:: wikimiki.org ::

Karjalan Tasavalta

Karjalan tasavalta

Karjalan tasavalta (venäjäksi Респу́блика Каре́лия, Respublika Karelija, karjalaksi Karjalan Tazavalla) on Venäjän federaation subjekti. Sen pääkaupunki on Petroskoi (venäjäksi Петрозаво́дск; Petrozavodsk). Karjalan tasavallat rajanaapurit ovat Leningradin alue, Vologdan alue, Arkangelin alue, Murmanskin alue ja Suomi. Tasavalta sijaitsee Laatokan, Äänisen ja Vienanmeren rannalla.

Historia

Karjalasta on taisteltu historian aikana useita kertoja idän ja lännen välillä. Vuonna 1323 Ruotsi ja Novgorodin ruhtinaskunta jakoivat Karjalan keskenään Pähkinäsaaren rauhassa, kunnes Ruotsi menetti Karjalan lopullisesti Venäjälle 1700-luvulla. 20. toukokuuta 1784 perustettiin ensimmäinen Karjalan tasavallan edeltäjä, Aunuksen lääni. Tarton rauhansopimuksen mukaan suomalaiset lopettaisivat vaatimuksensa Itä-Karjalan alueeseen, jos venäläiset järjestävät kansallisen hallinnon Itä-Karjalaan. 8. kesäkuuta 1920 perustettiin Karjalan Työväenkommuuni, monien heimosotien ja Neuvostoliiton perustamisen jälkeen vuonna 1923 muodostettiin Karjalan autonominen sosialistinen neuvostotasavalta, josta 1940 tehtiin Karjalais-suomalainen SNT, kun siihen yhdistettiin Suomen Talvisodassa menettämät alueet. Jatkosodan aikana Suomi miehitti osia Karjalasta, mutta joutui perääntymään 1944. Sodan jälkeen Karjalan kannas irrotettiin Karjalais-Suomalaisesta neuvostotasavallasta ja liitettiin Leningradin alueeseen. Karjalasta tuli jälleen 1956 Karjalan ASNT Venäjän SFNT:n osana. Autonominen Karjalan tasavalta perustettiin Neuvostoliiton hajottua 13. marraskuuta 1991.

Maantiede

Karjalan tasavallalla on 630 kilometriä rantaviivaa Vienanmerelle ja lännessä sillä on noin 700 kilometriä rajaa Suomen kanssa. Karjalassa on 27 000 jokea ja 60 000 järveä. Laatokka ja Ääninen ovat Euroopan suurimmat järvet. Suurin osa tasavallasta on valtion omistuksessa olevaa metsää, 148 000 neliökilometriä eli 85 prosenttia pinta-alasta. Puun kokonaismääräksi on arvioitu 807 miljoonaa kuutiometriä. Karjalasta löytyy viittäkymmentä kaivannaista. Maantieteellisesti Karjalan tasavalta jakaantuu pohjoiseen Vienan Karjalaan ja eteläiseen Aunuksen Karjalaan. Lisäksi Karjalan tasavaltaan on liitetty Suomen Neuvostoliitolle menettämät Laatokan Karjala ja Sallan-Kuusamon alueen eteläosa.

Väestö

Väestöjakauma

Asukkaista suurin osa, 73 prosenttia, on venäläisiä, mutta karjalaiset ovat suurin, 11-prosenttinen, vähemmistö. Muut ryhmät: valkovenäläisiä - 7 %, ukrainalaisia - 3,6 %, suomalaisia - 2,3%, vepsäläisiä - 0,8 %. Asutus ei ole jakautunut tasaisesti. Esimerkiksi joissakin Vienan alueilla karjalan kieltä puhuu melkein sata prosenttia väestöstä. Myös Aunuksen väestöstä kuusikymmentä prosenttia puhuu livvin kieltä, joka eroaa huomattavasti Vienan Karjalassa puhutusta kielestä. Aunus ympäristöineen on kieleltään Karjalan tasavallan karjalaisinta aluetta. Kaupunkien venäläisasutus on suuri ja se nostaa venäjänkieliset enemmistöksi. Maaseutu on osaksi karjalaista ja suomalaista. Lisäksi asukkaina on muita slaaveja, entisen Neuvostoliiton alueelta muuttaneita ja pieni vepsäläisvähemmistö. Neuvostoliiton venäläistämispolitiikka on vaikuttanut karjalaisten halukuuteen tunnustaa kansallisuutensa.

Kaupunkien asukasluvut

Karjalan tasavallan kaupunkien asukasluvut 1. tammikuuta 2004:
- Petroskoi (Петрозаводск) – 266 200
- Kontupohja (Кондопога) – 34 500
- Sekee (Сегежа) – 33 900
- Kostamus (Костомукша) – 29 700
- Sortavala (Сортавала) – 20 700
- Karhumäki (Медвежьегорск) – 16 800
- Kemi (Кемь) – 14 300
- Pitkäranta (Питкяранта) – 13 200
- Sorokka (Беломорск) – 12 800
- Suojärvi (Суоярви) – 11 600
- Pudas (Пудож) – 10 400
- Aunus (Олонец) – 10 000
- Lahdenpohja (Лахденпохья) – 8 600

Kielipolitiikka

Karjalan kielen hajanaisuuden, eri murteiden ja jopa eri kieliksi laskettavien varianttien vuoksi yhteisen kirjakielen luomisessa ei ole onnistuttu, ja vuonna 1998 laki karjalan kielen virallistamisesta hylättiin täpärästi. Venäjän federaation laki vuodelta 2004 takaa oikeuden "karjalan, vepsän ja suomen kielen vapaaseen valintaan ja käyttämiseen kanssakäymisessä, kasvatuksessa, opetuksessa ja luomistyössä". Venäjänkieliset ovat selkeänä enemmistönä tasavallassa 73 prosentin osuudellaan, kun karjalan kieltä puhuvia on Karjalan tasavallassa nykyään noin 79 000. Suomea puhuvia on tietolähteestä riippuen 15 000-24 000, ja vepsän taitajia 6 000. Karjalan tasavallassa karjalan kieltä opiskelee noin 2 000-3 000 lasta, ja suomea noin 10 000, joten tasavallassa on käyty keskustelua suomen kielen käytön lisäämisestä, karjalan rinnalla tai jopa sen kustannuksella.

Hallinnollinen jako

Pääartikkeli Karjalan tasavallan hallinnollinen jako Karjalan tasavalta on jaettu 15 piiriin, yhteen kansalliseen piiriin ja kolmeen kaupunkialueeseen. Piirit:
- Sorokan piiri (Belomorsk) (Беломорский район)
- Kalevalan kansallinen piiri (Uhtua) (Калевальский Национальный район)
- Kemin piiri (Кемский район)
- Kontupohjan piiri (Кондопожский район; Kondupohju)
- Lahdenpohjan piiri (Лахденпохский район)
- Louhen piiri (Лоухский район)
- Karhumäen piiri (Medveškä/Karhumägi; Медвежьегорский район)
- Mujejärven piiri (Муезерский район; Mujehd'ärvi)
- Aunuksen piiri (Олонецкий район; Olonetški, Anus)
- Pitkärannan piiri (Питкярантский район)
- Äänisenranta (Прионежский район; Prionežski)
- Prääsän piiri (Пряжинский район; Prjažinski, Prääzä)
- Pudaksen piiri (Пудожский район; Pudožki, Puudos)
- Sekeen piiri (Сегежский район; Segeža)
- Suojärven piiri (Суоярвский район) Kansallinen volosti:
- Vepsän kansallinen volosti (Вепсская национальная волость) Kaupunkialueet:
- Petroskoi (Петрозаводск)
- Kostamus (Костомукша)
- Sortavala (Сортавала)

Aiheesta muualla

- [http://gov.karelia.ru/gov/index_f.html Karjalan tasavallan valtiovaltaelinten virallinen palvelin (suomeksi)]
- [http://www.karelia.ru/psu/index_f.html Petroskoin yliopisto] Luokka:Entiset neuvostotasavallat Luokka:Entiset autonomiset sosialistiset neuvostotasavallat Luokka:Karjala Luokka:Karjalan tasavalta Luokka:Venäjä ko:카렐리야 공화국 ja:カレリア共和国

Venäjä

Venäjän federaatio (Россия, Rossija) on pinta-alaltaan maailman suurin valtio, joka ulottuu sekä Euroopan että Aasian alueelle. Venäjän naapurimaita ovat Norja, Suomi, Viro, Latvia, Liettua, Puola, Valko-Venäjä, Ukraina, Georgia, Azerbaidžan, Kazakstan, Kiina, Mongolia, Pohjois-Korea ja Japani (ei maarajaa). Venäjällä on rantaviivaa Pohjoiselle jäämerelle, Tyynellemerelle, Itämerelle, Mustallemerelle ja Kaspianmerelle.

Historia

Pääartikkeli: Venäjän historia Nestorin kronikan mukaan Venäjän perusti Skandinaviasta tullut varjagi, Rurik. Ensimmäinen Venäjä perustettiin Kiovaan ja se oli Ukraina. Toinen Venäjä on Moskovan suuriruhtinaskunnan ympärille mongolimiehityksen aikana muodostunut auktokraattinen valtio. Venäjä on Suomen itänaapuri, mistä johtuen Suomella ja Venäjällä on pitkä yhteinen historia. Suomi oli Venäjän keisarikunnan autonominen osa vuosina 1809–1917. Keisarikunta lakkasi vuoden 1917 vallankumouksissa eikä väliaikainen hallitus kyennyt säilyttämään kokonaisuutta. Bolšekivit muodostivat Venäjän federaation johdolla Neuvostoliiton 1922, mikä oli alueiltaan pienempi kuin Venäjän keisarikunta. Vuonna 1991, Neuvostoliiton purkautuessa ja korvautuessa entisten neuvostotasavaltojen välisten suhteiden osalta Itsenäisten valtioiden yhteisöllä, Venäjästä tuli jälleen oma valtionsa, Venäjän federaatio.

Politiikka

Pääartikkeli: Venäjän politiikka Venäjän valtiomuoto on federaatio eli liittovaltio. Venäjän valtionpäämies on presidentti, joka valitaan neljäksi vuodeksi kerrallaan. Presidentin toimikausien määrä on rajoitettu kahteen peräkkäiseen kauteen. Presidentti nimittää korkeimmat virkamiehet sekä pääministerin, jonka duuma hyväksyy. Lainsäädäntövalta Venäjällä kuuluu kaksikamariselle parlamentille eli liittokokoukselle. Parlamentin ylähuoneeseen, liittoneuvostoon, valitaan 178 edustajaa, kaksi kultakin 89 alueelta. Alahuone eli duuma koostuu 450 edustajasta. Näistä puolet valitaan yksittäisistä vaalipiireistä suoralla kansanvaalilla ja puolet maanlaajuisilta listoilta suhteellisella vaalilla. Parlamenttiedustajien kaudet ovat neljän vuoden mittaisia.

Ihmisoikeusrikokset

Lukuisat ihmisoikeusjärjestöt ovat syyttäneet Venäjää Tšetšeniassa ja Ingušiassa tehdyistä ihmisoikeurikoksista. Amnestyn mukaan räikeisiin ihmisoikeusrikoksiin kuuluu muun muassa Venäjän viranomaisten harjoittama kidutus, sieppaukset ja salaiset pidätykset. Ihmisiä kerrotaan pidätetyn mielivaltaisesti ja pidetyn eristettyinä, jotta heiltä saataisiin tunnustus rikoksiin, joita he eivät ole tehneet.

Venäjän federaation subjektit

Pääartikkeli: Venäjän osat Venäjän federaation koostuu 88 liittovaltiosubjektista. Niitä pyritään hallinnoimaan seitsemän liittovaltiopiirin (федеральный округ, federal'nyj okrug) ryhmissä. Jako liittovaltiopiireihin ei perustu Venäjän federaation perustuslakiin ja on siksi hallinnon itsensä luoma tapa koordinoida alueita. Liittovaltiopiirit eivät ole Venäjän federaation yhdessä muodostavia osia, liittovaltiosubjekteja. Vastaavanlainen tapa Neuvostoliitossa perustui neuvostotasavaltojen rajat ylittäviin taloussuunnittelualueisiin, mikä ei sekään perustunut perustuslakiin, vaan koordinaation vuoksi kansantalouden keskussuunnittelun kautta omaksuttuun hallintokäytäntöön. Näistä laajin itsehallinto on 21 tasavallalla (республика, respublika), joilla on muun muassa omat perustuslakinsa, minkä tulee olla sopusoinnussa Venäjän federaation perustuslain kanssa. Tasavaltojen lisäksi federaatiossa on 7 aluepiiriä (край, kraj) sekä 48 aluetta (область, oblast'). Eräiden aluepiirien ja alueiden sisällä sijaitsevat vielä 9 autonomista piirikuntaa (автономный округ, avtonomnyj okrug) sekä yksi autonominen alue (автономная область, avtonomnaja oblast'). Kaksi kaupunkia, Pietari ja Moskova, ovat itsessään liittovaltiosubjekteja ilman ympäröiviä oblasteja, Leningradin oblastia tai Moskovan oblastia. Muissa suurissa kaupungeissa oblastiin kuuluu sekä itse kaupunki että sitä ympäröivä seutu.

Maantiede

Pääartikkeli Venäjän maantiede Venäjän korkein kohta on Mt. Elbrus (Gora El-brus) 5 633 m. Venäjän suurimmat, yli miljoonan asukkaan kaupungit asukaslukuineen:
- Moskova (Москва), 10,1 milj.
- Pietari (Санкт-Петербург), 4,6 milj.
- Novosibirsk (Новосибирск), 1,4 milj.
- Nižni Novgorod (Нижний Новгород), 1,3 milj.
- Jekaterinburg (Екатеринбург), 1,3 milj.
- Samara (Самара), 1,2 milj.
- Omsk (Омск), 1,1 milj.
- Kazan (Казань), 1,1 milj.
- Tšeljabinsk (Челябинск), 1,1 milj.
- Rostov-na-Donu (Ростов-на-Дону), 1,1 milj.
- Ufa (Уфа), 1,0 milj.
- Volgograd (Волгоград), 1,0 milj.
- Perm (Пермь), 1,0 milj. Katso myös: Luettelo Venäjän kaupungeista

Venäjän alueet

Tasavallat

Luettelo Venäjän kaupungeista Luettelo Venäjän kaupungeista #Adygeia (Адыгея) #Altai (Алтай) #Baškortostan, Baškiria (Башкортостан) #Burjatia (Бурятия) #Dagestan (Дагестан) #Ingušia (Ингушская) #Kabardi-Balkaria (Кабардино-Балкарская) #Kalmukia (Калмыкия) #Karatšai-Tšerkessia (Карачаево-Черкессия) #Karjala (Карелия) #Komi (Коми) #Mari (Марий-Эл) #Mordva (Мордовия) #Saha (Jakutia) (Саха (Якутия)) #Pohjois-Ossetia (Северная Осетия) #Tatarstan (Tataria) (Татарстан) #Tuva (Тува) #Udmurtia (Удмуртия) #Hakassia (Хакасия) #Tšetšenia (Чечня) #Tšuvassia (Чувашия)

Aluepiirit

- Altai (Алтайский)
- Habarovsk (Хабаровский)
- Krasnodar (Краснодарский)
- Krasnojarsk (Красноярский)
- Perm
- Primorje (Приморский)
- Stavropol (Ставропольский)

Alueet

- Amur
- Arkangeli
- Astrahan
- Belgorod
- Brjansk
- Irkutsk
- Ivanovo
- Jaroslavl
- Kaliningrad
- Kaluga
- Kamtšatka
- Kemerovo
- Kirov
- Kostroma
- Kurgan
- Kursk
- Leningrad

- Lipetsk
- Magadan
- Moskova
- Murmansk
- Nižni Novgorod
- Novgorod
- Novosibirsk
- Omsk
- Orenburg
- Orel
- Penza
- Pihkova (Pskov)
- Rjazan
- Rostov
- Samara
- Sahalin

- Saratov
- Smolensk
- Sverdlovsk
- Tambov
- Tjumen
- Tomsk
- Tšeljabinsk
- Tšita
- Tula
- Tver
- Uljanovsk
- Vladimir
- Volgograd
- Vologda
- Voronež

Liittovaltion kaupungit

- Moskova
- Pietari

Autonominen alue

- Juutalaisten autonominen alue (Еврейская автономная область)

Autonomiset piirikunnat

- Agin-Burjatia (Агин-Бурятия, Агинский-Бурятский автономный округ)
- Evenkia (Эвенкия, Эвенкийский автономный округ)
- Hanti-Mansia (Ханты-Мансия, Ханты-Мансийский автономный округ)
- Jamalin Nenetsia (Ямало-Ненеция, Ямало-Ненецкий автономный округ)
- Korjakia (Корякия, Корякский автономный округ)
- Nenetsia (Ненеция, Ненецкий автономный округ)
- Taimyr (Таймырия (Долгано-Ненеция), Таймырский (Долгано-Ненецкий) автономный округ)
- Tšukotka (Чукотка, Чукотский автономный округ)
- Ust-Ordan Burjatia (Усть-Ордин-Бурятия, Усть-Ордынский Бурятский автономный округ)

Talous

Pääartikkeli Venäjän talous Venäjän bruttokansantuote on ostovoimalla korjattuna maailman 10. suurin, mutta suuren väkiluvun takia se on henkilöä kohden melko alhainen. Bruttokansantuote romahti 45 % Neuvostoliiton romahduksen jälkeen 1991. Vuosina 1999-2002 kasvu on ollut 6 % vuodessa ja sitä on siivittänyt korkea öljyn hinta. Öljyn, kaasun, metallien ja puutavaran vienti tuo 80 % vientituloista. Venäjällä on runsaasti luonnonvaroja, korkeasti koulutettu väestö ja laaja teollisuuspohja. Venäjä on lähes velaton. Maan ulkomaanvelka on vain 28% BKT:sta, kun se vielä 1998 oli 90%. Venäjän tärkeitä viljelyskasveja ovat vehnä, ruis, kaura, peruna ja pellava. Mustanmeren koilispuolella viljellään tupakkaa, viiniä, puuvillaa, teetä ja hedelmiä. Kuivilla alueilla laidunnetaan lampaita, ja pohjoisella tundralla harjoitetaan poronhoitoa. Siperian taigalla metsätalous on tärkeä toimeentulon lähde. Venäjä on merkittävä kalastusvaltio. Tärkeitä kalastussatamia ovat Murmansk, Arkangeli, sekä Kaukoidän satamat Tyynenmeren rannalla.

Väestö

Pääartikkeli: Venäjän väestö Venäjä on valtavan pinta-alansa vuoksi verrattain harvaan asuttu maa, vaikka sen väkiluku on maailman 7. suurin. Väestö on keskittynyt maan länsi- ja lounaisosaan. Yleisesti ottaen 60. leveyspiirin pohjoispuolelle jäävä osa Siperiasta on erittäin harvaan asuttua. Vuonna 2002 toimitetun väestölaskennan mukaan venäjän väestöstä 79,8 % on venäläisiä. Muita kansallisuusryhmiä ovat tataarit (3,8 %), ukrainalaiset (2 %), baškiirit (1,2 %), tšuvassit (1,1%), mordvalaiset, valkovenäläiset. Alle 0,5 % väestönosuuden muodostavia kansallisuuksia ovat lisäksi muun muassa armenialaiset, avaarit, tšetšeenit, saksalaiset, juutalaiset, kazakit, marit ja udmurtit. Venäjän väestöstä 73 % asuu kaupungeissa.

Kulttuuri

Venäjällä sekä muissa entisen Neuvostoliiton maissa on varsin edistynyt kulttuuri Neuvostoliiton romahduksesta ja talouden lama-ajoista huolimatta. Sekä kirjallisuus että teatteri ovat Venäjällä suosittuja kulttuurimuotoja, mutta venäläinen musiikki ei ole merkittävästi menestynyt maan rajojen ulkopuolella hitiksi noussutta tyttöbändi t.A.T.u.:a lukuun ottamatta. Venäjän syrjäisemmillä alueilla kansanmusiikki on yhä voimissaan. Venäläinen kirjallisuus, teatteri, baletti sekä runous on maailmallakin arvostettua. Katso myös venäläinen keittiö.

Merkittävimmät luonnonvarat

- öljy
- maakaasu
- kivihiili
- timantit
- useat mineraalit
- puu

Merkittävimmät vientituotteet

- öljy
- maakaasu
- puutavara

Juhlapäivät
Pvm	Suomalainen nimi	Paikallinen nimi	Huomautuksia
1. tammikuuta & 2. tammikuuta	uusivuosi	Новый год	valtiollinen juhlapäivä
7. tammikuuta	ortodoksinen joulu	Рождество	valtiollinen juhlapäivä
23. helmikuuta	isänmaan puolustajan päivä	День защитника отечества	valtiollinen juhlapäivä
8. maaliskuuta	kansainvälinen naistenpäivä	Международный женский день	valtiollinen juhlapäivä
1. & 2. toukokuuta	kevään ja työn juhla	Праздник весны и труда	valtiollinen juhlapäivä
9. toukokuuta	voitonpäivä	День Победы	valtiollinen juhlapäivä
12. kesäkuuta	Venäjän Federaation kansallispäivä	День независимости	valtiollinen juhlapäivä
4. marraskuuta	kansallisen yhtenäisyyden päivä		valtiollinen juhlapäivä
12. joulukuuta	perustuslain päivä	День конституции	valtiollinen juhlapäivä

Aiheesta muualla

- [http://www.rusembassy.fi/IndexFinl.htm Venäjän federaation suurlähetystö Suomessa]
- [http://www.venajaseura.com/linkit/alaotsikko10.htm Venäjä-aiheita ja -yhteyksiä]
- [http://maps.google.com/maps?ll=64.014496,90.527344&spn=33.827367,123.240234&t=h&hl=en Venäjä Google Mapsissa]
- [http://www.archive.org/details/VenajanHistoria Venäjän Historia 1878-1918] e-kirja Internet Archivessa
- Luokka:Entiset neuvostotasavallat als:Russland roa-rup:Rusii ms:Russia zh-min-nan:Lō·-se-a ko:러시아 ja:ロシア simple:Russia th:สหพันธรัฐรัสเซีย

Leningradin alue

Leningradin alue (venäjäksi Leningradskaja oblast) on hallinnollinen alue Luoteis-Venäjällä Pohjois-Euroopassa. Se rajoittuu pohjoisessa Karjalan tasavaltaan, idässä Vologdan alueeseen, etelässä Novgorodin ja Pihkovan alueisiin, lännessä Viroon ja Suomenlahteen sekä luoteessa Suomeen. Alueen sisällä on Pietarin kaupungin alue. Leningradin alue on pinta-alaltaan 85 900 neliökilometriä.

Maantiede

Leningradin alue on pääasiassa alankoa. Suomenlahden rannikolla on jonkun verran saaria. Alue rajoittuu pohjoisessa Euroopan suurimpiin järviin, Laatokkaan ja Ääniseen. Viron vastaisella rajalla on Narvan tekojärvi. Merkittävimmät joet ovat Äänisestä Laatokkaan laskeva Syväri, Laatokasta Suomenlahteen laskeva Neva ja Saimaalta Laatokkaan laskeva Vuoksi sekä Olhovanjoki.

Väestö

Leningradin alueen asukasluku on 1 666 600 (de jure 1 659 100) (tammikuu 2001) ja väentiheys 19,7 asukasta neliökilometriä kohden. Enemmistö alueen asukkaista on nykyään venäläisiä. Vuoden 1989 väestönlaskennan mukaan alueen väestöstä oli venäläisiä 91 prosenttia, ukrainalaisia 2,6 prosenttia, valkovenäläisiä 1,8 prosenttia, suomalaisia prosentti ja muita, muun muassa vepsäläisiä, 3,6 prosenttia. Asukkaista kaupunkilaisia on noin 1 100 000 (1 094 500) ja maalaisia 566 600 (564 600). Kaupungistumisaste on 66 %. Vuodelta 1998 peräisin olevien tietojen mukaan väestöstä eläkeläisiä on 462 000 (27%) ja koululaisia 228 000 (13%). Työttömyysaste oli vuonna 1998 15 % työkykyisestä väestöstä. Suhteellinen tulotaso henkilöä kohden on 77 % Venäjän federaation bruttokansantuotteesta.

Hallinto

Leningradin alue on yksi Venäjän federaation alueista (subjekti). Sen hallinnollisena keskuksena on Pietari, joka ei kuitenkaan kuulu alueeseen vaan on myös yksi Venäjän federaation subjekti. Leningradin alueen autojen rekisterikilven subjektinumero on 47.

Alueellinen jako

Alue on jaettu hallinnollisesti 29 kunnalliseen muodostelmaan: 17 piiriä, 7 kaupunkia, 3 kaupunkitaajamaa, 1 kauppala ja 1 maaseututaajama. Alueellisina yksikköinä on 20 kaupunkia, 17 piiriä, 11 kaupunkitaajamaa, 34 kauppalaa ja 204 maaseututaajamaa. Aluehallinnosta vastaavat kuvernööri ja lakiasäätävä kokous.

Kunnalliset muodostelmat

- Boksitogorskin piiri (Бокситого́рский район)
- Volossovan piiri (Во́лосовский район)
- Olhavan piiri (Во́лховский район)
- Olhava, Volkhov (Волхов)
- Vsevoložskin piiri (Все́воложский район)
- Viipurin piiri (Вы́боргский район)
- Hatsinan piiri (Га́тчинский район)
- Hatsina (Гатчина) (liitetty Hatsinan piiriin marraskuussa 2005)
- Ivangorod, Jaaninlinna (Ивангород)
- Kingisepin piiri (Кингисе́ппский район)
- Kirišinin piiri (Ки́ришский район)
- Kirovskin piiri (Ки́ровский район)
- Kelton volosti (Ко́лтушская волость)
- Kommunar (Коммунар) (liitetty Hatsinan piiriin marraskuussa 2005))
- Kuznetšnoje (Кузнечное)
- Lotinapellon piiri (Лодейнопо́льский район)
- Lomonosovin piiri (Ломоно́совский район)
- Lugan piiri (Лу́жский район)
- Uusi Laatokka (Новая Ладога)
- Nikalovo (Пикалёво)
- Podporožjen piiri (Подпоро́жский район)
- Käkisalmen piiri (Приозе́рский район)
- Enso (Светогорск)
- Sierattala, Sertolovo (Сертолово)
- Slantsyn piiri (Сла́нцевский район)
- Sosnovy Bor (Сосновый Бор)
- Tihvinän piiri (Ти́хвинский район)
- Tosnon piiri (То́сненский район)
- Pähkinälinna (Шлиссельбург)

Kaupungit

- Boksitogorsk (Бокситогорск)
- Volosovo (Волосово)
- Olhava, Volhov (Волхов)
- Seuloskoi (Всеволожск)
- Viipuri (Выборг)
- Uuras, Vysotsk (Высоцк)
- Hatsina (Гатчина)
- Ivangorod (Ивангород, viroksi Jaaninlinna)
- Antrea (Каменногорск)
- Kingisepp (Кингисепп)
- Kiriši (Кириши)
- Kirovsk (Кировск)
- Kommunar (Коммунар)
- Lotinapelto (Лодейное Поле)
- Luga (Луга, vanhastaan Laukaa)
- Ljuban (Любань)
- Nikolskoje (Никольское)
- Uusi Laatokka (Новая Ладога)
- Otradnoje (Отрадное)
- Nikalovo (Пикалёво)
- Podpožje (Подпорожье)
- Koivisto (Приморск)
- Käkisalmi (Приозерск)
- Enso (Светогорск)
- Sierattala (Сертолово)
- Slantsy (Сланцы)
- Sosnovyi Bor (Сосновый Бор)
- Sjastroi (Сясьстрой)
- Tihvinä (Тихвин)
- Tosno (Тосно)
- Pähkinälinna (Шлиссельбург)

Talous

Alueen tärkeimmät teollisuudenalat ovat koneenrakennus, metalli-, kemian-, öljynjalostus-, puunjalostus-, paperi-, selluloosa-, elintarvike- ja kevytteollisuutta. Lisäksi on rakennusaine tarvikkeiden, alumiinin, palavan kiven ja turpeen tuotantoa. Alueen maatalous on keskittynyt karjanhoitoon sekä perunan ja vihannesten viljelyyn. Alueelta johtaa rautateitä kaikkiin ilmansuuntiin. Suomenlahden rannikolla on useita tärkeitä satamia. Suomenlahdelta pääsee kanava- ja jokireittiä pitkin Ääniselle.

Historia

Leningradin alue muodostuu 3 alueesta joilla on hyvin erilaiset historiat. Suomen menettämä Karjalankannas liitettiin alueeseen toisen maailmansodan jälkeen. Alueen ydinosa, Inkerinmaa puolestaan on vaihtanut usein omistajaa. Alueen itäosa puolestaan on kuulunut koko historiallisen ajan venäläisiin valtiomuodostumiin. Tämä historiaosuus käsittelee toiseen maailmansotaan asti pääasiassa Inkerinmaata. Leningradin alue on vanhaa itämerensuomalaisten kansojen asuinaluetta. Alueen etelä- ja itäosat joutuivat Novgorodin vaikutuksen alaiseksi 1000-luvulta lähtien ja ne liitettiin Novgorodin mukana Venäjään 1478. Stolbovan rauhassa Inkerinmaa ja itäinen Karjalankannas liitettiin Ruotsiin. Ruotsin vallan aikana alueelle muutti runsaasti suomalaisia Kannakselta ja Savosta. Heitä alettiin nimittää sittemmin inkerinsuomalaisiksi. Venäjä valtasi alueen takaisin Suuren Pohjan sodan aikana (1700-21) ja perusti alueen keskelle Pietarin kaupungin. Alue kuului sittemmin Pietarin kuvermenttiin. Ennen Venäjän vallankumousta alueella asui noin 150 000 suomalaista. Neuvostoliiton aikana alueen suomenkielinen väestö karkotettiin lähes kokonaan eri puolille Neuvostoliittoa. Toisessa maailmansodassa alue oli pääasiassa Saksan miehittämä. Toisen maailmansodan jälkeen Neuvostoliittoon liitetty Karjalankannas siirrettiin Leningradin alueeseen 1948. Viime vuosina on suunniteltu Pietarin kaupungin ja Leningradin alueen hallinnollista yhdistämistä.

Aiheesta muualla

- [http://eng.lenobl.ru/ Virallinen sivu (englanniksi)]
- [http://lenobl.ru/ Virallinen sivu (venäjäksi)] Luokka:Venäjän alueet
- ja:レニングラード州

Vologdan alue

Vologdan alue (venäjäksi Vologdskaja oblast) on hallinnollinen alue Pohjois-Venäjällä Itä-Euroopassa. Se rajoittuu pohjoisessa Arkangelin alueeseen, idässä Kirovin alueeseen, etelässä Kostroman, Jaroslavin ja Tverin alueisiin, lounaassa Novgorodin alueeseen, lännessä Leningradin alueeseen sekä koillisessa Karjalan tasavaltaan. Alueen pinta-ala on 145 700 km².

Maantiede

Vologdan alue sijaitsee Itä-Euroopan tasangon pohjoisosassa. Alueen itäosassa virtaa Vienanjoen lisäjoki Suhona. Muista joista mainittakoon Jug, Mologa ja Šeksna. Alueen eteläosassa on Volgan vesistöön kuuluva Rybinskin tekojärvi ja luoteisrajalla on Ääninen.

Väestö

Vologdan alueen asukasluku on 1 328 000 (1999) ja väentiheys 9,1 as./km². Alueen suurimmat kaupungit ovat Tšerepovets (323 600 as.) ja Vologda (301 300 as.). Enemmistö asukkaista on venäläisiä. Alueen länsiosassa asuu vepsäläisiä. Vepsäläiset asuivat alueella ennen venäläisiä. Nykyään vepsäläisten kulttuuri on vaarassa sekoittua venäläseen kulttuuriin ja kieli vaarassa kadota.

Hallinto

Vologdan alue on yksi Venäjän federaation aluieista ja sen pääkaupunki on Vologda. Alue on jaettu hallinnollisesti 26 piiriin ja 15 kaupunkialueeseen. Paikallishallinnon johdossa on kuvernööri ja lakiasäätävä kokous.

Talous

Alueen tärkeimmät teollisuudenalat ovat metalli-, teräs-, metsä-, puunjalostus-, koneenrakennus-, kevyt-, elintarvike- ja lasiteollisuus. Alueella harjoitetaan myös taide- ja käsityötä. Maataloudessa on keskitytty nauta- ja siipikarjanhoitoon. Lisäksi viljellään pellavaa, vihanneksia ja perunaa. Alueen länsiosassa on Äänisen ja Rybinskin tekojärven yhdistävä kanava, joka on osa Volgan-Itämeren kanavaa. Vologda on rautatieristeys, josta johtaa radat pohjoiseen Arkangeliin, itään Vjatkaan, etelään Moskovaan ja länteen Pietariin.

Historia

Nykyinen Vologdan alue joutui Novgorodin vaikutuspiiriin 1100-luvulla, jolloin perustettiin myös Vologdan kaupunki. Novgorodin mukana alue liitettiin Venäjään. Vuonna 1796 perustettiin Vologdan kuvermentti, joka oli nykyistä Vologdan aluetta paljon laajempi. Vologdan kuvermentti liitettiin Pohjoiseen alueeseen 1929, josta taas nykyinen Vologdan alue erotettiin 1937. Luokka:Venäjän alueet

Murmanskin alue

Murmanskin alue (venäjäksi Murmanskaja oblast) on Venäjän federaation hallinnollinen alue (subjekti) Pohjois-Euroopassa. Se käsittää Kuolan niemimaan, Petsamon ja Kantalahden ympäristön. Murmanskin alue rajoittuu pohjoisessa ja koillisessa Barentsinmereen, etelässä Vienanmereen ja Karjalan tasavaltaan, lännessä Suomeen sekä luoteessa Norjaan. Alueen pääkaupunki on Murmansk (1916-1917 nimenä Romanov-na-Murmane). Alueen pinta-ala on 144 900 km².

Maantiede

Murmanskin alue sijaitsee lähes kokonaan napapiirin pohjoispuolella. Golf-virran ansiosta alueen ilmasto on kuitenkin melko leuto. Keskilämpötila on tammikuussa rannikolla -8 °C ja sisämaassa -13 °C ja heinäkuussa rannikolla +8 °C ja sisämaassa +13 °C. Keskimääräinen sademäärä vuodessa on noin 400 mm. Alueella on monia tuntureita, joista korkein on Hiipinä (1 191 m). Vesistöistä mainittakoon Paatsjoki Norjan vastaisella rajalla, Tuulomajoki, Luttojoki ja Nuortijärvi. Merkittävimmät vuonot ovat Kuolavuono ja Petsamonvuono.

Väestö

Murmanskin alueen asukasluku on 1 018 000 (1999) ja väentiheys on 7,0 as./km². Vakituisten asukkaiden lisäksi alueelle on sijoitettu noin 200 000 sotilasta. Väestön keski-ikä on vain 31 vuotta. Väestöstä asuu kaupungeissa 93 %. Suurimmat kaupungit ovat Murmansk (381 800 as. vuonna 1999), Apatity (69 000 as.) ja Kantalahti (45 000 as.). Enemmistö väestöstä on nykyisin venäläisiä, mutta alueella asuu myös runsaasti muita kansallisuuksia. Vuonna 1992 väestöstä oli venäläisiä 80,6 %, ukrainalaisia 7,9 %, valkovenäläisiä 3,4 %, tataareja 1,0 %, mordvalaisia 0,4 %, komeja 0,3 %, kolttasaamelaisia 0,2 %, mareja 0,1 %, suomalaisia 0,1 %, virolaisia 0,1 %, nenetsejä 0,01 % ja vepsiä 0,01 %. Alueen alkuperäisiä asukkaita ovat kolttasaamelaiset.

Hallinto

Murmanskin alue on yksi Venäjän federaation alueista (subjekti) ja sen pääkaupunki on Murmansk. Paikallishallinnon johdossa ovat kuvernööri ja alueduuma. Murmanskin alueen autojen rekisterikilven subjektinumero on 51.

Talous

Murmanskin alueella on runsaasti luonnonrikkauksia. Alueen kaivosteollisuus tuottaa kuparia, alumiinia, fosfaattia, wolframia, nikkeliä, rautaa, kobolttia, apatiittia, nefeliinia, lopariittia, kiillettä, vermikuliittia ja kvartsimaasälpää. Suurin osa raaka-aineista kuitenkin kuljetetaan muualle Venäjälle, eikä alueelle ole kehittynyt niihin perustuvaa teollisuutta. Kaivosteollisuuden ohella merkittävin elinkeino on kalastus ja kalanjalostusteollisuus. Tärkeimmät teollisuudenalat ovat vuoriteollisuus-, konepaja-, telakka- ja elintarviketeollisuus. Myös kalastus on merkittävä elinkeino. Lisäksi on energiantuotantoa. Kolttasaamelaiset harjoittavat porotaloutta. Alueelta johtaa etelään Muurmannin rata. Lisäksi Kantalahdesta johtaa rata Suomen puolelle Sallaan. Murmansk on yksi Venäjän merkittävimpiä laivastotukikohtia.

Hallintopiirit

Murmanskin alueella on 5 hallintopiiriä, 8 kaupunkia ja 7 suljettua kaupunkia.
- Kouteron piiri (Kovdor) Ковдорский район
- Kuolan piiri Кольский район
- Lovjärven piiri (Lovozero) Ловозерский район
- Petsamon piiri Печенгский район
- Turjan piiri Терский район

Kaupungit

- Apatiitti (Apatity), Апатиты
- Kantalahti, Кандалакша
- Hiipinä, Кировск
- Kuola, Кола
- Montsegorsk Мончегорск
- Murmansk Мурманск
- Olenogorsk Оленегорск
- Umba Умба

"Suljetut kaupungit"

- Ostrovnoy (Островной)
- Polarnie Zori (Полярный)
- Severomorsk (Североморск)
- Skalisty (Скалистый)
- Snezhnogorsk (Снежногорск)
- Vidyayevo (Видяево)
- Zaozyorsk (Заозёрск)
- Nikkeli
- Zapoljarnyi

Historia

Kolttasaamelaiset ovat alueen alkuperäisasukkaita. Venäläisiä ”pomoreita” mainitaan olleen Kuolan rannikolla jo 1300-luvulla. He harjoittivat kalastusta ja turkiskauppaa. Alueen verotus- ja kauppaoikeudet kiinnostivat monia valtioita. Vuosisatojen saatossa siitä ovat kiistelleet Venäjä, Ruotsi-Suomi, Norja sekä hollantilaiset ja englantilaiset. Venäjä ryhtyi vahvistamaan valtaansa alueella 1500-luvulla. Venäjä perusti Kuolavuonon suulle puulinnoituksen vuonna 1565 ja Petsamon yläluostarin vuonna 1533. Suomalaiset hävittivät Petsamon Yläluostarin 1589. Alueelle muutti 1900-luvun alussa porotaloutta harrastavia komeja ja nenetsejä. Ensimmäisen maailmansodan puhjettua Kuolavuonon jäätymättömän sataman merkitys Venäjälle kasvoi. Alueelle johtavaa Muurmannin rataa ryhdyttiin rakentamaan 1915 ja seuraavana vuonna vuonon rannalle perustettiin kaupunki nimeltä Romanov-na-Murmane (nykyinen Murmansk). Vuonna 1918 kaupungissa puhkesi bolševikkivallankumous, jonka ”valkoiset” joukot tukahduttivat. Vuosina 1918-20 alue oli Ison-Britannian. Sen jälkeen alue siirtyi Neuvostoliitolle. Toisen maailmansodan aikana saksalaiset valloittivat alueen läntisimmän osan, mutta eivät onnistuneet valtaamaan Murmanskia eivätkä Muurmannin rataa, jotka olivat Neuvostoliitolle tärkeä huoltoreitti. Talvisodan jälkeen Suomen luovuttama Kalastajansaarennon länsiosa liitettiin Murmanskin alueeseen ja jatkosodan jälkeen kävi samoin koko Petsamolle. Toisen maailmansodan jälkeen Kantalahden piiri ja siihen liitetty osa Suomen luovuttamaa Sallan-Kuusamon aluetta liitettiin Murmanskin alueeseen. Luokka:Venäjän alueet ja:ムルマンスク州

Suomi

Suomi on pohjoiseurooppalainen valtio, joka sijaitsee Itämeren koillispuolella, Suomenlahden pohjoispuolella ja Pohjanlahden itäpuolella. Suomen naapurimaita ovat Ruotsi, Norja, Venäjä ja Viro. Suomen pääkaupunki on Helsinki. Suomi on harvaan asuttu ja Euroopan mittakaavassa pinta-alaltaan varsin suuri maa. Matkat suurten kaupunkien välillä ovat suhteellisen pitkiä. Suomi on Euroopan unionin jäsen ja pohjoismainen teollisuusvaltio.

Historia

:Pääartikkeli: Suomen historia Viimeinen jääkausi päättyi nykyisen Suomen alueella noin 11 000 vuotta sitten, jonka jälkeen maahan tulivat ensimmäiset vakituiset asukkaat. Vanhimmat löydöt ovat noin 10 900 vuotta vanhoja kiviesineitä Lahden seuduilta. Mesoliittinen asutus, jota toisinaan kutsutaan Suomusjärven kulttuuriksi (noin 8300–5300 eaa) tunsi koiran kotieläimenä. Elinkeinoina olivat metsästys, hylkeenpyynti ja kalastus. Noin 3200 eaa etelästä levisi Suomeen vasarakirveskulttuuri, joka vaikutti koko Itämeren alueella. Maanviljelys yleistyi ehkä jo Suomessa vasarakirveskulttuurin aikana, mutta metsästys ja kalastus säilyivät kuitenkin Suomen pohjoisosissa tärkeimpinä elinkeinoina. Pronssikautta (1500–500 eaa) ja rautakautta (500 eaa–1200 jaa) leimasivat tiiviit yhteydet naapurimaihin. Suomen historiasta ei ole tältä ajalta juuri luotettavia kirjallisia lähteitä. Yhteiskuntaan ilmestyi pronssi- ja rautakaudella hierarkkisia piirteitä, mutta ei ole olemassa näyttöä siitä, että Suomessa olisi tuolloin ollut "kuninkaiden" johtamia suuria ja pitkälle organisoituja yhteisöjä. Sydänkeskiajalla Ruotsi liitti Länsi-Suomen itseensä ja Novgorod Itä-Suomen. Useiden sotien vuoksi raja vaihteli, mutta vuonna 1809 Suomi siirtyi kokonaisuudessaan Venäjän keisarikunnalle suuriruhtinaskunnaksi ja itsenäistyi 1917. Itsenäistymisen jälkeen seurasi sisällissota ja joitakin vapaaehtoisten aseellisia retkiä tehtiin Neuvosto-Venäjälle. Rauha solmittiin Tartossa 1920. Toisessa maailmansodassa Suomi taisteli Neuvostoliittoa vastaan talvisodassa ja jatkosodassa sekä Saksaa vastaan Lapin sodassa ja joutui luovuttamaan alueitaan, mutta säilytti itsenäisyytensä. Sotien jälkeen seurasi nopea - etenkin sotavelkojen maksamisen vetämä - teollistuminen, kaupungistuminen ja palvelualojen synty. Keskusjohtoinen talouskasvu oli verkasta mutta ajoittain epävakaata. Neuvostoliitto oli hyvin vaikuttava Suomen politiikassa. Kaupunkien suunnittelu oli heikkoa, ja keskittyi enemmänkin nopeaan rakentamiseen. Suuri osa Suomen vaikutteista omaksuttiin Pohjoismaista, etenkin Ruotsista. Suomi ajatui taloudelliseen kriisiin 90-luvun alussa, josta seurasi talouden romahdus ja vakava lama. Maa liittyi Euroopan unioniin 1995.

Hallinto ja politiikka

:Pääartikkeli: Suomen politiikka Suomen politiikka Suomen valtiomuoto on tasavalta. Suomen valtion päämies on presidentti, joka valitaan kuudeksi vuodeksi kerrallaan suoralla kansanvaalilla. Presidentti vahvistaa lait, nimittää korkeimmat virkamiehet ja johtaa ulkopolitiikkaa yhteistyössä valtioneuvoston kanssa. Hallitus, jota johtaa pääministeri, käyttää toimeenpanovaltaa eli huolehtii hallinnon juoksevista asioista. Hallitukseen kuuluu myös noin tusina muita ministereitä. Valtion budjetin laatiminen ja lakiehdotusten valmistelu tapahtuu myös osittain ministerien alaisissa ministeriöissä. Perustuslain mukaan korkeinta hallitusvaltaa Suomessa käyttää kansan valitsema eduskunta. Eduskunta on 200-jäseninen suhteellisella vaalilla valittava yksikamarinen parlamentti. Eduskuntavaalit pidetään neljän vuoden välein. Eduskunnan enemmistö voi vaihtaa hallituksen antamalla istuvalle hallitukselle epäluottamuslauseen. Eduskunta säätää lait ja hyväksyy valtion budjetin. Suomi oli ensimmäisiä valtioita maailmassa, joka antoi äänioikeuden naisille, ja sukupuolien välinen tasa-arvo ja yhtäläinen edustus on toteutunut hyvin politiikassa.

Valtion aluehallinto

:Pääartikkeli: Suomen läänit Suomen läänit Suomen läänit Valtion aluehallintoa varten Suomi on jaettu lääneihin, joita on tällä hetkellä viisi, sekä Ahvenanmaan itsehallinnollinen maakunta.
- Etelä-Suomen lääni
- Itä-Suomen lääni
- Lapin lääni
- Länsi-Suomen lääni
- Oulun lääni
- Ahvenanmaan maakunta Lääninhallinnossa ei ole vaaleilla valittuja edustajia; presidentti nimittää lääninhallituksen johtajan, maaherran. Nykyinen läänijako on ollut voimassa vuodesta 1997, jolloin tehtiin lääniuudistus. Ennen uudistusta läänejä oli yksitoista tai kaksitoista riippuen siitä laskettiinko Ahvenanmaa lääniksi vai erilliseksi maakunnaksi. Valtion paikallishallintoa varten läänit on jaettu edelleen 90 kihlakuntaan.

Paikallishallinto

: Pääartikkeli: Suomen kunnat Itsehallinnollinen perusyksikkö on kunta, joita on noin 450. Kunnat perustettiin 1860-luvulla annetun kuntalain mukaisesti. Perustana olivat vanhat kirkkopitäjät. Pitkään kuntien olemassoloa säätelikin kirkollinen aluejako ja usein entiset kappeliseurakunnat itsenäistyivät omiksi melko pieniksi kunnikseen. Nykyisin tavoitteena on aiempaa suurempien kuntayksiköiden syntyminen. Kuntien hallinnon ja talouden ylin päättävä elin on kunnanvaltuusto, joka valitaan joka neljäs vuosi järjestettävillä yleisillä, yhtäläisillä ja salaisilla kunnallisvaaleilla. Kunnanvaltuuston keskeisin tehtävä on päättää kunnan tuloista ja menoista. Valtuuston päätösten toimeenpanevana elimenä kunnassa toimii kunnanhallitus, jonka jäsenet valitaan suhteellisesti valtuustopaikkojen jakatumisen mukaan. Hallitus myös valmistelee asiat valtuustolle. Kaupunginjohtajat ja muut korkeimmat virkamiehet toimivat kunnanhallituksen esittelijöinä. Erilaiset lautakunnat avustavat hallitusta toimissaan. Lautakuntien kookoonpano noudattelee kunnanhallituksen esimerkkiä. Kunnanhallitus voi alistaa kaikki lautakunnissa tehtävät päätökset omaan päätökseensä.

Paikallinen aluehallinto

: Pääartikkeli: Suomen maakunnat Kunnallinen itsehallinto toteutuu alueellisella tasolla maakuntien toimesta. Läänijaon uudistuksen yhteydessä 1997 perustettiin maahan 20 maakuntaa, jotka osittain perustuvat historiallisiin maakuntiin. Nykyiset maakunnat ovat erillään valtionhallinnosta, ja niitä ohjataan ja johdetaan kunnallisen itsehallinnon antamin opastein. Heti perustamisensa jälkeen maakunnilla ei ollut kovin selkeää roolia, ja niiden tehtävät muodostuivat lähinnä aluesuunnittelusta ja seutukaavoituksesta. Euroopan unioni korostaa toimissaan paljon alue ja maakuntatasoa, mikä on antanut näille itsehallinnollisille yksiköille runsaasti uusia tehtäviä. Koska on ehdotettu että kunnallishallintoon tullaan tekemään muutoksia lähivuosina, on mitä todennäköisintä, että myös maakuntatason aluehallinto tulee muuttumaan. Eräiden hurjimpien tavoitteiden mukaan se tulisikin olemaan aluehallinnon perusyksikkö, johon nykyiset kunnat tehtävineen sulautettaisiin, tai korkeintaan kuhunkin maakuntaa kuuluisi vain muutama erillinen kunta ja maakunta hoitaisi kaikki keskeiset toimialat.

Maantiede

:Pääartikkeli: Suomen maantiede

Metsät

Metsät peittävät noin 250 000 neliökilometriä, eli n. 75 prosenttia maan pinta-alasta. Suomen metsät peittävät useimpiin maihin verrattuna erittäin paljon pinta-alasta. Suomi on maailman yhdeksänneksi metsäisin maa. Metsissä kasvaa pääasiassa kuusia, koivuja ja mäntyjä.

Vesistöt

Suomi on tunnettu maailmalla hyvin poikkeuksellisesta asiasta, nimittäin järvien valtavasta määrästä. Suomessa on 187 888 yli viiden aarin kokoista järveä. Suomen järvien yhteenlaskettu vesitilavuus on 230 kuutiokilometriä. Suomen suurin järvi on Saimaa ja syvin Päijänne. Suomessa on myös Euroopan monisaarisin saaristo, johon kuuluu Ahvenanmaa. Meren ja sisävesien saaria on yhteensä 179 584.

Maastonmuodot

Tunturit ovat muodostuneet ikivanhasta Itä-Karjalasta Lappiin kohonneesta Karelidien vuoristosta, ja käsivarren korkeammat tunturit taas kuuluvat Skandeihin. Suomen korkein kohta on Haltitunturi, joka kohoaa 1 328 m merenpinnasta. Etelässä on tasaista ja Keski-Suomessa kumpuilevaa.

Talous

Haltitunturi Pääartikkeli: Suomen talous Suomella on teollistunut, varsin vapaa talous, jonka bruttokansantuote asukasta kohti vastaa suurinpiirtein Yhdistynyttä kuningaskuntaa, Ranskaa ja Italiaa. Suomalainen elintaso on melko korkea, ostovoima asukasta kohti vastaa noin Saksan ostovoimaa asukasta kohti. Sen tärkein taloudellinen sektori on teollisuus - erityisesti puu-, metalli-, teknologia-, telekommunikaatio- ja elektroniikkateollisuus. Kansainvälinen kauppa on erittäin tärkeää Suomelle, viennin osuus on noin kolmasosa koko kansantuotteesta. Puuta ja muutamaa mineraalia lukuunottamatta, Suomi on riippuvainen raaka-aineiden, energian ja komponenttien tuonnista. Suomen taloudessa muutama suurinta yritystä ovat huomattavassa asemassa, erityisesti Nokia ja metsäyhtiöt, jonka vuoksi Suomi nähdään joskus haavoittuvaisena. Suomessa palvelusektori nähdään moniin teollisuusmaihin kuten Japani tai Yhdysvallat verrattuna alikehittyneeksi. Suomen hallitus on pyrkinyt edistämään Suomen roolia pohjoiseurooppalaisessa kaupankäynnissä. Euroopan unionin jäsenyys ja läheiset suhteet viime aikoina itsenäistyneiden Baltian maiden (kuten Viro) kanssa korostavat Suomen asemaa kasvavana, Keski-Euroopan ja Baltian maiden sekä Itä-Euroopan välisenä kaupankäynnin keskuksena.

Matkailu

Yhdysvallat Suomi on suosittu matkailukohde etenkin talvella. Matkailijat tulevat Suomeen eksoottisen luonnon ja omaperäisen kulttuurin takia. Suosittu matkakohde on Lapin lääni, jossa järjestetään muun muassa kelkka-ajeluja, hiihtoretkiä, Joulupukin tapaamisia ja muuta luontoon liittyväää toimintaa. Kesäisin maassa järjestetään musiikkifestivaaleja. Ahvenanmaan saaristo on yksi Euroopan suurimmista, minkä takia monet turistit haluavatkin lähteä sinne purjehtimaan. Helsinki toimii pysähdyspaikkana useille risteilylaivoille, joita käy vuodessa noin 200 pääasiallisesti kesällä, mutta myös keväällä ja syksyllä. Lisäksi oman ryhmänsä muodostavat Suomea välietappina käyttävät matkailijat, jotka jatkavat matkaa laivalla Tallinnaan tai junalla Pietariin. Neuvostoliiton hajottua ovat myös venäläiset havainneet Suomen hyväksi turistipaikaksi. Erityisesti he käyttävät ahkerasti kylpylöitä.

Väestö

Pääartikkeli: Suomen väestö Suomessa asuu noin 5,2 miljoonaa ihmistä. Asukastiheys on suhteellisen alhainen, noin 17 ihmistä neliökilometrillä. Yli kolmannes Suomen alueesta on pohjoisen napapiirin pohjoispuolella, jossa asuu valtaosa Suomen saamelaisista. Useimmat suomalaiset elävät etelässä, noin miljoona Helsingin alueella. Muuttoliike kaupunkialueille on ollut selkeä suuntaus. Suomi teollistui 50 vuotta muuta Eurooppaa jäljessä, jonka vuoksi kaupungistumisen odotetaan jatkuvan vielä pitkään.

Etniset ryhmät

- suomenkieliset suomalaiset 93,4 %
- suomenruotsalaiset ja ruotsalaiset 5,7 %
- venäläiset 0,4 %
- virolaiset 0,2 %
- romanit 0,2 %
- saamelaiset 0,1 % :Katso myös: Luettelo Suomen etnisistä ryhmistä

Maahanmuutto ja maastamuutto

Ulkomaalaisten määrä on noussut merkittävästi viimeisen 20 vuoden aikana, mutta heitä asuu Suomessa silti vähän muihin EU-maihin verrattuna. Vain noin kaksi prosenttia Suomessa asuvista ihmisistä on muiden maiden kansalaisia. Pääosa tästä joukosta asuu pääkaupunkiseudulla ja muissa suurissa kaupungeissa. Suomesta muutetaan eniten pohjoismaihin, muuhun Eurooppaan, Yhdysvaltoihin ja Aasiaan.

Väestön kielet

Suomen viralliset kielet ovat suomi ja ruotsi. Suomea puhuu äidinkielenään noin 93,5 % ja ruotsia 5,7 % väestöstä. Ruotsinkielinen väestö on keskittynyt etelärannikolle ja Pohjanmaan rannikkoseudulle sekä Ahvenanmaalle. Muita Suomessa perinteisesti puhuttuja vähemmistökieliä ovat kolme saamelaiskieltä: inarinsaame, pohjoissaame ja koltta (äidinkielenä yhteensä noin 1 800:lla) sekä fennoromani, tataari ja suomalainen viittomakieli. Saamelaisten sekä romaanien ja muiden ryhmien oikeus ylläpitää ja kehittää omaa kieltään ja kulttuuriaan on turvattu laissa, mutta viralliseksi vähemmistökieleksi luetaan yleensä vain saamen kieli. Jotkin suomen murteet ovat lähellä viron kieltä, mutta vironkielisiksi katsotaan vain 1900-luvun loppupuolelta lähtien maahan Virosta muuttaneet vironkieliset asukkaat. Venäjänkielisiä Suomessa on asunut autonomian ajalla enimmillään noin 50 000, 2000-luvun alussa noin 35 000 – enimmäkseen 1990-luvulla alkaneen muuttoliikkeen matkassa tulleina. Kasvaneen maahanmuuton seurauksena Suomessa puhutaan nykyään ainakin 20 kieltä yli 1 000 puhujan voimin. Väestö kielen mukaan (31.12.2002), 20 suurinta ryhmää: (lähde: [http://www.migrationinstitute.fi/ Siirtolaisuusinstituutti])

Uskonnot

Pääartikkeli: Suomen väestö#Uskonto Suurin osa suomalaisista on kristittyjä. Noin 85 % kuuluu luterilaiseen kirkkoon. Toiseksi suurin uskontokunta on ortodoksit, joita on noin 1 %. Noin 13 % väestöstä ei kuulu mihinkään viralliseen uskontokuntaan. Suomessa kristinuskolla on merkittävä asema esimerkiksi kouluissa, asevoimissa ja verotuksessa. Vaikka uskontokuntiin kuulumattomien osuus on kasvanut, on kristinuskolla edelleen vankka asema suomalaisessa yhteiskunnassa.

Terveys

Suomen terveydenhuolto vastaa Euroopan unionin keskitasoa. Kaikille yhteistä terveydenhuoltoa on tarjolla, minkä lisäksi on laajaa ennaltaehkäisevää terveysvalistusta. Odottaville äideille on tarjolla ilmainen terveydenhuolto ja "äitiyspakkaus", joka sisältää joko rahaa tai vauvan perustarvikkeita kuten vaatteita, vaippoja, tuttipulloja (vain 15 % perheistä valitsee rahan). Perheet, joissa on alle 17-vuotiaita lapsia, saavat myös avustuksia valtiolta. Lapset saavat ilmaisen terveyden- ja hammashuollon 18 vuoden ikään saakka.

Koulutus

Suomessa on valtiollisten lakien ja säädösten kautta määrätty koulutusjärjestelmä. Suomessa on määrätty lapsille lainsäädännöllinen oppivelvollisuus 7-16 vuotiaille. Suurin osa aloittaa seitsemän vuoden iässä useimmiten yhdeksänvuotisen peruskoulun. Se on ilmainen, eivätkä yksityiskoulut ole yleisiä Suomessa. Peruskoulutuksen jälkeen nuorten suosituimmat toisen asteen koulutusvalinnat ovat lukio tai ammattikoulu, joiden suorittaminen kestää yleensä kahdesta neljään vuoteen. Kolmannen asteen koulutusta tarjoavat yliopistot ja ammattikorkeakoulut. Korkeakouluja on Suomessa väkimäärän nähden verrattain paljon ja ne on laajalti hajautettu maantieteellisesti. Tällä hetkellä kaikki korkeakoulut ovat ilmaisia ja niissä on kansainvälisesti verrattuna opiskelijoita paljon suhteessa opettajien sekä resurssien määrään. Suomessa on useimpiin kaltaisiinsa teollisuusmaihin vertailukelpoinen korkeakoulutus, tosin Suomessa ei nähdä olevan yhtään kansainvälisesti huipputasoista korkeakoulua. Lähes 100 % suomalaisista osaa lukea. Suurella osalla suomalaisista on ollut kosketus englanninkieleen ja ruotsinkieleen. Lisäksi kieliopinnot mm. saksassa, ranskassa, espanjassa ja venäjässä ovat olleet suosittuja.

Kulttuuri

Suomen kulttuuri on hyvin paljon slaavilaisen (erityisesti Venäjä ja Baltia), germaanisen (erityisesti Saksa ja Ruotsi) ja amerikkalaisen kulttuurin vaikuttamaa. Suomalaiset itse luonnostelevat kulttuuriaan usein mielellään esimerkiksi saunalla, sisulla ja itäeurooppalaisella päihdekulttuurilla. Kantaväestön kulttuuriin perinteisesti liitetään käytännönläheisyys, luonnonläheisyys, eristäytyminen, muukalaisvastaisuus, monotheistinen vastakkainasettelu, tasa-arvoisuuden arvostaminen ja kansallisylpeys. Suomi ei ole kansainvälisesti kovin tunnettu, vaan maasta tietävät eniten lähialueiden ihmiset ja Suomessa käyvät turistit. Kansainvälisesti Suomeen yhdistetään esimerkiksi Nokia, joulu, yötön yö, revontulet, muumit, järvet, metsä ja lumi. Suomessa tuotetaan monia kulttuurituotteita kuten esimerkiksi kirjoja, musiikkia, elokuvia, urheilua ja tietokonepelejä. Maailman suomenkielisen väestön ja suomalaisen kulttuurin vaikutusalueen suhteellisen pienuuden huomioonottaen ne voivat erittäin hyvin. Suomen sisäiset ryhmät, kuten suomenruotsalaiset, saamelaiset ja savolaiset tuottavat omaleimaista kulttuuriaan. Etenkin suomalaisen kirjallisuuden nähdään vaikuttaneen vanhempiin sukupolviin, kun taas nuoremmat sukupolvet ovat olleet kasvavasti kansainvälisen kulttuurin kuluttajia. savolaiset]]

Urheilu

Suomalaist pitävät itseään urheilukansana. Suomen kansallispeli on Tahko Pihkalan luoma pesäpallo. 1920-luvulla suomalaiset juoksijat Paavo Nurmi, Hannes Kolehmainen ja Ville Ritola hallitsivat keskipitkiä ja pitkiä matkoja, minkä vuoksi heitä kutsuttiin nimellä "Flying Finns", joista Nurmi on edelleen yksi olympiahistorian menestyneimpiä urheilijoita. Nykyisin suomalaiset ovat yleisurheilun sijasta maailmalla tunnettuja muun muassa menestyksestä mäkihypyssä, jääkiekkosa ja autourheilussa ja joistakin jalkapalloilijoista.

Kirjallisuus

jalkapalloilijoista :Pääartikkeli: Suomen kirjallisuus Suomessa on kirjoitettu suomenkielisiä kirjoja kirjakielenluomisesta ja käyttöönotosta 1500-luvulla lähtien. Merkittäviä kirjoja ovat olleet mm. kansalliseepos Kalevala, 30-luvun modernistien kirjallisuus, lyyrikko Eino Leino, sotakirja Tuntematon Sotilas. Nykykirjailijoista tunnettuja ovat mm. humoristit Jari Tervo, Veikko Huovinen ja Kari Hotakainen sekä lukuisat kotimaiset dekkaristit kuten Ilkka Remes.

Musiikki

:Pääartikkeli: Suomalainen musiikki Suomen kansallislaulu on Maamme-laulu. Suomen kansallissäveltäjä on Jean Sibelius, jonka tunnetuin sävellys on Finlandia. Muita kuuluisia suomalaisia musiikkitaiteilijoita ja säveltäjiä ovat muun muassa Aino Ackté, Eino Juhani Rautavaara, Karita Mattila, Martti Talvela, Esa-Pekka Salonen. Populaarimusiikkiin syntyi käsite suomirock, jonka tunnetuimpia edustajia ovat muun muassa Juice Leskinen, Dingo, Hurriganes ja Eppu Normaali. Ulkomailla menestystä saaneita suomalaisia popyhtyeitä ovat muun muassa Hanoi Rocks, Children of Bodom, The Rasmus, Apocalyptica, HIM, Nightwish, Stratovarius.

Taide

:Pääartikkeli: Suomen taide Kuuluisia ja merkittäviä suomalaistaiteilijoita ovat esimerkiksi Akseli Gallen-Kallela, Albert Edelfelt ja Helene Schjerfbeck. Helsingissä sijaitsevat muun muuassa taidemuseo Ateneum ja nykytaiteen museo Kiasma. Nykytaiteilijoista kansainvälisesti maineikkaimpia ovat Eeva-Liisa Ahtila ja Osmo Rauhala.

Juhlapäivät

Katso myös

- Liikenne Suomessa
- Luettelo suomalaisista
- Luettelo suomalaisista yhtyeistä
- Puolustusvoimat
- Suomalainen keittiö
- Suomalaiset eurokolikot
- Suomen Rajavartiolaitos
- Suomi-neito

Aiheesta muualla

- [http://agricola.utu.fi/ Agricola – Suomen historiaverkko]
- [http://www.defmin.fi/ Puolustusministeriö]
- [http://www3.intermin.fi/PPA/PPA Suomi-tietokanta]
- [http://maps.google.com/maps?ll=63.975961,12.919922&spn=17.321181,64.863281&z=13&t=h&hl=en Suomi Google Mapsissa]

Lähteet

- [http://www.stat.fi/ Tilastokeskus] Luokka:Suomi ms:Finland zh-min-nan:Suomi [[got:

Laatokka

Laatokka muinainen Nevajärvi, ruotsiksi Ladoga, venäjäksi Ladožskoje ozero, Karjalan kannaksen Suomenlahdesta erottama Euroopan suurin järvi. Järven pinta-ala on 17700 km², syvin kohta on 225 metriä ja keskisyvyys 52 metriä. Se on vain 4m merenpinnan yläpuolella. Laatokassa on yli 500 saarta. Järvestä lähtee Neva-joki, joka laskee Suomenlahteen. Laatokassa elää yli 40 luonnonvaraista kalalajia ja uhanalainen laatokannorppa. Valamon luostari perustettiin 900-luvulla Laatokassa olevaan Valamon saareen. Myös Konevitsan saarella on ortodoksinen luostari. Leningradin piirityksen aikana Laatokka oli ainoa ulospääsyreitti kaupungista. Tarvikkeita kuljettiin talvella kaupunkiin jäätä pitkin, kesällä veneillä. Luokka:Karjala Luokka:Karjalan tasavalta Luokka:Karjalankannas Luokka:Venäjän järvet ko:라도가 호 ja:ラドガ湖

Vienanmeri

Vienanmeri (venäjäksi Бе́лое мо́ре, Valkoinen meri, nenetsiksi Сэрако ямʼ) on Pohjoisen jäämeren lahti Venäjän luoteisrannikolla. Sitä ympäröi Karjala lännessä ja Kuolan niemimaa pohjoisessa. Vienanjoki laskee Vienanmereen. Vienanmeren tärkein satamakaupunki on Arkangeli. Satama jäätyy Golfvirrasta huolimatta talvella, mutta sitä pidetään auki jäänmurtajilla. Kesäaikaan Vienanmerelle tulevat valkeat maitovalaat. Koko Vienanmeren alue kuuluu hallinnollisesti Venäjälle eli se lasketaan Venäjän sisävesialueeksi. Meren ympäristössä on venäjän murretta puhuvan pomoriväestön vanha asuma-alue. Lännessä on myös karjalaisasutusta ja pohjoisessa Kuolan niemimaalla kiltinän- ja turjansaamelaisia. Luokka:Karjalan tasavalta Luokka:Meret ko:백해 ja:白海

1323

Tapahtumia

- 12. elokuuta - Pähkinäsaaren rauha solmittiin

Syntyneitä

Kuolleita

- Luokka:1300-luku ko:1323년

Ruotsi

Ruotsi on pohjoismainen perustuslaillinen monarkia. Sillä on yhteinen maaraja Suomen lisäksi Norjan kanssa.

Historia

Pääartikkeli: Ruotsin historia Ruotsin nykyisistä kieliryhmistä vanhin ovat mahdollisesti saamelaiset. Kuitenkin myös indoeurooppalainen kielimuoto, josta ruotsin kieli vähitellen on kehittynyt, levisi maahan jo kivikaudella. 800- ja 900-lukujen aikana eteläisessä Ruotsissa vallitsi viikinkikulttuuri. Ruotsalaiset viikingit kävivät kauppaa, sotivat ja kolonosoivat Itämeren alueella, Venäjällä ja aina Mustallamerellä asti. Kristinusko saapui Ruotsiin jo viikinkiajalla, mutta vakiintui lopullisesti vasta 1100-luvulla. Suomesta tuli osa Ruotsia joskus 1100- ja 1200-luvun aikana. Suomea kutsuttiin 1300- ja 1400-luvuilla ruotsalaisissa asiakirjoissa Itämaaksi. Vuonna 1389 perustettiin Kalmarin unioni, kun Tanskan, Norjan ja Ruotsin kuningaskunnat tulivat saman hallitsijan alaisiksi. 1400-luvulla Ruotsi taisteli päästäkseen irti Tanskan vallasta. Ruotsi erosi unionista vuonna 1521 ja erosta tuli lopullinen kun Kustaa Vaasasta tuli Ruotsin kuningas 1523. 1600-luvulla Ruotsista tuli eurooppalainen suurvalta, erityisesti kuningas Kustaa II Aadolfin ansiosta. 1700-luvulla Ruotsin suurvalta-asema luhistui. Venäjästä tuli uusi pohjolan suurvalta, kun se kukisti Ruotsin Suuressa Pohjan sodassa. Suomen sodassa vuonna 1808 Venäjä valtasi Suomen Ruotsilta. Ruotsi oli puolueeton ensimmäisessä ja toisessa maailmansodassa. Kylmän sodan aikana Ruotsi pysyi myös puolueettomana. Ruotsi liittyi Euroopan unioniin vuonna 1995.

Politiikka

Ruotsi on perustuslaillinen monarkia, jonka muodollinen päämies on kuningas. Nykyinen kuningas on Kaarle XVI Kustaa. Lainsäädäntövaltaa Ruotsissa käyttävät yksikamarinen parlamentti (valtiopäivät, ruotsiksi riksdag) sekä pääministerin johtama hallitus. Ruotsissa on vallalla monipuoluejärjestelmä. Ruotsin eduskuntapuolueita ovat (suluissa kansanedustajien määrä)
- Socialdemokraterna (Sosiaalidemokraattinen puolue) (144)
- Moderata samlingspartiet (Kokoomuspuolue) (55)
- Folkpartiet liberalerna (Kansanpuolue) (48)
- Kristdemokraterna (Kristillisdemokraatit) (33)
- Vänsterpartiet (Vasemmistopuolue) (30)
- Centerpartiet (Keskustapuolue) (22)
- Miljöpartiet de Gröna (Ympäristöpuolue) (17) Ruotsissa on Sosiaalidemokraattisen puolueen muodostama vähemmistöhallitus, jota tukevat Vasemmistopuolue ja Ympäristöpuolue. Pääministeri on Göran Persson.

Sisäpolitiikka

Ruotsin suuri saavutus oli 1930-luvulta alkaen erityinen sosiaalivaltio eli Kansankoti (Folkhemmet) joka melkoisesti paransi kansalaisten taloudellista asemaa ja yhdenvertaisuutta. 1980-luvun lopulla Ruotsin taloudellinen tilanne on kuitenkin muuttunut epävarmemmaksi, mikä on johtanut hyvinvointivaltion rahoituskriisiin, mikä vaikeutti järjestelmän ylläpitoa.

Kansainväliset suhteet

Ruotsi on ollut Yhdistyneiden kansakuntien jäsen vuodesta 1946, vuosi YK:n perustamisen jälkeen. Ruotsalainen Dag Hammarskjöld oli YK:n pääsihteeri vuosina 1953-1961. Ruotsi ei kuulu sotilasliittoihin, mutta käytännössä se on ollut läheisessä yhteistyössä läntisten maiden kanssa. Liittoutumattomuudella on Ruotsissa vankka kansan tuki. Ruotsi on ollut Euroopan unionin jäsen 1.1.1995 lähtien. Ruotsalaiset hyväksyivät Euroopan union jäsenyyden kansanäänestyksen jälkeen, jossa 52,3% ruotsalaisista tuki Euroopan unioniin liittymistä. Liittymissopimuksen mukaan Ruotsin tulee liittyä yhteisvaluutta euroon, kun se täyttää ns. Emu-kriteerit. Ruotsalaiset kuitenkin hylkäsivät Euron vuonna 2003 pidetyssä kansanäänestyksessä. euro

Läänit

Ruotsi on jaettu 21 lääniin (län). Läänit on edelleen jaettu 290 kuntaan (kommun). Ruotsi jaetaan myös tradition mukaan maihin (land) (Sveanmaa, Göötanmaa sekä Norlanti) ja maakuntiin (landskap).
- Blekingen lääni
- Gotlannin lääni
- Gävleborgin lääni
- Hallannin lääni
- Jämtlannin lääni
- Jönköpingin lääni
- Kalmarin lääni
- Kronobergin lääni
- Norrbottenin lääni (Pohjoispohjan lääni)
- Skoonen lääni
- Södermanlannin lääni
- Taalainmaan lääni
- Tukholman lääni
- Upsalan lääni
- Värmlannin lääni
- Västerbottenin lääni (Länsipohjan lääni)
- Västernorlannin lääni (Länsi-Norlannin lääni)
- Västmanlannin lääni
- Länsi-Göötanmaan lääni
- Örebron lääni
- Itä-Göötanmaan lääni

Maantiede

Ruotsin maantiede Ruotsi on sekä pinta-alaltaan (450 000 neliökilometriä) että väestöltään (noin 9 miljoonaa) jonkin verran Suomea suurempi. Ruotsin pääkaupunki on Tukholma. Muita kaupunkeja ovat muun muassa Malmö, Göteborg, Uppsala, Haaparanta, Luulaja ja Uumaja. Katso Luettelo Ruotsin kunnista.

Väestö

Ruotsissa puhutaan pääasiassa ruotsia, suurin vähemmistökieli on suomi. Maalla ei kuitenkaan ole Suomen tapaan lainsäädännöllä määrättyä virallista kieltä ruotsin hallitsevasta asemasta huolimatta. Euroopan unionin direktiivin johdosta viiden vähemmistökielen asema kirjattiin lakiin 1999; näitä ovat saame, meänkieli (suomen murre), suomi, romaani ja jiddish. Näillä kielillä on virallinen asema valtion virastoissa, oikeudessa, päiväkodeissa ja vanhainkodeissa tiettyjen kuntien alueella. Saamen kielellä on virallinen asema Arjeplogin, Jällivaaran (Gällivare), Jokkmokkin ja Kiirunan kunnissa ja niiden läheisyydessä. Suomi ja meänkieli ovat virallisia Jällivaaran, Haaparannan, Kiirunan, Pajalan ja Ylitornion kunnissa. Vähemmistökielillä ei kuitenkaan ole samaa asemaa kuin ruotsilla Suomessa. Romaanilla ja jiddishillä on asema historiallisina vähemmistökielinä, ja Ruotsin hallituksella on tietty velvollisuus tukea niitä. Ruotsissa asuu suuri määrä ulkomaalaissyntyisiä maan vapaamielisen pakolaisten vastaanoton ja 1960- 1980-luvulle vallinneen aktiivisen siirtotyöläispolitiikan ansiosta. Suurin osa ruotsalaisista on luterilaisia. Vielä muutamia vuosia sitten luterilaiseen kirkkoon kuuluminen oli pakollista, ja sen lisäksi sai kuulua johonkin muuhun uskontokuntaan. Ruotsalaiset ovat yleisesti ottaen huomattavasti suomalaisia vähemmän uskonnollisia.

Talous

Ruotsin talous painottuu voimakkaammin metalli- ja kemianteollisuuteen samoin kuin Suomen. Volvo, Saab, Ericsson, Tetrapak, Asea ja Nobel ovat olleet ruotsalaisen talouselämän kivijalkoja ja omistus on monimutkaisten, eri äänivaltaisten osakkeiden kautta keskittynyt muutamalla mahtiomistajalle muun muassa Wallenberg-suvulle. Viime vuosien aikana omistus on monessa yhtiössä siirtynyt kansainväliseen omistukseen ja tämä on myös Ruotsissa johtanut monien tuotantolaitosten lakkauttamiseen.

Merkittävimmät luonnonvarat

- sinkki
- rautamalmi
- kupari
- lyijy
- hopea
- uraani
- puu

Merkittävimmät vientituotteet

- koneet
- paperituotteet

Aiheesta muualla

- [http://maps.google.com/maps?ll=63.975961,12.919922&spn=17.321181,64.863281&z=13&t=h&hl=en Ruotsi Google Mapsissa] Luokka:Ruotsi als:Schweden ms:Sweden zh-min-nan:Sverige [[got:

Novgorod

Novgorod (Н́овгород) on kaupunki Venäjällä, 150 km kaakkoon Pietarista. Vuodesta 1998 sen virallinen nimi on ollut Veliki Novgorod (Suuri Novgorod). Se on Novgorodin alueen pääkaupunki. Väkiluku noin 290 000. Kaupunkia ei tule sekoittaa 1,3 miljoonan asukkaan Nižni Novgorodin (Ala-Novgorod) kaupunkiin 300 km Moskovasta itään.

Historia

Novgorod oli keskiajalla kaupunki ja sen alaisuuteen syntynyt valtio, ensin ruhtinaskunta, sitten vuodesta 1136 kauppatasavalta. Novgorodin kaupunki on arkeologisten tutkimusten perusteella perustettu 900-luvun alussa. Kaupungin edeltäjä oli ilmeisesti ns. Rurikinlinna. Novgorodin perustamisessa viikingeillä oli merkittävä rooli, mutta vähitellen kaupunki slaavilaistui kielellisesti ja kulttuurisesti. Novgorodin skandinaavinen nimi viikinkiajalla oli tiettävästi Holmgård. Keskiaikana Novgorod oli yksi Rutenian mahtavimmista kaupungeista. Kiovan rusien aikana se oli Venäjän toiseksi tärkein keskus Kiovan jälkeen ja kaupan keskus. Mongolien tuhottua Kiovan 1200-luvulla sen tärkeys kasvoi ja siitä tuli mongolivallan itsenäinen ruhtinaskunta. Siitä tuli yksi hansaliiton kaupan keskuksia ja se torjui sekä saksalaisten ritarikuntien että ruotsalaisten hyökkäykset Aleksanteri Nevskin johdolla 1240 – 1242. Moskovan ruhtinaskunta oli kuitenkin voimakkaampi ja Iivana II liitti kaupungin Moskovaan 1478. Se pysyi kuitenkin voimakkaana, kunnes Iivana Julma teloitutti sen asukkaita.

Katso myös

- Jakob De la Gardie
- Novgorodin tuohikirjeet
- Novgorodin alue Luokka:Venäjän kaupungit ko:노브고로트 ja:ノヴゴロド

Pähkinäsaaren rauha

Pähkinäsaaren rauha oli Ruotsin holhoojahallituksen ja Novgorodin kauppatasavallan välillä 12. elokuuta 1323 solmittu rauhansopimus, jossa ensimmäisen kerran sovittiin Ruotsille itäraja. Varsinaista alkuperäistä rauhansopimusta ei ole säilynyt nykyaikoihin, ainostaan erikielisiä, myöhäisempiä versioita, jotka eroavat jossain määrin toisistaan. Sopimus sai nimensä solmimispaikkansa, Schlusselburgin (Pähkinäsaari, Nöteborg) linnoituksesta, joka sijaitsee jossakin Nevajoen Laatokan-puoleisessa suussa. Rauhansopimus päätti pitkähkön sotajakson näiden kahden valtion välillä. Pähkinäsaaren rauhan raja kulki Viipurin itä- ja pohjoispuolelta Savon halki suunnilleen nykyisen Oulaisten alueella Pohjanlahteen, Raahen pohjoispuolelta. Valtaosa raja-alueesta oli solmimisaikana erämaata, eikä sen merkitsemistä tehty moninkaan paikoin, eivätkä rajasopimuksen maastomerkit ole helppoja määrittää. Raja jäi monin paikoin epämääräiseksi. Vuonna 1475 ruotsalaiset alkoivat rakentaa Olavinlinnaa (nyk. Savonlinnassa) selvästi Novgorodin puolelle rajaa. Tästä koitui myöhempinä vuosisatoina runsaasti vaikeuksia. Rauhansopimuksessa sovittu raja jäi voimaan, kunnes Täyssinän rauha (Teusina) 1595 siirsi rajalinjan idemmäksi. Pähkinäsaaren rauhan rajalinjaus Raahen pohjoispuolelle Pattijoelle on saanut rinnalleen vaihtoehtoisia näkemyksiä. Kustaa Vilkuna - jonka käsitykseen mm. Kyösti Julku yhtyy - esittää, että Pähkinäsaaren raja olisi kulkenut pitkin Pyhäjokea jättäen kuitenkin jokiuoman Novgorodin reitiksi Pohjanlahdelle. Rajasopimuksen "Petajoki" tarkoittaisi Pyhäjoen Yppärissä Petäjäsojaa, jolloin raja päättyisi Rajaniemeen jättäen Pyhäjokisuun novgorodilaisten hallintaan. Myöhemmin helsinkiläinen Jarl Gallén ja tanskalainen John Lind ovat esittäneet 1960-luvun lopulla, että rajalinja kulkisikin Vienanmerelle Kantalahden seudulle. Tämän näkemyksen mukaan vaihtoehtoisten rajalinjojen välinen alue olisi jäänyt valtakuntien yhteisomistukseen, alueeksi, joka oli molempien hallitsijoiden verotusaluetta. Ilmeistä kuitenkin on, että rajan pohjoisosan tarkkaa merkitsemistä ei pidetty tarpeellisena jo harvan asutuksen vuoksi. 1300-luvulla rauhalla ja rajalla ei vielä ollut sitä merkitystä, minkä se sai puolitoista vuosisataa myöhemmin asutuksen tiivistymisen ja modernien territoriaalivaltioiden synnyn myötä.

Katso myös

- Suomen historia
- Ruotsin historia

Linkit

- [http://vesta.narc.fi/cgi-bin/db2www/fmu/tiedot?b_id=313&language=fin Rauhansopimuksen latinankielinen teksti] (Diplomatarium Fennicum) Luokka:Rauhansopimukset

1700-luku

1700-luku oli valistuneen itsevaltiuden aikaa. Poliittiset muutokset alkoivat johtaa kansallisvaltioiden syntyyn. Ranskan itsevaltius johti talonpoikaiskapinoihin, jotka ravistelivat feodaalijärjestystä. Valistus uhkasi kirkon valtaa. Itävallan, Venäjän ja Preussin nousu siirsi valtaa Ranskalta, Englannilta ja Espanjalta itään. Eurooppalaisia siirtokuntia perustettiin ympäri maailmaa, ja britit saivat hallintaansa koko sisällissotaan ajautuneen Intian.

Tärkeitä tapahtumia

- Valistusaika
- Teollinen vallankumous alkaa lähinnä Iso-Britanniasta.
- Persia valloitti Afganistanin.
- 1700–1721: Suuri Pohjan sota
- Espanjan perimyssota (1702–1713)
- 1707: Iso-Britannian kuningaskunta muodostettiin.
- Itävallan perimyssota (1740-1748)
- 1741–1743: Hattujen sota, Ruotsin hyökkäys, Venäjä miehitti jälleen koko Suomen (pikkuviha), Turun rauha.
-