:: wikimiki.org ::

Juhani Raattamaa

Juhani Raattamaa

Juhani Raattamaa (Johan) (12. syyskuuta 1811 Kaaresuvanto - 7. maaliskuuta 1899 Saivomutka) oli lestadiolaisuuden ensimmäinen maallikkosaarnaaja ja Lars Levi Laestadiuksen työtoveri.

Lapsuus ja nuoruus

Juhani Raattamaa syntyi Kaaresuvannon pitäjässä 12.9.1811. Vanhemmat olivat pienviljelijöitä. Heidän perheeseensä syntyi kuusi lasta. Veljeksistä Pekasta, Juhanista ja Erkistä tuli myöhemmin lestadiolaissaarnaajia. Hän asui samalla paikkakunnalla, jolla Lars Levi Laestadius toimi pappina ja tutustui tähän ollessaan 18-vuotias. Hän kävi Laestadiuksen pitämillä ehtoollisilla. Laestadius valitsi Raattamaan kateekaksi vuonna 1830 pitämään uskontotuokioita lapsille. Laestadius kirjoittaa uudesta kateekastaan näin: "Jollei tuota kirottua väkiviinaa olisi ollut saatavissa, niin olisi Raattamaa jo siihen aikaan ollut koko Lapinmaan etevin kateekka. Mutta mainittu myrkky pilasi kokonaan miehen". Raattamaa kirjoittaakin myöhemmin ikävuosien 24:stä 30:neen olleen "häpeällisten töiden sumentamaa aikaa".

Omantunnon herätys ja parannuksen armo

Raattamaan omatunto koki uuden herätyksen jouluna 1844 samaan aikaan Laestadiuksen uudestisyntymisen aikoihin. Hän löysi maantieltä lompakon, jonka palautti omistajalleen. Hän kuitenkin vaati kolmasosaa löydetyn rahamäärän arvosta, mihin lompakon omistaja ei suostunut. Lompakon omistaja väitti osan rahoista kadonneen. Raattamaa kertoi tapauksesta Laestadiukselle, joka läksytti tätä ahneudesta ja itserakkaudesta. Parannuksen armon Raattamaa sai talvella 1846 kirkossa kuunnellessaan Laestadiuksen saarnaa. Hän kirjoittaa omaelämäkerrassaan tapauksesta seuraavaa: "Mutta kun sain uskossa ja hengessä katsella veripunaista, orjantappuroilla, kruunattua kuningasta, silloin voima läksi Hänestä ja Kristuksen kärsiminen vaikutti sielussani elävän voiman. Minä uskoin synnit anteeksi vuotaneessa ja priiskuvaisessa veressä, josta myös seurasi ylösnousseen ja elävän Herran Jeesuksen tunteminen. Se, jota etsin kaukaa, se olikin läsnä ja vaikutti ilon ja rauhan sielussani. Olin ennenkin mielestäni uskonut, että Jeesus on kuollut ja kuolleista ylösnoussut, mutta nyt häpesin epäuskoani ja havaitsin, etten olekaan ennen sydämestäni uskonut."

Opettajaksi ja saarnamieheksi

Tuolloin oli voimassa konventikkeliplakaatti, joka kielsi maallikkojen pitämän seurat. Raattamaa ei aluksi uskaltanutkaan saarnata aikuisille. Lasten uskontotuokioihin kerääntyi kuitenkin myös aikuisia, jotka satuttivat omattuntonsa ja saivat synnit anteeksi. Näin lestadiolaisuus lähti leviämään laajemmalle. Myöhemmin Raattamaa vapautettiin koulunopettajan toimesta ja hän alkoi saarnata ympäri Lappia. Hän saarnasi yhteistyössä Laestadiuksen kanssa ja kävi tämän luona noin kahdesti vuodessa kertomassa toiminnastaan. Raattamaa vietti lähetysmatkoilla viikoista kuukausiin. Hänestä tulikin varsin tunnettu saarnamies lestadiolaisten keskuudessa. Juhani Raattamaata on kutsuttu Perä-Pohjolan Paavaliksi ja Pohjolan suurimmaksi maallikkosaarnaajaksi. Hän myös kirjoitti paljon kirjeitä syntyneisiin seurakuntiin ja häneltä kysyttiin neuvoja erilaisiin asioihin. Hän osasi Raamattua hyvin. Kirjeitä häneltä on säilynyt runsaat 300.

Lestadiolaisuuden hajaantumista estämässä

Raattamaa yritti estää viimeisinä elinvuosinaan jo alkanutta hajaantumiskehitystä. Erkki Antti Anderson varoittaa kirjeessään Norjaan ottamasta vastaan saarnaajia, jotka eivät ole yhteistyössä Juhani Raattamaan ja muiden lestadiolaissaarnaajien kanssa: "Älkää ottako muukalaisia ääniä vastaan, vaikkapa kuinka kauniilta kuulostaisit, sillä te tiedätte, että Juhani Raattamaa on jälkeen Laestadiuksen säilyttäny puhtaan opin hänen työkumppaneittensa kanssa." Näitä lestadiolaisuudessa yleisesti hyväksyttyjä seurakuntavanhimpia olivat Raattamaan lisäksi Erkki Antti Anderson, Antin-Pieti, Ies-Pieti, Iisak Poromaa, Heikki Parkajoki, Pekka Raattamaa ja Iisakki Huhtasaari. Seurakuntavanhinten joukkoon voidaan laskea myös Joonas Purnu, mutta hän, myöhemmän hajaantumiskehitystä tukevan toimintansa takia, menetti luottamuksen lestadiolaisenemmistön joukossa.

Viimeiset hetket

Juhani Raattamaa kuoli Saivomutkassa 7. maaliskuuta 1899. Hänen vaimonsa Karoliina Raattamaa kuvasi viimeisiä hetkiä ennen kuolemaa seuraavasti: "Hän oli sängyssä yli viikon. Viimeisenä yönä kysyin häneltä: "minne sinua sattuu?" Hän vastasi: "Minulla ei ole kipuja missään, voin hyvin." Hänen viimeisinä tunteinaan luin hänelle kirjeitä ja terveisiä kristityiltä ja hän sanoi kuulevansa ne ja pyysi vastaamaan heille: "Herra siunatkoon heitä kaikkia". Sitten hän nukahti ihanaan uneen". Raattamaan hautajaissaattueen kerrotaan olleen noin kahden kilometrin pituinen. Raattamaan hautakiveen kirjoitettiin: "Ensimäinen saarnaja hengelisestä liikestä".

Kirjallisuutta

- Aulis Zidbeck: Ole vapaa, vapaaksi ostettu lauma. Juhani Raattamaa - opettaja ja sielunhoitaja. SRK 1985.

Aiheesta muualla

- [http://lestadiolaisuus.info/henkilot/raattamaa Juhani Raattamaan tarina]
- [http://lestadiolaisuus.info/henkilot/raattamaa/luther.php Juhani Raattamaa ja Luther]
- [http://lestadiolaisuus.info/henkilot/raattamaa/raat.php Juhani Raattamaa - Perä-Pohjolan Paavali] Luokka:Lestadiolaisuus

12. syyskuuta

12. syyskuuta on gregoriaanisen kalenterin mukaan vuoden 255. päivä. (256. päivä karkausvuonna). Vuodesta on jäljellä 110 päivää. ----

Nimipäivät

:- suomalainen kalenteri: Valma, Vilja :- suomenruotsalainen kalenteri: Dagny :- ortodoksinen kalenteri: Ahti :- saamenkielinen kalenteri: Dávdna :- vanhemmissa kalentereissa: Aleksanteri, Cyrus, Kyrus, Ostanus, Syrus, Tiila, Tyra

Tapahtumia

- 1812 - Ranskan Grande Armée löi Venäjän joukot Borodinon taistelussa.
- 1933 - Leo Szilard keksi ydinreaktion.
- 1936 - Yrjö Väisälä löysi asteroidin 1405 Sibelius.
- 1940 - Luolamaalauksia löydettiin Lascaux'ssa, Ranskassa.
- 1980 - Kenan Evren johti Turkissa sotilasvallankaappauksen.
- 1994 - Netscape-selain julkistettiin.

Syntyneitä

- 1921 - Stanisław Lem, puolalainen tieteiskirjailija
- 1944 - Barry White, laulaja ("rakkauden mursu")
- 1952 - Neil Peart, perkussionisti ja sanoittaja ("Rush")

Kuolleita

- 1976 - Pekka Tiilikainen, urheilutoimittaja (s. 1911)
- 1977 - Steve Biko, eteläafrikkalainen apartheidin vastustaja
- 1992 - Anthony Perkins, näyttelijä (Psyko)
- 2003 - Johnny Cash, country-muusikko ---- Katso myös: kalenteri ~ 11. syyskuuta, 13. syyskuuta Luokka:Syyskuu -09-12 ko:9월 12일 ja:9月12日 simple:September 12

Kaaresuvanto

Kaaresuvanto (pohjoissaameksi Gárasavvon tai Gáresavvon) on kylä Enontekiöllä Luoteis-Lapissa. Kaaresuvannossa sijaitsee rajanylityspaikka ja silta Muoniojoen yli Ruotsin Karesuandoon. Kaaresuvannossa on 144 asukasta ja siellä ovat peruspalvelut kuten huoltoasema-ravintola, terveysasema, autokorjaamo, hotelli ja parturi-kampaamo. Enemmän palveluita on Ruotsin puolella. Kaaresuvannosta on tieyhteys Muonioon ja Kilpisjärven kautta Norjan Skibotniin. Kaaresuvannossa on muutamia retkeilyreittejä kuten tiehallinnon pyöräilyreitti Syväjärvelle. Alueella on myös vaellusmaastoja ja talvella moottorikelkkailureittejä.

Aiheesta muualla

- [http://www.karesuando.se] Luokka:Enontekiön kylät

1899

Tapahtumia

- Sortokaudet alkavat Suomessa
- Suomen Työväenpuolue (myöhemmin nimeltään Suomen Sosialidemokraattinen Puolue) perustetaan
- Haagin kansainvälinen tuomioistuin perustetaan

Syntyneitä

- 13. elokuuta - Alfred Hitchcock, elokuvaohjaaja

Kuolleita

- 17. tammikuuta - Alphonse Gabriel Capone, Al Capone yhdysvaltalainen gangsteri
- 7. maaliskuuta - Juhani Raattamaa, lestadiolainen saarnamies Luokka:1899 ms:1899 ko:1899년 ja:1899年 simple:1899 th:พ.ศ. 2442

Lestadiolaisuus

Lestadiolaisuus on konservatiivinen 1800-luvun puolivälissä syntynyt luterilaisuuden herätysliike, jonka kannattajia löytyy pääasiassa Suomesta, Norjasta, Pohjois-Amerikasta, Ruotsista, Venäjältä ja Virosta. Pienempiä ryhmiä on muun muassa Afrikassa, Etelä-Amerikassa ja Keski-Euroopassa. Lestadiolaisuus on Pohjoismaiden suurin herätysliike ja se toimii kirkon sisällä. Se on myös laajimmalle levinnyt Pohjoismaissa syntynyt uskonnollinen liike. Liike on opillisten erimielisyyksien takia jakaantunut noin 19 osaan, joista nykyisin toimii enää noin 15, Suomessa niistä on toiminut noin 10. Merkittäviä pääsuuntauksia on kuitenkin vain neljä ja niihin kuuluu noin 90% lestadiolaisista. Kannattajamäärältään suurimmat ryhmät ovat vanhoillislestadiolaisuus, esikoislestadiolaisuus, rauhansanalaisuus ja First Apostolic Lutheran Church. Osa suunnista on määrältään hyvin pieniä ja jotkin niistä ovat jo lopettaneet toimintansa. Yhteensä lestadiolaisia on maailmanlaajuisesti noin 155 000. Elämänsanalaisuus on ollut pienestä koostaan huolimatta merkittävä liike Suomen teologisissa piireissä. Yhteistä eri suuntien opetuksessa on syntien anteeksi antaminen "Jeesuksen nimessä ja veressä". Lestadiolaisuuden suunnat ovat halunneet opillisista eroista huolimatta pysyä luterilaisen kirkon jäseninä. Yhteistä eri suuntien opetukselle on parannuksen ja armon korostaminen, ero Pyhän Hengen saaneiden uskovien ja ei-uskovien välillä ja opetus siitä että syntien anteeksiantamisen valta on kaikilla uskovilla. Tämä synninpäästö julistetaan yleensä sanoilla: "Kaikki synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä". Toiminnan keskeisin tapahtuma on seurat ja näkyvin tapahtuma on vanhoillislestadiolaisten suviseurat. Eri suunnat julkaisevat omia sanoma- tai aikakauslehtiään.

Lestadiolaisuuden synty

suviseurat Lestadiolaisuus ei syntynyt tyhjästä, vaan sitä edeltäneitä herätysliikkeitä olivat lukijalaisuus ja viklundilaisuus. Lestadiolaisuutta on L.L. Laurenin Suomen kirkkohistoriassa kutsuttu "laestadiolaiseksi lukijalaisuudeksi". Lestadiolaisuus lähti leviämään, kun ruotsalaissyntyinen pappi Lars Levi Laestadius koki hengellisen uudelleensyntymisen vuonna 1844. Tuolloin hän tapasi Lapin Marian. Tapaaminen sytytti Laestadiuksen saarnoihin uuden palon ja kirkon sisällä alkoi levitä herätysliike. Laestadius halusi, että uskovaisia kutsuttaisiin kristityiksi, mutta pian syntynyttä liikettä alettiin kutsua lestadiolaisuudeksi. Liike levisi varsin nopeasti Suomen, Ruotsin ja Norjan pohjoisosiin. Lestadiolaisuudessa on korostettu yleistä pappeutta eli sitä, että jokaisella uskovaisella on avainten valta, jolla voi päästää epäuskoisia synneistä. Siihen aikaan kirkossa opetettiin avainten vallan olevan saarnaviralla eli papeilla. Lukuisat kanssapuheet markkinoilla levittivät sanomaa eteenpäin. Myös maallikkosaarnaajat ja Juhani Raattamaan lähetyskoulu edesauttoivat herätyksen leviämistä. Lestadiolaisuus levisi Amerikkaan lestadiolaissiirtolaisten mukana 1860-luvulla. Muun muassa Titanicilla matkusti lestadiolaisia siirtolaisia Amerikkaan. Pelastautuneet kertovat lestadiolaispastori William Lahtisen pitäneen seuroja uppoavan laivan kannella. 1870-luvun alussa lestadiolaisuus saavutti Venäjän ja Viron. Vuonna 1884 Ewangelinen-lehdessä todetaan: "Hihhulilaisuus on lewinnyt 20 w. ajalla yli Suomen, sanoakseni kulowalkean tawalla". Vuonna 1899 Suomessa arvellaan olleen lestadiolaisia noin 64 000, mikä on suunnilleen 2,5% silloisesta Suomen väestöstä. Amerikan lestadiolaisten lukumäärän on arvioitu olleen jopa 50 000. Lestadiolaiset alkoivat järjestäytyä 1800-luvulta alkaen ja perustivat rauhanyhdistyksiksi kutsuttuja toimitiloja. Lannavaaran kokouksista muodostui lestadiolaisten vuosittain pitämä suuri tapahtuma, johon kokoontui saarnaajia ja seuraväkeä. Lestadiolaisuus levisi myös Ruotsin kuninkaallisten joukkoon. Ruotsin prinsessa Eugenia rahoitti lestadiolaisten lähetyskoulun rakennuksen Lannavaarassa. Prinsessan kuoltua 1889 Juhani Raattamaa kirjoitti hänestä: "Rakastettu äiti, joka on nyt uskoaksemme korkeammassa palatsissa kuin kuninkaallinen palatsi - siellä, missä Herrojen Herra ja Kuninkaiden Kuningas on."

Hajaannukset

Lestadiolaisuus on ollut herkkä hajaantumaan. Hajaantumisherkkyys johtuu osittain muita herätysliikkeitä voimakkaammasta painotuksesta opin Raamatun mukaisuuteen ja "oikeaan oppiin". Keskustelu oikeasta opista on synnyttänyt opillisia erimielisyyksiä, jotka näkyvät suuntauksien moninaisina opillisina painotuksina, sekä suuntauksien suurena lukumääränä. Lestadiolaisten ryhmien väliltä löytyy hyvinkin paljon toisistaan poikkeavia opillisia painotuksia, lähtien kristinuskon perusteista, kuten sakramenteista. Hajaannukset ovat tapahtuneet hiukan eri aikaan Amerikassa ja Euroopassa. Näiltä mantereilta löytyy myös paikallisia suuntauksia, joita ei muualta löydy. Esimerkiksi Norjassa vaikuttava Lyngenin suunta, Amerikkalainen pollarilaisuus, Ruotsalaiset leskisläisyys ja Sveriges Kristna Fridsförbund, sekä virossa syntynyt narvalaisuus. Pääsuunnat löytyvät kuitenkin sekä Amerikasta että Euroopasta. Hajaantumiskehitys alkoi Amerikasta.

Hajaannukset Amerikassa

narvalaisuus Amerikan lestadiolaisuuden keskellä alkoi ilmetä erimielisyyksiä 1800-luvun lopussa. Ensimmäiset ongelmat syntyivät, kun nk. hallilaisuus erosi emokirkostaan Finnish Apostolic-Lutheran Congregationista vuonna 1885. He vuokrasivat oman hallin, jossa alkoivat pitää tilaisuuksiaan. Seuraava avoin hajaannus tapahtui, kun esikoislestadiolaiset erosivat emokirkostaan vuonna 1892. He perustivat kirkon, joka sai nimekseen Old Apostolic Lutheran Church. Hallilaisuus kuitenkin tuli uudestaan mukaan FALC:n toimintaan 1900-luvun alkuvaiheessa. Vuonna 1906 Amerikan esikoisuus jakaantui sisäisesti kahtia the old firstborneihin ja the little firstborneihin. Jälkimmäinen ryhmä liittyi takaisin FALC:n toimintaan vuonna 1908. Vastaavia jälleenliittymisiä ei ole Euroopassa ryhmätasolla tapahtunut. Vuonna 1922 syntyi Amerikan mantereella oma suuntaus pollarilaisuus, joka sai nimensä saarnaaja John Pollarin mukaan. Vuoden 1928 tienoilla alkoi FALC:n sisälle muodostua "suurseuralaisuus". Tähän joukkoon meni suurin osa silloisista OALC:sta, sekä FALC:sta. Tämä suurseuralainen yhteenliittymä aiheutti erimielisyyksiä suhtautumisessa sekaoppisuuteen Suomessa ja Amerikassa. Suurseuralaisuus synnytti Suomessa rauhansanalaisuuden ja Amerikan suurseuralaisuus alkoi toimia yhteistyössä sen kanssa. Ne, jotka eivät hyväksyneet syntynyttä suurseuralaisuutta alkoivat käyttää nimenään First Apostolic Lutheran Churchia ja he olivat yhteydessä Suomen vanhoillislestadiolaisiin. Vuonna 1963 pollarilaisuudeksi kutsuttu ryhmä jakautui kahtia. Syntyi auneslaisuus, sekä Independent Apostolic Lutheran Church. Vuonna 1973 osa First Apostolic Lutheran Churchin jäsenistä katkaisi yhteyden Suomen vanhoillislestadiolaisuuteen ja alkoivat yhteistyöhön Suomessa syntyneen sillanpääläisyyden kanssa. Osa kuitenkin jatkoi yhteyden pitämistä vanhoillislestadiolaisuuden kanssa ja he ottivat uudeksi nimekseen Association of American Laestadian Congregations. Vuonna 1994 AALC vaihtoi nimensä Laestadian Lutheran Churchiksi. Amerikan mantereen viimeisin hajaannus tapahtui vuonna 1978 auneslaisten jakauduttua kahtia. Ryhmiä kutsutaan englantilaisittain melvinites ja davidites. Tämän hajaannuksen jälkeen ei uusia ole Amerikan mantereella tapahtunut. Apostolic Lutheran Church on tosin jakautunut sisäisesti liberaaleihin ja konservatiiveihin.

Hajaannukset Euroopassa

Apostolic Lutheran Church Lestadiolaisuuden hajaannus alkoi Euroopassa suuresta hajaannuksesta, joka ajoittui 1900-luvun taitteeseen. Hajaannus oli jatkoa Amerikan tapahtumille. Suuressa hajaannuksessa syntyi kolme ryhmittymää: esikoislestadiolaisuus (isoesikoisuus), uusheräys (Kittilän suunta), sekä vanhoillislestadiolaisuus. 1900-luvun alussa uusheräyksen sisällä syntyi Virossa narvalaisuus. Tämän jälkeen tapahtui Norjassa hajaannus ja Lyngenin suunta erkani vanhasta suunnasta omakseen. Sekä narvalaisuutta että Lyngenin suuntaa kutsuttiin syntypaikkansa mukaan. Vuonna 1932 vanhoillislestadiolaisuuden sisällä vaikutti hurmoshenkinen korpelalaisuus, eikä sitä pidetä varsinaisesti itsensäisenä lestadiolaisuuden suuntana. Korpelalaisuus erkani 30-luvulla alkuperäisistä opetukistaan ja sai hurmoksellisia ja laittomiakin muotoja. Vuonna 1934 syntyi rauhansanalaisuus (pikkuesikoisuus), joka alkoi pitää yhteyttä Amerikassa syntyneeseen "suurseuralaisuuteen". Suomessa liikkeeseen ei liittynyt paljoa vanhoillislestadiolaisia, mutta Amerikassa kato oli suurempi. 1950-luvulla sotavuosien jälkeen syntyi uudenheräyksen sisällä kaksi pientä ryhmää: kontiolaisuus ja peuralaisuus. Ruotsissa vanhoillisuudesta erkani leskisläisyys vuonna 1953. 1960-luvun vanhoillislestadiolaisuuden hajaannuksessa syntyi pappislinja, jota kutsutaan myös elämänsanalaisuudeksi. Liike oli opillinen ja piti itseään kirkollisena. Siihen liittyi kaksi kolmasosaa vanhoillisuuden papeista. Samaan aikaan Ruotsissa vanhoillisuudesta erkani Sveriges Kristna Fridsförbund. 1960-luvun jälkeen esikoislestadiolaisuudessa tapahtuivat ensimmäiset hajaannukset, joissa syntyi leeviläisyys ja steeniläisyys. Vanhoillisuudesta hajaantui 1970-luvulla sillanpääläisyys, jolla on myös sisarkirkko Amerikassa. Uusimmat lestadiolaisuuden hajaannukset Euroopassa ovat tapahtuneet Norjassa, jossa Lyngenin suunta hajaantui lyhyen ajan sisällä kolmeen osaan. Vuonna 1992 suunnan sisällä ollut liberaalisuuntaus erkani virallisesti muusta Lyngenin suunnasta. Viimeisin Euroopassa sattunut avoin hajaannus tapahtui vuonna 1998, kun nk. valkoiset enkelit erosivat Lyngenin suuntauksesta ja myös Norjan kirkosta.

Sovintokokoukset

Hajaannukset ovat syntyneet erilaisista opillisista painotuksista, joista ei yhtenäisyyteen pyrkineissä ns. sovintokokouksissa päästy yksimielisyyteen. Ensimmäinen sovintokokous pidettiin vuonna 1911. Kokoukseen kutsuttiin kaikki osapuolet, mutta esikoisten kielteisen suhtautumisen takia kokous jäi uudenheräyksen ja vanhoillisuuden väliseksi. Myös Amerikassa pidettiin vuonna 1893 suuri sovintokokous kaikkien ryhmien välillä. Vaikutus jäi kuitenkin lyhytaikaiseksi. Sovintokokouksia on pidetty myöhemminkin, lähinnä uudenheräyksen, vanhoillisuuden ja rauhansanalaisuuden välillä. Amerikassa ja Venäjällä on tapahtunut suuntauksien yhdistymisiä. Suomessakin yhdistymisiä on tapahtunut, mutta ne ovat olleet yksittäisten ihmisten siirtymiä liikkeestä toiseen.

Oppi

Hajaannusten vuoksi yhtenäisestä opista lestadiolaisuudessa ei voi puhua. Yhteistä eri suunnille on parannuksen ja armon korostaminen, ero Pyhän Hengen saaneiden uskovien ja ei-uskovien välillä ja opetus siitä että syntien anteeksiantamisen valta on kaikilla uskovilla. Tämä synninpäästö julistetaan yleensä sanoilla: "Kaikki synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä". Lestadiolaisten mukaan syntien anteeksiantamuksen voima ei ole sanoissa vaan Pyhässä Hengessä, joka kaikilla uskovaisilla on. Uusheräys korostaa henkilökohtaista rippiä. Suunnassa on vastustettu hajaannuksista lähtien syntien anteeksiantamusta "seiniä myöten" eli saarnassa julkisesti julistettavaa anteeksiantamusta. Tätä opetusta on vanhoillislestadiolaisuudessa. Uusheräyksessä on myös hyväksytty muista suunnista poiketen lain kolmas käyttö ja opetus siitä, että pelastavaa uskoa on myös uusheränneiden ulkopuolella. Uusheräys on myös aktiivinen lähetystyössä. Uusheräys tekee lähetystyötä Suomen lähetysseuran yhteydessä ja on yhteistyössä myös muiden lähetysyhdistysten kanssa. Sekä vanhoillis- että esikoislestadiolaiset pitäytyvät siinä, että on vain yksi usko, jolla pelastuu. Esikoislestadiolaisuuden erottaa vanhoillislestadiolaisuudesta erityisesti sen painotus "esikoisten seurakuntaan", joka on heidän mukaansa todellinen Jumalan seurakunta. Sen seurakuntavanhimpina toimivat Ruotsin Jällivaarassa olevat maallikkosaarnaajat eli "Lapin vanhimmat". Lestadiolaisen saarnamiehen Juhani Raattamaan uskotaan siirtäneen seurakuntavanhimman tehtävät esikoisten seurakunnalle. Historia on tältä osin ristiriitainen. Vanhoilliset ovat torjuneet ajatuksen tietyille ihmisille siirtyvästä vanhimman tehtävästä. Esikoislestadiolaisuutta on pidetty tapakulttuurin perusteella vanhoillisimpana haarana, myös sen suhtautuminen kansankirkkoon on ollut ja on vielä nykyäänkin torjuvampi. Liikkeessä ei esimerkiksi toimi pappeja vaan pelkästään maallikoita. Liikkeessä vaikuttaa myös pyrkimys hoitaa sakramentit omissa rukoushuoneissa. Nykyään esikoislestadiolaisuuden sisällä vaikuttaa liberaali suuntaus, jolla on avoin ekumeeninen suhtautuminen kirkkoon ja muihin herätysliikkeisiin. Tämä ryhmä julkaisee Ruukku-lehteä. Esikoislestadiolaisuus korostaa elämässä koruttomuutta, mikä näkyy erityisesti pukeutumisessa ja sisustuksessa. Rauhansanalaisuus on perusteeltaan vanhoillislestadiolainen, mutta väljempi opiltaan. Liike on jakautunut sisäisesti liberaaleihin ja konservatiiveihin, erityisesti Amerikassa. Liike syntyi Amerikassa esikoisuuden, uudenheräyksen ja vanhoillisuuden yhteenliittymänä. Siksi se ei ole opillisesti yksimielinen. Opiltaan kirkkoa lähellä olevan elämänsanalaisuuden piiristä on noussut kolme piispaa.

Lestadiolaisuus Amerikassa

lain kolmas käyttö Lestadiolaisuus levisi Amerikkaan 1860-luvulla siirtolaisten mukana, jotka tulivat Norjasta ja Suomen Pohjanmaalta. Ensimmäisenä saarnaajana mainitaan Antti Witikkohuhta, joka saapui Norjan Hammerfestistä. Aluksi lestadiolaisuus levisi Minnesotaan, Oregoniin ja Washingtoniin. Tärkeimmäksi herätyksen keskukseksi muodostui Calumet. Seurakuntia perustettiin muodollisesti ensimmäisen kerran Cokatossa, Minnesotassa (1872) ja Calumetissa, Michiganissa (1873). 1900-luvun vaihteessa lestadiolaisia oli Amerikassa jo kymmeniä tuhansia. Myös Pohjois-Amerikan lestadiolaisuus on kärsinyt lukuisista hajaannuksista 1890-luvulta lähtien. Vuonna 1873 kirkko sai nimekseen Solomon Kortetniemi Lutheran Society. Tämä lestadiolaiskirkko perustettiin, koska silloisen Amerikan luterilaisen kirkon papit julistivat lestadiolaiset pannaan ja sulkivat lestadiolaiset villiuskoisina ulkopuolelle. He eivät myöskään päästäneet lestadiolaisia ehtoolliselle ja estivät jopa pääsyn lasten kummeiksi. Lakimiehen neuvosta lestadiolaiset perustivat pakon edessä oman kirkon. Vuonna 1879 nimi vaihtui Finnish Apostolic-Lutheran Congregationiksi. Tämän jälkeen on tapahtunut hajaannuksia ja tällä hetkellä Amerikassa on noin seitsemän suuntausta. Yhteenlaskettu kannattajamäärä Pohjois-Amerikassa on noin 32 000. Lestadiolaisuuden pääkannatusalueita Pohjois-Amerikassa ovat osavaltiot: Arizona, California, Colorado, Connecticut, Florida, Illinois, Massachusetts, Michigan, Minnesota, New Hampshire, North Carolina, North Dakota, Oregon, South Carolina, South Dakota, Washington, sekä Wisconsin. Kanadassa British Columbia, Ontario ja Saskatchewan. Etelä-Amerikassa vanhoillislestadiolaisuutta löytyy Ecuadorista. Rauhan sana tekee lähetystyötä Guatemalassa. Muut lestadiolaisryhmät eivät tee lähetystyötä Etelä-Amerikassa.

Liikutukset

Lestadiolaisuudessa on esiintynyt "liikutuksia", joista on syntynyt lukuisia pilkkanimiä, esimerkiksi hihhulit ja lentokristityt. Liikutukset syntyivät, kun ihmiset saivat syntinsä anteeksi. Taakan keveneminen synnytti erilaisia tunteenpurkauksia. Erityisesti lapsenomaisten ja tunteitaan peittelemättömien lappalaisten liikutukset olivat voimakkaita ja äänekkäitä. Liikutukset aiheuttivat papeissa erilaisia reaktioita. Toiset pitivät niitä aitoina osoituksina armosta, toiset ajoivat lestadiolaiset niiden takia kirkosta ulos. Esimerkiksi rovasti A.Heikel, joka ei vielä ollut lestadiolainen nousi Ylitornion kirkossa saarnastuoliin kesken saarnan ja lausui: "Kun tämmöistä elämää pidetään kirkossa, niin kaikki Suomen kirkot tulevat suljetuiksi tämmöisiltä kokouksilta". Lestadiolaisuudessa on kuitenkin saarnattu "kylmiä hyppyjä" vastaan. Ne syntyivät, kun jotkut yrittivät saada itsensä väkisin liikutuksiin. Kaaresuvannossa joulukuussa 1845 eräs nainen sai parannuksen armon ja siitä liikuttuneena vaipui hurmoksiin. Samaan aikaan tapahtui maanjäristys, jonka myös Laestadius pappilassaan pani merkille. Laestadius piti sitä Jumalan merkkinä.

Lestadiolaisuus ja kirkko

Lestadiolaisuus perustuu Raamatun, Martti Lutherin ja Lars Levi Laestadiuksen opetuksiin. Eri suunnilla on erilaisia opillisia painotuksia. Liikkeen leviämistä vaikeutti konventikkeliplakaatti ja kirkossa vaikuttanut puhdasoppisuus. Lestadiolaisuutta ei katsottu hyvällä ja se tuomittiin lahkoksi ja villiuskoksi. Kirkon piispat ja papit toimivat aktiivisesti sitä vastaan. Lestadiolaisuudessa vaikuttaneista papeista osa pyrki kirkollistamaan syntyneen herätyksen. Esimerkiksi A.Heikel ja K.A.Heikel pyrkivät avoimesti muuttamaan lestadiolaisuuden oppia kirkollisemmaksi. He olivat uusheräyksen pioneereja. Esimerkiksi lestadiolaisuudessa olleen opin avainten vallasta he halusivat luovuttaa pois käytöstä pappien ja piispa Johanssonin painostuksen vuoksi. Piispantarkastuksen pöytäkirjassa vuonna 1876 he lupasivat poistaa tämän opetuksen: "Uskovaisissa käytetyn synninpäästön myönsivät he (provastit A.Heikel ja K.A.Heikel) vääräksi ja aikoivat sen poistaa". Juhani Raattamaa ei hyväksynyt Heikeleiden oppia ja heti Raattamaan kuoltua syntyikin avoin hajaannus uusheräyksen ja vanhalestadiolaisuuden välille. Lestadiolaisuuteen kuului jonkin verran pappeja herätyksen alkuajoista lähtien, ensimmäisenä Lars Levi Laestadius. Myöhemmin mukaan liittyivät myös P.O. Grape, Aatu Laitinen, Paul Heideman, Oskari Jussila ja Väinö Havas. Kaikki eivät menneet Heikeleiden mukana uusheräykseen. Nykyään kirkossa toimii jonkin verran yli 100 lestadiolaiseen herätysliikkeeseen kuuluvaa pappia. Puhdasoppisen kirkon oli vaikea hyväksyä lestadiolaisten opetuksia sakramenteista, ripistä, avainten vallasta, seurakuntaopista, lapsen uskosta, rukouksesta ja uskon syntymisestä. Esimerkiksi piispa Gustaf Johansson on näitä eroavaisuuksia käsitellyt kirjassaan Laestadiolaisuus. Vaikka lestadiolaisuus on luterilainen herätysliike on siihen kuulunut myös katolilaisia ja ortodokseja.

Lestadiolaisuus ja valtiovalta

Lestadiolaiset ovat kautta aikojen vahvasti kunnioittaneet esivaltaa. Taustalla on opetus siitä, että esivalta on Jumalan asettama ja uskovien turva yhdessä kirkon kanssa. Kirkkoa ja esivaltaa on lestadiolaisuudessa kuvattu kahden munankuoren kaltaiseksi suojaksi, jonka sisällä se on suojassa. Vanhoillislestadiolaisten järjestön SRK:n sääntöjen mukaan yhdistyksen tarkoituksena on muun muassa "isänmaallisen mielen vakiinnuttamista kansan keskuudessa". He pitävät arvossaan maanpuolustusta: vanhoillislestadiolainen kansanedustaja Väinö Havas lähti vapaaehtoisena talvi- ja jatkosotaan ja suviseurateltta toimi evakkojen tavaroiden säilytyspaikkana. Suomen valtiovalta sai lestadiolaisvaikutteita, kun vanhoillislestadiolaisen isän pojasta Urho Kekkosesta tuli Suomen presidentti. Hänen luonaan kävi vanhoillislestadiolaisia saarnamiehiä ja hänellä oli lämpimät välit lestadiolaisuuteen. Suomen eduskuntasali on todistanut tapauksen, jossa lestadiolainen ministeri Kalle Lohi saarnasi kesken hallituksen istunnon synnit anteeksi istuntosaliin ilmestyneelle miehelle. Tämän välikohtauksen jälkeen silloinen pääministeri Kyösti Kallio totesi: "Olemme saaneet olla todistamassa oikeaa sielunhoitoa". Lestadiolaisuudessa ei juuri ole vieroksuttu yhteiskunnallista osallistumista. Tällä hetkellä istuvat eduskunnassa mm. vanhoillislestadiolaiset keskustalaiset Terhi Peltokorpi ja Kyösti Karjula. Myös Hannu Takkulalla on lestadiolaistausta. [http://lestadiolaisuus.info/politiikka/eduskunta.htm Lestadiolaistaustaisia kansanedustajia]. Varsinkin Pohjois-Pohjanmaalla ja Lapissa, missä lestadiolaisia on paljon, pääsee kunnanvaltuustoihinkin paljon lestadiolaisia, kun lestadiolaiset keskittävät ääniään "omille" ehdokkailleen. Tämä on synnyttänyt puheita "lestadiolaismafiasta". Lestadiolaisia on myös kritisoitu siitä, että he äänestävät lähinnä vain keskustaa ja kokoomusta, joiden arvopohjan he katsovat olevan lähinnä omaansa.

Lestadiolaisuus ja kulttuuri

Lestadiolaisuudessa tiettyihin kulttuurin osa-alueisiin kuten teatteriin ja elokuviin on suhtauduttu torjuvasti. Myös esimerkiksi kilpaurheilu ja lauluesiintyminen on koettu vieraaksi niihin sisältyvän oman kunnian tavoittelun vuoksi. Kuitenkin kaunokirjallisuudesta tunnetaan useitakin lestadiolaisia. Tunnettuja ovat lestadiolaisuuteen kuulunut runoilija Anna-Maija Raittila, Väinö Havas, modernisti Antti Hyry ja runoilija Niilo Rauhala. Lestadiolaisuuden piirissä syntyneistä hengellisistä lauluista osa on valittu Virsikirjaan. Säveltäjä Toivo Kuulalla on lestadiolaistausta. Monet kirjailijat ovat käsitelleet lestadiolaisuutta romaaneissaan. Kalle Päätalo kuvasi laajassa tuotannossaa "Koillismaan uskovaisia" eli lestadiolaisia. Myös vanhoilla päivillää vanhoillisuuteen siirtynyt Paavo Rintala on käsitellyt kirjoissaan aihetta. Lestadiolaisuutta kirjoissaan ovat käsitelleet myös ruotsalaiset kirjailijat: Bengt Pohjanen, Macke Nilsson, Mikael Niemi ja Stina Aronson, sekä norjalaiset Andreas Markusson ja Idar Kristiansen. SRK julkaisee uskonnollista kaunokirjallisuutta. Tuoreimmat esimerkit lestadiolaisuuden käytöstä muussa kirjallisuudessa ovat Hannu Raittilan Ei minulta mitään puutu ja Ilkka Remeksen Nimessä ja veressä.

Lestadiolaisuuden julkisuuskuva

Lestadiolaisuus herätti alusta asti kielteisiä tunteita. Liike leimattiin kirkon taholta lahkoksi 1910-luvulle asti. Liikutukset aiheuttivat pilkkanimet "hihhulit" ja "lentokristityt". Liikkeen opetukset esimerkiksi siitä, että vain he pelastuvat, loivat kuvaa hengellisesti ylpeistä ihmisistä. 1920-luvulla liike alkoi saada tunnustusta herätysliikkeenä. Ennen 1970-lukua lestadiolaisuus sulkeutui eikä juuri oikonut julkisuudessa esitettyjä väitteitä. 1930-luvulla kuitenkin kommentoitiin yleisesti vanhoillislestadiolaisuuteen liitettyä korpelalaisuutta, joka kuitenkin oli voimakkaasti irtaantunut lestadiolaisuuden opetuksista. 1960- ja 1970-luvulla erityisesti vanhoillislestadiolaisuus joutui liikkeessä tapahtuneiden hajaannusten, tv-asian, perhesuunnittelun, hoitokokousten ja ns. Kristuksen kirkkolain käytön vuoksi julkisen riepottelun kohteeksi. Julkisuuskuvaa loi myös Timo K. Mukan teos Maa on syntinen laulu, joka käsitteli korpelalaisuutta. Myös ruotsalainen kirjailija Bengt Pohjanen on useassa romaanissaan käsitellyt samaa aihetta. 1980-luvulla liike alkoi voimakkaammin huolehtia julkisuuskuvastaan. SRK esimerkiksi kutsui toimittajia suviseuroihin ja alkoi julkaista vuosittain liikkeestä kertovia vuosikirjoja. Yleisradio on tehnyt lestadiolaisuudesta televisiodokumentit "Matkalla taivaskotiin" (2000), "Kuuma kesä: Enkelten varjeluksessa" (2000) ja "Ainoa oikea Jumala" (2004). Osittain julkisuuskuva on edelleen kielteinen ja lestadiolaisuus liitetään sensaationhakuisesti yhteyksiin, joihin se liittyy vain toissijaisesti: Koististen veljeksistä kirjoiteltiin aluksi pitkään lestadiolaisina, vaikka he olivat eronneet leeviläisistä. Mediassa ei aina eritellä liikkeen eri suuntia vaan käsitellään niitä kaikkia lestadiolaisuutena. Yleisessä kielenkäytössä lestadiolaista saatetaan kutsua pilkkanimillä "lesta", "lestis", "lessu", "L-positiivinen" tai "lestantti", nykyään harvemmin "hihhuliksi".

Lestadiolaislehdistö

Historiaa

Lestadiolaisten ensimmäinen lehti oli Öljypuu. Sitä alettiin julkaista vuonna 1877, mutta pian lehti lopetti toimintansa. Sen takana oli oululainen kirjapaino ja muutama lestadiolainen. Vuonna 1880 alettiin julkaista Kristillistä kuukausilehteä. Sen päätoimittajana toimi K.A. Heikel ja vuodesta 1883 eteenpäin Aatu Laitinen. Vuonna 1888 lehden nimeksi vaihdettiin Sanomia Siionista ja vuonna 1904 Armonsanomat. Päätoimittaja ei vaihtunut. Jo ennen hajaannuksia monet lestadiolaiset eivät tilanneet Sanomia Siionista eivätkä kirjoittaneet siihen. Syynä oli se, että lehti ei ollut puhdashenkinen siinä esiintyneiden Kittilän suunnan eli uudenheräyksen kirjoitusten takia. Hajaannusten jälkeen yhä useampi lestadiolainen lopetti lehden tilaamisen ja se jäi lähinnä uudenheräyksen lehdeksi. Armonsanomat lopetti toimintansa vuonna 1911 Oulun sovintokokoukseen. Kokkolan suurissa seuroissa 1911 perustivat vanhoillislestadiolaiset Siionin lähetyslehden. Jopa Juhani Raattamaa kirjeissään huomasi Kittilän suunnan kirjoitukset lehdissä. Hän on kirjoittanut eräistä lehden kirjoituksista seuraavaa: "En usko löytyvän totisia kristityitä Ruotsin ja Suomen Lapissa eikä myöskään Torniolla yhtään, joka saattaa Kristillisen kuukausilehden tuomiot oikeaksi todistaa". Muita lakkautettuja lestadiolaislehtiä ovat: leskisläistenA och O, elämänsanalaisten Elämän sana, esikoislestadiolaistenFaders rösten, sekä uusheräyksenHuutavan ääni, Kolkuttaja sekä Vartijan ääni.

Nykytila

Nykyisin Euroopassa ilmestyy yhdeksän lestadiolaislehteä: vanhoillislestadiolaisten Siionin lähetyslehti (1911), Siionin kevät (1931) ja Päivämies (1954), rauhansanalaisuuden Rauhan sana (1935) ja Zions Missionstidning, Under Vandringen (1967), esikoislestadiolaisten Rauhan side (1978) ja Ruukku (1998), uudenheräyksen Lähettäjä ja sillanpääläisten Armon ja rauhan tervehdys. Esikoislestadiolaiset ry:n virallinen julkaisu on Rauhan side. Ruukku-lehti taas ei ole esikoislestadiolaiset ry:n virallisesti hyväksymä julkaisu, mutta lehden toimittajat, sisältö ja lukijat ovat liikkeen vaikutuspiiristä. Amerikassa ilmestyy neljä lehteä: ALC:nChristian Monthly, IALC:nGreetings of Peace, LLC:nThe Shepherd's Voice ja The Voice of Zion.

Lestadiolaisuuden suunnat

The Voice of Zion Lestadiolaisuus on luokiteltu maantieteellisesti itäiseen ja läntiseen suuntaukseen. Läntistä suuntaa edustaa esikoislestadiolaisuus, leeviläisyys ja steeniläisyys. Loput ryhmät ovat peräisin itäisestä sukuhaarasta. Lukuisista sovintoyrityksistä huolimatta erot ovat jääneet pysyviksi. Suunnat ovat nykyisin itsenäisiä ja toimivat toisistaan riippumatta. Suurin suuntaus on vanhoillislestadiolaisuus ja heitä arvellaan olevan maailmanlaajuisesti noin 90 000 – 110 000. Toiseksi suurin ryhmä on suunnilleen 26 000 kannattajan esikoislestadiolaisuus. Rauhan sanan kannattajamäärä on noin 18 000. Amerikkalaisessa töröläläisten (FALC) ryhmässä on noin 5 000 jäsentä. Toisella amerikkalaisryhmällä riitinmattilalaisuudella (IALC) on kannattajia noin 3 000. Pohjoismaissa toimiva uusheräys on suurin piirtein saman kokoinen. Muut lestadiolaisuuden suunnat ovat pienempiä. Esimerkiksi kontiolaisia oli aikoinaan vain noin 20. Kannatusalueet ja -määrät vaihtelevat paljon suuntauksien välillä. Seuraavassa on luetteloitu eri suunnat sen maan mukaan, jossa kannatus on suurinta tai jossa se on alkanut. Nimen perässä on suunnan mahdollinen suomalainen sisaryhteisö. Amerikassa lestadiolaisuuden suuntia ovat Apostolic Lutheran Church (rauhansanalaisuus), auneslaiset, Davidites, First Apostolic Lutheran Church (sillanpääläisyys), hallilaisuus, Independent Apostolic Lutheran Church, Laestadian Lutheran Church (vanhoillislestadiolaisuus), Melvinites, Old Apostolic Lutheran Church (esikoislestadiolaisuus) ja pollarilaisuus. Norjassa syntyneitä suuntia ovat Lyngenin suunta ja Valkoiset enkelit, Ruotsissa leeviläisyys, leskisläisyys, morjärveläisyys (sillanpääläisyys), steeniläisyys ja Sveriges Kristna Fridsförbund. Suomessa elämänsanalaisuus, esikoislestadiolaisuus, kontiolaisuus, peuralaisuus, rauhansanalaisuus, sillanpääläisyys, uusheräys ja vanhoillislestadiolaisuus, joka on suurin ryhmä ja käsittää noin kolme neljäsosaa lestadiolaisista; Virossa esiintyi narvalaisuutta.

Nykytila

narvalaisuutta Lestadiolaisryhmien yhteenlasketun henkilömäärän arvioidaan olevan maailmanlaajuisesti noin 155 000. Suurin ryhmä on vanhoillislestadiolaisuus, jolla on Suomessa eri arvioiden mukaan 70 000—100 000 kannattajaa. Laestadiuksen ja lestadiolaisuuden tutkija tohtori Seppo Lohi arvioi vuosituhannen vaihteessa Suomen vanhoillisten määräksi noin 80 000. Erityisesti Oulunsalo, Kempele, Ruukki, Sievi ja Tyrnävä, sekä monet muut pohjoiset kunnat ovat tulleet tunnetuiksi siitä, että näissä kunnissa on huomattava määrä lestadiolaisia. On pieniä kuntia, joissa on väkilukuun suhteutettuna on jopa enemmän lestadiolaisia kuin muita kansankirkkoon kuuluvia. Lestadiolaisuuden perinteiset kannatusalueet ovat olleet Lapissa, Pohjanmaalla, Koillismaalla, sekä Etelä-Suomessa. Ryhmistä vanhoillislestadiolaisuus on laajimmalle levinnyt. Sillä on Suomessa 199 rauhanyhdistystä eri puolilla maata. Esikoislestadiolaisuus on keskittynyt Suomessa lähinnä Etelä-Suomen kaupunkeihin ja sillä on 23 rukoushuonetta. Uusheräys on hajaantunut ympäri maata ja seuratoimintaa on noin 18 paikassa. Rauhansanalaisuuden toiminta keskittyy ruotsinkieliselle Pohjanmaalle. Sillä on 21 paikallisyhdistystä. Koillismaa Maailman kansainvälistyessä on lestadiolaisuus tavoittanut uusia alueita. Esimerkiksi työn perässä siirtyminen, oppilasvaihto, lähetystyö, sekä matkailu ovat laajentaneet lähetystyön alueita. Lestadiolaisuuden laajin kannatus on Pohjoismaissa, erityisesti Suomessa, Ruotsissa ja Norjassa. Lestadiolaisuutta löytyy myös Venäjältä, sekä Baltian maista Virosta, sekä Latviasta. Islantiin ja Tanskaan tehdään pienimuotoista lähetystyötä. Keski-Euroopan maista Iso-Britanniassa, Espanjassa, Saksassa, Sveitsissä, sekä Unkarissa on pienimuotoista seuratoimintaa. Viime aikoina lestadiolaisuus on levinnyt Afrikkaan, Aasiaan, sekä Etelä-Amerikkaan. Uudellaheräyksellä on nimikkolähettejä Suomen Lähetysseuran kanssa esimerkiksi Angolassa, Etiopiassa, Senegalissa, Tansaniassa ja Taiwanissa. Vanhoillislestadiolaisuus ei lähtenyt mukaan Suomen lähetysseuran toimintaan sille asetettujen ehtojen takia. Rauhan sanalla on Intiassa oma sairaala, sekä lähetystoimintaa Nigeriassa ja Guatemalassa. Vanhoillislestadiolaisten uusia lähetyskohteita ovat Ecuador, Togo ja Kenia. Pohjoismaissa lestadiolaiset toimivat kansankirkon sisällä, mutta luterilaisen maailman ulkopuolella perustetaan omia kirkkoja. Esimerkiksi Togon pääkaupunkiin Lomeen on rakennettu LLC. Lähetystoiminta tapahtuu usein lestadiolaisuudelle tutulla tavalla kahdenkeskisten keskustelujen kautta. Kukin lestadiolaisuuden suunta järjestää kesäisin kesäseurat. Pohjoismaiden suurin hengellinen tapahtuma suviseurat on vanhoillislestadiolaisuuden vuotuinen pääjuhla. Muiden suuntien pääseurat ovat nimeltään juhannusseurat (esikoislestadiolaiset), kesäseurat (uusheräys) ja suvijuhlat (Rauhan sana). Esikoislestadiolaiset järjestävät juhannusseurojen lisäksi vuosittaset jouluseurat Gällivaressa Pohjois-Ruotsissa. Vanhoillislestadiolaisten laulukirjan nimi on Siionin laulut, jota yleensä julkaistaan yhdessä Virsikirjan kanssa. Esikoislestadiolaiset käyttävät laulukokoelmaa Virsikirja ja Hengellisiä lauluja, jossa on virsien lisäksi 168 hengellistä laulua. Uusheräys ja rauhansanalaisuus käyttävät Siionin matkalaulut -nimistä laulukirjaa. Nykyisin erityisesti vanhoillislestadiolaisuuden ja Rauhan sanan kuoro- ja musiikkitoiminta on vilkasta. Rauhan sanan kuoro Toukomettiset, sekä SRK:n opistojen laulutallenteet soivat välillä Radion hengellisen musiikin ohjelmissa.

Kirjallisuutta

- Mauri Kinnunen: Herätysliike kahden kulttuurin rajalla. Lestadiolaisuus Karjalassa 1870-1939
- Juhani Raattamaan kirjeet ja kirjoitukset - toimittanut Pekka Raittila
- Kirti Suolinna ja Kaisa Sinikaira: Juhonkylä. Tapaustutkimus pohjoissuomalaisesta lestadiolaiskylästä
- Heikki Jussila: Kutsujan armo
- Wäinö Havas: Lestadiolaisuuden historia pääpiirteissään
- Aatu Laitinen: Muistoja Lapin kristillisyydestä
- Seppo Lohi: Pohjolan kristillisyys

Aiheesta muualla

Suomeksi

Liikkeiden sivut

- [http://www.lyrs.fi Lähetysyhdistys Rauhan Sana]
- [http://www.srk-oulu.net Suomen rauhanyhdistysten keskusyhdistys] - vanhoillislestadiolaiset
- [http://www.uusherays.fi Uusheräys]

Kirjoituksia aiheesta

Historia ja leviäminen

- [http://www.teolinst.fi/luennot/jt000308.html Lestadiolaisuuden hajaantumisista]
- [http://lestadiolaisuus.info Lestadiolaisuuden historiaa]
- [http://www.laestadius.net/HistoriaFIN.htm Tuntureiden kevät - lestadiolaisuuden historiaa]
- [http://www.teolinst.fi/luennot/mv000220.html Lestadiolaisuuden leviämisestä]
- [http://edu.kuusamo.fi/kuusamo/historia/lest.html Lestadiolaisen herätysliikkeen leviäminen Kuusamoon]
- [http://selene.lib.jyu.fi:8080/vaitos/studies/studhum/9513918351.pdf Lestadiolaisuus Karjalassa 1870-1939 (pdf-dokumentti)]
- [http://www.evl.fi/kkh/ktk/nelivuotiskertomus2000_2003/kehitys/kartta1.gif Lestadiolaisten toiminta Suomessa 2000-2003 karttana]
- [http://web.telia.com/~u81805732/Dokument/dok15.htm Esikoislestadiolaisten "Lapin vanhimpien" elämänkertoja]

Kirkon sivuilta

- [http://www.evl.fi/kkh/ktk/kertomus/xvi.htm#alku Herätysliikkeistä ja lestadiolaisuudesta kirkon nelivuotiskertomuksessa 1992-1995]
- [http://www.evl.fi/kkh/ktk/kertomus96-99/nelivuotiskertomus-16.shtml#P1907_493292 Lestadiolaisuus kirkon nelivuotiskertomuksessa 1996-1999]
- [http://www.evl.fi/kkh/ktk/nelivuotiskertomus2000_2003/kehitys/kaksitoista.htm#12_2 Lestadiolaisuus kirkon nelivuotiskertomuksessa 2000-2003]
- [http://www.evl.fi/sanasto/selitysL.htm#LESTADIOLAISUUS Kirkollinen sanasto - lestadiolaisuus]
- [http://195.236.185.74/ktuutiset.nsf/0/27e9f165d19f21f0c22570050042dd97?OpenDocument Oulun kirkkopäivät: Lestadiolaisuudesta saa vapaasti kysyä]

Oppilaitoksilta

- [http://www.opinto.net/uskonto/timomuola/herlesta.html Suomen kirkkohistoria - lestadiolaisuus]
- [http://www.uta.fi/%7Etlmaih/julkaisu.htm#le Lestadiolaisuuden kielestä ja kulttuurista]
- [http://www.aanekoski.fi/lukio/opet/rossi/lestad.html Lukiokurssi - lestadiolaisuus]
- [http://www.tornio.fi/kirjasto/torkok/laestadius/tholma1.htm Lestadiolaisuus kansanliikkeenä]
- [http://www.yle.fi/multifoorumi/arkki/zgo.php?z=20031218173775450066 Ylen radiokuunnelma lestadiolaisuudesta]

Laulut

- [http://www.tornio.fi/kirjasto/torkok/laestadius/tholma2.htm Lestadiolaisen lauluperinteen historiaa]
- [http://www.teolinst.fi/luennot/th050413.html Lestadiolaisen liikkeen laulukirjat]

Lestadiolaisryhmien saarnoja

- [http://www.uusherays.fi/Puheita.html Uusheräyksen puheita]
- [http://www.lyrs.fi/puheet/ Rauhan sanan seurapuheita]
- [http://www.suviseurat.fi/ohjelma-perjantai-fi.html Vanhoillislestadiolaisten saarnoja]

Muuta

- [http://www.srk-oulu.net/sivu3.htm Vanhoillislestadiolaisuus SRK:n sivuilla]
- [http://troms.kulturnett.no/laestadius/artikler/finartikler/fin_hoved.htm Lestadiolaisuudesta erityisesti Norjassa]
- [http://ethesis.helsinki.fi/julkaisut/kas/kotit/pg/rasanen Pukeutumisnormit Lars Levi Laestadiuksen saarnoissa]
- [http://www.helsinki.fi/hum/hist/yhd/julk/loppu01 Suomalais-ugrilainen millenarismi - Kautokeino ja korpelalaisuus]
- [http://www.tornio.fi/kirjasto/torkok/laestadius/jussila.htm Vangituille vapautusta - sidotuille päästöä]
- [http://www.suviseurat.net/images/infoimages/vanhlest.jpg Infokuva vanhoillislestadiolaisuudesta]
- [http://www.kaltio.fi/index.php?134 Lestadiolaisuus suomalaisena ääriliikkeenä - Aini Linjakummun kirjoitus Kaltio -lehdessä]
- [http://kotiweb.kotiportti.fi/kai.siltala/seurakunta.htm Yleistä tietoa esikoislestadiolaisuudesta]
- [http://www.tornio.fi/kirjasto/torkok/laestadius Tornion kirjaston lista lestadiolaisuudesta kirjoitetuista kirjoista]

Lestadiolaisaiheisia kirjoja ja lehtiä

- [http://www.freebok.net/books/Kirjaporssi/view.html Lestadiolaisuusaiheinen kirjapörssi]
- [http://www.pokstaavi.fi Antikvariaatti Pokstaavi]
- [http://www.ludd.luth.se/users/afs/laestadiana Biblioteca Laestadiana]
- [http://www.srk-oulu.net/sivu7.htm SRK:n myymälä]
- [http://www.srk-oulu.net/7artik.htm SRK:n lehtiä internetissä]
- [http://www.ruukku.net Ruukku-lehti]

Vieraskieliset

Liikkeiden sivut

- [http://www.apostolic-lutheran.org Apostolic Lutheran Church] - rauhansanalaiset
- [http://laestadianlutheran.org Laestadian Lutheran Church] - vanhoillislestadiolaiset

Kirjoituksia aiheesta

englanniksi
- [http://users.erols.com/ewheaton/struct.htm Lestadiolaissaarnaajien kirjeitä]
- [http://www.genealogia.fi/church Suomalaiskirkot Pohjois-Amerikassa]
- [http://www.apostolic-lutheran.org/history/index.html ALC:n historiasarja lestadiolaisuudesta - Pekka Raittila]
- [http://users.erols.com/ewheaton/laest1.htm#john Apostolis-Lutherilaisten hajaantumisen syyt Amerikassa - John Pollari]
- [http://www.me.mtu.edu/~mahepoko/disputes/disputes-main.htm Lestadiolaisuuden hajaannukset 1861-2000 - Warren H. Hepokoski]
- [http://www.laestadianlutheran.org/main_menu.html Vanhoillislestadiolaisuus - kirjoituksia opillisista asioista]
- [http://www.laestadius.net/HistoriaENG.htm Lestadiolaisuuden historiaa]
- [http://www.srk-oulu.net/teksti3e.htm Vanhoillislestadiolaisuus]
- [http://en.wikipedia.org/wiki/Laestadianism_in_America Lestadiolaisuus Amerikassa]
- [http://www.uta.fi/~johanna.kouva/Laestadianism.html Lestadiolaisuus Suomessa]
- [http://www.missionhospitalindia.org Rauhan sanan lähetyssairaala Intiassa] espanjaksi
- [http://www.laestadianlutheran.org/main_menu_spanish.html Vanhoillislestadiolaisuus - kirjoituksia opillisista asioista] norjaksi
- [http://www.love.is/roald/lestad01.htm Lestadiolaisuudesta]
- [http://troms.kulturnett.no/laestadius/artikler/nedlast.htm Kirjoituksia lestadiolaisuudesta] ruotsiksi
- [http://www.laestadius.net/HistoriaSWE.htm Lestadiolaisuuden historiaa] unkariksi
- [http://www.geocities.com/athens/aegean/4369/egyht600.htm Lars Levi Laestadiuksesta ja lestadiolaisuudesta] Luokka:Herätysliikkeet Luokka:Lestadiolaisuus

Maallikkosaarnaaja

Maallikkosaarnaaja on puheen pitäjä herätyskristillisissä seuroissa tai jumalanpalveluksessa. Maallikkosaarnaajalla ei ole pappisvihkimystä eikä hän välttämättä toimi kirkon virassa.

Maallikkosaarnaajia

- Heikki Jussila - vanhoillislestadiolaisuus
- Kalle Lohi - vanhoillislestadiolaisuus
- Juhani Raattamaa - lestadiolaisuus
- Riku Rinne - Nokian herätys
- Aku Räty - herännäisyys
- Niilo Yli-Vainio

Lars Levi Laestadius

Lars Levi Laestadius (10.1.1800 Arjeplog - 21.2.1861 Pajala) oli pappi, jonka mukaan on nimetty evankelis-luterilaisen kirkon herätysliike lestadiolaisuus. Hänestä tuli ylioppilas vuonna 1819, pappi 1825, solmi avioliiton 1827 ja sai parannuksen armon jouluna 1844. Papin töiden lisäksi hän oli kasvitietelijä.

Lapsuus ja nuoruus

Lars Levi Laestadius syntyi Ruotsin Lapissa Jäckvikin kylässä. Hänen vanhempansa olivat Karl Laestadius ja Anna Magdalena Laestadius. Anna Magdalena näki unta, jossa kuuli nimen Lars. Näin hänen poikansa sai hätäkasteessa nimekseen Lars Levi Laestadius. Laestadius opiskeli lukion Härnösandissa veljensä Petruksen kanssa. He myös suorittivat yhdessä yliopiston Uppsalassa. Vuonna 1825 hän valmistui papiksi.

Papin virkaan

Laestadius nimitettiin Ruotsin pohjoisimman seurakunnan, Kaaresuvannon, papiksi vuonna 1826. Seurakuntalaisten määrä oli pieni ja seutu harvaanasuttua. Maisemat olivat karuja ja talvet kylmiä. Lisäksi Kaaresuvanto oli suomenkielistä aluetta, kun taas Laestadius puhui äidinkielenään ruotsia. Oman haasteensa toi myös se, että seurakuntalaiset eivät olleet tulleet keskustelemaan papin kanssa hengellisistä asioista vuosikausiin. Laestadiuksen saarnatyyli oli alusta alkaen hyvin väkevää ja hänen käyttämät kielikuvansa rikkaita. Hän haki vertauksia Lapin luonnosta, kansasta ja uskomuksista. Jumalasta Laestadius käytti mm. nimityksiä "taivaallinen vanhin" ja "viinitarhan isäntä", kun taas paholainen oli esim. "hirmuinen susi" ja "tämän maailman lasimestari". Vaikean isäsuhteensa vuoksi hän vierasti "Taivaan Isä" -nimityksen käyttöä.

Hengellinen herääminen

Vuonna 1842 Laestadius sairastui vakavasti. Hän pelkäsi kuolevansa, mutta oli varma, ettei elämällään olisi ansainnut muuta kuin helvetin tuskat. Hän näki edessään valtavan syntikuorman, joka oli alkanut karttua jo aivan lapsuudesta ja nuoruudesta alkaen. Laestadius parantui taudistaan, mutta synnin taakka oli edelleen hänen edessään. Työmatkallaan Åseleen 1844 Laestadiuksen elämässä tapahtui käänne. Maria-niminen lappalaistyttö tuli keskustelemaan hänen kanssaan ja kertoi omasta uskostaan. Vaikka Laestadius olikin eläessään tutkinut paljon Raamattua ja opiskellut teologiaa, vasta tämän yksinkertaisen ja vaatimattoman keskustelun jälkeen hän ymmärsi, minkälainen on elävä usko. Hän havaitsi, että pelkkään lukemiseen ja tietoon perustuva usko on kuollut usko.

Herätysliikkeen synty ja laajeneminen

Åselen tapahtumien jälkeen Laestadiuksen saarnat saivat uuden värin ja voiman. Hänen puheensa herättivät ihmisissä monenlaisia tunteita ja kirkkoon alkoi tulla uteliaita kuulijoita. Keväällä 1846 alkoivat hänen kuulijansa osoittaa hengellisen heräämisen merkkejä. Herätysliike rupesi leviämään yli valtakuntien rajojen. Laestadius toivoi, että ilmiö pysyisi kirkon sisäisenä eikä syntyisi erillisiä liikkeitä. Toisin kuitenkin kävi. Nyt lestadiolaisuuden eri haarat muodostavat merkittävän herätysliikkeen kirkkomme sisällä. Lestadiolaisuus on levinnyt myös muun muassa Pohjois-Amerikkaan, Norjaan ja Ruotsiin.

Vastustus voimistuu

Kapakanpitäjien taloudelliset tappiot laittoivat heidät kantelemaan Laestadiuksesta viranomaisille. Kun Laestadius puhui Pajalan kapakkavaltiosta, syntyi kanteluiden sarja. Kanteluista huolimatta Laestadius säilytti virkansa. Hänestä kirjoitettiin loukkaavia kirjoituksia Norbottens Posteniin, eikä hänen vastineitaan julkaistu lehdessä. Hän perusti oman lehden, jossa saattoi itse puolustautua vastustajia vastaan. Lehden nimeksi tuli Johannes Kastajaan viitaten: "Huutavan ääni korvessa". Lehti ilmesti kerran kuussa, noin 16 sivuisena. Vuonna 1852 tapahtui ns. Kautokeinon tragedia. Kautokeinoon syntyi tuolloin hurmoksellinen liikehdintä. Kylässä asuvat saamelaiset lukivat Laestadiuksen saarnakarttoja ja tulkitsivat niitä omin päin, sillä kylässä ei ollut pappia. Raamattu jäi syrjään ja väkivalta tuli sallituksi "perkeleen omia vastaan". Myös samaan aikaan tapahtuneet ankarat takaiskut ainoaa elinkeinoa poronhoitoa vastaan lisäsivät turhautuneisuutta. Piispa Juell vieritti syyn tapahtuneesta Laestadiukselle, mutta kuningas antoi vapauttavan lausunnon.

Kasvitieteilijänä

Laestadius harrasti luonnon tutkimista jo lukioaikoina. Hän kiersi reppu selässä pitkin Lapin maita keräten harvinaisia kasveja. Hän myi niitä kasvitieteilijöille ja ansaitsi näin varoja opiskeluaan varten. Kouluaikoinaan hän solmi tuttavuuksia Uppsalan kasvitieteilijöihin. Hänen ensimmäinen luonnontieteellinen julkaisunsa oli "Lapin yleisistä viljelymahdollisuuksista ja eduista". Nuoruusvuosinaan hän jopa haaveili ryhtymistä luonnontieteilijäksi. Katkelma omaelämäkerrasta kertoo hänen haaveestaan: "- - sekä tulla kasvitieteen avulla tunnetuksi ja kasvitieteen harjoittajana korjatuksi iankaikkisiin majoihin". Vuonna 1841 hän sai Ranskan kunnialegioonan ritarimerkin tutkimuksistaan. Laestadiuksen mukaan on nimetty seuraavat kasvit: Papaver laestadianum, Arnica alpina laest, Salix laestadiana ja Carex laestadii. Laestadiuksen omaan kasvikokoelmaan sisältyi noin 6500 kasvia.

Viimeiset hetket

Viimeisessä kirjeessä Laestadius kuvailee oloaan: "Tässä minä makaan tuskien vuoteella odotellen, että kuoleman enkeli pian kirvoittaisi minut. Ja rakkaan veljeni, joka jää vielä minun jälkeeni eloon, ei pitäisi jättää rukoilematta esirukouksia minun puolestani, sillä minun uskoni on usein heikko ja toivo usein kaukana. Kuitenkin minä uskon, että suuri Sovittaja ja orjantappuroilla kruunattu kuningas ei ole hylkäävä minua". Juhani Raattamaan käydessä viimeistä kertaa hän lausui omista opetuksistaan: "En ole opetuksistani löytänyt Raamatun vastaista, niitä en voi muuttaa. Vaan kyllä itseni tunnen suureksi syntiseksi, vaikka olenkin uskossa". Laestadius kiitti Jumalaa onnellisesta avioliitosta ja he siunasivat toisiaan Jeesuksen nimessä ja veressä. Kolme päivää ennen kuolemaa Laestadius hyvästeli perheensä ja pyysi vaimoltaan kärsimättömyyttään anteeksi. Sen jälkeen hän ei enää pystynyt puhumaan. Laestadiuksen tytär Sofia kirjoittaa viimeisistä hetkistä: "Tyytyväisenä hän siinä makasi kaiken sen ajan katsellen ympärillä seisovia hymyhuulin iloisena ja onnellisena. Hän olisi halunnut ääneen puhua läsnäoleville, mutta ei ollut siihen voimaa. Loppuhetkensä oli keveä. Ainoastaan muutamia kertoja puhalsi hän syvempään henkeänsä ja niin siirtyi kuolematon osa tästä kuolevaisuudesta kuoleman portin sisäpuolelle". Hautajaisiin tuli ihmisiä yhdeksästä pitäjästä, kolmesta valtakunnasta ja neljästä eri kielikunnasta jättämään viimeisiä jäähyväisiä. Hautaansiunauksen toimitti Laestadiuksen vävy Pehr Stenborg.

Laestadiuksen tuotantoa

- Saarnoja, osat 1-3 (ISBN 951-97455-3-X). Kokoelma Laestadiuksen saarnoja.
- Dårhusjonet (Hulluinhuonelainen). Laestadiuksen uskonnonfilosofinen pääteos.
- Huutavan ääni Erämaassa
- Katso, Jumalan karitsa. Katkelmia Laestadiuksen saarnoista.
- Olemme matkamiehiä. Katkelmia Laestadiuksen saarnoista.
- Loca parallela plantarum.
- Fragmenter i Lappska Mythologien.
- Crapula Mundi Se on Maailman kohmelo eli tarttuvainen sielun tauti.

Linkkejä

- [http://lestadiolaisuus.info/henkilot/laestadius Lars Levi Laestadiuksen elämäkerta]
- [http://www.laestadius.net Lars Levi Laestadiuksen 200 vuotismuistosivut]
- [http://www.tornio.fi/kirjasto/torkok/laestadius Tornion kirjaston Laestadiussivu]
- [http://www.pajala.nu/welcome/suomeksi/kulfri/laestadius.shtml Pajalan kunta ja Laestadius]
- [http://www.laestadiustexter.se Laestadiuksen saarnoja ja kirjoituksia suomeksi, ruotsiksi ja englanniksi]
- [http://www.srk-oulu.net/7klohi.htm Sydämen kristillisyys (kirja)] Vieraskieliset linkit
- [http://www.geocities.com/athens/aegean/4369/egyht600.htm Lars Levi Laestadius (unkariksi)]
- [http://www.me.mtu.edu/~mahepoko/lars/lars-main.htm Lars Levi Laestadius (englanniksi)]
- [http://www.toyen.uio.no/botanisk/nbf/laestadius1.htm Laestadius kasvitieteilijänä (norjaksi)] Laestadius, Lars Levi Laestadius, Lars Levi Laestadius, Lars Levi Laestadius, Lars Levi Luokka:Uskonnolliset hahmot

Kaaresuvanto

Aiheesta muualla

- [http://www.karesuando.se] Luokka:Enontekiön kylät

Lars Levi Laestadius

Lapsuus ja nuoruus

Papin virkaan

Hengellinen herääminen

Herätysliikkeen synty ja laajeneminen

Vastustus voimistuu

Kasvitieteilijänä

Viimeiset hetket

Laestadiuksen tuotantoa

Linkkejä

1844

Tapahtumia

- 3. heinäkuuta - Siivetön ruokki kuoli sukupuuttoon

Syntyneitä

- 19. maaliskuuta - Minna Canth, kirjailija

Kuolleita

- 27. kesäkuuta - Joseph Smith, Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon (mormonikirkon eli MAP-kirkon) perustaja (s. 1805) Luokka:1800-luku ms:1844 ko:1844년 simple:1844

Konventikkeliplakaatti

Konventikkeliplakaatti oli laki, joka kielsi herätysliikkeiden seurat rangaistuksen uhalla. Tämä oli kirkon pappien yritys estää kirkon sisällä toimivien herätysliikkeiden leviäminen. Ruotsin konventikkeliplakaatin syntymisessä avusti suomalaissyntyinen maamarsalkka ja kansliapresidentti Arvid Horn ja sen sääti Ruotsin kuningas Fredrik I vuonna 1726. Kodissa pidettäviä hartauksia kutsuttiin ennen konventikkeleiksi. Suomessa laki astui voimaan 1726. Konventikkeliplakaatti oli voimassa Ruotsissa vuoteen 1858, Suomessa 1869 ja Norjassa 1842. Luokka:Herätysliikkeet

Lappi

:Lappi-sanalla on muitakin merkityksiä. Katso Lappi (täsmennyssivu). Lappi (saamen kielellä Sápmi, ruotsin kielellä Lappland, norjaksi Finnmark, venäjäksi Кольский; Kolski) on saamelaisten perinteinen asuinalue. Suomen Lapin kunnissa paitsi Utsjoella saamelaiset ovat vähemmistö. Nykyään Lappi kattaa pohjoisosat Ruotsista, Suomesta, Norjasta ja Venäjän Kuolan niemimaan. Lappi oli myös Ruotsin historiallinen provinssi. Lappi jakaantuu neljän eri maan hallinnollisten alueiden kesken:
- Ruotsin Norrbottenin lääni
- Norjan Finnmarkin maakunta
- Suomen Lapin maakunta ja Lapin lääni
- Venäjän Murmanskin alue

Murmanskin alue
Saamelaiskielten puhuja-alueet

Suomen osa Lapista muodostaa Lapin läänin ja vuoden 1997 lääniuudistuksen jälkeen myös Lapin maakunnan.

Katso myös

- Pirkkamiehet

Norja

Norjan kuningaskunta on Pohjoismaihin ja Skandinaviaan kuuluva valtio. Se on Ruotsin länsinaapuri, ja sillä on yhteistä rajaa myös Suomen ja Venäjän kanssa. Pinta-alaltaan ja väestöltään Norja on hieman Suomea pienempi.

Historia

Norjan kuningaskunta alkoi muodostua viikinkiajalla 800–1000-luvuilla. Norjan kuningassuku päättyi 1387, ja maa päätyi liittoon Tanskan kanssa, vuodesta 1450 sopimuksen sitomana. Tanskan päädyttyä Napoleonin puolelle annettiin Norja Ruotsin kuninkaalle 1814. Ruotsi puolestaan oli menettänyt Suomen 1809 Haminan rauhassa Venäjälle. Norja julistautui itsenäiseksi 17. toukokuuta 1814 ja valitsi oman kuninkaansa. Ruotsi kuitenkin voitti sodan, ja Norja pakotettiin personaaliunioniin, mutta maa säilytti perustuslakinsa ja instituutionsa. Unioni hajosi 1905. Norja julistautui itsenäiseksi 7. kesäkuuta 1905, ja tilanne alkoi kehittyä uhkaavaksi maiden välillä, mutta Ruotsissa nousseen rauhanliikkeen vuoksi Ruotsi pidättäytyi Norjan-vastaisista toimista ja tunnusti Norjan itsenäiseksi valtioksi 26. lokakuuta samana vuonna. Kansallispäivä on kuitenkin 17. toukokuuta. Norjan hallitus pyysi Tanskan prinssi Carlia kuninkaaksi. Kansanäänestyksen jälkeen parlamentti hyväksyi hänet kuninkaaksi, ja hän otti nimen Håkon VII, mikä jatkoi Norjan keskiaikaisten kuninkaiden perinnettä. Ensimmäisen maailmansodan aikana Norja oli Ruotsin tapaan puolueeton. Toisessa maailmansodassa Natsi-Saksa valloitti Norjan vuonna 1940 (Operaatio Weserübung). Norjan vastarinta kesti kaksi kuukautta, ja kuningas ja hallitus jatkoivat toimintaansa pakolaishallituksena Yhdistyneessä kuningaskunnassa. Saksa asetti miehittämänsä Norjan johtoon Nasjonal Samlingin johtajan, Vidkun Quislingin, nukkehallituksen sekä Norjaa valvovaksi valtakunnankomissaariksi Saksan kansallissosialistisen työväenpuolueen Essenin Gauleiterin, Josef Terbovenin, (23. toukokuuta 1898–8. toukokuuta 1945). Suomen tehtyä aselevon 4. syyskuuta 1944 Neuvostoliiton kanssa annettiin saksalaisille määräys poistua Suomesta 15. syyskuuta 1944 mennessä. Alun perin saksalaiset suunnittelivat pitävänsä kiinni Petsamon nikkelikaivoksista 19. vuoristoarmeijan avulla, mutta lopulta Saksa päätti vetäytyä Lyngen–Skinbotnin tasolle koko 20. vuoristoarmeijaryhmän voimin. Lokakuun 1944 alussa 19. armeija oli vielä Neuvostoliiton puolella Litsajoella Rybachisalmen suulla. Aikomuksena oli vetäytyä kaksi- ja puolisataa kilometriä Norjan puolelle marraskuun puoleenväliin mennessä. Kuitenkin jo 7. lokakuuta 1944 iski marsalkka Kirill Meretškovin johtama Neuvostoliiton 14. armeija ja Pohjoinen laivasto 133 500 miehen voimin 2. ja 6. vuoristodivisioonan väliin. Saartoa peläten määräsi saksalaisia komentanut kenraalieversti Lothar Rendulic 19. vuoristoarmeijan vetäytymään Norjaan. Saksalaiset polttivat Kirkkoniemen, jottei eteneville neuvostoliittolaisille olisi jäänyt sodankäynnille arvokkaita tarvikkeita. Finnmarkin läänistä määrättiin evakuoitavaksi 43 000 asukasta etenevien neuvostojoukkojen tieltä, mutta vielä marraskuun lopussa itäisessä Finnmarkissa oli vajaat 25 000 asukasta odottamassa saksalaisten lähtöä. Neuvostojoukkoihin liittyi Norjan pakolaishallituksen alaisia norjalaisjoukkoja, mutta neuvostojoukot jäivät Pohjois-Norjaan syyskuuhun 1945 asti. Tämän on arveltu johtuvan siitä, että Yhdysvallat osoitti elokuussa 1945 Japanille olevansa ydinasevalta. Tanskalle kuuluvalta Bornholmin saarelta neuvostoliittolaiset poistuivat vasta keväällä 1946. Norjaa olivat olleet pohjoisesta vapauttamassa neuvostojoukot, mutta ne jäivät kuukauksiksi Saksan antautumisen jälkeenkin maahan. Saksalaiset jäivät Norjaan Saksan länsiliittoutuneille antautumiseen, 8. toukokuuta 1945, asti. Saksa antautui toisen kerran Neuvostoliitolle päivää myöhemmin, 9. toukokuuta 1945, mitä juhlitaan valtiollisesti Venäjällä voitonpäivänä. Sodan jälkeen Norjassa arvioitiin maan ulkopoliittinen suuntaus uudelleen ja liittoutuneiden puolelle ajautuneena valittiin länsisuuntaus, mikä näkyi siinä, että Norja ryhtyi Marshall-avun vastaanottajamaaksi, mitä Neuvostoliitto ei periaatteessa hyväksynyt nähden siinä Yhdysvaltain keinon lähentää Länsi-Euroopan maat itseensä. Taloudellisesti Norja alkoi vaurastua merkittävästi 1960-luvun lopulla ja 1970-luvulla, kun Pohjanmereltä alettiin pumpata öljyä. Norja kokosi verrattain nopeasti mittavan valtionyhtiösektorin valtiontalouden tueksi, ja maan elintaso alkoi nousta. Vuosien 1974 ja 1979 öljykriisit nostivat öljyn hintaa voimakkaasti tarjoten tulolähteen Norjan nousulle. Ulkopolitiikassaan Norja on ollut maltillinen Nato-maa suhteessaan Neuvostoliittoon ja Venäjään pyrkien löytämään jälkimmäisen kanssa yhteisiä taloudellisia intressejä Kalottialueella. Norja luopui Saksasta ja osin Neuvostoliitosta saamiensa kokemusten kannustamana pohjoismaisesta puolueettomuudesta, liittyi NATOon 1949 ja oli YK:n perustajajäsen. Norjalaiset ovat hylänneet EY/EU-jäsenyyden kahdesti, vuosina 1972 ja 1994. EU-jäsenyyden riskinä on nähty sisämarkkinoiden mahdollisesti edellyttämä energiasektorin vapauttaminen mahdollisesti muodostuville energian yhteismarkkinoille, mikä veisi halvan energian ja öljysektorin valtionomistuksen avulla suoritettavalta aluepolitiikalta taloudelliset edellytykset samoin kuin voimaperäisen kansallisen maatalouspolitiikan edellytykset. Korvatakseen ulkopuolisuutensa EU:sta toimii Norja aktiivisesti kansainvälisillä foorumeilla rauhanneuvottelijana, YK:n rauhanturvaamistoiminnassa, ja sen kehitysapu suhteessa kansantuloon on maailman suurinta ja monenkeskeisintä. Katso myös: Luettelo Norjan kuninkaista

Politiikka

Norja on perustuslaillinen kuningaskunta, tällä hetkellä hallitsijana on Harald V.

Norjan läänit

Norja on jakaantunut 19:a hallinnolliseen lääniin (norjaksi fylke). Näissä lääneissä on yhteensä 433 kuntaa. Katso myös Luettelo Norjan kunnista. Luettelo Norjan kunnista
- Akershusin lääni
- Itä-Agderin lääni
- Buskerudin lääni
- Finnmarkin lääni
- Hedmarkin lääni
- Hordalandin lääni
- Møre ja Romsdalin lääni
- Nordlandin lääni
- Nord-Trøndelag
- Opplandin lääni
- Oslon lääni
- Østfoldin lääni
- Rogalandin lääni
- Sogn ja Fjordanen lääni
- Etelä-Trøndelagin lääni
- Telemarkin lääni
- Tromssan lääni
- Länsi-Agderin lääni
- Vestfoldin lääni

Maantiede

Vestfoldin lääni Norjan maantiede Lännessä sijaitsee Norjanmeri, etelässä Skagerrak ja pohjoisessa Barentsinmeri. Skandit on vanha poimuvuoristo, joka on Ruotsin ja Norjan valtiollisella rajalla. Norjalle kuuluvat Huippuvuorten (Svalbard) saariryhmä Pohjoisella Jäämerellä sekä kaksi muuta saarta: Jan Mayen ja Bouvet'nsaari. Norjassa on runsaasti järviä ja jokia. Suurin järvi on Mjosa ja pisin joki Glåma. Suurin osa Norjasta on havumetsien peitossa ja puusto melko samanlaista kuin Suomessa. Etelässä on lauhkeaa lehtimetsävyöhykettä ja rannikolla karua tundraa. Norjan pääkaupunki on Oslo, muita suuria kaupunkeja ovat Trondheim, Bergen ja Tromssa. Norjan rantaviivan pituus on vuonot ja saaret mukaan luettuna 83 000 km.

Talous

Norjan rahayksikkö on kruunu (NOK), joka jakaantuu sataan äyriin. Norjan öljyvarat ovat nostaneet sen maailman talouksien huipulle: 1999 öljynvienti toi 35 % vientituloista. Norja on maailman kolmanneksi suurin öljynviejä Saudi-Arabian ja Venäjän jälkeen. Norjan valtio on säästänyt öljytuloista rahastoon 114 miljardia USA:n dollaria. Norja on Euroopan alueen suurimpia maakaasun tuottajia, ja se on myös merkittävä alumiinin jalostaja. Noin puolet teollisuudesta keskittyy Oslon ympärille. Vientiin menee alumiinia, terästä, paperia ja kalaa. Etelä-Norjassa harjoitetaan intensiivistä sekataloutta, mutta vain kolme prosenttia maa-alasta on viljelyksessä. Norjassa kylmyys huonontaa satoja, ja merellisten alueiden epävakainen sää haittaa leipäviljan viljelyä. Sen takia alueella kasvatetaan vihanneksia ja juureksia, esimerkiksi perunaa. Rehukasvit menestyvät hyvin, ja siksi lypsykarjatalous on tärkeää. Norja kuuluu maailman tärkeimpiin kalastusalueisiin pitkän rantaviivansa ja matalanmeren aluiden takia. Silli on yleisin ja tärkein laji kalastuksen kannalta. Ennen Norjassa oli merkittävää laivanrakennusteollisuutta, mutta 1980-luvun puolivälissä se vähentyi murto-osaan. Norjassa melkein kaikki sähkö tuotetaan vesivoimalla ja vesivoimalaitoksia on rakennettu paljon vuorille. Siksi Norja on monessa suhteessa päässyt lähemmäs kestävää kehitystä. Öljynporauslautat saavat voimansa aaltoenergiasta.

Väestöjakauma

Norjan väkiluku on pysynyt koko ajan tasaisena eikä ole noussut. Siksi Norja on väestöllisen muuntumisen neljännessä vaiheessa. Norjassa puhutaan norjaa, joka jakautuu kahteen päämurteeseen: bokmålet, jota puhuu 86–90 prosenttia (mukaan lukien riksmål) ja nynorsk, jota puhuu 10–12 prosenttia väestöstä. 86 prosenttia väestöstä kuuluu Norjan evankelis-luterilaiseen valtionkirkkoon. Muiden uskontokuntien edustajia on neljä prosenttia ja uskonnottomia 10 prosenttia.

Merkittävimmät luonnonvarat

- öljy
- maakaasu
- kupari
- nikkeli
- rautamalmi
- sinkki
- lyijy
- kala
- puu

Merkittävimmät vientituotteet

- öljy
- maakaasu
- koneet
- kala

Aiheesta muualla

- [http://maps.google.com/maps?ll=63.975961,12.919922&spn=17.321181,64.863281&z=13&t=h&hl=en Norja Google Mapsissa] Luokka:Norja als:Norwegen ms:Norway zh-min-nan:Norge [[got:

7. maaliskuuta

7. maaliskuuta on gregoriaanisen kalenterin mukaan vuoden 66. päivä (67. päivä karkausvuonna). Vuodesta on jäljellä 299 päivää. ----

Nimipäivät

:- suomalainen kalenteri: Tarja, Taru :- suomenruotsalainen kalenteri: Gudrun :- ortodoksinen kalenteri: Ilmari, Ilmo, Toivo :- saamenkielinen kalenteri: Dárjá :- vanhemmissa kalentereissa: Adolfina, Felicitas, Laila, Matthias, Ottilia, Perpetua, Sigrid, Silwan

Tapahtumia

- 1798 - Ranskan armeija saapui Roomaan ja valtasi kirkolle kuuluneet alueet. Paavi Pius VI karkotettiin Ranskaan ja perustettiin uusi Rooman valtakunta (lyhytaikainen, kukistui 1800).
- 1799 - Napoleon valloitti Jaffan Palestiinassa ja hänen joukkonsa surmasivat yli 2 000 albanialaista vankia.
- 1876 - Alexander Graham Bellille myönnettiin puhelimen patentti (patentti numero 174 464).
- 1911 - Meksikossa vallankumous.
- 1912 - Roald Amundsen ilmoitti ensimmäisen kerran maailmalle, että hänen tutkimusretkikuntansa oli päässyt etelänavalle 14. joulukuuta 1911.
- 1918 - Ensimmäinen maailmansota: Suomi liittoutui Saksan kanssa.
- 1936 - Toinen maailmansota: Locarnon ja Versaillesin sopimusten vastaisesti Saksa miehitti uudestaan Reininmaan.
- 1969 - Sekatyömies Tauno Pasanen surmasi metsästyskiväärillä neljä häntä pidättämään tullutta poliisia Pihtiputaan Korppisten kylässä. Surmansa saivat konstaapelit Mauno Poikkimäki, Veikko Riihimäki, Onni Saastamoinen ja Pentti Turpeinen.
- 1973 - Komeetta Kohoutek löydettiin.
- 1996 - Ensimmäinen demokraattisesti valittu Palestiinan parlamentti muodostettiin.
- 2002 - 9. paralympialaisten talvikisojen avajaiset Salt Lake Cityssä, Utahissa.

Syntyneitä

- 189 - Publius Septimius Geta, Rooman keisari († 211)
- 1693 - Paavi Klemens XIII († 1769)
- 1792 - John Herschel, matemaatikko ja tähtitieteilijä († 1871)
- 1872 - Piet Mondrian, taidemaalari († 1944)
- 1875 - Maurice Ravel, säveltäjä († 1937)
- 1904 - Reinhard Heydrich, natsivirkailija († 1942)
- 1908 - Anna Magnani, näyttelijä († 1973)
- 1944 - Townes van Zandt, muusikko ja sanoittaja
- 1960 - Ivan Lendl, tennispelaaja
- 1964 - Bret Easton Ellis, kirjailija

Kuolleita

- 322 eaa - Aristoteles, filosofi (s. 384 eaa)
- 161 - Antoninus Pius, Rooman keisari (s. 86)
- 1274 - Tuomas Akvinolainen