:: wikimiki.org ::

John Von Neumann

John von Neumann

John von Neumann (Neumann János) (28. joulukuuta 1903 – 8. helmikuuta 1957) oli amerikanjuutalainen matemaatikko, joka työpanoksellaan kehitti kvanttimekaniikkaa, joukko-oppia, tietojenkäsittelytiedettä, taloustiedettä ja muita matematiikan osa-alueita eteenpäin. J. von Neumann syntyi Budapestissa. Von Neumann oli mukana suunnittelemassa USA:n ydinasetta ja on yksi nykyaikaisen tietotekniikan isistä. Hän oli mukana suunnittelemassa vuonna 1946 valmistunutta maailman ensimmäistä elektronista tietokonetta, ENIACia. Hän on myös kylmän sodan haukkoja, mistä esimerkki: ”If you say why not bomb them (Russia) tomorrow, I say, why not today. If you say today at five o’clock, I say why not one o’clock.” ("Jos Venäjää halutaan pommittaa huomenna, sanon miksei tänään. Jos tänään kello viisi, sanon miksei yhdeltä.") Lähde: Howard Rheingolg, Tools for Thought, The MIT Press, 2000 Neumann, John von Neumann, John von ko:존 폰 노이만 ja:ジョン・フォン・ノイマン th:จอห์น ฟอน นอยมันน์

28. joulukuuta

28. joulukuuta on gregoriaanisen kalenterin mukaan vuoden 362. päivä (363. päivä karkausvuonna). Vuodesta on jäljellä kolme päivää. Tunnetaan myös viattomien lasten päivänä. ----

Nimipäivät

:- suomalainen kalenteri: Piia :- suomenruotsalainen kalenteri: Pia :- ortodoksinen kalenteri: Domna, Vilja :- saamenkielinen kalenteri: Biijá, Piijá :- vanhemmissa kalentereissa: Lumia

Tapahtumia

- 1895 - Lumieren veljekset järjestivät Boulevard des Capucines -kahvilassa ensimmäisen elokuvanäytöksen. -->

Syntyneitä

- 1856 - Woodrow Wilson, Yhdysvaltain 28. presidentti (1913–1921)
- 1888 - F. W. Murnau, elokuvaohjaaja
- 1890 - Victor Lutze, Sturmabteilungin johtaja
- 1903 - John von Neumann, matemaatikko
- 1922 - Stan Lee, sarjakuvien käsikirjoittaja
- 1969 - Linus Torvalds, Linux-käyttöjärjestelmäytimen kehittäjä

Kuolleita

- 1984 - Sam Peckinpah, elokuvaohjaaja
- 1986 - Andrei Tarkovski, neuvostoliittolainen elokuvaohjaaja ---- Katso myös: kalenteri ~ 27. joulukuuta, 29. joulukuuta Luokka:Joulukuu -12-28 ms:28 Disember ko:12월 28일 ja:12月28日 simple:December 28 th:28 ธันวาคม

1903

Tapahtumia

- 17.-20. elokuuta - Suomen Sosialidemokraattinen Puolue (aluksi Sosialidemokraattinen Puolue Suomessa) syntyy Suomen Työväenpuolueen 2. kokouksessa Forssassa.
- 17. joulukuuta - Wrightin veljesten lentokoneen ensilento.

Syntyneitä

- 11. syyskuuta - Theodor Adorno, saksalainen filosofi ja säveltäjä
- 17. syyskuuta - Olavi Paavolainen, kirjailija
- 4. lokakuuta - Ernst Kaltenbrunner, natsijohtaja
- 16. lokakuuta - Yrjö Kokko, kirjailija

Kuolleita

- 13. marraskuuta – Yrjö Sakari Yrjö-Koskinen, historiantutkija, lehtimies, poliitikko. Luokka:1900-vuosikymmen ms:1903 ko:1903년 ja:1903年 simple:1903 th:พ.ศ. 2446

8. helmikuuta

8. helmikuuta on gregoriaanisen kalenterin mukaan vuoden 39. päivä. Vuodesta on jäljellä 326 päivää (karkausvuonna 327). ----

Nimipäivät

:- suomalainen kalenteri: Laina :- suomenruotsalainen kalenteri: Rigmor, Lillemor, Moa :- ortodoksinen kalenteri: Feodor, Heikki, Sakari :- saamenkielinen kalenteri: Láidná :- vanhemmissa kalentereissa: Berta, Eugenius, Helena, Laine, Malachias, Malakias, Malkki, Pellervo, Salomon

Tapahtumia

- 1900 - Ison-Britannian joukot hävisivät buureille Ladysmithissä, Etelä-Afrikassa.
- 2005 - Tanja Poutiainen voitti MM-hopeaa pujottelussa Bormiossa, Italiassa.

Syntyneitä

- 1405 - Bysantin keisari Konstantin XI Palaiologos
- 1828 - Jules Verne, ranskalainen science fiction -kirjailija
- 1925 - Jack Lemmon, yhdysvaltalainen näyttelijä († 2001)
- 1929 - Jouko Tyyri, suomalainen kirjailija
- 1931 - James Dean, amerikkalainen näyttelijä
- 1966 - Hristo Stoitškov, bulgarialainen jalkapalloilija

Kuolleita

- 1725 - Pietari I Suuri, Venäjän tsaari ---- Katso myös: kalenteri ~ 7. helmikuuta, 9. helmikuuta Luokka:Helmikuu -02-08 ko:2월 8일 ja:2月8日 nb:8. februar simple:February 8 th:8 กุมภาพันธ์

Matemaatikko

Matematiikka on deduktiiviseen päättelyyn perustuva looginen järjestelmä. Siinä käsitellään määriä, rakenteita, muutosta ja avaruuksia. Matemaattisen formalismin mukaan matemaatiikka on aksiomaattisesti määriteltyjen abstraktien rakenteiden tutkimista symbolisen logiikan ja matemaattisen merkintäjärjestelmän keinoin. Matematiikkaa käytetään fysikaalisten ja käsitteellisten suhteiden ilmaisemisen kielenä, jonka kielioppi ja käsitteistö on määritelty äärimmäisen tarkkaan. Tämä mahdollistaa asioiden ilmaisemisen yksikäsitteisesti. Matematiikka ei tutki ympäröivää, fysikaalista maailmaa, vaan käsitteellisiä riippuvuussuhteita. Tämän takia sitä ei yleensä lueta luonnontieteisiin. Vaikka usein matematiikan tutkimusongelmat tulevat luonnontieteistä, erityisesti fysiikasta, tutkitaan matematiikassa myös puhtaasti matematiikan sisäisiä alueita, joille ei ole (vielä) löydetty sovellusalueita millään muulla tieteenalalla. Tällaiset matematiikan sisäisten tutkimusten tulokset voivat antaa hyödyllisiä työkaluja muiden matematiikan alueiden tutkimuksissa. Matematiikan tutkija - matemaatikko - näkee matematiikan usein enemmänkin taiteena kuin tieteenä. Matemaatikolle matematiikasta voi löytyä sellaista kauneutta, jota ei muualla ole.

Yleiskatsaus

fysiikasta Sana matematiikka tulee kreikan sanasta μάθημα (máthema), joka tarkoittaa tiedettä, tietoa tai oppimista; μαθηματικός (mathematikós) tarkoittaa "halukas oppimaan". Matematiikan pääalueet syntyivät käytännön tarpeista. Laskutaito oli hyödyllinen niin kaupankäynnissä, maanmittauksessa kuin astronomisten tapahtumien ennustamisessakin. Matematiikka on siis alun perin muiden tieteiden (lähinnä luonnontieteiden) työkalu ja tutkimustulosten eksakti ilmaisuväline. Matematiikan avulla voidaan teoreettisesti tarkastella käytännössä havaittuja asioita ja tehdä näistä tutkimustuloksista johtopäätöksiä. Matematiikan pääosiksi mainitaan tavallisesti algebra, analyysi ja topologia, jotka jakaantuvat moniin osa-alueisiin. Rakenteen tutkiminen alkaa numeroista ja luvuista, joista tutuimpia ovat luonnolliset luvut ja kokonaisluvut sekä näihin liittyvät laskutoimitukset. Lukuteoria tutkii lukujen syvempiä ominaisuuksia. Yhtälöiden ratkaisemisessa tarvittavien menetelmien tutkimus johtaa abstraktiin algebraan, jossa tutkitaan algebrallisia rakenteita ja niihin liittyviä laskutoimituksia. Avaruuksien tutkiminen saa alkunsa geometriasta; ensin kehitettiin trigonometria ja euklidinen geometria. Myöhemmin näistä kehitettiin epäeuklidinen geometria. Matemaatikot loivat lukuisia välttämättömiä käsitteitä tietokoneita kehitettäessä; näistä kehittyi edelleen informaatioteoria.

Peruskäsitteitä

:aksiooma - apulause - funktio - joukko - kommutatiivisuus - kunta - lause - lemma - luku - numero - osajoukko - otaksuma - relaatio - rengas - ryhmä - teoreema - yhtälö

Alkioita eri avaruuksissa

:algebrallinen luku - alkuluku - imaginaariluku - irrationaaliluku - kokonaisluku - kompleksiluku - luonnollinen luku - matriisi - murtoluku - rationaaliluku - reaaliluku - transsendenttiluku - vektori

Tutkimusalueita

:algebra - analyysi - aritmetiikka - diskreetti matematiikka - fraktaaligeometria - funktioteoria - geometria - joukko-oppi - lineaarialgebra - logiikka - lukuteoria - numeeriset menetelmät - peliteoria - ryhmäteoria - tilastotiede - todennäköisyys - topologia - verkko- eli graafiteoria

Kuuluisia teorioita, lauseita ja otaksumia

- De Moivren kaava
- Eulerin lause
- Fermat'n suuri lause
- Goldbachin väittämä
- Poincarén väittämä
- Pythagoraan teoreema
- Riemannin hypoteesi

Katso myös

- Tiede ja matematiikka
- Luettelo matemaatikoista
- Luettelo ratkaisemattomista matemaattisista ongelmista
- digitaalinen signaalinkäsittely
- mallintaminen

Kirjallisuutta

- Carl Boyer: Tieteiden kuningatar, matematiikan historia osat I ja II. Art House, 2000. ISBN 951-884-159-4

Linkkejä

- [http://www.makupalat.fi/matema.htm#matematiikka Makupalat-linkkikirjaston matematiikkalinkit]
- [http://matta.hut.fi/matta/index_fi.shtml TKK:n matematiikan tietokoneavusteisen opetuksen MatTa-projekti]
- [http://solmu.math.helsinki.fi/ Matematiikkalehti Solmu] Luokka:Matematiikka als:Mathématiques ja:数学 ko:수학 ms:Matematik simple:Mathematics th:คณิตศาสตร์ tokipona:sona nanpa zh-cn:数学 zh-tw:數學

Joukko-oppi

Joukko-oppi on saksalaisen matemaatikon Georg Cantorin 1800-luvun lopulla kehittämä matematiikan haara. Se on nykyisen matematiikan perustava osa. Joukko-oppi jaetaan tavallisesti kahteen osaan: naiivi joukko-oppi ja aksiomaattinen joukko oppi.

Aksiomaattinen joukko-oppi

Nykyisin eniten tutkittu ja käytetty joukko-opin aksiomaattinen järjestelmä on Zermelo-Fraenkelin aksioomat, lyhenne ZF. Usein aksioomien joukkoon lisätään myös valinta-aksiomi C, jolloin käytetään lyhennettä ZFC. Aksioomia on kymmenen: # Samuusaksiomi: Kaksi joukkoa ovat samat jos ja vain jos niillä on samat alkiot. # Tyhjän joukon aksiomi: On olemassa alkioton joukko. Merkitsemme tätä tyhjää joukkoa

\

. # Pariaksiomi: Jos

x

y

ovat joukkoja, niin myös

\

on joukko, joka sisältää vain alkiot

x

y

. # Unioniaksiomi: Jokaista joukkoa

x

kohti on olemassa joukko

y

, jonka alkiot ovat samat kuin joukon

x

alkiot. # Äärettömyysaksiomi: On olemassa sellainen joukko

x

, että

\

x

:n alkio ja aina kun

y

x

:n alkio, niin on myös unioni

y \cup \

. # Separaatioaksiomi (tai osajoukkoaksiomi): Jokaista joukkoa ja jokaista propositiota (ehtoa, relaatiota)

P(x)

kohti on olemassa sellainen alkuperäisen joukon osajoukko, joka sisältää täsmälleen ne joukon

x

alkiot, joille

P(x)

pätee. # Korvausaksiomi: Jokaista joukkoa ja kuvausta, joka määritellään formaalisti relaationa

P(x,y)

missä ehdosta

P(x,y)

P(x,z)

seuraa

y = z

, kohti on olemassa joukko, joka sisältää täsmälleen alkuperäisen joukon alkioiden kuvat. # Potenssijoukkoaksiomi: Jokaisella joukolla on potenssijoukko eli sen kaikkien osajoukkojen joukko. Se on: jokaista joukkoa

x

kohti on olemassa joukko

y

, joka sisältää vain kaikki

x

:n osajoukot. # Säännöllisyysaksiomi: Jokainen epätyhjä joukko

x

sisältää sellaisen alkion

y

, että

x

y

ovat erillisiä joukkoja. # Valinta-aksiomi: (Zermelon versio) Jokaista keskenään erillisten joukkojen joukkoa

x

kohti on olemassa joukko

y

joka sisältää täsmälleen yhden alkion jokaisesta

x

:n alkiosta.
- ja:集合論 th:ทฤษฎีเซต

Tietojenkäsittelytiede

Tietojenkäsittelytiede (engl. computer science, suomeksi joskus myös tietojenkäsittelyoppi) on tieteenala, joka tutkii tietotekniikkaan ja sen käyttöön liittyviä ongelmia. Tietojenkäsittelytiedettä opetetaan ja tutkitaan yleensä yliopistojen luonnontieteellisissä tiedekunnissa. Alkujaan se on vahvasti sidoksissa matematiikkaan, mutta nykyisin myös moniin muihin tieteisiin, kuten liiketaloustieteeseen, erityisesti organisaatiotutkimukseen. Tällöin siitä toisinaan käytetään nimeä tietojärjestelmätiede. Tämän lisäksi esimerkiksi käytettävyystutkimus liittyy läheisesti psykologiaan ja bioinformatiikka mm. biologiaan.

Tutkimuskohteita

Seuraavassa on luettelo joistain tietojenkäsittelytieteen tutkimuskohteista. (Listatut osa-alueet saattavat olla osin päällekkäisiä, ja lisäksi kaikkien alojen suomenkieliset nimet eivät ole vakiintuneita.)
- Algoritmit
- Bioinformatiikka
- Hajautetut järjestelmät
- Kieliopit ja niiden ilmaisuvoima.
- Käytettävyys
- Käyttöjärjestelmät
- Laskettavuus, miten vaativa jonkin ongelman ratkaisu tietokoneella on
- Ohjelmointikielet
- Ohjelmistotekniikka
- Rinnakkaisuus
- Tekoäly
- Tietojärjestelmät
- Tietokannat
- Tietoliikenne

Opetus ja tutkimus Suomessa

Suomessa tietojenkäsittelytiedettä opetetaan ja alan tutkimusta harjoitetaan mm. seuraavissa yliopistoissa.
- Helsingin yliopisto (tietojenkäsittelytieteen laitos [http://www.cs.helsinki.fi/])
- Joensuun yliopisto (tietojenkäsittelytieteen laitos [http://www.cs.joensuu.fi/])
- Jyväskylän yliopisto (informaatioteknologian tiedekunta [http://www.infotech.jyu.fi/] - tietojenkäsittelytieteiden laitos [http://www.cs.jyu.fi/])
- Kuopion yliopisto (tietojenkäsittelytieteen laitos [http://www.cs.uku.fi/])
- Oulun yliopisto (tietojenkäsittelytieteiden laitos [http://www.tol.oulu.fi/])
- Tampereen yliopisto (tietojenkäsittelytieteiden laitos [http://www.cs.uta.fi])
- Turun yliopisto (informaatioteknologian laitos [http://www.it.utu.fi/])
- Vaasan yliopisto (tietotekniikan laitos [http://www.uwasa.fi/itt/tite/]) Myös kaikissa Suomen teknillisissä yliopistoissa voi opiskella tietojenkäsittelytieteen alaan kuuluvia oppiaineita.
- Teknillinen korkeakoulu (tietotekniikan osasto [http://www.hut.fi/Yksikot/Tieto/] - tietojenkäsittelyopin laboratorio [http://www.cs.hut.fi/])
- Tampereen teknillinen yliopisto (tietotekniikan osasto [http://www.cs.tut.fi/])
- Lappeenrannan teknillinen yliopisto (tietotekniikan osasto [http://www.it.lut.fi/])
- Oulun yliopisto (sähkö- ja tietotekniikan osasto [http://www.ee.oulu.fi/])
- Åbo Akademi (institutionen för informationsbehandling [http://www.cs.abo.fi/]) Huomioitavaa on, että alan nimeämiskäytännöt ja jaottelu osa-alueisiin vaihtelevat. Monissa oppilaitoksissa – etenkin teknillisissä yliopistoissa – "tietojenkäsittelytiede" (tai "tietojenkäsittelyoppi") katsotaan suppeaksi osaksi laajempaa "tietotekniikan" tai "informaatioteknologian" kokonaisuutta. Monialaisissa yliopistoissa "tietojenkäsittelytiede" sen sijaan on usein laaja käsite, samoin kuin englannin computer science. Luokka:Tietojenkäsittelytiede Luokka:Tietotekniikka ko:컴퓨터 과학 ja:情報工学 simple:Computer Science th:วิทยาการคอมพิวเตอร์ zh-tw:計算機科學 zh-cn:计算机科学

Taloustiede

Taloustiede tutkii perinteisen määritelmän mukaan niukkojen ja hyödyllisten resurssien allokointia.

Taloustieteen jaottelu

Yleisimmin taloustieteet jaetaan mikrotalouteen ja makrotalouteen. Edellinen selvittää lainalaisuuksia ihmisten tai ryhmien tarkoitushakuisessa käyttäytymisessä ja lähtee metodologisesta individualismista. Jälkimmäinen luottaa aggregatiiviseen lähestymistapaan, ja etsii lainalaisuuksia kansantalouden suuren mittakaavan tunnusluvuista. Suuren osan viime vuosikymmeniä tutkimuksen kohteena on ollut mikro- ja makrotaloustieteiden yhdistäminen. Konsensus nykyään on, että kaikella hyvällä makrotaloustieteellä on vahvat mikrotaloustieteelliset perusteet. Osa taloustieteen haaroista ei istu helposti jaotteluun. Hankalasti sijoiteltavia ovat esimerkiksi kansainvälinen taloustiede, ympäristötaloustiede, työmarkkinoiden tutkimus l. työn taloustiede, hyvinvointitaloustiede, institutionaalinen taloustiede ja rahoitusteoria. Jotkin haarat, kuten aluetaloustiede, liittyvät oleellisesti sekä mikro- että makrotaloustieteeseen. On olemassa myös näkökulmia, joissa keskitytään tietynlaiseen analyysiin:
- Ekonometria tutkii kansantalouden tunnuslukuja erillisenä taloudessa vaikuttavista mekanismeista, usein tietotekniikan ja vahvojen matemaattisten mallien avulla.
- Kokeellinen taloustiede ja behavioraalinen taloustiede ovat viimeisen parinkymmenen vuoden aikana alkaneet soveltaa sosiaalipsykologian menetelmiä rakentaakseen mikrotaloustieteelle empiirisesti perustellun pohjan
- Peliteoria formalisoi tiettyjä sääntöjä seuraavan vuorovaikutuksen tavoitteellisten päätöksentekijöiden välillä, ja luo näin tiukempaa matemaattista pohjaa mikrotaloustieteelle Makrotalousteorian koulukuntia:
- Uusklassinen taloustiede
- Monetarismi
- Itävaltalainen taloustiede
- Keynesiläisyys
- Marxismi Artikkeleita mikrotalousteoriasta:
- Kysyntä ja tarjonta
- Niukkuus
- Vaihtoehtoiskustannus eli rikotun ikkunan ongelma
- Markkinahäiriö
- Peliteoria

Talousteoria

Taloudellinen toiminta on inhimillisten tarpeiden tyydyttämistä. Näitä tarpeita ovat muun muassa:
- fysiologiset tarpeet (ruoka, juoma, lepo)
- turvallisuuden tarpeet (asunto)
- yhteenkuuluvuuden ja rakkauden tarpeet
- arvostuksen ja vaikutusvallan tarpeet
- itsensä toteuttamisen tarpeet Kaikkia tarpeita ei kyetä tyydyttämään ja ihmiset luovat uusia tarpeita sitä mukaa, kun vanhoja tyydytetään. Täten vallitsee voimavarojen niukkuus. Niukkuudella tarkoitetaan tarpeiden ja niiden tyydyttämismahdollisuuksien välistä jännitettä. Voimavarojen eli resurssien hyödyntämisellä (tuotanto) saadaan tarpeita ja haluja tyydyttäviä hyödykkeitä, kuten aineellisia (autoja, ruisleipää) tai aineettomia (koulutusta, parturipalveluksia). Hyödykkeet voivat tyydyttää tarpeita välittömästi (esim. kulutushyödykkeinä kuten ruisleipä tai henkilöauto) tai välillisesti muiden hyödykkeiden tuottamistarkoituksessa (esim. pääomahyödykkeinä kuten kuorma-auto tai tietokone). Tuotannossa käytettäviä voimavaroja eli tuotannontekijöitä ovat: #inhimilliset voimavarat: työvoima ja siihen liittyvä tieto #tuotetut tuotannontekijät = (reaali)pääoma: rakennukset, koneet, puolivalmisteet jne. #"maa" eli maaomaisuus ja luonnonvarat: malmi, metsät, vilja jne. Pääomalla ei yleensä taloustieteessä tarkoita rahaa, vaan reaalipääomaa. Pääoma ei ole välituote, vaan tuotannontekijä. Yleensä kansantalouden kokonaistuotanto (tuotos, hyödykkeiden määrä) lasketaan vuosittain, esim. bruttokansantuotos (BKT) vuonna 2004 on noin 150 mrd euroa. Pääomahyödykkeet (koneet, rakennukset) ovat pitkäkestoisia, ts. niitä voidaan käyttää usean vuoden aikana. Välituotteiden ajatellaan sen sijaan kuluvan loppuun vuoden sisällä eli ne ovat lyhytkestoisia. Hyödykkeitä lähes rajaton määrä + voimavarojen yhdistäminen usealla tavalla -> valinta Voimavarojen kohdentamisen ongelma eli allokaatio-ongelma: #Mitä hyödykkeitä tuotetaan ja kuinka paljon? #Miten ne tuotetaan, kuka tuottaa ja mitä tuotannontekijöitä käyttäen ja niitä yhdistäen? #Kenelle tuotetaan? Taloustiede yleensä jaetaan kansantaloustieteeseen ja liiketaloustieteeseen.

Katso myös

- Taloustieteiden perusta Luokka:Taloustiede Luokka:Yhteiskuntatiede

Budapest

Budapest [budopäšt] on Unkarin pääkaupunki ja maan talouden, teollisuuden ja kaupan tärkein keskittymä. Kaupungissa on 1,7 miljoonaa asukasta (2003). Tonava virtaa keskustan halki 260-500 metriä leveänä jakaen sen läntiseen Budaan ja itäiseen Pestiin.

Historiaa

Roomalaisilla tiedetään olleen siirtokunta nykyisen Budapestin alueella 100-luvulla. Valleista on nähtävissä edelleenkin jäännöksiä kaupungissa. Kuningas Matias Corvinus linnoitti 1400-luvulla Budan keskiaikaisen osan ja teki siitä Unkarin pääkaupungin. 1500 - 1600 -luvuilla kaupunki oli turkkilaisvallan alla. Budan, Óbudan ja Pestin kaupungit yhdistyivät 1872 Budapestiksi, josta tuli Unkarin hallinnon keskus. Kaupunki on kohdannut historian aikana monta kertaa hävityksen, jo 1200-luvulla mongolien taholta ja nyt viimeksi toisen maailmansodan pommituksissa, jolloin muun muassa kaikki sillat tuhoutuivat. Unkarin kansannousun aikaan 1956 Budapest oli liikehdinnän keskus.

Asukasmäärän kehitys

1800: 54 200 asukasta
1830: 102 700
1850: 178 000
1880: 370 800
1900: 733 400
1925: 957 800
1990: 2 016 100
2003: 1 719 343

Liikenne

Pestin metro vuodelta 1895 on maailman toiseksi vanhin Lontoon metron jälkeen.

Linkkejä

- [http://english.budapest.hu/ Budapestin viralliset sivut (englanniksi)]
- [http://www.budapestinfo.hu/en/ Turistisivut (englanniksi)] Luokka:Pääkaupungit Luokka:Unkarin kaupungit ko:부다페스트 ja:ブダペスト simple:Budapest th:บูดาเปสต์

Ydinase

pudotetun atomipommin muodostama sienipilvi]] sienipilvi terästornissa Alamogordossa, New Mexicossa. Testi tunnettiin nimellä Trinity.]] Ydinase on ase, joka saa räjähdysvoimansa ydinreaktiosta, ja on räjähdysvoimaltaan nykyisistä aseista tehokkain. Suurin osa ydinaseen tuhovoimasta on peräisin paine- ja kuumuusvaikutuksesta. Näiden lisäksi ydinaseilla on merkittävä, joskin yleensä tuhovoimaltaan edellä mainittuja vähäisempi säteilyvaikutus. Säteilyvaikutus voi aiheuttaa altistuneessa väestössä sairauksia, kuten säteilysairautta tai syöpää, tai radioaktiivisella laskeumalla voidaan tehdä jonkin alueen käyttö ja kauttakulku mahdottomaksi määräajaksi. Yhdysvalloilla, Venäjällä, Isolla-Britannialla, Ranskalla, Kiinalla, Intialla ja Pakistanilla on ydinaseita. Yleisesti tunnettua on, että myös Israelilla on hallussaan ydinase(ita), mutta valtio ei ole sitä virallisesti tunnustanut. Israelin ydinaseohjelman paljasti Mordechai Vanunu. Etelä-Afrikka on vapaaehtoisesti luopunut ydinaseistaan. Myös pitkään epäiltiin että Pohjois-Korealla olisi ydinase. Nykyään Pohjois-Korea väittää valmistaneensa ydinpommin, mutta ei ole tehnyt ydinkoetta, joten täyttä varmuutta asiasta ei ole. Ydinaseita on käytetty taistelutoimissa vain kaksi kertaa, molemmilla kerroilla Yhdysvaltain toimesta Japania vastaan toisen maailmansodan loppuvaiheissa: Hiroshimassa (Little Boy 'Pikku poika') ensimmäinen pudotettiin 6.8.1945 ja toinen Nagasakissa (Fat Man, 'Lihava mies') 9.8.1945. Poliittisena perusteluna oli Japania vastaan käytävän sodan lyhentäminen ja omien tappioiden pienentäminen.

Fissiopommit

Atomipommit saavat räjähdysvoimansa fissiosta, jossa raskaat ytimet (uraani tai plutonium) hajoavat kevyemmiksi, kun niitä pommitetaan neutroneilla. Ytimien halkeamisessa syntyvien neutronien halkaistessa jälleen uusia ytimiä syntyy räjähdysmäinen ketjureaktio, jossa vapautuu suunnattomasti energiaa. Toisinaan atomipommilla tarkoitetaan juuri fissiopommia, toisinaan sillä tarkoitetaan mitä tahansa ydinasetta. Tämä sotkee jonkin verran käsitteitä.

Fissiopommin fysikaaliset perusteet

Atomipommi perustuu ydinreaktioon. Atomiytimissä tapahtuu muutoksia, jos niitä pommitetaan sopivan energian omaavilla hiukkasilla, yleensä neutroneilla. Joissain tapauksissa atomi absorboi tämän vapaan neutronin ja tulee itse epävakaaksi. Silloin atomi halkeaa, ja lähettää säteilyä ja uusia vapaita neutroneita, jotka puolestaan rikkovat lisää ytimiä. Raskaimmat atomiytimet halkeavat helpoimmin, koska ne ovat luonnostaan epävakaita. Varsinainen räjähdys johtuu siitä, että lähinnä valtavan röntgensädepulssin takia ympäröivä ilma kuumenee nopeasti, joten se laajenee räjähdysmäisesti ja lähettää šokkiaallon. Atomipommin räjähdys havaitaan välähdyksenä, jota seuraa tulipallon näkyminen. Atomipommin tulipallon lämpötila on kymmenen miljoonaa astetta. Suinkaan kaikki aineet eivät fissioidu eli halkea pommitettaessa neutroneilla, vaan ainoastaan raskaimmat aineet. Kevyempien aineiden siepatessa neutroneja syntyy muun muassa uusia alkuaineita. On muutamia fissiopommikelpoisia aineita: luonnossa esiintyy uraania (U), ja ydinreaktorissa voi tuottaa plutoniumia (Pu). Muitakin vastaavia aineita on, mutta niitä ei tiedetä käytetyn ydinaseissa.

Isotoopit

plutonium Isotoopit ovat alkuaineiden eri painoisia alalajeja, jotka eroavat toisistaan ytimessä olevien neutronien määrän perusteella. Uraanilla on useita isotooppeja, joista vain tietyt sopivat ydinpolttoaineeksi tai pommimateriaaliksi. Uraaniatomissa on 92 protonia ja plutoniumissa 94. Luonnonuraani sisältää pääasiassa kahta isotooppia, uraani-238:a ja uraani-235:a. Halkeamiskelpoinen uraani-235 (U-235) on harvinaista luonnonuraanissa: siinä sitä on vain noin 0,7 %. Myös U-238 halkeaa, mutta vain nopeilla neutroneilla, joita ei voida tuottaa kuin esimerkiksi fuusioreaktiossa, joka taas vaatii syttyäkseen atomipommin. Luonnon neutronit ovat pienienergisiä, kuten myös uraanifission vapauttamat neutronit. Jotta uraani kelpaisi atomipommiin, sitä on rikastettava siten että se sisältää halkeamiskelpoista U-235:ta ainakin noin 93,5 %. Yli 80 % rikastettua uraania sanotaan vahvasti rikastetuksi uraaniksi. Jotta ketjureaktio olisi jossain uraanikappaleessa mahdollinen, on oltava riittävä määrä halkeamiskelpoista uraani-235:ta. Tätä määrää sanotaan kriittiseksi massaksi. Tämä siksi, etteivät ensimmäisen halkeamisen tuloksena olevat neutronit karkaa uraanikimpaleesta jatkamatta ketjureaktiota. Jos ensimmäisen halkeamisen kaikki neutronit sattumalta karkaavat uraanista ulos, tulee kuitenkin joskus jokin neutroni, joka käynnistää ketjureaktion.

Kriittinen massa

:Pääartikkeli: Kriittinen massa Puhtaalle U 235:lle kriittinen massa on noin 52 kg. Tämä vastaa 17 cm läpimittaista palloa. 93,5-prosenttiselle aseluokan uraanille kriittinen massa on 56 kg. Jos uraani kutistetaan räjähteillä tiheäksi, kriittinen massa pienenee 8 kg:aan. Vastaava massa plutoniumille on noin 4 kg. Hiroshiman pommissa käytettiin 80-prosenttisesti rikastettua uraania, jonka kriittinen massa on 60 kg. Plutonium-239:lle kriittinen massa on vain noin 11 kg. Aseluokan plutoniumiin suositellaan plutonium-239:ää (Pu-239), jonka puhtausaste on yli 90 %. 13—35 kg:sta plutoniumoksidia voi tehdä alkeellisen ydinaseen, jonka räjähdysteho on pieni ja vaikeasti ennustettava, korkeintaan 0,1—1,0 kt. Plutoniumin kriittinen massa vaihtelee sen isotooppikoostumuksen mukaan. Ns. reaktoriluokan plutoniumille se lienee 13—18 kg, ja puhtaalle Pu-239:lle 10—11 kg. Jos plutoniumkappale ympäröidään 15 cm paksulla luonnonuraanikerroksella, kriittinen massa alenee hieman yli 4 kg:aan. Nykyaikaisilla puristustekniikoilla pommissa tarvitaan aseluokan plutoniumia aseessa vain 2—4 kg ja reaktoriluokankin 5 kg. Kriittistä massaa kasvattavat halkeamiskelpoisessa aineessa olevat satunnaiset epäpuhtaudet ja "väärät" isotoopit sekä neutroneita imevät aineet. Jos U-235-kappaletta ympäröi berylliumista koostuva riittävän paksu neutroniheijastin, kriittinen massa pienenee 15 kg:aan. Fissioituvaa ainetta tihentää atomipommissa yleensä tavanomainen räjähdys.

Pommin koon rajoitukset

Kriittinen massa Fissiopommia ei voi rakentaa rajattoman suureksi, koska suuret pommit vaativat enemmän fissioituvaa ainetta kuin "normaalit" atomipommit. Fissioituvan aineen määrän kasvaessa tulee yhä vaikeammaksi estää ennenaikainen fissio pommin räjähdys. Jos fissioreaktio alkaa liian aikaisin, pommin räjähdysteho jää pieneksi. Toisaalta suurta uraanimäärää on vaikeampi pitää pienehkössä tilavuudessa alikriittisenä. Fissiopommin voiman käytännön yläraja lienee 500 kt. Pommi ei voi myöskään olla rajattoman pieni koska silloin kriittinen massa jää saavuttamatta. Pienin tuotettu ydinase oli USAssa valmistettu fissiopommi "Davy Crockett" ja sen teho oli alle 0,1 kt.

Fissiopommin toiminta

Davy Crockett Uraanipommin rakenne on yksinkertainen. Pommin runkona on putki. Putken toisessa päässä on painava uraanikappale, ja toisessa kevyempi, joka ammutaan räjähdyspanoksella isompaan kappaleeseen kiinni. Isommassa kappaleessa on pienemmän kappaleen kokoinen lovi. Kriittinen massa saavutetaan, kun pienempi kappale iskeytyy paikalleen ja ketjureaktio alkaa. Molemmat kappaleet on joskus kuorrutettu sopivalla tavalla neutroneja heijastavalla aineella (mm. beryllium, volframi, luonnonuraani). Mukana voi olla myös poloniuminen erillinen neutronilähde, mutta se ei ole välttämätön. Hiroshiman pommi pohjautui tähän tykkityyppiseen rakenteeseen, joka on helppo rakentaa. Tätä rakennetta kehiteltäessä ei tarvita suuria määriä monimutkaisia testejä. Plutoniumpommi on vaikeampi valmistaa, koska tykkityyppisessä plutoniumpommissa ketjureaktio pyrkii alkamaan liian aikaisin ja tuottaa vain pienen räjähdyksen. Ketjureaktion alku johtuu fissiokelpoisen Pu-239:n seassa olevan Pu-240:n ja muiden plutoniumin isotooppien itsestään tapahtuvasta fissiosta. Pu-240 on siis niin epävakaa, että se pystyy fissioitumaan ilman neutronipommitusta. Tämä neutronituotto on ongelma tehokkaan plutoniumpommin suunnittelijalle. Tykkityyppinen rakenne plutoniumpommissa on teoriassa mahdollinen, mutta silloin pommi kasvaa liian suureksi ja raskaaksi. Plutoniumpommissa kutistetaan räjäyttämällä ontto plutoniumpallo niin pieneksi ja tiheäksi, että ketjureaktio alkaa. Tällä menetelmällä kriittinen massa saavutetaan 1/10:llä siitä ajasta mikä tykkityyppisellä. Plutoniumpommi "räjähtää sisään" aluksi, eli siinä tapahtuu ns. imploosio, eksploosion eli räjähdyksen vastakohta. Imploosiomenetelmässä on käytännön ongelmana se, että plutoniumkappaleen kutistavan šokkiaallon on oltava tarkoin pallomainen, joten pommi on koottava alle millimetrin tarkkuudella. Räjähde on sytytettävä useista kohdin tarkoin samanaikaisesti. Koska pommissa on useita sytyttimiä, syntyy monta erillistä toistensa kanssa ristiin menevää shokkiaaltoa. Eri sytytyspaikoista lähtevät shokkiaallot on siis yhdistettävä. Tämä tapahtuu käyttämällä kahta räjähdysainetta. Toisessa shokkiaalto etenee nopeasti, toisessa hitaasti. Hidas aine on sisempänä ja nopea, jossa sytytys tapahtuu, ulompana. Näistä kahdesta kootaan pallon osa, "linssi". Hidas aine on karkeasti ulospäin osoittava pehmeä kartio. Näiden rajapinta taittaa shokkiaaltoa rajapintaa vastaan kohtisuorassa olevaan suuntaan, normaaliin päin. Kun rajapinta on muotoiltu oikein, shokkiaalto saadaan keskitettyä kuten valonsäteet linssillä menemään pommin keskusta kohti. Eri imploosiorakenteissa on vaihteleva määrä linssejä. Linssien sisällä on vielä ohuehko nopean räjähteen kerros, vahvistin. Linssien jälkeen on oltava yleensä shokkiaaltoa vahvistava nopean räjähteen pallomainen kerros tai toinen linssikerros. Teoriassa imploosio on yksinkertainen, mutta sen toteuttaminen käytännössä vaikeaa. USA käytti 1944—45 imploosiomenetelmän kehittämiseen tuhansia henkilötyövuosia. Nykyään tehtävä on helpompi, imploosiota voi simuloida supertietokoneilla. Räjähdysaine on sytytettävä monilla eri puolilla tarkoin yhtäaikaisesti. Plutoniumydintä ympäröi räjähdysaaltoa (šokkiaaltoa) tasaava aine, ja sen keskellä on neutronilähde. Imploosiomenetelmää voidaan tietysti käyttää myös uraanipommin tekemisessä. Yleensä atomipommia kehittelevä maa joutuu testaamaan imploosiota laboratoriossa. Alamogordossa räjäytetty koelataus ja Nagasakin pommi "Fat Man" pohjautuivat imploosioon. Imploosio toteutetaan yleensä eri "räjähdysainelinsseillä", joissa on kaksi räjähdysainetta. Imploosiopommi on oikein tehtynä voimakkaampi kuin tykkityyppinen pommi, koska siinä fissioituvan aineen tiheys kasvaa suuremmaksi kuin tykkityyppisessä. Huonosti tehty imploosiopommi on pienitehoinen, sen voima voi olla muutamista tonneista yhteen kilotonniin. Plutoniumpommin pohjamateriaali on myrkyllistä ja kemiallisesti reaktiivista ja siksikin vaikeaa käsitellä. Plutoniumiin lisätään yleensä galliumia, jotta se säilyisi sopivassa metallin muodossa, delta-faasissa, ja se kuorrutetaan sopivalla aineella, esim. kullalla, jottei gallium reagoisi ympäristön kanssa. Plutonium-240:n itsestään tapahtuva eli spontaani hajoaminen lämmittää plutoniumia. Lämpeneminen voi olla pommia rakentavalle ongelma, jos lämpöä ei johdeta pois. Imploosiopommeissa on onton plutoniumpallon välissä kaksi kerrosta: sisempänä alumiini-, beryllium- tai alumiiniberylliumseoskerros ja luonnonuraanikerros. Sisempi kerros on pienitiheyksistä, ulompi suuritiheyksistä. Sisempi heijastaa šokkiaaltoa takaisin ja pienentää sen jälkeen tapahtuvaa paineen laskua, ulompi pitää pommia koossa ketjureaktion alkaessa. Näin pommin voima kasvaa. Räjähdekerros koostuu räjähdelinsseistä, jotka on liitetty yhteen jalkapallomaisesti: esim. 20 kuusikulmiota, 12 viisikulmiota. Linssissä on hitaan räjähteen kartio, joka osoittaa ulospäin, ja sisäänpäin osoittava nopean räjähteen kartiomainen kolo, joka sopii hitaaseen räjähteeseen saumattomasti. Linssejä saattaa olla kaksi kerrosta päällekkäin. Sytytys tapahtuu esim. voimakkaalla virralla räjähtävällä langalla. Sytyttiminä käytetään krytroneja, jotka pystyvät kytkemään 4000 voltin voimakasvirtaisen pulssin muutamassa sekunnin miljardisosassa. Parhaaksi pommin kuorimateriaaliksi on todettu luja alumiiniseos duralumiini (dural). Näin pallomaisen plutoniumpommin (esimerkkinä Fat Man) rakenne on seuraava: # neutronilähde, esim. beryllium/polonium 1 cm, 7 g # ontto plutoniumpallo 4,5 cm, 6,2 kg # neutroniheijastin: alumiini ja boori 11,5 cm, 120 kg # tehostin: luonnonuraani 23 cm, 120 g # paksu räjähdekerros sytyttimineen 65 cm, 2500 kg. Atomipommi on toteutettu myös muuttamalla räjähteellä soikean plutoniumkappaleen muoto räjähdyksellä pallomaiseksi. Plutonium on tässä lieriömäisen räjähdekappaleen sisällä. Tämä ratkaisu on verraten harvinainen. Atomipommin räjähtäessä vain pieni osa kriittistä massaa vastaavasta määrästä vapauttaa energiaa haljetessaan. Fat Manille tämä oli vain 1,4 % ja parhaimmille pommeille 20 %. Koska on vaikeaa pitää suurta määrää fissioituvaa ainetta pienessä tilavuudessa, atomipommin käytännön raja räjähdysvoimalle on muutamia satoja kilotonneja.

Muut räjähdetyypit

Fuusiopommit

:Pääartikkeli: Vetypommi. Fuusiopommit saavat räjähdysenergiansa keveiden aineiden (vety tai helium) fuusioituessa raskaammiksi aineiksi vapauttaen suuren määrän energiaa. Näitä pommeja kutsutaan yleensä vetypommeiksi tai lämpöydinpommeiksi. Käytännössä fuusiopommin yhteydessä tarvitaan aina myös fissiopommia, joka synnyttää fuusioon tarvittavan korkean lämpötilan. Fuusiopommi on fissiopommia räjähdysvoimaltaan huomattavasti tehokkaampi. fuusio

Fuusiopommin toiminta

#Musta: pommin kuori #Keltainen: säteilykanava, esim. polystyreeniä #Punainen: fissiokelpoinen aine #Harmaa: tavanomainen räjähde #Oranssi: fissioaineen suojus #Vaaleanpunainen: fuusioituva aine #Valkoinen: tyhjää Vasemmalla puolella on fissiovaihe, oikealla fuusiovaihe. Fuusiovaiheen keskellä oleva ontto fissioituva ainesauva on ns. sytytystulppa. Ideana on se että fissiopommin aiheuttama pamaus luo riittävän suuren paineen ja kuumuuden fuusioreaktion alkamiselle.

Kiihdytetty fissiopommi

Kiihdytetyt fissiopommit perustuvat siihen, että fissiopommissa fissioituvan aineen keskelle sijoitetaan pieni määrä fuusioituvaa ainetta, josta lähtevä neutronisäteily saa aikaan lisää fissiota pommin ytimessä kasvattaen räjähdystehoa noin kaksinkertaiseksi. Itse fuusio tuottaa lisäystä räjähdystehoon vain häviävän pienen määrän.

Kobolttipommi

Kobolttipommien kuoret on valmistettu koboltista, joka räjähdyksessä muuttuu radioaktiiviseksi. Tarkoituksena on tehdä pommin laskeumasta myrkyllisempi, ja saastuttaa ympäristöä pitempään. Puhutaan "suolatuista pommeista". Vaikutuksen saamiseksi eri pituisille ajoille kuoriin on käytetty myös mm. sinkkiä. Mikäli kobolttipommi räjäytettäisiin korkealla ilmakehässä, koboltti muuttuisi pieniksi hiukkasiksi ja saastuttaisi maapallon hyvin laajalti hiukkasten levitessä tuulten mukana. Koboltin puoliintumisajan ollessa noin 50 vuotta siltä suojautuminen kokonaan esimerkiksi sulkeutumalla säteilysuojiin olisi mahdotonta.

Neutronipommi

:Pääartikkeli: Neutronipommi Neutronipommi antaa fissiossa vapautuvien neutronien karata pommista, mikä lisää säteilyvaikutusta huomattavasti. Tämä suuntaa pommin tuhovaikutuksen entistä selkeämmin elollisia olentoja kohtaan.

"Likaiset pommit"

:Pääartikkeli Likainen pommi Likaiset pommit eli radiologiset aseet ovat aseita, joissa tavanomainen räjähdys levittää radioaktiivista ainetta ympäristöön. Vaikutus on sama kuin ydinaseen radioaktiivisella laskeumalla. Kyse ei ole siis varsinaisesta ydinaseesta. Likainen pommi soveltuu hyvin terroristin aseeksi, sillä radioaktiivinen säteily pieninäkin määrinä lisää pommin kauhuvaikutusta. Periaatteessa likainen pommi voi saastuttaa jonkun alueen asumiskelvottomaksi kymmeniksi vuosiksi ja lisätä syöpäriskiä laajemmalla alueella.

Ydinaseen merkityksestä

Ydinase on ollut tähän mennessä ainoa ase, jota ei ole käytetty sen jälkeen, kun se on ollut vähintään kahden maan hallussa. Aikanaan muun muassa jalkajousta, konekivääriä ja ruutia tehokkaampia räjähdysaineita pidettiin aseina, jotka joko vaikuttaisivat sodankäynnin loppumiseen tai joiden käyttö "sivistyneiden" maiden välillä olisi tuomittavaa. Japanissa ruutiin perustuvien aseiden omistaminen kiellettiin 1600-luvulla kuolemanrangaistuksen uhalla. Miksi ydinaseet ovat olleet tällainen poikkeus? Selityksenä on esitetty sitä, että ydinase on aivan liian voimakas ase, jos sodalla pyritään saavuttamaan jotakin muuta kuin koko ihmiskunnan itsemurha. Sodankäynnin väline (ydinase) on joutunut ristiriitaan sodankäynnin päämäärän (jonkin asian saavuttaminen) kanssa. Siis jos Ydinsota syttyy, vaikutuksena on se että luultavasti valtio kärsii sodassa niin paljon ettei kykene ehkä koskaan toipumaan siitä vaikka olisikin voittaja. Veteraanidiplomaatti Keijo Korhosen mukaan kyse onkin pikemminkin poliittisista kuin sotilaallisista aseista. Tähän liittyen USA:n halun taustaksi rajoittaa joukkotuhoaseita on esitetty sitä, että se rajoittaa USA:n toimintamahdollisuuksia maailmassa. Edelleen Mao Zedongin kerrotaan sanoneen, että kymmenellä ydinaseella Kiina saavuttaisi koskemattomuuden. Ilmiö näkyy myös USA:n ja Pohjois-Korean suhteissa. Kiinalainen sananlasku sanoo, että kun ilmiö saavuttaa ääripäänsä, sen suunta vaihtuu. Tämä tarkoittaisi edelliseen liittyen siirtymistä ydinaseista täsmäaseisiin, tuhon kasvamisesta vaikutuksen kasvamiseen, tappamisesta ja lopulta tuhosta tietoon. Ydinaseet liittyvät myös siihen, että ihminen on aina pyrkinyt rajoittamaan väkivaltansa (sodankäyntinsä) vaikutuksia. Ydinaseriisunnasta on tullut merkittävä kansainvälisten rauhanpyrkimysten tavoite.

Eri maiden pommiohjelmia

:Pääartikkeli: Ydinaseohjelmat eri maissa Ydinaseita on ainakin USAlla, Venäjällä, Isolla-Britannialla, Ranskalla, Kiinalla, Intialla, Pakistanilla ja Pohjois-Korealla. Lisäksi Israelilla on melko varmasti ydinase. Sotilasliittoutumien, mm.NATOn, johdosta ydinaseita on sijoitettuna myös muihin valtioihin. Manhattan-projekti eli Yhdysvaltain ydinaseohjelma sai alkunsa Albert Einsteinin Yhdysvaltain presidentille, Franklin D. Rooseveltille, kirjoittamasta kirjeestä 2. elokuuta 1939 koskien saksalaisten suunnitelmia valmistaa atomipommi. Ohjelman tuloksena Hiroshimaa ja Nagasakia ydinpommitettiin kesällä 1945. Neuvostoliitto sai ensimmäisen ydinaseensa todennäköisesti vakoilemalla USA:n aseohjelmaa. Iso-Britannia oli mukana Manhattan-ohjelmassa yhdessä Kanadan kanssa. Ranska lienee aloittanut ydinaseohjelmansa 1956. Ennen sotia Ranska johti ydinfysiikan tutkimusta, mutta jäi Yhdysvaltojen, Britannian ja Neuvostoliiton vanaveteen. Kiinassakin ydinasetutkimus aloitettiin jo vuonna 1953, ja päätös ydinaseistuksen hankkimisesta tehtiin vuonna 1955 tai 56. Sosialistiset Kiina ja Neuvostoliitto aloittivat 1950-luvulla tiiviin yhteistyön mm. ydinteknologian alalla salaisten sopimusten siivittämänä. Neuvostoliitto jopa lupasi toimittaa Kiinalle ydinaseen mallikappaleen sekä apua ydinaseen rakentamisessa. Maiden välien viilentyessä Kiinalle ei toimitettu ydinasetta ja 1960 Neuvostoliitto veti neuvonantajansa pois. Ensimmäisen kerran Kiina kokeili ydinasetta 16.10.1964. Israel on omistanut 1960-luvulta asti ydinaseen, mutta sen viranomaiset ovat antaneet tästä vain epämääräisiä lausuntoja. Israel on jarruttanut ja estänyt Irakin ydinaseohjelmaa, sen ilmavoimien tuhotessa 1981 Al-Tuwaithan Osirak-ydinreaktorin. Irakin ydinaseohjelma alkoi 1971 huolimatta siitä, että maa liittyi ydinsulkusopimukseen 1969. Irak saattoi olla muutaman vuoden tai kuukausien päässä ydinaseen valmistumisesta Persianlahden sodassa 1991. Intian ydinase kertoo kehitysmaiden kyvystä rakentaa oma ydinase julkisten tietojen pohjalta, mutta myös suurista vaikeuksista, joita ydinaseiden suunnittelemisessa ja rakentamisessa on. Arviot Intian ydinasearsenaalin koosta vaihtelevat huomattavasti. Intialla lienee jonkinlainen reaalinen kyky iskeä ydinaseilla Kiinaan ja Pakistaniin. Arviot pommien määristä vaihtelevat kymmenestä muutamiin kymmeniin. Pakistanin tiedetään kauan havitelleen ydinasetta ja olleen pitkällä ohjelmassa jo 1980-luvulla. Pakistanin atomienergiakomissio perustettiin vuonna 1965. Pakistan alkoi kehittää ydinasetta 1972 vastavetona Intian uhkaan. Maalla arvioidaan olevan vähintään parikymmentä ellei kymmeniä ydinpommeja. Intia on nyttemmin, hieman yllättäen poiketen aikaisemmasta tiukasta politiikasta, saanut Yhdysvalloilta tunnustuksen vastuullisena ydinasevaltiona. Pohjois-Korea on ilmoittanut ydinaseohjelmastaan ja väittänyt että sillä on ydinase. Aikaisempien vihjailujen on väitetty olleen pelkkää retoriikkaa. Pohjois-Korealla on pieni Yongbyonin reaktori, joka tuottaa plutoniumia. Yongbyonissa on rakenteilla toinen reaktori. Maan epäillään hankkineen uraanin rikastustekniikkaa Pakistanista. Iran on rakentanut uudelleen Bushehrin ydinvoimalan Venäjän avulla vuodesta 1995. Iran on rakentanut laitoksia, joilla se pystyy rikastamaan uraania. Maalla on myös useita ydintutkimuslaitoksia. USA väitti Iranin kehittävän ydinasetta vuonna 2002. Etelä-Afrikka kehitti melko alkeellisen tykkityyppisen uraaniin perustuvan ydinpommin. Etelä-Afrikassa on suuret uraanivarat, mikä on ollut tiedossa pitkään. Pommin tuotanto-ohjelma kesti parikymmentä vuotta ja maalla oli muutamia pommeja jotka on nyttemmin purettu.

Ydinaseiden leviäminen

Ydinsulkusopimus estää virallisesti ydinaseiden leviämistä. Sopimusta valvoo tarkastuksin kansainvälinen atomienergiajärjestö IAEA. Moni sopimusta allekirjoittamaton maa on hankkinut itselleen ydinaseen. On maita, jotka ovat havitelleet ydinasetta ydinsulkusopimuksesta huolimatta. Arvellaan, että on 50 maata, joilla on jonkinnäköinen kyky valmistaa ydinase vaikka niillä ei sitä vielä ole. Pommin kehittämistä on nykyään vaikea täysin salata IAEA:n tarkastajilta. On helpompaa rakentaa vähemmän korkealuokkainen ydinase kuin mitä amerikkalaiset kehittivät Manhattan-projektissa. Ydinaseen valmistaminen vie teollisuusmaalta kymmenestä viiteentoista vuotta. Aika voi olla lyhyempikin, jos ydinpolttoainekierto on pommintekoon sopiva. Japania pidetään maana, joka pystyisi helposti valmistamaan ydinaseen, jos haluaisi. Kehitysmaa tarvitsee ydinaseen valmistaakseen tekniikkaa. Uraanin rikastamiseen ja/tai plutoniumin jälleenkäsittelyyn soveltuvan ydintekniikan ostoyritykset voivat kertoa ydinaseen havittelusta. Tietyntyyppiset reaktorit soveltuvat pommituotantoon paremmin kuin toiset. Toimiva tutkimusreaktori saattaa kertoa ydinaseen kehittelystä. Ydinaseiden torjumiseen tarkoitettujen aseiden rakentaminen on kiellettyä koska se aiheuttaisi Kauhun tasapainon järkkymisen. Siviilikäyttöisen hyötöreaktorin avulla voidaan tuottaa ydinaseisiin kelpaavaa materiaalia, ja ainakin Pakistanin, Intian, Iranin sekä Pohjois-Korean epäillään näin tehneen. Fissiopommeja voidaan myös tuhota laimentamalle ne ydinpolttoaineeksi sopivaksi ja "polttaa" ne ydinvoimalassa.

Ydinaseiden käyttö

Ydinaseita on käytetty taistelutoimissa vain kaksi kertaa, Nagasakissa ja Hiroshimassa, mutta niitä on usein aiottu käyttää myös muissa kriiseissä ja sodissa. Korean sodan aikana YK:n joukkojen yhdysvaltalaiskomentaja kenraali Douglas MacArthur ehdotti ydinaseiden käyttämistä pohjoiskorealaisia ja kiinalaisia vapaaehtoisia vastaan, mutta tälle ei presidentti Harry S. Truman antanut poliittista valtuutusta. Kuuban kriisin aikana Yhdysvaltain strategisten ilmavoimien komentaja Curtis Le May ehdotti strategista iskua ydinpommein, mihin ei presidentti John F. Kennedy suostunut. Neuvostoliitto puolestaan 1971 olisi ollut valmis ennalta ehkäisevään ydiniskuun Kiinan kansantasavaltaa vastaan, mihin Yhdysvaltain presidentti Richard Nixon ei suostunut. Kiina ja Neuvostoliitto olivat käyneet ajoittaista rajasotaa Ussur-joella 1960-luvun loppuvuosina. Kiinan pääkaupunkiin Beijingiin rakennettiin miljoonille ihmisille pommisuojia. Ydinpommien räjähdysvoimat mitataan vastaavana trotyylimäärinä. Trotyyli (TNT, Trinitrotolueeni) on tavallinen räjähde sotilaskäytössä. Kahdenkymmenen kilotonnin (kt) räjähdys vapauttaa siis yhtä paljon energiaa kuin kahdenkymmenentuhannen trotyylitonnin räjäyttäminen. Erikoissuurten tavanomaisten pommien voima on vain 0,01 kt eli 10 t. Suurten vetypommien voima mitataan miljoonina trotyylitonneina eli megatonneina (Mt). Ydinaseiden kehittämiseen käytetään ydinkokeita. Jokainen uusi asetyyppi on testattava käytännössä. 1950-luvulla ydinkokeita ryhdyttiin arvostelemaan. Nykyään saa suorittaa vain maanalaisia kokeita. Kokeet maan pinnalla, ilmakehässä ja meren alla sekä avaruudessa ovat kiellettyjä. Viimeisiä merenalaisia ydinkokeita suorittava Ranska upotutti kokeita vastustaneen Greenpeacen laivan, Rainbow Warriorin, uusiseelantilaiseen satamaan estääkseen sitä vastustamasta merenalaisia ydinkokeita.

Hiroshiman ja Nagasakin pommitukset

:Pääartikkeli: Hiroshiman ja Nagasakin pommitukset Hiroshiman ja Nagasakin pommitukset Hiroshiman ja Nagasakin pommitukset Hiroshiman ja Nagasakin pommitukset Hiroshiman ja Nagasakin tuhonneet pommit pudotettiin molemmat B-29 Superfortress -pommikoneista. Ensimmäinen pommi pudotettiin Enola Gay -nimisestä koneesta, jota ohjasi eversti Paul Tibbets. Pommi pudotettiin 31 000 jalan korkeudesta (9450 m) ja pommi räjähti kello 8:15 (JST) pudottuaan vapaasti 1800 jalan korkeuteen (550 m). Pommin teho vastasi noin 13 kilotonnia TNT:tä, nykymittapuilla varsin vaatimattomasti, mutta se tappoi välittömästi noin 75 000 ihmistä. Tämän Little Boy pommin paino oli 4000 kg ja siinä käytettiin uraani-235 -isotooppia. Vastaavaa pommia ei ollut koskaan ennen testattu. Nagasakin yllä räjäytetty Fat Man-pommi oli täysin erilainen, siinä käytettiin fissioituvana aineena plutoniumia. Tämän tyyppinen pommi oli jo kerran räjäytetty 16. heinäkuuta Trinity-koealueella New Mexicossa. Pommi painoi 4545 kg ja se pudotettiin Bockscar-nimisestä B-29-koneesta, jota ohjasi majuri Charles Sweeney. Pommin teho oli noin 20 kt ja räjähdyskorkeus sama kuin Little Boyn, eli 550 m. Nagasakin mäkisen maaston vuoksi tuhovaikutus jäi verrattain pienemmäksi, mutta pommi tappoi silti 73 900 ihmistä. Yhdysvaltojen päätöstä käyttää atomipommia on arvosteltu jälkeenpäin. Jopa presidentti Dwight Eisenhower ja kenraali Douglas MacArthur ovat jälkeenpäin sanoneet Japanin olleen käytännössä lyöty. Japanin on väitetty yrittäneen sopia antautumisesta, mutta ehdot eivät sopineet Yhdysvalloille – eikä Japani pommitustenkaan jälkeen antautunut täysin ehdoitta. Pommin käyttämistä suoraan kahteen siviilikohteeseen, tietoisesti tappaen tuhansia ihmisiä, ilman että pommia olisi käytetty "näytösluonteisesti" esimerkiksi maaseudulla tai merellä, on myös kritisoitu jälkikäteen. Jotkut uskovat Yhdysvaltain käyttäneen kahta erilaista ydinasetta testatakseen Manhattan-projektin tuloksia ja pelotellaakseen Neuvostoliittoa. Pommituskohteet myös valittiin niiden suurehkojen japanilaiskaupunkien joukosta, jotka oli tietoisesti jätetty pommittamatta tavanomaisella lentotoiminnalla. Näin saatiin havaintoja uuden aseen vaikutuksesta ehyeen asutuskeskukseen. Pommien käytön tukijat uskovat, että ihmishenkiä ennemminkin säästettiin, sillä tavanomaisissa pommituksissa ja Yhdysvaltain maihinnousussa olisi todennäköisesti kuollut enemmän ihmisiä. Japanilaisia koulutettiin itsemurhatoimintaan maasodassa vastustajan ajoneuvoja vastaan ja koululaisillekin opetettin bambukeihäiden käyttöä vihollissotilaisiin. Japanin pääministeri kenraali Tōjō oli myös määrännyt liittoutuneiden 100 000 sotavankia teloitettavaksi, jos maihinnousu Japanin pääsaarille tapahtuisi. Japania hallitsevassa sotilasneuvostossa myös tulkittiin väärin Yhdysvaltojen esittämän ehdottoman antautumisen vaatimuksen lieventämistä muotoon, joka olisi sallinut keisarin jäädä valtaistuimelleen. Tätä pidettiin vastustajan heikentymisen osoituksena, ja oletettiin puolustustaistelun jatkamisen johtavan USA:n väsymiseen.

Katso myös

- Ydinsota
- Ydinaseriisunta
- Kauhun tasapaino
- Ydinaseohjelmat eri maissa
- Joukkotuhoase

Lähteitä

- Gerard J. DeGroot: "The Bomb - A Life"
- Scott C. Zeman & Michael A. Amundson (toim.): "Atomic Culture"
- Richard Rhodes: "The Making of the Atomic Bomb"
- Spencer R. Weart: "Nuclear Fear"
- Joyce A. Evans: "Celluloid Mushroom"
- The Manhattan Project: [http://www.gutenberg.org/catalog/world/readfile?fk_files=35780&pageno=6 The Atomic Bombings of Hiroshima and Nagasaki]
- Valittujen palojen julkaisema kirja "Ratkaisun hetket - Sata tapahtumaa jotka muuttivat maailmaa"
- Toby Archer:"Ydinaseet ja terrorismi uhkaavat USA:n hegemoniaa" Helsingin Sanomat 27.7.2005 s. A 4
- Kari Salminen: "Sienipilven varjossa" Ilta-Sanomat Plussa 30.7.2005 s. 6
- [http://www.armscontrol.org/act/2002_06/factfilejune02.asp Ydinaseiden rajoitussopimuksista englanniksi] Luokka:Ydinase Luokka:Aseet Luokka:Sodankäynti Luokka:Joukkotuhoaseet ms:Senjata nuklear ko:핵무기 ja:核兵器 simple:Nuclear weapon th:อาวุธนิวเคลียร์

Tietokone

::Tämä artikkeli käsittelee laitetta. Tietokone (lehti) käsittelee lehteä. Tietokone on kone, joka käsittelee numeeris-loogista tietoa ohjelmointinsa mukaisesti. Arkikielessä tietokoneella tarkoitetaan yleensä yleiskäyttöistä laitetta, joka on tarkoitettu suorittamaan kaikenlaisia tietojenkäsittelytehtäviä. Esimerkiksi pelikonsolit, matkapuhelimet ja taskulaskimet ovat usein ominaisuuksiensa puolesta täysiverisiä tietokoneita, vaikka niitä ei käyttötarkoitustensa vuoksi yleensä pidetäkään sellaisina. Eräs tietokoneen matemaattinen malli on Turingin kone, jonka kehitti englantilainen matemaatikko Alan Turing. Tietojenkäsittelyn ekvivalenssiperiaatteen mukaan kaikki tietokoneet pystyvät suoriutumaan samoista tehtävistä, mikäli käytössä on riittävästi tallennustilaa ja aikaa. Näin ollen mikäli koneella tai formaalilla järjestelmällä (esimerkiksi ohjelmointikielellä) voi toteuttaa Turingin koneen, voi sillä periaatteessa toteuttaa myös minkä tahansa algoritmin tai ohjelman. Tietokoneiden edeltäjinä voidaan pitää toisaalta reikäkorttien käsittelyyn tarkoitettuja reikäkorttikoneita, toisaalta esimerkiksi mekaanisia laskimia. Ensimmäiset varsinaiset ohjelmoitavat tietokoneet rakennettiin 1940-luvulla ja niitä käytettiin mm. toisen maailmansodan aikaan salakirjoitusten murtamiseen (brittiläinen Colossus), ohjusten ratojen laskentaan (amerikkalainen ENIAC) ja lentokonesuunnittelun lujuuslaskentoihin (saksalainen Z3).

Tietokoneen toiminta

Vaikka tietokoneen pystyykin toteuttamaan lukemattomilla eri tekniikoilla, on valtaosa tietokoneista kautta historian perustunut elektronisiin piireihin, joiden alkeellisimmat perusosat suorittavat Boolen algebraan kuuluvia perusoperaatioita. Koska Boolen algebra perustuu kahteen totuusarvoon, on luontevaa käyttää niitä kaiken käsiteltävän tiedon ilmaisemiseen: esimerkiksi lukuja on teknisesti yksinkertaisinta käsitellä, jos ne on esitetty binäärijärjestelmän avulla. Yksittäisestä totuusarvosta (binäärijärjestelmän numerosta 1 tai 0) käytetään nimitystä bitti. Useimmat tietokoneet toteuttavat John von Neumannin mallia, jossa sekä ohjelma että sen käsittelemä tieto ovat muistiin tallennettua dataa. Tietokone suorittaa ohjelmaa yleensä lukemalla peräkkäisiä muistipaikkoja ja tulkitsemalla lukemansa bittijonot konekielisiksi käskyiksi. Konekielikäsky suorittaa yleensä jonkin yksinkertaisen alkeisoperaation, kuten bittijonon lukemisen muistipaikasta, kahden bittijonon välisen yhteenlaskun tai ohjelman suoritusosoitteen ehdollisen vaihtamisen. Konekielikäskyjä suorittavaa tietokoneen osaa kutsutaan suorittimeksi eli prosessoriksi, joka on nykyään yleensä alaltaan muutamien neliösenttimetrien kokoinen integroitu piiri. Henkilökohtaisissa tietokoneissa on tyypillisesti vain yksi suoritin, mutta suurissa palvelimissa ja supertietokoneissa niitä voi olla jopa useita tuhansia. Suorittimien lisäksi tietokoneessa on yleensä myös muita piirejä, jotka suorittavat erikoistuneempia tietojenkäsittelytehtäviä ja vapauttavat siten varsinaiset suorittimet näistä tehtävistä, esimerkiksi:
- Levyohjain, joka kopioi tietoa keskusmuistin ja kiintolevyn välillä.
- Näytönohjain, joka muuttaa näyttömuistiin tallennetun kuvan näyttölaitteelle sopivaksi ajoitetuksi signaaliksi. Monet näytönohjaimet osaavat myös itse piirtää grafiikkaa näyttömuistiin. Vaikka kaikki tietokoneet pystyvätkin periaatteessa suorittamaan samat tehtävät, ovat jotkut tietokoneet huomattavasti soveltuvampia joihinkin tehtäviin kuin toiset. Suorituskykyä erityyppisissä tehtävissä mitataan ns. benchmark-testeillä. Riittävän suorituskyvyn lisäksi merkittäviä tekijöitä ovat mm. koneen vakaus, vikasietoisuus, virrankulutus, fyysinen koko, ohjelmistoyhteensopivuus sekä hankinta- ja käyttökustannukset. Arkipuheessa tietokoneiden "paremmuutta" vertaillaan usein vertailemalla suoraan esimerkiksi suorittimien kellotaajuuksia. Kellotaajuus voi antaa suurpiirteisen vihjeen esimerkiksi PC-työaseman teknisestä iästä ja siten sen yleisestä suorituskyvystä ja luotettavuudesta useimmissa tehtävissä, mutta pelkkiin numeerisiin suureisiin katsominen voi esimerkiksi koneen ominaisuuksia arvioitaessa olla hyvinkin harhaanjohtavaa.

Tietokoneen arkkitehtuuri

Tietokonejärjestelmään kuuluvat
- ohjelmisto, "pehmo", "softa", (engl. :en:software).
- laitteisto, "rauta", (engl. :en:hardware) ja Ohjelmisto jaetaan edelleen
- kiinteisiin eli valmiisiin ohjelmiin, "valmo" (engl. :en:firmware),
- käyttöjärjestelmän (esim. Microsoft Windows tai GNU/Linux) ja
- käyttöjärjestelmän päällä toimiviin sovellusohjelmiin (esim. Open Office). Tietokoneen laitteiston von Neumannin arkkitehtuuri on säilynyt suunnilleen samana aina 1940-luvulta asti. Se on saanut nimensä ENIACin rakentamiseen osallistuneen John von Neumannin mukaan. Siihen kuuluu:
- suoritin, (engl. processor), joka suorittaa ohjelmaa
- muisti, (engl. data storage), johon tallennetaan sekä ohjelmat että niiden käyttämät tiedot
- oheislaitteet, (engl. peripheral device), tiedon syöttöön ja tulostukseen

Pöytätietokoneen osat

Nykyaikaisen pöytämallisen työasema- tai kotitietokone laitteisto koostuu erillisistä osista, joita ovat tyypillisesti:
- yksi tai useampi suoritin
- muisti
- emolevy
- näytönohjain (joko emolevyllä tai erillisenä korttina)
- ääniohjain (joko emolevyllä tai erillisenä korttina)
- massamuisti
- yksi tai useampi kiintolevy
- Kirjoittava DVD-asema
- ohjauslaitteet
- näppäimistö
- hiiri
- yksi tai useampi näyttö
- tietoliikenneyhteyden (esim. Internet) mahdollistava laite (yleensä verkkokortti tai modeemi)
- tulostin
- kuvanlukija eli skanneri Lisäksi tarvitaan osia, joita ei käytetä tiedonkäsittelyyn, kuten
- kotelo
- virtalähde
- muiden osien jäähdytykseen tarvittavat tuulettimet tai vesijäähdytysjärjestelmä

Tietokoneiden käytöstä

Ensimmäiset tietokoneet 1940- luvulla oli tehty sotilaallisiin tarkoituksiin, mm. Saksan ja Japanin salakirjoitusjärjestelmien murtamiseen. Tietokonetta käytetiin aluksi keskeisesti laskemiseen (vrt. engl. computer). ENIAC (385 kertolaskua sekunnissa) pystyi korvaamaan kertolaskussa (noin 1 kertolasku per minutti per ihminen) noin 23 000 ihmistä. Nykyinen mikroprosessori on edelleen noin 3 000 000 kertaa ENIAC:ia nopeampi, eli korvaa kertolaskuissa noin 60 miljardia ihmistä. Myöhemmin oivallettiin että ykkösillä ja nollilla voitiin kuvata mitä tahansa: tekstiä (tekstinkäsittely), kuvia (kuvien käsittely), sanomia, kirjoja, arkistoja, maastoa, rakennuksia jne. Tietokone ohjaa monesti laajoja järjestelmiä, esim. tietokoneohjattua tuotantoa, ase-, tiedustelu- tai johtamisjärjestelmää, liikennevaloja, puhelinkeskuksia, Internetin reitittimiä, autoja, pesukoneita, lähes kaikkia teknisiä järjestelmiä. Nykyaikaisen yhteiskunnan teknologinen pohja on keskeisesti tietokonetekniikkaa. Tietokoneen kapasiteetin kasvu on jatkuvasti yllättänyt asiantuntijat. Aikojen saatossa ovat asiantuntijoina pidetyt henkilöt lausuneet monia väitteitä, jotka tulevaisuus on osoittaneet vääriksi, esimerkiksi
- "Maailmassa on markkinoita ehkä viidelle tietokoneelle."
- "En näe mitään käyttöä tietokoneille kotona."
- "640 kilotavun pitäisi riittää kaikille. Tietyssä viitekehyksessä nämä ovat joskus ehkä voineetkin pitää paikkansa. Šakin peluuta pidettiin pitkään niin ihmismäisenä toimintona, että tietokoneen ei ajateltu koskaan pystyvän siihen. Merkittävä tapaus tietokoneen historiassa oli myös Toy story- elokuva, joka oli tehty täysin tietokoneella, tietokoneanimaationa.

Tietokonesukupolvet

Tietokoneiden sukupolvien teknologisia vaiheita ovat olleet:
- putkikoneet
- transistorikoneet
- mikropiirikoneet ja
- mikroprosessorikoneet. Ensimmäiset elektroniset tietokoneet 1940- luvun lopussa perustuivat releisiin ja elektroniputkiin, hitaisiin, epäluotettaviin, suurta energiakulutusta edustaviin ja suuriin komponentteihin. Colossus oli ensimmäinen elektroninen yleiskäyttöinen tietokone, joka rakennettiin Britanniassa Natsien viestiliikentessä käytetyn salauksen purkamiseen. Koska kyse oli tiedustelu toiminnasta, Britannian hallituksen salassapitomääräys koski myös Colossusta. ENIAC oli Yhdysvaltain ensimmäinen täysin elektroninen yleiskäyttöinen tietokone. Sen käyttö tarkoitus oli tykistön ampumataulukoiden laskenta, mitä ei luokiteltu sodanjälkeen salaiseksi ja näin ollen ENIAC:iin liittynyt dokumentaatio voitiin julkistaa heti 2. maailmansodan päätyttyä Siirtyminen 1950- luvulla puolijohteisiin perustuviin transistoreihin pienensi oleellisesti komponettien kokoa ja energian tarvetta sekä lisäsi luotettavuutta. Siirtyminen 1960- luvulla mikropiirehin pienensi jälleen tietokoneen komponenttien kokoa. Alkoi Mooren lakina tunnettu kehitys, jossa samalle mikropiirille saatiin kaksinkertainen komponenttimäärä puolessatoista vuodessa. Seuraava mullistus oli mikroprosessorin keksiminen. Mikroprosessorin avulla syntyi henkilökohtainen tietokone, PC. 1980- ja 1990- luvuilla siirryttiin suurtiheyksisiin mikropiireihin (VLSIC) ja edelleen suurnopeuksisiin mikropiireihin (VHSIC). Tietokoneiden sukupolvien suurvaiheita ovat olleet:
- suurtietokone (1965 - 1975) (mainframe)
- minikone (1975 - 1985)
- palvelin (1985 - 1995)
- verkko (1995 - ?)
- verkko + pääte (2000 - ?)

Mikroprosessori, suoritin

Mikroprosessori on tietokoneen keskusyksikkö, aivot, yhdellä mikropiirillä. Ensimmäinen mikroprosessori, Intelin 4004 vuodelta 1971 sisälsi noin 2300 transistoria. Sen kellotaajuus, nopeus oli 0,1 MHz:iä, kerralla käsitteltävän tiedon leveys 4 bittiä (yksi numero) ja se pystyi käsittelemään 0,06 miljoonaa käskyä sekunnissa. Kolmekymmentä vuotta myöhemmin, vuonna 2001 uusin mikroprosessori Intelin perheessä oli Itanium. Se sisälsi noin 25.000.000 transistoria, sen kellotaajuus oli 733 MHz:iä, kerralla käsisteltävän tiedon leveys oli 64 bittiä (16 numeroa) ja Itanium pystyi suorittamaan 7491 miljoonaa käskyä sekunnissa. Luvut ovat murskaavia. Ihmiskunnan tekniikan historiassa ei ole vastaavaa ilmiötä. Tästä voidaan päätellä, että ihmiskunnan tekniikan historiassa eletään poikkeuksellisia aikoja.

Tietokoneen aiheuttamia muutoksia

1. Yksityisyys vaarassa. Mikroprosessori on luomassa ennen näkemättömän mahdollisuuden yhdistellä ja saada tieto eri lähteistä. Tämä kehitys uhkaa ihmisten yksityisyyttä. Lääke tähän on mikroprosessori ja sen antama mahdollisuus tietojen tehokkaaseen ja halpaan salaamiseen. 2. Elektroninen työpaikka. Aluksi työpaikka muuttui melko vähän. Sitten halvat työryhmäohjelmat ja tietokoneverkot muuttivat työtä enemmän. Johto pystyy johtamaan useampaa ja erilaisempaa työryhmää tehokkaasti. Hyvät uutiset ovat se, että toimistokoneet eivät koskaan ole olleet näin halpoja. Huonot uutiset ovat se, että ihmisten etenemismahdollisuudet pienenevät, kun johtajia tarvitaan vähemmän. 3. Aivokuvaus kaikille. Kolmiulotteiset tomografia- laitteet vaativat laskentakapasiteetin, joka oli toteutettavissa vain kalliilla minitietokoneilla. Nyt sama kapasiteetti löytyy tehokkaimmista mikroista. 4. Uutistuotannosta tulee yhteistoimintaa. Aiemmin uutiset tulivat suurista uutistoimistoista. Nyt sähköpostijärjestelmät ja elektroniset keskustelufoorumit tarjoavat uutisaiheita valtavan turhan tiedon lisäksi. Reportterit saavat paljon sähköpostia ulkopuolisilta. Uutispohja kasvaa. 5. DNA-mysteerit paljastuvat. Ihmisperimän molekyyliketjujen laskenta on synnyttänyt uuden laskennallisen molekyylibiologian. Sairastumisherkkyys ja perinnölliset taudit voidaan kartoittaa. Ja vakuutusyhtiöt voivat tutkia, ketä kannattaa vakuuttaa. 6. Sähköposti luo demokratiaa. Se korvaa hierarkkisen johtamisportaikon ja mahdollistaa suoran tiedon alhaalta ylös (vrt kohta 3). 7. Älykkäämmät autot hallitsevat maanteitä. Moottorit käyttävät vähemmän polttoainetta ja antavat paremman tehon. Tarve säätää moottoria huollon yhteydessä on mennyttä aikaa. Omia käyttöjärjestelmiä yhdistämään tavallisen auton noin tusina mikroprosessoria tutkitaan. Tiedon valtatie autossa. 8. Luottoa kaikille. Kymmenen vuotta sitten luottokorttiostosten tarkistaminen oli hankalaa ja työlästä. Nyt jokaisen ostoksen automaattinen tarkastus on mahdollista heti, ja ennen kaikkea halvalla. Vuonna 1990 Visan tietoverkoissa maksettiin 174 miljardilla dollarilla, vuonna 1994 293 miljardilla, joka tarkoittaa 17 prosentin vuosikasvua. 9. Maailmanlaajuinen äänivalinta. Kännykkä on käytännössä mikrotietokone, johon on liitetty antenni ja joka on optimoitu signaalien välittämiseen. Uudet matkapuhelinverkot tarjoavat uusille valtiolle mahdollisuuden kivikaudesta suoraan uusimpaan tekniikkaan. 10. Animaatio avaa uuden ulottuvuuden. Elokuva Toy Story tehtiin pienimmällä henkilöstöllä kuin mikään aikaisempi animaatioelokuva. Silicon Graphicsin työasemien koneaikaa kului 800 000 tuntia ja tuloksena oli 500 Gigatavua tietoa, jonka yleisö näki filminä. 11. Tietokone ja digitaalinen signaalinkäsittely on aivan keskeinen osa nykyaikaisinta tavanomaista sodankäyntiä. Tietokoneeseen perustuvat mm. täsmäase, AWACS, JSTARS, GPS, tietoliikenne ja suuri osa tiedustelua 12. Laajimmillaan tietokone nähdään uuden tieteellisen paradigman mahdollistajana. Tällöin tietokone on avaa ihmiselle kompleksisuuden maailman samalla tavalla kuin mikroskooppi avasi pienuuden maailman ja kaukoputki suuruuden maailman. Tietokone tutkimusvälineenä mahdollistaa mm. kokonaisuuksien uudenlaisen tutkimuksen osiin keskittymisen sijasta. Tätä tietokoneiden aiheuttamaa muutosta on käsitellyt mm. amerikkalainen filosofi ja fyysikko Heinz R. Pagels.

Tietokoneen tulevaisuudesta

Mooren laki jatkunee vielä jonkin aikaa, eli tietokoneiden kehitys jatkuu ainakin nykyisenlaisena. Tämä kehitys merkitsee:
- teknisen älykkyyden radikaalin kasvun jatkumista (ks. Epistemologia/Tekninen ja inhimillinen tieto)
- yhä älykkäämpien, suurempien ja reaaliaikaisempien tehtävien siirtymistä tietokoneille
- tekniikan ja ihmiskunnan tietokoneistumista Tietokoneiden tulevaisuus on tietokoneverkoissa. Mullistusta tietokonetekniikassa on esitetty kvanttitietokoneista. Tietokone muuttaa ehkä ihmiskunnan kehityksen suunnan. Yksi tällainen suunta on transhumanismi.

Kirjallisuutta

- Martin Davis: Tietokoneen esihistoria Leibnizista Turingiin. Art House, 2003. ISBN 951-884-364-3

Katso myös

- Tietotekniikka
- Kannettava tietokone
- Tietokoneverkot
- Supertietokone
- Sulautettu tietokone
- Tekninen ja inhimillinen tieto
- Tietokonesimuloinnin keinot
- Tallennettu tieto
- Tietokoneiden vertailu 1940 - 2000
- Tietokoneet ja mallintaminen Neuvostoliiton kaatamisessa
- Suomen ensimmäiset tietokoneet
- PC
- Macintosh Luokka:Tietotekniikka Luokka:Matemaattiset apuvälineet ms:Komputer ko:컴퓨터 ja:コンピュータ simple:Computer

ENIAC

ENIAC (engl. Electronic Numerical Integrator And Computer) oli Yhdysvaltain ensimmäinen täysin elektroninen yleiskäyttöinen tietokone. ENIAC oli Yhdysvaltain armeijan rakentama, ja sitä käytettiin ballistiikan laskutoimituksiin. Sen suunnittelivat J. Presper Eckert ja John William Mauchly Pennsylvanian yliopistosta. Projekti aloitettiin virallisesti vuonna 1943, kone saatiin armeijan käyttöön vuonna 1947, ja sitä käytettiin yhtäjaksoisesti vuoteen 1955 asti. ENIAC pystyi suorittamaan sekunnissa 100 000 yhteenlaskua, mutta vain 357 kertolaskua, tai 38 jakolaskua. Mitoiltaan se oli jättiläismäinen, se painoi yli 30 tonnia ja täytti suuren huoneen. Koneessa oli lähes 18000 elektroniputkea, satoja tuhansia muita komponentteja ja yli viisi miljoonaa käsintehtyä juotosta. Elektroniputkien suuri määrä aiheuttikin aluksi ongelmia, koska hajoavia putkia jouduttiin vaihtamaan tiheään tahtiin, mutta myöhemmin koneen toiminta saatiin verrattaen luotettavalle tasolle. ENIACin tehontarve oli 160 kilowattia, mutta silti sen muistiin mahtui vain noin 80 merkin verran informaatiota. Vaikka ENIAC oli vain yksittäinen projekti, ja koneita ei koskaan rakennettu useampia, oli sen vaikutus myöhempiin tietokoneisiin huomattava, sekä suoraan että niiden henkilöiden kautta, jotka sen parissa työskentelivät.

Katso myös:

- ENIAC:n ja nykyaikaisen mikropiirin vertailu Luokka:Tietotekniikka Luokka:Tietokoneet ko:ENIAC ja:ENIAC

Kylmä sota

Kylmä sota on kahden valtion välillä vallitseva valtataistelu, lähes sotatila, jossa ei kuitenkaan käytetä suoria sotilaallisia toimia vaan turvaudutaan propagandaan, vakoiluun, taloudellisiin ja poliittisiin taistelukeinoihin. Joskus myös satelliittivaltioiden välisiä konflikteja tuetaan toisen osapuolen vahingoksi.

USA vs. Neuvostoliitto

Kylmä sota -termiä käytetään useimmiten Yhdysvaltain ja Neuvostoliiton hegemonioiden välisestä valtakamppailusta toisen maailmansodan lopusta Neuvostoliiton luhistumiseen 1990-luvun alussa. Tässä nimenomaisessa sodassa maailma oli lähes kokonaan jakautunut kahteen blokkiin - Toinen oli ns. läntinen blokki, johon kuuluivat lähinnä teollistuneet NATO-maat. Itäiseen blokkiin kuuluivat useimmat sosialistiset maat, jotka olivat perustaneet NATO:lle vastineeksi Varsovan liiton.

Ideologinen ristiriita

Tilanteessa olivat myös vastakkain kaksi ideologista maailmaa. Länsi näki idän epädemokraattisena, autoritaarisena kommunistidiktatuurina ja itä vastaavasti lännen porvarillisina imperialisteina ja riistäjinä. Kummassakin tapauksessa yleisessä mielipiteessä valtiokoneiston propaganda teki ideologioista - kommunismista ja kapitalismista - voimakkaan pejoratiivisia, tunnepitoisia ja katkaisi niiden yhteydet todellisiin poliittisiin ja taloudellisiin teorioihin.

Suorat ja epäsuorat sotilaalliset toimet

Kylmän sodan ilmapiiri johti lukuisiin konflikteihin, joista osa oli aseellisia - ns. proxy-sotia käytiin mm. Vietnamissa, Angolassa, Koreassa ja Afganistanissa. Näissä sodissa eivät suoranaisesti olleet vastakkain suurvallat, vaan usein toisen suurvallan joukot ja jokin toisen blokin satelliiteista. Eräs esimerkki tilanteesta oli Yhdysvaltain toimet sen omaksi takapihakseen katsomassaan latinalaisessa Amerikassa, jossa Yhdysvallat horjutti joko salaa tai julkisesti liian vasemmistolaiseksi katsomiaan hallituksia (esim. Chile ja Allende, Guatemala ja Arbenz). Nicaraguan sandinistihallitusta vastaan käytiin eräänlaista proxy-sotaa palkkasoturien avulla, suorasta sodankäynnistä Kuubaa vastaan luovuttiin Sikojenlahden fiaskon jälkeen. Lisäksi lukuisia pienempiä Karibian alueen saarivaltioita miehitettiin aika ajoin. Neuvostoliitto harjoitti samanlaista tiukkaa valvontapolitiikkaa Itä-Euroopan maiden kohdalla, jossa mahdolliset kansannousut tai poikkeamat Kremlin linjasta tukahdutettiin nopeasti. Tunnetuimpia näistä olivat Unkarin kansannousun kukistaminen ja Prahan kevään lopettanut Tšekkoslovakian miehitys.

Tiedustelupalvelut

Oman osansa kylmän sodan toimista muodostivat tiedustelupalveluiden loputtomat juonet. Vastapuolina olivat Yhdysvaltain Central Intelligence Agency,CIA ja Neuvostoliiton Komitet Gosudarstvennoi Bezopasnosti, KGB. Tiedustelu oli jatkuvaa kilpajuoksua kaksoisagentteineen ja loikkareineen. Kuuluisimpia vakoilutapauksia oli Ethel ja Julius Rosenbergin tapaus, jossa kaksi amerikkalaista kommunistia, joita syytettiin atomivakoilusta Neuvostoliiton hyväksi tuomittiin kuolemaan (ainoat vakoilusta teloitetut amerikkalaiset kylmän sodan aikana). Rosenbergien tapauksesta on kuitenkin sanottava, että mitä todennäköisemmin kysymyksessä oli Yhdysvaltain julkisessa ilmapiirissä vallinnut "Punaisen vaaran" ylireagointi. Todelliset atomivakoilijat tuskin vaarantaisivat itseään avoimen kommunistisella poliittisella toiminnalla. Asiasta on kuitenkin useita näkemyksiä.

Punainen vaara

Yhdysvalloissa valtion propaganda ja luodut mielikuvat demonisoivat kommunistit siihen pisteeseen, että yleisessä mielipiteessä lähenneltiin hysteriaa. Pelko johti lopulta eriasteisiin kommunistivainoihin, joissa keskeisimpänä oli ns. mccarthyismi joka kohdisti tutkimuksensa erityisesti Hollywoodin vasemmistolaisina pidettyihin ohjaajiin ja näyttelijöihin. Tässä tapauksessa kommunismi oli käsitteellistetty koskemaan kaikkea vasemmistolaisuutta, joka nähtiin Neuvostoliitto-myönteisyytenä. Kommunisminvastaisuus ulottui myös syvälle viihdekulttuuriin ja elokuviin. Ajatus yhdistettiin erityisesti vakoojiin, isänmaanpettureihin ja alituisesti vaanivaan ydinsodan pelkoon. 50-luvun aktiivisten kommunistivainojen jälkeen ilmapiiri lieveni ja 60-luvun nuorisokapinallisliikkeen yhteydessä vasemmistolaisuus ainakin jossain määrin "rehabilitoitiin". Tosin "sosialismi" ja "kommunismi" ovat amerikkalaisessa julkisessa sanassa ja politiikassa säilyttäneet tänäkin päivänä voimakkaan negatiivisesti latautuneen merkityksensä. Neuvostoliiton propaganda aiheutti oman väestön piirissä varmasti samansuuntaisia ilmiöitä, mutta totalitaarisen valtion yleisen mielipiteen arviointi eri aikakausina on jo hankalampaa.

Ydinaseet

kommunismi] Keskeisin Yhdysvaltain ja Neuvostoliiton kilpailun aihe oli sotilaallinen voima ja etenkin ydinaseet nousivat tässä keskeiseksi. Tähän liittyi läheisesti ydinenergian kehittäminen ydinasemateriaalin tuottamiseksi ja sotilaallisen rakettitekniikan kehitys ns. ydinohjukset. 50-luvulta kylmän sodan loppuun kahden suurvallan välillä vallitsi ns. kauhun tasapaino, jossa kumpikin osapuoli kykeni tarvittaessa aiheuttamaan niin suuren tuhon toiselle puolelle, että ydinaggressio olisi ollut käytännössä itsemurha. Ydinsodan vaaran takia osapuolet eivät koskaan ajautuneet suoraan sotilaalliseen konfliktiin, vaan ratkoivat erimielisyyksiään proxy-sodissa. Täten ydinaseiden katsottiin turvanneen pitkän, mutta jäätävän rauhanjakson. Ydinsodan pelko loi aikakauden kulttuuriin omalaatuisen sekoituksen hysteeristä pelkoa ja epävarmuutta, sekä pohjan sodan mielettömyyden kritisoinnille.

Lähteitä

- Thomas C. Reed:"At the Abyss - An Insider’s History of the Cold War" Ballantine Books, New York 2004

Katso myös

- proxy-sota
- Tietokoneet ja mallintaminen Neuvostoliiton kaatamisessa Luokka:Kylmä sota ms:Perang Dingin ko:냉전 ja:冷戦 simple:Cold War th:สงครามเย็น

Luokka:Unkari

Tässä luokassa on Unkaria käsitteleviä artikkeleita. Luokka:Euroopan unioni Luokka:Euroopan valtiot ko:분류:헝가리 ja:Category:ハンガリー simple:Category:Hungary th:Category:ประเทศฮังการี

Tanakh

. Nasa likod ng larawan ang Bituin ni David at menora.]] Ang Biblia (baybay ponemiko: Bibliya o Biblya) ay kalipunan ng mga banal na kasulatan ng Hudaismo at Kristyanismo. Para sa maraming tao, ito rin ang mismong salita ng Dyos at isinulat lamang ng mga tao.

Kanon ng Hudaismo

Sa mga Hudiyo ang biblia ay kinapapalooban lang ng 39 kasulatan, na tinatawag nilang Tanakh (Ebreo: תנ״ך) o Miqra’ (Ebreo: מקרא). Kinalamnan ang Biblyang Ebreo ng mga sumusunod:

Tora (תורה)

- Henesis (בראשית, Breyshit)
- Eksodo (שמות, Shemot)
- Lebitiko (ויקרא, Wayiqra)
- Mga Bilang (במדבר, Bamidbar)
- Deuteronomyo (דברים, Dvarim)

Mga Propeta (נביאים, Nevi’im)

- Josué (יהושע, Yhoshu‘a)
- Mga Hukom (שופטים, Shofetim)
- Samuel (1 at 2; שמואל, Shmu’el)
- Mga Hari (1 at 2; מלכים, Melakhim)
- Isaías (ישעיה, Ysha‘yahu)
- Jeremías (ירמיה, Yirmyahu)
- Ezequiel (יחזקאל, Yezqel)
- Ang Labindalawa (תרי עשר)
- Oseas (הושע, Hoshe‘a)
- Joel (יואל, Yo’el)
- Amós (עמוס, ‘Amos)
- Abdías (עובדיה, ‘Ovadia)
- Jonás (יונה, Yona)
- Miqueas (מיכה, Mikha)
- Nahúm (נחום, Naum)
- Habacuc (חבקוק, avaqquq)
- Sofonías (צפניה, fanya)
- Hageo (חגי, aggay)
- Zacarías (זכריה, Zkharya)
- Malaquías (מלאכי, Mal’akhi)

Mga Kasulatan (כתובים, Ktuvim)

- Mga Awit (תהלים, Tehilim)
- Mga Kawikaan (משלי, Mishley)
- Job (איוב, Iyyov)
- Awit ng mga Awit (שיר השירים, Shir haShirim)
- Rut (רות)
- Mga Panaghoy (איכה, Eykha)
- Eclesiastés (קהלת, Qohelet)
- Ester (אסתר, Ester)
- Daniel (דניאל, Daniyyel)
- Ezra-Nehemías (עזרא ונחמיה, ‘Ezra’ wNemya)
- Mga Kronika (1 at 2; דברי הימים, Dvrey haYamim)

Kanong Kristyano

Bukod sa Biblyang Ebreo na tinutukoy ng mga Kristyano bilang ang Lumang Tipan, kasama sa kanong Kristyano ang Bagong Tipan na kinapapalooban ng 27 kasulatan kabilang ang apat na Ebanghelyo, Gawa ng mga Apostol, sulat ng mga Apostol sa mga naunang simbahan at Ang Pahayag kay Juan. May pagkakaiba ang mga pagkakabuo ng mga kanon sa pagitan ng Katolisismo, Ortodoksya, Protestantismo, atbp. Sumusunod ang mga kanon ng mga pangunahing sangay.

Katolisismo

Sakop ng kanong Katoliko ang Biblyang Ebreo at ang Bagong Tipan, pati na rin ang mga sumusunod na aklat na tinatawag na mga deuterokanoniko:
- Tobías
- Judit
- Ester (Gryego) (madalas pinapalitan ang orihinal na Ester ng Biblyang Ebreo)
- 1 Macabeos
- 2 Macabeos
- Karunungan ni Salomón
- Sirácida
- Baruc

Ortodoksya

Sakop ng kanong Ortodokso ang lahat ng mga aklat ng biblyang Katoliko kasama ang 3 Macabeos, Awit 151, 1 Esdras, o minsan pati ang 4 Macabeos.

Protestantismo

Sakop ng kanong Protestante ang orihinal na Biblyang Ebreo at ang Bagong Tipan. Category:Kristyanismo Category:Hudaismo zh-min-nan:Sèng-keng ko:성서 ja:聖書 nb:Bibelen simple:Bible

Nurkowanie doda nadwaga hosting Tanie pod�ogi

:: RELATED NEWS ::