:: wikimiki.org ::
| Kaakkois-Aasia |
Kaakkois-AasiaKaakkois-Aasia on osa Aasiaa. Se käsittää seuraavat maat:
- Brunei
- Filippiinit
- Itä-Timor
- Indonesia
- Kambodia
- Laos
- Malesia
- Myanmar (Burma)
- Singapore
- Thaimaa
- Vietnam
Luokka:Aasia
Luokka:Kaakkois-Aasia
ms:Asia Tenggara
zh-min-nan:Tang-lâm-a
ko:동남아시아
ja:東南アジア
th:เอเชียตะวันออกเฉียงใต้
Aasia
Aasia on osa Euraasian jättimannerta, joka sisältää myös Euroopan. Aasian pinta-ala on noin 44 miljoonaa neliökilometriä.
Aasiassa asuu suurin osa maailman väestöstä. Aasian väkiluku on noin 4 miljardia. Aasian asukasluvultaan suurimmissa valtioissa, Kiinassa ja Intiassa, asuu kummassakin yli miljardi ihmistä.
Rodultaan Aasian väestö on enimmäkseen mongolidista tai europidistä (valkoinen rotu).
Aasian valtauskonnot ovat islam, buddhalaisuus ja hindulaisuus.
Aasian olot olivat pitkään valtaosin köyhät, vaikka nyttemmin useat Aasian maat ovat onnistuneet pääsemään kehitykseen mukaan, ja ns. "Tiikeritalous-maat" ovat jopa ohittaneet länsimaisen talouskasvun.
Aasian alueita
hindulaisuus
- Etelä-Aasia
- Itä-Aasia (Kaukoitä)
- Kaakkois-Aasia
- Kaukasia
- Keski-Aasia
- Lounais-Aasia (Etu-Aasia)
- Länsi-Aasia (Lähi-itä)
- Pohjois-Aasia
- Sisä-Aasia
Aasian maat
Sisä-Aasia
- Afganistan
- Arabiemiirikunnat
- Armenia
- Azerbaidžan
- Bahrain
- Bangladesh
- Bhutan
- Brunei
- Filippiinit
- Indonesia
- Intia
- Iran
- Irak
- Israel
- Itä-Timor
- Japani
- Jemen
- Jordania
- Kambodža (Kamputsea)
- Kazakstan
- Kirgisia
- Kiinan kansantasavalta (Kiina)
- Kiinan tasavalta (Taiwan, ei yleisesti tunnustettu)
- Korean demokraattinen kansantasavalta (Pohjois-Korea)
- Korean tasavalta (Etelä-Korea)
- Kuwait
- Laos
- Libanon
- Malesia
- Mongolia
- Myanmar (Burma)
- Nepal
- Oman
- Pakistan
- Palestiina (itsenäisyys kiistanalainen)
- Qatar
- Saudi-Arabia
- Singapore
- Sri Lanka
- Syyria
- Tadžikistan
- Thaimaa
- Tiibet (itsenäisyys kiistanalainen)
- Turkki (osittain)
- Turkmenistan
- Uzbekistan
- Venäjä (osittain)
- Vietnam
Luokka:Aasia
Luokka:Mantereet
ms:Asia
zh-min-nan:A-chiu
ko:아시아
ja:アジア
simple:Asia
th:ทวีปเอเชีย
Filippiinit
Filippiinit on 7 000 saaren ja 80 miljoonan asukkaan trooppinen saaristovaltio Kaakkois-Aasiassa.
Kaakkois-Aasia
Historia
Fernao de Magalhães saapui saarille 1521, jolloin siellä oli jo itsenäisiä kuningaskuntia. Espanja valloitti saaret ja hallitsi niitä 300 vuotta. Saaret nimettiin kuningas Filip II:n mukaan. Saaria hallittiin Uudesta Espanjasta, jonka pääkaupunkina oli México. Historian tuloksena on aasialainen maa, jossa on paljon latinalaisamerikkalaisia piirteitä. Filippiinit on Itä-Timorin ohella ainoa katolinen maa Aasiassa.
Yhdysvaltain ja Espanjan välisen sodan jälkeen 1898 Espanja luovutti saaret Yhdysvalloille 20 miljoonalla dollarilla. Filippiiniläiset olivat jo julistautuneet itsenäisiksi, ja sotivat Yhdysvaltoja vastaan. Sota loppui virallisesti 1901, mutta taisteluja käytiin vielä 1913. Toisessa maailmansodassa Japani valloitti saaret ja Filippiineille myönnettiin viimein itsenäisyys sodan jälkeen. Diktaattori Ferdinand Marcos hallitsi vuodesta 1965 25. helmikuuta 1986 asti, jolloin hänet syrjäytettiin.
Saaria vaivasivat diktatuurin kukistumisenkin jälkeen kommunistiryhmittymien kapina ja edelleen jatkuva muslimiseparatistien vastarinta.
Merkittävimmät luonnonvarat
Filippiinien kulttuuri
- puu
- öljy
- nikkeli
- koboltti
- hopea
- kulta
Merkittävimmät vientituotteet
- elektroniikka
- tekstiilit
Luokka:Filippiinit
Luokka:Kaakkois-Aasia
ms:Filipina
zh-min-nan:Hui-li̍p-pin
ko:필리핀
ja:フィリピン
simple:Philippines
th:ประเทศฟิลิปปินส์
Itä-Timor
Itä-Timorin demokraattinen tasavalta on valtio Kaakkois-Aasiassa, Tyynellä valtamerellä Timorin saaren itäosassa.
Maantiede
Pääartikkeli: Itä-Timorin maantiede
Saari kuuluu Indonesian saariston itäosaan ja pieniin Sunda-saariin. Korkein paikka on 2963-metrinen Mount Tatamailau. Paikallinen ilmasto on trooppinen, yleisesti ottaen kuuma. Sille on luonteenomaista erilliset kuivat kaudet ja sadekaudet.
Suurimmat kaupungit olivat 1. tammikuuta 2005: Dili (159 721 asukasta), Dare (18 748 asukasta), Los Palos (17 042 asukasta), Baucau (14 841 asukasta), Ermera (12 933 asukasta) sekä Maliana (12 071 asukasta).
Historia
Pääartikkeli: Itä-Timorin historia
Portugalilaiset saapuivat Timorin saarelle 1600-luvulla ja perustivat sinne siirtokunnan, vastapainoksi alueella toimineille hollantilaisille. Portugalin Timor (saaren itäinen puolisko) julisti itsenäisyytensä 28. marraskuuta 1975, mutta Indonesian armeija hyökkäsi ja valtasi maan 9 päivää myöhemmin, 7. joulukuuta.
Seuraavat 25 vuotta kestäneen indonesialaismiehityksen aikana kuoli eri arvioiden mukaan 100 000 - 300 000 itätimorilaista (10-30 prosenttia väestöstä). 30. elokuuta 1999 pidetyssä kansanäänestyksessä itätimorilaiset äänestivät ylivoimaisesti itsenäisyyden puolesta, joka YK:n tuella saavutettiinkin 20. toukokuuta 2002.
Itä-Timor on tällä hetkellä maailman nuorin valtio (järjestyksessä 193. valtio maailmassa).
Politiikka
Pääartikkeli: Itä-Timorin politiikka
Itä-Timorin presidentti valitaan viiden vuoden välein. Sillä on symbolista merkitystä ja veto-oikeus lakeja säädettäessä. Parlamentti (Parlamento Nacional) on useahuoneinen, ja sen edustajat valitaan vapaissa vaaleissa viiden vuoden välein. Koko hallintomalli on muotoiltu alun perin portugalilaisen esikuvansa mukaan.
Alueet
Pääartikkeli: Itä-Timorin alueet
Itä-Timor jakautuu kolmeentoista hallinnolliseen alueeseen. Ne ovat:
Itä-Timorin alueet
- Aileu
- Ainaro
- Baucau
- Bobonaro
- Cova-Lima
- Dili
- Ermera
- Lautem
- Liquica
- Manatuto
- Manufahi
- Oecussi-Ambeno
- Viqueque
Talous
Pääartikkeli Itä-Timorin talous
Itä-Timorin talous
Vuosikymmenien sodan jälkeen Itä-Timorin bruttokansantuote henkilöä kohden on vain 130 dollaria vuodessa, mikä tekee siitä yhden maailman köyhimmistä maista.
Väestöjakauma
Pääartikkeli: Itä-Timorin väestöjakauma
Kulttuuri
Pääartikkeli Itä-Timorin kulttuuri
Merkittävimmät luonnonvarat
- öljypotentiaali (ei pystytä toistaiseksi hyödyntämään)
Luokka:Itä-Timor
Luokka:Kaakkois-Aasia
ms:Timor Timur
zh-min-nan:Tang Timor
ko:동티모르
ja:東ティモール
th:ประเทศติมอร์ตะวันออก
Indonesia
Indonesia on Kaakkois-Aasian suurin valtio, johon kuuluu 18 108 saarta Filippiinien, Australian ja Indokiinan välillä. Saarista noin 6 000 on asuttuja. Indonesian väkiluku on noin 230 miljoonaa ja pinta-ala 1,9 miljoonaa neliökilometriä.
Historia
Pääartikkeli: Indonesian historia.
Indonesia oli Alankomaiden siirtomaa ennen julistautumistaan itsenäiseksi 17. elokuuta 1945. Presidentti Sukarnon ja varapresidentti sekä pääministeri Mohammed Hattan johtamana Indonesia kävi useita vuosia kestäneen itsenäisyyssodan, kunnes Alankomaat luopui Indonesiasta 1949.
Itsenäistymisen jälkeen Sukarno pyrki sulauttamaan maan nationalistiset, kommunistiset ja islamilaiset poliittiset voimat konsensukseksi omaperäisellä Nasakom-ideologiallaan. (Nasionalism-Agama-Kommunism eli nationalismi-uskonto-kommunismi). Sukarnon "ohjattu demokratia" sai vähitellen yhä diktatorisempia piirteitä ja toisaalta Sukarnon uhittelu "uuskolonialistis-imperialistisille valloille" sai Yhdysvallat pyrkimään Sukarnon kaatamiseen.
Armeijan sisäiset ristiriidat käynnistivät lopulta hämäräperäisen kaappausyrityksen 1965 jonka jälkeen vallan otti haltuunsa Yhdysvaltain tukema kenraali Suharto. Suharto syytti maan suurta kommunistipuoluetta kaappausyrityksestä järjestäen maanlaajuisen verilöylyn jossa surmattiin satojatuhansia kommunisteja ja heidän kannattajikseen syytettyjä.
Verilöylyn jälkeen Suharto saattoi rakentaa totalitaarisen sotilasdiktatuurin jonka ideologiaksi nostettiin kansallinen Pancasila-ideologia.
1990-luvulla Indonesiassa alkoi kyteä yhä laajempi tyytymättömyys Suharton korruptoitunutta hallintoa kohtaan ja Aasian talouskriisin syöstyä maan talouden lamaan laajat mielenosoitukset ja väkivaltaiset mellakat johtivat Suharton eroon toukokuussa 1998.
Suharton jälkeen presidenttinä toimi alkuun hänen nimittämänsä Habibie ja kesäkuussa 1999 pidettyjen ensimmäisten vapaiden vaalien jälkeen presidentiksi nousi maltillisen islamilaisen PKB-puolueen johtaja Abdurrahman Wahid ("Gus Dur"). Wahidin jouduttua korruptiosyytösten takia eroamaan presidentiksi nousi nationalistisen PDI-P-puolueen Megawati Sukarnoputri, ex-presidentti Sukarnon tytär.
Syksyllä 2004 uudeksi presidentiksi valittiin Susilo Bambang Yudhoyono.
Itsenäistymisen jälkeen maan heterogeenisyys on johtanut huomattaviin jännitteisiin, ja keskushallitus on käynyt sotaa erilaisia itsenäistymistä ajavia liikkeitä vastaan milloin milläkin maan kolkalla (mm. Aceh, Papua ja Länsi-Irian Jaya) ovat olleet jatkuvasti levottomia alueita). Kun Itä-Timor irrottautui Portugalista 1975, Indonesia miehitti sen, mutta joutui luopumaan siitä 2002.
Politiikka
Pääartikkeli: Indonesian politiikka.
Suharton kaatumisen jälkeen 1998 maa on siirtynyt parlamentaariseen demokratiaan, jossa presidentillä on vahva rooli. Asevoimilla on kuitenkin edelleen sekä virallisesti että käytännössä suuri rooli maan politiikassa.
Viimeisimmät parlamenttivaalit järjestettiin 5. huhtikuuta 2004. Äänestysprosentti oli 84,5%. Äänet ja paikat jakautuivat seuraavasti:
- Golkar (konservatiivinen) 21.6%, 128 paikkaa
- PDI-P (nationalistinen) 18.5%, 109 paikkaa
- PKB (maltil. islamilainen) 10.6%, 52 paikkaa
- PPP (islamilainen) 8.2%, 58 paikkaa
- PD 7.5%, 57 paikkaa
- PKS (islamilainen) 7.3%, 45 paikkaa
- PAN (maltil. islamilainen) 6.4%, 52 paikkaa
- PBB 2.6% 11 paikkaa
- PBR 2.4% 13 paikkaa
- PDS 2.1% 12 paikkaa
- PKPB 2.1% 2 paikkaa
- PKPI 1.3% 1 paikkaa
- PNBK 1.1% 1 paikkaa
- PPDK 1.2% 5 paikkaa
- PNIM 0.8% 1 paikkaa
- PPDI 0.8% 1 paikkaa
- PP 0.8% 2 paikkaa
Yhteensä parlamentissa on 550 paikkaa.
Talous
Pääartikkeli: Indonesian talous.
Vaikka Indonesia on rikas luonnonvaroissaan, maassa on vielä paljon köyhyyttä muun muassa hallituksen virkamiesten korruptioneisuuden takia. Indonesian tärkeimmät kauppakumppanit ovat Japani, Yhdysvallat, Singapore, Malesia ja Australia. Indonesian rahayksikkö on rupia. Aasian talouskriisin vuoksi Indonesiassa oli 1990-luvulla lama.
Väestö
Pääartikkeli: Indonesian väestö.
Indonesian väestö
Maan väestöstä 87 % on muslimeja, joten Indonesia on väestöltään maailman suurin muslimivaltio. Maassa on kuitenkin myös merkittäviä kristillisiä (katolisia 3%, protestantteja 5%), hindulaisia (2%) ja buddhalaisia (1%) vähemmistöjä. Lisäksi monilla alueilla harjoitetaan yhä perinteistä animistista uskoa. Maassa vaikuttavat ääri-islamilaiset järjestöt, joista suurimpia on Laskar Jihad, ovat 1990-luvun lopussa ja 2000-luvun alussa hyökänneet voimakkaasti vähemmistöuskontoja vastaan. Väkivaltaisuuksia on ollut erityisesti Keski-Sulawesin ja Ambonin alueilla.
Noin puolet väestöstä asuu Jaavan saarella, jolla on myös pääkaupunki Jakarta.
Etnisesti väestö jakautuu satoihin ryhmiin joista merkittävimpiä (vuoden 2000 väestönlaskennan tiedoilla) ovat:
- jaavalaiset 41,7% (pääosin Jaavan keski- ja itäosissa)
- sundalaiset 15,4% (pääosin Jaavan länsiosissa)
- malaijit 3,5% (Sumatralla ja Riaun provinssissa)
- kiinalaiset 1,5%
Kielet
Pääartikkeli: Indonesian kielet.
Indonesiassa puhutaan satoja eri kieliä. Sen puhutuimpiin kieliin kuuluvat muun muassa indonesia, jaava ja sunda. Maan virallinen kieli ja lingua franca on austronesialaisten kielten kielikuntaan kuuluva indonesian kieli. Vaikka suurin osa Indonesian asukkaista puhuvat äidinkielenään jotain muuta, lähes kaikki puhuvat indonesiaa toisena kielenään.
Muihin maassa puhuttuihin kieliin kuuluvat muun muassa aceh, adonara, bali, bugi, buru, sumbawa ja saparua.
Maantiede
Pääartikkeli: Indonesian maantiede.
Indonesia on maailman suurin saaristo ja Kaakkois-Aasian suurin valtio. Sen 18 108 saaresta noin 6 000 on asuttuja. Suurimmat saaret ovat Borneo, Celebes, Sumatra, Uusi-Guinea ja Jaava. Kaikista asutetuin saari on Jaava, jolla elää noin puolet koko Indonesian asukkaista. Indonesian naapurimaat ovat Malesia, Papua-Uusi-Guinea ja Itä-Timor. Maa sijaitsee päiväntasaajalla. Siellä on myös lukuisia tulivuoria. Niistä tunnetuin on Krakatau, joka purkautui vuonna 1883 surmaten noin 36 000 ihmistä.
Indonesian suurin kaupunki on sen pääkaupunki Jakarta, joka sijaitsee Jaavan saarella. Toiseksi suurin kaupunki on niin ikään Jaavalla sijaitseva Surabaya.
Provinssit
Pääartikkeli: Indonesian provinssit.
Indonesia jakautuu 30 provinssiin. Lisäksi siellä on kaksi erityisaluetta (Aceh ja Yogyakarta) ja Jakartan pääkaupunkialue.
Itä-Timor oli itsenäistymiseensä vuonna 2002 saakka Indonesian provinssi. Provinsseista pinta-alaltaan suurin on Länsi-Papua ja asukasluvultaan Länsi-Jaava.
Ohessa Indonesian tämänhetkiset provinssit. Pääkaupungit ovat merkittynä sulkeissa:
- Bali (Denpasar)
- Bangka-Belitung (Pangkalpinang)
- Banten (Serang)
- Bengkulu (Bengkulu)
- Etelä-Kalimantan (Banjarmasin)
- Etelä-Sulawesi (Makassar)
- Etelä-Sumatra (Palembang)
- Gorontalo (Gorontalo)
- Itä-Jaava (Surabaya)
- Itä-Kalimantan (Samarinda)
- Itä-Nusa Tenggara (Kupang)
- Jambi (Jambi)
- Kaakkois-Sulawesi (Kendari)
- Keski-Jaava (Semarang)
- Keski-Kalimantan (Palangkaraya)
- Keski-Sulawesi (Palu)
- Lampung (Bandar Lampung)
- Länsi-Irian Jaya (Manokwari)
- Länsi-Jaava (Bandung)
- Länsi-Kalimantan (Pontianak)
- Länsi-Nusa Tenggara (Mataram)
- Länsi-Sulawesi (Mamuju)
- Länsi-Sumatra (Padang)
- Molukit eli Maluku (Ambon)
- Papua (Jayapura)
- Pohjois-Molukit (Sofifi)
- Pohjois-Sulawesi (Manado)
- Pohjois-Sumatra (Medan)
- Riau (Pekanbaru)
- Riau-saaret (Tanjungpinang)
Kulttuuri
Pääartikkeli: Indonesian kulttuuri.
Indonesialaiset taidemuodot ovat saaneet vaikutteita useista muista kulttuureista. Tärkeimpinä kulttuurikeskuksina pidetään Jaavaa ja Balia.
Musiikki
Indonesiasta on kotoisin satoja eri musiikin tyylilajeja. Niistä tunnetuimpiin kuuluu Jaavalta ja Balilta kotoisin oleva gamelan -musiikki.
Indonesialaisen populaarimusiikin suosituimpiin tyylilajeihin kuuluu dangdut, jonka tunnetuimpia esittäjiä ovat muun muassa Rhoma Irama ja Elvy Sukaesih.
Merkittävimmät luonnonvarat
- öljy
- tina
- maakaasu
- puu
- nikkeli
- bauksiitti
- kupari
Merkittävimmät vientituotteet
- öljy
- tina
- maakaasu
- palmuöljy
Katso myös
- Luettelo Indonesian kaupungeista
- Luettelo Indonesian saarista
Tiedotusvälineitä
- [http://www.thejakartapost.com/headlines.asp The Jakarta Post]
- [http://indonesia.elga.net.id/news.html Indonesialaisia on-line -medioita]
Aiheesta muualla
- [http://www.lonelyplanet.com/destinations/south_east_asia/indonesia/ Lonely Planet -matkaohjeet]
Luokka:Kaakkois-Aasia
Luokka:Indonesia
ms:Indonesia
zh-min-nan:Ìn-nî
ko:인도네시아
ja:インドネシア
simple:Indonesia
th:ประเทศอินโดนีเซีย
Kambodia
Kambodžan kuningaskunta on valtio Kaakkois-Aasiassa, rajanaapureinaan Vietnam, Laos ja Thaimaa. Aiempi nimi on Kamputsea, joka yhdistetään Puna-khmerien hirmuhallintoon.
Historia
Pääartikkeli: Kambodžan historia
Ensimmäiset tunnetut sivilisaatiot vaikuttavat Kambodžassa ensimmäisellä vuosisadalla, ja 800–1200-luvulle siellä vaikutti khmerien valtakunta. Kambodžasta tuli Ranskan protektoraatti 1863 ja osa Ranskan indokiinaa. Japanin toisen maailmansodan miehityksen jälkeen kamputselaiset julistivat itsenäisyyden 1953.
Ranskan indokiinan sodassa (1946–1954) kommunistit johtivat kapinaa Ranskan Indokiinan miehitysvaltaa vastaan Vietnamissa, Laosissa ja Kambodžassa. Ranskan vetäydyttyä Yhdysvallat sekaantui Vietnamin sisällissotaan. Vietkongin sissit hyökkäilivät etelävietnamilaisten kimppuun Kambodžasta käsiin, joten presidentti Nixon alkoi lopulta pommittaa heidän asemiaan Kambodžassa. Sissit alkoivat käyttää sijoittaa asemiaan kambodžalaisten kyliin, jolloin USA alkoi pommittaa myös kyseisiä kyliä, ja vähitellen pommitukset paisuivat ja tulivat julkisuuteen. Ne jatkuivat vuodesta 1969 vuoteen 1973, pommeja kylvettiin yli puoli miljoonaa tonnia (enemmän kuin II-maailmansodan aikaiseen Japaniin), ja arviot kuolonuhreista liikkuvat sadoissa tuhansissa.
Kuningas Sihanouk tuki sissejä tai ei ainakaan puuttunut tilanteeseen, ja kun hän alkoi myös lähettää huoltotukea Pohjois-Vietnamiin, sisällissota syttyi. Vuonna 1970 parlamentti ja Sihanoukin oma hallitus syrjäyttivät kuninkaan CIA:n siunauksella (muttei organisoimana)
ja kenraali Lon Nol otti johdon käsiinsä. Protestiksi Sihanouk siirsi tukensa kommunistisille Punaisille khmereille, joita johti Pol Pot. Amerikkalaisten invaasion vastustus ajoi monet Pol Potin puolelle.
Kun Yhdysvallat lähti Vietnamista ja Vietkong Kambodžasta, Punaiset khmerit jatkoivat taistelua syrjäyttäen Lon Nolin hallinnon. 17. huhtikuuta 1975 Kambodžan kommunistinen puolue valloitti Phnom Penhin ja Lon Nol pakeni Yhdysvaltoihin. Norodom Sihanouk palasi valtaan, mutta joutui pian radikaalien kommunistien syrjäyttämäksi. Jäljellä oleva hallitus hajotettiin nopeasti ja Sihanouk menetti virallisesti asemansa valtion päämiehenä. Kambodžasta tuli kommunistinen tasavalta ja Khieu Samphanista ensimmäinen presidentti.
Pol Pot nimitettiin Kambodžan pääministeriksi ja hän aloitti koko maan läpäisevät sosialistiset reformit. Amerikkalaisten pommitukset olivat aiheuttaneet osassa maata maaseudun tyhjentymisen ja kaupunkeihin pakkautumisen. Punaiset khmerit evakuoivat kansalaiset kaupungeista maalle, missä heidät pakotettiin kolhooseihin. Kaupungit lakkautettiin viikossa ja koko kansasta puolet menetti kotinsa. Uskonnot kiellettiin. Sivistyneistö, varakkaat ihmiset ja liike-elämässä toimineet surmattiin. Raha lakkautettiin. Omaisuudesta tuli yhteistä ja koulutus järjestettiin yhteiskouluissa. Monet kuolivat nälkään, sairauksiin tai teloituksiin. Sisällissodan, Pol Potin ohjelmien ja Vietnamin miehityksen uhriluvusta kiistellään. Yleisin arvio Pol Potin ajan uhriluvusta on 1,3–1,7 miljoonaa, josta ehkä puoli miljoonaa teloituksina, vankiloissa kuoli saman verran, pakkosiirtojen uhreina hieman vähemmän, tauteihin ja nälkään ehkä lähes miljoona ihmistä. Vuonna 1979 väestö oli pudonnut 8 miljoonasta arviolta 5,2 miljoonaan, josta ehkä 0,8 miljoonaa jo ennen Pol Potin valtaantuloa 1975.
Myöhään 1978 Vietnam hyökkäsi Kambodžaan. Armeijasta ei ollut juuri vastarintaa ja Pol Pot joutui pakenemaan Thaimaan rajalle. Vietnam asetti valtaan nukkehallituksen, joka koostui Pol Potin vainoja paenneista punakhmereistä. Pol Pot säilytti kuitenkin seuraajia ja kykeni jatkamaan taistelua pienellä alueella maan läntisessä osassa. Tässä vaiheessa Kiinan kansantasavalta, joka oli siis aikaisemmin tukenut Pol Potia, hyökkäsi ja kävi lyhyen sodan Vietnamin kanssa. Myös Thaimaa ja Yhdysvallat vastustivat Vietnamin valtapyrkimyksiä. Kiinan kansantasavalta ja etenkin Yhdysvaltain presidentti Jimmy Carter estivät Vietnamin asettaman nukkehallituksen pääsyn YK:hon. Kansan enemmistö piti kuitenkin vietnamilaisia pienempänä pahana kuin kommunismia. Tapausta on verrattu siihen, kun USA vapautti Irakin Saddam Husseinista 2003: kummassakin tapauksessa lopputulosta on väitetty hyväksi vaikka vapautusten takana olivat valtamotiivit.
YK:n tukemat vuonna 1993 järjestetyt vaalit auttoivat palauttamaan järjestystä. Vuonna 1998 perustettu hallitus loi vakautta ja teki rauhan Punaisten khmerien kanssa. Yhtään puna-khmerien johtajaa ei ole syytetty heidän valtansa aikana tapahtuneista rikoksista.
Politiikka
Pääartikkeli: Kambodžan politiikka
Osat
Pääartikkeli: Kambodžan osat
Kambodžassa on 20 maakuntaa ja neljä kaupunkialuetta: Keb, Pailin, Phnom Penh ja Preah Seihanu (Sihanoukville).
Maantiede
Preah Seihanu
Pääartikkeli: Kambodžan maantiede
Kambodžan kartta
Talous
Pääartikkeli: Kambodžan talous
Väestöjakauma
Pääartikkeli: Kambodžan väestöjakauma
Yli 90 % kambodžalaisista on khmerejä ja puhuvat khmerin kieltä, joka on myös valtion virallinen kieli. Vähemmistöjä ovat erilaiset heimot ja kiinalaiset ja vietnamilaiset. Buddhismi, joka puna-khmerit kielsivät on jälleen pääuskonto.
Ranskan kieli on yleisin vieras kieli, jota myös opetetaan kouluissa ja yliopistoissa ja käytetään hallinnossa. Englannin kielen asema on vahvistumassa.
Ranskan kieli
Kulttuuri
Pääartikkeli: Kambodžan kulttuuri
Merkittävimmät luonnonvarat
- puu
- jalokivet
- mangaani
- fosfaatti
Merkittävimmät vientituotteet
- kautsu
- puutavara
Luokka:Kaakkois-Aasia
Luokka:Kambodža
ms:Kemboja
zh-min-nan:Kampuchea
ko:캄보디아
ja:カンボジア
simple:Cambodia
th:ประเทศกัมพูชา
Laos
Laos eli Laosin demokraattinen kansantasavalta on valtio Kaakkois-Aasiassa. Sen rajanaapureita ovat Thaimaa, Myanmar (Burma), Kiina, Vietnam ja Kambodža.
Historia
Laosin alueella oli 1400-luvulta lähtien paikallisia kuningaskuntia. 1700-luvulta lähtien Thaimaa otti ylivaltansa alle Laosin hajanaiset ruhtinaskunnat. Ranska liitti maan siirtomaakseen osana Ranskan Indokiinaa 1893.
Toisen maailmansodan aikaan Laos oli Japanin miehittämä. Laos itsenäistyi 1949, mutta joutui vedetyksi niin Indokiinan sotaan kuin sitä seuranneeseen Vietnamin sotaan. Kommunistinen Pathet Lao-liike nousi valtaan 1975 ja maan nimi muutettiin nykyiseen muotoon.
Nykyisin maan ainoa sallittu puolue on yhä sosialistinen Laon kansan vallankumouksellinen puolue, mutta talouspolitiikkaa on 80-luvun lopulta lähtien liberalisoitu.
Väestö
Noin puolet väestöstä on etniseltä taustaltaan lao-kansaa. Loput kuuluvat pääasiassa ylänkökansoihin, kuten hmongit, yaot, daot ja mustat thait ja etelässä asuviin mon-khmer-heimoihin. Maassa asuu myös jonkin verran kiinalaisia ja vietnamilaisia.
Valtauskonto on theravada-buddhalaisuus, jota harjoitetaan usein henkien palvonnan ja animismin ohessa. Maassa on myös pienet kristilliset ja islamilaiset vähemmistöt.
Provinssit
Laosissa on 16 provinssia, jotka ovat Attapeu, Bokeo, Borikhamxay, Champassack, Houaphan, Khammouane, Louang Namtha, Louangphabang, Oudomxay, Phongsaly, Saravane, Savannakhet, Vientianen provinssi, Sayaboury, Xekong, Xieng Khouang. Lisäksi Laosissa on erityisalue nimeltään Saysomboun.
Merkittävimmät luonnonvarat
- puu
- kulta
- jalokivet
- tina
- vesivoima
Merkittävimmät vientituotteet
- puutavara
puutavara
puutavara
Luokka:Kaakkois-Aasia
Luokka:Laos
Luokka:Laos
ms:Laos
ko:라오스
ja:ラオス
simple:Laos
th:ประเทศลาว
MyanmarMyanmar (viralliselta nimeltään Myanmarin liitto, burmaksi Myanma) on pinta-alaltaan Kaakkois-Aasian mannerosan suurin valtio. Sosialistisen liittotasavallan rajanaapureita ovat Bangladesh lännessä, Intia luoteessa, Kiina koillisessa, Laos idässä ja Thaimaa kaakossa. Lounaassa maa rajoittuu Bengalinlahteen ja etelässä Andamaanimereen. Vuoteen 1989 asti maa tunnettiin nimellä Burma, jonka maata hallitseva sotilashallinto tällöin muutti. Eräät valtiot ja tahot, kuten Yhdysvallat, Kanada ja Yhdistynyt kuningaskunta, käyttävät valtiosta yhä sen vanhaa nimitystä.
Maantiede
Myanmarin maantiede
Myanmarin maantiede
Myanmarin keskiosa Irrawaddy-joen ympärillä on alankoa. Joki muodostaa suuren, niemimäisenä mantereesta erkanevan suistoalueen, jonka itäpuolelle työntyy Martabaninlahti. Maan länsiosassa sijaitsee kapea Arakanvuorten rannikkovuoristo ja sen pohjoispuolisena jatkeena Chinvuoret, itäosassa Shanin ylänkö ja aivan pohjoisimmassa osassa alkavat Tiibetin ylängöt, jossa sijaitsee myös Myanmarin korkein vuori Hkakabo Razi (5 881 m). Toinen merkittävä joki Salween virtaa Shanin ylängön halki ja Laosin vastaisella rajalla puolestaan kulkee Mekong. Martabaninlahdesta Myanmar jatkuu etelään pitkänä ja kapeana kaistaleena pitkin Malakan niemimaata aina kymmenenteen leveyspiiriin saakka. Myanmarilla on rantaviivaa noin 2 000 kilometriä.
Myanmarissa vallitsee trooppinen monsuuni-ilmasto. Etenkin kesäisin rannikkoseuduilla saadaan hyvin runsaasti sateita. Talvet joulukuusta huhtikuuhun ovat kuivempia, samoin maan sisäosat. Kasvillisuus on rannikkoseuduilla ja eteläosissa sademetsää vaihtuen pohjoisempana monsuunimetsäksi. Maan keskiosassa on kuivempaa pensaskasvillisuutta ja ylänköseuduilla subtrooppista ja lauhkeaa sademetsää. Jokien suistoalueilla on soita ja mangrovemetsää. Noin puolet Myanmarin pinta-alasta on metsän peitossa.
Väestö on keskittynyt Irrawaddyn laakson alueelle sekä erityisesti sen suistoon, jossa sijaitsee myös maan pääkaupunki Yangôn (aiemmin Rangoon). Irrawaddyn varrella maan kuivahkossa keskiosassa on toiseksi suurin kaupunki Mandalay (800 000 asukasta 2000).
Historia
:Pääartikkeli: Myanmarin historia
Myanmarin alueella tiedetään olleen asutusta noin 11 000 vuotta sitten. Ensimmäinen tunnettu alueelle saapunut kansa oli monit, jotka alkoivat asuttaa sitä noin 3000 eaa. Heidän ensimmäinen kuningaskuntansa Suwarnabhumi keskittyi Thatonin satamakaupungin ympärille noin 300 eaa. 100- tai 200-luvulla eaa kulttuuri alkoi saada vaikutteita buddhalaisuudesta. Pyut saapuivat ensimmäisellä vuosisadalla jaa ja perustivat useita itsenäisiä kaupunkikuningaskuntia. Burmalaiset alkoivat siirtyä alueelle Tiibetistä, ja vuoteen 849 mennessä he olivat rakentaneet voimakkaan kuningaskunnan keskuksenaan Paganin kaupunki, joka sijaitsi lähellä Mandalayta. Vuonna 1057 Anawrahtan johdolla burmalaiset valloittivat Thatonin ja yhdistivät koko Myanmarin hallintaansa. Heidän valtansa päättyi mongolien valloitukseen 1200-luvun lopulla.
Seuraavina vuosisatoina eri kansat vuorollaan perustivat alueelle kukoistavia kuningaskuntia, jotka kuitenkin hajosivat. 1500-luvulla Myanmarissa alkoivat käydä kauppaa eurooppalaiset kauppalaivat. Vuonna 1613 kuningaskunta torjui portugalilaisten valloitusyritykset. 1700-luvulla syntyi Konbaung-dynastia, jonka myötä pääkaupunki siirtyi Rangooniin ja joka alkoi laajentaa valtakuntaansa muun muassa Assamiin, brittiläisten hallitsemaan Intiaan. Tämä johti ensimmäiseen Burman sotaan (1824–1826), joka päättyi brittien voittoon ja valloitettujen alueiden menetykseen. Brittiläiset julistivat toisen Burman sodan 1852, jolloin he valloittivat Pegun provinssin. Vallankumouksen myötä Myanmarissa valta vaihtui Mindon Minille, joka koitti vahvistaa maan taloutta ja siirsi pääkaupungin Mandalayhin. Brittiläiset syyttivät Mindonin poikaa ja seuraajaa Thibaw Miniä tyranniudesta ja liittoutumisesta ranskalaisten kanssa, ja julistivat kolmannen Burman sodan 1885, jonka myötä he valloittivat loputkin maasta. Burman kuningaskunnasta tuli Brittiläisen imperiumin siirtomaa vuonna 1886.
1886
Toisen maailmansodan aikana japanilaiset miehittivät Burman 1942, mutta joutuivat vähitellen vetäytymään sodan loppupuolella. Sodan myötä myanmarilaiset näkivät mahdollisuuden itsenäisyyteen, ja neuvottelut Aung Sanin johtaman vapausliikkeen AFPFL:n kanssa aloitettiin. Maa itsenäistyi 1948 nimellä Burman liitto, ja kansallissankariksi noussut Aun Sang murhautettiin. Kenraali Ne Win kaappasi vallan 1962 ja julisti maan sosialistiseksi sekä eristi sen ulkomaailmalta. 1980-luvun lopulla yleisen tyytymättömyyden, pudonneiden hyödykkeiden hintojen ja kasvaneen valtionvelan seurauksena maa ajautui vallankumouksen partaalle, kunnes kenraali Saw Maung syrjäytti Ne Winin 1988 ja palautti maahan järjestyksen. Hän muutti sosialistisen puolueen nimen NUP:ksi, joka hävisi selvästi vuonna 1990 järjestetyt vaalit Aung San Suu Kyin Kansalliselle Demokratialiitolle (NLD). Sotilashallinto kuitenkin mitätöi vaalien tulokset ja tukahdutti verisesti demokraattisen liikehdinnän. Vuonna 1992 Saw Maung vetäytyi sotilashallinnon johdosta ja hänen tilalleen tuli nykyinen johtaja Than Shwe.
Aung Sanin Britanniassa opiskellut tytär Aung San Suu Kyi sai Nobelin rauhanpalkinto vuonna 1991, mutta on ollut kotiarestissa suurimman osan vaalien jälkeisestä ajasta, viimeksi vuodesta 2003 lähtien. Hän toivoo maata kutsuttavan yhä Burmaksi, vaikka maan omankielinen nimi on Myanmar, minkä sotilashallinto halusi myös vieraskieliseen käyttöön propagandasyistä. Kansainvälinen yhteisö on laajalti tuominnut Myanmarin sotilashallinnon. Erilaiset etniset vähemmistöryhmät ja kommunistit ovat käyneet sissisotaa maan hallitusta vastaan käytännössä itsenäistymisestä lähtien. 1990-luvulla myös osa demokraattisesta oppositiosta pyrki kaatamaan sotilashallintoa aseellisen taistelun keinoin yhteistyössä etnisten sissiryhmien kanssa. Sotilashallinnon ihmisoikeusloukkaukset, kuten opiskelijamielenosoitusten verinen hajottaminen ja etnisten vähemmistöjen shanien ja karenien pakkomuutot ovat saaneet kansainvälistä kritiikkiä. Vuonna 1992 noin 200 000 vainottua muslimia pakeni maasta rajan yli Bangladeshiin.
Marraskuussa 2005 hallitus ilmoitti pääkaupungin siirtyvän Yangônista 320 kilometrin päähän viidakon keskelle Pyinmanan pikkukaupunkiin.
Politiikka
Myanmaria hallitseva sotilasjuntta harjoittaa niin sanottua buddhalaista sosialismia. Nykyisen valtionpäämiehen, kenraali Than Shwen virallinen nimike on rauhan ja kehityksen neuvoston puhemies. Hänen nimittämänsä pääministeri on luutnanttikenraali Soe Win, joka korvasi Khin Nyuntin 19. lokakuuta 2004. Käytännössä koko muukin valtionjohto koostuu sotilashenkilöstöstä. Aung San Suu Kyin johtama demokratiaa ajava oppositiopuolue sai 83 prosenttia äänistä vuoden 1990 vaaleissa, mutta armeija on estänyt Suu Kyitä nousemasta pääministeriksi. Viime vuosina sotilasjohto on ollut halukas neuvotteluihin puolueen kanssa.
Hallinnollinen jako
Myanmar on jaettu seitsemään osavaltioon ja seitsemään hallinnolliseen alueeseen:
Talous
Itsenäistyessään vuonna 1948 Myanmar oli sodan köyhdyttämä. 1950-luvun lopulla talous alkoi jo näyttää toipumisen merkkejä, kunnes sotilasjuntta kaappasi vallan 1962 ja siirtyi sosialismiin kansallistaen kaupan ja teollisuuden. Talous ei kasvanut, kun hallitus panosti liikaa teollisuuteen maatalouden kustannuksella. Lisäksi ulkomaanavusta kieltäytyminen, sotilasvaltaisen hallituksen kyvyttömyys talouden uudistamiseen, jatkuvat sisäiset levottomuudet, ja ulkomaisten sijoitusten vähyys johtivat maan vähittäiseen ajautumiseen köyhyyteen. 1980-luvun lopun talouskriisin jälkeen tehdyt uudistukset ovat jonkin verran vapauttaneet taloutta. Myanmar on tällä hetkellä yksi Aasian köyhimmistä maista, ja ero köyhien ja rikkaiden välillä on kasvamassa. Markkinoiden epävakaus, valtionvelka ja infrastruktuurin puutteellisuus ovat edelleen esteenä maan vaurastumiselle.
Maatalouden parissa työskentelee kaksi kolmasosaa Myanmarin työväestöstä. Viljelyskasveista tärkein on riisi, jota viljellään etenkin Irrawaddyn suistoalueella ja jota riittää myös vientiin. Muista maataloustuotteista voidaan mainita sokeriruoko, seesami, maapähkinä, maissi, juutti, puuvilla ja kautsu. Lisäksi Myanmar kuuluu niin sanottuun kultaiseen kolmioon, jonka alueella viljellään runsaasti oopiumunikkoa. Myanmar onkin heroiinin toiseksi suurin tuottajamaa ja myös kannabista viljellään runsaasti. Kalastus on maatalouden ohella merkittävä elinkeino, teollisuutta on suhteellisen vähän. Myanmar on maailman suurin tiikin tuottaja. Irrawaddyn laaksossa on jonkin verran maaöljy- ja maakaasuesiintymiä. Kaivannaisista tina, antimoni, sinkki, kupari, kivihiili, volframi ja lyijy ovat merkittävimmät. Mogokin kaupungin seutu on yksi merkittävimmistä rubiinien, safiirien ja spinellien tuottajista. Myanmarin luonto ja historialliset nähtävyydet, kuten lukuisat buddhalaistemppelit, houkuttelevat maahan vuosittain noin 750 000 turistia.
Väestö
Myanmarin väestö
Myanmarin viimeisin virallinen väestönlaskenta tehtiin 31. maaliskuuta 1983, jolloin väkiluvuksi saatiin 35 442 972. YK:n tuoreimman arvion (2005) mukaan väestö olisi kasvanut 50,7 miljoonaan. Vuonna 2003 arviolta kolmannesmiljoona ihmistä oli saanut HIV-tartunnan, mikä tulee vaikuttamaan väestönkasvu- ja elinikäennusteisiin tulevaisuudessa. Miesten eliniänodote vuonna 2003 oli 54,1 vuotta ja naisten 57,6 vuotta. Yli 15-vuotiaista miehistä 88,7 prosenttia ja naisista 77,7 prosenttia oli lukutaitoisia vuonna 1995. 26 prosenttia väestöstä asuu kaupungeissa.
Väestö on etnisesti hyvin monimuotoista. Suurin ryhmä ovat burmalaiset, jotka puhuvat burman kieltä ja joita on 68 prosenttia väestöstä. Shaneja on 9 prosenttia, ja he puhuvat laosin ja thain kielien sukuisia shain murteita. Karenit muodostavat 7 prosenttia väestöstä ja puhuvat etäisesti burmalle sukua olevaa kieltä. Muita etnisiä ryhmiä ovat rakhinet (4 %), kiinalaiset (3 %), monit (2 %), intialaiset (2 %), padaungit ja mokenit. Burman kieltä puhuu noin 25 miljoonaa ihmistä ja sitä kirjoitetaan omalla aakkostollaan.
Jo maan perustamisesta lähtien sen pääuskonto on ollut theravadabuddhalaisuus, johon kuuluu 89 prosenttia väestöstä. Muut uskonnot ovat kristinusko (baptisteja 3 % ja katolisia 1 %), islam (4 %) ja luonnonuskonnot (1 %).
Kulttuuri
Myanmarin kulttuuri on sekoitus Kiinan, Intian ja Thaimaan vuosisataisia vaikutteita, mikä heijastuu niin kieleen, ruokaan kuin musiikkiin. Taide ja kirjallisuus on perinteisesti hakenut vaikutteensa theravadabuddhalaisuudesta, mutta viime vuosikymmeninä etenkin kaupunkiseuduilla kulttuuri on länsimaalaistunut voimakkaasti. Useat myanmarilaisnaiset ja -miehet pitävät yllään longyi-nimistä lannevaatetta.
Luokka:Kaakkois-Aasia
Luokka:Myanmar
als:Myanmar
ms:Myanmar
zh-min-nan:Myanmar
ko:미얀마
ja:ミャンマー
th:ประเทศพม่า
Thaimaa
Thaimaan kuningaskunta (ราชอาณาจักรไทย, prathet thai) on valtio Kaakkois-Aasiassa. Maan rajanaapureita ovat Laos ja Kambodža idässä, Thaimaan lahti ja Malesia etelässä, sekä Andamaanien meri ja Myanmar lännessä. 11. toukokuuta 1939 asti Thaimaa tunnettiin nimellä Siam. Valtion pinta-ala on noin puoli miljoonaa neliökilometriä ja asukasluku yli 62 miljoonaa. Thaimaan pääkaupunki on Bangkok.
Historia
Pääartikkeli: Thaimaan historia
Thaimaan juuret juontavat vuonna 1238 perustettuun Sukhothain kuningaskuntaan ja sitä seuranneen Ayutthayan kuningaskuntaan.
Ainoana Kaakkois-Aasian maista Thaimaa on välttynyt länsimaiden kolonisaatiolta, ja myös toisessa maailmansodassa Japanin miehitykseltä; nimi prathet thai tarkoittaakin vapaiden maa.
Toisen maailmansodan jälkeen Thaimaa kärsi pitkästä sarjasta vallankaappauksia ja sotilasdiktaatureja, mutta vuoden 1992 vapaista vaaleista lähtien maa on ollut tuntuvasti demokraattisempi. Nykyista hallintopuoluetta Thai Rak Thaita ja sen johtajaa pääministeri Thaksin Shinawatraa on kuitenkin syytetty diktatorisista taipumuksista.
Thaimaan pääelinkeino, turismi, kärsi Intianmeren tsunamikatastrofissa vuonna 2004, mutta näyttää olevan taas hitaasti toipumassa.
Politiikka
Pääartikkeli: Thaimaan politiikka
Thaimaa on perustuslaillinen kuningaskunta. Vaikka poliittinen valta onkin pääministerillä, kuningas nauttii suunnatonta arvostusta kansan keskuudessa ja on useampaan otteeseen käyttänyt moraalista arvovaltaansa ratkaistakseen poliittisia kriisejä.
Provinssit
kuningaskunta
Pääartikkeli: Thaimaan provinssit
Thaimaa jakautuu 76 provinssiin (changwat, yksikkö ja monikko), jotka on luokiteltu 5 provinssiryhmäksi. Kunkin provinssin nimi on johdettu sen pääkaupungista.
Provinssit on jaettu 795 alueeseen (amphoe), 81 osa-alueeseen (king amphoe) ja 50 Bangkokin alueeseeen (khet) (näin vuonna 2000) ja lisäksi 7 236 kuntaan (tambon), 55 746 kylään (muban), 123 kaupunkiin (tesaban) ja 729 terveydenhoitopiiriin (sukhaphiban) (näin vuonna 1984).
- katso myös Thaimaan kaupunkiluettelo
Maantiede
Pääartikkeli Thaimaan maantiede
Thaimaan maasto on vaihtelevaa. Pohjoinen osa maasta on pitkälti vuoristoista.
Koillis-Thaimaa eli Isaan on ylänkö jonka itärajana toimii Mekong-joki. Keski-Thaimaa, jossa sijaitsee myös Bangkok, on Chao Phraya-joen laaksoa. Etelä-Thaimaa koostuu vain kapeasta Kran kannaksesta, joka yhdistää manner-Aasian Malesian niemimaahan.
Ilmastoltaan koko maa on trooppinen, mutta paikallisia vaihteluja esiintyy. Etelä on aina kuuma ja kostea, kun taas pohjoisen vuoristossa lämpötila voi laskea jopa alle nollan Celsiusasteen talvimonsuunin aikaan.
Katso myös: Luettelo Thaimaan saarista
Luonnonkatastrofit
Joulukuussa 2004 Intian valtameren maanjäristyksen aiheuttama tsunami tappoi yli 250 000 ihmistä ja aiheutti merkittävää tuhoa Thaimaan länsirannalla, mukaan lukien turistien suosimilla Khao Lakin ja Phuketin alueilla.
Talous
Pääartikkeli Thaimaan talous
Thaimaa on teollistuva kehitysmaa. Vuosina 1985-1995 Thaimaa nautti maailman nopeimmasta kasvusta (keskimäärin 9 % vuodessa kymmenen vuoden ajan). Bahtin devalvaatio ja sitä seurannut vuoden 1997 Kaakkois-Aasian talouskriisi kuitenkin järisytti taloutta perin pohjin, aiheuttaen 10 % pudotuksen BKT:ssa vuoden sisään. Vuonna 1999 talous kääntyi taas varovaiseen nousuun ja vuonna 2004 kasvaa taas hyvin voimakkaasti.
Väestöjakauma
Pääartikkeli: Thaimaan väestöjakauma
Kolme neljäsosaa Thaimaan väestöstä on etnisiä thaita. Maassa on myös merkittävä kiinalaisvähemmistö, jonka hallussa on suuri osa maan taloutta. Thaimaan kiinalaiset ovat laajalti sulautuneet (useimmat mm. eivät osaa kiinaa), mutta pysyttäytyvät silti hieman erillään taloudellisen luokkajaon takia.
Muita merkittäviä väestöryhmiä ovat malaijit (n. 1,5 miljoona eli 2,3% väestöstä) etelässä lähellä Malesian rajaa ja erinäiset vuoristoheimot (mm. Hmong, Mein, Karen) pohjoisessa.
Theravada-buddhalaisuus on Thaimaan virallinen uskonto, jota n. 95% väestöstä tunnustaa. Muslimeja on 3,8%, kristittyjä 0,5% ja hinduja 0,1% väestöstä. Buddhalaisuuden rinnalla harjoitetaan myös shamanismia ja henkien palvontaa.
Kulttuuri
Pääartikkeli Thaimaan kulttuuri
Vahvasti theravada-buddhalainen Thaimaa omaa arkkitehtuuriltaan ja perinteiltään selvästi naapureistaan erottuvan kulttuurin.
Maailmalla Thaimaa tunnetaan mm. thai-nyrkkeilystä ja tulisesta ruuastaan.
Merkittävimmät luonnonvarat
- tina
- maakaasu
- volframi
- lyijy
- kipsi
- puu
- kala
Merkittävimmät vientituotteet
- koneet
- elektroniikka
- tekstiilit
Juhlapäivät
| Pvm | Suomalainen nimi | Paikallinen nimi | Huomautuksia |
|---|
| 13-15.4. | Thaimaalainen uusi vuosi | Songkran | Vuoden kuumimpiin päiviin sijoittuva juhla, jolloin ystävät ja ohikulkijat kastellaan läpimäräksi vedellä |
Aiheesta muualla
- [http://www.thaigov.go.th/index-eng.htm Royal Thai Government] - Hallituksen viralliset sivustot
- [http://www.parliament.go.th/files/mainpage.htm Thai National Assembly] - Parlamentin viralliset sivustot
- [http://www.tourismthailand.org Tourism Authority of Thailand] - Viralliset turismisivustot
Luokka:Kaakkois-Aasia
Luokka:Thaimaa
ms:Thailand
zh-min-nan:Thài-kok
ko:타이
ja:タイ王国
th:ประเทศไทย
Vietnam
Vietnam (Việt Nam), viralliselta nimeltään Vietnamin sosialistinen tasavalta on valtio Kaakkois-Aasiassa. Sen rajanaapurit ovat Kambodža, Kiina ja Laos. Valtion pinta-ala on noin 330 000 neliökilometriä eli se on lähes Suomen kokoinen. Asukkaita on yli 81 miljoonaa.
Historia
Vietnam Kiinan vallassa
Kiina valtasi Vietnamin Kiinan Han-dynastian aikana 111 eaa ja piti Vietnamia hallussaan yli tuhat vuotta vuoteen 938 saakka. Tänä aikana Vietnamiin lainautui kiinan kirjoitusjärjestelmä, vietnamin kieleen lukematon määrä sanoja kiinan kielestä ja muutenkin kiinalainen vaikutus oli suuri.
Vietnamista tulee Ranskan protektoraatti
Ranska valtasi itselleen siirtomaata Indokiinaan, valtasi Saigonin 1859 ja oli miehittänyt koko Vietnamin vuoteen 1884 mennessä pakottaen sen protektoraatikseen. Se piti Vietnamia hallussaan kunnes Japani valtasi sen toisessa maailmansodassa.
Japani julistaa Vietnamin itsenäiseksi 1945
Sodan jälkeen Ranska yritti Yhdysvaltain tukemana saada maan takaisin hallintaansa, mutta Japania toukokuussa 1941 vastustamaan noussut kansallinen vapautuksen rintama-liike (Front National de Libération - FNL) vaati itsenäisyyttä vaikuttuneena japanilaisten etenemisestä Indokiinassa ja pettyneenä Japanin liittolaisiin, Vichyn ranskalaisiin, joiden suostumuksella Japani takavarikoi riisiä aiheuttaen nälänhädän. 9. maaliskuuta 1945 syrjäyttävät japanilaiset Vichyn Ranskan hallinnon ja julistavat Vietnamin itsenäiseksi Dai Bain hallitsemaksi valtioksi rauhoittaakseen väestöä. Tran Trong Kimistä tulee ensimmäinen pääministeri, mutta hänen hallintonsa sortuu Japanin antautumiseen 13. elokuuta 1945.
Ranska yrittää palauttaa valtansa
Uskoessaan Ho Tsi-minhin työskentelevän edelleen yhteistyössä yhdysvaltalaisten kanssa salli Dao Bai valtaa siirtyvän hänelle. 16. elokuuta 1945 alkaneessa ei-kommunistisessa Tan Traon kokouksessa Hanoissa, missä etelä- ja keskivietnamilaisen on tarkoitus liittyvä vallankaappaukseen Dao Baita vastaan, 19. elokuuta 1945 Ho Tsi-minh ottaa aloitteen käsiinsä ja keisari Dao Bai luopuu 25. elokuuta 1945 kruunusta FNL:n vallankaappauksen vuoksi. Ho Tsi-minh 2. syyskuuta 1945 julistaa Vietnamin itsenäiseksi japanilaisten jälkeen toisen kerran samana vuonna. Vietnamin itsenäisyysjulistus sisältää samoja muotoja Yhdysvaltainkin. Vietnamin tunnuslause, "Itsenäisyys, vapaus ja onnellisuus", taas on lainattu Sun Jatsenin kolmesta kansanperiaatteesta.
Dao Bai muuttaa maanpakoon brittien Kiinalta 99 vuodeksi vuokraamaan Hongkongiin, mistä hän palaa 1949 ranskalaisten tuella ensin pääministeriksi ja sitten jälleen keisariksi ja valtionpäämieheksi. Yhdysvallat ja Britannia tunnustavat Bao Dain hallituksen.
Vietnamin I sota / Indokiinan sota 1946-1954
Pääartikkeli: Indokiinan sota
Vietnam luvataan Ranskalle takaisin
Jo Jaltan konferenssin aikana Jiang Jieshi kieltäytyi Vietnamin miehittämisestä, sillä perusteella, etteivät vietnamilaiset ole kiinalaisia, vaan kapinoisivat Kiinaa vastaan.
Valtaan päästyään 1945 lopulla Ho Tshi-minh kuitenkin 6. maaliskuuta 1946 allekirjoittaa sopimuksen japanilaisten vuotta aikaisemmin karkoittamien ranskalaisten joukkojen palaamisesta Vietnamiin.
Tällä vältettiin mahdollinen Guomingdangin joukkojen jääminen ja Vietnamin joutuminen kiinalaisten nationalistien valtaan Kiinan sisällissodan tuloksena. Ranskalaiset joukot ja Ranskan erikoislähettiläs Sainteny tulevat Vietnamiin. Kiina oli tarjoutunut vetämään joukkonsa Vietnamista sopimuksella Ranskan kanssa.
Heinäkuussa 1946 Ho Tsi-minh hyökkää vietnamilaisten nationalistien päämajojen kimppuun ranskalaisten panssariajoneuvojen varmistaessa ympäristön. Tuhansia nationalisteja kuolee ranskalaisten ja kommunistien järjestämissä puhdistuksessa. Näin Ho Tsi-minh saa valtaansa vietnamilaisen vastarinnan ja taistelu ranskalaisia vastaan voi alkaa.
19. joulukuuta 1946 Ho Tsi-minhin ja vastarintaliikkeen taistelu ranskalaisia vastaan kiihtyy. Ranskalaiset pakottavat vastarintaliikkeen kaupungeista pois sissisotaan.
Ho Chi Minhin johtamat joukot voittivat ranskalaiset vuonna 1954 Dien Bien Phussa . 20. heinäkuuta 1954 Geneven konferenssissa Vietnam jaettiin 17. pohjoisella leveyspiirillä eteläiseen ja pohjoiseen osaan , missä vaalit piti järjestää vuonna 1956 ulkomaisten joukkojen poistuttua Vietnamista.
Vietnamin (II) sota 1954-1975
Pääartikkeli: Vietnamin sota
Katso myös: Laosin sota
Ngo Dinh Diemin varassa 1954-1960
Yhdysvaltain tukemana Etelä-Vietnamin hallitus pääministeri Ngo Dinh Diemin johdolla kieltäytyi sopimasta näiden vaalien järjestämisestä vuonna 1955, sillä Ho Chi Minh oli hyvin suosittu pohjoisessa ja olisi luultavasti voittanut vaalit. Etelä-Vietnam irtisanoutui Genevessä tehdystä sopimuksesta. 23. lokakuuta 1955 kansanäänestyksen tuloksena Dao Bai joutuu toisen kerran syrjään. 26. lokakuuta 1955 julistaa Ngo Dinh Diem Etelä-Vietnamin tasavallaksi ja ryhtyy presidentiksi yhdysvaltalaisten tuella, minkä
seurauksena pohjoinenkin julistautui itsenäiseksi valtioksi.
Erikoissotaa 1960-1965
1963 Ngo Dinh Diem menettää henkensä Yhdysvaltain Kennedyn hallinnon tukemassa kenraali Duong Van Minhin vallankaappauksessa. Duong Van Minh määrää Nhungin teloittamaan Ngo Dinh Diemin ja tämän nuoremman veljen Ngo Dinh Nhun 1. marraskuuta 1963.
Yhdysvallat oli kyllästynyt Ngo Dinh Diemin kymmenvuotisen hallinnon epäsuosioon ja siihen, miten hänen hallituksensa suhtautui buddhalaismunkkien polttoitsemurhiin johtaneisiin prostesteihin peläten kommunistien saavan vaikutusvaltaa buddhalaisissa järjestöissä. Kesäkuussa 1963 Yhdysvallat katkaisi apunsa Ngo Dinh Diemin hallitukselle.
Duong Van Minhin hallituksen aikana Yhdysvaltain sotilaallinen apu lisääntyy.
Laajamittainen sota 1965-1968
Kennedyn murhan jälkeen presidentiksi tullut varapresidentti Lyndon B. Johnson laajentaa sotilasvun sodankäynniksi Etelä-Vietnamissa ja aloituttaa Pohjois-Vietnamin pommitukset pyrkien voittoon.
Neuvottelukontaktien hakua 1968-1973
Nixonin hallinto pyrkii hallitusti eroon Vietnamin sodasta häviämättä sitä pyrkien ensiksi pääsemään neuvotteluyhteyteen Kiinan kansantasavallan kanssa Kissingerin sukkuladiplomatian avulla. Taiwan menettää asemansa Yhdistyneiden kansakuntien turvallisuusneuvoston pysyvänä jäsenenä ja tilalle tulee Kiinan kansantasavalta.
Yhdysvaltain irtautuminen ja voitto 1973-1975
Yhdysvallat vetäytyi suurten tappioiden ja kansalaisten sodanvastaisuuden vuoksi 1973 ja Pohjois-Vietnam valloitti etelän kaksi vuotta myöhemmin ehtien Saigoniin huhtikuussa 1975. Sodassa kuoli yli 3,8 miljoonaa ihmistä ja maan jälleenrakentaminen sodan jälkeen on ollut vaikeaa.
Kamputsean miehitys ja Kiinan rajasota
1978 Vietnam teki lopun punakhmerien hallituksesta miehittämällä Kamputsena. Välit Kiinan kanssa kiristyivät, koska Kiina oli punakhmerien liittolainen ja Kiina hyökkäsi 1979 Pohjois-Vietnamissa tullen kuitenkin takaisin lyödyksi. Vietnam vetäytyi Kamputseasta 1989 ja rauhansopimus solmittiin 1991. Samoin myös Yhdysvallat lopetti 30 vuotta kestäneen kauppasaarron samana vuonna.
Rauha
1980-luvun talousreformien myötä maa vaikuttaa kuitenkin päässeen hyvään vauhtiin talouden rakennemuutoksessa samaan tapaan, kuten useat muut Kaakkois-Aasian maat jo paljon ennen Vietnamia. Talousreformit ovat olleet ihmisten kannalta kovakouraisia, mutta lopulta talouskasvun myötä ihmisten materiaalinen elintaso on noussut. Kommunistinen puolue ei ole hellittänyt kuitenkaan repressiivistä otettaan vallasta. Vietnamin tilanne muistuttaa siis monessa suhteessa Kiinan nykytilannetta.
Hallinnollinen jako
Vietnam jakautuu hallinnollisesti 59 provinssiin (tỉnh) ja viiten erilliseen kaupunkialueeseen (thủ đô).
Väestöjakauma
Vietnamin väestöstä 87% on etnisesti vietnamilaisia. Suurin vähemmistö ovat kiinalaiset, joita on n. 3% väestöstä, erityisesti maan eteläosissa. Toiseksi suurin vähemmistöjen ryhmä ovat keskisellä ylänköalueilla asuvat vuorisokansat jotka jakautuvat n. 30 eri ryhmään ja käsittävät niin malaijilais-polynesialaisia kieliä kuin mon-khmer-kieliä puhuvia kansoja. Sen lisäksi maassa asuu n. 600 000 khmeriä (kambodzalaista) ja 80 000 cham-kansaan kuuluvaa.
Uskonnollisesti 52% asukkaista on buddhalaisia, 10% katolisia ja muutama prosentti kuuluu Cao Dai-uskonnon kannattajiin. Tämän lisäksi maassa on myös protestantteja, muslimeja, taolaisia, animisteja ja hinduja. Noin 30% väestöstä arvoidaan olevan uskontokuntiin kuulumattomia.
Merkittävimmät luonnonvarat
- fosfaatti
- kivihiili
- mangaani
- bauksiitti
- öljy
- puu
Merkittävimmät vientituotteet
- riisi
- puutavara
Luokka:Kaakkois-Aasia
Luokka:Vietnam
ms:Vietnam
zh-min-nan:Oa̍t-lâm
ko:베트남
ja:ベトナム
simple:Vietnam
th:ประเทศเวียดนาม
Luokka:AasiaLuokka:Maantiede
zh-min-nan:Category:A-chiu
ko:분류:아시아
ms:Category:Asia
ja:Category:アジア
th:Category:ทวีปเอเชีย
Luokka:Kaakkois-AasiaLuokka:Aasia Choushuu
Nagato (Japanese: 長門国, Nagato no kuni), often called Choshu (長州, Chōshū), was a province of Japan. It was at the extreme western end of Honshu, in the area that is today Yamaguchi prefecture. Nagato bordered on Iwami and Suo Provinces.
Although the ancient capital of the province was Shimonoseki, Hagi was usually the seat of the han (fief). Nagato was ruled by the Mori clan before and after the Battle of Sekigahara.
In 1871 with the abolition of feudal domains and the establishment of prefectures (Haihan Chiken) after the Meiji Restoration, the provinces of Nagato and Suo were combined to eventually establish Yamaguchi prefecture.
Historically, the oligarchy that came into power after the Meiji Restoration of 1868 had a strong representation from the Choshu province, as Ito Hirobumi, Yamagata Aritomo, and Kido Koin (as known as Katsura Kogoro) were from there. Other natives famous for their role in the restoration include Yoshida Shoin, Takasugi Shinsaku, and Kusaka Genzui among others.
See also
- Choshu Five
Category:Old provinces of Japan
ja:長門国
gry sportowe mieszne zdjcia wagi Nieruchomoci d odywki
|
|
|
| :: RELATED NEWS :: |
Woodstock, New York
Woodstock, New York The name Woodstock is associated with two locales in New York.
- Town of Woodstock - a town in Ulster County, New York
- Woodstock - the site of a musical event in 1969 in Bethel, New York.
- See Wood
|
SAT-2
SAT-2 is a transatlantic telephone cable connecting Melkbosstrand, South Africa, to El Medano, Tenerife Island, Spain to Funchal, Madeira islands, Portugal
|
Caesar A. Rodney
Caesar Augustus Rodney (January 4, 1772 – June 10, 1824) was the United States Attorney General from 1807 to 1811, a U.S. Senator from
|
Inferential statistics
Inferential statistics or statistical induction comprises the use of statistics to make inferences concerning some unknown aspect (usually a parameter) of a population.
Two schools of inferential statistics are frequency probability using maximum likelihood estimation,
|
Xenograft
Xenotransplantation is the transplantation of cells, tissues or organs from one species to another such as from pigs to humans. Such cells, tissues or organs are called xenografts (xenotransplants). The terms heterograft and heterotransplant are also sometimes used, while the term homo
|
Kerstin Alm
Kerstin Alm (born May 9, 1949) is a politician of the autonomous Åland Islands.
- Minister of Industry and Trade 2003-2005.
See also
- Government of Åland
External link
- [http://www.ls.aland.fi//.composer/upload/kerstin_alm.jpg Picture of Kerstin Alm]
J. R. R. Tolkien's Middle-earth legendarium, Eärendil was the fifth King of Gondor and son of Cemendur, he should not be confused with Eärendil, the father of Elrond and Elros Tar-Minya | |
