Kansakunta

Kansakunta on ihmisryhmä, jota yhdistää yhteinen kulttuurillinen tai muu historia. Käsitteet valtio, yhteiskunta ja kansakunta sekoitetaan usein: #Millä tahansa maantieellisellä alueella on ensisijaisesti yhteiskunta, johon kuuluvat ihmiset. #He järjestävät keskinäisellä sopimuksella valtion, jonka hallintokoneiston päätehtävä on yhteiskuntajärjestelmän jatkuvuudesta huolehtiminen. #Kulttuurillisen kehityksen ja kansainvälistymisen kautta nousee esille myös kolmas käsite, kansakunta. Kansakunnan käsite syntyi 1700- ja 1800-luvun nationalismin seurauksena Euroopassa, kun eri valtiot alkoivat selkeästi eriytyä ja muodostaa omia kulttuureitaan. Kansakunnan käsite onkin ennen kaikkea arvokysymys, kun taas yhteiskunnalla ja valtiolla on enemmän juridinen pohja. On olemassa jopa kansakuntia, joilla ei ole omaa valtiota, kuten kurdit, Australian aboriginaalit tai Amerikan intiaanit. Myös romaaneja voidaan pitää kansakuntana, vaikka he ovatkin levittäytyneet laajalle ympäri maapalloa ja sulautuneet omien maidensa kulttuureihin. Luokka:Politiikka
-

Yhteiskunta

Yhteiskunta muodostuu ihmisistä ja heidän muodostamistaan yhteisöistä, jotka ovat keskenään tiiviissä vuorovaikutuksessa tietyllä maantieteellisellä alueella. Käsitteet valtio, yhteiskunta ja kansakunta sekoitetaan usein. Yhteiskunta muodostuu ihmisten kaikkien vuorovaikutussuhteiden verkostosta josta valtio on vain osa. Yhteiskunta jaetaan mm. hegeliläisessä ja liberalistisessa perinteessä valtioon ja kansalaisyhteiskuntaan. Uudemmissa teorioissa yhteiskunta jaetaan usein kolmeen osa-alueeseen: valtiolliseen eli julkiseen sektoriin, (yksityiseen) taloudelliseen toimintaan eli yksityiseen sektoriin ja varsinaiseen kansalaisyhteiskuntaan (kolmas sektori). Vielä uudempi laajennus tähän jaotteluun on neljäs sektori, jolla tarkoitetaan perhettä, sukua ja ystäväpiiriä. Historiallisesti yhteiskuntien kehitysvaiheet voidaan jakaa mm. seuraavasti:
- metsästys- ja keräily-yhteiskunta
- maatalousyhteiskunta
- teollisuusyhteiskunta ja
- tietoyhteiskunta.

Katso myös

- Yhteiskunnan muuttaminen

Linkkejä

- [news:sfnet.keskustelu.yhteiskunta sfnet.keskustelu.yhteiskunta]-uutisryhmä Luokka:Politiikka Luokka:Yhteiskunta

Valtio

Valtio on Max Weberin määritelmän mukaan "oikeusjärjestyksenä ja hallitsemiskoneistona toimiva pakkoyhteisö, joka onnistuneesti vaatii itselleen fyysisen väkivallan käytön legitiimiä monopolia määrätyllä maantieteellisellä alueella". Yleensä tähän määritelmään liitetään myös vaatimus siitä, että väkivaltamonopoli yleisesti hyväksytään alueella. On hyvä huomata, että väkivaltamonopolin yleinen hyväksyntä on mahdollista myös diktatuureissa ja muissa totalitaarisissa järjestelmissä. Käsitteet valtio, yhteiskunta ja kansakunta sekoitetaan usein: Yhteiskunta muodostuu ihmisten kaikkien vuorovaikutussuhteiden verkostosta josta valtio on vain osa. Yhteiskunta jaetaan mm. hegeliläisessä ja liberalistisessa perinteessä valtioon ja kansalaisyhteiskuntaan. Uudemmissa teorioissa yhteiskunta jaetaan usein kolmeen osa-alueeseen: valtiolliseen, (yksityiseen) taloudelliseen ja varsinaiseen kansalaisyhteiskuntaan. Kansakunta on käsite joka viittaa yleensä valtion tai jonkin etnisen ryhmän jäsenten yhteisöön. Moderni valtio, jonka voi katsoa syntyneen feodalismin ajan jälkeen 1500-luvulta eteenpäin, on rakentanut legitimiteettinsä pitkälti siihen, että sen on katsottu olevan kansakunnan organisaatio, kansallisvaltio.

Suomen valtio

Suomessa valtion legitimiteetti perustuu demokraattiselle valtioteorialle ja hallitusmuodon 2 §:n mukaan valtiovalta kuuluu kansalle. Vaaleilla hankitun valtuutuksen perusteella eduskunta käyttää yhdessä tasavallan presidentin kanssa lainsäädäntövaltaa, ja riippumattomat tuomioistuimet käyttävät tuomiovaltaa. Valtion yleistä hallitusta varten taas on olemassa valtioneuvosto. Hallitusmuodon mukaisessa kolmijako-opissa esitetään käsitys kansakunnan valtiollisen vallan jakamisesta.

Valtion tehtävät

(1900-luvun alussa Woodrow Wilsonin jaottelun mukaan)
- järjestyksen vaaliminen; ihmisten ja omaisuuden suojaaminen väkivallalta
- miehen ja vaimon, lasten ja vanhempien välisten oikeudellisten asioiden käsittely
- omaisuuden hallussapito, siirto ja vaihdon säätely sekä näiden oikeudellisten vastuualueiden määrääminen velkojen ja rikosten suhteen
- sopimusoikeuksien määrittäminen yksilöiden välillä
- rikosten rankaisu ja määrittely
- oikeusriitojen ratkaisu siviiliasioissa
- poliittisten velvollisuuksien, oikeuksien ja kansalaisuuden määrittäminen
- valtion asioiden hoito toisten valtioiden kanssa; valtion suojaaminen ulkoiselta vaaralta tai hyökkäykseltä sekä valtion kansainvälisten suhteiden edistäminen Sittemmin valtion tehtävien piiri on etenkin läntisissä demokratioissa laajentunut.

Erilaiset valtiotyypit

Ideologia, jossa valtio puuttuu lähes täydellisesti yhteiskunnan toimintaan, tunnetaan nimellä totalitarismi. Suomessa valtioon kuuluu sellaisia piirteitä, että voidaan käyttää termiä hyvinvointivaltio. Libertaarisessa teoriassa valtio joko on minimaalisimmillaan supistettu pelkäksi väkivaltakoneistoksi, jolloin käytetään termiä yövartijavaltio (ideologiana minarkismi), tai valtiosta on luovuttu kokonaan ja siirrytty autonomisiin kapitalistisiin alueisiin (ideologiana anarkokapitalismi). Valtion valvomat oikeudet voidaan jakaa kahteen ryhmään: negatiiviset oikeudet ja positiiviset oikeudet. Negatiivinen oikeus on vapaus joltakin: vapaus kidutuksesta tai oikeus tuoda mielipiteensä julki ilman rangaistusta (ts. sananvapaus). Positiivinen oikeus on oikeus johonkin: oikeus koulutukseen tai oikeus ruokaan. Perinteiset länsimaiset oikeusvaltiot pitävät ihmisoikeuksia ja muita negatiivisia oikeuksia usein itsestäänselvyyksinä. Sen sijaan maan politiikan vasemmistolaisuus määrää sen, missä määrin positiivisia oikeuksia on toteutettu. Suomalainen hyvinvointivaltio pyrkii perinteisesti tarjoamaan hyvin suuren osan positiivisista oikeuksista. Monet kommunistiset ja totalitaristiset valtiot – Kiina etunenässä – loukkaavat kansalaistensa negatiivisia oikeuksia ja ihmisoikeuksia oikeuttaen loukkauksen positiivisilla oikeuksilla. "Kansalaisilla ei ehkä ole sananvapautta, mutta he saavat syödäkseen" kuuluu heidän perustelunsa.

Yhteiskuntateoriat

Erilaiset yhteiskuntateoriat voidaan jakaa mm. individualistisiin ja kollektivistisiin. Alkuperäiset moraaliset yhteiskuntateoriat, joista kaikkien muiden teorioiden voidaan sanoa kasvaneen, ovat liberalismi, demokratia ja sosialismi. Historiallinen kehitys on tapahtunut tuossa järjestyksessä. Puoluepoliittinen ryhmittäytyminen on kuitenkin tapahtunut pitkälti erilaisten konkreettisten asia- ja intressiristiriitojen eikä suoraan suurten poliittisten teorioiden mukaan.
- Liberalismi
- Anarkokapitalismi: valtio loukkaa aina ihmisten oikeuksia, joten sitä ei voi perustella.
- Minarkismi: yövartijavaltio on pienin paha tai yövartijavaltio syntyy luonnonoikeuksia loukkaamatta (Robert Nozick)
- Sosiaaliliberalismi: yksilönvapauksista voidaan joustaa, kun heikoimmassa asemassa olevien hyvinvointi turvataan (John Rawlsin Oikeudenmukaisuusteoria) tai kokonaishyöty on riittävä (utilitarismi)
- Demokratia
- Rousseau: jos kansan yleistahto määrää yksilöiden vastaisesti, toteutuu kollektivistinen vapaus eikä vapauden periaatetta näin loukata
- Hegel: valtio on ihmiskunnan kehityksen tulos ja itseisarvo, mahdollisuus ihmisille toteuttaa ei-itsekkäitä päämääriä
- Marxilaisuus: valtio on aina luokkaherruuden väline
- marxismi-leninismi: valtiovallasta on tehtävä proletariaatin herruuden väline
- anarkososialismi: valtiovalta, kuten muutkin herruden muodot, on tuhottava

Valtio organisaationa

Valtio on myös yksi ihmisen organisoitumisen muoto. Sitä edeltää klaani tai heimo ja sitä seuraa moderni kulttuuri ja globalisaatio. Valtio tuli mahdolliseksi hierarkkisen organisaatiomuodon keksimisen myötä. Valtio mahdollisti uuden hallinnon elättämisen lähinnä maatalouden ylijäämän, verotuksen turvin. Quincy Wrightin mukaan kauppa ja teknologia edeltää organisatorista ja lakiin perustuvaa muutosta. Tämän mukaan globaali tietotekniikka ja globaali vapaakauppa ennakoisivat globaaleja organisaatioita ja globaaleja lakeja. Globalisaatio tuskin merkitsee valtion nopeata romuttumista, mutta selvästi sen roolin muuttumista. Itseorganisoitumista soveltaen globaali taso kontrolloi muodostuttuaan alempia, kulttuuria ja valtioita. Vrt. valtion kontrolli kansalaisiin. Valtioiden toiminnassa tarvitaan yhä enemmän valtioiden välistä, jopa globaalia yhteistoimintaa. Em. kehitys korostaa mm. kokonaisturvallisuuden käsitettä.

Katso myös

- Luettelo valtioista
- sodankäynti valtioiden aikana Luokka:Politiikka Luokka:Hallinto ja:国家 simple:State th:รัฐ

Aboriginaalit

Aboriginaalit eli abot ovat Australian alkuasukkaita. Aboriginaalit elivät eurooppalaisten saapuessa vielä metsästäjä-keräilijän elämää, eivätkä tunteneet maanviljelystä. Bumerangi on alkujaan aboriginaalien ase. Aboriginaalit uskoivat uniaikaan, jolloin maailma luotiin. Esimerkiksi monet maastonmuodot selitettiin uniajan olentojen toiminnan tuloksiksi. Kaikki aboriginaalikielet ovat periaatteessa sukua keskenään, mutta ne ryhmitellään noin puoleen tusinaan kielikuntaan, joista pama-njungakielet ovat tärkein - muita kuin pama-njungakieliä puhutaan vain pienillä pohjoisilla alueilla, kuten Carpentarialahden pohjukassa. Luokka:Australia Luokka:Kansat ja:アボリジニ

Romanit

Romanit eli mustalaiset ovat Pohjois-Intiasta aikoinaan lähtenyt kiertolaiskansa, joka on levittäytynyt eri puolille maapalloa. Romanien tarkkaa kokonaismäärää on heidän kiertolaisen elämäntyylinsä takia vaikea arvioida, mutta arviot liikkuvat yleensä 15-16 miljoonan tietämillä. Noin 9-10 miljoonaa romania elää Euroopassa. Suurimmat keskittymät ovat Balkanin niemimaalla, Yhdysvalloissa sekä Venäjällä ja muissa entisissä itäblokin maissa. Lisäksi pienempiä yhteisöjä asuu Länsi- ja Pohjois-Euroopassa, Lähi-idässä ja Pohjois-Afrikassa. Maat, joissa romanien määrä ylittää miljoonan, ovat Romania, Bulgaria, Unkari, entinen Jugoslavian alue, Venäjä, Espanja, Yhdysvallat, Brasilia ja Argentiina. Romanit ovat siis historian saatossa levittäytyneet varsin laajalle, mutta eivät missään valtiossa muodosta enemmistöä. 5,4 miljoonan asukkaan Slovakiassa romaneja on 320 000, ja Slovakiassa onkin suhteessa eniten romaneita väkilukuun nähden. Suomessa romaneja on noin 10 000. Romaneita on historiansa aikana vainottu, ja vainotaan edelleen joissakin paikoissa. Heidän elinkeinonsa ovat perinteisesti liittyneet hevosiin ja kaupusteluun. Romanien omissa kielissä heistä käytetään mm. nimityksiä rom ja sinto. Englanninkielinen nimitys gipsy tai gypsy tulee sanasta Egyptian, koska ennen vanhaan luultiin romanien tulleen Egyptistä. Tosiasiassa romanit ovat kotoisin Punjabin maakunnasta Intiasta, ja romanikieli kuuluu indoarjalaisiin kieliin, kuten Intian tärkeimmät kielet, esim. urdu, hindi, sanskrit ja gudzharati. Manne on suomalaisten romaneille antama halventava nimitys, ja jotkin tahot, eivät kuitenkaan kaikki romanit itse, kyseenalaistavat myös mustalainen-sanan käytön.

Romanit Suomessa

Perinteet

Romaninaisen perinneasu on värikäs: siihen kuuluu yksivärinen, melko pitkä ja eritoten leveä hame ja tavallisesti valkoinen, lyhyehkö ja kevyt paita, jonka hihat ovat hiukan pussimaiset. Lisäksi asussa voi olla lyhyt liivi, kirjavia huiveja ja runsaasti koruja. Romanimiesten paita on kevyehkö kuten naisilla, pidempi vain, eikä niin avokaulainen. Lisäksi miehet käyttävät lyhyttä liiviä ja mustia housuja. Suomi on ainoa Euroopan maa, jossa romanit yhä päivittäin pukeutuvat perinteisiin asuihinsa. Romaneille luonteenomaista on vahva identiteetti ja sen säilyminen kovista ympäristön paineista huolimatta. Tärkein syy romanien identiteetin säilymiseen lienee ollut oma kieli, joka sitoo romanit yhdeksi kansaksi. Romanit ovat aina erityisesti suojelleet omaa kieltään. Nykyään kielen säilyminen vaatii aktiivista ponnistelua. Kieltä on elvytelty varsinkin 1990-luvun jälkipuoliskolta alkaen, jolloin on järjestetty kouluopetusta ja toimitettu romanikielen aapinen ja sanakirjoja. Perinteisesti romanit ovat eläneet laajennetussa ydinperheessä, johon vanhempien ja lasten lisäksi on saattanut kuulua muun muassa isovanhempia ja muita lähiomaisia. Suomalaisten romanien sukunimet ovat usein ruotsinkielisiä heidän historiaansa liittyen, kuten Bollström, Hagert, Lindeman, Lillberg, Grönfors, Lundberg, Lindberg jne. Katso lisää [http://www.genealogia.fi/nimet/nimi86s.htm täältä].

Historia

Romanit ovat koko Suomessa olonsa aikana viime vuosikymmeniä lukuun ottamatta kohdanneet pakkoasuttamista, vainoa ja assimilaation yrityksiä, ja edelleen romaneihin kohdistuu huomattavasti kielteisiä asenteita. Monissa muissa maissa romanien tilanne on kuitenkin paljon huonompi, joitakin romaneja on jopa tullut muualta Suomeen pakoon surkeita elinoloja ja vainoa. Suomessa romaneista on ensimmäinen tieto vuodelta 1559. Suomi kuului tuolloin Ruotsin kuningaskuntaan, ja romaniväestöä koskevat lait olivat täällä samat kuin Ruotsissa. Lakien sisältö koski karkotusta, sopeuttamista ja valvontaa. Pietari Brahen asutusyritys mainitaan usein, kun viitataan romanien historiaan Suomessa: romaneille tarjottiin autiotiloja asuttavaksi Pielisjärven pitäjästä 1600-luvulla. Eläminen tiloilla ei ollut kuitenkaan helppoa, ja romanit jatkoivat vaeltelevaa elämäänsä. Suomesta tuli vuonna 1809 Venäjän keisarikunnan suuriruhtinaskunta, jonka aikana erityislakien painopisteenä oli romaniväestön sopeuttaminen ja valvonta. Vuonna 1812 annettu julistus määräsi "vialliset kiertelevät tattarilaiset ja mustalaiset sekä muut pahatapaiset irtolaiset henkilöt, joista ei ole yleiseen työhön", säilytettäväksi: miehet Viaporin työlaitokseen ja naiset Turun kehruuhuoneseen. Koska naiset eivät suostuneet eroamaan lapsistaan, nämä saivat seurata äitejään kehruuhuoneeseen. Ennakkoluulot ja syrjintä voivat ilmenivät monella tavalla: viranomaisten kohteluna, nimittelynä tai palvelujen epäämisenä. Romaneilla on aina ollut suuria vaikeuksia työnsaannissa.

Nykyaika

Viimeisen 50 vuoden aikana ovat romanit lopettaneet kiertolaiselämän ja alkaneet asettua aloilleen. Esimerkiksi vuoden 1969 tilastoista käy ilmi, että yli vuoden samalla paikkakunnalla asui 83,6 % Suomen romaneista. Samassa tutkimuksessa pääasiallisen toimeentulonsa eläkkeistä, sosiaaliavuista ja lapsilisistä sai 56 %, ansiotyöstä 28 % ja 20 % perinteisistä mustalaisammateista kuten auto- ja hevoskauppa, kaupustelu ja povaus. Suurimpana esteenä työssäkäynnille oli koulutuksen puute. Nykyaikana asennetutkimuksissa romanit nousivat vähiten arvostetun vähemmistöryhmän asemasta, kun somalit ja venäläiset tulivat heidän tilalleen. Suomessa peruskoulun lainsäädäntö takaa romanikielen- ja kulttuurin ylläpitämiseen ja kehittämiseen tietyt edellytykset. 1980-luvun alussa romanikielen opetus aloitettiin kerholuonteisena, ja vuonna 1989 aloitettiin laajamittaisempi opetus pääkaupunkiseudun peruskouluissa. Romanikieltä voidaan huoltajan valinnan mukaan opettaa äidinkielenä, mutta kunnilla ei ole velvollisuutta opetuksen järjestämiseen. Suomen romaneista asuu tällä hetkellä pääkaupunkiseudulla noin 2 000—4 000. Ruotsissa asuu 3 000 Suomen romania. Vielä nykyaikana romanit kohtaavat usein vaikeuksia yhteiskuntaan sopeutumisessa. Nämä ongelmat näkyvät ensisijaiseti koulu- ja muina sosiaalisina vaikeuksina. Romanit ovat keskimäärin heikommassa yhteiskunnallisessa ja taloudellisessa asemassa kuin valtaväestö. Aikaisemmin myös vakinaisen asunnon puute vaikeutti koulunkäyntiä. Tunnettuja suomalaisia romaneja ovat mm. laulajat Anneli Sari, Rainer Friman, Leif Lindgren ja Dimitri Sjöberg sekä uusin tangokuningas Saska Helmikallio.

Romaneihin liittyvät stereotypiat

Romanivainoilla ja joukkomurhaamisilla Hitlerin aikana on ideologiset juurensa vuosisatojen aikana syntyneessä rasistisessa käsityksessä romaneista ja sinteistä. Rasistisluontoinen suhtautuminen omaa myös Suomessa pitkät perinteet. Romaniheimojen saapuessa 1400-luvun puolivälissä Eurooppaan eurooppalaiset kuvittelivat, että heillä ja juutalaisilla olisi yhteinen alkuperä. Erotukseksi katsottiin ainoastaan se, että romanien katsottiin luoneen itselleen kristittyjen vainojen pelossa uuden kielen. Tämä käsitys kumottiin vasta 1750-luvulla. 1800-luvun alkupuolen kirjallisuus romantisoi romanielämää, mutta olennainen osa 1700-luvun vainojen perintöä siirtyi 1800-luvulla tehtyyn tieteellisenä pidettyyn tutkimukseen. Kirjassa nimeltään "Geschichte der Zigeuner, ihrer Herkunft, Natur und Art" (1835) mainittiin romaneista: "Kuka olisi saattanut aavistaa näiden rääsyisten varkaiden joukkion saapuessa Saksaan, että sellaisten irtolaisten jälkeläiset eivät tulisi neljän vuosisadan kuluttua olemaan yhtään sen parempia kuin esi-isänsä." Kirjoittajan mukaan mustalaiset olivat "ihmiskunnan roskaväkeä", joka oli saapunut Eurooppaan kuin "Jumalan rangaistuksesta". Kirjoittajan mielestä keskiajan suuret ruttoepidemiat olivat romanien ja juutalaisten syytä. Hän yhdisti kummatkin etniset ryhmät toistensa kanssa ulkonäön puolesta. Hänen mukaansa molemmat olivat työtävieroksuvia, kieroja ja epärehellisiä. Romanit olivat hänelle varkaita ja juutalaiset kauppasivat varastettua tavaraa. Näiden negatiivisten stereotypioiden sitkeähenkisyyden osoittaa suomalaisten sanakirjojen tarjoama kuva. Suomalainen tietosanakirja vuodelta 1914 on tätä mieltä mustalaisista: "Elantonsa m. hankkivat kerjäämällä ja varastamalla, petollisella eläintenpuoskaroimisella ... yms. työllä... Henkiset, varsinkin taiteelliset lahjat ovat vähäiset... Tupakkaa polttavat ahkerasti sekä miehet että naiset, vieläpä lapsetkin. Puku on tavallisesti repaleinen...heidän asuntonaan on teltta,... Kiinteäasuntoiset asuvat huonoissa olkikattoisissa savimajoissa. Yleisestä poiketen Suomen m. ovat siistimpiä ja paremmin puettuja kuin muut heimolaiset." Otavan suuri tietosanakirja kertoo vielä vuonna 1962 tällaista: "Säännöllistä työtä m. yleensä karttavat."

Romanien etujärjestöt

Romanien etujärjestö on Suomen Romaniyhdistys (perustettu 1967; vuoteen 1989 Suomen mustalaisyhdistys). Valtakunnallisesti toimivia järjestöjä ovat lisäksi Romaniyhdyshenkilöiden yhdistys (perustettu 1993), Gypsies Future-Nuorten Romanien Tukiyhdistys (perustettu 1996) ja romanien monikulttuuriyhdistys Névo Roma (1999). Romaniasiain neuvottelukunta toimii sosiaali- ja terveysministeriön alaisuudessa. Opetushallituksen alla toimii taas romaniväestön koulutusyksikkö. Kristilliset lastensuojelu- ja sosiaalijärjestöt Romano Missio (Mustalaislähetys, perustettu 1906) ja Suomen Vapaa Romanilähetys (perustettu 1964) tekevät vapaaehtoistyötä romanien hyväksi.

Triviaa

Suomessa romanit ovat yleisesti tunnettu innokkaina hevosurheilun harrastajina.

Aiheesta muualla

- [http://sdfparis.free.fr/HTML/gitana1.html cultural minorities]
- [http://www.romani.fi/ Romaniasiain neuvottelukunnan www-sivut]
- [http://www.geocities.com/Paris/5121/patrin.htm www.geocities.com/Paris/5121/patrin.htm] Luokka:Kansat Luokka:Etniset ryhmät ja:ロマ

Luokka:Politiikka

Poliittisia aiheita. Luokka:Yhteiskunta zh-min-nan:Category:Chèng-tī ko:분류:정치 ja:Category:政治

Luokka:Pergamonin hallitsijat

Antiikin Pergamonin hallitsijat ja kuninkaat. Luokka:Hallitsijat

rozst�py gastronomia praca w anglii wydarzenia Stockholm hotel

:: RELATED NEWS ::

Время спутниковых навигационных систем
Спутниковые навигационные системы GPS (США) и ГЛОНАСС (Россия) функционируют в соб

История

- Сентябрь 1992 г. — Основана компания «GONZO Inc.».
- Май 1996 г. — Основана компания «Digimatio

Мифология и поверья

Чуваши �