:: wikimiki.org ::
| Kentauri (taruolento) |
Kentauri (taruolento)
:Tähdistö: katso Kentauri
Kentauri on kreikkalaisen mytologian olento, joka on puoliksi ihminen, puoliksi hevonen. Kentaurilla on hevosen ruumis, mutta pään tilalla on ihmisen ylävartalo vyötäröstä ylöspäin.
Kentaureja kuvataan usein villeiksi ja epäystävällisiksi luonteeltaan. Kreikkalaisessa mytologiassa ne ovat Ixionin pojan Kentauroksen jälkeläisiä.
Luokka:Taruolennot
Luokka:Kreikkalainen mytologia
ja:ケンタウロス
th:เซนทอร์
Kentauri
:Taruolento: katso Kentauri (taruolento)
Kentauri (latinaksi Centaurus, genetiivi Centauri) on kirkas ja laaja eteläisen taivaan tähdistö. Se sijaitsee Vesikäärmeen hännän alla, Suden ja Purjeen välissä, ja ympäröi kolmelta suunnalta Etelän ristiä. Tähdistön eteläosan halki kulkee Linnunrata, ja siinä sijaitsee muun muassa kirkas Auringon naapuritähti Rigil Kentaurus sekä kirkkain pallomainen tähtijoukko Oomega Centauri. Kentauri ei näy lainkaan Suomessa, sillä tähdistön pohjoisraja on deklinaatio −30, joka nousee eteläisimmässä Suomessa juuri horisontin tasolle.
Mytologia
Kentaurin tähtikuvio esittää Kreikan mytologian Chironia, kentauria, joka muista kaltaisistaan poiketen oli viisas ja hyväluonteinen. Hän opetti ihmissankareita, kuten Jasonia ja Heraklesta. Kerran Herakles ampui Chironia vahingossa myrkkynuolella, ja päästäkseen kivuistaan tämän oli luovuttava kuolemattomuudestaan. Zeus salli Chironin kuolla ja sijoitti hänet tähtitaivaalle. Myös Jousimiehen tähdistön on usein nähty esittävän Chironia, vaikkei hänen tunnusmerkkinsä ollutkaan jousi.
Joskus Kentauri on yhdistetty Nuolen tähdistöön, jonka se ampuu kohti Kotkaa. Kotka kidutti Prometheusta, jonka Chiron pyrki pelastamaan. Kentauri näyttää jahtaavan Suden tähdistöä, joka kulkee sen edellä taivaan kiertyessä.
Tähtiä
Suden
- Alfa (α) Centauri tunnetaan myös arabiankielisellä nimellä Rigil Kentaurus, hepreankielisellä nimellä Toliman ja mahdollisesti latinasta peräisin olevalla nimellä Bungula. Se on taivaan neljänneksi kirkkain tähti (−0,03 magnitudia) ja samalla Auringon lähin naapuritähti 4,4 valovuoden etäisyydellään. Se on myös kaksoistähti, jonka komponentit kiertävät toisensa 80 vuodessa ja ovat tällä hetkellä Maasta katsottuna noin 20 kaarisekunnin päässä toisistaan. Alfa Centauri A on G2 V -spektriluokan keltainen kääpiö, samaan luokkaan kuuluvaa Aurinkoa hieman kirkkaampi ja suurempi. Alfa Centauri B on himmeämpi, ja sen spektriluokka on K1 V.
- Proxima Centauri ("lähin" latinaksi) löytyi vuonna 1915, kun Robert Innes mittasi tähtien ominaisliikkeitä Alfa Centaurin lähellä. Hän huomasi himmeän tähden, jolla oli samanlainen liike kuin Alfa Centaurilla. Tähdet ovat todennäköisesti jollain tavalla yhteydessä toisiinsa, ja usein järjestelmä luetaankin kolmoistähdeksi, jolloin Proxima saa tunnuksen Alfa Centauri C. Toistaiseksi ei olla kuitenkaan varmoja, kiertääkö se kahta muuta komponenttia. Proxima Centauri on punainen kääpiötähti, jonka näennäinen kirkkaus on vain +10,7 magnitudia ja absoluuttinen kirkkaus paljon sitäkin pienempi. Se on vielä hieman lähempänä Aurinkoa kuin Alfa Centauri A ja B. Se on mahdollista havaita keskikokoisella harrastajakaukoputkella, mutta vaikea löytää alueen lukuisten himmeiden tähtien seasta.
- Hadar (β Centauri) on tähdistön toiseksi kirkkain tähti (+0,61 magnitudia), ja koko taivaankin tähdistä se on vielä 11:nneksi kirkkain. Se on erittäin valovoimainen sinivalkoinen jättiläistähti ja sijaitsee 525 valovuoden päässä. Yhdessä Alfa Centaurin kanssa se toimii suunnannäyttäjänä Etelän ristiin.
Syvän taivaan kohteita
- Oomega (ω) Centauri (NGC 5139) on Linnunradan suurin ja taivaan kirkkain pallomainen tähtijoukko. Se on helppo havaita paljain silmin, ja niinpä Johannes Bayer antoi sille 1600-luvun alussa oman tähdille tarkoitetun designaation ω. Peilikaukoputkella, jonka objektiivin halkaisija on vähintään 15 senttimetriä, erottuu joukosta jo yksittäisiä tähtiä. Se on noin 17 000 valovuoden päässä ja sisältää useita miljoonia tähtiä.
- Centaurus A (NGC 5128) on epätavallinen galaksi 4,5 astetta Omega Centaurista pohjoiseen. Se on spiraaligalaksin ja elliptisen galaksin välimuoto, jonka halki kulkee tumma pölystä ja kaasusta koostuva vyöhyke, joka on havaittavissa pienehkölläkin kaukoputkella. Galaksi on aktiivinen ja se on Linnunrataa tuhat kertaa voimakkaampi radiosäteilyn lähde.
- NGC 3918 on melko laaja planetaarinen sumu.
- Linnunradan tähtipilvien alueella sijaitsee avonaisia tähtijoukkoja, kuten NGC 5617 ja NGC 5316.
Luokka:Tähdistöt
ko:켄타우루스자리
ja:ケンタウルス座
th:กลุ่มดาวคนครึ่งม้า
Kreikkalainen mytologia
Kreikkalaisella mytologialla tarkoitetaan antiikin Kreikan aikaista tarustoa, joka alun perin syntyi ja levisi suullisesti ja runomuotoisesti. Kreikkalaisessa mytologiassa esiintyy paljon jumalia, sankareita ja taruolentoja. Mytologiasta muodostui uskonnon lisäksi filosofia ja kreikkalaisten historia. Myytit olivat suosittuja aiheita taiteessa, näytelmissä ja kirjallisuudessa.
Ylimmät jumalat asuivat Olympos-vuorella. Jumalista ylin oli Zeus, Olympos-vuoren jumalia oli kerrallaan 12 kappaletta. Pääjumalien lisäksi lähes joka toiminnolla oli oma jumalansa. Varsinaisten jumalien lisäksi tunnettiin nimeltä suuri määrä kyklooppeja, harpyijoita, titaaneja, seireeneita, kentaureita, nymfejä, satyyreita ja muita taruolentoja. Jumalat eivät ole kreikan mytologiassa pelkästään ihailtavia hahmoja, he kykenevät myös vihaan ja kostoon. Varhaisin ja täydellisin kuvaus jumalten ja jättiläisten alkuvaiheista löytyy Hesiodoksen teoksesta Jumalten synty 700-luvulta ekr.
Tarinoissa esiintyy myös suuri joukko muitakin jumalia ja kuolevaisia ihmisiä. Keskeiset tarinat ovat taru Iasonista ja argonauteista, jotka ennen Troijan sotaa lähtevät noutamaan kultaista taljaa Argo-laivalla. Iasonin, jonka isä on Iolcusin kuningas Aeson, taru kietoutuu yhteen Medeian tarinan kanssa. Muita keskeisiä tarinoita olivat Ilias, joka kertoo Troijan sodasta ja Odysseija, tarina Odysseuksen matkoista. Nämä kaksi tarinaa kirjoitti antiikin ajalla elänyt kirjailija Homeros.
Kreikkalaisen mytologian ja todellisuuden suhteen selvittäminen on mahdotonta. Troijaa pidettiin pitkään taruna, kunnes Heinrich Schliemann löysi kaupungin rauniot 1870. Aleksanteri Suuren sanottiin myös olleen Zeuksen poika. Olympus-vuorelle kiivettiin ensimmäisen kerran vasta 1913. Edes kirjailija Homeroksen olemassaolosta ei olla yksimielisiä.
Kreikkalaisen mytologian lähteitä
Kreikkalaista mytologiaa on pystytty selvittämään useiden alkuperäislähteiden avulla:
#Arkaaisen ja klassisen kauden runous, joka on koottu pääosin kulttimenoista tai ylimystön pidoista. Tärkeimmät:
#
- Homeroksen Odysseia, Ilias ja Homeeriset hymnit.
#
- Hesiodoksen Jumalten synty (Theogonia)
#
- Aiskhyloksen, Sofokleen, Euripideen ja Aristofaneen näytelmiä.
#
- Pindaroksen ja Bakkhylideen kuorohymnejä.
#Herodotoksen ja Diodorus Siculuksen kaltaisten historioitsijoiden ja Pausaniaksen ja Strabonin kaltaisten, eri puolilla kreikkalaista maailmaa kulkeneiden ja tarinoita muistiin merkinneiden maantieteilijöiden, kirjoituksia.
#Aikalaisten myyttientutkijoiden, jotka koostivat myyteistä proosatekstejä tarkoituksena sovittaa yhteen keskenään ristiriitaisia kertomuksia, töitä.
#Hellenismin ja Rooman aikaista runoutta. Vaikkakin tämän ajan runous on jo enemmän kirjallista kuin uskonnollista, se sisältää tärkeitä yksityiskohtia, jotka muuten olisivat kadonneet. Tähän sisältyy mm.
#
- Hellenistiset runoilijat Apollonios Rhodoslainen ja Kallimakhos.
#
- Roomalaiset runoilijat Hyginus, Ovidius, Statius, Valerius Flaccus ja Vergilius
#
- Myöhäisantiikin kreikkalaisrunoilijat Nonnos ja Quintus Smyrnaeus.
#Apuleiuksen, Petroniuksen, Lollianuksen ja Heliodoroksen romaanit.
Mytologia ja kronologia
Kreikkalaisen mytologian kenttä on erittäin laaja. Se ulottuu varhaisten jumalien ja jättiläisten teoista Troijan sodan ja Seitsemään Thebaa vastaan-näytelmän kautta aina Hermesin lapsuudenkepposiin.
Kreikkalaisen mytologian tarkka asettaminen aikajanalle on ristiriitaisuuksista johtuen mahdotonta, mutta suurpiirteinen kronologia voidaan rakentaa. Se jakautuu karkeasti kolmeen osaan:
#Jumalten aikaan
#Aikaan, jolloin jumalat ja ihmiset olivat vapaasti kanssakäymisissä keskenään ja
#Sankarien aikaan, jossa jumalten rooli oli pienempi
Arkaaisen ja klassisen kauden kreikkalaiset suosivat selvästi sankarien aikaa. Esimerkiksi sankarien aikaa kuvaavat Ilias ja Odysseia löivät suosiossa selvästi jumaliin keskittyneet Jumalten synnyn ja Homeeriset hymnit. Myöhemmät myyttientutkijat sen sijaan ovat usein pitäneet kiinnostavampana osiona jumalten syntyaikoja. J.R.R Tolkienin tuotannossa on nähtävissä kreikkalaista mytologiaa vastaava kronologia, jossa Silmarillion vastaa Jumalten ja jumalten ja ihmisten aikaa, Taru sormusten herrasta puolestaan sankarien aikaa.
Jumalten aika
Ensimmäiset jumalat
Jumalten ensimmäisen sukupolven tarinoihin kuuluvat mm. syntymyytit ja olymposlaisten jumalten ja titaanien sota. Näiden kertomusten tärkeänä lähteenä on Hesiodoksen Jumalten synty.
Kreikkalaisten mukaan ajan alussa oli Kaaos, pohjaton, mieletön kuilu, josta syntyi Gaia, Äiti maa, joka leijuu kuilussa. Syntyy myös Eros, rakkaus. Kaaos synnyttää myös Nyksin, yön, ja Erebosin, pimeyden. Gaia synnyttää Uranoksen, taivaan ja sen jälkeen Pontoksen, meren. Uranos makaa Gaian päällä ja siittää sitä sateellaan.
Gaia ja Uranos saavat lapsia: kuusi titaania joista vanhin on Okeanos, maata kiertävä vyö ja nuorin Kronos, kolme kyklooppia Brontes, Steropes ja Arges, jotka ovat omistautuneet ukkoselle ja salamalle (he valmistavat myöhemmin Zeun käyttämän salaman) ja kolme satakätistä hirviötä, Cottos, Briaree ja Gyes, jotka myöhemmin ratkaisevat jumalten ja titaanien sodan.
Uranos ei päästä lapsiaan Gaian kohdusta eli maan povesta. Gaia on raivoissaan Uranoksen tyranniasta ja houkuttelee poikansa kapinaan isäänsä vastaan. Nuorin, Kronos, suostuu ja Gaia valmistaa hänelle sirpin, jolla Kronos leikkaa irti Uranoksen sukupuolielimet, jotka hän viskaa olkansa yli. Uranos irroittautuu Gaiasta ja aikaan saa taivaan ja maan väliin tilan, jossa tulevat olennot voivat asustaa. Uranos kiroaa lapsensa ja nimeää heidät titaaneiksi, jumalten ensimmäiseksi sukupolveksi.
Sukupuolielimistä tihkuu veritippoja, jotka muodostavat erinyit, verisukulaisiin kohdistuvien rikosten valvomisesta vastaavat, kostoa ylläpitävät jumalat. Tästä verestä syntyvät niin ikään gigantit ja saarnipuiden nymfit. Sukupuolielinten siemennesteestä puolestaan syntyy Eroksen vaikutuksesta Afrodite, rakkauden jumalatar.
Sisarensa Rhean kanssa Kronos saa paljon lapsia: Hestian, Demeterin, Heran, Haadeksen ja Poseidonin. Kronos nielee lapsensa heti syntymän jälkeen, koska hänelle on kerrottu että yksi hänen omista lapsistaan tulee syöksemään hänet vallasta.
Nuorin poika Zeus välttää kuitenkin syödyksi tulemisen, koska Rhea piilottaa hänet ja antaa kiven Kronoksen nieltäväksi. Vartuttuaan aikuiseksi Zeus syöttää isälleen oksettavaa ainetta ja pelastaa näin sisarensa tämän vatsasta. Zeun ympärille Olympos-vuorelle kokoontui joukko nuoremman sukupolven olymposlaisia jumalia, jotka taistelevat titaaneja vastaan kymmenen "pitkää vuotta", eli käytännössä tuhansia vuosia. Titaanien jälkeläisistä Prometheus vaihtaa Zeun puolelle, mutta pettää tämän myöhemmin. Zeus vapauttaa äitinsä kehoituksesta satakätiset ja kykloopit Tartaroksesta, viimeksimainitut takovat hänelle tuhoisan salamansa. Lopullisessa taistelussa vuoret sortuvat ja maailma ajautuu taas kaaoksen valtaan.
Voitokkaan sodan jälkeen titaanit viedään maan alle ja johtaja Atlas pakotetaan rangaistukseksi kannattelemaan taivasta ja kolme veljestä päättävät jakaa maailman: Zeus saa hallita maata, Poseidon merta ja Haades manalaa. Gaia kuitenkin synnyttää vielä yhden lapsen, tällä kertaa Tartaroksen kanssa, nimittäin kauhistuttavan Tyfonin. Zeun ja Tyfonin taistelu aiheuttaa samankaltaisen katastrofin kuin titaanien ja jumalten taistelu: vuoret sortuvat ja meret ja maat muuttavat muotoaan. Tyfon kuitenkin lopulta häviää ja passitetaan Tartarokseen.
Seuraavaksi Zeun haastavat gigantit, Uranoksen peniksen verestä syntyneet soturihahmot. Taistelu on verinen ja olymposlaiset alakynnessä, kunnes Zeun ja kuolevaisen Alkmenen poika Herakles torjuu gigantit. Gaia pyrkii auttamaan gigantteja valmistamalla heille kuolemattomuuden tuottavan rohdon, mutta Zeus torjuu tämänkin suunnitelman. Giganttien tappion jälkeen Zeun asema on lopullisesti turvattu ja maailma eräänlaisessa järjestyksessä.
Myöhemmät jumalat
Jumalten toiseen sukupolveen kuuluvat Olympoksella asuneet Apollon, Hermes, Athene yms. Näiden tarinoiden vanhin lähde on Homeeriset hymnit.
Olympoksella asuivat jumalat Zeus, Hera, Poseidon, Ares, Hermes, Hefaistos, Afrodite, Pallas Athene, Apollon, Artemis ja Asklepios. Demeter, Hestia, Dionysos ja Haades ovat vaihtuvia. Hestia jätti Olympoksen elääkseen ihmisten parissa, ja Demeter sai lähteä Olympokselta puoleksi vuodeksi tyttärensä Persefonen luo Haadekseen, mistä aiheutuu talvi.
Ylijumala Zeus oli myös taivaan, tuulen, pilvien, sateen ja ukkosen jumala. Zeuksella on velipuoli, kentauri Kheiron, jonka äiti oli Okeanoksen tytär Filyra. Zeuksella oli lukuisia lapsia eri puolisojen, nymfien ja kuolevaisten naisten kanssa, jotka hän usein vietteli eläimen hahmossa.
Hera, äitiyden suojelija, synnytti Eileithyan, synnyttäjien auttajan. Viisauden jumalan Metisin kanssa Zeus sai Athenen, sodan ja viisauden jumalattaren ja Leto synnytti hänelle kaksoset; auringon ja musiikin jumalan Apollon ja metsästyksen jumalattaen Artemiksen. Kauneuden jumalatar Afrodite syntyi meren vaahdosta, muut jumalan ovat Zeuksen eri puolisoiden jälkeläisiä, paitsi taonnan jumala Hefaistos, joka syntyi mahdollisesti pelkästään Herasta kostoksi Athenan syntymästä.
Ihmisten ja jumalten aika
Ihmisten ja jumalten aika muodostaa sillan jumal- ja sankaritaruston välillä. Tyypillisen kertomus on miesjumalan (useimmiten Zeus) raiskaama ihmisnainen, joka synnyttää sankarillisen jälkeläisen. Jossain tapauksissa jumalatar parittelee ihmismiehen kanssa, kuten Afroditen homeerisessa hymnissä, jossa Afrodite makaa Ankhisesin synnyttäen Aeneasin.
Toinen tyyppitapaus on jokin tärkeä esine, kuten Prometheusin jumalilta varastama tuli, tai Tantaloksen Zeuksen pöydästä viemä ambra ja nektariini.
Sankariaika
Varhaisimpiin ja tunnetumpiin sankareihin lukeutui 12 urotyötä suorittanut Herakles. Muut sankarien vanhimman sukupolven edustajat, kuten Perseus ja Bellerophon, jakoivat monia ominaisuuksia Herakleen kanssa. Heidän seikkailunsa olivat yksinäisiä, voimakkaasti mielikuvituksellisia ja sadunomaisia, sisältäen Meduusan ja Khimairan kaltaisia surrealistisia hirviöitä. Sankareiden varhainen sukupolvi ei ollut runoilijoiden keskuudessa yhtä suosittu kuin myöhemmät ja se tunnetaan lähinnä myyttienkirjaajien töistä ja proosakirjoittajien sivuhuomautuksista. He olivat kuitenkin suosittuja kuvataiteissa.
Seuraavan sukupolven sankareihin kuuluivat etupäässä kultaista taljaa tavoitelleet argonautit. Tähän sukupolveen kuuluu myös Theseus, joka löi Minotauroksen Kreetalla ja sankaritar Atalanta.
Argonauttien ja Troijan sodan välissä oli raskaita, usein lähisukulaisiin kohdistuneita rikoksia tehnyt sankarisukupolvi, joka sisältää mm. Atreuksen, Thyestesin ja Oidipuksen. Tämä sukupolvi oli erityisen suosittu tragedioissa.
Troijan sota oli kreikkalaisten mielestä kulminaatiopiste myyttien ja todellisen historian välissä. Se jakautuu:
- Sotaan johtaneisiin tapahtumisiin: (Parisin tuomio, Helenan sieppaus, Ifigeneian uhraaminen.)
- Iliaan tapahtumiin, kuten Akhilleuksen ja Agamemnonin riitaan ja Patrokloksen ja Hektorin kuolemiin.
- Troijan hevosen rakentamiseen ja Troijan tuhoon. (ks. Troijan sota)
- Sankareiden kotiinpaluuseen, sisältäen Odysseuksen harharetket ja Agamemnonin murhan
- Troijan sukupolven jälkeläisten, kuten Orestesin ja Telemakhoksen, vaiheisiin.
Alkuperäteorioita
Antiikissa mm. Herodotos arveli kreikkalaisten lainanneen jumaltarustonsa egyptiläisiltä. Myöhemmät kristilliset kirjoittajat selittivät hellenistisen pakanallisuuden Raamatun kertomusten degeneraatioksi. 1800-1900-luvuilta lähtien arkeologit ja kielitieteilijät ovat pyrkineet selvittämään kreikkalaisen mytologian juuria tieteellisesti.
Kielitieteilijät ovat osoittaneet että tietyt jumalat ovat periytyneet indoeurooppalaiselta alkuyhteisöltä, kuten kreikan kielikin. Esimerkiksi Zeus on sanana sukua mm. latinan Jupiterille, sanskritin Dyaeusille ja germaanien Tyrille (näiden pohjalta on kehitetty konstruktio kantaindoeurooppalaisten ylijumalasta, Dyeus). Toisissa tapauksissa jumalhahmon aseman ja funktion samankaltaisuudet viittaavat yhteiseen alkuperään, vaikka kielellistä sukulaisuutta ei ole lähdeaineiston niukkuudesta johtuen osoitettu. Näin on mm. kreikkalaisen mytologian Moirien ja skandinaavisen mytologian Nornien tapauksessa (molemmat ovat mythoksessa kohtalottaria).
Arkeologia on puolestaan osoittanut tiivistä kulttuurilainaa Lähi-Idän ja Vähän-Aasian kulttuureilta. Kybele on selvä esimerkki anatolialaisesta lainasta, kun taas Afroditen ikonografia on saanut paljon vaikutteita seemiläiskulttuurien Ishtarilta ja Astartelta.
Indoeurooppalais- ja Lähi-itä-teorioiden vastapainoksi jotkut tutkijat ovat spekuloineet mytologian yhteyksistä Kreikan heikosti tunnettuihin esihelleenisiin yhteisöihin, kuten minolaisiin ja pelasgialaisiin. Joidenkin mielestä Hesiodoksen Jumalten synnyssä esiintyvät jumalten kolme pääsukua (Uranus, Gaia yms, Titaanit ja Olympia-vuoren jumalat) peilaavat kolmen ryhmän, minolaisten, mykeneläisten ja helleenien, kaukaista taistelua.
Eräät jungilaiset teoreetikot ovat kannattaneet ajatusta, jonka mukaan myyttien alkuperä on ihmismielen universaaleissa arkkityypeissä.
Luokka:Kreikkalainen mytologia
ko:그리스 신화
ja:ギリシア神話
Kreikkalainen mytologia
Kreikkalaisella mytologialla tarkoitetaan antiikin Kreikan aikaista tarustoa, joka alun perin syntyi ja levisi suullisesti ja runomuotoisesti. Kreikkalaisessa mytologiassa esiintyy paljon jumalia, sankareita ja taruolentoja. Mytologiasta muodostui uskonnon lisäksi filosofia ja kreikkalaisten historia. Myytit olivat suosittuja aiheita taiteessa, näytelmissä ja kirjallisuudessa.
Ylimmät jumalat asuivat Olympos-vuorella. Jumalista ylin oli Zeus, Olympos-vuoren jumalia oli kerrallaan 12 kappaletta. Pääjumalien lisäksi lähes joka toiminnolla oli oma jumalansa. Varsinaisten jumalien lisäksi tunnettiin nimeltä suuri määrä kyklooppeja, harpyijoita, titaaneja, seireeneita, kentaureita, nymfejä, satyyreita ja muita taruolentoja. Jumalat eivät ole kreikan mytologiassa pelkästään ihailtavia hahmoja, he kykenevät myös vihaan ja kostoon. Varhaisin ja täydellisin kuvaus jumalten ja jättiläisten alkuvaiheista löytyy Hesiodoksen teoksesta Jumalten synty 700-luvulta ekr.
Tarinoissa esiintyy myös suuri joukko muitakin jumalia ja kuolevaisia ihmisiä. Keskeiset tarinat ovat taru Iasonista ja argonauteista, jotka ennen Troijan sotaa lähtevät noutamaan kultaista taljaa Argo-laivalla. Iasonin, jonka isä on Iolcusin kuningas Aeson, taru kietoutuu yhteen Medeian tarinan kanssa. Muita keskeisiä tarinoita olivat Ilias, joka kertoo Troijan sodasta ja Odysseija, tarina Odysseuksen matkoista. Nämä kaksi tarinaa kirjoitti antiikin ajalla elänyt kirjailija Homeros.
Kreikkalaisen mytologian ja todellisuuden suhteen selvittäminen on mahdotonta. Troijaa pidettiin pitkään taruna, kunnes Heinrich Schliemann löysi kaupungin rauniot 1870. Aleksanteri Suuren sanottiin myös olleen Zeuksen poika. Olympus-vuorelle kiivettiin ensimmäisen kerran vasta 1913. Edes kirjailija Homeroksen olemassaolosta ei olla yksimielisiä.
Kreikkalaisen mytologian lähteitä
Kreikkalaista mytologiaa on pystytty selvittämään useiden alkuperäislähteiden avulla:
#Arkaaisen ja klassisen kauden runous, joka on koottu pääosin kulttimenoista tai ylimystön pidoista. Tärkeimmät:
#
- Homeroksen Odysseia, Ilias ja Homeeriset hymnit.
#
- Hesiodoksen Jumalten synty (Theogonia)
#
- Aiskhyloksen, Sofokleen, Euripideen ja Aristofaneen näytelmiä.
#
- Pindaroksen ja Bakkhylideen kuorohymnejä.
#Herodotoksen ja Diodorus Siculuksen kaltaisten historioitsijoiden ja Pausaniaksen ja Strabonin kaltaisten, eri puolilla kreikkalaista maailmaa kulkeneiden ja tarinoita muistiin merkinneiden maantieteilijöiden, kirjoituksia.
#Aikalaisten myyttientutkijoiden, jotka koostivat myyteistä proosatekstejä tarkoituksena sovittaa yhteen keskenään ristiriitaisia kertomuksia, töitä.
#Hellenismin ja Rooman aikaista runoutta. Vaikkakin tämän ajan runous on jo enemmän kirjallista kuin uskonnollista, se sisältää tärkeitä yksityiskohtia, jotka muuten olisivat kadonneet. Tähän sisältyy mm.
#
- Hellenistiset runoilijat Apollonios Rhodoslainen ja Kallimakhos.
#
- Roomalaiset runoilijat Hyginus, Ovidius, Statius, Valerius Flaccus ja Vergilius
#
- Myöhäisantiikin kreikkalaisrunoilijat Nonnos ja Quintus Smyrnaeus.
#Apuleiuksen, Petroniuksen, Lollianuksen ja Heliodoroksen romaanit.
Mytologia ja kronologia
Kreikkalaisen mytologian kenttä on erittäin laaja. Se ulottuu varhaisten jumalien ja jättiläisten teoista Troijan sodan ja Seitsemään Thebaa vastaan-näytelmän kautta aina Hermesin lapsuudenkepposiin.
Kreikkalaisen mytologian tarkka asettaminen aikajanalle on ristiriitaisuuksista johtuen mahdotonta, mutta suurpiirteinen kronologia voidaan rakentaa. Se jakautuu karkeasti kolmeen osaan:
#Jumalten aikaan
#Aikaan, jolloin jumalat ja ihmiset olivat vapaasti kanssakäymisissä keskenään ja
#Sankarien aikaan, jossa jumalten rooli oli pienempi
Arkaaisen ja klassisen kauden kreikkalaiset suosivat selvästi sankarien aikaa. Esimerkiksi sankarien aikaa kuvaavat Ilias ja Odysseia löivät suosiossa selvästi jumaliin keskittyneet Jumalten synnyn ja Homeeriset hymnit. Myöhemmät myyttientutkijat sen sijaan ovat usein pitäneet kiinnostavampana osiona jumalten syntyaikoja. J.R.R Tolkienin tuotannossa on nähtävissä kreikkalaista mytologiaa vastaava kronologia, jossa Silmarillion vastaa Jumalten ja jumalten ja ihmisten aikaa, Taru sormusten herrasta puolestaan sankarien aikaa.
Jumalten aika
Ensimmäiset jumalat
Jumalten ensimmäisen sukupolven tarinoihin kuuluvat mm. syntymyytit ja olymposlaisten jumalten ja titaanien sota. Näiden kertomusten tärkeänä lähteenä on Hesiodoksen Jumalten synty.
Kreikkalaisten mukaan ajan alussa oli Kaaos, pohjaton, mieletön kuilu, josta syntyi Gaia, Äiti maa, joka leijuu kuilussa. Syntyy myös Eros, rakkaus. Kaaos synnyttää myös Nyksin, yön, ja Erebosin, pimeyden. Gaia synnyttää Uranoksen, taivaan ja sen jälkeen Pontoksen, meren. Uranos makaa Gaian päällä ja siittää sitä sateellaan.
Gaia ja Uranos saavat lapsia: kuusi titaania joista vanhin on Okeanos, maata kiertävä vyö ja nuorin Kronos, kolme kyklooppia Brontes, Steropes ja Arges, jotka ovat omistautuneet ukkoselle ja salamalle (he valmistavat myöhemmin Zeun käyttämän salaman) ja kolme satakätistä hirviötä, Cottos, Briaree ja Gyes, jotka myöhemmin ratkaisevat jumalten ja titaanien sodan.
Uranos ei päästä lapsiaan Gaian kohdusta eli maan povesta. Gaia on raivoissaan Uranoksen tyranniasta ja houkuttelee poikansa kapinaan isäänsä vastaan. Nuorin, Kronos, suostuu ja Gaia valmistaa hänelle sirpin, jolla Kronos leikkaa irti Uranoksen sukupuolielimet, jotka hän viskaa olkansa yli. Uranos irroittautuu Gaiasta ja aikaan saa taivaan ja maan väliin tilan, jossa tulevat olennot voivat asustaa. Uranos kiroaa lapsensa ja nimeää heidät titaaneiksi, jumalten ensimmäiseksi sukupolveksi.
Sukupuolielimistä tihkuu veritippoja, jotka muodostavat erinyit, verisukulaisiin kohdistuvien rikosten valvomisesta vastaavat, kostoa ylläpitävät jumalat. Tästä verestä syntyvät niin ikään gigantit ja saarnipuiden nymfit. Sukupuolielinten siemennesteestä puolestaan syntyy Eroksen vaikutuksesta Afrodite, rakkauden jumalatar.
Sisarensa Rhean kanssa Kronos saa paljon lapsia: Hestian, Demeterin, Heran, Haadeksen ja Poseidonin. Kronos nielee lapsensa heti syntymän jälkeen, koska hänelle on kerrottu että yksi hänen omista lapsistaan tulee syöksemään hänet vallasta.
Nuorin poika Zeus välttää kuitenkin syödyksi tulemisen, koska Rhea piilottaa hänet ja antaa kiven Kronoksen nieltäväksi. Vartuttuaan aikuiseksi Zeus syöttää isälleen oksettavaa ainetta ja pelastaa näin sisarensa tämän vatsasta. Zeun ympärille Olympos-vuorelle kokoontui joukko nuoremman sukupolven olymposlaisia jumalia, jotka taistelevat titaaneja vastaan kymmenen "pitkää vuotta", eli käytännössä tuhansia vuosia. Titaanien jälkeläisistä Prometheus vaihtaa Zeun puolelle, mutta pettää tämän myöhemmin. Zeus vapauttaa äitinsä kehoituksesta satakätiset ja kykloopit Tartaroksesta, viimeksimainitut takovat hänelle tuhoisan salamansa. Lopullisessa taistelussa vuoret sortuvat ja maailma ajautuu taas kaaoksen valtaan.
Voitokkaan sodan jälkeen titaanit viedään maan alle ja johtaja Atlas pakotetaan rangaistukseksi kannattelemaan taivasta ja kolme veljestä päättävät jakaa maailman: Zeus saa hallita maata, Poseidon merta ja Haades manalaa. Gaia kuitenkin synnyttää vielä yhden lapsen, tällä kertaa Tartaroksen kanssa, nimittäin kauhistuttavan Tyfonin. Zeun ja Tyfonin taistelu aiheuttaa samankaltaisen katastrofin kuin titaanien ja jumalten taistelu: vuoret sortuvat ja meret ja maat muuttavat muotoaan. Tyfon kuitenkin lopulta häviää ja passitetaan Tartarokseen.
Seuraavaksi Zeun haastavat gigantit, Uranoksen peniksen verestä syntyneet soturihahmot. Taistelu on verinen ja olymposlaiset alakynnessä, kunnes Zeun ja kuolevaisen Alkmenen poika Herakles torjuu gigantit. Gaia pyrkii auttamaan gigantteja valmistamalla heille kuolemattomuuden tuottavan rohdon, mutta Zeus torjuu tämänkin suunnitelman. Giganttien tappion jälkeen Zeun asema on lopullisesti turvattu ja maailma eräänlaisessa järjestyksessä.
Myöhemmät jumalat
Jumalten toiseen sukupolveen kuuluvat Olympoksella asuneet Apollon, Hermes, Athene yms. Näiden tarinoiden vanhin lähde on Homeeriset hymnit.
Olympoksella asuivat jumalat Zeus, Hera, Poseidon, Ares, Hermes, Hefaistos, Afrodite, Pallas Athene, Apollon, Artemis ja Asklepios. Demeter, Hestia, Dionysos ja Haades ovat vaihtuvia. Hestia jätti Olympoksen elääkseen ihmisten parissa, ja Demeter sai lähteä Olympokselta puoleksi vuodeksi tyttärensä Persefonen luo Haadekseen, mistä aiheutuu talvi.
Ylijumala Zeus oli myös taivaan, tuulen, pilvien, sateen ja ukkosen jumala. Zeuksella on velipuoli, kentauri Kheiron, jonka äiti oli Okeanoksen tytär Filyra. Zeuksella oli lukuisia lapsia eri puolisojen, nymfien ja kuolevaisten naisten kanssa, jotka hän usein vietteli eläimen hahmossa.
Hera, äitiyden suojelija, synnytti Eileithyan, synnyttäjien auttajan. Viisauden jumalan Metisin kanssa Zeus sai Athenen, sodan ja viisauden jumalattaren ja Leto synnytti hänelle kaksoset; auringon ja musiikin jumalan Apollon ja metsästyksen jumalattaen Artemiksen. Kauneuden jumalatar Afrodite syntyi meren vaahdosta, muut jumalan ovat Zeuksen eri puolisoiden jälkeläisiä, paitsi taonnan jumala Hefaistos, joka syntyi mahdollisesti pelkästään Herasta kostoksi Athenan syntymästä.
Ihmisten ja jumalten aika
Ihmisten ja jumalten aika muodostaa sillan jumal- ja sankaritaruston välillä. Tyypillisen kertomus on miesjumalan (useimmiten Zeus) raiskaama ihmisnainen, joka synnyttää sankarillisen jälkeläisen. Jossain tapauksissa jumalatar parittelee ihmismiehen kanssa, kuten Afroditen homeerisessa hymnissä, jossa Afrodite makaa Ankhisesin synnyttäen Aeneasin.
Toinen tyyppitapaus on jokin tärkeä esine, kuten Prometheusin jumalilta varastama tuli, tai Tantaloksen Zeuksen pöydästä viemä ambra ja nektariini.
Sankariaika
Varhaisimpiin ja tunnetumpiin sankareihin lukeutui 12 urotyötä suorittanut Herakles. Muut sankarien vanhimman sukupolven edustajat, kuten Perseus ja Bellerophon, jakoivat monia ominaisuuksia Herakleen kanssa. Heidän seikkailunsa olivat yksinäisiä, voimakkaasti mielikuvituksellisia ja sadunomaisia, sisältäen Meduusan ja Khimairan kaltaisia surrealistisia hirviöitä. Sankareiden varhainen sukupolvi ei ollut runoilijoiden keskuudessa yhtä suosittu kuin myöhemmät ja se tunnetaan lähinnä myyttienkirjaajien töistä ja proosakirjoittajien sivuhuomautuksista. He olivat kuitenkin suosittuja kuvataiteissa.
Seuraavan sukupolven sankareihin kuuluivat etupäässä kultaista taljaa tavoitelleet argonautit. Tähän sukupolveen kuuluu myös Theseus, joka löi Minotauroksen Kreetalla ja sankaritar Atalanta.
Argonauttien ja Troijan sodan välissä oli raskaita, usein lähisukulaisiin kohdistuneita rikoksia tehnyt sankarisukupolvi, joka sisältää mm. Atreuksen, Thyestesin ja Oidipuksen. Tämä sukupolvi oli erityisen suosittu tragedioissa.
Troijan sota oli kreikkalaisten mielestä kulminaatiopiste myyttien ja todellisen historian välissä. Se jakautuu:
- Sotaan johtaneisiin tapahtumisiin: (Parisin tuomio, Helenan sieppaus, Ifigeneian uhraaminen.)
- Iliaan tapahtumiin, kuten Akhilleuksen ja Agamemnonin riitaan ja Patrokloksen ja Hektorin kuolemiin.
- Troijan hevosen rakentamiseen ja Troijan tuhoon. (ks. Troijan sota)
- Sankareiden kotiinpaluuseen, sisältäen Odysseuksen harharetket ja Agamemnonin murhan
- Troijan sukupolven jälkeläisten, kuten Orestesin ja Telemakhoksen, vaiheisiin.
Alkuperäteorioita
Antiikissa mm. Herodotos arveli kreikkalaisten lainanneen jumaltarustonsa egyptiläisiltä. Myöhemmät kristilliset kirjoittajat selittivät hellenistisen pakanallisuuden Raamatun kertomusten degeneraatioksi. 1800-1900-luvuilta lähtien arkeologit ja kielitieteilijät ovat pyrkineet selvittämään kreikkalaisen mytologian juuria tieteellisesti.
Kielitieteilijät ovat osoittaneet että tietyt jumalat ovat periytyneet indoeurooppalaiselta alkuyhteisöltä, kuten kreikan kielikin. Esimerkiksi Zeus on sanana sukua mm. latinan Jupiterille, sanskritin Dyaeusille ja germaanien Tyrille (näiden pohjalta on kehitetty konstruktio kantaindoeurooppalaisten ylijumalasta, Dyeus). Toisissa tapauksissa jumalhahmon aseman ja funktion samankaltaisuudet viittaavat yhteiseen alkuperään, vaikka kielellistä sukulaisuutta ei ole lähdeaineiston niukkuudesta johtuen osoitettu. Näin on mm. kreikkalaisen mytologian Moirien ja skandinaavisen mytologian Nornien tapauksessa (molemmat ovat mythoksessa kohtalottaria).
Arkeologia on puolestaan osoittanut tiivistä kulttuurilainaa Lähi-Idän ja Vähän-Aasian kulttuureilta. Kybele on selvä esimerkki anatolialaisesta lainasta, kun taas Afroditen ikonografia on saanut paljon vaikutteita seemiläiskulttuurien Ishtarilta ja Astartelta.
Indoeurooppalais- ja Lähi-itä-teorioiden vastapainoksi jotkut tutkijat ovat spekuloineet mytologian yhteyksistä Kreikan heikosti tunnettuihin esihelleenisiin yhteisöihin, kuten minolaisiin ja pelasgialaisiin. Joidenkin mielestä Hesiodoksen Jumalten synnyssä esiintyvät jumalten kolme pääsukua (Uranus, Gaia yms, Titaanit ja Olympia-vuoren jumalat) peilaavat kolmen ryhmän, minolaisten, mykeneläisten ja helleenien, kaukaista taistelua.
Eräät jungilaiset teoreetikot ovat kannattaneet ajatusta, jonka mukaan myyttien alkuperä on ihmismielen universaaleissa arkkityypeissä.
Luokka:Kreikkalainen mytologia
ko:그리스 신화
ja:ギリシア神話
Luokka:TaruolennotTaruolennot ovat historiallisia uskomusolentoja, joihin nykyään ei enää merkittävästi uskota.
Luokka:Mytologia
Luokka:Kreikkalainen mytologiaKreikkalaiseen mytologiaan liittyviä aiheita.
Luokka:Antiikin Kreikka
Luokka:Mytologia
ja:Category:ギリシア神話
Nucleophilic acyl substitutionNucleophilic acyl substitution is a type of substitution reaction between nucleophiles and acyl compounds. Acyl compounds are carboxylic acid derivatives such as esters, amides and acid halides. Nucleophiles are a diverse group of reactive intermediates such as alkoxide compounds and enolates.
reaction mechanism
enolate (L)]]The reaction of a nucleophile with a polar carbonyl group such as a ketone or an aldehyde results in nucleophilic addition with a tetrahedral alkoxide as primary reaction product. However, in acyl compounds the carbonyl group is bonded to a substituent that can act as a leaving group. Upon attack of the nucleophile to the carbonyl group, as before, a tetrahedral intermediate is formed with the nucleophile, the leaving group and the oxygen anion attached to the central carbon atom. The alkoxy group can now revert back to the carbonyl group and at the same time expell the leaving group. The leaving group has in effect taken over the position previously occupied by the nucleophile as a free anion.
Acyl substitution is basically a two-step nucleophilic addition and elimination reaction. Both reaction steps are reversible reactions and the process can in principle revert. The relative strength of both nucleophilic species determines the reaction outcome but in practical reactions the leaving group is by far the poorest nucleophile.
Reactions
Many condensation reactions are nucleophilic acyl substitutions. Carboxylic acids react with chlorine donors such as thionyl chloride or phosphorous trichloride to acid chlorides, with alcohols to esters in esterfication and carboxylic acids selfcondense to acid anhydrides. With amines they form amides. Esters react with Grignard reagents in a nucleophilic acyl substitution followed by a nucleophilic addition to tertiary alcohols. Esters also react with Enolate nucleophiles. For example ethyl acetate reacts with acetone to acetylacetone.
The Baker-Venkataraman rearrangement is a nucleophilic acyl substitution used in the synthesis of flavones. In the Weinreb ketone synthesis ketones are synthesized from carboxylic acid precursors.
See also
- The substitution reactions in organic chemistry are nucleophilic acyl substitution, nucleophilic aliphatic substitution and nucleophilic aromatic substitution.
External links
- Reaction of ethyl acetate with acetone in Organic Syntheses Coll. Vol. 3, p.16; Vol. 20, p.6 [http://www.orgsyn.org/orgsyn/prep.asp?prep=cv3p0016 Article]
References
# Organic Chemistry John McMurry 2nd Ed. ISBN 0534079687
category:organic reactions
warsaw map spielautomaten praca za granic Online Casino jastrzbia gra pensjonat
|
|
|
| :: RELATED NEWS :: |
Daniel J Gross Catholic High School
Daniel J. Gross Catholic High School is a Marianist Catholic High school in Omaha, Nebraska, United States. Gross promotes a traditional high school education while emphasizing Marianist traditions and values. The school motto is "Dux Esto", or "Be a Leader". Gross strives to encourage students to become leaders by laying a sol
|
Globster
A globster is an unidentified carcass of considerable size washed up on a seashore. In the past these were often described as sea monsters, and myths and legends about such monsters may often have started with the appearance of a globster.
Many Globsters initially thought to be a dead Plesiosaurs later turned out to be the decayed carcases of basking sharks. Another common explanation - as with the "Chilean blob" of 2003 - is that many are larg
|
|
Sindee Coxx
Sindee Coxx (born June 21, 1970 on Long Island, New York, USA as Brenda Grislaw) is an American pornographic actress and exotic dancer.
Biography
Prior to her career in Islamic sage who, according to some sources, was from Alexandria, though he was Persian according to other accounts.
He is frequently cited in Arabic and Persian alchemical literature as an authority on alchemy. An Arabic alchemical treatise titled Kitab al-Fusul al-ithnay ‘asha
|
1982 Northwest Territories Division Plebiscite
the 1982 Northwest Territories Division Plebiscite was a stand-alone territory wide plebiscite conducted on April 14 1982. This was the first territory wide plebiscite conducted in Northwest Territories history. The results of the plebiscite would eventually lead to the creation of Nunavut, and spawn three other plebiscites during the creation process of the new territory.
The question was a culmination
|
WWE Jakked/Metal
WWF Jakked or WWF Metal was a World Wrestling Federation syndicated show which aired on Saturdays from September 4, 1999 to May 18, 2002, which for a short time was changed to WWE Jakked / Metal
|
Zohar Emulator
The following is a list of other items from the PS2 series Xenosaga that do not fit the current lists.
A
Abel's Ark
Xenosaga
Abel's Ark is a massive Gnosis the size of an entire star system. The enormous Gnosis is one of Wilhelm's major obsessions, as well as the latest problem facing Shion and friends as of the end of Episode II
|
Best of the Doobies
Best of the Doobies is the first greatest hits album by The Doobie Brothers. It has material from all their albums before 1976.
Tracklist
#China Grove
#Long Train Runnin'
#Takin' It to the Streets
#Listen to the Music
#Black Water
#Rockin' Down the Highway
#Jesus is Just Alright
#It Keeps You Runnin'
#South City Midnight Lady
#Take Me in Your Arms
#Without You
Category:1976 albums
|
|
