:: wikimiki.org ::
| Katyńin Verilöyly |
Katyńin verilöyly]
Katyn on Smolenskin lähellä Venäjällä sijaitseva kylä ja metsä, suurin kolmesta paikasta, missä surmattiin ampumalla ilman oikeudenkäyntiä 21 857 puolalaista Neuvostoliiton kommunistien puolueen politbyroon (poliittisen toimikunnan) 5. maaliskuuta 1940 tekemällä päätöksellä N:o 013/144, minkä esitteli politbyroon jäsen Lavrenti Berija. Muita yksimieliseen päätökseen osallistuneita jäseniä olivat Josif Stalin, Lazar Kaganovitš, Mihail Kalinin, Anastas Mikojan, Vjatšeslav Molotov ja Kliment Vorošilov. Päätöksen toimeenpano aloitettiin 5. huhtikuuta 1940 NKVD:n toimesta.
Huhtikuussa 1943 saksalaiset ilmoittivat 4 000 puolalaisen sotavangin joukkohautojen löytymisestä. Heidät oli surmattu huhti- ja toukokuussa 1940. Joukkohautoja oli yritetty peitellä puita istuttamalla.
Monet lähes 22 000 puolalaisesta murhatuista olivat pappeja tai älymystön edustajia. Alueelta on löydetty myös suuri määrä muita joukkohautoja, sillä Katynin metsää oli jo kauan käytetty neuvostokansalaisten teloituspaikkana.
Puolalaisten upseerien joukkomurha tultiin myöhemmin tuntemaan nimellä Katynin joukkomurha.
Tapauksella on edelleen merkitystä Puolan ja Venäjän välisissä suhteissa, mikä on ilmennyt muun muassa voitonpäivän juhlinnan yhteydessä.
Linkkejä
- [http://www.mswia.gov.pl/mednoe.html Detail account of Soviet actions]
- [http://www.electronicmuseum.ca/Poland-WW2/katyn_memorial_wall/kmw.html Katynin tapauksen museo]
- [http://www.esaimaa.fi/arkisto/vanhat/2000/03/14/kotimaa/juttu2/sivu.html Etelä-Saimaa verkossa: Talvisodan sotilasjohto oli tarkoitus hoitaa niskalaukauksilla Katynissa]
- [http://www.panssarikilta.fi/Lehti/Panssari200403_sivu_23.html Sampo Ahto: Panssariprikaatin vuosipäivän 28.6.2004 päiväjuhlan juhlapuhe (käsittelee mm. Suomea ja Katynia)]
- [http://www.verkkouutiset.net/arkisto/kolumnit/35357.html Verkkouutiset: Ajankohta-vuosikirja kertoo edesmenneen sensaation]
- http://www.cia.gov/csi/studies/winter99-00/art6.html
- http://www.questia.com/PM.qst?a=o&d=27886543
- [http://www.katyn.org.au/ Polish deaths at Soviet hands - website about Katyn forest massacre]
- [http://www.katyn.org.au/naziphotos.html Pictures taken during the 1943 exhumation]
- [http://www.helsinki.fi/idantutkimus/3-2002/paloposki3-2002.html Päivi Paloposki: Naapurit - puolalainen keskustelu syyllisyydestä ja vastuusta]
ja:カティンの森事件
Venäjä
Venäjän federaatio (Россия, Rossija) on pinta-alaltaan maailman suurin valtio, joka ulottuu sekä Euroopan että Aasian alueelle. Venäjän naapurimaita ovat Norja, Suomi, Viro, Latvia, Liettua, Puola, Valko-Venäjä, Ukraina, Georgia, Azerbaidžan, Kazakstan, Kiina, Mongolia, Pohjois-Korea ja Japani (ei maarajaa). Venäjällä on rantaviivaa Pohjoiselle jäämerelle, Tyynellemerelle, Itämerelle, Mustallemerelle ja Kaspianmerelle.
Historia
Pääartikkeli: Venäjän historia
Nestorin kronikan mukaan Venäjän perusti Skandinaviasta tullut varjagi, Rurik. Ensimmäinen Venäjä perustettiin Kiovaan ja se oli Ukraina. Toinen Venäjä on Moskovan suuriruhtinaskunnan ympärille mongolimiehityksen aikana muodostunut auktokraattinen valtio.
Venäjä on Suomen itänaapuri, mistä johtuen Suomella ja Venäjällä on pitkä yhteinen historia. Suomi oli Venäjän keisarikunnan autonominen osa vuosina 1809–1917.
Keisarikunta lakkasi vuoden 1917 vallankumouksissa eikä väliaikainen hallitus kyennyt säilyttämään kokonaisuutta. Bolšekivit muodostivat Venäjän federaation johdolla Neuvostoliiton 1922, mikä oli alueiltaan pienempi kuin Venäjän keisarikunta. Vuonna 1991, Neuvostoliiton purkautuessa ja korvautuessa entisten neuvostotasavaltojen välisten suhteiden osalta Itsenäisten valtioiden yhteisöllä, Venäjästä tuli jälleen oma valtionsa, Venäjän federaatio.
Politiikka
Pääartikkeli: Venäjän politiikka
Venäjän valtiomuoto on federaatio eli liittovaltio. Venäjän valtionpäämies on presidentti, joka valitaan neljäksi vuodeksi kerrallaan. Presidentin toimikausien määrä on rajoitettu kahteen peräkkäiseen kauteen. Presidentti nimittää korkeimmat virkamiehet sekä pääministerin, jonka duuma hyväksyy.
Lainsäädäntövalta Venäjällä kuuluu kaksikamariselle parlamentille eli
liittokokoukselle. Parlamentin ylähuoneeseen, liittoneuvostoon,
valitaan 178 edustajaa, kaksi kultakin 89 alueelta. Alahuone eli
duuma koostuu 450 edustajasta. Näistä puolet valitaan yksittäisistä vaalipiireistä suoralla kansanvaalilla ja puolet maanlaajuisilta listoilta suhteellisella vaalilla. Parlamenttiedustajien kaudet ovat neljän vuoden mittaisia.
Ihmisoikeusrikokset
Lukuisat ihmisoikeusjärjestöt ovat syyttäneet Venäjää Tšetšeniassa ja Ingušiassa tehdyistä ihmisoikeurikoksista. Amnestyn mukaan räikeisiin ihmisoikeusrikoksiin kuuluu muun muassa Venäjän viranomaisten harjoittama kidutus, sieppaukset ja salaiset pidätykset. Ihmisiä kerrotaan pidätetyn mielivaltaisesti ja pidetyn eristettyinä, jotta heiltä saataisiin tunnustus rikoksiin, joita he eivät ole tehneet.
Venäjän federaation subjektit
Pääartikkeli: Venäjän osat
Venäjän federaation koostuu 88 liittovaltiosubjektista. Niitä pyritään hallinnoimaan seitsemän liittovaltiopiirin (федеральный округ, federal'nyj okrug) ryhmissä. Jako liittovaltiopiireihin ei perustu Venäjän federaation perustuslakiin ja on siksi hallinnon itsensä luoma tapa koordinoida alueita. Liittovaltiopiirit eivät ole Venäjän federaation yhdessä muodostavia osia, liittovaltiosubjekteja. Vastaavanlainen tapa Neuvostoliitossa perustui neuvostotasavaltojen rajat ylittäviin taloussuunnittelualueisiin, mikä ei sekään perustunut perustuslakiin, vaan koordinaation vuoksi kansantalouden keskussuunnittelun kautta omaksuttuun hallintokäytäntöön.
Näistä laajin itsehallinto on 21 tasavallalla (республика, respublika), joilla on muun muassa omat perustuslakinsa, minkä tulee olla sopusoinnussa Venäjän federaation perustuslain kanssa. Tasavaltojen lisäksi federaatiossa on 7 aluepiiriä (край, kraj) sekä 48 aluetta (область, oblast'). Eräiden aluepiirien ja alueiden sisällä sijaitsevat vielä 9 autonomista piirikuntaa (автономный округ, avtonomnyj okrug) sekä yksi autonominen alue (автономная область, avtonomnaja oblast'). Kaksi kaupunkia, Pietari ja Moskova, ovat itsessään liittovaltiosubjekteja ilman ympäröiviä oblasteja, Leningradin oblastia tai Moskovan oblastia. Muissa suurissa kaupungeissa oblastiin kuuluu sekä itse kaupunki että sitä ympäröivä seutu.
Maantiede
Pääartikkeli Venäjän maantiede
Venäjän korkein kohta on Mt. Elbrus (Gora El-brus) 5 633 m.
Venäjän suurimmat, yli miljoonan asukkaan kaupungit asukaslukuineen:
- Moskova (Москва), 10,1 milj.
- Pietari (Санкт-Петербург), 4,6 milj.
- Novosibirsk (Новосибирск), 1,4 milj.
- Nižni Novgorod (Нижний Новгород), 1,3 milj.
- Jekaterinburg (Екатеринбург), 1,3 milj.
- Samara (Самара), 1,2 milj.
- Omsk (Омск), 1,1 milj.
- Kazan (Казань), 1,1 milj.
- Tšeljabinsk (Челябинск), 1,1 milj.
- Rostov-na-Donu (Ростов-на-Дону), 1,1 milj.
- Ufa (Уфа), 1,0 milj.
- Volgograd (Волгоград), 1,0 milj.
- Perm (Пермь), 1,0 milj.
Katso myös: Luettelo Venäjän kaupungeista
Venäjän alueet
Tasavallat
Luettelo Venäjän kaupungeista
Luettelo Venäjän kaupungeista
#Adygeia (Адыгея)
#Altai (Алтай)
#Baškortostan, Baškiria (Башкортостан)
#Burjatia (Бурятия)
#Dagestan (Дагестан)
#Ingušia (Ингушская)
#Kabardi-Balkaria (Кабардино-Балкарская)
#Kalmukia (Калмыкия)
#Karatšai-Tšerkessia (Карачаево-Черкессия)
#Karjala (Карелия)
#Komi (Коми)
#Mari (Марий-Эл)
#Mordva (Мордовия)
#Saha (Jakutia) (Саха (Якутия))
#Pohjois-Ossetia (Северная Осетия)
#Tatarstan (Tataria) (Татарстан)
#Tuva (Тува)
#Udmurtia (Удмуртия)
#Hakassia (Хакасия)
#Tšetšenia (Чечня)
#Tšuvassia (Чувашия)
Aluepiirit
- Altai (Алтайский)
- Habarovsk (Хабаровский)
- Krasnodar (Краснодарский)
- Krasnojarsk (Красноярский)
- Perm
- Primorje (Приморский)
- Stavropol (Ставропольский)
Alueet
Liittovaltion kaupungit
- Moskova
- Pietari
Autonominen alue
- Juutalaisten autonominen alue (Еврейская автономная область)
Autonomiset piirikunnat
- Agin-Burjatia (Агин-Бурятия, Агинский-Бурятский автономный округ)
- Evenkia (Эвенкия, Эвенкийский автономный округ)
- Hanti-Mansia (Ханты-Мансия, Ханты-Мансийский автономный округ)
- Jamalin Nenetsia (Ямало-Ненеция, Ямало-Ненецкий автономный округ)
- Korjakia (Корякия, Корякский автономный округ)
- Nenetsia (Ненеция, Ненецкий автономный округ)
- Taimyr (Таймырия (Долгано-Ненеция), Таймырский (Долгано-Ненецкий) автономный округ)
- Tšukotka (Чукотка, Чукотский автономный округ)
- Ust-Ordan Burjatia (Усть-Ордин-Бурятия, Усть-Ордынский Бурятский автономный округ)
Talous
Pääartikkeli Venäjän talous
Venäjän bruttokansantuote on ostovoimalla korjattuna maailman 10. suurin, mutta suuren väkiluvun takia se on henkilöä kohden melko alhainen. Bruttokansantuote romahti 45 % Neuvostoliiton romahduksen jälkeen 1991. Vuosina 1999-2002 kasvu on ollut 6 % vuodessa ja sitä on siivittänyt korkea öljyn hinta. Öljyn, kaasun, metallien ja puutavaran vienti tuo 80 % vientituloista. Venäjällä on runsaasti luonnonvaroja, korkeasti koulutettu väestö ja laaja teollisuuspohja.
Venäjä on lähes velaton. Maan ulkomaanvelka on vain 28% BKT:sta, kun se vielä 1998 oli 90%.
Venäjän tärkeitä viljelyskasveja ovat vehnä, ruis, kaura, peruna ja pellava. Mustanmeren koilispuolella viljellään tupakkaa, viiniä, puuvillaa, teetä ja hedelmiä. Kuivilla alueilla laidunnetaan lampaita, ja pohjoisella tundralla harjoitetaan poronhoitoa. Siperian taigalla metsätalous on tärkeä toimeentulon lähde.
Venäjä on merkittävä kalastusvaltio. Tärkeitä kalastussatamia ovat Murmansk, Arkangeli, sekä Kaukoidän satamat Tyynenmeren rannalla.
Väestö
Pääartikkeli: Venäjän väestö
Venäjä on valtavan pinta-alansa vuoksi verrattain harvaan asuttu maa,
vaikka sen väkiluku on maailman 7. suurin. Väestö on keskittynyt maan länsi- ja lounaisosaan. Yleisesti ottaen 60. leveyspiirin pohjoispuolelle jäävä osa Siperiasta on erittäin harvaan asuttua.
Vuonna 2002 toimitetun väestölaskennan mukaan venäjän väestöstä 79,8 % on venäläisiä. Muita kansallisuusryhmiä ovat tataarit (3,8 %), ukrainalaiset (2 %), baškiirit (1,2 %), tšuvassit (1,1%), mordvalaiset, valkovenäläiset. Alle 0,5 % väestönosuuden muodostavia kansallisuuksia ovat lisäksi muun muassa armenialaiset, avaarit, tšetšeenit, saksalaiset, juutalaiset, kazakit, marit ja udmurtit.
Venäjän väestöstä 73 % asuu kaupungeissa.
Kulttuuri
Venäjällä sekä muissa entisen Neuvostoliiton maissa on varsin edistynyt kulttuuri Neuvostoliiton romahduksesta ja talouden lama-ajoista huolimatta. Sekä kirjallisuus että teatteri ovat Venäjällä suosittuja kulttuurimuotoja, mutta venäläinen musiikki ei ole merkittävästi menestynyt maan rajojen ulkopuolella hitiksi noussutta tyttöbändi t.A.T.u.:a lukuun ottamatta. Venäjän syrjäisemmillä alueilla kansanmusiikki on yhä voimissaan.
Venäläinen kirjallisuus, teatteri, baletti sekä runous on maailmallakin arvostettua.
Katso myös venäläinen keittiö.
Merkittävimmät luonnonvarat
- öljy
- maakaasu
- kivihiili
- timantit
- useat mineraalit
- puu
Merkittävimmät vientituotteet
- öljy
- maakaasu
- puutavara
Juhlapäivät
| Pvm | Suomalainen nimi | Paikallinen nimi | Huomautuksia |
| 1. tammikuuta & 2. tammikuuta | uusivuosi | Новый год | valtiollinen juhlapäivä |
| 7. tammikuuta | ortodoksinen joulu | Рождество | valtiollinen juhlapäivä |
| 23. helmikuuta | isänmaan puolustajan päivä | День защитника отечества | valtiollinen juhlapäivä |
| 8. maaliskuuta | kansainvälinen naistenpäivä | Международный женский день | valtiollinen juhlapäivä |
| 1. & 2. toukokuuta | kevään ja työn juhla | Праздник весны и труда | valtiollinen juhlapäivä |
| 9. toukokuuta | voitonpäivä | День Победы | valtiollinen juhlapäivä |
| 12. kesäkuuta | Venäjän Federaation kansallispäivä | День независимости | valtiollinen juhlapäivä |
| 4. marraskuuta | kansallisen yhtenäisyyden päivä | | valtiollinen juhlapäivä |
| 12. joulukuuta | perustuslain päivä | День конституции | valtiollinen juhlapäivä |
Aiheesta muualla
- [http://www.rusembassy.fi/IndexFinl.htm Venäjän federaation suurlähetystö Suomessa]
- [http://www.venajaseura.com/linkit/alaotsikko10.htm Venäjä-aiheita ja -yhteyksiä]
- [http://maps.google.com/maps?ll=64.014496,90.527344&spn=33.827367,123.240234&t=h&hl=en Venäjä Google Mapsissa]
- [http://www.archive.org/details/VenajanHistoria Venäjän Historia 1878-1918] e-kirja Internet Archivessa
-
Luokka:Entiset neuvostotasavallat
als:Russland
roa-rup:Rusii
ms:Russia
zh-min-nan:Lō·-se-a
ko:러시아
ja:ロシア
simple:Russia
th:สหพันธรัฐรัสเซีย
5. maaliskuuta5. maaliskuuta on gregoriaanisen kalenterin mukaan vuoden 64. päivä (65. päivä karkausvuonna). Vuodesta on jäljellä 301 päivää.
----
Nimipäivät
:- suomalainen kalenteri: Leila, Laila
:- suomenruotsalainen kalenteri: Laila, Leila
:- ortodoksinen kalenteri: Kuuno
:- saamenkielinen kalenteri: Láilá
:- vanhemmissa kalentereissa: Angelus, Conon, Eusebius, Fredrich, Fridericus, Gerasimus, Konon, Seppä, Tiitus, Toora
Tapahtumia
- 1821 - James Monroe vannoi virkavalan toiselle virkakaudelleen Yhdysvaltain presidenttinä.
- 1824 - Ensimmäinen Burman sota: Yhdistynyt kuningaskunta julisti virallisesti sodan Burmalle.
- 1836 - Samuel Colt valmisti ensimmäisen tuotantomallisen revolverin (.34-kaliiperinen).
- 1849 - Zachary Taylor vannoi virkavalan Yhdysvaltain 12:ntena presidenttinä.
- 1860 - Parma, Toscana, Modena ja Romagna äänestivät kansanäänestyksessä Sardinian kuningaskuntaan liittymisen puolesta.
- 1868 - Virkarikossyytetuomioistuin perustettiin Yhdysvaltain senaatissa käsittelemään presidentti Andrew Johnsonin vastaisia syytöksiä.
- 1868 - Arrigo Boiton ooppera Mefistofele ensi-illassa La Scalassa.
- 1869 - Kemin kaupunki perustettiin.
- 1877 - Rutherford B. Hayes vannoi julkisesti virkavalan Yhdysvaltain 19:ntenä presidenttinä. (Hän oli yksityisesti vannonut virkavalan 3. maaliskuuta).
- 1905 - Venäjän-Japanin sota: venäläiset joukot alkoivat vetäytyä Mukdenista Mantsuriasta menetettyään 100 000 sotilasta kolmessa päivässä.
- 1907 - Toinen Duuma aloitti Pietarissa; venäläiset joukot joutuivat hajoittamaan 40 000:n mielenosoittajan joukon.
- 1912 - Italialaiset joukot käyttivät ensimmäistä kertaa maailmassa ilmalaivoja sotilaallisiin tarkoituksiin, tiedustelemaan turkkilaisten joukkoja linjojen takana.
- 1917 - Woodrow Wilson vannoi virkavalan toiselle virkakaudelleen Yhdysvaltain presidenttinä.
- 1918 - Moskovasta tuli Neuvostoliiton pääkaupunki Pietarin jälkeen.
- 1919 - Eliel Saarisen suunnittelema Helsingin rautatieasema vihittiin käyttöön.
- 1933 - Suuri lamakausi: Franklin Delano Roosevelt sulki kaikki maan pankit ja jäädytti kaikki rahansiirrot.
- 1933 - Natsit saivat Saksassa 44 prosenttia parlamenttivaalien äänistä.
- 1936 - Hävittäjälentokone Supermarine Spitfiren malli 300:n ensilento.
- 1940 - Neuvostoliiton politbyroo allekirjoitti määräyksen 25 700:n puolalaisen älymystöön kuuluvan henkilön surmaamisesta, joihin lukeutui 14 700 puolalaista sotavankia (tapahtuma tunnetaan nimellä Katynin joukkomurha).
- 1943 - Gloster Meteor -suihkuhävittäjän ensilento Britanniassa.
- 1946 - Winston Churchill käytti termiä "rautaesirippu" puhuessaan Westminster Collegessa Fultonissa, Missourissa.
- 1955 - Liettuan presidentti Antanas Merkys kuoli sen jälkeen, kun hänet oli vangittu ja karkotettu Neuvostoliittoon.
- 1958 - Explorer 2 -avaruusluotain laukaistiin.
- 1966 - Ilmailu: BOAC:n Boeing 707 törmäsi Fuji-vuoreen Japanissa. 124 henkeä sai surmansa.
- 1970 - Ydinaseiden rajoitussopimus ("Nuclear non-proliferation treaty") astui voimaan sen jälkeen kun 43 valtiota oli ratifioinut sen.
- 1970 - Alkuaineesta Dubnium tehtiin ensimmäiset vahvistetut havainnot.
- 1971 - Led Zeppelinn "Stairway to Heavenin" ensimmäinen live-esitys.
- 1974 - Jom Kippur -sota: israelilaiset joukot vetäytyivät Suezin kanavan länsirannalta.
- 1978 - Avaruustutkimus: Landsat 3 laukaistiin.
- 1979 - Suuressa Magellanin pilvessä havaittiin gammasädepurkaus, mikä johti "pehmeän" gammasäteilyn purkauksia lähettävien magneettitähtien (neutronitähtien tyyppi) löytymiseen.
- 1981 - Kannibaali Alferd Packer armahdettiin kuolemansa jälkeen.
- 1982 - Saturday Night Liven tähti John Belushi kuoli huumeiden yliannostukseen hotellihuoneessaan.
- 1982 - Neuvostoliittolainen Venera 14 -avaruusluotain saapui Venus-planeetan luo.
- 1991 - Irak vapautti kaikki Persianlahden sodan panttivangit.
- 1993 - Kanadalainen pikajuoksija Ben Johnson tuomittiin elinkautiseen kilpailukieltoon (kansainvälisissä kilpailuissa) sen jälkeen kun hänet oli toisen kerran testattu kiellettyjen aineiden käyttäjäksi.
- 1998 - NASA ilmoitti, että Kuuta kiertänyt Clementine-avaruusluotain oli löytänyt riittävästi vettä Kuuhun mahdollisesti perustettavan siirtokunnan tarpeita varten.
- 1999 - Paul Okalik valittiin ensimmäiseksi Nunavutin pääministeriksi.
- 2002 - MTV aloitti The Osbournes-realitysarjan lähetyksen.
- 2003 - Tiedejulkaisu Nature peruutti useiden artikkelien julkaisun Jan Hendrik Schönin skandaalin johdosta.
- 2003 - Eduskuntavaalien ennakkoäänestys alkoi. Suomessa se päättyi 11. maaliskuuta, ulkomailla 8. maaliskuuta. Varsinainen vaalipäivä oli 16. maaliskuuta.
- 2004 - Kolmipäinen sammakko löydettiin Weston-super-Maressa Englannissa.
Syntyneitä
- 1133 - Henrik II, Englannin kuningas, († 1189)
- 1512 - Gerardus Mercator, kartantekijä († 1594)
- 1817 - Austen Henry Layard, Niiniven löytäjä († 1894)
- 1871 - Rosa Luxemburg, vallankumouksellinen
- 1886 - Dong Biwu, Kiinan kommunistisen puolueen perustaja
- 1887 - Heitor Villa-Lobos, brasilialainen säveltäjä
- 1898 - Zhou Enlai, Kiinan kansantasavallan pääministeri († 1976)
- 1918 - James Tobin taloustieteilijä
- 1922 - Pier Paolo Pasolini, kirjailija ja elokuvaohjaaja
Kuolleita
- 1605 - Paavi Clementius VIII
- 1815 - Franz Mesmer, hypnoosin kehittäjä
- 1827 - Alessandro Volta, fyysikko
- 1827 - Pierre-Simon Laplace, matemaatikko
- 1953 - Josif Stalin, Neuvostoliiton johtaja
- 1953 - Sergei Prokofjev, säveltäjä (s. 1891)
- 1966 - Anna Ahmatova, runoilija
- 1980 - Winifred Wagner, Bayreuthin oopperajuhlien organisoija
- 1982 - John Belushi, näyttelijä ja koomikko (s. 1949)
----
Katso myös: kalenteri ~ 4. maaliskuuta, 6. maaliskuuta
Luokka:Maaliskuu
-03-05
ko:3월 5일
ja:3月5日
simple:March 5
th:5 มีนาคม
1940 Tapahtumia
- 12. tammikuuta – Neuvostoilmavoimat pommitti Lounais-Suomea yli 400 koneella.
- 3. maaliskuuta – Pommi tuhosi Ruotsissa kommunistien Norrskensflamman-lehden toimiston, viisi kuoli.
- 12. maaliskuuta – Neuvostoliitto ja Suomi allekirjoittivat Moskovan rauhan.
- 13. maaliskuuta – Talvisota päättyi.
- 18. maaliskuuta – Adolf Hitler ja Benito Mussolini tapasivat Brennerin solassa Alpeilla ja sopivat liitosta Ranskaa ja Britanniaa vastaan.
- 9. huhtikuuta – Operaatio Weserübung: Saksa hyökkäsi Tanskaan ja Norjaan.
- 9. toukokuuta – Saksalainen sukellusvene U-9 upotti ranskalaisen sukellusvene Dorisin lähellä Den Helderiä.
- 10. toukokuuta – Saksa hyökkäsi Belgiaan, Alankomaihin ja Luxembourgiin.
- 13. toukokuuta – Saksan armeija ylitti Maas-joen Ranskaan.
- 14. toukokuuta – Luftwaffe pommitti Rotterdamia.
- 14. toukokuuta – Alankomaat antautui Saksalle.
- 15. toukokuuta – Amsterdam miehitettiin. – Ensimmäinen McDonald's avataan San Bernardinossa, Kaliforniassa.
- 17. toukokuuta – Bryssel miehitettiin.
- 20. toukokuuta – Ensimmäiset vangit saapuivat Auschwitzin keskitysleirille.
- 25. toukokuuta – Dunkirkin taistelu alkoi.
- 26. toukokuuta – Ranska ja Britannia aloittivat Dunkirkin evakuoinnin.
- 28. toukokuuta – Belgia antautui Saksalle.
- 4. kesäkuuta – Dunkirkin evakuointi päättyi, 300 000 miestä laivattiin Iso-Britanniaan.
- 10. kesäkuuta – Italia julisti sodan Ranskalle ja Britannialle.
- 10. kesäkuuta – Erwin Rommelin joukot saavuttivat Englannin kanaalin.
- 10. kesäkuuta – Kanada julisti sodan Italialle.
- 10. kesäkuuta – Norja antautui Saksalle.
- 14. kesäkuuta – Pariisi miehitettiin.
- 14. kesäkuuta – Presidentti Franklin D. Roosevelt allekirjoitti lain Yhdysvaltain laivaston tonniston kasvattamiseksi yksitoista prosenttia.
- 17. kesäkuuta – Neuvostoliitto miehitti Baltian maat.
- 17. kesäkuuta – Liittoutuneet alkavat evakuoida Ranskaa Saksan miehitettyä suurimman osan maasta.
- 22. kesäkuuta – Ranska antautui.
- 23. kesäkuuta – Adolf Hitler saapui vierailulle Pariisiin.
- 28. kesäkuuta – Neuvostoliitto miehitti Romanian Bessarabian.
- 10. heinäkuuta – Vichyn Ranskan hallitus koottiin.
- 21. heinäkuuta – Viro, Latvia ja Liettua julistettiin neuvostotasavalloiksi.
- 3. elokuuta – Liettua liittyi Neuvostoliittoon.
- 5. elokuuta – Latvia liittyi Neuvostoliittoon.
- 6. elokuuta – Viro liittyi Neuvostoliittoon.
- 20. elokuuta – Ramón Mercader murhasi entisen neuvostovallankumouksellisen Lev Trotskin Méxicossa. Troski kuoli seuraavana päivänä.
- 7. syyskuuta – Craiovan sopimus: Romania menetti Dobrogean Bulgarialle.
- 7. syyskuuta – Luftwaffe aloitti Lontoon pommitukset. Strategisia pommituksia seuraa 57 yönä.
- 15. lokakuuta – Charlie Chaplinin elokuvan Diktaattori ensiesitys.
- 28. lokakuuta – Italia hyökkäsi Kreikkaan.
- 5. marraskuuta – Franklin D. Roosevelt valittiin ensimmäisenä Yhdysvaltain presidenttinä kolmannelle kaudelle.
- 11. marraskuuta – Britannian laivasto aloittaa ensimmäisen hyökkäyksen lentotukialuksilta Italian laivastoa vastaan Tarantossa.
- 11. marraskuuta – Saksalainen apuristeilijä Atlantis kaappasi huippusalaisen brittien postilähetyksen rahtilaiva Automedonilta Sumatran luoteispuolella ja lähetti sen Japaniin.
- 14. marraskuuta – Luftwaffe tuhosi Coventryn 500 pommikoneella. 60 000 kaupungin 75 000 rakennuksesta tuhoutui, 568 kuoli.
- 16. marraskuuta – Royal Air Force pommittaa kostoiskuna Hampuria.
- 20. marraskuuta – Unkari, Romania ja Slovakia liittyivät akselivaltoihin.
- 27. marraskuuta – Romanian kenraali Ion Antonescun rautakaarti pidättää ja teloittaa yli 60 entisen kuninkaan, Carol II:n, luottomiestä.
- 19. joulukuuta – Suomessa on viisi presidenttiä elossa 5 tuntia: Risto Ryti (istuva), Kyösti Kallio (väistyvä), P. E. Svinhufvud, L. K. Relander, K. J. Ståhlberg (entiset).
- Veikkaus Oy aloittaa toimintansa Oy Tippaustoimisto Ab nimellä. Ensimmäisenä pelinä alkaa vakioveikkaus.
Syntyneitä
- 5. helmikuuta – H.R. Giger, taiteilija
- 10. maaliskuuta - Chuck Norris, näyttelijä
- 25. huhtikuuta – Al Pacino, näyttelijä
- 1. kesäkuuta – René Auberjonois, näyttelijä
- 7. heinäkuuta – Ringo Starr, The Beatlesin rumpali
- 13. heinäkuuta – Patrick Stewart, näyttelijä
- 28. elokuuta – Ulla-Maija "Uma" Aaltonen, toimittaja, kirjailija.
- 23. lokakuuta – Pelé alias Edson Arantes do Nascimento, brasilialainen jalkapalloilija.
- 9. lokakuuta – John Lennon, laulaja, (The Beatles) († 1980)
- 12. lokakuuta - Esko Salminen, näyttelijä
- 14. lokakuuta – Cliff Richard, laulaja
- 27. marraskuuta – Bruce Lee († 1973)
- 21. joulukuuta – Arvi Lind, televisiotoimittaja ja uutistenlukija (eläkkeellä)
- 21. joulukuuta – Frank Zappa († 1993)
Kuolleita
- 16. maaliskuuta – Selma Lagerlöf, kirjailija
- 14. toukokuuta – Emma Goldman, anarkisti
- 28. toukokuuta – Friedrich Karl von Hessen (s. 1868)
- 29. kesäkuuta - Paul Klee, taidemaalari (s. 1879)
- 21. elokuuta – Lev Trotski, (s. 1879)
- 4. marraskuuta – Manuel Azaña, Espanjan toisen tasavallan presidentti
- 9. marraskuuta – Neville Chamberlain, UK:n pääministeri
- 19. joulukuuta – Kyösti Kallio, Suomen presidentti
ms:1940
ko:1940년
ja:1940年
simple:1940
th:พ.ศ. 2483
Lavrenti Berija
Lavrenti Pavlovitš Berija (Лавре́нтий Па́влович Бе́рия, s. 29. maaliskuuta 1899–23. joulukuuta 1953) oli vastuussa Neuvostoliiton sisäisestä turvallisuudesta vuodet 1938–1953. Hänet muistetaan erityisesti Josif Stalinin suurten puhdistusten organisaattorina 1930-luvulla. Hänen valtansa oli vahvimmillaan toisen maailmansodan aikana ja sen päätyttyä. Stalinin kuoltua hänet syrjäytettiin ja Stalinin seuraajat teloittivat hänet. NKVD:n johtajana Berija oli 1938—1953.
Berija oli syntyisin Merheulista, Abhasiasta, Gruusiasta. Hän kuului mingreelien heimoon. Äitinsä puolelta Berija oli juutalainen.
Berijan liittymisvuodeksi bolševikkeihin on ilmoitettu 1917, jolloin hän oli opiskelijana. (On väitetty että Berijan liittyminen on väärennös, ja hän liittyi puolueeseen vasta 1919). Vuonna 1920 tai 1921 hän liittyi Tšekaan, bolševikkien poliittiseen poliisiin. Menševikkien hallitsemassa Gruusian tasavallassa tapahtui bolševikkien vallankaappaus Puna-armeijan tukemana, jossa Tšeka oli vahvasti mukana. Vuonna 1922 Berija oli Gruusian Tšekan seuraajan, OGPU:n varapäällikkö.
Berija oli varhain maanmiehensä Josif Stalinin tukena hänen valtaannousussaan kommunistisessa puolueessa ja neuvostohallituksessa. Vuonna 1924 Berija johti kansallismielisten kapinan tukahduttamista Tbilisissä, jossa sanotaan teloitetun 5 000. Tästä hänet nimitettiin palkinnoksi Transkaukasian SFNT:n OGPU:n salaisen poliittisen osaston johtoon. Vuonna 1931 hänestä tuli Gruusian kommunistisen puolueen pääsihteeri ja koko Transkaukasian 1932. Tässä toimessa hän oli vastuussa Stalinin puhdistuksista ja pakkokollektivisoinnista.
Kun Stalinin puhdistukset alkoivat 1934 Sergei Kirovin murhasta, Berija toimitti puhdistukset Transkaukasiassa, nujertaen poliittisesti myrskyisät tasavallat.
NKVD:n johdossa
Elokuussa 1938 Stalin nimitti hänet sisäasiain varakansankomissaariksi, vastuuseen sisäisestä turvallisuudesta ja poliisivoimista. Nikolai Ježovin alainen NKVD syytti ja puhdisti valtion vihollisia suurissa puhdistuksissa, jotka vaikuttivat miljooniin ihmisiin. Marraskuussa 1938 Berija asetettiin NKVD:n johtoon (Ježov teloitettiin 1940). NKVD itse puhdistettiin, ja puolet sen väestä korvattiin Berijan luottomiehillä, monet Kaukasiasta.
Berijan nimi yhdistetään läheisesti puhdistuksiin, vaikkakin hän vapautti leireiltä 100 000 epähuomiossa vangittua, joista syy vieritettiin Ježoville. Pidätykset ja teloitukset jatkuivat kuitenkin lähes entisenlaisina ja 1940 niiden tahti kiihtyi taas. Berija valvoi myös väestön pakkosiirtoja Puolan itäosasta ja Baltian maista. Maaliskuussa 1940 järjestettiin 25700 puolalaisen teloitus.
Maaliskuussa 1939 Berijasta tuli ehdokas kommunistisen puolueen politbyrooseen. Vaikka hänestä ei tullut jäsentä ennen kuin 1946, hän oli jo yksi Neuvostoliiton käytännön johtajista. Helmikuussa 1941 hänestä tuli kansankomissaarien neuvoston puhemies (pääministeri) ja heinäkuussa 1941 Saksan hyökkäyksen jälkeen valtion puolustuskomitean (GKO) jäsen. Toisen maailmansodan aikana hän oli vastuussa sotatuotannosta vankityövoimalla. Hän oli vastuussa erityisesti ammusten ja Georgi Malenkovin kanssa lentokoneiden ja lentokoneiden moottorien tuotannosta.
Vuonna 1944, kun saksalaiset oli ajettu Neuvostoliiton maaperältä, Berija järjesti erilaisten natsien kanssa yhteistoiminnasta syytettyjen kansalaisuuksien pakkosiirtoja, mukaan lukien tšetšeenien, inguušien, krimin tataarien ja volgansaksalaisten. Kaikki nämä kansat karkotettiin Keski-Aasiaan, jossa yhteydessä huomattava osa kuoli.
Sodan jälkeinen politiikka
Joulukuussa 1945 Berija luopui asemastaan sisäisten asioiden ministeriössä (MVD, NKVD:n seuraaja), mutta säilytti hallintansa kansallisen turvallisuuden asioissa asemastaan varapääministerinä. Stalinin lähestyessä 70 ikävuottaan, piilotettu vallanperimyskamppailu hallitsi sodanjälkeisiä vuosia. Sodan jälkeen Stalinin todennäköisin seuraaja oli Andrei Ždanov, Leningradin puolueen johtaja sodan aikana ja kaikkien kulttuuriasioiden vastaava vuodesta 1946. Vuonna 1946 Berija liittoutui Malenkovin kanssa Ždanovia vastaan. Leningradin intellektuellit, kuten Anna Ahmatova saivat kokea vainon.
Ždanov kuoli äkillisesti elokuussa 1948 ja Berija ja Malenkov pönkittivät valtaansa Ždanovin tukijoiden puhdistuksella. Yli 2000 teloitetun joukossa olivat Ždanovin varamies Aleksei Kutzenov, talousjohtaja Nikolai Vozneseski, Leningradin puoluejohtaja Pjotr Popkov ja Venäjän SFNT pääministeri Mihail Rodionov. Ždanovin kuoleman jälkeen Nikita Hruštšovia alettiin pitää mahdollisena vaihtoehtona Berijan–Malenkovin akselille.
Sodan jälkeisinä vuosina Berija valvoi neuvostotyylisten salaisten poliisijoukkojen perustamista Varsovan liiton maihin. Neuvostoliiton ja Jugoslavian Titon välirikon jälkeen hän järjesti Unkarin László Rajkin ja Tšekkoslovakian Rudolf Slánský pidätykset ja näytösoikeudenkäynnit.
Salaisen poliisin suoran kontrollin hän jätti alaisilleen kuten Viktor Abakumovilla ja Vsevolod Merkuloville, pitäen kuitenkin yleisin vastuun turvallisuusasioista. Heinäkuussa 1945 hänestä tehtiin Neuvostoliiton marsalkka, vaikka hän ei ollut ikinä ollut sotilaskomentaja. Hänen organisaatiollaan oli kuitenkin ollut merkittävä osa Neuvostoliiton voitossa toisessa maailmansodassa.
Stalinin jälkeen
5. maaliskuuta 1953 Stalin kuoli neljä päivää siitä kun oli menettänyt tajuntansa Berijan ja muiden neuvostojohtajien kanssa vietetyn, aamuviiteen kestäneen päivällisen jälkeen. Ulkoministeri Vjatšeslav Molotov väitti 1993 julkaistuissa muistelmissaan Berijan ylpeilleen myrkyttäneensä Stalinin, vaikka mitään tähän viittaavaa ei ole tuotu ilmi. Berijan kerrotaan kuitenkin estäneen lääkärinavun saamisen "nukkuvalle" Stalinille. On mahdollista, että muutkin neuvostojohtajat pysyivät passiivisina, antaen Stalinin kuolla.
Stalinin kuoleman jälkeen Berija yhdisti entisen NKVD:n (maaliskuusta 1948 MVD) ja NKGB:n yhdeksi MVD:ksi, jonka johdossa hän oli. Hänen liittolaisensa, Malenkov, nimitettiin pääministeriksi ja hän oli aluksi voimakkain mies Stalinin jälkeisessä Neuvostoliitossa. Berija nousi ensimmäiseksi varapääministeriksi, ja oli toiseksi voimakkain johtaja, ja ottaen huomioon Malenkovin todellisten johtajankykyjen puutteen, olisi saattanut nousta johtoasemaan. Hruštšovista tuli puolueen pääsihteeri, mikä oli vielä pääministeriyttä alempi asema.
Huolimatta Berijan historiasta Stalinin julmimpana apurina, hän oli eturivissä aloitettaessa Stalinin kuoleman jälkeistä vapautumista. Berija keskeytti vasta aloitetun juutalaisvainon ja vapautti suuren määrän poliittisia vankeja. Huhtikuussa hän allekirjoitti määräyksen, jolla kiellettiin kidutus Neuvostoliiton vankiloissa. Vähemmistökansojen asemaa parannettiin ja presidium (entinen politbyroo) ja ministerineuvosto suostuteltiin sallimaan Itä-Saksalle poliittisia- ja talousuudistuksia.
Useat kirjoittajat uskovat Berijan vapaamielisyyden johtuneen suosiontavoittelusta, jotta hän saisi itsensä valtaan. Hänen menneisyytensä uskotaan kuitenkin estävän sen, että hän olisi voinut olla uskottava vapautumisen keulakuva. Olennainen osa Neuvostoliiton uudistuksia oli tuoda salainen poliisi valtion ja puolueen valtaan, ja Berija ei voinut tehdä tätä, koska poliisi oli hänen valtansa takeena.
Useat puolueen johtajat epäilivät Berijan motiiveja. Hruštšov vastusti Berijan–Malenkovin liittoa, mutta oli aluksi kykenemätön haastamaan sitä. Tilaisuus tuli kesäkuussa 1953, kun Itä-Saksan levottomuudet puhkesivat Itä-Berliinissä. Tämä vakuutti Molotovin, Malenkovin ja Nikolai Bulganinin, että Berijan politiikka oli vaarallista ja heikensi Neuvostoliiton asemaa. Päiviä Berliinin tapahtumien jälkeen, Hruštšov suostutteli puolueen muut johtajat kaappaukseen Berijaa vastaan, jonka pääliittolainen Malenkov nopeasti hylkäsi.
Berijan loppu
Kuvaukset Berijan viimeisistä hetkistä vallassa vaihtelevat huomattavasti. Viimeisimpien kuvausten mukaan Hruštšov kutsui presidiumin kokouksen 26. kesäkuuta, jossa hän hyökkäsi Berijaa vastaa ja syytti tätä brittien agentiksi. Berija oli syytöksistä täysin ymmällään. Molotov ja muut puhuivat myös Berijaa vastaa, ja Hruštšov ehdotti hänen välitöntä erottamistaan. Malenkov painoi nappia pöydällään, jolloin marsalkka Georgi Žukov ja ryhmä aseistettuja miehiä ryntäsi huoneeseen ja pidätti Berijan.
Berija vietiin Lefortovon vankilaan ja sitten Moskovan ilmapuolustuksen komentajan ja Hruštšovin sota-ajan ystävän, kenraali Kiril Moskalenkon päämajaan. Hänen pidätyksensä pidettiin salassa kunnes hänen lähimmät luottomiehensä saatiin vangittua. Puna-armeijan yksiköt riisuivat aseista Berijan alaiset NKVD:n joukot Moskovassa. Pravda ilmoitti Berijan pidätyksestä 10. heinäkuuta, antaen kunnian Malenkolle ja viitaten Berijan rikoksiin puoluetta ja valtiota vastaan. Joulukuussa ilmoitettiin, että Berija ja kuusi rikoskumppania olivat olleet ulkomaisen tiedustelun palkkalistoilla ja juonineet jo vuosia ottaakseen vallan Neuvostoliitossa ja palauttaakseen kapitalismin.
Berija tuomittiin erityistuomioistuimessa, eikä hänelle sallittu edustajaa tai valitusoikeutta. Kun kuolemantuomio julistettiin, Moskalenkon mukaan Berija anoi polvillaan armoa, mutta hänet ja hänen alaisensa teloitettiin välittömästi. Hänen vaimonsa ja poikansa lähettiin työleirille. Berijan kuoleman jälkeen MVD hajotettiin, ja salainen poliisi alennettiin ministeriöstä komiteaksi (nimellä KGB), eikä kukaan tiedustelujohtaja enää saanut samanlaista valta-asemaa kuin Berija.
Henkilökohtainen kuva
Berijan kuoleman jälkeen Hruštšov käytti häntä syntypukkina vuosien 1955–1964 destalinisaatiokampanjassa. Hruštšovin ajan jälkeen Berijasta ei juuri kuultu ennen Neuvostoliiton romahdusta 1991. Sittemmin arkistojen avautuminen ja silminnäkijöiden haastattelu on paljastanut koko kuvan Berijan urasta. Vuonna 1999 historioitsija Anton Antonov-Ovsejenko julkisti kirjansa, Berija, joka on ensimmäinen henkilökuva. Kirjassa Berija paljastettiin myös sadistiksi.
Berija etsi Moskovasta teini-ikäisiä tyttöjä, jotka hänen apurinsa toimittivat hänelle, joskus viisi, kuusi tai seitsemänkin kerrallaan. Tytöt pakotettiin strippaamaan, jonka jälkeen Berija raiskasi heidät.
Berijan tiedetään henkilökohtaisesti kiduttaneen ja tappaneen monia puhdistusten uhreista, etupäässä naisia. Hänen entisestä asunnostaan, joka on nykyisin Tunisian lähetystönä, on löytynyt uhrien hautoja. Vuoden 2001 remontin yhteydessä keittiön seinien takaa löytyi ihmisluita. Kellarissa, jossa Berija käytti puhalluslamppua uhriensa kidutukseen, seinät ovat hiiltyneet mustiksi.
Maaliskuussa 2000 Venäjän federaation korkein oikeus hylkäsi Berijan sukulaisten anoman vuoden 1953 tuomion kumoamisen. Vaikka oikeus totesi, että syytteet maanpetoksesta ja vakoilusta olivat perusteettomia, se perusti päätöksensä hänen tunnettuihin henkilökohtaisiin ja poliittisiin rikoksiinsa. Berijan pojan, Sergo Berijan mukaan hänen isänsä maine on loattu valehtelemalla ja vailla pohjaa olevalla panettelulla.
Berija, Lavrenti
ja:ラヴレンティ・ベリヤ
Lazar KaganovitšLazar Moisejevitš Kaganovitš, syntynyt 1893 ja kuollut 1991,
liittyi bolševikkeihin vuonna 1911. Puolueen keskuskomitean jäsen hänestä tuli vuonna 1918. Toimittuaan eri tehtävissä, mm. Ukrainan kommunistisen puolueen keskuskomitean sihteerinä, hän kuului vuodesta 1930 lähtien Moskovan puoluejärjestön johtoon.
Hruštšovin mukaan Kaganovitšia pidettiin Neuvostoliiton parhaana hallintomiehenä. Hänen toimintansa kukoistavinta aikaa oli Moskovan rakennustyön vuosikymmen eli 1930-luku, ja Moskovan metron valmistuminen kruunasi hänen työnsä; hänen johdollaan rakennettu maanalainen kantoi monia vuosia hänen nimeään. Puoluevalvontatoimikunnan puheenjohtajana välttyi Kaganovitš joutumasta puhdistuksien uhriksi, maatalouden kollektivisoinnin aikaan hänet itsensä lähetettiin Ukrainaan ja Siperiaan kulakkien luokan kimppuun.
Vuonna 1947 Kaganovitš korvasi Hruštšovin Ukrainan ensimmäisenä sihteerinä, ja kuutta vuotta myöhemmin, Stalinin kuoleman jälkeen saatu ensimmäisen varapääministerin virka oli hänen viimeisimpiään Kremlissä, kunnes hänet destalinisoimisen myötä v. 1957 erotettiin keskuskomitean puhemiehistöstä "puolueenvastaisen ryhmän toimintaan osallistumisesta".
Kaganovitš sai jatkaa Sverdlovskissa sementtitehtaan johtajana, ja Brežnevin aikaan siirtyneessä Neuvostoliitossa hän muiden aikansa entisten valtiomiesten tapaan eli eläkepäivänsä tavallisen neuvostokansan parissa.
- Mihail Moisjevitš Kaganovitš, Lazarin veli, oli myös merkittävä neuvostoliittolainen poliitikko.
Luokka:Neuvostoliittolaiset poliitikot
Mihail KalininMihail Ivanovitš Kalinin (Михаил Иванович Калинин) (19. marraskuuta (7. marraskuuta vanhaa lukua), 1875 - 3. kesäkuuta 1946) oli bolševikkivallankumouksellinen ja neuvostopolitiikko. Maaliskuusta 1919 vuoteen 1938 hän oli toimeenpanevan komitean puhemies, nimellinen valtionpäämies.
Kalinin syntyi maatyöläisen perheeseen Verknjaja Troitsan kylässä (Верхняя Троица), Tverin provinssissa. Hän muutti Pietariin 1889 ja ryhtyi metallityöläiseksi. Vuonna 1898 hän liityi Venäjän sosiaalidemokraattiseen puolueeseen (РСДРП).
Maaliskuusta 1919 vuoteen 1938 hän oli neuvostojen toimeenpanevan komitean puhemies, maan päämies. Kalinin oli ehdokkaana politbyroohon 1919–1925, jolloin hänestä tuli varsinainen jäsen. Politbyroossa hän oli vuoteen 1946, toimien myös korkeimman neuvoston puhemiehistön (presidium) puheenjohtajana. Todellista poliittista valtaa hänellä ei ollut.
Stalinin puhdistusten aikana monet kirjoittivat Kalininille vedoten tuomittujen puolesta, ja hänen puuttumisensa yleensä auttoi, mikä antoi hänellä maineen lempeänä isoisä Kalininina. Tosin myös Stalinia nimitettiin isä aurinkoiseksi.
Kalinin jäi eläkkeelle 1946 ja kuoli pian Moskovassa. Königsbergin kaupunki nimettiin 1946 uudelleen Kaliningradiksi hänen kunniakseen. Myös Tverin nimi oli 1931–1990 Kalinin.
Luokka:Neuvostoliittolaiset poliitikot
ja:ミハイル・カリーニン
Anastas Mikojan) vuonna 1925]]
Anastas Ivanovitš Mikojan (25. marraskuuta 1895 Tiflisi (nykyinen Tbilisi), Venäjän keisarikunta - 21. lokakuuta 1978 Moskova) oli armenialaissyntyinen neuvostoliittolainen poliitikko.
Vallankumousjohtajana
Mikojan opiskeli Josif Džugašvilin (Stalin) tapaan Tiflisin pappisseminaarissa. Hän liittyi bolševikkipuolueseen vuonna 1915. Hän oli perustamassa neuvostoja ja sotilasosastoja Kaukasiassa, Bakussa ja Tiflisissä helmikuun vallankumouksen aikana vuonna 1917. Venäjän vallankumouksen aikana hän oli bolševikkien vallankumousjohtajana Kaukasiassa. Mikojan oli Izvestijan toimittajana Bakussa vuonna 1918.
Puolue- ja ministeriura
Mikojan valittiin Stalinin avulla kommunistipuolueen keskuskomiteaan vuonna 1923. Hänet valittiin politbyroon vuonna 1935. Hän toimi Neuvostoliiton sisä- ja ulkomaakauppaministerinä (1926-1930), kaupallisena kansankomissaarina (1930-1934), elintarviketeollisuuden kansankomissaarina (1934-1938) ja ulkomaankauppaministerinä (1938-1946).
Mikojan oli toisen maailmansodan aikana Puolustuskomitean jäsen vuosina 1942-1945. Hän toimi sodankin jälkeen useaan otteeseen ministerinä: Neuvostoliiton pääministerinä (1946-1953), ulkomaankauppaministerinä (1946-1949), sisä- ja ulkomaankauppaministerinä (1953) ja liikenneministerinä (1953-1955). Kommunistipuolueen keskuskomitean presidiumissa Mikojan oli vuosina 1953-1966, presiudiumin puhemiehenä vuosina 1964-1965, keskuskomitean jäsenenä vuoteen 1976 ja korkeimman ministerineuvoston jäsenenä vuoteen 1974 asti. Mikojan vetäytyi politiikasta 23. puoluekokouksen jälkeen vuonna 1966.
Mikojanin puhe helmikuussa 1956 kommunistipuolueen 20. puoluekokouksessa oli merkittävä tapahtuma hänen arvostellessaan Stalinia rikoksista. Mikojan syytti Stalinia virhearvioinneista kapitalistisen maiden talouskehityksestä toisen maailmansodan jälkeen. Hän myös syytti Stalinia viattomien ihmisten surmaamisesta ja vaati surmattujen ihmisten kunnian palauttamista.
Anastas Mikojanin veli Artem Mikojan oli kuuluisa lentokonesuunnittelija, jonka suunnittelutoimisto kehitti MiG-hävittäjälentokoneet.
Lähteet
- http://www.archontology.org/nations/ussr/ussr_state/mikoyan.php
Mikojan, Anastas
Vjatšeslav Molotov
Vjatšeslav Mihailovitš Molotov (Вячесла́в Миха́йлович Мо́лотов) (s. 25. helmikuuta 1890 tai 9. maaliskuuta uutta lukua – 8. marraskuuta 1986) oli neuvostoliittolainen politiikko ja diplomaatti. Molotov ja Stalin itse olivat ainoat bolševikkien johtohahmot jotka selvisivät hengissä 1930-luvun suurista puhdistuksista.
Molotov syntyi Kukarkan kylässä (nykyisin Sovetsk Kirovin alueella) nimellä Vjatšeslav Mihailovitš Skrjabin (Скря́бин), hän oli säveltäjä Aleksandr Skrjabinin sukulainen. Hän liittyi Venäjän sosiaalidemokraattiseen työväenpuolueeseen 1906 opiskellessaan Kazanissa ja otti salanimen Molotov (molotok = vasara). Hänet pidätettiin 1909 poliittisesta agitaatiosta ja karkotettiin kahdeksi vuodeksi. Palattuaan hän matkusti Pietariin, joka oli nyt nimetty Petrogradiksi. Hän oli paikalla helmikuun vallankumouksen aikana muiden bolševikkien, kuten Leninin ollessa edelleen maanpaossa. Hänellä oli tärkeä rooli lokakuun vallankumouksessa ja hän toimi jonkin aikaa Pravdan editorina ennen alettuaan työskennellä Josif Stalinin alaisuudessa keskuskomiteassa 1921.
Joulukuusta 1930 toukokuuhun 1941 Molotov oli kansankomissaarien neuvoston puhemies (Sovnarkom), joka oli Neuvostoliiton hallituksen päämiehen asema, vaikkakin Kommunistisen puolueen pääsihteerin alainen.
Suuren katovuosien aikana 1932–1933 Molotov viljatoimitusten erikoiskomission johtaja Ukrainassa, huolimatta nälänhädästä hänen onnistui kerätä 4,2 miljoonaa tonnia viljaa 4,6 miljoonan tonnin tavoitteesta.
1941
Toukokuussa 1939 hänestä tuli ulkoasioiden kansankomissaari (ulkoministeri), ja hän hoiti molempia virkoja, kunnes Stalin otti Sovnarkomin aseman kaksi vuotta myöhemmin. Molotov neuvotteli Britannian ja Ranskan kanssa elokuussa 1939, ja kun neuvottelut epäonnistuivat, hän solmi Molotov-Ribbentrop-sopimuksen Natsi-Saksan Joachim von Ribbentropin kanssa. Sopimuksen ehtojen mukaan Neuvostoliitto hyökkäsi Puolaan 17. syyskuuta 1939 Saksan vallattua maan länsiosat 1. syyskuuta alkaneessa hyökkäyksessä. Puolan itäosa liitettiin Neuvostoliittoon ja luokkavihollisten pidätykset ja siirrot alkoivat liitetyllä alueella.
Politbyroon jäsenenä Molotov hyväksyi lukuisia kansanvihollisten joukkoteloituksia. 5. maaliskuuta 1940 politbyroo hyväksyi Lavrenti Berijan valmisteleman 25700 Puolan intelligentsian jäsenen teloituksen, johon sisältyi myös 14700 puolalaista sotavankia. Katyńin verilöylynä tunnetusta tapahtumasta syytettiin sodan jälkeen saksalaisia.
Tunteja Saksan hyökkäyksen jälkeen 22. kesäkuuta 1941 Molotov julisti Neuvostoliiton taistelevan voittoon asti. Molotov oli Neuvostoliiton edustajan liittoutuneiden kokouksissa Teheranissa 1943, Jaltan konferenssissa 1945, Potsdamissa ja YK:n perustavassa kokouksessa 1945.
Molotov toimi sodan jälkeen ulkoministerinä vuoteen 1949, jolloin Andrei Vyšinski (Андре́й Выши́нский) korvasi hänet. Molotov erotettiin politbyroosta 1952 ja hänen vaimonsa Polina Žemtšužina pidätettiin 1948 maanpetoksesta, jota on luonnehdittu osaksi juutalaisvastaista kampanjaa Israelin ajauduttua Neuvostoliittoa vastaan kylmässä sodassa.
Stalinin kuoleman jälkeen 1953 Molotov palasi politbyrooseen ja toimi jälleen ulkoministerinä vuoteen 1956. Nikita Hruštševin paheksuttua Stalinin rikoksia XX puoluekokouksessa helmikuussa 1956, ja Molotovin puolueen muiden stalinistien kanssa hävittyä valtataistelun Hruštševille, hän joutui erinäisiin merkityksettömiin asemiin, kuten Mongolian suurlähettilääksi 1957–1960 ja Neuvostoliiton pysyväksi edustajaksi kansainväliseen ydinenergiakomissioon (IAEA) Wienissä 1960–1961. Vuonna 1961 Stalinin vastainen linja jatkui XXII puoluekokouksessa, ja 1964 mennessä Molotov siivottiin puolueesta kokonaan.
Molotovin sallittiin liittyä puolueeseen jälleen 1984, tosin vain symbolisena eleenä. Hän kuoli Moskovassa 8. marraskuuta 1986 96-vuotiaana ja viimeisenä merkittävänä Venäjä vallankumoukseen 1917 osallistuneena hahmona. Hänet haudattiin Novodevitšin hautausmaalle Moskovassa.
Linkkejä
- [http://heninen.net/njet/njetmolotoff.mp3 Matti Jurvan laulu Molotoffista]
Molotov
ja:ヴャチェスラフ・モロトフ
5. huhtikuuta5. huhtikuuta on gregoriaanisen kalenterin mukaan vuoden 95. päivä (96. päivä karkausvuonna). Vuodesta on jäljellä 270 päivää.
----
Nimipäivät
:- suomalainen kalenteri: Irene, Irina, Ira, Iro
:- suomenruotsalainen kalenteri: Irene
:- ortodoksinen kalenteri: Turo, Siro, Tuulo
:- saamenkielinen kalenteri: Várvá
:- vanhemmissa kalentereissa: Iloisa, Ireene, Irenes, Ireneus, Josias, Jovianus, Maximilian, Maximiliana, Nanna, Silvia
Tapahtumia
- 1242 - Venäläiset joukot torjuivat Saksalaisen ritarikunnan valloitusyrityksen Peipsijärven jäällä.
- 1614 - Yhdysvaltain Virginiassa intiaani Pocahontas ja englantilainen siirtolainen John Rolfe menivät naimisiin.
- 1621 - Mayflower lähti Yhdysvaltain Plymouthista, Massachusettsista paluumatkalle Isoon-Britanniaan.
- 1654 - Westminsterin rauhansopimus päätti ensimmäisen Englannin ja Alankomaiden välisen sodan.
- 1930 - Kansalaistottelemattomuuden ilmauksena Mohandas Gandhi rikkoi brittiläistä lakia marssittuaan merelle ja tehtyään suolaa.
- 1932 - Kieltolaki päättyi Suomessa.
- 1936 - Yhdysvaltain 4. eniten uhreja aiheuttanut tornado surmasi Tupelossa, Mississippissä 233 ihmistä.
- 1951 - Ethel ja Julius Rosenberg tuomittiin kuolemaan vakoilusta Neuvostoliiton hyväksi.
- 1955 - Winston Churchill luopui terveyssyistä Yhdistyneen kuningaskunnan pääministerin virasta.
- 1969 - Vietnamin sota: useissa Yhdysvaltain kaupungeissa pidettiin suuria sodanvastaisia mielenosoituksia.
Syntyneitä
- 1588 - Thomas Hobbes, englantilainen filosofi († 1679)
- 1827 - Joseph Lister, kirurgi († 1912)
- 1837 - Algernon Charles Swinburne, englantilainen runoilija († 1909)
- 1893 - Clas Thunberg, pikaluistelija, viisinkertainen olympiavoittaja († 1973)
- 1900 - Spencer Tracy, näyttelijä († 1967)
- 1908 - Bette Davis, näyttelijä († 1989)
- 1908 - Herbert von Karajan, itävaltalainen kapellimestari († 1989)
- 1911 - Jussi Björling, ruotsalainen tenori († 1960)
- 1916 - Gregory Peck, näyttelijä († 2003)
- 1917 - Robert Bloch, kirjailija ("Psyko")
- 1920 - Arthur Hailey, kirjailija († 2004)
- 1923 - Nguyen Van Thieu, Etelä-Vietnamin presidentti († 2001)
- 1929 - Nigel Hawthorne, brittiläinen näyttelijä († 2001)
- 1931 - Boris Strugatsky, tieteiskirjailija
- 1937 - Colin Powell, entinen Yhdysvaltain ulkoministeri
- 1942 - Peter Greenaway, elokuvaohjaaja
- 1947 - Gloria Macapagal-Arroyo, Filippiinien 14. presidentti
- 1949 - Judith Resnik, astronautti († 1986)
- 1950 - Agnetha Fältskog, laulaja (ABBA
Kuolleita
- 1617 - Alonso Lobo, espanjalainen säveltäjä
- 1697 - Kaarle XI, Ruotsin kuningas (s. 1655)
- 1900 - Joseph Louis François Bertrand, ranskalainen matemaatikko (s. 1822)
- 1964 - Douglas MacArthur, yhdysvaltalainen kenraali (s. 1880)
- 1975 - Chiang Kai-shek, Kuomintangin johtaja (s. 1887)
- 1976 - Howard Hughes, ilmailun pioneeri, elokuvaohjaaja, erakko (s. 1905)
- 1991 - Sonny Carter, astronautti (s. 1947)
- 1994 - Kurt Cobain, rock-muusikko (s. 1967)
- 1997 - Allen Ginsberg, beat-sukupolven runoilija
- 2005 - Saul Bellow, kirjailija, vuoden 1976 Nobelin kirjallisuuspalkinnon saaja
----
Katso myös: kalenteri ~ 4. huhtikuuta, 6. huhtikuuta
Luokka:Huhtikuu
-04-05
ms:5 April
ko:4월 5일
ja:4月5日
simple:April 5
th:5 เมษายน
NKVDNKVD (Народный комиссариат внутренних дел; Narodnyj kommisariat vnutrennih del ) oli 1918 sisällissodan aikana Neuvosto-Venäjälle muodostettu sisäasiainkansankomissariaatti, joka vastasi sisäministeriötä. Sen tehtäviin kuului aluksi poliisitoimi ja sisäiset asiat. Venäjän SFNTL:n NKVD lakkautettiin 1934, jolloin perustettiin yleisliittolainen NKVD, joka sai myös valtiollisen turvallisuuden tehtäviä se sai, kun OGPU (Tšeka vuoteen 1922) sulautettiin siihen nimellä GUGB. Muita NKVD:n vastuualueita olivat mm. (rautatie)liikenne, palokunnat ja rajavartio. (Jeltsinin aikana tapahtunutta lyhyttä poikkeusta lukuun ottamatta ovat Venäjän rajavartiojoukot edelleen turvallisuuspoliisin alaisia.)
Toisen maailmansodan aikana 1941 NKVD:sta erotettiin sotilaallista turvallisuutta varjeleva osa, joka alistettiin armeijalle ja laivastolle (RKKA ja RKKF). Valtiollinen turvallisuus (GUGB) erotettiin omaksi elimekseen nimeltä NKGB. Sodan alkaessa ne kuitenkin liitettiin takaisin. Vuonna 1943 nämä elimet erotettiin jälleen NKVD:sta ja nimettiin NKGB:ksi ja SMERŠ:ksi (Smert špionam - Kuolema vakoojille).
Vuonna 1946 kansankomissaarit nimettiin jälleen ministereiksi ja NKVD:sta tuli MVD (ministeriö) ja NKGB:sta MGB. Ne liitettiin jälleen yhteen 1953 ja erotettiin lopullisesti 1954, jolloin valtion turvallisuudesta tuli komitea (KGB) ministeriön sijaan. Sisäministeriölle, MVD:lle jäivät rikospoliisi, rangaistuslaitokset ja palokunnat.
Nykyisin NKVD:hen liitetään lähinnä sen hirmuteot. 1930-luvulla Josif Stalinin Suuren terrorin aikana NKVD nousi valtioksi valtion sisällä. Stalin käytti NKVD:tä terrorin työvälineenä ja se passitti vankileireille ja teloitti miljoonia ihmisiä. Suuresta vankimäärästä johtuen NKVD saattoi ryhtyä suuriin julkisiin rakennushankkeisiin urakoitsijana, kuten Stalinin kanavan rakentamiseen. Rakentamisen tarkoituksena ei ollut pelkästään tuottaa pakkotyöllä halpaa perusrakennetta kansantalouteen, vaan myös tappaa vankeja. Työllä tappamista kokeiltiin yhtenä menetelmänä myöhemmin myös kansallissosialistisessa Saksassa mm. keskitysleirivangeilla ja neuvostoliittolaisilla sotavangeilla urakoissa, mitä hallinnoi työpalveluorganisaatio Todt-
Sodan aikana Stalin käytti NKVD:n yksiköitä rintamakarkureiden sekä vihollisen kaukopartiomiesten pysäyttämiseen (ja teloittamiseen) sekä laajojen kansansiirtojen toteuttamiseen.
NKVD toimi myös aktiivisesti ulkomailla. NKVD:n agentit kidnappasivat venäläisemigranttien valkoisen armeijan komentajan, kenraali Jevgeni K. Millerin Pariisissa vuonna 1937. Miller teloitettiin myöhemmin Moskovassa. NKVD:n agentti murhasi marxilaisen toisinajattelijan Lev Trotskin Meksikossa vuonna 1940.
Luokka:Neuvostoliitto
luokka:tiedustelu
Svenska AeroSvenska Aero AB var en flygplanstillverkare på Hästholmen i Lidingö.
Svenska Aero AB startades 10 september 1921 för att tillverka Caspar-Werke och Heinkel flygplan på licens. Företaget köptes upp av ASJA 1932.
Den tyska flygindustrin var hårt kringskuren efter första världskriget, tyska flygbolag fick inte operera med flermotoriga flygplan och under en period var det totalförbud att tillverka flygplan. 1921 lättade reglerna något, civila flygplan fick tillverkas efter godkännande av en internationell kontrollkommission om de uppfyllde vissa regler. För att kringgå dessa regler och utveckla de flygplan man ville, flyttade flera flygplanstillverkare utomlands. Carl Clemens Bücker förmedlade 1921 ett köp av ett spaningsflygplan från Caspar-Werke i Travemünde. Då man väntade sig problem med Versaillesfördragets bestämmelser om förbud av export av tyska stridsflygplan, undersökte Bücker möjligheten att smuggla ut delarna och montera flygplanet i Sverige.
För att underlätta köpet startade Ernst Heinkel och Bücker Svenska Aero i Lidingö 1921. Kontraktet på flygplanet överfördes från Caspar till Svenska Aero.
Heinkel och några tyska montörer flyttade tillfälligt över till Lidingö för att montera flygplanet.
Bücker, som vid tidpunkten för företagets start var anställd av Marinens flygväsende som provflygare vid TDS, slutade sin anställning för att bli bolagets VD och ende styrelsemedlem. De första flygplanen byggdes av komponenter från Caspar-Werke i Travemünde. Viss montering skedde i företagets lokaler, men flygplanen färdigställdes av Torpeddepartementet på flottans varv i Stockholm TDS, eftersom Svenska Aeros lokaler var olämpliga för produktion. I själva verket kom bara roder och pontoner att tillverkas i Sverige, övriga komponenter tillverkades i hemlighet av Caspar på flera platser i Tyskland för att undgå de allierade kontrollanterna. 1922-1923 flyttade företaget in i ett före detta båtvarv i Skärsätra på Lidingö eftersom företaget från Marinens flygväsende erhållit ytterligare beställningar på flygplan. Delarna till dem kom att tillverkas i Sverige av Svenska Aero men monteras av TDS. 1928 beställde Marinen fyra J 4 (Heinkel HD 19) som var ett pontonförsett jaktplan. Den leveransen kom att bli Svenska Aero:s sista licenstillverkade flygplanstyp.
I mitten av 1920-talet byggdes en egen konstruktionsavdelning upp för att kunna tillverka egna modeller. Sven Blomberg, som tidigare varit anställd av Heinkel Flugzeugwerke, anställdes som konstruktionschef. 1930 tillkom Anders Johan Andersson från Messerschmitt. Trots att Svenska Aero konstruerade och tillverkade sex olika modeller på egen hand, blev inte tillverkningen den framgång Bücker räknat med. Flygvapnet var bara intresserade av att köpa prototyper med tillverkningsrätt, för att själva tillverka flygplanen på sina egna verkstäder TDS och CFM. Detta ledde till finansiella problem för företaget och Bücker bestämde sig på höstem 1932 att sälja företaget med personal till ASJA för 250 000 kr. Efter att företaget var sålt återvände Bücker till Tyskland och startade Bücker Flugzeugbau. Med till Tyskland följde även A J Andersson som chefkonstruktör i det nystartade företaget. Tillsammans konstruerade de ett flertal flygplan, som kom att bli internationellt välkända, bland annat Bücker Bü 181 Bestmann och Bücker Bü 133 Jungmeister. När andra världskriget började hösten 1939 kom Andersson tillbaka till Sverige där han kom att leda konstruktionsarbetet på den tvåmotoriga Saab 18.
Med licenstillverkade och egenkonstruerade flygplan tillverkades totalt 58 flygplan, varav sju exporterades till Lettland och ett till Norge.
Men betydelsen för Försvaret var betydligt större än vad antalet tillverkade flygplan ger sken av. Mellan 1926-1932 skaffade flygvapnet 15 olika typer av flygplan varav åtta kom från Svenska Aero.
Licenstillverkade flygplan
- Heinkel HE 1 Hansa Brandenburg typ 31 S 2 tidigare benämnt Caspar S.I
- Heinkel HE 1 Hansa Brandenburg typ 32 S 2
- Heinkel HE 2 Hansa Brandenburg typ 42 S 3 tidigare benämnt HE S.II (4 flygplan)
- Heinkel HE 4 Hansa Brandenburg typ 47 S 4 tidigare benämnt HE S.IIa (5 flygplan)
- Heinkel HE 5 Hansa S 5 (14 flygplan)
- Heinkel HD 19 J 4 (5 flygplan)
- Heinkel HD 24 Sk 4 (6 flygplan)
- Heinkel HD 35 Skolflygplan Sk 5 (1 flygplan)
Konstruerade och tillverkade flygplan
- Svenska Aero SA-10 Piraten Ö 7 (2 flygplan)
- Svenska Aero SA-11 Jaktfalken J 5 (1 flygplan)
- Svenska Aero SA-12 Skolfalken Sk 8 (1 flygplan)
- Svenska Aero SA-13 Övningsfalken Ö 8 (1 flygplan)
- Svenska Aero SA-14 Jaktfalken II J 6 (11 flygplan)
- Svenska Aero SA-15 Prototypflygplan S 8 tillverkningen kom att ske vid ASJA
Flygplan sålda av Svenska Aero tillverkade av Casper/Heinkel
- Heinkel HE 3 Övningsflygplan
- Heinkel HD 14 Torpedflygplan
- Heinkel HD 16 T 1
- Heinkel HD 33
wadysawowo pokoje narty we francji suplementy darmowe statystyki niusy
|
|
|
| :: RELATED NEWS :: |
|
|
Gato de Bengala
O Gato de Bengala é uma espécie recente que resulta do cruzamento de um gato doméstico com um leopardo asiático (Felis Bengalensis). O leopardo asiático não pode se domesticado e é conhecido pela sua timidez. Note-se que o leopardo asiático tem o mesmo número de cromoss
|
Manuel da Costa Ataíde
Manuel da Costa Ataíde, conhecido como Mestre Ataíde (Mariana, MG, 1762 - Mariana, MG, 2 de Fevereiro de 1830), foi pintor brasileiro do período barroco em Minas Gerai
|
4'33"
4'33" é uma composição musical pelo compositor avant-garde John Cage, com frequência descrita (de maneira um tanto errônea) como "quatro minutos e meio de silêncio." Questionando o paradigma da música ocidental, que explicava a música como uma série ordenada de notas, ou o que se esperaria de um concerto normal, Cage se voltou para outras concepções de música. A peça não pode ser chamada de silent piece pois a musica ouvida na hora foi o ruído do teatro. Segundo a concepção o
|
|
|