:: wikimiki.org ::
| Keski-Aasia |
Keski-Aasia
Keski-Aasia on osa Aasiaa. Alueen määritelmiä on useita.
Määritelmät
Yhden määritelmän mukaan Keski-Aasian muodostavat:
- Kazakstan (alueet Ural-joesta itään)
- Kiina (Qinghain provinssi ja Xinjiangin ja Tiibetin autonomiset alueet)
- Kirgisia
- Mongolia
- Tadžikistan
- Turkmenistan
- Uzbekistan
Toinen määritelmä sisällyttää Keski-Aasiaan:
- Iranin Azerbaidžan
- Transkaukaasian maat Azerbaidžan, Armenia ja Georgia
- eteläisen Venäjän muslimi/tataarialueet (eteläinen Siperia)
- Mongolia
- Kiinan läntiset osat (Xinjiang ja Tiibet)
- Afganistan tai osa siitä
- osia Pakistanin pohjoisosista
Kolmannen määritelmän mukaan Keski-Aasian muodostavat vain entiset neuvostotasavallat:
- Kazakstan
- Kirgisia
- Tadžikistan
- Turkmenistan
- Uzbekistan
Luokka:Aasia
ko:중앙아시아
ja:中央アジア
Aasia
Aasia on osa Euraasian jättimannerta, joka sisältää myös Euroopan. Aasian pinta-ala on noin 44 miljoonaa neliökilometriä.
Aasiassa asuu suurin osa maailman väestöstä. Aasian väkiluku on noin 4 miljardia. Aasian asukasluvultaan suurimmissa valtioissa, Kiinassa ja Intiassa, asuu kummassakin yli miljardi ihmistä.
Rodultaan Aasian väestö on enimmäkseen mongolidista tai europidistä (valkoinen rotu).
Aasian valtauskonnot ovat islam, buddhalaisuus ja hindulaisuus.
Aasian olot olivat pitkään valtaosin köyhät, vaikka nyttemmin useat Aasian maat ovat onnistuneet pääsemään kehitykseen mukaan, ja ns. "Tiikeritalous-maat" ovat jopa ohittaneet länsimaisen talouskasvun.
Aasian alueita
hindulaisuus
- Etelä-Aasia
- Itä-Aasia (Kaukoitä)
- Kaakkois-Aasia
- Kaukasia
- Keski-Aasia
- Lounais-Aasia (Etu-Aasia)
- Länsi-Aasia (Lähi-itä)
- Pohjois-Aasia
- Sisä-Aasia
Aasian maat
Sisä-Aasia
- Afganistan
- Arabiemiirikunnat
- Armenia
- Azerbaidžan
- Bahrain
- Bangladesh
- Bhutan
- Brunei
- Filippiinit
- Indonesia
- Intia
- Iran
- Irak
- Israel
- Itä-Timor
- Japani
- Jemen
- Jordania
- Kambodža (Kamputsea)
- Kazakstan
- Kirgisia
- Kiinan kansantasavalta (Kiina)
- Kiinan tasavalta (Taiwan, ei yleisesti tunnustettu)
- Korean demokraattinen kansantasavalta (Pohjois-Korea)
- Korean tasavalta (Etelä-Korea)
- Kuwait
- Laos
- Libanon
- Malesia
- Mongolia
- Myanmar (Burma)
- Nepal
- Oman
- Pakistan
- Palestiina (itsenäisyys kiistanalainen)
- Qatar
- Saudi-Arabia
- Singapore
- Sri Lanka
- Syyria
- Tadžikistan
- Thaimaa
- Tiibet (itsenäisyys kiistanalainen)
- Turkki (osittain)
- Turkmenistan
- Uzbekistan
- Venäjä (osittain)
- Vietnam
Luokka:Aasia
Luokka:Mantereet
ms:Asia
zh-min-nan:A-chiu
ko:아시아
ja:アジア
simple:Asia
th:ทวีปเอเชีย
Kazakstan
Kazakstan (kazakiksi: Қазақстан; Qazaqstan; venäjäksi: Казахстан, Kazahstan) on valtio Keski-Aasiassa. Kazakstanin läntisin osa kuuluu Itä-Eurooppaan. Kazakstanin rajanaapurit ovat Venäjä, Kiina, Kirgisia, Uzbekistan ja Turkmenistan. Kazakstanilla on myös rantaviivaa Kaspianmerelle.
Kazakstanin kansalaista kutsutaan Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen mukaan nimellä kazakstanilainen. Nimitys kazakki viittaa kazakkien kansallisuuteen.
Historia
Kazakstan joutui Venäjä keisarikunnan valtaan 1700-luvulla. Vuosina 1906–1912 arolle perustettiin yli puoli miljoonaa farmia, jotka päättivät arojen perinteisen paimentolaiselämäntavan.
Venäjän sisällissodan jälkeen Kazakstan liitettiin Neuvostoliiton valtaan. Stalinin aikana Kazakstan tunnettiin arogulageistaan (Luglag, Steplag, Peschanlag) ja Volgan saksalaisten karkoituspaikkana. Vuonna 1936 muodostettiin Kazakkien sosialistinen neuvostotasavalta.
Lähes asumatonta Kazakstania käytettiin myöhemmin ydinaseiden testaukseen Semipalatinskin koealueella (1949–) ja rakettien laukaisuun Baikonurin kosmodromilla (1957–). Neuvostoliitto yritti myös asuttaa Kazakstania Hruštševin aikana vuodesta 1954, Pohjois-Kazakstaniin ja Altain alueella raivattiin ensimmäisen vuonna 190 000 km² peltoa jota viljemään saapui 300 000 maanviljelijää pääasiassa Ukrainasta. Ensimmäinen sato 1956 oli ennätyksellinen, eikä sitä pystytty varastoimaan ja osa oli heitettävä pois. 1960-luvulle mennessä maa oli kuitenkin köyhtynyt ja eroosio söi ruokamullan ja Neuvostoliitto joutui turvautumaan viljan tuontiin.
Kazakstan itsenäistyi Neuvostoliiton hajotessa. Vuonna 1997 pääkaupunki siirrettiin Alma-Atasta (nykyinen Almaty) Astanaan (entinen Akmola), osasyynä päätökseen oli pelko tulevista maanjäristyksistä.
Politiikka
Kazakstanissa presidentillä on vahva asema. Nursultan Nazarbajev on ollut presidenttinä maan itsenäistymisestä lähtien, hänet valittiin 1990 nelivuotiskaudeksi. Vuoden 1999 vaalissa, jota ETYJ piti järjestettynä, hänet valittiin uudelleen vielä seitsemäksi vuodeksi, ja uudelleen 2005.
Kazakstanissa on kaksikamarinen parlamentti, jonka alahuoneessa (Mažilis) on 77 paikkaa ja senaatissa 39 paikkaa. 14:sta alueelta valitaan kaksi senaattoria ja kaupungeista yksi kummastakin. Puolueilla ei ole juurikaan merkitystä sisäpolitiikassa.
Kazakstanin hallitusta on syytetty ihmisoikeusloukkauksista, viimeksi lehtimies Sergei Duvanovin tapauksessa.
Kazakstan on ehdottanut Venäjälle, Ukrainalle ja Valko-Venäjälle talousliittoa.
Osat
Kazakstanin osat
Kazakstanissa on 14 oblastia (oblystar; oblysy) ja 3 kaupunkialuetta.
Almaty, Almaty
- , Aqmola (Astana), Aqtobe, Astana
- , Atyrau, Batys Qazaqstan (Oral), Bayqongyr
- , Mangghystau (Aqtau; entinen Ševtšenko), Ongtustik Qazaqstan (Šymkent), Pavlodar, Qaraghandy, Qostanay, Qyzylorda, Shyghys Qazaqstan (Oskemen; ennen Ust'-Kamenogorsk), Soltustik Qazaqstan (Petropavl), Zhambyl (Taraz; ennen Dzhambul)
Vuonna 1995 Venäjän federaation hallitus vuokrasi 20 vuodeksi Baikonurin kosmodromia (Bayqongyr) ympäröivän 6000 km² alueen ja Baikonurin kaupungin (entinen Leninsk).
Maantiede
Kazakstanin maantiede
Kazakstan ulottuu Volgajoelta Altai-vuorille ja Länsi-Siperian tasangoilta Keski-Aasian aavikolle. Suurin osa Kazakstanista on alavaa tasankoa (mm. Kirgiisiaro ja Ustjurt). Araljärvi, suuri sisämaajärvi on kutistunut 1960-luvulta asti jokien vesien mennessä peltojen kasteluun. Järven pinta-ala on kutistunut 60 % ja vesimäärä 80 %, veden suolaisuus on samalla lisääntynyt 45 g/l entisestä 10 g/l. Tämä on luonut valtavan ympäristöongelman.
Kazakstanissa on alueita, jotka ovat saastuneet ydinasden ja kemiallisten tai biologisten aseiden kokeista.
Väestöjakauma
Kazakstanin väestöjakauma
Etniset ryhmät: Kazakit (Qazaq) 46 %, venäläiset 34,7 %, ukrainalaiset 4,9%, saksalaiset 3,1 %, uzbekit 2,3 %, tataarit 1,9 %, muut 7,1 % (1996)
Uskonnot: Islam 47 %, Venäjän ortodoksinen 44 %, protestantti 2 %, muut 7 %
Kielet: Kazakki (Qazaq, valtion kieli) 40 %, venäjä (virallinen ja useimmin käytetty) 66 %
Kulttuuri
Pääartikkeli: Kazakstanin kulttuuri
Merkittävimmät luonnonvarat
Kazakstanin kulttuuri
- öljy
- kivihiili
- rautamalmi
- mangaani
- kromi
- nikkeli
- koboltti
- kupari
- uraani
- lyijy
- kulta
Merkittävimmät vientituotteet
- vehnä
- kivihiili
- kupari
Luokka:Aasian valtiot
Luokka:Entiset neuvostotasavallat
ms:Kazakhstan
zh-min-nan:Kazakhstan
ko:카자흐스탄
ja:カザフスタン
th:ประเทศคาซัคสถาน
Qinghai
Qinghai (青海, pinyin: Qīnghǎi) on provinssi Kiinassa.
Historia
Qinghain provinssirajat ovat varsin uutta alkuperää, se määritettiin maakunnaksi vasta 1928. Suurin osa on aikanaan kuulunut tiibetiläiseen Amdo-maakuntaan, tosin kaakkoisosat ovat olleet tiibetiläistä Kham-maakuntaa ja koillisosat kiinalaista Gansua. Tiibetiläiset pakolaisjärjestöt laskevatkin Qinghain kuuluvaksi etniseen Suur-Tiibetiin. Qinghai ei kuitenkaan ole kuulunut suoraan dalai-laman hallinnon alla olleeseen alueeseen. Nykyinen, 14. dalai-lama Tenzin Gyatso on syntynyt Qinghaissa, samoin vuonna 1989 kuollut 10. panchen-lama Choekyi Gyaltse.
Maantiede
Suurin osa Qinghaista kuuluu Qinghain-Tiibetin ylänköön, joka on maailman korkein ylänkö. Monet Kiinan suurista joista lähtevät Qinghaista, mm. Jangtse ja Keltainenjoki, sekä Vietnamiin virtaava Mekong. Pääkaupunki Xining sijaitsee idän jokilaaksoissa ja on perinteisesti kuulunut Gansun maakuntaan.
Keskellä Qinghaita sijaitsee suola-aavikko nimeltä Tsaidam (nimi mongolia, tarkoittaa suola-aavikkoa), jolla asustaa jonkin verran mongolialkuperää olevia paimentolaisia.
Talous
Väestöryhmät
Qinghai on yksi Kiinan etnisesti kirjavimmista maakunnista; han-kiinalaisia väestöstä on vain hiukan yli puolet puolet. Han-asutus on keskittynyt maakunnan itäosien jokilaaksoihin. Alueen han-kiinalaiset jakautuvat kahteen ryhmään: seudulla jo vuosisatoja asuneeseen, Kiinan luoteismurretta puhuvaan ryhmään, ja viime vuosikymmenten aikana alueelle siirrettyihin uusiin muuttajiin (pääosin pekingin murteen puhujia). Alueella jo pitkään asuneet, omaksi vähemmistäkansakseen luettavat hui-kiinalaiset puhuvat myös luoteismurretta, mutta heidät erottaa han-kiinalaisista uskonto, huit ovat muslimeita.
Muita kansoja Qinghaissa ovat mm. mongolit, tiibetiläiset, kašakit (Xinjiangista), salaarit, tut ja bonanit. Suurin etninen kirjo löytyy itäosista, Xiningin kaupungin ympärillä puhutaan noin 40 kieltä, jotka kuuluvat neljään eri kieliryhmään.
Qinghai on myös uskonnollisesti varsin kirjava, merkittävimmät uskonnot ovat tiibetiläinen buddhalaisuus, islam ja kiinalainen kansanusko (sisältää elementtejä mm. taolaisuudesta).
Kulttuuri
Qinghai on neljän suuren kulttuurikunnan risteyspaikka: siellä on sekoittuneena kiinalainen, tiibetiläinen, mongolialainen ja turkmenistanilainen kulttuuri.
Nykyisistä kieliryhmistä kiinalaiset ovat Qinghain varhaisimpia, kiinalaista asutusta alueella on ollut yli 2000 vuotta. Tätä aiemmat kielet ovat nykyisin tuntemattomia. Ikivanhaa kiinalaista murretta Qinghaissa ei kuitenkaan ole, vaan puhuttava kieli on luoteismandariinia.
Qinghaissa vallitsee harvinainen kieliliitto, jossa täysin erilaiset kielet lainaavat piirteitä toisistaan pitkän rinnakkaiselon vaikutuksesta.
Turismi
Qinghaissa on lukuisia merkittäviä buddhalaisia temppeleitä ja luostareita, joista tunnetuin on Xiningin lähistöllä sijaitseva Kumbumin luostari. Qinghai kiinnostaa myös monia luontomatkailijoita, mutta harvan asutuksen ja maaston hankalakulkuisuuden vuoksi matkailu voi olla vaarallista varsinkin ilman paikallista opasta.
Aiheesta muualla
- [http://www.qinghai.gov.cn/ Provinssin hallitus] (kiinaksi)
Luokka:Kiinan provinssit
ko:칭하이 성
ja:青海省
Xinjiang
Xinjiang (新疆, pinyin: Xīnjiāng) on autonominen alue Kiinassa. Kiinan autonomiset alueet ovat jotakin vähemmistökansallisuutta varten varattuja, Xinjiang on varattu uiguureille, minkä vuoksi alueen muodollinen nimi onkin Xinjiang uiguurien autonominen alue. Nimeä on latinisoitu suomeksi myös muotoon Sinkiang. Muita nimiä alueelle ovat Kiinan Turkestan tai Itä-Turkestan.
Historia
Xinjiang on ollut enemmän tai vähemmän Kiinan hallussa Han-dynastiasta lähtien, sillä sen kautta kulkeva silkkitie piti turvata. Se on kuitenkin ollut varsin autonominen, sillä se on kovin kaukana Kiinan pääalueista.
Provinssi perustettiin Qing-dynastian aikana 1884. Kansantasavalta teki siitä autonomisen alueen 1. lokakuuta 1955.
Maantiede
Xinjiang on suurin Kiinan hallinnollisista alueista. Tianshan-vuori jakaa sen kahteen syvänteeseen, Dzungarianin syvänne on pohjoisessa ja Tarimin syvänne etelässä.
Xinjiangin ja samalla koko Kiinan alin kohta sijaitsee 155 metriä merenpinnan alapuolella, korkeimman vuoren yltäessä 8611 metrin korkeuteen Kashmirin rajalla.
Naapurimaat: Mongolia, Venäjä, Kazakstan, Kirgisia, Tadžikistan, Afganistan, Pakistan ja Intia (Kashmir)
Naapuriprovinssit: Tiibet, Gansu ja Qinghai
Karakorumin maantie yhdistää Kashgarin Pakistanin Islamabadiin.
Merkittäviä kaupunkeja: Urumqi, Turpan, Kashgar, Karamay, Yining, Shihezi
Talous
Xinjiang tuottaa hedelmiä, kuten rypäleitä ja meloneja. Lisäksi siellä on mineraaleja ja öljyä.
Väestöryhmät
Xinjiangissa on useita islamilaisia turkinsukuisia kansoja, mm. uiguurit ja kažakit. Lisäksi siellä elää hui-kiinalaisia, kirgiisejä, mongoleja, venäläisiä jne.
Keskushallinto yrittää kiinalaistaa Xinjiangia sijoittamalla sinne enemmän han-kiinalaisia. Han-kiinalaisten osuus väestöstä onkin noussut kuudesta 40 % vuoden 1949 jälkeen.
Kulttuuri
- Kiinan islamilainen ruokakulttuuri
Muuta
- Lop Nor, jossa Kiina on tehnyt ydinkokeita, sijaitsee Xinjiangissa.
- Itä-Turkestanin separatistit ajavat uiguurien itsenäisyyttä ja toimivat Xinjiangissa.
Aiheesta muualla
- [http://www.xj.gov.cn Hallinnon virallinen sivusto] (kiinaksi)
- [http://www.xzqh.org/quhua/65xj/index.htm Tietoa osa-alueista] (kiinaksi)
Luokka:Kiina
ko:신장 웨이우얼 자치구
ja:新疆ウイグル自治区
th:เขตปกครองตนเองซินเจียง
Tiibet
Tiibet, koko nimeltä Tiibetin autonominen alue (西藏, pinyin: Xīzàng,བོད་རང་སྐྱོང་ལྗོངས་:Pö Rangyongjong) on autonominen alue Kiinassa. Kiinan autonomiset alueet ovat jotakin vähemmistökansallisuutta varten varattuja, Tiibet on varattu tiibetiläisille. Tiibetin asema on kiistanalainen, sillä on maanpaossa oleva hallitus, jonka mukaan Tiibet on itsenäinen valtio jota kiinalaiset miehittävät.
Historia
Kansan vapautusarmeija marssi Tiibetiin 1950. Dalai-laman ja panchen-laman edustajat solmivat sopimuksen kiinalais-tiibetiläisestä yhteishallinnosta kiinalaisten kanssa. Kiinan ote Tiibetistä kuitenkin kiristyi 1950-luvun loppupuolella, ja samalla tiibetiläisten vastarintaliike vahvistui. Tilanne kärjistyi alkuvuodesta 1959. Suurimmissa kaupungeissa armeija kukisti kapinan nopeasti ja dalai-lama pakeni Intiaan. Panchen-lama jäi johtokuvaksi Lhasaan. Harvaan asutuilla seuduilla vastarinta jatkui pitkään tämän jälkeenkin.
Tiibetistä tehtiin autonominen alue vuonna 1965. Buddhalainen koulutusjärjestelmä korvattiin maallisella. Kulttuurivallankumouksen aikana Tiibetissä hävitettiin perinteistä kulttuuria, erityisesti buddhalaisuus tuomittiin täysin ja buddhalaista taidetta ja esineistöä tuhottiin. Suuri osa luostareista oli tosin kokenut pahoja vaurioita jo 50-luvun väkivaltaisuuksien aikana.
Kiinan uudistuspolitiikan myötä vuonna 1979 osa uskonnollisista vapauksista palautettiin ja hallintoa liberalisoitiin, mutta Kiinan hallintaa alueesta ei saa kiistää. Kiina on nujertanut kovin ottein Tiibetin itsenäisyyttä tai suurempia vapauksia vaativat kansanliikkeet.
Maantiede
Naapurivaltiot: Intia, Nepal, Bhutan, Myanmar
Naapuriprovinssit: Xinjiang, Qinghai, Sichuan, Yunnan
Tiibetin ylänköä kutsutaan joskus "maailman katoksi". Suuri osa Himalajan vuoristosta sijaitsee Tiibetin alueella.
Syksyllä 2005 Kiinasta Tiibetiin on valmistunut junayhteys.
Tiibetiläiset itse kuitenkin kokevat junaradan uhkana omalle
vanhalle kulttuurilleen. Tiibetin pelätään kiinalaistuvan,
koska kiinalaiset voivat nyt matkustaa Pekingistä Tiibetiin alle 2 päivässä.
Talous
Tiibetissä vallitseva elinkeino on maanviljelys omiin tarpeisiin. Koska viljeltävää maata on vähän, harjoitetaan myös karjan kasvatusta.
Qinghain ja Tiibetin välille ollaan rakentamassa rautatietä, joka kenties auttaisi Tiibetin taloutta mahdollistamalla helpomman kulun sekä tavaroille että ihmisille muualle Kiinaan.
Väestöryhmät
Tiibetin väestötiheys on Kiinan alhaisin, mikä johtuu pääosin hankalakulkuisesta, vuoristoisesta maastosta.
Valtaosa Tiibetin väestöstä on tiibetiläisiä, mutta han-kiinalaisia on muuttanut alueelle huomattavia määriä viime vuosikymmenten aikana. Han-asutus keskityy lähinnä Lhasaan ja muihin suuriin kaupunkeihin. Mm. Tiibetin maanpaossa oleva hallitus esittää joskus lukuja, joissa liki puolet väestöstä olisi han-kiinalaisia, mutta näissä lasketaan mm. Tiibetiin sijoitetut Kansanarmeijan joukot asukkaiksi.
Tiibetin autonomisella alueella elää myös muita kansoja, mm. lhobia, menboja ja hui-kiinalaisia.
Kulttuuri
Tiibetillä on oma buddhalaisuuden lahkonsa, vajrayana-buddhalaisuus. Tiibetin lisäksi sitä harjoitetaan lähinnä Qinghaissa ja Mongoliassa. Tiibet oli ennen kiinalaisten tuloa teokratia, jota johti dalai-lama, joka nykyisin elää maanpaossa Intiassa.
Tiibetissä on myös hengellinen perinne nimeltä Bön.
Katso myös: Tiibetin kieli
Turismi
- Potalan palatsi (maailman perintökohde)
- Mount Everest
Aiheesta muualla
- [http://dmoz.org/Regional/Asia/China/Provinces_and_Regions/Tibet/ dmoz-haku: Tibet]
- [http://www.tibettrip.com/ Tibet Travel]
- [http://www.asinah.org/travel-guides/chinaprovinces_tibet.html Xizang (Tibet) Autonomous Region]
- [http://www.asinah.org/travel-guides/chinaphotos.html Kuvia Tiibetistä]
Luokka:Tiibet
Luokka:Kiistanalaiset alueet
ko:티베트 자치구
ja:チベット自治区
Kirgisia
Kirgisian tasavalta, aiemmin Kirgistan (kirgiisiksi: Кыргызстан; Kyrgyzstan, joskus myös Kirgisistan) on valtio Keski-Aasiassa. Sen rajanaapurit ovat Kiinan kansantasavalta, Kazakstan, Tadžikistan ja Uzbekistan.
Historia
Pääartikkeli: Kirgisian historia
Kirgisia liitettiin Venäjän keisarikuntaan 1864. Neuvostoliitossa siitä tuli 1937 Kirgiisien sosialistinen neuvostotasavalta. Neuvostoliiton uudistusten myötä maan nimi muutettiin 1991 Kirgistanin (Kyrgystanin) tasavallaksi ja uudelleen 1993 Kirgisian tasavallaksi (Kyrgyzin tasavalta).
Maaliskuussa 1991 88,7% kirgisialaisista äänesti Neuvostoliitossa pysymisen puolesta. Neuvostoliiton vallankaappauksen jälkeen elokuussa 1991 presidentti Askar Akajev ja varapresidentti German Kuznetsov kuitenkin erosivat kommunistisesta puolueesta, jonka koko johto erosi, ja korkein neuvosto julisti tasavallan itsenäiseksi. Akajev valittiin presidentiksi ilman vastaehdokkaita lokakuussa 1991 ja Kirgisia liittyi Itsenäisten valtioiden yhteisöön.
Politiikka
Pääartikkeli: Kirgisian politiikka
Neuvostoliiton jälkeiset vuodet
Ensimmäisinä itsenäisyysvuosina presidentti Akajev tuki uudistuspolitiikkaa, maan Neuvostoliiton hajoamisen jälkeiset talousvaikeudet eivät ole kuitenkaan merkittävästi helpottaneet ja siirtyminen markkinatalouteen on kesken. Köyhyysrajan alapuolella on 60 % väestöstä. Pankkien ja maatalouden uudistukset ovat edelleen tekemättä.
Presidentinvalta vakiintuu
1993 korruptioepäily aiheuttivat suuren skandaalin, josta johtuen varapresidentti Feliks Kulov erosi joulukuussa. Presidentti sai jatkaa kauttaan kansanäänestyksen jälkeen. Perustuslakiuudistus epäonnistui 1994 ja presidenttiä syytettiin vallan haalimisesta itselleen. Hän vastasi syyttäen kommunistipuoluetta lain voimaantulon estämisestä. Uudistukset saatiin viimein voimaan lokakuussa 1994 kansanäänestyksen jälkeen ja ensimmäiset vapaat vaalit saatiin järjestettyä helmikuussa 1995. Suurin osa kaksikamarisen parlamentin, Jogorku Keneshin paikoista meni puolueiden ulkopuolisille ehdokkaille. Uuden perustuslain voimaansaamisen jälkeen uudet parlamenttivaalit järjestettiin 1996. Helmikuussa 1996 järjestettiin jälleen kansanäänestys – perustuslain vastainen – joka teki perustuslakiin lisäyksen lisäten presidentin valtaa ja poisti määräyksen parlamentin valitsemisesta yleisellä äänioikeudella. 1998 äänestettiin jälleen perustuslain lisäyksistä ja helmikuussa ja maaliskuussa 2000 kaksi parlamenttivaalien kierrosta. Ulkomaisten tarkkailijoiden mukaan vaaleja ei voity pitää vapaina tai reiluina.
Oppositio voimistuu
2002 opposition johtava hahmo, Azimbek Beknazarov vangittiin, mikä johti mellakoihin ja viiden ihmisen kuolemaan Jalal-Abadissa. Feliks Kulov tuomittiin toukokuussa 10 vuodeksi vankeuteen virka-aseman väärinkäytöksistä, ja koko hallitus erosi. Nikolai Tanajevin hallitus on ollut toiminut siittä asti. Marraskuussa oppositio ilmoitti marssivansa pääkaupunkiin ja vaativansa presidentin eroa, poliisi pidätti suuren joukon mielenosoittajia.
Kesäkuussa 2003 parlamentin alahuone ilmoitti presidentti Akajeville ja kahdelle muulle neuvostoajan johtajalle myönnettävästä immuniteetista syytteitä vastaan, minkä on toivottu johtavan Akajevin luopumiseen vallasta. Oppositio ilmoitti muodostavansa liiton hallituspuolueita vastaan vuoden 2005 vaaleissa.
Tulppaanivallankumous
Vuoden 2005 parlamenttivaalien jälkeen Kirgisia on ollut poliittisesti sekasorron vallassa. Kansainvälisten vaalitarkkailijoiden moittimat vaalit aiheuttivat suurta eripuraa. Maaliskuun lopulla oppositio järjesti suuren protestin, joka päättyi lopulta presidentin palatsin valtaamiseen. Maan korkein oikeus mitätöi vaalitulokset palauttaen vanhan parlamentin väliaikaisesti valtaan. Akajev pakeni maasta, ja tilalle tuli väliaikaiseksi presidentiksi Kurmanbek Bakijev. Heinäkuussa järjestettiin uudet vaalit, jotka Bakijev voitti ylivoimaisella äänten enemmistöllä.
Osat
Kurmanbek Bakijev
Pääartikkeli: Kirgisian osat
Kirgisiassa on 7 aluetta (oblastia) ja kaksi hallinnollisesti alueisiin rinnastettavaa kaupunkia (shaar):
- Biškek (kaupunki, shaar)
- Batkenin alue
- Tšuin alue (pääkaupunki Tokmok)
- Jalal-Abadin alue
- Narynin alue
- Ošin alue
- Oš (kaupunki, shaar)
- Talasin alue
- Issyk-Kulin alue/Ysyk Kölin alue (Karakol, entinen Prževalsk)
Maantiede
Issyk-Kulin alue
Pääartikkeli: Kirgisian maantiede
Kirgisian ilmasto vaihtelee kuivasta mannerilmastosta polaari-ilmastoon ja subtrooppiseen etelä-osissa.
Tienšanin vuoristo ulottuu koko maahan. Korkein kohta: Jengish Tšokusu (entinen Pik Pobedy) 7 439 m. Kiinan ja Kirgisian rajalla on 3752 m korkeudessa Torugartin sola, jonne rakennetaan rautatietä Kiinan ja Kirgisian yhdistävää rautatietä. Vuoristojen vedet ovat vesivoiman lähde. Viljelymaata on 7 % pinta-alasta, laitumia 44 % ja metsiä 4 %. Kirgisiassa on maailman suurin luonnonvarainen pähkinäpuumetsä.
Kirgisian maantiede
Issyk Kul on 182 km pitkä järvi, joka oli neuvostoaikana suosittu lomanviettokohde. Järvi sijaitsee 1620 m korkeudessa ja on 702 m syvä.
Talous
Pääartikkeli: Kirgisian talous
Kirgisian talous perustuu pääasiassa maanviljelyyn, josta saadaan 40% BKT:sta ja jossa työskentelee puolet työvoimasta. Tärkein maataloustuote on puuvilla. Teollisuustuotteita ovat kulta, elohopea, uraani ja sähkö. Talousuudistuksissa Kirgisia oli neuvostomaiden etulinjassa. Talousromahdus Neuvostoliiton hajotessa oli syvä, mutta 1995 mennessä vienti alkoi nousta ja inflaatio putosi 88 %:sta 1994 15 %:iin 1997. Talous on kasvanut joka vuosi sitten 1999.
Väestöjakauma
1999
Pääartikkeli: Kirgisian väestöjakauma
Etniset ryhmät: kirgiisit 52,4%, venäläiset 18%, uzbekit 12,9%, ukrainalaiset 2,5%, saksalaiset 2.4%, muut 11,8%
Uskonnot: islam 75%, ortodoksinen 20%, muut 5%
Venäjän kielestä tehtiin virallinen kieli maaliskuussa 1996 alueilla joissa venäläiset ovat enemmistöinä.
Kulttuuri
Pääartikkeli: Kirgisian kulttuuri
Kirgiisien eeppinen runoelma on Manas, joka kertoo Manasista ja hänen jälkeläistensä sodasta uiguureja vastaan 800-luvulla. Runoelma on mainittu jo 1400-luvulla, mutta sitä ei kirjoitettu ylös ennen vuotta 1885.
Merkittävimmät luonnonvarat
- kulta
- kivihiili
- öljy
- maakaasu
- vesivoima
Merkittävimmät vientituotteet
- villa
- metallit
- puuvilla
Luokka:Aasian valtiot
Luokka:Entiset neuvostotasavallat
als:Kirgisistan
ms:Kyrgyzstan
zh-min-nan:Kyrgyzstan
ko:키르기스스탄
ja:キルギスタン
th:ประเทศคีร์กีซสถาน
Mongolia
::Tämä sivu käsittelee valtiota, aluetta käsittelee Mongolia (alue) ja Kiinan provinssia Sisä-Mongolia
Mongolia on valtio Aasiassa, Venäjän ja Kiinan välissä.
Historia
Pääartikkeli: Mongolian historia
1200-luvulla Mongolia kuului Mongolivaltakuntaan, joka laajimmillaan ulottui Kaakkois-Aasiasta Eurooppaan saakka. 1686 Mongoliasta tehtiin kaksi Kiinan provinssia, Ulko-Mongolia ja Sisä-Mongolia. 1911 Kiina myönsi Venäjän painostuksesta Ulko-Mongolian itsenäisyyden. 1924 Neuvostoliiton toimesta perustettiin Mongolian kansantasavalta.
Neuvostoliitto puolusti Mongoliaa Japanilta toisessa maailmansodassa. Sekä Kiinan tasavalta että Kiinan kansantasavalta tunnustivat Mongolian itsenäisyyden sodan jälkeen, mutta Kiinan ja Neuvostoliiton ajautuessa riitoihin 1958 Mongolia tuki Neuvostoliittoa ja sinne sijoitettiin Neuvostoliiton sotilastukikohtia. Mongolia liittyi YK:hon vuonna 1961.
Vuonna 1990 Kommunistinen puolue luopui yksinvallastaan ja vuoden 1992 perustuslaki muutti kansantasavallan parlamentaariseksi valtioksi.
Politiikka
Pääartikkeli: Mongolian politiikka
Provinssit
Pääartikkeli: Mongolian provinssit
Mongolian provinssit
Mongolian provinssit
Mongolian provinssit
Mongolia koostuu 21 provinssista eli aimakista. Näiden jaetut osat ovat nimeltään Sum, ja edelleen jaettuna Bag.
- Arkhangai
- Bajan-Ulgij
- Bajankhongor
- Bulgan
- Gobi-Altai
- Govisumber
- Darkhan-Uul
- Dornogobi
- Dornod
- Dundgobi
- Zavkhan
- Orhon
- Uvurkhangai
- Umnugobi
- Sukhbaatar
- Selenge
- Tuv
- Uvs
- Hovd
- Huvsgul
- Hentii
- Ulaanbaatar
Maantiede
Pääartikkeli Mongolian maantiede
Mongolia rajoittuu pohjoisessa Venäjään ja etelässä,idässä ja lännessä Kiinaan.
Mongolia koostuu pääosin ylängöstä, sekä melko tasaisista aroista. Gobin autiomaa peittää maan eteläosat, kun taas pohjois- ja länsiosat ovat vuoristoisia. Suurimmassa osassa maata kesät ovat kuumia ja talvet varsin kylmiä, jopa -30°C.
Talous
Pääartikkeli Mongolian talous
Väestöjakauma
Pääartikkeli: Mongolian väestöjakauma
Kulttuuri
Pääartikkeli Mongolian kulttuuri
- [http://www.ub-mongolia.mn 2500 pictures of travel in Mongolia]
Merkittävimmät luonnonvarat
- öljy
- kivihiili
- kupari
- molybdeeni
- volframi
- fosfaatti
- tina
- nikkeli
- kulta
Merkittävimmät vientituotteet
- karjataloustuotteet
Aiheesta muualla
- [http://www.suomi-mongolia-seura.fi/ Suomi - Mongolia-Seura ry.]
- [http://www.mongoliaphoto.com Mongolia photo]
Juhlapäivät
| Pvm | Suomalainen nimi | Paikallinen nimi | Huomautuksia |
|---|
| | | |
Luokka:Mongolia
ms:Mongolia
zh-min-nan:Bông-kó·
ko:몽골
ja:モンゴル国
th:ประเทศมองโกเลีย
Turkmenistan
Turkmenistan on valtio Keski-Aasiassa. Sen rajanaapurit ovat Afganistan, Iran, Kazakstan ja Uzbekistan. Turkmenistanilla on lisäksi rantaviivaa Kaspianmerelle.
Historia
Turkmenistan oli 500-luvulla persialaisen hallitsijasuvun alaisuudessa. Islam rantautui maahan 600-luvulla. Itse turkmeenit saapuivat vasta 1000-luvulla. Tšingis-kaani valtasi alueen 1200-luvulla.
Turkmenistan liitettiin Venäjän keisarikuntaan vuosien 1865 ja 1885 välillä, ja siitä tuli neuvostotasavalta 1924. Neuvostoliiton hajotessa Turkmenistan itsenäistyi.
Politiikka
Presidentti Saparmurat Atajevitš Nijazov Turkmenbashi (turkmeeniksi: Saparmyrat Nyýazow Türkmenbaşy) pitää maassa absolutista valtaa, eikä oppositiota hyväksytä. Presidentin ympärille on luotu henkilökultti, ja hänen kasvonsa löytyvät kaikkialta Turkmenistanista, seteleistä vodkapullojen etiketteihin. Presidentti on julistanut itsensä kaikkien turkmeenien johtajaksi (Türkmenbaşy). Henkilökulttiin liittyy slogani "Halk! Watan! Türkmenbashy!", "Kansa, isänmaa, johtaja!", jota on verrattu Natsi-Saksan vastaavaan. Kumileimasimena toimiva parlamentti julisti 29. joulukuuta 1999 hänet elinikäiseksi presidentiksi. Presidentin mukaan on nimetty kaupunkeja ja lentokenttiä, ja häntä esittäviä patsaita löytyy jopa keskeltä Kara Kumin autiomaata. Koomisimmillaan henkilöpalvonta esittäytyy Nijazovin teosta "Rauhan kirja(turkmeeniksi: Ruhnama)" esittävässä näköispatsaassa. Ruhnama kirjana on sinänsä hyvinkin informatiivinen, siihen on koottu alueen historiaa pitkältä ajalta, mm. varhaisimpien turkkilaisten valtakuntien ajoista alkaen.
Osat
1999
Turkmenistan on jaettu viiteen maakuntaan (welayat, welayatlar):
- Ahalin maakunta Ahal Welayaty (pääkaupunki Ašgabat)
- Balkanin maakunta Balkan Welayaty (pääkaupunki Nebitdag)
- Dašhowuzin maakunta Dashhowuz Welayaty (ennen Tashauz, pääkaupunki Dašhowuz)
- Lebapin maakunta Lebap Welayaty (Turkmenabat, entinen Charjew)
- Maryn maakunta Mary Welayaty (Mary)
Maantiede
Mary
Kara Kumin autiomaa peittää 90 % Turkmenistanista. Maan keskiosia hallitsevat Turanin painauma, ja Garagumin aavikko. Etelärajalla Kopetdagin vuorijono nousee 2912 m korkeuteen. Balkanvuoret ja Kugitang maan länsiosissa on toiset merkittävät vuoristot. Suuria jokia ovat Amu Darya ja Hari Rud.
Ilmasto on subtrooppinen mannerilmasto, jossa sademäärät jäävät vähäisiksi. Talvet ovat leudot ja kuivat, suurin osa sateesta saadaan tammikuun ja toukokuun välillä.
Talous
Puolet viljelykelpoisesta maasta on varattu puuvillan viljelyyn, jossa Turkmenistan on maailman kymmenenneksi suurin tuottaja. Maalla on myös maailman viidenneksi suurimmat maakaasuvarat ja huomattava öljyvaranto. Vuonna 1994 Venäjä kieltäytyminen viemästä Turkmenistanin kaasua maailmanmarkkinoille ja muiden IVY-maiden maksukyvyttömyys johtivat talouden kääntymiseen miinukselle.
Turkmenistan on ottanut varovaisen suhtautumisen talousuudistuksiin, toivoen viennin pitävän yllä se tehotonta taloutta. Talouden yksityistäminen on kesken. Turkmenistan on kärsinyt kuljetusreittien puutteesta, mutta samalla sen viennin arvo on noussut korkean öljyn hinnan ansiosta.
Presidentti Nijazov on käyttänyt merkittävän osan maan tuloista henkilökulttinsä pönkittämiseen, samalla kun kansa kaupunkien ulkopuolella elää köyhyydessä. Kansalle on luvattu ilmainen vesi, sähkö ja kaasu, mutta katkot ovat yleisiä.
Väestöjakauma
1994
Etniset ryhmät: turkmeenit 77 %, uzbekit 9,2 %, venäläiset 6,7 %, kažakit 2 %, muut 5,1 % (1995)
Uskonnot: Islam 89 %, itä-ortodoksinen 9 %, tuntematon 2 %
Kielet: turkmeeni 72 %, venäjä 12 %, uzbekki 9 %, muita 7 % (mukaan lukien balotši)
Kulttuuri
Turkmeenin kieltä on perinteisesti kirjoitettu kyrillisillä tai arabian aakkosilla, mutta viime vuosina siinä on siirrytty laajennettuun latinalaiseen aakkostoon.
Akhal-teke -hevosrotu on Turkmenistanin ylpeys ja kansallinen symboli. Hevonen lähes hävisi Neuvostoliiton aikana, jolloin niitä oli vain 2000 jäljellä. Hevosia käytetään lahjoina diplomaattisissa yhteyksissä ja muutamia on huutokaupattu varojen saamiseksi jalostusohjelmiin.
Turkmenistanissa valmistetuissa itämaisissa matoissa on samanlainen punainen kuvio kuin valtion lipussa.
Merkittävimmät luonnonvarat
- öljy
- maakaasu
- kivihiili
- rikki
- suola
Merkittävimmät vientituotteet
- maakaasu
- puuvilla
Luokka:Aasian valtiot
Luokka:Entiset neuvostotasavallat
ms:Turkmenistan
zh-min-nan:Turkmenistan
ko:투르크메니스탄
ja:トルクメニスタン
th:ประเทศเติร์กเมนิสถาน
Uzbekistan
Uzbekistan on IVY:yn kuuluva valtio, entinen neuvostotasavalta, Keski-Aasiassa. Sen rajanaapurit ovat Afganistan, Kazakstan, Kirgisia, Tadžikistan ja Turkmenistan.
Historia
Pääartikkeli: Uzbekistanin historia
Uzbekistan sijaitsee silkkitien varrella ja valloittajat ovat kulkeneet lukuisia kertoja maan halki. Aleksanteri Suuri pysähtyi Samarkandissa 327 eaa ja otti vaimon paikallisesta heimosta. Samanidien dynastia hallitsi aluetta, kunnes arabimuslimit valloittivat sen 800-luvulla. Mongolien Tšingis-kaani valloitti alueen 1220.
1300-luvulla Timur Lenk voitti mongolit ja perusti oman valtakuntansa. Hänen valloitusretkensä ulottuivat lähi-itään saakka. Hän voitti osmanien keisari Bayazidin 1402 ja vei hänet vangiksi. Myöhemmin muodostui kaupunkivaltioita, joilla on läheiset suhteet Persiaan.
Venäjän keisarikunta valloitti Taškentin vuonna 1865 ja löi Kokandin kaanikunnan 1876. Venäjän sisällissodan jälkeen hajanainen vastarinta bolševikkeja vastaan jatkui vuoristoissa vielä 1930-luvulle. Venäjän vasallivaltioiden Buharan ja Hivan kaanikuntien emiirit syöstiin vallasta 1919 ja seuraavana vuonna niistä muodostettiin nimellisesti itsenäiset Buharan kansantasavalta ja Horezmin kansantasavalta. 1924 muodostettiin Uzbekistanin SNT osista Buharan ja Horezmin kansantasavaltoja sekä osasta entistä Kokandia.
Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen entinen Uzbekistanin kommunistisen puolueen pääsihteeri Islam Karimov valittiin joulukuussa 1991 presidentiksi 88 prosentin äänisaalilla. Vaaleja ei hyväksytty yleisesti ja islamilaisia vastarintaryhmiä alkoi syntyä. Helmikuussa 1999 presidentti Karimov selviytyi autopommista, josta syytettiin Uzbekistanin islamilaista liikettä. Elokuussa 2000 aseistetut ryhmät pyrkivät maahan Kirgisiasta ja maan eteläosissa käytiin taisteluja. Maaliskuussa 2004 koettiin uusi terrorismin aalto ja pommi-iskut Buharassa ja Taškentissa, mukaan lukien maan ensimmäiset itsemurhapommi-iskut. Karimov syytti teoista kiellettyä Hizb ut-Tahrir -ryhmää (vapautuspuolue), joka ei ole myöntänyt syyllisyyttä.
30. heinäkuuta 2004 räjäytettiin Taškentissa Israelin ja Yhdysvaltain lähetystöt kahdeksan henkeä vaatineessa iskussa. Islamilaisen liikkeen johtajat Tohir Juldashev ja Juma Khodjiev on tuomittu kuolemaan heidän poissaollessaan ja heitä kuulematta.
Toukokuussa 2005 maassa puhkesi levottomuuksia Andižanin kaupungissa. Mielenosoittajajoukko valtasi hallintorakennuksen ja vapautti vankeja. 13. toukokuuta 5000 hengen joukko kokoontui kaupungin keskusaukiolla ja vaati presidentti Karimovin eroa. Ainakin yksi ihminen sai surmansa edellisyön yhdeksän lisäksi.
Tapahtuneen jälkeen Uzbekistanin suhteet länteen heikkenivät ja maa määräsi alueellaan olleet Afganistanin operaatioon ja rauhanturvaajien huoltoon osallistuneet NATO:n joukot lähtemään maasta vuoden 2005 loppuun mennessä.
Politiikka
Pääartikkeli: Uzbekistanin politiikka
Islam Karimov valittiin joulukuussa 1991 presidentiksi 88 % äänisaalilla opposition Mohammed Salikhia vastaan. Pääoppositiopuolue Birlik ei suostunut rekisteröitymään virallisesti puolueeksi. Entinen kommunistipuolue, nyt Uzbekistanin kansandemokraattinen puolue säilytti saman valta-aseman, kun sillä oli ollut neuvostotasavallassa. Oppositio kukistettiin hiljennettiin tarpeen vaatiessa fyysista väkivaltaa käyttäen ja Birlik kiellettiin kokonaan. Joulukuun 1992 perustuslaki vahvisti maan olevan maallinen valtio, joka ärsytti islamisteja. Korkein neuvosto pysyi vallassa joulukuun 1994 parlamenttivaaleihin asti.
Vuonna 1993 huoli kasvavasta islamilaisesta fundamentalismista sai Uzbekistanin osallistumaan IVY:n rauhanturvaamistehtävään Tadžikistanissa. Samaan aikaan hallitus sai moitteita ihmisoikeusjärjestöiltä. Maaliskuussa 1995 Karimov sai 99 % kannatuksen kansanäänestyksessä, joka jatkoi hänen hallintokauttaan vuodesta 1997 vuoteen 2000. Oppositiopuolueet sallittiin jälleen 1995.
5. joulukuuta ja 19. joulukuuta 1999 järjestetyissä parlamenttivaaleissa kansandemokraattinen puolue sai 48 paikkaa, muut puolueet 75, kansalaisryhmät 16 ja paikallishallitus nimitti 110. Kaikki parlamentin puolueet tukevat Karimovia.
Uusi presidentinvaali 9. tammikuuta 2000 antoi Karimoville lisää jatko-aikaa 91,9 % äänisaalilla. Presidentin kauden pituulla lisättiin viidesta vuodesta seitsemään vuoteen perustuslain lisäyksellä 2002.
Georgian samettivallankumouksen ja Ukrainan oranssivallankumouksen sekä Kirgisian tulppaanivallankumouksen kaltaista kehitystä on pelätty Uzbekistanissa ja Valko-Venäjällä.
13. toukokuuta 2005 opposition edustajat valtasivat hallintorakennuksen Andižanissa. Tashkentin kansainvälisen radion mukaan opposition edustajat tunkeutuivat sotilasalueelle hankkien kymmenittäin käsiaseita hyökkäsivät työleirille ja vapauttivat vankeja yrittäen ottaa haltuunsa kansallisen turvallisuuspalvelun rakennuksen sekä alueneuvoston, hakimiyatin, rakennuksen. Lainvalvontaelimien vastaiskussa aiheutuneessa ammuskelussa kuoli yhdeksän ihmistä ja 34 haavoittui.
Osat
Pääartikkeli: Uzbekistanin osat
Uzbekistanin osat
Uzbekistanissa on kaksitoista aluetta (viloyat, viloyatlar), yksi autonominen tasavalta
- ja yksi kaupunkialue
- :
# (Taškent), Toshkent Shahar
-
# Andijonin alue, Andijon Viloyati (Andijon)
# Buharan alue, Buxoro Viloyati (Buhara)
# Ferganan alue, Farg‘ona Viloyati (Fergana)
# Jizzax Viloyati
# Namanganin alue, Namangan Viloyati
# Navoiy Viloyati
# Qašqadarjon alue, Qashqadaryo Viloyati (Qarši)
# Samarqandin alue, Samarqand Viloyati (Samarkand)
# Sirdaryo Viloyati (Guliston)
# Surxondaryo Viloyati (Termez)
# Taškentin alue, Toshkent Viloyati (Taškent)
# Horezmin alue, Xorazm Wiloyati (Urganch)
# Karakalpakia
- (uzbekiksi Qoraqalpog‘iston, karakalpakiksi Qaraqalpaqstan) (Nukus/Nökös) (Karakalpakstan)
Maantiede
Pääartikkeli: Uzbekistanin maantiede
Uzbekistanin maantiede
Uzbekistanin maantiede
Uzbekistan on enimmäkseen aavikkoa, 10 % maasta on tarkasti hyödynnettyä kasteltua viljelykelpoista maata jokilaaksoissa. Yli 60 % väestöstä asuu kaupungeissa.
Talous
Pääartikkeli: Uzbekistanin talous
Uzbekistan oli yksi Neuvostoliiton köyhimmistä alueista. Nyttemmin maasta on tullut maailman toiseksi suurin puuvillan viejä,merkittävä kullan ja maakaasun tuottaja ja paikallisesti merkittävä koneiden ja kemikaalien tuottaja.
Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen hallitus yritti pitää yllä neuvostoliittomaista komentotaloutta tiukalla hintakontrollilla ja tukiaisilla. Inflaation karattua käsistä hallitus aloitti uudistukset 1994, ottaen käyttöön tiukan valuuttapolitiikan, laajensi yksityisomistusta ja vähensi valtion valtaa taloudessa. Valtio on kuitenkin edelleen merkittävä toimija taloudessa ja uudistukset eivät ole tuoneet kaivattuja rakenteellisia muutoksia. Kansainvälinen valuuttarahasto eväsi Uzbekistanilta 1996 185 miljoonan dollarin lainan, jonka ehtoja hallitus ei täyttänyt. Aasian talouskriisin yhteydessä 1997 hallitus tiukensi edelleen tiukkaa otettaan vientimarkkinoista ja valuutansiirroista.
Väestöjakauma
Pääartikkeli: Uzbekistanin väestöjakauma
Suurin osa väestöstä on keskittynyt maan etelä- ja itäosiin.
Etniset ryhmät: uzbekit 80 %, venäläiset 5,5 %, tadžikit 5 %, kazakit 3 %, karakalpakit 2,5 %, tataarit 1,5 %, muut 2.5% (1996 arvio.)
Uskonnot: Islam 88 % (enimmäkseen sunneja), itä-ortodoksikristityt 9 %, muut 3 %
Kielet: uzbekki 74,3 %, venäjä 14,2 %, tadžikki 4,4 %, muut 7,1 %
Kulttuuri
Pääartikkeli: Uzbekistanin kulttuuri
Merkittävimmät luonnonvarat
- maakaasu
- öljy
- kivihiili
- kulta
- uraani
- hopea
- kupari
Merkittävimmät vientituotteet
- puuvilla
- maakaasu
- kulta
Luokka:Uzbekistan
Luokka:Aasian valtiot
Luokka:Entiset neuvostotasavallat
ms:Uzbekistan
zh-min-nan:Uzbekistan
ko:우즈베키스탄
ja:ウズベキスタン
th:ประเทศอุซเบกิสถาน
AzerbaidžanAzerbaidžan (azeriksi Azərbaycan) on valtio Kaukasuksella, Aasiassa, entisen Neuvostoliiton alueella. Maan pääkaupunki on Baku. Pinta-ala on 86 600 km² ja väkiluku noin 7,7 miljoonaa.
Naapurimaita ovat Armenia lännessä, Georgia koillisessa, Venäjä pohjoisessa ja Iran etelässä. Azerbaidžanille kuuluva Nahitševanin autonominen tasavalta sijaitsee muusta maasta erillään sen kaakkoispuolella Armenian, Iranin ja Turkin ympäröimänä.
Azerbaidžanin tasavalta on ollut Euroopan neuvoston jäsen vuodesta 2001. Suurin osa kansasta on šiiamuslimeita ja etnisesti azereita. Valtio on virallisesti demokraattinen, mutta todellisuudessa auktoritäärinen.
azereita
azereita
Historia
Pääartikkeli: Azerbaidžanin historia
Persia ja Venäjä jakoivat Azerbaidzanin keskenään 1828. Maan kansallinen puolue julisti itsenäisyyden 1918, mutta jo 1920 Puna-armeija teki maasta sosialistisen tasavallan. Vuonna 1922 Azerbaidžan liitetiin Transkaukasian sosialistiseen neuvostotasavaltaan ja tämän hajotessa 1936 Azerbaidžanista tuli neuvostotasavalta.
Lopullinen itsenäisyys tuli Neuvostoliiton hajotessa 30.8.1991, jolloin presidentiksi valittiin Ajaz Mutalibov.
Azerbaidžan ajautui 1991 sotaan Armenian kanssa Vuoristo-Karabahin asemasta. Tulitauko saatiin aikaan 1994, ja vaikka tilanteessa ei olla vielä päästy ratkaisuun, on tulitauko pitänyt.
Vuoristo-Karabah
Politiikka
Pääartikkeli: Azerbaidžanin politiikka
Armenia miehittää Azerbaidžanille kuuluvaa Vuoristo-Karabahia ja sen raja-alueita. Maiden välillä on aselepo, mutta rauhasta ei ole päästy sopimukseen miehityksen jatkuessa.
Azerbaidžanin nykyinen presidentti on ETYJin tuomitsemien vaalien voittaja ja edellisen presidentin Haidar Alijevin poika Ilham Alijev.
Maantiede
Pääartikkeli: Azerbaidžanin maantiede
Azerbaidžanin pinta-alasta lähes puolet on vuoristoa, jonka rinteitä peittää lehtimetsä.
Talous
Pääartikkeli: Azerbaidžanin talous
Azerbaidžan tuottaa mm. vehnää, teetä, hedelmiä, tupakkaa. Tärkeintä viennin kannalta on öljy.
Myös joitain metalleja kuten rautaa, kuparia ja kobolttia tuotetaan.
Väestöjakauma
Pääartikkeli: Azerbaidžanin väestöjakauma
Azereita 90%, dagestanilaisia 3,2%, venäläisiä 2,5%, armenialaisia 2%, muita 2,3% (1998 arvio)
Azerbaidžanin valtauskonto on islam. Lisäksi maassa on ortodokseja.
Kulttuuri
Pääartikkeli: Azerbaidžanin kulttuuri
Merkittävimmät luonnonvarat
- öljy
- maakaasu
- rautamalmi
Merkittävimmät vientituotteet
- öljy
- puuvilla
Luokka:Aasian valtiot
Luokka:Entiset neuvostotasavallat
Luokka:Azerbaidžan
ms:Azerbaijan
zh-min-nan:Azerbaijan
ko:아제르바이잔
ja:アゼルバイジャン
simple:Azerbaijan
th:ประเทศอาเซอร์ไบจาน
Armenia
Armenia on sisämaavaltio Kaukasuksella, Mustanmeren ja Kaspianmeren välillä.
Sen naapurivaltioita ovat Turkki lännessä ja Georgia pohjoisessa, Azerbaidžan idässä ja Iran sekä Azerbaidžanin Nahitševanin maakunta etelässä.
Historia
Vuonna 301 Armeniasta tuli ensimmäinen kristinuskon valtionuskonnokseen ottanut maa - 12 vuotta ennen uskonnon virallista tunnustamista Rooman valtakunnassa ja 30-40 vuotta ennen Konstantinuksen kastamista. Alueella oli ennen kristinuskon saapumista harjoitettu useita muita uskontoja, joiden seuraajat käännytettiin.
Armenian alue oli useiden eri valloittajien - Parthialaisten, Roomalaisten, Arabien, Mongolien ja Persialaisten jälkeen pitkiä aikoja identiteetiltään hajanainen. Paimentolaisturkkilaiset hallitsivat aluetta vuodesta 1071, jona aikana armenialaisille annettiin useita etuoikeuksia kuten uskonnonvapaus ja vapautus armeijasta. Heitä nimitettiin Osmanivaltakunnassa "luotettaviksi ihmisiksi" (Millet-i Sidika).
Vuosina 1813 ja 1828 nykyinen Armenian alue (silloiset Erivanin ja Karabakhin khanaatit) liitettiin väliaikaisesti Venäjän keisarikuntaan. Venäjän ja Ottomaanien välisen sodan (1877-1878) jälkeen, kun lakiuudistukset riistivät armenialaisilta etuoikeuksia, armenialaiset vaativat Venäjää vetäytymään mailtaan, antamaan maalle itsenäisyyden ja parantamaan heidän tilannettaan.
Lyhytaikaisen bolševikkivallankumouksen jälkeisen tasavallan jälkeen Armenia liitettiin Neuvostoliittoon. Vuosina 1922-1936 maa kuului samaan neuvostotasavaltaan Georgian ja Azerbaidžanin kanssa ja vuodesta 1936 aina vuoteen 1991 asti maa oli Armenian SNT.
Ottomaanivaltakunnan viimeisinä vuosina (1915-1922) suuri osa Anatoliassa asuvista armenialaisista tuhoutui armenialaisten kansanmurhassa. Monet länsimaiset historioitsijat ja armenialaiset pitävät kuolemia valtion masinoimina joukkomurhina, mutta Turkki näkee tapahtumat sisällissodan, tautien ja nälänhädän yhteistuloksena. Uhriluku asettuu suurimmassa osassa arvioista 600 000:sta aina 1,5 miljoonaan henkeen. Uhrien muistoa kunnioitetaan perinteisesti 24. huhtikuuta. Armenia ja monet maailman valtiot ovat kampanjoineet aktiivisesti tapahtumien tunnustamiseksi kansanmurhana - mm. Ranska on pitänyt yhtenä Turkin EU-jäsenyyden edellytyksenä kansanmurhan tunnustamista.
Turkki
Vuonna 1998 käynnistyi konflikti Armenian ja Azerbaidžanin välillä armenialaisten asuttamasta Vuoristo-Karabahin enklaavista, jonka Stalin oli rajannut neuvosto-Azerbaidžanin sisälle. Maiden itsenäistyttyä vuonna 1991 taistelut alueesta kiihtyivät, ja vuoden 1994 tulitaukoon mennessä Armenian joukot hallitsivat paitsi Vuoristo-Karabahia myös ympäröiviä Azerbaidžanilaisia alueita. Molempien osapuolten talous on kärsinyt kyvyttömyydestä saavuttaa konfliktiin rauhanomainen ratkaisu.
Politiikka
Armenian hallituksen ilmoittamana tavoitteena on rakentaa maasta länsimainen parlamentaarinen demokratia. Kansainväliset tarkkailijat ovat kuitenkin kyseenalistaneet maassa käytyjen vaalien rehellisyyden vuodesta 1995 lähtien, viitaten moniin äänestykseen liittyviin ongelmiin. Suurimmaksi osaksi Armeniaa pidetään kuitenkin yhtenä IVY-maiden demokraattisimmista maista.
Armenian yksikamarinen parlamentti on kolmen valtapuolueen hallinnassa - HHK (konservatiivinen republikaanipuolue [http://www.hhk.am]), Dashnak (Armenian vallankumousliitto) ja Orinants Erkir (lakipuolue). Pääoppositio koostuu useista pienemmistä puolueista.
Armenialaiset äänestiväi itsenäisyyden puolesta syyskuun 1991 kansanäänestyksessä ylivoimaisella enemmistöllä. Levon Ter-Petrossian oli presidenttinä vuoden 1998 tammikuuhun asti, jolloin mielenosoitukset hänen kasvanutta autoritäärisyyttään ja sisä- ja ulkopoliittisia ongelmian vastaan pakottivat hänet eroamaan. 1999 pääministeri Vasgen Sarkissian, parlamentin puhemies Karen Demirchyan ja kuusi muuta virjailijaa kuoli parlamenttiin tehdyssä attentaatissa. Presidentti Robert Kotšarjan onnistui seuranneiden levottomuuksien hillitsemisessä, ja nauttii tällä hetkellä parlamentin luottamusta.
Osat
Robert Kotšarjan
Armeniassa on 10 maakuntaa (marz) ja pääkaupunkialue (k'aghak)
- :
- Aragatsotn (Արագածոտնի մարզ)
- Ararat (Արարատի մարզ)
- Armavir (Արմավիրի մարզ)
- Geghark'unik' (Գեղարքունիքի մարզ)
- Kotajk' (Կոտայքի մարզ)
- Lorri (Լոռու մարզ)
- Širak (Շիրակի մարզ)
- Sjunik' (Սյունիքի մարզ)
- Tavuš (Տավուշի մարզ)
- Vajots' Dzor (Վայոց Ձորի մարզ)
- Jerevan
- (Երևան)
Maantiede
Jerevan
Armenia on sisämaavaltio, jota pidetään teknisesti Aasian osana, mutta koska maalla on hyvin paljon yhteistä Euroopan kanssa, se joskus lasketaan kuuluvaksi siihen. Maa sijaitsee Mustanmeren ja Kaspianmeren välissä Georgian, Azerbaidžanin, Iranin ja Turkin välissä.
Alue on suurimmaksi osaksi vuoristoista muutamine metsineen. Armeniassa vallitsee mannerilmasto; kylmät talvet ja kuumat kesät. Korkein kohta on 4095 metriin nouseva Aragats -vuori, eikä mikään osa maassa ole alle 400 metrin korkeudella merenpinnasta. Ararat -vuori on armenialaisille maan symboli, alueen korkein vuori, joka kuului Armeniaan ennen kuin Turkki otti Armenialta alueita vuonna 1915.
Armenia yrittää puuttua ympäristöongelmiinsa, ja on luonut erinäisiä ympäristöveroja ongelmien hoidon rahoittamiseksi. Hallitus työskentelee Jerevanin lähellä Medzamorissa sijaitsevan ydinvoimalan sulkemiseksi heti kun vaihtoehtoisia energianlähteitä on saatavilla.
Talous
ydinvoimala
Ennen itsenäisyyttä Armenian talous oli keskittynyt teollisuuteen - kemikaaleihin, elektroniikkaan, koneisiin, elintarvikkeisiin, synteettiseen kumiin ja tekstiileihin. Maatalous vastasi vain 20% koko tuotannosta ja 10% työvoimasta ennen Neuvostoliiton hajoamista. Kaivokset maassa tuottavat kuparia, sinkkiä, kultaa ja lyijyä. Valtaosa energiasta tuotetaan Venäjältä tuoduilla raaka-aineilla - suurin kotimainen energianlähde on vesivoima.
Kuten muut entisen Neuvostoliiton valtiot, Armenian talos kärsii keskitetysti suunnitellun talouden jättämästä perinnöstä ja vanhojen kauppasuhteiden hajoamisesta. Lisäksi vuoden 1988 Spitakin maanjäristys, joka tappoi yli 25 000 ihmistä ja jätti 500 000 kodittomaksi, vaikuttaa yhä maan talouteen - kuten myös Vuoristo-Karabahin konflikti. Azerbaidžanin ja Turkin vastaisten rajojen sulkeminen on romuttanut taloutta koska maa on riippuvainen ulkomailta tuoduista energianlähteistä ja raaka-aineista. Armenian bruttokansantuote putosi lähes 60 % vuodesta 1989 vuosiin 1992–1993, ja maan valuutta dram kärsi vuoden 1993 jälkeen hyperinflaatiosta.
hallitus on onnistunut kuitenkin tekemään laajoja taloudellisia uudistuksia, jotka ovat auttanet taloustasvua ja inflaation hillitsemistä. Armenialla on ollut vakaa talouskasvu vuodesta 1995 lähtien ja uudet talousalueet kuten jalokivien prosessointi, tietotekniikka ja jopa turismi ovat alkaneet korvaamaan perinteisempiä elinkeinoja. Vahva kehitys on tuonut maalle lisääntyvää tukea IMF:ltä, Maailmanpankilta ja muilta kansainvälisiltä instituutioilta. Lainat Armenialle vuodesta 1993 lähtien ylittävät 1,1 miljardia dollaria, ja ne on suunnattu maan talouden kehittämiseen. Armenia liittyi WTO:hon 5. helmikuuta 2003. Yksi tärkeistä investointilähteistä on ympäri maailmaa asuva armenialainen diaspora.
Väestö
Armenia on entisistä neuvostotasavalloista toiseksi tiheimmin asuttu, mutta maata rasittaa väestön hupeneminen mm. maastamuuton ja alentuneen syntyvyyden vuoksi. Joidenkin arvioiden mukaan jopa yksi kolmasosa armenialaisista asuu laittomasti Venäjällä, jolloin maassa olisi todellisuudessa vain noin kaksi miljoonaa asukasta. Armenian asukkaista vuonna 1989 93% oli armenialaisia; azereita 3%, venäläisiä 2%, muita (kurdeja) 2%. Vuoteen 1993 mennessä lähes kaikki azerit olivat lähteneet maasta.
Armenia on valtaosin ortodoksis-kristillinen maa. Sitä pidetään ensimmäisenä maana, jonne kristinusko levisi 200–300-luvulla. Kristinusko virallistettiin vuonna 301. Yli 90 % armenialaisista kuluu Armenian apostoliseen kirkkoon.
Kulttuuri
Armenialaisilla on oma kieli ja kirjaimisto. 96 % maan asukkaista puhuu armeniaa - mutta yli 75 % puhuu myös venäjää. Armeniassa on korkea luku- ja kirjoitustaitoaste, yli 90 %. Englanti on lisännyt suosiotaan viime vuosina.
Jerevanin kansallisessa taidemuseossa on yli 16 000 keskiajalta peräisin olevaa teosta sekä useita eurooppalaisten mestarien maalauksia. Modernin taiteen museo ja Martiros Saryan -museo ovat muita tärkeitä kokoelmia. Lisäksi yksityisiä gallerioita perustetaan kaupunkiin kiihtyvällä tahdilla.
Maassa toimii Armenian filharmoninen orkesteri, joka esiintyy Jerevanin uudistetussa oopperatalossa, sekä muita orkestereita. Jazz on suosittua etenkin kesäisin ulkoilmakonserteissa. Jerevanissa on useita draaamateatterteita, jotka esiintyvät pääasiassa armeniaksi ja venäjäksi.
Armenialaisilla käsitöillä ja kultaesineillä on pitkät perinteet, ja maassa on useita arkeologisesti merkittäviä kohteita - jälkenä maan asemasta eri kulttuurien kohtauspaikkana. Yksi maan tärkeimmistä kouluista on Armenian amerikkalainen yliopisto.
Merkittävimmät luonnonvarat
- kulta
- kupari
- sinkki
Merkittävimmät vientituotteet
- kupari
- kulta
- alkoholijuomat
Aiheesta muualla
- [http://www.armeniapedia.org/ Armeniapedia]
- [http://www.hayastan.com/ Hayastan.com]
- [http://www.armenica.org/ Armenica]
- [http://www.haias.net/ Virtuaalinen Armenia]
Luokka:Armenia
Luokka:Aasian valtiot
Luokka:Entiset neuvostotasavallat
ms:Armenia
zh-min-nan:Hayastan
ko:아르메니아
ja:アルメニア
simple:Armenia
th:ประเทศอาร์เมเนีย
Georgia
:Georgia on myös osavaltio Yhdysvalloissa.
Georgia tai Gruusia (georgiaksi საქართველო, latinisaatio Sakartvelo) on 1991 itsenäistynyt valtio Kaukasiassa. Sen rajanaapurit ovat Venäjä pohjoisessa ja Turkki, Armenia ja Azerbaidžan etelässä. Georgia sijaitsee Mustanmeren rannalla, ja maassa asuu noin 4,5 miljoonaa ihmistä.
Georgia, antiikin tarunomainen Kolkhis, on maailman ensimmäisiä kristinuskon virallistaneita valtioita (vuonna 317). Keskiajalla loistokauttaan elänyt maa onnistui säilyttämään jonkinasteisen itsenäisyyden
osmanien ja Persian välissä 1800-luvun alkuun saakka. Venäjään ja sittemmin Neuvostoliittoon kuulunut valtio koki Neuvostoliiton hajottua 1990-luvulla vakavan poliittisen ja taloudellisen kriisin, joka huipentui ruusujen vallankumoukseen vuonna 2003.
Georgian kulttuuria leimaavat maan sijainti Kaukasuksella itäisen ja läntisen kulttuurin kohtauspaikassa ja maan vuoristoisuus - maisemat Georgiassa vaihtelevat eristäytyneestä Svanetiasta puolustustorneineen miljoonakaupunki Tbilisiin. Maa on myös etnisesti monimuotoinen, mikä oli nähtävissä viime vuosikymmenellä Etelä-Ossetian, Abhasian ja Adžarian konflikteissa.
Maantiede
Kaukasus-vuoriston eteläpuolella sijaitseva Georgia sijaitsee Euroopan ja Aasian rajalla. Georgialaiset kutsuvat maataan "Euroopan parvekkeeksi". Maan pinta-ala on 69 700 neliökilometriä, ja yli 87 % maasta on vuoristoa tai ylänköä. Pohjoisessa Iso-Kaukasus erottaa maan Venäjästä (rajaa 723 kilometriä), ja etelässä Pienen-Kaukasuksen länsirinteet nousevat Armenian ylängölle. Georgialla on 322 km rajaa Azerbaidžanin kanssa, 164 km Armenian kanssa ja 252 km Turkin kanssa. Maan keskiosassa on alankoa ja jokilaaksoja, ja Likhin vuorijono jakaa maan pohjois–eteläsuunnassa kahteen osaan.
Georgian korkein vuori on Škhara, joka kohoaa 5 068,8 metriin. Pisin joki on yhteensä 1 364 km pitkä Kura (georgiaksi Mtkvari), joka virtaa maassa etelästä itään 351 km matkan. Muita jokia ovat Alazani (351 km), Rioni (333 km) ja Enguri (213 km). Georgiassa on yli 850 järveä, joista suurin on 37,5 neliökilometrin laajuinen Paravani 2 073 metrin korkeudessa.
Georgian suurimmat kaupungit ovat Tbilisi (1 258 085 asukasta), Kutaisi (178 350 asukasta), Batumi (118 297 asukasta), Rustavi (112 624 asukasta), Suhumi (81 546 asukasta), Zugdidi (73 014 asukasta), Gori (46 680 asukasta) ja Poti (46 112 asukasta) (2005). Maan luoteisosassa sijaitsee Abhasian de facto itsenäinen tasavalta, lounaassa Adžarian autonominen tasavalta ja pohjoisessa Etelä-Ossetian de facto itsenäinen alue.
Ilmasto
Kaukasus suojaa Georgiaa kylmältä pohjoiselta ilmalta ja sallii Mustanmeren lämmittää aluetta. Lännessä vallitsee subtrooppinen ilmasto, ja keskilämpötila on kesällä 22 °C ja talvella 5 °C. Lännen alangoilla kasvaa muun muassa palmuja, ja sademäärä nousee hyvinkin korkeaksi (jopa 3 000 mm:iin). Vuoret erottavat idän tasangot Mustastamerestä, ja idässä onkin huomattavasti kuivempi mannerilmasto – sademäärä voi jäädä vain 400 mm:iin. Keskilämpötila idässä on kesällä 20–24 °C ja talvella 2–4 °C. Kevät Georgiassa on lyhyt äkillisine lämpötilanvaihteluineen, kun taas kesä on kuuma. Aurinkoista syksyä seuraa yleensä lumeton talvi.
Kasvillisuus ja eläimistö
Georgiassa asuu vaihtelevan ilmaston ansiosta suuri määrä erilaisia lajeja. WWF listaa Georgian 238 tärkeimmän luontoalueen joukkoon maailmassa. IUCN nimitti maan tärkeäksi alueeksi kasvillisuutensa vuoksi, ja BirdLife International endeemiseksi lintualueeksi.
40 % (2,75 miljoonaa hehtaaria) maasta on metsää, ja 40 % metsistä on vielä luonnontilassa. Alemmilla vuoristoalueilla on etupäässä tammea, jalavaa, saarnia ja pyökkiä, kun taas korkeammalla kuuset ja männyt hallitsevat. Puurajan yläpuolella levittäytyy alppiniittyjä, jotka peittävät noin 10 % Georgian pinta-alasta. Eteläiset vuoret ja alangot olivat aiemmin aroa – nykyään ne on otettu viljelykseen.
Maassa on lähes 5 000 kasvilajia, joista 380 on endeemisiä Georgialle ja 1 000 Kaukasukselle. WWF:n laskujen mukaan Georgiassa on jopa 400 puu- ja pensaslajia, joista 61 on endeemisiä ja 60 maailmanlaajuisesti uhanalaisia. Eläinlajeja Georgiassa on noin tuhat (330 lintu-, 160 kala-, 48 matelija- ja 11 sammakkoeläinlajia). Metsissä elävät mm. harvinainen kaukasianleopardi, karhu ja susi.
Ympäristönsuojelu
Georgialla on useita luonnonsuojelullisia ongelmia. Kura-joen ja Mustanmeren pahan saastumisen lisäksi myös ilmansaasteet haittaavat ympäristöä etenkin Rustavin alueella. Juotavaksi kelpaavaa vettä on liian vähän, ja maaperä on monin paikoin saastunut kemikaaleista.
Ylilaiduntaminen aiheuttaa vuoristoisilla alueilla eroosiota ja maanvyöryjä.
Etelä-Kaukasuksella viljelty ja teollisuuden käytössä oleva alue uhkaa levitä suojelluille alueille, ja metsää raivataan laajasti Turkkiin suuntautuvaa laitonta vientiä varten. Georgialla on yksitoista suojelualuetta, joista suurin on Bordžomi-Kharagaulin kansallispuisto Pienellä-Kaukasuksella (76 000 hehtaaria). Puisto perustettiin vuonna 1995 Saksan ja WWF:n avustuksella.
Historia
:Pääartikkeli: Georgian historia
Georgia asutettiin jo paleoliitisen kivikauden keskivaiheilla. 500-luvulla eaa Länsi-Georgiaan syntyi Kolkhetin valtakunta, ja 300-luvulla eaa Iberian valtio Kolkhetin itäpuolelle. Kuningas Mirian II teki kristinuskosta maan virallisen uskonnon jo vuonna 317, toisena maailmassa vain neljännesvuosisata Armenian jälkeen. Vaikka maan valloittivat vuorotellen arabit, mongolit, persialaiset ja turkkilaiset, Georgia onnistui säilyttämään jonkinasteisen itsenäisyyden seuraavien 600 vuoden ajan.
900-luvun lopussa kulta-aikaansa elävä Georgia yhdistyi ja katkaisi monivuotisen riippuvaisuutensa Bysantin valtakuntaan. Kuningas Daavid Rakentajan ja kuningatar Tamaran hallinnassa Georgiasta tuli 1000 – 1200-luvuilla Kaukasian alueen suurvalta. Mongolit kuitenkin valloittivat alueen Timur Lenkin johdolla, ja 1500-luvulla maa hajosi Imeretin, Kakhetin ja Kartlin kuningaskunniksi sekä viideksi ruhtinaskunnaksi, jotka säilyvät osmanien ja persialaisten vaikutuksen alaisina aina 1800-luvulle asti Venäjän väliintuloon saakka.
Islamilaisen Persian uhan alla 1700-luvun lopulla Georgiassa pidettiin ortodoksista Venäjää kahdesta vaihtoehdosta pienempänä pahana. Gergievskin sopimus 1783 tasoitti tietä maan valtaukselle, ja Georgian kuningasperhe astui valtaistuimelta vuonna 1801. 1800-luvun loppupuolella georgialaisten tyytymättömyys tsaariin ja Euroopasta saapunut nationalismi johtivat kansalliseen heräämiseen ja itsenäisyysliikkeeseen. Venäjän vallankumousta seuranneen sisällissodan aikana Georgia käytti tilaisuutta hyväkseen ja julistautui itsenäiseksi 26. toukokuuta 1918. Armenia, Azerbaidžan ja Georgia muodostivat Transkaukasian liiton, joka purkautui puolen vuoden kuluessa muodostamisestaan. Puna-armeija valloitti Georgian helmikuussa 1921, ja Kaukasian maista muodostettiin Transkaukasian sosialistinen neuvostotasavalta. Vuonna 1936 jokainen maa muodosti oman sosialistisen neuvostotasavaltansa.
Neuvostovallan alkuvuosina maassa tapettiin noin 50 000 ihmistä ja Stalinin terrorissa ja puhdistuksissa 1930–1950-luvulla jopa yli 150 000. Neuvostoliitossa Georgia oli 1950-luvulta lähtien suhteellisen varakas ja vakaa alue, joka hyötyi suuresti toimivasta maataloudesta, turismista ja maassa suuunnitelmatalouden sivussa harjoitetusta harmaasta taloudesta. Perestroikan aikana Georgia kehitti oman vahvasti itsenäisyyttä suosineen monipuoluejärjestelmänsä. Maa piti ensimmäiset monipuoluevaalit Neuvostoliiton osana 28. lokakuuta 1990. Georgia julistautui itsenäiseksi 9. huhtikuuta 1991, hieman ennen Neuvostoliiton lopullista romahdusta, ja ajautui kaaokseen. Levottomuuksia puhkesi ensin Etelä-Ossetiassa (1989-1992) ja myöhemmin Abhasiassa (1992-1993), jotka eivät vieläkään ole Georgian hallinnassa. 1990-luvulla maan tilanne on vaihdellut sisällissodan, rikosaaltojen ja suhteellisen rauhallisten jaksojen välillä.
Marraskuussa 2003 maan pitkäaikainen, epäsuosittu presidentti Eduard Ševardnadze syrjäytettiin vallasta ruusujen vallankumouksessa. Tammikuussa 2004 uudeksi presidentiksi valittiin Mihail Saakašvili, jonka hallinto ryhtyi suuriin uudistuksiin Georgian huonokuntoisen talouden elvyttämiseksi. Maan valtiovelka lähti laskuun vuonna 2004, ja Saakašvili onnistui syrjäyttämään maasta irti pyrkineen Adžarian tasavallan johtajan Aslan Abašidzen liittäen alueen samalla vahvemmin Georgiaan.
Politiikka
Georgian politiikka
Georgia on nuori demokraattinen tasavalta, jolla on vahva presidentti ja keskushallinto. Pääsy politiikkaan on turvattu vapailla ja salaisilla vaaleilla, mutta poliittiset ja kansalaisoikeudet ovat usein rajoitettuja. Georgian yksikamarisessa parlamentissa, johon edustajat valitaan nelivuotiskausiksi, on 235 paikkaa. Näistä 150 paikkaa jaetaan suhteellisella vaalilla. Tämänhetkisen hallituksen keski-ikä on vain 35 vuotta, ja sen ilmoittamia tavoitteita ovat taistelu korruptiota vastaan, talouskasvu, pääsy NATOon ja EU:hun sekä hyvät suhteet Venäjään. Presidentti valitaan viideksi vuodeksi kerrallaan.
Georgian valtionpäämies on Euroopan tällä hetkellä nuorin presidentti Mihail Saakašvili. Vuoden 2003 marraskuun parlamenttivaalien väärinkäytössyytösten jälkeen presidentti Eduard Ševardnadze erosi virastaan 23. marraskuuta 2003 ruusujen vallankumouksessa. Väliaikaiseksi presidentiksi tuli vanhan parlamentin puhemies Nino Burdžanadze ja vaalien tulos hylättiin. Saakašvili voitti presidentinvaalit 4. tammikuuta 2004 96,3 % ääntenenemmistöllä ja astui virkaansa 25. tammikuuta. Uudet parlamenttivaalit järjestettiin 28. maaliskuuta, joissa Saakašvilin puolue kansanliike – demokraatit sai 75 % äänistä, vain yhden muun puolueen, oikeisto-opposition ylittäessä 7 % äänikynnyksen. Vaaleja pidetään vapaimpina vielä Georgiassa järjestettyinä, vaikkakin Adžarian tasavallan presidentti Aslan Abašidzen ja keskushallinnon ristiriidat häiritsivät niitä.
Georgian tärkeimpiä poliittisia ongelmia ovat konfliktit Abhasian, Etelä-Ossetian ja Adžarian alueilla. Vuonna 2004 Adžarian ongelmien kärjistyttyä presidentti Abašidze räjäytti kolme siltaa Georgian ja Adžarian väliltä. Abašidze joutui pakenemaan maasta Venäjän painostuksen ja Batumissa järjestettyjen hänen eroaan vaatineiden mielenosoitusten jälkeen. Neuvottelut Abhasian ja Etelä-Ossetian hallintojen kanssa eivät ole päätyneet sopuun.
Osat
Batumi
Georgialaisilla on usein vahva alueellinen identiteetti, ja he saattavat samaistua alueeseensa vahvemmin kuin valtioon. Ylimpänä maan alueellisessa jaossa ovat kaksi autonomista tasavaltaa (avtom respublika): Abhasia ja Adžaria. Etelä-Ossetian asemasta neuvotellaan alueen hallituksen kanssa. 1990-luvulla Georgia on jaettu vanhoja rajoja mukaillen yhdeksään alueeseen (mkhare): Guria, Imereti, Kakheti, Kvemo Kartli, Mtskheta-Mtianeti, Ratša-Letškhumi-Kvemo Svaneti, Samegrelo-Zemo Svaneti, Samtskhe-Džavakheti ja Šida Kartli.
Alemmalla tasolla maa jakautuu Neuvostoliiton aikana luotuihin maakuntiin (raioni) ja kaupunkeihin (kalaki). Maakuntia on 53 (Abhasiaa ja Adžariaa lukuun ottamatta): Abaša, Adigeni, Akhalgori, Akhalkalaki, Akhaltsikhe, Akhmeta, Ambrolauri, Aspindza, Baghdati, Bolnisi, Bordžomi, Dedoplistsq'aro, Dmanisi, Dušeti, Džava, Gardabani, Gurdžaani, Kareli, Kaspi, Kharagauli, Khašuri, Khobi, Khoni, Lagodekhi, Lantškhuti, Lentekhi, Marneuli, Martvili, Mestia, Mtskheta, Ninotsminda, Oni, Ozurgeti, Q'azbegi, Q'vareli, Satškhere, Sagaredžo, Samtredia, Senaki, Sighnagi, Telavi, Terdžola, Tetritsq'ar | | |
