:: wikimiki.org ::
| Kiinan Renessanssi |
Kiinan renessanssiKiinan renessanssi (900-luku – 1200-luku, mukaillen tunnetun ranskalaisen historioitsija Jacques Gernet'n määritelmää) muistutti Euroopan renessanssia: vanhoja kulttuuripiirteitä tutkittiin uudelleen ja uusia syntyi, myös merkittäviä keksintöjä tehtiin ja hallinto oli keskitettyä. Kausi alkaa Tang-dynastian hajoamisesta ja päättyy mongolien Yuan-dynastiaan.
Tällä ajalle osuvat seuraavat Kiinan dynastiat:
- Viisi dynastiaa (907 – 960)
- (Liao-dynastia (916 – 1125) ei-kiinalainen dynastia)
- Song-dynastia (960 – 1279)
- (Jin-dynastia (1115 – 1234) ei-kiinalainen dynastia)
Luokka:Kiinan historia
900-lukuVuosisadat: 700-luku 800-luku - 900-luku - 1000-luku 1100-luku
----
Tärkeitä tapahtumia
- Keskiajan lämmin kausi alkaa
- Viikingit asettuvat Pohjois-Ranskaan, heitä aletaan kutsua normanneiksi
- Kiovan rusit tuhoavat kasaarien kuningaskunnan 965
- Keskisten alankojen Mayasivilisaation romahdus. Jälkiklassinen Mayakausi alkaa.
- Suur-Määrin romahdus
- Tomislav yhdistää keskiajan Kroatian.
Merkittäviä henkilöitä
- Henrik Linnustaja
- Otto Suuri (s. 912, Pyhä Rooman keisari 936 - 973).
- Englannin kuningas Edmund I (s. 921, vallassa 939 - 946).
- Bulgarian tsaari Samuil (s. 958, vallassa 976 - 1014).
- Kiovan ruhtinas Vladimir I (958 - 1015).
- Basileios II, Bysantin keisari (s. 958, vallassa 976 - 1025).
Vuosikymmenet ja vuodet
900-vuosikymmen: 900, 901, 902, 903, 904, 905, 906, 907, 908, 909
910-luku: 910, 911, 912, 913, 914, 915, 916, 917, 918, 919
920-luku: 920, 921, 922, 923, 924, 925, 926, 927, 928, 929
930-luku: 930, 931, 932, 933, 934, 935, 936, 937, 938, 939
940-luku: 940, 941, 942, 943, 944, 945, 946, 947, 948, 949
950-luku: 950, 951, 952, 953, 954, 955, 956, 957, 958, 959
960-luku: 960, 961, 962, 963, 964, 965, 966, 967, 968, 969
970-luku: 970, 971, 972, 973, 974, 975, 976, 977, 978, 979
980-luku: 980, 981, 982, 983, 984, 985, 986, 987, 988, 989
990-luku: 990, 991, 992, 993, 994, 995, 996, 997, 998, 999
(ks. ajan merkitseminen)
ko:10세기
ja:10世紀
th:คริสต์ศตวรรษที่ 10
1200-luku
Tärkeitä tapahtumia
- Tšingis-kaani luo mongolien suurvallan.
- Mongolit valloittavat Afganistanin.
- Suomeen syntyy ensimmäinen kaupunki, Turku
- Malin imperiumi perustetaan.
- Neljäs–kahdeksas ristiretki Islamia vastaan.
- Marco Polo matkustaa Kiinaan.
- Norjalaiset luovuttavat Mansaaren Skotlannille.
- Njálsin saaga kirjoitetaan
Merkittäviä henkilöitä
- Tšingis-kaani
- Albertus Magnus, saksalainen filosofi ja teologi
- Franciscus Assisilainen, Fransiskaanien perustaja
- Roger Bacon
- Johannes Bonaventura
- Petrus Peregrinus
- Robert Grosseteste
- Ranskan Ludvig IX, kuningas ja ristiretkeläinen
- Frederick II, Pyhä Rooman keisari
- Dante Alighieri
- Kublai-kaani, Yuan-dynastian perustaja Kiinassa.
- Aleksanteri Nevski, Novgorodin ja Vladimirin suuriruhtinas
ko:13세기
ja:13世紀
simple:13th century
th:คริสต์ศตวรรษที่ 13
Ranska
Ranska on länsieurooppalainen valtio. Euroopan mittakaavassa Ranska on suuri valtio – sen pinta-ala on yli puoli miljoonaa neliökilometriä ja väkiluku yli 60 miljoonaa. Ranskan naapurimaita ovat Belgia, Luxemburg, Saksa, Sveitsi, Italia, Monaco, Espanja ja Andorra.
Ranskan pääkaupunki on Pariisi. Ranska on tasavalta, jossa presidentillä on melko paljon valtaa suhteessa pääministeriin. 17. toukokuuta 1995 lähtien presidenttinä on ollut Jacques Chirac.
Historia
:Pääartikkeli: Ranskan historia
Nykyinen Ranska kattaa suurimman osan muinaisesta Galliasta, joka oli Rooman valtakunnan provinssi.
Keskiajalla Ranskan paikalla oli mahtava Kaarle Suuren valtakunta, jonka hajottua alueella oli monia pieniä ruhtinaskuntia, joista tärkeimpiä olivat Ranska, Burgundi, Provence ja Savoiji.
Ranskan vallankumoukseen 1789 saakka maa oli kuningaskunta, tosin se oli sitä vallankumouksenkin jälkeen vuodesta 1814–1848. Kuuluisin Ranskan kuningas lienee aurinkokuningas Ludvig XIV (1638–1715).
1700-luvun ja 1800-luvun vaihteessa Ranskaa hallitsi keisari Napoléon Bonaparte, joka sai haltuunsa suuren osan Eurooppaa, mutta karkotettiin sittemmin Atlantin valtameressä sijaitsevalle St. Helenan saarelle. Napoleonin jälkeen monarkia palautettiin, mutta Euroopan "hulluna vuotena" 1848 kuningas Ludvig Filip syrjäytettiin ja maasta tuli tasavalta, jonka presidentiksi valittiin Napoleonin veljenpoika Ludvig Napoleon. Hän tosin muutaman vuoden päästä julistautui keisariksi nimellä Napoleon III. Keisarikunta kaatui myöhemmin, ja Ranska julistettiin taas tasavallaksi.
Ensimmäisessä maailmansodassa Ranska taisteli ympärysvaltain puolella. Toisessa maailmansodassa maa joutui Saksan miehittämäksi. Ranskaa hallitsi marsalkka Philippe Pétainin niin sanottu Vichyn hallitus.
Nykyinen Ranskan valtio on nk. viides tasavalta, joka syntyi kansanäänestyksellä 1958.
Politiikka
Ranskan viidennen tasavallan perustuslaki hyväksyttiin kansanäänestyksellä syyskuun 28. päivänä 1958. Perustuslaki vahvisti presidentin ja ministereiden valta-asemaa suhteessa parlamenttiin. Peruslain mukaan, presidentti valitaan suoralla vaalilla viisivuotiskaudeksi (ennen uudistusta virkakauden pituus oli 7 vuotta). Presidentti vahvistaa lait, nimittää pääministerin, johtaa hallitusta ja asevoimia sekä allekirjoittaa kansainväliset sopimukset.
Ranskan parlamentissa on kaksi kamaria: kansalliskokous ja senaatti. Ranskan kansalliskokous (Assemblée Nationale) on ylin lainsäädäntöelin. Kansalliskokouksen 577 edustajaa valitaan suoralla vaalilla viisivuotiskaudeksi. Kansalliskokouksella on veto-oikeus hallituksen päätöksiin, mistä johtuen vaaleissa enemmistön edustajanpaikoista saaneella puolueella on yleensä myös enemmistö paikoista hallituksessa. Senaattorit (yhteensä 331) valitaan epäsuoralla vaalilla kuudeksi vuodeksi kerrallaan. Kuitenkin puolesta senaatin paikoista on äänestettävä uudelleen joka kolmas vuosi (alkaen 2007). Senaatilla on rajattu lainsäädäntövalta ja kansalliskokouksella on mahdollisuus kumota senaatin säätämiä lakeja, lukuun ottamatta perustuslakiin tehtäviä lisäyksiä ja ns. elollisia lakeja (lois organiques). Hallituksella on huomattava vaikutusvalta parlamentin käsittelyyn tuleviin lakeihin.
Viimeisten vuosikymmenten ajan, ranskalainen politiikka on ollut valtataistelua kahden puolueen välillä: vasemmistolaisen Parti Socialiste'n (lyhenne PS) ja oikeistolaisen Union pour un Mouvement Populaire'n (lyhenne UMP).
Ranska on maailmanpolitiikassa merkittävä valtio. Se on YK:n turvallisuusneuvoston pysyvä jäsen, ja maalla on oma ydinase.
- Lista Ranskan presidenteistä
Maantiede
Ranskan presidenteistä
Manner-Ranska on jaettu 22 alueeseen (ranskaksi région, mukaan lukien Korsika, vaikkakaan se ei tarkkaan ottaen ole Manner-Ranskaa), jotka on edelleen jaettu 96 numeroituun departementtiin (département). Departementtien numeroita käytetään postinumeroissa sekä autojen rekisterikilvissä. Departementit on jaettu 329 arrondissementiin (arrondissement), jotka on jaettu edelleen 3 879 kantoniin (cantones) ja kantonit 36 568 kuntaan (communes) (tilanne 1. tammikuussa 2004).
Ranskan eurooppalaiset alueet
rekisterikilvissä
Ranskan merentakaiset osat
Ranskan mertentakaiset departementit kuuluvat Euroopan unioniiin ja ne käyttävät euroa valuuttanaan, mutta muut alueet eivät. Ranskan Tyynenmeren territorioiden valuuttana on Ranskan Tyynenmeren frangi (CFP).
- Départements d'outre-mer, DOM (Merentakaiset departementit)
- Guadeloupe
- Martinique
- Ranskan Guayana
- Réunion
- Collectivités territoriales, COM (Alueelliset yhteisöt)
- Mayotte
- Saint-Pierre ja Miquelon
- Wallis ja Futuna
- Pays d'outre-mer, POM (Merentakaiset maat)
- Ranskan Polynesia
- Collectivité sui generis
- Uusi-Kaledonia
- Territoire d'outre-mer, TOM (Merentakainen territorio)
- Ranskan eteläiset alueet
- Ranskan vaatimus Antarktiksella
- Îles Éparses de l'Océan Indien (Intian valtameren erillissaaret)
- Viisi saarta Intian valtameressä, joissa ei ole pysyvää asutusta ja joita hallinoidaan Réunionilta:
- Bassas da India
- Europa
- Juan de Nova
- Gloriososaaret
- Tromelin
Väestö
Ranskassa puhutaan pääasiassa ranskaa. Perinteisiä vähemmistökieliä ovat Bretagnen kelttiläinen bretoni, Dunkerquen suunnalla puhutut flaamilaismurteet, itärajan maakuntien saksa, Perpignanin seudun katalaani sekä Biarritzin ympäristössä jonkin verran puhuttu baski. Myös Korsikalla puhutaan omaa korsikan kieltä, joka on muistuttaa enemmän italian kieltä kuin ranskaa. Perinteisiin kielivähemmistöihin on kuitenkin vallankumouksen jälkeisinä vuosisatoina suhtauduttu hyvin kielteisesti, ja ne ovat pääsääntöisesti häviämässä. Tärkein uskonto on katolilaisuus. Ranskassa on kuitenkin melko suuri muslimivähemmistö, sillä suuri osa Pohjois-Afrikasta oli Ranskan siirtomaita 1950-luvulle asti. Siirtomaamenneisyyden muistona Ranskalla on edelleen jonkin verran omistuksia Euroopan ulkopuolelta.
Kulttuuri
- Ranskan akatemia
- Ranskan kirjallisuus
Merkittävimmät luonnonvarat
- kivihiili
- rautamalmi
- bauksiitti
- potaska
- puu
- kala
Merkittävimmät vientituotteet
- koneet
- kemikaalit
- viini
Katso myös
- Luettelo ranskalaisista
- Luettelo Ranskan kuninkaista
- Ranskan ympäriajo
Aiheesta muualla
- [http://maps.google.com/maps?ll=46.619261,2.307129&spn=6.701194,16.215820&z=11&t=h&hl=en Ranska Google Mapsissa]
- [http://www.france.fi/ Ranskan Suomen suurlähetystö]
Luokka:Ranska
als:Frankreich
ms:Perancis
zh-min-nan:Hoat-kok
ko:프랑스
ja:フランス
simple:France
th:ประเทศฝรั่งเศส
fiu-vro:Prantsusmaa
EurooppaEurooppa on maanosa, jonka rajaavat Atlantin valtameri lännessä, Pohjoinen jäämeri pohjoisessa, Uralvuoret ja Uraljoki idässä, Kaspianmeri, Kaukasus-vuoret ja Mustameri kaakossa ja Välimeri etelärajalla. Eurooppa muodostaa Aasian kanssa supermaanosan Euraasia: Eurooppa on läntinen viidennes Euraasian maamassasta. Kokonsa (noin 10,3 miljoonaa neliökilometriä) puolesta Eurooppa on maailman toiseksi pienin maanosa, hieman suurempi kuin Oseania. Euroopassa asuu hieman yli 700 miljoonaa ihmistä, täten se on asukasluvultaan toiseksi suurin maanosa Aasian jälkeen ja myöskin tiheimmin asuttu maanosa.
Aasian
Etymologia
Nimi Eurooppa on mahdollisesti peräisin kreikkalaisen mytologian prinsessa Europasta, joka joutui härän hahmon ottaneen Zeuksen sieppaamaksi. Nimen etymologia on epävarma, sille on esitetty sekä kreikkalaista, että seemiläistä etymologiaa (ereb, auringonlasku).
Historia
Katso pääartikkeli Euroopan historia.
Euroopalla on pitkä historia suurien kulttuurillisten ja taloudellisten saavutusten muodossa aina pronssikaudelta alkaen. 15. vuosisadalta lähtien eurooppalaiset valtiot, erityisesti Espanja, Portugali, Ranska ja Iso-Britannia, rakensivat suuria kolonistisia imperiumeja Afrikkaan, Amerikkaan ja Aasiaan. Teollinen vallankumous alkoi Euroopassa 18. vuosisadalla. Toisen maailmansodan jälkeen ja ennen kylmän sodan loppua Eurooppa oli jaettu kahteen suureen poliittiseen ja taloudelliseen blokkiin: kommunistisiin valtioihin Itä-Euroopassa ja kapitalistisiin valtioihin Länsi-Euroopassa. Vuoden 1990 tietämillä itäblokki hajosi.
Euroopan määritelmä
Usein Euroopalle piirretään muita rajoja, jotka perustuvat poliittisiin, taloudellisiin, kulttuurisiin tai käytännöllisiin näkökohtiin. Tämä on johtanut siihen, että on monta eri "Eurooppaa", jotka eivät ole identtisiä keskenään. Eri maita on luettu mukaan tai jätetty pois sen mukaan, minkä piirteiden on katsottu olevan keskeisiä Euroopan määrittelyn kannalta.
Nykyään termiä "Eurooppa" käytetään lisääntyvässä määrin tarkoitettaessa Euroopan unionin jäsenmaita. Tällä hetkellä liitossa on 25 maata (joista Kypros on osa maantieteellistä Aasiaa). Lisäksi muutamat maat neuvottelevat jäsenyydestä. Useiden muiden maiden uskotaan aloittavan neuvottelut jossain vaiheessa tulevaisuudessa. Lähes kaikki Euroopan maat ovat Euroopan neuvoston jäseniä; yksittäiset poikkeukset ovat Valko-Venäjä ja Vatikaanivaltio.
Vatikaanivaltio
Nykyisellään maantieteellinen Eurooppa koostuu seuraavista 44 maasta (aakkosjärjestyksessä):
Ennen vuotta 2004 liittyneet EU-maat merkitty lihavoidulla tekstillä. 1. toukokuuta 2004 liittyneet uudet EU-maat merkitty kursivoidulla tekstillä.
2004
Euroopan alaryhmittymiä:
- Euroopan unioni
- Schengen-alue
- Euroalue
- Balkan
- Baltian maat
- Benelux
- Britteinsaaret
- Keski-Eurooppa
- Itä-Eurooppa
- Iberian niemimaa
- Pohjoismaat
- Skandinavia
- Visegrad-ryhmä
Euroopan valtioiden ja maa-alueiden vertailua
Euroopan maat ja epäitsenäiset alueet väkiluvun mukaisessa suuruusjärjestyksessä
Tiedoista puuttuu Turkin Euroopan puoleinen osa.
Euroopan maat ja epäitsenäiset alueet pinta-alan mukaisessa suuruusjärjestyksessä
Tiedoista puuttuu Turkin euroopanpuoleinen osa.
Luokka:Mantereet
Luokka:Eurooppa
als:Europa
roa-rup:Evropa
ms:Eropah
zh-min-nan:Europa
ko:유럽
ja:ヨーロッパ
simple:Europe
th:ทวีปยุโรป
Tang-dynastia
Tang-dynastia (唐朝 [táng cháo]) hallitsi Kiinaa 618 – 907. Se oli Kiinan toinen "suuri dynastia" (大唐 "Suuri Tang"; edellinen oli Han-dynastia), joka pystyi yhdistämään koko valtavan maan, levittämään kulttuuriaan ja sulauttamaan itseensä naapurimaiden ja -kansojen kulttuurit. Ulkomaankauppa Sisä-Aasiaan ja Kaakkois-Aasian saaristoihin saakka kukoisti ja toi suuria määriä ulkomaisia kauppiaita pääkaupunki Chang'aniin, joka oli tuolloin maailman suurin kaupunki. Buddhalaisuus kulkeutui Koreaan ja Japaniin, mutta Tang-Kiinan viralliseksi opiksi muovautui kungfutselaisuus. Merkittävänä keksintönä laattakirjapaino keksittiin Tang-kaudella ja siten kirjallisuus levisi entistä useampien käsiin.
Dynastian synty ja kukoistuskausi
Sui-dynastian kaaduttua kilpailevien sotilaskomentajien hallintoon, näistä yksi, Li Yuan, joka oli syntyperältään todennäköisesti jostakin turkkilaisesta kansasta, onnistui kukistamaan muut sotilaskomentajat turvautumalla maan koillisosien ei-kiinalaisiin aristokraatteihin. Ensimmäisinä vuosinaan uuden Tang-dynastian keisarina hän ja hänen poikansa kehittivät tapoja, joilla pohjoisen kansoille saatiin varmistettua riittävästi ruokaa. Täten he saivat sekä nälkäiset talonpojat että riitaisat klaanit rauhoitettua.
Ensimmäiset Tang-dynastian keisarit tekivät suuren määrän uudistuksia yhteiskuntajärjestelmään. Rikoslaki uudistettiin, samoin maatalous-, vero-, sotilas- ja koulutusjärjestelmät. Ulkomaanpolitiikka oli laajennushaluista. Tuyuhun-kansa ja läntiset tölös-turkkilaiset kukistettiin 657. Tiibet, jossa valtaa oli pitänyt mahtava tiibetiläinen Tufan-kuningaskunta, otettiin haltuun 600-luvun lopussa. Valtio ulottui Vietnamin Annamista Korean Koguryo-kuningaskunnan rajoille (Silla valtasi Koguryon 668).
Etelän aristokraattien taloudellinen voima kuitenkin aiheutti ongelmia dynastialle. Heidän joukostaan nousi keisaritar Wu Zetian, Kiinan historian varsinaisista keisareista ainoa nainen - muut johtoasemaan nousseet naiset eivät uskaltaneet julistaa itseään keisareiksi. Hän katkaisi Tang-dynastian perustamalla Toisen Zhou-dynastian (690 - 705). Hänen hallintoajastaan lähtien työntekijät hallintotehtäviin valittiin melko puhtaasti keisarillisessa virkatutkinnossa menestymisen mukaan. Hän luopui vallasta 72-vuotiaana hoviherrojen hankkiuduttua eroon hänen kahdesta rakastajastaan.
Tang-dynastian huippukohta oli keisari Xuanzongin valtakausi. Hän kukisti keisarinna Wein vallankaappausyrityksen, mutta koillisen aatelisten ja uusien oppineiden virkamiesten välinen kilpailu merkitsi yhtenäisyyden päättymistä valtakunnassa. Varsinainen isku Tang-dynastian valtaa vastaan oli kuitenkin An Lushanin johtama kapina vuonna 755.
Hallinto
Tang-dynastian poliittisen järjestelmän perustana toimi jo Qin-dynastian ajoilta periytyvä keskusjohtoinen byrokratia. Tämän byrokraattisen järjestelmän ansiosta erityisen voimakkaita keisareita ei tarvittu, sillä hallinto toimi joka tapauksessa hierarkkisen hovijärjestelmän alapuolella. Joistakin edeltäjistään poiketen Tang-dynastia ei kuitenkaan jakanut prinsseille puoli-itsenäisiä kuningaskuntia.
Keskushallinto
Luettelo Tang-dynastian keisareista löytyy sivulta Tang-dynastian keisarit.
Chang'anin keskushallitusta johti Valtioasiain osasto (perint.: 尚書省, yksink.: 尚书省, pinyin: shàng shū shěng), joka koostui kuudesta ministeriöstä (六部 [liù bù]):
- Henkilökuntaministeriö (吏部 [lìbù])
- Veroministeriö (perint.: 戶部, yksink.: 户部, pinyin: hùbù)
- Seremoniaministeriö (perint.: 禮部, yksink.: 礼部, pinyin: lǐ bù)
- Sotaministeriö (兵部 [bīngbù])
- Oikeusministeriö (刑部 [xíngbù])
- Työministeriö (工部 [gōngbù])
Lisäksi hallintodokumenttien valtaisaa määrää käsitteli kaksi osastoa, sihteeristö (perint.: 中書省, yksink.: 中书省, pinyin: zhōng shū shěng) ja kanslianvirasto (perint.: 門下省, yksink.: 门下省, pinyin: mén xià shěng), joita johtivat pääministerit (宰相 [zǎi xiàng]).
Hallituksen nimelliset johtajat olivat Kolme ohjeistajaa (perint.: 三師, yksink.: 三师, pinyin: sān shī) ja Kolme herttuaa (三公 [sān gōng]), tosin nämä virka-asemat olivat usein tyhjiä. Sensoraatti (perint.: 御史臺, yksink.: 御史台, pinyin: yùshǐtái) perustettiin itsenäiseksi elimeksi valvomaan hallintokoneiston toimivuutta, johtajanaan pääsensori (御史大夫 [yùshǐ dàfu). Yhdeksän temppelin (九寺 [jiǔ sì]) ja Viiden johtajiston (perint.: 五監, yksink.: 五监, pinyin: wǔ jiān) virastot valvoivat erityistehtäviä, kuten uhrauksia, viihdettä, kansallisia vilja-aittoja sekä keisarillisia aarrekammioita.
Julkisiin virkoihin nimitettiin valmistuneita oppineita (perint.: 進士, yksink.: 进士, pinyin: jìnshì) virkatutkinnon jälkeen. Virkatutkintoa johti itse keisari ja siihen sisältyi lukuisia kokeita, joissa piti pääasiassa tulkita kungfutselaisia klassikoita. Tämä oppinut byrokratia katsottiin sopivaksi vastapainoksia hovin eunukkeja, keisarinnojen klaaneja ja perinteisiä aristokraattisia perheitä vastaan. Järjestelmä jatkui ja kehittyi myöhempien dynastioiden aikana.
Lakijärjestelmä perustui uuteen lakikirjaan nimeltä Táng lǜ shū yì (perint.: 唐律疏義, yksink.: 唐律疏义), joka koostui kahdesta osasta, rikoslaista (律 [lǜ]) ja hallintolaista (令 [lìng]).
Paikallishallinto
Paikallishallinto oli kuin pieni kopio keskushallinnosta. Prefektuureja (州 [zhōu]) johti prefekti (刺史 [cìshǐ]) ja piirikuntia (perint.: 縣, yksink.: 县, pinyin: xiàn) piirikunnan tuomari (令 [lìng]). Eräs Tang-dynastian aikaisista piirikunnan tuomareista oli tuomari Di, joka on Kiinan kirjallisuuden tunnetuin "salapoliisihahmo", jonka Robert Van Gulik on kirjoissaan tuonut länsimaissakin tunnetuksi (nimellä tuomari Dee). Sotilaallisesti tärkeimmillä alueilla prefektuuri oli nimeltään komentoalue (都督府 [dūdūfǔ]), ja sitä johti komentaja (都督刺史 [dūdū cìshǐ]).
Kaikki yksiköt oli ryhmitetty tarkistuspiireiksi (道 [dào]). Erityisen tärkeitä olivat protektoraatit (perint.: 都護府, yksink.: 都护府, pinyin: [dūhùfǔ]), joita kansoittivat pääosin ei-kiinalaiset heimot Tang-Kiinan rajoilla. Pohjoisrajalle luotiin erityinen sotilaallinen piirikunta (perint.: 藩鎮, yksink.: 藩镇, pinyin: fānzhèn) hallinnolliseksi yksiköksi, jota johti sotilaskomissaari (perint.: 節都使, yksink.: 节都使, pinyin: jiédūshǐ). Valvontakomissaarien (安察使 [āncháshǐ]) puolestaan oli matkustettava ympäri maata valvoen paikallisia kuvernöörejä. Erityisaloille, kuten suolamonopolin valvontaan, oli erityskomissaareja.
Armeija
Tang-dynastian puolustus, samoin kuin edeltävän Sui-dynastian, pohjautui paimentolaisista koostuvaan "asevelvollisten" jalkaväkeen, jotka rauhanaikana olivat pelloilla töissä ja sodan syttyessä kutsuttiin aseisiin puolustamaan lähialueitaan. Nämä sotilaat olivat usein selvästi motivoituneempia kuin aiempien dynastioiden käyttämät palkka-armeijat.
Hyökkäyssodassa sen sijaan turvauduttiin ratsuväkeen. Toimivan ratsuväen kokoaminen vaikeutui huomattavasti sen jälkeen kun keskushallinto menetti otteensa Sisä-Aasiasta, sillä hevoset tuotiin tavallisesti lännestä eikä niitä kasvatettu keskeisessä Kiinassa.
Talous
Maataloudessa Tang-dynastian aikana otettiin uudelleen käyttöön Pohjoisen Wei-dynastian aikana kehitetty tasaisestijaetun maan järjestelmä (均田法 [jūntiánfǎ]), jotta maa ei keskittyisi liiaksi suurille maanomistajille. Järjestelmän mukaan viljelijöille annettiin saman suuruinen maaomaisuus, ja heidän oli maksettava veroa viljana, tekstiileinä tai muuna materiaalina sekä työ- tai sotilaspalveluna. Järjestelmän toteuttamiseksi tarvittiin tarkat väestönlaskennassa saatavat tiedot talouksien määrästä.
Aristokratia onnistui kuitenkin lakia hyväksikäyttämällä keplottelemaan itselleen enemmän maata, ja käytännössä suurin osa viljelijöistä oli Kiinassa vuokraviljelijöitä aina Kansantasavallan perustamiseen saakka 1949. Myös buddhalaiset luostarit olivat suuria maanomistajia, mikä olikin yksi syy valtion penseälle suhtautumiselle buddhalaisuutta kohtaan.
Ulkomaankauppaa käytiin ahkerasti eritoten Kaakkois-Aasiaan, Koreaan, Japaniin ja Intiaan. Jotta vilja ja muut tuotteet saataisiin helposti kuljetettua kohdealueille, Suurta kanaalia pidennettiin. Pääasialliset vientituotteet olivat tee, silkki ja riisi. Teen juonti levisi Tang-kaudella munkeilta yleiseksi tavaksi. Koska rajoilla olevat paimentolaiset vaikeuttivat kauppatavaroiden kulkua maata pitkin, kulki ulkomaankauppa suurelta osin meren yli. Kiinalaiset kauppatavarat kulkeutuivat edelleen myös arabimaihin ja Persiaan.
Taide ja kulttuuri
Merkittävin Tang-dynastian kulttuurimuodoista lienee ollut kirjallisuus, erityisesti runous. Useat Kiinan kuuluisimmista runoilijoista elivät Tang-kaudella, mm. Li Bai, Wang Wei, Du Fu, Meng Haoran ja Li Shangyin. Useita tuhansia Tang-kauden runoja on tallennettu Qing-dynastian aikana kerättyyn kokoelmaan Quan Tang shi (全唐詩). Runoja kirjoittivat monet kansanosat, keisareista prostitoituihin. Kirjallisuuden leviämistä auttoi laattakirjapainon kehittäminen. Aluksi sillä painettiin buddhalaisia sutria, myöhemmin muutakin. Vanhin säilynyt painettu kirja on peräisin vuodelta 868.
Runojen lisäksi Tang-kaudella kirjoitettiin huomattava määrä tietokirjoja. Useita tietosanakirjoja kerättiin, sekä yleisluontoisia että tietylle alalle erikoistuneita. Julkaistiin myös useita sanakirjoja, mm. kaksi kirjaa joissa kuvailtiin kiinan tuonaikaista ääntämystä, Qieyun (切韻) ja Tang yun. Valitettavasti molemmat ovat historian saatossa hävinneet. Lisäksi kirjoitettiin lukuisia kommentteja kungfutselaisiin klassikoihin ja näitä klassikoita kaiverrettiin myös kivilaatoille Chang'anissa vuonna 837.
Muista taiteenlajeista keramiikka ja posliinitaide olivat hyvin edustettuja Tang-dynastian aikana. Yhdellä värillä maalatut taideteokset korvautuivat Tang-dynastian aikana kolmiväritaiteella. Keramiikassa usein näkyy ratsastajia ja selvästi Keski-Aasiasta peräisin olevia ihmisiä, mistä tulee esille Tang-dynastian kansainvälisyys. Arabialaisen ja persialaisen vaikutuksen ansiosta kulta ja hopea olivat suosittuja materiaaleja. Erityisesti keisarinna
Wu Zetianin kaudella tehtiin myös lukuisia buddhalaisia veistoksia.
Maalaustaide muistutti Jin-dynastian taidetta, kuvaten pääasiassa hovielämää, mutta myös joitakin maisemamalauksia Tang-kaudelta on säilynyt. Kalligrafia oli myös suosittua, kuten se on Kiinassa ollut lähes kaikkina aikoina. Tang-dynastian ajalta ovat peräisin myös Kiinan vanhimmat pystyssä olevat rakennukset. Valitettavasti kovin montaa ei enää ole jäljellä, merkittävimmät lienevät kaksi Villihanhi-pagodaa (大雁塔 [dàyàntǎ] ja 小雁塔 [xiǎoyàntǎ]) Xi'anissa sekä Nanchan-luostarin Suuri halli Wutai-vuorella Shanxissa.
Uskonto
Ulkomailta kantautui myös uskontoja Tang-dynastian aikaiseen Kiinaan. Jo aiemmin silkkitietä pitkin kulkeutunut buddhalaisuus sai nyt seurakseen lukuisia muita ulkomaisia uskontoja: islam, zarathustralaisuus, manikealaisuus ja nestoriolaisuus (kristinuskon haara) kantautuivat Kiinaan Tang-dynastian aikana ja saivat joitakin seuraajia. Jopa juutalaisia kauppiaita kävi Kiinassa.
Merkittävänä kansanuskontona taolaisuus sai Tang-kaudella aiempaa enemmän arvostusta, sillä sen oppi-isän Laozin sukunimi oli Li, samoin kuin Tang-keisareiden. Valtionuskontoa siitä ei kuitenkaan tullut, sen aseman otti kungfutselaisuus.
Buddhalaisuus kiinalaistui Tang-kaudella, siitä syntyi lukuisia kiinalaisia haaroja, joista merkittävimpänä myöhempiä aikoja ajatellen chan-buddhalaisuus. Buddhalaiset tekivät lukuisia pyhiinvaellusmatkoja erityisesti Intiaan, mutta myös Koreaan ja Japaniin matkusti useita buddhalaisia munkkeja ja toisaalta monet Korean ja Japanin buddhalaiset viettivät useita vuosia kiinalaisissa luostareissa.
Kuuluisin buddhalainen matkaaja Tang-kaudelta oli Xuanzang (sanskritinkieliseltä nimeltään Tripitaka), joka matkusti Intiaan
629-645 ja toi sieltä tullessaan lukuisia buddhalaisia sutria, viettäen sitten loppuelämänsä niitä kääntäen. Hän kulki maareittiä pitkin ja piti kirjaa kohtaamistaan asioista. Hänen matkaansa on sittemmin romantisoitu ja siitä on kirjoitettu lukuisia mm. lukuisia oopperaesityksiä, oleellisimmin kuitenkin Ming-kaudella kirjoitettu maailmankirjallisuuden ensimmäinen humoristinen romaani, Xiyouji (englanniksi käännetty nimelle "(Tripitaka's) Journey to the West").
Dynastian kaatuminen
Vähitellen Tang-dynastian hovi menetti otteensa paikallishallintoon ja erityisesti luoteisrajojen sotilaskomentajiin. Tällainen komentaja oli myös An Lushan, joka aloitti kapinan vuonna 755 ja yritti kukistaa Tang-keisarin. Keisari Xuanzong pakeni Sichuaniin An Lushanin vallatessa Chang'anin ja julistaessa itsensä keisariksi. An Lushan murhattiin kaksi vuotta myöhemmin, mutta kapina saatiin kukistettua vasta 763 ulkomaisten joukkojen avustuksella.
Pitääkseen muut paikalliset sotilaskomentajat uskollisina, Tang-keisarit joutuivat myöntämään heille erinäisiä etuuksia. He saivat perustaa omia joukko-osastojaan, kerätä veroja ja tehdä komentoasemastaan perinnöllisen. Rajaseutuja valvovista keisarillisista komissaareista tuli lähes itsenäisiä keskushallintoon nähden, ja he alkoivatkin kutsua alueitaan "valtioiksi" (perint. 國, yksink.: 国, pinyin: guó). Talonpoikaiskapinat nopeuttivat Tang-valtion hajoamista. Suolansalakuljettajajengin johtaja Huang Chao onnistui ryöstöretkellään pääkaupunki Chang'aniin vuonna 879. Viimeisen Tang-dynastian keisarin ajoivat valtaistuimeltaan turkkilaisen komentaja Li Keyongin alaiset joukot vuonna 923.
Koska joukot olivat uskollisia kenraaleilleen, Viiden dynastian kauden hallinnot toimivat lähes ilman siviilihallintoa. Palkatut sotilaat ja uusi johtava eliitti korvasi vanhan aristokraatin ja sotilaiden palkkausjärjestelmän.
Katso myös
- Tang-dynastian keisarit
- Kiinan dynastiat
- edellinen kausi: Sui-dynastia
- seuraava kausi: Viisi dynastiaa-kausi
- 600-luku
- 700-luku
- 800-luku
- 900-luku
Luokka:Kiinan historia
ko:당나라
ja:唐
MongolivaltakuntaMongolivaltakunta tai mongolien imperiumi oli Tsingis-kaanin seuraajineen 1200-luvun valloitussodilla luoma suuri valtio. Suurimmillaan mongolit hallitsivat yli 35 miljoonan neliökilometrin aluetta Aasiassa ja Euroopassa ja valtakunnan alaisuudessa oli arviolta lähes puolet maapallon väestöstä. Täten se on ainakin toistaiseksi suurin yksittäisen kansakunnan koskaan hallitsema valtio.
Mongolien valloitusretkien taustalla voidaan nähdä itse itseään ruokkiva prosessi. Kun alueen heimot oli yhdistetty ja luotu voimakas sotakoneisto, piti se sisäisen yhtenäisyyden takia suunnata ulospäin. Alkuaan kyse oli enemmänkin ryöstämisestä, joka menestyksen myötä muuttui vähitellen valloittamiseksi. Alistetut kansat liitettiin mongoliarmeijaan, jonka johtavan kerroksen muodostivat mongolit ja armeijan kasvaminen kiihdytti edelleen valloituksia. Lopulta Tsingis-kaani antoi jälkipolville määräyksen, jonka mukaan kaikki maailman kansat on alistettava mongolien vallan alle.
Mongolivaltakunta oli äärimmäisen tuhoisa: sen aikana arvioidaan kolmenkymmenen miljoonan ihmisen kuolleen ja esim. Kiinan väestömäärä puolittui. Toisaalta mongolien tuoman tasapainotilan myötä kauppasuhteet ja kulttuurivaihto kaukoidän, Keski-Aasian ja lännen välillä virkosivat: jo hiipunut Silkkitie luotiin uudelleen. Aikakaudesta onkin käytetty nimitystä Pax Mongolica rinnastaen sen Rooman aiemmin muodostamaan tasapainotilaan, Pax Romanicaan.
Rooman
Historia
Temujin yhdisti useita Mongolian heimoja ja sai seuraajiltaan nimikkeen Tsingis-kaani vuonna 1206. Heimoista tärkeimmät olivat tataarit, keraitit, merkiitit ja naimaanit. Ei ole selvää, puhuivatko eri heimot samaa kieltä: osa on mahdollisesti puhunut turkkilaisia kieliä, osa nykyisen mongolian kieltä edeltäneitä kielimuotoja. Joka tapauksessa heimot olivat läheisessä yhteydessä toisiinsa. Etnisiä mongoleita arvioidaan olleen valtakunnan ollessa suurimmillaan vain n. 200.000, mutta imperiumiin kuului yli 100 miljoonaa ihmistä.
Jo 1211 mongolit käynnistivät hyökkäyksen pohjois-Kiinaa hallitsevaa Jin-dynastiaa vastaan. Jin-dynastia menetti Mantšurian ja Pekingin alueen mongoleille 1215. Läntiset uiguurit Xinjiangissa alistuivat 1218, minkä jälkeen mongolit käynnistivät ensimäiset hyökkäyksensä nykyisen Venäjän alueelle. He tekivät pikaisia iskuja Kaukasukselle, Ukrainaan ja jopa Etelä-Puolaan 1221-1224. Nopealla kampanjalla mongolit löivät myös Läntisen Xia-valtion nykyisen Gansun alueella 1225-1227. Intian koillisrajoille mongolit pääsivät jo 1224.
Tsingis-kaani lahjoitti osan valloitetuista alueista pojilleen hallittaviksi. 1227 Tsingis-kaani kuoli ja hänen nuorin poikansa Tolui peri valtakunnan ydinalueet joita Tsingis-kaani oli hallinnut, kun taas toinen poika, Ögödei päätyi suurkaaniksi. Ajan myötä eri sukuhaaroijen hallitsemat alueet kehittyivät erillisiksi valtakunniksi tai tuhoutuivat.
Tsingis-kaanin päävaimon neljä poikaa olivat:
- Ögödei
- Tshagatai
- Jotshi
- Tolui
Muutkin pojat saivat alueita hallintaansa ja valloitukset myös jatkuivat Tsingis-kaanin kuoleman jälkeen. Vuonna 1251 suurkaanin arvonimi siirtyi Ögödein sukulinjalta Toluin sukulinjalle ja tässä yhteydessä erityisesti Ögödein ja Tshagatain jälkeläisten valtaa heikennettiin voimakkaasti. Uusi suurkaani, Möngke asetti veljensä Kublain ja Hülegûn vastuuseen valtakunnan ääripäiden laajentamisesta.
1240 mongolit lähtivät länteen. Sleesian herttuan Henrik Hurskaan armeija murskattiin Liegnitzin taistelussa 1241, ja Unkarin kuninkaan Bela IV:n armeija Muhin taistelussa 1241. Mongolien etujoukot pääsivät jo Wienin porteille ja mongolien tiedustelijoita nähtiin n. 100 kilometrin päässä Venetsiasta. Suurkaani Ögödein yllättävä kuolema (luultavasti alkoholismin seurauksiin) sai kuitenkin mongolit vetäytymään Unkarista 1242; unkarilaiset väijyttivät Subudein jälkijoukot Karpaateilla, ja tuhosivat ne viimeiseen mieheen. Tämän jälkeen Unkarin ja mongolialueiden välillä seuraavat sata vuotta olivat jatkuvaa pientä sotaa, ryöstöretkiä ja kostoretkiä, joissa armoa ei annettu.
Mongolivaltion synty oli toistaiseksi viimeinen kerta kun Euraasian läntiset osat valloitettiin helpommalla kuin itäiset. Keski-Aasia ja Itä-Eurooppa Unkaria, Itävaltaa ja Serbiaa myöten valloitettiin hyvin nopeaan tahtiin, mutta eteläisen Kiinan vuoristoiset ja tiheään asutut seudut olivat ongelmallisia mongoleille. On myös huomioitava että kiinalaiset, toisin kuin eurooppalaiset, olivat tottuneet taistelemaan paimentolaisia vastaan.
Hallinto
Mongolivaltakuntaa hallittiin Tsingis-kaanin aloittaman jasa-lakikokoelman (jasa tarkoittaa määräystä tai asetusta) pohjalta. Siinä korvattiin vanha paimentolainen, sukulaissuhteisiin perustunut klaanijärjestelmä hierarkkisella järjestelmällä, jossa asema ei määräytynyt enää niinkään sukulaissuhteiden kuin kykyjen ja saavutusten perusteella (tämä ei tosin ylimmällä tasolla enää pätenyt). Vaikka jasa määritti ankaran hierarkian jossa alemman oli toteltava ylempää ja noudatettava erilaisia kunniakoodeja, ei se päästänyt ylhäisiä juuri sen helpommalla kuin alhaisiakaan. Rangaistukset olivat ankarat, etenkin erilaisista kunniakoodien rikkomisista seurasi helposti kuolemantuomio. Mongolit omaksuivat hallintoonsa vaikutteita myös Kiinasta ja muista korkeakulttuureista, joista palkattiin virkamiehiäkin. Hallinnon perustana oli jo ennen Tsingis-kaania kaanien ja ruhtinaiden Kurultai-kokous, joka keskusteli sisä ja ulkopolitiikasta suurkaanin kanssa ja valitsi kaikki suurkaanit aina Tsingis-kaanista alkaen.
Tsingis-kaanin valta-aikana joukkoteurastuksista selvinneet (erityisesti käsityöläisiä ja pappeja säästettiin usein) otettiin orjiksi mongolien aristokraatille. Vallatessaan etelä-Kiinaa ja hyökkäyksillään Japania, Burmaa, Vietnamia ja Jaavaa vastaan mongolit joutuivat kuitenkin turvautumaan kiinalaisista ja korealaisista koottuihin armeijoihin ja laivastoihin. Vuonna 1236 alettiin myös kääntää Kiinan kirjallisuuden klassikoita mongoliksi.
Valtakunnan pääkaupungin siirto Karakorumista Pekingiin (nimellä Khanbalik) aloitettiin 1267. Vuonna 1271 mongolit myös omaksuivat kiinalaisen dynastianimen Yuann, keisarina Tsingis-kaanin pojanpoika Kublai-kaani. Kiinalaisen hallintomallin omaksumisesta huolimatta mongolit kuitenkin pitivät johtavat virat itsellään tai nimittivät niihin Keski-Aasian muslimeita. Muslimit hallitsivatkin suurta osaa kaupankäynnistä Kiinassa Yuan-dynastian aikana. Muutoinkin mongolien hallintorakenne oli varsin epätasa-arvoinen sen mukaan, kuinka varhain kyseinen kansa oli tullut mongolien alistamaksi.
Armeija
Mongolien asevoimien järjestäytyminen pohjasi vanhoihin paimentolaistraditioihin, joita Tsingis-kaani järjestelmällisti ja jalosti. Pienin joukkoyksikkö (arbhan) käsitti kymmenen miestä, kymmenen arbania muodosti sadan miehen jaghunin. Kymmenen jaghunia muodosti edelleen tuhannen miehen mingghanin ja kymmenen mingghania lopulta kymmenen tuhannen tumenin. Kaikki 15-60 vuotiaat, tiukan harjoituksen kestäneet mongolimiehet otettiin armeijaan. Sukulaiset jaettiin tarkoituksella eri yksiköhin, jotta ei syntyisi klaaneihin perustuvia klikkejä. Sen lisäksi mongolit täydensivät armeijaansa alistamistaan kansoista. Mongoliarmeijan erotti muista aikansa armeijoista tiukka järjestelmällisyys ja kuri.
Mongolien sotajoukot painottivat yleensä nopeutta ja liikkuvuutta. Tämän takia mongolien ratsuväen haarniska oli suhteellisesti ottaen kevyt. Mongolien tärkeimmät aseet olivat jousi, jonka nuolet läpäisivät jopa haarniskan ja sapeli, joka sekin oli eurooppalaisia miekkoja kevyempi. Mongolit olivat taitavia jousimiehiä (taitoa opetettiin lapsista alken) ja heillä oli muihin ajan sotajoukkoihin verrattuna useampia ja tehokkaampia nuolityyppejä (mm. räjähtävät nuolet, merkinantonuolet). Mongolit eivät mielellään heti antautuneet lähitaisteluun, vaan käyttivät ensin jousiaan kauempaa heikentäen vastustajaa etenkin surmaten tämän hevosia. Mongoleille oli tyypillistä harhauttaa vetäytymisellä, jonka jälkeen takaa-ajoon lähtenyt vihollinen piiritettiin.
Mongolien sotaretki oli aina tarkasti suunniteltu ja sitä ennen oli pyritty keräämään kaikki oleellinen tieto vastustajasta ja alueesta. Mongoliarmeijoijen menestys, organisaatio ja liikkuvuus mahdollisti niiden taistelun useilla rintamilla samanaikaisesti. Toisin kuin useat muut liikkuvat soturit, kuten hunnit tai viikingit, mongolit tunsivat myös piiritystekniikat. Mongolit etsivät tarkasti valloitettujen kansojen piirityslaitteiden rakentamiseen kykenevät käsityöläiset ja olivat värväämiensä kiinalaisten insinöörien avulla erilaisten heitinlaitteiden rakentamisen eksperttejä.
Mongolien etuna oli myös kyky matkata pitkiä etäisyyksiä jopa poikkeuksellisen kylminä talvina; esimerkiksi jäätyneet joet toimivat mongoleille kuin maanteinä. He olivat myös taitavia jokien ylittämisen tekniikoissa: Ennen mohin taistelua mongolien 30.000:n armeija ylitti tulvivan Sajo joen yhdessä yössä, lyöden sitten Unkarin kuninkaan Bela IV:n joukot.
Uskonto
Mongolien alkuperäistä uskontoa ei kovin tarkasti tunneta, mutta sitä voi luonnehtia shamanismin muodoksi ja se jakoi monia piirteitä muiden Euraasian paimentolaisheimojen uskontojen kanssa. Tärkeitä siinä olivat erilaiset puhdistautumisriitit. Taivas ja maa edustivat jumaluuksia.
Mongolit olivat varsin suvaitsevaisia uskonnollisissa kysymyksissä. Islam saapui voimakkaasti Kiinaan mongolivallan aikana, mutta toisaalta mongolit osoittivat suurta kiinnostusta myös taolaisuutta, buddhalaisuutta ja nestoriolaista kristinuskoa kohtaan. Vallattuaan Tiibetin (1252 lähtien) mongolit keskittyivät tiibetiläiseen buddhalaisuuteen, sillä se oli "taianomaisempaa" kuin kiinalainen chan-buddhalaisuus.
Kulttuuri
Ennen Tsingis-kaanin nousua valtaan ei mongoleilla ollut kirjakieltä. Tsingis-kaani ymmärsi kuitenkin, että valtakunnan hallinto vaati myös kirjoitettua kieltä. Hänen ratkaisunsa pulmaan oli ottaa uiguurien käyttämä kirjaimisto mongolien käyttöön. Tällä kirjaimistolla kirjoitettiin myös mogolien historiankirjoituksen perusteos Salainen historia.
Kublain hallituskaudella tiibetiläinen munkki 'Phags Pa loi osin tiibetin kirjoitusjärjestelmän pohjalta uuden, hänen nimeään kantavan kirjoitusjärjestelmän, jolla piti voida kirjoittaa mitä tahansa kieltä. Sitä käytettiin melko pitkään mongolin kirjoittamiseen ja väliaikaisesti sillä kirjoitettiin joitakin muitakin kieliä.
Kirjallisuutta
- Johannes de Plano Carpini, Mongolien historia. Matka tartarien maahan vuosina 1245-1247. Suom. Sami Jansson, johdanto, viitteet ja kirjeiden suomennos Antti Ruotsala. Gaudeamus 2003, Helsinki.
Katso myös: Yuan-dynastia, Marco Polo
Luokka:Mongolia
Luokka:Historialliset valtiot
ko:몽골 제국
ja:モンゴル帝国
th:จักรวรรดิมองโกล
Kiinan dynastiatKiinan historia jaotellaan dynastioiden, eli hallitsijoiden tai hallitsijasukujen valtakausien mukaan seuraavasti:
Luokka:Kiinan historia
Luokka:Luettelot hallitsijoista
ja:中国史時代区分表
Viisi dynastiaaViiden dynastian (五代 [wǔ dài]) kausi vallitsi Kiinassa 907 – 960. Nämä viisi dynastiaa oli hallitsivat pohjois-Kiinaa, Jangtse-joen eteläpuolella eli yli kymmenen itsenäistä valtiota, joten toinen nimitys kaudelle onkin Viisi dynastiaa ja kymmenen kuningaskuntaa (五代十國 [wǔ dài shí guó]). Pohjois-Kiinan viisi dynastiaa olivat:
# Myöhempi Liang-dynastia 907 – 923
# Myöhempi Tang-dynastia 923 – 936
# Myöhempi Jin-dynastia 936 – 946
# Myöhempi Han-dynastia 947 – 950
# Myöhempi Zhou-dynastia 951 – 960
Tang-dynastian kulttuurin kukoistus ei heijastunut täysin sen poliittiseen toimivuuteen. Sotilaskomentaja An Lushanin (安祿山) kapinoinnin ja sisällissodan jälkeen keskushallinto menetti otteensa paikallishallinnosta ja alkoi sotalordien kausi, Kiinan hajotessa jälleen etelä-pohjois -linjalla ja useita lyhytikäisiä dynastioita syntyi. Buddhalaisuus alkoi rappeutua Kiinassa ja siitä tuli varsin hiljainen uskonto arabien ja tiibetiläisten sulkiessa reitit Keski-Aasiaan.
Zhao Kuangyinin perustama Song-dynastia lopulta päätti hajaannuksen kauden ja yhdisti Kiinan joksikin aikaa uudelleen.
10 kuningaskunnan hallitsijat
Viiden dynastian hallitsijat luetellaan kunkin dynastian omalla sivulla.
10 kuningaskuntaa
| Temppelinimet (Miào Hào 廟號) |
Kuolemanjälkeiset nimet (Shi Hao 諡號) |
Syntymänimet |
Hallintokaudet |
Aikakausinimet (Nian Hao 年號) ja niiden vuodet |
| Käytäntö: käytetään syntymänimiä ellei toisin mainita |
| Wu Yue-kuningaskunta 904-978 |
| Tai Zu (太祖 tài zǔ) |
Wu Su Wang (武肅王 wǔ sù wáng) |
Qian Liu (錢鏐 qián liú |
904-932 |
Tianbao (天寶 tiān bǎo) 908-923
Baoda (寶大 bǎo dà) 923-925
Baozheng (寶正 bǎo zhèng) 925-932
|
| Shi Zong (世宗 shì zōng) |
Wen Mu Wang (文穆王 wén mù wáng) |
Qian Yuan Quan (錢元瓘 qián yuán guàn) |
932-941 |
ei ollut |
| Cheng Zong (成宗 chéng zōng) |
Zhong Xian Wang (忠獻王 zhōng xiàn wáng) |
Qian Zuo (錢佐 qián zuǒ) |
941-947 |
ei ollut |
| ei ollut |
Zhong Xun Wang (忠遜王 zhōng xùn wáng) |
Qian Zong (錢倧 qián zōng) |
947 |
ei ollut |
| ei ollut |
Zhong Yi Wang (忠懿王 zhōng yì wáng) |
Qian Chu (錢俶 qián chù) |
947-978 |
ei ollut |
| Min-kuningaskunta 909-945, mukaan lukien Yin-kuningaskunta 943-945 |
| Tai Zu (太祖 tài zǔ) |
Zhong Yi Wang (忠懿王 zhōng yì wáng) |
Wang Shen Zhi (王審知 wáng shěn zhī) |
909-925 |
ei ollut |
| ei ollut |
ei ollut |
Wang Yan Han (王延翰 wáng yán hàn) |
925-926 |
ei ollut |
| Tai Zong (太宗 tài zōng) |
Hui Di (惠帝 huì dì) |
Wang Yan Jun (王延鈞 wáng yán jūn) |
926-935 |
Longqi (龍啟 lóng qǐ) 933-935
Yonghe (永和 yǒng hé) 935
|
| Kang Zong (康宗 kāng zōng) |
liian työläs, joten ei käytetä tästä hallitsijasta |
Wang Ji Peng (王繼鵬 wáng jì péng) |
935-939 |
Tongwen (通文 tōng wén) 936-939
|
| Jing Zong (景宗 jǐng zōng) |
liian työläs, joten ei käytetä tästä hallitsijasta |
Wang Yan Xi (王延羲 wáng yán xī) |
939-944 |
Yonglong (永隆 yǒng lóng) 939-944
|
| ei ollut |
Tian De Di (天德帝 tiān dé dì) (as Emperor of Yin) |
Wang Yan Zheng (王延政 wáng yán zhèng) |
943-945 |
Tiande (天德 tiān dé) 943-945
|
| Jing Nan tai Nan Ping-kuningaskunta 906-963 |
| ei ollut |
Wu Xin Wang (武信王 wǔ xìn wáng) |
Gao Ji Xing (高季興 gāo jì xīng) |
909-928 |
ei ollut |
| ei ollut |
Wen Xian Wang (文獻王 wén xìn wáng) |
Gao Cong Hui (高從誨 gāo cóng huì) |
928-948 |
ei ollut |
| ei ollut |
Zhen Yi Wang (貞懿王 yì wáng) |
Gao Bao Rong (高寶融 gāo bǎo róng) |
948-960 |
ei ollut |
| ei ollut |
Shi Zhong (侍中 shì zhōng) |
Gao Bao Xu (高寶勗 gāo bǎo xù) |
960-962 |
ei ollut |
| ei ollut |
ei ollut |
Gao Ji Chong (高繼沖 gāo jì chōng) |
962-963 |
ei ollut |
| Chu-kuningaskunta 897-951 |
| ei ollut |
Wu Mo Wang (武穆王 wǔ mò wáng) |
Ma Yin (馬殷 mǎ yīn) |
897-930 |
ei ollut |
| ei ollut |
Heng Yang Wang (慑陽王 héng yáng wáng) |
Ma Xi Sheng (馬希聲 mǎ xī shēng) |
930-932 |
ei ollut |
| ei ollut |
Wen Zhao Wang (文昭王 wén zhāo wáng) |
Ma Xi Fan (馬希範 mǎ xī fàn) |
932-947 |
ei ollut |
| ei ollut |
Fei Wang (廢王 fèi wáng) |
Ma Xi Guang (馬希廣 mǎ xī guǎng) |
947-950 |
ei ollut |
| ei ollut |
Gong Xiao Wang (恭孝王 gōng xiào wáng) |
Ma Xi E (馬希萼 mǎ xī è) |
950 |
ei ollut |
| ei ollut |
ei ollut |
Ma Xi Chong (馬希崇 mǎ xī chóng) |
950-951 |
ei ollut |
| Wu-kuningaskunta 994-937 |
| Tai Zu (太祖 tài zǔ) |
Xiao Wu Di (孝武帝 xiào wǔ dì) |
Yang Xing Mi (楊行密 yáng xíng mì) |
904-905 |
Tianyao (天祐 tiān yòu) 904-905
|
| Lie Zong (烈宗 liè zōng) |
Jing Di (景帝 jǐng dì) |
Yang Wo (楊渥 yáng wò) |
905-908 |
Tianyao (天祐 tiān yòu) 905-908
|
| Gao Zu (高祖 gāo zǔ) |
Xuan Di (宣帝 xuān dì) |
Yang Long Yan (楊隆演 yáng lóng yǎn) |
908-921 |
Tianyao (天祐 tiān yòu) 908-919
Wuyi (武義 wǔ yì) 919-921 |
| ei ollut |
Rui Di (睿帝 ruì dì) |
Yang Pu (楊溥 yáng pǔ) |
921-937 |
Shunyi (順義 shùn yì) 921-927
Qianzhen (乾貞 qián zhēn) 927-929
Dahe (大和 dà hé) 929-935
Tianzuo (天祚 tiān zuò) 935-937
|
| Nan (Eteläinen) Tang-dynastia 937-975 |
| Käytäntö vain tästä kuningaskunnasta: Nan (Eteläinen) Tang + kuolemanjälkeiset nimet. Hou Zhu:sta käytettiin nimeä Li Hou Zhu (李後主 lǐ hòu zhǔ) |
| Xian Zhu (先主 xiān zhǔ) tai Lie Zu (烈祖 liè zǔ) |
liian työläs, joten ei käytetä tästä hallitsijasta |
Li Bian (李(曰, jonka alla 弁) lǐ biàn) |
937-943 |
Shengyuan (昇元 shēng yuán) 937-943
|
| Zhong Zhu (中主 zhōng zhǔ) tai Yuan Zong (元宗 yuán zōng) |
liian työläs, joten ei käytetä tästä hallitsijasta |
Li Jing (李璟 lǐ jǐng) |
943-961 |
Baoda (保大 bǎo dà) 943-958
Jiaotai (交泰 jiāo tài) 958
Zhongxing (中興 zhōng xīng) 958
|
| Hou Zhú (後主 hòu zhǔ) |
Wu Wang (武王 wǔ wáng |
Li Yu (李煜 lǐ yù |
961-975 |
ei ollut |
| Nan (Eteläinen) Han-kuningaskunta 917-971 |
| Gao Zu (高祖 gāo zǔ) |
Tian Huang Da Di (天皇大帝 tiān huáng dà dì) |
Liu Yan (劉巖 liǔ yán) tai Liu Yan (劉(龍, jonka alla 天) liǔ yǎn) |
917-925 |
Qianheng (乾亨 qián hēng) 917-925
Bailong (白龍 bái lóng) 925-928
Dayou (大有 dà yǒú) 928-941
|
| ei ollut |
Shang Di (殤帝 shāng dì) |
Liu Fen (劉玢 liǔ fēn) |
941-943 |
Guangtian (光天 guāg tiān) 941-943
|
| Zhong Zong (中宗 zhōng zōng) |
liian työläs, joten ei käytetä tästä hallitsijasta |
Liu Cheng (劉晟 liǔ chéng) |
943-958 |
Yingqian (應乾 yìng qián) 943
Qianhe (乾和 qiàn hé) 943-958
|
| Hou Zhu (後主 hòu zhǔ) |
ei ollut |
Liu Chang (劉鋹 liǔ chǎng) |
958-971 |
Dabao (大寶 dà bǎo) 958-971
|
| Bei (Pohjoinen) Han-kuningaskunta 951-979 |
| Shi Zu (世祖 shì zǔ) |
Shen Wu Di (神武帝 shén wǔ dì) |
Liu Min (劉旻 liǔ mín) |
951-954 |
Qianyou (乾祐 qián yòu) 951-954
|
| Rui Zong (睿宗 ruì zōng) |
Xiao He Di (孝和帝 xiào hé dì) |
Liu Cheng Jun (劉承鈞 liǔ chéng jūn) |
954-970 |
Qianyou (乾祐 qián yòu) 954-957
Tianhui (天會 tiān huì) 957-970
|
| Shao Zhu (少主 shào zhǔ) |
ei ollut |
Liu Ji En (劉繼恩 liǔ jì ēn) |
970 |
ei ollut |
| ei ollut |
Ying Wu Di (英武帝 yīng wǔ dì) |
Liu Ji Yuán (劉繼元 liǔ jì yuán) |
970-982 |
Guangyun (廣運 guǎng yùn) 970-982
|
| Qian (Aikaisempi) Shu-kuningaskunta 907 - 925 |
| Gao Zu (高祖 gāo zǔ) |
liian työläs, joten ei käytetä tästä hallitsijasta |
Wang Jian (王建 wáng jiàn) |
907-918 |
Tianfu (天復 tiān fù) 907
Wucheng (武成 wǔ chéng2) 908-910
Yongping (永平 yǒng píng) 911-915
Tongzheng (椊正 tōng zhèng) 916
Tianhan (天漢 tiān hàn) 917
Guangtian (光天 guāng tiān) 918
|
| Hou Zhu (後主 hòu zhǔ) |
ei ollut |
Wang Yan (王衍 wáng yǎn) |
918-925 |
Qiande (乾德 qián dé) 918-925
Xiankang (咸康 xián kāng) 925
|
| Hou (Myöhempi) Shu-kuningaskunta 934 - 965 |
| Gao Zu (珈祖 gāo zǔ) |
liian työläs, joten ei käytetä tästä hallitsijasta |
Meng Zhi Xiang (孟知祥 mèng zhī xiáng) |
934 |
Mingde (明德 míng dé) 934
|
| Hou Zhu (後主 hòu zhǔ) |
ei ollut |
Meng Chang (孟昶 mèng chǎng) |
938-965 |
Mingde (明德 míng dé) 934-938
Guangzheng (廣政 guǎng zhèng) 938-965
|
Paikallisia itsenäisiä hallituksia Viiden dynastian ja kymmenen kuningaskunnan kauden aikana, joita ei perinteisesti lasketa kuuluvaksi kymmeneen kuningaskuntaan
| Virkanimike |
Syntymänimi |
Hallintokausi |
| Wuping ja Hunan (咰度 jié dù) (Bysantin kaltainen tilanne) 950-963 |
| Wuping (武平節度使 wǔ píng jié dù shǐ) |
Liu Yan (劉言 liǔ yán) |
950-953 |
| Wuping (武平節度使 wǔ píng jié dù shǐ) |
Wang Kui (王逵 wáng kuí) tai Wang Jin Kui (王進逵 wáng jìn kuí) |
953-956 |
| Hunan (湖南節度使 hú nán jié dù shǐ) |
Zhou Xing Feng (周行逢 zhāo xíng féng) |
956-962 |
| Hunan (湖南節度使 hú nán jié dù shǐ) |
Zhou Bao Quan (周保權 zhāo bǎo quán) |
962-963 |
| Quanzhang (節度 jié dù) (Bysantin kaltainen tilanne) 945-978 |
| Quanzhang (泉漳都指揮使 quán zhāng dū zhǐ huī shǐ) |
Liu Cong Xiao (留從效 liú cóng xiào) |
945-962 |
| Quanzhang (泉漳留守 quán zhāng liú shǒu) |
Liu Shao Zi (留紹鎡 liú shào zī) |
962 |
| Quanzhang (泉漳節度使 quán zhāng jié dù shǐ) |
Zhang Han Si (張漢思 zhāng hàn sī) |
962-963 |
| Quanzhang (泉漳節度使 quán zhāng jié dù shǐ) |
Chen Hong Jin (陳洪進 chén hóng jìn) |
963-978 |
Katso myös
- Kiinan dynastiat
- edellinen kausi: Tang-dynastia
- samanaikainen kausi: Liao-dynastia
- seuraava kausi: Song-dynastia
- 900-luku
Luokka:Kiinan historia
ja:五代十国時代
907
Tapahtumia
- Tang-dynastia kaatui Kiinassa ja Viiden dynastian ja kymmenen kuningaskunnan kausi alkoi.
Syntyneitä
-
Kuolleita
-
ko:907년
Liao-dynastiaLiao-dynastia (遼朝 [Liáo cháo]) hallitsi osaa pohjois-Kiinasta 916 – 1125. Sitä kutsutaan myös kitaanidynastiaksi (tai khitaani) - itse asiassa Liao-nimi sille annettiin vasta 947. Dynastian perusti Yelü (耶律 [yē lǜ])-perhe kitaaniheimosta Tang-dynastian loppuvaiheissa 907, aikakausinimen sille antoi Yelü A Bao Ji vuonna 916.
Jin-dynastia löi sen vuonna 1125, joskin Yelü Da Shin (耶律大石 yē lǜ dà shí) johdolla perustettiin vielä Läntinen Liao-dynastia 1125-1220, joka tunnetaan myös nimillä Kara-Khitai tai Qara Khitai. Se säilyi aina Tšingis-kaanin mongoliratsuväen tuloon saakka.
Dynastian nousu ja tuho
Liao-dynastia harrasti varsinaisia valloitussotia yksinkertaisten iskujen sijaan. Vuonna 946 he valloittivat Song-dynastian pääkaupunki Kaifengin (Bian) ja jatkoivat hyökkäyksiä Song-joukkoja vastaan. Kyllästyttyään jatkuviin taisteluihin paimentolaisia vastaan, Kiinan hallitus (siis Song-dynastia) tarjosi rauhansopimusta rajojen rauhoittamiseksi vuonna 1005. Tämän saadakseen heidän oli kuitenkin maksettava valtavia tribuuttilahjoja pohjoisen paimentolaisjohtajille. Pidemmän päälle nämä korkeat kustannukset osoittautuivat kannattaviksi, sillä Liao-dynastian hallitsijat saivat leppoisat olot kiinalaisten heille takaamilla tuloilla. He tottuivat nopeasti kiinalaiseen elämäntapaan, arvostivat kehittynyttä hallintojärjestelmää ja ryhtyivät maatalous- ja teollisuustuotantoon.
Liao-kitaanit kiinalaistuivat, ja tämä taloudellisten ja sosiaalisten arvojen muutos hävitti heidän sotaintonsa. Jo 900-luvulla he kehittivät oman kirjoitusjärjestelmänsä, joka ideoitiin kiinan kirjoitusjärjestelmän pohjalta, tosin se ei oikein soveltunut kitaanin kaltaiseen agglutinoivaan kieleen.
Vuonna 1120 Song-dynastian hallitus muodosti liittouman Mantšurian Jin-keisarikunnan kanssa hyökätäkseen Liao-valtakuntaa vastaan. Sisäisten riitojen heikentämä Liao-hallinto kärsi tappion Jin-dynastian hyökkäyksissä ja vetäytyi länteen, missä uusi Läntisen Liaon kuningaskunta perustettiin (turkiksi: Karakitan - "Musta kitaani"; kiinaksi: Hei Han 黑汗). He ottivat mukaansa kiinalaiset tavat, ja koska heissä oli huomattava määrä nestorianisteja, heistä on lähtöisin tarina Sisä-Aasian pappi-kuningas Johanneksesta. Mongolit valloittivat läntisen Liaon vuonna 1218.
Hallitsijat
| Temppelinimet (Miào Hào 廟號) |
Kuolemanjälkeiset nimet (Shi Hao 諡號) |
Syntymänimet |
Hallintokaudet |
Aikakausinimet (Nian Hao 年號) ja niiden vuodet |
| Käytäntö: "Liao" + temppelinimi, paitsi Liao Tian Zuo Di, josta käytetään tapaa "Liao" + kuolemanjälkeinen nimi |
| Tai Zu (太祖 tài zǔ) |
Liian työläs, joten ei käytetä tästä hallitsijasta |
Yelü A Bao Ji (耶律阿保機 yē lǜ ā bǎo jī) |
907-926 |
Shence (神冊 shén cè) 916-922
Tianzan (天贊 tiān zàn) 922-926
Tianxian (天顯 tiān xiǎn) 926
|
| Tai Zong (太宗 tài zōng) |
Liian työläs, joten ei käytetä tästä hallitsijasta |
Yelü De Guang (耶律德光 yē lǜ dé guāng) |
926-947 |
Tianxian (天顯 tiān xiǎn) 927-938
HDatong (會同 huì tóng) 938-947
Datong (大同 dà tóng) 947
|
| Shi Zong (世宗 shì zōng) |
Liian työläs, joten ei käytetä tästä hallitsijasta |
Yelü Ruan (耶律阮 yē lǜ ruǎn) |
947-951 |
Tianlu (天祿 tiān lù) 947-951
|
| Mu Zong (穆宗 mù zōng) |
Liian työläs, joten ei käytetä tästä hallitsijasta |
Yelü Jing (耶律璟 yē lǜ jǐng) |
951-969 |
Yingli (應曆 yìng lì) 951-969
|
| Jing Zong (景宗 jǐng zōng) |
Liian työläs, joten ei käytetä tästä hallitsijasta |
Yelü Xian (耶律賢 yē lǜ xián) |
969-982 |
Baoning (保寧 bǎo níng) 969-979
Qianheng (乾亨 qián hēng) 979-982
|
| Sheng Zong (聖宗 shèng zōng) |
Liian työläs, joten ei käytetä tästä hallitsijasta |
Yelü Long Xu (耶律隆緒 yē lǜ lóng xù) |
982-1031 |
Qianheng (乾亨 qián hēng) 982
Tonghe (統和 tǒng hé) 983-1012
Kaitai (開泰 kāi tài) 1012-1021
Taiping (太平 tài píng) 1021-1031
|
| Xing Zong (興宗 xīng zōng) |
Liian työläs, joten ei käytetä tästä hallitsijasta |
Yelü Zong Zhen (耶律宗真 yē lǜ zōng zhēn) |
1031- | | | |
