Home About us Products Services Contact us Bookmark
:: wikimiki.org ::
Kotka

Kotka

:Kotkat ovat myös haukkalintuja Kotka on kaupunki Suomenlahden rannalla Etelä-Suomen läänissä ja on osa Kymenlaakson maakuntaa. Kotkan asukasluku on noin 55 000 ja se on väkiluvultaan Suomen 13. suurin kaupunki. Kaupungin maapinta-ala on 274,12 km², josta 5,78 km² on sisävesistöjä. Asukastiheys on 204,0 as/km².

Historia

Kotkan historia liittyy emäpitäjänsä Kymin historiaan ja nykyinen Kotkan kaupunki käsittääkin saman alueen kuin Kymin pitäjä ennen kuin siitä erotettiin muita kuntia.

Ruotsinsalmen linnoituskaupunki

Kustaa III:n sodan ja siihen kuuluneiden Ruotsinsalmen meritaistelujen jälkeen venäläiset perustivat 1790-luvulla Kymin alueelle Ruotsinsalmen - Kyminlinnan kaksoislinnoituksen Svartholman ja Viaporin vastineeksi. Ruotsinsalmen merilinnoitukseen kuuluivat Fort Slava Kukourin saarella, Fort Elisabet Varissaaressa ja Fort Katarina Kotkansaarella sekä pienempiä linnakkeita lähisaarilla. Mantereen puolelle rakennettiin Kyminlinna vanhan Kymenkartanon lähettyville paikkaan jossa Kuninkaantie ylittää Kymijoen Langinkoskenhaaran. Ensimmäistä linnoitusta laajennettiin noin kymmenen vuotta myöhemmin käsittämään koko Hovinsaaren pohjoisosa. Kotkansaaren itäosaan perustettiin satama ja varsinainen linnoituskaupunki kasarmeineen ja varastoineen rakennettiin saaren sisäosaan. Linnoituskaupungin väestö oli pääosin ortodoksisia venäläisiä kohoten parhaimmillaan jopa 10000:n. Kymin luterilainen väestö oli samaan aikaan n. 2200. Linnoitukset menettivät kuitenkin pian sotilaallisen merkityksensä Venäjän ja Ruotsin rajan siirryttyä Suomen sodassa 1809 Kymijoelta Tornionjokeen. Tämän seurauksena keisari Aleksanteri I alensi Ruotsinsalmen toisen luokan linnoitukseksi ja torjui anomuksen kaupungin perustamiseksi. Ruotsinsalmen linnoituskaupunki alkoi tyhjentyä ja sinne jäi vain muutamia satoja asukkaita. Monet venäläiskauppiaat siirtyivät mm. Helsinkiin. Krimin sodassa 1855 brittiläis-ranskalainen laivasto tuhosi merilinnoitukset ja linnoituskaupunki tuhoutui suurimmaksi osaksi tulipalossa. Nykypäivään parhaiten säilyneitä osia ovat ortodoksinen kirkko vuodelta 1795 ja Kyminlinna joka ei joutunut sotatoimien kohteeksi.

Teollistuminen ja kuntamuutokset

Sahateollisuuden voimakas kasvu 1870-luvulla johti lukuisien höyrysahojen perustamiseen Kymissä ja kunnan asukasluku alkoi nousemaan voimakkaasti. Vuonna 1870 se oli n. 3200 ja vuosikymmenen loppupuolella n. 5000 joista Kotkansaarella n. 1000. Ruotsinsalmen linnoituskaupungin raunioille alkoi muodostumaan uudelleen kaupunkimainen yhteisö mikä johti Kotkan kaupungin perustamiseen 1878. Kaupungin ensimmäisessä asemakaavassa katuverkosto laadittiin pääpiirteissään samansuuntaiseksi linnoituskaupungin katujen kanssa. Vuonna 1951 Kymin muista teollisuustaajamista muodostettiin Karhulan kauppala maaseutukylien jäädessä edelleen maalaiskunnaksi. Kotkan, Karhulan ja Kymin kuntaliitoksessa 1977 Kotkan kaupunki laajeni käsittämään koko vanhan Kymin pitäjän alueen.

Maantiede

Kotkan kaupunkikuvalle on tyypillistä rikkonainen Suomenlahden rannikko saaristoineen ja Kymijoen suuhaarat. Kotkan keskusta sijaitsee Kotkansaarella. Kotkalla on myös kaksi ns. osakeskusta, toisen muodostaa idässä olevat Helilän ja Karhulan kaupunginosat (aikaisemmin Kymin pitäjän kirkonkylä ja Karhulan kauppalan keskus) ja toinen on lännessä oleva Karhuvuori. Kymijoki virtaa mereen kolmena haarana kaupungin alueella, lännestä itään lueteltuna Langinkoskenhaara, Huumanhaara ja Korkeakoskenhaara. Kotkasta on Helsinkiin matkaa 130 km.

Kaupunginosat

Kotkan kaupunginosat

- Aittakorpi
- Eskola
- Etukylä
- Halla
- Helilä
- Hirssaari
- Hovila
- Hovinsaari
- Itäranta
- Jumalniemi
- Jylppy
- Kalliokoski
- Karhula

- Karhuvuori
- Katariina
- Kaukola
- Kierikkala
- Koivula
- Korela
- Korkeakoski
- Kotkansaari
- Kyminlinna
- Laajakoski
- Lankila
- Metsola
- Mussalo

- Nikeli
- Otsola
- Peippola
- Rantahaka
- Rauhala
- Ristinkallio
- Sunila
- Sutela
- Suulisniemi
- Takakylä
- Tavastila
- Tiutinen
- Veikkola

Liikenne

Kotkasta on rautatieyhteys Kouvolaan. Kaupungissa on myös matkustajasatama sekä Kymin lentokenttä (pienkonekenttä). Kaupunki sijaitsee Valtatie 7 varrella. Linja-autoliikennettä Kotkassa hoitavat lähinnä Jyrkilä Oy ja Pohjolan Liikenne. Yhtiöistä Jyrkilä hoitaa Kotkan länsiosan liikenteen Kotkansaarelta Karhuvuoren suuntaan ja Pohjolan liikenne Itä-osan liikenteen Kotkansaarelta Karhulan suuntaan.

Kotkan satama

Kotka on merkittävä satamakaupunki. Se on Suomen suurin vientisatama ja toiseksi suurin satama Helsingin jälkeen

Satamat


- Kantasatama :Kantasatama on monitoimisatama
- Hietanen :Hietanen on keskittynyt RORO-liikenteeseen.
- Mussalon bulk-terminaali
- Mussalon nesteterminaali
- Mussalon konttiterminaali

Urheilu ja liikunta

Urheiluseurat


- FC KooTeePee, Veikkausliiga, (jalkapallo)
- KTP-Basket, Korisliiga, (koripallo)
- Kotkan Titaanit, Suomi-sarja, (jääkiekko)

Tapahtumia ja nähtävyyksiä


- Meripäivät ovat vuosittain Kotkassa pidettävä meriaiheinen tapahtuma, jossa ympäri kaupunkia on erilaisia tapahtumia ja konsertteja.
- Maretarium on vuonna 2002 valmiiksi saatu suomalaisten kalojen akvaario, joka sijaitsee sapokan satamassa.
- Sapokan vesipuisto on useasti palkittu kotkalainen viheralue.
- Langinkosken keisarillinen kalastusmaja ja luonnonpuisto.

Oppilaitokset

Kotkassa sijaitsee Kymenlaakson ammattikorkeakoulun monia toimipisteitä, joissa voi opiskella teknistä-, kaupallista- ja terveydenhuoltoalaa.

Aiheesta muualla


- [http://www.kotka.fi Kotkan kaupungin kotisivut]
- [http://www.portofkotka.fi www.portofkotka.fi] Luokka:Suomen kaupungit
-


Haukat

Tämä artikkeli käsittelee lintuja. Jääkiekkojoukkue Järvenpään Haukkoja käsittelevä artikkeli toisaalla. Haukat (Accipitridae) on suuri päiväpetolintujen heimo. Siihen kuuluvat kotkat sekä monet linnut, joiden nimen lopussa on "haukka". Osa haukka-nimisistä linnuista kuuluu kuitenkin jalohaukkalintuihin. Haukkojen nykyinen luokittelu on sekainen johtuen räjähdysmäisesti lisääntyneestä molekyylibiologisesta tiedosta. Haukkoja on kesytetty metsästystarkoitukseen.

Symboliikka

Haukan lentotaitoa ja tarkkaa saalistuskykyä on ihailtu, ja haukkojen mukaan on muun muassa nimetyjä urheiluseuroja kuten Katajanokan Haukat ja Järvenpään Haukat sekä Kiovan Sokol.

Kotkat

Ihmisten suhde kotkiin

Kotkia on pitkään pidetty ihmisen vihollisena, vaikka näitä on myös arvostettu, ja pidetty uljaina eläiminä. Kotka on kuvattu keskushahmoksi moneen historialliseen vaakunaan. Suomessa kotkat ovat olleet tärkeässä asemassa kalevalaisessa runoudessa, jossa esiintyvä kotka on usein ollut jättiläismäinen kokko eli vaakalintu, joka oli yleensä hyvän puolella. Kotkia on kuitenkin myös vainottu. Kristinuskon tulon jälkeen on väitetty toisinaan pakanajumalien ja hiisien muuttuneen pedoiksi, myös kotkiksi. Vesilahdella kerrotaan pakanajumalan muuttuneen isoksi kotkaksi, joka asettui jättiläismäisen puun, Kaltaan kuusen latvaan. Puu oli niin suuri, että sitä kuvattiin satalatvaiseksi. Sen rungon kolossa mahtui yöpymään paimen lampaineen. Lähistölle haluttiin rakentaa kirkko, joten "paholaisen" asuttama kuusi kaadettiin. Työhön kerrotaan tarvitun 8 päivää ja 8 tai 12 haarniskoitua, papin siunaamaa miestä, joista osa joutui toimimaan syöttinä samalla, kun toiset hakkasivat puuta. Vielä 1900-luvulla Suomen suurimpia kotkia, merikotkia on vainottu yleisesti. Nykyisin merikotka on harvinainen ja rauhoitettu, mutta edelleen Ahvenanmaalla niitä ammutaan luvatta, tai niiden pesiä hävitetään lähes joka vuosi.

Katso myös


- Luettelo päiväpetolinnuista Luokka:Päiväpetolinnut

Suomenlahti

Suomenlahti on Itämeren itäisin osa Suomen ja Viron välissä. Suomenlahden itäosien rantaviiva kuuluu Venäjälle. Venäjän tärkeimmät öljysatamat ovat Suomenlahden pohjukassa, Pietarin ympäristössä.

Maantiede

Suomenlahden pinta-ala on 29 500 km², pituutta sillä on 428 km ja leveyttä 120 km. Leveys Suomenlahden suulla on 75 km ja Porkkalasta Tallinnan edustalla sijatsevaan Kohuniemeen 52 km. Itäpäässään Suomenlahti kapenee 10-28 km:n levyiseksi Kronstadtin lahdeksi. Suurin lahti pohjoisrannikolla on Viipurinlahti, etelärannikolla Narvanlahti. Suomenlahden keskiulapan saarista ovat suurimmat Suursaari, Tytärsaaret, Lavansaari ja Seiskari. Syvimmät osat ovat Suomenlahden suulla, jossa on 80-100 m:n syvänne. Etelärannikolla on jopa yli 100 m:n syvänteitä, kun taas pohjoisrannikolla ei vastaavalla etäisyydellä mantereesta ole 60 m syvempää kohtaa. Syvin mitattu kohta, 121 m, on Viron rannikolla, Tallinnasta koilliseen. Noin 5 prosenttia Itämeren vesimassoista sijaitsee Suomenlahdella. Suomenlahden rannikolla sijaitsevat suuret kaupungit ovat Helsinki, Pietari ja Tallinna.

Ympäristöongelmat

Suomenlahden runsas ravinnekuormitus aiheuttaa vesialueen vaikeimman ongelman — rehevöitymisen, joka näkyy kesäisin runsainakin lauttamaisina leväkukintoina.

Katso myös


- Pietari Suuren merilinnoitus
- Suomenlahden tykistösulku

Linkkejä


- [http://www.fma.fi/virtualboat/suomenlahti/ Merenkulkulaitos: Suomenlahden virtuaaliveneretki]
- [http://www.ymparisto.fi/default.asp?node=1794&lan=fi Suomen ympäristökeskus: Ajankohtainen levätilanne] Luokka:Itämeri ko:핀란드 만 ja:フィンランド湾

Etelä-Suomen lääni

Etelä-Suomen lääni on yksi Suomen lääneistä. Läänin naapurit ovat Länsi-Suomen lääni, Itä-Suomen lääni, Suomenlahti ja Venäjä. Vuoden 1997 lääniuudistuksessa Etelä-Suomen lääni luotiin yhdistämällä Uudenmaan lääni, Kymen lääni ja eteläosat Hämeen läänistä sekä Heinola ympäristöineen Mikkelin läänistä.

Hallinto

Etelä-Suomen lääninhallitus on seitsemän ministeriön ohjaama valtion aluehallintoviranomainen. Lääninhallituksen tehtävä on edistää läänin asukkaiden hyvinvointia ja tukea kuntia peruspalveluiden järjestämisessä ja kehittämisessä. Lääninhallituksen palvelupisteet sijaitsevat Hämeenlinnassa, Helsingissä ja Kouvolassa.

Maakunnat

Etelä-Suomen lääni on jaettu 6 maakuntaan:
- Etelä-Karjala (Södra Karelen)
- Päijät-Häme (Päijänne Tavastland)
- Kanta-Häme (Egentliga Tavastland)
- Uusimaa (Nyland)
- Itä-Uusimaa (Östra Nyland)
- Kymenlaakso (Kymmenedalen)

Kunnat

Etelä-Suomen lääni on jaettu 88 kuntaan, mukaan lukien Hämeenlinnan, Helsingin ja Kouvolan kaupungit.

Vaakuna

Etelä-Suomen läänin vaakuna on luotu yhdistämällä Hämeen, Karjalan ja Uudenmaan vaakunat.

Ulkopuoliset linkit


- [http://www.laaninhallitus.fi/etela Etelä-Suomen lääni]
-
ko:남핀란드 주

Kymenlaakso

Kymenlaakson maakunta (ruotsiksi Kymmenedalen) kuuluu Etelä-Suomen lääniin. Maakunnan suurimpia kaupunkiseutuja ovat Kouvola (97 818) ja Kotka (87 844). Bruttokansantuote Kymenlaaksossa oli vuonna 2001 yhteensä 4 147 miljoonaa euroa. Kymenlaakso oli Suomen ensimmäisiä laajasti teollistuneita alueita, jo 1800-luvulta alkaen. Nykyään alue kärsii raskaan teollisuuden, pääosin paperiteollisuuden, taantumisesta. Taantumisen seurauksena alueella on muuttotappio pääosin Uudellemaalle.

Kaupungit


- Anjalankoski
- Hamina
- Kotka
- Kouvola

Kunnat


- Elimäki
- Iitti
- Jaala
- Kuusankoski
- Miehikkälä
- Pyhtää
- Valkeala
- Virolahti

Aiheesta muualla


- [http://www.kymenlaakso.fi/ Kymenlaakso]
- [http://www.finnicakymenlaakso.fi/ Finnica Kymenlaakso] (Sivusto toimii oppaana Kymenlaaksoon; sen menneisyyteen, luontoon ja kulttuurielämään) Luokka:Suomen maakunnat

Maakunta

Maakunta voi tarkoittaa Suomessa sekä historillisia maakuntia (Ruotsin vallan aikaiset provinssit) että vuoden 1997 lääniuudistuksen yhteydessä perustettuja nykyisiä maakuntia. Maakunta on luonteeltaan kuntien valtiosta autonomiseen päätöksentekovaltaan perustuva yhteishallinnollinen yksikkö, minkä tarkoituksena on ilmentää paikallista demokratiaa aluetasolla (vrt. lääni). Suomessa vuoden 1993 hallinnonuudistuksessa valtionhallinnon alueellinen toimeenpano ja kunnallishallinnon alueellinen päätösvalta kohtaavat työvoima- ja elinkeinokeskusten sekä maakuntaliittojen tasolla. Suomen 20 maakunnasta vain Ahvenanmaan autonomisella maakunnalla ja Kainuun kokeilumaakunnalla on vaaleilla valittu maakuntaneuvosto. Muissa 18 maakunnassa maakuntavaltuusto on vaaleilla valittujen kunnanvaltuustojen nimittämiä.

Historialliset maakunnat

Suomen historialliset maakunnat eli provinssit ovat perua Suomen yhteisestä historiasta Ruotsin kanssa. Provinssit lakkasivat olemasta hallinnollisia alueita jo 1634, kun läänit korvasivat ne. Provinssit ovat vielä perinne, mutta niillä ei ole enää hallinnollista käyttöä.

Nykyiset maakunnat

Vuoden 1997 lääniuudistuksen yhteydessä läänit jaettiin 20:een nykyiseen maakuntaan. Maakuntien yleisestä kehittämisestä ja suunnittelusta vastaavat maakuntaliitot, joita johtaa maakuntajohtaja. Maakunnat ovat lähinnä symbolisia, ja aluehallinnon vastuu on hyvin pitkälti edelleen lääneillä. Lopullinen maakuntajako päätettiin vasta vuonna 1998 [http://finlex1.edita.fi/dynaweb/ajantasa/flexsd/sd/@Generic__BookTextView/241730;nh=1;hf=0;pt=211074;lang=fi?DwebQuery=It%E4-Uusimaa#1 Valtioneuvoston päätöksessä maakunnista 26.2.1998/147].

Luettelo nykyisistä maakunnista lääneittäin

1998

    Lapin lääni

  1. Lappi (Lappland)

    Oulun lääni

  2. Pohjois-Pohjanmaa (Norra Österbotten)
  3. Kainuu (Kajanaland)

    Itä-Suomen lääni

  4. Pohjois-Karjala (Norra Karelen)
  5. Pohjois-Savo (Norra Savolax)
  6. Etelä-Savo (Södra Savolax)

    Länsi-Suomen lääni

  7. Etelä-Pohjanmaa (Södra Österbotten)
  8. Pohjanmaa (Österbotten)
  9. Pirkanmaa (Birkaland)
  10. Satakunta (Satakunda)
  11. Keski-Pohjanmaa (Mellersta Österbotten)
  12. Keski-Suomi (Mellersta Finland)
  13. Varsinais-Suomi (Egentliga Finland)

    Etelä-Suomen lääni

  14. Etelä-Karjala (Södra Karelen)
  15. Päijät-Häme (Päijänne Tavastland)
  16. Kanta-Häme (Egentliga Tavastland)
  17. Uusimaa (Nyland)
  18. Itä-Uusimaa (Östra Nyland)
  19. Kymenlaakso (Kymmenedalen)

    Ahvenanmaa

  20. Ahvenanmaa (Åland)

Väestö ja päähallintopaikat

NimiPäähallintopaikkaVäkiluku (2003)Ennuste 2030
AhvenanmaaMaarianhamina26 347kuva:Green up.png27 388
Etelä-KarjalaLappeenranta136 301kuva:Red down.png127 435
Etelä-PohjanmaaSeinäjoki193 954kuva:Red down.png172 261
Etelä-SavoMikkeli162 296kuva:Red down.png140 304
Itä-UusimaaPorvoo91 689kuva:Green up.png104 736
KainuuKajaani86 573kuva:Red down.png68 621
Kanta-HämeHämeenlinna166 648kuva:Red down.png165 548
Keski-PohjanmaaKokkola70 584kuva:Red down.png62 870
Keski-SuomiJyväskylä266 082kuva:Red down.png257 426
KymenlaaksoKotka185 662kuva:Red down.png172 652
LappiRovaniemi186 917kuva:Red down.png162 300
PirkanmaaTampere457 317kuva:Green up.png475 749
PohjanmaaVaasa173 111kuva:Red down.png161 064
Pohjois-KarjalaJoensuu169 129kuva:Red down.png144 720
Pohjois-PohjanmaaOulu371 931kuva:Red down.png369 268
Pohjois-SavoKuopio251 356kuva:Red down.png220 154
Päijät-HämeLahti198 434kuva:Red down.png193 330
SatakuntaPori234 777kuva:Red down.png214 599
UusimaaHelsinki1 338 180kuva:Green up.png1 575 591
Varsinais-SuomiTurku452 444kuva:Green up.png474 547

Katso myös


- Läänit
- Ruotsin historialliset provinssit
- Suomen historialliset maakunnat
- Österland
- Norrland

Aiheesta muualla


- [http://www.reg.fi/ Suomen maakuntien liitot] Maakunnat

Kaupunki

pääkaupunki. Se on myös maan suurin ja nopeimmin kasvava kaupunkiseutu.]] Kaupunki on maaseudusta erotettu kunta, jossa väestö asuu tiheämmässä keskittymässä kuin maaseudulla. Vuoteen 1977 asti Suomen kaupungeilla oli oikeuksia ja velvollisuuksia, joita muilla kunnilla ei ollut. Tilastokeskus määrittelee kaupunkimaisen kunnan seuraavasti: Kaupunkimaisia kuntia ovat kunnat, joiden väestöstä vähintään 90% asuu taajamissa tai suurimman taajaman väkiluku on vähintään 15 000. Ero pikkukaupunkien ja suurkaupunkien välillä on eri alueilla erilainen. Suurkaupunki voi tarkoittaa urbaania aluetta, joka ylittää tietyn asukasluvun; kaupunkia joka dominoi muita kaupunkeja tietyllä talousalueella tai joka on hallinnollisesti merkittävä. Suurkaupungeista käytetään myös nimitystä metropoli. Vaikka suurkaupunki voi viitata alueeseen, jolla on lähiöitä ja satelliittialueita, termi ei sovi kattamaan usean kaupungin keskittymää eli metropolialuetta kuten pääkaupunkiseutu. Englannin kielessä erotellaan kaupunki nimikkeille city eli suurkaupunki ja town eli pikkukaupunki. Suomessa suurin osa kaupungeista on pikkukaupunkeja. Suurkaupungeiksi voidaan Suomen mittakaavassa katsoa Pääkaupunkiseutu, Tampere, Turku ja Oulu. Globaalit suurkaupungit ovat kaupankäynnin, talouden, kulttuurin ja myös muiden elämänalueiden keskuksia. New York, Tokio, Berliini, Hongkong, Moskova, Pariisi ja Lontoo määritellään usein globaaleiksi kaupungeiksi, mutta termiä käytetään myös muista suurkaupungeista. Nykyään on nähtävissä merkkejä suurkaupunkien lähiöalueiden yhdistymisestä (Yhdysvaltain itärannikko) monien kymmenien miljoonien asukkaiden metropoleiksi. Maailman suurimmaksi kaupungiksi lasketaan yleensä Japanissa sijaitseva yli 30 miljoonan asukkaan Suur-Tokio. Kiinalainen Chongqingin kaupunki on kuitenkin lähes Tokion kokoinen, ja siten maailman toiseksi suurin kaupunki.

Kaupungin keskusta

Kaupungin keskusta on kaupan, julkisten toimintojen, vapaa-ajan, kulttuurin, seurustelun ja huvielämän kohtauspaikka. Keskusta näyttää kaupungin elinvoiman ja lisää kiinnostavuutta. Keskusta palvelee kaikkia: kaupungin ja ympäristön asukkaita, jotka asioivat, työskentelevät tai asuvat keskustassa; vanhoja, nuoria, yksinäisiä ja perheitä; autottomia ja autoilijoita. Hyvä keskusta edistää asiakaskäyntejä ja parantaa liikkeiden kannattavuutta, kun yhdessä liikkeessä kävijät käyvät samalla myös muissa. Se lisää vuokranmaksukykyä ja kiinteistöjen arvon säilymistä. Se myös parantaa asukkaiden viihtymistä ja kotitalouksien tasapainoa. Ellei kaupungin keskustaa kehitetä, siitä voi tulla taantuva keskusta. Silloin kestävä kehitys vaarantuu, kun asiointi rakentuu autojen varaan. Autottomat, vanhukset, nuoret ja lapset joutuvat heikompaan asemaan. Keskustan palvelutaso ei kehity. Kaupungin kehittämisaloite siirtyy yksityisille maanomistajille.

Suomen kaupungit

Suomessa kaupunki on myös julkishallinnon yksikkö. Oikeudellisesti kaikki kaupungit ovat kuntia, koska Suomessa on nykyään vain yksi kuntamuoto. Asutuksen kokoluokittelu Suomessa voidaan tehdä esimerkiksi seuraavasti:
- Haja-asutusalue, maaseutu tai pieni taajama (1 - 1 000 asukasta) 22 kpl
- Pieni maaseutukaupunki (1 001 - 20 000 asukasta) 357 kpl
- Keskikokoinen kaupunki (20 001 - 50 000 asukasta) 39 kpl
- Suuri kaupunki (50 001 - 100 000 asukasta) 8 kpl
- Suurkaupunki (asukkaita yli 100 000) 6 kpl Suurin osa Suomen kunnista on tämän mukaan siis pieniä maaseutukaupunkeja.

Erilaiset kaupungit

Suomessa on suurilukuinen määrä kaupunkeja. Suurin osa niistä on pieniä, kuten edellä todettiin. Helsinki on maan suurin kaupunki, asukkaita seudulla on 1,2 miljoonaa. Kooltaan se yltää eurooppalaiseen sarjaan keskisuurena kaupunkina. Toiseksi suurimmat kaupunkiseudut ovat Tampere ja Turku. Muita valtakunnallisesti merkittäviä keskuksia ovat Oulu, Lahti ja Jyväskylä. Loput Suomen kaupungeista ovat pienempiä maakuntakeskuksia. Suurimmissa kaupungeissa on paljon työpaikkoja, oppilaitoksia ja hyvin toimiva joukkoliikenne. Suurissa kaupungeissa kulttuurielämä on aktiivista ja niistä löytyvät hyvät koulutusmahdollisuudet korkeakouluineen. Mahdollisuuksia tehdä vapaa-ajalla itseään kiinnostavia asioita on paljon. Nämä kaikki tuovat ympäröivälle seudulle menestystä vanavedessään.

Suomen suurimmat kaupunkiseudut

Kaupunkiseutu tarkoittaa keskuskuntaa ja sitä ympäröiviä lähikuntia, jotka ovat tiiviissä yhteydessä keskuskuntaan. Kaupunkiseudun väkiluvun laskeminen antaa todellisemman kuvan kaupungin koosta muun muassa Helsingin ja Kouvolan tapauksissa.
SijoitusNimiMaakuntaVäkiluku (2003)Ennuste 2030
1HelsinkiUusimaa1 216 308kuva:Green up.png1 391 199
2TamperePirkanmaa311 818kuva:Green up.png368 627
3TurkuVarsinais-Suomi295 600kuva:Green up.png329 101
4OuluPohjois-Pohjanmaa199 140kuva:Green up.png244 319
5LahtiPäijät-Häme169 091kuva:Green up.png181 407
6JyväskyläKeski-Suomi161 433kuva:Green up.png183 329
7PoriSatakunta138 702kuva:Red down.png134 307
8KuopioPohjois-Savo117 655kuva:Red down.png117 642
9JoensuuPohjois-Karjala115 058kuva:Red down.png111 672
10KouvolaKymenlaakso97 818kuva:Red down.png94 910
11VaasaPohjanmaa88 522kuva:Green up.png90 280
12HämeenlinnaKanta-Häme88 495kuva:Green up.png94 961
13KotkaKymenlaakso87 844kuva:Red down.png85 768
14LohjaUusimaa78 392kuva:Green up.png91 122
15PorvooItä-Uusimaa73 079kuva:Green up.png85 877
16MikkeliEtelä-Savo72 192kuva:Red down.png66 537
17LappeenrantaEtelä-Karjala69 718kuva:Green up.png73 432
18RaumaSatakunta67 072kuva:Red down.png63 068
19SaloVarsinais-Suomi62 709kuva:Green up.png70 746
20RovaniemiLappi61 840kuva:Red down.png58 932
21KemiLappi61 589kuva:Red down.png55 194
22SeinäjokiEtelä-Pohjanmaa64 099kuva:Green up.png72 190
23IisalmiPohjois-Savo61 009kuva:Red down.png49 887
24KajaaniKainuu58 795kuva:Red down.png50 542
25KokkolaKeski-Pohjanmaa52 252kuva:Red down.png50 848
26SavonlinnaEtelä-Savo48 369kuva:Red down.png41 634
27PietarsaariPohjanmaa48 332kuva:Red down.png47 732
28ImatraEtelä-Karjala46 773kuva:Red down.png40 972
29TammisaariUusimaa43 480kuva:Green up.png45 877
30RiihimäkiKanta-Häme42 676kuva:Green up.png48 985
Tilastojen lähde [http://www.kunnat.net kunnat.net].

Maailman suurimmat kaupunkiseudut

Maailman suurimmat kaupunkiseudut ovat tärkeitä toimijoita poliittisesti ja taloudellisesti. kuva:Green up.png kuva:Green up.png.]]
SijoitusNimiVäkiluku
1Tokio, Japani36 510 000
2New York, Yhdysvallat22 310 000
3Mexico City, Meksiko22 090 000
4Soul, Etelä-Korea21 740 000
5Mumbai, Intia19 470 000
6São Paulo, Brasilia19 090 000
7Jakarta, Indonesia17 590 000
8Los Angeles, Yhdysvallat17 540 000
9Osaka, Japani17 510 000
10Delhi, Intia17 480 000
11Manila, Filippiinit16 610 000
12Kairo, Egypti15 500 000
13Shanghai, Kiina14 610 000
14Kolkata, Intia14 450 000
15Moskova, Venäjä14 440 000
16Buenos Aires, Argentiina13 330 000
17Lontoo, Yhdistynyt kuningaskunta12 420 000
18Teheran, Iran11 890 000
19Ruhrin alue, Saksa11 780 000
20Rio de Janeiro, Brasilia11 720 000
21Karachi, Pakistan11 620 000
22Istanbul, Turkki11 580 000
23Pariisi, Ranska11 500 000
24Dhaka, Bangladesh11 490 000
25Peking, Kiina11 240 000
26Lagos, Nigeria10 690 000
27Bangkok, Thaimaa9 750 000
28Chicago, Yhdysvallat9 420 000
29Kinshasa, Kongo9 120 000
30Nagoya, Japani8 760 000
Lähde: [http://www.world-gazetteer.com world-gazetteer.com]

Kaupunkien urbaanius

Eri kaupungeilla on eri väestöntiheys. Väestöntiheys kertoo, miten tiheästi kaupungissa asuu ihmisiä. Suuri väestöntiheys on yleensä kaupungin keskustassa ja kerrostaloalueilla, pieni väestöntiheys omakotitaloalueilla. Suuri väestöntiheys mahdollistaa lyhyet kävelymatkat, kattavan joukkoliikenteen ja lukuisat lähipalvelut. Pienen väestöntiheyden kaupungeissa matkat ovat pitkät ja palveluja hajanaisesti, joka lisää henkilöauton tarvetta. Euroopassa kaupungit ovat vanhoja ja ne ovat tiheästi rakennettuja. Kävelykadut ovat yleisiä ja kaduilla käy vilkas elämä. Pohjoismaissa kaupungit ovat jonkin verran väljemmin rakennettuja. Useat Suomen kaupungit vastaavat väestötiheydeltään Yhdysvaltojen autokaupunkeja. Suurin urbanisoituminen löytyy Pääkaupunkiseudulta mukaan lukien Kerava ja Järvenpää. Muita erityisen urbaaneja kaupunkeja ovat Maarianhamina, Jyväskylä, Lahti, Turku, Kouvola ja Joensuu.

Kaupunkien arvostus

Alla on Taloustutkimuksen Kaupungit: Muuttohalukkuus 2004 -tutkimuksen tulokset yleisarvosanoilla 4-10 mitattuna. Tutkimuksessa selvitettiin ihmisten muuttohalukkuutta eri kaupunkeihin. Kaupunki Arvosana Asukasluku 1. Tampere 7,98 197 774 2. Jyväskylä 7,75 80 372 3. Turku 7,57 173 686 4. Kuopio 7,38 87 347 5. Oulu 7,31 123 274 6. Hämeenlinna 7,22 46 352 7. Naantali 7,16 13 360 8. Helsinki 7,14 559 718 9. Espoo 7,10 216 836 10. Lahti 7,05 97 543 11. Lappeenranta 7,03 58 401 12. Porvoo 6,95 45 403 13. Savonlinna 6,93 27 660 14. Vaasa 6,84 57 014 15. Vantaa 6,76 179 856 16. Mikkeli 6,75 46 612 17. Joensuu 6,75 52 140 18. Rovaniemi 6,71 35 188 19. Seinäjoki 6,71 30 702 20. Rauma 6,63 37 030 Kaikkien kaupunkien ka. 6,86 Lisäksi tutkimuksessa olivat mukana (aakkosjärjestyksessä): Hyvinkää, Järvenpää, Kajaani, Kemi, Kerava, Kokkola, Kotka, Kouvola, Lohja, Pietarsaari, Pori, Raahe, Salo ja Varkaus. Tarkemmin kaupunkeja tarkasteltiin yhdeksällä erottelevuustekijällä. Työpaikkojen tarjonnassa, opiskelumahdollisuuksissa ja monipuolisessa kulttuuritarjonnassa pärjäsi Helsinki. Sijainnista, harrastusmahdollisuuksista ja kunnallisista palveluista parhaan arvosanan sai Tampere. Viihtyisimpänä asuinympäristönä ja parhaana kasvuympäristönä lapsille pidettiin Jyväskylää, kun taas Espoota pidettiin muita kaupunkeja useammin kehittyvänä talousalueena.

Pahoinvointi Suomen suurimmissa kaupungeissa

Suurille kaupunkikeskuksille on aina ollut tunnusomaista paitsi hyvinvointi ja vauraus myös sosiaaliongelmien yleisyys. Voidaan yleistää, että mitä suurempi kaupunki on, sitä yleisemmin siinä ilmenee myös pahoinvointia. Näin esimerkiksi Helsinki sijoittuu mitä todennäköisimmin pahoinvointivertailun kärkipäähän. Tämä ei kuitenkaan pidä tarkkaan ottaen paikkaansa; kaupunkikulttuurit ovat tässä mielessä yksilöllisiä. Suomen Kuntaliitto on julkaissut vuonna 2004 Kuntalehdessä (numero 15) tutkimuksen suurimpien Suomen kaupunkien pahoinvoinnista 2000-luvun alussa. Tutkimuksessa on käytetty kymmentä pahoinvoinnin mittaria. Tutkimuksen mukaan Suomen yli 40.000 asukkaan kaupungit sijoittuvat sosiaalisten ongelmien yleisyydessä alla olevan taulukon mukaiseen järjestykseen. Pahoinvoivimmassa Jyväskylässä sosiaaliongelmia havaittiin lähes 40 % enemmän kuin Espoossa. Sosiaalisia ongelmia tarkasteltiin seuraavilla 10 mittarilla:
- toimeentulotuki asukasta kohden
- ahtaasti asuvia asuntokuntia % asuntokunnista
- työttömät % työvoimasta
- pitkäaikaistyöttömät % työttömistä
- poliisin tietoon tulleet omaisuusrikokset/10 000 as.
- poliisin tietoon tulleet väkivaltarikokset/10 000 as.
- myynti 100% alkoholia, litraa/18 vuotta täyttäneet
- raskauden keskeytykset/1 000 15-49-v. naista
- sijoitetut lapset ja nuoret/1 000 0-17-vuotiasta
- kaupungin suhteellinen velkaantuneisuus, % Sija pahoinvoinnin mukaan Kaupunki Sija as.luvun mukaan 1. Jyväskylä 9. 2. Helsinki 1. 3. Lahti 7. 4. Turku 5. 5. Kotka 13. 6. Joensuu 14. 7. Pori 10. 8. Vantaa 4. 9. Oulu 6. 10. Vaasa 12. 11. Mikkeli 16. 12. Lappeenranta 11. 13. Kuopio 8. 14. Tampere 3. 15. Hämeenlinna 15. 16. Hyvinkää 18. 17. Porvoo 17. 18. Espoo 2.

Väestönmuutos

Lähivuosikymmeninä Suomen väestö muuttaa pääasiassa neljälle suurimmalle kaupunkiseudulle, joista eniten Helsinkiin ja sen lähistölle Lohjalle ja Porvooseen. Länsisuomalaiset muuttavat rannikolta Turkuun ja keskisemmässä Suomessa Tampereelle. Lapin ja Oulun läänien väestö keskittyy Ouluun. Myös jotkin pienemmät keskukset, kuten Jyväskylä, Seinäjoki ja Salo houkuttelevat asukkaita lähiseudultaan ja joskus kauempaakin. Mitä suuremmaksi kaupunki kasvaa, sitä houkuttelevampi siitä tulee, kun palvelut ja kulttuuritarjonta lisääntyvät. Voidaan todeta, että kasvavia seutuja yhdistävät ennen kaikkea hyvä työpaikkatarjonta, palvelut, liikenneyhteydet ja edullinen sijainti. Pääasiassa kasvavat alueet sijaitsevat maan lounaiskolkassa, mutta poikkeuksen tekee Oulu, jota on kehitetty osin poliittisin päätöksin Pohjois-Suomen veturiksi. Taantuvat kaupungit eivät ole onnistuneet asukkaiden houkuttelemisessa. Nämä ovat usein syrjässä suurista keskuksista maan pohjois- ja itäosissa, muutamat myös etelämpänä ja lännessä rannikolla. Ne ovat menestysaikanaan omanneet hyvät lähtökohdat, kuten paperiteollisuus tai rautateiden risteysasemana oleminen, mutta olosuhteiden muuttuessa eivät ole pystyneet kehittymään houkutellakseen asukkaita ja yrityksiä.

Kasvukeskukset


- Helsinki
- Jyväskylä
- Lohja
- Oulu
- Porvoo
- Salo
- Seinäjoki
- Tampere
- Turku

Väestö vähenee


- Iisalmi
- Imatra
- Kajaani
- Kemi
- Kokkola
- Kouvola
- Mikkeli
- Pietarsaari
- Pori
- Rauma
- Savonlinna

Katso myös


- Luettelo Suomen kaupungeista
- Luettelo Suomen kaupungeista ja kunnista
  - Luettelo Suomen kunnista väkiluvun mukaan
  - Luettelo Suomen kunnista pinta-alan mukaan
- Aluepolitiikka
- Maaseutu

Aiheesta muualla


- [http://www.kaupunkiopas.com Suomen Kaupunkiopas - Suomen kaupungit Internetissä]
- [http://fennica.ascentia.fi Fennica-tilastopalvelu] Luokka:Hallinto ja:村落 simple:City tokipona:ma tomo zh-tw:鎮 zh-cn:城镇

Kymi

Kymi (ruotsiksi Kymmene) on Suomen entinen kunta ja nykyisin osa Kotkan kaupunkia. Alun perin muodostettu Pyhtään pitäjän kappeliseurakunnaksi 1442. Itsenäiseksi 1642. Liitetty alueita myös Vehkalahden pitäjästä. Kymistä erotettu itsenäisiksi Suursaaren kunta (1838, kuului Kymiin vuodesta 1817), Kotkan kaupunki (1878), Haapasaaren kunta (1913) ja Karhulan kauppala (1951). Liitettiin Kotkaan 1977 yhdessä Karhulan kauppalan kanssa. Kymin harmaakivikirkko (C. L. Engel, 1850).

Kylät

Eskola, Helilä, Huruksela, Jäppilä, Kaarniemi, Kalliokoski, Kaukola, Kierikkala, Korkeakoski, Kurittula, Kuutsalo, Laajakoski, Lankila, Marinkylä, Metsäkylä, Mussalo, Parikka, Pernoo, Pihkoo, Ruonala, Saksala, Sunila, Sutela, Ylänummi Luokka:Suomen entiset kunnat Luokka:Kotka

Ruotsinsalmen II meritaistelu

Ruotsinsalmen toinen meritaistelu on suurimpia koskaan käytyjä meritaisteluita. Se käytiin osana Kustaa III:n sotaa Ruotsin ja Venäjän laivastojen välillä Kotkansaaren, Mussalon ja Kuutsalon saarten välisellä alueella nykyisessä Kotkassa. Vain vuotta aiemmin käytiin samalla paikalla Ruotsinsalmen I meritaistelu, jonka Ruotsi hävisi. Toinen taistelu päättyi Carl Olof Cronstedtin johdolla Ruotsin laivaston ylivoimaiseen ja Ruotsin historian suurimpaan merivoittoon. Voiton ansiosta Ruotsi sai paremmat lähtökohdat Värälän rauhanneuvotteluihin. Taistelun jälkeen venäläiset rakensivat Kymijoen suulle Ruotsinsalmen - Kyminlinnan kaksoislinnoituksen, ja varsinkin Kotkansaarelle kasvoi asutusta. Samalla paikalla on nyt Kotkan kaupungin keskusta.

Katso myös


- Carl Olof Cronstedt
- Luettelo taisteluista Luokka:Kotka Luokka:Kustaa III:n sota Luokka:Ruotsin historia Luokka:Suomen historia Luokka:Taistelut Luokka:Venäjän historia

Svartholma

Svartholman linnoitus on Suomenlinnan sisarlinnoitus, joka sijaitsee Loviisan edustalla. Englantilainen laivasto räjäytti Svartholman Krimin sodan aikana. Nykyisin Svartholma on suosittu ajanviettopaikka kesäisin. Linnoitusta on kunnostettu 90-luvulla, ja nykyisin saaren vierailijat saavat hyväin kuvan siitä, millainen linnoitus on ollut. Saarella toimii ravintola, ja siellä järjestetään tapahtumia. Kesäisin saarelle liikennöi vesibussi Loviisan Saltbodanilta.

Katso myös


- Bastionijärjestelmä Luokka:Suomalaiset linnat Luokka:Linnoitukset

Kuninkaantie

Kuninkaantie on vanha postireitti Norjan Bergenistä Atlantin rannikolta Oslon ja Tukholman kautta Maarianhaminaan, edelleen saariston kautta Turkuun ja Etelä-Suomen halki Venäjälle Viipuriin ja Suomenlahden perukkaan Pietariin asti. Suomen matkailumarkkinoinnissa tie alkaa Turusta. Tietä ovat 1300-luvulta saakka kulkeneet kuninkaat ja heidän kuriirinsa, piispat ja porvarit, taiteilijat ja armeijat. Tie on yhdistänyt Ruotsin suurvallan läntiset ja itäiset alueet toisiinsa. Alkuperäinen tie on vielä osittain käytössä. Tien varrelle syntyi kartanoita, maatiloja, majataloja, krouveja ja kestikievareita, jotka majoittivat ja kestitsivät Kuninkaantien kulkijoita. Mahtavien aatelissukujen kartanolinnoissa yöpyivät niin Ruotsin kuninkaat kuin Venäjän tsaaritkin. Idän ja lännen kohtaamisesta on syntynyt ainutlaatuinen kulttuurien yhdistelmä, jonka aarteistoon voi tänä päivänä helposti tutustua. Keskiaikaiset kirkot, kauniit kartanot, maalaukselliset ruukinkylät, idylliset satamakaupungit ja viehättävät kylät kertovat Kuninkaantien rikkaasta menneisyydestä. Tie on merkitty ruskein kilvin, jossa on kultaisen kruunun kuva, ja kyltissä lukee Kuninkaantie. Karjaalta itään, Kirkkonummelle, tie haarautuu kulkemaan sekä Inkoon että Siuntion kautta.

Kunnat manner-Suomessa


- Turku
- Kaarina
- Piikkiö
- Paimio
- Halikko
- Salo
- Perniö
- Tammisaari
- Karjaa
- Pohja
- Lohja
- Inkoo
- Siuntio
- Kirkkonummi
- Espoo
- Helsinki
- Vantaa
- Sipoo
- Porvoo
- Pernaja
- Loviisa
- Ruotsinpyhtää
- Pyhtää
- Kotka
- Hamina
- Virolahti Luokka:Suomen historia Luokka:Tiet

Suomen sota

Suomen sota käytiin 1808-1809 Venäjän ja Ruotsin välillä.

Sodan syitä

Voitettuaan Preussin, Saksin ja Venäjän muodostaman neljännen koalition 1807 Napoleon sopi Tilsitin sopimuksessa Venäjän keisarin Aleksanteri I:n kanssa Ruotsin Kustaa IV Aadolfin pakottamisesta Britannian vastaiseen mannermaasulkemukseen. Ruotsin kieltäytyminen liittoutumasta Britanniaa vastaan johtui laajasti kuninkaan voimakkaasta vihasta Napoleonia vastaan ja epärealistisesta uskomuksesta Ruotsin kykyyn taistella suurvaltoja vastaan. Ruotsin armeija oli lähes 20 rauhanvuoden jälkeen ilman merkittävää sotakokemusta, puolustus köyhtyvässä Ruotissa oli pahasti laiminlyöty ja upseerien keskuudessa vallitsi laaja epäusko Ruotsin kykyyn puolustautua Venäjää vastaan. Venäjä hyökkäsi Ruotsiin 21. helmikuuta 1808. Sodan syttyessä Suomen ruotujakoarmeijassa oli jalkaväkeä 12 999 miestä josta täydennysväkeä (reserviä) 4050 miestä. Näiden lisäksi oli ruotuväkijärestelmän ulkopuolisia, värvättyjä joukkoja yhteensä 6400 miestä. Täydennykseksi sodan aikana muodostettiin muutama pienempi joukko-osasto vapaaehtoisista ja lisäväenotosta, joukossa Sveaborgissa antautuneita ja kotiin päästettyjä sotilaita. Emämaasta saatiin myös tänne joitakin vähäisiä ruotsalaisia osastoja. Lisäksi Pohjois-Karjala oli miltei kokonaan vain ns. talonpoikaisjoukkojen hoidossa (vrt. ulkomainen "militia"), mutta he suoriutuivat tehtävässään erinomaisesti viivyttäen vihollista useita kuukausia vajavaisella aseistuksellaan. 19. marraskuuta 1808 solmittiin aselepo, jossa ruotsin armeija määrättiin vetäytymään Kaakamojoen taa. Ruotsin armeija poistui koko silloisesta Suomesta, Kemijoen taa vuoden loppuun mennessä. Maaliskuussa venäläiset marssivat jään yli Uumajaan Västerbotteniin. Suomen sota päättyi 17. syyskuuta 1809 Haminan rauhaan. Ruotsi menetti kaikki itäiset maakuntansa ja raja vedettiin Tornionjokeen.

Sodan suomalaiset joukot

Jalkaväki

Ruotujalkaväki


- 6 rykmenttiä
  - Turun Läänin Rykmentti
  - Porin Rykmentti
  - Hämeen Läänin Rykmentti
  - Uudenmaan Rykmentti
  - Savon Rykmentti
  - Pohjanmaan Rykmentti
- 3 erillistä pataljoonaa
  - Hämeen Jääkäripataljoona
  - Uudenmaan Jääkäripataljoona
  - Kajaanin Pataljoona

Värvätty jalkaväki


- 4 rykmenttiä
  - Savon Jääkärirykmentti
  - Adlercreutzin Rykmentti
  - Jägerhornin Rykmentti
  - Leskikuningattaren Henkirykmentti
- 1 pataljoona
  - Karjalan Jääkärit (Jägerkåren) (Vahvuudeltaan kuin yksi jääkäripataljoona, mutta oli jaettuna kahdeksi pataljoonaosastoksi.)

Vapaaehtoiset armeijaosastot


- 2 pataljoonaa
  - Gyllenbögellin Vapaapataljoona
  - Gyllenbögellin Tarkkampujapataljoona (Vastaa jääkäripataljoonaa)
- 2 komppaniaa
  - Heinzlin Vapaakomppania
  - Sahlsteinin Vapaakomppania

Talonpoikaisjoukot (Militia)


- Pohjoiskarjalan Talonpoikaisosastot
- Pohjanmaan Talonpoikaisosastot
- Turun alueen Talonpoikaisosastot
- Savon Talonpoikaisosastot
- Ahvenanmaan Talonpoikaisosastot
- Hämeen Talonpoikaisosastot

Ratsuväki


- 1 rakuunarykmentti (Nylands Dragonregemente)
- 1 pienempi erillinen rakuunaosasto (Karelska Dragoncorpsen)

Kenttätykistö


- Suomen Tykistörykmentti
  - 10 patteria (tykkikomppaniaa)
  - 2 varikkoa (Hämeenlinna, Helsinki)
- Savon Tykistökomppania
  - 10 tykkiä

Meriväki

Armeijan Laivasto Suomen merialueella


- Sveaborgin Eskaaderi
- Turun Eskaaderi

Armeijan Laivasto Suomen järvialueella

Saimaan Laivasto

- Varkauden Laivastoasema "Laivanlinna"
- Ristiinan (Christina) Laivastoasema
Päijänteen Laivasto

- Joitakin aluksia (mahdollisesti myös muillakin alueen suurista järvistä)

Laivanrakentajakomppaniat


- Pedersöre
- Kruunupyy

Sanitäärihuolto


- Kiinteä Kenttäsairaala Helsingissä
- Prikaatien liikkuvat "kenttäsairaalat" (heikosti varusteltuja)

Sodan venäläiset hyökkäysjoukot

Jalkaväki


- 11 rykmenttiä tavallista jalkaväkeä
- 7 rykmenttiä jääkäreitä

Ratsuväki


- 4 eskadroonaa rakuunoita
- 7 eskadroonaa husaareita
- 8 sotniaa kasakoita

Kenttätykistö


- 6 kevyttä patteria
- 3 raskasta patteria
- 1 jaos ratsastavasta patterista

Muut joukot


- 1 pioneerikomppania
- Huoltokuormastoja
- Sanitäärijoukkoja Lähde: http://www.elisanet.fi/apila/SP/ (Sivuston tekijän luvalla)

Suomen sodan vaiheita


- Pyhäjoen Yppärin taistelu -- 16. huhtikuuta 1808
- Siikajoen taistelu -- 18. huhtikuuta 1808
- Revonlahden taistelu -- 27. huhtikuuta 1808
- Pulkkilan taistelu -- 2. toukokuuta 1808
- Lapuan taistelu -- 14. heinäkuuta 1808
- Kauhajoen taistelu -- 10. elokuuta 1808
- Alavuden taistelu -- 17. elokuuta 1808
- Karstulan taistelu -- 21. elokuuta 1808
- Kuortaneen Ruonan ja Salmin taistelu -- 1.--2. syyskuuta 1808
- Juuttaan taistelu -- 13. syyskuuta 1808
- Oravaisten taistelu -- 14. syyskuuta 1808
- Koljonvirran taistelu -- 27. lokakuuta 1808
- Hörneforsin taistelu -- 5.--6. heinäkuuta 1809
- Sävarin taistelu -- 19. elokuuta 1809
- Ratanin taistelu -- 20. elokuuta 1809

Komentajia


- Georg Carl von Döbeln
- Carl Johan Adlercreutz
- Carl Olof Cronstedt
- Johan Adam Cronstedt
- Joachim Zachris Duncker
- Johan Reinhold von Törne
- Carl von Otter
- Wilhelm Mauritz Klingspor
- Johan August Sandels
- Gustaf Adolf Montgomery
- Gustaf Wachtmeister
- Peter Bagration
- Michael Andreas Barclay de Tolly
- Friedrich Wilhelm von Buxhoevden
- Jacob Petrovitš Kulnev
- Nikolai Mihailovitš Kamenski

Katso myös


- Vänrikki Stoolin tarinat luokka:Suomen sodat Luokka:Ruotsin historia Luokka:Venäjän historia

Aleksanteri I

Aleksanteri I on ollut useamman kuin yhden hallitsijan nimi:
- Makedonian kuningas Aleksanteri I (495–450 eaa.)
- Epeiroksen Aleksanteri I (noin 342 eaa.)
- Paavi Aleksanteri I (106–115)
- Skotlannin Aleksanteri I (1078–1124)
- Venäjän keisari Aleksanteri I (1777–1825)
- Jugoslavian Aleksanteri I (1929–1934)

Helsinki

Helsinki (ruotsiksi Helsingfors) on Suomen pääkaupunki. Se sijaitsee Etelä-Suomessa Suomenlahden rannalla. Helsingissä on noin 560 000 asukasta. Helsinki muodostaa osan yhteen kasvanutta pääkaupunkiseutua, jossa asuu yhteensä noin miljoona ihmistä. Se on myös Helsingin seutukunnan keskus.

Maantiede

Helsingin tarkka sijainti on 60°10'24" pohjoinen, 24°56'55" itä (60.173333, 24.948667). Kaupungin pinta-ala on 686 km², josta 186 km² on maata ja loput 500 km² vesialueita. Helsingissä on yli 300 saarta. Kaupungin maa-alueista metsää on 3800 hehtaaria, puistoja 1800 hehtaaria ja viljapeltoa noin 1000 hehtaaria. Puistojakauma vaihtelee klassisista muotopuistoista ydinkeskustasta alkavaan 10 neliökilometrin laajuiseen Keskuspuistoon. Suomen pääkaupunki sisältää 38 luonnonsuojelualuetta, pinta-alaltaan 420 hehtaaria. Helsingin maantieteellinen keskipiste on Viikissä Vanhankaupunginlahdella suunnilleen Kuusiluoto-nimisellä saarella. Korkeimmalla Helsingissä asutaan Jakomäenkalliolla, jonka korkeus on 59,5 metriä meren pinnasta. Jakomäenkalliolla on kerrostaloja. Helsingin korkein maastokohta on Malminkartanon huippu eli Malminkartanon täyttömäki, joka tehtiin rakentamisen ylijäämämassoista vuosina 1976-96. Se nousee merenpinnasta 90 m korkeuteen. Huipulla on Hanna Vainion suunnittelema ympäristötaideteos "Tuulet ja suunnat". Helsingin korkein luonnollinen kukkula puolestaan sijaitsee Kivikon ulkoilupuiston pohjoisosassa, Porvoonväylän eteläpuolella, luontopolun varrella. Kukkulan korkeus on 62 metriä merenpinnasta. Pisin katu on Mannerheimintie 5 420 metrillään. Toiseksi tulee Hämeentie, 4820 metriä. Lyhyydessä voiton vie Välikatu Kruununhaassa: 30 metriä.

Historia

Ruotsin vallan aika

Ruotsi.]] Nykyisen Helsingin alue oli keskiajalta lähtien ruotsinkielisen väestön asuttamaa maaseutua: näkyvin muisto näiltä ajoilta on Vartioharjun linnavuori. Kaupunki perustettiin Ruotsin kuningas Kustaa Vaasan käskystä 12. kesäkuuta 1550, pääasiallisesti lahden toisella puolella sijaitsevan Tallinnan vastapainoksi. Päivää on sittemmin alettu viettää Helsinki-päivänä. Asukkaat kaupunkiin saatiin, kun Porvoon, Tammisaaren, Rauman ja Ulvilan (Porin edeltäjä) kaupunkien porvarit määrättiin muuttamaan uuteen kaupunkiin. Kasvu oli kuitenkin kituliasta; kuninkaankaan mahtikäsky ei noin vain murtanut keskiaikaisia kauppaperinteitä. Ruotsi kuitenkin valloitti Pohjois-Viron vuonna 1561, mikä vähensi Helsingin kaavailtua tärkeyttä. Itämeren alueella käytyjen sotien vuoksi kaupungista tuli kuitenkin sotilaallinen keskus: laivaston talvehtimispaikka ja sotaväen lastauspaikka. Helsinki perustettiin alun perin Töölön kylän alueelle Vantaanjoen suulle, nykyisen Arabianrannan lähettyville Vanhankaupunginlahden viereen. Nopeasti huomattiin kuitenkin, ettei kaupunki vastannut odotuksia, lähinnä Vanhankaupunginlahden mataluuden takia. Kaupunki päätettiin kenraalikuvernööri Pietari Brahen toimesta siirtää paremmalle satamapaikalle tuuliselle Vironniemelle vuonna 1640, nykyisen Kruununhaan kohdalle. Venäjän voimistuminen ja Pietarin kaupungin perustaminen 1703 vaikuttivat merkittävästi Helsinkiin. Isovihan aikana venäläiset sotajoukot miehittivät Helsingin vuosina 17131721. Sodan jälkeen kaupungin kehitys pysyi heikkona. Ruotsin menetettyä hattujen sodassa (pikkuviha) 17411743 Venäjälle Haminan rajalinnoituksensa Helsingin edustalle ryhdyttiin rakentamaan uutta merilinnoitusta Sveaborgia (Suomenlinna). "Viaporin" suunnitelmat laati ruotsalainen kreivi ja linnoitusupseeri Augustin Ehrensvärd. Linnoitustyömaa kasvatti kaupungin asukaslukua runsaasti ja kaupunkiin perustettiin useita tiilitehtaita ja kartanoita. Napoleonin ja Aleksanteri I:n valtapolitiikan vuoksi Ruotsi vedettiin sotaan Venäjää vastaan 1808. Suomen sodassa 18081809 venäläiset valloittivat Helsingin kaupungin 1808. Viaporin piirityksen aikana kaupungissa syttyi tulipalo, joka tuhosi lähes koko kaupungin.

Venäjän vallan aika

Venäjä] Pääkaupunki siirrettiin Turusta Helsinkiin vuonna 1812 Suomen siirryttyä Venäjän valtaan. Samassa yhteydessä Carl Engel valittiin suunnittelemaan Helsingin keskusta uusiksi, enemmän keisarikunnan hallintokaupungin näköiseksi. Rakennustöiden toinen johtaja oli helsinkiläinen Johan Albrecht Ehrenström. Monet Helsingin uusklassisista rakennuksista, erityisesti Senaatintorin ympäristö ja Tuomiokirkko, ovat Engelin käsialaa. Helsingin kantakaupungin monien kaupunginosien katukuvaa dominoivat tyyliltään jugendia edustavat rakennukset ovat kuitenkin peräisin 1800- ja 1900-lukujen vaihteen tienoilta. Vuonna 1827 yliopisto muutti Turusta Helsinkiin. Helsingistä kehkeytyi hallinto-, yliopisto- ja varuskuntakaupunki ja se kasvoi maan todelliseksi teollisuuskeskukseksi. Tärkeät rautatieyhteydet rakennettiin Hämeenlinnaan 1862 ja Pietariin 1870. 100 000 asukkaan rajan väkiluku ylitti 1900-luvun alkuun mennessä. Ensimmäisen maailmansodan aikana Helsingin ympärille rakennettiin kolme linnoitusvyöhykettä osana Pietarin puolustusta.

Helsingin kehitys 1900-luvun alusta 2000-luvulle

Helsingistä tuli itsenäisen Suomen pääkaupunki Suomen julistauduttua itsenäiseksi 6. joulukuuta 1917. Suomen sisällissota kuitenkin alkoi jo seuraavassa kuussa, 27. tammikuuta 1918, kun Hakaniemessä Helsingin työväentalon torniin sytytettiin punainen lyhty vallankumouksen alkamisen merkiksi. Punakaarti valtasi pian kaupungin, ja senaatti eli hallitus joutui lähtemään evakkoon Vaasaan. Saksalaiskenraali Rüdiger von der Goltzin joukot valtasivat Helsingin 14. huhtikuuta ja Mannerheimin johtama Suomen armeija saapui Helsinkiin 16. toukokuuta. Kansalaissodan jälkeen Viaporin linnoitus toimi punavankien vankileirinä. Vuonna 1918 Viaporin linnoituksen nimeksi vaihdettiin Suomenlinna. Toisen maailmansodan aikana kaupunkia pommitettiin useaan otteeseen. Suurinta tuhoa aiheuttivat Helsingin suurpommitukset (1944) jatkosodan aikana , mutta tuhot jäivät suhteellisen vähäisiksi, jos niitä vertaa muiden sotaan käyneiden maiden kaupunkeihin. Lontoon ja Moskovan ohella Helsinki jäi ainoaksi sotaan osallistuneen eurooppalaisen maan pääkaupungiksi, jota ei valloitettu sodan aikana. Helsingille myönnettiin vuoden 1940 olympialaiset, jotka jäivät toisen maailmansodan takia pitämättä. Vuoden 1940 olympialaisia varten kaupunkia rakennettiin paljon funkis arkkitehtuurin hengessä. Tältä ajalta ovat esimerkiksi Olympiastadion, Tennispalatsi, Käpylän olympiakylä ja Lasipalatsi. Vuonna 1952 Helsinki sai vihdoin omat olympialaisensa. 1960-luvulla alkanut kaupungistumisen aalto eli "pako maalta" kaksinkertaisti Helsingin väkiluvun 20 vuoden aikana. Kasvutahti hidastui 1980-luvulla ja kääntyi jopa hetkelliseen laskuun asukkaiden muuttaessa pois naapurikuntiin, mutta 1990-luvun jälkeen kasvu on taas ollut positiivista, kunnes kääntyi hiljalleen laskuun 2000-luvun alussa. Todennäköinen syy tähän on asuntojen korkea hinta, jolloin perheelliset muuttavat muualle pääkaupunkiseudulle ja ympäristökuntiin. Helsingin väestö poikkeaa merkittävällä tavalla muusta Suomesta, sillä kaupungin asukkaista maahanmuuttajia on jo yli 40 000, eli enemmän kuin suomenruotsalaisia. Kaupunki työllistää 40 000 ihmistä ja koko kaupungissa on 375 000 työpaikkaa.

Väkiluvun kehitys

VuosiAsukasta
18104 070
183011 100
185020 700
188043 300
190093 600
1925209 800
1950368 519
1970523 677
1980483 675
1990490 691
2000551 123
2003559 716
2004559 046

Palvelut

Koulutus

Helsingissä sijaitsee seitsemän tiede- tai taidekorkeakoulua: Helsingin yliopisto, Helsingin kauppakorkeakoulu, Kuvataideakatemia, Sibelius-akatemia, Svenska handelshögskolan, Taideteollinen korkeakoulu sekä Teatterikorkeakoulu. Helsingissä toimii myös puolustusministeriön alainen Maanpuolustuskorkeakoulu, jossa tohtorintutkinnon suorittaminen niin ikään on mahdollista, ja joka luetaan yliopistojen joukkoon. Lisäksi toiminnassa on neljä ammattikorkeakoulua kuten Stadia, Helia ja ruotsinkielinen Arcada. Ammatillisissa oppilaitoksissa opiskelee yli 10 000 opiskelijaa; tarjolla on ainakin 30 eri perustutkintoa. Yleissivistävästä aikuiskoulutuksesta huolehtivat aikuislukiot sekä kansalais- ja työväenopistot. Suomenkielisellä työväenopistolla toimintaa on 90 pisteessä. Kaupungissa on 189 peruskoulua, lukiota tai aikuislukiota ja niissä runsaat 70 000 oppilasta. Opinahjoista 30 on ruotsinkielisiä. Lisäksi on englannin-, saksan-, ranskan- ja venäjänkielisiä kouluja. Oman äidinkielen opetusta annetaan kaikkiaan 40 kielellä. Muita oppilaitoksia pääkaupungissa ovat esimerkiksi Kriittinen korkeakoulu ja Snellman-korkeakoulu.

Terveydenhuolto

Helsingissä on kattava terveydenhuoltoverkosto. Terveysasemia on yhteensä 31. Päivystäviä sairaaloita ovat Malmin ja Marian sairaalat, sekä alle 16-vuotiaiden kohdalla HYKS Lasten ja nuorten sairaala. Terveyskeskussairaaloita on 8 eri puolilla kaupunkia. Hampaidenhuoltoa hoitaa 46 yksikköä. Psykiatrian poliklinikoita on 16. Kaupungin erikoisyksikköjä ovat ehkäisyneuvonta, merimiesterveydenhuolto, potilasasiamies, puheterapia, rintasyövän seulonta, sukupuolitautien poliklinikka, tartuntatautiyksikkö, työterveyshuolto yrityksille ja vammaisneuvola.

Liikenne

sukupuolitautien- että metrojärjestelmä.]] metrojärjestelmä.] Helsingissä on HKL:n alaisuudessa toimiva kattava julkinen liikenne, joka koostuu busseista, raitiovaunuista, Helsingin metrosta ja VR:n paikallisjunista sekä takseista. Yhteyksiä muualle pääkaupunkiseudulle hoitaa YTV. Joukkoliikennematkoja tehdään vuodessa noin 210 miljoonaa ja niiden osuus kaikista ajoneuvomatkoista on Suomen suurin. Niistä lähes puolet taitetaan busseilla, yli neljännes raitiovaunuilla ja vajaa neljännes metrolla. Lentoliikennettä palvelee Helsinki-Vantaan lentoasema sekä Malmin lentokenttä. Helsingin satama on Euroopan suosituimpia risteilysatamia. Kesäsesongin aikana siellä vierailee noin 200 risteilyalusta ja ne tuovat 150 000 päiväkävijää. Veneilijöitä varten kaupungin rannoilla on runsaat 9000 laituripaikkaa. Helsingin edustan ulkoilusaariin on järjestetty vesibussiliikennettä. Viking Line, Silja Line, Tallink ynnä muut tarjoavat myös laivayhteyksiä Tallinnaan, Tukholmaan ja pohjoisen Saksan kaupunkeihin. Autoliikennettä kaupungissa yritetään vähentää tarjoamalla hyvä joukkoliikenteen palvelutaso ja säätelemällä pysäköintipaikkojen määrää varsinkin kantakaupungissa. Autoilu on kuitenkin kaupungissa tehty sujuvaksi mahdollisuuksien mukaan rakentamalla moottoriteitä ja muilla toimenpiteillä. Kantakaupungissa vilkasliikenteisin tie on Sörnäisten rantatie. Tuhatta asukasta kohti Helsingissä on 336 henkilöautoa, joka on alhainen luku.

Muut palvelut

Helsingissä sijaitsevat Suomen suurimmat sairaalat, mukaan lukien HYKS. Lisäksi Stadin skoudet eli poliisi ja Stadin brankkari eli palokunta palvelevat kaupunkilaisia.

Helsingin työssäkäyntialue

Helsingin työssäkäyntialueeseen, eli paikkakuntiin joista käydään paljon Helsingissä töissä, kuuluvat Tilastokeskuksen mukaan (2004) pääkaupunkiseudun kuntien lisäksi seuraavat kunnat. Tiehallinnon laskurin antamat luvut kertovat etäisyyden paikkakuntien keskustoista Erottajalle.

- Askola (66 km)
- Hausjärvi (83 km)
- Hyvinkää (56 km)
- Inkoo (58 km)
- Järvenpää (36 km)
- Karkkila (63 km)
- Kerava (31 km)

- Kirkkonummi (31 km)
- Loppi (75 km)
- Mäntsälä (61 km)
- Nummi-Pusula (70 km)
- Nurmijärvi (37 km)
- Pernaja (80 km)
- Pornainen (54 km)

- Porvoo (50 km)
- Riihimäki (69 km)
- Sipoo (35 km)
- Siuntio (51 km)
- Tuusula (28 km)
- Vihti (49 km)
Vihtissa]] Vihti Vihti] Vihti]

Nähtävyydet

Pääartikkeli: Helsingin nähtävyydet Helsingissä on paljon nähtävyyksiä. Tässä muutamia niistä:
- Korkeasaaren eläintarha.
- Linnanmäen huvipuisto.
- Seurasaaren virkistysalue ja ulkoilmamuseo.
- Suomenlinnan linnake.
- Tuomiokirkko hallitsee empiretyylistä Senaatintoria.
- Kiasma, nykytaiteen museo, avattiin vuonna 1999.
- Kansallismuseo esittelee Suomen historiaa kivikaudelta 2000-luvulle.

Kulttuuri

Tapahtumia

Helsingin ehkä tunnetuin kulttuuritapahtuma on loppukesällä alkava Helsingin Juhlaviikot, joka on useamman viikon kestävä musiikkia, teatteria, taidenäyttelyitä ja performansseja eri puolilla kaupunkia esittelevä tapahtuma. Juhlaviikkojen suosituin yksittäinen tapahtuma on Taiteiden yö, jonka aikana ydinkeskustassa on useassa paikassa esitteillä erilaisia taideteoksia tilataiteesta ja performansseista taidenäyttelyihin puolille öin ja pitempäänkin. Vuonna 2004 Helsingin juhlaviikoilla oli noin 245 000 kävijää. Elokuvan puolelta merkittävin tapahtuma on [http://www.hiff.fi/ Rakkautta ja Anarkiaa], joka runsaan viikon aikana näyttää sadoissa näytöksissä useita kymmeniä elokuvia, jotka eivät ole ikinä päätyneet tahi tule päätymään laajempaan levitykseen poikkitaiteellisuutensa tai muiden syiden takia. Vuonna 2004 Rakkautta ja Anarkiaa keräsi 44 000 katsojaa. Dokumenttiin keskittyvä DocPoint on vakiinnuttanut asemansa muutamassa vuodessa lajityypin tärkeimpänä katselmuksena Suomessa.

Kulttuurin järjestäjät

Kulttuuria Helsingissä tuottaa ja järjestää etupäässä [http://kulttuuri.hel.fi/index_fi.html Helsingin kaupungin kulttuuriasiainkeskus], joka hallinnoi Helsingissä kulttuurikeskuksia, joissa järjestetään vuosittain useita kymmeniä konsertteja ja muita esityksiä. Suomen elokuva-arkiston teatteri Orion ja muut toimitilat sijaitsevat nekin pääkaupungissa.

Urheilu

Helsingin suurin säännöllinen urheilutapahtuma on lasten ja nuorten jalkapalloturnaus Helsinki Cup. Sen osanottajaennätys tehtiin 2002, kun mukana oli 819 joukkuetta. Laajat massat kerää myös Helsinki City Marathon [http://www.helsinkicitymarathon.com/]. Elokuisen City Marathonin reitti kiertää Helsinkiä rantaviivaa seuraillen. Suomen suurin juoksutapahtuma kerää vuosittain noin 6000 osanottajaa. Suuri liikuntakarnevaali on myös Naisten Kymppi [http://www.naistenkymppi.fi/], joka on juoksutapahtuma pelkästään naisille. Helsingissä on järjestetty lukuisia kansainvälisestikin hyvin merkittäviä arvokilpailuja. Näistä omassa luokassaan ovat vuoden 1952 Helsingin olympialaiset. Yleisurheilun maailmanmestaruuskilpailut pidettiin vuonna 1983 ja uudestaan vuonna 2005. 1971 ja 1994 olivat vuorossa yleisurheilun EM-kilpailut. Jääkiekon maailmanmestaruudesta Helsingissä on turnattu vuosina 1974, 1982, 1991, 1997 ja 2003.

Ystävyyskaupungit


- Sendai (Japani)

Tilastot

Asukasluku (29.12. 2003) on 559 753. Vuoden 2001 (1.1. 2001) asukasluvusta (555 474) oli ruotsinkielisiä 6,5 % ja ulkomaiden kansalaisia 4,7 %. Helsingin asukkaista on huomattavasti suurempi osa naisia kuin muualla Suomessa. Keskilämpötila (2001) +5,9 °C
Lämpimin kuukausi heinäkuu, keskilämpötila +20,2 °C
Kylmin kuukausi helmikuu, keskilämpötila -6,8 °C

Katso myös


- Hitas
- Pääkaupunkiseudun lähiliikenne
- Helsingin alueellinen jako
- Helsingin kaupunginjohtaja

Aiheesta muualla


- [http://www.hel.fi/ Helsingin kaupungin kotisivut]
- [http://www.ytv.fi/reittiopas Reittiopas joukkoliikenteeseen]
- [http://www.hepo.fi/ Helsingin Polkupyöräilijät ry HePo] - näe Helsinkiä pyörän satulasta käsin
- [http://www.nba.fi/helsinginarkeologiaa/ Helsingin arkeologisia tutkimuksia] - Museoviraston aikaansaannoksia
- [http://www.museokatu.net/large_refresh.html Museokadun liikenne] - näe elävää kuvaa liikenteestä
- [http://www.korttelit.fi Korttelit.fi] kuvitettu kävelykierros keskustan kortteleissa Luokka:Suomen kaupungit Luokka:Pääkaupungit
-
ko:헬싱키 ja:ヘルシンキ simple:Helsinki

1855

Tapahtumia


- 22. elokuutaKrimin sota ulottuu Suomeen. Englantilaiset alukset Odin, Driver, Gorgon ja Alban tekevät kommodori Scottin johtamana tiedusteluhyökkäyksen kohti Turkua. Taistelu kesti kolme tuntia, minkä jälkeen englantilaiset vetäytyivät.
- Aleksanteri II:sta Venäjän keisari ja Suomen suuriruhtinas

Syntyneitä


-

Kuolleita


- 6. heinäkuuta - Venäjän tsaari Nikolai I
- 11. marraskuuta - Søren Kierkegaard, filosofi Luokka:1855 ms:1855 ko:1855년 th:พ.ศ. 2398

1870-luku

Tapahtui vuosikymmenen aikana


- Saksan keisarikunta perustetaan
- Troijan kaupunki löydetään arkeologisissa kaivauksissa

Tekniikka


- Sähkömoottoreita ja sähkögeneraattoreita kehitetään
- Puhelin keksitään Luokka:1800-luku ja:1870年代

1878

Tapahtumia


- Suomalainen tutkimusretkeilijä Nils Nordenskjöld purjehtii ensimmäisenä ihmisenä Koillisväylän päästä päähän.
- Kotkan kaupunki perustettiin.

Syntyneitä


- 2. syyskuuta - Amos Anderson, liikemies ja mesenaatti († 1961)
- 1. joulukuuta - Rudolf Walden, teollisuusmies ja sotilas.

Kuolleita


- Luokka:1800-luku ko:1878년

Karhula

Karhula on kaupunginosa Kotkassa ja entinen kauppala.

Kauppala

Kymin kunnan nopea teollistuminen johti Kotkan kaupungin perustamiseen 1878, mutta myös muualle Kymiin perustettiin höyrysahoja joiden rinnalle syntyi runsaasti muuta teollisuutta ja pienyrityksiä jo 1870-luvulla. Kymin ja Kotkan liittäminen toisiinsa oli esillä vuosina 1949-50 mutta lopulta Kymin teollisuustaajamista päätettiin muodostaa kauppala 1951 jäljelle jääneiden osien jäädessä edelleen maalaiskunnaksi. Kauppalaan liitettiin Kymin kunnan keskeiset alueet, mm. kirkonkylä Helilä ja Karhulanniemen, Sunilan ja Korkeakosken teollisuusalueet. Kauppala sai nimensä Karhulanniemen teollisuusalueesta joka periytyy puolestaan tilannimeen Karhula Helilän kylässä. Karhulan kauppala liitettiin Kotkaan 1977 yhdessä Kymin kunnan kanssa.

Kaupunginosa

Nykyinen kaupunginosa käsittää vain pienen alueen entisestä kauppalasta. Kaupunginosan alueella on mm. Karhulan tori ja linja-autoasema sekä Karhulanniemen teollisuusalue. Valtatie 7 kulkee moottoritienä Karhulan ja Helilän kaupunginosien välissä.

Kirjallisuutta


-

Katso myös


- Karhulan-Sunilan Rautatie Luokka:Kotka

1977

Tapahtumia


- 18. tammikuuta - Aiemmin tuntematon legioonalaistautia aiheuttava bakteeri tunnistettiin.
- 18. tammikuuta - Australiassa Granvillessa, lähellä Sydneytä tapahtuneessa rautatieonnettomuudessa kuoli 83 ihmistä.
- 19. tammikuuta - Presidentti Gerald Ford armahti Iva Toguri D'Aquinon, Japanin sotapropagandaa toisessa maailmansodassa juontaneen Tokio Rosen.
- 20. tammikuuta - Gerald Fordin seuraaja Jimmy Carter astui virkaansa Yhdysvaltain presidenttinä.
- 21. tammikuuta - Jimmy Carter armahti Vietnamin sodan kutsuntoja vältelleet.
- 7. helmikuuta - Neuvostoliiton Sojuz 24 laukaistiin.
- 11. helmikuuta - Suurin tunnettu niveljalkainen: 20,2 kg hummeri jäi saaliiksi Nova Scotiassa.
- 18. helmikuuta - Avaruussukkula Enterprise "ensilennolleen" Boeing 747:n selässä.
- 4. maaliskuuta - Maanjäristys Etelä- ja Itä-Euroopassa surmasi 1500.
- 5. maaliskuuta - Englantilainen Formula 1-ajaja Tom Pryce sai surmansa Etelä-Afrikan GP:ssa Kyalamin radalla.
- 9. maaliskuuta - Aseistautuneet muslimit valtasivat kolme rakennusta Washington DC:ssä ja ottivat 130 panttivankia. Panttivankitilanne kesti kaksi päivää.
- 27. maaliskuuta - Kaikkien aikojen tuhoisin lento-onnettomuus tapahtui Teneriffalla kun KLM:n ja Pan Amin Boeing 747-koneet törmäsivät toisiinsa kiitoradalla. 583 ihmistä sai surmansa.
- 5. toukokuuta - Pikajuna ja tavarajuna törmäsivät Kempeleen ja Oulun välisellä rataosuudella. 2 kuoli ja 68 loukkaantui.
- 23. toukokuuta - Julkaisu bakteerien käyttämisestä insuliinin tuotannossa.
- 28. toukokuuta - Southgatessa, Kentuckyssa Beverly Hills Supper Clubin tulipalossa 165 kuolonuhria.
- 5. kesäkuuta - Vallankaappaus Seychelleillä.
- 5. kesäkuuta - Apple II, ensimmäinen henkilökohtainen tietokone myyntiin.
- 13. heinäkuuta - New York Cityssä 25 tunnin sähkökatko johti ryöstelyyn ja levottomuuksiin.
- 22. heinäkuuta - Kiinan johtaja Deng Xiaoping palasi valtaan kun Neljän kopla erotettiin puolueesta.
- 16. elokuuta - Elvis Presley kuoli Memphisissä Tennesseessä.
- 20. elokuuta - Voyager 2 -luotain laukaistiin Yhdysvalloissa.
- 5. syyskuuta - Voyager 1 laukaistiin viivytyksien jälkeen.
- 7. syyskuuta - USA ja Panama sopivat Panaman kanavan siirtymisestä Panamalle 1900-luvun lopussa.
- 7. syyskuuta - Kova myrsky Suomen eteläosassa.
- 11. syyskuuta - Isorokkoa tavattiin viimeisen kerran maailmassa Somaliassa.
- 12. syyskuuta - Apartheid: Steve Biko kuoli Etelä-Afrikassa poliisien huovissa saaminsa vammoihin.
- 21. syyskuuta - Ydinaseiden rajoitussopimus solmittiin estämään ydinaseiden leviämistä. 15 maata allekirjoitti sopimuksen, mukana USA ja Neuvostoliitto
- 28. syyskuuta - Porsche 928 esiteltiin messuilla Genevessä.
- 13. lokakuuta - Neljä palestiinalaista kaappasi Lufthansan koneen matkalla Somaliaan ja vaati 11 Punaisen armeijakunnan jäsenen vapauttamista.
- 20. lokakuuta - Lynyrd Skynyrdin lentokone putoaa suolle Gillesburgissa Mississippissä. Onnettomuudessa kuoli yhtyeen laulaja Ronnie Van Zant, kitaristi Steve Gaines ja hänen sisarensa, taustalaulaja Cassie Gaines, lentokoneen molemmat pilotit sekä Lynyrd Skynyrdin kiertuemanageri Dean Kilpatrick.
- 19. marraskuuta - Egyptin presidentti Anwar Sadat vieraili Israelissa. Arabi-maailma raivostuu käynnistä.
- 23. marraskuuta - Meteosat 1 laukaistiin kiertoradalle ESAn ensimmäisenä satelliittina.
- 4. joulukuuta - Jean-Bédel Bokassa, Keski-Afrikan tasavallan presidentti, kruunasi itsensä keisariksi.
- 4. joulukuuta<