:: wikimiki.org ::
| Kouvola |
Kouvola
Kouvola on kaupunki, joka sijaitsee Kymenlaaksossa, Etelä-Suomen läänissä. Se oli vanhan läänijaon aikana Kymen läänin pääkaupunki. Kaupungissa asuu 31 243 ihmistä, ja sen pinta-ala on 45 km², josta 1,19 km² on vesistöjä. Kaupunkiseudulla asukkaita on 97 818, jolla määrällä se sijoittuu Suomen yhdeksänneksi suurimmaksi kaupunkiseuduksi Kuopion ja Joensuun väliin.
Kouvolan kaupunki on aikanaan muodostunut neljän junaradan risteyspaikkaan, minkä jälkeen siitä on kasvanut monipuolisia palveluja tarjoava kaupunki. Nämä neljä rataa johtavat: 1) Lahden kautta Riihimäelle ja sieltä edelleen Helsinkiin, 2) Kotkaan, 3) Mikkeliin ja sieltä edelleen Pieksämäelle (Savon rata) sekä 4) Luumäelle, josta rata haarautuu Lappeenrannan kautta Joensuuhun ja Vainikkalan raja-aseman kautta Venäjälle. Varsinkin Venäjän läheisyydellä on suuri vaikutus Kouvolan junaliikenteeseen. Kaupungin ratapihalla näkeekin paljon venäläisiä öljyvaunuja.
Kouvola ei ole arkkitehtonisesti paras mahdollinen esimerkki suomalaisesta arkkitehtuurista, joskin silläkin on helmensä, kun osaa etsiä. Esimerkiksi Kouvolan vanha sotilaskasarmialue on varsin kaunista aluetta lehtipuiden reunustamine teineen.
Pinta-alaltaan Kouvola on hyvin pieni. Lähes mikä tahansa Kouvolan osa on tavoitettavissa polkupyörällä noin viidessätoista minuutissa. Kaupungin ympärillä on pinta-alaltaan isompia kuntia, jotka muodostavat kaupunkiseudun. Nämä ovat maaseutumainen Valkeala pohjoisessa, idässä ja etelässä, kaupunkimainen Kuusankoski luoteessa ja Elimäki lännessä.
Uimahalleja on kaksi: toinen kaupungin pohjoisosassa ja toinen eteläosassa. Niiden välillä on matkaa muutama kilometri.
Kaupungissa on myös huvipuisto nimeltä Tykkimäki sekä makeistehdas Kouvolan lakritsi.
Bussilinjoja on viisi, ja niillä kulkee linja-auto noin tunnin välein. Joukkoliikenteen tarve on etenkin lämpimänä vuodenaikana vähäinen, sillä kaupunki on pieni ja siinä on "autokaupungin" luonnetta.
Kouvolan ensimmäinen pikaruokaravintola – McDonald's – perustettiin vuoden 1994 paikkeilla. Sen lähistöllä on myös Kouvolan automarketkeskittymä, jossa on lähekkäin Suomen toiseksi suurin Prisma sekä Citymarket.
Samalla alueella sijaitsee myös Kouvolan Sanomien päätoimitus.
Kouvolan eri kaupunginosat ovat rakentuneet melko vahvasti erityyppiksi. Pohjoisessa ja etelässä on 1970-luvun kerrostaloja, mutta niistä rataa kohti asutus muuttuu pientalovaltaisemmaksi. Aivan Riihimäki–Lappeenranta-radan varrella on myös vanhahkoa kerrostaloasutusta sekä joitain uusia kaupallisia rakennuksia.
Kouvolan vaakunassa on kaksi oranssinpunaista avainta ristissä musta-harmaalla pohjalla. Tällä kuvataan Kouvolan avainasemaa liikenteellisenä solmukohtana. Junaradan lisäksi kaupungin läpi kulkevat valtatiet 6 (Koskenkylä–Kouvola–Lappeenranta) ja 15 (Kotka–Kouvola–Mikkeli).
Kouvolan kulttuuritarjontaa edustaa muun muassa Kymi Sinfonietta, joka on 29 päätoimisen ammattimuusikon muodostama, Kouvolan ja Kotkan yhteinen pieni sinfoniaorkesteri. Julkisia konsertteja on vuosittain lähes sata. Ohjelmisto on laaja ulottuen barokista ja wieniläisklassisesta musiikista viihteeseen ja rockiin. Lisäksi Pohjois-Kymen musiikkiopistossa voi opiskella lähes kaikkea musiikin alaan liittyvää.
Kouvola on urheilulllisesti hyvin menestyksekäs kaupunki: [http://www.kouvolanpallonlyojat.net/ KPL], [http://www.kouvolankiekko-65.fi/ KooKoo] ja tuore Suomen mestari Kouvot.
Sisäministeriö on pannut alulle yhdistymisselvityksen, jonka on tarkoituksena liittää Anjalankoski, Elimäki, Jaala, Kuusankoski ja Valkeala Kouvolan kaupunkiin. Kaupungin asukasluku olisi tämän jälkeen yli 90 000.
Kaupunginosat
- Eskolanmäki
- Kankaronmäki
- Kaunisnurmi
- keskusta
- Kotiharju
- Käpylä
- Lehtomäki
- Ojaniitty
- Pikku-Palomäki
- Ravikylä
- Rekola
- Sarkola
- Tornionmäki
- Vahtero
- Vahteronmäki
- Viitakumpu
Tutustumiskohteita
- Kaunisnurmen museokortteli
- Kouvola-talo ja taidemuseo
- Puolakan talomuseo
- keskuskirkko
- ortodoksinen kirkko
- apteekkimuseo
- putkiradiomuseo
- kaupungintalo
Muuta
- Tykkimäen huvipuisto ja terraario
- Kouvolan teatteri
- hyppyrimäki
- urheilupuiston alue
- Suomen vilkkain rautatieasema
- Kouvolan kesäkatu
- Mielakan hiihtokeskus
- Kymenlaakson keskuskaupunki
- Kasarminmäki
- Käyrälampi
Aiheesta muualla
- [http://www.kouvola.fi Kouvolan kaupungin kotisivut]
Luokka:Suomen kaupungit
-
Kymenlaakso
Kymenlaakson maakunta (ruotsiksi Kymmenedalen) kuuluu Etelä-Suomen lääniin. Maakunnan suurimpia kaupunkiseutuja ovat Kouvola (97 818) ja Kotka (87 844).
Bruttokansantuote Kymenlaaksossa oli vuonna 2001 yhteensä 4 147 miljoonaa euroa.
Kymenlaakso oli Suomen ensimmäisiä laajasti teollistuneita alueita, jo 1800-luvulta alkaen. Nykyään alue kärsii raskaan teollisuuden, pääosin paperiteollisuuden, taantumisesta. Taantumisen seurauksena alueella on muuttotappio pääosin Uudellemaalle.
Kaupungit
- Anjalankoski
- Hamina
- Kotka
- Kouvola
Kunnat
- Elimäki
- Iitti
- Jaala
- Kuusankoski
- Miehikkälä
- Pyhtää
- Valkeala
- Virolahti
Aiheesta muualla
- [http://www.kymenlaakso.fi/ Kymenlaakso]
- [http://www.finnicakymenlaakso.fi/ Finnica Kymenlaakso] (Sivusto toimii oppaana Kymenlaaksoon; sen menneisyyteen, luontoon ja kulttuurielämään)
Luokka:Suomen maakunnat
Etelä-Suomi
Etelä-Suomen lääni on yksi Suomen lääneistä. Läänin naapurit ovat Länsi-Suomen lääni, Itä-Suomen lääni, Suomenlahti ja Venäjä.
Vuoden 1997 lääniuudistuksessa Etelä-Suomen lääni luotiin yhdistämällä Uudenmaan lääni, Kymen lääni ja eteläosat Hämeen läänistä sekä Heinola ympäristöineen Mikkelin läänistä.
Hallinto
Etelä-Suomen lääninhallitus on seitsemän ministeriön ohjaama valtion aluehallintoviranomainen. Lääninhallituksen tehtävä on edistää läänin asukkaiden hyvinvointia ja tukea kuntia peruspalveluiden järjestämisessä ja kehittämisessä.
Lääninhallituksen palvelupisteet sijaitsevat Hämeenlinnassa, Helsingissä ja Kouvolassa.
Maakunnat
Etelä-Suomen lääni on jaettu 6 maakuntaan:
- Etelä-Karjala (Södra Karelen)
- Päijät-Häme (Päijänne Tavastland)
- Kanta-Häme (Egentliga Tavastland)
- Uusimaa (Nyland)
- Itä-Uusimaa (Östra Nyland)
- Kymenlaakso (Kymmenedalen)
Kunnat
Etelä-Suomen lääni on jaettu 88 kuntaan, mukaan lukien Hämeenlinnan, Helsingin ja Kouvolan kaupungit.
Vaakuna
Etelä-Suomen läänin vaakuna on luotu yhdistämällä Hämeen, Karjalan ja Uudenmaan vaakunat.
Ulkopuoliset linkit
- [http://www.laaninhallitus.fi/etela Etelä-Suomen lääni]
-
ko:남핀란드 주
VäkilukuVäkiluku eli asukasluku merkitsee asukkaiden määrää tietyllä maantieteellisellä alueella.
Väkiluku suhteutetaan usein alueen pinta-alaan jakamalla asukkaiden määrä alueen koolla, tavallisesti neliökilometreinä mitattuna. Täten saadaan väestöntiheys.
Katso myös
- Luettelo valtioista väkiluvun mukaan
Luokka:Väestötiede
ja:人口
simple:Population
th:ประชากร
zh-min-nan:Jîn-kháu
Pinta-alaPinta-ala (tunnus A) on alueen koon mitta, pinta-ala kertoo kuinka suuri jokin kuvio on alueeltaan.
Yksiköitä
Pinta-alan SI-johdettu yksikkö on neliömetri (m²). Isompiin alueisiin käytetään usein neliökilometriä (km²). Viljelysmaata ja metsää mitataan usein hehtaareissa (1 ha = 0,01 km²). Se on toisen maa-alan mitan, aarin (a), moninkerta – nimensä mukaisesti (heht(o)aari) sata aaria. Aaria ei enää juurikaan käytetä.
Kaavoja
Joitain yleisiä kaavoja kaksiuloitteisten kappaleiden pinta-alan (A) määrittämiseen:
- Neliö tai muu suorakulmio: A = l · w (jossa l on pituus ja w on leveys); neliön tapauksessa l = w.
- Ympyrä: A = π · r2 (jossa r on säde)
- Kolmio: A = B · h / 2 (jossa B on kannan leveys ja h on etäisyys janasta). Tätä kaavaa voidaan käyttää jos korkeus h on tunnettu. Jos kaikkien kolmen sivun pituudet ovat tunnettuja, voidaan käyttää Heronin kaavaa , jossa a, b ja c ovat kolmion sivujen pituudet ja s = (a + b + c)/2 eli puolet kolmion piiristä.
Joidenkin kolmiulotteisten kappaleiden pinta-alojen laskukaavoja:
- Pallo: A = 4·π·r2 , missä r on pallon säde
Katso myös
- luettelo valtioista pinta-alan mukaan
Luokka:Geometria
Luokka:suureet
ja:面積
simple:Area
zh-cn:面积
zh-tw:面積
NeliökilometriNeliökilometri (lyhenne km2) on pinta-alan yksikkö. Yksi neliökilometri on 1000 metriä × 1000 metriä eli 1 000 000 neliömetriä tai hehtaareina ilmaisten 100 hehtaaria.
Luokka:Pinta-alayksiköt
Lahti
Lahti (ruotsinkielinen nimi: Lahtis) on Suomen kaupunki, joka sijaitsee Vesijärven rannalla Päijät-Hämeen maakunnassa, Etelä-Suomen läänissä. Lahdessa on asukkaita vajaat 100 000, ja se on Suomen seitsemänneksi suurin kaupunki ja viidenneksi suurin kaupunkiseutu.
Perustietoja
- Kaupunginvaltuutettuja 59 kaudella 2005–2008: SDP 19 (-1 PER), Kokoomus 19 (+1 Kristillisdemokraatit), Vasemmistoliitto 6, Keskusta 5, Kristillisdemokraatit 4 (-1 Kokoomus), Vihreät 4, PER 1 (+1 SDP), Punavihreä 1.
- Äänestysprosentti kunnallisvaaleissa vuonna 2004: 53,0
- Veroprosentti 18,25
- Työttömyysprosentti elokuussa 2004: 14,8
- Suurimmat elinkeinot: palvelut 70 %, teollisuus 21 % ja rakentaminen 7 %.
- Korkeus merenpinnasta 103 metriä aseman kohdalla
- Lahti-visio: "Lahti on kansainvälinen laadun, muotoilun ja ympäristöosaamisen keskus, jossa on itseään ja kaupunkiaan arvostavat tyytyväiset asukkaat."
Historia
:Pääartikkeli Lahden historia
Renkomäen Ristolassa tehtyjen kaivauksien perusteella Lahden seudulla oli asutusta jo 9 000 vuotta sitten, mikä tekee Lahden alueesta Suomen vanhimman tunnetun asuinpaikan. Ensimmäinen maininta nimestä on vuodelta 1445. Lahti oli kuitenkin tavallinen Hollolan pieni maalaiskylä, kunnes Riihimäki–Pietari-junarata avattiin vuonna 1870, minkä aikaansaama junaliikenne aloitti kylän kasvun vilkkaaksi liikepaikaksi.
Lahti sai kauppalan oikeudet vuonna 1878 Venäjän keisarilta, ja Hollolan kunnasta täysin itsenäinen kaupunki siitä tuli marraskuussa 1905. Lahden kauppala kaavoitettiin vuonna 1878, ja samaan kaavoitukseen perustuu edelleen kaupungin nykyinen ydinkeskusta.
Vuonna 1918 Lahden Fellmanin tilan pellolle koottiin vangiksi jääneitä punakaartilaisia, joista osa teloitettiin Hennalan kasarmialueella. Fellmanin puistoon pystytettiin 1981 suuri, realistinen punavankien vapautuksen muistomerkki.
Vuonna 1918 Asko Avonius perusti Lahteen Asko-huonekalutehtaan. Lahti tuli tunnetuksi puuseppien ja huonekalutehtaiden kaupunkina, josta Askon ohella kuuluisiksi tulivat niin ikään perheyhtiö Isku ja E-liikkeeseen kuulunut Sotka. Metalliteollisuutta Lahdessa edustavat liesiä valmistava Upo ja mekaanisen puunjalostuksen koneita valmistava Raute. Myös Mallasjuoman panimo tuli maankuuluksi mainoskampanjoillaan "Ei oo Lahden voittanutta", "Moi Lahtelaista!" ja tuotemerkeillään, kuten Lahden Erikoinen, Lahden Sininen jne.
Kaupunki kasvoi jälleen voimakkaasti toisen maailmansodan jälkeen, kun Karjalasta – pääasiassa Viipurin seudulta – muutti paljon yrittäjiä Lahteen. 1960- ja 1970-luvun suurien ikäluokkien liike maalta kaupunkiin jatkoi kaupungin nopeaa kasvua, joka pysähtyi ensimmäiseen öljykriisin aiheuttamaan lamaan 1975–1976. Suuret työnantajat alkoivat tehostaa toimintaansa, eikä väestönkasvu voinut enää jatkua työllistymisen mahdollistavana muuttoliikkeenä.
Lahti huolehti kuitenkin imagostaan lähinnä talviurheilukaupunkiutensa avulla. 1978 järjestettiin Lahdessa hiihdon maailmanmestaruuskisat, joita varten rakennettiin kisakylä Riihelään. 1997 järjestettiin Lahti World Games ja 2001 jälleen hiihdon maailmanmestaruuskisat, joista monille jäi mieleen suomalaishiihtäjien kiinnijääminen hemohessin käytöstä.
1980-luvulla todettiin, ettei Lahdella ole tarjota pienteollisuutontteja, minkä vuoksi ostettiin (entisen) 4-tien varrelta Nikulan tila tonttimaaksi. Hanketta elävöitettiin mainoskampanjalla "Lahti the Business City", mikä tasoittikin Hollolaan voimakkaasti kääntyneen kasvun. Jopa kaupunginorkesteri nimettiin Business City Orchestraksi, kunnes nimi huomattiin klassiseen musiikkiin sopimattomaksi ja orkesterista tuli Sinfonia Lahti.
Kulttuurin alueella rakennettiin uusi teatteritalo, maakuntakirjasto sekä yhdistetty työväenopisto ja yliopistollinen koulustuskeskus kirjaston ja teatterin tuntumaan. Lisäksi Lahteen perustettiin yliopistokeskus ja kehittämiskeskus Neopoli sekä suurkonsertteja varten Sibeliustalo Vesijärven rantaan.
1990-luvun lama
Lahti oli ennen Porin tapaan työläisten kaupunki. Kaupungissa oli suuria työllistäjiä, jotka ovat jo menneisyyttä. Kaupunki oli muuttovoittoinen pitkään, kunnes alkoi teollisuuden taantuminen. Kaupungissa ajateltiin pitkään, että pärjättäisiin teollisuuden voimin ilman yliopistoa, jota olisikin ollut vaikea saada Helsingin läheisyyden takia. Silti kaupungissa on ammattikorkeakoulu, toimintaa kolmella yliopistolla ja Teknillisellä korkeakoululla.
Lahtea on lamavuosista lähtien piinannut ankara työttömyys. Kolmannes työttömistä, noin 2 500 kaupunkilaista, on pitkäaikaistyöttömiä. Lahden lähiöissä ovat syrjäytyminen ja päihdeongelmat arkipäivää. 1970-luvulla Lahtea kutsuttiin "Suomen Chicagoksi" keskimääräistä suuremman väkivaltarikollisuuden vuoksi.
Suomen valtio on yrittänyt viime vuosina tukea Lahtea harkinnanvaraisella rahoitusavulla ja tehnyt satojen miljoonien eurojen investoinnit Lahteen: uusi moottoritie, Salpausselän urheilukilpailut, Kerava–Lahti-oikorata ja merkittävä panostus Sibelius-konserttitaloon. Hallituksen aloittama valtionhallinnon hajasijoitus on tuonut Lahteen keskussotilassairaala 1:n lakkauttamisen jälkeen sotilaslääketieteen tutkimuskeskuksen.
Lahden tulevaisuudenodotuksissa on paljon rakennettu transitioliikenteen varaan – siihen, miten hyvin kaupunki lähialueineen kykenee hyötymään valtion 331 000 000 euron oikoratainvestoinnista sekä kiinnittymään Helsingin metropolialueeseen. Kaupungin tavoite on rikkoa 100 000 asukkaan raja, ja tähän pyritään muun muassa asuntopolitiikan kautta, lähinnä tonttitarjontaa vahvistamalla. Vuonna 2005 Nastolan rajalla olevaa Karistoa raivataan Kymijärven rannalla sijaitsevaksi omakoti- ja rivitaloalueeksi.
Kansalaisliikkeitä
Lahtelaiseen kunnalliselämään on alkanut 1990-luvun jälkeen muodostua valtuustopuolueista riippumattomia kansalaisliikkeitä, mikä on vastaus hallinnon rakennemuutoshaasteisiin, Lahden strategiaan. Kansalaisliikkeitä on muodostunut luonnonsuojelun, kouluverkon saneeraamisen ja urheilutilojen piiriin.
Tällaisia liikkeitä ovat muun muassa yhdistykseksi järjestäytynyt Salpausselän luonnonystävät ry, joka ei ympäristösyistä kannata Lahdessa sijaitsevan entisen Kujalan maatalousoppilaitoksen muuttamista logistiikkakeskukseksi. Yhdistyksellä on vahva hallinnollis-juridinen tausta, ja se on onnistunut tehtävässään jo vuosikymmenen ajan. Yhdistys puuttuu myös muihin havaitsemiinsa ympäristölainsäädännön kannalta ongelmallisiin kehittämishankkeisiin.
Puhdas Laune -liike taas pyrkii ehkäisemään Päijät-Hämeen maakuntaliiton maakuntakaavassa olevan valtatien linjauksen muuttamisen kulkemaan Launeen kaupunginosan kautta. Yleiseen mielipiteeseen vaikuttamalla se on kyennyt hankkimaan asialleen aina kaupunginvaltuuston enemmistön yli perinteisten puoluerajojen.
Salinkallion lukion oppilaskunta esiintyy myös vuonna 2005 kansalaisliikkeenä keräämällä kansalaisadressin Lahden kaupunginvaltuuston sivistyslautakunnalle vastustaen päätöstä lakkauttaa Salinkallion ja Mukkulan lukiot osana siirtymistä suurlukioon oppilasmäärän takaamiseksi kaupungin keskustan lukioille. Kun sivistyslautakunta päätti lakkauttaa sekä Salinkallion että Mukkulan lukiot, ja kaupunginhallitus otto-oikeudella vahvisti yksimielisesti päätöksen, oppilaskunta alkoi kerätä nimiä kuntalaisaloitteeseen lakkauttamispäätöstä vastaan.
Lukiopäätöksestä jätettiin myös kuntalain mukainen aloite, minkä Lahden kaupunginhallitus jätti viemättä kaupunginvaltuuston käsiteltäväksi, vaikka sen oli allekirjoittanut vaadittavat 2%:ia äänestäjistä. Tämän vuoksi asiasta tehtiin valitus Kouvolan hallinto-oikeuteen.
Lahden kaupunginvaltuusto hyväksyi periaatteessa Lahden vanhasta urheilutalosta luopumisen, sen tontin myymisen ja uuden urheilutalon rakentamisen toiseen paikkaan. Lahden urheilutalosäätiö kuitenkin kieltäytyi lakkauttamasta itseään ja valitti Lahden kaupungin aikaisemmin tekemien sitoumusten noudattamatta jättämisestä Kouvolan hallinto-oikeuteen. Lahden kaupunginvaltuuston enemmistön tavoitteena on saattaa kaupungissa sen tukea nauttivat liikuntatilat kaupungin suoraan hallintaan. Lahden suurhalliin liittyvän samankaltaisen kysymyksen vuoksi suurhalliyhdistyksen hallituksen jäsen perusti yhden valtuutetun valtuustoryhmän kunnallisvaalien 2004 jälkeen.
Puoluehajaannuksia
Viime valtuustokausina Lahdessa ovat jakautuneet muun muassa Vihreiden, Kokoomuksen ja Keskustan valtuustoryhmät. Vihreiden jakautuminen johtui yhden valtuutetun ryhtymisestä suoraan kansalaistoimintaan Karjusaaren kaavoituksen estämiseksi. Tehdyistä toimista valtuutettu joutui syytteeseen ja tuomittiin sakkorangaistuksiin. Kokoomuksen jakautuminen liittyi siihen, miten korkeaa kunnallisveroa on kannatettava, jotta yhteistyö sosialidemokraattien kanssa ei kärsisi. Osittain Lahden Kokoomukseen liittyvistä syistä ja kaupunginhallituksen jäsenyyden jakamisesta kahtia vaalikaudella seurasi Keskustan jakautuminen. Vihreät, Keskusta ja Kokoomus ovat jälleen yhtenäiset.
Vuoden 2004 kunnallisvaalien jälkeen sosialidemokraattisesta valtuustoryhmästä muodostui lisäksi yksi sitoutumaton valtuustoryhmä. Syynä tähän oli ehdotus Lahden kaupungissa käytössä olevien liikuntakiinteistöjen siirtämisestä yhdistyksiltä ja mahdollisesti säätiöiltä kaupungin suoraan hallintaan. Sosialidemokraatit ovat myös vaatineet, että Lahti Energia ja Lahti Vesi pitäisi siirtää lähemmäksi kaupungin hallintoa autonomisesta asemastaan.
Urheilu ja liikunta
Lahti tunnetaan Salpausselän harjusta monine mäkihyppääjineen ja MM-kisoineen, sekä koko Etelä-Suomen kattavasta Yleisradion suurasemasta, jonka antennit on siirretty Hollolan Tiirismaalle.
Urheiluseuroja
Tunnettuja lahtelaisia urheiluseuroja ovat muun muassa:
- BMT Break Men Team (maahockey)
- FC Lahti (jalkapallo)
- Kiekkoreipas (jääkiekko)
- Lahden Formula K-kerho (mikroautoilu)
- Lahden Gentai (karate, taido)
- Lahden hiihtoseura (alppihiihto, ampumahiihto, freestyle, hiihto, lumilautailu, mäkihyppy, yhdistetty)
- Lahden Kaleva (hiihto, kuntoliikunta, lentopallo, verkkopallo, pöytätennis, suunnistus, uinti, yleisurheilu, pyöräily, nyrkkeily)
- Lahden Mailaveikot (pesäpallo)
- Lahden NMKY (koripallo, pyörätuolikoripallo)
- Lahden Sugata (taido)
- Lahden Taimi (yleisurheilu, suunnistus, hiihtosuunnistus, hiihto, paini)
- Lahden Urheiluautoilijat (ralli, rallisprint, jokamiesluokka, pienoisautoilu)
- Lahti Jets (amerikkalainen jalkapallo)
- Lahti Yuko Aikikai (aikido)
- Pelicans (jääkiekko)
- [http://www.sbandy.net/ Sbandy] (salibandyn erikoisseura)
- Salpausselän Moottorikerho (enduro, trial, speedway, motocross, road racing)
- [http://www.sbandy.net/ Sbandy] (salibandy)
- Lahden Karate
- Vesisamoilijat (ratamelonta, retkimelonta, poolo, soutu)
- Viipurin Reipas (telinevoimistelu)
- Lahden Voimisteluseura (rytminen voimistelu)
Liikenne
Lahteen rakennetaan Keravalta rautatien oikorataa, joka valmistuu 1. kesäkuuta 2006. Tämän odotetaan lisäävän kaupungin väkilukua houkuttelemalla kaupunkiin pääkaupunkiseudulla työskenteleviä ihmisiä. Matka VR:n junilla kestää nyt 1 h 21 min, ja oikoradan valmistumisen jälkeen matkaan tulee kulumaan noin 44 minuuttia. Oikoradan yhteydessä otettaneen käyttöön myös VR:n lähijunien vyöhykeliput.
Nelostietä alettiin rakentaa yksityisellä rahoituksella moottoritieksi välillä Järvenpää–Lahti vuonna 1997, ja tie valmistui vuonna 1999.
Välimatkat maanteitse
Kulttuuri
Rakennuksia
- Lahden ehkä kuuluisin rakennus on ollut Eliel Saarisen 1911 suunnittelema Lahden kaupungintalo, joka valmistui 1912 vanhalta osaltaan.[http://www.lahti.fi/doc/kaupungintalo/] (Pääartikkeli Lahden kaupungintalo)
- Ristinkirkko on arkkitehti Alvar Aallon suunnittelema kirkko kaupungintalon vastapäätä torin toisella puolella. Sen tilalta purettiin puinen Keski-Lahden kirkko. (Pääartikkeli Ristinkirkko)
- Lahteen valmistui keväällä 2000 konsertti- ja kongressikeskukseksi Sibeliustalo, jonka arkkitehtonisen suunnittelun ovat toteuttaneet Hannu Tikka ja Kimmo Lintula.
- Salpausselällä oleva kisastadioni ja hyppyrimäet muodostavat Lahden talviurheilukeskuskokonaisuuden, missä ovat 90 metrin, 70 metrin ja 50 metrin mäkihyppymäet.
- Lahden Teatteritalo valmistui 1983, ja virallisia vihkiäisiä vietettiin 10. syyskuuta. Talon pääsuunnittelija oli arkkitehtitoimisto Pekka Salminen Ky.
Sanontoja
- "Ei oo Lahden voittanutta!" (Mallasjuoman Imatralta 1960-luvulla otettu mainoslause, mikä kuului alun perin:"Ei oo Imatran voittanutta!". Sanontaan kuuluu vielä oikealla kädellä tehty amerikkalainen OK-merkki peukalolla ja etusormella.) Tästä muodostui 1970-luvulla mainoslaulusäe:"Ei oo Lahden voittanutta, Lahti se meille juomat toi - Ei oo Lahden voittanutta, kaikki me sanottiin, moi!
- "Moi - lahtelaista" (Mallasjuoman mainoslause, mihin liittyi oikean käden etusormella ja peukalolla tehty L-merkki)
- "Lahti on Suomen Chicago. (1960-luvulla suuren muuttoliikkeen aikana muodostunut hokema, mikä perustui Lahden suuriin henkirikostilastoihin tuona aikana.
Alun perin kyseinen sanonta tuli kuitenkin saksalaisen lehden tekemästä vertailusta Chicagon ja Lahden kasvunopeuksista eikä tällä ollut mitään tekemistä rikostilastojen kanssa.
Nykyään Lahti ei eroa muiden kymmenen suurimman kaupungin joukosta, vaikka Lahdessa on vaikuttanut Rogues Gallery, mikä varaa medianäkyvyyttä.
Hankkeita
Koulu-uudistus on toimeenpanon ja tutkimuksen alainen hanke, jonka tarkoituksena on järjestää Lahden koulukiinteistöjen käyttö uudelleen. Ensimmäisessä vaiheessa lakkautetaan kaksi pienlukiota suurlukion luomiseksi kaupungin keskustaan ja toisessa vaiheessa lukioilta vapautuneisiin tiloihin järjesteltäisiin uudelleen mahdollisesti muita koulu- ja kulttuuritoimintoja.
Jätteenpolttolaitos on 100 000 000 euron arvoinen hanke, jolla Lahti Energia voisi toteuttaa EU-normit täyttävän jätteenpolttolaitoksen, joka voisi tarjota palveluita eteläsuomalaiselle teollisuudelle ja kunnille. EU-direktiivin vuoksi vuoden 2005 alusta ei kaatopaikkajätettä voi enää käytännössä jakaa kompostoitavaan ja poltettavaan osaan, koska rinnakkaispolttolaitoksen edellytetään täyttävän samat ympäristövaatimukset kuin varsinainen jätteenpolttolaitoskin. Tämän vuoksi rinnakkaispoltto on lopetettava ja se jäte, joka aiemmin voitiin rinnakkaispolttaa, on nyt vietävä kaatopaikalle ja Suomeen on perustettava 5–7 suurjätteenpolttolaitosta. Hankkeeseen voi saada tukea EU:lta 17 000 000 euroa, mutta suunniteltu verkkoyhtiöhanke saatta olla tälle esteenä.
Verkkoyhtiö perustuu siihen, että lämmön, sähkön ja vedenjakelusta vastaavien Lahti Energia Oy:n ja Lahti Vesi Oy:n jakeluverkot myytäisiin perustettavalle velkarahoitteiselle verkkoyhtiölle, joka voisi raskaan pääomarakenteensa vuoksi periä nykyistä enemmän kaukolämpö-, jätevesi- ja sähkönjakelumaksuja, ja Lahden kaupunki voisi tulouttaa verkkoyhtiön velkaa vastaavan määrän varallisuutta yhtiöistä.
Kujalan logistiikkakeskus perustuu Lahden keskeisen eteläsuomalaisen sijainnin hyödyntämiselle Helsingin Vuosaaren sataman takamaana, jossa laivoilla tuotavien konttien sisältö voidaan purkaa ja pakata uudelleen kotimaan jakelua varten. Logistiikkakeskuksen aluetta on asiasta vireillä olleen valituksen vuoksi muokattu pienemmäksi, jotta ympäristönäkökohdat tulisivat otetuiksi paremmin huomioon. Lahden seudulla on suunnitteilla myös toinen samankaltainen hanke, Nostavan logistiikkakeskus, joka sijaitsisi naapurikunnassa, Hollolassa.
Launeen ohitustie on Päijät-Hämeen liiton maakuntakaavassa oleva suunnitelma Tampere–Lahti–Kouvola-valtatien linjaamiseksi kulkemaan etelämpää Launeen kaupunginosan poikki. Asialle ei ole löytynyt toistaiseksi riittävää kannatusta kaupunginvaltuustosta. Vaihtoehtoista Renkomäen tietä jotkin sanomalehtimiehet ja Lahden kauppakamari pitävät lähinnä vain neljän lahtelaisen kansanedustajan hankkeena huolimatta siitä, että valtuuston enemmistö on useaan kertaan ollut enemmistöllä Launeen linjausta vastaan perustellen päätöstään tien tarpeettomuudella tai sen omakotiasutukselle aiheuttamilla haitoilla.
Lahden oikorata on ratahallintokeskuksen rakenteilla oleva hanke lyhentää Savon-rataa Helsinkiin Lahden ja Keravan välisellä suoralla ratayhteydellä. Hanke tuo rautatien Järvenpäähän, Mäntsälään ja Orimattilaan, joista ainakin kaksi ensimmäistä voi tällä tavoin myös lievittää pääkaupunkiseudun kasvupaineita tarjoamalla kiskovaihtoehdon työmatkaliikenteelle. Orimattilassa oikorata kulkee Levannon kautta, jonne voi tulla pistoraide, mahdollisesti myös varaus teollisuus- ja omakotialueelle.
Urheilukiinteistöuudistus pyrkii saattamaan urheilukaupunkina mainetta hankkineen Lahden urheilukiinteistöt yhdistyksiltä ja säätiöiltä kaupungin suoraan hallintaan kiinteistönhallinnan tehostamiseksi. Tärkein kohde on Lahden suurhalli, jota myös Lahden Messut käyttää esittelytoiminnassaan. Hankkeen edistäminen on tuonut Lahteen yhden uuden valtuustoryhmän.
WLAN-hanke (nykyään Mastonet) perustuu olemassa oleviin tietoliikenneyhteyksiin ja siihen, että Lahden keskustaan ja Salpausselän stadionille toteutetaan yleisön käytettävissä oleva avoin langaton lähitietokoneverkko (engl. open access wireless local area network, KTS. [http://www.lahti.fi/www/cms.nsf/subpages/asukasmastonet Mastonet]). Saavutettavin avoimen lähiverkon piste Lahden ohitse ajaville sijaitsee Tamperere-Lahti -valtatien varrella radiomastojen ja Hollolankadun itäpuolella Salpausselän koulun kohdalla. Lahden kaupungin Mastonetiin yhdistetään Lahti Energian tytäryhtiö Suomen 4Gn WLAN-verkko täydennykseksi.
7.11.2005 Lahti energian tukiasemat yhdistettiin Mastonetiin 4.11.2005. Näin saavutettiin teoreettinen peittoalue, joka on lähes 80% kaupungin asukkaista. Mastonet ei vaadi käyttäjän kirjautumista järjestelmään, vaan on vapaasti asukkaiden ja matkailijoiden käytettävissä.
Ystävyyskaupungit
Alle on listattu Lahden kaupungin ystävyyskaupungit.
- Akureyri, Islanti vuodesta 1947
- Cornwall, Britannia yhteistyösopimus vuodesta 2000
- Deyang, Kiina vuodesta 2000
- Garmisch-Partenkirchen, Saksa vuodesta 1987
- Kaluga, Venäjä vuodesta 1994
- Narva, Viro yhteistyösopimus vuodesta 1994
- Pécs, Unkari vuodesta 1956
- Randers, Tanska vuodesta 1947
- Suhl, Saksa vuodesta 1988
- Västerås, Ruotsi vuodesta 1940
- Zaporižžja, Ukraina vuodesta 1953
- Ålesund, Norja vuodesta 1947
Västeråsin ystävyyskaupunkius perustuu siihen, että Västeråsista annettiin talvisodan jälkeen apua Lahdelle. Sodan jälkeen solmitut ystävyyskaupunkisopimukset taas perustuvat yleiseen puolueettomuuspolitiikkaan, jossa valtuuskuntien vaihto ja tutustuminen edellyttivät sopimuspohjaa. Viimeisimmät yhteistyösopimukset taas kuvastavat niin EU-hankkeiden kuin myös Aasiaan suuntautuvan elinkeinopolitiikankin tarpeita.
Lisäksi Lahden ystävyyskaupungiksi on ehdotettu vuoden 2004 valtuustoaloitteella Indonesian Jaavalla sijaitsevaa Bandungia, mutta toistaiseksi ei ole katsottu ajankohtaisesti laajentaa ystävyyskaupunkien verkostoa.
Lahden pormestarit
#Otto Lyytikäinen (28. tammikuuta-19. huhtikuuta 1918 Hugo Ilmari Kautto)
#Sulo Toivo Mannermaa
Lahden kaupunginjohtajat
#Arvi Hällfors
#E. H. I. Tammio
#Paavo Säippä
#Uuno Takki (sd.)
# Olavi Kajala (sd.)
# Teemu Hiltunen (sd.)
# Seppo Välisalo (kok.)
# Kari Salmi (sd.)
# Tarmo Pipatti (sd.)
Kaupunginosat
Lahden kaupunginosia ovat:
Kuuluisia lahtelaisia
- mäkihyppääjä Janne Ahonen
- mäkihyppääjä Toni Nieminen
- mäkihyppääjä Jari Puikkonen
- jalkapalloilija Jari Litmanen
- kosmologi, tietokirjailija Kari Enqvist
- presidentti Juho Kusti Paasikivi
- muusikko Jimi Tenor
- oopperalaulaja Lilli Paasikivi
- Tehosekoitin-bändin Otto Grundström ja Tero Sundell
- näyttelijä Liisa-Maija Laaksonen
- näyttelijä Toni Wahlström
- monitoimimies Mato Valtonen
- monitoimimies Sakke Järvenpää
Katso myös
- Wikisource:Lahti
Aiheesta muualla
- [http://www.lahti.fi Lahden kaupungin kotisivut]
- [http://www.uusilahti.com Uusi Lahti -paikallislehden verkkolehti]
- [http://www.lahdenradio.fi/ Lahden Radio (Yleisradion Päijät-Hämeen maakuntatoimitus)]
- [http://193.185.134.7/webcam/uula.htm Etelä-Suomen Sanomien nettikamera kauppatorista]
- [http://netlari.econnection.fi/forum/index.php Etelä-Suomen Sanomien Lahti-keskustelu]
- [http://www.lahdenkaupunginteatteri.fi/esittely/rakennus.html Teatteritalo]
- [http://www.sibeliustalo.fi/ Sibeliustalo]
- [http://www.lahtibigband.com/ Lahti Big Band]
- [http://www.jazztori.com/ Lahden Jazztori]
- [http://www.phnet.fi/public/lahdenfk/default.htm/ Lahden Formula K-kerhon Internet-sivut]
- [http://www.rhk.fi/oikorata/ Ratahallintokeskus tiedottaa Lahden oikoradasta]
- [http://www.oldchaps.fi/ Lauluyhtye Old Chaps]
-
Luokka:Suomen kaupungit
-
Luokka:Talviurheilukeskukset
RiihimäkiRiihimäki on kaupunki Etelä-Suomessa, noin 70 km Helsingistä pohjoiseen ja 35 km Hämeenlinnasta kaakkoon. Se kuuluu Kanta-Hämeen maakuntaan ja Etelä-Suomen lääniin. Riihimäen naapurikunnat ovat Hyvinkää etelässä, Loppi lännessä, Janakkala pohjoisessa ja Hausjärvi idässä.
Historia
Riihimäki syntyi alun perin risteysasemaksi paikkaan, jossa vuonna 1870 avattu rata Pietariin erkani pääradasta (tällöin välillä Helsinki–Hämeenlinna). Tarina kertoo, että tämä silloin harvaan asuttu Hausjärven kolkka nimettiin yksinkertaisesti aseman lähettyvillä, mäen päällä, sijainneen riihen mukaan. Vähitellen aseman ympärille alkoi syntyä lisää asutusta. Strategisesti tärkeään paikkaan perustettiin myös venäläinen varuskunta. Riihimäki erosi vuonna 1922 Hausjärvestä itsenäiseksi kauppalaksi. Kaupunki Riihimäestä tuli vuonna 1960.
Kyliä
Arolampi, Herajoki, Hiivola, Kara, Kernaala, Kytöjärvi, Ryttylä
Kulkuyhteydet
Riihimäki on hyvien kulkuyhteyksien päässä pääkaupunkiseudulta. Se toimii edelleenkin tärkeänä risteysasemana, vaikka asemalla pysähtyvien junien määrä todennäköisesti vähenee Lahden oikoradan valmistuttua vuonna 2006. Riihimäki on myös pääkaupunkiseudun lähiliikenteen pohjoinen pääteasema. Riihimäen ja Helsingin välillä kulkevat junat tunnuksilla R, H ja T. Riihimäen ohi kulkee myös Helsingin ja Tampereen välinen moottoritie, sekä Lahden ja Forssan välinen kantatie 54.
Tilastot
Vuoden 2005 tammikuussa Riihimäen väkiluku oli 26 880 asukasta. Tärkeimmät työnantajat ovat kaupunki ja varuskunta.
Aiheesta muualla
- [http://www.riihimaki.fi/ Riihimäen kaupungin kotisivut]
- [http://www.mil.fi/maavoimat/joukot/viestir/ Viestirykmentti]
Luokka:Suomen kaupungit
-
Kotka:Kotkat ovat myös haukkalintuja
Kotka on kaupunki Suomenlahden rannalla Etelä-Suomen läänissä ja on osa Kymenlaakson maakuntaa. Kotkan asukasluku on noin 55 000 ja se on väkiluvultaan Suomen 13. suurin kaupunki. Kaupungin maapinta-ala on 274,12 km², josta 5,78 km² on sisävesistöjä. Asukastiheys on 204,0 as/km².
Historia
Kotkan historia liittyy emäpitäjänsä Kymin historiaan ja nykyinen Kotkan kaupunki käsittääkin saman alueen kuin Kymin pitäjä ennen kuin siitä erotettiin muita kuntia.
Ruotsinsalmen linnoituskaupunki
Kustaa III:n sodan ja siihen kuuluneiden Ruotsinsalmen meritaistelujen jälkeen venäläiset perustivat 1790-luvulla Kymin alueelle Ruotsinsalmen - Kyminlinnan kaksoislinnoituksen Svartholman ja Viaporin vastineeksi. Ruotsinsalmen merilinnoitukseen kuuluivat Fort Slava Kukourin saarella, Fort Elisabet Varissaaressa ja Fort Katarina Kotkansaarella sekä pienempiä linnakkeita lähisaarilla. Mantereen puolelle rakennettiin Kyminlinna vanhan Kymenkartanon lähettyville paikkaan jossa Kuninkaantie ylittää Kymijoen Langinkoskenhaaran. Ensimmäistä linnoitusta laajennettiin noin kymmenen vuotta myöhemmin käsittämään koko Hovinsaaren pohjoisosa. Kotkansaaren itäosaan perustettiin satama ja varsinainen linnoituskaupunki kasarmeineen ja varastoineen rakennettiin saaren sisäosaan. Linnoituskaupungin väestö oli pääosin ortodoksisia venäläisiä kohoten parhaimmillaan jopa 10000:n. Kymin luterilainen väestö oli samaan aikaan n. 2200. Linnoitukset menettivät kuitenkin pian sotilaallisen merkityksensä Venäjän ja Ruotsin rajan siirryttyä Suomen sodassa 1809 Kymijoelta Tornionjokeen. Tämän seurauksena keisari Aleksanteri I alensi Ruotsinsalmen toisen luokan linnoitukseksi ja torjui anomuksen kaupungin perustamiseksi. Ruotsinsalmen linnoituskaupunki alkoi tyhjentyä ja sinne jäi vain muutamia satoja asukkaita. Monet venäläiskauppiaat siirtyivät mm. Helsinkiin. Krimin sodassa 1855 brittiläis-ranskalainen laivasto tuhosi merilinnoitukset ja linnoituskaupunki tuhoutui suurimmaksi osaksi tulipalossa. Nykypäivään parhaiten säilyneitä osia ovat ortodoksinen kirkko vuodelta 1795 ja Kyminlinna joka ei joutunut sotatoimien kohteeksi.
Teollistuminen ja kuntamuutokset
Sahateollisuuden voimakas kasvu 1870-luvulla johti lukuisien höyrysahojen perustamiseen Kymissä ja kunnan asukasluku alkoi nousemaan voimakkaasti. Vuonna 1870 se oli n. 3200 ja vuosikymmenen loppupuolella n. 5000 joista Kotkansaarella n. 1000. Ruotsinsalmen linnoituskaupungin raunioille alkoi muodostumaan uudelleen kaupunkimainen yhteisö mikä johti Kotkan kaupungin perustamiseen 1878. Kaupungin ensimmäisessä asemakaavassa katuverkosto laadittiin pääpiirteissään samansuuntaiseksi linnoituskaupungin katujen kanssa.
Vuonna 1951 Kymin muista teollisuustaajamista muodostettiin Karhulan kauppala maaseutukylien jäädessä edelleen maalaiskunnaksi. Kotkan, Karhulan ja Kymin kuntaliitoksessa 1977 Kotkan kaupunki laajeni käsittämään koko vanhan Kymin pitäjän alueen.
Maantiede
Kotkan kaupunkikuvalle on tyypillistä rikkonainen Suomenlahden rannikko saaristoineen ja Kymijoen suuhaarat. Kotkan keskusta sijaitsee Kotkansaarella. Kotkalla on myös kaksi ns. osakeskusta, toisen muodostaa idässä olevat Helilän ja Karhulan kaupunginosat (aikaisemmin Kymin pitäjän kirkonkylä ja Karhulan kauppalan keskus) ja toinen on lännessä oleva Karhuvuori. Kymijoki virtaa mereen kolmena haarana kaupungin alueella, lännestä itään lueteltuna Langinkoskenhaara, Huumanhaara ja Korkeakoskenhaara. Kotkasta on Helsinkiin matkaa 130 km.
Kaupunginosat
Kotkan kaupunginosat
- Aittakorpi
- Eskola
- Etukylä
- Halla
- Helilä
- Hirssaari
- Hovila
- Hovinsaari
- Itäranta
- Jumalniemi
- Jylppy
- Kalliokoski
- Karhula
|
- Karhuvuori
- Katariina
- Kaukola
- Kierikkala
- Koivula
- Korela
- Korkeakoski
- Kotkansaari
- Kyminlinna
- Laajakoski
- Lankila
- Metsola
- Mussalo
|
- Nikeli
- Otsola
- Peippola
- Rantahaka
- Rauhala
- Ristinkallio
- Sunila
- Sutela
- Suulisniemi
- Takakylä
- Tavastila
- Tiutinen
- Veikkola
|
Liikenne
Kotkasta on rautatieyhteys Kouvolaan. Kaupungissa on myös matkustajasatama sekä Kymin lentokenttä (pienkonekenttä). Kaupunki sijaitsee Valtatie 7 varrella.
Linja-autoliikennettä Kotkassa hoitavat lähinnä Jyrkilä Oy ja Pohjolan Liikenne. Yhtiöistä Jyrkilä hoitaa Kotkan länsiosan liikenteen Kotkansaarelta Karhuvuoren suuntaan ja Pohjolan liikenne Itä-osan liikenteen Kotkansaarelta Karhulan suuntaan.
Kotkan satama
Kotka on merkittävä satamakaupunki. Se on Suomen suurin vientisatama ja toiseksi suurin satama Helsingin jälkeen
Satamat
- Kantasatama
:Kantasatama on monitoimisatama
- Hietanen
:Hietanen on keskittynyt RORO-liikenteeseen.
- Mussalon bulk-terminaali
- Mussalon nesteterminaali
- Mussalon konttiterminaali
Urheilu ja liikunta
Urheiluseurat
- FC KooTeePee, Veikkausliiga, (jalkapallo)
- KTP-Basket, Korisliiga, (koripallo)
- Kotkan Titaanit, Suomi-sarja, (jääkiekko)
Tapahtumia ja nähtävyyksiä
- Meripäivät ovat vuosittain Kotkassa pidettävä meriaiheinen tapahtuma, jossa ympäri kaupunkia on erilaisia tapahtumia ja konsertteja.
- Maretarium on vuonna 2002 valmiiksi saatu suomalaisten kalojen akvaario, joka sijaitsee sapokan satamassa.
- Sapokan vesipuisto on useasti palkittu kotkalainen viheralue.
- Langinkosken keisarillinen kalastusmaja ja luonnonpuisto.
Oppilaitokset
Kotkassa sijaitsee Kymenlaakson ammattikorkeakoulun monia toimipisteitä, joissa voi opiskella teknistä-, kaupallista- ja terveydenhuoltoalaa.
Aiheesta muualla
- [http://www.kotka.fi Kotkan kaupungin kotisivut]
- [http://www.portofkotka.fi www.portofkotka.fi]
Luokka:Suomen kaupungit
-
Mikkeli
Mikkeli (ruotsinkielinen nimi: Sankt Michel) on Suomen kaupunki joka sijaitsee Etelä-Savon maakunnassa, Itä-Suomen läänissä. Mikkeli on Itä-Suomen läänin pääkaupunki.
Kaupungissa asui vuoden 2004 alussa 46 511 ihmistä ja sen pinta-ala on 1622,1 km², josta 303,6 km² on vesistöjä. Järviä ja lampia kaupungissa on noin 700. Väestötiheys on 35,3 asukasta/km². Keskustaajaman ja siihen välittömästi liittyvien Rantakylän ja Moisio-Tuukkalan alueiden ulkopuolella tiheämmin asuttuja alueita ovat Anttolan entinen kuntakeskus ja Otavan taajama.
Mikkelin keskusta on Saimaan Savilahden rannalla. Kaupungin itäosien järvet kuuluvat Vuoksen vesistöön. Lännessä kaupunki tavoittaa Kymijoen vesistöön kuuluvan Puulan.
Historiaa
Vanhimmat kirjalliset maininnat nykyisen Mikkelin seudun asutuksesta ovat vuodelta 1323 Pähkinäsaaren rauhansopimuksesta, jolla Savilahden pogosta (kirkkopitäjä) siirtyi Novgorodin hallinnasta Ruotsille. Nimen Mikkeli paikkakunta on saanut ylienkeli Mikaelin mukaan viimeistään 1500-luvun alussa.
Nuijasodassa surmattiin 23. tammikuuta 1597 yli 200 talonpoikaiskapinallista nuijamiestä Mikkelissä Kenkäveron pappilassa.
Kustaa III:n Venäjän sodassa 1788–1790 käytiin 13. kesäkuuta 1789 muutamia kilometrejä Mikkelin kirkonkylästä etelään Porrassalmella taistelu, jossa ruotsalaiset (suomalaiset) saivat torjuntavoiton ylivoimaisista venäläisistä.
Mikkeli sai kaupunginoikeudet 1838. Vuonna 1831 perustetun Mikkelin läänin lääninhallitus siirtyi Heinolasta Mikkeliin 1843.
Sisällissodassa 1918 Mikkelistä tuli yksi paikkakunnista, joilta valkoisten toimintaa johdettiin. Talvi- ja jatkosodan aikana 1939-40 ja 1941-44 Suomen armeijan päämaja oli sijoitettu Mikkeliin ja sodanjohto istui Mikkelin keskuskansakoulussa. Nykyisin tämä vanha v. 1902 rakennettu koulurakennus on nimetty Päämajakouluksi ja sen tiloissa toimii Päämajamuseo jossa on mm. marsalkka Mannerheimin museoitu työhuone. Päämajakaupunkina toimimisen muistoksi Mikkelin vaakunassa on kaksi ristikkäistä marsalkansauvaa sekä Vapaudenristi nauhoineen.
9. elokuuta 1986 Mikkelin torin laidalla räjähti poliisin piiritystilanteessa auto, jolla edellisenä päivänä pankinkonttorin Helsingin Jakomäessä ryöstänyt mies oli paennut. Räjähdyksessä saivat surmansa pankkiryöstäjä ja yksi tämän kolmesta panttivangista.
Lääniuudistuksessa 1997 Mikkelistä tuli Itä-Suomen läänin pääkaupunki. Vuoden 2001 alussa Mikkeliin liitettiin kaupunkia ympäröinyt Mikkelin maalaiskunta ja Anttolan kunta.
Koulutus
Mikkelissä on 28 peruskoulua, joissa on yhteensä 5070 oppilasta. Lukioita Mikkelissä on kaksi: Mikkelin Lyseon lukio ja Mikkelin Yhteiskoulun lukio. Mikkelin Lyseon lukiolla toimii myös iltalinja ja lisäksi Otavan Opisto antaa lukio-opetusta etänä. Mikael-koulussa tarjotaan opetusta kuulovammaisille esi-, perus- ja lukioasteella.
Korkeakouluopetusta Mikkelissä antavat Mikkelin ammattikorkeakoulu ja Helsingin kauppakorkeakoulu.
Ystävyyskaupungit
- Borås (Ruotsi)
- Molde (Norja)
- Vejle (Tanska)
- Békéscsaba (Unkari)
- Luga (Venäjä)
Kylät
Mikkeliin (pl. Anttola) kuuluu seuraavia kyliä: Alamaa, Anianniemi, Asila, Haahkala, Haapataipale, Harjujärvi, Harjumaa, Haukkakorhola, Heinälahti, Helppanala, Hiirola, Hyyrylä, Häyrylä, Ihastjärvi, Kaipiala, Karstula, Kirkonkylä, Korpijärvi, Koskentaipale, Kovala, Kyyhkylänniemi, Laitiala, Laurikkala, Liukkola, Marjoniemi, Moisio, Norola, Närvälä, Olkkolanniemi, Pajula, Parantala, Parkkila, Pekkola, Puttola, Rahula, Rantakylä, Rieppola, Riittilä, Rämälä, Sairila, Salmenkylä, Savonlahti, Seppälä, Soikkala, Suonsaari, Taipale, Tikkala, Tuukkala, Vanhala, Vanhamäki, Vatila, Vehmaskylä, Viljakkala, Visulahti, Vuolinko, Väänälä, Väärälä
Tunnettuja mikkeliläisiä
- Antti Hackzell, Suomen toistaiseksi lyhytkestoisimman hallituksen pääministeri
- Aake Kalliala, näyttelijä
- Heikki Kinnunen, näyttelijä
- Harri Kirvesniemi, hiihtäjä
- Erkki Liikanen, Suomen Pankin pääjohtaja, entinen Euroopan komission jäsen
- Olli Rehn, Euroopan komission jäsen
- Jussi Jääskeläinen, jalkapalloilija
Tilapäisempää näkyvyyttä kaupungille ovat tuoneet "Miljonääri-Jussi" Ville Loponen ja Suomen Robinsonissa kilpaillut Mappela Lehtonen.
Linkkejä
- [http://www.mikkeli.fi/ Mikkelin kaupungin kotisivu]
- [http://194.111.49.7/opetus/paamajakoulu/ Päämajakoulu]
Luokka:Mikkeli
Luokka:Suomen kaupungit
luokka:Savo
Pieksämäki
Pieksämäki on Suomen kaupunki, joka sijaitsee Etelä-Savon maakunnassa, Itä-Suomen läänissä. Kaupungissa asuu 12 372 ihmistä, ja sen pinta-ala on 46,49 km², josta 10,49 km² on vesistöjä. Väestötiheys on 350,3 asukasta/km².
Pieksämäestä tuli kauppala vuonna 1930, jolloin sen nimeksi vaihdettiin Pieksämä. Vuonna 1948 nimi muutettiin takaisin Pieksämäeksi. Vuonna 1962 Pieksämäestä tuli kaupunki.
Liikenne
Pieksämäen sijainti on ihanteellinen rautateiden risteyskohtana: kaupungista on vaihdottomat yhteydet moniin Suomen paikkoihin. Kauimmaksi pääsee pohjoisessa Ouluun, etelässä Helsinkiin, idässä Joensuuhun ja lännessä Turkuun. Kaupungin vierestä menee valtatie 23 (Pori–Joensuu) ja kantatie 72 (Mikkeli–Suonenjoki).
Linkkejä
- [http://www.pieksamaki.fi/ Pieksämäen kotisivu]
luokka:Savo
Luokka:Suomen kaupungit
LuumäkiLuumäki on Suomen kunta joka sijaitsee Etelä-Karjalan maakunnassa, Etelä-Suomen läänissä. Kunnassa asuu 5371 ihmistä ja sen pinta-ala on 859,83 km² josta 111,52 km² on vesistöjä. Väestötiheys on 7,1587 asukasta/km².
Kylät
Anjala, Antikkala, Askola, Ellola, Haimila, Heikkilä, Heimala, Hietamies, Himottula, Hirvikallio, Huomola, Huopainen, Husula, Hyyrylä, Iihola, Inkilä, Junttola, Jurvala, Juurikkala, Keskinen, Kiurula, Kiviniemi, Kokkola, Kolppola, Kontula, Koskela, Käkölä, Lakkala, Laukkala, Lensula, Luotola, Marttila, Mentula, Metsola, Multiala, Munne, Niemi, Nokkala, Nuppola, Nurmiainen, Okkola, Orkola, Parola, Pitkäpää, Pukkila, Pätärilä, Rantala, Saareks, Saarits, Saksala, Salmi, Sarkalahti, Sarvilahti, Siiropää, Sirkjärvi, Suoanttila, Suonpohja, Tapavainola, Taukaniemi, Toikkala, Venäläinen, Viuhkola
Aiheesta muualla
- [http://www.luumaki.fi/ Luumäen kunnan kotisivut]
-
Lappeenranta
Lappeenranta (ruotsiksi Villmanstrand) on 59 000 asukkaan kaupunki Etelä-Karjalan maakunnassa, Etelä-Suomen läänissä. Kaupunki sijaitsee Saimaan vesistöalueen etelärannan ja Venäjän rajan välisellä alueella. Lappeenrannasta on Helsinkiin matkaa 221 kilometriä, Venäjälle Pietariin puolestaan 215. Lappeenrannan kautta kulkevat valtatiet 6 ja 13. Asukasluvultaan Lappeenranta on Suomen 11. suurin kaupunki. Lappeenrannan naapurikuntia (Suomen puolella) ovat Lemi, Luumäki, Taipalsaari, Ylämaa ja Joutseno, joista ainoastaan Joutseno kuuluu tällä hetkellä virallisesti Lappeenrannan seutukuntaan. Käytännössä kuitenkin Lappeenranta on koko Etelä-Karjalan maakunnan väestöllinen, kulttuurin ja elinkeinon keskus.
Historia
Lappeenrannan varhaisvaiheet ja Ruotsin vallan aika vuoteen 1743
Lappeenrannan kaupungin perustamista esitti silloinen Viipurin ja Savonlinnan läänin maaherra Johan Rosenhane vuonna 1649, ja samana vuonna Lappeenranta sai kaupunkioikeudet kuningatar Kristiinalta, joka allekirjoittaessaan perustamisasiakirjaa antoi kaupungille sinetin, jonka kuviona oli villi metsäläinen. Tästä syystä kaupungin ruotsinkieliseksi nimeksi tuli Villmanstrand. Varsinaisen kaupungiksi julistamisen suoritti kenraalikuvernööri Pietari Brahe. Lappeenranta perustettiin maakaupungiksi, kaupungin porvarit saivat harjoittaa kauppaa muiden maakaupunkien ja tapulikaupunkien, kuten Viipurin kanssa.
tapulikaupunkiLappeen pitäjän vanha keskus sijaitsi Kauskilassa, jossa sijaitsi myös pitäjän kirkko, Kauskilan kappeli. Kauskilan kylä sijaitsee 10 kilometrin päässä Lappeenrannan keskuksesta. Lappeen pitäjän Lapvedenrannan markkinapaikalla (nykyinen satama) oli ennen kaupungin perustamista viipurilaisten kauppiaiden varastoja ja hallintorakennuksia. Sijainti oli liikenteellisesti edullinen, kaupunkiin ja sitä ennen markkinapaikalle tuotiin tervaa ja muita markkinatuotteita laajalta alueelta. Niemellä sijaitsi myös Lappeen Kirkko, joka on merkitty maanmittarin 1640-luvulla tekemään Lappeen karttaan. Varhaisesta kirkosta ei enää ole jäljellä kuin muistomerkki Linnoituksessa, uusi kirkko rakennettiin myöhemmin Linnoituksen ulkopuolelle.
Kaupungin pinta-ala perustamisvaiheessa oli 1,1 km² käsittäen lähinnä Saimaaseen työntyvän harjanteen nykyisen Linnoituksen alueella. Asukkaita kaupungissa oli muutama sata. Varhaisen kaupungin rakennukset olivat kaikki puusta, ja ovat sittemmin kaikki tuhoutuneet. Hattujen sodan Lappeenrannan taistelussa 23. elokuuta 1741 venäläiset joukot valtasivat kaupungin.
Venäjän keisarikunnan aika 1743 - 1811
Ruotsille tappiollinen Hattujen sota päättyi Turussa 1743 solmittuun rauhaan. Lappeenrannan, Haminan ja Olavinlinnan (Savonlinna) linnoitukset jäivät Venäjän keisarikunnan puolelle. Alueelle perustettiin vuonna 1744 Viipurin kuvernementti, joka koostui Viipurin, Käkisalmen ja Kyminkartanon provinsseista. Alueen nimitykseksi yleistyi Suomen sodan 1808-09 aika Vanha Suomi, erotukseksi Uudesta Suomesta, jota venäläiset olivat liittämässä keisarikuntaan. Lappeenrannasta tuli Kyminkartanon provinssin keskus, johon sijoitettiin provinssihallinnosta vastaava käskynhaltija.
Venäjän keisarinna Katariina II uudisti kaupunkihallintoa. Porvarisoikeudet vapautettiin, jolloin kuka tahansa kaupunkilainen saattoi ryhtyä kauppiaaksi. Lappeenranta soveltui alueensa keskukseksi; sinne voitiin vaivattomasti vesireittejä pitkin kuljettaa veroviljaa myös provinssin pohjoisosista. Osa viljasta oli tarkoitettu linnoituksessa olleiden venäläisten yksiköiden tarpeisiin, loput kuljetettiin talvisin Viipuriin, jossa kruunulla oli suuret viljavarastot.
Paavali I:n noustua valtaistuimelle hän kumosi ensi töikseen Katariinan byrokraattiseksi ja kalliiksi osoittautuneen paikallishallintojärjestelmän. Kaupungin virastojen ja virkamiesten määrää vähennettiin, ja vasta Vanhan Suomen liittämistä seuranneina vuosina 1810-luvun lopulla kaupunki sai taas ruotsalaisen hallintomallin porvarisoikeuksineen ja käsityöläisten kiltoineen.
Taloudellisesti 1700-luku oli vaikeaa aikaa, sota oli katkaissut Viipurin kauppayhteydet Savoon ja Pohjois-Karjalaan, mistä myös kuuluisat syyskussa kahdesti järjestettävät Lappeen markkinat kärsivät. Tervan vienti taantui, ja 1740-luvulle tultaessa se oli lähes pysähdyksissä. Lappeenranta kuului ennen sotaa ja myös niiden jälkeen Haminan kauppapiiriin. Haminalaiset valvoivat oikeuksiaan tarkasti, ja estivät lappeenrantalaisten ja savolaisten talonpoikien yhteydet Viipuriin. Vasta 1784 kauppapakko kumottiin, ja kaupankäynti Viipurin kanssa vilkastui jälleen. Viipuriin rahdattiin sahatavaraa, viljaa, voita ja talia, ja tuotiin pääasiassa suolaa.
Lappeenranta sai keisarikunnan vuosinaan runsaasti vaikutteita Venäjältä. Kaupungilla oli erityisesti 1790-luvulta lähtien vahva sotilaallinen leima, jota korosti siviili- ja sotilasväestöjen erottaminen omille alueilleen. Vuorovaikutusta oli kuitenkin runsaasti, kun kansallisuudeltaan ruotsalaiset ja venäläiset kauppiaat solmivat liikesuhteita varusväen kanssa. Samalla kaupungin seuraelämä vilkastui, kun venäläiset upseerit osallistuivat paikallisten virkamies- ja kauppiasperheiden illanviettoihin. Lappeenranta oli läheisessä kosketuksessa Viipuriin, josta saatiin tietoja viimeisimmistä Pietarissa noudatettavista muotisuuntauksista, joita viiveellä seurattiin myös Saimaan rannalla.
Autonomian aika 1809-1918
Lappeenranta liitettiin vuonna 1812 muun Vanhan Suomen lailla autonomiseen Suomen suuriruhtinaskuntaan, tuolloin päättyi 70 vuotta kestänyt kausi osana Venäjän keisarikuntaa. Samalla kaupunki muuttui rajalinnoituksesta sisämaakaupungiksi. Lappeenranta oli 1800-luvun alussa pieni kaupunki sekä väkiluvultaan että pinta-alaltaan, kaupunkilaisia oli vuonna 1812 vain 210. Asutus oli levinnyt Linnoituksen ulkopuolelle Palloon ja Lappeen kirkon tuntumaan Suureksi esikaupungiksi kutsutulle alueelle.
Itsenäisyyden aika 1918-
Poliittiset vastakkaisuudet kansan keskuudessa syntyivät helmikuun manifestiin (1899) suhtautumisen ja suurlakon (1905) myötä. Lakon jälkeen perustettiin työväen järjestyskaartit eli kansalliskaartit, ja Venäjän vallankumouksen jälkeen työväenmiliisistä tuli punakaarti. Tämän vastavoimaksi perustettiin suojeluskuntia. Lappeenrannassa punakaartin rykmentti perustettiin 11.11.1917. Osapuolten välillä käytiin yhteenottoja, ja punakaartilaiset ottivat Lappeenrannan vuoden 1918 alussa haltuunsa suojatakseen aselähetyksensä.
Lappeenrannassa väkivaltaisuudet ajoittuivat sodan alkuun ja huhtikuun loppuun. Huhtikuun lopulla punaiset suorittivat joukkomurhia. Valkoiset ottivat kaupungin haltuunsa 26.4., minkä jälkeen he aloittivat puhdistukset. Sodan jälkeen kaupunkiin perustettiin 13.5. sotavankileiri. Sisällissota jätti kaupunkiin pitkäaikaisen trauman ja katkeruuden.
Lappeenrannan teollistuminen
Lappeenrannassa ei 1800-luvun alussa ollut varsinaisia teollisuusammattien harjoittajia. 1800-luvun puolivälissä Lappeenrantaa ja Lappeelle perustettiin muutamia pieniä teollisuuslaitoksia eli manufaktuureja. Paikkakunnalla toimi esimerkiksi saviastiatehdas ja öljynpuhdistamo, sekä viinatehdas. Yhteiskunnan muuttuminen alkoi näkyä 1800-luvun viimeisinä vuosikymmeninä. Kaupunkiin ja sen ympäristöön kohosi teollisuuslaitoksia, kuten Kaukaan tehdas, Lauritsalan saha ja myöhemmin Chymoksen elintarvitehdas entisen korkkitehtaan paikalle. Myös liikenneyhteydet paranivat rautatien ja kanavan vaikutuksesta.
Lappeenrannan Rakuunat
Lappeenrantaan muodostettiin ratsuväen joukko-osasto Suomen Rakuunarykmentti keisarin asetuksella 17.4.1889. Lappeenranta valittiin hyvän ilmastonsa, ja kulkuyhteyksien ansioista. Kaupunginvaltuusto myönsi korvauksetta joukko-osastolle maa-alueen kaupungin laidalta. Varuskuntaan rakennettiin punatiiliset kasarmit. Vuonna 1901 keisarin asevelvollisuuslain myötä rakuunarykmentti lakkautettiin, ja tilalle muodostettiin Suomenmaalainen rakuunarykmentti. Uudenmaan Rakuunarykmentti siirrettiin vuonna 1921 Lappeenrantaan ja mallia 1922 olevat rakuunauniformut tulivat tunnetuiksi kaupunkilaisten keskuudessa. Myös Hämeen Ratsurykmentti oli ennen sotia sijoitettuna kaupunkiin. Uudenmaan Rakuunapataljoona toimi itsenäisenä joukko-osastona vuoteen 1989 saakka, mutta nykyään ratsuväen perinteitä edustaa enää pieni Maasotakoulun alaisuudessa oleva varusmiesosasto.
Lappeenranta nykyään
Nykyinen Lappeenranta on kasvanut kuntaliitosten (Lappeen kunta ja Lauritsalan kauppala 1967, Nuijamaa 1989) myötä 848 neliökilometrin laajuiseksi rajakaupungiksi, jolla on rajaviivaa Venäjän kanssa 37 kilometriä.
1989
Viipurin jäätyä Venäjän puolelle, on Lappeenrannasta tullut karjalaisen heimon vara-Viipuri. Karjala-lehti muutti Viipurista jatkosodan jälkeen Lappeenrantaan.
Lappeenranta on Etelä-Karjalan maakunnan elinkeinoelämän ja moni-ilmeisen kulttuurin keskus. Rajan läheisyys ja kaupungin sijainti tekevät Lappeenrannasta merkittävän tavara- ja henkilöliikenteen keskuksen, jossa kansainvälisyys kuuluu arkeen. Lappeenrannalle tärkeää on myös teollisuus, suurimpiin työnantajiin kuuluvat UPM-Kymmene, Ihalaisten teollisuusalue ja Schaumann Wood.
Lappeenrannan keskustaajama-alue jakautuu kolmeen suurempaan keskukseen: pääkeskukseen sekä idässä Lauritsalaan ja lännessä Sammonlahteen. Pienempiä keskuksia ovat Voisalmi pohjoisessa ja Mäntylä-Myllymäki etelässä. Keskustaajamassa asuu noin 90 % kaupungin väestöstä ja 10 % laajalla maaseutumaisella alueella keskustaajaman ulkopuolella.
Lappeenrantalaisella joukkueurheilulla on erittäin vankka edustus maan sarjoissa. Jääkiekon SM-liigassa pelaa lappeenrantalainen seura SaiPa. Koripallon mestaruussarjassa pelaava Lappeenrannan NMKY on vuoden 2005 Suomen mestari. Amerikkalaisen jalkapallon Vaahteraliigassa pelaa Lappeenranta Rajaritarit. Veiterä on perinteikäs pääsarjatason jääpallojoukkue. NST pelaa salibandyliigassa. Catz pelaa naisten koripalloliigassa. Jalkapalloa 1.divisioonassa pelaa jalkapalloseura Rakuunat.
Matkailu
Lappeenranta Rajaritarit
Lappeenrannalla on värikäs historia kahden erilaisen kulttuurin rajakaupunkina. Lappeenrannan menneisyys näkyy parhaiten kaupungin vanhimmassa osassa Linnoituksessa, jossa sijaitsevat kaupungin museot, kujat, galleriat ja käsityöläisten työtilat. Historiasta kiinnostunut vierailee samalla myös linnoituksen pohjoiskärjessä sijaitsevassa Etelä-Karjalan maakuntamuseossa, jossa sijaitsee mittava kokoelma Viipurin historiaa, ja vaikkapa myös Ratsuväkimuseossa. Satamatori on kesäisin mukava ajanviettopaikka, josta lähtevät myös risteilyt Saimaalle ja Viipuriin. Saimaan kanavan toimintaan voi tutustua myös kuivalla maalla Kanavamuseossa tai seuraamalla sivusta sulutusta.
Myös henkilöliikenne rajan yli on vilkasta. Lappeenrannasta on tullut mm. venäläisille mieluisa ostoskeidas ja matkailukeskus. Lappeenrannan tax free -myynnin volyymi on Suomen toiseksi suurinta heti Helsingin jälkeen. Lappeenrannassa kävi 306 000 ulkomaalaista vuonna 2004, joka on toiseksi eniten Helsingin jälkeen.
Lappeenrannassa sijaitsee Suomen vanhin, vuonna 1918 perustettu lentokenttä. Lentokenttä sijaitsee vain muutaman kilometrin päässä kaupungin keskustasta, ja sieltä lennetään mm. säännöllistä reittiliikennettä Helsinkiin sekä charter-lentoja Kanarialle. Lappeenrannan ilmailuyhdistys ry (perustettu v. 1935) on järjestänyt useita suuria, kansainvälisiä lentonäytöksiä vuosien kuluessa, mm. heinäkuussa 2005, jolloin yhdistys vietti 70-vuotisjuhliaan.
Kulttuuri
Lappeenrannan kaupunginorkesteri on 22 päätoimisen ammattimuusikon muodostama täyskunnallinen pieni sinfoniaorkesteri, jonka taiteellinen johtaja on Jan Söderblom. Julkisia konsertteja on vuosittain nelisenkymmentä. Ohjelmisto on laaja ulottuen barokista ja wieniläisklassisesta musiikista viihteeseen ja jazziin.
Joka toinen vuosi järjestettävät Lappeenrannan valtakunnalliset laulukilpailut on merkittävä musiikkitapahtuma, joka tarjoaa nuorille laulajille erinomaisen näytönpaikan. Kilpailun voittajista monet loistavat kansainvälisten konserttilavojen tähtiesiintyjinä.
Kesäisin järjestettäviä populaarikulttuurin tapahtumia ovat mm. Lappeenranta Festivals ja Linnoituksen Yö.
Lappeenrannasta on kotoisin myös pari raskaamman rockin suomalaista tähtinimeä, Kotiteollisuus ja Mokoma.
Opiskelukaupunki
Lappeenrannassa suorittaa peruskoulun tai lukion jälkeisiä opintojaan noin 11000 opiskelijaa. Lappeenrannan teknillisessä yliopistossa opiskelee noin 5000, Etelä-Karjalan Ammattikorkeakoulussa 2700, ammattiopistossa 3000, aikuisopistossa 250 ja maasotakoulussa 1300 opiskelijaa. Osa ammattikorkeakoulun ja ammattiopiston opiskelijoista suorittaa opintojaan Imatralla. Lappeenrannassa toimivat myös kansalaisopisto, työväenopisto ja musiikkiopisto. Opiskella voi myös avoimen korkeakoulun tai avoimen ammattikorkeakoulun kursseilla.
Opiskelija-asuntoja Lappeenrannassa on suhteellisesti eniten Suomessa. Opiskelija-asuntoja vuokraa [http://www.loas.fi LOAS].
Hallinto
Lappeenrannan kaupunginjohtaja on Seppo Miettinen. Kunnanvaltuustossa vuoden 2004 vaalien jälkeen paikkajako puolueittain on:
- Suomen sosialidemokraattinen puolue 18
- Kansallinen Kokoomus 11
- Suomen Keskusta 10
- Sitoutumaton kansalaisliike MYÖ - yhteislista 7
- Kristillisdemokraatit 2
- Vihreä liitto 2
- Vasemmistoliitto 1
Tunnettuja lappeenrantalaisia
- Kotiteollisuus (rockyhtye), Hanna Pakarinen (poplaulaja).
- Mokoma (thrash metal yhtye), Arvi Lind (uutisankkuri)
- Arto Bryggare (aitajuoksija, kansanedustaja), Juha Tiainen (moukarinheittäjä)
- Heikki Hietamies (kirjailija, toimittaja)
Katso myös
- Saimaan kanava
- Lappeenrannan linnoitus
Aiheesta muualla
- [http://www.lappeenranta.fi/museot/verkkonayttelyt/lpr_historia/index.html Etelä-Karjalan museon verkkonäyttely]
- [http://www.lappeenranta.fi/linnoitus/index.html Lappeenrannan linnoituksen historiaa]
- [http://www.lappeenranta.fi/ Lappeenrannan kaupunki]
- [http://www.lut.fi/ Lappeenrannan teknillinen yliopisto]
Luokka:Karjala Luokka:Lappeenranta
Joensuu
Joensuu on Pohjois-Karjalan maakuntakeskus ja asukasluvultaan Itä-Suomen läänin toiseksi suurin kaupunki. Joensuussa oli vuoden 2005 alussa 57 587 asukasta. Joensuu kuuluu Joensuun seutukuntaan, jossa on noin 93 200 asukasta. Joensuun kaupunki laajeni 1. tammikuuta 2005, kun Tuupovaaran ja Kiihtelysvaaran kunnat liittyivät siihen. Ennen kuntaliitosta Joensuun asukasluku oli vuoden 2004 alussa 52 659.
Maantiede ja kaupunkikuva
Joensuu sijaitsee Saimaan järvialueeseen kuuluvan Pyhäselän rannalla, johon kaupungin kahteen osaan jakava Pielisjoki laskee.
Kaupungin kokonaispinta-ala oli vuonna 2004 120,3 km², josta maa-alueita on 81,9 km². Väestöntiheys maa-alueet huomioiden oli vuoden 2004 alussa 643 as./km². Vuoden 2005 kuntaliitoksen myötä Joensuun kokonaispinta-alaksi tuli 1312,1 km², josta maa-alueita on 1173,4 km².
Arkkitehtuuri
Kaupunkisuunnittelussa on otettu huomioon viheralueiden linjamainen yhtenäisyys, ns. viherkäytävät, ja hyvät kevyen liikenteen yhteydet niin keskustassa kuin kaupungin reuna-alueillakin. Joensuu on rakenteeltaan selkeä kaupunki, eikä etenkään sen keskusta-alueelle ole kovin helppo eksyä.
Kaupunkikuvan ja kaupungin arkkitehtuurin virheenä pidetään sitä, että näköyhteydet aivan vieressä olevalle Pyhäselälle ovat monin paikoin heikot. Sen sijaan Pielisjoki on olennainen ja näkyvä osa kaupunkikuvaa. Näkymien parantaminen Pyhäselälle on otettu huomioon kaupungin kehittämisen yleisissä linjauksissa.
Suurimmissa kaupunginosissa on erilliset kirjasto-, koulu-, terveysasema-, apteekki- ja postipalvelut ja kauppakeskukset yhtenäisinä palvelukeskuksina. Valtaosa väestöstä asuu melko suppealla alueella tärkeimmissä kaupunginosissa, ja siksi matkat palveluiden luokse ovat lyhyet.
Joensuun jokinäkymiä hallitsevan Niinivaaran laella on Pohjois-Karjalan keskussairaala. Aivan keskustan ruutukaava-alueen reunalla sijaitsevat Joensuun yliopisto ja osa Pohjois-Karjalan ammattikorkeakoulusta.
Kaupunginosat
Ennen vuoden 2005 kuntaliitosta kaupunki muodostui 25:stä kaupunginosasta:
Katso tarkemmin: Joensuun kaupunginosat
Ilmasto
Itärajan lähellä sijaitseva Joensuu kuuluu mannermaisemman ilmaston piiriin kuin suurin osa Suomen kaupungeista ja alueista. Tämä tarkoittaa, että talvet ovat yleensä kylmiä ja kesät lämpimiä. Kesällä on yleensä voimakas, pitkäaikainen ja hautova helleaalto tai useampiakin, jotka johtuvat ilmamassojen liikkumattomuudesta. Keskikesällä Pohjois-Karjala on Suomen lämpimimpiä seutuja. Joensuussa on usein aivan erilainen hetkellinen säätila, kuin Etelä-, Keski- ja Länsi-Suomessa. Näin ollen Lounais-Suomi-keskeisen valtakunnallisen televisiokanavan juontajien ja uutistenlukijoiden säätä koskevat harmittelut tai kommentit eivät useinkaan kerro joensuulaisille mitään.
Liikenneyhteydet
Joensuun kaupunginosat
Joensuu on tärkeä rautateiden risteysasema. VR:n kaukoliikenne kuljettaa Joensuusta etelään (Joensuu-Lappeenranta-Lahti-Helsinki), länteen (Joensuu-Pieksämäki-Tampere-Turku) ja pohjoiseen (Joensuu-Nurmes). Itään johtava raideyhteys Ilomantsiin ei ole ollut enää vuosiin matkustajakäytössä.
Joensuun lentoasema sijaitsee Liperin kunnassa 11 km Joensuun keskustasta luoteeseen. Joensuusta on suora lentoyhteys Helsinkiin.
Sisävesiliikennettä palvelee Ukonniemen syväsatama Penttilän kaupunginosassa.
Joensuu on maantieliikenteen tärkein solmukohta Pohjois-Karjalassa. Kaupunkiin pääsee seuraavia valtateitä ja kantateitä pitkin:
- VT 6 Lappeenrannan ja Kajaanin suunnista
- VT 17 Kuopion suunnasta
- VT 23 Varkauden suunnasta
- KT 74 Ilomantsin suunnasta
Välimatkat maanteitse
Historia
:pääartikkeli: Joensuun historia
Joensuun historia
Nykyisen Joensuun alueella on ollut asutusta jo kivikaudella. 1000-luvun alussa Laatokan luoteis- ja pohjoisrantoja asutti omaleimainen muinaiskarjalainen kulttuuri, jonka vaikutukset kulkeutuivat vähitellen myös nykyisen Pohjois-Karjalan suuntaan. Vesistöt toimivat erämaan kulkureitteinä tuoden mukanaan turkismetsästäjiä ja kaupankäyntiä. Joensuun seutu oli lähinnä kaukana asuvien heimojen (varsinkin muinaiskarjalaisten) hyödyntämää erämaata ja pielisjoki läpikulkuväylä merkittävämpien alueiden välillä, mutta alueella oli myös asuinpaikkoja. Ortodoksisen uskon saavuttua perustettiin Joensuussa sijaitsevaan Kuhasaloon Valamon luostarin sivuluostari. Ruotsit, luterilaiset kuitenkin polttivat luostarin.
Joensuu-niminen kylä löytyy jo Ruotsin vallan aikaisista kartoista. Venäjän keisari Nikolai I perusti Joensuun kylän paikalle Joensuun kaupungin vuonna 1848. Kaupunki alkoi kasvaa nopeasti. Joensuun koskissa on harjoitettu paljon tukinuittoa. Joensuun kosken ohi kaivettiin kanava ja rakennettiin sulut, jotta isommat alukset voisivat käyttää Pielisjokea kulkuväylänä. Joensuu on vanha puuteollisuuskaupunki, mutta nykyisin muut teollisuudenalat ovat korvanneet puuteollisuuden lähes täysin.
Hallinto
kanava kaupungintaloa ja Helsingin rautatie-asemaa.]]
Joensuun kaupunginjohtaja on Juhani Meriläinen. Hänen tehtävikseen kaupungin hallintosääntö määrittelee kaupungin johtamisen, toiminnan tuloksellisuuden seurannan ja raportoinnin sekä kaupungin organisaatiokulttuurin kehittämisen.
Kaupungin hallintosäännön mukaan kaupunginhallituksen tehtävä on johtaa kaupungin hallintoa ja taloutta kaupunginvaltuuston hyväksymien tavoitteiden mukaisesti. Kaupunginhallituksen puheenjohtaja kaudella 2005-2008 on Seppo Eskelinen, 1. varapuheenjohtaja Timo Elo ja 2. varapuheenjohtaja Anu Vehviläinen. Heidän lisäkseen kaupunginhallituksessa on kahdeksan muuta jäsentä. Kaupunginhallitus voi asettaa toimikautensa ajaksi erilaisia tilapäisiä toimikuntia. Näistä esimerkkeinä mainittakoon Kansainvälisten asiain toimikunta ja Katunimitoimikunta.
Anu Vehviläinen
Kaupungin hallinnossa ylintä päätösvaltaa käyttävän kaupunginvaltuuston valtuustoryhmät kaudella 2005-2008 ovat (suluissa edustajien määrä valtuustossa):
- SDP (18)
- Kokoomus (12)
- Keskusta (11)
- Vihreä Liitto (4)
- Kristillisdemokraatit (3)
- Vasemmistoliitto (3)
Kaupunginvaltuuston puheenjohtaja kaudella 2005-2008 on Pekka Ravi, 1. varapuheenjohtaja Pekka Kolehmainen ja 2. varapuheenjohtaja Matti Väistö.
Matti Väistö
Kaupungin palvelutoiminta tapahtuu kaupungin lautakunniksi kutsuttujen luottamushenkilöelimien alaisuudessa. Lautakuntien jäsenistön valitsee kaupunginvaltuusto. Joensuun kaupungin lautakunnat ovat:
- Koulutuslautakunta
- Kulttuuri- ja liikuntalautakunta
- Pelastuslautakunta
- Peruspalvelulautakunta
- Tekninen lautakunta
- Ympäristölautakunta
Joensuun kaupungin tuloveroprosentti vuonna 2005 on 19,00%.
Kulttuuri
Matti Väistö
Joensuu on vilkas kulttuurikaupunki. Musiikki on tärkeä osa joensuulaista kulttuurielämää. Tunnetuista suomalaisista rock-yhtyeistä muun muassa Hassisen Kone ja Neljä Ruusua ovat Joensuusta lähtöisin. Näiden yhtyeiden johtohahmot Ismo Alanko (Hassisen Kone) ja Ilkka Alanko (Neljä Ruusua) ovat nykyään tunnetuimpia Joensuusta lähtöisin olevia henkilöitä. Joensuun lukuisista kulttuuritapahtumista tunnetuimpia on Ilosaarirock. Eräs kulttuuritapahtumista on myös Joen yö.
Pyhäkköjä
Joen yö
Evankelis-luterilainen ja ortodoksinen pääkirkko ovat Joensuun keskustan läpi kulkevan kirkkokadun vastakkaisissa päissä, ja samalla keskustan eli ruutukaava-alueen vastakkaisilla puolilla. Idän ja lännen Kirkot katsovat ikään kuin toisiaan kaupungin yli.
Kirkkokadun eteläpäässä pienellä mäellä sijaitsee luterilainen pääkirkko, "Joensuun kirkko". Pääkirkko edustaa uusgootiikkaa. Taajama-alueella on lisäksi neljä muuta luterilaista kirkkoa: Niinivaaran kirkko, Noljakan kirkko, Rantakylän kirkko ja Utran puukirkko.
Kirkkokadun pohjoispäässä on niin ikään pienellä mäellä ortodoksinen Pyhän Nikolaoksen kirkko. Pyhän Nikolaoksen kirkko on perinteinen ortodoksikirkko, joka on valmistunut vuonna 1887. Joensuussa on lisäksi toinen ortodoksikirkko; Pyhän Johannes teologin kirkko, jonka arkkitehtuuri on bysanttilainen.
Näiden lisäksi Joensuun kunnassa on uudet alueet mukaan luettuna kymmenisen merkittävää luterilaista ja ortodoksista pyhäkköä.
Joensuun lähellä sijaitsee Uusi Valamon luostari, joka on perustettu Neuvostoliiton otettua haltuunsa Laatokassa sijaitsevan Valamon luostarin. Joensuussa on ennen sijainnut alkuperäisen Valamon luostarin sivuluostari, jonka ruotsit kuitenkin polttivat.
Yöelämä
ruotsit, joka yhdistää Niinivaaran ja keskustan kaupunginosat.]]
:pääartikkeli: Joensuun yöelämä
Joensuun yöelämä on keskittynyt vain muutaman korttelin alueelle keskustassa, jonne kerääntyy ihmisiä laajoilta alueilta Joensuun ulkopuoleltakin. Kuten monessa muussakin suomalaisessa kaupungissa, sadat teinit juhlivat ja meluavat Joensuun torilla perjantai-iltaisin, jolloin myös korttelirallin ajajat ovat tavallinen näky. Pielisjoessa sijaitseva Kanavasaari on suosittu alle 18-vuotiaiden illanviettopaikka.
Ystävyyskaupunkitoiminta
Joensuun ystävyyskaupungit ovat:
- Linköping, Ruotsi
- Tønsberg, Norja
- Roskilde, Tanska
- Ísafjörður, Islanti
- Hof, Saksa
- Vilna, Liettua
- Petroskoi, Venäjä (yhteistyösopimus)
Tutustumiskohteita
Venäjän laella, ja näkyy siksi kauas. Kuva Penttilästä]]
- Trooppinen perhospuutarha
- Pohjois-Karjalan museo
- Taidemseo
- Sortavalan pienoismalli
- Joensuun kirkko (v. 1903)
- Ortodoksinen Pyhän Nikolaoksen kirkko (v. 1887)
- Yliopiston kasvitieteellinen puutarha
- Tori
- Kauppahalli
Muuta vierailijoita kiinnostavaa
- Joensuun laulujuhlat
- Karelia-soutu heinäkuussa
- Joensuun kaupunginteatteri
- Kesäteatteri
- Joensuun kaupunginorkesteri
- Joensuun nukketeatteritalo
- Sisävesilaivaliikenne
Aiheesta muualla
- [http://www.jns.fi Joensuun kaupunki]
- [http://www.joensuuopas.com/ Joensuun kaupunkiopas - Joensuuopas]
- [http://jytykartat.jns.fi Joensuun seudun opaskartta] (Karttasovellus vaatii Javaa tukevan selaimen ja käyttöjärjestelmän)
- [http://www.karjalainen.fi/cgi-bin/vk Sanomalehti Karjalaisen verkkolehti]
- [http://www.karjalainen.fi/kaupunginosat/kaupunginosat2002-2003.htm Karjalaisen juttusarja Joensuun kaupunginosista]
Luokka:Suomen kaupungit
Luokka:Karjala
Luokka:Joensuu
Venäjä
Venäjän federaatio (Россия, Rossija) on pinta-alaltaan maailman suurin valtio, joka ulottuu sekä Euroopan että Aasian alueelle. Venäjän naapurimaita ovat Norja, Suomi, Viro, Latvia, Liettua, Puola, Valko-Venäjä, Ukraina, Georgia, Azerbaidžan, Kazakstan, Kiina, Mongolia, Pohjois-Korea ja Japani (ei maarajaa). Venäjällä on rantaviivaa Pohjoiselle jäämerelle, Tyynellemerelle, Itämerelle, Mustallemerelle ja Kaspianmerelle.
Historia
Pääartikkeli: Venäjän historia
Nestorin kronikan mukaan Venäjän perusti Skandinaviasta tullut varjagi, Rurik. Ensimmäinen Venäjä perustettiin Kiovaan ja se oli Ukraina. Toinen Venäjä on Moskovan suuriruhtinaskunnan ympärille mongolimiehityksen aikana muodostunut auktokraattinen valtio.
Venäjä on Suomen itänaapuri, mistä johtuen Suomella ja Venäjällä on pitkä yhteinen historia. Suomi oli Venäjän keisarikunnan autonominen osa vuosina 1809–1917.
Keisarikunta lakkasi vuoden 1917 vallankumouksissa eikä väliaikainen hallitus kyennyt säilyttämään kokonaisuutta. Bolšekivit muodostivat Venäjän federaation johdolla Neuvostoliiton 1922, mikä oli alueiltaan pienempi kuin Venäjän keisarikunta. Vuonna 1991, Neuvostoliiton purkautuessa ja korvautuessa entisten neuvostotasavaltojen välisten suhteiden osalta Itsenäisten valtioiden yhteisöllä, Venäjästä tuli jälleen oma valtionsa, Venäjän federaatio.
Politiikka
Pääartikkeli: Venäjän politiikka
Venäjän valtiomuoto on federaatio eli liittovaltio. Venäjän valtionpäämies on presidentti, joka valitaan neljäksi vuodeksi kerrallaan. Presidentin toimikausien määrä on rajoitettu kahteen peräkkäiseen kauteen. Presidentti nimittää korkeimmat virkamiehet sekä pääministerin, jonka duuma hyväksyy.
Lainsäädäntövalta Venäjällä kuuluu kaksikamariselle parlamentille eli
liittokokoukselle. Parlamentin ylähuoneeseen, liittoneuvostoon,
valitaan 178 edustajaa, kaksi kultakin 89 alueelta. Alahuone eli
duuma koostuu 450 edustajasta. Näistä puolet valitaan yksittäisistä vaalipiireistä suoralla kansanvaalilla ja puolet maanlaajuisilta listoilta suhteellisella vaalilla. Parlamenttiedustajien kaudet ovat neljän vuoden mittaisia.
Ihmisoikeusrikokset
Lukuisat ihmisoikeusjärjestöt ovat syyttäneet Venäjää Tšetšeniassa ja Ingušiassa tehdyistä ihmisoikeurikoksista. Amnestyn mukaan räikeisiin ihmisoikeusrikoksiin kuuluu muun muassa Venäjän viranomaisten harjoittama kidutus, sieppaukset ja salaiset pidätykset. Ihmisiä kerrotaan pidätetyn mielivaltaisesti ja pidetyn eristettyinä, jotta heiltä saataisiin tunnustus rikoksiin, joita he eivät ole tehneet.
Venäjän federaation subjektit
Pääartikkeli: Venäjän osat
Venäjän federaation koostuu 88 liittovaltiosubjektista. Niitä pyritään hallinnoimaan seitsemän liittovaltiopiirin (федеральный округ, federal'nyj okrug) ryhmissä. Jako liittovaltiopiireihin ei perustu Venäjän federaation perustuslakiin ja on siksi hallinnon itsensä luoma tapa koordinoida alueita. Liittovaltiopiirit eivät ole Venäjän federaation yhdessä muodostavia osia, liittovaltiosubjekteja. Vastaavanlainen tapa Neuvostoliitossa perustui neuvostotasavaltojen rajat ylittäviin taloussuunnittelualueisiin, mikä ei sekään perustunut perustuslakiin, vaan koordinaation vuoksi kansantalouden keskussuunnittelun kautta omaksuttuun hallintokäytäntöön.
Näistä laajin itsehallinto on 21 tasavallalla (республика, respublika), joilla on muun muassa omat perustuslakinsa, minkä tulee olla sopusoinnussa Venäjän federaation perustuslain kanssa. Tasavaltojen lisäksi federaatiossa on 7 aluepiiriä (край, kraj) sekä 48 aluetta (область, oblast'). Eräiden aluepiirien ja alueiden sisällä sijaitsevat vielä 9 autonomista piirikuntaa (автономный округ, avtonomnyj okrug) sekä yksi autonominen alue (автономная область, avtonomnaja oblast'). Kaksi kaupunkia, Pietari ja Moskova, ovat itsessään liittovaltiosubjekteja ilman ympäröiviä oblasteja, Leningradin oblastia tai Moskovan oblastia. Muissa suurissa kaupungeissa oblastiin kuuluu sekä itse kaupunki että sitä ympäröivä seutu.
Maantiede
Pääartikkeli Venäjän maantiede
Venäjän korkein kohta on Mt. Elbrus (Gora El-brus) 5 633 m.
Venäjän suurimmat, yli miljoonan asukkaan kaupungit asukaslukuineen:
- Moskova (Москва), 10,1 milj.
- Pietari (Санкт-Петербург), 4,6 milj.
- Novosibirsk (Новосибирск), 1,4 milj.
- Nižni Novgorod (Нижний Новгород), 1,3 milj.
- Jekaterinburg (Екатеринбург), 1,3 milj.
- Samara (Самара), 1,2 milj.
- Omsk (Омск), 1,1 milj.
- Kazan (Казань), 1,1 milj.
- Tšeljabinsk (Челябинск), 1,1 milj.
- Rostov-na-Donu (Ростов-на-Дону), 1,1 milj.
- Ufa (Уфа), 1,0 milj.
- Volgograd (Волгоград), 1,0 milj.
- Perm (Пермь), 1,0 milj.
Katso myös: Luettelo Venäjän kaupungeista
Venäjän alueet
Tasavallat
Luettelo Venäjän kaupungeista
Luettelo Venäjän kaupungeista
#Adygeia (Адыгея)
#Altai (Алтай)
#Baškortostan, Baškiria (Башкортостан)
#Burjatia (Бурятия)
#Dagestan (Дагестан)
#Ingušia (Ингушская)
#Kabardi-Balkaria (Кабардино-Балкарская)
#Kalmukia (Калмыкия)
#Karatšai-Tšerkessia (Карачаево-Черкессия)
# | | |
