:: wikimiki.org ::

Kalmukia

Kalmukia

Kalmukia on tasavalta Itä-Euroopassa Venäjällä. Se rajoittuu koillisessa Astrahanin alueeseen, idässä Kaspianmereen, etelässä Dagestaniin ja Stavropolin aluepiiriin, lännessä Rostovin alueeseen ja luoteessa Volgogradin alueeseen. Kalmukian suurin pituus on pohjois-eteläsuunnassa 448 kilometriä ja itä-länsisuunnassa 423 kilometriä.

Historia

Kalmukkien autonominen alue perustettiin vuonna 1920 ja se korotettiin Kalmukian autonomiseksi sosialistiseksi neuvostotasavallaksi vuonna 1935.

Toinen maailmansota

Toisen maailmansodan aikana Kalmukiakin joutui sotaalueeksi. saksalaiset miehittivät Kalmukian länsiosan kesällä 1942. Pääkaupunki Elista siirtyi saksalaisten haltuun 13. elokuuta 1942. Neuvostoliitto valtasi alueen takaisin 1943. Tällöin muutamia satoja kalmukkeja pakeni saksalaisten mukana. He päätyivät pakolaisiksi Länsi-Saksaan ja Yhdysvaltoihin.

Karkoitus

Vallattuaan Kalmukian takaisin Neuvostoliitto syytti kalmukkeja yhteistoiminnasta saksalaisten kanssa. Rangaistuksena tästä koko kalmukkikansa karkoitettiin 28. joulukuuta 1943 Siperiaan ja Keski-Aasiaan ja Kalmukian ASNT lakkautettiin. Tämän väestösiirron yhteydessä kuoli 1/3 kalmukeista. Kalmukkien karkoituksen ja Kalmukian ASNT:n lakkauttamisen jälkeen maasta pyrittiin hävittämään kaikki merkit kalmukkikansan olemassaolosta. Muun muassa noin 600 budhalaista tempeliä tuhottiin ja paikannimistökin muutettiin (esimerkiksi pääkaupungin Elistan nimi muutettiin Stepnoiksi). Kalmukian ASNT:n lakkauttamisen jälkeen alue liitettiin Astrahanin alueeseen. Nikita Hrutsevin valtakaudella kalmukit saivat palata kotimaahansa oltuaan karkoitettuina 13 vuotta.

Politiikka

Kalmukian presidenttinä on ollut vuodesta 1993 lähtien Kirsan Iljumžinov, joka oli virkaan astuessaan vain 30-vuotias. Kalmukian nykyinen perustuslaki hyväksyttiin 5. huhtikuuta 1994.

Hallinnollinen jako

Kalmukia on jaettu 13 piirikuntaan. Lisäksi pääkaupunki Elista on suoraan tasavallan hallinnon alainen.

Maantiede

Pääartikkeli: Kalmukian maantiede

Pinnanmuodot

Pinnamuodostukseltaan Kalmukia voidaan jakaa kolmeen osaan: itäosat kuuluvat Kaspian syvänköön, länsiosat Jergenin ylänköön ja luoteisosa Manytsin alankoon.

Kasvillisuus

Kalmukia on suureksi osaksi aroa tai puoliaavikkoa. Maan luoteisosat ovat muuta maata hedelmällisempää ja siellä kasvatetaan vehnää, sokerijuurikasta, viiniköynnöstä ja monia hedelmiä.

Ilmasto

Kalmukiassa vallitsee mannerilmasto, kuumine ja kuivine kesineen sekä kylmine ja vähälumisine talvineen. Keskilämpötila on tammikuussa -7°C ja heinäkuussa +24°C. Vuoden keskimääräinen sademäärä on maan itäosassa 170 mm ja länsiosassa 400 mm.

Vesistöt

Kalmukian suurin järvi on, ellei Kaspianmertä lasketa, Manytš-Gudilo, joka sijaitsee maan läntisimmässä osassa. Se kuuluu Donin vesistöalueeseen ja laskee länteen Rostovin alueelle. Sen lisäksi maan pohjoisosassa on lukuisia pienempiä järviä, joista suurimmat ovat Sarpinkoje, Sostinskije ja Tsagan-Hak. Alueella ei ole merkittäviä jokia. Tosin Volga kulkee lyhyen matkan Kalmukian puolella maan koilliosassa. Kuma-joki puolestaan muodostaa Kalmukian ja Dagestanin välisen rajan. Doniin laskevan Sal-joen latvahaarat ulottuvat lisäksi maan luoteisosaan. Samoin maan luoteisosassa virtaa Manytš-joki. Kaspianmeren rannikolla on jokunen pieni saari.

Talous ja elinkeinot

Kalmukia ei ole teollisesti kehittynyt, vaan maatalous on tärkein elinkeino. Siellä harjoitetaan laajaa karjanhoitoa ja siellä kasvatetaan lampaita (karakullampaita) ja nautoja. Myöskään kameli ei ole harvinainen näky Kalmukian maaseudulla. Paimenkulttuuri elää vahvana. Vähäinen teollisuus on elintarvikkeiden sekä öljyn ja kaasun jalostusta. Suurin osa Kalmukian öljy- ja maakaasuvaroista on kuitenkin vielä hyödyntämättä. Kaspianmeren rannikolla ja Volgan varrella kalastetaan. Volgan kalastajien tärkein pyyntikala on sampi.

Väestö

Kalmukian asukasluku on 299 149 (1.1.2003). Asukastiheys on 3,93 asukasta/km².

Etniset ryhmät

Vuoden 2002 väestönlaskun mukaan Kalmukian väkiluku oli 292 410. Tuolloin väestöstä oli kalmukkeja 155 938 (53,3 %), venäläisiä 98 115 (33,5 %), gardeja 7 295 (2,49 %), tšetšeenejä 5 979 (2,04 %), kazakkeja 5 011 (1,71 %), ukrainalaisia 2 505 (0,86 %), avaareja 2 305 (0,79 %), saksalaisia 1 643 (0,56 %) ja korealaisia 1,049 (0,36 %). Loput 4,39 % väestöstä koostuu 88 kansallisuudesta. Vuonna 1931 Kalmukiassa asui 164 500 ihmistä, joista kalmukkeja oli 76 %. Kalmukit karkoitettiin 1943-1956 väliseksi ajaksi Siperiaan (vrt. historia) ja maahan siirrettiin tuhansittain venäläisiä maahanmuuttajia sekoittamaan kansallisuusoloja. Tämän jälkeen kalmukkien määrä on pikkuhiljaa kasvanut ja venäläisten määrä puolestaan laskenut. Esimerkiksi vuonna 1989 Kalmukian kansallisuusjakauma oli seuraavanalainen: kalmukkeja 45,4 %, venäläisiä 37,7 %, gardeja 4,0 %, tšetšeenejä 2,6 %, kazaheja 1,9 %, saksalaisia 1,7 %, ukrainalaisia 1,3 % ja avaareja 1,2 %.

Sijoittuminen

Vuonna 2002 väestöstä asuu kaupungeissa 44 % ja maaseudulla 56 %. Kalmukian suurin kaupunki on pääkaupunki Elista (103 800 as.). Muita kaupunkeja ovat Lagan (14 400 as.) ja Gorodovikovsk (10 700 as.)(kaupunkien asukasluvut vuodelta 2004).

Tilastotietoja (2002)

Kalmukian väestöstä on miehiä 47,9 % (140 097) ja naisia 52,1 % (152 313). Kalmukian väestö on varsin nuorta, sillä väestön keski-ikä on 33 vuotta. Miesten keski-ikä on 31 vuotta ja naisten 35 vuotta. Kaupunkiväestön keski-ikä puolestaan on 32 vuotta ja maaseutuväestön 34 vuotta. Odotettavissa oleva elinikä on naisilla 72 vuotta ja miehillä 60 vuotta.

Uskonto

Kalmukit ovat uskonnoltaan budhalaisia, mikä tekee Kalmukiasta Euroopan ainoan budhalaisen maan. Venäläiset puolestaan ovat pääasiassa ortodokseja. Lisäksi Kalmukiassa on pieni islaminuskoinen vähemmistö, joka koostuu pääasiassa tšetšeeneistä, kazakeista, gardeista ja avaareista.

Koulutus

Elistassa toimii Kalmukian valtion yliopisto. Luokka:Kalmukia Luokka:Venäjän tasavallat ko:칼미크 공화국 ja:カルムイク共和国

Itä-Eurooppa

Itä-Eurooppa on Euroopan maanosan itäinen osa.

Nykyinen määritelmä

Tänä päivänä termiä Itä-Eurooppa käytetään usein määrittelemään ne maat, joita hallitsivat sosialistit. Monet näistä maista ovat saaneet vaikutteita katolisesta tai protestanttisesta kristinuskosta, ja niillä on erittäin läheiset historialliset ja kulttuurilliset kytkökset Saksaan, Italiaan, Ranskaan ja Skandinaviaan (esim. hansaliitto Baltian maissa). Näiden maiden asukkaat eivät katso itseään itäeurooppalaisiksi. Tällaisia maita ovat normaalisti:
- Albania
- Baltian maat
- Bulgaria
- aikaisempi Tšekkoslovakia (nyt Tšekki ja Slovakia)
- Unkari
- Puola
- Romania
- aikaisempi Jugoslavia Ennen Saksojen yhdistämistä, Itä-Saksa laskettiin usein itäeurooppalaiseksi maaksi. Katso myös: Keski-Eurooppa

Aikaisempi määritelmä

Ennen vuotta 1945, maat jotka laskettiin Itä-Eurooppaan olivat:
- Venäjä
- Valko-Venäjä
- Ukraina Ne olivat historiallisesti Kiovan valtakunnan (Kievan Rus) ja kulttuurillisesti erittäin paljon saaneet vaikutteita ortodoksisesta kristillisyydestä. Vuosisatojen kuluessa kaikki nämä maat pysyivät pääasiallisesti Venäjän hallinnassa, kun eteläisemmät ortodoksiset maat (esim. Serbia, Kreikka, Bulgaria joutuivat Ottomaanien johtoon. Näitä maita on myöhemmin kutsuttu Balkanin maiksi. Katso myös: Koillis-Eurooppa Luokka:Eurooppa ko:동유럽 ja:東ヨーロッパ

Venäjä

Venäjän federaatio (Россия, Rossija) on pinta-alaltaan maailman suurin valtio, joka ulottuu sekä Euroopan että Aasian alueelle. Venäjän naapurimaita ovat Norja, Suomi, Viro, Latvia, Liettua, Puola, Valko-Venäjä, Ukraina, Georgia, Azerbaidžan, Kazakstan, Kiina, Mongolia, Pohjois-Korea ja Japani (ei maarajaa). Venäjällä on rantaviivaa Pohjoiselle jäämerelle, Tyynellemerelle, Itämerelle, Mustallemerelle ja Kaspianmerelle.

Historia

Pääartikkeli: Venäjän historia Nestorin kronikan mukaan Venäjän perusti Skandinaviasta tullut varjagi, Rurik. Ensimmäinen Venäjä perustettiin Kiovaan ja se oli Ukraina. Toinen Venäjä on Moskovan suuriruhtinaskunnan ympärille mongolimiehityksen aikana muodostunut auktokraattinen valtio. Venäjä on Suomen itänaapuri, mistä johtuen Suomella ja Venäjällä on pitkä yhteinen historia. Suomi oli Venäjän keisarikunnan autonominen osa vuosina 1809–1917. Keisarikunta lakkasi vuoden 1917 vallankumouksissa eikä väliaikainen hallitus kyennyt säilyttämään kokonaisuutta. Bolšekivit muodostivat Venäjän federaation johdolla Neuvostoliiton 1922, mikä oli alueiltaan pienempi kuin Venäjän keisarikunta. Vuonna 1991, Neuvostoliiton purkautuessa ja korvautuessa entisten neuvostotasavaltojen välisten suhteiden osalta Itsenäisten valtioiden yhteisöllä, Venäjästä tuli jälleen oma valtionsa, Venäjän federaatio.

Politiikka

Pääartikkeli: Venäjän politiikka Venäjän valtiomuoto on federaatio eli liittovaltio. Venäjän valtionpäämies on presidentti, joka valitaan neljäksi vuodeksi kerrallaan. Presidentin toimikausien määrä on rajoitettu kahteen peräkkäiseen kauteen. Presidentti nimittää korkeimmat virkamiehet sekä pääministerin, jonka duuma hyväksyy. Lainsäädäntövalta Venäjällä kuuluu kaksikamariselle parlamentille eli liittokokoukselle. Parlamentin ylähuoneeseen, liittoneuvostoon, valitaan 178 edustajaa, kaksi kultakin 89 alueelta. Alahuone eli duuma koostuu 450 edustajasta. Näistä puolet valitaan yksittäisistä vaalipiireistä suoralla kansanvaalilla ja puolet maanlaajuisilta listoilta suhteellisella vaalilla. Parlamenttiedustajien kaudet ovat neljän vuoden mittaisia.

Ihmisoikeusrikokset

Lukuisat ihmisoikeusjärjestöt ovat syyttäneet Venäjää Tšetšeniassa ja Ingušiassa tehdyistä ihmisoikeurikoksista. Amnestyn mukaan räikeisiin ihmisoikeusrikoksiin kuuluu muun muassa Venäjän viranomaisten harjoittama kidutus, sieppaukset ja salaiset pidätykset. Ihmisiä kerrotaan pidätetyn mielivaltaisesti ja pidetyn eristettyinä, jotta heiltä saataisiin tunnustus rikoksiin, joita he eivät ole tehneet.

Venäjän federaation subjektit

Pääartikkeli: Venäjän osat Venäjän federaation koostuu 88 liittovaltiosubjektista. Niitä pyritään hallinnoimaan seitsemän liittovaltiopiirin (федеральный округ, federal'nyj okrug) ryhmissä. Jako liittovaltiopiireihin ei perustu Venäjän federaation perustuslakiin ja on siksi hallinnon itsensä luoma tapa koordinoida alueita. Liittovaltiopiirit eivät ole Venäjän federaation yhdessä muodostavia osia, liittovaltiosubjekteja. Vastaavanlainen tapa Neuvostoliitossa perustui neuvostotasavaltojen rajat ylittäviin taloussuunnittelualueisiin, mikä ei sekään perustunut perustuslakiin, vaan koordinaation vuoksi kansantalouden keskussuunnittelun kautta omaksuttuun hallintokäytäntöön. Näistä laajin itsehallinto on 21 tasavallalla (республика, respublika), joilla on muun muassa omat perustuslakinsa, minkä tulee olla sopusoinnussa Venäjän federaation perustuslain kanssa. Tasavaltojen lisäksi federaatiossa on 7 aluepiiriä (край, kraj) sekä 48 aluetta (область, oblast'). Eräiden aluepiirien ja alueiden sisällä sijaitsevat vielä 9 autonomista piirikuntaa (автономный округ, avtonomnyj okrug) sekä yksi autonominen alue (автономная область, avtonomnaja oblast'). Kaksi kaupunkia, Pietari ja Moskova, ovat itsessään liittovaltiosubjekteja ilman ympäröiviä oblasteja, Leningradin oblastia tai Moskovan oblastia. Muissa suurissa kaupungeissa oblastiin kuuluu sekä itse kaupunki että sitä ympäröivä seutu.

Maantiede

Pääartikkeli Venäjän maantiede Venäjän korkein kohta on Mt. Elbrus (Gora El-brus) 5 633 m. Venäjän suurimmat, yli miljoonan asukkaan kaupungit asukaslukuineen:
- Moskova (Москва), 10,1 milj.
- Pietari (Санкт-Петербург), 4,6 milj.
- Novosibirsk (Новосибирск), 1,4 milj.
- Nižni Novgorod (Нижний Новгород), 1,3 milj.
- Jekaterinburg (Екатеринбург), 1,3 milj.
- Samara (Самара), 1,2 milj.
- Omsk (Омск), 1,1 milj.
- Kazan (Казань), 1,1 milj.
- Tšeljabinsk (Челябинск), 1,1 milj.
- Rostov-na-Donu (Ростов-на-Дону), 1,1 milj.
- Ufa (Уфа), 1,0 milj.
- Volgograd (Волгоград), 1,0 milj.
- Perm (Пермь), 1,0 milj. Katso myös: Luettelo Venäjän kaupungeista

Venäjän alueet

Tasavallat

Luettelo Venäjän kaupungeista Luettelo Venäjän kaupungeista #Adygeia (Адыгея) #Altai (Алтай) #Baškortostan, Baškiria (Башкортостан) #Burjatia (Бурятия) #Dagestan (Дагестан) #Ingušia (Ингушская) #Kabardi-Balkaria (Кабардино-Балкарская) #Kalmukia (Калмыкия) #Karatšai-Tšerkessia (Карачаево-Черкессия) #Karjala (Карелия) #Komi (Коми) #Mari (Марий-Эл) #Mordva (Мордовия) #Saha (Jakutia) (Саха (Якутия)) #Pohjois-Ossetia (Северная Осетия) #Tatarstan (Tataria) (Татарстан) #Tuva (Тува) #Udmurtia (Удмуртия) #Hakassia (Хакасия) #Tšetšenia (Чечня) #Tšuvassia (Чувашия)

Aluepiirit

- Altai (Алтайский)
- Habarovsk (Хабаровский)
- Krasnodar (Краснодарский)
- Krasnojarsk (Красноярский)
- Perm
- Primorje (Приморский)
- Stavropol (Ставропольский)

Alueet

- Amur
- Arkangeli
- Astrahan
- Belgorod
- Brjansk
- Irkutsk
- Ivanovo
- Jaroslavl
- Kaliningrad
- Kaluga
- Kamtšatka
- Kemerovo
- Kirov
- Kostroma
- Kurgan
- Kursk
- Leningrad

- Lipetsk
- Magadan
- Moskova
- Murmansk
- Nižni Novgorod
- Novgorod
- Novosibirsk
- Omsk
- Orenburg
- Orel
- Penza
- Pihkova (Pskov)
- Rjazan
- Rostov
- Samara
- Sahalin

- Saratov
- Smolensk
- Sverdlovsk
- Tambov
- Tjumen
- Tomsk
- Tšeljabinsk
- Tšita
- Tula
- Tver
- Uljanovsk
- Vladimir
- Volgograd
- Vologda
- Voronež

Liittovaltion kaupungit

- Moskova
- Pietari

Autonominen alue

- Juutalaisten autonominen alue (Еврейская автономная область)

Autonomiset piirikunnat

- Agin-Burjatia (Агин-Бурятия, Агинский-Бурятский автономный округ)
- Evenkia (Эвенкия, Эвенкийский автономный округ)
- Hanti-Mansia (Ханты-Мансия, Ханты-Мансийский автономный округ)
- Jamalin Nenetsia (Ямало-Ненеция, Ямало-Ненецкий автономный округ)
- Korjakia (Корякия, Корякский автономный округ)
- Nenetsia (Ненеция, Ненецкий автономный округ)
- Taimyr (Таймырия (Долгано-Ненеция), Таймырский (Долгано-Ненецкий) автономный округ)
- Tšukotka (Чукотка, Чукотский автономный округ)
- Ust-Ordan Burjatia (Усть-Ордин-Бурятия, Усть-Ордынский Бурятский автономный округ)

Talous

Pääartikkeli Venäjän talous Venäjän bruttokansantuote on ostovoimalla korjattuna maailman 10. suurin, mutta suuren väkiluvun takia se on henkilöä kohden melko alhainen. Bruttokansantuote romahti 45 % Neuvostoliiton romahduksen jälkeen 1991. Vuosina 1999-2002 kasvu on ollut 6 % vuodessa ja sitä on siivittänyt korkea öljyn hinta. Öljyn, kaasun, metallien ja puutavaran vienti tuo 80 % vientituloista. Venäjällä on runsaasti luonnonvaroja, korkeasti koulutettu väestö ja laaja teollisuuspohja. Venäjä on lähes velaton. Maan ulkomaanvelka on vain 28% BKT:sta, kun se vielä 1998 oli 90%. Venäjän tärkeitä viljelyskasveja ovat vehnä, ruis, kaura, peruna ja pellava. Mustanmeren koilispuolella viljellään tupakkaa, viiniä, puuvillaa, teetä ja hedelmiä. Kuivilla alueilla laidunnetaan lampaita, ja pohjoisella tundralla harjoitetaan poronhoitoa. Siperian taigalla metsätalous on tärkeä toimeentulon lähde. Venäjä on merkittävä kalastusvaltio. Tärkeitä kalastussatamia ovat Murmansk, Arkangeli, sekä Kaukoidän satamat Tyynenmeren rannalla.

Väestö

Pääartikkeli: Venäjän väestö Venäjä on valtavan pinta-alansa vuoksi verrattain harvaan asuttu maa, vaikka sen väkiluku on maailman 7. suurin. Väestö on keskittynyt maan länsi- ja lounaisosaan. Yleisesti ottaen 60. leveyspiirin pohjoispuolelle jäävä osa Siperiasta on erittäin harvaan asuttua. Vuonna 2002 toimitetun väestölaskennan mukaan venäjän väestöstä 79,8 % on venäläisiä. Muita kansallisuusryhmiä ovat tataarit (3,8 %), ukrainalaiset (2 %), baškiirit (1,2 %), tšuvassit (1,1%), mordvalaiset, valkovenäläiset. Alle 0,5 % väestönosuuden muodostavia kansallisuuksia ovat lisäksi muun muassa armenialaiset, avaarit, tšetšeenit, saksalaiset, juutalaiset, kazakit, marit ja udmurtit. Venäjän väestöstä 73 % asuu kaupungeissa.

Kulttuuri

Venäjällä sekä muissa entisen Neuvostoliiton maissa on varsin edistynyt kulttuuri Neuvostoliiton romahduksesta ja talouden lama-ajoista huolimatta. Sekä kirjallisuus että teatteri ovat Venäjällä suosittuja kulttuurimuotoja, mutta venäläinen musiikki ei ole merkittävästi menestynyt maan rajojen ulkopuolella hitiksi noussutta tyttöbändi t.A.T.u.:a lukuun ottamatta. Venäjän syrjäisemmillä alueilla kansanmusiikki on yhä voimissaan. Venäläinen kirjallisuus, teatteri, baletti sekä runous on maailmallakin arvostettua. Katso myös venäläinen keittiö.

Merkittävimmät luonnonvarat

- öljy
- maakaasu
- kivihiili
- timantit
- useat mineraalit
- puu

Merkittävimmät vientituotteet

- öljy
- maakaasu
- puutavara

Juhlapäivät
Pvm	Suomalainen nimi	Paikallinen nimi	Huomautuksia
1. tammikuuta & 2. tammikuuta	uusivuosi	Новый год	valtiollinen juhlapäivä
7. tammikuuta	ortodoksinen joulu	Рождество	valtiollinen juhlapäivä
23. helmikuuta	isänmaan puolustajan päivä	День защитника отечества	valtiollinen juhlapäivä
8. maaliskuuta	kansainvälinen naistenpäivä	Международный женский день	valtiollinen juhlapäivä
1. & 2. toukokuuta	kevään ja työn juhla	Праздник весны и труда	valtiollinen juhlapäivä
9. toukokuuta	voitonpäivä	День Победы	valtiollinen juhlapäivä
12. kesäkuuta	Venäjän Federaation kansallispäivä	День независимости	valtiollinen juhlapäivä
4. marraskuuta	kansallisen yhtenäisyyden päivä		valtiollinen juhlapäivä
12. joulukuuta	perustuslain päivä	День конституции	valtiollinen juhlapäivä

Aiheesta muualla

- [http://www.rusembassy.fi/IndexFinl.htm Venäjän federaation suurlähetystö Suomessa]
- [http://www.venajaseura.com/linkit/alaotsikko10.htm Venäjä-aiheita ja -yhteyksiä]
- [http://maps.google.com/maps?ll=64.014496,90.527344&spn=33.827367,123.240234&t=h&hl=en Venäjä Google Mapsissa]
- [http://www.archive.org/details/VenajanHistoria Venäjän Historia 1878-1918] e-kirja Internet Archivessa
- Luokka:Entiset neuvostotasavallat als:Russland roa-rup:Rusii ms:Russia zh-min-nan:Lō·-se-a ko:러시아 ja:ロシア simple:Russia th:สหพันธรัฐรัสเซีย

Kaspianmeri

ista nähtynä]] Kaspianmeri on maailman suurin järvi. Se sijaitsee Euroopan ja Aasian välissä Venäjällä, Azerbaidzanissa, Iranissa, Turkmenistanissa ja Kazakstanissa.

Maantiede

Kaspianmeren pinta-ala on 374 000 neliökilometriä, ja se sijaitsee 28 metriä merenpinnan alapuolella. 2200 neliökilometriä Kaspianmeren pinta-alasta on saaria. Kaspianmerellä ei ole laskujokia, mutta siihen laskevat muun muassa Volga, Ural, Kuma, Kura ja Terek. Kaspianmeri on kanavayhteydessä Itämereen, Mustaanmereen ja Vienanmereen. Araljärven kanssa Kaspianmeri muodostaa Aralokaspianmeren jäänteet. Volgan säännöstelyn vuoksi Kaspianmeren pinta-ala on hieman pienentynyt. Kaspianmeren suolapitoisuus vaihtelee paljon järven eri osissa, mutta keskinmäärin se on 1,3%. Eteläisessä osassa se saattaa silti olla jopa 20-30%. Kaspianmeren suurin syvyys on 1029 metriä.

Eliöstö

Kaspianmeressä elää runsaasti kaloja, yleisimmät kala-lajit ovat kuha, karppi, sampi ja silli. Luokka:Kazakstanin järvet Luokka:Venäjän järvet ko:카스피 해 ja:カスピ海

Dagestan

Dagestan on tasavalta Itä-Euroopassa Kaukasiassa Kaspianmeren rannalla. Dagestan kuuluu Venäjän federaatioon. Se rajoittuu pohjoisessa Kalmukiaan, idässä Kaspianmereen, etelässä Azerbaidžaniin, lounaassa Georgiaan, idässä Tšetšeniaan ja luoteessa Stavropolin aluepiiriin. Tasavallan pääkaupunki on Mahatškala. Maan nimi tulee tataarin kielestä ja se tarkoittaa ”Vuorimaata”.

Maantiede

Maantieteellisesti Dagestan voidaan jakaa 5 osaan: Kaspianmeren rannikko ja soinen tasanko Terek ja Sulak jokien välissä on alankoa, Terekin pohjoispuolinen alue on Nogaiaroa, maan eteläosaa hallitsevat korkeat Kaukasusvuoret, maan sisäosat ovat vuorista ylätasankoa ja tämän ylätasangon ja rannikon alangon välillä on kumpuilevaa ylänköä. Dagestanin korkein vuori on Bazar-Dyuzi (4 480 m), joka sijaitsee Azerbaidžanin vastaisella rajalla.

Vesistöt

Alueella virtaa monia jokia, jotka saavat alkunsa Kaukasukselta ja laskevat Kaspianmereen. Näistä merkittävimmät ovat Terek, Sulak, Samur ja Ulluchauy sekä Kalmukian vastaisen rajan muodostava Kuma.

Kasvillisuus

Eniten metsiä on Kaukasusvuorten rinteillä ja niiden pohjoispuolella. Yleisimmät puulajit ovat tammi, pyökki, valkopyökki, koivu, ja mänty.

Ilmasto

Ilmasto on keskimäärin lämmin ja kuiva, mutta alueiden välillä on tietenkin vaihteluita. Tammikuun keskilämpötila vaihtelee rannikon alankoalueella +1,4 ˚C ja -3 ˚C välillä. Vuoristoalueilla on kylmempää, siellä lämpötila vaihtelee -5 ˚C ja -11 ˚C. Heinäkuun keskilämpötila koko maassa on +24 ˚C. Maan pohjoisosassa Nogaiarolla sataa keskimäärin 200-300 mm vuodessa. Kaukasuksella maan eteläosassa sademäärässä on suuria eroja, runsassateisimmilla alueilla keskimäärin 600-800 mm ja joillakin alueilla ei juuri ollenkaan. Kuva:_kartta.

Väestö

Etniset ryhmät

Kuva:_kartta. Dagestan on yli 30 etnisen ryhmän koti. Neuvostoaikana pienempiä etnisiä ryhmiä luettiin isompiin, kunnes ne oli yhdistelty 6 kansallisuudeksi. Tästä huolimatta eri kansat säilyttivät kuitenkin identiteettinsä. Suurimmat etniset ryhmät ovat avaarit 27,5 %, gardit 15,6 %, kumykit 12,9 % ja lezgit 11,3 %. Lisäksi on venäläisiä 9,2 %, lakeja 5,1 %, tabasareja 4,3 %, azereja 4,2 %, tšetšeenejä 3,2 %, nogaita 1,6 %, (vuoristo)juutalaisia 0,5 % ja muita 4,6 % (mm. rutuleja, aguleja, osseetteja, taatteja, ukrainalaisia, balkaareja ja tataareja). Dagestanin alkuperäiskansat muodostavat noin 80 % maan väestöstä. Nämä Dagestanin alkuperäiskansat puhuvat yli 30 kieltä, mutta vain 6 niistä on kirjakieliä. Ja pelkästään näissä 6 kielessä on yli 40 murretta.

Suurimmat kaupungit

Maan suurin kaupunki on pääkaupunki Mahatškala (334 500 as.) Kaspianmeren rannikolla. Muita suuria kaupunkeja ovat Derbent (90 100 as.) myöskin rannikolla, Hasavjurt (83 800 as.) maan länsiosassa, Kaspijsk (67 900 as.) rannikolla, Bujnaksk (58 200 as.)pääkaupungin lounaispuolella ja Kizljar (30 000) Terekin varrella.

Hallinnollinen jako

Dagestan on jaettu 41 piiriin ja 10 kaupunkiin.

Politiikka

Talous

Dagestanin talous keskittyy öljyn ja maakaasun tuotantoon sekä kemikali-, koneenrakennus-, tekstiilinvalmistus-, elintarvike- ja metsäteollisuuteen. Öljyesiintymät sijaitsevat kapealla rannikkoalueella. Dagestanin maaperässä arvellaan lisäksi olevan 280 miljoonaa tonnia öljyä ja maakaasua, mutta niiden hyödyntämistä vaikeuttaa kuitenkin epätasainen ja vuoristoinen maa. Maanviljelys on keskittynyt vehnän ja hedelmien sekä viininviljelykseen. Karjatalous on keskittynyt naudan lihan, maidon, lampaanlihan ja -villan tuotantoon. 1990-luvun alussa Sulak-jokeen rakennettiin useita vesivoimaloita. Mahatškalasta on rautatieyhteydet pohjoiseen Astrahaniin ja Grozniin, sekä etelään Bakuun. Tasavallan halki kulkee etelä-pohjoissuunnassa myös tärkeä valtatie. Lentoyhteyksiä on suurimmissa kaupungeissa.

Uskonto

Dagestanin asukkaista suurin osa on islaminuskoisia. Suurin ei-islaminuskoinen ryhmä on venäläiset, jotka ovat ortodoksikristittyjä.

Koulutus

Dagestanin valtion yliopisto (per. 1931) sijaitsee Mahatškalassa. Siellä toimivat myös Dagestanin teknillinen instituutti, Dagestanin valtion lääketieteellinen instituutti ja Dagestanin maatalousinstituutti sekä muita akatemioita ja instituutteja.

Historia

Varhaista historiaa

Ihmisasutusta on Dagestanin alueella ollut jo kivikaudella. Alue on aikojen saatossa kuulunut moniin valtioihin, mm. Alaniaan ja Persiaan sekä arabien, mongolien ja Venäjän valtakuntiin.

Osaksi Venäjän keisarikuntaa

Venäläiset tunkeutuivat alueelle ensimmäistä kertaa 1400-luvulla. Dagestan siirtyi Gulistanin sopimuksen perusteella Persialta Venäjälle vuonna 1813. Dagestanilaiset taistelivat kuitenkin pitkään tämän jälkeen, yhdessä tšetšeenien kanssa venäläisiä valloittajia vastaan. Tällä Dagestanin puolustustaitelulla oli 3 merkittävää johtajaa: šeikki Gazi Muhammed (1828-1832), Hamzat-Bey (1832-1834) ja Shamil (1834-1859). Šeikki Gazi Muhammed julisti pyhän sodan eli jihadin Venäjää vastaan 1800-luvun alussa. Venäjä sai Dagestanin haltuunsa vasta Shamilin antautumisen jälkeen vuonna 1859. Tämän jälkeen Dagestania hallitsivat Venäjän asevoimat. Kun Venäjän ja Turkin välillä syttyi sota vuonna 1877, alkoivat kapinat uudelleen sekä Dagestanissa että Tšetšeniassa. Nämä kapinat kuitenkin kukistettiin, tosin vuoristoon jäi alueita, joihin Venäjä ei pystynyt valtaansa ulottamaan.

Dagestanin emiraatti

Venäjän vallankumouksen ja sitä seuranneen sisällissodan aikana Dagestanissa käytiin voimakkaita taisteluita. Dagestan julistautui 1919 Dagestanin emiraatiksi ja eronneeksi Venäjästä.

Osaksi Neuvostoliittoa

Seuraavana vuonna Dagestanin emiraatti joutui kuitenkin Neuvostoliitton haltuun. Dagestanista tuli autonominen sosialistinen neuvostotasavalta 20. tammikuuta 1921. Alueella sattui voimakas maanjäristys 14. toukokuuta 1970, joka aiheutti tuhoja varsinkin pääkaupungissa.

Osana Venäjän federaatiota

Vuonna 1990 Dagestan julistautui suvereeniksi tasavallaksi vastoin Neuvostoliiton keskushallinnon tahtoa. Neuvostoliiton romahduksen jälkeen Dagestanin tasavalta jäi Venäjän yhteyteen. Tasavallassa toimii monia aseistautuneita puolisotilaallisia ryhmiä. Toukokuussa 1998 sissit hyökkäsivät hallintorakennukseen pääkaupungissa. Radikaalit wahhabimuslimisissit julistivat kesällä 1999 Dagestanin itsenäiseksi islamilaiseksi tasavallaksi. Samalla sissit julistivat myös pyhän sodan eli jihadin venäläisiä vastaan. Dagestanin eri kansallisuuksilla on sisäisiä alueriitoja, varsinkin avaarien ja lakien välit ovat kireät. Maan länsiosassa asuvat noin 80 000 tšetšeeniä puolestaan halusivat liittyä itsenäistyneeseen Tšetšeniaan 1990-luvulla. Lisäksi maan eteläosassa ja Azerbaidžanissa asuvat lezgit tavoittelevat itsenäisyyttä. Luokka:Dagestan Luokka:Kaukasia ko:다게스탄 공화국 ja:ダゲスタン共和国

Stavropolin aluepiiri

Stavropolin aluepiiri on Venäjän federaation osa Pohjois-Kaukasiassa Itä-Euroopassa. Se rajoittuu pohjoisessa Rostovin alueeseen ja Kalmukiaan, idässä Dagestaniin, kaakossa Tšetšeniaan, etelässä Pohjois-Ossetiaan, Kabardi-Balkariaan ja Karatšai-Tšerkessiaan sekä lännessä Krasnodarin aluepiiriin. Aluepiirin pinta-ala on 52 400 km² ja sen pääkaupunki on Stavropol (1935-43 nimenä Vorošilovsk).

Maantiede

Alueen itä- ja pohjoisosat ovat alankoa ja kuuluvat Kalmukkiaroon ja Nogaiaroon. Lounaaseen päin mentäessä maa kohoaa hiljalleen. Suurimmat joet ovat Kuban, Kuma ja Egorlyk.

Väestö

Stavropolin aluepiirin asukasluku on 2 224 600 ja väentiheys 42,5 as./km². Suurimmat kaupungit ovat Stavropol (343 500 as.), Nevinnomyssk (132 200 as.), Pjatigorsk (132 200 as.), Georgijevsk ja Budjonnovsk.

Hallinto

Aluepiiri on jaettu hallinnollisesti 26 hallintopiiriin ja 18 kaupunkialueeseen. Aluepiirin hallintoa johtavat Kuvernööri, Aluepiirin hallitus ja Valtiollinen duuma.

Talous

Aluepiirissä on kaivos-, elintarvike-, koneenrakennus- ja kemianteollisuutta sekä öljyn- ja maakaasun tuotantoa. Kaivosteollisuus tuottaa kivihiiltä ja värimetalleja. Maataloudessa on keskitytty maanviljellykseen, joka tuottaa viljaa, auringonkukan siemeniä, sokerijuurikasta, viiniä ja vihanneksia. Myös matkailu on tärkeä elinkeino. Alueella sijaitsee kivennäisvesistään kuuluisat kylpyläkaupungit Kislovodsk, Pjatigorsk ja Essentuki.

Historia

Toisessa maailmansodassa Saksa valtasi suurimman osan aluepiiristä loppukesällä 1942. Neuvostoliitto valtasi alueen kuitenkin takaisin seuraavana vuonna. Luokka:Venäjän aluepiirit ja:スタヴロポリ地方

Rostovin alue

Rostovin alue (venäjäksi Rostovskaja oblast) on hallinnollinen alue Lounais-Venäjällä Itä-Euroopassa. Se rajoittuu luoteessa Voronežin alueeseen, koillisessa Volgogradin alueeseen, kaakossa Kalmukiaan, etelässä Stavropolin ja Krasnodarin aluepiireihin sekä lännessä Asovanmereen ja Ukrainaan. Alueen pinta-ala on 100 800 km².

Maantiede

Rostovin alue sijaitsee Itä-Euroopan tasangon eteläosassa Donin alajuoksun ympärillä. Doniin laskevista joista mainittakoon Donets ja Manytš. Alueen itäosaan ulottuu suuren Tsimljanskin tekojärven eteläpää. Lisäksi alueen eteläosassa on Veselyin tekojärvi.

Väestö

Väkiluvun kehitys
- 4 368 000 (1999)
- 4 404 013 (2002) Alueen suurimmat kaupungit ovat Donin Rostov (1 005 800 as), Taganrog (286 400 as.), Šahty (222 800 as.), Novotšerkassk (185 400 as.) ja Volgodonsk (180 200 as.). väentiheys on 43,4 as./km². Vuonna 2002 väestöstä on venäläisiä 89 % (3 934 835), ukrainalaisia 2,7 % (118 486), armenialaisia 2,5 % (109 994), turkkilaisia 0,64 % (28 285), valkovenäläisiä 0,6 % (26 604) ja muita 4,54 % (0,02 % väestöstä ei ilmoittanut kansallisuuttaan). Kaikkiaan alueen väestö jakaantuu 157 eri etniseen ryhmään.

Hallinto

Rostovin alue on yksi Venäjän federaation alueista (subjekti) ja sen pääkaupunki on Donin Rostov (ven. Rostov-na-Donu). Rostovin alueella on oma kuvernööri, hallitus ja lakiasäätävä kokous.

Talous

Alueen tärkeimmät teollisuudenalat ovat koneenrakennus, elintarvike-, kevyt-, kemianteollisuus sekä rauta- ja värimetallurgia. Lisäksi louhitaan kivihiiltä. Maanviljelys tuottaa viljaa, auringonkukan ja sinapin siemeniä, korianteria, vihanneksia, meloneja ja viinirypäleitä. Lisäksi valmistetaan viiniä. Alueelta on rautatieyhteydet Ukrainaan, Kaukasiaan, Keski-Venäjälle ja Volgan seudulle. Donilla on laivaliikennettä ja Donin Rostovissa on tärkeä lentokenttä. Tärkeimmät satamat ovat Donin Rostov ja Ust-Donetskij.

Historia

Venäjän sisällissodan aikana alueella oli bolševikkejä vastustavien venäläisten muodostama Donin tasavalta, jonka bolševikit kuitenkin valtasivat ja liittivät Neuvostoliittoon. Toisessa maailmansodassa Saksa miehitti alueen länsiosan kesällä 1941, mutta joutui perääntymään myöhemmin samana vuonna alueelta. Vuonna 1942 Saksa valloitti koko alueen. Neuvostoliitto valtasi alueen takaisin 1943. Luokka:Venäjän alueet ko:로스토프 주 ja:ロストフ州

Kalmukkien autonominen alue

Kalmukkien autonominen alue oli hallinnollinen alue Neuvostoliitossa ja se käsitti suunnilleen saman alueen kuin nykyinen Kalmukia. Kalmukkien autonominen alue perustettiin kalmukkien asuttamalle alueelle Kaspianmeren luoteispuolelle 1920. Vuonna 1931 tällä alueella oli 164 500 asukasta, joista 76 prosenttia oli kalmukkeja. Kalmukkien autonominen alue korotettiin Kalmukian autonomiseksi sosialistiseksi neuvostotasavallaksi vuonna 1935. Luokka:Kalmukia Luokka:Neuvostoliiton autonomiset alueet

1920

Tapahtumia

- 7. tammikuuta - Venäjän sisällissota: Amiraali Koltšakin joukot antautuvat Krasnojarskissa.
- 10. tammikuuta - Kansainliitto piti ensimmäisen kokouksensa ja ratifioi Versaillesin rauhan.
- 2. helmikuuta - Ranskalaisjoukot miehittävät Memelin.
- 2. helmikuuta - Viron itsenäisyys tunnustetaan.
- 8. helmikuuta - Kansainliitto antoi Huippuvuoret Norjalle.
- 24. helmikuuta - Adolf Hitler julkistaa kansallissosialistisen ohjelmansa Münchenissä.
- Maaliskuu - Maailman ensimmäinen rauhallisesti perustettu sosiaalidemokraattinen hallitus astuu virkaansa Ruotsissa.
- 13. maaliskuuta - Wolfgang Kapp yritti vallankaappausta Saksassa.
- 15. maaliskuuta - 60 000 miehen Ruhrin punainen armeija perustettiin.
- 2. huhtikuuta - Saksan joukot marssivat Ruhriin saatuaan luvan Ranskalta siirtää joukkoja Ranskan miehittämälle alueelle.
- 6. huhtikuuta - Ranska miehitti Frankfurtin.
- 19. huhtikuuta - Saksa ja Neuvosto-Venäjä sopivat sotavankien vaihdosta.
- 23. huhtikuuta - Turkin kansalliskokous erotti sulttaani Mehmed VI:n hallituksen ja asetti väliaikaisen perustuslain.
- 23. huhtikuuta - Puolan-Neuvostoliiton sota: Puolan ja ukrainalaiset joukot hyökkäsivät Puna-armeijaa vastaan Ukrainassa.
- 6. toukokuuta - Eduskunta hyväksyi Ahvenanmaan itsehallinnon.
- 7. toukokuuta - Puolalaiset miehittivät Kiovan, Ukrainan hallitus palasi kaupunkiin.
- 16. toukokuuta - Paavi Benedictus XV kanonisoi Jeanne d'Arcin pyhimykseksi.
- 17. toukokuuta - Ranskalaiset ja belgialaiset vetäytyvät miehittämistään Saksan kaupungeista.
- 12. kesäkuuta - Puna-armeija valtaa takaisin Kiovan.
- 15. kesäkuuta - Uusi Saksan ja Tanskan rajasopimus luovutti Pohjois-Schleswigin Tanskalle.
- 2. heinäkuuta - Puna-armeija jatkaa hyökkäystään Puolaan.
- 12. heinäkuuta - Neuvosto-Venäjä tunnusti Liettuan itsenäisyyden.
- 2. elokuuta - Katolilaiset mellakoivat Belfastissa.
- 11. elokuuta - Venäjä tunnusti Viron ja Latvian itsenäisyyden.
- 13. elokuuta–25. elokuuta - Puolalaiset saivat puolustusvoiton Puna-armeijasta Varsovan taistelussa.
- 19. elokuuta - Toinen puolalaisten Sleesian kansannousu saksalaisia vastaan.
- 12. lokakuuta - Aselepo Puolan ja bolševikkien välillä puolalaisten valloitettua Vilnan, Minskin ja Tarnopolin.
- 14. lokakuuta - Tarton rauha solmittiin Suomen ja Neuvosto-Venäjän välillä.
- 11. joulukuuta - Sotatilalaki Irlannissa levottomuuksien jälkeen.
- 16. joulukuuta - 8,6 richterin maanjäristys Kiinassa Gansun maakunnassa, 180 000 kuollutta.
- 16. joulukuuta - Suomi liittyi Kansainliittoon.
- 23. joulukuuta - Britannia ja Ranska sopivat rajasta Ranskan miehittämän Syyrian ja brittien Palestiinan välillä.
- Kesäolympialaisten yhteydessä pidetään näytöstyyliset jääkiekkokilpailut, jotka IIHF julistaa 1983 ensimmäisiksi jääkiekon MM-kilpailuiksi.
- Kurdien kapina alkaa Turkissa.

Syntyneitä

- 2. tammikuuta - Isaac Asimov, kirjailija († 1992)
- 20. tammikuuta - Federico Fellini, ohjaaja († 1993)
- 19. helmikuuta - Jaan Kross, virolainen kirjailija
- 1. maaliskuuta - Sylvi Salonen
- 7. huhtikuuta - Ravi Shankar, intialainen sitar-soittaja
- 9. toukokuuta - Richard Adams, kirjailija
- 18. toukokuuta - Karol Józef Wojtyła (Paavi Johannes Paavali II) († 2005)
- 16. elokuuta - Charles Bukowski, kirjailija
- 22. elokuuta - Ray Bradbury, kirjailija
- 15. lokakuuta - Kari Suomalainen
- 9. joulukuuta - Carlo Azeglio Ciampi, Italian presidentti
- 20. joulukuuta - Väinö Linna, kirjailija

Kuolleita

- 7. tammikuuta - Aleksandr Koltšak, valkoinen venäläinen kenraali (teloitettu)
- 26. huhtikuuta - Srinivasa Aiyangar Ramanujan, intialainen matemaatikko
- 14. kesäkuuta - Max Weber, saksalainen sosiologi (s. 1864)

Nobelin palkinnot

- Fysiikka - Charles Edouard Guillaume
- Kemia - Walther Nernst
- Lääketiede - Schack August Steenberg Krogh
- Kirjallisuus - Knut Hamsun
- Rauha - Léon Victor Auguste Bourgeois ms:1920 ko:1920년 ja:1920年 simple:1920 th:พ.ศ. 2463

Kalmukian autonominen sosialistinen neuvostotasavalta

Kalmukian autonominen sosialistinen neuvostotasavalta (lyhennettynä Kalmukian ASNT, myös Kalmukkien ASNT) oli autonominen sosialistinen neuvostotasavalta Neuvostoliitossa vuosina 1935-1943 ja 1958-1991. Se käsitti nykyisen Kalmukian alueen. Se muodostettiin vuonna 1935 Kalmukkien autonomisesta alueesta. Toisessa maailmansodassa Neuvostoliitto syytti kalmukkeja yhteistyöstä saksalaisten kanssa. Rangaistuksena Kalmukian ASNT lakkautettiin ja koko kalmukkikansa karkoitettiin Siperiaan ja Keski-Aasiaan. Kalmukkien sallittiin palata vuonna 1957, jolloin myös Kalmukian autonominen alue perustettiin uudelleen. Kalmukian ASNT perustettiin uudelleen 29. heinäkuuta 1958. Neuvostoliiton hajottua Kalmukian ASNT julistautui Kalmukian tasavallaksi. Luokka:Autonomiset sosialistiset neuvostotasavallat Luokka:Kalmukia

1935

Tapahtumia

- 1. tammikuuta - Italian siirtokunnat Tripoli ja Kyrenaika yhdistettiin Libyaksi.
- 6. tammikuuta - Mao Zedong ensimmäistä kertaa Kiinan kommunistipuolueen puheenjohtajana Tsunyin konferenssissa.
- 7. tammikuuta - Italian Benito Mussolini ja Ranskan ulkoministeri Pierre Laval sopivat, etteivät maat vastusta toistensa siirtomaavaateita.
- 11. tammikuuta - Amelia Earhart lentää ensimmäisenä Havaijilta Kaliforniaan.
- 13. tammikuuta - Kansanäänestyksessä Saarlandissa 90,3 % kannattaa liittymistä Natsi-Saksaan.
- 28. tammikuuta - Islanti laillisti ensimmäisenä maana abortin lääketieteellisin perustein.
- 26. helmikuuta - Hitler määräsi Hermann Göringin perustamaan Luftwaffen uudelleen.
- 16. maaliskuuta - Adolf Hitler ilmoittaa Saksan uudelleenaseistamisesta Versaillesin sopimuksen vastaisesti.
- 21. maaliskuuta - Persia muutti nimensä Iraniksi.
- 29. toukokuuta - Hooverin padon rakennustyöt valmistuvat osana suuren laman elvytystä.
- 30. toukokuuta - maanjäristys tappaa 26 000 ihmistä Quettassa, Pakistanissa.
- 9. kesäkuuta - Kiinan tasavalta myöntyi Ho-Umezun sopimuksessa Japanin hallintaan maan koillisosassa.
- 18. kesäkuuta - Anglo-saksalainen laivastosopimus: Yhdistynyt kuningaskunta myöntyi siihen, että Saksa sai lisätä laivastoaan 35 %:iin Britannian tonnistosta.
- 13. elokuuta - Pato-onnettomuus Oradassa, Genovan pohjoispuolella, satoja hukkuu.
- 2. syyskuuta - Hurrikaani iskee Labor Dayna Florida Keysiin surmaten 423.
- 15. syyskuuta - "Laki Saksan veren ja kunnian suojelemiseksi", avioliitot juutalaisten ja ei-juutalaisten välillä kiellettiin.
- 2. lokakuuta - Italia hyökkäsi Abessinian.
- 20. lokakuuta - Pitkä marssi päättyi Yan'aniin (延安), Shaanxiin.
- 2. marraskuuta - Lauantain toivotut levyt-radio-ohjelma lähetettiin ensimmäisen kerran.
- 3. marraskuuta - Kreikan Georgios II nousee jälleen valtaan.
- 5. marraskuuta - Parker Brothers julkistaa Monopoli-lautapelin.
- 9. joulukuuta - Salainen Hoaren-Lavalin sopimus Yhdistyneen kuningaskunnan ja Ranskan välillä Abessinian alueiden luovuttamiseksi Italialle. Sopimuksen paljastuttua Samuel Hoare ja Pierre Laval joutuivat eromaan.

Syntyneitä

- 8. tammikuuta - Elvis Presley
- 4. helmikuuta - Martti Talvela, basso († 1989)
- 26. maaliskuuta - Mahmud Abbas, palestiinalaishallinnon presidentti.
- 6. huhtikuuta - Elisabeth Rehn, politikko
- 9. huhtikuuta - Aulis Sallinen, säveltäjä
- 1. toukokuuta - Julie Andrews, laulava näyttelijä
- 6. heinäkuuta - Tenzin Gyatso, 14. ja nykyinen Dalai lama
- 9. heinäkuuta - Wim Duisenberg, Euroopan keskuspankin entinen pääjohtaja
- 17. heinäkuuta - Donald Sutherland, näyttelijä
- 11. syyskuuta - Arvo Pärt, virolainen säveltäjä
- 11. syyskuuta - German Titov, toinen ihminen avaruudessa († 2000)
- 12. lokakuuta - Luciano Pavarotti, oopperalaulaja
- 14. marraskuuta - Jordanian kuningas Hussein († 1999)
- 1. joulukuuta - Woody Allen, elokuvaohjaaja

Kuolleita

- 8. helmikuuta - E. N. Setälä, valtioneuvos
- 12. toukokuuta - Marsalkka Józef Piłsudski, puolalainen valtiomies ja diktaattori 1926–1935.
- 3. heinäkuuta - André Citroën, autopioneeri
- 12. heinäkuuta - Alfred Dreyfus, ranskalainen upseeri
- 15. elokuuta - Wiley Post, lentäjä, lensi ensimmäisenä yksin maailman ympäri. Luokka:1935 ms:1935 ko:1935년 ja:1935年 simple:1935 th:พ.ศ. 2478

1942

Tapahtumia

- 2. tammikuuta - Japanin joukot valloittivat Manilan.
- 7. tammikuuta - Bataanniemen saarto alkoi.
- 11. tammikuuta - Japani julisti sodan Alankomaille ja hyökkäsi Alankomaiden Länsi-Intiaan.
- 11. tammikuuta - Japanilaiset valloittivat Kuala Lumpurin.
- 19. tammikuuta - Japanilaiset hyökkäsivät Burmaan.
- 20. tammikuuta - Wannseen konferenssi Berliinissä päätti pakkosiirron ratkaisuksi "juutalaisongelmaan".
- 25. tammikuuta - Thaimaa julisti sodan Yhdysvalloille ja Britannialle.
- 26. tammikuuta - Ensimmäiset yhdysvaltalaisjoukot saapuivat Eurooppaan Pohjois-Irlantiin.
- 15. helmikuuta - Singapore antautui japanilaisille.
- 19. helmikuuta - Noin 150 japanilaista konetta teki iskun Darwiniin, Australiaan.
- 22. helmikuuta - Roosevelt määräsi kenraali Douglas MacArthurin vetäytymään Filippiineltä yhdysvaltalaisjoukkojen puolustuksen romahtaessa.
- 23. helmikuuta - Japanin I-vene ampui 16 kranaattia öljynjalostamoon Santa Barbarassa, Kaliforniassa.
- 27. helmikuuta - Ensimmäinen Yhdysvaltain lentotukialus, USS Langley upposi japanilaishyökkäyksessä.
- 8. maaliskuuta - Hollantilaisjoukot antautuvat Jaavalla japanilaisille.
- 8. maaliskuuta - Japani valloitti Rangoonin Burmassa.
- 23. maaliskuuta - Japanilaiset valloittivat Andamaanit.
- 28. maaliskuuta - Brittikommandot tuhosivat saksalaisten miehittämän St. Nazairen kuivatelakan Ranskassa.
- 2. huhtikuuta - Suomi siirtyi ensimmäistä kertaa kesäaikaan. Käytäntöä ei kuitenkaan jatkettu seuraavana vuonna.
- 9. huhtikuuta - Viimeiset yhdysvaltalais- ja filippiiniläisjoukot antautuivat japanilaisille Bataanin niemimaalla, Pohjois-Filippiineillä. Bataanin kuolemanmarssi alkaa.
- 6. toukokuuta - Viimeiset yhdysvaltalaisjoukot antautuivat Filippiineillä.
- 4. toukokuuta–8. toukokuuta - Korallimeren taistelu, toinen suuri lentotukialusten välinen taistelu ja ensimmäinen, jossa taistelevat laivastot eivät olleet näköetäisyydellä toisistaan.
- 12. toukokuuta - 28. toukokuuta - Toinen Harkovan taistelu: Neuvostoarmeija aloitti suurhyökkäyksen Itä-Ukrainassa Timošenkon viiden armeijan vahvuisella kaakkoisrintamalla. Neuvostoliitto menetti lopputuloksena neljännesmiljoonan joukkoja ja 1200 panssarivaunua.
- 4. kesäkuuta–7. heinäkuuta - Midwayn taistelu
- 9. kesäkuuta - SS ja Gestapo polttivat Lidicen kylän kostoksi Reinhard Heydrichin murhasta.
- 28. kesäkuuta - Saksalaisten kesäoffensiivi, Fall Blau, alkoi Etelä-Venäjällä kohti Kaukasiaa, Volgaa ja Stalingradia.
- 1. heinäkuuta–27. heinäkuuta - Ensimmäinen El Alameinin taistelu
- 16. heinäkuuta - Pierre Lavalin Vichyn Ranska kokoaa 13 000–20 000 juutalaista Vél d’Hiv'lle.
- 18. heinäkuuta - Ensimmäinen Messerschmitt Me 262:n koelento suihkumoottoreilla.
- 19. heinäkuuta - Atlantin taistelu: Karl Dönitz määräsi sukellusveneet vetäytymään Yhdysvaltain rannikolta saattueiden vuoksi.
- 22. heinäkuuta - Varsovan ghetton tyhjennys alkoi.
- 7. elokuuta - Guadalcanalin taistelu alkoi Yhdysvaltain merijalkaväki noustessa maihin Guadalcanalilla Salomonsaarilla.
- 8. elokuuta - Washington, DC:ssa teloitettiin kuusi sabotaasin suunnittelusta.
- 8. elokuuta - "Quit India": Intian kongressin komitea vaati Intian välitöntä itsenäisyyttä. Mohandas Gandhi, Jawaharlal Nehru ja muut kongressipuolueen johtajat pidätettiin seuraavana päivänä ja puolue kiellettiin. Mielenosoituksissa pidätettiin kaikkiaan 90000.
- 23. elokuuta - Luftwaffen ilmahyökkäys muutti Stalingradin raunioiksi. 80 % kaupungista tuhoutui.
- 3. lokakuuta - Ensimmäinen V-2-laukaisu avaruuteen Peenemündesta, Saksasta.
- 23. lokakuuta - 4. marraskuuta - Toinen El Alameinin taistelu. Rommelin johtamat saksalaiset vetäytyvät lopuksi.
- 8. marraskuuta - Torch: Yhdysvaltain ja brittien joukot nousevat maihin Ranskan Pohjois-Afrikassa.
- 10. marraskuuta - Saksan joukot miehittivät Vichyn Ranskan amiraali François Darlanin tehtyä aselevon liittoutuneiden kanssa Pohjois-Afrikassa.
- 19. marraskuuta - Stalingradin taistelu: Kenraali Žukovin joukot aloittivat vastahyökkäyksen (Operaatio Uranus) Stalingradissa.
- 22. marraskuuta - Kenraali Paulus ilmoitti Hitlerille sähkeellä 6. armeijan jääneen saarroksiin Stalingradiin.
- 2. joulukuuta - Manhattan-projekti: maailman ensimmäinen ydinreaktori saavutti kriittisyyden Chicagon yliopistossa. Hanketta johti Enrico Fermi ja reaktori toimi mm. nykyaikasten laivasto- ja ydinvoimareaktorien prototyyppinä.
- 12. joulukuuta - Saksan 4. panssariarmeijan hyökkäys, Wintergewitter, alkoi, tavoitteenaan vapauttaa Stalingradiin saarretut joukot. Se eteni noin puoliväliin tavoitteestaan.

Syntyneitä

- 8. tammikuuta - Stephen Hawking, englantilainen fyysikko
- 16. helmikuuta - Kim Jong Il, Pohjois-Korean johtaja
- 17. maaliskuuta - John Wayne Gacy, sarjamurhaaja
- 26. maaliskuuta - Erica Jong, kirjailija
- 17. huhtikuuta - Jouko Turkka, kirjailija ja teatteriohjaaja
- 22. toukokuuta - Theodore Kaczynski, luddiitti sarjamurhaaja
- 13. heinäkuuta - Harrison Ford, näyttelijä
- 28. heinäkuuta - Kaari Utrio, kirjailija
- 19. marraskuuta - Calvin Klein, muotisuunnittelija
- 26. marraskuuta - Viktor Klimenko, laulaja ja näyttelijä
- 27. marraskuuta - Jimi Hendrix, muusikko

Kuolleita

- 9. helmikuuta - Lauri Kristian Relander, Suomen presidentti
- 4. kesäkuuta - Reinhard Heydrich, natsijohtaja

Nobelin palkinnot

- Ei jaettu Luokka:1942 ms:1942 ko:1942년 ja:1942年 simple:1942 th:พ.ศ. 2485

1942

Tapahtumia

Syntyneitä

Kuolleita

- 9. helmikuuta - Lauri Kristian Relander, Suomen presidentti
- 4. kesäkuuta - Reinhard Heydrich, natsijohtaja

Nobelin palkinnot

- Ei jaettu Luokka:1942 ms:1942 ko:1942년 ja:1942年 simple:1942 th:พ.ศ. 2485

1943

Tapahtumia

- 11. tammikuuta - Yhdysvallat ja Britannia luopuvat aluevaatimuksistaan Kiinassa.
- 14. tammikuuta - Yhdysvaltain presidentti Franklin Delano Roosevelt matkusti ensimmäisenä USA:n presidenttinä lentokoneella. Hän tapasi Winston Churchillin Casablancassa, Marokossa.
- 18. tammikuuta - Neuvostoliitto ilmoitti päättäneensä Leningradin saarron.
- 18. tammikuuta - Varsovan ghetton kansannousu alkoi.
- 23. tammikuuta - Britit valloittivat Tripolin Pohjois-Afrikassa.
- 27. tammikuuta - Yhdysvaltain ensimmäinen omin voimin suoritettu ilmahyökkäys Saksaan, 50 konetta pommitti Wilhelmshavenia.
- 1. helmikuuta - Natsit nimittivät Vidkun Quislingin Norjan päämieheksi.
- 2. helmikuuta - Stalingradin taistelu päättyi Saksan 6. armeijan antautumiseen.
- 9. helmikuuta - Yhdysvallat ilmoitti Guadalcanalin valloitetuksi kuusikuukautisen taistelun jälkeen.
- 14. helmikuuta - Neuvostoliitto vapautti Rostovin.
- 16. helmikuuta - Neuvostoliiton talvioffensiivi valloitti jälleen Harkovan.
- 19. helmikuuta - Kasserinen solan taistelu - Rommelin Afrika Korps käynnisti vastahyökkäyksen yhdysvaltalaisjoukkoja vastaan Tunisiassa, Yhdysvaltain ensimmäinen merkittävä häviö.
- 28. helmikuuta - Operaatio Gunnerside: Norjan vastarinta hyökkäsi raskasvesitehdasta vastaan Vemorkissa.
- 1. maaliskuuta - Heinz Guderian nimitettiin panssarijoukkojen tarkastajaksi.
- 2. maaliskuuta - Bismarckin meren taistelu: Yhdysvaltain ja Australian ilmavoimat tuhosivat japanilaisten täydennyssaattueen, japani menetti kaikki kahdeksan kuljetusalusta, neljä hävittäjää ja 2890 miestä.
- 26. maaliskuuta -Komandorskisaarten taistelu: Yhdysvaltain laivasto havaitsi Japanin täydennyskuljetuksen Aleutteihin kuuluvalle Kiskan saarelle.
- 22. huhtikuuta - Albert Hofmann havaitsi LSD:n hallunogeeniset ominaisuudet.
- 11. toukokuuta - Yhdysvallat hyökkäsi Attulle Aleuteilla karkoittaakseen sitä miehittävät japanilaiset.
- 13. toukokuuta - Saksalaiset ja italialaiset joukot antautuivat Pohjois-Afrikassa.
- 16. toukokuuta - Operaatio Chastise: RAF:n Dam Bustersien hyökkäys saksalaisia Moehnen, Sorpen ja Ederin patoja vastaan Ruhrin alueella.
- 4. kesäkuuta - Sotilasvallankaapaus Argentiinassa, Ramon Castillo syöstiin vallasta.
- 5. heinäkuuta - Kurskin taistelu alkoi kello 04:40.
- 10. heinäkuuta - Liittoutuneiden maihinnousu Sisiliassa alkoi.
- 12. heinäkuuta - Kurskin taistelun suurin panssaritaistelu 1500 panssarivaunun kesken, Neuvostoliitto menetti 322 vaunua, saksalaiset vähemmän.
- 15. heinäkuuta - Kurskin taistelun vastahyökkäys käynnistyy Neuvostoliiton keskisellä rintamalla.
- 19. heinäkuuta - Roomaa pommitettiin ensimmäisen kerran sodassa.
- 24. heinäkuuta - Operaatio Gomorrah: britit ja kanadalaiset pommittavat Hampuria öisin, amerikkalaiset päivisin. Marraskuuhun mennessä yli 50 000 kuollutta ja 280 000 rakennusta tuhoutuu.
- 25. heinäkuuta - Italian Gran Consiglio del Fascismon vedettyä tukensa Mussolinilta, hänet pidätettiin ja kenraali Pietro Badoglio asetettiin maan johtoon. Maahan poikkeustila ja neuvottelut liittoutuneiden kanssa aloitettiin.
- 27. heinäkuuta - Josif Stalin antoi käskyn numero 227 vastauksena saksalaisten etenemiseen, käsky määräsi ilman lupaa vetäytyneet tai paikkansa jättäneet teloitettaviksi.
- 27. heinäkuuta - Hampurin pommitus vähän ennen puoltayötä aiheutti tulimyrskyn, joka surmasi 40 000 ja poltti 21 km² kaupungin keskustasta.
- 11. elokuuta - Neuvostoliiton joukot saavuttivat jälleen Harkovan.
- 17. elokuuta - USA:n 7. armeija kenraali George S. Pattonin komentamana saapui Messinaan, brittien 8. armeija kenttämarsalkka Bernard L. Montgomeryn komentamana muutama tunti myöhemmin. Koko Sisilia oli näin liittoutuneiden hallussa.
- 29. elokuuta - Saksalaiset hajottivat Tanskan hallituksen sen kieltäydyttyä rikkomasta lakkoja ja tyytymättömyyttä miehitysvaltaa vastaan.
- 3. syyskuuta - Liittoutuneet nousevat maihin Italian mantereelle Montgomeryn johdolla.
- 8. syyskuuta - Kenraali Dwight D. Eisenhower ilmoitti Italian antautumisesta.
- 23. syyskuuta - Repubblica Sociale Italiana (Salòn tasavalta) perustettiin Pohjois-Italiaan, johtajanaan saksalaisten kommandojen vapauttama Benito Mussolini.
- 13. lokakuuta - Italian uusi hallitus liittyi liittoutuneisiin ja julisti sodan Saksalle.
- 22. lokakuuta - RAF pommittaa Kasselia.
- 1. marraskuuta - Operaatio Goodtime: Yhdysvaltain merijalkaväki nousi maihin Bougainvillessä Salomonsaarilla.
- 15. marraskuuta - Heinrich Himmler määräsi romanit asetettavaksi samalle tasolle kuin juutalaiset ja vietäviksi keskitysleireille.
- 16. marraskuuta - 160 USAAFin pommittajaa iski vesivoimalaitokseen ja raskasvesitehtaalle Norjan Vemorkissa.
- 18. marraskuuta - 440 RAFin pommittajaa iski Berliiniin, aihettaen vain vähäistä tuhoa ja surmaten 131. RAF menetti yhdeksän konetta.
- 20. marraskuuta - Yhdysvaltain merijalkaväki nousi maihin Kiribatilla Tarawan ja Makinin atolleilla.
- 22. marraskuuta - Presidentti Franklin D. Roosevelt, pääministeri Winston Churchill ja Kiinan tasavallan johtaja Chiang Kai-Shek tapasivat Kairossa.
- 22. marraskuuta - Libanon sai itsenäisyyden Ranskasta.
- 28. marraskuuta - Teheranin konferenssi: Roosevelt, Churchill ja Stalin tapasivat Teheranissa neuvotellakseen sotastrategiasta ja sopivat k