Home About us Products Services Contact us Bookmark
:: wikimiki.org ::
Kansallinen Edistyspuolue

Kansallinen Edistyspuolue

Kansallinen Edistyspuolue toimi 1918 - 1951. Se oli aatteeltaan liberaalinen puolue.

Alku

Edistyspuolue syntyi 8.12.1918 fuusion tuloksena, jossa yhtyivät tasavaltaa kannattaneet Nuorsuomalaisen Puolueen enemmistö, Kansanpuolue ja nk. Vanhasuomalaisen Puolueen vähemmistö.

Toiminta

Eduskuntapuolueena Edistys oli 1919-27 keskisuuri (pyöreästi parikymmentä paikkaa), ja 1927-51 pieni puolue (5-11 paikkaa). Lähes koko olemassaolonsa ajan Edistyspuolue oli hallitusvastuussa, ja lukuisia kertoja pääministeripuolue. Puolueen sijanti poliittisella kartalla piti sen huomattavasti vaikutusvaltaisempana kuin mihin koko olisi oikeuttanut. Sotien välillä syrjityssä asemassa ollut vasemmisto tuki Edistyspuoluetta mieluummin kuin antoi kovan ja kansalliskiihkoisen oikeiston päästä päättämään hallituspolitiikasta. Vastaavasti aika ajoin oikeistopuolueet jättäytyivät mieluummin hallituksen ulkopuolelle kuin riskeerasivat oman puolueensa sisäiselle hajoamiselle ottamalla vastuuta ulkoparlamentaaristen nationalistivoimien torjumisesta (mm Lapuan liike). Edistyspuolueesta valittiin uusi presidentti Suomelle kaksi kertaa: K.J. Ståhlberg kaudeksi 1919 - 1925, ja Risto Ryti 1940, uudestaan 1943 (virassa 1940 - 1944). Vuoden 1925 vaaleissa ehdokkaana oli Ryti, 1931 ja 1937 Ståhlberg.

Järjestökoneisto

Edistyspuolueen paikallisyhdistyksiä oli kaikissa kaupungeissa sekä aika monessa suuressa maalaiskunnassa. Edistyspuolueen paikallisyhdistyksiä yleensä kutsuttiin edistysseuroiksi, joskin niiden virallisissa nimissä oli vaihteluja. Vuoteen 1927 saakka puolue itse oli rekisteröimätön organisaatio (jolla oli eduskuntaryhmä), ja sen paikallisyhdistykset yleensä olivat rekisteröityjä yhdistyksiä. Paikallisyhdistysten edustajat kokoontuivat lähes joka vuosi yleiseen puoluekokoukseen. Puolue siis oli rekisteröityjen yhdistysten muodostama joustavamuotoisempi verkosto. Vuonna 1927 itse puolue päätettiin rekisteröidä yhdistykseksi, ja se sai siten tiukan oikeudellisen muodon, jonka jälkeen perustetut paikallisyhdistykset pääsääntöisesti jätettiin rekisteröimättä erikseen, ne toimivat pikemminkin siis itse puolueen haarajaostoina. Edistyspuoluetta kannattavia sanomalehtiä oli alussa jopa kymmeniä, mutta vuosikymmenten kuluessa moni niistä julistautui riippumattomaksi.

Loppu

Edistyspuolue lopetti toimintansa keväällä 1951, kun suurin osa sen aktiiveista jäsenistä (etenkin lähes kaikki Pääkaupunkiseudun ulkopuoliset) olivat liittyneet helmikuun alussa perustettuun Suomen Kansanpuolueeseen, johon olivat menneet muun muassa Edistyspuolueen puheenjohtaja Heikki Kannisto ja puoluesihteeri. Vuoden 1950 ajan lienee ollut rakenteilla lähes salaliitto, jossa Itsenäisen Keskiluokan edustajat Esa Kaitilan johdolla sopivat Edistyspuolueen puoluejohdon ja palkatun puoluetoimistohenkilöstön kanssa Edistyspuolueen resurssien ja verkoston kaappaamisesta. Puolueen puheenjohtaja Kannisto halvautti Edistyspuolueen oman päätöksenteon olemalla kutsumatta puoluehallintoa kertaakaan koolle. Edistyspuolueen vähemmistö, Helsingin Edistysseuran aktiivien johdolla, perusti toukokuussa 1951 Vapaamielisten Liiton, johon ryhmittyivät muun muassa kansanedustaja Rolf B Berner, ministeri Teuvo Aura ja Suomen Pankin pääjohtaja Sakari Tuomioja. Vapaamielisten Liitto peri Edistyspuolueen paikan Liberal International -järjestön jäsenenä. Luokka:suomalaiset puolueet

1918

Tapahtumia


- 27. tammikuuta - Suomen sisällissota alkaa.
- 14. helmikuuta - Neuvosto-Venäjä siirtyi gregoriaaniseen ajanlaskuun, edellinen päivä oli 1. helmikuuta juliaanisen kalenterin mukaan
- 16. helmikuuta - Liettua julistautui itsenäiseksi Saksasta ja Venäjästä
- 24. helmikuuta - Viro julistautuu itsenäiseksi.
- 3. maaliskuuta - Ensimmäinen maailmansota: Saksan keisarikunta, Itävalta-Unkari ja Neuvosto-Venäjä solmivat Brest-Litovskin rauhan. Venäjä vetäytyy sodasta.
- 5. maaliskuuta - Venäjän pääkaupunki siirretään Petrogradista Moskovaan.
- 6. maaliskuuta - Suomen (valkoiset) ilmavoimat perustetaan. Se sai ensimmäisen koneensa ruotsalaiselta Eric von Rosenilta.
- 7. maaliskuuta - Suomi liittoutui Saksan kanssa.
- 21. maaliskuuta - Toinen Sommen taistelu alkaa länsirintamalla.
- 25. maaliskuuta - Valko-Venäjä julistautuu itsenäiseksi.
- 1. huhtikuuta - Royal Air Force perustettiin Britanniassa yhdistämällä Royal Flying Corps ja Royal Naval Air Service.
- 26. toukokuuta - Demokraattinen Georgian tasavalta perustettiin.
- 28. toukokuuta - Armenia sai itsenäisyynsä Osmanien valtakunnasta.
- 1. kesäkuuta - Ensimmäinen maailmansota: Belleaun metsän taistelu alkaa.
- heinäkuu - Venäjän sisällissota: Bolševikit pyrkivät riisumaan Tšekki-slovakilegioonan aseista.
- 1. elokuuta - Brittijoukot miehittävät Arkangelin. Komentaja käsketään tukemaan valkoisia joukkoja.
- 8. elokuuta - Amiensin taistelu, kanadalais- ja australialaisjoukot aloittavat hyökkäyksen Saksan linjoja vastaan. Kenraali Erich Ludendorff kutsuu päivää myöhemmin "Mustaksi päiväksi Saksan armeijalle".
- 30. elokuuta - SR Fanja Kaplan ampuu Leniniä. Petrogradin Tšekan päällikkö murhataan samana päivänä.
- 3. lokakuuta - Keisari nimitti Max von Badenin Saksan kansleriksi.
- 28. lokakuuta - Tšekkoslovakia sai itsenäisyyden Itävalta-Unkarista.
- 3. marraskuuta - Itävalta-Unkari solmi aselevon ympärysvaltojen kanssa.
- 6. marraskuuta - Uusi Puolan hallitus perusttiin Lublinissa.
- 8. marraskuuta - Saksan armeija veti uskollisuutensa keisarilta.
- 9. marraskuuta - Saksan keisari Wilhelm II luopui kruunusta.
- 11. marraskuuta - Saksa solmii solmi aselevon ympärysvaltojen kanssa.
- 11. marraskuuta - Itävallan keisari Kaarle I luopui kruunusta.
- 16. marraskuuta - Unkari julistautui itsenäiseksi Itävallasta.
- 18. marraskuuta - Latvia julistautui itsenäiseksi Venäjästä.
- 1. joulukuuta - Islannista tuli autonominen kuningaskunta Tanskan alaisuudessa.
- 1. joulukuuta - Transilvania liittyi Romaniaan liitettyään itseensä maaliskuussa Bessarabian ja Bukovinan.
- 1. joulukuuta - Serbien, kroaatien ja sloveenien kuningaskunta julistettiin perustetuksi (myöhemmin Jugoslavian kuningaskunta).
- 1. joulukuuta - Ruotsissa siirryttiin mies ja ääni -periaatteeseen.
- 27. joulukuuta - Poznańin suurherttuakunnan puolaiset nousevat saksalaisia vastaan liittyäkseen Puolaan.

Suomi


- 27. tammikuuta - Suomen sisällissota alkaa.
- 29. tammikuuta - Tampere punaisten hallintaan Suomen sisällissodassa.
- 31. tammikuuta - Suinulan verilöyly Kangasalla liittyen Suomen sisällissodan tapahtumiin.
- 26. maaliskuuta - Antautumistarjous punaisille Suomen sisällissodassa ennen Tampereen valtausta.
- 6. huhtikuuta - Punainen Tampere hävisi Suomen sisällissodassa ja 11 000 punakaartilaista kerättiin keskustorille.
- 29. huhtikuuta - Viipuri valkoisten hallintaan Suomen sisällissodassa.
- 1. huhtikuuta - Helsinki saatiin vallattua punaisilta Suomen sisällissodassa.
- 1. syyskuuta - Repolan kunta ilmoitti irtautuvansa Venäjästä ja liittyi Suomeen.
- 1. lokakuuta - Hyvinkään yhteiskoulu aloitti toimintansa.
- 9. joulukuuta - Kansallinen Kokoomus perustetaan Suomessa.
- Suomen kommunistinen puolue perustetaan Moskovassa.

Syntyneitä


- 15. tammikuuta - Gamal Abdal Nasser, Egyptin presidentti
- 26. tammikuuta - Nicolae Ceauşescu, Romanian diktaattori
- 26. helmikuuta - Theodore Sturgeon, scifi-kirjailija
- 5. maaliskuuta - James Tobin, ekonomisti (k. 2002)
- 11. toukokuuta - Richard Feynman, fyysikko (k. 1988)
- 14. heinäkuuta - Ingmar Bergman, elokuvaohjaaja
- 18. heinäkuuta - Nelson Mandela, Etelä-Afrikan presidentti, Nobelin rauhanpalkinnon saaja.
- 11. joulukuuta - Aleksandr Solženitsyn, kirjailija
- 25. joulukuuta - Anwar Sadat, Egyptin presidentti (k. 1981)

Kuolleita


- 3. heinäkuuta - Mehmed V, osmanien sulttaani
- 17. heinäkuuta - Keisari Nikolai II ja tsaariperhe (teloitettuna)
- 19. marraskuuta - Joseph Smith Myöhempien aikojen Pyhien Jeesuksen kristuksen kirkon perustaja ms:1918 ko:1918년 ja:1918年 simple:1918 th:พ.ศ. 2461

1951

Tapahtumia


- 1. tammikuuta - Itä-Saksan ensimmäisen viisivuotissuunnitelman alku.
- 9. tammikuuta - Yhdistyneiden kansakuntien päärakennus otettiin käyttöön New Yorkissa.
- 17. tammikuuta - Kiinalaiset ja pohjoiskorealaiset joukot valloittivat jälleen Soulin.
- 20. tammikuuta - Lumivyöryjä Alpeilla, 240 kuoli ja 45 000 jäi lumen alle Sveitsissä, Itävallassa ja Italiassa.
- 1. helmikuuta - YK:n yleiskokous tuomitsi Kiinan hyökkääjäksi Korean sodassa.
- 27. helmikuuta - Yhdysvaltain perustuslain 22. lisäys rajoitti presidentin toimikaudet kahteen.
- 14. maaliskuuta - YK:n joukot valloittivat Soulin toisen kerran Korean sodassa.
- 29. maaliskuuta - Ethel ja Julius Rosenberg tuomittiin Yhdysvalloissa vakoilun suunnittelusta. He saivat kuolemantuomiot 5. huhtikuuta.
- 18. huhtikuuta - Pariisin sopimus Euroopan hiili- ja teräsunionin perustamiseksi.
- 15. toukokuuta - Sotilasvallankaappaus Boliviassa.
- 7. heinäkuuta - Ensimmäinen väri-TV-lähetys Yhdysvalloissa.
- 10. heinäkuuta - Korean sodan aseleponeuvottelut alkoivat Kaesongissa.
- 16. heinäkuuta - Belgian Leopold III allekirjoitti kruunustaluopumisen poikansa Baudouinin eduksi.
- 20. heinäkuuta - Jordanian Abdullah I salamurhattiin Jerusalemissa.
- 18. elokuuta - Ruotsissa lopetettiin kahvin säännöstely.
- 1. syyskuuta - ANZUS-puolustusliitto Yhdysvaltain, Australian ja Uuden-Seelannin välillä.
- 8. syyskuuta - San Franciscon rauhansopimus Japanin ja 48 muun maan välillä päätti toisen maailmansodan Tyynellämerellä.
- 20. syyskuuta - NATO hyväksyi Kreikan ja Turkin jäsenikseen.
- 2. lokakuuta - Tanskassa aloitettiin ensimmäisen pohjoismaana TV-lähetykset.
- 7. lokakuuta - Malesian sisällissota ja kansannousu: kommunistikapinalliset surmasivat brittikomentaja Sir Henry Gurneyn.
- 16. lokakuuta - Pakistanin presidentti Liaquat Ali Khanin salamurha.
- 26. lokakuuta - Winston Churchill valittiin uudelleen Britannian pääministeriksi.
- 1. marraskuuta - Yhdysvaltalaisjoukot harjoittelivat ensimmäista kertaa toimintaa ydinsodassa Nevadan aavikolla.
- 11. marraskuuta - Juan Perón valittiin uudelleen Argentiinan presidentiksi.
- 5. joulukuuta - Suomen Aku Ankka -lehden ensimmäinen numero ilmestyi. Kyseessä oli näytenumero.
- 6. joulukuuta - Hätätilalaki Egyptissä kasvavien mellakoiden vuoksi.
- 24. joulukuuta - Libya sai itsenäisyyden Italialta.

Syntyneitä


- 30. tammikuuta - Phil Collins, muusikko
- 15. helmikuuta - Jane Seymour, näyttelijä
- 4. maaliskuuta - Chris Rea, muusikko
- 17. maaliskuuta - Kurt Russell, näyttelijä
- 28. maaliskuuta - Matti Pellonpää, näyttelijä
- 10. huhtikuuta - Steven Seagal, näyttelijä
- 22. huhtikuuta - Lyly Rajala, kansanedustaja (Kokoomus)
- 23. toukokuuta - Anatoli Karpov, šakin maailmanmestari
- 17. kesäkuuta - Mary McAleese, kahdeksas Irlannin presidentti
- 20. kesäkuuta - Kisu Jernström, muusikko
- 29. kesäkuuta - Don Rosa, ankkataiteilija
- 3. heinäkuuta - Jean-Claude Duvalier, "Baby Doc", Haitin diktaattori
- 19. elokuuta - John Deacon, Queenin basisti
- 20. elokuuta - Greg Bear, scifi-kirjailija
- 24. elokuuta - Orson Scott Card, scifi-kirjailija
- 2. syyskuuta - Osmo Soininvaara, kansanedustaja (Vihreä Liitto)
- 21. syyskuuta - Aslan Mashadov, Tšetšenian separatistipresidentti
- 22. syyskuuta - David Coverdale, muusikko
- 26. marraskuuta - Ilona Staller, aka Cicciolina, italialainen poliitikko ja pornotähti
- 8. joulukuuta - Eero Lankia, poliitikko (Keskusta)
- 25. joulukuuta - Kaj Stenvall, ankkataidemaalari

Kuolleita


- 28. tammikuuta - Carl Gustaf Emil Mannerheim, vapaaherra, Suomen Marsalkka ja kuudes tasavallan presidentti.
- 30. tammikuuta - Ferdinand Porsche, autoinsinööri
- 21. helmikuuta - Choudhary Rahmat Ali, pakistanilainen valtiomies (s. 1895)
- 29. huhtikuuta - Ludwig Wittgenstein, filosofi
- 20. heinäkuuta - Abdullah I, Jordanian kuningas
- 23. heinäkuuta - Philippe Pétain, ranskalainen sotilas ja poliitikko ms:1951 ko:1951년 ja:1951年 simple:1951 th:พ.ศ. 2494

Liberalismi

Liberalismi on 1700-luvun valistusaatteesta lähtöisin oleva poliittinen aatejärjestelmä. Liberalismin alkuperäistä muotoa kutsutaan klassiseksi liberalismiksi, mutta aate on myöhemmin laajentunut erillisiin suuntauksiin. Kaikki liberaalit kuitenkin kannattavat vapausoikeuksia kuten yhdistymisvapautta, laajaa sopimusvapautta ja elinkeinovapautta, sananvapautta, lehdistönvapautta ja liikkumisen vapautta, vapautta orjuudesta, pakkotyöstä ja väkivallasta, uskonnonvapautta ja yksityisomistusoikeuksia eli laajaa henkilökohtaista ja taloudellista vapautta.

Liberalismin erilaiset painotukset

Liberalismissa on kaksi pääasiallista painotusta:
- Sosiaaliliberalismin mukaan julkinen valta on mukana takaamassa mahdollisuuksien tasa-arvoa. Valtion tulee hoitaa peruspalvelut kansalaisilleen, mutta muuten sen pitää olla sekaantumatta kansalaisyhteiskunnan toimintaan ja ihmisyksilöiden elämään.
- Markkinaliberalismi kannattaa markkinoiden täydellistä vapauttamista ja tunnustaa vain negatiiviset vapaudet eli vapauden pakkovallasta ja väkivallasta. Markkinaliberalismin teesit kuuluvat myös libertarismiin, jota on kuvailtu radikaaliksi markkinaliberalismiksi tai markkinaliberalismin synonyymiksi.

Liberalismi-sanan erilaiset merkitykset

Anglosaksisessa keskustelussa, kuten Amerikassa, sana "liberalism" yhdistetään useimmiten sosiaaliliberalismiin ja näitä liberalisteja pidetään jopa usein vasemmistolaisina (heidät asetetaan tällöin vastakkain republikaanien ja muiden konservatiivien kanssa). Markkinoiden avoimuutta painottava suuntaus suljetaan tällöin useimmiten libertarismi-käsitteen alle. Suomessa sana "liberalismi" viittaa usein nimenomaan markkinaliberalismiin.

Liberalismin suppeus

Liberalismi ei oikeastaan ole kokonaisvaltainen aatejärjestelmä siinä mielessä, että se tarjoaisi vastaukset kaikkiin poliittisiin ja moraalisiin kysymyksiin. Liberalismi lähinnä pyrkii eriyttämään yksityisen ja julkisen moraalin. Liberalismin perusajatuksena on, että valtio hoitaa korkeintaan vain sitä pienintä yhteistä tehtäväjoukkoa, jonka kaikki tai lähes kaikki hyväksyvät, ja loppu jätetään ihmisten itse päätettäväksi.

Liberalismin suhde valtioon

Valtion osuus on rajattu. Rajauksen tiukkuus riippuu siitä, mitä liberalismin haaraa noudatetaan. Sosiaaliliberalismissa julkinen valta voi jossakin määrin joustavammin saada hoidettavakseen uusia tehtäviä tai joutua luopumaan joistakin tehtävistä. Minarkismin aatejärjestelmässä valtion toimivalta taas on tiukasti määritelty minimaaliseksi. Useimpien liberaalien mielestä valtiovaltaa pitää rajoittaa perustuslailla, jossa määritellään valtion toimivalta. Monien mielestä radikaaleimman liberalismin suunnan anarkokapitalismin mukaan valtiota ei pidä olla olemassa, koska esimerkiksi perustuslailla ei voida estää valtiota loukkaamasta yksilönvapautta. Yllä on kuvattu erilaisia liberaaleja näkökulmia siitä, mitä julkinen valta voi tehdä ja mistä sen tulee pidättäytyä. Libertaristit lähtevät pelkästään negatiivisista vapauksista ja negatiivisista ihmisoikeuksista; sosiaaliliberaalien mielestä mahdollisuuksien tasa-arvon turvaaminen ja järjestäminen julkisen vallan roolina on toivottavaa. Markkinaliberalismin tärkein piirre on sen vaatimus, että julkisen vallan ei pidä sekaantua talouteen ja yhteiskuntaan läheskään niin paljon hyvinvointivaltiot sekaantuvat.

Liberalismin suhde demokratiaan

Monet liberaalit suhtautuvat kriittisesti demokratiaan, koska näkevät sen uhkaavan yksilönvapautta. Demokraattisestikin tehty päätös on epäliberaali, jos se rajoittaa sitä yksilön päätösvaltaa omista asioistaan, joka hänelle liberalismin mukaan kuuluu. Liberalismin mukaan demokratian ei tule sallia loukkaavan yksilönvapautta ainakaan kovin paljon. Liberalismi ei kuitenkaan yleisimmässä mielessä ota kantaa demokratiaan, vaan suhtautuu kaikkiin valtiomuotoihin samalla tavalla eli vaatien yksilönvapautta.

Liberalismin suhde ammattiyhdistystoimintaan

Liberalismi sisältää yhdistymisvapauden, joten ammattiyhdistystoiminnan tulee liberalismin mukaan olla vapaata. Eräät uusliberaaleiksi kutsutut liberalismiin päin kallellaan olevat konservatiivit kuten Margaret Thatcher ovat kuitenkin rajoittaneet ammattiyhdistystoimintaa hieman enemmän kuin yhdistymisvapaus sallisi. Monet liberaalit haluavat poistaa ammattiliittojen etuoikeudet kuten työehtosopimusten yleissitovuuden eli oikeuden sopia muidenkin kuin ammattiliiton jäsenten ja sopimusosapuolten työehdoista vastoin työntekijän ja työnantajan tahtoa. Liberalismin mukaan vapaa eli yksityinen ammattiyhdistystoiminta sinänsä ei ole julkista väliintuloa, jota liberaalit vastustavat. Ammattiliitot kuitenkin usein etuoikeuksiensa avulla loukkaavat yksilönvapautta ja ajavat sosialistista politiikkaa, joka on liberalismin vastaista. 1900-luvun alusta lähtien jotkut sosiaaliliberaalit ovat kuitenkin kannattaneet ammattiliittojen kollektiivista sopimista.

Muita liberalismiin liittyviä termejä

Katso Uusliberalismi

Liberaali perinne yhteiskuntateorioissa

Filosofian saralla useiden varhaisten yhteiskuntateoreetikkojen voi sanoa olevan liberaaleja, tai ainakin käsitelleen asioita, joihin liberalismi perustuu. Thomas Hobbes oli ensimmäinen yhteiskuntateoreetikko, joka esitteli yhteiskuntasopimuksen periaatteen. Hobbesilaiset ideat sopimusteoriasta ovat kurantteja vielä nykyisellekin liberaalille perinteelle. Sen sijaan hobbesilaisessa yhteiskunnassa kansalaiset (liberalismin vastaisesti) luopuivat oikeuksistaan yksinvaltiaalle, kun taas John Locke, liberalismin ensimmäisiä yhteiskuntafilosofeja, määritti luonnolliset oikeudet (ihmisoikeudet), joihin ei saanut kajota. Lockelainen luonnonoikeusteoria on pohjana suurelle osalle liberalismia. 1700-luvulla liberaaleja luonnonoikeuksia julistettiin Amerikan ja Ranskan vallankumouksissa. Lockelaisen luonnonoikeuden mukaan ihmisellä katsotaan olevan määrätä omasta kehostaan, oikeus ottaa omistukseensa omistamatonta materiaa ja luovuttaa omaisuuttaan toiselle. Eräät luonnonoikeusteorian kannattajat kuten Murray Rothbard väittävät näistä perusaksioomista seuraavan yksilönvapauden mukaan lukien taloudellisen vapauden. Locken mukaan jokaisella on oikeus ottaa omaisuudekseen omistamatonta materiaa eli vallata sekoittamalla työtään materiaan, jos kenenkään muun asemaa ei niin tehden huononneta. Monet libertaarit kuten Murray Rothbard kannattavat luonnonoikeuksia. Murray Rothbard ei kuitenkaan kannata Locken varausta, että valtausoikeus olisi vain muiden asemaa huonontamatta. Rothbardin luonnonoikeusteoria on deontologinen moraaliteoria, jonka perusaksiooman mukaan ne teot ovat moraalisesti väärin, jotka loukkaavat toista ihmistä tai hänen työnsä tuloksia. Deontologisuutensa vuoksi teoria ei kuitenkaan tarkastele teon tuloksia, vaan itse tekoa. Monet libertaarit ovat muutenkin johdonmukaisemmin yksilönvapauden kannalla kuin Locke eivätkä kannata teleologista etiikkaa. Tunnettu libertaari filosofi Robert Nozick kirjassaan Anarchy, State and Utopia otti kuitenkin Lockea huomattavasti muistuttavan kannan valtausoikeuteen. Monet myöhemmät yhteiskuntateoreetikot lievensivät lähtökohtiaan, kuten John Stuart Mill, joka määritteli utilitarismin pohjaksi omalle moraalilleen. Individualististen moraaliteorioiden pohjana vaikuttaa vahvasti Immanuel Kantin ajatus, että ihmiset ovat itseisarvo sinällään, eikä heitä saa käyttää keinoina johonkin päämäärään. Kantilainen moraali lähtee siitä, että jos ihmisiä uhrataan yhteisön hyväksi, yhteisö ei kunnioita tarpeeksi heitä ihmisinä eikä pane arvoa sille, että ihmisillä on vain tämä yksi elämä. Kantilla oli myös vahva näkemys, ettei laki saanut suosia ketään, vaan ihmisten tuli olla tasavertaisia lain edessä. Tämä ei kuitenkaan koskenut köyhäinhoitoa, joten valtio pysyi pakottamaan paremmassa asemassa olevat yhteiskunnan jäsenet huolehtimaan heikompiosaisista.

Tunnettuja liberaaleja


- Lordi Acton
- Juan Bautista Alberdi
- Frédéric Bastiat
- Jeremy Bentham
- Isaiah Berlin
- John Bright
- James Buchanan
- Eugen von Böhm-Bawerk
- Camillo Cavour
- Anders Chydenius
- Richard Cobden
- Markiisi Condorcet
- Benjamin Constant
- Luigi Einaudi
- Milton Friedman
- Peter Forsskål
- Friedrich von Hayek
- Henry Hazlitt
- Patrick Henry
- John Hospers
- Wilhelm von Humboldt
- David Hume
- Francis Hutcheson
- Thomas Jefferson
- Immanuel Kant
- John Locke
- James Madison
- Bernard de Mandeville
- Harriet Martineau
- Giuseppe Mazzini
- Leo Mechelin
- Carl Menger
- James Mill
- John Stuart Mill
- Ludwig von Mises
- Charles de Montesquieu
- Robert Nozick
- José Ortega y Gasset
- Thomas Paine
- Karl Popper
- Richard Price
- Joseph Priestley
- Leonard Read
- David Ricardo
- Eugen Richter
- Risto Ryti
- Wilhelm Röpke
- Jean-Baptiste Say
- Adam Smith
- Herbert Spencer
- Anne Louise Germaine de Staël
- K. J. Ståhlberg
- William Graham Sumner
- Johan Rudolf Thorbecke
- Alexis de Tocqueville
- Voltaire, Jean-Marie Arouet
- Friedrich von Weiser

Linkkejä


- Nolanin kartta - testistruktuuri, jolla määrittyy henkilön poliittisen näkemyksen kaukaisuus klassiseen liberalismiin nähden
- [http://www.liberaalinuoret.fi/tekstit/liberalismi.shtml] Johdatus liberalismiin
- [http://www.mises.org/liberal/isec1.asp] Ludwig von Misesin Liberalism-kirja Luokka:Liberalismi Luokka:Poliittinen ideologia ja:自由主義 simple:Liberalism

Puolue

Poliittinen puolue on järjestö tai järjestökokonaisuus, jonka pääasiallisena toiminta-ajatuksena on yhteiskunnan kehittäminen jäsenten haluamaan suuntaan, joka yleensä on suunnilleen yhteinen ja samansuuntainen. Useimmat puolueet toimivat demokraattisten pelisääntöjen mukaan, eli pyrkivät vaikuttamaan yhteiskunnan kehitykseen vaaleissa valittujen edustajien kautta, ja noudattavat sisäisessä päätöksenteossaan puolueen jäsenten kesken jäsendemokratiaa. Suomessa puoluerekisteriin merkittävällä puolueella tulee olla yleisohjelma, jossa on esitettynä puolueen keskeiset periaatteet ja tavoitteet, joilla se haluaa vaikuttaa yhteiskuntaan ja poliittiseen päätöksentekoon. Puoluerekisterijärjestelmä tuli voimaan 10. tammikuuta 1969, jolloin hyväksyttiin puoluelaki. Osa puolueista on luonteeltaan kansainvälisiä, samantapaisia päämääriä ajavia puolueita on siis useissa maissa. Esimerkkeinä voitaneen mainita liberaaliset puolueet, konservatiiviset puolueet, sosialistiset puolueet, työväenpuolueet, ympäristöpuolueet, kommunistiset puolueet, uskonnolliset puolueet ja nationalistiset puolueet. Suomalaisessa puoluejärjestörakenteessa jäsenet kuuluvat puolueeseensa yleensä puolueosaston kautta. Puoluekokous on puolueen ylin päättävä elin. Puolueen henkilöjäsenten päätäntävaltaa puoluekokouksissa käyttää puolueosastossa kollektiivisesti valittu puoluekokousedustaja, siis puolueen asioista päätetään edustuksellisesti ja välillisesti, ei suoraan eikä yksilöllisesti. Suomessa on kuitenkin muutama puolue, joissa on käytössä suora henkilöjäsenyys. Joissakin maissa on voimassa yksipuoluejärjestelmä, eli yksi puolue käyttää valtaa (esim. Kiina ja Pohjois-Korea). Monissa yksipuoluemaissa kilpailevien puolueiden perustaminen on kielletty tai valtapuolueen kontrolloivat viranomaiset rajoittavat niiden toimintaa. Joissakin maissa puolueet on kokonaan kielletty.

Katso myös


- Luettelo Suomen puolueista Luokka:Politiikka Luokka:Puolueet ko:정당 ja:政党 simple:Political party

Kansanpuolue (maalaisten)

Kansanpuolue oli 1917—1918 toiminut poliittinen puolue, niin kutsuttu maalaisten kansanpuolue. Joukko porvarillisia vaikuttajia (maataloustuottaja-aktiiveja) sekä Vanhasuomalaisesta että Nuorsuomalaisesta puolueesta alkoi pitää porvarikentän mainittua kahtiajakoa turhana ja haitallisena. Näiden yhteen saamisen tarkoituksessa he pyrkivät muodostamaan uuden puolueen koko kansalle loppukesällä 1917. He saivat aikaan kolmannen puolueen ilman aiempien yhdistymistä. Heille ei liene ajoissa selvinnyt, että porvarillista kenttää jakoi yhteensovittamaton konservatismin ja liberalismin välinen ero, joka pian lisäksi manifestoitui kuningaskunta-tasavalta-valtiomuotokysymykseksi. Heille lienee näkynyt harhainen kuva Nuorsuomalaisesta puolueesta, jossa he näkivät ilmeisesti vain melko konservatiivisia perustuslaillisuus- ja nationalismitoimijoita (pääskysiä), ei hallinnon keventämistä ajavia arvoliberaaleja (varpusia). Pääasiallinen kannatus Kansanpuolueella oli porvarillisen maalaisväestön, esimerkiksi tilanomistajien, keskuudessa. Vuoden 1917 eduskuntavaaleissa Kansanpuolue sai viisi kansanedustajaa, erityisen monet näistä Mikkelin vaalipiiristä. Osa Kansanpuolueesta ryhmittyi 1918 monarkian kannattajiin, osa tasavallan. Kansanpuolue, porvarikentän yhdistäjäksi perustettu, oli siten itsekin hajalla. 8. joulukuuta 1918 Kansanpuolueen enemmistö päätti sulauttaa sen Kansalliseen Edistyspuolueeseen. Kansallisessa Edistyspuolueessa aiemmista kansanpuoluelaisista moni asemoitui 1920-luvulla edistyspuolueen konservatiiviseen siipeen (niin kutsuttu Pullisen-Viljasen linja). Edistyspuolueen muovauduttua yhä kaupunkilaisemmaksi sekä kuluttaja-asioille ja virkamiesluokalle myönteiseksi, lopulta heitä siirtyi runsas joukko Maalaisliittoon, joka oli todellisuudessa heitä aatteellisesti ja poliittisesti lähempänä. Tällöin edistyspuolue menetti leijonanosan Mikkelin vaalipiirin kannatustaan Maalaisliitolle. 1917-1918 toiminutta Kansanpuoluetta ei pidä sekoittaa 1930-luvulla toimineeseen samannimiseen puolueeseen, joka oli lähinnä pula-ajan protestiliike. Luokka:suomalaiset puolueet

Suomalainen puolue

Suomalainen puolue oli Kansallisen Kokoomuksen edeltäjä, autonomian aikainen nk. Vanhasuomalainen puolue. Ideologisena perustana sosiaalireformismi ja konservatiivisuus sekä suomenmielisyys. Tämä puolue kannatti myönnytyksiä venäläiseen hallitusvaltaan päin, mikä oli porvarillisessa kentässä vedenjakajana vanhasuomalaisten ja nuorsuomalaisten välillä. Luokka:Suomalaiset puolueet

Vasemmisto

Vasemmisto on usein vasemmisto-oikeisto vastakkainasettelussa käytetty termi kuvaamaan jonkun mielipiteen edustajaryhmää. Sen vastakohdaksi nähdään oikeisto. Vastakkainasettelu ei seuraa selkeitä ideologioita, vaan se muodostuu enimmäkseen poliittisessa järjestelmässä vasemmistoksi ja oikeistoksi nähtyjen puolueiden ottamien kantojen mukaan. Lue lisää tämän kaltaisesta luokittelusta artikkeleissa vasemmisto-oikeisto vastakkainasettelu ja oikeisto.

Esimerkkejä

Suomessa vallitseva assosaatio mieltää vasemmistolaisiksi yleensä:
- Suomen sosialidemokraattinen puolue
- Vasemmistoliitto
- Suomen Kommunistinen Puolue
- Kommunistinen työväenpuolue

Termin historiaa

Ranskan (suuren) vallankumouksen (1789-) aikana eniten muutoksia halunneet istuivat puheenjohtajasta vasemmalla. Tavan levitessä tyypillisesti parlamenteissa liberaalit istuivat vasemmalla ja konservatiivit oikealla. Sosialismin noustessa 1800-luvulla liberaalit tekivät tilaa siirtyen keskemmälle. Poliittisen vasemmiston tärkeitä hahmoja ovat olleet 1800-luvulla Karl Marx, Friedrich Engels ja 1900-luvulla Eduard Bernsteinin ajatusten muovaamaa. 1800-luvulla tärkeitä vaikuttajia olivat myös niin sanotut utopistisosialistit sekä anarkismin ja syndikalismin edustajat. Heidän hahmottelemansa kommunismi ja sosialismi ovat muovanneet yhteiskuntia modernien ajattelijoiden ja poliitikkojen johdolla. Vasemmistossa oli 1800-luvulla ja 1900-luvun alkupuolella leimaa antavaa toisaalta jako valtiososialismin ja valtiottoman sosialistien muotoihin, ja toisaalta jako vallankumouksellisiin että "revisionisteihin". Samoin suhtautuminen Neuvostoliittoon oli merkittävä vasemmiston jakaja. Nykyaikana vasemmisto jakautuu keskenään ehkä selvimmällä tavalla sen mukaan, kuinka paljon talouden liberalisointiin mennään mukaan ja missä määrin sitä taas kritisoidaan ja vastustetaan (hyvä esimerkki tästä on Saksan sosiaalidemokraattien viime aikainen jakaantuminen Schröderin ja Lafontainen leireihin). Vasemmisto katsoi 1800-luvulla edustavansa kansainvälistä työväenliikettä. Edelleen vasemmistolaisuuteen liitetään selkeästi työväen aate sekä myös selvästi oikeistolaisuutta useammin epäilevä suhtautuminen nationalismiin ja kansainvälisyyden korostaminen. Tämä on saattanut näkyä esimerkiksi konservatiivipuolueita avoimemman maahanmuuttajapolitiikan kannattamisena. Samoin tiermondialismin ("kolmasmaailmallisuus") tapaiset aatteet on usein liitetty nimenomaan vasemmistolaisuuteen. Ulkopolitiikassa vasemmistolaisuuteen on usein liitetty rauhanliike. Rauhanliikkeen politiikkaan on kuulunut suurvaltojen voimapolitiikan kritisointi, ja muutenkin sotilaallisten ratkaisujen ja varustautumisen kritisointi. Neuvostoliittoon päin kallellaan olevat vasemmistolaiset eivät usein arvostelleet Neuvostoliiton imperialismia, vaikka tuomitsivat länsimaiden imperialismin. Maltilliset vasemmistolaiset ja anarkistit olivat usein kritiikissään johdonmukaisempia. Erityisesti kritiikki USA:n ulkopolitiikkaa kohtaan on ollut pitkään leimallista vasemmistolaiselle ulkopolitiikalle. Suhtautuminen sodan ja rauhan kysymyksiin on tietysti myös jakanut vasemmistoa sen koko olemassaolon ajan, ja monet vasemmistopuolueet ovat käytännön politiikassaan tukeneet imperialismia ja muuta voimapolitiikkaa. Tästä historiallinen esimerkki on Eduard Bernsteinin pysyminen pasifistina Ensimmäisessä Maailmansodassa hänen puolueensa, Saksan Sosiaalidemokraattien, sotaa puoltavasta kannasta huolimatta. Viime aikoina suhtautuminen Kosovon sodan tapaisiin kriiseihin ovat jakaneet vasemmistoa. Vielä muutama vuosikymmen sitten jako sosialismin ja sen vastustamisen mukaan oli laajalti hallitsevaa, mutta yhteiskunnan tultua moniarvoisemmaksi puolueita on mahdotonta asettaa yhden periaatteen mukaan janalle ilman että toisistaan kovin kaukana olevat aatteet joutuisivat vierekkäin. Siksi nykyinen parlamenttien istumajärjestys on vain suuntaa-antava. Joka tapauksessa vasemmisto on usein nähty painottavan liberalisteihin ja konservatiiveihin nähden enemmän valtion aktiivista roolia talouspolitiikassa. Tämä on voimassa suhteellisen selkeänä edelleen. Suhtautuminen ekologisiin suuntauksiin on yksi vasemmistoa jakava tekijä. Jotkut vasemmistolaiset eivät tunne erityistä kiinnostusta vihreään aatteeseen. Toiset taas haluavat sisällyttää vihreyden vasemmistolaisuuteen ja puhuvat "punavihreydestä". Suomessa Vihreä liitto katsoo, että poliittiset jakolinjat eivät kulje oikeisto-vasemmisto -akselilla ja että puoluetta ei siksi voi yrittää asettaa sille. Vasemmistolaisia on siirtynyt myös Vihreään liittoon ja muihin vihreisiin liikkeisiin. Ruotsissa vihreät luetaan vasemmistoon. Suomalaisia vasemmistopuolueita ovat Kommunistinen Työväenpuolue KTP, Suomen Sosialidemokraattinen Puolue SDP, Suomen Kommunistinen Puolue SKP ja Vasemmistoliitto. Historiallisesti merkittävä vasemmistoryhmä oli Suomen Kansan Demokraattinen Liitto SKDL, joka kattoi koko vasemmiston kentän SDP:tä lukuun ottamatta. Nykyään SDP ja SDKL:n roolin perinyt Vasemmistoliitto ovat eduskuntapuolueita.

Kritiikkiä

Lue luokittelutavan kritiikkiä artikkelissa vasemmisto-oikeisto vastakkainasettelu

Katso myös


- työväenpuolueet Luokka:Poliittinen ideologia ko:좌익

Oikeisto

Oikeisto on usein vasemmisto-oikeisto vastakkainasettelussa käytetty termi kuvaamaan jonkun mielipiteen edustajaryhmää. Sen vastakohdaksi nähdään vasemmisto. Vastakkainasettelu ei seuraa selkeitä ideologioita, vaan se muodostuu enimmäkseen poliittisessa järjestelmässä vasemmistoksi ja oikeistoksi nähtyjen puolueiden ottamien kantojen mukaan. Lue lisää tämän kaltaisesta luokittelusta artikkeleissa vasemmisto-oikeisto vastakkainasettelu ja vasemmisto.

Esimerkkejä

Suomessa vallitseva assosaatio mieltää oikeistolaisiksi yleensä:
- Kokoomus
- Kristillisdemokraatit
- Ruotsalainen kansanpuolue
- Perussuomalaiset
- Liberaalit Suomalaisessa assosaatiossa lähes kaikki Yhdysvaltalaiset puolueet saatettaisiin mieltää oikeistolaisiksi, mutta Yhdysvaltalaisessa assosiaatiossa yleensä:
- Republikaanit
- Liberaalit

Termin historiaa

Perinteisen, Ranskan suuresta vallankumouksesta peräisen olevan määritelmän mukaan poliittisen kentän konservatiivinen puolisko, joka vastustaa muutosta ja suosii perinteisiä arvoja ja käsityksiä. Oikeistolaisuuteen kuuluu perinteisesti konservatiivisuus, kapitalistisen ja markkinatalouteen perustuvat talousjärjestelmän suosiminen, vahva kansallisuusaate ja maanpuolustuksen arvostus. (Mikko Uola, 1982) Nykyään oikeistolainen politiikka on monen maan politiikassa suurelta osalta irronnut aikaisemmista nationalistisista arvoista ja lipunut kohden liberaalimpaa politiikkaa, joka kannattaa kansainvälistä vapaata markkinataloutta, muttei välttämättä arvoliberalismia. Kyseistä suuntausta on Margaret Thatcherin ilmaisun mukaan kutsuttu ns. uudeksi oikeistoksi. Uutta oikeistoa Suomen politiikassa edustaa keskeisimmin Kansallinen Kokoomuspuolue. Kokoomuksen keskeisiin henkilöihin kuuluvat tätä nykyä puolueen puheenjohtaja Jyrki Katainen ja eduskuntaryhmän puheenjohtaja Ben Zyskowicz. Vapaaseen markkinatalouteen orientoituvan globalisaation uhatessa ns. keynesiläistä hyvinvointivaltiota oikeistolaiset puolueet ovat monesti olleet puolustamassa taloudellista integraatiota ja vauhdikkaampaa kaupan avaamista, jonka vaatimuksena olisi hyvinvointivaltion perusteellinen uudistaminen tai jopa lakkauttaminen. Tässä mielessä vasemmisto nähdään hyvinvointivaltion (sosiaalivaltion, holhousvaltion) puolustajana ja konservatiivisena. Monissa eurooppalaisissa oikeistopuolueissa sosiaalireformismin ja sosiaaliliberalismin vaikutus muodostaa eron eurooppalaisen ja Yhdysvaltalaisen talousmallin välille, joka hyvinvointivaltion kannattajien mielestä aiheuttaa liian suurta yhteiskunnallista ja taloudellista eriarvoisuutta. Oikeiston liberalisoituessa ja siirtyessä pois isänmaallisista arvoista, siitä on yleisesti irtautunut vanhoja arvoja edustava oikeisto, johon usein sisältyy populistisia piirteitä. Suomessa tätä suuntausta edustavat Perussuomalaiset ja Kristillisdemokraatit. Perussuomalaisten lausunnot ovat isänmaallisia ja maahanmuuttovastaisia ja heidän tunnetuin kansanedustajansa on Tony Halme.

Äärioikeisto

Äärioikeisto on monien käyttämä termi keskustelussa poliittisista ryhmistä, liikkeistä ja puolueista, joita on vaikea luokitella oikeistolaisiksi. Joskus fasismia pidetään äärioikeistolaisena, toisaalta joskus äärivasemmistolaisena. Oikeistolaisten enimmistö ei pidä fasismia oikeistoon mitenkään liittyvänä. Euroopassa äärioikeisto tyypillisesti assosioidaan muukalaisvastaisuuteen, rasismiin, nationalismiin, fasismiin, neofasismiin, natsismiin, neonatsismiin, jyrkkiin talousjärjestelmiin, uskonnollisiin ja sotilaallisiin liikkeisiin, toisaalta joskus nämä assosioidaan äärivasemmistoon.

Kritiikkiä

Lue luokittelutavan kritiikkiä artikkelissa vasemmisto-oikeisto vastakkainasettelu Luokka:Poliittinen ideologia ko:우익 ja:右翼

K.J. Ståhlberg

Kaarlo Juho Ståhlberg (ristimänimeltään Carl Johan, 28. tammikuuta 1865–22. syyskuuta 1952) oli Suomen ensimmäinen presidentti (1919 – 1925). Hän oli juristi ja julkisoikeuden tutkija sekä Nuorsuomalaisen Puolueen johtohenkilöitä - "varpusten" siiven henkinen johtaja. Ståhlberg oli Haminan kaupungin valitsema valtiopäivämies säätyvaltiopäivien porvarissäädyssä. Ståhlberg oli senaattori ja toimi niin sanotun Mechelinin senaatin kauppa- ja teollisuustoimituskunnan päällikkönä 1905-1907. Hän erosi koska ei voinut hyväksyä eduskunnan muotoilemaa, kauppa- ja teollisuustoimialan piiriin kuuluvaa jyrkkää alkoholin kieltolakia. Ståhlberg toimi eduskunnan puhemiehenä vuonna 1914. Suomen itsenäistyttyä hän oli eräs tasavaltalaisten johtohenkilöistä. Hän oli 1918 perustetun Korkeimman hallinto-oikeuden ensimmäinen presidentti. Ståhlberg vaikutti perustuslakikomitean puheenjohtajana merkittävästi Suomen uuden perustuslain (vuoden 1919 Hallitusmuoto) sisältöön. Hänet valittiin 25. heinäkuuta 1919 ensimmäiseksi Suomen tasavallan presidentiksi maltillisen oikeiston ja vasemmiston äänillä. Ståhlberg toimi presidenttinä vuosina 1919 - 1925. Ståhlberg oli 1930-luvulla liberaalista kansanpuoluetta edeltäneen Kansallisen Edistyspuolueen kansanedustajana. Ståhlberg oli liberaali. Ståhlberg oli presidenttiehdokkaana vielä vuosien 1931 ja 1937 presidentinvaaleissa. Lapuan liike kyyditti 14. lokakuuta 1930 Kaarlo Juhon vaimoineen Ester Ståhlbergin kanssa Joensuuhun saakka, koska Kaarlo Juho Ståhlberg oli esiintynyt oikeistoradikaalia toimintaa vastaan. Muilutusta vastaan nousi yleinen mielipide ja operaation suunnittelusta epäilty Suomen armeijan pääesikunnan päällikkönä toiminut kenraalimajuri Wallenius joutui eroamaan.

Linkkejä


- [http://www.presidentti.fi/fin/henkilot/ståhlberg.html Tasavallan presidentti]
- [http://haku.kansallisbiografia.fi/FMPro?-db=kbnet.fp5&-format=kb%2fkbartikkeli.htm&-lay=www&-sortfield=lajittelukentt%e4&zz=zet5rr342uu5556v&-max=2147483647&-recid=32969&-find= Kansallisbibliografia] Ståhlberg, K. J. Ståhlberg

1925

Tapahtumia


- 1. tammikuuta - Norjan pääkaupunki Kristiania nimetään Osloksi.
- 3. tammikuuta - Mussolini ilmoitti ottavansa diktaattorin oikeudet.
- 21. tammikuuta - Albania julistautui tasavallaksi, Ahmed Zogusta ensimmäinen presidentti.
- 30. tammikuuta - Turkin hallitus karkoitti Konstantinopolin patriarkan Istanbulista.
- 4. maaliskuuta - Calvin Coolidge vannoo virkavalansa Yhdysvaltain presidenttinä, puhe lähetetään ensimmäistä kertaa radiossa.
- 13. maaliskuuta - Scopesin oikeudenkäynti: Tennesseessa kielletään evoluution opetus.
- 18. maaliskuuta - Tornado surmasi 698 Missourissa, Illinoisissa ja Indianassa, Yhdysvalloissa.
- 25. huhtikuuta - Paul von Hindenburg valitaan Saksan valtakunnanpresidentiksi.
- 28. huhtikuuta - Winston Churchill ilmoitti Britannian palaavan kultakantaan.
- 1. toukokuuta - Kyproksesta tuli Britannian kruununsiirtomaa.
- 18. heinäkuuta - Adolf Hitler julkaisee Mein Kampfin.
- 21. heinäkuuta - Lukio-opettaja John T. Scopes tuomitaan evoluution opetuksen kieltävän lain perusteella 100 $ sakkoihin.
- 29. heinäkuuta - Werner Heisenbergin julkaisusta Über quantentheoretische Umdeutung kinetischer und mechanischer Beziehungen alkaa nykyaikainen kvanttimekaniikka.
- 4. lokakuuta - Suomalainen torpedovene S2 uppoaa myrskyssä Pohjanlahdella, kaikki 56 merimiestä saavat surmansa.
- 12. joulukuuta - Iranin parlamentti siirtää šaahinaseman Reza Khanille Pahlavin dynastiasta.

Muuta


- Siilinjärvi muodostetaan.
- Lontoon ensimmäiset kaksikerrosbussit liikenteeseen
- Espanjan ja Ranskan siirtomaajoukot tekivät maihinnousun Alhucemasissa Rif-sodassa.

Syntyneitä


- 6. tammikuuta - John De Lorean, autotehtailija
- 4. tammikuuta - Veikko Hakulinen, kolminkertainen maastohiihdon olympiavoittaja ja maailmanmestari
- 26. tammikuuta - Paul Newman, näyttelijä
- 8. helmikuuta - Jack Lemmon, yhdysvaltalainen näyttelijä († 2001)
- 20. helmikuuta - Robert Altman, ohjaaja
- 21. helmikuuta - Sam Peckinpah, ohjaaja († 1984)
- 19. toukokuuta - Pol Pot († 1998)
- 19. toukokuuta - Malcolm X, aktivisti († 1965)
- 18. elokuuta - Brian Aldiss, scifi-kirjailija
- 8. syyskuuta - Peter Sellers, näyttelijä († 1980)
- 28. syyskuuta - Seymour Cray, tietokonesuunnitelija († 1996)
- 13. lokakuuta - Margaret Thatcher, UK:n pääministeri (1979–1990)
- 16. lokakuuta - Angela Lansbury, englantilaissyntyinen näyttelijä
- 20. marraskuuta - Robert F. Kennedy
- 5. joulukuuta - Anastasio Somoza Debayle, Nigaraguan presidentti 1967–1972 ja 1974–1997 († 1980)
- 8. joulukuuta - Sammy Davis Jr., yhdysvaltalainen viihdyttäjä († 1990)
- 25. joulukuuta - Carlos Castaneda, kirjailija

Kuolleita


- 3. helmikuuta - Oliver Heaviside, matemaatikko
- 7. toukokuuta - Teuvo Pakkala, kirjailija
- 12. maaliskuuta - Sun Yat-sen, Kiinan tasavallan ensimmäinen presidentti
- 30. maaliskuuta - Rudolf Steiner, antroposofian kehittäjä
- 25. elokuuta - Franz Conrad von Hötzendorf, Itävalta-Unkarin ylipäällikkö ensimmäisessä maailmansodassa. (s. 1852)
- 16. syyskuuta - Aleksandr Friedman, kosmologi ja fyysikko

Nobelin palkinnot


- Fysiikka: James Franck, Gustav Ludwig Hertz
- Kemia: Richard Adolf Zsigmondy
- Lääketiede: ei jaettu
- Kirjallisuus: George Bernard Shaw
- Rauha: Sir Austen Chamberlain, Charles Gates Dawes ms:1925 ko:1925년 ja:1925年 simple:1925 th:พ.ศ. 2468

Risto Ryti

]] Risto Heikki Ryti (s. 3. helmikuuta 1889, Huittinen, k. 25. lokakuuta 1956 Helsinki) oli Kansallisen Edistyspuolueen poliitikko, talvisodan pääministeri ja 5. Suomen presidentti toisen maailmansodan aikana 1940–1944. Hän oli myös kansanedustaja, Suomen Pankin pääjohtaja (1924–1939 ja 1944–1945) sekä kahdesti valtiovarainministeri. Ryti oli koulutukseltaan lakimies.

Poliittinen ura

Ryti oli etenkin kansalaissodan jälkeen aatteiltaan erittäin vahvasti valkoinen ja vastusti sekä neuvostososialismia että Saksassa nousussa ollutta kansallissosialismia. Ryti oli poliittiselta kannaltaan nuorsuomalainen, sittemmin edistyspuoluelainen sekä myös katsomukseltaan anglofiili. Hänelle myönnettiin 1934 Victorian ritarikunnan komentajamerkki (Royal Knight Commander of the Victorian Order, KCVO) suurista ansioistaan suomalais-englantilaisten suhteiden hyväksi. Hän oli ollut todistamassa Mommilan veritekoja 1917, kun venäläiset matruusit surmasivat Alfred Kordelinin. Tammikuusta 1924 tultuaan Suomen pankin johtajaksi valtiovarainministerinä Kyösti Kallion hallituksessa ollut Ryti kannatti Bertil Ohlinin 1923 esittämiä ajatuksia ja tähtäsi nopeasti markan arvon vakauttamiseen. Kovan markan politiikka johti siihen, että Ryti piti kiinni kultakantaa tarkoittavasta puntasidoksesta niin pitkään, että reaalikorko Suomessa nousi ja lama syveni aiheuttaen pakkohuutokauppoja, pulaliikkeitä ja oikeistoradikalismia. Vuonna 1929 alkaneen kansainvälisen laman vuoksi Suomi luopui vasta 1931 puntasidoksesta. Punta oli tuolloin nykyistä dollaria vastaava maailmankaupan varantovaluutta, mikä piti puntaa kultakannassa. Rytin talouspolitiikka oli erittäin liberaalia. Hän uskoi Anders Chydeniuksen ajatuksiin ja piti kaikenlaista valtion puuttumista talouselämään pahana ja haitallisena. Hänen yleinen sosialisminvastaisuutensa ja samaan aikaan Neuvostoliitossa ja Saksassa nähdyt ääriesimerkit vaikuttivat varmasti myös hänen talouspoliittisten periaatteidensa syntyyn. Ryti toimi talvisodan ajan pääministerinä ja joutui presidentti Kyösti Kallion toistuvan sairastelun takia hoitamaan enenevässä määrin myös presidentin tehtäviä. Vastentahtoisesti muiden johtavien poliitikkojen, lähinnä Paasikiven toivomuksesta Ryti ryhtyi presidentiksi Kyösti Kallion kuoltua Helsingin rautatieasemalla ollessaan lähdössä kotiinsa Nivalaan. Presidentiksi hän tuli 19. joulukuuta 1940. Jatkosodan lopussa kesäkuussa 1944 Saksan ulkoministeri Joachim von Ribbentrop tarjosi sotilaallisesti ahtaalla olevalle Suomelle liittosopimusta, joka takaisi Saksan toimitukset Suomeen, mutta sitoisi Suomen Saksaan poliittisesti ja sotilaallisesti. Saksan häviö oli tuolloin jo varma, eikä Ryti halunnut tehdä poliittista itsemurhaa, vaan olisi halunnut viedä sopimuksen eduskuntaan. Marsalkka Mannerheim ja pääministeri Edwin Linkomies painostivat kuitenkin Rytin allekirjoittamaan tämän ns. Ribbentrop-sopimuksen omissa nimissään, minkä Ryti tekikin hyvin tietäen sen seuraamukset itselleen. Suomalaisen näkemyksen mukaan Ribbentrop-sopimus ei ollut valtiosopimus eikä sopimus vaan tasavallan presidentti Rytin kirjoittama yksityiskirje, vakuutus siitä, ettei hänen ollessaan presidenttinä Suomi tee erillisrauhaa Saksasta riippumatta. Kun Ryti sitten 4. elokuuta erosi teknisesti terveydentilaansa vedoten (oli tällöin kuitenkin ilmeisesti täysin terve), uudeksi presidentiksi valittu Mannerheim katsoi Rytin tekemän sopimuksen olevan pätemätön ja solmi aselevon Neuvostoliiton kanssa. Rytiä vastaan nostettiin liittoutuneiden Valvontakomission vaatimuksesta myös perustuslain vastainen (sen mukaan ketään ei voi tuomita rikoksesta taannehtivasti eli teosta, joka ei ollut lain mukaan rikos tekohetkellä) sotasyyllisyyssyyte. Hannu Rautkallion ja Lasse Lehtisen uuden tutkimuksen mukaan Urho Kekkosella oli suuri rooli sotasyyllisyyslain laatimisessa. Samalla perusteella tuomittiin myös muita sotasyyllisiksi. Pääasiassa Paasikiven ja Kekkosen vaikutuksesta käyty sotasyyllisyysoikeus säätytalolla aiheutti senkin, että Suomi oli itse tuominnut syytetyt sotasyyllisiksi ennen kuin liittoutuneet olisivat ehtineet esittää vaatimuksia ulkomaisesta oikeudenkäynnistä. Suuret sotarikosoikeudenkäynnit käytiin Nürnbergissä vasta 1946. Oikeudenkäynnissä Ryti tuomittiin 10 vuodeksi kuritushuoneeseen. Oma sotasyyllisyysoikeudenkäynti saattoi pelastaa tuomitut kovemmilta liittoutuneiden langettamilta rangaistuksilta, mutta toisten näkemysten mukaan kyse oli lähinnä vain kotimaisesta politiikasta. Tuomiokäytännöstä ei ollut merkittäviä toista maailmansotaa koskevia kansainvälisiä ennakkotapauksia sotasyyllisyysoikeutta Suomessa käytäessä. Tuomiostaan Risto Ryti joutui lopulta kärsimään vankilassa reilut kolme vuotta, kunnes Paasikivi armahti hänet. Aika ajoin Suomessa keskustellaan sotasyyllisten kunnianpalautuksesta. Usein sanotaan, ettei heidän kunniaansa tarvitse palauttaa, koska he eivät ole sitä suomalaisen tavallisen kansan keskuudessa koskaan menettäneetkään. Tällä väittämällä vältetään se, että historiankirjoituksen ja käsityksen eläessä ajan mukana ei ole välttämätöntä uusia taannehtivasti oikeuden päätöksiä. Sotasyyllisiksi tuomituista Väinö Tanner pysyi OTK:n johdossa ja palasi vielä toiseen kertaan SDP:n puheenjohtajaksi.

Rytin hallitukset


- Rytin ensimmäinen hallitus: 1. joulukuuta 1939–27. maaliskuuta 1940 (118 päivää)
- Rytin toinen hallitus: 27. maaliskuuta 1940–19. joulukuuta 1940 (268 päivää)

Tiesitkö että...

Risto Ryti on Suomen presidenteistä ainoa, joka ei ole ollut päivääkään puolustusvoimien ylipäällikkö. Ylipäällikkyys oli annettu marsalkka Mannerheimille talvisodan alkaessa 1939 ja se pysyi hänellä vuoteen 1946 asti.
- Sukunimi "Ryti" taipuu myös ilman astevaihtelua, siis Ryti : Rytin. Valtioneuvosto, Kansallisbiografia ja Yleisradio noudattavat tätä oikeinkirjoitusta. Järviruokoa tarkoittava "ryti" taipuu ryti : rydin (5
- F). Nimien kohdalla käytäntö perustuu yleensä suvun omaan näkemykseen.
- Länsisuomalaiset talousmiehet Ryti, Tanner ja Paasikivi pitivät karjalaisten asuttamista muualle Suomeen kansantaloudellisesti niin kalliina, että kannattivat siirtoväelle mahdollisuutta jäädä kotiseuduilleen Neuvostoliitolle luovutettavalle alueelle muuttamisen sijasta.

Katso myös


- Ylen Suuret suomalaiset -ohjelmassa suomalaiset saivat äänestää suurinta suomalaista. Risto Ryti sijoittui äänestyksessä toiseksi.

Linkki


- [http://www.presidentti.fi/fin/henkilot/ryti.html Tasavallan presidentin Risto Ryti -sivut]
- [http://haku.kansallisbiografia.fi/FMPro?-db=kbnet.fp5&-format=kb%2fkbartikkeli.htm&-lay=www&-sortfield=lajittelukentt%e4&zz=zet5rr342uu5556v&-max=2147483647&-recid=32972&-find= Kansallisbibliografia] Luokka:Suomi 1939-1945 Ryti Ryti ja:リスト・リュティ

1943

Tapahtumia


- 11. tammikuuta - Yhdysvallat ja Britannia luopuvat aluevaatimuksistaan Kiinassa.
- 14. tammikuuta - Yhdysvaltain presidentti Franklin Delano Roosevelt matkusti ensimmäisenä USA:n presidenttinä lentokoneella. Hän tapasi Winston Churchillin Casablancassa, Marokossa.
- 18. tammikuuta - Neuvostoliitto ilmoitti päättäneensä Leningradin saarron.
- 18. tammikuuta - Varsovan ghetton kansannousu alkoi.
- 23. tammikuuta - Britit valloittivat Tripolin Pohjois-Afrikassa.
- 27. tammikuuta - Yhdysvaltain ensimmäinen omin voimin suoritettu ilmahyökkäys Saksaan, 50 konetta pommitti Wilhelmshavenia.
- 1. helmikuuta - Natsit nimittivät Vidkun Quislingin Norjan päämieheksi.
- 2. helmikuuta - Stalingradin taistelu päättyi Saksan 6. armeijan antautumiseen.
- 9. helmikuuta - Yhdysvallat ilmoitti Guadalcanalin valloitetuksi kuusikuukautisen taistelun jälkeen.
- 14. helmikuuta - Neuvostoliitto vapautti Rostovin.
- 16. helmikuuta - Neuvostoliiton talvioffensiivi valloitti jälleen Harkovan.
- 19. helmikuuta - Kasserinen solan taistelu - Rommelin Afrika Korps käynnisti vastahyökkäyksen yhdysvaltalaisjoukkoja vastaan Tunisiassa, Yhdysvaltain ensimmäinen merkittävä häviö.
- 28. helmikuuta - Operaatio Gunnerside: Norjan vastarinta hyökkäsi raskasvesitehdasta vastaan Vemorkissa.
- 1. maaliskuuta - Heinz Guderian nimitettiin panssarijoukkojen tarkastajaksi.
- 2. maaliskuuta - Bismarckin meren taistelu: Yhdysvaltain ja Australian ilmavoimat tuhosivat japanilaisten täydennyssaattueen, japani menetti kaikki kahdeksan kuljetusalusta, neljä hävittäjää ja 2890 miestä.
- 26. maaliskuuta -Komandorskisaarten taistelu: Yhdysvaltain laivasto havaitsi Japanin täydennyskuljetuksen Aleutteihin kuuluvalle Kiskan saarelle.
- 22. huhtikuuta - Albert Hofmann havaitsi LSD:n hallunogeeniset ominaisuudet.
- 11. toukokuuta - Yhdysvallat hyökkäsi Attulle Aleuteilla karkoittaakseen sitä miehittävät japanilaiset.
- 13. toukokuuta - Saksalaiset ja italialaiset joukot antautuivat Pohjois-Afrikassa.
- 16. toukokuuta - Operaatio Chastise: RAF:n Dam Bustersien hyökkäys saksalaisia Moehnen, Sorpen ja Ederin patoja vastaan Ruhrin alueella.
- 4. kesäkuuta - Sotilasvallankaapaus Argentiinassa, Ramon Castillo syöstiin vallasta.
- 5. heinäkuuta - Kurskin taistelu alkoi kello 04:40.
- 10. heinäkuuta - Liittoutuneiden maihinnousu Sisiliassa alkoi.
- 12. heinäkuuta - Kurskin taistelun suurin panssaritaistelu 1500 panssarivaunun kesken, Neuvostoliitto menetti 322 vaunua, saksalaiset vähemmän.
- 15. heinäkuuta - Kurskin taistelun vastahyökkäys käynnistyy Neuvostoliiton keskisellä rintamalla.
- 19. heinäkuuta - Roomaa pommitettiin ensimmäisen kerran sodassa.
- 24. heinäkuuta - Operaatio Gomorrah: britit ja kanadalaiset pommittavat Hampuria öisin, amerikkalaiset päivisin. Marraskuuhun mennessä yli 50 000 kuollutta ja 280 000 rakennusta tuhoutuu.
- 25. heinäkuuta - Italian Gran Consiglio del Fascismon vedettyä tukensa Mussolinilta, hänet pidätettiin ja kenraali Pietro Badoglio asetettiin maan johtoon. Maahan poikkeustila ja neuvottelut liittoutuneiden kanssa aloitettiin.
- 27. heinäkuuta - Josif Stalin antoi käskyn numero 227 vastauksena saksalaisten etenemiseen, käsky määräsi ilman lupaa vetäytyneet tai paikkansa jättäneet teloitettaviksi.
- 27. heinäkuuta - Hampurin pommitus vähän ennen puoltayötä aiheutti tulimyrskyn, joka surmasi 40 000 ja poltti 21 km² kaupungin keskustasta.
- 11. elokuuta - Neuvostoliiton joukot saavuttivat jälleen Harkovan.
- 17. elokuuta - USA:n 7. armeija kenraali George S. Pattonin komentamana saapui Messinaan, brittien 8. armeija kenttämarsalkka Bernard L. Montgomeryn komentamana muutama tunti myöhemmin. Koko Sisilia oli näin liittoutuneiden hallussa.
- 29. elokuuta - Saksalaiset hajottivat Tanskan hallituksen sen kieltäydyttyä rikkomasta lakkoja ja tyytymättömyyttä miehitysvaltaa vastaan.
- 3. syyskuuta - Liittoutuneet nousevat maihin Italian mantereelle Montgomeryn johdolla.
- 8. syyskuuta - Kenraali Dwight D. Eisenhower ilmoitti Italian antautumisesta.
- 23. syyskuuta - Repubblica Sociale Italiana (Salòn tasavalta) perustettiin Pohjois-Italiaan, johtajanaan saksalaisten kommandojen vapauttama Benito Mussolini.
- 13. lokakuuta - Italian uusi hallitus liittyi liittoutuneisiin ja julisti sodan Saksalle.
- 22. lokakuuta - RAF pommittaa Kasselia.
- 1. marraskuuta - Operaatio Goodtime: Yhdysvaltain merijalkaväki nousi maihin Bougainvillessä Salomonsaarilla.
- 15. marraskuuta - Heinrich Himmler määräsi romanit asetettavaksi samalle tasolle kuin juutalaiset ja vietäviksi keskitysleireille.
- 16. marraskuuta - 160 USAAFin pommittajaa iski vesivoimalaitokseen ja raskasvesitehtaalle Norjan Vemorkissa.
- 18. marraskuuta - 440 RAFin pommittajaa iski Berliiniin, aihettaen vain vähäistä tuhoa ja surmaten 131. RAF menetti yhdeksän konetta.
- 20. marraskuuta - Yhdysvaltain merijalkaväki nousi maihin Kiribatilla Tarawan ja Makinin atolleilla.
- 22. marraskuuta - Presidentti Franklin D. Roosevelt, pääministeri Winston Churchill ja Kiinan tasavallan johtaja Chiang Kai-Shek tapasivat Kairossa.
- 22. marraskuuta - Libanon sai itsenäisyyden Ranskasta.
- 28. marraskuuta - Teheranin konferenssi: Roosevelt, Churchill ja Stalin tapasivat Teheranissa neuvotellakseen sotastrategiasta ja sopivat kesäkuun 1944 maihinnoususta Eurooppaan.
- 4. joulukuuta - Jugoslaviassa vastarintajohtaja Tito julisti väliaikaisen Jugoslavian demokraattisen hallituksen perustetuksi.
- 24. joulukuuta - Kenraali Dwight D. Eisenhower nimitettiin liittoutuneiden ylipäälliköksi.

Syntyneitä


- 19. tammikuuta - Janis Joplin, jazzmuusikko
- 24. tammikuuta - Sharon Tate, näyttelijä
- 20. helmikuuta - Mike Leigh, elokuvaohjaaja
- 22. helmikuuta - Horst Köhler, Saksan liittopresidentti
- 24. helmikuuta - George Harrison, muusikko (The Beatles)
- 9. maaliskuuta - Bobby Fischer, šakinpelaaja
- 15. maaliskuuta - David Cronenberg, ohjaaja
- 19. maaliskuuta - Mario Monti, aka "Super Mario"
- 29. maaliskuuta - John Major, Britannian pääministeri
- 31. maaliskuuta - Christopher Walken, näyttelijä
- 16. huhtikuuta - Erkki Liikanen, muusikko
- 14. toukokuuta - Ólafur Ragnar Grímsson, Islannin presidentti
- 17. kesäkuuta - Barry Manilow, muusikko
- 26. heinäkuuta - Mick Jagger, muusikko (The Rolling Stones)
- 11. elokuuta - Pervez Musharraf, pakistanilainen kenraali ja presidentti
- 17. elokuuta - Robert De Niro, näyttelijä
- 23. syyskuuta - Julio Iglesias, muusikko
- 29. syyskuuta - Lech Wałęsa, Puolan presidentti
- 11. joulukuuta - John Kerry, yhdysvaltalaispolitiikko
- 24. joulukuuta - Tarja Halonen, Suomen presidentti Luokka:1943

Kuolleita


- 7. tammikuuta - Nikola Tesla, keksijä
- 14. helmikuuta - David Hilbert, matemaatikko
- 28. maaliskuuta - Sergei Rachmaninov, säveltäjä ja pianisti
- 18. huhtikuuta - Isoroku Yamamoto, japanilainen amiraali
- 24. elokuuta - Simone Weil, ranskalainen filosofi
- 28. elokuuta - Boris III, Bulgarian tsaari
- 30. syyskuuta - Maria Jotuni, kirjailija

Nobelin palkinnot


- Fysiikka - Otto Stern
- Kemia - George de Hevesy
- Lääketiede -
- Kirjallisuus - ei jaettu
- Rauha - ei jaettu ms:1943 ko:1943년 ja:1943年 simple:1943 th:พ.ศ. 2486

1940

Tapahtumia


- 12. tammikuuta – Neuvostoilmavoimat pommitti Lounais-Suomea yli 400 koneella.
- 3. maaliskuuta – Pommi tuhosi Ruotsissa kommunistien Norrskensflamman-lehden toimiston, viisi kuoli.
- 12. maaliskuuta – Neuvostoliitto ja Suomi allekirjoittivat Moskovan rauhan.
- 13. maaliskuuta – Talvisota päättyi.
- 18. maaliskuuta – Adolf Hitler ja Benito Mussolini tapasivat Brennerin solassa Alpeilla ja sopivat liitosta Ranskaa ja Britanniaa vastaan.
- 9. huhtikuuta – Operaatio Weserübung: Saksa hyökkäsi Tanskaan ja Norjaan.
- 9. toukokuuta – Saksalainen sukellusvene U-9 upotti ranskalaisen sukellusvene Dorisin lähellä Den Helderiä.
- 10. toukokuuta – Saksa hyökkäsi Belgiaan, Alankomaihin ja Luxembourgiin.
- 13. toukokuuta – Saksan armeija ylitti Maas-joen Ranskaan.
- 14. toukokuuta – Luftwaffe pommitti Rotterdamia.
- 14. toukokuuta – Alankomaat antautui Saksalle.
- 15. toukokuuta – Amsterdam miehitettiin. – Ensimmäinen McDonald's avataan San Bernardinossa, Kaliforniassa.
- 17. toukokuuta – Bryssel miehitettiin.
- 20. toukokuuta – Ensimmäiset vangit saapuivat Auschwitzin keskitysleirille.
- 25. toukokuuta – Dunkirkin taistelu alkoi.
- 26. toukokuuta – Ranska ja Britannia aloittivat Dunkirkin evakuoinnin.
- 28. toukokuuta – Belgia antautui Saksalle.
- 4. kesäkuuta – Dunkirkin evakuointi päättyi, 300 000 miestä laivattiin Iso-Britanniaan.
- 10. kesäkuuta – Italia julisti sodan Ranskalle ja Britannialle.
- 10. kesäkuuta – Erwin Rommelin joukot saavuttivat Englannin kanaalin.
- 10. kesäkuuta – Kanada julisti sodan Italialle.
- 10. kesäkuuta – Norja antautui Saksalle.
- 14. kesäkuuta – Pariisi miehitettiin.
- 14. kesäkuuta – Presidentti Franklin D. Roosevelt allekirjoitti lain Yhdysvaltain laivaston tonniston kasvattamiseksi yksitoista prosenttia.
- 17. kesäkuuta – Neuvostoliitto miehitti Baltian maat.
- 17. kesäkuuta – Liittoutuneet alkavat evakuoida Ranskaa Saksan miehitettyä suurimman osan maasta.
- 22. kesäkuuta – Ranska antautui.
- 23. kesäkuuta – Adolf Hitler saapui vierailulle Pariisiin.
- 28. kesäkuuta – Neuvostoliitto miehitti Romanian Bessarabian.
- 10. heinäkuuta – Vichyn Ranskan hallitus koottiin.
- 21. heinäkuuta – Viro, Latvia ja Liettua julistettiin neuvostotasavalloiksi.
- 3. elokuuta – Liettua liittyi Neuvostoliittoon.
- 5. elokuuta – Latvia liittyi Neuvostoliittoon.
- 6. elokuuta – Viro liittyi Neuvostoliittoon.
- 20. elokuuta – Ramón Mercader murhasi entisen neuvostovallankumouksellisen Lev Trotskin Méxicossa. Troski kuoli seuraavana päivänä.
- 7. syyskuuta – Craiovan sopimus: Romania menetti Dobrogean Bulgarialle.
- 7. syyskuuta – Luftwaffe aloitti Lontoon pommitukset. Strategisia pommituksia seuraa 57 yönä.
- 15. lokakuuta – Charlie Chaplinin elokuvan Diktaattori ensiesitys.
- 28. lokakuuta – Italia hyökkäsi Kreikkaan.
- 5. marraskuuta – Franklin D. Roosevelt valittiin ensimmäisenä Yhdysvaltain presidenttinä kolmannelle kaudelle.
- 11. marraskuuta – Britannian laivasto aloittaa ensimmäisen hyökkäyksen lentotukialuksilta Italian laivastoa vastaan Tarantossa.
- 11. marraskuuta – Saksalainen apuristeilijä Atlantis kaappasi huippusalaisen brittien postilähetyksen rahtilaiva Automedonilta Sumatran luoteispuolella ja lähetti sen Japaniin.
- 14. marraskuuta – Luftwaffe tuhosi Coventryn 500 pommikoneella. 60 000 kaupungin 75 000 rakennuksesta tuhoutui, 568 kuoli.
- 16. marraskuuta – Royal Air Force pommittaa kostoiskuna Hampuria.
- 20. marraskuuta – Unkari, Romania ja Slovakia liittyivät akselivaltoihin.
- 27. marraskuuta – Romanian kenraali Ion Antonescun rautakaarti pidättää ja teloittaa yli 60 entisen kuninkaan, Carol II:n, luottomiestä.
- 19. joulukuuta – Suomessa on viisi presidenttiä elossa 5 tuntia: Risto Ryti (istuva), Kyösti Kallio (väistyvä), P. E. Svinhufvud, L. K. Relander, K. J. Ståhlberg (entiset).
- Veikkaus Oy aloittaa toimintansa Oy Tippaustoimisto Ab nimellä. Ensimmäisenä pelinä alkaa vakioveikkaus.

Syntyneitä


- 5. helmikuuta – H.R. Giger, taiteilija
- 10. maaliskuuta - Chuck Norris, näyttelijä
- 25. huhtikuuta – Al Pacino, näyttelijä
- 1. kesäkuuta – René Auberjonois, näyttelijä
- 7. heinäkuuta – Ringo Starr, The Beatlesin rumpali
- 13. heinäkuuta – Patrick Stewart, näyttelijä
- 28. elokuuta – Ulla-Maija "Uma" Aaltonen, toimittaja, kirjailija.
- 23. lokakuuta – Pelé alias Edson Arantes do Nascimento, brasilialainen jalkapalloilija.
- 9. lokakuuta – John Lennon, laulaja, (The Beatles) († 1980)
- 12. lokakuuta - Esko Salminen, näyttelijä
- 14. lokakuuta – Cliff Richard, laulaja
- 27. marraskuuta – Bruce Lee († 1973)
- 21. joulukuuta – Arvi Lind, televisiotoimittaja ja uutistenlukija (eläkkeellä)
- 21. joulukuuta – Frank Zappa († 1993)

Kuolleita


- 16. maaliskuuta – Selma Lagerlöf, kirjailija
- 14. toukokuuta – Emma Goldman, anarkisti
- 28. toukokuuta – Friedrich Karl von Hessen (s. 1868)
- 29. kesäkuuta - Paul Klee, taidemaalari (s. 1879)
- 21. elokuuta – Lev Trotski, (s. 1879)
- 4. marraskuuta – Manuel Azaña, Espanjan toisen tasavallan presidentti
- 9. marraskuuta – Neville Chamberlain, UK:n pääministeri
- 19. joulukuuta – Kyösti Kallio, Suomen presidentti ms:1940 ko:1940년 ja:1940年 simple:1940 th:พ.ศ. 2483

1944

Tapahtumia

Tammikuu


- 2. tammikuuta - Berliinin suurpommitus.
- 4. tammikuuta - Taistelu Monte Cassinosta alkoi.
- 22. tammikuuta - Liittoutuneiden operaatio Shingle, maihinnousu Anzioon Italiassa alkoi.
- 27. tammikuuta - Saksalaisjoukot karkoitettiin Leningradin läheltä.
- 30. tammikuuta - Yhdysvaltain merijalkaväki nousi maihin Majurolle Marshallsaarilla.

Helmikuu


- 6.-7. helmikuuta Helsingin suurpommitusten ensimmäinen pommitusyö 6.-7.2
- 29. helmikuuta - Operaatio Brewer: Kenraali Douglas MacArthurin johtamat joukot nousevat maihin Amiraliteettisaarilla.

Maaliskuu


- 18. maaliskuuta - Operaatio Margarethe: Saksalaiset miehittävä Unkarin. Maahan asetettiin saksalaismielinen Döme Sztójayn hallitus.

Huhtikuu

Toukokuu


- 18. toukokuuta - Saksalaiset vetäytyvät Monte Cassinosta ja liittoutuneet valtaavat sen 20 000 henkeä vaatineiden taistelujen jälkeen.

Kesäkuu


- 4. kesäkuuta - USA:n laivasto kaappasi saksalaisen U-505:n. Tämä oli ensimmäinen kerta sitten 1800-luvun kun Yhdysvaltain laivasto on s