:: wikimiki.org ::
| Karibianmeri |
Karibianmeri
Karibianmeri on Pohjois- ja Etelä-Amerikan välissä oleva meri, Meksikonlahdesta länteen, Yhdysvaltojen eteläpuolella. Karibialla ovat Bahamasaaret sekä Isot ja Pienet Antillit. Isoihin Antilleihin lasketaan Kuuba, Jamaika, Hispaniola (Haiti ja Dominikaaninen tasavalta) sekä Puerto Rico.
Itsenäiset saarivaltiot
- Dominikaaninen tasavalta
- Haiti
- Jamaika
- Kuuba
Pienet Antillit
- Antigua ja Barbuda
- Bahama
- Barbados
- Dominica
- Grenada
- Saint Kitts ja Nevis
- Saint Lucia
- Saint Vincent ja Grenadiinit
- Trinidad ja Tobago
Muille valtioille kuuluvat saaret
- Alankomaiden Antillit
- Aruba
- Guadeloupe
- Martinique
- Anguilla
- Brittiläiset Neitsytsaaret
- Caymansaaret
- Montserrat
- Turks- ja Caicossaaret
- Navassa
- Puerto Rico
- Yhdysvaltain Neitsytsaaret
Historia
Pääartikkeli: Karibianmeren historia
Karibian saaria asuttivat ennen eurooppalaisten tuloa siboneyt, arawakit, taínot ja karibit. Kristofer Kolumbuksen rantauduttua alueelle 1492, alueen intiaaniväestö tuhoutui valtaosin eurooppalaisten tuomien tautien, pakkotyön ja suoranaisen kansanmurhan seurauksena. Espanja otti koko Karibianmeren alueen nimellisesti haltuunsa, mutta espanjalaisia siirtokuntia perustettiin lähinnä suurimmille saarille: Hispaniolaan, Kuubaan ja Puerto Ricoon. Intiaaniväestön vähetessä espanjalaiset alkoivat tuoda työvoimaksi orjia Länsi-Afrikasta ja käynnistivät näin vuosisatoja jatkuneen orjakaupan.
Espanjan heikentyessä 1500-luvun lopulta alkaen, muut eurooppalaiset valtiot alkoivat perustaa siirtokuntia alueelle. Merirosvot ja kaapparit alkoivat myös hyökkäillä alueen kauppareiteillä ja perustivat omia tukikohtiaan, joista monet vakiintuivat myöhemmin siirtokunniksi. Hollannin Länsi-Intia, Englannin Länsi-Intia, Ranskan Länsi-Intia ja Tanskan Länsi-Intia olivat 1600-luvulta 1800-luvulle taloudellisesti merkittäviä erityisesti sokerintuotannon keskuksina.
Ranskalle kuuluvan San Domingon orjakapina 1791 johti lopulta ensimmäisen itsenäisen valtion, Haitin, syntyyn alueelle 1804. Perinteisen plantaasitalouden taloudellinen merkitys alkoi vähetä 1800-luvulla ja orjuus lakkautettiin kaikkialla alueella saman vuosisadan aikana.
Espanjaan kuulunut Dominikaaninen tasavalta itsenäistyi 1844. Yhdysvaltain-Espanjan sodan seurauksena 1898 Espanja luopui myös Kuubasta, joka itsenäistyi 1902, sekä Puerto Ricosta, joka liitettiin Yhdysvaltojen yhteyteen.
Pienemmät Karibianmeren saarivaltiot itsenäistyivät 1960-luvulta alkaen, joskin osa kuuluu yhä Alankomaiden, Ranskan tai Yhdistyneen kuningaskunnan yhteyteen.
Luokka:Meret
Luokka:Väli-Amerikka
Luokka:Karibia
ja:カリブ海
Pohjois-Amerikka
Pohjois-Amerikka on manner Etelä-Amerikan pohjoispuolella, Tyynen valtameren ja Atlantin valtameren välissä.
Päämantereella on kolme suurta ja väkirikasta valtiota:
- Kanada
- Meksiko
- Yhdysvallat
Nämä kolme valtiota käsittävät lähes koko Pohjois-Amerikan. Näiden lisäksi kuitenkin myös Keski-Amerikan ja Karibianmeren saarien katsotaan yleensä olevan osa Pohjois-Amerikkaa. Myös Tanskalle kuuluva Grönlanti kuuluu Pohjois-Amerikkaan.
Luokka:Mantereet
zh-min-nan:Pak Bí-chiu
ko:북아메리카
ja:北アメリカ
simple:North America
th:ทวีปอเมริกาเหนือ
Etelä-Amerikka
Etelä-Amerikka on maanosa, joka sijaitsee Keski-Amerikan eteläpuolella.
Etelä-Amerikan itsenäiset valtiot:
- Argentiina
- Bolivia
- Brasilia
- Chile
- Ecuador
- Guyana
- Kolumbia
- Paraguay
- Peru
- Suriname
- Uruguay
- Venezuela
Ei-itsenäiset alueet:
- Etelä-Georgia ja Eteläiset Sandwichsaaret (Yhdistynyt kuningaskunta)
- Falklandinsaaret (Yhdistynyt kuningaskunta)
- Ranskan Guayana (Ranskan territorio)
Luokka:Etelä-Amerikka
Luokka:Mantereet
zh-min-nan:Lâm Bí-chiu
ko:남아메리카
ja:南アメリカ
simple:South America
th:ทวีปอเมริกาใต้
MeriMeri on mantereiden ympärillä oleva laaja ja yhtenäinen suolavesikerros, joka peittää noin 381 miljoonaa neliökilometriä eli 70,8 prosenttia maapallon pinta-alasta. Meriksi kutsutaan myös eräitä suuria laskujoettomia järviä, kuten Kaspianmerta. Meriä tutkii meritiede. Maa on ainoa Aurinkokunnan planeetta, jonka pinnalla on nestemäistä vettä. Maapallolla voidaan katsoa olevan kolmesta viiteen valtamerta: Tyyni valtameri, Atlantin valtameri ja Intian valtameri sekä usein mukaan luetut Pohjoinen ja Eteläinen jäämeri. Lisäksi mannerten välissä on välimeriä, kuten Välimeri, saariryhmien erottamina reunameriä (esimerkiksi Pohjanmeri) sekä syvälle mannerten sisäosiin ulottuvia sisämeriä (esimerkiksi Itämeri).
Merialueet
Tyyni valtameri
Itämeri
:Pääartikkeli Tyyni valtameri
Tyyni valtameri on maailman suurin merialue, joka sijaitsee Aasian ja Amerikan mantereiden välissä. Se peittää yhden kolmasosan maapallon pinta-alasta Maapallon syvin kohta, Mariaanien hauta, 11 822 m, sijaitsee Tyynessä valtameressä. Pohjois-eteläsuunnassa valtameren pituus on noin 15 500 km ja itä-länsisuunnassa noin 19 800 km. Tyynessä valtameressä sijaitsee noin 25 000 saarta.
Tyynen valtameren lämpötila pysyttelee ympäri vuoden 21–27 celsiusasteen välillä. Muutoksia meren normaalin lämpötilaan aiheuttaa 3–5 vuoden välein syntyvä El Niño -sääilmiö.
Atlantin valtameri
El Niño
:Pääartikkeli Atlantin valtameri
Atlantin valtameri on Maapallon toiseksi suurin valtameri. Atlantin valtameri sijaitsee Euroopan, Amerinkan ja Afrikan välissä. Se kattaa noin viidesosan Maan pinta-alasta. Nimi tulee Kreikan mytologiasta tarkoittaen "Atlaksen merta". Meren syvin kohta on Puerto Ricon hauta, 8 605 metriä.
Intian valtameri
Maapallon
:Pääartikkeli Intian valtameri
Intian valtameri on maailman kolmanneksi suurin vesialue, joka kattaa n. 20 % maapallon pinta-alasta.
Pohjoinen jäämeri
Intian valtameri
:Pääartikkeli Pohjoinen jäämeri
Pohjoinen Jäämeri on suuri merialue, joka kattaa Atlantin valtameren pohjoisosan yltäen aina Grönlannin ja Pohjois-Aasian kautta Beringinsalmelle ja Pohjois-Amerikan arktisille saarille. Se on suurimmaksi osaksi jäässä vuodet ympäriinsä.
Aasian puolella mereen laskevat siperialaiset joet Ob, Jenisei ja Lena ja Pohjois-Amerikan puolelta Mackenzie, Back ja Coppermine.
Merestä löytyy myös muutamia suurempia saarikeskittymiä. Norjan hallinnoimat Huippuvuoret (entinen Spitsbergen) sijaitsevat Norjan ja pohjoisnavan välissä ja Venäjän omistamat Novaja Zemlja ja Frans Joosefin maa.
Merien vaikutus
Meret vaikuttavat suunnattomasti alueen luontoon ja ihmisiin. Tunnetuinpia meristä aiheutuvia ilmiöitä ovat vuorovesi, joka paikallisesti voi olla erittäin merkittävä muutos. Myös merivirrat vaikuttavat suurillekin alueille. Tunnetuin merivirta lienee Golf-virta.
Vuorovesi
Vuorovedeksi kutsutaan Kuun ja Auringon painovoiman aiheuttamaa merenpinnan laskua ja nousua. Todellisuudessa tällainen malli ei selitä havaittuja vuorovesiä, vaan mukaan on otettava muita tekijöitä. Paikalliset maantieteelliset tekijät voivat johtaa jopa yli kymmenen metrin vuorovesivaihteluun. Vedenpinnan korkeinta vaihetta kutsutaan vuokseksi ja matalinta vaihetta luoteeksi.
Merivirta
Merivirta on pysyvä tai tilapäinen valtameressä tapahtuva virtaus. Monet merivirrat ovat suuria ja melko pysyviä. Golfvirta on lämmin merivirta. Muita tunnettuja virtauksia ovat kylmä Labradorinvirta Grönlannin lähellä sekä lämmin Kuroshio (Kuroshivo) Tyynellämerellä sekä kylmä Ojashio (Ojashivo). Myös Etelämannerta kiertää lännestä itään kylmä virtaus.
Katso myös
- Luettelo merialueista
Luokka:Meret
ms:Laut
zh-min-nan:Hái
ko:바다
ja:海
simple:Sea
Yhdysvallat
Amerikan yhdysvallat (United States of America, U.S.A.) on liittovaltio Pohjois-Amerikassa, joka sijaitsee pääasiassa Pohjois-Amerikassa. Se koostuu 50 osavaltiosta ja yhdestä liittovaltion hallinnollisesta piirikunnasta, ja sillä on useita maa-alueita. Suomenkielessä siihen viitataan nimillä Yhdysvallat, USA tai Amerikka.
Viime vuosisadalla, etenkin toisen maailmansodan jälkeen, Yhdysvallat on tullut taloudellisesti, poliittisesti, sotilaallisesti, tieteellisesti, teknologisesti ja kulttuurisesti maailman tärkeimmäksi vaikuttajaksi.
Historia
Yhdysvallat perustettiin 1776 brittiläisten siirtokuntien pohjalle. Yhdysvallat on siitä lähtien kirinyt vanhan emämaansa rinnalle ja 1900-luvun toisen puoliskon kääntyessä jo vähintäänkin saavuttanut mahtavimmat kansakunnat taloudellisesti, poliittisesti ja asevoimilla mitaten. Neuvostoliiton romahtamisen jälkeen 1991 Yhdysvallat on ainoa olemassaoleva supervalta. Myös yhdysvaltalainen kulttuuri on levinnyt eri muodoissaan maapallon kaikkiin osiin.
Yhdysvallat julistautui itsenäiseksi 4. heinäkuuta 1776 ja tunnustettiin kansainvälisesti 3. syyskuuta 1783. Sitä ennen alkuperäiset 13 osavaltiota, jotka muodostivat Yhdysvallat olivat Ison-Britannian siirtomaita.
Yhdysvallat laajeni Mississippin länsipuolelle ostamalla Ranskalta vuonna 1803 Louisianan alueen. Aluekauppa oli huomattavasti nykyistä Louisianan osavaltiota suurempi, hankitut alueet käsittävät nykyisin 23 % Yhdysvaltain pinta-alasta.
Vuosina 1837—1839 kymmeniätuhansia intiaaneja pakkosiirrettiin Missisippin länsipuolelle. Vuonna 1845 Yhdysvaltoihin yhdistyi Meksikosta 1836 itsenäistynyt Texas. Meksikon kanssa käydyn sodan tuloksena Yhdysvaltoihin liitettiin 1848 suunnilleen nykyisten Kalifornian, Nevadan, Arizonan ja New Mexicon osavaltioiden alue.
Yhdysvaltojen sisällissota käytiin 1861—1865. Siinä mustien orjuuden jatkumista halunneiden etelävaltioiden itsenäistymisyritys tukahdutettiin. Orjuus lakkautettiin kaikkialta Yhdysvalloista 1863. Pohjoisissa osavaltioissa se oli lakkautettu jo aiemmin.
Alaskan alue ostettiin Venäjältä 1867. Viimeiset merkittävät aseelliset yhteenotot intiaanikansojen kanssa käytiin ns. aavetanssi-liikkeen yhteydessä 1890. Puerto Rico ja Filippiinit siirtyivät Yhdysvaltain hallintaan vuonna 1898 Espanjaa vastaan käydyn sodan tuloksena.
Yhdysvallat liittyi ensimmäiseen maailmansotaan huhtikuussa 1917. Toiseen maailmansotaan Yhdysvallat liittyi joulukuussa 1941 Japanin hyökättyä Pearl Harborin laivastotukikohtaan.
Toisen maailmansodan jälkeen Yhdysvallat oli Neuvostoliiton vastapuolena ns. kylmässä sodassa, johon liittyivät myös Korean sota 1950—1953 ja Vietnamin sota 1964—1975.
Politiikka
Yhdysvallat koostuu 50:stä osavaltiosta, joilla on rajoitettu itsehallinto, liittovaltion lain ylittäessä osavaltioiden lait. Osavaltioiden lainsäädännön varaan jäävät omaisuuteen, teollisuuteen ja yritystoimintaan liittyvät säädökset, rikoslaki ja työsuojelu.
Yhdysvaltain presidentillä ja hänen hallinnollaan (toimeenpaneva hallituselin, executive) on paljon valtaa liittovaltion johtamisessa. Tällä hetkellä presidenttinä toimii republikaanisen puolueen edustaja George W. Bush. Presidentin lisäksi lakiasäätävänä elimenä toimii kaksikamarinen Yhdysvaltain kongressi. Oikeuslaitos on erityisen itsenäinen, ja käyttää myös perustuslakikontrollivaltaa. Presidentin valitsevat osavaltioista valitut 538 valitsijamiestä neljän vuoden kaudelle. Kongressin jäsenten kausi on kaksi vuotta edustajainhuoneessa ja kuusi vuotta senaatissa.
Yhdysvalloissa on nykyisellään kaksi pääpuoluetta, republikaanit ja demokraatit. Enemmistövaalitavan vuoksi muiden puolueiden pääseminen mukaan todelliseen politiikkaan on vaikeaa. Esimerkiksi sekä Vihreä puolue että Libertaari puolue ovat tosin keränneet äänestäjiä, mutta todellisuudessa, ilman ainuttakaan senaattoria ja kongressiedustajaa, ne ovat kaukana vaikuttamisen ytimestä, saati omasta presidentistä. Kaksipuoluejärjestelmän takia yhdysvaltalaiset puolueet ovat poliittiselta spektriltään laajempia kuin eurooppalaiset vastineensa – niitä on pidettävä lähinnä vaaliorganisaatioiksi rakennettuina sateenvarjokeräelminä, joilla ei ole yhteistä ohjelmaa ja yhteistä aatetta, yhdestä johtajasta puhumattakaan. Liittovaltion laajuisen vaalikampanjan järjestäminen on erittäin kallista, joten erilaisten rahoitusta antavien eturyhmien nähdään näin vaikuttavan päätöksentekoon.
Yhdysvaltain ulkopolitiikka
Yhdysvaltain ulkopolitiikka on ainakin viimeiset sata vuotta keskittynyt demokratian levittämiseen maailmaan. Perinne alkoi Yhdysvaltain-Espanjan sodasta, kun Yhdysvallat julisti vapauttavansa kuubalaiset Espanjan sorrosta.
Vuonna 1914 presidentti Woodrow Wilson lupasi tehdä maailman turvalliseksi demokratialle. Hänen ohjelmansa mukaan perustettiin mm. Kansainliitto. Wilsonin aikana Yhdysvallat miehitti Meksikon ja nousi maihin Haitilla ja Dominikaanisessa tasavallassa. Presidentit Franklin D. Roosevelt ja Harry Truman tukivat demokratiaa Euroopassa Marshall-avun avulla ja NATO:n perustamisella. Tavoitteen saavuttamiseksi Yhdysvallat taisteli Koreassa ja Vietnamissa estääkseen kommunismin leviämisen.
Neuvostoliiton kaatumisen jälkeen, johon pääsyynä oli presidentti Reaganin panos, Yhdysvallat jäi maailman ainoaksi supervallaksi. Presidentti Clinton haki Yhdysvalloille uutta asemaa lähtemällä mukaan rauhanpakottamiseen onnettomasti päättyneeseen Somalian operaatioon, joka sai Yhdysvaltain vetäytymään enemmistä yrityksistä. Clinton toimi kuitenkin välittäjänä sopimukseen johtaneissa neuvotteluissa palestiinalaisten ja Israelin välillä ja osallistui Serbian ilmapommituksiin Kosovon sodassa.
Hänen seuraajansa George W. Bushin hallintokausi muuttui tyystin syyskuun 11. 2001 -iskujen seurauksena, jolloin Yhdysvallat sai sekä YK:n turvallisuusneuvoston että yleiskokouksen yksimielisen tuen turvallisuutensa takeeksi ja kansainvälisoikeudellisen valtuutuksen Afganistanin operaatiolle. Kansainvälinen kritiikki kuitenkin kasvoi kun Yhdysvallat jatkoi hyökkäämällä Irakiin ilman YK:n mandaattia.
Demokratian levittäminen ja terrorismin vastainen sota ovat nykyään keskeiset Yhdysvaltain ulkopolitiikan julkilausutut päämäärät. Sekä Afganistanissa että Irakissa järjestettiin monipuoluevaalit Yhdysvaltain miehityksen jälkeen.
Viimeaikaisia väittelynaiheita
Kansainväliset tahot ovat välillä kritisoineet Yhdysvaltojen väkivaltaisia ja ihmisoikeusrikkomuksiksi nähtyjä toimia erityisesti War Against Terrorism-kampanjan aikana. Merkillepantavia kysymyksiä ovat Guantanamo Bayn laivastotukikohdassa vankeina säilytetyt Afganistanin sodat "laittomat taistelijat". Abu Ghraibin vankilan kidutusskandaali nostatti laajaa kansallista ja kansainvälistä huomiota vuonna 2004.
Osavaltiot
Pääartikkeli: Yhdysvaltojen osavaltiot
Yhdysvallat koostuu 50 osavaltiosta (viimeisin osavaltioksi hyväksytty oli Alaska, sitä ennen Havaiji, Puerto Rico äänesti liittymistä vastaan), pääkaupungista Washingtonista, joka on suoraan keskushallinnon alainen piirikunta, sekä joukosta territorioita, jotka ovat lähinnä Karibianmeren ja Tyynen valtameren saaria. Territorioista tunnetuin on Puerto Rico.
Yhdysvaltain osavaltiot:
Alaskan osavaltio sijaitsee fyysisesti erillään Yhdysvaltain pääosasta, Kanadan luoteispuolella. Havaiji puolestaan on Amerikan mantereesta erillään oleva Tyynen valtameren saariryhmä.
Maantiede
Havaiji
Pinta-alaltaan maailman kolmanneksi suurimpana valtiona ja koko Pohjois-Amerikan mantereen levyisenä Yhdysvaltain maantiede vaihtelee suuresti: Floridan mangrovemetsistä maan keskiosan suurille tasangoille ja Mississippi–Missouri -jokijärjestelmään. Tasankojen länsipuolella nousevat Kalliovuoret, niiden länsipuolella on aavikkoja, tasankoja ja Tyynenmeren rannikon välimerellinen ilmastovyöhyke, luoteessa jopa sademetsät. Erillinen Alaska on pääasiassa arktista aluetta ja Havaiji vulkaaninen saariryhmä.
Talous
Yhdysvaltain kansantalous on maailman suurin ja bruttokansantuote henkeä kohti maailman korkeimpia. Yhdysvaltojen talous on markkinapohjainen, jossa yksityiset ihmiset ja yritykset tekevät tärkeimmät päätökset, ja liittovaltio ja osavaltio ostavat tarvittavat tavarat ja palvelut valtaosin yksityisiltä markkinoilta.
Yhdysvaltain rahayksikkö on dollari, jota on käytetty yleisesti kansainvälisen kaupan rahayksikkönä. Myös taloustilastot muutettiin aiemmin useimmiten dollareiksi kansainvälistä vertailua varten.
Yhdysvalloilla on laajat luonnonvarat, runsaasti kulta-, öljy-, hiili- ja uraaniesiintymiä. Tehokas maatalous tekee maasta yhden maailman suurimmista maatalousmaista. Pääasialliset viljelykasvit ovat maissi, vehnä, sokeri ja tupakka. Teollisuustuotteita ovat autot, lentokoneet ja elektroniikka. Pääasiallinen työllistäjä on nykyisin palvelut, jossa työskentelee 3/4 työvoimasta.
Tärkeimmät kauppakumppanit ovat naapurit Kanada, Meksiko, Euroopan unioni ja Kaakkois-Aasian teollistuneet maat Japani, Intia ja Etelä-Korea. Myös kauppa Kiinan kanssa on huomattavaa.
Vuonna 2002 Yhdysvallat oli maailman kolmanneksi suosituin turistikohde 41,9 miljoonalla kävijällä.
Yhteiskunta
Väestö
Etniset ryhmät
Pääartikkeli: Yhdysvaltain väestöjakauma
Yhdysvallat on etnisesti hyvin monimuotoinen maa. Maassa on vähintään miljoonan edustajan etnisiä ryhmiä yli 31, ja lukemattomia pienempiä ryhmiä.
Väestönlaskennassa väestö on jaettu rotuihin: valkoinen, afrikkalais-amerikkalainen, hispaano, aasialais-amerikkalainen tai alkuperäis-amerikkalainen. Aasialaisuus yhdistetään yleensä Kaakkois-Aasiaan, joten juuriltaan Lähi-Idästä kotoisin olevat putoavat kategorioiden väliin. Hispaano tarkoittaa henkilöä, jolla on Latinalais-Amerikkalaiset juuret rodustaan tai ihonväristään huolimatta.
Väestösuhteet ovat: valkoiset 77,1 %; mustat 12,9 %, aasialaiset 4,2 %, intiaanit ja alaskan alkuperäisväestö 1,5%; Havaijin ja oseanian alkuperäisväestä 0,3%; muut 4% (2000)
Yhdysvaltain eurooppalaisperäisestä väestöstä 23 %:lla on saksalaiset sukujuuret, irlantilaiset 16 %, englantilaiset 13 %, skotlantilaiset, alankomaalaiset ja italialaiset 6 %.
Uskonto
Uskonnollisten ryhmien osuudet väestöstä: protestantit 56%, katoliset 28 %, juutalaiset 2%, muut 4%, ei mitään 10% (1989)
Suurin yksittäinen kirkkokunta on katolinen kirkko, sen jäljessä etelän baptistit, joka on pitkälti jakautunut mustien (eli afrikkalais-amerikkalaisten) ja valkoisten seurakuntiin.
Yhdysvalloilla on uskonnollissävytteinen historia ja uskonnonvapautta pidetään erittäin tärkeänä. Monet varhaisista emigrantti- eli maahanmuuttajaryhmistä pakenivat Euroopan uskonnollisia vainoja Pohjois-Amerikkaan. Esimerkiksi vuonna 1620 yli sata puritaania lähti Englannista kuuluisalla Mayflower-laivalla ja perusti Uuden-Englannin ensimmäisen pysyvän siirtokunnan. Pohjois-Amerikkaan on paettu uskonnollisia ja etnisiä vainoja myöhemminkin, kuuluisana esimerkkinä juutalaisten joukkopako Natsi-Saksasta.
Koulutus
Yhdysvalloissa koulutus on osavaltion, ei siis liittovaltion, velvollisuus, ja lait ja säädökset vaihtelevat huomattavasti. Useimmissa osavaltioissa, kaikkien opiskelijoiden täytyy osallistua pakolliseen koulutukseen lastentarhasta (johon yleensä mennään 5-vuotiaana) lähtien luokkatasoon 12 asti, jolta valmistutaan yleensä 18 vuoden iässä (tosin joissain osavaltioissa opiskelijoiden annetaan vanhempien suostumuksella jäädä pois koulusta 16 vuoden iässä).
Yhdysvaltalaiset korkeakoulut vaihtelevat erittäin kilpailukykyisistä kouluista, sekä yksityisistä (kuten Harvard University, Cornell University ja Princeton University) että julkisista (kuten North Carolina Chapel Hill ja University of Virginia), satoihin korkeatasoisiin paikallisiin ammattikorkeakouluihin avoimine sisäänpääsyperiaatteineen.
Kielet
Pääartikkeli: Yhdysvaltain kielet
Suurin osa Yhdysvaltain asukkaista puhuu englantia, mutta myös espanjaa puhutaan melko laajalti, erityisesti maan eteläosissa. Maalla ei ole virallista kieltä, vaan osavaltiot saavat päättää kielestään vapaasti.
Englannin kieli on hallitseva kieli (puhujia 82 % väestöstä), espanja (10 %) ja havaijin kieli ovat virallisia joissain osavaltioissa.
Kulttuuri
Yhdysvallat on viihteen jättiläinen, etenkin elokuva- ja tv-teollisuuden alalla (Hollywood).
Merkittävimmät luonnonvarat
- kivihiili
- öljy
- maakaasu
- tina
- kalkkikivi
- rautamalmi
- suola
- kalkki
- kipsi
- pii
- lyijy
- puu
Merkittävimmät vientituotteet
- koneet
- kulkuneuvot
- elektroniikka
Luokka:Yhdysvallat
zh-min-nan:Bí-kok
ko:미국
ms:Amerika Syarikat
ja:アメリカ合衆国
simple:United States
th:สหรัฐอเมริกา
Kuuba
Kuuba on Karibianmerellä sijaitseva saarivaltio, jonka pinta-ala on 100 860 neliökilometriä ja väkiluku hieman yli 11 miljoonaa. Kuuban pääkaupunki on Havanna. Sosialistisen Kuuban johtaja on vuodesta 1959 ollut Fidel Castro.
Historia
Kristoffer Kolumbus saapui Kuuban saarelle ensimmäisenä eurooppalaisena 1492. Sitä ennen saarta asuttivat muun muassa arawakki-intiaanit. Ennen itsenäistymistään 1902 Kuuba oli ensin Espanjan siirtomaa ja sitten Yhdysvaltain miehittämä. Itsenäistyttyään Kuuba oli hallinnollisesti ja etenkin taloudellisesti voimakkaan riippuvainen Yhdysvaltain pääomasta.
Karibian meren suurimmalla saarella asui rauhallisia taino-intiaaneja, jotka espanjalaisten konkistadorien oli helppo kukistaa 1510-luvulla. Kun sairaudet ja itsemurhat hävittivät intiaanipopulaation, eurooppalaiset tuottivat Afrikasta lisää orjia, mm. työskentelemään sokeriruokoviljelmille. Tupakka- ja sokeriteollisuus nosti Kuuban 1800-luvulla yhdeksi maailman arvokkaimmista siirtomaista, josta espanjalaiset eivät halunneet luopua ja jonka britit, ranskalaiset ja amerikkalaiset yrittivät saada itselleen. Englantilaiset onnistuivat valloittamaan Kuuban 11 kuukaudeksi itselleen, mutta Pariisin rauha vuonna 1763 sisälsi vaihtokaupan, jossa Espanja sai Kuuban takaisin luovuttaessaan Britannialle Floridan. Näin Espanjan hallinto Kuubassa jatkui.
Siirtomaavaltojen pallotellessa valtaa, kasvoi kansan keskuudessa halu itsenäistyä. Kuubassa syntyneet espanjalaiset, kreolit, alkoivat olla tyytymättömiä raskaaseen verotukseen ja hallintoon. Maata hallitsivat Espanjassa syntyneet espanjalaiset. Vuosien 1810-25 välillä Meksiko ja Etelä-Amerikan maat olivat itsenäistyneet, mutta Puerto Rico ja Kuuba olivat edelleen Espanjan hallinnassa. Itsenäistynyt Amerikka asettui tukemaan Espanjan valtaa, Kuuban itsenäisyys olisi saattanut merkitä orjakapinaa tai ongelmia sokerikauppaan. Amerikkalaiset yrittivät kaksi kertaa ostaa Kuuban Espanjalta, vuosina 1848 ja 1854.
Itsenäistymishalut voimistuivat sodaksi, jota käytiin kymmenen vuotta (1868-78). Se päättyi Espanjan voittoon, mutta kohotti kansallistunnetta ja lakkautti orjuuden.
Seuraavan aseellisen kapinan voimahahmoja oli lehtimies, kirjailija ja lakimies José Martí , joka palasi maanpaosta Kuubaan vuonna 1895 käynnistämään itsenäisyystaistelun kenraali Máximo Gómezin kanssa. Marti kaatui reilun kuukauden kuluttua eikä tämäkään yritys johtanut itsenäisyyteen. José Martí on Kuuban suurimpia kansallisankareita. Kuinka moni tietänee, että tunnettu laulu Guajira guantanamera on Martin tekstiä.
Seuraava taistelu käytiin yllättäen Yhdysvaltoja vastaan. Se sai alkunsa Mainilan laukausten edeltäjästä "Mainen laukauksista"; USA:n sotalaiva Maine räjähti Havannan satamassa vuonna 1898 ja Yhdysvallat syytti siitä Espanjaa julistaen sodan. Se oli nopeasti ohi ja Kuuba siirtyi USA:lle.
Kuuba itsenäistyi vuonna 1902, mutta niin talous kuin politiikkakin oli tiukasti USA:n ohjaksissa. USA:n valta oli kirjattu jopa perustuslakiin, joka johti Guantánamo Bayn sotilastukikohdan perustamiseen vuonna 1903. Kuubalaisilla oli vaihtoehtona hyväksyä perustuslaki tai joutua kokonaan miehitetyksi.
Seurasi sarja nukkehallituksia ja diktaattoreita. Korruptio kukoisti, mustaihoisia syrijittiin. Amerikkalaiset yhtiöt omistivat kaksi kolmasosaa maan viljelymaasta ja lähes kaikki kaivokset.
Yleislakko vuonna 1933 syöksi presidentti (diktaattori) Machadon vallasta nostaen armeijan kersantti Fulgencio Batistan johtoon. Aluksi hän kätkeytyi nukkepresidenttien taakse, mutta vuonna 1940 hänet valittiin laillisilla vaaleilla maan presidentiksi. Neljän vuoden kuluttua, jälleen vapaissa vaaleissa, Batistan ehdokas hävisi. Hän yritti come-backia, mutta teki varmuuden vuoksi vallankaappauksen kolme kuukautta ennen vuoden 1952 vaaleja. Vaalien peruuntuminen esti erään korruptiota vastustavan Ortodoxo-puolueen kandidaatin lähes varman valinnan eduskuntaan. Ehdokas oli 25-vuotias Fidel Castro. Yhdysvallat tunnusti Batistan hallituksen.
Ainekset vallankumoukseen olivat valmiit. Havannan miljönäärit olivat Keski- ja Etelä-Amerikan rikkaimpia, suuri osa Kuuban kansasta oli aliravittuja ja lukutaidottomia.
Ensimmäinen aseellinen yritys tehtiin 26. heinäkuuta 1953 (päivämäärästä tuli myöhemmin vallankumousliikkeen nimi). Armeijan tukikohtaan Santiago de Cubassa hyökkäsi 119 kapinallista. Heistä 55 jäi kiinni, kidutettiin ja teloitettiin. Fidel Castro pääsi pakenemaan, mutta hänet saatiin kiinni viikkoa myöhemmin. Vangitsija, luutnantti Sarria passitti Castron pikateloituksen sijasta vankilaan ja sai itse maksaa teosta vankeudella. (Castro vapautti hänet päästyään valtaan.)
Castron vangitseminen tuli yleiseen tietoon ja hänelle oli pakko myöntää oikeudenkäynti. Hänen pitämästään puolustuspuheesta tuli tärkeä vallankumouksen julistus. Castro tuomittiin 15 vuodeksi vankeuteen Isla de Pinosin saarelle (nykyään Isla de la Juventud). Myös muita vallankumoustaistelijoita oli tuomittu samaan vankilaan, mm. Castron nuorempi veli Raul. Castro kumppaneineen ei ehtinyt olla vankilassa kuin kaksi vuotta, sillä Batista valitutti itsensä presidentiksi vuonna 1955 ja päästi suosiota tavoitellen kaikki poliittiset vangit vapaaksi. Castro lähti Meksikoon, josta hän seuraavana vuonna palasi salaa Granma-nimisellä moottoriveneellä Kuubaan. Parikymmentämetriseen alukseen oli ahtautunut 81 sissiä, yksi heistä oli argentiinalainen Ernesto Guevara (1928-1967). Vain 15 sissiä pääsi turvaan vuoristoon, mutta lopputulos on historiaa, vallankumous tehtiin.
Batista pakeni Kuubasta tammikuun 1. päivänä 1959 ja samana päivänä "parrakkaat", barbudos, marssivat Santiago de Cubaan. Tuomari Manuel Urrutiasta tuli presidentti, Castrosta pääministeri.
Vuonna 1959 Fidel Castro nousi valtaan, mitä seurannut kansallistaminen katkaisi nopeasti Kuuban välit Yhdysvaltoihin, joka julisti maan kauppasaartoon, joka on edelleen voimassa. Tämän seurauksena Castro ajautui Neuvostoliiton liittolaiseksi.
Kylmän sodan loputtua Kuuba on menettänyt Neuvostoliiton maksamaan sokerin maailmanmarkkinahinnan ylittäneeseen ostohintaan sisältyneen talousavun ja ajautunut huomattaviin talousvaikeuksiin. 1990-luvun puolessa välissä maassa oltiin lähellä nälänhätää. Talouden ahdingon takia hallitus joutui tinkimään sosialistisista periaatteista ja laillistamaan muun muassa dollarin käypänä maksuvaluuttana.
Taloudelliset olot ovatkin jo huomattavasti parantuneet, suurelta osin turistidollarien myötä. Toisaalta dollarin ero on jo luonut väestön keskuuteen sosiaalista eriarvoisuutta, muun muassa prostituutiota, koska kaikissa ammateissa ei ole mahdollista päästä käsiksi turistien ulkomaiseen valuuttaan.
Yhdysvalloilla on Kuubassa Guantánamon laivastotukikohta, jota Kuuba vaatii itselleen. Tukikohta vuokrattiin Yhdysvalloille Kuuban itsenäistyessä. Kuubassa on myös Lourdesin kuunteluasema, mikä kuului Neuvostoliitolle ja missä Venäjä on edelleen läsnä.
Katso myös
- Kuuban ohjuskriisi
Politiikka
Kuuban vallankumous syrjäytti Fidel Castron johdolla tammikuussa 1959 Yhdysvaltain tukeman Fulgencio Batistan sotilasdiktatuurin. Yhdysvaltain julistettua Kuuban kauppasaartoon alkoi Castron uusi hallitus turvautua Neuvostoliiton ja itäblokin kanssa tehtävään yhteistyöhön.
Kuubassa on sosialistinen hallintojärjestelmä. Kuubassa on käytössä yksipuoluejärjestelmä, tämä puolue on Kuuban kommunistinen puolue (Partido Comunista de Cuba) jonka pääsihteerinä toimii Fidel Castro. Kuuban kommunistinen puolue on yhteiskunnan johtava ideologinen voima, joka ei kuitenkaan osallistu vaaleihin. Valtioelimet valitaan vaaleilla, joissa ehdokkaat asetetaan kansalaisten avoimissa kokouksissa asuinalueilla.
Presidentillä on toimeenpanovalta ja kansalliskokouksella lainsäädäntövalta. Kuuban lakijärjestelmä perustuu espanjalaiseen ja amerikkalaiseen lakiin, nojaten vahvasti sosialistiseen lakiteoriaan.
Presidentti, varapresidentti ja kansalliskokous (Asemblea Nacional del Poder Popular) valitaan vaaleilla viiden vuoden jaksoiksi. Kansalliskokous koostuu 609 paikasta. Vaaleissa kunkin ehdokkaan on saatava vähintään 50 prosentin kannatus tullakseen valituksi. Presidentti tekee suosituksen ministereistä kansalliskokoukselle joka nimittää ministerit. Kansalliskokous nimittää itselleen myös 31-jäsenisen valtioneuvoston, joka toimii eduskunnan tilalla, kun tämä ei ole paikalla.
Valtion päämiehen ja presidentin paikkaa pitää Fidel Castro vuodesta 1976 lähtien. Varapresidenttinä toimii Raúl Castro. Seuraavat vaalit Kuubassa pidetään vuonna 2008.
Toisinajattelijat keräsivät 11. toukokuuta 2002 yli 10 000 nimeä saadakseen kansanäänestyksen demokratian ja ihmisoikeuksien palauttamisesta, sananvapaus ja elinkeinovapaus mukaan lukien. Castro ei toteuttanut äänestystä, vaan keräsi yli kahdeksan miljoonan ihmisen nimet adressiin, jonka perusteella Kuuban sosialistinen järjestelmä julistettiin peruuttamattomaksi.
Kansalaisvapauksia on Kuubassa rajoitettu. Keväällä 2003 viranomaiset pidättivät yli 70 Yhdysvaltain hallituksen rahoittamaa toisinajattelijaa. Toisaalta kehitysmaana Kuuba on onnistunut saavuttamaan suhteellisen korkean odotetun eliniän (77,23 vuotta) ja lukutaidon (97%) kansalaisilleen. Vertauksena lähinaapuri Honduras vastaavasti: 65 vuotta ja 76%.
Aluejako
Kuuba on jaettu 14 provinssiin, jotka on vielä jaettu 169 kuntaan ja yhteen erityiskuntaan (Isla de la Juventud).
Maantieto
Kuuban maantieto
Kuuban tasavalta sijaitsee samannimisellä saarella keskellä Karibianmerta. Kuuba on Karibian suurin saari ja kuuluu Isojen Antillien saariryhmään. Kuuba rajoittuu lännessä Meksikonlahteen ja Jukataninsalmeen, pohjoisessa Floridansalmeen ja Bahamasaariin, idässä Windwardin väylään ja etelässä Karibianmereen. Lähimmät naapurit ovat lännessä Jukatanin niemimaa (Meksiko), pohjoisessa Florida (USA) ja Bahamasaaret, idässä Haiti sekä etelässä Jamaika ja Caymansaaret (Yhdistynyt kuningaskunta). Kuuba on ylänköjen ja vuoristojen hallitsemaa, ja sen korkein kohta on Pico Real del Turquino (2 005 m). Ilmasto on trooppinen, mutta sitä viilentävät monet tuulet. Sadekausi kestää toukokuusta lokakuuhun. Maan suurin kaupunki on pääkaupunki Havanna. Muita tärkeitä kaupunkeja ovat Santiago de Cuba ja Camagüey.
Talous
Kuuban talous on ollut varsin riippuvainen sokeriruo'on viennistä, mutta viime vuosina sokeriteollisuutta on ajettu alas. Maassa on käytössä sosialistinen talousjärjestelmä, eikä hallitus ole osoittanut merkkejä tehdä kapitalistisia uudistuksia. Viime aikoina turismista on tullut yhä merkittävämpi elinkeino. Matkailijoiden mukana tuli käyväksi valuutaksi Yhdysvaltain dollari.
25. lokakuuta 2004 Castro ilmoitti, että marraskuusta 2004 lähtien dollarin käyttäminen maksuvälineenä kiellettään ja viralliseksi valuutaksi tuli kansallisen peson rinnalle vaihdettava peso. Paikalliset pankit ja vaihtopisteet (nimeltään CADECA) vaihtavat dollareita pesoiksi, mutta vaihdolle on määrätty 10% palkkio, joten dollarin ostokurssi vaihdettavan peson suhteen on 1:0,9. Muita valuuttoja kuten euroja vaihdetaan samaan kurssiin kuin ne olisivat USA:n dollareina.
Kuuban hallitus on ilmoittanut yhdistävänsä tulevaisuudessa vaihdettavan peson ja kansallisen peson yhdeksi valuutaksi.
euro
Merkittävimmät luonnonvarat
- koboltti
- nikkeli
- rautamalmi
- kupari
- mangaani
- puu
Merkittävimmät vientituotteet
- sokeri
Aiheesta muualla
- [http://www.kuuba.org Kuuba.org Suomi-Kuuba-seuran verkkojulkaisu]
- [http://global.finland.fi/tietopankki/maat.php?id=93 Suomen ulkoministeriön Kuuba-tietopaketti]
- [http://www.kepa.fi/uutiset/kuuba Kehitysyhteistyön palvelukeskuksen Kuuba-uutiset]
- [http://web.amnesty.org/report2005/2am-index-eng Amnestyn tietoja Kuuban ihmisoikeustilanteesta]
- [http://www.mi-cuba.de/ Infoportal Cuba]
Luokka:Kuuba
Luokka:Karibianmeren valtiot
Luokka:Karibianmeren saaret
ko:쿠바
ja:キューバ
simple:Cuba
HispaniolaHispaniola on Karibianmeren toiseksi suurin saari Kuuban itäpuolella. Saari kuuluu Isohin Antilleihin, ja se jakaantuu poliittisesti Haitin ja Dominikaanisen tasavallan valtioihin.
Kristoffer Kolumbus saapui Hispaniolaan 1492 ja nimesi sen Espanjan mukaan (La Española). Vuonna 1493 sinne perustettiin ensimmäinen espanjalainen siirtokunta. Kolumbus lähti saarelta viimeisen kerran 10. maaliskuuta 1496 lähtiessään kuudennelta matkaltaan kohti Eurooppaa.
Siirtomaa-aikana 1500- ja 1600-luvuilla Hispaniola oli tärkeä orjakaupan tulokeskus.
Luokka:Väli-Amerikka
Luokka:Karibianmeren saaret
zh-min-nan:Sió-se-pan-gâ
ko:히스파니올라 섬
ja:イスパニョーラ島
Haiti
Haiti on valtio Karibianmerellä.
Osat
Pääartikkeli: Haitin osat
Haiti jakautuu yhdeksään osaan. Ne ovat:
- Artibonite
- Centre (Haiti)
- Grand'Anse
- Nord
- Nord-Est
- Nord-Ouest
- Ouest
- Sud
- Sud-Est
Maantiede
Pääartikkeli Haitin maantiede
left
Haiti sijaitsee pääosin Hispaniolan saarella, jonka se jakaa Dominikaanisen tasavallan kanssa. Pienempiä Haitiin kuuluvia saaria ovat La Gonâve, La Tortue (Tortuga), Grande Caye sekä Ile a Vache. Haitin suurin kaupunki on sen pääkaupunki Port-au-Prince. Siellä on noin kaksi miljoonaa asukasta.
Talous
Pääartikkeli Haitin talous
Haiti on yksi maailman köyhimpiä valtioita.
Merkittävimmät luonnonvarat
- bauksiitti
Merkittävimmät vientituotteet
- kahvi
- kaakao
Luokka:Karibianmeren valtiot
Luokka:Karibianmeren saaret
Luokka:Haiti
ms:Haiti
zh-min-nan:Haiti
ko:아이티
ja:ハイチ
simple:Haiti
Dominikaaninen tasavalta
Dominikaaninen tasavalta on pinta-alaltaan ja asukasluvultaan Karibianmeren toiseksi suurin valtio. Se sijaitsee Hispaniolan saarella yhdessä Haitin kanssa. Kristoffer Kolumbuksen veli perusti saarelle Amerikan vanhimman espanjalaiskaupungin Santo Domingon vuonna 1496.
Historia
Pääartikkeli: Dominikaanisen tasavallan historia
Hispaniolan saaren alkuperäisasukkaita taínot. Vaikka taínot ottivat Kristoffer Kolumbuksen retkikunnan ystävällisesti vastaan, niin espanjalaiset uudisasukkaat teurastivat 50 vuodessa taínojen määrän noin miljoonasta noin 500.
Vuonna 1697 Espanja luovutti Ranskalle Hispaniolan saaren länsiosan, joka myöhemmin itsenäistyi nimellä Haiti. Haiti valloitti saaren itäosankin espanjalaisilta 1821. Dominikaaninen tasavalta itsenäistyi haitilaisten vallasta 27. helmikuuta 1844. Ensimmäiseksi presidentiksi nousi Pedro Santana.
Politiikka
Pääartikkeli: Dominikaanisen tasavallan politiikka
Dominikaaninen tasavalta on demokratia. Valta maassa on jaettu kolmelle itsenäiselle taholle: toimeenpano. Presidentti nimittää hallituksen, toimeenpanee lait ja on puolustusvoimien komentaja. Presidentti ja varapresidentti valitaan suoralla äänestyksellä neljäksi vuodeksi.
Lainsäädännöllinen valta on kaksikamarisella eduskunnalla.
Hallinnollinen jako
Pääartikkeli: Dominikaanisen tasavallan hallinnollinen jako
Maantiede
Pääartikkeli: Dominikaanisen tasavallan maantiede
left
left
Valtion pääkaupunki on Santo Domingo ja toiseksi suurin kaupunki Santiago de los Caballeros (Santiago).
Dominikaaninen tasavalta on vuoristoinen maa. Korkein vuorijono on Central Mountains, jolla sijaitsee Karibian korkein vuori Pico Duarte (3175 m).
Talous
Pääartikkeli: Dominikaanisen tasavallan talous
Väestö
Pääartikkeli: Dominikaanisen tasavallan väestö
Pääosa väestöstä on mulatteja. Noin 16% on eurooppalaisten ja noin 11% afrikkalaisten jälkeläisiä. Peräti 95% väestöstä on katolilaisia.
Kulttuuri
Pääartikkeli: Dominikaanisen tasavallan kulttuuri
Merkittävimmät luonnonvarat
- nikkeli
- bauksiitti
- hopea
- kulta
Merkittävimmät vientituotteet
- sokeri
- kahvi
- nikkeli
Luokka:Karibianmeren valtiot
Luokka:Dominikaaninen tasavalta
ms:Republik Dominican
zh-min-nan:Dominic Kiōng-hô-kok
ko:도미니카 공화국
ja:ドミニカ共和国
Isot AntillitIsot Antillit ovat Karibianmeren saariryhmä. Siihen kuuluu neljä saarta; Kuuba Jamaika, Puerto Rico ja Hispaniola.
Isojen Antillien itäpuolella olevat saaret muodostavat Pienet Antillit.
Luokka:Karibianmeren saaret
Dominikaaninen tasavalta
Dominikaaninen tasavalta on pinta-alaltaan ja asukasluvultaan Karibianmeren toiseksi suurin valtio. Se sijaitsee Hispaniolan saarella yhdessä Haitin kanssa. Kristoffer Kolumbuksen veli perusti saarelle Amerikan vanhimman espanjalaiskaupungin Santo Domingon vuonna 1496.
Historia
Pääartikkeli: Dominikaanisen tasavallan historia
Hispaniolan saaren alkuperäisasukkaita taínot. Vaikka taínot ottivat Kristoffer Kolumbuksen retkikunnan ystävällisesti vastaan, niin espanjalaiset uudisasukkaat teurastivat 50 vuodessa taínojen määrän noin miljoonasta noin 500.
Vuonna 1697 Espanja luovutti Ranskalle Hispaniolan saaren länsiosan, joka myöhemmin itsenäistyi nimellä Haiti. Haiti valloitti saaren itäosankin espanjalaisilta 1821. Dominikaaninen tasavalta itsenäistyi haitilaisten vallasta 27. helmikuuta 1844. Ensimmäiseksi presidentiksi nousi Pedro Santana.
Politiikka
Pääartikkeli: Dominikaanisen tasavallan politiikka
Dominikaaninen tasavalta on demokratia. Valta maassa on jaettu kolmelle itsenäiselle taholle: toimeenpano. Presidentti nimittää hallituksen, toimeenpanee lait ja on puolustusvoimien komentaja. Presidentti ja varapresidentti valitaan suoralla äänestyksellä neljäksi vuodeksi.
Lainsäädännöllinen valta on kaksikamarisella eduskunnalla.
Hallinnollinen jako
Pääartikkeli: Dominikaanisen tasavallan hallinnollinen jako
Maantiede
Pääartikkeli: Dominikaanisen tasavallan maantiede
left
left
Valtion pääkaupunki on Santo Domingo ja toiseksi suurin kaupunki Santiago de los Caballeros (Santiago).
Dominikaaninen tasavalta on vuoristoinen maa. Korkein vuorijono on Central Mountains, jolla sijaitsee Karibian korkein vuori Pico Duarte (3175 m).
Talous
Pääartikkeli: Dominikaanisen tasavallan talous
Väestö
Pääartikkeli: Dominikaanisen tasavallan väestö
Pääosa väestöstä on mulatteja. Noin 16% on eurooppalaisten ja noin 11% afrikkalaisten jälkeläisiä. Peräti 95% väestöstä on katolilaisia.
Kulttuuri
Pääartikkeli: Dominikaanisen tasavallan kulttuuri
Merkittävimmät luonnonvarat
- nikkeli
- bauksiitti
- hopea
- kulta
Merkittävimmät vientituotteet
- sokeri
- kahvi
- nikkeli
Luokka:Karibianmeren valtiot
Luokka:Dominikaaninen tasavalta
ms:Republik Dominican
zh-min-nan:Dominic Kiōng-hô-kok
ko:도미니카 공화국
ja:ドミニカ共和国
Haiti
Haiti on valtio Karibianmerellä.
Osat
Pääartikkeli: Haitin osat
Haiti jakautuu yhdeksään osaan. Ne ovat:
- Artibonite
- Centre (Haiti)
- Grand'Anse
- Nord
- Nord-Est
- Nord-Ouest
- Ouest
- Sud
- Sud-Est
Maantiede
Pääartikkeli Haitin maantiede
left
Haiti sijaitsee pääosin Hispaniolan saarella, jonka se jakaa Dominikaanisen tasavallan kanssa. Pienempiä Haitiin kuuluvia saaria ovat La Gonâve, La Tortue (Tortuga), Grande Caye sekä Ile a Vache. Haitin suurin kaupunki on sen pääkaupunki Port-au-Prince. Siellä on noin kaksi miljoonaa asukasta.
Talous
Pääartikkeli Haitin talous
Haiti on yksi maailman köyhimpiä valtioita.
Merkittävimmät luonnonvarat
- bauksiitti
Merkittävimmät vientituotteet
- kahvi
- kaakao
Luokka:Karibianmeren valtiot
Luokka:Karibianmeren saaret
Luokka:Haiti
ms:Haiti
zh-min-nan:Haiti
ko:아이티
ja:ハイチ
simple:Haiti
Jamaika
Jamaika on saarivaltio Karibianmeressä. Se sijaitsee etelään Kuubasta ja länteen Hispaniolasta, joka koostuu Haitista ja Dominikaanisesta tasavallasta.
Historia
Pääartikkeli: Jamaikan historia
Kristoffer Kolumbus löysi Jamaikan vuonna 1494. Espanja piti Jamaikaa siirtomaanansa vuosina 1509-1655 jonka jälkeen Iso-Britannia vuonna 1670 otti Jamaikan siirtomaakseen. Jamaika sai itsehallinnon vuonna 1944 ja itsenäistyi vuonna 1962.
Politiikka
Pääartikkeli: Jamaikan politiikka
Hallinnollinen jako
Pääartikkeli: Jamaikan (osat)
Jamaikan hallitusmuoto on parlamentaarinen monarkia.
Maantiede
Pääartikkeli: Jamaikan maantiede
Väestö
Pääartikkeli: Jamaikan väestö
Jamaikan väestöstä 75% on mustia.
Kulttuuri
Pääartikkeli: Jamaikan kulttuuri
Merkittävimmät luonnonvarat
- bauksiitti
- kipsi
- kalkkikivi
Merkittävimmät vientituotteet
- bauksiitti
bauksiitti
bauksiitti
bauksiitti
Juhlapäivät
| Pvm | Suomalainen nimi | Paikallinen nimi | Huomautuksia |
|---|
| | | |
Luokka:Karibianmeren valtiot
Luokka:Karibianmeren saaret
Luokka:Jamaika
ms:Jamaika
zh-min-nan:Jamaica
ko:자메이카
ja:ジャマイカ
simple:Jamaica
Kuuba
Kuuba on Karibianmerellä sijaitseva saarivaltio, jonka pinta-ala on 100 860 neliökilometriä ja väkiluku hieman yli 11 miljoonaa. Kuuban pääkaupunki on Havanna. Sosialistisen Kuuban johtaja on vuodesta 1959 ollut Fidel Castro.
Historia
Kristoffer Kolumbus saapui Kuuban saarelle ensimmäisenä eurooppalaisena 1492. Sitä ennen saarta asuttivat muun muassa arawakki-intiaanit. Ennen itsenäistymistään 1902 Kuuba oli ensin Espanjan siirtomaa ja sitten Yhdysvaltain miehittämä. Itsenäistyttyään Kuuba oli hallinnollisesti ja etenkin taloudellisesti voimakkaan riippuvainen Yhdysvaltain pääomasta.
Karibian meren suurimmalla saarella asui rauhallisia taino-intiaaneja, jotka espanjalaisten konkistadorien oli helppo kukistaa 1510-luvulla. Kun sairaudet ja itsemurhat hävittivät intiaanipopulaation, eurooppalaiset tuottivat Afrikasta lisää orjia, mm. työskentelemään sokeriruokoviljelmille. Tupakka- ja sokeriteollisuus nosti Kuuban 1800-luvulla yhdeksi maailman arvokkaimmista siirtomaista, josta espanjalaiset eivät halunneet luopua ja jonka britit, ranskalaiset ja amerikkalaiset yrittivät saada itselleen. Englantilaiset onnistuivat valloittamaan Kuuban 11 kuukaudeksi itselleen, mutta Pariisin rauha vuonna 1763 sisälsi vaihtokaupan, jossa Espanja sai Kuuban takaisin luovuttaessaan Britannialle Floridan. Näin Espanjan hallinto Kuubassa jatkui.
Siirtomaavaltojen pallotellessa valtaa, kasvoi kansan keskuudessa halu itsenäistyä. Kuubassa syntyneet espanjalaiset, kreolit, alkoivat olla tyytymättömiä raskaaseen verotukseen ja hallintoon. Maata hallitsivat Espanjassa syntyneet espanjalaiset. Vuosien 1810-25 välillä Meksiko ja Etelä-Amerikan maat olivat itsenäistyneet, mutta Puerto Rico ja Kuuba olivat edelleen Espanjan hallinnassa. Itsenäistynyt Amerikka asettui tukemaan Espanjan valtaa, Kuuban itsenäisyys olisi saattanut merkitä orjakapinaa tai ongelmia sokerikauppaan. Amerikkalaiset yrittivät kaksi kertaa ostaa Kuuban Espanjalta, vuosina 1848 ja 1854.
Itsenäistymishalut voimistuivat sodaksi, jota käytiin kymmenen vuotta (1868-78). Se päättyi Espanjan voittoon, mutta kohotti kansallistunnetta ja lakkautti orjuuden.
Seuraavan aseellisen kapinan voimahahmoja oli lehtimies, kirjailija ja lakimies José Martí , joka palasi maanpaosta Kuubaan vuonna 1895 käynnistämään itsenäisyystaistelun kenraali Máximo Gómezin kanssa. Marti kaatui reilun kuukauden kuluttua eikä tämäkään yritys johtanut itsenäisyyteen. José Martí on Kuuban suurimpia kansallisankareita. Kuinka moni tietänee, että tunnettu laulu Guajira guantanamera on Martin tekstiä.
Seuraava taistelu käytiin yllättäen Yhdysvaltoja vastaan. Se sai alkunsa Mainilan laukausten edeltäjästä "Mainen laukauksista"; USA:n sotalaiva Maine räjähti Havannan satamassa vuonna 1898 ja Yhdysvallat syytti siitä Espanjaa julistaen sodan. Se oli nopeasti ohi ja Kuuba siirtyi USA:lle.
Kuuba itsenäistyi vuonna 1902, mutta niin talous kuin politiikkakin oli tiukasti USA:n ohjaksissa. USA:n valta oli kirjattu jopa perustuslakiin, joka johti Guantánamo Bayn sotilastukikohdan perustamiseen vuonna 1903. Kuubalaisilla oli vaihtoehtona hyväksyä perustuslaki tai joutua kokonaan miehitetyksi.
Seurasi sarja nukkehallituksia ja diktaattoreita. Korruptio kukoisti, mustaihoisia syrijittiin. Amerikkalaiset yhtiöt omistivat kaksi kolmasosaa maan viljelymaasta ja lähes kaikki kaivokset.
Yleislakko vuonna 1933 syöksi presidentti (diktaattori) Machadon vallasta nostaen armeijan kersantti Fulgencio Batistan johtoon. Aluksi hän kätkeytyi nukkepresidenttien taakse, mutta vuonna 1940 hänet valittiin laillisilla vaaleilla maan presidentiksi. Neljän vuoden kuluttua, jälleen vapaissa vaaleissa, Batistan ehdokas hävisi. Hän yritti come-backia, mutta teki varmuuden vuoksi vallankaappauksen kolme kuukautta ennen vuoden 1952 vaaleja. Vaalien peruuntuminen esti erään korruptiota vastustavan Ortodoxo-puolueen kandidaatin lähes varman valinnan eduskuntaan. Ehdokas oli 25-vuotias Fidel Castro. Yhdysvallat tunnusti Batistan hallituksen.
Ainekset vallankumoukseen olivat valmiit. Havannan miljönäärit olivat Keski- ja Etelä-Amerikan rikkaimpia, suuri osa Kuuban kansasta oli aliravittuja ja lukutaidottomia.
Ensimmäinen aseellinen yritys tehtiin 26. heinäkuuta 1953 (päivämäärästä tuli myöhemmin vallankumousliikkeen nimi). Armeijan tukikohtaan Santiago de Cubassa hyökkäsi 119 kapinallista. Heistä 55 jäi kiinni, kidutettiin ja teloitettiin. Fidel Castro pääsi pakenemaan, mutta hänet saatiin kiinni viikkoa myöhemmin. Vangitsija, luutnantti Sarria passitti Castron pikateloituksen sijasta vankilaan ja sai itse maksaa teosta vankeudella. (Castro vapautti hänet päästyään valtaan.)
Castron vangitseminen tuli yleiseen tietoon ja hänelle oli pakko myöntää oikeudenkäynti. Hänen pitämästään puolustuspuheesta tuli tärkeä vallankumouksen julistus. Castro tuomittiin 15 vuodeksi vankeuteen Isla de Pinosin saarelle (nykyään Isla de la Juventud). Myös muita vallankumoustaistelijoita oli tuomittu samaan vankilaan, mm. Castron nuorempi veli Raul. Castro kumppaneineen ei ehtinyt olla vankilassa kuin kaksi vuotta, sillä Batista valitutti itsensä presidentiksi vuonna 1955 ja päästi suosiota tavoitellen kaikki poliittiset vangit vapaaksi. Castro lähti Meksikoon, josta hän seuraavana vuonna palasi salaa Granma-nimisellä moottoriveneellä Kuubaan. Parikymmentämetriseen alukseen oli ahtautunut 81 sissiä, yksi heistä oli argentiinalainen Ernesto Guevara (1928-1967). Vain 15 sissiä pääsi turvaan vuoristoon, mutta lopputulos on historiaa, vallankumous tehtiin.
Batista pakeni Kuubasta tammikuun 1. päivänä 1959 ja samana päivänä "parrakkaat", barbudos, marssivat Santiago de Cubaan. Tuomari Manuel Urrutiasta tuli presidentti, Castrosta pääministeri.
Vuonna 1959 Fidel Castro nousi valtaan, mitä seurannut kansallistaminen katkaisi nopeasti Kuuban välit Yhdysvaltoihin, joka julisti maan kauppasaartoon, joka on edelleen voimassa. Tämän seurauksena Castro ajautui Neuvostoliiton liittolaiseksi.
Kylmän sodan loputtua Kuuba on menettänyt Neuvostoliiton maksamaan sokerin maailmanmarkkinahinnan ylittäneeseen ostohintaan sisältyneen talousavun ja ajautunut huomattaviin talousvaikeuksiin. 1990-luvun puolessa välissä maassa oltiin lähellä nälänhätää. Talouden ahdingon takia hallitus joutui tinkimään sosialistisista periaatteista ja laillistamaan muun muassa dollarin käypänä maksuvaluuttana.
Taloudelliset olot ovatkin jo huomattavasti parantuneet, suurelta osin turistidollarien myötä. Toisaalta dollarin ero on jo luonut väestön keskuuteen sosiaalista eriarvoisuutta, muun muassa prostituutiota, koska kaikissa ammateissa ei ole mahdollista päästä käsiksi turistien ulkomaiseen valuuttaan.
Yhdysvalloilla on Kuubassa Guantánamon laivastotukikohta, jota Kuuba vaatii itselleen. Tukikohta vuokrattiin Yhdysvalloille Kuuban itsenäistyessä. Kuubassa on myös Lourdesin kuunteluasema, mikä kuului Neuvostoliitolle ja missä Venäjä on edelleen läsnä.
Katso myös
- Kuuban ohjuskriisi
Politiikka
Kuuban vallankumous syrjäytti Fidel Castron johdolla tammikuussa 1959 Yhdysvaltain tukeman Fulgencio Batistan sotilasdiktatuurin. Yhdysvaltain julistettua Kuuban kauppasaartoon alkoi Castron uusi hallitus turvautua Neuvostoliiton ja itäblokin kanssa tehtävään yhteistyöhön.
Kuubassa on sosialistinen hallintojärjestelmä. Kuubassa on käytössä yksipuoluejärjestelmä, tämä puolue on Kuuban kommunistinen puolue (Partido Comunista de Cuba) jonka pääsihteerinä toimii Fidel Castro. Kuuban kommunistinen puolue on yhteiskunnan johtava ideologinen voima, joka ei kuitenkaan osallistu vaaleihin. Valtioelimet valitaan vaaleilla, joissa ehdokkaat asetetaan kansalaisten avoimissa kokouksissa asuinalueilla.
Presidentillä on toimeenpanovalta ja kansalliskokouksella lainsäädäntövalta. Kuuban lakijärjestelmä perustuu espanjalaiseen ja amerikkalaiseen lakiin, nojaten vahvasti sosialistiseen lakiteoriaan.
Presidentti, varapresidentti ja kansalliskokous (Asemblea Nacional del Poder Popular) valitaan vaaleilla viiden vuoden jaksoiksi. Kansalliskokous koostuu 609 paikasta. Vaaleissa kunkin ehdokkaan on saatava vähintään 50 prosentin kannatus tullakseen valituksi. Presidentti tekee suosituksen ministereistä kansalliskokoukselle joka nimittää ministerit. Kansalliskokous nimittää itselleen myös 31-jäsenisen valtioneuvoston, joka toimii eduskunnan tilalla, kun tämä ei ole paikalla.
Valtion päämiehen ja presidentin paikkaa pitää Fidel Castro vuodesta 1976 lähtien. Varapresidenttinä toimii Raúl Castro. Seuraavat vaalit Kuubassa pidetään vuonna 2008.
Toisinajattelijat keräsivät 11. toukokuuta 2002 yli 10 000 nimeä saadakseen kansanäänestyksen demokratian ja ihmisoikeuksien palauttamisesta, sananvapaus ja elinkeinovapaus mukaan lukien. Castro ei toteuttanut äänestystä, vaan keräsi yli kahdeksan miljoonan ihmisen nimet adressiin, jonka perusteella Kuuban sosialistinen järjestelmä julistettiin peruuttamattomaksi.
Kansalaisvapauksia on Kuubassa rajoitettu. Keväällä 2003 viranomaiset pidättivät yli 70 Yhdysvaltain hallituksen rahoittamaa toisinajattelijaa. Toisaalta kehitysmaana Kuuba on onnistunut saavuttamaan suhteellisen korkean odotetun eliniän (77,23 vuotta) ja lukutaidon (97%) kansalaisilleen. Vertauksena lähinaapuri Honduras vastaavasti: 65 vuotta ja 76%.
Aluejako
Kuuba on jaettu 14 provinssiin, jotka on vielä jaettu 169 kuntaan ja yhteen erityiskuntaan (Isla de la Juventud).
Maantieto
Kuuban maantieto
Kuuban tasavalta sijaitsee samannimisellä saarella keskellä Karibianmerta. Kuuba on Karibian suurin saari ja kuuluu Isojen Antillien saariryhmään. Kuuba rajoittuu lännessä Meksikonlahteen ja Jukataninsalmeen, pohjoisessa Floridansalmeen ja Bahamasaariin, idässä Windwardin väylään ja etelässä Karibianmereen. Lähimmät naapurit ovat lännessä Jukatanin niemimaa (Meksiko), pohjoisessa Florida (USA) ja Bahamasaaret, idässä Haiti sekä etelässä Jamaika ja Caymansaaret (Yhdistynyt kuningaskunta). Kuuba on ylänköjen ja vuoristojen hallitsemaa, ja sen korkein kohta on Pico Real del Turquino (2 005 m). Ilmasto on trooppinen, mutta sitä viilentävät monet tuulet. Sadekausi kestää toukokuusta lokakuuhun. Maan suurin kaupunki on pääkaupunki Havanna. Muita tärkeitä kaupunkeja ovat Santiago de Cuba ja Camagüey.
Talous
Kuuban talous on ollut varsin riippuvainen sokeriruo'on viennistä, mutta viime vuosina sokeriteollisuutta on ajettu alas. Maassa on käytössä sosialistinen talousjärjestelmä, eikä hallitus ole osoittanut merkkejä tehdä kapitalistisia uudistuksia. Viime aikoina turismista on tullut yhä merkittävämpi elinkeino. Matkailijoiden mukana tuli käyväksi valuutaksi Yhdysvaltain dollari.
25. lokakuuta 2004 Castro ilmoitti, että marraskuusta 2004 lähtien dollarin käyttäminen maksuvälineenä kiellettään ja viralliseksi valuutaksi tuli kansallisen peson rinnalle vaihdettava peso. Paikalliset pankit ja vaihtopisteet (nimeltään CADECA) vaihtavat dollareita pesoiksi, mutta vaihdolle on määrätty 10% palkkio, joten dollarin ostokurssi vaihdettavan peson suhteen on 1:0,9. Muita valuuttoja kuten euroja vaihdetaan samaan kurssiin kuin ne olisivat USA:n dollareina.
Kuuban hallitus on ilmoittanut yhdistävänsä tulevaisuudessa vaihdettavan peson ja kansallisen peson yhdeksi valuutaksi.
euro
Merkittävimmät luonnonvarat
- koboltti
- nikkeli
- rautamalmi
- kupari
- mangaani
- puu
Merkittävimmät vientituotteet
- sokeri
Aiheesta muualla
- [http://www.kuuba.org Kuuba.org Suomi-Kuuba-seuran verkkojulkaisu]
- [http://global.finland.fi/tietopankki/maat.php?id=93 Suomen ulkoministeriön Kuuba-tietopaketti]
- [http://www.kepa.fi/uutiset/kuuba Kehitysyhteistyön palvelukeskuksen Kuuba-uutiset]
- [http://web.amnesty.org/report2005/2am-index-eng Amnestyn tietoja Kuuban ihmisoikeustilanteesta]
- [http://www.mi-cuba.de/ Infoportal Cuba]
Luokka:Kuuba
Luokka:Karibianmeren valtiot
Luokka:Karibianmeren saaret
ko:쿠바
ja:キューバ
simple:Cuba
Bahama
Bahaman liittovaltio on Atlantin valtameressä sijaitseva itsenäinen valtio. Se koostuu noin 700 saaren ketjusta, joista noin 30 on asuttua. Bahama käsittää Länsi-Intian saariston pohjoisimman saariryhmän Bahamasaaret, jota nimeä käytetään epävirallisissa yhteyksissä suomen kielessä myös itse valtiosta. Bahama sijaitsee Kuuban ja Floridan välissä. Bahaman saarivaltion kokonaispinta-ala on noin 14 000 neliökilometriä ja asukkaita on vähän yli 300 000.
Historia
Pääartikkeli: Bahaman historia
Kristofer Kolumbus saapui ensimmäisenä eurooppalaisena Bahamasaarille lokakuussa 1492. Tutkijat kiistelevät yhä siitä, mille Bahamasaarista Kolumbus rantautui ensimmäisenä. Mahdollisia vaihtoehtoja ovat mm. San Salvador, Watlings Island ja Samana Cay. Bahama on entinen Ison-Britannian siirtomaa, joka itsenäistyi vuonna 1973.
Politiikka
Pääartikkeli: Bahaman politiikka
Valtion johdossa on kuningatar Elisabet II, sillä Bahama kuuluu Brittiläiseen kansainyhteisöön. Häntä edustaa saarilla Bahaman kenraalikuvernööri. Hallituksen johdossa on pääministeri, joka on yleensä parlamenttivaaleissa voittaneen puolueen johtaja. Bahaman parlamentti koostuu kahdesta huoneesta.
Alueet
Pääartikkeli: Bahaman alueet
Maantiede
Bahaman alueet
Pääartikkeli: Bahaman maantiede
Pinta-alaltaan suurin saari on Andros lännessä. Pääkaupunki Nassau (yli 170 000 asukasta) sijaitsee Androsista itään New Providencen saarella, missä asuu noin 2/3 Bahaman koko väestöstä. Muita tärkeitä saaria ovat Grand Bahama pohjoisessa ja Inagua etelässä.
Pinnanmuodot: 700 saarta, koostuvat vulkaanisen kallioperän päällä olevasta korallikalkista
Kasvillisuus: saaret kallioisia tai suoperäisiä, karibianmänty-, saarni- ja tammimetsiä.
Kuuluisimmat nähtävyydet: Nassaun kaupat, Coral World -akvaario, Androksen saaren koralliriutat, The Exumas-saariketju | | |
