:: wikimiki.org ::

Kansan Vapautusarmeija

Kansan vapautusarmeija

Kansan vapautusarmeija tai Kiinan kansanarmeija (kiinaksi: 人民解放軍 [Rénmín Jĭefàng Jūn]) on Kiinan kansantasavallan armeija, johon kuuluvat maa-, meri- ja ilmavoimat, mukaan lukien ydinasejoukot. Sen 2,8 miljoonaa sotilasta tekevät siitä maailman suurimman armeijan. Kansanarmeija perustettiin 1. elokuuta 1927 Kiinan kommunistisen puolueen sotilassiiveksi, aluksi nimellä Puna-armeija.

Hallinto

Kiinan kansantasavallan hallinnon sisällä kansanarmeija ylläpitää puoli-itsenäistä asemaa. Se ei ole vastuussa Kiinan valtioneuvostolle, vaan ennemmin kahdelle keskussotilaskomissiolle, joista toinen kuuluu valtiolle ja toinen puolueelle. Periaatteessa komissiot eivät ole ristiriidassa keskenään, sillä jäsenet ovat miltei samat. Komentoketju komissioiden yläpuolella voi olla epäselvä. Puolueen KSK on kommunistipuolueen pääsihteerin alaisuudessa, kun taas vastaavasti valtion KSK toimii Kiinan kansankongressin alaisuudessa, jolla käytännössä on hyvin vähän valtaa KSK:ssa. Ylipäätään tämä epäselvyys kansanarmeijan johdossa voi aiheuttaa sekaannusta kriisiaikoina, kuten Kulttuurivallankumouksen ja vuoden 1989 Tiananmenin aukion mielenosoitusten aikana. Jälkimmäisessä tapauksessa armeijalle annettiin ristiriitaisia käskyjä puolueen pääsihteerin Zhao Ziyangin ja valtion KSK:n puheenjohtajan Deng Xiaopingin toimesta. Yleisenä tapana on että keskussotilaskomission puheenjohtaja ja varapuheenjohtaja ovat kommunistipuolueen siviilijäseniä, mutteivät välttämättä siviilihallinnon johtajia. Jiang Zeminin ja Deng Xiaopingin tapauksissa he pysyivät puheenjohtajan virassaan luovuttuaan muista viroistaan. Muut keskussotilaskomission jäsenet ovat aktiiviupseereja. Merkittävänä erona muihin maihin, Kiinan kansantasavallaan kansallisen puolustuksen ministeri ei päätä armeijaan liittyviä asioita ja on itse asiassa keskussotilaskomissiossa perin alhainen sotilasvirka.

Historia

Kansanarmeija perustettiin 1. elokuuta 1927 Nanchangin kansannousun aikana, kun Guomindangin joukot kapinoivat Zhu Den ja Zhou Enlain alaisuudessa ensimmäisen guomindang-kommunisti-liiton päätteeksi. Heidät tunnettiin nimellä Puna-armeija. Vuosien 1934 ja 1935 aikana puna-armeija selvisi useista sitä vastaan suunnatuista sotakampanjoista ja aloittivat Pitkän marssin. Kiinan-Japanin sodan (1937-1945) aikana puna-armeija yhdistettiin nimellisesti Kiinan armeijaan. Tänä aikana puna-armeija käytti päämääräisesti sissitaktiikoita, mutta taisteli myös useissa tavallisissa taisteluissa japanilaisia ja Guomindangia vastaan. Kiinan-Japanin sodan päätteeksi Puna-armeija nimesi itsensä uudelleen Kiinan Kansanarmeijaksi ja voitti Guomindangin sisällissodassa. Pitkän marssin 1950-luvulla, kansanarmeija muuntui Neuvostoliiton avulla talonpoikaisarmeijasta modernimmaksi. Yksi aikaisimmista operaatioista oli Tiibetin uudelleenmiehittäminen vuonna 1950. Joulukuussa 1951 se puuttui Korean sotaan, kun kenraali Douglas MacArthurin alaisuudessa olevat YK:n joukot lähestyivät Jalu-jokea. Kiinalaisjoukot valloittivat Soulin, mutta ajan mittaan ne työnnettiin 38. pituuspiirin tuntumaan. Sota loppui seisahtumiseen vuonna 1953. Vuonna 1962 kansanarmeija päihitti Intian joukot Kiinan-Intian sodassa. Nykyaikaisilla aseistuksella ja tietämyksellä varustetun ammattimaisen sotilasjoukon perustaminen oli viimeinen Zhou Enlain "neljästä modernisaatiosta" ja sai Deng Xiaopingin tuen. Omaksuttuaan Dengin uudistuslinjan kansanarmeija on demobilisoinut miljoonia miehiä ja naisia sitten vuoden 1978 ja esitellyt nykyaikaisia keinoja sellaisilla osa-alueilla kuin värvääminen ja miesvahvuus, strategia ja koulutus. Vuonna 1979 se otti yhteen Vietnamin kanssa. 1980-luvulla kansantasavalta kutisti armeijaansa huomattavasti vapauttaakseen voimavaroja talouskehitykseen. Tienanmenin selkkauksen jälkeen ideologinen oikeaoppisuus elvytettiin keskeiseksi teemaksi Kiinan sotilassuhteissa. Reformit ja modernisointi ovat sittemmin palanneet kansanarmeijan päätavoitteiksi, vaikkakin asevoimien poliittinen lojaalisuus kommunistipuolueelle on jäänyt johtavaksi huolenaiheeksi. Muita poliittiseen johtoon liittyviä huolenaiheita on kansanarmeijan sekaantuminen siviilitalousaktiviteetteihin. Huoli näiden toimintojen vaikutuksesta kansanarmeijan valmiuteen on aiheuttanut poliiittisen johdon yrityksiä purkaa kansanarmeijan yritysimperiumi.

Sodat, joihin Kansan vapautusarmeija on osallistunut

- 1931-1945: Sota Japania vastaan (Kiinan-Japanin sota (1937-1945))
- 1945-1949: Kiinan sisällissota Guomindangin joukkoja vastaan
- 1951-1953: Korean sota
- 1954-1958: Kiistat Quemoysta ja Matsusta Taiwanin kanssa
- 1959: Tiibetin valtaus
- 1962: Kiinan-Intian sota
- 1969-1978: Rajakiistoja Neuvostoliiton kanssa
- 1974: Meritaistelu Xisha-saarten lähellä Etelä-Vietnamia vastaan
- 1979: Rajakiistoja Vietnamin kanssa

Aiheesta muualla

Kansan vapautusarmeijan päivälehti [http://english.chinamil.com.cn/ englanniksi] ja [http://www.chinamil.com.cn/ kiinaksi] Luokka:Armeijat Luokka:Kiina ko:중국인민해방군 ja:中国人民解放軍

Ydinase

pudotetun atomipommin muodostama sienipilvi]] sienipilvi terästornissa Alamogordossa, New Mexicossa. Testi tunnettiin nimellä Trinity.]] Ydinase on ase, joka saa räjähdysvoimansa ydinreaktiosta, ja on räjähdysvoimaltaan nykyisistä aseista tehokkain. Suurin osa ydinaseen tuhovoimasta on peräisin paine- ja kuumuusvaikutuksesta. Näiden lisäksi ydinaseilla on merkittävä, joskin yleensä tuhovoimaltaan edellä mainittuja vähäisempi säteilyvaikutus. Säteilyvaikutus voi aiheuttaa altistuneessa väestössä sairauksia, kuten säteilysairautta tai syöpää, tai radioaktiivisella laskeumalla voidaan tehdä jonkin alueen käyttö ja kauttakulku mahdottomaksi määräajaksi. Yhdysvalloilla, Venäjällä, Isolla-Britannialla, Ranskalla, Kiinalla, Intialla ja Pakistanilla on ydinaseita. Yleisesti tunnettua on, että myös Israelilla on hallussaan ydinase(ita), mutta valtio ei ole sitä virallisesti tunnustanut. Israelin ydinaseohjelman paljasti Mordechai Vanunu. Etelä-Afrikka on vapaaehtoisesti luopunut ydinaseistaan. Myös pitkään epäiltiin että Pohjois-Korealla olisi ydinase. Nykyään Pohjois-Korea väittää valmistaneensa ydinpommin, mutta ei ole tehnyt ydinkoetta, joten täyttä varmuutta asiasta ei ole. Ydinaseita on käytetty taistelutoimissa vain kaksi kertaa, molemmilla kerroilla Yhdysvaltain toimesta Japania vastaan toisen maailmansodan loppuvaiheissa: Hiroshimassa (Little Boy 'Pikku poika') ensimmäinen pudotettiin 6.8.1945 ja toinen Nagasakissa (Fat Man, 'Lihava mies') 9.8.1945. Poliittisena perusteluna oli Japania vastaan käytävän sodan lyhentäminen ja omien tappioiden pienentäminen.

Fissiopommit

Atomipommit saavat räjähdysvoimansa fissiosta, jossa raskaat ytimet (uraani tai plutonium) hajoavat kevyemmiksi, kun niitä pommitetaan neutroneilla. Ytimien halkeamisessa syntyvien neutronien halkaistessa jälleen uusia ytimiä syntyy räjähdysmäinen ketjureaktio, jossa vapautuu suunnattomasti energiaa. Toisinaan atomipommilla tarkoitetaan juuri fissiopommia, toisinaan sillä tarkoitetaan mitä tahansa ydinasetta. Tämä sotkee jonkin verran käsitteitä.

Fissiopommin fysikaaliset perusteet

Atomipommi perustuu ydinreaktioon. Atomiytimissä tapahtuu muutoksia, jos niitä pommitetaan sopivan energian omaavilla hiukkasilla, yleensä neutroneilla. Joissain tapauksissa atomi absorboi tämän vapaan neutronin ja tulee itse epävakaaksi. Silloin atomi halkeaa, ja lähettää säteilyä ja uusia vapaita neutroneita, jotka puolestaan rikkovat lisää ytimiä. Raskaimmat atomiytimet halkeavat helpoimmin, koska ne ovat luonnostaan epävakaita. Varsinainen räjähdys johtuu siitä, että lähinnä valtavan röntgensädepulssin takia ympäröivä ilma kuumenee nopeasti, joten se laajenee räjähdysmäisesti ja lähettää šokkiaallon. Atomipommin räjähdys havaitaan välähdyksenä, jota seuraa tulipallon näkyminen. Atomipommin tulipallon lämpötila on kymmenen miljoonaa astetta. Suinkaan kaikki aineet eivät fissioidu eli halkea pommitettaessa neutroneilla, vaan ainoastaan raskaimmat aineet. Kevyempien aineiden siepatessa neutroneja syntyy muun muassa uusia alkuaineita. On muutamia fissiopommikelpoisia aineita: luonnossa esiintyy uraania (U), ja ydinreaktorissa voi tuottaa plutoniumia (Pu). Muitakin vastaavia aineita on, mutta niitä ei tiedetä käytetyn ydinaseissa.

Isotoopit

plutonium Isotoopit ovat alkuaineiden eri painoisia alalajeja, jotka eroavat toisistaan ytimessä olevien neutronien määrän perusteella. Uraanilla on useita isotooppeja, joista vain tietyt sopivat ydinpolttoaineeksi tai pommimateriaaliksi. Uraaniatomissa on 92 protonia ja plutoniumissa 94. Luonnonuraani sisältää pääasiassa kahta isotooppia, uraani-238:a ja uraani-235:a. Halkeamiskelpoinen uraani-235 (U-235) on harvinaista luonnonuraanissa: siinä sitä on vain noin 0,7 %. Myös U-238 halkeaa, mutta vain nopeilla neutroneilla, joita ei voida tuottaa kuin esimerkiksi fuusioreaktiossa, joka taas vaatii syttyäkseen atomipommin. Luonnon neutronit ovat pienienergisiä, kuten myös uraanifission vapauttamat neutronit. Jotta uraani kelpaisi atomipommiin, sitä on rikastettava siten että se sisältää halkeamiskelpoista U-235:ta ainakin noin 93,5 %. Yli 80 % rikastettua uraania sanotaan vahvasti rikastetuksi uraaniksi. Jotta ketjureaktio olisi jossain uraanikappaleessa mahdollinen, on oltava riittävä määrä halkeamiskelpoista uraani-235:ta. Tätä määrää sanotaan kriittiseksi massaksi. Tämä siksi, etteivät ensimmäisen halkeamisen tuloksena olevat neutronit karkaa uraanikimpaleesta jatkamatta ketjureaktiota. Jos ensimmäisen halkeamisen kaikki neutronit sattumalta karkaavat uraanista ulos, tulee kuitenkin joskus jokin neutroni, joka käynnistää ketjureaktion.

Kriittinen massa

:Pääartikkeli: Kriittinen massa Puhtaalle U 235:lle kriittinen massa on noin 52 kg. Tämä vastaa 17 cm läpimittaista palloa. 93,5-prosenttiselle aseluokan uraanille kriittinen massa on 56 kg. Jos uraani kutistetaan räjähteillä tiheäksi, kriittinen massa pienenee 8 kg:aan. Vastaava massa plutoniumille on noin 4 kg. Hiroshiman pommissa käytettiin 80-prosenttisesti rikastettua uraania, jonka kriittinen massa on 60 kg. Plutonium-239:lle kriittinen massa on vain noin 11 kg. Aseluokan plutoniumiin suositellaan plutonium-239:ää (Pu-239), jonka puhtausaste on yli 90 %. 13—35 kg:sta plutoniumoksidia voi tehdä alkeellisen ydinaseen, jonka räjähdysteho on pieni ja vaikeasti ennustettava, korkeintaan 0,1—1,0 kt. Plutoniumin kriittinen massa vaihtelee sen isotooppikoostumuksen mukaan. Ns. reaktoriluokan plutoniumille se lienee 13—18 kg, ja puhtaalle Pu-239:lle 10—11 kg. Jos plutoniumkappale ympäröidään 15 cm paksulla luonnonuraanikerroksella, kriittinen massa alenee hieman yli 4 kg:aan. Nykyaikaisilla puristustekniikoilla pommissa tarvitaan aseluokan plutoniumia aseessa vain 2—4 kg ja reaktoriluokankin 5 kg. Kriittistä massaa kasvattavat halkeamiskelpoisessa aineessa olevat satunnaiset epäpuhtaudet ja "väärät" isotoopit sekä neutroneita imevät aineet. Jos U-235-kappaletta ympäröi berylliumista koostuva riittävän paksu neutroniheijastin, kriittinen massa pienenee 15 kg:aan. Fissioituvaa ainetta tihentää atomipommissa yleensä tavanomainen räjähdys.

Pommin koon rajoitukset

Kriittinen massa Fissiopommia ei voi rakentaa rajattoman suureksi, koska suuret pommit vaativat enemmän fissioituvaa ainetta kuin "normaalit" atomipommit. Fissioituvan aineen määrän kasvaessa tulee yhä vaikeammaksi estää ennenaikainen fissio pommin räjähdys. Jos fissioreaktio alkaa liian aikaisin, pommin räjähdysteho jää pieneksi. Toisaalta suurta uraanimäärää on vaikeampi pitää pienehkössä tilavuudessa alikriittisenä. Fissiopommin voiman käytännön yläraja lienee 500 kt. Pommi ei voi myöskään olla rajattoman pieni koska silloin kriittinen massa jää saavuttamatta. Pienin tuotettu ydinase oli USAssa valmistettu fissiopommi "Davy Crockett" ja sen teho oli alle 0,1 kt.

Fissiopommin toiminta

Davy Crockett Uraanipommin rakenne on yksinkertainen. Pommin runkona on putki. Putken toisessa päässä on painava uraanikappale, ja toisessa kevyempi, joka ammutaan räjähdyspanoksella isompaan kappaleeseen kiinni. Isommassa kappaleessa on pienemmän kappaleen kokoinen lovi. Kriittinen massa saavutetaan, kun pienempi kappale iskeytyy paikalleen ja ketjureaktio alkaa. Molemmat kappaleet on joskus kuorrutettu sopivalla tavalla neutroneja heijastavalla aineella (mm. beryllium, volframi, luonnonuraani). Mukana voi olla myös poloniuminen erillinen neutronilähde, mutta se ei ole välttämätön. Hiroshiman pommi pohjautui tähän tykkityyppiseen rakenteeseen, joka on helppo rakentaa. Tätä rakennetta kehiteltäessä ei tarvita suuria määriä monimutkaisia testejä. Plutoniumpommi on vaikeampi valmistaa, koska tykkityyppisessä plutoniumpommissa ketjureaktio pyrkii alkamaan liian aikaisin ja tuottaa vain pienen räjähdyksen. Ketjureaktion alku johtuu fissiokelpoisen Pu-239:n seassa olevan Pu-240:n ja muiden plutoniumin isotooppien itsestään tapahtuvasta fissiosta. Pu-240 on siis niin epävakaa, että se pystyy fissioitumaan ilman neutronipommitusta. Tämä neutronituotto on ongelma tehokkaan plutoniumpommin suunnittelijalle. Tykkityyppinen rakenne plutoniumpommissa on teoriassa mahdollinen, mutta silloin pommi kasvaa liian suureksi ja raskaaksi. Plutoniumpommissa kutistetaan räjäyttämällä ontto plutoniumpallo niin pieneksi ja tiheäksi, että ketjureaktio alkaa. Tällä menetelmällä kriittinen massa saavutetaan 1/10:llä siitä ajasta mikä tykkityyppisellä. Plutoniumpommi "räjähtää sisään" aluksi, eli siinä tapahtuu ns. imploosio, eksploosion eli räjähdyksen vastakohta. Imploosiomenetelmässä on käytännön ongelmana se, että plutoniumkappaleen kutistavan šokkiaallon on oltava tarkoin pallomainen, joten pommi on koottava alle millimetrin tarkkuudella. Räjähde on sytytettävä useista kohdin tarkoin samanaikaisesti. Koska pommissa on useita sytyttimiä, syntyy monta erillistä toistensa kanssa ristiin menevää shokkiaaltoa. Eri sytytyspaikoista lähtevät shokkiaallot on siis yhdistettävä. Tämä tapahtuu käyttämällä kahta räjähdysainetta. Toisessa shokkiaalto etenee nopeasti, toisessa hitaasti. Hidas aine on sisempänä ja nopea, jossa sytytys tapahtuu, ulompana. Näistä kahdesta kootaan pallon osa, "linssi". Hidas aine on karkeasti ulospäin osoittava pehmeä kartio. Näiden rajapinta taittaa shokkiaaltoa rajapintaa vastaan kohtisuorassa olevaan suuntaan, normaaliin päin. Kun rajapinta on muotoiltu oikein, shokkiaalto saadaan keskitettyä kuten valonsäteet linssillä menemään pommin keskusta kohti. Eri imploosiorakenteissa on vaihteleva määrä linssejä. Linssien sisällä on vielä ohuehko nopean räjähteen kerros, vahvistin. Linssien jälkeen on oltava yleensä shokkiaaltoa vahvistava nopean räjähteen pallomainen kerros tai toinen linssikerros. Teoriassa imploosio on yksinkertainen, mutta sen toteuttaminen käytännössä vaikeaa. USA käytti 1944—45 imploosiomenetelmän kehittämiseen tuhansia henkilötyövuosia. Nykyään tehtävä on helpompi, imploosiota voi simuloida supertietokoneilla. Räjähdysaine on sytytettävä monilla eri puolilla tarkoin yhtäaikaisesti. Plutoniumydintä ympäröi räjähdysaaltoa (šokkiaaltoa) tasaava aine, ja sen keskellä on neutronilähde. Imploosiomenetelmää voidaan tietysti käyttää myös uraanipommin tekemisessä. Yleensä atomipommia kehittelevä maa joutuu testaamaan imploosiota laboratoriossa. Alamogordossa räjäytetty koelataus ja Nagasakin pommi "Fat Man" pohjautuivat imploosioon. Imploosio toteutetaan yleensä eri "räjähdysainelinsseillä", joissa on kaksi räjähdysainetta. Imploosiopommi on oikein tehtynä voimakkaampi kuin tykkityyppinen pommi, koska siinä fissioituvan aineen tiheys kasvaa suuremmaksi kuin tykkityyppisessä. Huonosti tehty imploosiopommi on pienitehoinen, sen voima voi olla muutamista tonneista yhteen kilotonniin. Plutoniumpommin pohjamateriaali on myrkyllistä ja kemiallisesti reaktiivista ja siksikin vaikeaa käsitellä. Plutoniumiin lisätään yleensä galliumia, jotta se säilyisi sopivassa metallin muodossa, delta-faasissa, ja se kuorrutetaan sopivalla aineella, esim. kullalla, jottei gallium reagoisi ympäristön kanssa. Plutonium-240:n itsestään tapahtuva eli spontaani hajoaminen lämmittää plutoniumia. Lämpeneminen voi olla pommia rakentavalle ongelma, jos lämpöä ei johdeta pois. Imploosiopommeissa on onton plutoniumpallon välissä kaksi kerrosta: sisempänä alumiini-, beryllium- tai alumiiniberylliumseoskerros ja luonnonuraanikerros. Sisempi kerros on pienitiheyksistä, ulompi suuritiheyksistä. Sisempi heijastaa šokkiaaltoa takaisin ja pienentää sen jälkeen tapahtuvaa paineen laskua, ulompi pitää pommia koossa ketjureaktion alkaessa. Näin pommin voima kasvaa. Räjähdekerros koostuu räjähdelinsseistä, jotka on liitetty yhteen jalkapallomaisesti: esim. 20 kuusikulmiota, 12 viisikulmiota. Linssissä on hitaan räjähteen kartio, joka osoittaa ulospäin, ja sisäänpäin osoittava nopean räjähteen kartiomainen kolo, joka sopii hitaaseen räjähteeseen saumattomasti. Linssejä saattaa olla kaksi kerrosta päällekkäin. Sytytys tapahtuu esim. voimakkaalla virralla räjähtävällä langalla. Sytyttiminä käytetään krytroneja, jotka pystyvät kytkemään 4000 voltin voimakasvirtaisen pulssin muutamassa sekunnin miljardisosassa. Parhaaksi pommin kuorimateriaaliksi on todettu luja alumiiniseos duralumiini (dural). Näin pallomaisen plutoniumpommin (esimerkkinä Fat Man) rakenne on seuraava: # neutronilähde, esim. beryllium/polonium 1 cm, 7 g # ontto plutoniumpallo 4,5 cm, 6,2 kg # neutroniheijastin: alumiini ja boori 11,5 cm, 120 kg # tehostin: luonnonuraani 23 cm, 120 g # paksu räjähdekerros sytyttimineen 65 cm, 2500 kg. Atomipommi on toteutettu myös muuttamalla räjähteellä soikean plutoniumkappaleen muoto räjähdyksellä pallomaiseksi. Plutonium on tässä lieriömäisen räjähdekappaleen sisällä. Tämä ratkaisu on verraten harvinainen. Atomipommin räjähtäessä vain pieni osa kriittistä massaa vastaavasta määrästä vapauttaa energiaa haljetessaan. Fat Manille tämä oli vain 1,4 % ja parhaimmille pommeille 20 %. Koska on vaikeaa pitää suurta määrää fissioituvaa ainetta pienessä tilavuudessa, atomipommin käytännön raja räjähdysvoimalle on muutamia satoja kilotonneja.

Muut räjähdetyypit

Fuusiopommit

:Pääartikkeli: Vetypommi. Fuusiopommit saavat räjähdysenergiansa keveiden aineiden (vety tai helium) fuusioituessa raskaammiksi aineiksi vapauttaen suuren määrän energiaa. Näitä pommeja kutsutaan yleensä vetypommeiksi tai lämpöydinpommeiksi. Käytännössä fuusiopommin yhteydessä tarvitaan aina myös fissiopommia, joka synnyttää fuusioon tarvittavan korkean lämpötilan. Fuusiopommi on fissiopommia räjähdysvoimaltaan huomattavasti tehokkaampi. fuusio

Fuusiopommin toiminta

#Musta: pommin kuori #Keltainen: säteilykanava, esim. polystyreeniä #Punainen: fissiokelpoinen aine #Harmaa: tavanomainen räjähde #Oranssi: fissioaineen suojus #Vaaleanpunainen: fuusioituva aine #Valkoinen: tyhjää Vasemmalla puolella on fissiovaihe, oikealla fuusiovaihe. Fuusiovaiheen keskellä oleva ontto fissioituva ainesauva on ns. sytytystulppa. Ideana on se että fissiopommin aiheuttama pamaus luo riittävän suuren paineen ja kuumuuden fuusioreaktion alkamiselle.

Kiihdytetty fissiopommi

Kiihdytetyt fissiopommit perustuvat siihen, että fissiopommissa fissioituvan aineen keskelle sijoitetaan pieni määrä fuusioituvaa ainetta, josta lähtevä neutronisäteily saa aikaan lisää fissiota pommin ytimessä kasvattaen räjähdystehoa noin kaksinkertaiseksi. Itse fuusio tuottaa lisäystä räjähdystehoon vain häviävän pienen määrän.

Kobolttipommi

Kobolttipommien kuoret on valmistettu koboltista, joka räjähdyksessä muuttuu radioaktiiviseksi. Tarkoituksena on tehdä pommin laskeumasta myrkyllisempi, ja saastuttaa ympäristöä pitempään. Puhutaan "suolatuista pommeista". Vaikutuksen saamiseksi eri pituisille ajoille kuoriin on käytetty myös mm. sinkkiä. Mikäli kobolttipommi räjäytettäisiin korkealla ilmakehässä, koboltti muuttuisi pieniksi hiukkasiksi ja saastuttaisi maapallon hyvin laajalti hiukkasten levitessä tuulten mukana. Koboltin puoliintumisajan ollessa noin 50 vuotta siltä suojautuminen kokonaan esimerkiksi sulkeutumalla säteilysuojiin olisi mahdotonta.

Neutronipommi

:Pääartikkeli: Neutronipommi Neutronipommi antaa fissiossa vapautuvien neutronien karata pommista, mikä lisää säteilyvaikutusta huomattavasti. Tämä suuntaa pommin tuhovaikutuksen entistä selkeämmin elollisia olentoja kohtaan.

"Likaiset pommit"

:Pääartikkeli Likainen pommi Likaiset pommit eli radiologiset aseet ovat aseita, joissa tavanomainen räjähdys levittää radioaktiivista ainetta ympäristöön. Vaikutus on sama kuin ydinaseen radioaktiivisella laskeumalla. Kyse ei ole siis varsinaisesta ydinaseesta. Likainen pommi soveltuu hyvin terroristin aseeksi, sillä radioaktiivinen säteily pieninäkin määrinä lisää pommin kauhuvaikutusta. Periaatteessa likainen pommi voi saastuttaa jonkun alueen asumiskelvottomaksi kymmeniksi vuosiksi ja lisätä syöpäriskiä laajemmalla alueella.

Ydinaseen merkityksestä

Ydinase on ollut tähän mennessä ainoa ase, jota ei ole käytetty sen jälkeen, kun se on ollut vähintään kahden maan hallussa. Aikanaan muun muassa jalkajousta, konekivääriä ja ruutia tehokkaampia räjähdysaineita pidettiin aseina, jotka joko vaikuttaisivat sodankäynnin loppumiseen tai joiden käyttö "sivistyneiden" maiden välillä olisi tuomittavaa. Japanissa ruutiin perustuvien aseiden omistaminen kiellettiin 1600-luvulla kuolemanrangaistuksen uhalla. Miksi ydinaseet ovat olleet tällainen poikkeus? Selityksenä on esitetty sitä, että ydinase on aivan liian voimakas ase, jos sodalla pyritään saavuttamaan jotakin muuta kuin koko ihmiskunnan itsemurha. Sodankäynnin väline (ydinase) on joutunut ristiriitaan sodankäynnin päämäärän (jonkin asian saavuttaminen) kanssa. Siis jos Ydinsota syttyy, vaikutuksena on se että luultavasti valtio kärsii sodassa niin paljon ettei kykene ehkä koskaan toipumaan siitä vaikka olisikin voittaja. Veteraanidiplomaatti Keijo Korhosen mukaan kyse onkin pikemminkin poliittisista kuin sotilaallisista aseista. Tähän liittyen USA:n halun taustaksi rajoittaa joukkotuhoaseita on esitetty sitä, että se rajoittaa USA:n toimintamahdollisuuksia maailmassa. Edelleen Mao Zedongin kerrotaan sanoneen, että kymmenellä ydinaseella Kiina saavuttaisi koskemattomuuden. Ilmiö näkyy myös USA:n ja Pohjois-Korean suhteissa. Kiinalainen sananlasku sanoo, että kun ilmiö saavuttaa ääripäänsä, sen suunta vaihtuu. Tämä tarkoittaisi edelliseen liittyen siirtymistä ydinaseista täsmäaseisiin, tuhon kasvamisesta vaikutuksen kasvamiseen, tappamisesta ja lopulta tuhosta tietoon. Ydinaseet liittyvät myös siihen, että ihminen on aina pyrkinyt rajoittamaan väkivaltansa (sodankäyntinsä) vaikutuksia. Ydinaseriisunnasta on tullut merkittävä kansainvälisten rauhanpyrkimysten tavoite.

Eri maiden pommiohjelmia

:Pääartikkeli: Ydinaseohjelmat eri maissa Ydinaseita on ainakin USAlla, Venäjällä, Isolla-Britannialla, Ranskalla, Kiinalla, Intialla, Pakistanilla ja Pohjois-Korealla. Lisäksi Israelilla on melko varmasti ydinase. Sotilasliittoutumien, mm.NATOn, johdosta ydinaseita on sijoitettuna myös muihin valtioihin. Manhattan-projekti eli Yhdysvaltain ydinaseohjelma sai alkunsa Albert Einsteinin Yhdysvaltain presidentille, Franklin D. Rooseveltille, kirjoittamasta kirjeestä 2. elokuuta 1939 koskien saksalaisten suunnitelmia valmistaa atomipommi. Ohjelman tuloksena Hiroshimaa ja Nagasakia ydinpommitettiin kesällä 1945. Neuvostoliitto sai ensimmäisen ydinaseensa todennäköisesti vakoilemalla USA:n aseohjelmaa. Iso-Britannia oli mukana Manhattan-ohjelmassa yhdessä Kanadan kanssa. Ranska lienee aloittanut ydinaseohjelmansa 1956. Ennen sotia Ranska johti ydinfysiikan tutkimusta, mutta jäi Yhdysvaltojen, Britannian ja Neuvostoliiton vanaveteen. Kiinassakin ydinasetutkimus aloitettiin jo vuonna 1953, ja päätös ydinaseistuksen hankkimisesta tehtiin vuonna 1955 tai 56. Sosialistiset Kiina ja Neuvostoliitto aloittivat 1950-luvulla tiiviin yhteistyön mm. ydinteknologian alalla salaisten sopimusten siivittämänä. Neuvostoliitto jopa lupasi toimittaa Kiinalle ydinaseen mallikappaleen sekä apua ydinaseen rakentamisessa. Maiden välien viilentyessä Kiinalle ei toimitettu ydinasetta ja 1960 Neuvostoliitto veti neuvonantajansa pois. Ensimmäisen kerran Kiina kokeili ydinasetta 16.10.1964. Israel on omistanut 1960-luvulta asti ydinaseen, mutta sen viranomaiset ovat antaneet tästä vain epämääräisiä lausuntoja. Israel on jarruttanut ja estänyt Irakin ydinaseohjelmaa, sen ilmavoimien tuhotessa 1981 Al-Tuwaithan Osirak-ydinreaktorin. Irakin ydinaseohjelma alkoi 1971 huolimatta siitä, että maa liittyi ydinsulkusopimukseen 1969. Irak saattoi olla muutaman vuoden tai kuukausien päässä ydinaseen valmistumisesta Persianlahden sodassa 1991. Intian ydinase kertoo kehitysmaiden kyvystä rakentaa oma ydinase julkisten tietojen pohjalta, mutta myös suurista vaikeuksista, joita ydinaseiden suunnittelemisessa ja rakentamisessa on. Arviot Intian ydinasearsenaalin koosta vaihtelevat huomattavasti. Intialla lienee jonkinlainen reaalinen kyky iskeä ydinaseilla Kiinaan ja Pakistaniin. Arviot pommien määristä vaihtelevat kymmenestä muutamiin kymmeniin. Pakistanin tiedetään kauan havitelleen ydinasetta ja olleen pitkällä ohjelmassa jo 1980-luvulla. Pakistanin atomienergiakomissio perustettiin vuonna 1965. Pakistan alkoi kehittää ydinasetta 1972 vastavetona Intian uhkaan. Maalla arvioidaan olevan vähintään parikymmentä ellei kymmeniä ydinpommeja. Intia on nyttemmin, hieman yllättäen poiketen aikaisemmasta tiukasta politiikasta, saanut Yhdysvalloilta tunnustuksen vastuullisena ydinasevaltiona. Pohjois-Korea on ilmoittanut ydinaseohjelmastaan ja väittänyt että sillä on ydinase. Aikaisempien vihjailujen on väitetty olleen pelkkää retoriikkaa. Pohjois-Korealla on pieni Yongbyonin reaktori, joka tuottaa plutoniumia. Yongbyonissa on rakenteilla toinen reaktori. Maan epäillään hankkineen uraanin rikastustekniikkaa Pakistanista. Iran on rakentanut uudelleen Bushehrin ydinvoimalan Venäjän avulla vuodesta 1995. Iran on rakentanut laitoksia, joilla se pystyy rikastamaan uraania. Maalla on myös useita ydintutkimuslaitoksia. USA väitti Iranin kehittävän ydinasetta vuonna 2002. Etelä-Afrikka kehitti melko alkeellisen tykkityyppisen uraaniin perustuvan ydinpommin. Etelä-Afrikassa on suuret uraanivarat, mikä on ollut tiedossa pitkään. Pommin tuotanto-ohjelma kesti parikymmentä vuotta ja maalla oli muutamia pommeja jotka on nyttemmin purettu.

Ydinaseiden leviäminen

Ydinsulkusopimus estää virallisesti ydinaseiden leviämistä. Sopimusta valvoo tarkastuksin kansainvälinen atomienergiajärjestö IAEA. Moni sopimusta allekirjoittamaton maa on hankkinut itselleen ydinaseen. On maita, jotka ovat havitelleet ydinasetta ydinsulkusopimuksesta huolimatta. Arvellaan, että on 50 maata, joilla on jonkinnäköinen kyky valmistaa ydinase vaikka niillä ei sitä vielä ole. Pommin kehittämistä on nykyään vaikea täysin salata IAEA:n tarkastajilta. On helpompaa rakentaa vähemmän korkealuokkainen ydinase kuin mitä amerikkalaiset kehittivät Manhattan-projektissa. Ydinaseen valmistaminen vie teollisuusmaalta kymmenestä viiteentoista vuotta. Aika voi olla lyhyempikin, jos ydinpolttoainekierto on pommintekoon sopiva. Japania pidetään maana, joka pystyisi helposti valmistamaan ydinaseen, jos haluaisi. Kehitysmaa tarvitsee ydinaseen valmistaakseen tekniikkaa. Uraanin rikastamiseen ja/tai plutoniumin jälleenkäsittelyyn soveltuvan ydintekniikan ostoyritykset voivat kertoa ydinaseen havittelusta. Tietyntyyppiset reaktorit soveltuvat pommituotantoon paremmin kuin toiset. Toimiva tutkimusreaktori saattaa kertoa ydinaseen kehittelystä. Ydinaseiden torjumiseen tarkoitettujen aseiden rakentaminen on kiellettyä koska se aiheuttaisi Kauhun tasapainon järkkymisen. Siviilikäyttöisen hyötöreaktorin avulla voidaan tuottaa ydinaseisiin kelpaavaa materiaalia, ja ainakin Pakistanin, Intian, Iranin sekä Pohjois-Korean epäillään näin tehneen. Fissiopommeja voidaan myös tuhota laimentamalle ne ydinpolttoaineeksi sopivaksi ja "polttaa" ne ydinvoimalassa.

Ydinaseiden käyttö

Ydinaseita on käytetty taistelutoimissa vain kaksi kertaa, Nagasakissa ja Hiroshimassa, mutta niitä on usein aiottu käyttää myös muissa kriiseissä ja sodissa. Korean sodan aikana YK:n joukkojen yhdysvaltalaiskomentaja kenraali Douglas MacArthur ehdotti ydinaseiden käyttämistä pohjoiskorealaisia ja kiinalaisia vapaaehtoisia vastaan, mutta tälle ei presidentti Harry S. Truman antanut poliittista valtuutusta. Kuuban kriisin aikana Yhdysvaltain strategisten ilmavoimien komentaja Curtis Le May ehdotti strategista iskua ydinpommein, mihin ei presidentti John F. Kennedy suostunut. Neuvostoliitto puolestaan 1971 olisi ollut valmis ennalta ehkäisevään ydiniskuun Kiinan kansantasavaltaa vastaan, mihin Yhdysvaltain presidentti Richard Nixon ei suostunut. Kiina ja Neuvostoliitto olivat käyneet ajoittaista rajasotaa Ussur-joella 1960-luvun loppuvuosina. Kiinan pääkaupunkiin Beijingiin rakennettiin miljoonille ihmisille pommisuojia. Ydinpommien räjähdysvoimat mitataan vastaavana trotyylimäärinä. Trotyyli (TNT, Trinitrotolueeni) on tavallinen räjähde sotilaskäytössä. Kahdenkymmenen kilotonnin (kt) räjähdys vapauttaa siis yhtä paljon energiaa kuin kahdenkymmenentuhannen trotyylitonnin räjäyttäminen. Erikoissuurten tavanomaisten pommien voima on vain 0,01 kt eli 10 t. Suurten vetypommien voima mitataan miljoonina trotyylitonneina eli megatonneina (Mt). Ydinaseiden kehittämiseen käytetään ydinkokeita. Jokainen uusi asetyyppi on testattava käytännössä. 1950-luvulla ydinkokeita ryhdyttiin arvostelemaan. Nykyään saa suorittaa vain maanalaisia kokeita. Kokeet maan pinnalla, ilmakehässä ja meren alla sekä avaruudessa ovat kiellettyjä. Viimeisiä merenalaisia ydinkokeita suorittava Ranska upotutti kokeita vastustaneen Greenpeacen laivan, Rainbow Warriorin, uusiseelantilaiseen satamaan estääkseen sitä vastustamasta merenalaisia ydinkokeita.

Hiroshiman ja Nagasakin pommitukset

:Pääartikkeli: Hiroshiman ja Nagasakin pommitukset Hiroshiman ja Nagasakin pommitukset Hiroshiman ja Nagasakin pommitukset Hiroshiman ja Nagasakin pommitukset Hiroshiman ja Nagasakin tuhonneet pommit pudotettiin molemmat B-29 Superfortress -pommikoneista. Ensimmäinen pommi pudotettiin Enola Gay -nimisestä koneesta, jota ohjasi eversti Paul Tibbets. Pommi pudotettiin 31 000 jalan korkeudesta (9450 m) ja pommi räjähti kello 8:15 (JST) pudottuaan vapaasti 1800 jalan korkeuteen (550 m). Pommin teho vastasi noin 13 kilotonnia TNT:tä, nykymittapuilla varsin vaatimattomasti, mutta se tappoi välittömästi noin 75 000 ihmistä. Tämän Little Boy pommin paino oli 4000 kg ja siinä käytettiin uraani-235 -isotooppia. Vastaavaa pommia ei ollut koskaan ennen testattu. Nagasakin yllä räjäytetty Fat Man-pommi oli täysin erilainen, siinä käytettiin fissioituvana aineena plutoniumia. Tämän tyyppinen pommi oli jo kerran räjäytetty 16. heinäkuuta Trinity-koealueella New Mexicossa. Pommi painoi 4545 kg ja se pudotettiin Bockscar-nimisestä B-29-koneesta, jota ohjasi majuri Charles Sweeney. Pommin teho oli noin 20 kt ja räjähdyskorkeus sama kuin Little Boyn, eli 550 m. Nagasakin mäkisen maaston vuoksi tuhovaikutus jäi verrattain pienemmäksi, mutta pommi tappoi silti 73 900 ihmistä. Yhdysvaltojen päätöstä käyttää atomipommia on arvosteltu jälkeenpäin. Jopa presidentti Dwight Eisenhower ja kenraali Douglas MacArthur ovat jälkeenpäin sanoneet Japanin olleen käytännössä lyöty. Japanin on väitetty yrittäneen sopia antautumisesta, mutta ehdot eivät sopineet Yhdysvalloille – eikä Japani pommitustenkaan jälkeen antautunut täysin ehdoitta. Pommin käyttämistä suoraan kahteen siviilikohteeseen, tietoisesti tappaen tuhansia ihmisiä, ilman että pommia olisi käytetty "näytösluonteisesti" esimerkiksi maaseudulla tai merellä, on myös kritisoitu jälkikäteen. Jotkut uskovat Yhdysvaltain käyttäneen kahta erilaista ydinasetta testatakseen Manhattan-projektin tuloksia ja pelotellaakseen Neuvostoliittoa. Pommituskohteet myös valittiin niiden suurehkojen japanilaiskaupunkien joukosta, jotka oli tietoisesti jätetty pommittamatta tavanomaisella lentotoiminnalla. Näin saatiin havaintoja uuden aseen vaikutuksesta ehyeen asutuskeskukseen. Pommien käytön tukijat uskovat, että ihmishenkiä ennemminkin säästettiin, sillä tavanomaisissa pommituksissa ja Yhdysvaltain maihinnousussa olisi todennäköisesti kuollut enemmän ihmisiä. Japanilaisia koulutettiin itsemurhatoimintaan maasodassa vastustajan ajoneuvoja vastaan ja koululaisillekin opetettin bambukeihäiden käyttöä vihollissotilaisiin. Japanin pääministeri kenraali Tōjō oli myös määrännyt liittoutuneiden 100 000 sotavankia teloitettavaksi, jos maihinnousu Japanin pääsaarille tapahtuisi. Japania hallitsevassa sotilasneuvostossa myös tulkittiin väärin Yhdysvaltojen esittämän ehdottoman antautumisen vaatimuksen lieventämistä muotoon, joka olisi sallinut keisarin jäädä valtaistuimelleen. Tätä pidettiin vastustajan heikentymisen osoituksena, ja oletettiin puolustustaistelun jatkamisen johtavan USA:n väsymiseen.

Katso myös

- Ydinsota
- Ydinaseriisunta
- Kauhun tasapaino
- Ydinaseohjelmat eri maissa
- Joukkotuhoase

Lähteitä

- Gerard J. DeGroot: "The Bomb - A Life"
- Scott C. Zeman & Michael A. Amundson (toim.): "Atomic Culture"
- Richard Rhodes: "The Making of the Atomic Bomb"
- Spencer R. Weart: "Nuclear Fear"
- Joyce A. Evans: "Celluloid Mushroom"
- The Manhattan Project: [http://www.gutenberg.org/catalog/world/readfile?fk_files=35780&pageno=6 The Atomic Bombings of Hiroshima and Nagasaki]
- Valittujen palojen julkaisema kirja "Ratkaisun hetket - Sata tapahtumaa jotka muuttivat maailmaa"
- Toby Archer:"Ydinaseet ja terrorismi uhkaavat USA:n hegemoniaa" Helsingin Sanomat 27.7.2005 s. A 4
- Kari Salminen: "Sienipilven varjossa" Ilta-Sanomat Plussa 30.7.2005 s. 6
- [http://www.armscontrol.org/act/2002_06/factfilejune02.asp Ydinaseiden rajoitussopimuksista englanniksi] Luokka:Ydinase Luokka:Aseet Luokka:Sodankäynti Luokka:Joukkotuhoaseet ms:Senjata nuklear ko:핵무기 ja:核兵器 simple:Nuclear weapon th:อาวุธนิวเคลียร์

1. elokuuta

1. elokuuta on gregoriaanisen kalenterin mukaan vuoden 213. päivä (214. päivä karkausvuonna). Vuodesta on jäljellä 152 päivää. ----

Nimipäivät

:- suomalainen kalenteri: Maire :- suomenruotsalainen kalenteri: Gerda, Gerd :- ortodoksinen kalenteri: Soile, Soili, Ele :- saamenkielinen kalenteri: Geardá, Máire :- vanhemmissa kalentereissa: Augustus, Fridolf, Petrus Catenus, Taina

Tapahtumia

- 527 - Justinianus I Bysantin keisariksi.
- 1245 - Lyonin ensimmäinen kirkolliskokous.
- 1291 - Sveitsin valaliitto perustettiin.
- 1461 - Edvard IV kruunattiin Englannin kuninkaaksi.
- 1492 - Aragonian kuningas Ferdinand V ja kuningatar Isabella karkottivat juutalaiset Espanjasta.
- 1498 - Kristoffer Kolumbus löysi Venezuelan.
- 1519 - Kaarle V valittiin Saksan keisariksi.
- 1619 - Ensimmäiset mustat orjat nousivat maihin Jamestownissa, Virginiassa.
- 1635 - Guadeloupesta tuli Ranskan siirtokunta.
- 1774 - Carl Wilhelm ja Joseph Priestley löysivät alkuaine hapen.
- 1776 - Yhdysvaltain itsenäisyysjulistus allekirjoitettiin virallisesti.
- 1790 - Yhdysvaltain ensimmäinen väestönlaskenta valmistui. 13 osavaltion yhteenlaskettu väkiluku oli 3 929 214.
- 1798 - Niilin taistelu alkoi ranskalaisten ja brittien laivastojen välillä.
- 1832 - Black Hawkin intiaanisota päättyi.
- 1834 - Orjuus lakkautettiin Brittiläisessä imperiumissa.
- 1838 - Kuningatar Viktoria kruunattiin Ison-Britannian hallitsijaksi.
- 1859 - Ensimmäinen koiranäyttely pidettiin Newcastle-on-Tynessa, Englannissa.
- 1863 - Suomen kielelle luvattiin täydet oikeudet.
- 1864 - Yhdysvaltojen sisällissota: Kenraali Philip Sheridan otti komentoonsa Shenandoahin armeijan.
- 1873 - Ensimmäinen raitiovaunu aloitti liikenteen San Franciscossa, Kaliforniassa.
- 1876 - Colorado hyväksyttiin Yhdysvaltain 38:nneksi osavaltioksi.
- 1894 - Kiinan-Japanin sota (1894-1895): sodanjulistus Kiinan ja Japanin välillä.
- 1902 - Yhdysvallat osti Ranskalta oikeudet Panaman kanavaan.
- 1909 - Yhdysvaltain ilmavoimat (United States Army Air Corps) perustettiin.
- 1914 - Ensimmäinen maailmansota: Saksan keisarikunta julisti sodan Venäjälle.
- 1927 - Kansan vapautusarmeija perustettiin Kiinassa.
- 1936 - Berliinin olympialaiset avatettiin.
- 1941 - Ensimmäinen jeep valmistettiin.
- 1943 - Toinen maailmansota: Yhdysvaltain tulevan presidentin, luutnantti John F. Kennedyn, partiovene PT-109 upposi.
- 1944 - Toinen maailmansota: Anne Frank teki viimeisen päiväkirjamerkintänsä.
- 1944 - Varsovan kansannousu natsimiehitystä vastaan alkoi Puolassa.
- 1950 - Belgian kuningas Leopold III luopui vallasta.
- 1957 - Yhdysvallat ja Kanada muodostivat Pohjois-Amerikan ilmapuolustusesikunnan (North American Air Defense Command - NORAD).
- 1964 - Vietnamin sota: Pohjois-Vietnamin väitetään tulittaneen yhdysvaltalaista hävittäjäalusta Tonkinin lahdella (ns. Tonkinin lahden välikohtaus - ei ilmeisesti tapahtunut).
- 1965 - Vietnamin sota: Yhdysvaltain presidentti Lyndon Johnson valtuutti ensimmäisen kerran amerikkalaisten maajoukkojen käytön Vietnamin sodassa.
- 1965 - Alankomaiden prinsessa Beatrix ilmoitti kihlauksestaan Claus von Amsbergin kanssa.
- 1966 - Charles Whitman ampui 15 ihmistä Teksasin yliopiston alueella olevasta tornista Austinissa Teksasissa ennen kuin poliisi surmasi hänet. Hän tappoi myös äitinsä, vaimonsa, kaksi turistia ja vastaanottovirkailijan sekä haavoitti useita muita.
- 1967 - Israel liitti Itä-Jerusalemin itseensä.
- 1971 - George Harrison piti konsertin Bangladeshin hyväksi New Yorkissa. Esiintyjinä olivat mm. Bob Dylan, Eric Clapton, Ringo Starr ja Leon Russell.
- 1975 - ETYKin päätösasiakirja allekirjoitettiin Helsingissä.
- 1981 - Music Television (MTV) aloitti lähetyksensä. Kaapelitelevisioverkon ensimmäinen esitetty musiikkivideo oli Bugglesin Video Killed the Radio Star.
- 1990 - Irak hyökkäsi Kuwaitiin. Kuwaitin miehitys johti myöhemmin ensimmäiseen Persianlahden sotaan.
- 1994 - Michael Jackson ja Lisa Marie Presley vahvistavat huhut, joiden mukaan he olivat menneet naimisiin 11 viikkoa aikaisemmin.
- 1996 - Olympialaiset: Michael Johnson voitti Atlantan olympialaisissa 200 metriä ajassa 19,32, parantaen vanhaa maailmanennätystä 0,3 sekuntia.
- 2001 - Bulgaria, Kypros, Latvia, Malta, Slovakia ja Slovenia liittyivät Euroopan ympäristökeskuksen [http://local.fi.eea.eu.int/] (European Environment Agency - EEA) jäseniksi.

Syntyneitä

- 10 eaa - Claudius I, Rooman keisari († 54)
- 126 - Pertinax, Rooman keisari († 193)
- 1368 - Sigismund, Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan hallitsija, Unkarin ja Böömin kuningas († 1437)
- 1744 - Jean-Baptiste Lamarck, tiedemies († 1829)
- 1770 - William Clark, tutkimusmatkailija († 1838)
- 1779 - Francis Scott Key, säveltäjä ("The Star-Spangled Banner") († 1843)
- 1819 - Herman Melville, kirjailija (Moby Dick eli Valkoinen valas) († 1891)
- 1863 - Gaston Doumergue, poliitikko ja Ranskan presidentti († 1937)
- 1885 - George de Hevesy, kemisti, vuoden 1943 kemian Nobelin palkinnon saaja († 1966)
- 1931 - Tom Wilson, sarjakuvapiirtäjä ("Ziggy")
- 1932 - Meir Kahane, äärijuutalainen poliitikko, Jewish Defense Leaguen perustaja († 1990)
- 1936 - Yves Saint Laurent, muotisuunnittelija
- 1942 - Jerry Garcia, kitaristi, sanoittaja ja laulaja ("Grateful Dead" -yhtye) († 1995)
- 1959 - Joe Elliot, rock and roll -muusikko ("Def Leppard" -yhtye)
- 1960 - Chuck D, rap-muusikko ("Public Enemy" -yhtye)
- 1960 - Richard Roeper, Chicago Sun-Timesin kolumnisti ja kirjailija (kirjoja urbaanilegendoista), Roger Ebertin elokuvakriitikkokumppani
- 1965 - Sam Mendes, elokuvaohjaaja (American Beauty), Kate Winsletin puoliso vuodesta 2003

Kuolleita

- 371 - Pyhä Eusebius, Vercellin piispa
- 1598 - Abraham Ortelius, kartoittaja (s. 1527)
- 1714 - Ison-Britannian kuningatar Anna
- 1836 - James Madison, Yhdysvaltain presidentti 1809—1817 (s. 1751)
- 1917 - Frank Little, IWW-ammattiyhdistysliikkeen (Industrial Workers of the World) aktivisti, lynkattiin Buttessa, Montanassa
- 1923 - Warren G. Harding, Yhdysvaltain presidentti 1921—1923 (s. 1865)
- 1977 - Gary Powers, lentäjä (U2-kriisi) (s. 1929)
- 1980 - Patrick Depailler, ranskalainen F1-kuljettaja (testiajoissa Hockenheimin radalla)
- 1981 - Paddy Chayefsky, kirjailija ja Oscar-palkittu käsikirjoittaja (s. 1923)
- 1990 - Graham Young, brittiläinen sarjamurhaaja (s. 1947)
- 1992 - Mihail Tal, šakin maailmanmestari (s. 1936)

Juhlapäiviä

- Angola: Asevoimien päivä.
- Barbados: Emancipation Day ("Vapautuksen päivä").
- Benin: Kansallispäivä.
- Irlanti: Lughnasadh ("Lá Lúnasa"), perinteinen syksyn 1. päivä.
- Kiina: Kansan vapautusarmeijan vuosipäivä.
- Kongon demokraattinen tasavalta: Vanhempien päivä.
- Libanon: Eid al-Jaysh ("Asevoimien päivä").
- Sveitsi: Kansallispäivä.
- Trinidad ja Tobago: Emancipation Day ("Vapautuksen päivä").
- Bahailaisuus: Kamál'in (täydellisyyden) juhla. Bahaikalenterin 8. kuukauden 1. päivä.
- Rastafarit: Haile Selassien orjuudesta vapautumisen juhla.
- Uuspakanuus: Lammas. Anglosaksisessa maailmassa ensimmäisen vehnäsadon (vehnäleivän) juhla ("Lammas Day"). Keskiajalla tunnettiin nimellä "Gule of August". ---- Katso myös: kalenteri ~ 31. heinäkuuta, 2. elokuuta Luokka:Elokuu -08-01 als:1. August ko:8월 1일 ja:8月1日 simple:August 1 th:1 สิงหาคม

Kiinan kommunistinen puolue

Kiinan kommunistinen puolue (yksink.: 中国共产党, perint.: 中國共產黨, pinyin: Zhōnggúo Gòngchǎndǎng) on Kiinan kansantasavaltaa hallitseva puolue. Puolue perustettiin 1921. Kiinan kommunistisessa puolueessa on yli 63 miljoonaa jäsentä, mikä tekee siitä maailman suurimman puolueen.

Historia

Toukokuun neljännen päivän liikkeen aikoihin 1919 kommunismia ja marxilaisuutta esiteltiin Kiinan lehdistössä. Vastaperustettu Neuvostoliitto lupasi luopua imperialismista Kiinasssa, mikä toi positiivista valoa kommunismiin, vaikkei Neuvostoliitto tätä itse asiassa tehnytkään. Kommunismi oli uusin ja selitysvoimaisin yhteiskuntateoria, jonka avulla saattoi kritisoida myös länsimaita. Pekingin yliopiston professori Li Dazhao julistautui kommunistiksi ja sai oppilaakseen mm. Mao Zedongin. Komintern lähetti myös edustajiaan Kiinaan 1919 ja järjesti siellä opintopiirejä. 1. heinäkuuta 1921 perustettiin Kiinan kommunistinen puolue Shanghain ranskalaisella alueella sijaitsevassa tyttökoulussa, sillä hallinto ei katsonut sitä suopeasti. Puolueessa oli tuolloin 57 jäsentä, joista 12 oli paikalla sitä perustamassa. Sen ero muihin järjestöihin oli aluksi varsin pieni, mutta tilanne muuttui jäsenkunnan myötä. Puolue osallistui Kominterniin. 1920-luvun alussa Wuhanin lakkoliikkeen kukistamisen jälkeen Kommunistinen puolue alkoi hakea liittolaista, sillä Komintern ei uskonut niin pienen liikkeen saavan mitään aikaan, etenkään kun Kiinassa oli niin vähän työläisiä. Komintern suositteli edistyksen ja kehityksen voimana liittolaiseksi Guomindang-puoluetta, ajatuksena tehdä porvarillinen vallankumous ennen proletariaatin vallankumousta. Guomindang suostui, sillä se halusi Kominterniltä apua hallinnon organisointiin ja sotilaskoulutukseen. Kommunistit eivät kuitenkaan saaneet toivomaansa puolueliittoa, vaan Kommunistisen puolueen jäsenet liittyivät Guomindangiin (GMD). Myös GMD:n hallitukseen päätyi johtavia kommunisteja. Kominternin avulla GMD:stä tehtiin voimakas ja kurinalainen puolue, joka sai myös oman armeijan. Sun Zhongshan otti puolueen lähes diktatuurimaiseen otteeseen. Vähitellen Guangzhoussa päämajaansa pitävän puolueen sotilasmahti kasvoi riittävän suureksi pohjoisen sotalordien haastamista varten. Sun Zhongshanin kuoleman jälkeen 1925 GMD:n johtoon jäi ammottava aukko, jonka otti itselleen kenraali Jiang Jieshi. Hän johdatti puolueen pohjoiselle sotaretkelle, kahtena siipenä. Rannikkoa pitkin kulkeva Jiangin itsensä johtama siipi päättikin lopettaa vasemmiston tukemisen ja järjesti teurastuksen Shanghaissa. Wuhaniin päätynyt siipi tuki ensin kommunisteja Jiangia vastaan, mutta käänsi sitten kelkkansa ja GMD:n ja kommunistien ero oli lopullinen. GMD jatkoi sotaretkeään ja valloitti koko maan, minkä jälkeen alkoi taistelu kommunisteja vastaan. Kommunistit ajautuivat maaseudulle, jossa Mao Zedong perusti Jiangxin neuvoston. Samalla politiikka muuttui työläispuolueesta talonpoikia tukevaksi. GMD ajoi puolueen pitkälle marssille Yan'aniin 1936, josta kommunistit tekivät uuden tukikohtansa. Kommunistit pitivätkin aluetta siitä lähtien hallussaan ja harjoittelivat siellä hallintoa. Neuvostoliitto ei vieläkään osannut päättää pitäisikö tukea kommunisteja vai GMD:tä. 1937 Japani hyökkäsi Kiinaan, mutta GMD:tä innosti enemmän taistelu kommunisteja kuin japanilaisia vastaan. Puolue kuitenkin pakotettiin yhteisrintamaan kommunistien kanssa. Kommunistit voimistuivat huomattavasti sodan aikana. Japanin antauduttua alkoi Kiinan sisällissota, missä kommunistit vähitellen valtasivat koko maan ja karkottivat GMD:n Taiwanin saarelle. Kiinan kansantasavalta julistettiin perustetuksi 1949, mikä lopulta auttoi Neuvostoliittoa päättämään mikä kanta oli voittoisa. Valtaanpääsynsä jälkeen kommunistit tekivät lukuisia uudistuksia, ensimmäisinä lakeina hyväksyttiin maauudistus ja avioliittolaki. Puolue on siitä lähtien pitänyt käytännön yksinvaltaa maassa, vaikka siellä on muutamia muitakin puolueita. Aluksi hallintomallia katsottiin Neuvostoliitosta ja pyrittiin raskaan teollisuuden tukemiseen, sittemmin tämä todettiin epäonnistuneeksi. Mao Zedong aloitti kulttuurivallankumouksen 1966, mikä irtautti Kiinan lopullisesti Neuvostoliitosta ja eristi sen käytännössä koko muusta maailmasta 1970-luvulle saakka. 1978 aloitettiin Deng Xiaopingin talousuudistukset, jotka vähitellen veivät yhteiskuntamallin pois sosialismista, vaikkei termin käytöstä vieläkään ole luovuttu. Enemmän aiheesta: Kiinan tasavallan historia, Kiinan kansantasavallan historia

Keskuskomitean jäsenet

Puolueen keskuskomitean jäsenet ovat (vuodesta 2003):
- Hu Jintao - Kiinan kansantasavallan presidentti, Kiinan kommunistisen puolueen pääsihteeri
- Wu Bangguo - Kansankongressin keskuskomitean puheenjohtaja
- Wen Jiabao - Kiinan kansantasavallan pääministeri
- Jia Qinglin - Kansan poliittisen neuvoa-antavan konferenssin puheenjohtaja
- Zeng Qinghong - Kiinan kansantasavallan varapresidentti
- Huang Ju - Varapääministeri, Kiinan valtioneuvosto
- Wu Guanzheng - Kuritarkastuksen keskuskomitean sihteeri
- Li Changchun - ei muita asemia, tunnetaan yleisesti propagandapäällikkönä
- Luo Gan - Poliittisten ja lainsäädännöllisten asiain komitean sihteeri Kiinan kommunistisen puolueen keskuskomitean poliittisen osaston jäsenet: Wang Lequan, Wang Zhaoguo, Hui Liangyu, Liu Qi, Liu Yunshan, Li Changchun, Wu Yi, Wu Bangguo, Wu Guanzheng, Zhang Lichang, Zhang Dejiang, Chen Liangyu, Luo Gan, Zhou Yongkang, Hu Jintao, Yu Zhengsheng, He Guoqiang, Jia Qinglin, Guo Boxiong, Huang Ju, Cao Gangchuan, Zeng Qinghong, Zeng Peiyan, Wen Jiabao. KKP:n keskuskomitean poliittisen osaston varajäsen: Wang Gang KKP:n keskuskomitean sihteeristön jäsenet: Zeng Qinghong, Liu Yunshan, Zhou Yongkang, He Guoqiang, Wang Gang, Xu Caihou, He Yong.

Kiinan kommunistisen puolueen johtajat

Ennen vuotta 1982 puheenjohtaja oli korkein valtataho puolueessa ja pääsihteeri toimi byrokraattisemmassa tehtävässä puheenjohtajan alaisuudessa. Sittemmin pääsihteeri on ollut puolueen korkein vallanpitäjä.

KKP:n keskuskomitean puheenjohtajat

- Mao Zedong (1929-1976)
- Hua Guofeng (1976-1981)

Pääsihteerit

- Deng Xiaoping (1956-1957)
- Hu Yaobang (1980-1987)
- Zhao Ziyang (1987-1989)
- Jiang Zemin (1989-2002)
- Hu Jintao (vuodesta 2002)

Katso myös

- Kommunistinen puolue
- Kiinan kansantasavallan hallinto

Linkkejä

- [http://www.people.com.cn/ Virallinen sanomalehti] (kiinaksi, englanniksi, japaniksi, ranskaksi, espanjaksi, venäjäksi ja arabiaksi) Luokka:Kiina Luokka:Politiikka zh-min-nan:Tiong-kok Kiōng-sán-tóng ko:중국공산당 ja:中国共産党

1989

Tapahtumia

- 7. tammikuuta - Akihitosta tulee Japanin keisari Hirohiton kuoltua
- 10. tammikuuta - Kuuban joukot alkavat vetäytyä Angolasta
- 20. tammikuuta - George H. W. Bush Ronald Reaganin seuraajana Yhdysvaltain presidentiksi
- 30. tammikuuta - Yhdysvaltain lähetystö evakuoidaan Kabulissa, Afganistanissa
- 2. helmikuuta - Afganistanin sisällissota: Viimeiset Neuvostoliiton joukot lähtevät Kabulista päättäen Neuvostoliiton miehityksen
- 3. helmikuuta - Pieter Botha eroaa terveyssyistä Etelä-Afrikan johdosta
- 14. helmikuuta - Iranin johtaja Ajatollah Ruhollah Khomeini kehoittaa muslimeja tappamaan Saatanalliset säkeet -romaanin kirjoittajan Salman Rushdien
- 14. helmikuuta - Ensimmäinen Global Positioning System -järjestelmän 24:stä satelliitista laukaistaan kiertoradalle
- 15. helmikuuta - Neuvostoliiton viimeiset joukot jättävät Afganistanin
- 24. helmikuuta - Ajatollah Ruhollah Khomeini lupaa 3 miljoonaa dollaria Salman Rushdie surmaajalle
- 24. helmikuuta - United Airlinesin Boeing 747:n katto repeää matkalla Havaiji–Uusi-Seelanti ja 9 imeytyy ilmavirran mukana koneesta
- 2. maaliskuuta - 12 Euroopan yhteisön maata kieltävät kloorifluorihiilivetyjen (Freonit) valmistuksen vuosisadan loppuun mennessä
- 3. maaliskuuta - Veikko "Jammu" Siltavuori kaappaa ja murhaa kaksi 8-vuotiasta tyttöä Myllypurossa Helsingissä
- 14. maaliskuuta - Presidentti George H. W. Bush kieltää rynnäkkökiväärien tuonnin Yhdysvaltoihin
- 23. maaliskuuta - Stanley Pons ja Martin Fleischmann ilmoittavat havainneensa kylmäfuusion Utahin yliopistossa
- 24. maaliskuuta - Exxon Valdez -tankkerista vuotaa 240000 tynnyriä öljyä Alaskassa Prinssi Williamin salmessa
- 7. huhtikuuta - Neuvostoliiton sukellusvene Komsomolets uppoaa Barentsinmerellä
- 15. huhtikuuta - Hillsboroughin jalkapallokentällä Englannissa tuomari keskeyttää Liverpoolin ja Nottingham Forestin pelin kuuden minuutin jälkeen. Raivostuneet fanit ryntäävät kentälle ja väentungoksessa 96 kuolee
- 30. toukokuuta - Tiananmenin aukiolla opiskelijamielenosoitajat pystyttävät kymmenmetrisen "Demokratian jumalatar" -patsaan
- 3. kesäkuuta - Ajatollah Khomeini kuolee
- 4. kesäkuuta - Tiananmenin aukion miehenosoituksen tukahduttaminen muuttuu verilöylyksi Pekingissa
- 4. kesäkuuta - Puolassa Solidaarisuus voittaa ensimmäisen vapaat vaalit sodan jälkeen
- 4. kesäkuuta - Ufassa, Neuvostoliitossa 645 kuolee kun toisiaan ohittavat junat räjäyttävät kaasuputkesta vuotaneen maakaasun
- 7. kesäkuuta – Rancho Secon ydinvoimala suljetaan kansanäänestyksellä Yhdysvalloissa
- 2. heinäkuuta - Andreas Papandreou eroo Kreikan pääministeri tehtävistä; uuden hallituksen muodostaa Tzannis Tzannetakis
- 23. elokuuta - Kaksi miljoonaa ihmistä Virossa, Latviassa ja Liettuassa seisovat Vilnan–-Tallinnan tiellä pitäen toisiaan käsistä
- 26. elokuuta - Voyager 2 avaruusluotain lentää Neptunuksen ohi
- 9. syyskuuta - Leipzigssa, Itä-Saksassa mielenosoittajat vaativat demokraattisia uudistuksia
- 10. syyskuuta - Unkarin hallitus avaa maan länsirajan DDR:stä länteen lähteville ihmisille
- 25. syyskuuta - Neuvostoliitto ja Yhdysvallat sopivat tuhoavansa 98% kemiallisista aseistaan
- 17. lokakuuta - 7,1 richterin maanjäristys San Franciscossa ja Oaklandissa Kaliforniassa; 63 kuolee
- 18. lokakuuta - NASAn Galileo-luotain laukaistaan kohti Jupiteria avaruussukkula Atlantiksesta
- 18. lokakuuta - Itä-Saksan puoluejohtaja Erich Honecker siirretään syrjään
- 18. lokakuuta - Uusi perustuslaki muuttaa Unkarin parlamentaariseksi demokratiaksi
- 23. lokakuuta - Wärtsilä Meriteollisuus tekee Suomen suurimman konkurssin
- 7. marraskuuta - Meriteollisuuden raunioille perustetaan uusi telakkayhtiö Masa-Yards
- 7. marraskuuta - Namibian ensimmäiset vaalit voittaa vapautusliike SWAPO
- 9. marraskuuta - Kylmä sota päättyy kommunistinen Itä-Saksa avaa Berliinin muurin ja sallii kansalaistensa matkustaa vapaasti länteen; seuraavana päivänä saksalaiset alkavat repiä muuria alas
- 10. marraskuuta - Bulgarian komministisen puoleen johtaja Todor Žhivkov eroaa ja pääministeri Petre Mladenov seuraa häntä, muuttaen puolueen Bulgarian sosialistiseksi puolueeksi
- 17. marraskuuta - Samettivallankumous alkaa Tšekkoslovakiassa: poliisi tukahduttaa rauhanomaisen opiskelijamielenosoituksen Prahassa
- 20. marraskuuta - Prahassa mielenosoittajien määrä nousee puoleen miljoonaan
- 22. marraskuuta - Beirutissa pommi surmaa presidentti Rene Moawadin
- 24. marraskuuta - Tšekkoslovakian puoluejohtaja Milos Jakeš eroaa
- 28. marraskuuta - Tšekkoslovakian kommunistinen puolue määrää pidettäväksi monipuoluevaalit
- 30. marraskuuta - Deutsche Bankin Alfred Herrhausen kuolee Punaisen armeijakunnan pommi-iskussa
- 1. joulukuuta - Itä-Saksan parlamentti peruttaa kommunistisen puoleen johtavan aseman; kaksi päivää myöhemmin puolueen johtaja Egon Krenz, politbyroo ja keskuskomitea eroavat
- 3. joulukuuta - Kylmä sota: tavatessaan Maltalla George H. W. Bush ja Mihail Gorbatšov antavat julistukset, jossa he toteavat että kylmä sota on mahdollisesti päättymässä
- 6. joulukuuta - Marc Lépine, anti-feministi, ampuu 14 naista École Polytechnique de Montréal -yliopistossa
- 7. joulukuuta - Liettua lakkauttaa kommunistisen puolueen johtoaseman ensimmäisenä neuvostotasavaltana
- 10. joulukuuta - Tšekkoslovakian presidentti ja puoluejohtaja Gustáv Husák eroaa
- 14. joulukuuta - Chilessa järjestetään ensimmäiset vapaa vaalit 16 vuoteen
- 17. joulukuuta - Brasiliassa järjestetään ensimmäiset vapaa vaalit 29 vuoteen; Fernando Collor de Mello voittaa
- 19. joulukuuta - EY ja EFTA päättävät aloittaa Euroopan talousaluetta (ETA) koskevat neuvottelut
- 20. joulukuuta - Yhdysvallat hyökkää Panamaan syrjäyttääkseen Manuel Noriegan
- 22. joulukuuta - Viikon väkivaltaisten mielenosoitusten jälkeen Ion Iliescusta Romanian presidentti; Nicolae Ceauşescun valta päättyy
- 25. joulukuuta - Nicolae Ceauşescu ja hänen vaimonsa Elena teloitetaan
- 29. joulukuuta - Václav Havel valitaan vapailla vaaleilla Tšekkoslovakian presidentiksi

Tuntematon päivämäärä

Syntyneitä

- 23. huhtikuuta - Nicole Vaidišová, tennispelaaja
- 23. heinäkuuta - Daniel Radcliffe, Harry Potter elokuvan pääroolin näyttelijä

Kuolleita

- 7. tammikuuta - Hirohito, Japanin keisari.
- 23. tammikuuta - Salvador Dalí, taiteilija
- 24. tammikuuta - Ted Bundy, sarjamurhaaja (sähkötuolissa)
- 22. helmikuuta - Sándor Márai, unkarilainen kirjailija
- 28. huhtikuuta - Esa Pakarinen, näyttelijä ja muusikko
- 30. huhtikuuta - Sergio Leone, elokuvaohjaaja
- 3. kesäkuuta - Ajatollah Khomeini, Iranin hengellinen johtaja
- 4. kesäkuuta - Dik Browne, sarjakuvapiirtäjä
- 22. heinäkuuta - Martti Talvela, oopperalaulaja
- 28. heinäkuuta - Asko Raivio, laulaja ja lauluntekijä (Kaseva-yhtye)
- 26. syyskuuta - Kaj Franck, muotoilija
- 28. syyskuuta - Ferdinand Marcos, Filippiinien syrjäytetty johtaja
- 6. lokakuuta - Bette Davis, näyttelijä
- 11. lokakuuta - M. King Hubbert, geofyysikko
- 4. marraskuuta - Väinö Heikki Vainio, kirjailija
- 5. marraskuuta - Vladimir Horowitz, pianisti
- 18. marraskuuta - Edvin Laine, elokuvaohjaaja
- 6. joulukuuta – Marc Lépine, massamurhaaja
- 19. joulukuuta - Henry Theel - laulaja
- 22. joulukuuta - Samuel Beckett, kirjailija, kirjallisuuden Nobel-voittaja (1969)
- 25. joulukuuta - Nicolae Ceauşescu, Romanian entinen johtaja (teloitettu) Luokka:1980-luku Luokka:1989 als:1989 zh-min-nan:1989 nî ko:1989년 ja:1989年 simple:1989 th:พ.ศ. 2532

Tiananmenin aukion mielenosoitus

Tiananmenin aukion mielenosoituksilla viitataan yleensä 15. toukokuuta ja 4. kesäkuuta 1989 välisenä aikana Tiananmenin aukiolla Pekingissä, Kiinassa pidettyihin opiskelijamielenosoituksiin. Hu Yaobang kuoli 15. huhtikuuta 1989, ja opiskelijoita kerääntyi muistotilaisuuteen Taivaallisen rauhan aukiolle. Osa heistä jäi sinne osoittamaan mieltä, lehdistö tuki mielenosoitusta vaatimalla lehdistön vapautta, joka myönnettiin. Mielenosoittajilla ei ollut selkeitä yhdenmukaisia tavoitteita. He halusivat neuvotella johdon kanssa, mutta alkuvaiheessa johto ei halunnut neuvotella muiden kuin virallisten järjestöjen kanssa. Kuukauden kuluttua johto oli valmis neuvottelemaan kenen tahansa kanssa, mutta liike ei enää ollut kenenkään hallinnassa. Mielenosoitukset levisivät muuallekin maahan ja alkoivat häiritä ulkopolitiikkaa Mihail Gorbatšovin vieraillessa Kiinassa. Osaan Pekingiä julistettiin sotatila ja armeija määrättiin hajottamaan mielenosoitus. Paikalliset sotilaat kuitenkin epäröivät noudattaa käskyjä käyttää voimaa mielenosoitusten hajoittamiseksi. Uudet opiskelijajohtajat alkoivat vaatia verenvuodatusta, 4. kesäkuuta 1989 Shikangista tuotiin armeija paikalle. Suurten kaupunkien ulkopuolelta tulleet uudet joukot tottelivat käskyjä pekingiläisjoukkoja paremmin ja mielenosoitus hajoitettiin. Lukuisia ihmisiä jäi panssarivaunujen alle niiden matkalla aukiolle. Arviot uhrien määrästä aukiolla ja matkalla sinne vaihtelevat lähteestä riippuen muutamasta sadasta useisiin tuhansiin. Tilanne Pekingissä rauhoittui varsin pian, mutta levottomuudet muualla maassa, erityisesti Shanghaissa yltyivät. Tilanne päättyi rauhanomaisesti Shanghain silloisen kaupunginjohtajan Zhu Rongjin puheeseen, jossa tämä selitti, ettei kaaos hyödytä ketään. Turismi länsimaista romahti, diplomaatti- ja kauppasuhteet kärsivät. Tiananmenin aukiolla osoitettiin mieltä ja mellakoitiin myös pääministeri Zhou Enlain kuoltua alkuvuodesta 1976. Silläkin kertaa valtiovalta lopetti kansalaisten spontaanit mielenilmaukset lyhyeen. Ennen vuotta 1989 julkaistuissa lähteissä "Tiananmenin mielenosoituksilla" viitataan kevään 1976 tapahtumiin.

Katso myös

- Kiinan kansantasavallan historia Luokka:Kiinan historia ko:1989년 톈안먼 사건 ja:六四天安門事件

Zhao Ziyang

Zhao Ziyang (yksink.: 赵紫阳, perint.: 趙紫陽, pinyin: Zhào Zǐyáng) (s. 17. lokakuuta 1919—k. 17. tammikuuta 2005) toimi poliitikkona Kiinan kansantasavallassa. Hän oli kansantasavallan pääministerinä vuosina 1980—1987 ja kommunistipuolueen pääsihteerinä vuosina 1987—1989.

Varhaiset vaiheet

Zhao syntyi varakkaaseen maanomistajan perheeseen Henanin provinssissa. Hän liittyi kommunistien nuorisoliittoon vuonna 1932 ja työskenteli kommunistipuolueen virkailijana Kiinan-Japanin sodan aikana (1937—1945). Guangdongissa hän sai nimeä puolueen sisällä vuonna 1951 ja esitteli useita maataloudellisia uudistuksia. 1960-luvulla hän oli jo Guangdongin provinssin puoluesihteeri. Kulttuurivallankumouksen aikana Zhao poistettiin Guangdongin puoluejohtajan virastaan, koska kannatti Liu Shaoqin uudistuksia. Hänet marssitettiin Guangzhoun läpi aasinhattu päässään ja vuonna 1971 Zhao määrättiin työskentelemään Sisä-Mongoliaan.

Valtaannousu

Vuonna 1973 Zhou Enlai palautti Zhaon kunnian ja vuonna 1975 lähetti hänet Kiinan suurimpaan provinssiin, Sichuanniin ensimmäiseksi puoluesihteeriksi. Täällä hän teki maatalouteen radikaaleja ja onnistuneita markkinasuuntautuneita uudistuksia, jotka johtivat nopeaan tuotannon lisääntymiseen. Hänestä tuli kommunistipuolueen keskuskomitean jäsen vuonna 1973. Deng Xiaoping asetti hänet Politbyroon varajäseneksi vuonna 1977 ja täysivaltaiseksi jäseneksi vuonna 1979. Hän liittyi kommunistipuolueen politbyroovaliokuntaan vuonna 1982. Kuuden kuukauden varapääministeriyden jälkeen hänet nimitettiin pääministeriksi vuonna 1980 ja tämän lisäksi kommunistipuolueen pääsihteeriksi tammikuussa 1987. Puolueen pääsihteeriksi nimittämisen jälkeen hän kannatti talousuudistuksia ja avointa ulkomaanpolitiikkaa toistuvasti. Hänen talousuudistuksiaan kritisoitiin inflaation aiheuttamisesta. Li Peng seurasi Zhaoa pääministeriksi vuonna 1987.

Syrjäyttäminen

Tiananmenin aukion tapahtumat vuonna 1989 sinetöivät hänen kohtalonsa ja tekivät mahdottomaksi minkäänlaisen liikkeen kohti demokraattisuutta. Kun Kiinan kommunistijohtajat Deng Xiaoping, Yang Shangkun, Li Peng ja Hu Qili viimeistelivät suunnitelmiaan poikkeustilan julistamisesta ja Tiananmenin aukion protestien murskaamisesta, Zhao, silloinen kommunistipuolueen pääsihteeri, marssi opiskelijoiden sekaan ja puhui heille ja pyysi heitä lopettamaan ennen kuin oli liian myöhäistä Tapahtumia seuranneessa valtataistelussa Zhaolta poistettiin kaikki hänen virka-asemansa. Zhaon motiiveja tekoonsa ei vieläkään tiedetä. Joidenkin mielestä hän meni aukiolle toivoen sovinnollisen eleen antavan hänelle vaikutusvaltaa kovan linjan miehiä vastaan, kuten pääministeriä Li Pengiä. Verilöylyn jälkeen Zhao määrättiin kotiarestiin, jonka jälkeen hän oli tiukan valvonnan alla.

Poliittiset linjaukset

Zhao kutsui poliittista uudistusta "suurimmaksi sosialismia koettelevaksi kokeeksi". Hän uskoi, että taloudellinen kehitys oli epäsuorasti yhteydessä demokratisoitumiseen. Niinkin aikaisin kuin vuonna 1986 Zhaosta tuli ensimmäinen korkea-arvoinen kiinalainen johtaja, joka kuulutti muutoksen perään, tarjoten mahdollisuutta vaaliehdokkuudelle kylätasolta jopa keskuskomitean jäsenyyteen asti. Hänen talouspoliittiset linjauksensa olivat aikaan ja paikkaan nähden myös uudistusmielisiä. Hän laati "alustavan edistysvaiheteorian" kehityssuunnaksi sosialistisen järjestelmän muuttamiselle, joka loi pohjan sille kukoistukselle, josta Kiina nykyään nauttii. 1980-luvulla Zhao leimattiin monien silmissä marxismin revisionistiksi. Hän kannatti valtion läpikuultavuutta ja kansallista dialogia, joka piti sisällään tavallisia kansalaisia päätöksentekovaiheessa; tämä teki hänestä suositun kansan keskuudessa. Sichuanissa, jossa Zhao toimeenpani taloudellisia rakenteenmuutoksia 1970-luvulla, hänestä oli sanonta: "yao chi liang, Zhao Ziyang". Tämä sanaleikki hänen nimestään tarkoittaa vapaasti käännettynä "jos haluat syödäksesi, etsi Ziyang käsiisi." Vuoden 2004 helmikuussa Zhao sairastui keuhkokuumeeseen, joka johti vakavaan keuhkojen vajaatoimintaan. 6. huhtikuuta, mahdollisten Zhaon kuolemaa seuraavien järjestyshäiriöiden estämiseksi valtion turvallisuusjoukot määrättiin hälytystilaan. 15. tammikuuta 2005 uutislähteet reportoivat Zhaon vaipuneen koomaan ja hän poistui keskuudestamme kahta päivää myöhemmin pekingiläisessä sairaalassa. Luokka:Kiinan kansantasavallan johtajat ko:자오쯔양 ja:趙紫陽

Jiang Zemin

Jiāng Zémín (江澤民; 江泽民) (s. 17. elokuuta 1926) on kiinalainen poliitikko. Jiang toimi Kiinan kommunistipuolueen pääsihteerinä vuosina 1989—2002, Kiinan keskussotilaskomitean puheenjohtajana vuosina 1990—2004 ja Kiinan kansantasavallan presidenttinä vuosina 1993—2003. Häntä pidetään kommunistipuolueen "kolmannen sukupolven johtajien ytimenä"; hänen teoriansa "kolmen edustuksesta" on omaksuttu puolueen ja valtion perustuslakeihin. Hänen hallintonsa aikana Kiina koki uudistusten ansiosta ällistyttävän taloudellisen kasvun ja paransi suhteitaan ulkomaailmaan, samalla kun kommunistipuolue säilytti tiukan otteensa valtiosta.

Tausta

Vuonna 1943, valmistuttuaan Yangzhoun lukiosta, hän alkoi käydä yliopistoa Nanjingissa. Vuonna 1946 hän vaihtoi Shanghain Jiaotongin yliopistoon ja valmistui sieltä vuonna 1947. Jiangista tuli maanalaisen kommunistiopiskelijaliikkeen jäsen osallistuttuaan maanlaajuiseen yliopistoliikehdintään; puolueen jäsen hänestä tuli vuonna 1946. Jiang sai koulutuksensa koneinsinööriksi moskovalaisessa Stalinin autotehtaassa vuonna 1950. Jiang toimi Romanian suurlähettiläänä ja Shanghain pormestarina, ja siten puhuu sujuvaa venäjää ja romaniaa, ja on kykenevä vastaanottamaan ulkomaalaisia merkkihenkilöitä pohjatiedoillaan japanista, ranskasta ja englannista sekä kirjallisuudesta.

Valtaannousu

Jiang oli Deng Xiaopingin, Li Pengin, Chen Yunin ja eläkkeelle siirtyneiden puoluevanhimpien 27. maaliskuuta 1993 valitsema kompromissiehdokas korvaamaan liberaalimpi Zhao Ziyang, jota arveltiin liian lempeäksi opiskelijamielenosoittajia kohtaan. Vaikkei Jiang ollut suoranaisesti sekaantunut välienselvittelyyn, hän kohosi puolueen keskeisiin asemiin vuoden 1989 Tiananmenin aukion mielenosoitusten jälkeen roolistaan vastaavanlaisten mielenosoitusten ehkäisemisessä Shanghaissa. 76-vuotias Jiang uudelleenvalittiin Kiinan keskussotilaskomitean puheenjohtajaksi 16. puoluekokouksessa vuonna 2002, jossa myös Hu Jintao otti Jiangin paikan puolueen johtajana, nousten uudeksi kommunistipuolueen pääsihteeriksi. 15. maaliskuuta 2003 Hu seurasi Jiangia, tullen Kiinan kansantasavallan presidentiksi. 19. syyskuuta 2004 Jiang luopui Kiinan keskussotilaskomitean puheenjohtajuudesta kommunistipuolueen keskuskomitean korkean tason kokouksen yhteydessä. Käytännössä Jiang on nyt luopunut kaikista tärkeistä viroistaan, mutta omaa silti vaikutusvaltaa Kiinan politiikassa.

Falun Gong

Jiang kielsi heinäkuussa 1999 Falun Gong -järjestön, jonka kannattajat syyttävät häntä "väkivaltaisesta ja massiivisesta vainokampanjasta", "valtioterrorista, kidutuksista ja murhista" ja "kansanmurhasta ja rikoksista ihmisyyttä vastaan." Luokka:Kiinan kansantasavallan johtajat ko:장쩌민 ja:江沢民

1927

Tapahtumia

- 7. tammikuuta - Ensimmäinen transatlanttinen puhelinsoitto New Yorkista Lontooseen.
- 9. tammikuuta - Sotilasvallankaappaus murskattiin Lissabonissa.
- 12. helmikuuta - Ensimmäiset brittijoukot saapuivat Kiinaan, S