:: wikimiki.org ::

Klodvig

Klodvig

Klodvig (myös Klodovig, Chlodovech tai Clovis, 465–511), oli frankkilaisvaltakunnan ja merovinki-dynastian perustaja, joka hallitsi 481–511. Ranskalaiset pitävät häntä myös Ranskan kuningaskunnan perustajana.

Taustaa

Klodvigin alkuperäinen nimi oli frankkien kielen Hlodowig, joka koostuu sanoista hlod = kuuluisa ja wig = taistelu. Nimestä ovat muodostuneet eurooppalaiset nimet: latinan Ludovic, Ranskan Louis ja Saksan Ludvig ja mm. Ranskassa Louis (Ludvig) nimisten kuninkaiden järjestys aloitetaan hänestä. Suurin osa merovingikuninkaista käytti nimessään hlod-käsitettä: ranskan Clotair ja saksan Lothar, kuin myös Clodomir ja Clotilde. Klodvigista tiedetään melkoisen paljon. Keskeinen lähde hänen hallitusajastaan on säilynyt piispa Gregorius Tourslaisen teoksessa Historia francorum.

Gallia 400-luvun lopulla

Viidennellä vuosisadalla Gallia on jakautunut useisiin pieniin "barbaariruhtinaskuntiin", jotka olivat jatkuvassa sodassa keskenään. Koillis-Ranskaan asettuneet frankit olivat palvelleet Rooman keisarikuntaa Reinin rajalla, avustaen rajan puolustamisessa. Toisaalta burgundit olivat asettautuneet Savoin (Sapaudia) alueelle ja Lyonin (Lugdunum) seudulla. Länsigootit puolestaan asuttivat Loiren laakson ja Languedocin. Näin lukuisat paikalliset tai alueelliset sotilaalliset vallanpitäjät olivat ottaneet haltuunsa tyhjiön, joka oli syntynyt kun viimeinen Länsi-Rooman oli vuonna 476 pantu viralta. Näiden alueruhtinaiden joukossa oli myös Pariisista pohjoiseen sijaitsevan Soissons’in alueen kuningas Syagrius. Vuonna Klodvig, Childeric I:n ja Basinen poika, otti haltuunsa nykyisen Belgian Tournain seudulla asuvien saalilaisten frankkien johdon. Kuninkaan (latinaksi ”rex”) titteli ei ollut uutuus, se oli ollut paljon käytössä Rooman palveluksessa olleiden barbaariheimojen keskuudessa sotapäällikön arvona. Klodvig oli vasta viidentoista kun hän otti vallan, ja mikään ei estänyt tätä muiden barbaarihallitsijoiden tavoin pääsemästä eroon kilpailijoistaan. Hänen kruunauksensa loi alun ensimmäiselle frankkidynastialle: merovingeille, nimi tuli hänen legendaarisesta isoisästään Mérovéesta. Myöhemmin tarkasteltuna hänen voittonsa, niin kiistaton kuin se olikin sotilaallisella tasolla, oli paljon enemmän seurausta roomalaisten opettamasta sotataidosta, kuin hänen aikalaisensa osasivat edes aavistaa. Tästä on hyvänä todisteena hänen sotilaittensa joukossa vallinnut kuri, joka tuli hyvin esiin Soissons’in taistelussa. Tietenkin oman lisänsä tähän tuo hänen liittonsa Gallian kirkon kanssa ja sitä kautta gallialais-roomalaisen eliitin kanssa. Klodvigin kausi voidaan myös nähdä yhtä lailla myöhäisantiikkina kuin varhaiskeskiaikanakin. Tietenkin tämä hallinto antoi omaperäisen panoksensa keskiajalle juuri uuden kristillisten kuninkaiden dynastian perustamisella. Myös aiemmin mainitun galloroomalaisen eliitin hyväksyntä antoi oman panoksensa tähän piirteiden luomiseen ja samalla omaperäisen gallialaisen vallankäyttöperinteen rakentamiseen.

Valtakunnan laajeneminen itään

Koko ikänsä Klodvig pyrki säilyttämään valtakuntansa pojilleen germaanisen perinteen mukaisesti ja samalla kasvattamaan tätä mahdollisimman paljon paremman perinnön jättääkseen. Tämän tavoitteen saamiseksi hän ei epäröinyt kovienkaan keinojen käyttämistä ja uhkaavien vaarojen eliminointia. Hän murhautti kaikki kilpailevat saalilaishallitsijat, joista osa oli hänen taistelutovereitaan, kuin myös sukunsa jäseniä. Näin hän takasi perinnön tulevan oikeille perillisille. Toisaalta hän aloitti ja suoritti mittavaan allianssien ja sotilaallisten valloitusten politiikan ja aluksi hänellä oli tässä apunaan vain muutama tuhat miestä. Kuten jo tavallaan todettiin, niin tärkeämpää kuin aseiden ja aseellisten miesten lukumäärä, vaikka ne frankeilla olivatkin tehokkaita, niin ratkaisevaa oli taito taistella, joka oli hankittu keisarikunnan palveluksessa, sodittaessa muita barbaariheimoja vastaan. Tämä eittämättä mahdollisti Klodvigin aseiden menestyksen. On myös heitettävä syrjään vanha teoria, että germaanit alistivat roomalaisen Gallian. Kyseessä oli kuitenkin germaanisten ja latinalaisten elementtien fuusioituminen, joka muodostui jatkuvaksi prosessiksi. Jos Klodvig pystyi melko nopeasti ottamaan vallan ja alistamaan uudet alueen, niin eittämättä syynä tähän oli se, että hän oli vähiten huono monista huonoista vaihtoehdoista. Lisäksi hän oli myös kristitty, jolla oli oma poliittinen merkityksensä. Vähitellen Klodvig siis valloitti puolet nykyisestä pohjoisesta Ranskasta. Aluksi hän liittoutui Reinin frankkien kanssa 484. Sen jälkeen Klodvig kohdisti sotatoimen etelään vuodesta 486 lähtien. Hän aloitti syrjäyttämällä Soissons’in hallitsija Syagriuksen, joka oli kaatuneen keisarikunnan viimeinen edustaja. Klodvig voitti taisteluissa itselleen Senlis’n, Beauvais’in, Soissons’in ja Pariisin (Lutetia) kaupungit. Eli ne alueet, joille myöhemmin keskittyvät mm. Ranskan keskeiset hiippakunnat.

Kääntyminen ja kaste

Reimsin piispa, myöhempi Pyhä Remigius, etsi itselleen ja hiippakuntansa asukkaille todennäköisesti vahvan vallanpitäjän suojelusta. Kuninkaan ja piispan välillä oli runsaasti yhteydenpitoa. Aluksi piispa toivoi kuninkaan suojelevan oman alueensa kristittyjä. Ehkäpä kristinuskonsa ja sen oman kansan keskuudessa antaman auktoriteettinsa turvin Remigius sai Klodvigin kunnioittamaan itseään ja käyttämään häntä jopa neuvonantajanaan. Rémi ehdotti Klodvigia naimaan kristityn burgundiprinsessan Clotilden. Burgundit olivat frankkien naapureita ja asuttivat nykyisten Savoien ja Dauphinen maakuntien alueilla. Avioliitto solmittiin Soissons’issa vuonna 493. Gregorius Tourslaisen mukaan tuon tapahtuman jälkeen Clotilde teki kaikkensa saadakseen puolisonsa kääntymään kristinuskoon. Mutta aluksi Klodvig oli erinomaisen vastahankainen, hän epäili yhden ainoan jumaluuden olemassaoloa ja toisaalta hänen vanhimman kasteen saaneen poikansa varhainen kuolema vahvistivat tätä epäuskoa asiaan. Toisaalta Klodvig pelkäsi mahdollisen kääntymisensä kristinuskoon vähentävän pakanallisen kansan hänelle antamaa tukea. Kuitenkin hän tarvitsi samalla yhä enemmän roomalaisen Gallian papiston tukea, sillä tämä ryhmä oli kasvattanut valtaansa kristinuskon vaikutuksen levitessä gallien keskuuteen. Piispat olivat ottaneet keskeisimmän hallinnollisen roolin kaupungeissa sen jälkeen kun roomalaiset virkamiehet olivat niistä kaikonneet ja tulleet siis näin todellisiksi hallinnollisiksi johtajiksi entiseen roomalaiseen Galliaan. Lisäksi kirkolla oli hallussaan ainoa hyvin organisoitu hallinnollinen rakenne, ja se levisi paljon laajemmalle kuin vain barbaariset pikkuvaltiot. Lopullinen kääntyminen tapahtui Tolbiacin taistelun (496) seurauksena kun joko kohtalo tai sattuma poisti Klodvigin epäilyt kristinuskon suhteen. Taistelussa Klodvig taisteli alemanneja vastaan ja tarkoituksena oli valtakunnan laajentaminen itään, nykyisen Elsassin, Moselin ja Reinin alueelle. Hänen armeijansa oli häviämässä taistelun. Gregorius Tourslainen kertoo edelleen, että Klodvig ei tiennyt minkä pakanallisen jumalan puoleen olisi ollut viisasta kääntyä. Silloin Klodvig päätti rukoilla Kristusta ja lupasi hänelle kääntyvänsä kristinuskoon jos saisi voiton taistelussa. Tämä tosin voidaan nähdä keisari Konstantinus I:n suuren kääntymyksen toistona. Taistelun raivotessa ja juuri kun Klodvig itse oli piiritettynä ja joutumaisillaan vangiksi, osui nuoli alemannien päällikköön ja surmasi tämän. Tämän jälkeen alemannien armeija lähti pakoon taistelusta. Voitto siis kuului Klodvigille ja kristittyjen jumalalle. Klodvig otti vastaan kasteen yhdessä 3 000 sotilaansa kanssa - olivathan tuolloin kollektiiviset kasteet hyvin yleisiä – Reimsissä Remigiuksen antamana 25. joulukuuta 496 tai 498. Päivä oli antiikin Roomassa keisareiden kruunauspäivä. Tämä kaste muodostui merkitykselliseksi Ranskan historiassa, sillä muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta kaikki Ranskan kuninkaat, aina Kaarle X 1825, saakka on kruunattu ja voideltu Reimsin katedraalissa. Näin Klodvigin kaste merkitsi alkua papiston ja Ranskan kuninkuuden välisen vahvan siteen syntymiselle. Hallitsijan tuli hallita Jumalan nimissä, ja ainoastaan hänen suorat jälkeläisensä saattoivat vaatia kruunua itselleen. Tämä kaste myös mahdollisti Klodvigin entistä tiukemman otteen kansasoihin, jotka jo olivat hänen valtansa alla. Kasteen avulla hän saattoi ottaa tuekseen valtakunta laajenemisessa myös kirkonmiesten roolin.

Valtakunnan laajeneminen etelään

Roomalaisten keisarin Anastasius I:n tuen avulla Klodvig hyökkäsi länsigootteja , jotka asuttivat suurinta osaa Iberian niemimaasta (Septimanie) ja Gallian lounaisosia Loiren laaksoon pohjoisessa Cévannesiin idässä. Keväällä vuonna 507 frankit aloittivat etelään suuntautuneen offensiivinsa, ylittivät Loire-joen matkalla kohden Toursia. He kohtasivat Alarikin armeijan tasangolla lähellä Poitiers'n kaupunkia. Historioitsijoiden mukaan kohtaaminen johti mielettömään taisteluun ja länsigootin antautuivat päällikkönsä kuoleman jälkeen. Tämä voitto mahdollisti frankeille kaikkien aiemmin länsigooteille Loiren, valtameren ja Pyreneiden välisellä alueella kuuluneiden maa-alueiden liittämisen omaan valtakuntaansa.

Pariisi, uusi pääkaupunki

Tournain ja Soissons'in jälkeen Klodvig vuonna 508 valitsi lopullisesti Pariisin valtakuntansa pääkaupungiksi. Valinnan syyt lienevät olleet puhtaasti strategisia, silla Citén saari oli varuskuntakaupunki ja hallinnon residenssi keisariajan lopulla. Valinnalla ei ollut kuin symbolista merkittävyyttä, sillä valtakunnalla ei ollut hallintoa ja Klodvigin seuraajat eivät juuri arvostaneet kaupungin kuulumista valtakunnan yhteyteen. Klodvigin hallinnon aikana ei Pariisi kokenut mitään merkittävää muutosta, ja näin asiantila jatkui koko merovingikauden ajan. Kaupunki ei kokenut suuria muutoksia rakennustensa suhteen, vaan antiikin perintöä säilytettiin ja joskus rakennettiin uudelleen. Ainoastaan uudet kirkolliset rakennukset muuttivat vähän kaupungin maisemakuvaa ja niiden rakentamisen kustansi useimmiten joku kuninkaallisen perheen tai muun aristokratian jäsen. Mutta Klodvigin kuoleman jälkeen kuningatar Clotilde oli innokas kaupungin uusien rakennusten rakennuttaja.

Kuninkaallinen kuolema

Klodvig kuoli 45 vuoden ikäisenä Pariisissa 20. marraskuuta 511. Perinteen mukaisesti hänet haudattiin Saint-Apotres-basilikaan, tulevaan Sainte-Geneviève-kirkkoon, joka oli rakennettu tämän kaupungin nimikkopyhimyksen haudan päälle. Paikalla on nykyisin rue Clovis-katu ja se sijaitsee Saint-Etinne-du-Mont kirkon ja Henri IV lyseon välissä.

Valtakunnan jako 511

Klodvigin kuoltua hänen poikansa (Clotaire I, Chlodomer, Theuderic I ja Childebert I) jakoivat isänsä valtakunnan, jonka yhdistämiseen ja rakentamiseen oli mennyt yhden ihmisen koko ikä. Mutta jako oli perimystradition mukainen tapahtuma. Nykyisen Ranskan alueista vain Provence, Septimanie ja Burgundien kuningaskunta pystyivät vastustamaan ensimmäisten merovingien valloituksia. Valtakunta jaettiin siis neljään osaan. Kolme niistä oli lähes yhtä suuria, mutta vanhimmalle Klodvigin pojalle Thierrylle annettiin Reinin ja Loiren väliltä kaikkein suurin alue, joka käsitti lähes kolmanneksen aiempaa roomalaista Galliaa. Gregorius Tourslainen kertoo, että valtakunnan jako tapahtui sen korkeimman aristokratian, täysi-ikäisen Theodorikuksen ja leskikuningatar Clotilden läsnä ollessa. Lähtökohtana oli yksityisomaisuutta koskeva lainsäädäntö, jonka Klodvig oli kirjoituttanut saalilaiseen lakiin 511, ja sen mukaan perilliset jakoivat kuninkaan valtakunnan tämän omaisuutena. Näin frankeilla ei ollut käsitystä ns. julkisesta omaisuudesta, kuten ei myöskään käsitteestä valtio (lat. res publica). Valtakunta, joka tosiasiallisesti oli ollut olemassa katosi perinnönjaon myötä.

Katso myös

- Luettelo frankkien kuninkaista Luokka:Frankkien kuninkaat ja:クロヴィス1世

Frankkien valtakunta

Frankkien valtakunnan perustaja oli merovingien sukuun kuuluva saalilaisten frankkien kuningas Klodvig, joka vuonna 486 lopetti roomalaisten herruuden Galliassa. Vuonna 507 myös ripuaariset frankit tunnustivat hänet kuninkaakseen. Klodvig valloitti alemanneilta Mainin ja Neckarin alueen ja länsigooteilta maan Garonnea myöten. Klodvigin kuoltua vuonna 511 valtakunta jaettiin neljään osaan hänen poikiensa kesken. Klodvigin seuraajat valloittivat Gallian Pyreneihin asti, idässä Thüringenin ja kaakossa burgundien valtakunnan. Valtakunta kuitenkin heikentyi ja jakautui pääasiassa Austrasiaan ja Neustriaan Maas ja Schelde rajoina. Kummassakin osassa oli omat kuninkaansa, mutta todellinen valta oli valtion asioita hoitavalla major domuksella. Austrasian major domus Pipin Heristalilainen yhdisti valtakunnan vuonna 687, voitettuaan Neustrian kuninkaan Teoderik III:n Tertryn taistelussa. Pipin ei kuitenkaan ottanut kuninkaan arvonimeä. Vasta hänen poikansa Kaarle Martelin poika Pipin Pieni julistautui 751 kuninkaaksi Soissonsissa. Näin merovingit joutuivat väistymään karolingien kuningassuvun tieltä. Pipin Pienen poika Kaarle Suuren aikana frankkien valtakunnan mahti oli huipussaan. Kaarle Suuri jatkoi isänsä alkamia valloituksia Italiassa. Hän myös laajensi valtakuntaa Ebroon, Böömiin ja Elbeen asti. Joulupäivänä vuonna 800 paavi Leo III kruunasi Rooman Pietarinkirkossa Kaarle Suuren keisariksi. Frankkien valtakunta alkoi hajaantua jo Kaarle Suuren pojan Ludvig Hurskaan aikana ja jakautui 843 (lopullisesti 887), josta pitäen Ranska, Saksa ja Italia alkoivat muodostua.

Katso myös

- Frankit
- Luettelo frankkien kuninkaista Luokka:Keski-Euroopan historia Luokka:Historialliset valtiot

Gallia

Gallia oli gallialaisten, kelttien vanhanajan pääheimon, kotimaa. Gallia vastasi nykyistä Ranskaa, Belgiaa, osia Alankomaista ja Reinin länsipuolista Saksaa, suurta osaa Sveitsiä ja Pohjois-Italiaa Adigeen asti. Roomalaiset jakoivat Gallian kahteen osaan: Gallia cisalpina (Alppien tämänpuoleinen Gallia) ja Gallia transalpina (Alppien tuonpuoleinen Gallia). Roomalaiset valloittivat Gallia cisalpinan noin 222 eaa. ja Gallia transalpinan lopullisesti Caesarin toimesta n. 50 eaa. 300- ja 400-luvuilla useat germaaniset kansat tunkeutuivat Galliaan, joka sittemmin kokonaisuudessaan tuli kuulumaan frankkien valtakuntaan. Luokka:Ranska Luokka:Rooman provinssit ko:갈리아 ja:ガリア

Burgundit

Burgundit olivat germaaneihin kuuluva kansa, joka on saattanut alun perin olla kotoisin Skandinaviasta. He ilmestyivät 200-luvulla frankkien ja alemannien asuttamille alueille. Vuonna 406 burgundit tunkeutuivat vandaalien ja alaanien jäljessä Galliaan, jonne he perustivat ensimmäisen valtakuntansa. Rooma koki burgundit uhkaksi ja onnistui yllyttämään hunnit burgundien kimppuun. Hunnit hävittivätkin burgundien valtakunnan. Nämä tapahtumat innoittivat sittemmin Nibelungein laulun sepittäjiä. Roomalainen sotapäällikkö Aëtius antoi 440-luvulla burgundeille luvan asettua Rhonen yläjuoksulle. Burgundit myös olivat Aetiuksen liittolaisina Katalaunisten kenttäin taistelussa. Länsi-Rooman heikentyessä burgundit laajensivat alueitaan, ja ottivat pääkaupungikseen Lyonin. Vuonna 500 saalilaiset frankit hyökkäsivät kuninkaansa Klodvigin johdolla burgundien valtakuntaan. Seuraavina vuosikymmeninä frankit hyökkäilivät toistuvasti burgundien kimppuun. Lopullisen tappion burgundit kärsivät 534, ja heidän valtakuntansa liitettin frankkien valtakuntaan. Luokka:Muinaiset kansat

Childeric I

Childeric I (noin 436-481 Tournai), oli saalilaisten frankkien herttua ja kuningas vuodesta 457 vuoteen 481. Todennäköisesti kuningas Merovechin poika. Hänen puolisonsa oli Thüringenin Basine ja heidän poikansa Klodvig. Klodvig

Taustaa

Tämän prinssin hunnien armeija ryösti haltuunsa jo lapsuudessa ja vain kuin ihmeen kautta hän pääsi pakenemaan frankkisotilaan avustuksella. Tarinoiden ja niitä käyttäneiden lähteiden mukaan hän ei ollut oikea kuningas todellisuudessa ennen kuin hänet oli kerran syrjäytetty ja hän oli valtaan uudelleen kunniakkaasti noussut.

Tulo valtaan

Historiallisesti lienee kuitenkin todennäköisempää, että Childeric nousi valtaan isänsä kuoltua noin vuonna 467 tai 458. Perinteisen soturiseurueensa kanssa hän asettui pääkaupunkiinsa Tournaihen, joka oli maalla, jonka hän oli saanut roomalaisilta foederatus-maana. Samaan aikaan hän piti yllä rauhaa liittolaistensa kanssa.

Valta ja sen käytto

Soissonsissa kasarmiaan ja hallintoaan pitävän roomalaisen roomalaisen Aegidiuksen kanssa Childeric löi vuonna 463 Orléansissä Länsigoottien joukot. Näiden tarkoituksena oli laajentaa valta-aluettaan Loire-joen suuntaisesti. Aegidiuksen kuoleman jälkeen hän liittoutui roomalaisen kuvernööri Pauluksen kanssa luoden yhteiset gallialais-roomalaiset ja frankkien joukot, jotka voittivat gootit ja saivat runsaan ryöstäsaaliin. Viholliset palasivat takaisin Angersiin, mutta Childeric tuli paikalle seuraavana päivänä ja seurauksena oli taistelu. Paulus sai taistelussa surmansa ja Childeric valloitti kaupungin. Kun hän näin oli vapautanut kaupungin niin lähti hän seuraan saksien sotajoukkoja Loisen Atlantiin laskevalle suistolle saakka. Siellä Childeric surmasi vihollisensa. Gregory Tourslaisen mukaan hän pysäytti myös Italiaa valloittamaan menossa olleen alemannien sotajoukon. Varhaiskeskiajan ja myöhäisantiikin ei-roomalaisista hallitsijoista meillä on tietoja hyvin rajoitetusti. Näin on myös frankkihallitsijoiden kohdalla: faktoja on vähän, tarinoita enemmän. Tarinoiden mukaan frankit ajoivat Childericin maanpakoon, koska tämä oli naistenmiehenä vietellyt heidän vaimonsa. Maanpaossa hän oli Thüringenissä, jonka kuninkaan Basinsin ja kuningattaren Basinen vieraana hän oli. Palattuaan takaisin maanpaosta olisi hän tarun mukaan ottanut puolisokseen kesti-isäntänsä puolison. Tämä Gregorius Toursilaisen kirjan Historia Francorumin kertoma tarina on kuitenkin täysin legendaarinen. Totta kuitenkin on. että Childeric I kuoli 481 ja haudattiin pääkaupunkiinsa Tournaihin, ja, että häneltä jäi poika Klovis, josta tuli saalilaisten frankkien kuningas.

Childericin hauta

Kun 27. toukokuuta vuonna 1653 muurari Adrien Quinquin työskenteli Tournain Saint-Brice kirkon jälleenrakennustyömaalla, hän löysi merovinkiaikaisen haudan, joka sisälsi erilaisia esineitä: kultarahoja sisältävän nahkapussin, kultaisen rannerenkaan, muutaman rautaesineen, useita granaatein koristeltuja kultaesineita, joiden joukossa 300 mehiläistä. Yksi esineistä oli sormus, ja siinä oli kirjoitus: :CHILDERICI REGIS. Näin hauta voitiin identifioida Childeric I:sen haudaksi. Espanjan alankomaiden tuolloinen kuvernööri Leopold William innostui löydöstä Brysselissä ja julkaisutti tiedot latinaksi 1755 Jean-Jacques Chifflet'n toimesta teoksena: Anastasis Childerici I Francorum regis, sive thesaurus sepulchralis Tornaci Neviorum effossus et commentario illustratus. Samalla Leopod William siirsi löydöt Wieniin Habsburgeille, jotka puolestaan lahjoittuvat ne Ranskan kuninkaalle Lugvig XIV:lle. Tämä ei kuitenkaan osannut arvostaa lahjaa, vaan ne hautautuivat Louvren kirjastoon, jonka kokoelmista tuli Ranskan kansalliskirjasto vallankumoksen myötä. Napoleon kuitenkin innostui Childericin haudan löydöistä ja teki mehiläisestä keiarikunnan tunnuksen ranskan liljan (fleur-de-lys) sijasta. Kuitenkin yöllä 5-6. marraskuuta 1831 Childerikin lähes 80 kiloa painava kulta-aarre ryöstettiin kirjastosta ja sulatettiin. Joitakin yksittäisiä osia säilyi, koska niitä oli kätketty Seine-jokeen. Näihin kuului mm. kaksi mehiläistä. Meille on kuitenkin säästynyt löytöhetken hyvää dokumentaatiota esineistä, kuin myös Habsburgeille tehtyjä jäljennöksiä.

Lähteet

- Leblanc-Ginet, Henri; Les Rois de France. (1997).
- Settipani, Christian; La préhistoire des Capétiens, (1993.
- Tableau Généalogique des Rois de France. (1975).
- Wenzler, Claude; Généalogie des Rois de France. (1994).
- Kertomus Childericin mehiläisistä [http://penelope.uchicago.edu/hydrionoframes/bees.html] Luokka:Frankkien kuninkaat

484

Vuosisadat: 200-luku 300-luku - 400-luku - 500-luku 600-luku Vuosikymmenet: 430 440 450 460 470 - 480 - 490 500 510 520 530 Vuodet: 479 480 481 482 483 - 484 - 485 486 487 488 489 ----

Tapahtumia

Syntyneitä

Kuolleita

- ko:484년

Burgundit

Alemannit

Alemannit tai alamannit olivat germaaniheimo, joka asui 200-luvulla keskisen Reinin varrella Lounais-Germaniassa. Rooman keisari Julianus torjui heidän hyökkäyksensä 357, frankkien Klodvig laski heidät valtansa alle 496. Alemannien alue Alemannia vastasi osittain myöhempää Schwabenin herttuakuntaa. Luokka:Keski-Euroopan historia Luokka:Muinaiset kansat Luokka:Rooman viholliset ja liittolaiset als:Alamannen

496

Vuosisadat: 300-luku - 400-luku - 500-luku Vuosikymmenet: 440 450 460 470 480 - 490 - 500 510 520 530 540 Vuodet: 491 492 493 494 495 - 496 - 497 498 499 500 501 ----

Tapahtumia

- Djamasp persian hallitsijaksi (496-498).
- Frankkien kuningas Klodvig (481- 511) kääntyi kristinuskoon.

Syntyneitä

Kuolleita

- Vandaalien kuningas Gundamund (484 - 496) kuolee, Trasamundista tulee kuningas. ko:496년

498

Vuosisadat: 200-luku 300-luku - 400-luku - 500-luku 600-luku Vuosikymmenet: 440 450 460 470 480 - 490 - 500 510 520 530 540 Vuodet: 493 494 495 496 497 - 498 - 499 500 501 502 503 ----

Tapahtumia

Syntyneitä

Kuolleita

- ko:498년

507

Vuosisadat: 300-luku 400-luku - 500-luku - 600-luku 700-luku Vuosikymmenet: 450 460 470 480 490 - 500 - 510 520 530 540 550 Vuodet: 502 503 504 505 506 - 507 - 508 509 510 511 512 ----

Tapahtumia

Syntyneitä

Kuolleita

- ko:507년

511

Vuosisadat: 300-luku 400-luku - 500-luku - 600-luku 700-luku Vuosikymmenet: 460 470 480 490 500 - 510 - 520 530 540 550 560 Vuodet: 506 507 508 509 510 - 511 - 512 513 514 515 516 ----

Tapahtumia

Syntyneitä

Kuolleita

- Frankkien kuningas Klodvig I. ko:511년

Luettelo frankkien kuninkaista

Luettelo frankkien kuninkaista:

Merovingit

- Merovech, 447—458
- Childeric I, 458—481
- Klodovig I, 481—511 Klodovigin kuoleman jälkeen valtakunta jaettiin neljään osaan. Clotaire I valtasi muut kuningaskunnat veljiensä kuoltua.
- Clotaire I, 511—561 (Soissons) Hänen kuoltuaan valtakunta jaettiin Neustriaan (lännessä), Burgundiaan ja Austrasiaan (idässä).
- Clotaire II, 584—629
- Charibert II, 629—632
- Chilperic I, 632
- Dagobert I, 632—639
- Childeric II, 673—675
- Klodovig II, 675—676
- Klodovig III, 691—695
- Childebert II, 695—711
- Dagobert III, 711—715
- Chilperic II, 715—720
- Theuderic II, 720—737
- Childeric III, 742—751

Karolingit

Karolingit olivat aluksi domus major Neustriassa, kunnes Pipin Pieni valittiin frankkien kuninkaaksi vuonna 751.
- Pipin Pieni, 751—768
- Kaarloman, 769—771
- Kaarle Suuri, 771—814
- Ludvig Hurskas, 814—840 Frankkien valtakunta jaettiin kolmeen osaan Ludvigin poikien kesken. Frankkien kuninkaat Frankkien kuninkaat Frankkien kuninkaat

William Kelly

Throughout history there have been a number of people named William Kelly.
- William Kelly (inventor), an American inventor of a steel smelting process
- William Kelly (senator), an American Senator from Alabama
- William Kelly (fundraiser), a Canadian business person who was an integral part of the Big Blue Machine
- William Kelly, Sr. (politician), a mayor of Flint, Michigan
- William Kelly (artist), one of the Bogside Artists
- William Kelly, a 20th century Australian politician

wydarzenia dating ads site narty we francji Pozycjonowanie Casino

:: RELATED NEWS ::

Jim O'Brien
Jim O'Brien (born February 11, 1952) is best known as a professional basketball coach. He was most recently the Head Coach of the Philadelphia 76ers, where he served in that role for the 2004-2005 season before being fired. Before that he was the Head Coach of the Boston Celtics from 2001-2004, replacing