:: wikimiki.org ::

Kokkola

Kokkola

Kokkola (ruots. Karleby) on Suomen kaupunki, joka sijaitsee Keski-Pohjanmaan maakunnassa, Länsi-Suomen läänissä. Pohjanlahden rannalla sijaitseva Kokkola on kutakuinkin puolessa välissä Vaasan ja Oulun välillä. Rajanaapureina Kokkolalla ovat Luodon, Kruunupyyn ja Kälviän kunnat. Kokkolaa lähinnä olevat kaupungit ovat Pietarsaari ja Kannus. Kokkolan seutukunta (yhteensä n. 52 500 as.):
- Kokkola (35 760 as.)
- Himanka (3 200 as.)
- Kannus (6 000 as.)
- Kälviä (4 470 as.)
- Lohtaja (3 000 as.) Kaupungissa asuu noin 35 888 (+128) ihmistä, joista miehiä 48,7% ja naisia 51,3%. Kunta on kaksikielinen: 81,2 prosenttia (+0,2 %) asukkaista puhuu äidinkielenään suomea ja 17,7 (-0,2 %) prosenttia puhuu ruotsia. Kokkola on Keski-Pohjanmaan maakuntakeskus. Kaupungin on perustanut Kustaa II Aadolf vuonna 1620. Vuonna 1977 Kaarlelan kunta liitettiin Kokkolaan. Kokkolassa on monipuolista teollisuutta, mm. OMG Oy:n koboltti- ja Boliden Oy:n sinkkitehdas ja Kemira Oy:n tehtaat. Lisäksi kaupungista löytyy metallituote-, valimo-, vaatetus-, muovi-, elintarvike- ja puusepänteollisuutta. Kaupungin ulkosatama sijaitsee Ykspihlajan kaupunginosassa ja se on Suomen vilkkaimpia satamia. Kokkolasta on hyvät rautatieyhteydet sekä pohjoiseen, Ouluun, että etelään, Seinäjoelle. Kokkolan lentoasema sijaitsee Kruunupyyn kunnassa.

Historia

Kokkolan kaupungin kohdalla lainehti vielä ajanlaskun alun paikkeilla meri. Nykyinen Kirkonmäki nousi merestä 800-luvulla ja vähäinen selänne, jolle myöhemmin muodostui Ristirannan kylä ja Kokkolan kaupunki, erottui Pohjanlahdesta vasta 1100-luvulla. Maannousu alueella jatkuu yhä ja se on noin 88 cm vuosisadassa. Vanhimmissa ruotsinkielisissä lähteissä Kokkola mainitaan nimellä Karlaby, minkä on päätelty tarkoittavan miesten, talonpoikien kylää. Suomenkielisen nimensä Kokkola lienee saanut kaupungin kohdalla olleesta kapeasta merenlahdesta, Kokkolahdesta, jonka rantakivillä kokkojen eli merikotkien kerrotaan istuskelleen. Jo 1300-luvulla nykyisen Kirkonmäen (Kaarlela) alueella oli satama, kauppapaikka ja puukirkko. Kaarlelan kappeliseurakunta sai alkunsa todennäköisesti vuonna 1467. Itsenäiseksi kirkkopitäjäksi Kaarlela erosi Pedersören emäseurakunnasta viimeistään 1489. Kaarlelan komea kivikirkko rakennettiin 1400-luvun lopulla - todennäköisesti samoihin aikoihin Kaarlelan seurakunnan perustamisen kanssa.

Kaupungin perustaminen

Kokkolan kaupunki kuitenkin perustettiin 7. syyskuuta 1620 Kaarlelan kirkonmäen länsipuolella sijainneen Ristirannan kylän paikalle. Ennen kaikkea siksi, että maannoususta johtuen vesiyhteys Kirkonmäeltä merelle oli jo huonontunut ja vaikutti edelleen huonontuvan. Kaupunki sai tuolloin nimekseen Gamlakarleby ja sen vaakunassa paloi kolmiliekkinen, kumollaan oleva tervatynnyri. Samana vuonna perustettiin myös Uusikaarlepyy (Nykarleby), jonka vaakunassa esiintyy samoin kolmiliekkinen, pystyssä oleva tervatynnyri. Suureen Pohjan sotaan liittynyt isonvihan aika 1700-luvun alkupuoliskolla aiheutti Kokkolassa - niin kuin myös muualla Pohjanmaalla - tuntuvia tappioita ja menetyksiä. Vaikkakin osa väestöstä pääsi pakenemaan Ruotsiin, venäläiset sotajoukot surmasivat ja veivät vangeiksi suuren osan kaupungin väestöstä. Ison vihan päättyessä sodan ja ruton runtelemassa Kokkolassa oli vaivaiset 78 asukasta. Mutta kaupunki elpyi nopeasti. 1750-luvulle tultaessa väkiluku oli jo miltei tuhat asukasta. Tapulioikeudet Kokkola sai 1765, mikä takasi kaupungille mahdollisuuden tehdä kauppaa ulkomaisten kauppahuoneiden kanssa suoraan. Käytännössä tämä merkitsi sitä, että kokkolalaiset laivat purjehtivat yhä kauemmas maailman merillä ja laivojen koot kasvoivat samassa tahdissa. 1700-luvun loppu ja 1800-luvun alku olivat Kokkolassa vaurastumisen aikaa. Kaupungin vientiartikkeleihin kuuluivat ennen kaikkea terva ja laivanrakennus. Kokkolalaisia laivoja myytiin mm. Tukholmaan, Kööpenhaminaan ja Lontooseen sekä muihin eurooppalaisiin satamakaupunkeihin. Terva puolestaan oli Suomen ensimmäinen todellinen maailmankauppatavara ja purjelaivojen aikakaudella Suomi oli tervan tuottajana maailman tärkeimpiä. Koko Suomen tervantuotannosta Kokkolan seutu tuotti peräti kolmanneksen.

Venäjän vallan aika

Venäjän vallan alle siirtyminen tiesi Kokkolassa taloudellista kasvua. Ulkomaille vietiin puutavaraa, tervaa, voita ja juustoa sekä potaskaa. Kaupunki vaurastui vauhdilla ja Yläkaupunkiin, Oppistaniin, alkoi kohota komeita kaksikerroksisia valtaporvarien asuntoja. Vuonna 1842 kauppatorin, nykyisen Mannerheimin aukion, laitaan valmistui Johan Carl Ludvig Engelin suunnittelema Raatihuone. Työväki asui Alakaupungissa, Neristanissa, joka tätä nykyä tunnetaan Kokkolan Vanhana kaupunkina. Laivanrakennuksen loistokausi ajoittuu Kokkolassa 1820- ja 1830-lukujen tienoille. Tuolloin koko maan kahdeksasta privilegioidusta laivaveistämöstä peräti kolme sijaitsi Kokkolassa, Kaustarinlahden rannalla. 1800-luvun puolessa välissä syttyi Krimin sota, joka myös "kauhiana" Oolannin sotana tunnetaan. Kokkolan osuus kyseisessä sodassa ei jäänyt aivan vaatimattomaksi, sillä vuonna 1854 Kokkolassa käytiin Halkokarin kahakkana tunnettu taistelu. Kahakassa kokkolalaiset torjuivat englantilaiset hyökkääjät, mikä herätti laajaa huomiota koko maassa aina keisari Nikolai I myöten. 1800-luvun puolen välin jälkeen Kokkolan taloudellinen kasvu pysähtyi. Tähän olivat syynä mm. uudentyyppiset laivat, joiden suojaamiseen ei enää tarvittu tervaa. Höyrykoneitten yleistyessä myös rautarunkoiset laivat alkoivat yleistyä. Rautarunkoisten laivojen valmistukseen ei Kokkolassa ollut kuitenkaan mahdollisuutta ja niin myös laivanrakennus tyrehtyi. Samoihin aikoihin valmistunut Saimaan kanava heikensi myös osaltaan Kokkolan asemaa kauppasatamana, kun Sisä-Suomen ja Savon pitäjät alkoivatkin lähettää tuotteitaan uutta laivareittiä pitkin Suomenlahden keskuksiin. Taloudellisen taantuman seurauksena yhä useammat kokkolalaiset hakeutuivat Amerikkaan. Siirtolaisuuden huippu sijoittui vuosisadan vaihteen tienoille. Rautatie saatiin Kokkolaan vuonna 1885. Kartasta katsottuna on helppo huomata, että Pohjanmaan rata tekee aikamoisen mutkan Kokkolan kohdalla. Kokkolassa tiedetäänkin kertoa, että rautatieverkkoa suunniteltaessa Venäjän keisari Aleksanteri II muisti Halkokarin kahakan ja urhoolliset kokkolalaiset ja heidät palkitakseen määräsi junaradan vedettäväksi Kokkolan kautta.

Kokkola 1900-luvulla

Suomen sisällissodan aikaisista tapahtumista Kokkolassa merkittävin oli venäläisen varuskunnan aseistariisuminen, johon osallistui valkoisten joukkoja paitsi Kokkolasta myös lähikunnista. Punakaartiin liittyneet kokkolalaiset vangittiin jo aikaisessa vaiheessa ilman, että varsinaisia taisteluja olisi ehditty käydä. Sodan päätyttyä elinkeinoelämä alkoi Kokkolassa elpyä. 1900-luvun alkupuolen oleellisimpia muutoksia Kokkolassa oli väestön suomalaistuminen. Kokkolan pohjois- ja länsipuolen maaseutukuntien suomenkielinen väestö hakeutui Kokkolaan, joka tarjosi tulokkaille työtä tehtailta, satamasta ja palvelusaloilta. Kieliriidoiltakaan ei vältytty. Kaarlelan kunta (ruots. Karleby), joka tunnettiin vuoteen 1927 nimellä Kokkolan maalaiskunta, liitettiin vuoden 1977 alussa Kokkolaan. Kaarlelaan oli jo aikaisemmin liitetty Öjan kunta, joka kuului osana Kruunupyyhyn aina vuoteen 1932, jolloin siitä tuli itsenäinen kunta. Kokkolan ja Kaarlelan kuntaliitoksen yhteydessä Kokkolan ruotsinkieliseksi nimeksi tuli Karleby. Kuntaliitoksen yhteydessä Kokkolan väkiluku kasvoi noin 50% ja pinta-ala noin 1100%. Kuntaliitoksen myötä sulkeutui eräänlainen ympyrä: Kaarlelan Ristirannan kylästä sai alkunsa Kokkolan kaupunki, johon yli 300 vuotta myöhemmin Kaarlela liitettiin. Lähteet:
- [http://www.kokkola.fi Kokkolan kotisivut])
- Luho V. & Luukko A. 1957. Suur-Lohtajan historia 1. Kokkola.

Kaupunginosat

- Hakalahti
- Halkokari
- Jokilaakso
- Junnila
- Kaustari
- Kirkonmäki
- Kiviniitty
- Koivuhaka
- Matalamaa
- Mesilä
- Mäntykangas
- Neristan (Vanha kaupunki)
- Rytimäki
- Torkinmäki
- Tullimäki
- Villahti
- Ykspihlaja

Kylät

- Hassinen (Hassis)
- Isokylä (Storby)
- Kallinen (Kallis)
- Kirilahti (Kirilax)
- Korpilahti (Korplax)
- Kaustari (Kaustar)
- Kvikant
- Linnusperä
- Närvilä
- Palo
- Piispanmäki
- Rödsö
- Sokoja (Såka)
- Vitsari (Vittsar)
- Oivu (Åivo)
- Knivsund [Öja]
- Långö [Öja]

Nähtävyydet

- Neristan, Kokkolan vanha kaupunki, yksi maamme laajimpia historiallisia puukaupunkikokonaisuuksia
- Pedagogio, Suomen ainoa nykyaikaan säilynyt 1600-luvun koulurakennus
- Kaarlelan kivikirkko 1400-luvulta
- Englantilainen barkassi, tiettävästi ainoa kuninkaalliselta laivastolta kaapattu alus maailmassa
- Venetsialais-festivaali

Hallinto

Vuoden 2004 kunnallisvaaleissa kaupunginvaltuuston paikat jakaantuivat eri puolueiden kesken:
- Kesk 12
- SDP 12
- RKP 9
- KD 7
- Kok 5
- Vas 4
- Vihreät 2 Kaupunginjohtaja on Antti Isotalus.

Ystävyyskaupungit

- Härnösand (Ruotsi)
- Mörbylånga (Ruotsi)
- Ullånger (Ruotsi)
- Kristiansund (Norja)
- Fredericia (Tanska)
- Marijampole (Liettua)
- Fitchburg (MA, Yhdysvallat)
- Sudbury (Kanada)
- Hatvan (Unkari)
- Ratingen (Saksa)
- Fushun (Kiina)

Kuuluisia kokkolalaisia

- Anders Chydenius - pappi ja poliitikko
- Eero Heinäluoma - poliitikko (SDP)
- Bjarne Kallis - poliitikko (KD)
- Jonna Kauppila - miss Suomi 1998
- Leea Klemola - näyttelijä, ohjaaja
- Maarit Tastula - tv-toimittaja
- Jusa Peltoniemi - dramaturgi, kirjailija
- Olli "Kokkolan leipuri" Mäki - nyrkkeilijä
- Ari-Pekka Lahti - dramaturgi, kirjailija

Linkkejä

- [http://www.kokkola.fi Kokkolan kaupungin verkkosivut]
- [http://www.kokkolanet.com Kokkola24.Net paikallisportaali]
- [http://www.keskipohjanmaa.net Keskipohjanmaa-lehden verkkosivut]
- [http://www.kokemus.org Kokemus Ry. Kokkolan elävän musiikin yhdistys ] Luokka:Suomen kaupungit Luokka:Kokkola

Luettelo Suomen kaupungeista ja kunnista

Tässä on aakkostettu luettelo Suomen nykyisistä kaupungeista ja kunnista. Kuntaliitosten yhteydessä hävinneet kunnat ovat sivulla Luettelo Suomen entisistä kunnista. Suomessa on 444 kuntaa, joista 113 on kaupunkeja. Kaupungit on merkitty vahvennetulla tekstillä. Huomaa, että vuoden 2005 ja 2006 kuntamuutokset eivät ole mukana tässä listassa - niiden jälkeen Suomessa on 431 kuntaa. __NOTOC__ A B C D E F G H I J K L M N O P Q R S T U V W X Y Z Å Ä Ö

A

Alahärmä - Alajärvi - Alastaro - Alavieska - Alavus - Anjalankoski - Artjärvi - Asikkala - Askainen - Askola - Aura

B

Brandö

D

Dragsfjärd

E

Eckerö - Elimäki - Eno - Enonkoski - Enontekiö - Espoo - Eura - Eurajoki - Evijärvi

F

Finström - Forssa - Föglö

G

Geta

H

Haapajärvi - Haapavesi - Hailuoto - Halikko - Halsua - Hamina - Hammarland - Hankasalmi - Hanko - Harjavalta - Hartola - Hattula - Hauho - Haukipudas - Haukivuori - Hausjärvi - Heinola - Heinävesi - Helsinki - Himanka - Hirvensalmi - Hollola - Honkajoki - Houtskari - Huittinen - Humppila - Hyrynsalmi - Hyvinkää - Hämeenkoski - Hämeenkyrö - Hämeenlinna

I

Ii - Iisalmi - Iitti - Ikaalinen - Ilmajoki - Ilomantsi - Imatra- Inari - Iniö - Inkoo - Isojoki - Isokyrö

J

Jaala - Jalasjärvi - Janakkala - Joensuu - Jokioinen - Jomala - Joroinen - Joutsa - Joutseno - Juankoski - Jurva - Juuka - Juupajoki - Juva - Jyväskylä - Jyväskylän maalaiskunta - Jämijärvi - Jämsä - Jämsänkoski - Järvenpää

K

Kaarina - Kaavi - Kajaani - Kalajoki - Kalvola - Kangasala - Kangasniemi - Kankaanpää - Kannonkoski - Kannus - Karijoki - Karjaa - Karjalohja - Karkkila - Karstula - Karttula - Karvia - Kaskinen - Kauhajoki - Kauhava - Kauniainen - Kaustinen - Keitele - Kemi - Kemijärvi - Keminmaa - Kemiö - Kempele - Kerava - Kerimäki - Kestilä - Kesälahti - Keuruu - Kihniö - Kiikala - Kiikoinen - Kiiminki - Kinnula - Kirkkonummi - Kisko - Kitee - Kittilä - Kiukainen - Kiuruvesi - Kivijärvi - Kodisjoki - Kokemäki - Kokkola - Kolari - Konnevesi - Kontiolahti - Korpilahti - Korppoo - Korsnäs - Kortesjärvi - Koski Tl - Kotka - Kouvola - Kristiinankaupunki - Kruunupyy - Kuhmalahti - Kuhmo - Kuhmoinen - Kuivaniemi - Kumlinge - Kuopio - Kuortane - Kurikka - Kuru - Kustavi - Kuusamo - Kuusankoski - Kuusjoki - Kylmäkoski - Kyyjärvi - Kälviä - Kärkölä - Kärsämäki - Kökar - Köyliö

L

Lahti - Laihia - Laitila - Lammi - Lapinjärvi - Lapinlahti - Lappajärvi - Lappeenranta - Lappi - Lapua - Laukaa - Lavia - Lehtimäki - Leivonmäki - Lemi - Lemland - Lempäälä - Lemu - Leppävirta - Lestijärvi - Lieksa - Lieto - Liljendal - Liminka - Liperi - Lohja - Lohtaja - Loimaa - Loppi - Loviisa - Luhanka - Lumijoki - Lumparland - Luopioinen - Luoto - Luumäki - Luvia - Längelmäki

M

Maalahti - Maaninka - Maarianhamina - Maksamaa - Marttila - Masku - Mellilä - Merijärvi - Merikarvia - Merimasku - Miehikkälä - Mietoinen - Mikkeli - Mouhijärvi - Muhos - Multia - Muonio - Mustasaari - Muurame - Muurla - Mynämäki - Myrskylä - Mäntsälä - Mänttä - Mäntyharju

N

Naantali - Nakkila - Nastola - Nauvo - Nilsiä - Nivala - Nokia - Noormarkku - Nousiainen - Nummi-Pusula - Nurmes - Nurmijärvi - Nurmo - Närpiö

O

Oravainen - Orimattila - Oripää - Orivesi - Oulainen - Oulu - Oulunsalo - Outokumpu

P

Padasjoki - Paimio - Paltamo - Parainen - Parikkala - Parkano - Pedersöre - Pelkosenniemi - Pello - Perho - Pernaja - Perniö - Pertteli - Pertunmaa - Petäjävesi - Pieksämäki - Pieksänmaa - Pielavesi - Pietarsaari - Pihtipudas - Piikkiö - Piippola - Pirkkala - Pohja - Polvijärvi - Pomarkku - Pori - Pornainen - Porvoo - Posio - Pudasjärvi - Pukkila - Pulkkila - Punkaharju - Punkalaidun - Puolanka - Puumala - Pyhtää - Pyhäjoki - Pyhäjärvi - Pyhäntä - Pyhäranta - Pyhäselkä - Pylkönmäki - Pälkäne - Pöytyä

R

Raahe - Raisio - Rantasalmi - Rantsila - Ranua - Rauma - Rautalampi - Rautavaara - Rautjärvi - Reisjärvi - Renko - Riihimäki - Ristiina - Ristijärvi - Rovaniemen maalaiskunta - Rovaniemi - Ruokolahti - Ruotsinpyhtää - Ruovesi - Rusko - Ruukki - Rymättylä - Rääkkylä

S

Saarijärvi - Salla - Salo - Saltvik - Sammatti - Sauvo - Savitaipale - Savonlinna - Savonranta - Savukoski - Seinäjoki - Sievi - Siikainen - Siikajoki - Siilinjärvi - Simo - Sipoo - Siuntio - Sodankylä Soini - Somero - Sonkajärvi - Sotkamo - Sottunga - Sulkava - Sumiainen - Sund - Suodenniemi - Suolahti - Suomenniemi - Suomusjärvi - Suomussalmi - Suonenjoki - Sysmä - Säkylä - Särkisalo

T

Taipalsaari - Taivalkoski - Taivassalo - Tammela - Tammisaari - Tampere - Tarvasjoki - Tervo - Tervola - Teuva - Tohmajärvi - Toholampi - Toijala - Toivakka - Tornio - Turku - Tuulos - Tuusniemi - Tuusula - Tyrnävä - Töysä

U

Ullava - Ulvila - Urjala - Utajärvi - Utsjoki - Uurainen - Uusikaarlepyy - Uusikaupunki

V

Vaala - Vaasa - Vahto - Valkeakoski - Valkeala - Valtimo - Vammala - Vampula - Vantaa - Varkaus - Varpaisjärvi - Vehmaa - Velkua - Vesanto - Vesilahti - Veteli - Vieremä - Vihanti - Vihti - Viiala - Viitasaari - Viljakkala - Vilppula - Vimpeli - Virolahti - Virrat - Vuolijoki - Vårdö - Vähäkyrö - Västanfjärd - Vöyri

Y

Ylihärmä - Yli-Ii - Ylikiiminki - Ylistaro - Ylitornio - Ylivieska - Ylämaa - Yläne - Ylöjärvi - Ypäjä

Ä

Äetsä - Ähtäri - Äänekoski

Katso myös

- Luettelo Suomen kunnista väkiluvun mukaan
- Luettelo Suomen kunnista pinta-alan mukaan

Aiheesta muualla

- [http://www.kuntaliitto.fi/ Kuntaliitto]
- [http://www.kunnat.net Kunnat.net]
- Kaupungeista ja kunnista Suomen kaupungeista ja kunnista

Keski-Pohjanmaan maakunta

Keski-Pohjanmaa on maakunta Länsi-Suomessa. Sitä ympäröivät Pohjanmaa, Pohjois-Pohjanmaa, Keski-Suomi ja Etelä-Pohjanmaa. Keski-Pohjanmaa jakautuu hallinnollisesti kahteen seutukuntaan, Kokkolan seutukuntaan ja Kaustisen seutukuntaan. Keski-Pohjanmaan maakuntalintu on kiuru (Alauda arvensis), maakuntakukka on kissankello (Campanula rotundifolia), maakuntakala on siika (Coregonus lavaretus) ja maakuntakivi on gneissi. Keski-Pohjanmaalla yleisin gneissityyppi on kiillegneissi.

Kunnat

Keski-Pohjanmaalla on 12 kuntaa. Kaupunkikunnat on merkitty lihavoidulla.

- Halsua
- Himanka
- Kannus
- Kaustinen
- Kokkola
- Kälviä

- Lestijärvi
- Lohtaja
- Perho
- Toholampi
- Ullava
- Veteli

Elinkeinot

Keski-Pohjanmaalla tervanpoltto, kaupankäynti ja laivanrakennus ovat aikoinaan olleet tärkeimmät elinkeinot, ja 1800-luvulla alue olikin Suomen vauraimpia. Tätä nykyä Keski-Pohjanmaa on yksi maan merkittävimmistä korkean teknologian yrityskeskittymistä. Keskipohjalainen maatalous on tunnettua ympäristöystävällisyydestään. Maakunnassa on runsaasti erikoistuneita pientiloja ja perustuotantoa harjoittavat maatilat ovat tehokkaita. Keski-Pohjanmaa on Suomen suurimpia luomualueita. Alueella on parisataa luomutilaa, joista enin osa on vilja- ja marjatiloja. Kotieläintiloja ei luomutiloina juurikaan Keski-Pohjanmaalla juurikaan ole.

Historia

Asutus on Keski-Pohjanmaalle levinnyt jo kampakeraamisella ajalla noin 5000 vuotta sitten. Tuolta ajalta on olemassa merkkejä kylämäisestä asutuksesta muinaisten jokisuiden ja rannikon läheisyydestä. Vanhimmat merkit ihmisestä sijaitsevat muinaisilla ranta-alueilla, jotka maankohoamisesta johtuen sijaitsevat nykyään kaukana rannikosta yli 100 metrin korkeudessa merenpinnasta. Vaikka pronssi- ja rautakautisia asuinpaikkoja ei Keski-Pohjanmaalta juurikaan tunneta, ovat esihistorian kaikki ajanjaksot, kivikausi, pronssikausi ja rautakausi, edustettuina Keski-Pohjanmaalla. Esimerkiksi pronssi- ja rautakausilta löytyy useita hautaröykkiöitä, joista suurimmat ovat läpimitaltaan 10–15-metrisiä ja korkeudeltaan 2,0–2,5 metriä. Myöhäisrautakausi eli merovingiaika, viikinkiaika ja ristiretkiaika ovat Keski-Pohjanmaalla hämärän peitossa. Irtolöytöjä, kuten koruja, aseita ja työkaluja, on löytynyt kuitenkin myöhäisrautakauden ajalta. Keski-Pohjanmaalta löytyy myös nk. jatulintarhoja, eli Laiska-Jaakon rinkejä; kivistä ladottuja labyrinttejä, joiden alkuperäistä rakentamistarkoitusta ei tiedetä. Suuri osa näistä jatulintarhoista löytyy ulkosaaristosta. Keskipohjalaisia Laiska-Jaakon rinkejä löytyy mm. Himangalta, Kokkolasta, Kälviältä ja Lohtajalta. Ruotsin vallan aikana keskipohjalainen asutus jokilaaksoissa ja kyläjärjestelmä vakiintui. Vielä keskiajan lopulla keskipohjalaiset kylät olivat vaatimattomia. Perinteisesti Keski-Pohjanmaalla kylät ovat olleet ns. sukukyliä: kylä on kasvanut kantatalon läheisyyteen sukulaistalojen myötä. Rakenteeltaan keskipohjalaiset kylät olivat tiiviitä 1700-luvulle asti tiiviitä, ja yksinäistalot olivat harvinaisia. Maata ja rakennuksia hallittiin yhteisomistuksessa. Isonjaon myötä yhteisomistuksesta luovuttiin ja kylät muuttuivat väljemmiksi. Asutus levisi myös erämaihin ja uudisasutus kääntyi nousuun. Keski-Pohjanmaasta puhuttaessa on vaikea ohittaa kahta tekijää, tervanpolttoa ja laivanrakennusta. Aina 1600-luvulta 1800-luvun puoleenväliin saakka terva oli Keski-Pohjanmaan päävientiartikkeli. Tuona aikana Keski- ja Pohjois-Pohjanmaan sisämaa-alueet olivat Suomen tärkeimpiä tervantuotantoalueita. Terva vietiin Pohjanmaan suuriin tervakaupunkeihin, Kokkolaan ja Ouluun, jotka vastasivat yhdessä noin 2/3:sta koko Suomen tervanviennistä. Keski-Pohjanmaan joet toimivat tervan kuljetusreitteinä sisämaasta rannikolle.

Hallinnollinen historia

Historiallisen Keski-Pohjanmaan rajaaminen ei ole aivan helppoa. Aikaisemmin Keski-Pohjanmaahan on luettu kuuluvaksi nykyisen Pohjois-Pohjanmaan lounaiset osat aina Pyhäjokea myöten. 1600-luvulta lähtien Keski-Pohjanmaa koostui kuudesta suurpitäjästä, jotka olivat: Pietarsaari, Kruunupyy, Kokkola, Kälviä, Lohtaja ja Kalajoki. 1950-luvulla Keski-Pohjanmaan maakuntaan kuului peräti 31 kuntaa. 1990-luvun lopulla tapahtuneessa valtakunnallisessa hallintomuutoksessa vanhan Keski-Pohjanmaan pohjoisosan kunnat liitettiin Pohjois-Pohjanmaahan ja eteläiset ruotsinkieliset kunnat puolestaan Pohjanmaan maakuntaan, joka aiemmin tunnettiin nimellä Vaasan rannikkoseutu. Keski-Pohjanmaan maakunnan hallinnolliseen elimeen, Keski-Pohjanmaan liittoon, kuuluvat edelleen osajäseninä Kruunupyy Pohjanmaalta sekä Kalajoki, Sievi ja Reisjärvi Pohjois-Pohjanmaalta.

Maantiede

Keski-Pohjanmaa jakautuu jokiseutuun ja rannikkoon sekä Suomenselän alueeseen. Maanviljelyn muovaamalle maakunnalle on omaleimaista jokilaaksojen halkomat laajat, avoimet peltomaisemat sekä metsä- ja suoseudut. Asutus on keskittynyt jokien varsille ja rannikon tuntumaan. Keski-Pohjanmaata halkoo useita suuria luode-kaakko -suuntaisia jokia. Suurimpina niistä Perhon- eli Vetelinjoki, Lestijoki ja Kalajoki. Joet ovat kautta aikojen toimineet Keski-Pohjanmaalla rannikkoa ja sisämaata yhdistävinä kulkuväylinä, ja niitä on hyödynnetty myös kuljetusreitteinä, kalastuspaikkoina ja voimanlähteinä. Keski-Pohjanmaalla maankohoama on erittäin nopeaa, noin 8,5 cm kymmenessä vuodessa, ja tästä syystä uutta rantaa syntyy jatkuvasti lisää. Suomenselän alue on järvistä ja asutukselta harvaa.

Kulttuuri

Keskipohjalainen kulttuurialue on laajempi kuin nykyinen hallinnollinen maakunta ja vastaakin melko hyvin historiallista Keski-Pohjanmaata. Alueelle on tullut asutusta ja kulttuurivaikutteita aikojen kuluessa eri suunnista. 1500- ja 1600-luvulla saapui uudisasukkaita Savosta ja Keski-Suomesta. Myös Ruotsista on saapunut koko historiallisen kauden aikana sekä uutta väestöä että myös kulttuurivaikutteita. Keski-Pohjanmaan vanhin rakennus on vuonna 1494 valmistunut Kaarlelan kirkko Kokkolassa.

Vaakuna

Gustav von Numersin suunnittelema Keski-Pohjanmaan vaakuna periytyy vanhimmasta tunnetusta Pohjanmaan vaakunasta (tämän artikkelisivun yläosassa esitetty vaakuna on varsin huonosti piirretty mukaelma. Vaakuna, mukaan luettuna muut Suomen maakuntien vaakunat, on nähtävissä Kunnat.netin verkkosivulla [http://www.kunnat.net/k_perussivu.asp?path=1;29;341;85377;85008 klikkaa tästä]). Sinisessä kentässä hopeinen, taakseen katsova näätä. Saatteena viisi hopeista naularistiä. Naularistien lukumäärä viittaa Pietarsaaren, Kokkolan, Lohtajan, Kalajoen ja Pyhäjoen emäseurakuntiin. Naularistit puolestaan kuvaavat entisaikojen keskipohjalaisia, jotka olivat paitsi hartaita uskovaisia niin myös käsistään taitavia kirkkojen rakentajia. Keski-Pohjanmaan vaakuna otettiin käyttöön vuonna 1997.

Keski-Pohjanmaan murre

Keski-Pohjanmaalla puhutaan keskipohjalaisia murteita, jotka kuuluvat länsimurteisiin, vaikkakin niissä on myös itäisiä piirteitä. Vaihtelua on alueella jopa siinä määrin, että jokainen jokilaakso erottuu omaksi murrealueekseen. Savolaisvaikutteet kuuluvat keskipohjalaismurteissa enemmän kuin esimerkiksi pohjoispohjalaisissa murteissa. Monissa maakunnan itäisimmissä pitäjissä, kuten Lestijärvellä, puhuttu kieli on jo hyvin savolaisväritteistä. Kaustisen, Vetelin ja Halsuan alueiden murteessa on säilynyt monia eteläpohjalaisia piirteitä. Rannikolla puhuttavia murteita sanotaan rantamurteiksi, sisämaassa puhuttavia ylämaan murteiksi. Keski-Pohjanmaan lounaisosissa puhuttavat ruotsinkielen murteet vaihtelevat suuresti pienelläkin alueella.

Murrepiirteitä

Yleiskielen d:
- käet ~ käjet 'kädet'
- paan ~ pajan 'padan'
- meiät ~ meijät 'meidät' Yleiskielen ts:
- kasso ~ kahto 'katso'
- messä ~ mehtä 'metsä'
- kussua ~ kuhtua 'kutsua' Välivokaalin esiintyminen:
- pohoja 'pohja'
- jalaka 'jalka'
- lehemä 'lehmä' Inessiivin päätteet:
- talosa ~ talossa 'talossa'
- maasa ~ maassa 'maassa'
- taskusa ~ taskussa 'taskussa'
- seurosa ~ seuroissa 'seuroissa' Jälkitavujen vokaalien välinen h:
- tupahan ~ tuphaan 'tupaan'
- aletahan ~ alethaan 'aletaan' Vokaaliyhtymien -ea, -eä edustus:
- korkia 'korkea'
- pimiä 'pimeä' Pääpainottoman -oa-yhtymän vastineena -ua:
- maitua 'maitoa'
- pipua 'pipoa'
- peltua 'peltoa' Yhteinen omistusliite -nna monikon 1. ja 2. persoonassa:
- talonna 'talomme, talonne'
- autonna 'automme, autonne' Monikon 1. persoonan pääte -mma, -mmä:
- olimma 'olimme'
- tulimma 'tulimme'
- menimmä 'menimme'

Aiheesta muualla

- [http://museot.keski-pohjanmaa.fi/index.htm Keskipohjalaisia museoita ja kulttuuriympäristöjä]
- [http://www.kaustinen.net/ Kaustinen Folk Music Festival]
- [http://www.cop.fi/ Keski-Pohjanmaan ammattikorkeakoulu]
- [http://www.kpedu.fi/ Keski-Pohjanmaan koulutusyhtymä]
- [http://www.keski-pohjanmaa.fi/ Keski-Pohjanmaan liitto]
- [http://www.kokkolanet.com/ KokkolaNet kaupunkiportaali Kokkolassa]
- [http://www.kokkola.fi/ Kokkolan kaupungin kotisivut]
- [http://www.venetsialaiset.fi/ Kokkolan Venetsialaisten viralliset nettisivut]
- [http://www.keskipohjanmaa.net/ Sanomalehti Keskipohjanmaan verkkolehti]
- [http://194.252.88.3/rswebkla.nsf/sivut/uutiset2004?opendocument&pageid=Content758EF/ Ylen Radio Keski-Pohjanmaan verkkosivut]
- [http://www.osterbottningen.fi/ Österbottningen ruotsinkielinen valtalehti Keski-Pohjanmaalla] Luokka:Suomen maakunnat

Vaasa

Vaasa (ruots. Vasa) on Suomen länsirannikolla sijaitseva kaupunki Länsi-Suomen läänissä ja Pohjanmaan maakunnassa. Kaupungin asukasluku on 57 030 henkeä (2004) (2003: 56 953), joista suomenkielisiä 71,5 % (71,8 %) ja ruotsinkielisiä 24,9 % (25,0 %) sekä muita 3,6 % (3,2 %). Helsingistä on Vaasaan 419, Seinäjoelta 78, Kokkolasta 121, Pietarsaaresta 99 ja Porista 193 kilometriä. Myös Ruotsista on Vaasaan melko lyhyt matka. Merenkurkku on Vaasan kohdalla kapeimmillaan, ja Uumajaan on matkaa vain noin 80 kilometriä.

Historia

Kaarle IX perusti 'Mustasaaren' kaupungin 2. lokakuuta 1606 vanhalle kauppa- ja satamapaikalle Mustasaaren kirkonkylään, nykyiseen Vanhaan Vaasaan. Vaasa sai nykyisen nimensä ja vaakunansa Vaasan hallitsijasuvun mukaan vuonna 1611. 1611 Vaasa oli Oulun ohella toinen tärkeä tervakaupan keskus Pohjanmaalla. Tervakauppa vauhdittui vielä, kun Vaasa sai oikeuden käydä ulkomaankauppaa tapulioikeuksien myötä vuonna 1765. Kaupungin ulkosatama oli silloin Palosaarella, itse kaupunkiin vei enää matala kanava. Kaupungin vieressä oli Korsholman kuninkaankartano, josta hallittiin Pohjanmaan linnalääniä. Vuonna 1634 Vaasasta tuli Vaasan läänin pääkaupunki. Kustaa III perusti kaupunkiin Suomen toisen hovioikeuden vuonna 1776. Triviaalikoulu siirrettiin Uudestakaarlepyystä Vaasaan vuonna 1783. Suomen ensimmäinen kirjasto perustetiin Vaasaan 1794. Vaasaan perustettiin teollisuuskoulu vuonna 1848. Vaasan ja Mustasaaren pitäjän yhteinen kirkko oli rakennettu 1300-luvun puolivälissä. Sitä laajennettiin 1600-luvun lopulla. Kirkko muutettiin 1700-luvulla ristimalliseksi ja sen viereen rakennettiin kellotapuli. Elokuun 3. päivä vuonna 1852 Vaasa paloi: kaupungin keskustasta säilyivät vain vuosina 1780–1781 rakennettu Wasastjernan talo ja hovioikeuden rakennus vuodelta 1786. Kirkon, raatihuoneen, kellotornin ja triviaalikoulun rauniot ovat vieläkin näkyvillä Vanhassa Vaasassa. Wasastjernan (ent. Falander) talossa toimii museo, silloinen hovioikeuden päärakennus on nykyisin Mustasaaren seurakuntien kirkko. Entistä hovioikeutta vastaapäätä on Korsholman kukkula, jolle 1300-luvulle perustettiin Chryssenborgin linna. Palon aikaan sinne oli rakenteilla uusi lääninhallituksen rakennus ja maaherran residenssi. Palon jälkeen vuonna 1862 kaupunki siirrettiin (n. 7 km) nykyiselle paikalleen luoteeseen lähemmäs merta (pituusaste N63° 06', leveysaste E21° 37') Klemetsön niemelle. Vuosina 1855–1917 Vaasan virallinen nimi oli Nikolaistad (Nikolainkaupunki) edesmenneen suuriruhtinaan, Nikolai I:n, mukaan. Vaasa toimi valkoisen Suomen pääkaupunkina 29.1.–3.5. Suomen sisällissodan aikana Vaasan senaatin alaisuudessa. Valkoisen armeijan päämaja oli myös sodan alkuvaiheessa Vaasassa. Sodan muistoksi senaatti myönsi Vaasan kaupungille oikeuden käyttää vapaudenristiä vaakunan yhteydessä.

Kaupunginosat

- Asevelikylä
- Gerby
- Haapaniemi
- Hietalahti
- Huutoniemi
- Isolahti

- Kiilapalsta
- Kivihaka
- Korkeamäki
- Kotiranta
- Melaniemi
- Metsäkallio

- Palosaari
- Pappilanmäki
- Pukinjärvi
- Ristinummi
- Teeriniemi
- Suvilahti
- Sundom

- Vanha Vaasa
- Vaskiluoto
- Vetokannas
- Vikinga
- Västervik
- Vöyrinkaupunki

Korkeakoulut ja yliopistot

Vaasan asukkaista noin 11 000 eli lähes joka viides opiskelee yliopistossa tai ammattikorkeakoulussa.
- Helsingin yliopiston oikeustieteellinen koulutus
- Länsi-Suomen muotoilukeskus Muova
- Svenska handelshögskolan
- Svenska yrkeshögskolan
- Vaasan ammattikorkeakoulu
- Vaasan yliopisto
- Åbo Akademi

Linkkejä

- [http://www.vaasa.fi Vaasan kaupungin kotisivu]
- [http://www.vaasalaisia.info Vaasalaisia-blogi ja keskustelu] Luokka:Suomen kaupungit Luokka:Vaasa

Oulu

Oulu (ruotsiksi Uleåborg) on Suomen kuudenneksi suurin kaupunki. Oulu sijaitsee Oulujoen suulla Pohjois-Pohjanmaan maakunnassa, Oulun läänissä. Oulu on alueensa sekä hallinnollinen että kaupallinen keskus. Oulu on tunnettu teknologiakaupunkina. Kaupungissa asuu 126 862 ihmistä (30.9.2004) ja sen pinta-ala ilman merialueita on 384,99 km², josta 11,89 km² on sisävesiä (1.1.2004). Väestötiheys on 337,5 asukasta/km² (1.1.2004). Kaupunki kuuluu Ouluseudun alueeseen, jossa asuu noin 200 000 ihmistä. Se on myös Oulun seutukunnan keskus.

Historia

Oulun kaupungin perusti 8. huhtikuuta 1605 Ruotsin kuningas Kaarle IX vastapäätä hieman aiemmin rakennettua Oulun linnaa. Se aloitti kaupungin voimakkaan kasvun nykyaikaiseksi Pohjois-Suomen keskukseksi. Nimi Oulu tulee mahdollisesti saamenkielisestä tulvavettä tarkoittavasta sanasta. 1700- ja 1800-luvuilla Oulu tunnettiin muun muassa tervasta ja lohesta. Vuonna 1765 Oulu sai tapulikaupunkioikeudet. 1700-luvun lopulla Oulu oli Turun jälkeen asukasluvultaan Suomen toiseksi suurin kaupunki (asukasluku noin 3 000). Suuri muutos tapahtui vuonna 1822, kun tulipalo tuhosi koko keskustan. Arkkitehti Carl Ludwig Engel teki sen jälkeen kaupungille uuden ruutukaavan, jonka mukaisesti keskustan talot edelleenkin rakentuvat. Vuonna 1990 Oulun asukasluku ylitti ensimmäisen kerran 100 000 asukkaan rajan. Oulu viettää 400-vuotisjuhliaan vuonna 2005. Viime vuosina Oulu on ollut Suomen nopeimmin kasvavien kaupunkien joukossa. Nykyisin Oulu tunnetaan etenkin teknologiakaupunkina ja Pohjois-Suomen veturina. Vuonna 1982 perustettu Oulun teknologiakylä on Pohjoismaiden ensimmäinen. Myös aluetuilla ja muilla poliittisilla päätöksillä on ollut oma merkityksensä Oulun kehityksessä, kun on haluttu tasapainottaa etelän ja pohjoisen suhdetta. Pohjoismaiden Uuden Oulun kehitys alkoi, kun kaupunkiin perustettiin vuonna 1958 yliopisto. Varsinaisesti yliopisto aloitti toimintansa vuonna 1959 ja yliopiston toiminta lähti hyvin liikkeelle: pohjoissuomalaiset opiskelijat jäivät mielellään opiskelemaan pohjoiseen, aikaisemmin akateemisen tutkinnon saaminen edellytti muuttoa Helsinkiin tai Turkuun. Yliopisto perustettiinkin kaupungin kehittymisen ja hyvinvoinnin turvaajaksi. Kun 1960-luvun puolivälissä teknisen tiedekunnan alaa laajennettiin koskemaan myös sähkö- ja konetekniikkaa, olivat edellytykset tulevalle teknologiakaupungille koossa. Linnanmaalle alettiin rakentamaan yliopiston omia toimitiloja. Tiloja rakennetaan vielä tänäkin päivänä, nykyaikaiset opetus- ja tutkimustilat mahdollistavat opiskelijamäärän jatkuvan kasvun. Lääketieteellisen tiedekunnan tilat tehtiin Kontinkankaalle, jonne sijoitettiin myös uusi yliopistollinen keskussairaala. Tänä päivänä Oulun yliopisto on Suomen toiseksi suurin yliopisto Helsingin yliopiston jälkeen ja sen kuudessa tiedekunnassa opiskelee noin 13 500 opiskelijaa. Vaikutus on levinnyt myös ympäröiviin maakuntiin tutkimusasemien ja kehittämiskeskusten toiminnan myötä. Oulun asema Pohjois-Suomen johtavana elinkeinotoimintojen, hallinnon ja erityisesti koulutuksen ja tutkimuksen keskuksena kasvoi edelleen, kun kaupunkiin perustettiin VTT:n laboratorioita, Työterveyslaitoksen aluelaboratorio, teollisuuden omia tutkimusyksiköitä ja uusia koulutusyksiköitä, kuten teollisuuden alulle panema Pohjois-Suomen Teollisuusopisto POHTO ja markkinointi-instituutin yksikkö. Teknologiakaupunki-nimen kaupunki sai vuonna 1984, neljä vuotta siitä, kun kaupunginhallitus oli alkanut aktiivisesti ajamaan teknologiakylän perustamista Linnanmaan yliopistoalueelle. Toimikuntatyötä tehtiin kaksi vuotta ja vuonna 1982 perustettiin Pohjoismaiden ensimmäinen tiedepuisto Oulun Teknologiakylä Oy -yhtiö hankkeen toteuttajaksi. Hanke sai runsaasti julkisuutta uudenlaisena tutkimustulosten kaupallistajana hyvän liikkeellelähdön ansiosta. Oulun teknologiakylä Oy, nykyisin pörssissä listattu Technopolis Oyj, ja sen 10 vuotta myöhemmin perustettu tytäryhtiö Medipolis ovat toimineet kasvavan joukon yrityksiä yrityshautomona ja yhdessä tutkijoiden ja opiskelijoiden kanssa lisääntyvien toimitilojen tarjoajina. Pohjolan "Piilaaksoksi" kutsuttu Oulu on tällä tavalla saanut ja luonut yli 10 000 uutta korkean teknologian työpaikkaa eri alojen huippuosaajille. Oulusta on tullut samalla valtakunnallinen osaamisen keskus, jonka pääaloja ovat telekommunikaatio, elektroniikka, ohjelmistoteollisuus, lääketieteen tekniikka ja biotekniikka. Näitä aloja kehitetään, jotta valmistauduttaisiin tulevaisuuteen kansainvälisessä kilpailutilanteessa. Tietoteollisuuteen panostaminen on tuonut kaupunkiin paljon tämän alan tuotantolaitoksia tutkimuksen ja tuotekehitysyksiköiden lisäksi. Laajentumisen tuloksena on tuhansia uusia työpaikkoja Oulun seudulla ja muualla Pohjois-Suomessa. Kuitenkin samalla ns. vanha teollisuus ja monet palvelualat ovat kuihtuneet. Oulu on käynyt läpi perusteellisen rakennemuutoksen melko hyvin tuloksin. Kuitenkin yhdessä 1990-luvun alun laman kanssa rakennemuutos on aiheuttanut tuhansien työpaikkojen menetyksen ja aiheuttanut työttömyyden pysymisen korkealla tasolla. Kaupunkiseudulla vallitsee työvoimapula huipputekniikan aloilla, mutta työttömyys laskee melko hitaasti. Kysyntä ja tarjonta eivät kohtaa toisiaan. Toisaalta yliopisto ja ammattioppilaitokset ovat jatkuvasti lisänneet suosittujen alojen opiskelupaikkoja kysyntää tyydyttämään. Koulutusvoimaa on lisätty huomattavasti siten, että ammatilliset oppilaitokset kaupunkiseudulla on yhdistetty samaan katto-organisaatioon. Sen nimi on Oulun seudun ammatillisen koulutuksen kuntayhtymä. Siihen sisältyvät koulutuksen vaativimmat osat on yhdistetty Oulun ammattikorkeakoulu -nimelle. Sieltä valmistuu insinöörejä, tradenomeja, sosiaali- ja terveysalan ammattilaisia, ammattimuusikoita jne. Koulutettujen ihmisten kyky työllistyä ja palvella yhteiskuntaa on hyvä, koulutus on siten hyvä investointi yhteiskunnalle ja yksilöille. 2000-luvun alkuun mennessä Oulu on kasvanut kaupungiksi, josta on ollut Pohjois-Suomelle hyötyä. Siitä on tullut valtakunnan neljänneksi suurin keskus ja kansainvälisesti tunnettu "Osaamisen keskus". Oulu on Pohjois-Suomen kehittyvä taloudellinen ja henkinen keskus, joka on Skandinavian pohjoisosan suurin kaupunkiseutu. Työpaikkakehitys seudulla on ollut myönteistä 1990-luvun romahduksen jälkeen. Tällä hetkellä kaupungissa on yli 60 000 työpaikkaa ja seutukunnassa noin 75 000. Suurimmat työpaikka-alat ovat palvelu (50%), teollisuus (22%) ja kauppa (13%). Suurimmat työnantajat vuonna 2001 olivat Oulun kaupunki, Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiiri ja Nokia Oyj.

Palvelut

Oulun yliopisto on Suomen toiseksi suurin. Kaupunki tunnetaankin myös opiskelijakaupunkina, jossa on kaikkiaan lähes 50 000 opiskelijaa. Vuonna 2003 opiskelijamäärät olivat seuraavat:
- Perusasteella 13 000 opiskelijaa
- Lukioissa ja ammatillisissa oppilaitoksissa 12 500 opiskelijaa
- Oulun seudun ammattikorkeakoulussa 7 300 opiskelijaa
- Oulun yliopistossa 15 000 opiskelijaa Oulussa toimii myös yksi Suomen viidestä yliopistollisesta sairaalasta, Oulun yliopistollinen sairaala, OYS.

Tutustumiskohteita

Oulun yliopistollinen sairaala
- Tiedekeskus Tietomaa
- Rotuaari
- suolamakasiinit
- Hupisaarten kaupunginpuisto
- Oulun tuomiokirkko
- F. M. Franzénin muistopatsas
- Yliopiston kasvitieteellinen puutarha
- Arktinen galleria
- Teknologiakylä
- Toripolliisi -patsas
- Oulun Kauppahalli

Museot

- Pohjois-Pohjanmaan museo
- Oulun taidemuseo
- Oulun Automuseo
- Pateniemen sahan museo
- Turkansaaren ulkomuseo
- Merimiehenkotimuseo (Pikisaari)
- Eläinmuseo

Muuta

Pikisaari
- Oulun kaupunginteatteri
- Oulun musiikkikeskus
- Oulun yliopisto
- Kylpylähotelli Eden
- Ouluhalli ja Raksilan urheilukeskus
- Nallikarin virkistysalue
- Äimäraution siirtolapuutarha
- Markkuun ryhmäpuutarha
- Merikosken kalatie
- Formula-Center
- Vauhtipuisto
- Ponipiha
- kiertoajelut ja Junabussi Potnapekka

Tapahtumia

- Oulun Tervahiihto
- Oulu Horse Show
- American Car Show
- Korttelihaipakka
- Qstock
- Oulun musiikkivideofestivaalit ja Ilmakitaransoiton MM-kisat
- Valkosipuliyö Lisäksi Oulussa järjestetään vuosittain useita erilaisia taiteiden ja tieteiden näyttelyjä sekä teematapahtumia.

Liikenne

Ilmakitaransoiton MM-kisat Oulun kautta kulkee yksi Suomen pääväylistä, Helsingistä Utsjoelle kulkeva valtatie 4. Eurooppa-teistä Oulun kautta kulkevat E8 ja E75. Lisäksi Oulusta alkavat Kuusamoon johtava valtatie 20 ja Kajaaniin johtava valtatie 22. Turkuun johtava valtatie 8 erkanee valtatie 4:stä Oulun eteläpuolella Limingassa. Oulun rautatieasema on tärkeä risteysasema, jossa kohtaavat etelästä, pohjoisesta ja idästä tulevat rautatiet. Rataosa Seinäjoelta Rovaniemelle on sähköistetty, osuuden Oulu–Kajaani–Iisalmi sähköistys on rakenteilla ja valmistuu joulukuussa 2006. Oulusta on useita päivittäisiä VR:n junavuoroja Helsingin ja Rovaniemen suuntiin. Myös tavaraliikenne on vilkasta. Pohjanmaan rata eli rataosuus Seinäjoki–Oulu valmistui vuonna 1886. Oulun satamassa vierailee vuosittain yli 500 alusta, ja sen kautta kulkee rahtia vuosittain yli kaksi miljoonaa tonnia. Matkustajaliikennettä Oulun satamaan ei ole. Sataman suurin syväys on 10,0 metriä. Oulun lentoasema sijaitsee Oulunsalon kunnassa, noin 15 kilometriä Oulun keskustasta etelään. Lentoasemalta on useita päivittäisiä lentoja Helsinkiin, Tukholmaan ja Kööpenhaminaan. Matkustajamäärältään Oulun lentoasema on Suomen toiseksi vilkkain Helsinki-Vantaan jälkeen. Välimatkoja merkittäviin suomalaisiin kaupunkeihin:
- Helsinkiin 553 km
- Jyväskylään 333 km
- Kotkaan 582 km
- Kuopioon 284 km
- Lahteen 505 km
- Lappeenrantaan 548 km
- Poriin 501 km
- Rovaniemelle 207 km
- Tampereelle 476 km
- Tornioon (Ruotsin rajalle) 131 km
- Turkuun 620 km
- Vaasaan 290 km

Urheilu

Oulussa on ollut aina vilkas urheilutarjonta ja varhaisimmat tiedot urheilutapahtumista yltävät 1800-luvun lopulle, jolloin kaupungin ruotsinkielinen väestö harrasti luistelua ja suomenkielinen hiihtoa. Tuolta ajalta ovat peräisin myös Oulun vanhimmat urheiluseurat Oulun Luistinseura ja Oulun Hiihtoseura. Palloilulajeista vanhimmat ovat jääpallo ja jalkapallo. Oululaiset palloiluseurat ovat pelanneet marginaalilajeja lukuunottamatta kaikkien lajien pääsarjoissa. Miesten mestaruuksia ovat voittaneet jalkapallossa OPS (2), jääkiekossa Kärpät (3), jääpallossa OPS ja OLS (13), kaukalopallossa Bandy-84 ja pesäpallossa Lippo. Muita palloilulajien oululaisia pääsarjaseuroja ovat olleet mm. jalkapallossa OTP ja FC Oulu, jääpallossa OPP, OTP ja Oulun Tarmo, kaukalopallossa R-Ville Team ja RB Oulu, koripallossa ONMKY sekä lentopallossa ETTA ja Kisko. Pienemmistä lajeista oululaisia pääsarjaseuroja ovat olleet Northern Lights (amerikkalainen jalkapallo) ja OYUS (rugby). Oulu on isännöinyt useaan kertaan eri lajien arvokisoja kuten yleisurheilun SM-kisoja eli Kalevan Kisoja sekä pesäpallon kotimaista huipputapahtumaa Itä - Länttä. Oulu on toiminut myös jääpallon MM-kisojen pelipaikkana kahteen eri otteeseen. Oulun pääurheilupaikat ovat keskittyneet urheilukeskuksiin. Merkittävin niistä on Raksilan urheilukeskus, jossa sijaitsevat Oulun jäähallin lisäksi (1975, 6700 katsojaa), monitoimiareena Ouluhalli, yksi Suomen vilkkaimmista uimahalleista sekä tekojäärata ja pesäpallostadion. Raatin urheilukeskuksessa sijaitsevat jo 1950-luvulla vesivoimalaitoksen kivijätteiden päälle syntynyt yleisurheilu- ja jalkapallostadion lisäalueineen sekä kaupungin toinen uimahalli. Raatin stadionista on valmistunut n. 15 miljoonan euron arvoinen hankesuunnitelma, joka tähtää täysin uuden stadionin valmistumiseen, uimahallin laajennukseen sekä hiekkapintaisen lisäalueen muuttamiseksi tekonurmipintaiseksi harjoituskentäksi. Muita merkittäviä urheilualueita ovat Oulun Urheilutalo, Linnanmaan urheilupuisto (harjoitusjäähalli ja urheiluhalli) sekä Heinäpään urheilukeskus, jossa on 7 täysimittaista jalkapallokenttää. Kaupungin kasvaminen ja kehittyminen on merkinnyt vanhojen tuttujen urheilualueiden katoamista. Legendaarinen ja kenties vanhin Oulun urheilualue Keskuskenttä Aleksanterinkadulla ja Tuiran kenttä ovat jääneet kerrostalojen alle. Toinen suuri sisäpalloiluhalli ns. Ynnin kaarihalli purettiin Tuomiokirkon vierestä hotelli- ja toimistokompleksin tieltä jo parikymmentä vuotta sitten. Nokian toimitalon tieltä Peltolasta raivattiin ns. piirin kentät, jolloin melkein puolet Oulun nurmipintaisista jalkapallokentistä katosivat. Raksilan nykyisen urheilualueen paikalla olivat ns. Pakkalan kentät, jotka hävitettiin tekojään ja pesäpallostadionin valmistumisen yhteydessä. Tulevaisuus on tuomassa Ouluun lisää urheilun suorituspaikkoja. Viimeksi ovat valmistuneet Raksilan uimahallin ja jäähallin miljoonaluokan remontit. Raatin remontin olisi tarkoitus valmistua vuoden 2009 tienoilla. Lisäksi väännetään kättä jalkapallon harjoitushallin rakentamisesta Heinäpään hiekkakentän paikalle ja Raksilan jäähallin päässä olevan tekojääkaukalon kattamisesta harjoitusjäähalliksi. Oulussa tarvitaan lisäksi uutta sisäpalloiluhallia vanhentuneen ja pienen Urheilutalon korvaajaksi sekä uutta katsomo- ja huoltorakennusta tekojäälle.

Ystävyyskaupungit

- Alta, Norja
- Arkangeli, Venäjä
- Boden, Ruotsi
- Bursa, Turkki
- Halle, Saksa
- Leverkusen, Saksa
- Odessa, Ukraina
- Siofok, Unkari

Kaupunginosat

Muita Ouluun liittyviä artikkeleja

- A. Mörö Oy – seutuliikenteen linja-auto-operaattori
- Koskilinjat – paikallisliikenteen linja-auto-operaattori
- Oulun Kärpät SM-liigan jääkiekkojoukkue
- Oulun Lippo pesäpallojoukkue
- Oulun Luistinseura (OLS)
- Oulun Lyseon lukio
- Oulun suurpalo vuonna 1822
- Oulun Uimaseura ry

Tunnettuja oululaisia

- Frans Mikael Franzén, runoilija, kirjailija
- Yrjö Mäkelin, kansanedustaja
- Jorma Kurvinen, kirjailija (mm. Susikoira Roi -kirjasarja)
- V. A. Koskenniemi, runoilija, kirjailija
- Kaarlo Kramsu, runoilija
- Jukka Kajava, kriitikko
- Juha "Julma-Juha" Väätäinen, juoksija, valmentaja
- Matti Ahde, poliitikko
- Kari Jalonen, päävalmentaja (Oulun Kärpät)
- Matti Hautamäki, mäkihyppääjä
- Outi Alanne, kirjailija
- Eero Aho, näyttelijä
- Mika Nurmela, jalkapalloilija
- Riitta-Liisa Lassila, hiihtäjä

Aiheesta muualla

- [http://www.oulu.ouka.fi/ Oulun kaupungin kotisivut]
- [http://www.oulu.fi/yliopisto/ Oulun yliopisto]
- [http://www.oulu24.net/ Oulu24.net – kaupallinen paikallisportaali]
- [http://www.linjakas.fi Linjakas, Oulun seudun bussireittiopas]
- [http://www.p.lodz.pl/I35/personal/jw37/EUROPE/europe-O.html Oulun nimi muilla kielillä]
- [http://www.kaenkky.com/ Ruokaa Oulussa]
- [http://www.oulu.ouka.fi/Oulu400/ Oulu 400 vuotta]
- [http://www.ouluthisweek.net/ Oulun tapahtumakalenteri]
- [http://pohjois-suomi.safa.fi/sights/ Oulun arkkitehtuurikohdeluettelo]
- [http://www.omvf.net Oulun Musiikkivideofestivaalit ja Ilmakitaransoiton MM-kisat] Luokka:Suomen kaupungit
- ja:オウル

Kruunupyy

Kruunupyy, aikaisemmin Kruununkylä, (ruotsinkielinen nimi: Kronoby ) on Suomen kunta joka sijaitsee Pohjanmaan maakunnassa, Länsi-Suomen läänissä. Kunnassa asuu 6803 ihmistä ja sen pinta-ala on 751,66 km² josta 38,59 km² on vesistöjä. Väestötiheys on 9,5488 asukasta/km². Kunta on kaksikielinen ja enemmistönä 85 prosenttia asukkaista puhuu ruotsia ja 13 prosenttia puhuu suomea. Nykyinen Kruunupyy on muodostunut 1. tammikuuta kun Kruunipyyhyn liittyivät Teerijärvi ja Ala-Veteli. Kunnassa toimii lentokenttä.

Kylät

Hopsala, Norrby, Påras, Söderby, Ytterbråtö, Överbråtö

Aiheesta muualla

Elinkeinoelämä

- [http://www.nautorgroup.com/ Nautors Swan -purjevenetehdas]

Kunta

- [http://www.kronoby.fi/ Kruunupyyn kunnan kotisivu (ruotsiksi)] Luokka:Pohjanmaan maakunnan kunnat

Pietarsaari

Pietarsaari (ruots. Jakobstad) on Suomen kaupunki, joka sijaitsee Pohjanmaan maakunnassa, Länsi-Suomen läänissä Pohjanmaan rannikolla. Pietarsaaren naapurikunnat ovat Luoto, Pedersöre ja Uusikaarlepyy, lähellä sijaitsee myös Kokkola. Kaupunki on kaksikielinen ja enemmistönä 55 prosenttia asukkaista puhuu ruotsia ja 42 prosenttia puhuu suomea.

Historia

Kuningatar Kristiina antoi 19. kesäkuuta 1652 kreivi Jacob De la Gardielle luvan perustaa uusi kaupunki Pedersören pitäjään. Hän kuitenkin kuoli pian. Hänen leskensä Ebba Brahe perusti kaupungin 27. lokakuuta 1652. Kaupungin ruotsinkielinen nimi tulee kreivi De la Gardien etunimestä, kun taas suomenkielisenä nimenä on säilynyt Pedersöreen viittaava Pietarsaari. Kaupungin vaakuna on saanut aiheensa De la Gardien sukuvaakunasta. Pietarsaari sai osittaisen tapulioikeuden vuonna 1765 ja täydellisen 1793. Kaupunki paloi vuonna 1835. Suomen kansallisrunoilija Johan Ludvig Runeberg syntyi Pietarsaaressa vuonna 1804. Hänen isänsä oli merikapteeni Lorens Ulrik Runeberg ja äitinsä Anna Maria os. Malm. Runeberg muutti kaupungista Ouluun opiskelemaan kahdeksanvuotiaana. Pietarsaari on perinteisesti ollut laivanrakennus- ja merenkulkukaupunki. Merkittävin varustamosuku oli Malm. Laivanvarustaja Peter Malm omisti muun muassa Hercules-nimisen parkin, joka purjehti ensimmäisenä suomalaisena laivana maailman ympäri vuosina 1844-47. Suvun asunnossa sijaitsee nykyään Pietarsaaren kaupunginmuseo. Varustamot vastustivat aikanaan rautateitä, minkä seurauksena Tampereelta Ouluun kulkeva Pohjanmaan rata rakennettiin 15 kilometrin päähän kaupungista. Kaupungin rautatieasema sijaitsee edelleen Pännäisissä. Laivanrakennuksen lisäksi kaupungin historiaan liittyy sahateollisuus sekä tervan ja puutavaran laivaus. 1800-luvun lopulla kaupunkiin tuli metalli- ja elintarviketeollisuutta, ja 1900-luvulla selluloosatehdas, joka on edelleen merkittävä työnantaja. Pietarsaaren vanha puutalokaupunginosa Norrmalm eli Skata koostui alun perin enimmäkseen merimiesten asuinnoista. Teollistumisen myötä kaupunginosasta tuli työväenkaupunginosa. Pietarsaari on pysynyt edelleen enimmäkseen ruotsinkielisenä, vaikka erityisesti 1960-luvulla ja sen jälkeen kaupunkiin on muuttanut teollisuuden laajentuessa huomattavasti suomenkielisiä.

Työpaikat ja teollisuus

Pännäisissä Kaupungin suurin työnantaja on UPM-Kymmenen paperi- ja selluloosatehdas, joka sijaitsee aivan kaupungin pohjoispuolella lähellä satamaa. Tämän lisäksi kaupungissa toimii edelleen huomattavaa veneveistämötoimintaa, suurimpana Swan-veneitä valmistava Nautor. Suurin osa erityisesti suuremmista purjeveneistä menee vientiin. Muita merkittäviä työnantajia ovat Jaro, joka valmistaa ruostumatonta terästä, sekä Snellman, joka valmistaa lihatuotteita. Jo edesmenneitä Pietarsaarelaisia yrityksiä ovat Schaumanin sikuritehdas, Strengbergin tupakkatehdas sekä jäätelövalmistaja Sun Ice. Viimeksi mainitut yritykset ostettiin pois ja ajettiin alas 1990-luvun laman aikaan. Tupakkatehtaan vanhat rakennukset ovat keskustan suurimmat ja uusi kaupungintalo sijaitsee yhdessä näistä rakennuksista. Tupakkatehtaan pyöreä "kellopallo" on kaupungin symboleja. Autolauttayhteys Ruotsiin lakkasi verovapaan myynnin mukana.

Nähtävyyksiä

UPM-Kymmene UPM-Kymmene Skata on Suomen suurin yhtenäinen puutalokaupunginosa. Se välttyi ainoana (muutamia kivitaloja lukuunottamatta) kaupungin palolta 1840-luvulla. Kaupunginosa on suojeltu. Sen kadut ovat edelleen enimmäkseen hiekkapäällysteisiä. Koulupuisto (Skolparken) on kaupungin keskustassa ruotsinkielisen lukion vieressä sijaitseva lähes 1000 eri kasvilajia käsittävä puisto. Se on Schauman-suvun lahjoittama. Sen alkuperäisenä tarkoituksena oli kasvitieteen harrastuksen tukeminen kaupungin kouluissa. Vanha satama (Gamla Hamn) on keskustan vieressä sijaitseva satama-alue. Se toimii kaljaasi Jacobstads Wapenin, Pietarsaaren uusimman symbolin, kotisatamana. Satamassa sijaitsee telakka, jossa kunnostetaan kolmimastokuunari Vegaa. Siellä on myös uimaranta sekä vesipuisto nimeltä Fanta Sea. Fäbodassa noin 8 kilometrin päässä keskustasta sijaitsee kilometrin pituinen hiekkaranta, leirintäalue, kesäravintola sekä useita luontopolkuja. Kaupungin varsinainen leirintäalue Svanen sijaitsee kaupungin pohjoispuolella. Nanoq on Suomen ensimmäinen arktinen museo. Se esittelee arktisen ja antarktisen alueen tutkimusta, luontoa, kansoja ja kulttuuria. Se sijaitsee myös Fäbodassa. Pietarsaaren kesätapahtuma on nimeltään Jaakon päivät. Päivät ovat heinäkuussa Jaakon nimipäivän aikoihin ja kestävät noin viikon.

Pietarsaarelaisia ilmiöitä

Pietarsaari tunnetaan erityisesti jalkapallosta. Miesten ykkösliigassa pelaa FF Jaro. Kaupungin toinen jalkapallojoukkue on JBK (Jakobstads Bollklubb). Naisten liigassa pelaa FC United (aikaisempi FC Jaron naisten joukkue). Perinteikäs urheiluseura on myös IF Drott Pietarsaaressa perjantai- ja lauantai-iltaisin esiintyvä kortteliralli on huomattavan laajaa kaupungin koon huomioon ottaen. Siihen osallistuvat autot täyttävät pitkinä jonoina pääkadun kummatkin kaistat sekä kaupungin torin. Kortteliralli kokoaa nuorisoa laajalti erityisesti ympäröivältä ruotsinkieliseltä maaseudulta. Yritykset rallin hillitsemiseen eivät ole tuottaneet merkittäviä tuloksia, vaikka ralli onkin jonkin verran hiljaisempaa kuin 80- ja 90-lukujen vaihteessa. Kaupungin kävelykatu on kuitenkin saanut alkunsa tätä kautta.

Kaupunginosat

kortteliralli
- Keskusta (Centrum)
- Pohjoisnummi (Norrmalm), Skata
- Itänummi (Östermalm)
- Länsinummi (Västermalm)
- Lontoo (London)
- Kittholma (Kittholmen)
- Luutavuori (Kvastberget)
- Ristikari (Korsgrundet)
- Leppäluoto, Alholma (Alholmen)
- Lapinneva (Lappfjärden)
- Kirkkoranta (Kyrkostrand)
- Ruusasholma (Rosasholmen)
- Kråkholma (Kråkholmen)

Ystävyyskaupungit

Pietarsaaren ystävyyskaupungit ovat:
- Asker, Norja
- Birkeröd, Tanska
- Bunde, Saksa
- Eslöv, Ruotsi
- Gardabaer, Islanti
- Jamestown N.Y., Yhdysvallat
- Jurmala, Latvia
- Söderhamn, Ruotsi (kummikunta)

Aiheesta muualla

- [http://www.jakobstad.fi/index_fi.shtml Pietarsaaren kaupungin kotisivu] Luokka:Suomen kaupungit
-

Kannus

Kannus on Suomen kaupunki, joka sijaitsee Keski-Pohjanmaan maakunnassa, Länsi-Suomen läänissä. Kaupungissa asuu 6047 ihmistä ja sen pinta-ala on 409,83 km², josta 2,27 km² on vesistöjä. Väestötiheys on 14,8 asukasta/km². Lähimmät kaupungit ovat Kokkola ja Ylivieska 40 km etäisyydellä.

Kylät

Eskola, Hanhineva, Mutkalampi, Välikannus, Ylikannus, Yliviirre

Linkit

- [http://www.kannus.fi/ Kannuksen kaupunki] Luokka:Kannus

Himanka

Himanka on Suomen kunta, joka sijaitsee Keski-Pohjanmaan maakunnassa, Länsi-Suomen läänissä. Kunnassa asuu 3177 ihmistä ja sen pinta-ala on 230,73 km², josta 1,63 km² on vesistöjä. Väestötiheys on 13,867 asukasta/km². Etäisyydet lähiseudun keskuksiin:
- Kalajoen Hiekkasärkät 25 km
- Kannus 25 km
- Kokkola 40 km
- Kruunupyyn lentokenttä 60 km
- Oulu 160 km
- Vaasa 160 km Himangan kunnan alueen pääelinkeinoja ovat maatalous, kalastus, minkki- ja kettutarhaus, puu- ja muovituotteiden suunnittelu ja valmistus, sekä historiallisesti laivanrakennus. Himangalla on kotileipomoita, kotikutomoita, ja säilykelihojen valmistusta. Himangalla on Kensapuu-niminen huonekalualan yritys. Himangan kirkonkylän vanhin alue on nimeltään Raumankari. Tätä aluetta kutsuttiinkin vielä vuonna 1809 Raumaksi. Raumankari oli vanha markkinapaikka, josta nykyiset jokakesäiset Raumankarin markkinat saivat alkunsa. Raumankarista länteen Pohjanmeren rannalla sijaitsi ennen saha, josta on enää jäljellä punatiilinen massiivinen piippu ja tulipesä. Paikkaa kutsutaan nykään vielä Sahanmäeksi. Sahanmäellä sijaitsee Sautinkarin leirintäalue, jossa joka vuosi kansainvälinen moottoripyöräiljöiden Kokko-treffen tapahtuu. Himangan saaristoon kuuluvat muun muassa Iso- ja Pikku-Mansikka, Somero sekä Laitapauha. Rautilan kylällä on Kuninkaankivi muistuttamassa Ruotsin kuninkaan käynnistä paikalla. Perimätiedon mukaan kuningas pysähtyi paikalla matkallaan pohjoiseen. Paikallisia urheiluseuroja ovat Himangan Urheilijat ja Himangan Roima. Ahti Pöyhtäri, 2000-luvulla kuollut kunniamerkein palkittu sotaveteraani ja paikallispoliitikko, on kirjoittanut seudun historiasta. Hän oli syntynyt Himangalla 11. elokuuta 1918.

Kylät

- Ainali
- Hillilä
- Himankakylä
- Lahdensuu
- Pahkala
- Pernu
- Pöntiö
- Rautila
- Saarenpää
- Tomujoki
- Torvenkylä
- Kannuskylä

Aiheesta muualla

- [http://www.himanka.fi/ Himangan kunnan kotisivut]
- [http://museot.keski-pohjanmaa.fi/himanka/perintoa.htm Keski-Pohjalaisia museoita ja kulttuuriperintöä: Himanka]
- [http://www.traveljournals.net/explore/finland/map/p6106591/laitapauha.html Laitapauha]
- [http://www.keskipohjanmaa.net/kylat/ Keskipohjalaiset Kylät]
- [http://keskipohjanmaa.arenat.fi/jetspeed/portal/showCommunity.psml?cui=186097 Ainali]
- [http://keskipohjanmaa.arenat.fi/jetspeed/portal/showCommunity.psml?cui=186037 Himankakylä]
- [http://keskipohjanmaa.arenat.fi/jetspeed/portal/showCommunity.psml?cui=191238 Pöntiö]
- [http://keskipohjanmaa.arenat.fi/jetspeed/portal/showCommunity.psml?cui=186098 Tomujoki]
- [http://keskipohjanmaa.arenat.fi/jetspeed/portal/showCommunity.psml?cui=191216 Torvenkylä]
- [http://www.lestinjoki-lehti.fi Lestinjoki-lehti]
- [http://www.keskipohjanmaa.fi Keski-Pohjanmaa-lehti]
- [http://pp.kpnet.fi/kokkovolley/roima.htm Himangan Roima]
- [http://www.kolumbus.fi/himangan.urheilijat Himangan Urheilijat]
- [http://www.sautinkari.net/etusivu.html Sautinkari]
- [http://www.finnbike.com/kokkomc/treffen.htm Kokko-treffen]

Lähteitä

- [https://oula.linneanet.fi/cgi-bin/Pwebrecon.cgi?DB=local&Search_Arg=952901628X&Hae%21=Hae%21&Search_Code=020B&CNT=25&HIST=1 Ahti Pöyhtäri ja Olavi Himanka: "Ratkaisun vuodet : Himanka 1917-1918, 1939-1940, 1941-1945]; ISBN 952-90-1628-X
- [https://oula.linneanet.fi/cgi-bin/Pwebrecon.cgi?DB=local&Search_Arg=9519746056&Hae%21=Hae%21&Search_Code=020B&CNT=25&HIST=1 Risto Tuorila: Himanka]; Lestijokilaakson kirjapaino, 2000; ISBN 951-97460-5-6
- [https://oula.linneanet.fi/cgi-bin/Pwebrecon.cgi?DB=local&Search_Arg=9519956794&Hae%21=Hae%21&Search_Code=020B&CNT=25&HIST=1 Ari-Veikko Anttiroiko: "Himangan sataman historia"]; Gummerus Oy 1984; ISBN 951-99567-9-4
- [https://oula.linneanet.fi/cgi-bin/Pwebrecon.cgi?DB=local&Search_Arg=9519920692&Hae%21=Hae%21&Search_Code=020B&CNT=25&HIST=1 Anni Kohtala, Maija Märsylä, Sakari Pöyhtäri: Himanka - kotiseutumme : lastuja ja sirpaleita, kuvia ja kipinöitä menneiltä ajoilta Himangalla]; Himangan Kotiseutuyhditys 1979; ISBN 951-99206-9-2
- [https://oula.linneanet.fi/cgi-bin/Pwebrecon.cgi?DB=local&Search_Arg=9529136250&Hae%21=Hae%21&Search_Code=020B&CNT=25&HIST=1 Teuvo Tuorila Himankalaiset opintiellä 1876-2001 : koululaitoksen historia]; Himangan kunta 2001; ISBN 952-91-3625-0
- [https://oula.linneanet.fi/cgi-bin/Pwebrecon.cgi?DB=local&Search_Arg=9529060483&Hae%21=Hae%21&Search_Code=020B&CNT=25&HIST=1 Ahti Pöyhtäri: Himangan rauhanyhdistyksen historiaa 100-vuotiselta taipaleelta]; Himangan rauhan sana, 1994; ISBN 952-90-6048-3
- Pekka Tuorila: Kotiseudun Kaikuja, KL-Paino, 2004; ISBN 952-91-7092-0 Luokka:Himanka

Kannus

Kylät

Eskola, Hanhineva, Mutkalampi, Välikannus, Ylikannus, Yliviirre

Linkit

- [http://www.kannus.fi/ Kannuksen kaupunki] Luokka:Kannus

Kälviä

Kälviä (ruotsinkielinen nimi: Kelviå) on Suomen kunta, joka sijaitsee Keski-Pohjanmaan maakunnassa, Länsi-Suomen läänissä. Kunnassa asuu 4549 ihmistä ja sen pinta-ala on 682,36 km², josta 14,68 km² on vesistöjä. Väestötiheys on 6,78 asukasta/km². Kälviän kirkko on vuodelta 1905 (Odert W. Renell).

Kylät

Honkimaa, Jatkojoki, Jokikylä, Karhulahti, Kleemola, Kälviä, Miekkoja, Nissi, Passoja, Peitso, Peltokorpi, Porkola, Ridankylä, Rimpilä, Ruotsalo, Vuollet, Välikylä, Rita

Aiheesta muualla

- [http://ww.kalvia.fi/ Kälviän kunnan kotisivu]

Lohtaja

Lohtaja (ruotsinkielinen nimi: Lochteå) on Suomen kunta, joka sijaitsee Keski-Pohjanmaan maakunnassa, Länsi-Suomen läänissä. Kunnassa asuu 2898 ihmistä ja sen pinta-ala on 417,97 km², josta 3,45 km² on vesistöjä. Väestötiheys on 7,08 asukasta/km². Lohtaja tunnetaan ennen kaikkea puolustusvoimien käyttämästä Vattajan harjoitus- ja ampuma-alueesta. Lohtajan Viirretjoelta löytyi vuonna 1930 noin 70 cm pitkä mammutin reisiluun pala, joka on arvioitu yli 24 000 vuotta vanhaksi.

Kylät

Alaviirre, Karhi, Lohtaja, Marinkainen, Väliviirre

Aiheesta muualla

- [http://www.lohtaja.fi Lohtajan kunnan kotisivut]
- [http://www.vattaja.com/ Vattaja kansalaisadressi] Luokka:Lohtaja

Kaksikielinen

Kaksikielisyys tarkoittaa henkilöstä puhuttaessa kahden kielen hallitsemista sujuvasti äidinkielen tavoin. Valtiosta puhuttaessa se tarkoittaa valtiota, jossa on kaksi virallista kieltä. Kaksikielisiä valtioita ovat Suomen lisäksi esimerkiksi Kanada ja Irlanti. Joissakin valtioissa on useampia kansallisia kieliä, esimerkiksi Sveitsissä neljä.

Kaksikielisyys Suomessa

Suomesta tuli kaksikielinen viimeistään 1100-luvulla kun Suomi liitettiin Ruotsiin. Rannikon uudisasutus voimistui nopeasti ja ruotsi nousi myös valtaa pitäneen hallintokoneiston kieleksi, jonka myös osa alkuperäisväestöstä omaksui. Suomen kieli pysyi voimissaan rahvaan kielenä. Nykyisin ruotsin kieli on Suomessa pieni, alueellinen vähemmistökieli, jonka asema turvataan lainsäädännöllisesti.[http://formin.finland.fi/doc/fin/ihmisoik/raportointi/raportit/IIraportti_kansalliset_v%C3%A4hemmist%C3%B6t_fin.pdf] Suomessa on 1.3.2000 voimaan tulleen perustuslain 17 §:n mukaan kaksi kansallista kieltä, mikä tarkoittaa, että myös vähemmistössä olevalla kieliryhmällä on oikeus asioida viranomaisen kanssa äidinkielellään. Lainsäädännöllä määritellyn kaksikielisyyden keskeinen päämäärä onkin tukea ruotsinkielisen vähemmistön mahdollisuuksia yhteiskunnassa ja taata heille ruotsiksi vastaavat palvelut kuin suomenkieliselle väestölle. Peruskoulu-uudistuksen myötä 1970-luvulta ruotsin kielestä tuli pakollinen oppiaine suomalaisiin kouluihin. Pakollista ruotsin kielen opetusta suomenkielisille nimitetäänkin kansankielellä pakkoruotsiksi. Yksilötasolla pieneen vähemmistöön kuuluminen johtaa usein toimivaan kaksikielisyyteen. Vaikkakin voi olla mahdollista elää koko elämänsä täysin ruotsiksi joissakin kaupungeissa ja kunnissa, suomi on hallitseva kieli useimmilla paikkakunnilla, useimmissa työpaikoissa ja pääosassa Suomea. Suomen ruotsinkielisistä 95,5 % asuu kaksikielisessä tai ruotsinkielisessä kunnassa. Suomenkielisissä kunnissa asuu yhteensä vain 13032 ruotsinkielistä (0,36 %) ja loput 3607178 ovat muunkielisiä. [http://statfin.stat.fi/statweb/catnewfi/Vik9802.asp]

Ruotsinkielisen väestön jakautuminen

- 9 % ruotsinkielisistä asuu Ahvenanmaalla
- 6 % asuu täysin ruotsinkielisillä paikkakunnilla mannermaalla
- 35 % elää kaksikielisillä paikkakunnilla, joilla suomen kieli on hallitseva
- 44 % elää kaksikielisillä paikkakunnilla, joilla ruotsin kieli on hallitseva
- 6 % elää täysin suomenkielisillä paikkakunnilla mannermaalla Lisäksi noin 60 000:n ruotsia puhuvan on arveltu muuttaneen Ruotsiin 1950-luvun jälkeen.

Kaksikieliset kunnat Suomessa

Suomen kielilainsäädännön mukaan kunta, jossa molempia kieliä puhuu äidinkielenään vähintään kahdeksan prosenttia asukkaista tai 3 000 henkeä, on kaksikielinen. Ahvenanmaan kaikki kunnat ovat kuitenkin yksikielisiä ja ruotsinkielisiä kielisuhteista riippumatta. Vähemmistökielen osuuden on pudottava alle kuuden prosentin, että kunta muuttuisi yksikieliseksi. Kunta voi kuitenkin halutessaan pysyä kaksikielisenä vähemmistökielen osuuden pudotessa alle kuuden prosentin. Lohja on ainoa kunta, joka on käyttänyt tätä poikkeusmahdollisuutta. 3 000 hengen sääntö otettiin käyttöön, kun ruotsinkielisten osuus Turussa putosi alle kuuden prosentin (heitä on noin 9 000 henkeä). Tällä hetkellä 3 000 hengen sääntö on voimassa myös Vantaalla (noin 6 000 henkeä), muualla kaksikielisyys määräytyy prosenttilukujen mukaan.
- Etelä-Suomen lääni:
- Kaksikielisiä kuntia, suomi asukkaiden enemmistön kielenä, ovat Espoo, Hanko, Helsinki, Kauniainen, Kirkkonummi, Lapinjärvi, Lohja, Loviisa, Myrskylä, Pohja, Porvoo, Pyhtää, Ruotsinpyhtää, Sipoo, Siuntio ja Vantaa.
- Kaksikielisiä kuntia, ruotsi asukkaiden enemmistön kielenä, ovat Inkoo, Karjaa, Liljendal, Pernaja ja Tammisaari.
- Muut kunnat ovat suomenkielisiä.
- Länsi-Suomen lääni:
- Kaksikielisiä kuntia, suomi asukkaiden enemmistön kielenä, ovat Kaskinen, Kokkola, Särkisalo, Turku ja Vaasa.
- Kaksikielisiä kuntia, ruotsi asukkaiden enemmistön kielenä, ovat Dragsfjärd, Houtskari, Iniö, Kemiö, Korppoo, Kristiinankaupunki, Kruunupyy, Maalahti, Maksamaa, Mustasaari, Nauvo, Oravainen, Parainen, Pedersöre, Pietarsaari, Uusikaarlepyy, Västanfjärd ja Vöyri.
- Ruotsinkielisiä kuntia ovat Korsnäs, Luoto ja Närpiö.
- Muut kunnat ovat suomenkielisiä.
- Itä-Suomen, Oulun ja Lapin läänin kaikki kunnat ovat suomenkielisiä.

Tilastoja

Vuonna 2003 Suomen kansalaisista oli äidinkielenään ruotsia puhuvia 5,55 prosenttia (289 868 henkilöä). Alle 65-vuotiaiden osuus oli 5,25 prosenttia (231 408 henkilöä) koko väestöstä, eli ruotsinkielisten osuus on vähenemässä. Toisaalta viime vuosina myös suomenkielisten osuus väestöstä on ollut selvässä laskussa. Samaan aikaan kuitenkin suomenkielisten lukumäärä on ollut nousussa ja ruotsinkielisten laskussa.

Katso myös

- Suomenruotsalaisuus

Linkkejä

- [http://www.om.fi/21586.htm Kielilaki]
- [http://www.finlex.fi/linkit/sd/20030423 Finlex: Kielilaki (423/2003)]
- [http://www.finlex.fi/linkit/smur/19220148 Finlex: Vanha kielilaki (148/1922)]
- [http://www.finlex.fi/linkit/sd/20021174 Finlex: Valtioneuvoston asetus virka- ja itsehallintoalueiden kielellisestä jaotuksesta vuosina 2003–2012]
- [http://www.finlex.fi/linkit/sd/19921364 Finlex: Valtioneuvoston päätös virka- ja itsehallintoalueiden kielellisestä jaotuksesta vuosina 1993-2002]

Lähteet

#[http://formin.finland.fi/doc/fin/ihmisoik/raportointi/raportit/IIraportti_kansalliset_v%C3%A4hemmist%C3%B6t_fin.pdf Suomen toinen raportti kansallisten vähemmistöjen suojelua koskevan puiteyleissopimuksen täytäntöönpanosta] – Ulkoministeriö joulukuu 2004 Luokka:Kielipolitiikka ja:多言語

Kustaa II Aadolf

Kustaa II Aadolf (9. joulukuuta 1594 - 6. marraskuuta 1632, aikamäärät juliaanista kalenteria) oli Ruotsin kuningas (arvonimenään Ruotsein, Gööttein ja Vendein kuningas) ja siten myös Suomen hallitsija vuosina 1611-1632. Mainesanan "Pohjoisen Leijona" saanut valloittajakuningas oli yksi historian suurimmista sotapäällikoistä, jollei suurin (tosin jotkut ovat arvostaneet Kaarle XII:tä tässä suhteessa korkeammalle). Sekä Napoleon Bonaparte että sotateoreetikko Carl von Clausewitz olivat Kustaan ylimpiä ihailijoita. Kustaa II Aadolf teki myös huomattavia valtiollisia uudistuksia "oikean kätensä", kansleri Axel Oxenstiernan kanssa. Kustaa Aadolf syntyi Ruotsin silloisen valtionhoitajan, Södermanlannin herttuan Kaarlen ja tämän toisen vaimon Holstein-Gottorpin Kristiinan vanhimpana poikana. Kustaan ollessa lapsi hänen isänsä vähitellen kukisti katolisen kuningas Sigismundin, ja lopulta 1604 hänet kuunattiin kuningas Kaarle IX:ksi. Kun Kaarle IX kuoli, oli Kustaa Aadolfin ohella toinenkin mahdollinen kruununperillinen: Juhana III:n poika (ja Sigismundin velipuoli) herttua Juhana, joka oli muutamaa vuotta Kustaata vanhempi. Tämän mahdollisu