:: wikimiki.org ::
| Josef Terboven |
Josef TerbovenJosef Terboven (23. toukokuuta 1898 Essen - 8. toukokuuta 1945 Oslo) oli NSDAP:hen liittynyt pankkivirkailija, josta tuli Saksan valtiopäiväedustaja Düsseldolfin läntisestä piiristä 23. 14. syyskuun 1930 vaaleissa. Hän kohosi Essenin Gauleiteriksi ja sittemmin Norjan valtakunnankomissaariksi vastaten Norjan siviilihallinnosta saksalaisten miehityksen aikana, jonka kanssa Vidkun Quisling oli yhteistyössä. Norjan ja Pohjoisen-Suomen sotilashallinnosta vastasi kenraalieversti Nikolaus von Falkenhorst.
Terboven kuoli oslolaisessa bunkkerissa räjäytettyä istuimensa alla olevat 50 kg räjähdysainetta, kädessään Mein Kampf. Hänet olisi voitu haastaa oikeuteen sotarikoksista langettamistaan kuolemantuomioista ja muista toimenpiteistä johtuen.
Terboven, Josef
23. toukokuuta23. toukokuuta on gregoriaanisen kalenterin mukaan vuoden 143. päivä (144. päivä karkausvuonna). Vuodesta on jäljellä 222 päivää.
----
Nimipäivät
:- suomalainen kalenteri: Lyydia, Lyyli
:- suomenruotsalainen kalenteri: Lydia
:- ortodoksinen kalenteri: Mikael, Mikko, Leino, Onni
:- saamenkielinen kalenteri: Livli
:- vanhemmissa kalentereissa: Desideria, Desiderius, Hemmingius, Lyydi, Lyyti, Prosper, Rutger, Urbanus
Tapahtumia
- 1430 - Jeanne d'Arc joutui burgundilaisten vangiksi Compiegnessä ja hänet myytiin myöhemmin englantilaisille.
- 1533 - Englannin kuninkaan Henrik VIII:n ja Katariina Aragonialaisen avioliitto mitätöitiin.
- 1541 - Löytöretkeilijä Jacques Cartier lähti Saint-Malosta Ranskasta kolmannelle matkalleen Kanadaan.
- 1555 - Paavi Paavali IV astui virkaansa.
- 1701 - Kapteeni William Kidd (Captain Kidd) hirtettiin Lontoossa William Mooren murhasta ja merirosvoudesta tuomittuna.
- 1865 - Pennsylvania Avenuen paraati Washington DC:ssä juhlisti Yhdysvaltain sisällissodan päättymistä.
- 1873 - Kanadan parlamentti perusti "Luoteisosien ratsupoliisin" (North West Mounted Police) (nimi vaihdettiin "Kuninkaalliseksi Kanadan ratsupoliisiksi" (Royal Canadian Mounted Police) vuonna 1920).
- 1900 - Kersantti William Harvey Carneystä tuli ensimmäinen musta sotilas, jolle myönnettiin Congressional Medal of Honor (urheudesta Fort Wagnerin taistelussa Yhdysvaltain sisällissodassa).
- 1915 - Ensimmäinen maailmansota: Italia liittyi Ympärysvaltoihin sen jälkeen, kun ne julistivat sodan Itävalta-Unkarille.
- 1934 - Louisianassa lähellä Black Laken piilopaikkaa pankkiryöstäjät Bonnie Parker ja Clyde Barrow joutuivat Texas Rangereiden väijytykseen ja heidät ammuttiin.
- 1945 - Toinen maailmansota: Heinrich Himmler, Gestapon johtaja, teki itsemurhan Liittoutuneiden vankina.
- 1949 - Saksan liittotasavalta perustettiin.
- 1958 - Avaruustutkimus: Yhdysvaltain ensimmäinen satelliitti Explorer 1 lopetti lähetyksensä.
- 1960 - Israelin pääministeri David Ben-Gurion ilmoitti natsisotarikollisen Adolf Eichmannin vangitsemisesta.
- 1985 - Thomas Patrick Cavanagh tuomittiin elinkautiseen vankeusrangaistukseen yrityksestä myydä tutkassa näkymättömän pommikoneen (stealth bomber) salaisuudet Neuvostoliittoon.
- 1995 - Java-ohjelmointikieli julkistettiin virallisesti.
Syntyneitä
- 1707 - Carl von Linné (alun perin Carolus Linnaeus), ruotsalainen kasvitieteilijä († 1778)
- 1844 - Abdu'l-Bahá, bahailaisuuden keskushahmo († 1921)
- 1848 - Otto Lilienthal, saksalainen insinööri, ilmailun pioneereja († 1896)
- 1883 - Douglas Fairbanks, näyttelijä, United Artists -elokuvayhtiön perustajia († 1939)
- 1921 - James Blish, tieteiskirjailija († 1975)
- 1933 - Joan Collins, näyttelijätär
- 1951 - Anatoli Karpov, venäläinen šakin maailmanmestari
Kuolleita
- 1125 - Henrik V, Pyhän saksalais-roomalaisen valtakunnan keisari
- 1701 - Captain Kidd, merirosvo (ks. Tapahtumia-osio)
- 1868 - Kit Carson, metsästäjä, opas, sotilas ja amerikkalainen legenda
- 1933 - Clyde Barrow ja Bonnie Parker (Bonnie ja Clyde), lainsuojattomia (ks. Tapahtumia-osio)
- 1937 - John D. Rockefeller, suurliikemies
- 1945 - Heinrich Himmler, natsijohtaja (ks. Tapahtumia-osio)
- 1994 - George de Godzinsky, säveltäjä ja kapellimestari (s. 1914)
----
Katso myös: kalenteri ~ 22. toukokuuta, 24. toukokuuta
Luokka:Toukokuu
-05-23
ms:23 Mei
ko:5월 23일
ja:5月23日
simple:May 23
th:23 พฤษภาคม
8. toukokuuta8. toukokuuta on gregoriaanisen kalenterin mukaan vuoden 128. päivä (129. päivä karkausvuonna). Vuodesta on jäljellä 237 päivää.
----
Nimipäivät
:- suomalainen kalenteri: Heino
:- suomenruotsalainen kalenteri: Åke
:- ortodoksinen kalenteri: Johannes, Juhani, Arseni, Arsi
:- saamenkielinen kalenteri: Oge
:- vanhemmissa kalentereissa: Aake, Achatius, Agda, Akates, Stanislaus
Tapahtumia
- 1541 - Hernando de Soto löysi Mississippijoen ja antoi sille nimen Río de Espíritu Santo.
- 1794 - Ranskalainen kemisti ja veronkerääjä Antoine Lavoisier teloitettiin giljotiinilla.
- 1886 - Farmaseutti Dr. John Styth Pemberton keksi hiilihapotetun juoman, "Coca-Colan".
- 1898 - Ensimmäiset Italian jalkapalloliigan pelit pelattiin.
- 1902 - Martiniquen saarella Länsi-Intiassa Mont Peléen tulivuori purkautui tuhoten St. Pierren kaupungin. 30 000 ihmistä sai surmansa. Vain kourallinen St. Pierren asukkaista pelastui.
- 1914 - Elokuvayhtiö Paramount Pictures muodostettiin.
- 1942 - Toinen maailmansota: Korallimeren taistelu päättyi. Ensimmäisen kerran merisodankäynnin historiassa laivastot taistelivat toisiaan vastaan ilman näköyhteyttä.
- 1945 - Toinen maailmansota: VE-Day – Victory in Europe Day, Saksan joukot antautuivat ehdoitta.
- 1984 - Neuvostoliitto ilmoitti, että se boikotoi vuoden 1984 kesäolympialaisia Los Angelesissa.
Syntyneitä
- 1821 - Jean Henri Dunant, Punaisen Ristin perustaja ja Nobelin rauhanpalkinnon saaja vuonna 1901 († 1910)
- 1884 - Harry S. Truman, Yhdysvaltain presidentti († 1972)
- 1906 - Roberto Rossellini, ohjaaja († 1977)
- 1913 - Saima Harmaja, runoilija († 1937)
- 1926 - Sir David Attenborough, televisioesiintyjä ja -tuottaja
- 1940 - Ricky Nelson, pop-laulaja, († 1985)
- 1944 - Gary Glitter, laulaja
- 1975 - Enrique Iglesias, laulaja
Kuolleita
- 1794 - Antoine Lavoisier, kemisti (Teloitettiin)
- 1842 - Jules Dumont d'Urville, löytöretkeilijä
- 1880 - Gustave Flaubert, kirjailija
- 1982 - Gilles Villeneuve, kanadalainen Formula 1 -kuljettaja
- 1985 - Theodore Sturgeon, tieteiskirjailija
- 1988 - Robert A. Heinlein, tieteiskirjailija
- 1999 - Dirk Bogarde, näyttelijä
Juhlapäiviä
- Rooman valtakunta: juhla Mensin ("järjen") kunniaksi.
- Äitienpäivä vuosina 1994, 2005 ja 2011.
----
Katso myös: kalenteri ~ 7. toukokuuta, 9. toukokuuta
Luokka:Toukokuu
-05-08
ms:8 Mei
ko:5월 8일
ja:5月8日
simple:May 8
th:8 พฤษภาคม
NSDAP
NSDAP (saks. Nationalsozialistische Deutsche Arbeiterpartei), Saksan kansallissosialistinen työväenpuolue tai kansaomaisemmin natsipuolue oli Kolmannen valtakunnan valtaapitävä puolue, joka nousi Saksan johtoon vuonna 1933. Keskeinen henkilö puolueen nousussa oli diktaattoriksi noussut Adolf Hitler. Puolueen virallinen ideologia oli kansallissosialismi, joka usein rinnastetaan (osittain virheellisesti) fasismiin.
Kansallissosialistisen puolueen valtakausi kesti valtaannoususta 1933 aina Kolmannen valtakunnan luhistumiseen 1945, jolloin puolue julistettiin rikolliseksi organisaatioksi ja sen kiinnisaadut johtajat tuomittiin Nürnbergin oikeudenkäynnissä rikoksista ihmiskuntaa ja rauhaa vastaan.
Puolueen edeltäjä DAP (Deutsche Arbeiterpartei) Saksan työväenpuolue perustettiin Münchenissä 1919 ja se oli yksi lukuisten muiden pienten ensimmäisen maailmansodan tappion nostattamien liikkeiden joukossa. Saksan armeijan palveluksessa ollut Hitler lähetettiin vakoilemaan puoluetta ja hän liittyi puolueeseen jäsennumerolla 555. Myöhemmin hän ilmoitti olevan "puolueen 7. jäsen", vaikka todellisuudessa oli DAP:n keskuskomitean 7. jäsen. Tämän jälkeen myös puolueen nimeen lisättiin kansallissosialismi ja sen etuliite (NS). Puolue jouduttiin perustamaan uudestaan, kun se julistettiin epäonnistuneen vallankaappauksen (oluttupakapina) jälkeen laittomaksi 1923. Kapinassa varhaisten kansallissosialisten vereen tahriutunut lippu tuli sittemmin puolueen pyhimmäksi esineeksi ja sen kosketuksella siunattiin kaikki puolueen liput.
Aluksi kansallissosialistien poliittinen menestys oli heikkoa, mutta vuoden 1930 vaaleissa kansansuosio kääntyi nousuun. NSDAP toimi eräänlaisena protestipuolueena, joka keräsi ääniä taloudellisen laman ja Weimarin tasavallan poliittisen kyvyttömyyden takia. Apuna vallantavoittelussa toimi myös puolueen yksityinen armeija, SA. Vuoden 1932 vaaleissa kansallissosialisteista tuli suurin puolue Reichstagilla (valtiopäivät) ja Hindenburg nimitti Hitlerin kansleriksi 1933. Tämän jälkeen kansallissosialistit säätivät edustajistoylivoimallaan lain, joka asetti kaiken vallan Hitlerin käsiin ja kielsivät ja lakkauttivat kaikki muut puolueet, tehden Saksasta yksipuoluemaan.
Hindenburg
Vaalimenestys:
Luokka:Kansallissosialistinen Saksa
Luokka:Saksalaiset puolueet
ms:Nazi
ko:국가사회주의 독일 노동자당
ja:国家社会主義ドイツ労働者党
1930 Tapahtumia
- 27. tammikuuta - Espanjan diktaattori Miguel Primo de Rivera erosi.
- 30. tammikuuta - Kenraali Damaso Berenquer Espanjan uudeksi pääministeriksi.
- 18. helmikuuta - Clyde Tombaugh tutki tammikuussa otettuja valokuvia ja löysi Pluton
- 2. maaliskuuta - Mohandas Gandhi ilmoitti Intian varakuninkaalle kansalaistottelemattomuuden alkavan yhdeksän päivän kuluttua.
- 12. maaliskuuta - Mohandas Gandhi aloitti 200 mailin protestimarssin merta kohti 78 seuraajansa kanssa protestoidakseen brittien suolamonopolia. Monet muut liittyivät heihin ennen perillepääsyä 5. huhtikuuta.
- 28. maaliskuuta - Konstantinopoli ja Angora vaihtoivat nimensä Istanbuliksi ja Ankaraksi.
- 29. maaliskuuta - Heinrich Brüning nimitettiin Saksan valtakunnankansleriksi.
- 22. huhtikuuta - Lontoon laivastosopimus Yhdistyneen kuningaskunnan, Japanin ja Yhdysvaltain välillä.
- 17. toukokuuta - Ranskan ulkoministeri André Tardieu päättää vetää viimeiset joukot Reininmaalta, Saksasta. Ne lähtivät 30. kesäkuuta mennessä.
- 24. toukokuuta - Amy Johnson laskeutuu Darwiniin, Australiaan lennettyään 11 000 mailin matkan ensimmäisenä naisena. Hän lähti 5. toukokuuta.
- 21. kesäkuuta - Vuoden pituinen asevelvollisuus tuli pakolliseksi Ranskassa.
- 7. heinäkuuta - Lapuan liikkeen masinoima talonpoikaismarssi
- 13. heinäkuuta - Ensimmäiset jalkapallon maailmanmestaruuskisat järjestettiin.
- 7. elokuuta - Richard Bedford Bennettista tuli Kanadan 11. pääministeri.
- 12. elokuuta - Turkin joukot tunkeutuvat Persiaan taistelemaan kurdeja vastaan.
- 27. elokuuta - Sotilasvallankaappaus Perussa.
- 6. syyskuuta - Josef Felix Urileun epäonnistunut vallankaappaus Argentiinassa.
- 14. syyskuuta - Kansallissosialistinen puolue saa 107 paikkaa Saksan parlamentissa – 18,3 %:lla äänistä siitä tulee toiseksi suurin puolue.
- 16. syyskuuta - Argentiinan presidentti Hipólito Irigoyen syöstiin vallasta.
- 24. syyskuuta - Ilmalaiva Graf Zeppelin vieraili Helsingissä.
- 24. lokakuuta - Brasiliassa Getúlio Dornelles Vargas teki vallankaappauksen.
- 2. marraskuuta - negus Haile Selassie kruunattiin Etiopian keisariksi.
- 2. joulukuuta - Suuri lama: Yhdysvaltain presidentti Herbert Hoover pyytää kongressilta 150 miljoonaa dollaria julkisiin töihin työpaikkojen luomiseksi.
- 19. joulukuuta - Tulivuori Merap purkautui, 1300 kuolonuhria.
- 28. joulukuuta - Mohandas Gandhi matkustaa Iso-Britanniaan neuvottelemaan.
- Walther Bothe ja H. Becker löytävät neutronin
Syntyneitä
- 20. tammikuuta - Buzz Aldrin, astronautti
- 30. tammikuuta - Gene Hackman, näyttelijä
- 21. maaliskuuta - Mauno Koski, professori
- 24. maaliskuuta - Steve McQueen, elokuvaohjaaja ja -tuottaja († 1980)
- 25. maaliskuuta - Paavo Noponen, urheilutoimittaja
- 3. huhtikuuta - Helmut Kohl
- 10. huhtikuuta - Spede Pasanen, viihdetaiteilija
- 15. huhtikuuta - Vigdís Finnbogadóttir, Islannin presidentti
- 11. toukokuuta - Edsger Dijkstra, tietojenkäsittelyteoreetikko
- 31. toukokuuta - Clint Eastwood, näyttelijä, ohjaaja ja tuottaja
- 27. kesäkuuta - Ross Perot, miljonääri ja poliitikko
- 5. elokuuta - Neil Armstrong, astronautti
- 12. elokuuta - George Soros, liikemies
- 25. elokuuta - Sir Sean Connery, näyttelijä
- 23. syyskuuta - Ray Charles, muusikko († 2004)
- 14. lokakuuta - Mobutu Sese Seko, Zairen presidentti († 1997)
- 23. lokakuuta - Unto Mononen, laulaja, säveltäjä (mm. Satumaa)
- 28. lokakuuta - Bernie Ecclestone, formula 1 -magnaatti
- 3. joulukuuta - Jean-Luc Godard
- 11. joulukuuta - Jean-Louis Trintignant, näyttelijä
- 21. joulukuuta - Kalevi Sorsa, poliitikko († 2004)
Kuolleita
- 23. helmikuuta - Horst Wessel, natsi-ideologi, säveltäjä
- 6. maaliskuuta - Alfred von Tirpitz, suuramiraali (s. 1849)
- 16. maaliskuuta - Miguel Primo de Rivera, Espanjan diktaattori
- 13. toukokuuta - Fridtjof Nansen, tutkimusmatkailija, naparetkeilijä, Nobelin rauhanpalkinnon saaja
- 7. heinäkuuta - Arthur Conan Doyle, englantilainen kirjailija ja Sherlock Holmesin luoja.
- 24. heinäkuuta - Santeri Alkio, kirjailija, lehtimies ja poliitikko.
- 29. syyskuuta - Ilja Repin, taidemaalari
Valtioiden päämiehet
- Zog I, Albanian kuningas (1928 - 1939)
- Albert I, belgialaisten kuningas (1909 - 1934)
- Getulio Vargas, Brasilian presidentti (1930 - 1945, 1950 - 1954).
- Haile Selassie, Etiopian keisari (1930 - 1936, 1941 - 1974).
- Viktor Emanuel III, Italian kuningas (1900 - 1946)
- Mihail Kalinin, Neuvostoliiton presidentti (1922 - 1946)
- Haakon VII, Norjan kuningas
- Kustaa V, Ruotsin kuningas (1907 - 1950).
- Paul von Hindenburg, Saksan presidentti (1925 - 1934)
- Hirohito, Shōwa-keisari (1926 - 1989)
- Lauri Kristian Relander, Suomen presidentti (1925 - 1931).
- Kristian X, Tanskan ja Islannin kuningas (1912 - 1947)
- Mustafa Kemal, Turkin presidentti (1923 - 1938)
- Miklós Horthy, Unkarin valtionhoitaja (1920 - 1944)
- Yrjö V, Yhdistyneen kuningaskunnan ja Pohjois-Irlannin kuningas, Intian keisari (1910 - 1936)
- Herbert Clark Hoover, Yhdysvaltain presidentti (1929 - 1933)
ms:1930
ko:1930년
ja:1930年
simple:1930
th:พ.ศ. 2473
Vidkun QuislingVidkun Abraham Lauritz Jonsson Quisling (s. 18. heinäkuuta 1887 — k. (teloitettu) 24. lokakuuta 1945) oli norjalainen upseeri ja poliitikko.
Quisling loi aluksi uraa Norjan armeijassa ja kohosi majurin arvoon asti, kunnes 1931 hänet nimitettiin puolustusministeriksi Norjan talonpoikaispuolueen johtamaan hallitukseen. 1933 hän perusti Johan Bernhard Hjortin kanssa Nasjonal Samling -puolueen. Aluksi puolue oli kristillis—konservatiivisen politiikan puolestapuhuja, mutta siirtyi vuoden 1935 jälkeen yhä lähemmäksi kansallissosialismia.
Kun natsi-Saksa miehitti Norjan 1940, pääsi Quislingin Nasjonal Samling -puolue valtaan, vaikka saksalaisten suunnitelmana oli perustaa jokin uusi puolue maata johtamaan. Quislingistä tuli pääministeri, mutta hänet pantiin viralta jo viiden päivän jälkeen. Todellinen valta oli saksalaisella valtakunnankomissaarilla, Josef Terbovenilla, joka nimitti Quislingin ministeripresidentiksi 1. helmikuuta 1942 (maan valtionpäämies, Norjan kuningas Håkon VII, oli jo paennut maasta). Toisen maailmansodan jälkeen Quisling tuomittiin maanpetturuudesta ja teloitettiin ampumalla Akershusin linnoituksessa.
Quisling-sanalla tarkoitetaan norjan kielessä yhä maanpetturia ja sana on vakiintunut monissa muissakin kielissä luopion synonyymiksi.
Quisling, Vidkun
ko:비드쿤 크비슬링
ja:ヴィドクン・クヴィスリング
Mein kampf
Taisteluni (saksaksi Mein Kampf) on Adolf Hitlerin vankilassa kirjoittama kirja. Ensimmäinen osa Eine Abrechnung julkaistiin vuonna 1925. Jatko-osa Die Nationalsozialistische Bewegung ilmestyi sitä seuraavana vuonna. Kirjoissa Hitler käsittelee muun muassa antisemitismia ja muita kansallissosialismiin läheisesti liittyviä asioita sekä omaa elämäänsä. Kirjaa on pidetty yhtenä tärkeänä tienä Hitlerin ajattelun ymmärtämiseen, vaikka se onkin erittäin sekava, ja esimerkiksi Winston Churchill luki kirjaa tarkasti. Kirjaa ei paineta Saksassa, mutta sen tutkimuskäyttöön tarkoitettua, historiallisin kommentaarein varustettua versiota on saatavilla kirjastoista, eikä myöskään kirjan vanhojen painosten myyntiä valvota.
Hitlerillä oli kirjassaan suurimpana huolenaan juutalaisuus ja bolševismi, jotka hän kytki yhteen. Sen lisäksi hän tavoitteli Versaillesin "häpeärauhan" kaatamista ja "elintilan" hankkimista idästä. Hitlerin kirjassa ilmaisemat tavoitteet jakautuivat kolmeen osaan: ensimmäiseksi Versaillesin ehtojen kumoaminen ja liittoutuminen Englannin ja fasistisen Italian kanssa. Sen jälkeen sota Ranskaa ja sen Itä-Euroopan liittolaisia vastaan. Viimeiseksi sota Neuvostoliittoa vastaan, elintilan hankkiminen sieltä ja sen "juutalais-bolševistisen" järjestelmän kaataminen.
Hitlerin näkemys ensimmäisestä maailmansodasta oli, että juutalaiset olivat syyllisiä Saksan tappioon kyseisessä sodassa, koska he Hitlerin mielestä romahduttivat kotirintaman samaan aikaan kun varsinaisella rintamalla ei ollut hätää.
Hitlerin väittää kirjassa myös, että kahden eri rodun, kuten esimerkiksi afrikkalaisten ja eurooppalaisten jälkeläiset ovat luonnostaan huonompi rotu kuin kumpikaan alkuperäisistä roduista.
Aiheesta muualla
- [http://www.hitler.org/writings/Mein_Kampf/ Englanninkielinen onlineversio]
- [http://www.adolfhitler.ws/lib/books/dkampf/dkampf.htm Saksankielinen onlineversio]
Luokka:Kirjat
Luokka:1920-luvun kirjat
roa-rup:Mein Kampf
ja:我が闘争
simple:Mein Kampf
Luokka:NatsijohtajatKolmannessa valtakunnassa jossakin vaiheessa NSDAP-puolueessa vaikuttaneita henkilöitä.
Katso myös kansallissosialismi.
Luokka:Kansallissosialistinen Saksa
Luokka:Poliitikot Impeachments:This article is about the political concept of impeachment; for the concept of casting doubt on the testimony of a witness at trial, see Witness impeachment.
Witness impeachment, in 1868.]]
Impeachment is the process by which a legislative body formally levels charges against a high official of government. Impeachment does not necessarily mean removal from office; it comprises only a formal statement of charges, akin to an indictment in criminal law, and thus is only the first step towards possible removal. Once an individual is impeached, he or she must then face the possibility of conviction via legislative vote, which then entails the removal of the individual from office.
Conviction of officials involves an overturning of the normal constitutional procedures by which individuals achieve high office (election, ratification or appointment) and because it generally requires a supermajority, typically only those deemed to have seriously abused their offices will suffer impeachment.
One tradition of impeachment has its origins in the law of England and Wales, where the procedure last took place in 1806. Impeachment exists under constitutional law in many nations around the world, including the United States, Brazil, Russia, the Philippines and the Republic of Ireland.
Etymologically, the word "impeachment" derives from Latin roots expressing the idea of becoming caught or entrapped, and has analogues in the modern French verb empêcher (to prevent) and the modern English impede. Mediaeval popular etymology also associated it (wrongly) with derivations from the Latin impetere (to attack). Impeachment of a witness means challenging his or her honesty or credibility.
United Kingdom
Procedure
In the United Kingdom, the House of Commons holds the power of impeachment. Any member may make accusations of high treason or high crimes and misdemeanours. The member must support the charges with evidence and move for impeachment. If the Commons carries the motion, the mover receives orders to go to the bar at the House of Lords and to impeach the accused "in the name of the House of Commons, and all the commons of the United Kingdom."
The mover must tell the Lords that the House of Commons will, in due time, exhibit particular articles against the accused, and make good the same. The Commons then usually selects a committee to draw up the charges and create an "Article of Impeachment" for each. (In the case of Warren Hastings, however, the drawing up of the articles preceded the formal impeachment.) Once the committee has delivered the articles to the Lords, replies go between the accused and the Commons via the Lords. If the Commons have impeached a peer, the Lords take custody of the accused, otherwise custody goes to Black Rod. The accused remains in custody unless the Lords allow bail. The Lords set a date for the trial while the Commons appoints managers, who act as prosecutors in the trial. The accused may defend by counsel.
The House of Lords hears the case, with the Lord Chancellor presiding (or the Lord High Steward if the impeachment relates to a peer accused of high treason.) The hearing resembles an ordinary trial: both sides may call witnesses and present evidence. At the end of the hearing the Lord Chancellor puts the question on the first article to each member in order of seniority, commencing with the most junior peer, and ending with himself, and after all have voted, proceeds to deal with any remaining articles similarly. Upon being called, a Lord must rise and declare upon his honour, "Guilty" or "Not Guilty". After voting on all of the articles has taken place, and if the Lords find the defendant guilty, the Commons may move for judgment; the Lords may not declare the punishment until the Commons have so moved. The Lords may then provide whatever punishment they find fit, within the law. A Royal Pardon cannot excuse the defendant from trial, but a Pardon may reprieve a convicted defendant.
History
Parliament has held the power of impeachment since mediæval times. Originally, the House of Lords held that impeachment could only apply to members of the peerage (nobles), as the nobility (the Lords) would try their own peers, while commoners ought to try their peers (other commoners) in a jury. However, in 1681, the Commons declared that they had the right to impeach whomsoever they pleased, and the Lords have respected this resolution.
After the reign of Edward IV, impeachment fell into disuse, the bill of attainder becoming the preferred form of dealing with undesirable subjects of the Crown. However, during the reign of James I and thereafter, impeachments became more popular, as they did not require the assent of the Crown, while bills of attainder did, thus allowing Parliament to resist royal attempts to dominate Parliament. The most recent cases of impeachment dealt with Warren Hastings, Governor-General of India between 1773 and 1786 (impeached in 1788; the Lords found him not guilty in 1795), and Henry Dundas, 1st Viscount Melville, First Lord of the Admiralty, in 1806 (acquitted). The last attempted impeachment occurred in 1848, when David Urquhart accused Viscount Palmerston of having signed a secret treaty with Imperial Russia and of receiving monies from the Tsar. Palmerston survived the vote in the Commons; the Lords did not hear the case.
Impeachment in modern politics
The procedure has, over time, become rarely used and some legal authorities (such as Halsbury's Laws of England) consider it to be probably obsolete. The principles of "responsible government" require that the Prime Minister and other executive officers answer to Parliament, rather than to the Sovereign. Thus the Commons can remove such an officer without a long, drawn-out impeachment. However, it is argued by some that the remedy of impeachment remains as part of British constitutional law, and that legislation would be required to abolish it.
In April 1977 the Young Liberals' annual conference unanimously passed a motion to call on the Liberal leader (David Steel) to move for the impeachment of Ronald King Murray QC, the Lord Advocate. Mr. Steel did not call the motion but Murray (now Lord Murray, a former Senator of the College of Justice of Scotland) agrees that the Commons still have the right to initiate an impeachment motion. On 25 August 2004, Plaid Cymru MP Adam Price announced his intention to move for the impeachment of Tony Blair for his role in involving Britain in the 2003 invasion of Iraq. In response Peter Hain, the Commons Leader, insisted that impeachment was obsolete, given modern government's responsibility to parliament. Ironically, Peter Hain had served as president of the Young Liberals when they called for the impeachment of Mr. Murray in 1977.
United States
Main article Impeachment in the United States
In the United States impeachment can occur both at the federal and state level. At the federal level, both the Executive branch and the Judiciary may be impeached, though different standards apply. For the Executive branch, only those who have allegedly committed "treason, bribery, or other high crimes and misdemeanors" may be impeached. Although treason and bribery are obvious, the Constitution is silent on what constitutes a "high crime." Several commentators have suggested that Congress alone may decide for itself what constitutes an impeachable offense.
The standard for impeachment among the judiciary is much broader. Article III of the Constitution states that judges remain in office "during good behavior," implying that Congress may remove a judge for bad behavior.
Members of Congress themselves, however, are not subject to impeachment. However, the respective Houses of Congress have the authority to discipline their own members. This includes the authority to expel members.
Procedurally, it is a two-step process. The House of Representatives must first pass "articles of impeachment" by a simple majority. The articles of impeachment constitute the formal allegations. Upon their passage, the defendant has been "impeached."
Next, the Senate tries the accused. In the case of the impeachment of a President, the Chief Justice of the United States presides over the proceedings. Otherwise, the Vice President, in his capacity of President of the Senate, or the President pro tempore of the Senate presides. This would include the impeachment of the Vice President him- or herself. In order to convict the accused, a two-thirds majority of the Senators present is required.
Following conviction, the Senate may vote to punish the individual only by removing him from office, or by barring him from holding future office, or both. Alternatively, it may impose no punishment. However in the case of executive officers, removal follows automatically upon conviction. The defendant remains liable to criminal prosecution. It is possible to impeach someone even after the accused has vacated his office in order to disqualify the person from such emoluments of office as a pension.
Congress regards impeachment as a power to be used only in extreme cases; the House has initiated impeachment proceedings just 62 times since 1789 and only 16 federal officers have been impeached:
- Chief Justice Samuel Chase in 1804
- President Bill Clinton was impeached on December 19, 1998 by the House of Representatives on grounds of perjury to a grand jury (by a 228-206 vote) and obstruction of justice (by a 221-212 vote). Two other articles of impeachment failed — a second count of perjury in the Jones case (by a 205-229 vote), and one accusing Clinton of abuse of power (by a 148-285 vote).
- President Andrew Johnson in 1868
- one cabinet officer
- one Senator
- one Supreme Court Justice and eleven other federal judges.
Republic of Ireland
In the Republic of Ireland formal impeachment can apply only to the President. Article 12 of the Constitution of Ireland provides that, unless judged to be "permanently incapacitated" by the Supreme Court, the president can only be removed from office by the houses of the Oireachtas (parliament) and only for the commission of "stated misbehaviour". Either house of the Oireachtas may impeach the president, but only by a resolution approved by a majority of at least two-thirds of its total number of members; and a house may not consider a proposal for impeachment unless requested to do so by at least thirty of its number.
Where one house impeaches the president, the remaining house either investigates the charge or commissions another body or committee to do so. The investigating house can remove the president if it decides, by at least a two-thirds majority of its members, both that she is guilty of the charge of which she stands accused, and that the charge is sufficiently serious as to warrant her removal. To date no impeachment of an Irish president has ever taken place. The president holds a largely ceremonial office, the dignity of which is considered important, so it is likely that a president would resign from office long before undergoing formal conviction or impeachment.
The Republic's constitution and law also provide that only a joint resolution of both houses of the Oireachtas may remove a judge. Although often referred to as the 'impeachment' of a judge, this procedure does not technically involve impeachment.
Other jurisdictions
- Austria: The Austrian Federal President can be impeached by the Federal Convention (Bundesversammlung) before the Constitutional Court. The constitution also provides for the recall of the president by a referendum. Neither of these courses has ever been taken.
- Brazil: The President of Federative Republic of Brazil can be impeached. This happened to Fernando Collor de Mello, due to evidences of bribery and misappropriation.
- Germany: The Federal President of Germany can be impeached by the Bundestag for willfully violating German law. Once the Bundestag impeaches the president, the Federal Constitutional Court decides whether to remove him or her from office. No such case has yet occurred.
- Carlos Andrés Pérez, president of Venezuela, was impeached in 1993.
- Fernando Collor de Mello, President of Brazil was impeached in 1992, and this led to his resignation.
- Rolandas Paksas, the president of Lithuania, suffered impeachment on April 6, 2004.
- Roh Moo-hyun, the president of South Korea, was impeached on March 12, 2004; Korea's Constitutional Court overturned the decision on May 14, 2004.
- Following impeachment, Alfred Maseng, President of Vanuatu, left office on 11 May 2004.
- Raúl Cubas Grau, President of Paraguay, was impeached in 1999.
Category:Constitutional law
ja:弾劾裁判
ko:탄핵
Saint Tropez hotels Nieruchomoci d diety programy mieszne filmy
|
|
|
|
