Home About us Products Services Contact us Bookmark
:: wikimiki.org ::
Konstantin Päts

Konstantin Päts

Konstantin Päts (s. 23. helmikuuta 1874 Tahkuranta, Pärnun maakunta - k. 18. tammikuuta 1956 Buraševo, Tverin oblast) oli itsenäisyysmies ja Viron ensimmäinen presidentti.

Lakimies ja kansallismielinen autonomiapoliitikko

Päts valmistui Tarton yliopiston oikeustieteellisestä tiedekunnasta 1898 ja palveli Venäjän armeijassa sekä osallistui politiikkaan agraaripuolueen edustajana. Hän perusti 1901 Teataja -lehden Tallinnaan ja ryhtyi sen päätoimittajaksi. 1904 Päts valittiin Tallinnan apulaiskaupunginjohtajaksi. Hän pyrki hankkimaan Virolla Suomen autonomiaa vastaavan aseman ja organisoi Pietariin lähetettävän kirjeen, missä vaadittiin kansanedustajien valitsemista yleisillä vapailla vaaleilla, yksilönvapauksien vahvistamista, Pohjois-Liivin ja Viron yhdistämistä, viron kielen ottamista koulujen opetuskieleksi sekä maareformia.

Pakolainen, kuolemaantuomittu, kuritushuonevanki ja karkoitettu

Päts osallistui 1905 tapahtumiin, minkä vuoksi hän perheensä vaatimuksesta pakeni ensiksi Puolaan ja sieltä Sveitsiin, missä poissa olevana hänet tuomittiin kuolemaan Venäjällä. Sveitsistä Päts siirtyi 1906 Vihtori Alavan omistamalle Mäkelän tilalle Vantaan Hämeenkylään, missä hän vietti kaksi vuotta kirjoittaen kirjansa Maaküsimus (1907) sekä aloittaen kirjaa Rahvavalitsus ja omavalitsus (1908). Syksyllä 1908 Päts siirtyi Karjalan kannakselle Ollilaan, missä hän toimitti pietarinvirolaisille tarkoitettu lehteä Peterburi Teataja. Päts palasi Venäjälle 1909, kun hänen kuolemantuomionsa muutettiin yhdeksän kuukauden kuritushuonerangaistukseksi, minkä hän sovitti Pietarissa kesästä 1910 kevääseen 1911. Pätsin ei sallittu palata Viroon, vaan hänet karkoitettiin kuudeksi vuodeksi.

Itsenäisyyspoliitikko

Kuuden vuoden jälkeen Päts palasi ollen perustamassa lehteä Tallinna Teataja. 1917 hänet valittiin maaneuvoston toimeenpanevan elimen maahallituksen johtoon. Päts vaati Venäjän muuttamista federatiiviseksi tasavallaksi, johon Viro kuuluisi autonomisena osavaltiona eli käytännössä Viron aseman tunnustamista ja vahvistamista Venäjän perustuslakiin. Venäjän yleinen sekava tilanne syksyllä 1917 alkoi työläis- ja sotamiesneuvostoineen vaikuttaa Virossa paikallishallintoa heikentävästi. Päts ehdotti joulukuussa 1917 ensimmäisen kerran Viron yhdistämistä Suomeen. Itsenäisyysajatus Virossa ei saanut kannatusta, mutta vahintenneuvosto päätti, että Saksan mahdollisesti miehittäessä Viron, se julistetaan itsenäiseksi, jolloin miehityksestä voidaan tehdä kansainvälisoikeudellinen kysymys. Brest-Litovskin rauhan sopimusneuvottelujen hitaan edistymisen vuoksi saksalaiset tehostivat vaatimuksiaan kansankomissaarien neuvostolle hyökkäämällä Latvian ja Viron kautta kohti Petrogradia, mikä tarjosi virolaisille mahdollisuuden 24. helmikuuta 1918 julistaa Viro itsenäiseksi saksalaisten ollessa tulossa ja venäläisten vetäydyttyä. Itsenäisyyden julistamisen jälkeen Viron kansallinen hallitus piiloutui saksalaisilta miehittäjiltä. Saksa miehitti Viroa helmikuusta antautumiseensa marraskuuhun 1918. Saksan antauduttua Neuvost-Venäjä hyökkäsi pyrkien peruuttamaan Brest-Litovskin rauhassa Saksalle antamansa myönnytykset.

Kansallishallituksen ministeri

Viron ensimmäinen varsinainen väliaikaishallitus perustettiin toukokuussa 1918. Heinäkuusta marraskuuhun 1918 Päts joutui Puolaan saksalaisten leirille vangitsemaksi Viron itsenäisyyshankkeiden vuoksi. Saksan antauduttua ja Pätsin palattua Viroon hänestä tuli Viron väliaikaisen hallituksen pää- ja puolustusministeri. Neuvosto-Venäjää vastaan käymänsä itsenäisyyssodan päätteeksi Viro ja Neuvosto-Venäjä solmivat rauhansopimuksen Tartossa 2. helmikuuta 1920, mikä teki Virosta itsenäisen toisen kerran vuoden 1227 jälkeen. Viron hallituksen ensimmäiset toimet Tarton rauhansopimuksen jälkeen liittyivät saksalaisten taloudellisen vallan murtamiseen. Baltiansakslaisten kartanoilla toteutettiin maareformi, missä maata jaettiin pientiloiksi mm. Viron itsenäisyyssodan veteraaneille. Reformihengessä Viron itsenäisyyden alkuvuosien politiikka oli vasemmistohenkistä, mikä päättyi 1924 kommunistien epäonnistuneeseen vallankaappausyritykseen poistaen äärivasemmiston parlamentaaarisen päätöksenteon piiristä.

Vallankaappaaja ja valtionpäämies

Päts toimi Viron valtionpäämiehenä, riigivanemina, viisi kertaa ennen presidentiksi ryhtymistään vallankaappauksen kaltaisissa oloissa. Päts hallitsi autoritaarisesti 1934-1940, minä aikana puolueet kiellettiin ja poliitikkoja vangittiin. Viron perustuslakia säätävän kokouksen 16. kesäkuuta hyväksymä ja 2. heinäkuuta 1920 voimaanastunut perustuslaki oli vahvasti parlamentaarinen, minkä vuoksi riigivanemilla ei ollut joissain valtiosäännöissä olevaa voimakasta presidentin toimeenpanovaltaa. Tästä oli seurauksena parlamentaarinen hajanaisuus. Viron 1920-1940 kestäneen itsenäisyyden aikana oli sillä 21 hallitusta, mikä tarkoitti hallituksen vaihtumista lähes vuosittain. Kommunistit yrittivät vallankaappausta 1924, mikä vaikutti Viron politiikan luonteeseen 1930-luvulle mennessä. Päts joutui viidennen kerran ollessaan riigivanemina 1929 perustetun vapaussotureiden liiton jäsenten, vapsien, arvostelemaksi poliittisesta korruptiosta. Suuri lama ja epävakaisuus alkoivat vaikuttaa Virossakin; työttömyys ja devalvaatio alkoivat vaikuttaa. Lapuan liikkeestä ja Saksan kansallissosialisteista vaikutteita saaneet vapsit alkoivat vaatia lujaa toimeenpanovaltaa ja valtionpäämieheyttä vaatien perustuslain muutosta johtajavaltaisempaan suuntaan. Vapsien saavutettua vaalivoiton kunnallisvaaleissa, julisti Konstantin Päts poikkeustilan kuudeksi kuukaudeksi alun perin kommunistien vallankaappauksen estämistä laaditun lain antamin valtuuksin ja kielsi vapsien toiminnan. Lopuksi Päts hajotti riigikogun. Myös Päts ryhtyi ajamaan perustuslain muutosta johtajavaltaiseen suuntaan tehden itsestään Viron ensimmäisen presidentin. Vallan vakiinnuttamiseksi Konstantin Pätsistä tuli Viron presidentti 24. huhtikuuta 1938 Viron perustuslain muutoksen jälkeen, mikä jatkui 23. heinäkuuta 1940 saakka, jolloin virka lakkasi Viron liittyessä Neuvostoliittoon. Käytännössä Viro oli ollut Pätsin autoritäärisessä johdossa jo vuodesta 1934 alkaen.

Myöntyväisyyspoliitikko

1939 Viron suostui ottamaan alueelleen 25 000 neuvostoliittolaista sotilasta tukikohtiin ja Saksa kutsui vironsaksalaisia Saksaan, joista lähti 12 100. Suomen talvisodan jälkeen välirauhan aikana toukokuussa 1940 Neuvostoliitto vaatii, että sen on saatava lähettää 90 000 sotilasta Viroon. Päts toimitti 1940 presidentti Risto Rytille muistion Suomen Viron ja Suomen tasavallan perustamisesta ja ellei tämä olisi mahdollista niin Viron ja Suomen tasavaltojen unionista, mikä torjuttiin talvisodan jälkeisessä Suomessa. Neuvostoliiton vakiinnuttaessa valtaansa noin 10 000 virolaista vangittiin ja kyyditettiin Venäjälle tai muualle Neuvostoliittoon. 30. heinäkuuta 1940 Kontantin Päts, hänen poikansa Viktor, miniä Helgi sekä lapsenlapset seitsenvuotias Matti ja nelivuotias Henn kuljetettiin Viron presidentin salonkivaunussa Leningradiin, mistä perhe siirrettiin myöhemmin Ufaan Uralille, missä Helgi Päts erotettiin Kontantin Pätsistä ja puolisostaan Viktor Pätsistä. Matti ja Henn Päts vietiin lastenkotiin eroon äidistään. Henn Päts kuoli seitsemänvuotiaana Ufassa. Siperiaan Turinskin leirille kuljetettu Helgi Päts vangittiin vapauttamisen jälkeen uudelleen maaliskuussa 1950 ja lähetettiin Kazastaniin vankileirille kieltäydyttyään yhteistyöstä Neuvostoliiton valtiollisen poliisin kanssa. Viroon Helgi Päts pääsi palaamaan 1955. Martti Turtolan kirjoittaman kirjan, Presidentti Konstantin Päts, mukaan Magnus Ilmjärven lähteiden perusteella Päts sai Neuvostoliitolta 1920-luvulta alkaen konsulttipalkkioita, mitkä ylittivät hänen parlamentaarikkona nauttiman palkkansa. Tämän on arveltu vaikuttaneen Pätsin ja Laidonerin politiikkaan Neuvostoliittoa koskien 1939-1940. Liiketoimissaan Päts loi virolais-neuvostoliittolaisen kauppakamarin sekä oli muuttamassa Neuvostoliiton naftasyndikaattia neuvostoliittolais-virolaiseksi yhteisyritykseksi. Yhteisyritystoimintaa Neuvostoliiton kanssa Suomessa harjoitti mm. Hella Wuolijoki. Pätsin yhteistyön julkistaminen käynnisti Virossa keskustelun Pätsin roolista Viron itsenäisyyden hankkimisen lisäksi myös sen menettämisessä. Suomen ja Viron ulkopoliittisesta eroavaisuudesta huolimatta maat pyrkivät 1930-luvulla yhteistyöhön Suomenlahden sulkemiseksi tarvittaessa rannikkotykistön koordinoidulle tulituella. Ulkopoliittisesti Viro ylläpiti Liettuan, Latvian ja Puolan kanssa reunavaltiopolitiikkaa, mistä Suomi luopui hyvin nopeasti ulkoasiainministeri Holstin jälkeen liittyen pohjoismaiseen suuntaukseen.

Kirjallisuutta


- Martti Turtola: Presidentti Konstantin Päts. Viro ja Suomi eri teillä(Otava, 2002, ISBN 951-1-17681-1) Päts, Konstantin

23. helmikuuta

23. helmikuuta on gregoriaanisen kalenterin mukaan vuoden 54. päivä. Vuodesta on jäljellä 311 päivää (karkausvuonna 312). ----

Nimipäivät

:- suomalainen kalenteri: Aslak :- suomenruotsalainen kalenteri: Bjarne :- ortodoksinen kalenteri: Viljo :- saamenkielinen kalenteri: Ásllat, Ágá, Áillon, Áilu :- vanhemmissa kalentereissa: Burchard, Gerhard, Salla, Salli, Serenus, Taalo, Tero, Tertulian, Tertullian, Tertullianus, Torsten

Tapahtumia


- 1455 - Johann Gutenberg painoi ensimmäisen Raamatun.
- 1660 - Kaarle XI Ruotsin kuninkaaksi.
- 1820 - Cato-kadun salaliitto (Cato Street Conspiracy), suunnitelma murhata kaikki brittiläiset kabinettiministerit, paljastui.
- 1836 - Alamon taistelu: Alamon linnakkeen piiritys alkoi San Antoniossa, Texasissa.
- 1847 - Meksikon—Yhdysvaltain sota: Buena Vistan taistelu. Yhdysvaltalaiset joukot kukistavat Meksikossa kenraali Antonio López de Santa Annan joukot.
- 1861 - Presidentiksi valittu Abraham Lincoln saapui salaa Washington D.C.:hen Marylandin Baltimoressa suoritetun salamurhayrityksen jälkeen.
- 1887 - Ranskan Rivieralla tapahtuneessa suuressa maanjäristyksessä kuoli arviolta 2 000 ihmistä.
- 1893 - Rudolf Dieselille myönnettiin patentti dieselmoottorista.
- 1898 - Émile Zola vangittiin Ranskassa hänen kirjoitettuaan J'Accusen ("Minä syytän"), kirjeen, jossa hän syytti Ranskan hallitusta juutalaisvastaisuudesta ja Alfred Dreyfusin tuomitsemista syyttömänä vankilaan.
- 1900 - Buurisota: Britti- ja buurijoukot ottivat yhteen Hart's Hillin taistelussa.
- 1903 - Kuuba vuokrasi Guantanamo Bayn "ikuisiksi ajoiksi" Yhdysvalloille.
- 1905 - Chicagolainen asianajaja Paul Harris sekä kolme muuta liikemiestä lounastivat yhdessä perustaakseen Rotary Clubin, maailman ensimmäisen palvelujärjestön.
- 1919 - Benito Mussolini perusti Italiassa fasistipuolueen.
- 1934 - Leopold III Belgian kuninkaaksi.
- 1940 - Piirretty elokuva Pinokkio ensi-illassa.
- 1945 - Toinen maailmansota: Iwo Jiman taistelussa saavutetun voiton jälkeen joukko Yhdysvaltain merijalkaväen sotilaita kiipesi saarella sijaitsevan Mount Surabachin laelle ja nosti Yhdysvaltain lipun salkoon. Tapahtumasta otettu kuuluisa valokuva palkittiin myöhemmin Pulitzer-palkinnolla.
- 1945 - Toinen maailmansota: yhdysvaltalaiset joukot vapauttivat Filippiinien pääkaupungin, Manilan.
- 1945 - Toinen maailmansota: saksalainen Pforzheimin kaupunki tuhoutui täysin 379 brittiläisen pommikoneen hyökkäyksessä.
- 1947 - Kansainvälinen standardointijärjestö ISO (International Organization for Standardization) perustettiin.
- 1954 - Ensimmäinen polion vastainen lasten joukkorokotus alkoi Pittsburghissa, Pennsylvaniassa.
- 1955 - SEATO (Kaakkois-Aasian sopimusjärjestö) kokoontui ensimmäistä kertaa.
- 1956 - Nikita Hruštšev hyökkäsi Josif Stalinin henkilökulttia vastaan.
- 1981 - Antonio Tejero yritti Espanjassa vallankaappausta valtaamalla Espanjan parlamentin alahuoneen.
- 1987 - Suuressa Magellanin pilvessä havaittiin supernovan räjähdys.
- 1991 - Persianlahden sota: maajoukot ylittivät Saudi-Arabian rajan ja tunkeutuivat Irakiin, mikä aloitti sodan maataisteluvaiheen.
- 1998 - Floridan keskiosien tornadot tuhosivat tai vahingoittivat 2 600 rakennusta ja surmasivat 42 ihmistä.
- 1998 - Osama bin Ladenin antama fatwa julisti jihadin kaikkia juutalaisia ja kristittyjä vastaan.
- 1998 - Netscape Communications Corporation ilmoitti mozilla.orgin perustamisesta tarkoituksenaan koordinoida avoimen lähdekoodin Mozilla-selaimen kehitystä.
- 1999 - Kurdien vallankumousjohtaja Abdullah Öcalan asetettiin syytteeseen maanpetoksesta Ankarassa, Turkissa.
- 1999 - Lumivyöry tuhosi itävaltalaisen Galtürin kylän surmaten 31 ihmistä.

Syntyneitä


- 1418 - Paavi Paavali II († 1471)
- 1633 - Samuel Pepys, päiväkirjanpitäjä († 1703)
- 1685 - Georg Friedrich Händel, säveltäjä († 1759)
- 1743 - Mayer Amschel Rothschild, pankkiiri († 1812)
- 1883 - Victor Fleming, elokuvaohjaaja (Tuulen viemää, 1939) († 1949)
- 1904 - Leopold Trepper, Neovostoliiton vakoiluorganisaation luoja toisessa maailmansodassa († 1982)
- 1915 - Paul Tibbets, Hiroshimaan atomipommin pudottaneen "Enola Gay" -nimisen lentokoneen ohjaaja
- 1939 - Peter Fonda, näyttelijä ja käsikirjoittaja (Easy Rider, 1969)
- 1954 - Viktor Jushtshenko, Ukrainan presidentti

Kuolleita


- 1447 - Paavi Eugenius IV (s. 1383)
- 1730 - Paavi Benedictus XIII (s. 1649)
- 1766 - Stanislaw Leszczynski, Puolan kuningas (s. 1677)
- 1821 - John Keats, englantilainen runoilija (s. 1795)
- 1848 - John Quincy Adams, Yhdysvaltain 6. presidentti (s. 1767)
- 1855 - Carl Friedrich Gauss, matemaatikko, tähtitieteilijä, fyysikko (s. 1777)
- 1930 - Horst Wessel, natsi-ideologi ja säveltäjä
- 1934 - Edward Elgar, säveltäjä (s. 1857)
- 1965 - Stan Laurel, näyttelijä ja koomikko (s. 1890)
- 1990 - José Napoleón Duarte, El Salvadorin presidentti
- 1995 - James Herriot, kirjailija, eläinlääkäri (Kaikenkarvaiset ystäväni) (s. 1916)
- 1999 - Carlos Hathcock, yhdysvaltalainen tarkka-ampuja Vietnamin sodassa (93 vahvistettua tappoa) (s. 1942)
- 2003 - Robert K. Merton, sosiologi, käsitteen "itseään (tai itsensä) toteuttava ennustus" luoja (s. 1910)

Juhlapäiviä


- Guyana: Kansallispäivä.
- Venäjä: Isänmaan puolustajien päivä (aikaisemmin nimellä "Puna-armeijan päivä"). ---- Katso myös: kalenteri ~ 22. helmikuuta, 24. helmikuuta Luokka:Helmikuu -02-23 ms:23 Februari ko:2월 23일 ja:2月23日 simple:February 23 th:23 กุมภาพันธ์

1874

Tapahtumia


-

Syntyneitä


- 24. maaliskuuta - Harry Houdini, kahlekuningas
- 7. toukokuuta - Ilmari Kianto, kirjailija
- 9. toukokuuta - Howard Carter, egyptologi
- 30. marraskuuta - Winston Churchill, brittiläinen poliitikko

Kuolleita


- Luokka:1800-luku ms:1874 ko:1874년 simple:1874 th:พ.ศ. 2417

1956

Tapahtumia


- 16. tammikuuta - Egyptin presidentti Gamal Abdal Nasser vannoi vapauttavansa Palestiinan.
- 26. tammikuuta - Britannia kielsi heroiinin.
- 26. tammikuuta - Neuvostoliitto luovutti Porkkalan takaisin Suomelle.
- 15. helmikuuta - Urho Kekkonen valittiin Suomen presidentiksi.
- 2. maaliskuuta - Marokko julistautui itsenäiseksi Ranskan alaisuudesta.
- 9. maaliskuuta – Britit karkottivat arkkipiispa Makarios III:n Kyprokselta terrorismista syytettynä.
- 20. maaliskuuta - Tunisia sai itsenäisyyden Ranskasta.
- 23. maaliskuuta - Pakistanista tuli ensimmäinen islamilainen tasavalta.
- 7. huhtikuuta - Espanja luopui protektoraatistaan Marokossa.
- 19. huhtikuuta - Grace Kelly nai Monacon ruhtinaan Rainier III:n.
- 21. toukokuuta - Ensimmäinen vetypommin räjäytys ilmakehässä lähes tuhosi Bikiniatollin.
- 14. kesäkuuta - Yhdysvaltain presidentti Dwight D. Eisenhower allekirjoitti lain, joka lisäsi sanat "under God" ("Jumalan alaisuudessa") Yhdysvaltain valaan.
- 18. kesäkuuta - Viimeiset ulkomaiset joukot lähtivät Egyptistä.
- 28. kesäkuuta - MP Sydney Silvermanin esitys kuolemantuomion lopettamiseksi läpäisi parlamentin alahuoneen Britanniassa.
- 28. kesäkuuta - Mellakat Poznanissa Puolassa murskataan kovin ottein.
- 29. kesäkuuta - Marilyn Monroe nai Arthur Millerin.
- 10. heinäkuuta - Britannian ylähuone hylkäsi kuolemantuomion lopettamisen.
- 25. heinäkuuta - Italialainen matkustaja-alus SS Andrea Doria upposi Nantucketin rannikolla törmättyään sumussa SS Stockholmiin.
- 26. heinäkuuta - Egyptin Gamal Nasser kansallisti Suezin kanavan käynnistäen kansainvälisen vastalauseiden aallon.
- 30. heinäkuuta - Presidentti Eisenhower allekirjoitti laiksi Yhdysvaltain kongressin esityksen lauseen "In God We Trust" ("Jumalaan me luotamme") ottamisesta Yhdysvaltain viralliseksi motoksi.
- 17. lokakuuta - Englannin kuningatar kytki sähköverkkoon maailman ensimmäisen kaupallisen ydinvoimalan Calder Hallissa. Maailman kaikkein ensimmäinen ydinvoimala oli jo käytössä Obninskissa Neuvostoliitossa.
- 23. lokakuuta - Unkarin kansannousu kommunistihallitusta vastaan, väkijoukot täyttivät Budapestin kadut. Turvallisuuspoliisi AVO avasi tulen ja Varsovan liiton joukot vyöryivät Unkariin.
- 29. lokakuuta - Suezin kriisi: Israel hyökkäsi Siinain niemimaalle ja työnsi egyptiläisjoukot Suezille asti.
- 29. lokakuuta - Tangerin kansainvälinen kaupunki liitettiin jälleen Marokkoon.
- 31. lokakuuta - Suezin kriisi: Britannia ja Ranska aloittivat Egyptiin pommitukset.
- 4. marraskuuta - Neuvostoliiton lisäjoukkoja Unkariin, tulitaukoon 10. marraskuuta asti 7000 sotilasta ja 25000–50000 kapinoijaa sai surmansa.
- 6. marraskuuta - Yhdysvaltain publikaanipuolueen Dwight D. Eisenhower valittiin uudelle kaudelle demokraattihaastaja Adlai E. Stevensonia vastaan.
- 7. marraskuuta - Suezin kriisi: YK:n yleiskokous vaati Britanniaa, Ranskaa ja Israelia vetäytymään välittömästi Egyptistä.
- 14. marraskuuta - Taistelut päättyivät Unkarissa.
- 23. marraskuuta - Suezin kriisi aiheutti bensiinin säännöstelyn Britanniassa.
- 2. joulukuuta - Fidel Castron kapinallisryhmä nousi maihin Kuubassa. Vain 12 selvisi hengissä maihinnoususta, he pakenivat vuorille ja aloittivat sissisodan hallitusta vastaan.
- 12. joulukuuta - Japani hyväksyttiin YK:n jäseneksi.
- SAK järjesti yleislakon.
- Kuopion Saturnus perustetaan.

Syntyneitä


- 3. tammikuuta - Mel Gibson, näyttelijä
- 17. tammikuuta - Antero Mertaranta, suomalainen urheiluselostaja ja juontaja
- 21. tammikuuta - Geena Davis, näyttelijä
- 31. tammikuuta - Johnny Rotten, muusikko (Sex Pistols)
- 29. helmikuuta - Kari Eloranta, jääkiekkoilija
- 1. maaliskuuta - Jonttu Virta, muusikko (Dingo)
- 18. maaliskuuta - Ingemar Stenmark
- 22. maaliskuuta - Lena Olin, näyttelijä
- 23. maaliskuuta - José Manuel Durão Barroso, portugalilainen politiikko
- 24. maaliskuuta - Steve Ballmer, Microsoftin pääjohtaja
- 4. huhtikuuta - David E. Kelley, käsikirjoittaja ja tv-tuottaja
- 13. huhtikuuta - Lars von Trier, elokuvaohjaaja
- 29. huhtikuuta - Aileen Wuornos, sarjamurhaaja
- 7. toukokuuta - Jan Peter Balkenende, Hollannin pääministeri 2002-
- 17. toukokuuta - Sugar Ray Leonard, nyrkkeilijä
- 19. toukokuuta - James Gosling, Java-kielen isä
- 6. kesäkuuta - Björn Borg, tennistähti
- 9. heinäkuuta - Tom Hanks, näyttelijä
- 6. syyskuuta - Sakari Kuosmanen, muusikko ja laulaja
- 26. syyskuuta - Linda Hamilton, näyttelijä
- 18. lokakuuta - Martina Navratilova, tennistähti

Kuolleita


- 31. tammikuuta - A. A. Milne, Nalle Puhin kirjoittaja
- 14. maaliskuuta - Lars Sonck, arkkitehti
- 16. elokuuta - Bela Lugosi, näyttelijä
- 25. lokakuuta - Risto Ryti, Suomen presidentti
- 14. joulukuuta - Juho Kusti Paasikivi, Suomen presidentti ms:1956 ko:1956년 ja:1956年 simple:1956 th:พ.ศ. 2499

Oblast

Oblast, venäjäksi область, tarkoittaa venäjän, ukrainan jne. kielissä aluetta. Sitä käytetään unitaari- eli yhtenäisvaltioissa, kuten Ukraina, läänitasoista maakuntahallintoa vastaavan alueen nimenä. Liittovaltioissa, kuten Venäjä, taas oblast tarkoittaa liittovaltiosubjektia, millä on edustus parlamentin ylähuoneessa, liittoneuvostossa. Väkirikkaissa IVY-maissa oblastilla voi asua sadoista tuhansista miljooniin ihmistä, joten niiden merkitys hallinnon järjestäjänä ei ole vähäinen. IVY-maissa aluehallinto noudattelee pääasiassa neuvostotasavaltojen aikaista oblast-jakoa. Oblastit puolestaan jakautuivat Neuvostoliitossa kuntatasoisiin paikallishallinnon yksiköihin, mitkä puolestaan suurissa kunnissa, kaupungeissa, jakautuvat raioneihin (piireihin). Monissa maissa kunnalla ei ole niin laajaa itsehallintoa kuin historialtaan talonpoikaissa Suomessa johtuen maiden feodaalisesta tai keskushallintoa korostaneesta sosialistisesta perinteestä, vaan kuntaa valvoo vahva väliporras, kuten Itsenäisten valtioiden yhteisön tapauksessa Neuvostoliitolta periytyvät oblastit.

Venäjällä

Venäjän federaatiossa on kuudenlaisia liittovaltiosubjekteja: oblastit, aluepiirit, tasavallat, autonomiset piirikunnat ja alueet sekä liittovaltiotasoiset kaupungit, Moskova ja Pietari. Yhteensä liittovaltiosubjekteja Venäjän federaatiossa on 89. Tätä määrää pyritään hallitsemaan kokoamalla keskushallinnon ja aluehallinnon väliin liittovaltiopiirejä, mitkä eivät kuitenkaan perustu vuoden 1993 Venäjän perusutuslakiin, vaan ovat hallinnollinen ratkaisu koordinaation parantamiseksi 1990-luvun taloudellisen kriisin aiheuttaman hajautumisen jälkeen.

Ukrainassa

Ukrainassa, mikä ei ole Venäjän tapaan liittovaltio, vaan yhtenäis- eli unitaarivaltio on 27 aluehallinnollista yksikköä, mistä kaksi, pääkaupunki Kiova ja laivastotukikohtakaupunki Sevastopol ovat oblastin tasoisia aluehallinnon yksiköitä. 25 oblastista Sevastopolin tapaan Krimillä sijaitseva Krimin oblast on autonominen. Autonomisuus muodostui tuloksena Krimin laivastotukikohtaa palvelevan venäläisväestön vaatimuksesta Ukrainan itsenäistyttyä sen kansallisemman politiikan vuoksi. Vuoden 2004 presidentinvaalien yhteydessä syntyi Itä-Ukrainan venäjänkielisillä ja raskaasti teollistuneilla alueilla ajatus oblastien autonomisuuden laajentamisesta Itä-Ukrainaan ja näiden yhdistämistä Kaakkois-Ukrainan autonomiseksi oblastiksi, millä olisi neuvotteluvoimaa keskushallintoon nähden. Osa näiden ajatusten esittäjistä on haastettu oikeuteen, erotettu tai kannustettu eroamaan oblastien hallinnoista. Alueellisesti Venäjän keisarikunnan kuvernementtia vastannut ja Neuvostoliitossa oblastiksi nimetty hallintoalue käännetään vakiintuneesti suomeksi alueeksi. Oblast ei ole lääni, koska oblastilla on, päinvastoin kuin keskushallinnon nimittämällä läänillä myös maakunnalle kuuluvaa itsehallintoa. Luokka:Lääninhallinto Luokka:Venäjä Luokka:Ukraina

Brest-Litovskin rauha

Brest-Litovskin rauha on neuvostovenäläisen Lev Trotskin, saksalaisen Richard von Kühlmannin ja itävaltalaisen Ottokar Czernin johdolla 3. maaliskuuta 1918 solmittu keskusvaltojen, Saksan, Itävalta-Unkarin, Bulgarian ja Turkin sekä ympärysvaltain puolella olleen Neuvosto-Venäjän välinen rauhansopimus, mikä on saanut nimensä siitä, että se solmittiin Brest-Litovskin kaupungissa.

Bolševikkien rauhandekreetti käynnistää rauhanpyrkimykset

Venäjän 7. marraskuuta 1917 alkaneen bolševikkien vallankaappauksen johdosta alkoi vallan kaapannut kansankomissaarien neuvosto etsiä mahdollisuuksia rauhaan Saksan ja Itävalta-Unkarin kanssa julistettuaan 8. marraskuuta 1917 dekreetit rauhasta ja maasta. 5. joulukuuta 1917 saavutettiin aselepo Neuvosto-Venäjän ja Saksan kesken, ja rauhanneuvottelut alkoivat 22. joulukuuta 1917 Brest-Litovskissa. Neuvosto-Venäjä ei ollut valmis saksalaisten vaatimuksiin, vaan alkoi kannattaa rauhaa vain sodan lopettamisella ilman rajamuutoksia tai sotakorvauksia, mikä olisi säilyttänyt sotaa edeltäneen vuoden 1914 tilanteen Venäjän eduksi. Ukrainan julistetun kansantasavallan pääsihteeristö toteaa 9. joulukuuta 1917, että Ukraina Ukrainan rintamasta vastaavana on kansainvälisissä asioissa itsenäinen ja sen tulee saada osallistua kaikkiin Ukrainan kansan etua koskeviin kansainvälisiin kokouksiin. Pääsihteeristö kuitenkin jää odottamaan Ententen eli lähinnä Britannian ja Ranskan itsenäisyystunnustusta, mutta lähettää 21. joulukuuta 1917 Ukrainan kansantasavallan valtuuskunnan Brest-Litovskin rauhanneuvotteluihin. Ranska tai Britannia eivät tunnusta Ukrainan itsenäisyyttä, koska ne kannattavat Neuvosto-Venäjää vastaan taistelevia Venäjän valkoisia armeijoita, mitkä puolestaan ovat valmiita jatkamaan taistelua myös keskusvaltoja vastaan niiden rinnalla. Ranskan sotilasasiamies J. Tabuilt ja Britannian Odessan konsuli D. Bagge kuitenkin ilmoittavat tulleensa nimitetuiksi komissaareiksi Ukrainan tasavaltaa koskevissa asioissa.

Saksalaisten vaatimukset ja Ukrainan itsenäisyys johtavat neuvottelujen katkaisemiseen

Saksa vaati Venäjältä haltuunsa kolmessa Puolan jaossa päätynyttä osaa Puolasta, Liettuaa ja osaa Valko-Venäjästä sekä Viroa ja liittolaiselleen Ottomaanien valtakunnalle (Turkille) georgialaista Batumia, Ardahania ja Karsia, mitkä Venäjä oli valloittanut siltä aikaisemmin. Saksa tunnusti 9. helmikuuta 1918 rauhansopimusneuvottelujen yhtenä kohteena olevan Ukrainan itsenäisyyden kirjoittamalla tämän kanssa rauhansopimuksen, jolloin saksalaisten tavoite Ukrainan irrottamiseksi mahdolliseksi protektoraatiksi Venäjästä muodollisesti itsenäisenä valtiona oli toteutumassa. Ukraina oli julistautunut Venäjästä itsenäiseksi kansantasavallaksi 22. tammikuuta 1918. Ratkaisuna saksalaisten venäläisten kohtuuttomina pidettyjen vaatimusten vuoksi, mistä yhtenä kohtana oli Ukrainan itsenäisyys sekä käytännössä Saksan vaikutuspiiriin ajautuminen, katkaisi neuvotteluja Neuvosto-Venäjän puolelta johtanut ulkoasiainkansankomissaari Lev Trotski 10. helmikuuta 1918 neuvottelut, jolloin tilanne jäi pelkästään vallinneen aselevon ja aselepolinjan varaan. Näin Neuvosto-Venäjä uskoi välttävänsä tai siirtävänsä saksalaisten rauhansopimusvaatimuksia.

Saksalaiset hyökkäävät ja punakaartit järjestetään puna-armeijaksi

Neuvosto-Venäjän kieltäytyminen vaatimusten toteuttamisesta ei saksalaisia tyydyttänyt, vaan he alkoivat tehostaa vaatimuksiaan käynnistämällä hyökkäyksen kohti Petrogradia Latvian ja Viron kautta 18. helmikuuta 1918. Koko Latvia joutui kokonaan saksalaisten haltuun 22. helmikuuta 1918. Hyökkäyksen pelästyttämänä kansankomissaarien neuvosto järjesti vapaaehtoiset punakaartit työväen ja talonpoikien puna-armeijaksi 23. helmikuuta 1918, minkä johtoon puolustuskansankomissaariksi tuli Brest-Litovskin neuvotteluihin osallistunut ulkoasiankansankomissaari Lev Trotski. Neuvosto-Venäjän hallitus koki etenevän hyökkäyksen vaaralliseksi Petrogradissa ja siirtyi Moskovaan. Latviasta saksalaisten hyökkäys jatkui Viroon, joka käytti hyväkseen venäläisten vetäytymisen ja saksalaisten tulon julistautumalla itsenäiseksi 24. helmikuuta 1918. Saksalaiset valtaavat Tarton 24. helmikuuta, Tallinna 25. helmikuuta ja Narva 4. maaliskuuta. Viron itsenäisyysjulistus laaditaan Pärnussa 23. helmikuuta venäläisten lähdettyä ja 24. helmikuuta aloittaa Tallinnassa virolainen hallitus, joka seuraavana päivänä joutuu katomaan saksalaisten tulon vuoksi. Saksalaiset eivät kuitenkaan tunnustaneet Viron itsenäisyyttä, vaan pyrkivät muodostamaan Baltian maista yhden saksalaismyönteisen valtion protektoraatikseen. Viro jäi Saksan miehittämäksi marraskuuhun 1918, jolloin Saksa solmi aselevon 11. marraskuuta 1918 ympärysvaltojen kanssa. Ukraina oli julistautunut itsenäiseksi jo 22. tammikuuta 1918 osallistuttuaan joulukuussa 1917 lounaisrintaman osalta Brest-Litovskin neuvotteluihin sekä solminut itsenäisyytensä tunnustaneen Saksan kanssa rauhan 9. helmikuuta 1918 päivää ennen kuin Trotski katkaisi neuvottelut.

Neuvosto-Venäjä taipuu saksalaisten ehtoihin uhan edessä

Pelätessään saksalaisten tuhoavan Venäjän vallankumouksen alkoi neuvostohallitus olla valmis rauhaan Saksan kanssa raskain ehdoin. Neuvosto-Venäjä oli menettänyt Ukrainan Brest-Litovskin aselevon aikana maan julistauduttua itsenäiseksi, ja Saksan tunnustettua itsenäisyyden, kun taas Latvia ja Viro menetettiin saksalaisten vasta saksalaisten hyökkäyksen käynnistyttyä. Varmistaakseen asemaansa Ukrainassa etenivät Saksan ja Itävalta-Unkarin joukot hyökkäyksen aikana myös itsenäiseksi tunnustetun Ukrainan länsi- ja keskiosiin estääkseen Venäjän mahdolliset vastatoimet uutta Kiovassa valtaansa pitävää Ukrainan kansantasavaltaa vastaan. Ukrainan itsenäisyys Venäjästä oli tarpeen Saksalle elintarvikehuollon parantamiseksi Britannian saartamassa sotataloudessa.

Ympärysvaltojen interventio Venäjällä alkaa

Hyökkäyksen aikana myös ne, jotka eivät kannattaneet Petrogradissa lokakuun vallankumousta, valmistautuivat kaupungin puolustamiseen saksalaisilta. Näin ollen lokakuun vallankumouksen puolustamisena saksalaisiakin vastaan alkanut taistelu alkoi saada laajempaa kansallista luonnetta. Myös Britannia valmistautui saksalaisten etenemiseen Petrogradiin laskemalla maihin 170 sotilasta Muurmanskiin. Tämä oli Britannian Pohjois-Venäjällä toteutuneen läsnä olon alku, mistä kehkeytyi myöhemmin interventiojoukko ja mm. Muurmannin legioona sekä maihinnousu Arkangeliin. Brest-Litovskin rauhassa Neuvosto-Venäjä joutui tunnustamaan Ukrainan ja Georgian (ennen Gruusia) itsenäisyydet, vahvistamaan tunnustamansa Suomen itsenäisyyden sekä luopumaan Saksan hyväksi Venäjän hallussa pitämistä Puolan osista, Virosta, Liettuasta ja Latviasta, osasta Valko-Venäjää sekä Ardahanista, georgialaisesta Batumista ja Karsista Ottomaanien valtakunnan hyväksi. Vironmaan ja Liivinmaan Venäjälle kuuluneet kuvernementit jäävät Saksan haltuun toistaiseksi. Suomessa Brest-Litovskin rauhan seurauksena Saksan strateginen asema Itämerellä vahvistuu niin paljon, että Svinhuvudin itsenäisyyssenaatti tukeutuu Saksaan, kansanvaltuuskunta ei voi enää luottaa saavansa merkittävää tukea bolševikeilta vallankumousyrityksen loppuun viemiseksi ja se, että kansanvaltuuskunnan johdossa Oskari Tokoi alkaa maaliskuussa 1918 lähentyä ympärysvaltoja päätyen lopulta Muurmannin legioonan johtoon. Neuvosto-Venäjän suoritettavaksi tulevat sotakorvaukset vahvistettiin erillisellä sopimuksella myöhemmin 27. elokuuta 1918 Berliinissä. Tällä sopimuksella Neuvosto-Venäjä tunnusti Vironmaan ja Liivinmaan kuvernementtien siirtymisen Saksalle pysyväksi. Verrattuna ensimmäistä maailmansotaa edeltäneeseen tilanteeseen 1914 Venäjä oli menettänyt 1/3 väestöstään, 1/3 maatalousmaastaan ja 3/4 teollisuudestaan. Brest-Litovskin rauha Saksan keisarikunnan ja Neuvosto-Venäjän kesken kesti tasavallaksi julistetun Saksan 11. marraskuuta 1918 Compiègnessa sopimaan aselepoon saakka. Itsenäisen Viron hallitus aloittaa toimintansa.

Neuvosto-Venäjä irtisanoo sopimuksen ja itsenäisyyssodat alkavat

Neuvosto-Venäjä hyödyntää tilanteen ja sanoo 13. marraskuuta 1918 Brest-Litovskin rauhansopimuksen irti. Saksa alkaa vetäytyä Baltiasta ja Neuvosto-Venäjä saattoi jälleen alkaa yrittää ottaa takaisin menettämiään alueita taistelemalla vallankumouksen tukemisen nimissä itsenäisyysliikkeitä ja samalla länsivaltojen ja Japanin rinnalla taistelevia Venäjän yhtenäisyyttä kannattavia valkoisia interventiojoukkoja vastaan. Japanilaiset olivat nousseet maihin pienin joukoin Port Arthurissa huhtikuussa 1918 turvatakseen Japanin alamaisia. Myöhemmin Kauko-idässä saman tekivät myös britit. 20. marraskuuta 1918 nimitetään Viron hallituksen pää- ja sotaministeriksi Konstantin Päts.

Neuvosto-Venäjä ja Weimarin Saksa löytävät toisensa Rapallossa

Virallisesti Brest-Litovskin rauhansopimuksen sisältämät aluesiirrot ja sotakorvaukset mitätöitiin Saksan ja Neuvosto-Venäjän kesken Rapallon sopimuksella 16. huhtikuuta 1922 Lev Trotskia ulkoasiainkansankomissaarina seuranneen Georgi Tšitšerinin ja Saksan ulkoministeri Walther Rathenaun kesken 10. huhtikuuta 1922 Genovassa Yhdysvaltoja lukuun ottamatta Venäjän keisarikunnan aikaisia saatavia velkovien maiden kanssa. Rapallon rauhan salaisessa lisäpöytäkirjassa 29. huhtikuuta 1922 sovittiin lisäksi Weimarin Saksan ja Neuvosto-Venäjän kesken lisäksi siitä, että Saksa voi harjoittaa siltä Versailles'n rauhansopimuksen kieltämää sotilaallista toimintaa Venäjällä. Näin Venäjästä tuli jälleen Brest-Litovskin rauhansopimuksen jälkeen Saksan liittolainen, mitä kesti kansallissosialistien valtaannousuun saakka ja Tšekkoslovakian jakamisen sekä Espanjan sisällissodan jälkeen uudelleen 23. elokuuta 1939 Saksan hyökkäystä Puolaan tukeneella Ribbentropp-sopimuksella. Luokka:Rauhansopimukset ja:ブレスト・リトフスク条約

Petrograd

Pietari (venäjäksi Санкт-Петербург, Sankt-Peterburg, lempinimeltään Питер, Piter) on noin 4,6 miljoonan asukkaan suurkaupunki. Se on Venäjän toiseksi suurin ja Euroopan neljänneksi suurin kaupunki, ja tärkein Venäjän Itämeren satamakaupunki. Lisäksi Pietari on maailman pohjoisin yli miljoonan asukkaan kaupunki. Se sijaitsee Suomenlahden pohjukassa, Nevan suistossa ja suiston saarissa. Pietari Suuren vuonna 1703 perustama kaupunki toimi Venäjän pääkaupunkina aina vuoteen 1918 asti. Pietari on suoraan Venäjän federaation alainen eli yksi federaation subjekteista, ja sitä ympäröi Leningradin alue eli oblast, joka myös on itsenäinen subjekti. Vuonna 1914 kaupungin uudeksi nimeksi tuli Petrograd (Петроград). Vuonna 1924 uudeksi nimeksi tuli Leninin mukaan Leningrad (Ленинград). Alkuperäinen nimi otettiin uudelleen käyttöön Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen vuonna 1991.

Maantiede

1991 Pietari on rakennettu Neva-joen varrelle, lähelle paikkaa jossa joki laskee Suomenlahteen. Kaupungin alueella on 42 saarta, joita yhdistää yli 340 siltaa. Pietaria ympäröivät alueet ovat varsin tasaisia ja koko kaupungin historiallinen keskusta on alle 4 m korkeudella merenpinnasta, osat siitä ovat jopa merenpinnan alapuolella. Pietarin ilmastoon vaikuttaa meren läheisyys ja ilmasto onkin lauhempi kuin monissa muissa samoilla leveysasteilla olevissa paikoissa. Tammikuun keskilämpötila on -8 °C. Kevät on viileä, ja joskus Laatokka-järven jäiden irtoaminen ja ajautuminen Nevaa pitkin kaupungin alueelle saa lämpötilan laskemaan pakkaselle vielä huhtikuussakin. Heinäkuu on lämpimin kuukausi jolloin keskilämpötila on noin 20 °C.

Ympäristö

Kaupungin leveät kadut ja meren läheisyydestä johtuva tuulisuus takaavat kaupungin ilman kohtalaisen laadun, vaikka liikenne ja kaupungin teollisuus ovatkin merkittäviä ilmansaastuttajia. Neva on suuri joki, jonka keskimääräinen virtaus on 2 500 m³ sekunnissa ja jonka valuma-alue on kooltaan 300 000 km² ja siksi kaupungin jätevesien osuus joen kokonaisvirtaamasta jää kohtalaisen pieneksi, nykyisin noin 2%:iin. Pietarin jätevesien vaikutus kaupungin lähivesiin ja koko Suomenlahden tilaankin on kuitenkin huomattava. Neva laskee järvimäiseen Nevan estuaariin, johon tulee vain harvoin suolaista vettä muualta Itämerestä. Näin alueen vedenlaatu onkin hyvin riippuvainen Laatokan ja Neva-joen tilasta ja Pietarista alueelle lasketuista jätevesistä. Vaikutusta on entisestään lisännyt tulvapato, jonka rakentaminen aloitettiin vuonna 1979 mutta joka on vielä osin keskeneräinen. Tulvapadon tarkoituksena on estää Itämeren veden nouseminen kaupungin alueelle. Pietarin kaupunki on Itämeren suurin yksittäinen saastuttaja erityisesti rehevöitymistä aiheuttavien fosfaattien ja typen osalta, koska edelleen noin 1/3 kaupungin jätevesistä ohjataan käsittelemättömänä mereen. Monien kansainvälisten projektien avulla Pietarin jätevesikysymykseen on pyritty vaikuttamaan ja onkin todennäköistä, että tilanne tulee lähivuosina paranemaan. Jo kaupungin olemassa olevilla vedenpuhdistamoilla käyttöön otettu tehostettu fosfaatinpoisto parantaisi koko itäisen Suomenlahden tilaa. Koska Suomenlahdella plankton ei talvella kuluta jääpeitteen takia mereen päätyneitä ravinteita, näkyy Pietarin vaikutus eniten jäiden lähdön jälkeisessä levien ja planktonin kevätkukinnassa Kaakkois-Suomen rannikolla. Kesällä ravinteiden vaikutus rajoittuu pääsääntöisesti Nevan estuaariin, jossa havaitaankin voimakasta leväkukintaa koko avovesikauden. Arvioitaessa Pietarin vaikutusta Itämeren rehevöitymiseen, tulee kuitenkin muistaa, että Itämeren koko typpikuormituksesta vain 14% tulee asutusjätevesistä. Suurin kuormittaja on maatalous, joka tuottaa noin 41% kaikista typpikuormituksesta.

Historia

Aleksanteri Nevski (eli Aleksanteri Nevalainen) kukisti ruotsalaiset lähellä Neva-joen suuta vuonna 1240. Nevajoen suistossa oli 1300-luvulla ruotsalainen linnoitus Maankruunu (r. Landskrona), joka kuitenkin nopeasti hävitettiin Novgorodin toimesta. Stolbovan rauhassa 1617 alue siirtyi lopullisesti Ruotsille, jolloin Nevanlinna syntyi. Nevanlinna sai kaupunkioikeudet 1642. Kaupungissa oli Kaarle IX:n vuonna 1611 rakennuttama linnoitus Nyenskans.

Pietari Suuri

Kaarle IX Suuren Pohjan sodan (1700–1721) alussa venäläiset joukot valloittivat alueen ja Pietari Suuri perusti vuonna 1703 Pietarin Nevanlinnan paikalle. Kaupungin nimeksi tuli Sankt Pieter Burkh hollantilaisittain. Alkujaan kaupunki oli tarkoitettu ainoastaan linnoitukseksi ruotsalaisten uusia hyökkäyksiä vastaan ja sen ensimmäinen rakennus olikin Pietari-Paavalin linnoitus. Kaupungin rakennustöihin tuotiin valtavat määrät ruotsalaisia sotavankeja ja venäläisiä maaorjia ja tuhannet heistä kuolivat sairauksiin, uupumukseen ja nälkään. Kaupungin rakentamisen rahoittamiseksi Pietari Suuri verotti rajusti kaikkea mahdollista, mm. partoja, arkkuja ja jopa itse kuolemaa kuuluisalla sieluverolla, joka oli käytännössä alempien sosiaaliluokkien miehille kohdistettu kuolinvero. Vuonna 1712 Pietari julisti kaupungin pääkaupungikseen ja pakotti vastahakoiset virkamiehet, aateliset ja kauppiaat muuttamaan Moskovasta uuteen pääkaupunkiin ja rakentamaan sinne uudet kotinsa. Pietari Suuren kuollessa vuonna 1725 Pietarista oli kasvanut 40 000 asukkaan kaupunki (noin 8% Venäjän sen ajan kaupunkilaisväestöstä) ja 90% Venäjän ulkomaankaupasta kulki sen kautta. Kaupungin keskustaksi oli muodostunut Nevan etelärannan Amiraliteetin ympäristö.

Katariina Suuri

1725 Katariina Suuri nousi valtaan vuonna 1762 kaappaamalla valtaistuimen aviomieheltään Pietari III:lta. Katariina ylläpiti hyvin mahtipontista hovielämää ja oli vasta valmistuneen talvipalatsin ensimmäinen asukas. Katariina myös aloitti keisarillisen taidekokoelman keräämisen, joka myöhemmin muodosti nykyisen Eremitaašin taidemuseon kokoelma perustan. Taidekokoelman kasvun takia jouduttiin rakentamaan myös uusia rakennuksia talvipalatsin kylkeen. Nämä rakennukset tunnetaan nykyisin nimellä Pieni ja Vanha Eremitaaši. Lisäksi palatsikompleksin yhteyteen rakennettiin teatteri, joka on edelleen toiminnassa. Katariina oli suuri tieteiden ja taiteiden tukija. Hänen hallintoaikanaan valmistuivat Pietariin tiedeakatemian ja taideakatemian rakennukset, Venäjän ensimmäinen julkinen kirjasto (josta muotoutui nykyinen Venäjän kansalliskirjasto) sekä edelleen käytössä oleva Gostiny Dvorin kauppahalli Nevski prospektin varrelle. Katariinan aikana venäläinen musiikkielämä sai paljon länsimaisia vaikutteita ja Katariina palkkasi useita muun muassa italialaisia kuoronjohtajia ja säveltäjiä hovinsa palvelukseen. Katariina Suuri uudisti myös Pietarin hallintoa. Vuonna 1766 perustettiin pormestarin (gorodskoi golova) virka ja vuonna 1774 muodostettiin kaupunginhallitus (Magistrat), joka jo 1786 muutettiin kaupungin duumaksi.

Aleksanteri I:stä II:een

Katariina Suuren kuoleman jälkeen, vuonna 1796, valtaan nousi hänen poikansa Paavali I. Hän toteutti ultra-konservatiivista politiikkaa, rajoitti Pietarin paikallista hallintoa ja otti useita askeleita muuttaakseen Venäjän byrokraattiseksi valtioksi. Tällainen politiikka teki Paavalista hyvin epäsuositun ja vaikka hän salamurhien pelosta rakennutti itselleen turvallisemman Mihailovskin palatsin, hänet salamurhattiin omaan vuoteeseensa 12. maaliskuuta 1801. Salamurhan takana oli Paavalin oma poika, josta tuli tsaari Aleksanteri I. Aleksanteri I:n hallituskaudella Venäjän armeija torjui Napoleonin hyökkäyksen maahan ja voitetut ranskalaisten sotaviirit ovat edelleen nähtävissä Kazanin katedraalissa, johon myös venäläisten komentaja kenttämarsalkka Kutuzov on haudattu. Vuonna 1818 aloitettiin Iisakin kirkon rakennustyöt, jotka saatiin päätökseen vasta 40 vuotta myöhemmin. Iisakin kirkon Aleksanteri I yllättävä kuolema Taganrogin kaupungissa Siperiassa joulukuussa 1825, aikaansai poliittisen kaaoksen. Konstantin, Aleksanterin veli, joka oli perimysjärjestyksessä seuraavana, kieltäytyi kruunusta ja valtaan nousi sen sijaan Aleksanterin toinen veli Nikolai. Joukko liberaaleja nuoria armeijan upseereita ei hyväksynyt Nikolaita tsaariksi, toivoen että Konstantin olisi allekirjoittanut Venäjälle perustuslain. Kapinaa kutsuttiin dekabristikapinaksi, koska se tapahtui joulukuussa (venäjäksi dekabr). Konstantinin kieltäydyttyä kruunusta kapina kukistettiin voimakeinoin ja kapinan johtajat teloitettiin tai lähetettiin Siperiaan. Mahdollisesti dekabristikapinasta johtuen Nikolai I toteutti hyvin konservatiivista hallintoa. Pietarista tuli sotilaallisen tarkasti hallittu ja jopa siviili-instituutioita hallittiin sotilasakatemioiden tavoin. Vaikka Nikolain politiikka johti maan taloudelliseen taantumaan ja takapajuisuuteen, samalla Venäjällä otettiin teollisen yhteiskunnan ensiaskeleita. Vuonna 1837 valmistui maan ensimmäinen rautatie, joka yhdisti Pietarin Tsarskoje Selon (eli tsaarien kylä, nykyisin Puškin) kaupunkiin (jossa sijaitsi Romanovien kesäpalatsi Katariinanpalatsi). Pietarista tuli entistä mahtavampi suurkaupunki. Palatsin aukiolle pysytettiin Aleksanterin pylväs ja rakennettiin yleisesikunnan rakennukset talvipalatsia vastapäätä. Kulttuuri kuitenkin kukoisti Nikolai I aikana. Pietarissa Fjodor Dostojevski kirjoitti mestariteoksensa, Mihail Glinka loi perusteet venäläiselle musiikille säveltämällä maan ensimmäisen oopperan ja kamarimusiikkia ja Aleksandr Puškin kirjoitti runonsa. Vuonna 1861 tapahtunut maaorjuuden lakkauttaminen ja kaupungin voimakas teollistuminen 1800-luvun jälkipuoliskolla toi Pietariin valtavat määrät köyhiä työläisiä. Tämä johti ylikansoitukseen, huonoon hygieniaan ja tautiepidemioihin. Nämä olosuhteet loivat pohjan kaupungin myöhempiin levottomuuksiin.

Vuoden 1905 vallankumous ja ensimmäinen maailmansota

maaorjuuden Vuonna 1905 kaupungissa, Venäjän kannalta katastrofaalisesti päättyneen Japanin sodan jälkeen, sosiaalinen levottomuus puhkesi vallankumoukseksi verisunnuntain johdosta. Sotilaat avasivat 9. lokakuuta tulen kohti rauhanomaista mielenosoitusta, joka oli toimittamassa tsaarille vetoomusta. Mielenosoittajia ammuttiin tämän jälkeen eri puolilla kaupunkia ja kuolleiden määrä arvioidaan tuhansiksi. Tapahtumat vahvistivat vallankumouksellisia liikkeitä ja saivat poliittisen opposition rivit yhtenäisiksi. Seuraavina kuukausina maanviljelijöiden ja sotilaiden kapinat (joista kuuluisin tapahtui panssarilaiva Potjomkinilla) ja muut mielenosoitukset levisivät koko valtakuntaan. Lev Trotskin johtama Pietarin neuvosto julisti yleislakon, joka pysäytti koko maan. Tsaari Nikolai II oli pakotettu antamaan "lokakuun manifestin", jossa myönnettiin monia kansalaisoikeuksia ja luotiin Duuma, kansallinen parlamentti. I maailmansodan sytyttyä vuonna 1914 maassa koettiin (lyhyt) kansallistunteen nousu ja liian saksalaisena pidetty kaupungin nimi muutettiin Petrogradksi (Петроград). Tuolloin kaupungissa asui noin 2,1 miljoonaa ihmistä.

Vuoden 1917 vallankumous ja sisällissota

1914 Pietari oli jälleen vuonna 1917 vallankumouksen kehtona. Kaupungissa työläisten mielenosoitukset kääntyivät yleislakoksi ja sotilaat kapinoivat maaliskuussa. Petrogradin neuvosto toimi rinnakkain reformistisen väliaikaishallituksen kanssa. Huhtikuussa Lenin palasi kaupunkiin organisoimaan bolševikkipuoluetta. Lopullisesti vallankumous tapahtui 24. lokakuuta, kun bolševikit miehittivät keskeiset asemat kaupungista. Aurora-laiva, josta ammuttiin lokakuun vallankumouksen lähtölaukaus, on nykyisin museona Nevan rannalla. Uusi hallitus toimi kaupungissa maaliskuuhun 1918, jolloin se joutui saksalaisten hyökkäyksen pelossa siirtymään Moskovaan. Leninin kuoltua 1924 nimettiin kaupunki jo samana vuonna hänen muistokseen Leningradiksi. Siitä tuli 1930-luvulla Stalinin teollistamisohjelman keskus ja vuoteen 1939 mennessä kaupungissa asui 3 miljoonaa ihmistä ja siellä sijaitsi Venäjän teollisesta tuotannosta noin 11%. Stalin kuitenkin pelkäsi kaupungista muodostuvan kilpaileva valtakeskittymä Kremlille, ja paikallisen kommunistijohtaja Sergei Kirovin murha vuonna 1934 aloitti Stalinin puhdistukset.

Toinen maailmansota

:Pääartikkeli: Leningradin piiritys 22. kesäkuuta 1941 Saksa hyökkäsi Neuvostoliittoon. Nopeasti saksalaiset valloittivat suuria alueita länsi-Neuvostoliitosta, ja Leningrad saarrettiin. Saksalaiset yrittivät valloittaa Leningradin ja pyysivät siihen apua suomalaisilta, mutta Suomen marsalkka Mannerheim ei siihen suostunut. Leningrad joutui kestämään piiritystä vuoteen 1944 asti. Piirityksen aikana ruoka ja polttoaine oli kaupungissa hyvin vähissä. Talvella 1942–1943 kaupungissa ei ollut vettä, lämmitystä, julkista liikennettä ja hyvin vähän sähköä. Alimmillaan ruoka-annoksen koko oli vain 120 g leipää päivässä. Useita satoja tuhansia ihmisiä evakuoitiin kaupungista Laatokan yli kuuluisaa elämän tietä (Doroga žizni) pitkin, joka oli ainoa piiritetyn kaupungin maailmaan yhdistävä reitti. Kesäisin ihmisiä kuljetettiin lautoilla ja talvisin rekat kulkivat aurattua jäätietä pitkin jatkuvan vihollistulituksen alla. Piirityksen aikana Dmitri Šostakovitš sävelsi 7. sinfoniaansa, lisänimeltään Leningrad, kaupungissa, vaikka teos viimeisteltiinkin Kuybishevissä, jonne säveltäjä perheineen evakuoitiin lokakuussa 1941. Valmistuttuaan teos esitettiin piiritetyssä kaupungissa. Lähes 900 päivän piirityksen (blokada) aikana kaupungissa kuoli ainakin 641 000 ihmistä (joidenkin arvioiden mukaan jopa yli 800 000). Noin puoli miljoonaa piirityksen uhria on haudattu Pietarin liepeillä olevalle Piskarevin hautausmaalle. Leningrad oli ensimmäinen kaupunki, jolle myönnettiin sankarikaupungin (город-герой) arvonimi vuonna 1945.

Toisesta maailmansodasta nykypäivään

Saksalaisten piiritys tuhosi Pietarista 2,2 miljoonaa neliömetriä asuintiloja ja 2,8 miljoonaa vaurioitui, joten aina 1960-luvulle asti suuri osa kaupunkilaisista joutui elämään kommuuniasunnoissa, koska asunnoista oli pulaa. Monista muista neuvostokaupungeista poiketen Pietari jälleenrakennettiin noudattaen paljon sen vanhaa ulkonäköä. Monet kulttuurikohteet, esimerkiksi Pietarhovi ja Puškinin palatsi rakennettiin käytännössä uudelleen. Neuvostoliiton hajottua syyskuussa 1991 kaupungin vanha nimi otettiin jälleen käyttöön kansanäänestyksen jälkeen.

Väestö

Viimeisimmän väestönlaskennan mukaan, joka valmistui 9. lokakuuta 2002, Pietarissa oli 4 159 635 asukasta, joka on noin 3 % koko Venäjän väkiluvusta. Keskipalkka vuonna 2003 oli 2179 ruplaa (n. 176€). Pietariin saa muuttaa vain, jos voi esittää itselleen asunnon ja työpaikan tai menee pietarilaisen kanssa naimisiin. On todennäköistä , että monilla ihmisillä ei ole tätä pakollista rekisteröintiä ja he asuvat kaupungissa laittomasti (ja eivät siten ole väestönlaskennassa mukana). ILO:n arvion mukaan Pietarissa on noin 16 000 katulasta (vuonna 2000). Virallisten tilastojen mukaan kaupungin asukkaista 89,1 % on venäläisiä, 2,1 % juutalaisia, 1,9 % ukrainalaisia ja n. 1 % valkovenäläisiä. Näiden lisäksi huomattavia vähemmistöryhmiä kaupungissa ovat tataarit, kaukaasialaiset, usbekit, vepsälaiset, suomalaiset ja azerbaidzanilaiset. Enemmistö kaupungin asukkaista on ortodokseja, mutta kaupungissa on myös toimivia yhteisöjä buddhalaisia, muslimeja, juutalaisia ja luterilaisia.

Asukasmäärän kehitys

Vuoteen 1944 asti luvut ovat arvioita, vuodesta 1959 vuoteen 2002 tiedot perustuvat väestönlaskentoihin ja vuoden 2005 tieto on arvio. 2005

Hallinto

Pietari on suoraan Venäjän federaation alainen kaupunki, kuten Moskovakin. Pietari on Leningradin alueen eli oblastin ja Venäjän federaation pohjoisen alueen (Се́веро-За́падный федера́льный о́круг) hallintokeskus, mutta on siitä erillinen alue. Pietarin korkein päättävä viranomainen on pormestari, joka toimii myös kaupunginhallituksen puheenjohtaja. Pormestarina toimii tällä hetkellä Valentina Matvijenko. Venäjän federaation presidentti Vladimir Putin toimi vuosina 1994–1998 kaupungin apulaispormestarina. Kaupungissa toimeenpanovalta kuuluu pormestarille, hänen johtamalleen kaupunginhallitukselle, pormestarin kanslialle ja alueellisille hallintoyksiköille, jotka ovat pormestarin alaisuudessa. Kaupungin lainsäädäntövalta kuuluu kokonaan kaupunginvaltuustolle. Kaupunginvaltuusto koostuu 50 valtuutetusta, jotka valitaan yhden edustajan vaalipiireistä. Valtuusto laatii kaupungin järjestyssäännön, kaupungin lait ja asetukset. Se myös vahvistaa kaupungin budjetin, hallinnon rakenteen, kaupungin kehittämisprojektit, hallinnoi kaupungin omaisuutta ja ratifioi kaupungin tekemät sopimukset.
- Luettelo Pietarin hallintoalueista: lainsäädäntövalta
- #Admiralteiski (Адмиралтейский)
- #
- Asuinalueet:
- #
  - Коломна
- #
  - Сенной округ
- #
  - Адмиралтейский округ
- #
  - MO Nro 4
- #
  - Измайловское
- #
  - MO Nro 6
- #Frunzenski (Фрунзенский)
- #
- Asuinalueet:
- #
  - МО Nro 71
- #
  - МО Nro 72
- #
  - MO Купчино
- #
  - МО Nro 74
- #
  - МО Nro 75
- #
  - МО Nro 76
- #Kalininski (Калининский)
- #
- Asuinalueet:
- #
  - Гражданка
- #
  - Академический
- #
  - Финляндский округ
- #
  - МО Nro 21
- #
  - Пискаревка
- #
  - Северный
- #
  - Прометей
- #Kirovski (Кировский)
- #
- Asuinalueet:
- #
  - МО Nro 25
- #
  - Ульянка
- #
  - МО Nro 27
- #
  - Autuansaari (Автово)
- #
  - Нарвский округ
- #
  - МО Nro 30
- #
  - МО Nro 31
- #Kolpinski (Колпинский)
- #
- Kaupunki:
- #
  - Kolpino (Колпино)
- #
- Asuinalueet:
- #
  - Metallostroi (Металлострой)
- #
  - Petro-Slavjanka (Петро-Славянка)
- #
  - Pontonny (Понтонный)
- #
  - Sapyorny (Сапёрный)
- #
  - Ust-Ižora (Усть-Ижора)
- #Krasnogvardeiski (Красногвардейский)
- #
- Asuinalueet:
- #
  - Полюстрово
- #
  - Suuri Ohta (Большая Охта)
- #
  - Pieni Ohta (Малая Охта)
- #
  - МО Nro 35
- #
  - Ржевка
- #Krasnoselski (Красносельский)
- #
- Kaupunki:
- #
  - Krasnoje Selo (Красное Село)
- #
- Asuinalueet:
- #
  - МО Nro 37
- #
  - МО Nro 38
- #
  - Сосновая поляна
- #
  - Урицк
- #
  - МО Nro 41
- #
  - МО Nro 42
- #Kronštadski (Крондштатский)
- #
- Kaupunki:
- #
  - Kronstadt (Кронштадт)
- #Kurortny (Курортный)
- #
- Kaupungit:
- #
  - Siestarjoki (Сестрорецк)
- #
  - Terijoki (Зеленогорск)
- #
- Asuinalueet:
- #
  - Valkeasaari (Белоостров)
- #
  - Kellomäki (Комарово)
- #
  - Metsäkylä (Молодёжное)
- #
  - Pesotšnaja (Песочный)
- #
  - Kuokkala (Репино)
- #
  - Vammelsuu (Серово)
- #
  - Lautaranta (Смолячково)
- #
  - Ollila (Солнечное)
- #
  - Tyrisevä (Ушково)
- #Lomonosovski (Ломоносовский)
- #
- Kaupunki:
- #
  - Kaarosta (Ломоносов)
- #Moskovsk (Московский)
- #
- Asuinalueet:
- #
  - Московская Застава
- #
  - Гагаринское
- #
  - Новоизмайловское
- #
  - MО Nro 47
- #
  - Звездное
- #Nevski (Невский)
- #
- Asuinalueet:
- #
  - МО Nro 49
- #
  - МО Nro 50
- #
  - Обуховский
- #
  - Рыбацкое
- #
  - МО Nro 53
- #
  - МО Nro 54
- #
  - Невский округ
- #
  - Оккервиль
- #
  - МО Nro 57
- #Pavlovski (Павловский)
- #
- Kaupunki:
- #
  - Pavlovsk (Павловск)
- #
- Asuinalue:
- #
  - Tjarlevo (Тярлево)
- #Petrodvortsovi (Петродворцовый)
- #
- Kaupunki:
- #
  - Pietarhovi (Петерго́ф)
- #
- Asuinalue:
- #
  - Strelna (Стрельна)
- #Petrogradski (Петроградский)
- #
- Asuinalue:
- #
  - МО Nro 58
- #
  - Кронверкское
- #
  - МО Nro 60
- #
  - Аптекарский остров
- #
  - Петровский
- #
  - МО Nro 63
- #Primorski (Приморский)
- #
- Asuinalue:
- #
  - Лахта-Ольгино
- #
  - МО Nro 65
- #
  - МО Nro 66
- #
  - Комендантский Аэродром
- #
  - МО Nro 68
- #
  - Юнтолово
- #
  - МО Nro 70
- #
  - п. Лисий Нос
- #Puškinski (Пушкинский)
- #
- Kaupunki:
- #
  - Puškin (Пушкин)
- #
- Asuinalueet:
- #
  - Aleksandrovskaja (Александровская)
- #
  - Suosaari (Шушары)
- #Tsentralni (Центральный)
- #
- Asuinalue:
- #"
  - Дворцовый округ
- #
  - МО Nro 78
- #
  - Литейный округ
- #
  - Смольнинский
- #
  - Лиговка-Ямская
- #
  - Владимирский округ
- #Vasileostrovski (Василеостровский)
- #
- 5 kuntaa
- #
- Asuinalue:
- #
  - МО Nro 7
- #
  - МО Nro 8
- #
  - МО Nro 9
- #
  - Морской округ
- #
  - МО Nro 11
- #Vyborgski (Выборгский)
- #
- Asuinalueet:
- #
  - Levašovo (Левашово)
- #
  - Parkala (Парголово)
- #
  - Сампсониевское
- #
  - Светлановское
- #
  - Сосновское
- #
  - МО Nro 15
- #
  - Парнас
- #
  - Шувалово-Озерки

Talous

Parkala Neuvostoliiton aikana suurin osa silloisen Leningradin teollisuudesta liittyi sotateollisuuteen ja Neuvostoliiton hajottua se joutui suuriin vaikeuksiin. Vuosien 1992 ja 1995 välissä teollinen tuotanto laski noin 75 %. Viimevuosina Pietariin on muodostunut paljon uutta modernia teollisuutta, jotka ovat muuntaneen monet keskustan ja kaupungin ympäristön teollisuusalueet uuteen käyttöön ja näin merkittävästi elvyttäneet alueen taloutta. Tätä talouden myönteistä kehitystä on tukenut kaupungin korkeasti koulutettu työvoima ja useat maailmanluokan yliopistot ja tutkimuslaitokset. Tärkeimmiksi teollisuudenaloiksi ovat nousseet konepajateollisuus, laivanrakennus, elintarviketeollisuus ja paperiteollisuus. Pietari on Venäjän suurin tavarasatama ja toimii merkittävänä liikennekeskuksena. Viimevuosina myös turismista on tullut tärkeä taloudellinen tekijä, ja Pietariin saapuukin enemmän turisteja kuin mihinkään muuhun Venäjän kaupunkiin. Pietarin työvoiman arvioidaan olevan 2,6 miljoonaa, noin puolet asukasluvusta ja työttömyyden noin 3% työvoimasta, vaikka viralliset työttömyystilastot ovat hyvin epätarkkoja johtuen Venäjän laajasta harmaasta taloudesta.

Liikenne

Pietari on koko kaupungin historian ajan ollut yksi Venäjän tärkeimmistä liikenteen solmukohdista ja satamista, Venäjän ikkuna länteen. Kaupungissa on merisatama (Suomenlahdelle), jokisatamia Nevan deltassa ja se on kanavajärjestelmän, joka yhdistää Itämeren Mustaanmereen, päätepiste. Kaupungista on säännöllistä raideliikennettä Suomeen Sibelius-, Repin- ja Tostoi-junilla. Kaupungin kansainvälinen lentokenttä on nimeltään Pulkovo. Kaupungin metro aloitti toimintansa vuonna 1955 ja sisältää nykyisin neljä linjaa. Pietarin metro kulkee syvimmällä maailman metroista; sen asemat ovat keskimäärin 60 m syvyydessä. Metrolinjaa on yhteensä 94,4 km ja asemia 56. Metroon on suunnitteilla kaksi uutta linjaa, jotka kaksinkertaistaisivat sen pituuden. Metron lisäksi kaupungissa on julkista bussi- ja raitiovaunuliikennettä sekä yksityistä minibussiliikennettä.

Kaupunkikuva ja nähtävyydet

raitiovaunu raitiovaunu raitiovaunu Pietarin alkuperäinen rakennussuunnitelma 1700-luvun alusta edustaa kaupunkisuunnittelussaan ainutlaatuista saavutusta suunnitelman vaativuuden ja järjestelmällisyyden suhteen. Muun muassa arkkitehtien Rastrellin, Vallin de la Mothen, Cameronin, Rinaldin, Zaharovin, Voronihinen, Rossin ja Montferrandin suunnitelmat vaikuttivat voimakkaasti venäläiseen ja suomalaiseen 1700- ja 1800-lukujen arkkitehtuuriin. Kaupungin vanhan keskustan rakennuksissa yhdistyvät barokkin ja uusklassismin arkkitehtuurityylit. Pietari tunnetaan kulttuurikaupunkina, jonka vetonauloja ovat monet nähtävyydet sekä yli sata museota, mm. maailman merkittävimpiin taidemuseoihin kuuluva Eremitaaši (Эрмитаж). Kaupungissa on kymmeniä korkeakouluja ja kolme yliopistoa. Pietarin historiallinen keskusta on UNESCOn maailmanperintökohteiden luettelossa. Keskeisiä nähtävyyksiä
- Kirkot
  - pyhien Pietarin ja Paavalin kirkko (useat tsaarit on haudattu tänne)
  - Iisakin kirkko (oikeammin katedraali)
  - Pyhän Nikolain katedraali
  - Kirkko veren päällä
  - Kazanin jumalanäidin kirkko
  - Aleksanteri Nevskin lavra, eli luostari
- Linnakkeet ja palatsit
  - Talvipalatsi
  - Pietari-Paavalin linnoitus
  - Jusupovin palatsi
  - Pietarhovi (Pietarin ulkopuolella)
  - Menšikovin palatsi
- Museot
  - Eremitaasi
  - Venäläisen taiteen museo
  - Dostojevskin kotimuseo
- Muut
  - Piskarevin hautausmaa
  - Marinski-teatteri
  - Marskenttä
  - Amiraliteetti
  - Aurora-laiva
  - Vaskiratsastaja

Kulttuuri

Pietari on ollut venäläisen kulttuurin keskus erityisesti 200-vuotisen pääkaupunkiaikansa ajan, jolle sijoittui venäläisen kulttuurin kulta-aika.

Kirjallisuus

Pietarissa ovat eläneet ja vaikuttaneet lähes kaikki 1800-luvun ja 1900-luvun alkupuoliskon venäläiset kirjailijat. Venäjän luetuin ja rakastetuin runoilija, Aleksandr Puškin, syntyi kaupungissa vuonna 1799. Vuonna 1820 Puškin karkoitettiin tilapäisesti Pietarista Etelä-Venäjälle vuonna 1820 ja sai palata takaisin vasta Nikolai I astuttua valtaan. 27. tammikuuta 1837 Puškin haastoi ranskalaisen paroni Georges D'Anthésin kaksintaisteluun tämän vieteltyä avoimesti runoilijan vaimoa. Puškiniin osui pistooleilla järjestetyssä kaksintaistelussa ja hän kuoli kaksi päivää myöhemmin. Monet runoilijan kuuluisimmista runoista sijoittuvat tai kertovat Pietarista. Fjodor Dostojevski 1821–1881 oli tarkka Pietarin köyhälistön ja kaupungin vaarallisen puolen kuvaaja. Pietarissa järjestetään nykyisin kaupunkikierroksia, joissa voi tutustua sekä kirjailijaan, että Rikos ja rangaistus -romaaniin liittyviin rakennuksiin. Nikolai Gogol 1809–1852 vaikutti suuren osan urastaan Pietarissa. Hän ei pitänyt kaupungista, mikä käy ilmi myös kokoelmasta Pietarilaisnovelleja, jossa kaupunki esitetään pienen ihmisen kannalta painostavana ja järjettömänä. Anna Ahmatova (1889–1966) eli lähes koko elämänsä Pietarissa. Hän joutui kommunistisen puolueen epäsuosioon ja näki vuosien saatossa perheensä vangitsemisen ja kuoleman sekä monien ystäviensä karkoituksen stalinismin aikana. Työssään Ahmatova kuvaa kaupunkia Venäjän historian ja omien kokemustensa kautta realistisesti ja monumentaalisesti.

Musiikki

stalinismin Katariina Suuri perusti hovinsa yhteyteen hovikappelin, jonka tehtävänä oli laulaa hovin jumalanpalveluksissa. Hän toi myös säveltäjiä ja kuoronjohtajia Pietariin ulkomailta, erityisesti Italiasta, tuomaan länsimaisia vaikutteita venäläiseen musiikkielämään. Vuosien saatossa hovikappelin kuoronjohtajina toimivat mm. Giuseppe Sarti ja Baldassare Galuppi, joista jälkimmäinen toimi myös hovikappelin pitkäaikaisen kuoronjohtajan ja säveltäjän Dmitri Bortnjanskin opettajana. Anton Rubinsteinin johtamasta Venäjän musiikkiseurasta muodostettiin Pietarin konservatorio vuonna 1861, ensimmäinen Venäjällä. Konservatoriosta tuli koko Venäjän taidemusiikin keskus ja siellä opiskeli ja opetti vuosien saatossa mm. Nikolai Rimski-Korsakov, Pjotr Tšaikovski, Sergei Rahmaninov, Nikolai Prokofjev ja Dmitri Šostakovitš. Kommunismin aikana Rock-musiikkia pidettiin länsimaisena porvarillisena keksintönä ja sen esittämistä ja julkaisua ei tuettu, mutta siitä huolimatta 1960-luvulla Beatlesin myötä se rantautui myös Venäjälle. Aluksi rock-yhtyeet matkivat läntisiä esikuviaan, mutta vähitellen alkoi syntyä myös paikallista musiikkia. 1980-luvulla useita merkittäviä yhtyeitä syntyi Leningradissa ja Rubinšteinin kadun rock-klubi oli maan edelläkävijöitä. Yhtyeiden kuten Zoopark, Akvarium, Alisa ja Kino musiikkia levitettiin laittomilla nauhoilla (magizdat). Tänä päivänä Pietarissa on useita aktiivisia rock-klubeja ja kaupallisen MTV-tarjonnan lisäksi aktiivinen underground musiikkielämä. Tunnettuja pietarilaisia yhtyeitä ovat mm. ska punk bändi Leningrad, Mumii Troll (jonka nimi tulee Muumi-peikosta) ja Nol.

Tärkeimmät teatterit ja konserttisalit

Muumi-peikosta
- Bolšoi Zal (suuri sali) on Pietarin kuuluisan filharmonisen sinfoniaorkesterin kotipaikka. Filharmoninen orkesteri perustettiin vuonna 1882. Orkesteri on kantaesittänyt useita suurten venäläisten säveltäjien teoksia, mukaan lukien Pjotr Tšaikovskin kuudennen sinfonian, jonka säveltäjä itse johti vain yhdeksän päivää ennen kuolemaansa. Tällä hetkellä orkesterin ylikapellimestarina toimii Juri Temirkanov.
- Mariinski-teatteri on sekä Kirovin oopperan, että Kirovin baletin (tunnetaan myös nimillä Marinskin baletti ja ooppera) kotinäyttämö. Kirovin baletissa ovat sen historian aikana tanssineet muun muassa Rudolf Nurejev, Vaslav Nijinsky ja Anna Pavlova, joka on erityisesti tunnettu kuolevan joutsenen tulkinnastaan. Sekä baletin että oopperan ylikapellimestarina toimii nykyisin Valeri Gergijev, joka on nostanut esitysten tason maailman huippuluokkaan.
- Eremitaašin teatteri on Katariina Suuren palatsinsa yhteyteen rakentama teatteri, jossa järjestetään silloin tällöin konsertteja ja oopperaesityksiä.

Urheilu

Pietari-Paavalin linnoitus toimii pietarilaisten uimapaikkana ympäri vuoden. Talvisin Nevan jäähän sahataan 10 m pitkä avanto uimista varten. Paikan tunnistaa helposti linnakkeen muuriin maalatusta mursusta (mursu on venäjänkielessä lempinimi avantouimareille). Pietarin suurin jalkapalloseura Zenit (vuoteen 1940 Stalinets) perustettiin jo vuonna 1925 ja on yksi maan kuuluisimpia seuroja. Zenit ei saavuttanut suurta menestystä 1990-luvun puolessavälissä, mutta uuden valmentajan Anatoli Davidovin johdolla se voitti maan mestaruuden vuonna 1998. Erityisesti ottelut Moskovan Spartakia vastaan herättävät suuria tunteita kaupungissa. Pietarin kaupunki isännöi vuonna 1994 hyvän tahdon urheilukilpailuja.

Tunnettuja urheiluseuroja


- Zenit (jalkapallo)
- SKA (jääkiekko)

Aiheesta muualla


- [http://www.zerkalo.info/index.php?section=matkat/matkakohteet/pietariopas&page=opas Anna Häkkisen kirjoittama matkaopas]
- [http://www.saint-petersburg.com/ Pietarin kaupunki]
- [http://petersburgcity.com/ Official Internet guide to St. Petersburg, the cultural capital of Russia]
- [http://www.reksoft.com/visitors-info/ Visitors Info] The stuff you need to know on planning a trip to Russia and St. Petersburg.
- als:Sankt-Petersburg ko:상트페테르부르크 ja:サンクトペテルブルク

24. helmikuuta

24. helmikuuta on gregoriaanisen kalenterin mukaan vuoden 55. päivä Vuodesta on jäljellä 310 päivää (karkausvuonna 311). Aikaisemmin karkauspäivä lisättiin kalenteriin 24. helmikuuta, ja 29. helmikuuta oli kalenterissa sen seurauksena. Näin Matin-päivä oli kalenterissa 25. helmikuuta viimeisen kerran karkausvuoden takia vuonna 1996. ----

Nimipäivät

:- suomalainen kalenteri: Matti, Matias :- suomenruotsalainen kalenteri: Mattias, Mats :- ortodoksinen kalenteri: Asmo, Osmo :- saamenkielinen kalenteri: Máhtte, Máde :- vanhemmissa kalentereissa: Matthias

Tapahtumia


- 1582 - Paavi Gregorius XIII ilmoitti gregoriaanisen kalenterin käyttöönotosta.
- 1836 - Samuel Colt sai patentin Colt-revolverille.
- 1848 - Kommunistinen manifesti julkaistiin.
- 1848 - Ranskan kuningas Ludvig Filip (ranskaksi Louis Philippe) luopui vallasta.
- 1868 - Yhdysvaltain edustajainhuone asetti Andrew Johnsonin ensimmäisenä Yhdysvaltain presidenttinä virkasyytteeseen. Hänet vapautettiin myöhemmin kaikista syytöksistä.
- 1918 - Viro itsenäistyi.
- 1938 - Nailonharjaksinen hammasharja oli ensimmäinen (DuPontin) kaupallinen tuote, jossa käytettiin nailonkuituja.
- 1938 - Yrjö Väisälä löysi asteroidin 1483 Hakoila.
- 1942 - Propaganda: Voice of America aloitti radiolähetyksensä.
- 1946 - Juan Perón valittiin Argentiinan presidentiksi.
- 1948 - Kylmä sota: Tšekkoslovakian kommunistinen puolue otti maassa vallan.
- 1981 - Buckinghamin palatsi ilmoitti Prinssi Charlesin, Walesin prinssin sekä Lady Diana Spencerin kihlauksesta.
- 1989 - Ajatollah Ruhollah Khomeini tarjosi 3 miljoonan dollarin palkkion Saatanallisten säkeiden kirjoittajan Salman Rushdien tappamisesta.

Syntyneitä


- 1955 - Alain Prost, Formula 1 -kuljettaja
- 1955 - Steve Jobs, tietokonepioneeri
- 1962 - Ari Hjelm, jalkapalloilija

Kuolleita


- 1810 - Henry Cavendish, englantilainen fyysikko ja kemisti, joka määritti Isaac Newtonin gravitaatiovakion (s. 1756)
- 1815 - Robert Fulton, yhdysvaltalainen keksijä (maailman ensimmäinen höyrykäyttöinen sotalaiva Fulton) (s. 1765)
- 1990 - Malcolm Forbes, kustantaja (s. 1917)
- 2001 - Claude Shannon, "informaatioteorian isä" (s. 1916)

Juhlapäiviä


- Viro: Itsenäisyyspäivä (1918).
- Katolilaisuus: Mardi Gras (vuosina 2004 ja 2009). ---- Katso myös: kalenteri ~ 23. helmikuuta, 25. helmikuuta Luokka:Helmikuu -02-24 ms:24 Februari ko:2월 24일 ja:2月24日 simple:February 24 th:24 กุมภาพันธ์

1918

Tapahtumia


- 27. tammikuuta - Suomen sisällissota alkaa.
- 14. helmikuuta - Neuvosto-Venäjä siirtyi gregoriaaniseen ajanlaskuun, edellinen päivä oli 1. helmikuuta juliaanisen kalenterin mukaan
- 16. helmikuuta - Liettua julistautui itsenäiseksi Saksasta ja Venäjästä
- 24. helmikuuta - Viro julistautuu itsenäiseksi.
- 3. maaliskuuta - Ensimmäinen maailmansota: Saksan keisarikunta, Itävalta-Unkari ja Neuvosto-Venäjä solmivat Brest-Litovskin rauhan. Venäjä vetäytyy sodasta.
- 5. maaliskuuta - Venäjän pääkaupunki siirretään Petrogradista Moskovaan.
- 6. maaliskuuta - Suomen (valkoiset) ilmavoimat perustetaan. Se sai ensimmäisen koneensa ruotsalaiselta Eric von Rosenilta.
- 7. maaliskuuta - Suomi liittoutui Saksan kanssa.
- 21. maaliskuuta - Toinen Sommen taistelu alkaa länsirintamalla.
- 25. maaliskuuta - Valko-Venäjä julistautuu itsenäiseksi.
- 1. huhtikuuta - Royal Air Force perustettiin Britanniassa yhdistämällä Royal Flying Corps ja Royal Naval Air Service.
- 26. toukokuuta - Demokraattinen Georgian tasavalta perustettiin.
- 28. toukokuuta - Armenia sai itsenäisyynsä Osmanien valtakunnasta.
- 1. kesäkuuta - Ensimmäinen maailmansota: Belleaun metsän taistelu alkaa.
- heinäkuu - Venäjän sisällissota: Bolševikit pyrkivät riisumaan Tšekki-slovakilegioonan aseista.
- 1. elokuuta - Brittijoukot miehittävät Arkangelin. Komentaja käsketään tukemaan valkoisia joukkoja.
- 8. elokuuta - Amiensin taistelu, kanadalais- ja australialaisjoukot aloittavat hyökkäyksen Saksan linjoja vastaan. Kenraali Erich Ludendorff kutsuu päivää myöhemmin "Mustaksi päiväksi Saksan armeijalle".
- 30. elokuuta - SR Fanja Kaplan ampuu Leniniä. Petrogradin Tšekan päällikkö murhataan samana päivänä.
- 3. lokakuuta - Keisari nimitti Max von Badenin Saksan kansleriksi.
- 28. lokakuuta - Tšekkoslovakia sai itsenäisyyden Itävalta-Unkarista.
- 3. marraskuuta - Itävalta-Unkari solmi aselevon ympärysvaltojen kanssa.
- 6. marraskuuta - Uusi Puolan hallitus perusttiin Lublinissa.
- 8. marraskuuta - Saksan armeija veti uskollisuutensa keisarilta.
- 9. marraskuuta - Saksan keisari Wilhelm II luopui kruunusta.
- 11. marraskuuta - Saksa solmii solmi aselevon ympärysvaltojen kanssa.
- 11. marraskuuta - Itävallan keisari Kaarle I luopui kruunusta.
- 16. marraskuuta - Unkari julistautui itsenäiseksi Itävallasta.
- 18. marraskuuta - Latvia julistautui itsenäiseksi Venäjästä.
- 1. joulukuuta - Islannista tuli autonominen kuningaskunta Tanskan alaisuudessa.
- 1. joulukuuta - Transilvania liittyi Romaniaan liitettyään itseensä maaliskuussa Bessarabian ja Bukovinan.
-