:: wikimiki.org ::
| Keski-Pohjanmaan Maakunta |
Keski-Pohjanmaan maakunta
Keski-Pohjanmaa on maakunta Länsi-Suomessa. Sitä ympäröivät Pohjanmaa, Pohjois-Pohjanmaa, Keski-Suomi ja Etelä-Pohjanmaa. Keski-Pohjanmaa jakautuu hallinnollisesti kahteen seutukuntaan, Kokkolan seutukuntaan ja Kaustisen seutukuntaan.
Keski-Pohjanmaan maakuntalintu on kiuru (Alauda arvensis), maakuntakukka on kissankello (Campanula rotundifolia), maakuntakala on siika (Coregonus lavaretus) ja maakuntakivi on gneissi. Keski-Pohjanmaalla yleisin gneissityyppi on kiillegneissi.
Kunnat
Keski-Pohjanmaalla on 12 kuntaa. Kaupunkikunnat on merkitty lihavoidulla.
Elinkeinot
Keski-Pohjanmaalla tervanpoltto, kaupankäynti ja laivanrakennus ovat aikoinaan olleet tärkeimmät elinkeinot, ja 1800-luvulla alue olikin Suomen vauraimpia. Tätä nykyä Keski-Pohjanmaa on yksi maan merkittävimmistä korkean teknologian yrityskeskittymistä. Keskipohjalainen maatalous on tunnettua ympäristöystävällisyydestään. Maakunnassa on runsaasti erikoistuneita pientiloja ja perustuotantoa harjoittavat maatilat ovat tehokkaita.
Keski-Pohjanmaa on Suomen suurimpia luomualueita. Alueella on parisataa luomutilaa, joista enin osa on vilja- ja marjatiloja. Kotieläintiloja ei luomutiloina juurikaan Keski-Pohjanmaalla juurikaan ole.
Historia
Asutus on Keski-Pohjanmaalle levinnyt jo kampakeraamisella ajalla noin 5000 vuotta sitten. Tuolta ajalta on olemassa merkkejä kylämäisestä asutuksesta muinaisten jokisuiden ja rannikon läheisyydestä. Vanhimmat merkit ihmisestä sijaitsevat muinaisilla ranta-alueilla, jotka maankohoamisesta johtuen sijaitsevat nykyään kaukana rannikosta yli 100 metrin korkeudessa merenpinnasta.
Vaikka pronssi- ja rautakautisia asuinpaikkoja ei Keski-Pohjanmaalta juurikaan tunneta, ovat esihistorian kaikki ajanjaksot, kivikausi, pronssikausi ja rautakausi, edustettuina Keski-Pohjanmaalla. Esimerkiksi pronssi- ja rautakausilta löytyy useita hautaröykkiöitä, joista suurimmat ovat läpimitaltaan 10–15-metrisiä ja korkeudeltaan 2,0–2,5 metriä.
Myöhäisrautakausi eli merovingiaika, viikinkiaika ja ristiretkiaika ovat Keski-Pohjanmaalla hämärän peitossa. Irtolöytöjä, kuten koruja, aseita ja työkaluja, on löytynyt kuitenkin myöhäisrautakauden ajalta.
Keski-Pohjanmaalta löytyy myös nk. jatulintarhoja, eli Laiska-Jaakon rinkejä; kivistä ladottuja labyrinttejä, joiden alkuperäistä rakentamistarkoitusta ei tiedetä. Suuri osa näistä jatulintarhoista löytyy ulkosaaristosta. Keskipohjalaisia Laiska-Jaakon rinkejä löytyy mm. Himangalta, Kokkolasta, Kälviältä ja Lohtajalta.
Ruotsin vallan aikana keskipohjalainen asutus jokilaaksoissa ja kyläjärjestelmä vakiintui. Vielä keskiajan lopulla keskipohjalaiset kylät olivat vaatimattomia. Perinteisesti Keski-Pohjanmaalla kylät ovat olleet ns. sukukyliä: kylä on kasvanut kantatalon läheisyyteen sukulaistalojen myötä. Rakenteeltaan keskipohjalaiset kylät olivat tiiviitä 1700-luvulle asti tiiviitä, ja yksinäistalot olivat harvinaisia. Maata ja rakennuksia hallittiin yhteisomistuksessa. Isonjaon myötä yhteisomistuksesta luovuttiin ja kylät muuttuivat väljemmiksi. Asutus levisi myös erämaihin ja uudisasutus kääntyi nousuun.
Keski-Pohjanmaasta puhuttaessa on vaikea ohittaa kahta tekijää, tervanpolttoa ja laivanrakennusta. Aina 1600-luvulta 1800-luvun puoleenväliin saakka terva oli Keski-Pohjanmaan päävientiartikkeli. Tuona aikana Keski- ja Pohjois-Pohjanmaan sisämaa-alueet olivat Suomen tärkeimpiä tervantuotantoalueita. Terva vietiin Pohjanmaan suuriin tervakaupunkeihin, Kokkolaan ja Ouluun, jotka vastasivat yhdessä noin 2/3:sta koko Suomen tervanviennistä. Keski-Pohjanmaan joet toimivat tervan kuljetusreitteinä sisämaasta rannikolle.
Hallinnollinen historia
Historiallisen Keski-Pohjanmaan rajaaminen ei ole aivan helppoa. Aikaisemmin Keski-Pohjanmaahan on luettu kuuluvaksi nykyisen Pohjois-Pohjanmaan lounaiset osat aina Pyhäjokea myöten. 1600-luvulta lähtien Keski-Pohjanmaa koostui kuudesta suurpitäjästä, jotka olivat: Pietarsaari, Kruunupyy, Kokkola, Kälviä, Lohtaja ja Kalajoki. 1950-luvulla Keski-Pohjanmaan maakuntaan kuului peräti 31 kuntaa. 1990-luvun lopulla tapahtuneessa valtakunnallisessa hallintomuutoksessa vanhan Keski-Pohjanmaan pohjoisosan kunnat liitettiin Pohjois-Pohjanmaahan ja eteläiset ruotsinkieliset kunnat puolestaan Pohjanmaan maakuntaan, joka aiemmin tunnettiin nimellä Vaasan rannikkoseutu. Keski-Pohjanmaan maakunnan hallinnolliseen elimeen, Keski-Pohjanmaan liittoon, kuuluvat edelleen osajäseninä Kruunupyy Pohjanmaalta sekä Kalajoki, Sievi ja Reisjärvi Pohjois-Pohjanmaalta.
Maantiede
Keski-Pohjanmaa jakautuu jokiseutuun ja rannikkoon sekä Suomenselän alueeseen. Maanviljelyn muovaamalle maakunnalle on omaleimaista jokilaaksojen halkomat laajat, avoimet peltomaisemat sekä metsä- ja suoseudut. Asutus on keskittynyt jokien varsille ja rannikon tuntumaan. Keski-Pohjanmaata halkoo useita suuria luode-kaakko -suuntaisia jokia. Suurimpina niistä Perhon- eli Vetelinjoki, Lestijoki ja Kalajoki. Joet ovat kautta aikojen toimineet Keski-Pohjanmaalla rannikkoa ja sisämaata yhdistävinä kulkuväylinä, ja niitä on hyödynnetty myös kuljetusreitteinä, kalastuspaikkoina ja voimanlähteinä.
Keski-Pohjanmaalla maankohoama on erittäin nopeaa, noin 8,5 cm kymmenessä vuodessa, ja tästä syystä uutta rantaa syntyy jatkuvasti lisää. Suomenselän alue on järvistä ja asutukselta harvaa.
Kulttuuri
Keskipohjalainen kulttuurialue on laajempi kuin nykyinen hallinnollinen maakunta ja vastaakin melko hyvin historiallista Keski-Pohjanmaata. Alueelle on tullut asutusta ja kulttuurivaikutteita aikojen kuluessa eri suunnista. 1500- ja 1600-luvulla saapui uudisasukkaita Savosta ja Keski-Suomesta. Myös Ruotsista on saapunut koko historiallisen kauden aikana sekä uutta väestöä että myös kulttuurivaikutteita.
Keski-Pohjanmaan vanhin rakennus on vuonna 1494 valmistunut Kaarlelan kirkko Kokkolassa.
Vaakuna
Gustav von Numersin suunnittelema Keski-Pohjanmaan vaakuna periytyy vanhimmasta tunnetusta Pohjanmaan vaakunasta (tämän artikkelisivun yläosassa esitetty vaakuna on varsin huonosti piirretty mukaelma. Vaakuna, mukaan luettuna muut Suomen maakuntien vaakunat, on nähtävissä Kunnat.netin verkkosivulla [http://www.kunnat.net/k_perussivu.asp?path=1;29;341;85377;85008 klikkaa tästä]). Sinisessä kentässä hopeinen, taakseen katsova näätä. Saatteena viisi hopeista naularistiä. Naularistien lukumäärä viittaa Pietarsaaren, Kokkolan, Lohtajan, Kalajoen ja Pyhäjoen emäseurakuntiin. Naularistit puolestaan kuvaavat entisaikojen keskipohjalaisia, jotka olivat paitsi hartaita uskovaisia niin myös käsistään taitavia kirkkojen rakentajia. Keski-Pohjanmaan vaakuna otettiin käyttöön vuonna 1997.
Keski-Pohjanmaan murre
Keski-Pohjanmaalla puhutaan keskipohjalaisia murteita, jotka kuuluvat länsimurteisiin, vaikkakin niissä on myös itäisiä piirteitä. Vaihtelua on alueella jopa siinä määrin, että jokainen jokilaakso erottuu omaksi murrealueekseen. Savolaisvaikutteet kuuluvat keskipohjalaismurteissa enemmän kuin esimerkiksi pohjoispohjalaisissa murteissa. Monissa maakunnan itäisimmissä pitäjissä, kuten Lestijärvellä, puhuttu kieli on jo hyvin savolaisväritteistä. Kaustisen, Vetelin ja Halsuan alueiden murteessa on säilynyt monia eteläpohjalaisia piirteitä. Rannikolla puhuttavia murteita sanotaan rantamurteiksi, sisämaassa puhuttavia ylämaan murteiksi.
Keski-Pohjanmaan lounaisosissa puhuttavat ruotsinkielen murteet vaihtelevat suuresti pienelläkin alueella.
Murrepiirteitä
Yleiskielen d:
- käet ~ käjet 'kädet'
- paan ~ pajan 'padan'
- meiät ~ meijät 'meidät'
Yleiskielen ts:
- kasso ~ kahto 'katso'
- messä ~ mehtä 'metsä'
- kussua ~ kuhtua 'kutsua'
Välivokaalin esiintyminen:
- pohoja 'pohja'
- jalaka 'jalka'
- lehemä 'lehmä'
Inessiivin päätteet:
- talosa ~ talossa 'talossa'
- maasa ~ maassa 'maassa'
- taskusa ~ taskussa 'taskussa'
- seurosa ~ seuroissa 'seuroissa'
Jälkitavujen vokaalien välinen h:
- tupahan ~ tuphaan 'tupaan'
- aletahan ~ alethaan 'aletaan'
Vokaaliyhtymien -ea, -eä edustus:
- korkia 'korkea'
- pimiä 'pimeä'
Pääpainottoman -oa-yhtymän vastineena -ua:
- maitua 'maitoa'
- pipua 'pipoa'
- peltua 'peltoa'
Yhteinen omistusliite -nna monikon 1. ja 2. persoonassa:
- talonna 'talomme, talonne'
- autonna 'automme, autonne'
Monikon 1. persoonan pääte -mma, -mmä:
- olimma 'olimme'
- tulimma 'tulimme'
- menimmä 'menimme'
Aiheesta muualla
- [http://museot.keski-pohjanmaa.fi/index.htm Keskipohjalaisia museoita ja kulttuuriympäristöjä]
- [http://www.kaustinen.net/ Kaustinen Folk Music Festival]
- [http://www.cop.fi/ Keski-Pohjanmaan ammattikorkeakoulu]
- [http://www.kpedu.fi/ Keski-Pohjanmaan koulutusyhtymä]
- [http://www.keski-pohjanmaa.fi/ Keski-Pohjanmaan liitto]
- [http://www.kokkolanet.com/ KokkolaNet kaupunkiportaali Kokkolassa]
- [http://www.kokkola.fi/ Kokkolan kaupungin kotisivut]
- [http://www.venetsialaiset.fi/ Kokkolan Venetsialaisten viralliset nettisivut]
- [http://www.keskipohjanmaa.net/ Sanomalehti Keskipohjanmaan verkkolehti]
- [http://194.252.88.3/rswebkla.nsf/sivut/uutiset2004?opendocument&pageid=Content758EF/ Ylen Radio Keski-Pohjanmaan verkkosivut]
- [http://www.osterbottningen.fi/ Österbottningen ruotsinkielinen valtalehti Keski-Pohjanmaalla]
Luokka:Suomen maakunnat
Länsi-Suomi
Länsi-Suomen lääni on yksi Suomen lääneistä. Läänin naapurit ovat Etelä-Suomen lääni, Itä-Suomen lääni ja Oulun lääni.
Vuoden 1997 lääniuudistuksessa Länsi-Suomen lääni luotiin yhdistämällä Turun ja Porin lääni, Vaasan lääni, Keski-Suomen lääni ja Hämeen läänin pohjoisosat.
Hallinto
Länsi-Suomen lääninhallitus on seitsemän ministeriön ohjaama valtion aluehallintoviranomainen. Lääninhallituksen tehtävä on edistää läänin asukkaiden hyvinvointia ja tukea kuntia peruspalveluiden järjestämisessä ja kehittämisessä.
Lääninhallituksen palvelupisteet sijaitsevat Jyväskylässä, Tampereella, Porissa ja Vaasassa.
Maa- ja seutukunnat
Länsi-Suomen läänissä on seitsemän maakuntaa ja 32 seutukuntaa:
- Etelä-Pohjanmaan maakunta (Södra Österbotten)
:#Eteläisten seinänaapurien seutukunta
:#Härmänmaan seutukunta
:#Järviseudun seutukunta
:#Kuusiokuntien seutukunta
:#Seinäjoen seutukunta
:#Suupohjan seutukunta
- Keski-Pohjanmaan maakunta (Mellersta Österbotten)
:#Kaustisen seutukunta
:#Kokkolan seutukunta
- Keski-Suomen maakunta (Mellersta Finland)
:#Joutsan seutukunta
:#Jyväskylän seutukunta
:#Jämsän seutukunta
:#Keuruun seutukunta
:#Saarijärven-Viitasaaren seutukunta
:#Äänekosken seutukunta
- Pirkanmaan maakunta (Birkaland)
:#Etelä-Pirkanmaan seutukunta
:#Kaakkois-Pirkanmaan seutukunta
:#Lounais-Pirkanmaan seutukunta
:#Luoteis-Pirkanmaan seutukunta
:#Tampereen seutukunta
:#Ylä-Pirkanmaan seutukunta
- Pohjanmaan maakunta (Österbotten)
:#Kyrönmaan seutukunta
:#Pietarsaaren seutukunta (ruotsiksi Jakobstadsregionen)
:#Suupohjan rannikkoseutu (ruotsiksi Sydösterbottens kustregion)
:#Vaasan seutukunta
- Satakunnan maakunta (Satakunda)
:#Pohjois-Satakunnan seutukunta
:#Porin seutukunta
:#Rauman seutukunta
- Varsinais-Suomen maakunta (Egentliga Finland)
:#Loimaan seutukunta
:#Salon seutukunta
:#Turun seutukunta
:#Vakka-Suomen seutukunta
:#Åboland-Turunmaan seutukunta
Kunnat
Länsi-Suomen lääni on jaettu 204 kuntaan, mukaan lukien Turun, Jyväskylän, Tampereen, Vaasan ja Rauman kaupungit.
Vaakuna
Länsi-Suomen läänin vaakuna on luotu yhdistämällä Varsinais-Suomen, Satakunnan ja Pohjanmaan vaakunat
Aiheesta muualla
- [http://www.laaninhallitus.fi/lansi Länsi-Suomen lääninhallitus]
-
ko:서핀란드 주
Pohjois-Pohjanmaa__NOTOC__
Pohjois-Pohjanmaa on Suomen maakunta Oulun läänissä. Hallinnollinen pääkaupunki ja samalla maakunnan suurin kaupunki on Oulu. Maakunta rajautuu lännessä Perämereen, pohjoisessa Lapin maakuntaan, idässä Venäjän federaatioon, kaakossa Kainuun maakuntaan, sekä etelässä Pohjois-Savon, Keski-Suomen ja Keski-Pohjanmaan maakuntiin. Maakunnassa oli vuonna 2004 asukkaita 374 928 ja sen pinta-ala on noin 37 120 neliökilometriä, josta järviä on noin 1800 neliökilometriä. Asukastiheys on noin 10,5 asukasta neliökilometrillä.
Kunnat
Vuoden 2005 alussa Pohjois-Pohjanmaan maakunnassa oli 40 kuntaa, joista 11 kaupunkeja. Seuraavassa Pohjois-Pohjanmaan maakunnan kuntalistassa kaupungit on merkitty tähdellä: (ps. Ranua Lapin läänissä kuuluu Pohjois-Pohjanmaan murrealueeseen.)
Seutukunnat
Vuoden 2005 alussa Pohjois-Pohjaanmaan maakunnassa oli seitsemän seutukuntaa:
- Koillismaan seutukunta
- Nivala-Haapajärven seutukunta
- Oulun seutukunta
- Oulunkaaren seutukunta
- Raahen seutukunta
- Siikalatvan seutukunta
- Ylivieskan seutukunta
Aiheesta muualla
- [http://www.pohjois-pohjanmaa.fi/ Pohjois-Pohjanmaan maakunnan kotisivut]
Luokka:Pohjois-Pohjanmaa
Keski-Suomi
Keski-Suomen maakunta (ruots. Mellersta Finland) kuuluu Länsi-Suomen lääniin. Keski-Suomen lääni, jonka alue oli sama kuin nykyisen maakunnan, oli olemassa vuosina 1956-1997. Maakunnan ja vanhan läänin pääkaupunki on Jyväskylä. Keski-Suomen alue ei ole kuitenkaan keskellä Suomea, kuten nimi antaa ymmärtää, vaan pikemminkin keskellä eteläisempää Suomea.
Keski-Suomessa on vanhastaan puhuttu keskisuomalaista murretta, mutta se on käytännössä kuollut, ja Keski-Suomessa puhutaan nykyään lähes yleiskieltä.
Kunnat
Luettelo Keski-Suomen kunnista. Kaupungit on merkitty lihavoidulla.
Aiheesta muualla
- http://www.finnica.fi/keski-suomi/ finnica - Keski-Suomi
- http://www.keskisuomi.fi/
- http://www.avoinmuseo.fi/ Keski-Suomen museot verkossa
Luokka:Suomen maakunnat
Kokkolan seutukuntaKokkolan seutukunta on yksi Suomen seutukunnista. Se sijaitsee Länsi-Suomen läänissä, Keski-Pohjanmaan maakunnassa. Siihen kuuluu viisi kuntaa ja sen LAU 1 (NUTS 4) -numero on 162.
Kunnat
- Himanka (Kunta)
- Kannus (Kaupunki)
- Kokkola (Kaupunki)
- Kälviä (Kunta)
- Lohtaja (Kunta)
Aiheesta muualla
- [http://seutukunta.kokkola.fi/ Kokkolan seutukunnan kotisivut]
:
- [http://www.himanka.fi/ Himangan kunnan kotisivut]
:
- [http://www.kannus.fi/ Kannuksen kaupungin kotisivut]
:
- [http://www.kokkola.fi/ Kokkolan kaupungin kotisivut]
:
- [http://www.kalvia.fi/ Kälviän kunnan kotisivut]
:
- [http://www.lohtaja.fi/ Lohtajan kunnan kotisivut]
Luokka:Keski-Pohjanmaan maakunnan seutukunnat
Kiuru
Kiuru (Alauda arvensis) eli leivonen tunnetaan äänestään, ei ulkonäöltään. Se on useiden runojen ja laulujen sankari, ja kiurun ääni on alkukesän maalaismaiseman taustamusiikkia.
Koko ja ulkonäkö
Ruskeanharmaa ulkonäöltään mitäänsanomaton lintu, joka tunnetaan laululennostaan: koiras nousee jopa 100 m korkeuteen ja laulaa sydämensä kyllyydestä.
Pituus 17 cm, siipien kärkiväli 35 cm, paino noin 37 g.
Levinneisyys
Kiuru pesii Euroopassa, Aasiassa ja Pohjois-Afrikan vuorilla. Populaation itäosissa se on muuttolintu. Suomeen se palaa varhain keväällä ("Kuu kiurusta kesään..." ). Länsiosissa se on paikallismuuttaja siirtyen alavammille maille tai rannikoille.
Elinympäristö
Kiuru lentää korkealla avoimen viljelysmaan tai nummien päällä.
Lisääntyminen
Kiuru tekee 3-5 munaa maassa olevaan pesään.
Ravinto
Siemeniä, pesintäkaudella myös hyönteisiä.
Luokka:Kiurut
ja:ヒバリ
Siika
Siika (Coregonus lavaretus) on pohjoisen pallonpuoliskon pohjoisosissa elävä kala. Suomessa esiintyy useita siikatyyppejä, jotka on tulkittu myös omiksi lajeikseen. Nämä ovat pohjasiika, karisiika, vaellussiika, järvisiika ja planktonsiika. Niiden elinympäristöt ja -tavat eroavat selvästi, mutta ruumiinrakenteen erot ovat sisäisiä. Suomeen on istutettu myös peledsiikaa, joka on selvästi eri lajia kuin muut Suomen siiat. Inarinjärvessä ja muutamissa Pohjois-Lapin järvissä tunnetaan siian kääpiöitynyt muoto reeska.
Luokka:Kalat
Gneissi
Gneissi on kiven rakennenimi, joka kertoo, että kiven mineraaleista vähemmän kuin 50% on suuntautunut ja litistynyt maankuoren liikkeiden vaikutuksesta. Liuske taas kertoo, että yli puolet mineraaleista on liuskostunut ja suuntautunut. Kun graniitti metamorfoituu paineen alaisena, siitä tulee graniittigneissiä.
Luokka:Geologia
ja:片麻岩
HalsuaHalsua on Suomen kunta, joka sijaitsee Keski-Pohjanmaan maakunnassa, Länsi-Suomen läänissä. Kunnassa asuu 1536 ihmistä ja sen pinta-ala on 430,26 km², josta 15,21 km² on vesistöjä. Väestötiheys on 3,6116 asukasta/km².
Kylät
Halsua, Kanala, Liedes, Meriläinen, Ylikylä
Linkit
- [http://www.halsua.fi/ Halsuan kunta]
Luokka:Halsua
KannusKannus on Suomen kaupunki, joka sijaitsee Keski-Pohjanmaan maakunnassa, Länsi-Suomen läänissä. Kaupungissa asuu 6047 ihmistä ja sen pinta-ala on 409,83 km², josta 2,27 km² on vesistöjä. Väestötiheys on 14,8 asukasta/km². Lähimmät kaupungit ovat Kokkola ja Ylivieska 40 km etäisyydellä.
Kylät
Eskola, Hanhineva, Mutkalampi, Välikannus, Ylikannus, Yliviirre
Linkit
- [http://www.kannus.fi/ Kannuksen kaupunki]
Luokka:Kannus
Kokkola
Kokkola (ruots. Karleby) on Suomen kaupunki, joka sijaitsee Keski-Pohjanmaan maakunnassa, Länsi-Suomen läänissä. Pohjanlahden rannalla sijaitseva Kokkola on kutakuinkin puolessa välissä Vaasan ja Oulun välillä. Rajanaapureina Kokkolalla ovat Luodon, Kruunupyyn ja Kälviän kunnat. Kokkolaa lähinnä olevat kaupungit ovat Pietarsaari ja Kannus.
Kokkolan seutukunta (yhteensä n. 52 500 as.):
- Kokkola (35 760 as.)
- Himanka (3 200 as.)
- Kannus (6 000 as.)
- Kälviä (4 470 as.)
- Lohtaja (3 000 as.)
Kaupungissa asuu noin 35 888 (+128) ihmistä, joista miehiä 48,7% ja naisia 51,3%. Kunta on kaksikielinen: 81,2 prosenttia (+0,2 %) asukkaista puhuu äidinkielenään suomea ja 17,7 (-0,2 %) prosenttia puhuu ruotsia.
Kokkola on Keski-Pohjanmaan maakuntakeskus. Kaupungin on perustanut Kustaa II Aadolf vuonna 1620. Vuonna 1977 Kaarlelan kunta liitettiin Kokkolaan.
Kokkolassa on monipuolista teollisuutta, mm. OMG Oy:n koboltti- ja Boliden Oy:n sinkkitehdas ja Kemira Oy:n tehtaat. Lisäksi kaupungista löytyy metallituote-, valimo-, vaatetus-, muovi-, elintarvike- ja puusepänteollisuutta.
Kaupungin ulkosatama sijaitsee Ykspihlajan kaupunginosassa ja se on Suomen vilkkaimpia satamia. Kokkolasta on hyvät rautatieyhteydet sekä pohjoiseen, Ouluun, että etelään, Seinäjoelle. Kokkolan lentoasema sijaitsee Kruunupyyn kunnassa.
Historia
Kokkolan kaupungin kohdalla lainehti vielä ajanlaskun alun paikkeilla meri. Nykyinen Kirkonmäki nousi merestä 800-luvulla ja vähäinen selänne, jolle myöhemmin muodostui Ristirannan kylä ja Kokkolan kaupunki, erottui Pohjanlahdesta vasta 1100-luvulla. Maannousu alueella jatkuu yhä ja se on noin 88 cm vuosisadassa.
Vanhimmissa ruotsinkielisissä lähteissä Kokkola mainitaan nimellä Karlaby, minkä on päätelty tarkoittavan miesten, talonpoikien kylää. Suomenkielisen nimensä Kokkola lienee saanut kaupungin kohdalla olleesta kapeasta merenlahdesta, Kokkolahdesta, jonka rantakivillä kokkojen eli merikotkien kerrotaan istuskelleen.
Jo 1300-luvulla nykyisen Kirkonmäen (Kaarlela) alueella oli satama, kauppapaikka ja puukirkko. Kaarlelan kappeliseurakunta sai alkunsa todennäköisesti vuonna 1467. Itsenäiseksi kirkkopitäjäksi Kaarlela erosi Pedersören emäseurakunnasta viimeistään 1489. Kaarlelan komea kivikirkko rakennettiin 1400-luvun lopulla - todennäköisesti samoihin aikoihin Kaarlelan seurakunnan perustamisen kanssa.
Kaupungin perustaminen
Kokkolan kaupunki kuitenkin perustettiin 7. syyskuuta 1620 Kaarlelan kirkonmäen länsipuolella sijainneen Ristirannan kylän paikalle. Ennen kaikkea siksi, että maannoususta johtuen vesiyhteys Kirkonmäeltä merelle oli jo huonontunut ja vaikutti edelleen huonontuvan. Kaupunki sai tuolloin nimekseen Gamlakarleby ja sen vaakunassa paloi kolmiliekkinen, kumollaan oleva tervatynnyri. Samana vuonna perustettiin myös Uusikaarlepyy (Nykarleby), jonka vaakunassa esiintyy samoin kolmiliekkinen, pystyssä oleva tervatynnyri.
Suureen Pohjan sotaan liittynyt isonvihan aika 1700-luvun alkupuoliskolla aiheutti Kokkolassa - niin kuin myös muualla Pohjanmaalla - tuntuvia tappioita ja menetyksiä. Vaikkakin osa väestöstä pääsi pakenemaan Ruotsiin, venäläiset sotajoukot surmasivat ja veivät vangeiksi suuren osan kaupungin väestöstä. Ison vihan päättyessä sodan ja ruton runtelemassa Kokkolassa oli vaivaiset 78 asukasta. Mutta kaupunki elpyi nopeasti. 1750-luvulle tultaessa väkiluku oli jo miltei tuhat asukasta.
Tapulioikeudet Kokkola sai 1765, mikä takasi kaupungille mahdollisuuden tehdä kauppaa ulkomaisten kauppahuoneiden kanssa suoraan. Käytännössä tämä merkitsi sitä, että kokkolalaiset laivat purjehtivat yhä kauemmas maailman merillä ja laivojen koot kasvoivat samassa tahdissa.
1700-luvun loppu ja 1800-luvun alku olivat Kokkolassa vaurastumisen aikaa. Kaupungin vientiartikkeleihin kuuluivat ennen kaikkea terva ja laivanrakennus. Kokkolalaisia laivoja myytiin mm. Tukholmaan, Kööpenhaminaan ja Lontooseen sekä muihin eurooppalaisiin satamakaupunkeihin. Terva puolestaan oli Suomen ensimmäinen todellinen maailmankauppatavara ja purjelaivojen aikakaudella Suomi oli tervan tuottajana maailman tärkeimpiä. Koko Suomen tervantuotannosta Kokkolan seutu tuotti peräti kolmanneksen.
Venäjän vallan aika
Venäjän vallan alle siirtyminen tiesi Kokkolassa taloudellista kasvua. Ulkomaille vietiin puutavaraa, tervaa, voita ja juustoa sekä potaskaa. Kaupunki vaurastui vauhdilla ja Yläkaupunkiin, Oppistaniin, alkoi kohota komeita kaksikerroksisia valtaporvarien asuntoja. Vuonna 1842 kauppatorin, nykyisen Mannerheimin aukion, laitaan valmistui Johan Carl Ludvig Engelin suunnittelema Raatihuone. Työväki asui Alakaupungissa, Neristanissa, joka tätä nykyä tunnetaan Kokkolan Vanhana kaupunkina.
Laivanrakennuksen loistokausi ajoittuu Kokkolassa 1820- ja 1830-lukujen tienoille. Tuolloin koko maan kahdeksasta privilegioidusta laivaveistämöstä peräti kolme sijaitsi Kokkolassa, Kaustarinlahden rannalla.
1800-luvun puolessa välissä syttyi Krimin sota, joka myös "kauhiana" Oolannin sotana tunnetaan. Kokkolan osuus kyseisessä sodassa ei jäänyt aivan vaatimattomaksi, sillä vuonna 1854 Kokkolassa käytiin Halkokarin kahakkana tunnettu taistelu. Kahakassa kokkolalaiset torjuivat englantilaiset hyökkääjät, mikä herätti laajaa huomiota koko maassa aina keisari Nikolai I myöten.
1800-luvun puolen välin jälkeen Kokkolan taloudellinen kasvu pysähtyi. Tähän olivat syynä mm. uudentyyppiset laivat, joiden suojaamiseen ei enää tarvittu tervaa. Höyrykoneitten yleistyessä myös rautarunkoiset laivat alkoivat yleistyä. Rautarunkoisten laivojen valmistukseen ei Kokkolassa ollut kuitenkaan mahdollisuutta ja niin myös laivanrakennus tyrehtyi. Samoihin aikoihin valmistunut Saimaan kanava heikensi myös osaltaan Kokkolan asemaa kauppasatamana, kun Sisä-Suomen ja Savon pitäjät alkoivatkin lähettää tuotteitaan uutta laivareittiä pitkin Suomenlahden keskuksiin.
Taloudellisen taantuman seurauksena yhä useammat kokkolalaiset hakeutuivat Amerikkaan. Siirtolaisuuden huippu sijoittui vuosisadan vaihteen tienoille.
Rautatie saatiin Kokkolaan vuonna 1885. Kartasta katsottuna on helppo huomata, että Pohjanmaan rata tekee aikamoisen mutkan Kokkolan kohdalla. Kokkolassa tiedetäänkin kertoa, että rautatieverkkoa suunniteltaessa Venäjän keisari Aleksanteri II muisti Halkokarin kahakan ja urhoolliset kokkolalaiset ja heidät palkitakseen määräsi junaradan vedettäväksi Kokkolan kautta.
Kokkola 1900-luvulla
Suomen sisällissodan aikaisista tapahtumista Kokkolassa merkittävin oli venäläisen varuskunnan aseistariisuminen, johon osallistui valkoisten joukkoja paitsi Kokkolasta myös lähikunnista. Punakaartiin liittyneet kokkolalaiset vangittiin jo aikaisessa vaiheessa ilman, että varsinaisia taisteluja olisi ehditty käydä. Sodan päätyttyä elinkeinoelämä alkoi Kokkolassa elpyä.
1900-luvun alkupuolen oleellisimpia muutoksia Kokkolassa oli väestön suomalaistuminen. Kokkolan pohjois- ja länsipuolen maaseutukuntien suomenkielinen väestö hakeutui Kokkolaan, joka tarjosi tulokkaille työtä tehtailta, satamasta ja palvelusaloilta. Kieliriidoiltakaan ei vältytty.
Kaarlelan kunta (ruots. Karleby), joka tunnettiin vuoteen 1927 nimellä Kokkolan maalaiskunta, liitettiin vuoden 1977 alussa Kokkolaan. Kaarlelaan oli jo aikaisemmin liitetty Öjan kunta, joka kuului osana Kruunupyyhyn aina vuoteen 1932, jolloin siitä tuli itsenäinen kunta. Kokkolan ja Kaarlelan kuntaliitoksen yhteydessä Kokkolan ruotsinkieliseksi nimeksi tuli Karleby. Kuntaliitoksen yhteydessä Kokkolan väkiluku kasvoi noin 50% ja pinta-ala noin 1100%. Kuntaliitoksen myötä sulkeutui eräänlainen ympyrä: Kaarlelan Ristirannan kylästä sai alkunsa Kokkolan kaupunki, johon yli 300 vuotta myöhemmin Kaarlela liitettiin.
Lähteet:
- [http://www.kokkola.fi Kokkolan kotisivut])
- Luho V. & Luukko A. 1957. Suur-Lohtajan historia 1. Kokkola.
Kaupunginosat
- Hakalahti
- Halkokari
- Jokilaakso
- Junnila
- Kaustari
- Kirkonmäki
- Kiviniitty
- Koivuhaka
- Matalamaa
- Mesilä
- Mäntykangas
- Neristan (Vanha kaupunki)
- Rytimäki
- Torkinmäki
- Tullimäki
- Villahti
- Ykspihlaja
Kylät
- Hassinen (Hassis)
- Isokylä (Storby)
- Kallinen (Kallis)
- Kirilahti (Kirilax)
- Korpilahti (Korplax)
- Kaustari (Kaustar)
- Kvikant
- Linnusperä
- Närvilä
- Palo
- Piispanmäki
- Rödsö
- Sokoja (Såka)
- Vitsari (Vittsar)
- Oivu (Åivo)
- Knivsund [Öja]
- Långö [Öja]
Nähtävyydet
- Neristan, Kokkolan vanha kaupunki, yksi maamme laajimpia historiallisia puukaupunkikokonaisuuksia
- Pedagogio, Suomen ainoa nykyaikaan säilynyt 1600-luvun koulurakennus
- Kaarlelan kivikirkko 1400-luvulta
- Englantilainen barkassi, tiettävästi ainoa kuninkaalliselta laivastolta kaapattu alus maailmassa
- Venetsialais-festivaali
Hallinto
Vuoden 2004 kunnallisvaaleissa kaupunginvaltuuston paikat jakaantuivat eri puolueiden kesken:
- Kesk 12
- SDP 12
- RKP 9
- KD 7
- Kok 5
- Vas 4
- Vihreät 2
Kaupunginjohtaja on Antti Isotalus.
Ystävyyskaupungit
- Härnösand (Ruotsi)
- Mörbylånga (Ruotsi)
- Ullånger (Ruotsi)
- Kristiansund (Norja)
- Fredericia (Tanska)
- Marijampole (Liettua)
- Fitchburg (MA, Yhdysvallat)
- Sudbury (Kanada)
- Hatvan (Unkari)
- Ratingen (Saksa)
- Fushun (Kiina)
Kuuluisia kokkolalaisia
- Anders Chydenius - pappi ja poliitikko
- Eero Heinäluoma - poliitikko (SDP)
- Bjarne Kallis - poliitikko (KD)
- Jonna Kauppila - miss Suomi 1998
- Leea Klemola - näyttelijä, ohjaaja
- Maarit Tastula - tv-toimittaja
- Jusa Peltoniemi - dramaturgi, kirjailija
- Olli "Kokkolan leipuri" Mäki - nyrkkeilijä
- Ari-Pekka Lahti - dramaturgi, kirjailija
Linkkejä
- [http://www.kokkola.fi Kokkolan kaupungin verkkosivut]
- [http://www.kokkolanet.com Kokkola24.Net paikallisportaali]
- [http://www.keskipohjanmaa.net Keskipohjanmaa-lehden verkkosivut]
- [http://www.kokemus.org Kokemus Ry. Kokkolan elävän musiikin yhdistys ]
Luokka:Suomen kaupungit
Luokka:Kokkola
KälviäKälviä (ruotsinkielinen nimi: Kelviå) on Suomen kunta, joka sijaitsee Keski-Pohjanmaan maakunnassa, Länsi-Suomen läänissä. Kunnassa asuu 4549 ihmistä ja sen pinta-ala on 682,36 km², josta 14,68 km² on vesistöjä. Väestötiheys on 6,78 asukasta/km². Kälviän kirkko on vuodelta 1905 (Odert W. Renell).
Kylät
Honkimaa, Jatkojoki, Jokikylä, Karhulahti, Kleemola, Kälviä, Miekkoja, Nissi, Passoja, Peitso, Peltokorpi, Porkola, Ridankylä, Rimpilä, Ruotsalo, Vuollet, Välikylä, Rita
Aiheesta muualla
- [http://ww.kalvia.fi/ Kälviän kunnan kotisivu]
LestijärviLestijärvi on Suomen kunta, joka sijaitsee Keski-Pohjanmaan maakunnassa, Länsi-Suomen läänissä. Kunnassa asuu 960 ihmistä (1.9.2004) ja sen pinta-ala on 559,26 km², josta 77,5 km² on vesistöjä. Väestötiheys on 2,04 asukasta/km². Lestijärvi on harvimmin asuttu kunta Oulun eteläpuolella. Kunnan suurin työnantaja on Hirviset Oy:n puusepänliike ja siellä sijaitsee [http://www.finnspring.fi Finn Spring] -yhtiön lähdevesi- ja virvoitusjuomatehdas.
Kylät
Järventaus, Kanala, Lappi, Lestijärvi, Syrinkylä, Ylipää
Aiheesta muualla
- [http://www.lestijarvi.fi/ Lestijärven kunnan kotisivu]
Luokka:Lestijärvi
LohtajaLohtaja (ruotsinkielinen nimi: Lochteå) on Suomen kunta, joka sijaitsee Keski-Pohjanmaan maakunnassa, Länsi-Suomen läänissä. Kunnassa asuu 2898 ihmistä ja sen pinta-ala on 417,97 km², josta 3,45 km² on vesistöjä. Väestötiheys on 7,08 asukasta/km².
Lohtaja tunnetaan ennen kaikkea puolustusvoimien käyttämästä Vattajan harjoitus- ja ampuma-alueesta.
Lohtajan Viirretjoelta löytyi vuonna 1930 noin 70 cm pitkä mammutin reisiluun pala, joka on arvioitu yli 24 000 vuotta vanhaksi.
Kylät
Alaviirre, Karhi, Lohtaja, Marinkainen, Väliviirre
Aiheesta muualla
- [http://www.lohtaja.fi Lohtajan kunnan kotisivut]
- [http://www.vattaja.com/ Vattaja kansalaisadressi]
Luokka:Lohtaja
Perho (kunta)Perho on Suomen kunta joka sijaitsee Keski-Pohjanmaan maakunnassa, Länsi-Suomen läänissä. Kunnassa asuu 3101 ihmistä ja sen pinta-ala on 776,3 km² josta 24,87 km² on vesistöjä. Väestötiheys on 4,0855 asukasta/km².
Kyliä
Salamajärvi
Linkkejä
- [http://www.perho.com Kunnan kotisivu]
Luokka:Perho
UllavaUllava on Suomen kunta joka sijaitsee Keski-Pohjanmaan maakunnassa, Länsi-Suomen läänissä. Kunnassa asuu 1047 ihmistä ja sen pinta-ala on 177,03 km² josta 14,35 km² on vesistöjä. Väestötiheys on 6,4420 asukasta/km².
Kyliä
Alikylä, Haapasalo, Haapala, Hanhisalo, Herlevi, Honkala, Jääskä, Kirkonkylä, Länttä, Norppa, Rahkola, Seppä, Sikala, Vähälä, Ylikylä
Linkkejä
- [http://www.ullava.fi/ Ullavan kunnan kotisivu]
VeteliVeteli (ruotsinkielinen nimi: Vetil) on Suomen kunta joka sijaitsee Keski-Pohjanmaan maakunnassa, Länsi-Suomen läänissä. Kunnassa asuu 3754 ihmistä ja sen pinta-ala on 520,57 km² josta 15,03 km² on vesistöjä. Väestötiheys on 7,3109 asukasta/km².
Veteli on tunnettu erityisesti Kemoran moottoriradasta, jossa järjestetään vuosittain valtakunnallisiakin moottoriurheilutapahtumia.
Kyliä
Aho, Alaspää, Haapasalo, Haukilahti, Kallioperä, Patana, Polso, Pulkkinen, Räyringin Isokylä, Räyrinki, Sillanpää, Yliveteli
Luokka:Veteli
TervaSuomessa sanalla terva tarkoitetaan yleensä männyn pihkasta kovassa kuumuudessa muodostunutta tummaa, paksua ja tahmeaa öljyä. Tätä mäntytervaa on vuosisadat käytetty mm. veneiden, laivojen ja rakennusten suojaamiseen vettymistä ja pilaantumista vastaan. Suomesta on tervaa viety kaikkialle Eurooppaan lähinnä laivoja varten. Lääkeaineena esimerkiksi shampoossa se estää ihon hilseilyä. Tervasta tehty tervavesi on aromiaine, jota käytetään niin hajun kuin maun takia.
Mäntyterva valmistetaan tervahaudassa. Kytevät mäntypuun palaset peitetään maalla siten, että hapen tulo valtaosin estyy. Ilman happea pihka ei syty palamaan, vaan pehmittyy kuumuudessa, ja valuu puuaineksesta ulos tervahaudan pohjalle. Tämä terva voidaan valuttaa talteen.
Alun perin terva tarkoitti monissa muissakin kielissä mäntytervaa, mutta tämä käyttötarkoitus joutui pääosin väistymään puulaivojen kauden loputtua. Monissa maissa sanan varsinaisia merkityksiä ovat nykyisin maaöljypohjainen maaterva, piki tai bitumiterva. Sanojen käyttöä sotkee entisestään se, että myös eräitä maatervan lähteitä kutsutaan tervahaudoiksi. Näistä tervahaudoista, jotka sijaitsevat luonnollisen öljyesiintymän luona, erittäin paksu maaöljy eli terva pulppuaa maan alta lähteen tavoin.
Maaöljyterva on haitallista jo hengitettynäkin. Mäntytervan perisuomalaisena ja yleisesti miellyttävänä tunnettu tuoksu ei sen sijaan luonnollisissa määrissä ole lainkaan haitaksi. Euroopan Unioni on kuitenkin pyrkinyt rajoittamaan kaikenlaisen tervaksi kutsutun käyttöä, ottamatta huomioon suomen terva-sanan monista muista EU-kielistä poikkeavaa erilaista merkitystä. Perinteiset puuveneet saa kuitenkin edelleen tervata, ja yksityishenkilöt voivat ostaa ja käyttää tervaa. Myös joihinkin julkisiin rakennuksiin, muun muassa Joensuun yliopiston vuonna 2004 valmistuneeseen Metlan rakennukseen, on käytetty tervattua puutavaraa.
Häpäisy tervaamalla
Joissakin maissa, kuten yhdysvalloissa, on ollut eräs, joskus laitonkin rangaistus rikollisen tervaaminen. Tervatun päälle on lisäksi usein kaadettu höyheniä, jotka ovat tarttuneet tervaan, jolloin ihminen on saanut höyhenpeitteen. Suomessa on patsaita ja kylttejä tervattu lähinnä poliittisina vastalauseina.
Terva kansanparannuksessa
Terva on ollut tärkeä aine suomalaisessa kansanparannuksessa. Sitä on käytetty varsinkin ihon hoitoon. Eri tavoilla oirehtivaa ihoa on tervattu. Vammoja, haavoja ja amputoidun tai irronneen raajan tynkiä on sitomisen jälkeen tervattu kuolion estämiseksi. Tervaa on myös sekoitettu eri aineisiin voiteiksi ja hauteiksi. Tervasta on jalostettu pikiöljyä, jonka on katsottu olevan vielä parempaa ihon ja haavojen hoidossa. Erään sanonnan mukaan "pikiöljyllä paranee, vaikka olis keskeltä poikki".
Täitä on hävitetty laittamalla hiuksiin tervaa sisältävää seosta, joka on jätetty kuivumaan muutamaksi päiväksi.
Saippuaa, jota keitettiin muun muassa eläinten rasvasta, on tehty raikkaammaksi laittamalla mukaan tervaa.
Tervalla, niin maaöljy-, kuin puutervalla, on tieteellisesti todistettu ihon hilseilyä ja psoriasista hoitava vaikutus.
Luokka:Puunjalostusteollisuus
Luokka:Suomalainen kansanparannus
MaannousuMaannousu eli maankohoaminen tarkoittaa maan hyvin hidasta kohoamista. Tämä johtuu Suomessa viimeisestä jääkaudesta, jolloin jäätikkö painoi maankuoren lommolleen. Jäätikön aiheuttama maankuoren lommolleen painuminen on havaittavissa nykyään Etelämantereen ja Grönlannin jäätiköistä. Kun jäätikkö on sulanut, lommo pyrkii hitaasti oikenemaan. Kun maa kohoaa vesistön rannan lähellä, kuivaa maata ilmestyy, saaret kasvavat ja merestä ilmestyy uusia saaria. Suomessa maan kohoaminen näkyy selvimmin mm. Vaasan seuduilla Merenkurkun rannoilla.
Postglasiaalinen maannousu on suurimmillaan Oulun-Kemin alueella, n. 9 mm vuodessa merenpintaan nähden. Etelä-Suomessa maannousun suuruus on 3-5 mm vuodessa. Maannousun seurauksena Suomi suurenee vuodessa n. seitsemän neliökilometrin verran.
Monet nykyiset niemet ja rantaa lähellä olevat mäet ovat entisiä saaria. Tämä on syynä siihen, että suomalaisessa paikannimistössä monia niemiä ja mäkiä kutsutaan edelleen saariksi.
Maannousualue ei rajoitu Suomeen vain ulottuu koko Fennoskandian yli. Pohjois-Kanadassa on vastaava, mutta paljon laajempi ”Laurentiidinen” maannousualue, kuten Länsi-Siperiassakin. Fennoskandian maannousualue on kuitenkin ainoa, joka on tiheän asutuksen keskellä ja siksi parhaiten tutkittu.
Tutkimuksen historia
Ensimmäinen maannousun tutkija lienee ruotsalainen tähtitieteilijä Anders Celsius, joka vuonna 1731 hakkasi tämän vuosiluku Gävlen edellä olevaan ”norppakiveen” merenpinnan seurantaa varten. Hän arvioi maannousun suuruudeksi 1 m/vuosisata.
Kun jääkausien todellisuus tuli geologian kehityksen tieteenä yleiseen tietoisuuteen, alettiin ymmärtää, että maannousun syy on isostaattisen tasapainon palautuminen Fennoskandian mannerjäätikön sulamisen jälkeen n. 11 000 vuotta sitten viimeisen jääkauden lopulla.
Nykytutkimus
Maannousun seuranta tapahtuu seuraavilla menetelmillä:
# Mareografit eli vesiasteikot Suomen rannikolla. Merentutkimuslaitos operoi niitä 13 kpl.
# Valtakunnallinen tarkkavaaitus. Suomessa http://www.fgi.fi Geodeettinen laitos sai kolmas tarkkavaaitus valmiiksi v. 2004.
# GPS-mittaus. Suomen 12 pysyvän GPS-aseman avulla saadaan määritetyksi maannousua geosentrisesti eli Maan massakeskipisteen eikä keskimerenpinnan suhteen. Ero on ns. geoidin vuotuinen nousu, arvioituna 0.4 mm /v.
# Painovoiman seurannalla Maan pinnalla. Mittaamalla tarkasti painovoiman eroja maannousualueen yli voidaan vuosien myötä havaita painovoiman hidas väheneminen, kun maannousualueen keskiosa nousee pois Maan keskipisteestä. Ks. http://www.fgi.fi/osastot/geodesia/projektit/mn_pv/default.htm Yhteispohjoismaiset maannousupainovoimalinjat.
# Painovoimakentän muuttumisen seurannalla avaruudesta käsin. Jo kauan on tiedetty, että maapallon dynaaminen litistyskerroin muuttuu hitaasti aikaa myöten ensisijaisesti Kanadan maannousun seurauksena. Uusi GRACE-satelliittimissio lupaa antaa pajon yksityiskohtaisempia tietoja maannousun vaikutuksista Maan painovoimakenttään.
Geodeettisen GPS-menetelmän avulla voidaan seurata postglasiaalista maannousua jopa kolmessa ulottuvuudessa: se sisältää myös (pienen)
vaakakomponentin. Puhutaan mieluummin postglasiaalisesta muodonpalautusilmiöstä (postglacial rebound). Painovoimamittaukset ovat riippumaton tapa tutkia nousun tarkkaa mekanismia, etenkin miten massa virtaa takaisin Fennoskandian maankuoren alle. Maannousututkimuksen avulla voidaan myös selvittää Maan vaipan ns. viskositeetti, eli kuinka tehokkaasti vaipan kalliomassat vastustavat [plastinen deformaatio|plastista deformaatiota] eri syvyyksillä.
Aiheesta muualla
- [http://www.csc.fi/arctinet/kivikaus/m1/1_3_3.htm Maankohoaminen]
- [http://www.fimr.fi/fi/itamerikanta/sanasto/maankohoaminen.html Maankohoaminen]
- [http://www.edu.lahti.fi/projektit/jaakausi//maankoho.html Maankohoaminen]
- [http://www.agu.org/pubs/crossref/2004/2003JB002619.shtml BIFROST]
Luokka:Geodesia
RautakausiRautakausi on Euroopan, Aasian ja Afrikan menneisyyteen liittyvä käsite. Se tarkoittaa aikaa, jolloin rautaa käytettiin yleisesti työkaluissa ja aseissa. Rautakaudeksi nimitetään yleensä vain esihistoriallista vaihetta, mutta Lähi-idässä, Egyptissä, Vähä-Aasiassa ja Kreikassa on jo siirrytty historialliseen aikaan raudan tullessa käyttöön.
Suomessa rautakausi jaetaan seuraaviin vaiheisiin:
Varhaisrautakausi
- Esiroomalainen rautakausi (500 eaa - 0/50 jaa)
- Vanhempi roomalainen rautakausi (0/50 - 200 jaa)
- Nuorempi roomalainen rautakausi (200 - 400 jaa)
Keskirautakausi
- Kansainvaellusaika (400 - 550 jaa)
- Merovingiaika (550 - 800 jaa)
Myöhäisrautakausi
- Viikinkiaika (800 - 1025/1050 jaa)
- Ristiretkiaika (1025/1050 - 1150/1200/1300 jaa)
Luokka:Historian ajanjaksoja
Luokka:Arkeologia
ko:철기 시대
ja:鉄器時代
simple:Iron Age
JatulintarhaJatulintarha on rannikkoseuduilla tai saaristossa kivistä koottu matala ja laakea labyrinttikuvio esimerkiksi rantakalliolla. Suuri osa jatulintarhoista lienee keskiaikaisia tai myöhäisempiä, vanhimmat ehkäpä jo esihistorialliselta ajalta. Jatulintarhojen merkitystä tai käyttötarkoitusta ei tunneta: ne ovat saattaneet liittyä johonkin rituaaliin, mutta varmaa tietoa tästä ei ole. Jatulintarhat on uskottu jatulien, muinaisen jättiläiskansan, tekemiksi.
Luokka: Suomen muinaisjäännökset
Luokka: Arkeologia
MurreMurre on jonkin ryhmän tai yksilön puhuma kielimuoto. Murteet voidaan jakaa aluemurteisiin, sosiaalisiin murteisiin eli sosiolekteihin, ja yksilömurteisiin eli idiolekteihin.
Murretyypit
Yleensä murteella tarkoitetaan aluemurretta eli kielen alueellista muotoa, jota puhutaan tietyllä seudulla. Murrealueen koolle tai murteen puhujien määrälle ei ole rajaa. Laajalla alueella puhuttu murre voi jakaantua moniin (ala)murteisiin, jotka vuorostaan voivat muodostua vielä pienemmistä murteista, ja niin edelleen.
Sosiaalinen murre, sosiolekti, on tietyn sosiaalisen ryhmän puhemuoto. Esimerkiksi tiettyjen ammattikuntien tai tieteenalojen erikoiskielet, sekä yhdistysten ja harrastajien slangit ovat sosiolekteja. Ammattislangeilla on tyypillisesti runsas yleiskielestä poikkeava sanasto (tai leksikko kielitieteilijöiden slangissa).
Yksilömurre, idiolekti, on yhden henkilön puheenparsi. Siihen luetaan kaikki yksilön käyttämät rekisterit (ihminen puhuu eri tavalla äidilleen tai poliisille). Koska puhetapa muuttuu ja kehittyy ajan kuluessa, yksilömurre on syytä rajata tiettyyn ajanjaksoon.
Aluemurteet, idiolektit ja sosiolektit, eivät eroa toisistaan vain sanastoltaan, vaan eroja on myös kieliopissa, äänteissä ja painotuksessa.
Kielen ja murteen raja
Kielen ja murteen välinen raja on veteen piirretty viiva: kielitieteen menetelmin ei voida erottaa murretta kielestä. Pikemmin jotenkin sosiolingvistisesti (tai kielitieteilijöiden tapauksessa historiallisesti) arvioiden ihmiset puhuvat joko kielestä tai murteesta. Nyrkkisääntönä voidaan sanoa, että (yhden kielen) eri murteita puhuvat ymmärtävät toisiaan, mutta eri kieliä puhuvat eivät ymmärrä. Usein murretta kutsutaan murteeksi
- yksinomaan, koska sillä ei ole kirjallisuutta,
- koska sitä ei ole normitettu,
- koska sen puhujilla ei ole omaa valtiota, tai
- koska sitä ei arvosteta.
Kielimuodon luokittelu kieleksi tai murteeksi, ja sen sukulaisuus muitten puheenparsien kanssa voi olla epäselvää ja kiistanalaista - aivan samoin kuin politiikka, joka vahvasti vaikuttaa kielen asemaan. Esimerkkejä tästä ovat muun muassa makedonian ja taiwanin kieli. Myös norjaa ja ruotsia (joiden puhujat ymmärtävät toisiaan) pidettäisiin saman kielen eri murteina ilman valtionrajaa. Rauman murretta taas pidetään suomen murteena, vaikka valtaväestö ei ymmärrä sitä.
Antropologisessa kielitieteessä murre on jonkin kielen puhuttu kielimuoto. Toisin sanoen kielen ja murteen erottaa se, että edellinen on abstrakti ja yleinen käsite, kun taas jälkimmäinen on konkreettinen ja erityinen. Tästä näkökulmasta katsoen kieltä ei puhu kukaan, vaan kaikki puhuvat kielen murretta. Ne, jotka pitävät jotain murretta kielen "oikeana", muita parempana muotona, itse asiassa käyttävät näitä termejä tuomaan ilmi sosiaalista eroa. Kirjakieli on usein eliitin sosiolektin kaltainen.
Kun arvoasetelmat unohdetaan, murteella voi yksinkertaisesti viitata vähäisiin alueellisiin eroihin kielimuodoissa, joita pidetään keskenään ymmärrettävinä. Puheenparsi paljastaa muukalaisen, ja kertoo vieraan alkuperästä; mistä kylästä tai kaupunginosasta, tai miltä seudulta hän on kotoisin. Esimerkiksi Pohjois-Amerikan alkuperäiskielillä navaholla ja apassilla on monia ilmeisiä, laajalle levittäytyneitä murteita, millä kielitieteilijät tarkoittavat vain, että vaihtelusta huolimatta puhujat suurelta osin ymmärtävät toisiaan ja tiedostavat kaikkien puhuvan yleisesti ottaen samalla tavalla.
Kielen asemaa ei määritä ainoastaan kielitieteelliset kriteerit, vaan se on myös historiallisen ja poliittisen kehityksen tulos. Kirjakielen asemaan päätynyt retoromaani tunnustetaan omaksi kielekseen, vaikka se ei juuri eroakaan Lombardian alppimurteista. Vastakkainen esimerkkitapaus on kiinan kieli, jonka muotoja usein pidetään kielten sijaan murteina, koska niillä on yhteinen kirjoitusjärjestelmä - välittämättä siitä, että niiden keskinäinen ymmärrettävyys on olematonta.
Max Weinreich ilmaisi asian ytimekkäästi: "Kieli on murre, jolla on armeija ja laivasto."
Luokka:Kielitiede
als:Dialekt
ko:방언
ja:方言
Luokka:Suomen maakunnat: Pääartikkeli: Suomen maakunnat
Maakunnat
Luokka:Maakunnat "Dual Entente"The Franco-Russian Alliance, originally a secret agreement, was signed August 18th 1892 between France and Russia. It resulted from discussions that had first began in 1891, after Germany decided in 1890 not to renew the 1887 Reinsurance Treaty with Russia, despite Russian requests to renew it.
Russia was feeling vulnerable due to the signing of the "Triple Alliance" of Imperial Germany, Austria-Hungary and Italy, while France had been diplomatically isolated as a result of the policies of Otto von Bismarck. The Franco-Russian Alliance promised mutual military assistance if either country was attacked. In the case of an attack by Germany or another member of the Triple Alliance assisted by Germany, Russia and France were to attack Germany at the same time, so it would have to fight in the West and the East.
The Russian emperors visited Paris on three occasions, each time being celebrated with great festivities. The ratification of the alliance was commemorated by Pont Alexander III (1896-1900), the most elegant bridge in Paris and the jewel of 19th-century engineering. The foundation stone was laid by Nicholas II of Russia and Félix Faure on Oct 7th, 1896. The bridge is decorated with the allegories representing the Seine and the Neva.
The Franco-Russian Alliance, along with the Anglo-Russian Entente and the Entente Cordiale formed the Triple Entente between the UK, France and Russia.
Category:History of Europe
Category:Politics of Imperial Russia
Category:History of France
ja:露仏同盟
snowboard austria zakady bukmacherskie keno warsaw internet club gry sportowe
|
|
|
| :: RELATED NEWS :: |
Contiguous United States
The continental United States refers (except sometimes in federal law and regulations) to the largest part of the U.S. that makes up one single geographic unit (plus minor nearby islands. Specifically, this includes the District of Columbia and the 48 states that all border at least one
|
Kebriones
In Greek mythology, Kebriones was the son of King Priam of Troy and a slave. He was his half-brother Hektor's charioteer during the Trojan War. He was killed by Patroklos.
Iliad VII, 318' XI, 521; XVI, 727.
|
Cerynian Hind
The Ceryneian Hind, also called Cerynitis, was an enormous hind sacred to Artemis, the chaste goddess of the hunt and moon. It had golden antlers like a stag and hooves of bronze or brass, and it was said that it could outrun an arrow in flight. The capture of the hind was one of The Twelve Labours of Heracles.
When Artemis was a child, she found five gigantic hinds grazing in
|
Cerynitis
The Ceryneian Hind, also called Cerynitis, was an enormous hind sacred to Artemis, the chaste goddess of the hunt and moon. It had golden antlers like a stag and hooves of bronze or brass, and it was said that it could outrun an arrow in flight. The capture of the hind was one of The Twelve Labours of Heracles.
When Artemis was a child, she found five gigantic hinds grazing in
|
Ceryneian Hind
The Ceryneian Hind, also called Cerynitis, was an enormous hind sacred to Artemis, the chaste goddess of the hunt and moon. It had golden antlers like a stag and hooves of bronze or brass, and it was said that it could outrun an arrow in flight. The capture of the hind was one of The Twelve Labours of Heracles.
When Artemis was a child, she found five gigantic hinds grazing in
|
|
Aega
:This article is about the solar deity. Aega was also the name of a nymph, the daughter of Circe, and the goat whose hide formed the Aegis.
----
In Greek mythology, Aega ("goat" or "gust of wind"; also Aex) was a minor solar deity, goddess of the sun and domesticated animals. She was the da
|
|
