan demilitarisoidun itsehallinnollisen maakunnan. Ahvenanmaan ainoa virallinen kieli on ruotsi. Maakunnan väkiluku on 26 010 ja sen pääkaupunki on Maarianhamina.

Maantiede

Ahvenanmaa sijaitsee Pohjanlahden ja Itämeren pääalueen välissä. Maakuntaan kuuluu yli 6 500 saarta ja luotoa, joista Manner-Ahvenanmaa on suurin. Ruotsista sen erottaa kapeimmalta kohdaltaan noin 50 km leveä, saareton ja syvä Ahvenanmeri. Varsinais-Suomen saaristoa vastaan rajana oleva Kihti (Skiftet) sen sijaan on saarekas ja kapea. Pääsaari, Manner-Ahvenanmaa, on yli 50 km pitkä; siihen luetaan myös kapean Marsundin erottama Eckerö sekä Lemland ja Lumparland. Muita huomattavia saaria ovat Vårdö, Föglö, Sottunga, Kumlinge, Kökar ja Brändö. Vuoriperusta on enimmäkseen karkearakeista punervaa graniittilajia, ahvenanrapakiveä. Korkein huippu on Orrdalsklint (132 m) Saltvikin pitäjässä. Ahvenanmaan ilmasto on lauhkeampaa kuin muualla Suomessa, vuoden keskilämpö +5°, helmikuun -4°. Kasvillisuus yleensä rehevää, kasvisto lajirikas, siemenkasveja noin 750 lajia; niistä mainittakoon harvinainen, Suomessa vain Ahvenanmaalla kasvava marjakuusi ja rantamaisemiin leimaa antava tyrnipensas. Eläimistöstä puuttuvat muun muassa hirvi, ilves ja metso. Ahvenanmaan nimikkolajit ovat metsäkauris, merikotka, kevätesikko, hauki ja eloperäinen kalkkikivi.

Historia

Esihistoria

Orrdalsklint ja Långbergen Saltvikissä, Ahvenanmaan korkeimmat kohdat, alkoivat kohota merestä n. 10 000 vuotta sitten. Pikku hiljaa syntynyt saaristo sai ensimmäiset asukkaansa kivikaudella. Saarten vanhimmat arkeologiset kulttuurilöydöt edustavat kampakeraamista kulttuuria n. 4000 eaa. Noin 2500 eaa Ahvenanmaalle saapui kuoppakeramiikka ja noin 1800 eaa kuoppakeramiikan korvaa kiukaisten-kulttuurin löydöt. Saarten sijainnista johtuen skandinaavinen vaikutus on arkeologisessa aineistossa Ahvenanmaalla voimakkaampi kuin manner-Suomessa. Pronssikauteen ajoittuva Kökarin asuinpaikka lienee Puolan pohjoisrannikolta saapuneiden hylkeenpyynti- ja kaupparetkikuntien muistoa. Ahvenanmaalle on saapunut vaikutteita ja asukkaita idästä, lännestä ja etelästä koko saariryhmän olemassaolon ajan. Rautakaudella, varsinkin merovingi- ja viikinkiajoilla, arkeologiset aineistot ovat Ahvenanmaallakin runsaat. On vaikea sanoa, mitä kieltä saarten rautakautinen väestö puhui. 1000-luvulla saariryhmä ehkä autioitui, mutta sai pian uuden asutuksen Ruotsin suunnasta.

Etymologinen historia

Ahvenanmaan muinaishistoria ei välttämättä olekaan niin ruotsalainen kuin luullaan. Ahvenanmaan ruotsinkielinen nimi Åland on Lars Huldénin tutkimusten mukaan (Finlandssvenska bebyggelsenamn) muunnos muinaispohjoismaisesta sanasta ahva, joka on sama sana kuin latinan aqua 'vesi'. Toisaalta hän pitää mahdollisena sitäkin, että lähtökohtana voisi olla suomalainen sana "ahvena" ahven), josta kielen äännekehityksen sääntöjen mukaan on voinut kehittyä ruotsalainen sana å. Sanan loppu -maa olisi sitten käännetty ruotsiksi -land. Huldénin mukaan Ahvenanmaan nimistöstä osa on myös mahdollisesti suomalaisperäisiä tai suomalaisiin viittaavia nimiä. Tällaisia ovat hänen mukaan ehkä mm. Finbo, Finby, Finholma, Finnö, Finström, Geta (Kaita), Jomala, Jomalby, Jurmo (Jurimaa), Korsö (Koskipää), Lappo, Lappvesi, Leisor (Laitasaari), Lemböte, Lemland, Lumparby, Lumparland, Lumpo, Posta, Seglinge (Seilonen), Simskälä (Simasalo), Sålis (Saarilaksi) ja Töftö (Toivottu).

Ruotsalaisuuden aika

Keskiajalla Ahvenanmaasta tuli Korsholman linnaläänin keskusalue. Lääni siirtyi vuoden 1809 rauhassa osaksi Venäjään liitettyä Suomen suuriruhtinaskuntaa. Venäjä rakensi saarille Bomarsundin linnoituksen, joka myöhemmin tuhoutui Oolannin sodassa. Sodan jälkeen saaret demilitarisoitiin. Venäjä sitoutui Pariisin rauhassa vuonna 1856 olemaan linnoittamatta Ahvenanmaata, mutta rakensi sinne kuitenkin linnoituksia ensimmäisen maailmansodan aikana. Suuriruhtinaskunnalta Ahvenanmaa periytyi Suomen tasavallalle. Suomen itsenäisyyden alkuaikoina, Venäjän vallankumouksen jälkeen venäläinen sotaväki alkoi esiintyä hillittömästi myös Ahvenanmaalla. Tämän seurauksena siellä heräsi eräissä piireissä ajatus Ahvenanmaan liittämisestä Ruotsiin. Tämä pyrkimys, jonka johtomiehet olivat varatuomari C. Björkman ja toimittaja J. Sundblom, ja joka esiintyi muun muassa 7 135 hengen allekirjoittamassa adressissa, sai kannatusta Ruotsissa, mutta kohtasi koko Suomessa jyrkkää vastustusta. Suomen sisällissodan (1918) aikana Ruotsi lähetti saarille sotilasretkikunnan — nimellisesti suojelemaan ahvenanmaalaisia siviilejä, mutta todellisuudessa ilmeisesti valmistelemaan saarten liittämistä osaksi Ruotsia. Ruotsalaiset kuitenkin väistyivät saksalaisten tieltä. Ahvenanmaan kysymys joutui Yhdistyneen kuningaskunnan aloitteesta vuonna 1920 Kansainliiton neuvoston käsiteltäväksi. Tämän kesäkuussa 1921 tekemän päätöksen mukaan Ahvenanmaan saaret jäivät vastoin ahvenanmaalaisten enemmistön toiveita Suomen yhteyteen, mutta saarten ruotsinkielisen väestön kansallisuuden, kielen ja kulttuurin turvaamiseksi oli myönnettävä eräitä takeita, jotka Suomen eduskunta hyväksyi lisäyksinä ja muutoksina Ahvenanmaan jo 1920 saamaan laajaan itsehallintoon. Saarelaisten enemmistö on nykyisin tyytyväinen itsehallintoon. Lokakuussa 1921 tehtiin Genevessä kansainvälinen sopimus Ahvenanmaan linnoittamattomuudesta ja neutralisoimisesta. Ahvenanmaan linnoitukset purettiin jo vuonna 1919.

Itsehallinto

1919 Suomen eduskunta on vahvistanut itsehallinnon Ahvenanmaan itsehallintolailla 1920, jota uudistettiin 1951 ja 1991. Itsehallinto antaa ahvenanmaalaisille oikeuden säätää lailla omista sisäisistä asioistaan ja päättää maakunnan tulo- ja menoarviosta. Ahvenanmaalla on oma lakeja säätävä parlamentti, maakuntapäivät. Maakuntapäivät kokoontui ensimmäiseen täysistuntoonsa 9. kesäkuuta 1922. Sitä juhlitaan nykyään Ahvenanmaan itsehallintopäivänä. Maakuntapäivät nimittää maakuntahallituksen. Seuraavilla aloilla Ahvenanmaa toimii lähinnä kuten itsenäinen valtio omine lainsäädäntöineen ja omine hallintokoneistoineen:
- opetustoimi, kulttuuri ja muinaismuistojen suojelu
- terveyden- ja sairaanhoito
- ympäristöasiat
- elinkeinoelämän edistäminen
- sisäinen liikenne
- kunnallishallinto
- poliisitoimi
- postilaitos
- radio ja televisio Suomen liittyessä Euroopan unioniin Ahvenanmaan itsehallinto vahvistui. Ahvenanmaalla järjestettiin liittymisestä oma erillinen kansanäänestys. Ahvenanmaa on osana Suomea EU:n jäsen, mutta se ei kuulu EU:n veroliittoon, mikä mahdollistaa verovapaan myynnin laivaliikenteessä Ahvenanmaan ja EU:n välillä. Ahvenanmaan maakunnan itsehallinnosta johtuen Ahvenanmaan lääninhallituksella on erilaiset tehtävät kuin muun Suomen lääninhallituksilla. Ahvenanmaan postilaitos on julkaissut vuodesta 1984 alkaen Ahvenanmaan omia postimerkkejä. Myös omasta rahasta on välillä keskusteltu ja 1994 Ahvenanmaalta käsin pyrittiin julkaisemaan 100 taalerin juhlaraha. Tämä hanke kiellettiin, koska valtakunnan rahayksiköksi oli määrätty markka.

Kotiseutuoikeus

Ahvenmaalla on voimassa kotiseutuoikeusjärjestelmä (hembygdsrätt). Henkilöllä tulee olla kotiseutuoikeus, ennen kuin on mahdollista omistaa kiinteää omaisuutta saarella, äänestää maakuntapäivävaaleissa tai harjoittaa elinkeinoa. Kotiseutuoikeuden saa automaattisesti, jos se on jommallakummalla vanhemmista. Kotiseutuoikeutta voi hakea ruotsin kielen taitoinen Suomen kansalainen, joka on asunut maakunnassa vähintään viisi vuotta.

Kunnat

Ahvenanmaalla on yhteensä 16 kuntaa, joista Maarianhamina on ainoa kaupunki.

- Brändö
- Eckerö
- Finström
- Föglö
- Geta
- Hammarland
- Jomala
- Kumlinge
- Kökar
- Lemland
- Lumparland
- Maarianhamina
- Saltvik
- Sottunga
- Sund
- Vårdö

Muuta


- Ahvenanmaan suomalaiset

Tunnettuja ahvenanmaalaisia


- Gustaf Erikson, laivanvarustaja
- Janne Holmén, kestävyysjuoksija

Yrityksiä ja yhdistyksiä


- Chips Abp, elintarvikealan konserni
- Viking Line Abp, laivanvarustamo
- Ålands Penningautomatförening (PAF), peli- ja raha-automaattiyhdistys

Tunnettuja urheiluseuroja


- IFK Mariehamn (jalkapallo, Veikkausliiga)

Linkkejä


- [http://www.aland.fi/ Ahvenanmaan kotisivu (ruotsiksi)]
- [http://www.aland.fi/alandfi/ Ahvenanmaa pähkinänkuoressa] Luokka:Suomen saaret Luokka:Ahvenanmaa ko:올란드 제도 ja:オーランド諸島

Itämeri

Itämeri on meri Pohjois-Euroopassa Suomen, Ruotsin, Tanskan, Saksan, Puolan, Baltian maiden ja Venäjän välissä. Itämeren erottaa Pohjanmerestä Kattegatin salmi Ruotsin ja Tanskan välissä. Itämeren keskisyvyys on 55 metriä ja syvin kohta 450 metriä. Itämeren suolapitoisuus on huomattavasti alhaisempi kuin valtamerten, joten se ei ole varsinainen meri vaan murtovesiallas. 6000–4000 vuotta sitten Tanskan salmet olivat syvemmät ja leveämmät kuin nykyisin, jolloin Itämeren suolapitoisuus oli kahdeksankertainen nykyiseen verrattuna. Tuota merellistä ajanjaksoa kutsutaan Litorinameren kaudeksi. Itämeren suurimpia saaria ovat Ruotsiin kuuluvat Gotlanti ja Öölanti, Suomeen kuuluva itsehallintoalue Ahvenanmaa sekä Viroon kuuluvat Saarenmaa ja Hiidenmaa. Ruotsista lainattu nimi (Östersjön) on suomalaisittain hieman harhaanjohtava, sillä Itämeri sijaitsee Suomen länsi- ja eteläpuolella. Vironkielinen nimi merelle onkin "Länsimeri" (Läänemeri). Englannin kielessä ja useimmissa muissa Itämerestä kaukana puhutuissa kielissä Itämeri puolestaan tunnetaan paremmin yksilöivänä "Baltian merenä" (Baltic Sea). Itämeri jaetaan tyypillisesti tarkempiin alueisiin:
- Pohjanlahti on merialue Suomen ja Ruotsin välissä Ahvenanmaasta pohjoiseen.
  - Merenkurkku on Pohjanlahden kapein osa (salmi) Vaasan ja Uumajan välissä.
  - Selkämeri (Raumanmeri) on Ahvenanmaan ja Merenkurkun välinen osa.
  - Perämeri on Pohjanlahden pohjoisin perukka Merenkurkun takana.
  - Ahvenanmeri sijaitsee Ahvenanmaan tuntumassa sen etelä- ja länsipuolella.
  - Saaristomeri, saaristo Hankoniemen ja Ahvenanmaan välissä, rajoittuu etelässä Pohjois-Itämereen ja pohjoisessa Selkämereen.
- Suomenlahti sijaitsee Suomen ja Viron välissä.
- Riianlahti sijaitsee Saarenmaan ja Riian välissä.
- Pohjois-Itämeri sijaitsee Ahvenanmerestä ja Saaristomerestä etelään. Ilmatieteen laitoksen sille määrittämä pohjoisraja on 59° 50' N.
- Etelä-Itämeri sijaitsee leveysasteesta 58° 20' N etelään.

Itämeren biologia

Itämeren vesi on liian suolaista monille makeanveden lajeille, mutta ei kyllin suolaista valtamerieläimille. Lisäksi Itämeri on geologisesti hyvin nuori, joten vain harvat lajit ovat ehtineet sopeutua elämään siellä. Erityisesti pohjaeläimistö on niukkaa, ja uudet lajit voivat levitä räjähdymäisesti laajoille alueille. Monet Itämereen sopeutuneet valtamerilajit ovat pienikokoisia Pohjanmeressä eläviin verrattuna, esimerkkeinä mainittakoon silakka (kääpiömuoto sillistä) ja sinisimpukka, jotka ovat kooltaa ehkä viidesosan valtameressä elävistä.

Itämeren ympäristöongelmia

Nykyään Itämeri on pahasti rehevöitynyt, mitä todistavat runsaat jokakesäiset leväkukinnot ja veden lisääntynyt sameus. Tärkeimpänä syynä rehevöitymiseen ovat maatalouden ravinnepäästöt. Myös kalankasvatuksella ja asutuskeskuksilla on merkitystä ravinnelähteinä, joskin asutusten osalta jätevesien puhdistus on parantanut tilannetta. Rehevöitymisen seurauksena pohjaan vajoavat kuolleet levät kuluttuvat hajotessaan runsaasti happea, ja pohjan hapettomat alueet ovat laajentuneet. Hapettomissa oloissa pohjasta liukenee lisää ravinteita veteen, mikä rehevöittää merta entisestään ja johtaa noidankehään. Nykyään pahin happikatoalue on Gotlannin ja Öölannin itäpuolella olevassa syvänteessä. Aiemmin Itämeren eläimistöä on vaivannut ympäristömyrkkyjen kuten DDT:n, PCB:n ja elohopean kertyminen. Nämä aineet rikastuvat ravintoketjun huipulle, ja pahimmin kärsivät petokaloja syövät petoeläimet kuten merikotka ja hylkeet. Myrkyt häiritsivät lisääntymistä: hylkeet tulivat hedelmättömiksi ja lintujen munankuoret heikkenivät niin, etteivät ne kestäneet hautovan emon painoa. Sittemmin näiden myrkkyjen päästöt ovat vähentyneet (DDT:n osalta loppuneet kokonaan), minkä johdosta hylje- ja merikotkakannat elpyneet.

Itämeren esivaiheet

Itämeren tunnetuin muinaishistoria liittyy vahvasti jääkauden päättymiseen ja maankohoamiseen. Ennen viimeistä suurta jääkautta niin sanotulla Eemin interglasiaalikaudella noin 125 000 vuotta sitten on Itämeren altaan vaiheilla lainehtinut Eemmeri. Tästä on muistutuksena sekä Ruotsissa että Suomessa esiintyviä suolavesitaskuja paikoissa, joiden ei tiedetä jääkauden sulamisen aikaan olleen merenpinnan alapuolella. Jääkauden aikaisten interstadiaalikausien lämpimähköjen jaksojen tilanteesta on vain vähän tietoa, mutta jääpeite lienee sulanut osittain Itämeren seudulle asti. Tarkemmin Itämeren kehitystä voidaan hahmottaa vasta viime mannerjäätikön sulamisen alusta lähtien. Itämeri oli vuoroin meri, vuoroin valtavan suuri järvi. Jäätikön sulaminen aukaisi järvelle ja mereen vieville salmille tilaa ja maankohoaminen puolestaan sulki salmia. Mannerjää alkoi sulaa noin 12 000 vuotta sitten, jolloin muodostui Baltian jääjärvi, makean veden allas Salpausselkien jäärajasta pitkälle Keski-Eurooppaan. Seuraava Yoldiameri oli yhteydessä Atlantin valtamereen Ruotsin suurten järvien tasolta ja osittain myös Vienanmereen. Tanskan salmet olivat vielä kiinni. Ruotsin maaperän kohotessa meriyhteydet umpeutuivat, ja Itämeren kohdalle kehittyi lyhyehköksi ajaksi makeavetinen Ancylusjärvi. Tanskan salmien avauduttua oli Litorinameren vuoro; tämä on nyttemmin kutistunut ja makeutunut Itämereksi samalla kun Laatokka on irtautunut omaksi järvekseen. Itämeren vaiheiden synty:
- Baltian jääjärvi 13000 eaa
- Yoldiameri 10300 eaa
- Ancylusjärvi 9500 eaa
- Mastogloiameri 8500 eaa
- Litorinameri 7500 eaa
- Itämeri eli Post-Litorinameri 4000 eaa Lisäksi erotellaan joissain yhteyksissä Echineismeri (7300–6800 eaa).

Aiheesta muualla


- [http://www.fmi.fi/saa/index_5.html Ilmatieteen laitos: Merisäätiedotusten ennustusalueet]
- [http://www.fimr.fi/fi/itamerikanta.html Merentutkimuslaitoksen Itämeriportaali] Luokka:Itämeri ko:발트 해 ja:バルト海 simple:Baltic Sea th:ทะเลบอลติก

Suomi

Suomi on pohjoiseurooppalainen valtio, joka sijaitsee Itämeren koillispuolella, Suomenlahden pohjoispuolella ja Pohjanlahden itäpuolella. Suomen naapurimaita ovat Ruotsi, Norja, Venäjä ja Viro. Suomen pääkaupunki on Helsinki. Suomi on harvaan asuttu ja Euroopan mittakaavassa pinta-alaltaan varsin suuri maa. Matkat suurten kaupunkien välillä ovat suhteellisen pitkiä. Suomi on Euroopan unionin jäsen ja pohjoismainen teollisuusvaltio.

Historia

:Pääartikkeli: Suomen historia Viimeinen jääkausi päättyi nykyisen Suomen alueella noin 11 000 vuotta sitten, jonka jälkeen maahan tulivat ensimmäiset vakituiset asukkaat. Vanhimmat löydöt ovat noin 10 900 vuotta vanhoja kiviesineitä Lahden seuduilta. Mesoliittinen asutus, jota toisinaan kutsutaan Suomusjärven kulttuuriksi (noin 8300–5300 eaa) tunsi koiran kotieläimenä. Elinkeinoina olivat metsästys, hylkeenpyynti ja kalastus. Noin 3200 eaa etelästä levisi Suomeen vasarakirveskulttuuri, joka vaikutti koko Itämeren alueella. Maanviljelys yleistyi ehkä jo Suomessa vasarakirveskulttuurin aikana, mutta metsästys ja kalastus säilyivät kuitenkin Suomen pohjoisosissa tärkeimpinä elinkeinoina. Pronssikautta (1500–500 eaa) ja rautakautta (500 eaa–1200 jaa) leimasivat tiiviit yhteydet naapurimaihin. Suomen historiasta ei ole tältä ajalta juuri luotettavia kirjallisia lähteitä. Yhteiskuntaan ilmestyi pronssi- ja rautakaudella hierarkkisia piirteitä, mutta ei ole olemassa näyttöä siitä, että Suomessa olisi tuolloin ollut "kuninkaiden" johtamia suuria ja pitkälle organisoituja yhteisöjä. Sydänkeskiajalla Ruotsi liitti Länsi-Suomen itseensä ja Novgorod Itä-Suomen. Useiden sotien vuoksi raja vaihteli, mutta vuonna 1809 Suomi siirtyi kokonaisuudessaan Venäjän keisarikunnalle suuriruhtinaskunnaksi ja itsenäistyi 1917. Itsenäistymisen jälkeen seurasi sisällissota ja joitakin vapaaehtoisten aseellisia retkiä tehtiin Neuvosto-Venäjälle. Rauha solmittiin Tartossa 1920. Toisessa maailmansodassa Suomi taisteli Neuvostoliittoa vastaan talvisodassa ja jatkosodassa sekä Saksaa vastaan Lapin sodassa ja joutui luovuttamaan alueitaan, mutta säilytti itsenäisyytensä. Sotien jälkeen seurasi nopea - etenkin sotavelkojen maksamisen vetämä - teollistuminen, kaupungistuminen ja palvelualojen synty. Keskusjohtoinen talouskasvu oli verkasta mutta ajoittain epävakaata. Neuvostoliitto oli hyvin vaikuttava Suomen politiikassa. Kaupunkien suunnittelu oli heikkoa, ja keskittyi enemmänkin nopeaan rakentamiseen. Suuri osa Suomen vaikutteista omaksuttiin Pohjoismaista, etenkin Ruotsista. Suomi ajatui taloudelliseen kriisiin 90-luvun alussa, josta seurasi talouden romahdus ja vakava lama. Maa liittyi Euroopan unioniin 1995.

Hallinto ja politiikka

:Pääartikkeli: Suomen politiikka Suomen politiikka Suomen valtiomuoto on tasavalta. Suomen valtion päämies on presidentti, joka valitaan kuudeksi vuodeksi kerrallaan suoralla kansanvaalilla. Presidentti vahvistaa lait, nimittää korkeimmat virkamiehet ja johtaa ulkopolitiikkaa yhteistyössä valtioneuvoston kanssa. Hallitus, jota johtaa pääministeri, käyttää toimeenpanovaltaa eli huolehtii hallinnon juoksevista asioista. Hallitukseen kuuluu myös noin tusina muita ministereitä. Valtion budjetin laatiminen ja lakiehdotusten valmistelu tapahtuu myös osittain ministerien alaisissa ministeriöissä. Perustuslain mukaan korkeinta hallitusvaltaa Suomessa käyttää kansan valitsema eduskunta. Eduskunta on 200-jäseninen suhteellisella vaalilla valittava yksikamarinen parlamentti. Eduskuntavaalit pidetään neljän vuoden välein. Eduskunnan enemmistö voi vaihtaa hallituksen antamalla istuvalle hallitukselle epäluottamuslauseen. Eduskunta säätää lait ja hyväksyy valtion budjetin. Suomi oli ensimmäisiä valtioita maailmassa, joka antoi äänioikeuden naisille, ja sukupuolien välinen tasa-arvo ja yhtäläinen edustus on toteutunut hyvin politiikassa.

Valtion aluehallinto

:Pääartikkeli: Suomen läänit Suomen läänit Suomen läänit Valtion aluehallintoa varten Suomi on jaettu lääneihin, joita on tällä hetkellä viisi, sekä Ahvenanmaan itsehallinnollinen maakunta.
- Etelä-Suomen lääni
- Itä-Suomen lääni
- Lapin lääni
- Länsi-Suomen lääni
- Oulun lääni
- Ahvenanmaan maakunta Lääninhallinnossa ei ole vaaleilla valittuja edustajia; presidentti nimittää lääninhallituksen johtajan, maaherran. Nykyinen läänijako on ollut voimassa vuodesta 1997, jolloin tehtiin lääniuudistus. Ennen uudistusta läänejä oli yksitoista tai kaksitoista riippuen siitä laskettiinko Ahvenanmaa lääniksi vai erilliseksi maakunnaksi. Valtion paikallishallintoa varten läänit on jaettu edelleen 90 kihlakuntaan.

Paikallishallinto

: Pääartikkeli: Suomen kunnat Itsehallinnollinen perusyksikkö on kunta, joita on noin 450. Kunnat perustettiin 1860-luvulla annetun kuntalain mukaisesti. Perustana olivat vanhat kirkkopitäjät. Pitkään kuntien olemassoloa säätelikin kirkollinen aluejako ja usein entiset kappeliseurakunnat itsenäistyivät omiksi melko pieniksi kunnikseen. Nykyisin tavoitteena on aiempaa suurempien kuntayksiköiden syntyminen. Kuntien hallinnon ja talouden ylin päättävä elin on kunnanvaltuusto, joka valitaan joka neljäs vuosi järjestettävillä yleisillä, yhtäläisillä ja salaisilla kunnallisvaaleilla. Kunnanvaltuuston keskeisin tehtävä on päättää kunnan tuloista ja menoista. Valtuuston päätösten toimeenpanevana elimenä kunnassa toimii kunnanhallitus, jonka jäsenet valitaan suhteellisesti valtuustopaikkojen jakatumisen mukaan. Hallitus myös valmistelee asiat valtuustolle. Kaupunginjohtajat ja muut korkeimmat virkamiehet toimivat kunnanhallituksen esittelijöinä. Erilaiset lautakunnat avustavat hallitusta toimissaan. Lautakuntien kookoonpano noudattelee kunnanhallituksen esimerkkiä. Kunnanhallitus voi alistaa kaikki lautakunnissa tehtävät päätökset omaan päätökseensä.

Paikallinen aluehallinto

: Pääartikkeli: Suomen maakunnat Kunnallinen itsehallinto toteutuu alueellisella tasolla maakuntien toimesta. Läänijaon uudistuksen yhteydessä 1997 perustettiin maahan 20 maakuntaa, jotka osittain perustuvat historiallisiin maakuntiin. Nykyiset maakunnat ovat erillään valtionhallinnosta, ja niitä ohjataan ja johdetaan kunnallisen itsehallinnon antamin opastein. Heti perustamisensa jälkeen maakunnilla ei ollut kovin selkeää roolia, ja niiden tehtävät muodostuivat lähinnä aluesuunnittelusta ja seutukaavoituksesta. Euroopan unioni korostaa toimissaan paljon alue ja maakuntatasoa, mikä on antanut näille itsehallinnollisille yksiköille runsaasti uusia tehtäviä. Koska on ehdotettu että kunnallishallintoon tullaan tekemään muutoksia lähivuosina, on mitä todennäköisintä, että myös maakuntatason aluehallinto tulee muuttumaan. Eräiden hurjimpien tavoitteiden mukaan se tulisikin olemaan aluehallinnon perusyksikkö, johon nykyiset kunnat tehtävineen sulautettaisiin, tai korkeintaan kuhunkin maakuntaa kuuluisi vain muutama erillinen kunta ja maakunta hoitaisi kaikki keskeiset toimialat.

Maantiede

:Pääartikkeli: Suomen maantiede

Metsät

Metsät peittävät noin 250 000 neliökilometriä, eli n. 75 prosenttia maan pinta-alasta. Suomen metsät peittävät useimpiin maihin verrattuna erittäin paljon pinta-alasta. Suomi on maailman yhdeksänneksi metsäisin maa. Metsissä kasvaa pääasiassa kuusia, koivuja ja mäntyjä.

Vesistöt

Suomi on tunnettu maailmalla hyvin poikkeuksellisesta asiasta, nimittäin järvien valtavasta määrästä. Suomessa on 187 888 yli viiden aarin kokoista järveä. Suomen järvien yhteenlaskettu vesitilavuus on 230 kuutiokilometriä. Suomen suurin järvi on Saimaa ja syvin Päijänne. Suomessa on myös Euroopan monisaarisin saaristo, johon kuuluu Ahvenanmaa. Meren ja sisävesien saaria on yhteensä 179 584.

Maastonmuodot

Tunturit ovat muodostuneet ikivanhasta Itä-Karjalasta Lappiin kohonneesta Karelidien vuoristosta, ja käsivarren korkeammat tunturit taas kuuluvat Skandeihin. Suomen korkein kohta on Haltitunturi, joka kohoaa 1 328 m merenpinnasta. Etelässä on tasaista ja Keski-Suomessa kumpuilevaa.

Talous

Haltitunturi Pääartikkeli: Suomen talous Suomella on teollistunut, varsin vapaa talous, jonka bruttokansantuote asukasta kohti vastaa suurinpiirtein Yhdistynyttä kuningaskuntaa, Ranskaa ja Italiaa. Suomalainen elintaso on melko korkea, ostovoima asukasta kohti vastaa noin Saksan ostovoimaa asukasta kohti. Sen tärkein taloudellinen sektori on teollisuus - erityisesti puu-, metalli-, teknologia-, telekommunikaatio- ja elektroniikkateollisuus. Kansainvälinen kauppa on erittäin tärkeää Suomelle, viennin osuus on noin kolmasosa koko kansantuotteesta. Puuta ja muutamaa mineraalia lukuunottamatta, Suomi on riippuvainen raaka-aineiden, energian ja komponenttien tuonnista. Suomen taloudessa muutama suurinta yritystä ovat huomattavassa asemassa, erityisesti Nokia ja metsäyhtiöt, jonka vuoksi Suomi nähdään joskus haavoittuvaisena. Suomessa palvelusektori nähdään moniin teollisuusmaihin kuten Japani tai Yhdysvallat verrattuna alikehittyneeksi. Suomen hallitus on pyrkinyt edistämään Suomen roolia pohjoiseurooppalaisessa kaupankäynnissä. Euroopan unionin jäsenyys ja läheiset suhteet viime aikoina itsenäistyneiden Baltian maiden (kuten Viro) kanssa korostavat Suomen asemaa kasvavana, Keski-Euroopan ja Baltian maiden sekä Itä-Euroopan välisenä kaupankäynnin keskuksena.

Matkailu

Yhdysvallat Suomi on suosittu matkailukohde etenkin talvella. Matkailijat tulevat Suomeen eksoottisen luonnon ja omaperäisen kulttuurin takia. Suosittu matkakohde on Lapin lääni, jossa järjestetään muun muassa kelkka-ajeluja, hiihtoretkiä, Joulupukin tapaamisia ja muuta luontoon liittyväää toimintaa. Kesäisin maassa järjestetään musiikkifestivaaleja. Ahvenanmaan saaristo on yksi Euroopan suurimmista, minkä takia monet turistit haluavatkin lähteä sinne purjehtimaan. Helsinki toimii pysähdyspaikkana useille risteilylaivoille, joita käy vuodessa noin 200 pääasiallisesti kesällä, mutta myös keväällä ja syksyllä. Lisäksi oman ryhmänsä muodostavat Suomea välietappina käyttävät matkailijat, jotka jatkavat matkaa laivalla Tallinnaan tai junalla Pietariin. Neuvostoliiton hajottua ovat myös venäläiset havainneet Suomen hyväksi turistipaikaksi. Erityisesti he käyttävät ahkerasti kylpylöitä.

Väestö

Pääartikkeli: Suomen väestö Suomessa asuu noin 5,2 miljoonaa ihmistä. Asukastiheys on suhteellisen alhainen, noin 17 ihmistä neliökilometrillä. Yli kolmannes Suomen alueesta on pohjoisen napapiirin pohjoispuolella, jossa asuu valtaosa Suomen saamelaisista. Useimmat suomalaiset elävät etelässä, noin miljoona Helsingin alueella. Muuttoliike kaupunkialueille on ollut selkeä suuntaus. Suomi teollistui 50 vuotta muuta Eurooppaa jäljessä, jonka vuoksi kaupungistumisen odotetaan jatkuvan vielä pitkään.

Etniset ryhmät


- suomenkieliset suomalaiset 93,4 %
- suomenruotsalaiset ja ruotsalaiset 5,7 %
- venäläiset 0,4 %
- virolaiset 0,2 %
- romanit 0,2 %
- saamelaiset 0,1 % :Katso myös: Luettelo Suomen etnisistä ryhmistä

Maahanmuutto ja maastamuutto

Ulkomaalaisten määrä on noussut merkittävästi viimeisen 20 vuoden aikana, mutta heitä asuu Suomessa silti vähän muihin EU-maihin verrattuna. Vain noin kaksi prosenttia Suomessa asuvista ihmisistä on muiden maiden kansalaisia. Pääosa tästä joukosta asuu pääkaupunkiseudulla ja muissa suurissa kaupungeissa. Suomesta muutetaan eniten pohjoismaihin, muuhun Eurooppaan, Yhdysvaltoihin ja Aasiaan.

Väestön kielet

Suomen viralliset kielet ovat suomi ja ruotsi. Suomea puhuu äidinkielenään noin 93,5  % ja ruotsia 5,7 % väestöstä. Ruotsinkielinen väestö on keskittynyt etelärannikolle ja Pohjanmaan rannikkoseudulle sekä Ahvenanmaalle. Muita Suomessa perinteisesti puhuttuja vähemmistökieliä ovat kolme saamelaiskieltä: inarinsaame, pohjoissaame ja koltta (äidinkielenä yhteensä noin 1 800:lla) sekä fennoromani, tataari ja suomalainen viittomakieli. Saamelaisten sekä romaanien ja muiden ryhmien oikeus ylläpitää ja kehittää omaa kieltään ja kulttuuriaan on turvattu laissa, mutta viralliseksi vähemmistökieleksi luetaan yleensä vain saamen kieli. Jotkin suomen murteet ovat lähellä viron kieltä, mutta vironkielisiksi katsotaan vain 1900-luvun loppupuolelta lähtien maahan Virosta muuttaneet vironkieliset asukkaat. Venäjänkielisiä Suomessa on asunut autonomian ajalla enimmillään noin 50 000, 2000-luvun alussa noin 35 000 – enimmäkseen 1990-luvulla alkaneen muuttoliikkeen matkassa tulleina. Kasvaneen maahanmuuton seurauksena Suomessa puhutaan nykyään ainakin 20 kieltä yli 1 000 puhujan voimin. Väestö kielen mukaan (31.12.2002), 20 suurinta ryhmää: (lähde: [http://www.migrationinstitute.fi/ Siirtolaisuusinstituutti])

Uskonnot

Pääartikkeli: Suomen väestö#Uskonto Suurin osa suomalaisista on kristittyjä. Noin 85 % kuuluu luterilaiseen kirkkoon. Toiseksi suurin uskontokunta on ortodoksit, joita on noin 1 %. Noin 13 % väestöstä ei kuulu mihinkään viralliseen uskontokuntaan. Suomessa kristinuskolla on merkittävä asema esimerkiksi kouluissa, asevoimissa ja verotuksessa. Vaikka uskontokuntiin kuulumattomien osuus on kasvanut, on kristinuskolla edelleen vankka asema suomalaisessa yhteiskunnassa.

Terveys

Suomen terveydenhuolto vastaa Euroopan unionin keskitasoa. Kaikille yhteistä terveydenhuoltoa on tarjolla, minkä lisäksi on laajaa ennaltaehkäisevää terveysvalistusta. Odottaville äideille on tarjolla ilmainen terveydenhuolto ja "äitiyspakkaus", joka sisältää joko rahaa tai vauvan perustarvikkeita kuten vaatteita, vaippoja, tuttipulloja (vain 15 % perheistä valitsee rahan). Perheet, joissa on alle 17-vuotiaita lapsia, saavat myös avustuksia valtiolta. Lapset saavat ilmaisen terveyden- ja hammashuollon 18 vuoden ikään saakka.

Koulutus

Suomessa on valtiollisten lakien ja säädösten kautta määrätty koulutusjärjestelmä. Suomessa on määrätty lapsille lainsäädännöllinen oppivelvollisuus 7-16 vuotiaille. Suurin osa aloittaa seitsemän vuoden iässä useimmiten yhdeksänvuotisen peruskoulun. Se on ilmainen, eivätkä yksityiskoulut ole yleisiä Suomessa. Peruskoulutuksen jälkeen nuorten suosituimmat toisen asteen koulutusvalinnat ovat lukio tai ammattikoulu, joiden suorittaminen kestää yleensä kahdesta neljään vuoteen. Kolmannen asteen koulutusta tarjoavat yliopistot ja ammattikorkeakoulut. Korkeakouluja on Suomessa väkimäärän nähden verrattain paljon ja ne on laajalti hajautettu maantieteellisesti. Tällä hetkellä kaikki korkeakoulut ovat ilmaisia ja niissä on kansainvälisesti verrattuna opiskelijoita paljon suhteessa opettajien sekä resurssien määrään. Suomessa on useimpiin kaltaisiinsa teollisuusmaihin vertailukelpoinen korkeakoulutus, tosin Suomessa ei nähdä olevan yhtään kansainvälisesti huipputasoista korkeakoulua. Lähes 100 % suomalaisista osaa lukea. Suurella osalla suomalaisista on ollut kosketus englanninkieleen ja ruotsinkieleen. Lisäksi kieliopinnot mm. saksassa, ranskassa, espanjassa ja venäjässä ovat olleet suosittuja.

Kulttuuri

Suomen kulttuuri on hyvin paljon slaavilaisen (erityisesti Venäjä ja Baltia), germaanisen (erityisesti Saksa ja Ruotsi) ja amerikkalaisen kulttuurin vaikuttamaa. Suomalaiset itse luonnostelevat kulttuuriaan usein mielellään esimerkiksi saunalla, sisulla ja itäeurooppalaisella päihdekulttuurilla. Kantaväestön kulttuuriin perinteisesti liitetään käytännönläheisyys, luonnonläheisyys, eristäytyminen, muukalaisvastaisuus, monotheistinen vastakkainasettelu, tasa-arvoisuuden arvostaminen ja kansallisylpeys. Suomi ei ole kansainvälisesti kovin tunnettu, vaan maasta tietävät eniten lähialueiden ihmiset ja Suomessa käyvät turistit. Kansainvälisesti Suomeen yhdistetään esimerkiksi Nokia, joulu, yötön yö, revontulet, muumit, järvet, metsä ja lumi. Suomessa tuotetaan monia kulttuurituotteita kuten esimerkiksi kirjoja, musiikkia, elokuvia, urheilua ja tietokonepelejä. Maailman suomenkielisen väestön ja suomalaisen kulttuurin vaikutusalueen suhteellisen pienuuden huomioonottaen ne voivat erittäin hyvin. Suomen sisäiset ryhmät, kuten suomenruotsalaiset, saamelaiset ja savolaiset tuottavat omaleimaista kulttuuriaan. Etenkin suomalaisen kirjallisuuden nähdään vaikuttaneen vanhempiin sukupolviin, kun taas nuoremmat sukupolvet ovat olleet kasvavasti kansainvälisen kulttuurin kuluttajia. savolaiset]]

Urheilu

Suomalaist pitävät itseään urheilukansana. Suomen kansallispeli on Tahko Pihkalan luoma pesäpallo. 1920-luvulla suomalaiset juoksijat Paavo Nurmi, Hannes Kolehmainen ja Ville Ritola hallitsivat keskipitkiä ja pitkiä matkoja, minkä vuoksi heitä kutsuttiin nimellä "Flying Finns", joista Nurmi on edelleen yksi olympiahistorian menestyneimpiä urheilijoita. Nykyisin suomalaiset ovat yleisurheilun sijasta maailmalla tunnettuja muun muassa menestyksestä mäkihypyssä, jääkiekkosa ja autourheilussa ja joistakin jalkapalloilijoista.

Kirjallisuus

jalkapalloilijoista :Pääartikkeli: Suomen kirjallisuus Suomessa on kirjoitettu suomenkielisiä kirjoja kirjakielenluomisesta ja käyttöönotosta 1500-luvulla lähtien. Merkittäviä kirjoja ovat olleet mm. kansalliseepos Kalevala, 30-luvun modernistien kirjallisuus, lyyrikko Eino Leino, sotakirja Tuntematon Sotilas. Nykykirjailijoista tunnettuja ovat mm. humoristit Jari Tervo, Veikko Huovinen ja Kari Hotakainen sekä lukuisat kotimaiset dekkaristit kuten Ilkka Remes.

Musiikki

:Pääartikkeli: Suomalainen musiikki Suomen kansallislaulu on Maamme-laulu. Suomen kansallissäveltäjä on Jean Sibelius, jonka tunnetuin sävellys on Finlandia. Muita kuuluisia suomalaisia musiikkitaiteilijoita ja säveltäjiä ovat muun muassa Aino Ackté, Eino Juhani Rautavaara, Karita Mattila, Martti Talvela, Esa-Pekka Salonen. Populaarimusiikkiin syntyi käsite suomirock, jonka tunnetuimpia edustajia ovat muun muassa Juice Leskinen, Dingo, Hurriganes ja Eppu Normaali. Ulkomailla menestystä saaneita suomalaisia popyhtyeitä ovat muun muassa Hanoi Rocks, Children of Bodom, The Rasmus, Apocalyptica, HIM, Nightwish, Stratovarius.

Taide

:Pääartikkeli: Suomen taide Kuuluisia ja merkittäviä suomalaistaiteilijoita ovat esimerkiksi Akseli Gallen-Kallela, Albert Edelfelt ja Helene Schjerfbeck. Helsingissä sijaitsevat muun muuassa taidemuseo Ateneum ja nykytaiteen museo Kiasma. Nykytaiteilijoista kansainvälisesti maineikkaimpia ovat Eeva-Liisa Ahtila ja Osmo Rauhala.

Juhlapäivät

Katso myös


- Liikenne Suomessa
- Luettelo suomalaisista
- Luettelo suomalaisista yhtyeistä
- Puolustusvoimat
- Suomalainen keittiö
- Suomalaiset eurokolikot
- Suomen Rajavartiolaitos
- Suomi-neito

Aiheesta muualla


- [http://agricola.utu.fi/ Agricola – Suomen historiaverkko]
- [http://www.defmin.fi/ Puolustusministeriö]
- [http://www3.intermin.fi/PPA/PPA Suomi-tietokanta]
- [http://maps.google.com/maps?ll=63.975961,12.919922&spn=17.321181,64.863281&z=13&t=h&hl=en Suomi Google Mapsissa]

Lähteet


- [http://www.stat.fi/ Tilastokeskus] Luokka:Suomi ms:Finland zh-min-nan:Suomi [[got:

Demilitarisointi

Demilitarisointi tarkoittaa jonkin maantieteellisen alueen tyhjentämistä sotilaista, ampumatarvikkeista, aseista ja muusta sotilaallisesta aineksesta. Esimerkiksi Suomen Ahvenanmaa on demilitarisoitu Kansainliiton (YK:n edeltäjä) päätöksellä. Demilitarisointi muodostaa käytännössä ns. demilitarisoidun vyöhykkeen kahden tai useamman ryhmittymän välillä. Demilitarisoinnilla saatetaan tarkoittaa myös sotilaskäytön muuntamista siviilikäyttöön. Termiä käytetään varsinkin entisen Varsovan liiton maissa. Luokka:Sodankäynti

Itsehallinto

Itsehallinto eli autonomia tarkoittaa ulkoisten viittausten puutetta. Käytännössä se voi olla:
- Kaupunki, maakunta tai muu alue, joka ei ole riippuvainen toisesta alueesta. Esimerkiksi Ahvenanmaa ja Karjalan tasavalta ovat itsehallinnollisia alueita. Itsehallinto ei välttämättä johda eroon toisesta alueesta. Itsehallinto ei tarkoita itsenäisyyttä.
- Itsenäisyys maista puhuttaessa. Maa-alueilla poliittisesti itsehallinnollinen alue on valtio.
- Autonominen järjestelmä on tietojärjestelmissä kuten esimerkiksi reitityksessä itsenäinen järjestelmä.
- Ortodoksisessa kirkossa itsehallinto tarkoittaa tietyn valtiollisen tai maantieteellisesti yhtenäisen alueen kirkon oikeutta päättää sisäisistä hallinnollisista ja osin kanonisista asioistaan. Itsehallinnollinen kirkko on aina jonkin autokefaalisen kirkon hengellisen hallinnon alainen. Suomen ortodoksinen kirkko toimii itsehallinnollisena kirkkona Ekumeenisen patriarkaatin alaisuudessa.

Katso myös


- autokefalia

Aiheesta muualla


- [http://www.ortodoksi.net/tietopankki/tietous/autonomia.htm Autonomia / Ortodoksi.net]
- [http://www.ortodoksi.net/tietopankki/tietous/autokefalia.htm Autokefalia / Ortodoksi.net] Luokka:Oikeudet ja vapaudet Luokka:Ortodoksinen kirkko

Virallinen kieli

Virallinen kieli on kieli, jonka jonkin valtion tai osavaltion tai muun alueen laki määrittelee viralliseksi kieleksi. Joissakin maissa saattaa olla vahva de facto kieli, jolla lait annetaan ja yhteisiä asioita hoidetaan, mutta nämä eivät ole virallisia ellei niitä erikseen ole sellaiseksi määritelty. Noin puolella maailman maista on virallinen kieli, yksi tai useampia. Yhden virallisen kielen valtioita ovat mm. Albania, Liettua, Ranska (vaikkakin kansallisia kieliä on useampia) ja Saksa. Useita virallisia kieliä on sellaisilla mailla kuin Afganistan, Belgia, Bolivia, Etelä-Afrikka, Kanada, Paraguay, Suomi, Sveitsi ja Valko-Venäjä. Joissakin maissa, kuten Espanja, Irak ja Italia on yksi virallinen kieli, mutta joillakin tärkeillä alueilla sen rinnalla on muita virallisia kieliä. Joissakin valtioissa, muun muassa Yhdysvalloissa, ei ole virallista kieltä, mutta joissakin osavaltioissa on. Joissakin valtioissa virallista kieltä ei ole olemassa millään tasolla, tällaisia ovat esimerkiksi Australia, Luxemburg, Ruotsi ja Tuvalu. Kolonialismin ja/tai neokolonialismin seurauksena joissakin Afrikan ja Oseanian valtioissa sekä Filippiineillä viralliset kielet (usein englanti tai ranska) eivät ole yleisimmin tai aina edes yleisesti puhuttuja. Toisaalta nationalismin seurauksena Irlannissa iiri on virallinen kieli vaikka sitä puhuu vain hyvin pieni osa väestöstä suurimman osan puhuessa toissijaista virallista kieltä eli englantia. Joissakin valtioissa kieli, jota erilaisissa tilanteissa käytetään, on merkittävä poliittinen kiistakapula.

Kansainvälisten järjestöjen viralliset kielet


- Afrikan yhteistyöjärjestö - arabia, englanti, portugali ja ranska
- Amerikan maiden järjestö - englanti, espanja, portugali ja ranska
- Euroopan unioni - englanti, espanja, hollanti, italia, kreikka, latvia, liettua, malta, portugali, puola, ranska, ruotsi, saksa, slovakia, slovenia, suomi, tanska, tšekki, unkari ja viro (1. tammikuuta 2007 myös iirista tulee virallinen kieli)
- Kaakkois-Aasian maiden järjestö - englanti
- NATO - englanti ja ranska
- Parlamenttienvälinen liitto - englanti ja ranska (Konferenssit simultaanitulkataan myös arabiaksi ja espanjaksi.)
- Kansainvälinen posti - ranska
- Yhdistyneet kansakunnat - arabia, englanti, espanja, kiina, ranska ja venäjä

Katso myös


- Luettelo kansainvälisistä järjestöistä
- Luettelo kielistä
- Luettelo valtioista
- Luettelo virallisista kielistä Luokka:Kielipolitiikka ko:공용어 zh-min-nan:Koaⁿ-hong gí-giân ja:公用語 nb:Offisielt språk simple:Official language



Pohjanlahti

Pohjanlahti on merialue Suomen ja Ruotsin välissä, Ahvenanmaasta pohjoiseen. Se muodostaa Itämeren pohjoisimman osan. Pohjanlahti jaetaan usein seuraaviin osa-alueisiin:
- Merenkurkku on Pohjanlahden kapein osa suunnilleen Vaasan ja Uumajan kaupunkien kohdalla.
- Selkämeri (Raumanmeri) on Ahvenanmaan ja Merenkurkun välinen osa.
- Perämeri on Pohjanlahden pohjoisin perukka Merenkurkun takana. Luokka:Pohjanlahti

Manner-Ahvenanmaa

Manner-Ahvenanmaa eli Ahvenanmanner tarkoittaa Ahvenanmaan suurinta saarta, jolla sijaitsee muun muassa Ahvenanmaan ainoa ja siten myös pääkaupunki Maarianhamina. Manner-Ahvenanmaan pinta-ala on 685  neliökilometriä. Se on Suomen merialueilla sijaitsevista saarista suurin ja kaikista saarista Sääminginsalon jälkeen suurin. Luokka:Ahvenanmaa Luokka:Suomen saaret

Ruotsi

Ruotsi on pohjoismainen perustuslaillinen monarkia. Sillä on yhteinen maaraja Suomen lisäksi Norjan kanssa.

Historia

Pääartikkeli: Ruotsin historia Ruotsin nykyisistä kieliryhmistä vanhin ovat mahdollisesti saamelaiset. Kuitenkin myös indoeurooppalainen kielimuoto, josta ruotsin kieli vähitellen on kehittynyt, levisi maahan jo kivikaudella. 800- ja 900-lukujen aikana eteläisessä Ruotsissa vallitsi viikinkikulttuuri. Ruotsalaiset viikingit kävivät kauppaa, sotivat ja kolonosoivat Itämeren alueella, Venäjällä ja aina Mustallamerellä asti. Kristinusko saapui Ruotsiin jo viikinkiajalla, mutta vakiintui lopullisesti vasta 1100-luvulla. Suomesta tuli osa Ruotsia joskus 1100- ja 1200-luvun aikana. Suomea kutsuttiin 1300- ja 1400-luvuilla ruotsalaisissa asiakirjoissa Itämaaksi. Vuonna 1389 perustettiin Kalmarin unioni, kun Tanskan, Norjan ja Ruotsin kuningaskunnat tulivat saman hallitsijan alaisiksi. 1400-luvulla Ruotsi taisteli päästäkseen irti Tanskan vallasta. Ruotsi erosi unionista vuonna 1521 ja erosta tuli lopullinen kun Kustaa Vaasasta tuli Ruotsin kuningas 1523. 1600-luvulla Ruotsista tuli eurooppalainen suurvalta, erityisesti kuningas Kustaa II Aadolfin ansiosta. 1700-luvulla Ruotsin suurvalta-asema luhistui. Venäjästä tuli uusi pohjolan suurvalta, kun se kukisti Ruotsin Suuressa Pohjan sodassa. Suomen sodassa vuonna 1808 Venäjä valtasi Suomen Ruotsilta. Ruotsi oli puolueeton ensimmäisessä ja toisessa maailmansodassa. Kylmän sodan aikana Ruotsi pysyi myös puolueettomana. Ruotsi liittyi Euroopan unioniin vuonna 1995.

Politiikka

Ruotsi on perustuslaillinen monarkia, jonka muodollinen päämies on kuningas. Nykyinen kuningas on Kaarle XVI Kustaa. Lainsäädäntövaltaa Ruotsissa käyttävät yksikamarinen parlamentti (valtiopäivät, ruotsiksi riksdag) sekä pääministerin johtama hallitus. Ruotsissa on vallalla monipuoluejärjestelmä. Ruotsin eduskuntapuolueita ovat (suluissa kansanedustajien määrä)
- Socialdemokraterna (Sosiaalidemokraattinen puolue) (144)
- Moderata samlingspartiet (Kokoomuspuolue) (55)
- Folkpartiet liberalerna (Kansanpuolue) (48)
- Kristdemokraterna (Kristillisdemokraatit) (33)
- Vänsterpartiet (Vasemmistopuolue) (30)
- Centerpartiet (Keskustapuolue) (22)
- Miljöpartiet de Gröna (Ympäristöpuolue) (17) Ruotsissa on Sosiaalidemokraattisen puolueen muodostama vähemmistöhallitus, jota tukevat Vasemmistopuolue ja Ympäristöpuolue. Pääministeri on Göran Persson.

Sisäpolitiikka

Ruotsin suuri saavutus oli 1930-luvulta alkaen erityinen sosiaalivaltio eli Kansankoti (Folkhemmet) joka melkoisesti paransi kansalaisten taloudellista asemaa ja yhdenvertaisuutta. 1980-luvun lopulla Ruotsin taloudellinen tilanne on kuitenkin muuttunut epävarmemmaksi, mikä on johtanut hyvinvointivaltion rahoituskriisiin, mikä vaikeutti järjestelmän ylläpitoa.

Kansainväliset suhteet

Ruotsi on ollut Yhdistyneiden kansakuntien jäsen vuodesta 1946, vuosi YK:n perustamisen jälkeen. Ruotsalainen Dag Hammarskjöld oli YK:n pääsihteeri vuosina 1953-1961. Ruotsi ei kuulu sotilasliittoihin, mutta käytännössä se on ollut läheisessä yhteistyössä läntisten maiden kanssa. Liittoutumattomuudella on Ruotsissa vankka kansan tuki. Ruotsi on ollut Euroopan unionin jäsen 1.1.1995 lähtien. Ruotsalaiset hyväksyivät Euroopan union jäsenyyden kansanäänestyksen jälkeen, jossa 52,3% ruotsalaisista tuki Euroopan unioniin liittymistä. Liittymissopimuksen mukaan Ruotsin tulee liittyä yhteisvaluutta euroon, kun se täyttää ns. Emu-kriteerit. Ruotsalaiset kuitenkin hylkäsivät Euron vuonna 2003 pidetyssä kansanäänestyksessä. euro

Läänit

Ruotsi on jaettu 21 lääniin (län). Läänit on edelleen jaettu 290 kuntaan (kommun). Ruotsi jaetaan myös tradition mukaan maihin (land) (Sveanmaa, Göötanmaa sekä Norlanti) ja maakuntiin (landskap).
- Blekingen lääni
- Gotlannin lääni
- Gävleborgin lääni
- Hallannin lääni
- Jämtlannin lääni
- Jönköpingin lääni
- Kalmarin lääni
- Kronobergin lääni
- Norrbottenin lääni (Pohjoispohjan lääni)
- Skoonen lääni
- Södermanlannin lääni
- Taalainmaan lääni
- Tukholman lääni
- Upsalan lääni
- Värmlannin lääni
- Västerbottenin lääni (Länsipohjan lääni)
- Västernorlannin lääni (Länsi-Norlannin lääni)
- Västmanlannin lääni
- Länsi-Göötanmaan lääni
- Örebron lääni
- Itä-Göötanmaan lääni

Maantiede

Ruotsin maantiede Ruotsi on sekä pinta-alaltaan (450 000 neliökilometriä) että väestöltään (noin 9 miljoonaa) jonkin verran Suomea suurempi. Ruotsin pääkaupunki on Tukholma. Muita kaupunkeja ovat muun muassa Malmö, Göteborg, Uppsala, Haaparanta, Luulaja ja Uumaja. Katso Luettelo Ruotsin kunnista.

Väestö

Ruotsissa puhutaan pääasiassa ruotsia, suurin vähemmistökieli on suomi. Maalla ei kuitenkaan ole Suomen tapaan lainsäädännöllä määrättyä virallista kieltä ruotsin hallitsevasta asemasta huolimatta. Euroopan unionin direktiivin johdosta viiden vähemmistökielen asema kirjattiin lakiin 1999; näitä ovat saame, meänkieli (suomen murre), suomi, romaani ja jiddish. Näillä kielillä on virallinen asema valtion virastoissa, oikeudessa, päiväkodeissa ja vanhainkodeissa tiettyjen kuntien alueella. Saamen kielellä on virallinen asema Arjeplogin, Jällivaaran (Gällivare), Jokkmokkin ja Kiirunan kunnissa ja niiden läheisyydessä. Suomi ja meänkieli ovat virallisia Jällivaaran, Haaparannan, Kiirunan, Pajalan ja Ylitornion kunnissa. Vähemmistökielillä ei kuitenkaan ole samaa asemaa kuin ruotsilla Suomessa. Romaanilla ja jiddishillä on asema historiallisina vähemmistökielinä, ja Ruotsin hallituksella on tietty velvollisuus tukea niitä. Ruotsissa asuu suuri määrä ulkomaalaissyntyisiä maan vapaamielisen pakolaisten vastaanoton ja 1960- 1980-luvulle vallinneen aktiivisen siirtotyöläispolitiikan ansiosta. Suurin osa ruotsalaisista on luterilaisia. Vielä muutamia vuosia sitten luterilaiseen kirkkoon kuuluminen oli pakollista, ja sen lisäksi sai kuulua johonkin muuhun uskontokuntaan. Ruotsalaiset ovat yleisesti ottaen huomattavasti suomalaisia vähemmän uskonnollisia.

Talous

Ruotsin talous painottuu voimakkaammin metalli- ja kemianteollisuuteen samoin kuin Suomen. Volvo, Saab, Ericsson, Tetrapak, Asea ja Nobel ovat olleet ruotsalaisen talouselämän kivijalkoja ja omistus on monimutkaisten, eri äänivaltaisten osakkeiden kautta keskittynyt muutamalla mahtiomistajalle muun muassa Wallenberg-suvulle. Viime vuosien aikana omistus on monessa yhtiössä siirtynyt kansainväliseen omistukseen ja tämä on myös Ruotsissa johtanut monien tuotantolaitosten lakkauttamiseen.

Merkittävimmät luonnonvarat


- sinkki
- rautamalmi
- kupari
- lyijy
- hopea
- uraani
- puu

Merkittävimmät vientituotteet


- koneet
- paperituotteet

Aiheesta muualla


- [http://maps.google.com/maps?ll=63.975961,12.919922&spn=17.321181,64.863281&z=13&t=h&hl=en Ruotsi Google Mapsissa] Luokka:Ruotsi als:Schweden ms:Sweden zh-min-nan:Sverige [[got:

Varsinais-Suomi

Varsinais-Suomi (ruotsiksi Egentliga Finland) on maakunta Länsi-Suomen läänissä. Maakunnan väkiluku (2002) on 450 968 henkeä. Maakuntaan kuuluvat muun muassa Turku, Salo ja Turun saariston pienet kunnat Ahvenanmaahan asti.

Aiheesta muualla


- [http://www.varsinais-suomi.fi/ Varsinais-Suomen liitto] Luokka:Länsi-Suomen lääni Luokka:Suomen historialliset maakunnat Luokka:Suomen maakunnat

Marsund

Marsund on kapea salmi Ahvenanmaan mantereen ja Eckerön saaren välissä. Luokka:Ahvenanmaa Luokka:Salmet

Eckerö

Eckerö on Suomen kunta, joka sijaitsee Ahvenanmaan maakunnassa, Ahvenanmaan läänissä. Kunnassa asuu 839 ihmistä ja sen pinta-ala on 112,89 km², josta 1,7 km² on vesistöjä. Väestötiheys on 7,9503 asukasta/km². Kunta on yksikielisesti ruotsinkielinen ja 95 prosenttia sen asukkaista ovat ruotsinkielisiä. Eckerön kunnan länsirannalla Storbyssä sijaitsee mahtipontinen C. L. Engelin suunnittelema Posti- ja tullitalo, joka valmistui Tukholmasta Turkuun johtaneen postitien etapiksi vuonna 1828. Eckeröstä pääsee laivalla Ruotsiin Grisslehamniin. Eckerö on kesäisin suosittu leirintämatkailijoiden kohde. Kunnassa sijaitsee peräti viisi leirintäaluetta.

Kylät

Björnhuvud (Björnhovda), Finbo, Kyrkby, Marby, Storby, Torp, Överby

Aiheesta muualla


- [http://www.eckero.aland.fi/ind_fin.htm Eckerön kunnan kotisivut] Luokka:Eckerö

Lumparland

Lumparland (suom. Lumpparla) on Suomen kunta, joka sijaitsee Ahvenanmaan maakunnassa, Ahvenanmaan läänissä. Kunnassa asuu 381 ihmistä ja sen pinta-ala on 35,72 km², josta 0,03 km² on vesistöjä. Väestötiheys on 10,282 asukasta/km². Kunta on yksikielisesti ruotsinkielinen ja 93 prosenttia sen asukkaista ovat ruotsinkielisiä. Kunnan itärannalla sijaitsee Långnäsin satama, jossa monet ruotsinlaivat seisahtuvat saadakseen myydä verovapaita tuotteita.

Kylät

Klemetsby, Krokstad, Lumparby, Lumpoby, Norrboda, Skag, Svinö

Aiheesta muualla


- [http://www.lumparland.aland.fi/ Lumparlandin kunnan kotisivut] Luokka:Lumparland

Vårdö

Vårdö on Suomen kunta, joka sijaitsee Ahvenanmaan maakunnassa, Ahvenanmaan läänissä. Kunnassa asuu 404 ihmistä ja sen pinta-ala on 101,91 km², josta 0,58 km² on vesistöjä. Väestötiheys on 4,0067 asukasta/km². Kunta on yksikielisesti ruotsinkielinen ja 94 prosenttia sen asukkaista on ruotsinkielisiä.

Kyliä

Bergö, Bussö, Grundsunda, Listersby, Lövö, Mickelsö, Sandö, Simskäla-Västerö, Simskäla-Österö, Töftö, Vargata, Vårdö, Ängö

Aiheesta muualla


- [http://www.vardo.aland.fi/ Vårdön kunnan kotisivut] Luokka:Vårdö

Föglö

Föglö on Suomen kunta, joka sijaitsee Ahvenanmaan maakunnassa, Ahvenanmaan läänissä. Kunnassa asuu 589 ihmistä ja sen pinta-ala on 131,71 km², josta 0,23 km² on vesistöjä. Väestötiheys on 4,5634 asukasta/km². Kunta on yksikielisesti ruotsinkielinen ja 94 prosenttia sen asukkaista ovat ruotsinkielisiä.

Liikenneyhteydet

Föglön kylään pääsee Ålandstrafikenin lautalla Lumparlandista, sekä saaren pohjoisosaan lautalla Korppoon Galtbystä ja Lumparlandin Långnäsistä.

Nähtävyyksiä

Föglön Maria Magdalenan kirkko on yksi Ahvenanmaan vanhimpia.

Kylät

Björkör, Björsboda, Bråttö, Brändö, Bänö, Degerby, Finholma, Flisö, Granboda, Hastersboda, Horsholma, Hummersö, Jyddö, Järsö, Kallsö, Klåvskär, Nötö, Sanda, Skogboda, Sommarö, Sonnboda, Stentorpa, Ulversö, Överö

Aiheesta muualla

[http://www.foglo.aland.fi/ Föglön kunnan kotisivut] Luokka:Föglö

Sottunga

Sottunga on Suomen kunta, joka sijaitsee Ahvenanmaan maakunnassa, Ahvenanmaan läänissä. Kunnassa asuu 128 ihmistä ja sen pinta-ala on 26,78 km², josta 0,01 km² on vesistöjä. Väestötiheys on 4,93 asukasta/km². Kunta on yksikielisesti ruotsinkielinen ja 94% sen asukkaista ovat ruotsinkielisiä. Sottungan kunta on asukasluvultaan Suomen pienin kunta. Sottunga koostuu monista saarista, joista vain kolmella on asutusta. Normaalisti Sottungalla tarkoitetaan suurinta saarta. Pienuudestaan huolimatta kunnassa on useita palveluita. Keskustassa on osuuskauppa, pankkikonttori, postikonttori ja koulu, jossa on luokat 1—9 ja noin 10 oppilasta. Myös helikopterin laskeutumispiste löytyy hätätapauksia varten.

Kyliä

Finnö, Husö, Hästö, Mosshaga, Sottunga

Liikenneyhteydet

Sottungaan pääsee Ålandstrafikenin lautalla Korppoon Galtbystä ja Lumparlandin Långnäsistä.

Nähtävyyksiä


- Sottungan puukirkko on sijainnut nykyisellä paikallaan vuodesta 1661. Nykyinen kirkko on rakennettu palon jälkeen vuonna 1728. Kirkko on Suomen pienin puukirkko.

Aiheesta muualla


- [http://www.sottunga.aland.fi Sottungan kunnan kotisivut] Luokka:Sottunga

Kökar

Kökar (suom. Köökari) on Suomen kunta, joka sijaitsee Ahvenanmaan maakunnassa, Ahvenanmaan läänissä. Kunnassa asuu 292 ihmistä ja sen pinta-ala on 57,8 km², josta 0,33 km² on vesistöjä. Väestötiheys on 5,3419 asukasta/km². Kunta on yksikielisesti ruotsinkielinen ja 95 prosenttia sen asukkaista on ruotsinkielisiä.

Liikenneyhteydet

Kökariin pääsee Ålandstrafikenin lautalla Korppoon Galtbystä ja Lumparlandin Långnäsistä.

Nähtävyyksiä


- Pyhän Annan kirkko on rakennettu vuonna 1784 fransiskaaniluostarin kirkon paikalle. Kirkon yhteydessä on museo.
- Otterbötessä on prossikautinen asuinpaikka noin vuodelta 1150-1050 eaa. Se löydettiin vuonna 1918.

Kylät

Finnö, Hellsö, Karlby (Kaarlenkylä), Kyrkogårdsö, Österbygge, Överboda

Aiheesta muualla


- [http://www.kokar.aland.fi/ Kökarin kunnan kotisivut] Luokka:Kökar

Graniitti

Graniitti kuuluu jähmettyneisiin kivilajeihin eli magmakivilajeihin ja niiden alaryhmään syväkivilajit. Se on syntynyt hitaasti jäähtyvissä magmapesäkkeissä maan alla. Graniitti on yksi Suomen yleisimpiä kivilajeja. Se koostuu kvartsista, kiilteestä, maasälvästä ja joskus myös sarvivälkkeestä, jotka voidaan erottaa rakeina kiven pinnassa. Graniitin väri vaihtelee melko paljon maasälvän värin (joka vaihtelee punaisesta miltei valkoiseen) ja määrän mukaan tumman punaruskeasta vaaleanharmaaseen. Myös raekoko vaihtelee muutamasta sentistä alle milliin. Vuorten poimutuksen yhteydessä korkeassa lämmössä ja kovassa paineessa graniitti muuttuu gneissiksi, joka kuuluu metamorfoituneihin kivilajeihin. Luokka:Geologia ko:화강암 ja:花崗岩

Saltvik

Saltvik on Suomen kunta, joka sijaitsee Ahvenanmaan maakunnassa, Ahvenanmaan läänissä. Kunnassa asuu 1721 ihmistä ja sen pinta-ala on 155,42 km², josta 4,68 km² on vesistöjä. Väestötiheys on 11,370 asukasta/km². Kunta on yksikielisesti ruotsinkielinen ja 95 prosenttia sen asukkaista ovat ruotsinkielisiä. Kunnan alueella sijaitsee Ahvenanmaan korkein kohta, Orrdals klint (129 m mpy.)

Kyliä

Antböle, Bertby, Boksö, Borgboda, Daglösa, Främmanby, Germundö, Haga, Haraldsby, Hjortö, Hullby, Kuggböle, Kvarnbo, Laby, Lagmansby, Lavsböle, Lavö, Liby, Långbergsöda, Näs, Ovanåker, Rangsby, Ryssböle, Ryssö, Saggö, Sonnröda, Strömma, Syllöda, Sålis (Suolaksi), Tengsöda, Toböle, Vassböle, Åsgårda, Ödkarby

Aiheesta muualla


- [http://www.saltvik.aland.fi/ Saltvikin kunnan kotisivut]
- [http://www.komhem.nu/kommunerna/saltvik.html Arbeta & Bo på Åland - Saltvik, kunnan esittely (ruotsiksi)] Luokka:Saltvik

Tyrnipensas

Tyrni (Hippophaë rhamnoides) on hopeapensaskasveihin (Elaeagnaceae) kuuluva piikikäs C-vitamiinipitoisia marjoja tuottava pensas tai puumainen pensas. Tyrnin C-vitamiinipitoisuus on 4 500 mg/kg syötävästä osasta. Tyrni kasvaa luonnonvaraisena Suomessa Pohjanlahden rannikolla, Uudenkaupungin saaristosta aina Tornioon asti sekä Ahvenanmaalla. Muualla maailmassa tyrnit ovat levinneet laajalle alueelle Euraasiassa aina Tyyneltämereltä pohjoisen Euroopan rannikoille. Tyrni on erittäin kestävä kasvi. Se leviää nopeasti juurivesoilla, joita voi kasvaa jopa kymmenien metrien päähän. Tyrni kestää hyvin myös kuivuutta, tulvia ja suolaa. Useita tyrnilajikkeita on jalostettu viljelyyn erityisesti Venäjällä, mutta myös Suomessa tehdään aktiivista jalostustyötä. Tunnettuja lajikkeita ovat muun muassa Raisa ja Rudolf. Tyrniä viljellään eri puolilla Suomea. Tärkeimmät tuotteet ovat tyrnimehu ja -hillo. Tyrni on Satakunnan nimikkokasvi. Luokka:Tyrnit

Ilves

:Ilves-sanan muut merkitykset: katso ilves (täsmennyssivu) ---- Ilves (Lynx lynx) on ainoa luonnonvarainen kissaeläin Suomessa. Se liikkuu enimmäkseen hämärässä ja öisin. Ruuakseen se saalistaa mm. jäniksiä ja jyrsijöitä.

Tuntomerkit

Ilves on kooltaan keskikokoinen kissa (paljon pienempi kuin tiikeri mutta suurempi kuin tavallinen kesykissa). Uros on jonkin verran naarasta suurempi. Ilvekselle erittäin ominaisia tuntomerkkejä on lyhyt häntä sekä tupsut korvien päässä. Turkin väri vaihtelee harmaan ja punertavan ruskean välillä. Yleensä turkissa on myös tummia täpliä tai juovia jotka erottuvat parhaiten jaloissa.

Lisääntyminen

Naarasilves tulee kiimaan kevättalvella. Herättääkseen uroksen mielenkiinnon se suihkuttaa virtsaansa ympäri elinpiiriään ja kirkuu äänekkäästi. Urokset tappelevat siitä, kuka pääsee parittelemaan. Pariteltuaan uros jatkaa matkaansa ja etsii seuraavan naaraan. Noin 10 viikkoa myöhemmin naaras synnyttää tavallisesti 2-3 poikasta lämpimästi verhoiltuun pesäluolaan. Ensimmäisen 2-3 viikon ajan pentujen silmät pysyvät kiinni. Pennut eivät osaa kävellä, joten ne eivät myöskään pääse harhailemaan pesän ulkopuolelle. Emo huolehtii niistä hellästi ja imettää niitä noin 2 kk ajan. Tällöin poikaset alkavat tutustua ympäristöönsä ja seurata emoa pyyntiretkille. Vasta vuoden ikäisinä ne oppivat tappamaan. Emo ei surmaa pyytämäänsä saalista, vaan luovuttaa tehtävän pennuille. Pian se karkottaa jälkeläisensä ja ne saavat tulla toimeen omin päin. kesykissa Luokka:Kissaeläimet

Metso

:Tämä artikkeli käsittelee eläintä metso. Muita merkityksiä varten on Metso (täsmennyssivu).
Metso (Tetrao urogallus) on metsien komea asukas ja Suomen suurin kanalintu. Joissain yhteyksissä sanalla "metso" viitataan ainoastaan koiraslintuun. Vanhaa koirasta kutsutaan yleensä "ukkometsoksi" ja naarasta "koppeloksi".

Koko ja ulkonäkö

Koirasmetso on väritykseltään mustan-, ruskean- ja harmaankirjava. Silmän päällä on punainen ”pilkka”. Naaras on ruskeankirjava, sen rinta on punertava ja selässä saattaa olla valkeita täpliä. Paino vaihtelee naaraan 1,9 kg:sta uroksen noin 4 kilogrammaan. Pituus Naaras noin 65 cm ja koiras 90 cm Ääni Soidinpaikoilla koiraat päästävät hiovia ja napsauttelevia ääniä.

Levinneisyys

Metsoa tavataan koko maassa, mutta sen kannat ovat taantumassa. Metso tarvitsee laajoja metsäalueita soidintaan varten joten metsän hakkuut ja laaja metsäautotieverkosto verottavat kantaa.

Elinympäristö

Tyypillinen metson elinympäristö on kostea havu- tai sekametsä. Nykyään myös taimikoiden laidat hakkuiden vuoksi.

Lisääntyminen

Metson näyttävä ryhmäsoidin tapahtuu huhti -toukokuussa, aamuvarhaisella. Soitimelle kokoonnutaan vuodesta toiseen samalle paikalle. Kullakin kukolla on oma soidinreviiri ja sen ympärillä päiväreviiri jolla ne oleskelevat aktiivisen soitimen ulkopuolella. Soitimen vahvin metso pitää hallussa soitimen keskeisintä osaa ja se myös pääse parittelemaan useimmin. Parittelusta noin kuukauden päästä koppelo munii 6 - 9 munaa maassa olevaan pesään. Koppelo hautoo munia nelisen viikkoa ja hoitaa poikaset yksin. Metsien hakkaamiset ja metson elinalueiden pirstaloituminen on johtanut tilanteeseen jossa metsokoiraille ei löydy soidinkumppaneita. Tällaiset yksinäiset metsot tunnetaan ”hulluina metsoina” jotka soidinkiihkossaan saattavat jopa käydä ihmisen kimppuun.

Ravinto

Metson ravintoon kuuluvat kesällä puiden silmut ja lehdet, loppukesällä ja syksyllä marjat. Talvella metsot syövät männyn neulasia tai taimien silmuja. ”Hakoessaan” silmuja metsot suosivat vahingoittuneita puita. Niiden neulasissa on nimittäin vähemmän hartsiaineita jotka vaikeuttavat ruoansulatusta. Metsot suosivat samoja puita talvesta toiseen ja puut on helppo tunnistaa niiden harsuuntuneesta latvasta.

Metso symbolina

Metso on Keski-Suomen maakunta- ja vaakunalintu. Luokka:Metsäkanat ja:ヨーロッパオオライチョウ

Merikotka

Merikotka

Merikotka
Tieteellinen luokittelu
Kunta:Eläinkunta Animalia
Pääjakso:Selkäjänteiset Chordata
Alajakso:Selkärankaiset Vertebrata
Luokka:Linnut Aves
Lahko:Päiväpetolinnut Accipitriformes
Heimo:Haukat Accipitridae
Suku:Haliaeetus
Laji:albicilla
Merikotka (Haliaeetus albicilla)

Koko ja ulkonäkö

Iso lintu joka on kuin räsymatto, nuorilta linnuilta puuttuu usein paljon sulkia. Pää ja pyrstö ovat vaaleammat kuin muu höyhenpeite, pyrstö vaalenee linnun vanhetessa ja on lopulta täysin valkea. Yli 8 vuotiailla linnuilla pää on valkoinen. Nokka on nuorella linnulla tumma, vanhalla täysin keltainen. Pituus 85 - 95 cm siipien kärkiväli 190 - 250 cm paino 3 - 6 kg, naaras suurempi kuin koiras. Ääni

Levinneisyys

Pohjois-Eurooppassa ja Aasiassa. Istutettu takaisin Skotlantiin. Suomessa merikotkia pesii rannikoilla (noin 180 paria) ja Lapissa (noin 20 paria). Lapin linnut talvehtivat etelämpänä. Nuoria lintuja tavataan vaeltelevina melkein ympäri vuoden. Sydäntalvella nuoret linnut eivät vaella, hyödyntävät usein haaskoja.

Elinympäristö

Lisääntyminen

Merikotka on sukukypsä 4-6 vuoden iässä. Ne rakentavat suuren oksakasan pesäksi puuhun tai kallioluodolle, ja käyttävät ja täydentävät edellisvuotista pesää. Merikotka ei koskaan rakenna pesäänsä toisen merikotkan pesän lähelle. Ne ovat reviirilintuja ja kahden pesän väli onkin yleensä yli 10 kilometriä. Kun kaksi merikotkaa ovat muodotaneet parin, ne ovat uskollisia toisilleen koko loppuelämänsä ajan. Merikotka munii yleensä 2-3 munaa, mutta vain harvoin molemmat poikaset varttuvat lentokokoisiksi asti. Naaras hautoo lähes yksin munia lähes puolitoista kuukautta.

Ravinto

Kalaa, lintuja, jyrsijöitä. Talvella myös raatoja tai haaskoja.

Erityistä

Merikotka on Puolan vaakunalintu. Punaisella listalla VU - vaarantunut. Nykyisin pahin uhka on liikkuminen pesintäalueilla ja pesäpuiden puute. Vaino ja ympäristömyrkkyjen vaikutus ovat vähentyneet. Saaristomeren kansallispuistossa on erityisesti panostettu merikotkan suojeluun. Luokka:Päiväpetolinnut ja:オジロワシ

Hauki

Hauki (Esox lucius) on sisävesissä ja rannikkoalueilla elävä kala. Itämeressä haukea on säännöllisesti alueilla, joiden suolapitoisuus ei ylitä 18 promillea, mutta hauen lisääntyminen onnistuu vain alle 7 promillen suolapitoisessa vedessä. Hauki viihtyy parhaiten (optimilämpötila) 12- 15 asteisessa vedessä. Hauki on petokala ja syö ravinnokseen pienempiä kaloja ja toisinaan myös vesilintujen poikasia. Tarvittaessa hauki kykenee kannibalismiin, jos lajin populaatio kasvaa liian suureksi. Pienet hauet tarvitsevat ravintokalaa 5-10 painoyksikköä kasvaakseen itse yhden painoyksikön. Suurilla hauilla suhde muuttuu siten, että mitä suurempi kala sen enemmän se tarvitsee ravintoa. Suurilla hauilla tämä suhde voi olla jopa 30:1 eli kasvaakseen kilon se tarvitsee kolmekymmentä kiloa ravintokalaa. Hauki voi parhaimmillaan kasvaa yli kymmenkiloiseksi. Kalastajat arvostavat haukea hyvänä ruokakalana, vaikka se on kovin ruotoisa. Vanha haukisääntö sanoo:
- pienet hauet paistetaan
- vähän isommat keitetään
- vähän isommat keitetään ja jauhetaan murekkeksi
- vähän isommat täytetään ja laitetaan uuniin
- vähän vielä isommat täytetään ja laitetaan seinälle Hauen oma pyydystystapa on vaania kaisilikossa hiljaa paikoillaan, ja sopivan saaliskalan uidessa näkösälle iskeä nopeasti. Hauen kiihtyvyys on suuri, ja se nappaa saalinsa yleensä poikittain. Monin paikoin haukea ei pidetä ruokakalana lainkaan, mutta mm. Saksassa ja Suomessa sitä syödään kyllä. Kalevalassa Väinämöinen teki kanteleen hauen leukaluusta. leukaluu Luokka:Kalat

Kalkkikivi

Kalkkikivi (CaCO3) on kerrostunut kivilaji, jota syntyy kalsiumkarbonaatin saostuessa vedessä. Kivilajia, joka sisältää pääasiallisesti kalkkisälpää (kalsiittia), nimitetään kalkkikiveksi, marmoriksi tai liiduksi. Kalkkikivi voi sisältää myös magnesiumkarbonaattia. Jos magnesiumpitoisuus on yli 7 prosenttia, kiveä nimitetään dolomiitiksi (MgCO3 · CaCO3). Kalsiittinen kalkkikivi, jossa on vähemmän magnesiumia, on yleisempää kuin dolomiitti. Kalkkikivi on yksi maapallomme yleisimmistä kivilajeista. Suomesta löytyvä kalkkikivi on noin 2000 miljoonaa vuotta vanhaa. Paraisten kaivosten kalkkikivi on kalsiittia. Kalkkikiveä käytetään rakennuskivenä esim marmorina sekä rakennusaineena mm. sementin valmistukseen ja maataloudessa maaperän happamuuden torjuntaan. Kalkkikiveä annetaan myös monille lemmikkieläimille, jotta saisivat tarpeeksi kalkkia.

Merkittävimmät esiintymisalueet


- Aasia
  - Libanon
  - Sri Lanka 		 
- Afrikka
  - Kap Verde
  - Kenia
  - Malawi
  - Mali
  - Togo
  - Uganda 		 
- Amerikka
  - Bermuda
  - Jamaika
  - Paraguay
  - Yhdysvallat 		 
- Eurooppa
  - Irlanti
  - Latvia
  - Malta
  - Tanska
  - Yhdistynyt kuningaskunta
Luokka: Luonnonvarat ko:석회암 ja:石灰岩

Kampakeraaminen kulttuuri

Kampakeraaminen kulttuuri oli koilliseurooppalainen kivikautinen kulttuuri, jonka löydöt ajoittuvat noin vuosille 5000 - 2000 eaa. Kampakeramiikka edustaa mm. Suomen ensimmäistä keramiikkaa. Nimensä kulttuuripiiri on saanut ns. kampaleimoin koristelluista 40 - 50 litran vetoisista keraamisista astioista. Kulttuurin esineistön esiintymisalueen rajat ovat suurin piirtein seuraavat: lännessä Kalix-joki (Ruotsi) ja Pohjanlahti, pohjoisessa Norjan Ruija, etelässä Veiksel-joki (Wisla, Puola) ja Baltia. Idässä Luoteis-Venäjän kampakeramiikka yhtyy liukuen aina Ural-vuorille ulottuvaan keramiikkatyylien jatkumoon. Kampakeramiikkaa edeltävät Suomessa esikeraamiset Suomusjärven ja Kundan kulttuurit. Kampakeraamista traditiota Suomessa jatkaa Kiukaisten kulttuuri.

Kampakeraamiset saviastiat

Saven sideaineeksi käytettiin hiekkaa, kvartsi- tai maasälpämurskaa, asbestia, palanutta luuta, kalkkikivirouhetta, simpukankuorta, höyheniä tai kasvien osia. Sekoitussuhteet vaihtelivat eri kulttuurivaiheissa ja ryhmissä. Astiat valmistettiin kiertämällä savivöitä päälletysten spiraaliksi. Koristeluun käytettiin hammastettua lyhytpiikkistä "kampaleimasinta". Näitä puisia, luisia tai kivisiä leimasimia on ollut eripituisia ja levyisiä. Kuviointiin on käytetty myös muita painantavälineitä kutet ruokoja, kierrenuoria, korsia sekä kalan ja linnun nikamia. On myös yksinkertaisesti viilletty suoria viivoja terävillä välineillä geometriseksi kuvioinniksi. Nämä kuviot muodostivat astian pintaan vaakasuoria vyöhykkeitä. Kuvion muotoa käytetään apuna ajoittamisessa. Leimakuvion lisäksi joinakin aikoina tyypillistä pintakuvioitusta ovat kuoppapainanteet, joiden uskotaan edesauttaneen astian polttoa kestävämmäksi. Valmiit astiat poltettiin avotulella n. 400°C:ssa.

Jaottelu

Suomen löydöt on jaettu perinteisesti Aarne Äyräpään (1930) mukaan seuraaviin tyylisuuntiin (varsinkin rannikkoseutujen ulkopuolella tämä jaottelu tuottaa vaikeuksia):
- varhaiskampakeramiikka, Ka I, tunnetaan myös Sperrings-keramiikkana, n. 4200-3300 eaa:
  - Suomi, Itä-Karjala ja Ruotsin Länsipohja
  - ei suoranaisia esikuvia muualta
  - varsinaiset kampaleimat harvinaisia, merkkejä mustasta ja punaisesta väristä joissakin sirpaleissa
- tyypillinen kampakeramiiikka, Ka II, n. 3300-2800 eaa
  - Oka-Volgan seudulta Saimaalle levinneellä kuoppa-kampakeramiikalla (Ljalovon keramiikka) suuri vaikutus kuviointityylin syntymiseen
  - maalaaminen harvinaista
- myöhäiskampakeramiikka, Ka III, n. 2800-2000 eaa
  - koristelultaan köyhempää kampakeramiikkaa
- jotkut asiantuntijat pitävät Pyheensillan keramiikkaa (2400-2000 eaa) omana tyylivaiheenaan, Ka IV (nimi: Mynämäen Pyheensilta)
  - ruukkumalli yleiskampakeraaminen, rinnalla nuorakeraamisia ja kuoppakeraamisia piirteitä Kukin tyylilajeista I-III jaetaan vielä nuorempaan ja vanhempaan muotoon, esim. Ka I:1 ja Ka I:2. Tämä Äyräpään ajoitus perustuu rannansiirtymiskronologiaan. Nykyään käytetyllä radiohiiliajoituksella saadaan esim. Karjalan kannaksen kampakeraamiikan sirpaleille kalibroiduksi kokonaisikä-intervalliksi vuodet 5600 - 2300 eaa (Geochronometria Vol. 23, pp 93-99, 2004). Kampakeramiikan sisällä on useita omaleimaisia ryhmiä, esim.:
- Säräisniemi 1 (Sär 1), ensimmäinen löytöpaikka Vaalan Säräisniemen Nimisjärvi
  - vanhemman varhaskampakeramiikan aikalainen pohjois-Suomessa
  - vaihtelevimmat leimasinkuviot, kuoppapainanteet järjestelmällisinä kuvioina
  - usein mustiksi tai punaisiksi maalattuja
  - napapiirin pohjoispuolella keramiikan valmistus taantuu ja loppuu kokonaan n. 3500 eaa Lisäksi erotetaan mm. Uskelan, Sipilänhaan ja Jäkärlän keramiikat omiksi ryhmikseen sekä asbestikeramiikka variaatioineen, joita ovat mm. Kierikin, Pöljän ja Jysmän keramiikka. Varhaiskampakeramiikan nimi 'Sperrings-keramiikka' tai jopa "Sperrings culture" juontuu ensimmäisen löytöpaikkansa Espoon Peringin ruotsinkielisestä nimestä Sperrings.

Esineistö ja elintavat

Kampakeraamikot hautasivat kuolleensa punamullan kera. Kulttuurin aikana alettiin vainajan mukaan laittaa runsaasti esineitä kuten piikärkiä ja meripihkakoruja. Länsi-Suomesta (Jäkärlän ryhmä) löytyy kampakeraamisen kulttuurin asuinpaikkojen läheisyydestä hiekkakivilaatoin reunustettuja hautoja ja hautoja, joissa on hiekkakivipääty. Uusimman tutkimuksen mukaan nämä haudat ajoittuvat vasta esiroomalaiseen rautakauteen. Sädekiviliuskeesta työstettiin kirveitä ja talttoja. Kvartsista valmistettiin nuolenpäitä. Piikivi oli peräsin nykyisen Venäjän Valdai-vuorilta. Tikareissa ja koruissa käytettiin mm. Kölivuorten punaliusketta ja Äänisen viherliusketta. Meripihka oli peräisin todennäköisesti nykyisestä Liettuasta. Kampakeraamiselta ajalta on peräisin esim. osa Suomen kalliomaalauksista. Kulttuuriin löytöihin kuuluu pieniä savisia ihmishahmoja. Jotkut kielitieteilijät ja arkeologit olettavat, että tyypillisen kampakeramiikan (Ka II) esiintymisalue vastaa suurin piirtein varhaiskantasuomea puhuvan väestön asuinaluetta, mutta tämä jää spekulaatioksi, sillä tuolta ajalta ei tunneta minkäänlaisia kielimuistomerkkejä.

Lähteet

Matti Huurre, Kivikauden Suomi, Otavan Kirjapaino, Keuruu 1998 [http://www.helsinki.fi/hum/arla/keram/index.html#alku Suomen esihistoriallinen keramiikka, Helsingin Yliopisto] luokka: Suomen esihistoria

Kiukaisten kulttuuri

Kiukaisten kulttuuri oli Suomen kivikauden viimeinen jakso. Se ajoittui välille 2350 e.a.a - 1800 e.a.a. ja sijoittui pääasiassa Lounais-Suomeen. Sen alue ulottui rannikolla Merenkurkusta Viipurinlahdelle. Kiukaisten ajan esineistö sekoitti kahta kulttuuria: kampakeraamisen ajan työkalutyypit ja vasarakirveskulttuurin reikäkirveet esiintyivät rinnan. Ajan keramiikka taas sisälsi sekä kampa- että nuorakeraamisia piirteitä. Tämän on katsottu johtuvan siitä, että mantereiseksi kiristyvä ilmasto pakotti kampakeraamisen ja nuorakeraamisen kulttuurin väestöt liittymään toisiinsa. Kieli pysyi suomalais-ugrilaisena mutta rannikon kulttuuria muokkasivat indoeurooppalaisetkin vaikutteet. Kalastus oli pääelinkeino. Merellinen elämä loi yhteyksiä myös meren yli Skandinaviaan ja Baltiaan, joiden esineistöä kulkeutui Suomeen. Metsästyksen ja kalastuksen lisäksi ajalta on todisteita myös maanviljelystä, etenkin sisämaasta. Etelähämäläisten soiden kerrostumista on löydetty vehnän, ohran ja kauran siitepölyä, jotka on radiohiilimenetelmällä ajoitettu 3500-4000 vuotta vanhoiksi. Lisäksi on löydetty jauhinkiviä ja skandinaavisia piisirppejä. Itä- ja Pohjois-Suomessa vallitsi Kiukaisten kulttuurin aikaan ns Pöljän keramiikka. Tällä kulttuurilla oli yhteyksiä itään. Kiukaisten esineistöä, reikäkirveitä ja tasatalttoja, kulkeutui myös Karjalankannakselle ja Laatokalle asti

Dragon (disambiguation)

A dragon is a mythological creature, typically depicted as a large and powerful serpent or other reptile, with magical or spiritual qualities.

Overview

The various figures now called dragons most likely have no single origin, but spontaneously came to be in several different cultures around the world, based loosely on the appearance of a snake and possibly fossilized dinosaur remains. Chinese dragons (among others) are generally seen as benevolent, whereas European dragons are usually malevolent. However, malevolent dragons are not restricted to Europe and also occur in Persian mythology (see Azi Dahaka) and other cultures. Malevolent dragons are prominent figures in Christian belief. In Revelation 12:3, an enormous red dragon with seven heads is described, whose tail sweeps one third of the stars from heaven down to earth (held to be symbolic of the fall of the angels). In Revelation 12:9, Satan is identified as this "great red dragon", who was cast down to earth along with his angels. The biblical dragon carries over thirty possible references, with the fire-breathing leviathan described in Job 41. Strong's Hebrew 03882: [http://www.studylight.org/lex/heb/view.cgi?number=03882], 08568, 08577, and Greek 1404. In iconography, some Christian Saints are depicted in the act of killing a dragon: for instance, Saint George at the coat of arms of Moscow, or, in Italy, Saint Mercurialis, who was the first bishop of the city of Forlì. In the Book of Job Chapter 41, the sea monster Leviathan, which has some dragonlike characteristics, is described as God talks about the "king of beasts" that lived upon the Earth at a former time. God fed Leviathan to Israel while they wandered in the wilderness for forty years (Psalm 74:14). Leviathan, by Ivan Bilibin.]] In medieval symbolism, dragons were often symbolic of apo