:: wikimiki.org ::
| Kraków |
Kraków
Krakova (Kraków) on Puolan entinen pääkaupunki. Sitä kutsutaan edelleen virallisesti nimityksellä Krakova, Kuninkaallinen pääkaupunki.
Krakova on ainoa Puolan suurista kaupungeista, joka selvisi toisesta maailmansodasta lähes vahingoittumattomana. Krakovan keskiaikainen keskusta onkin Unescon maailmanperintölistalla. Krakovan lähiseuduilla sijaitsevat Auschwitzin keskitysleirimuseo sekä Wieliczkan suolakaivokset ovat myös suojelukohteita. Keskiaikaisen keskustan ydin on keskustori, Runek Głowny. Keskustorilla sijaitsevat Krakovan tunnetuimmat nähtävyydet, Marian kirkko sekä Verkahalli, Sukiennice. Krakovassa on myös eräs Euroopan vanhimmista yliopistoista, Collegium Maius. Krakovassa sijaitsevassa Czartoryskin taidemuseossa on tunnettuja maalauksia kuten Leonardo da Vincin Nainen ja kärppä. Puolalla ja Ruotsi-Suomella on yhteistä historiaa. Sitä on nähtävissä Wavelin linnavuorella, jossa on Vaasa-sukuisten hallitsijoiden muistomerkki ja hautakappeli. Krakovan läpi virtaa Wisła-joki, jota saksalaisittain kutsutaan Weiksel-joeksi. Keskiaikaisen keskustan lisäksi Krakovaan kuuluvat mm. juutalainen kaupunginosa Kazimierz, Kleparz ja sosialistisen rakennuskauden Nowa Huta. Elokuvassa Schindlerin lista esiintynyt Plazowin työleiri on sijainnut Krakovan lähituntumassa.
- Krakovaan liittyviä henkilöitä
- Amon Goeth
- Nikolaus Kopernikus
- Katariina Jagellonica
- Oskar Schindler
- Wisława Szymborska
- Karol Wojtyła (Paavi Johannes Paavali II)
- Alexander Abusch
- Stefan Banach
- Daniel Bogusz
- Boleslaw III
- Krzysztof Borek
- Carl Carl
- Ewa Demarczyk
- DJ Tomekk
- Robert Gadocha
- Mordecai Gebirtig
- Henryk Grossmann
- Ludwig Gumplowicz
- Friedrich Halm
- Wojciech Has
- Roman Haubenstock-Ramati
- Zvi Hecker
- Jerzy Hoffman
- Josef Hofmann
- Stanislaus Hosius
- Roman Ingarden
- Jan I
- Holy Kasimir
- Jan II Kazimierz
- Zygmunt Konieczny
- Ewa Lipska
- Franciszek Macharski
- Jan Matejko
- Edward Ochab
- Karin Reschke
- Jan Rokita
- Zygmunt II
- Jerzy Stuhr
- Grzegorz Turnau
- Karl Freiherr von Urban
- Vladislav II
- Wanda Wasilewska
- Wladyslaw II
Linkit
- [http://hometown.aol.de/Questius/Polska/Krakow.htm Kuvia Krakovasta]
- [http://www.krakow.pl/kamera/ Webkamera]
- [http://krakow4u.pl/tapety/8.jpg Näkymä Krakovasta]
- [http://www.krakow.pl/en/ Magical Kraków - Kaupungin viralliset kotisivut]
- [http://www.cracow.zaprasza.net Turisti-infoa]
- [http://www.krakow2000.pl/pk2001/en/index.html Kraków 2000 - Tietoa kulttuuritapahtumista]
- [http://wikitravel.org/en/article/Krakow Krakova Wikitravelissa]
- [http://maps.google.com/maps?ll=50.061607,19.937267&spn=0.030781,0.040036&t=k&hl=en Päätori ja vanhakaupunki Google Mapsissa]
- [http://www.wawel.krakow.pl/emenu.htm Wawelin linna]
- [http://www.lotnisko-balice.pl/eng/ Krakovan lentokenttä]
- [http://www.czartoryski.org Czartoryski-museo]
- [http://www.polishworld.com/wsz/ Wisława Szymborskan kotisivu]
Luokka:Puolan kaupungit
Luokka:Unescon maailmanperintökohteet
als:Krakau
ja:クラクフ
Puola
Puola on yksi Keski- ja Itä-Euroopan suurimmista valtiosta. Sen rajanaapureita ovat lännessä Saksa, Tšekki, etelässä Slovakia kaakossa Ukraina ja idässä Valko-Venäjä, Liettua ja Venäjän Kaliningradin alue. Puola on Itämeren rannikolla, sitä vastapäätä ovat Tanskan Bornholm ja Ruotsi.
Historia
Puolan historia
Puola muodostui yhtenäiseksi valtioksi jo 1000-luvulla. Vuosisatojen ajan se oli yksi Itä-Euroopan suurvalloista. Lublinin sopimuksella 1. heinäkuuta 1569 perustettiin Puola-Liettuan tasavalta. Maan sisäinen hajanaisuus ja keskusvallan (kruunun) heikkous johtivat kuitenkin 1700-luvun lopulla Puolan jakoihin, joissa Venäjä, Preussi ja Itävalta jakoivat maan keskenään. Napoleon muodosti Puolasta uudelleen itsenäisen valtion, mutta Napoleonin kaaduttua Puola menetti jälleen itsenäisyytensä.
Puola itsenäistyi taas ensimmäisen maailmansodan jälkeen. Natsi-Saksa ja Neuvostoliitto jakoivat Puolan uudelleen 1939. Toisessa maailmansodassa maa kärsi pahasti saksalaismiehityksestä. Sodan jälkeen voittajavallat siirsivät Puolan rajoja länteen.
Kylmän sodan aikana Puola oli käytännössä Neuvostoliiton valvonnassa. Vuosina 1981-82 maassa oli sotatila, kun kommunistit yrittivät – huonolla menestyksellä – pitää kirkon ja ammattiyhdistysliikkeen, kuten Lech Wałęsan Solidaarisuus-liikkeen, ympärille keskittyneen vastarinnan aisoissa.
Solidaarisuus sai maanvyörymävoiton osittain vapaissa parlamenttivaaleissa kesäkuussa 1989 ja joulukuussa 1990 Lech Wałęsa nousi maan presidentiksi. 1990-luvun alun uudistuksiin liittyvän taloudellisen šokin jälkeen maan talous on lähtenyt nousuun. Puola liittyi NATOon 1999 ja on yksi niistä kymmenestä valtiosta, jotka liittyivät Euroopan unioniin 1. toukokuuta 2004.
Politiikka
Puolan nykyinen perustuslaki on vuodelta 1997. Hallituksen keskuksena on ministerineuvosto, jota johtaa pääministeri. Presidentti nimittää hallituksen pääministerin ehdotuksen mukaan, tyypillisesti alahuoneen enemmistökoalition jäsenistä.
Presidentti valitaan kansanvaalilla viisivuotiskaudeksi, ja hän toimii valtion päänä. Kansa valitsee myös parlamentin eli kansalliskokouksen (Zgromadzenie Narodowe), jossa on 460-jäseninen alahuone (Sejm), ja 100-jäseninen ylähuone, senaatti (Senat). Parlamentin jäsenet valitaan suhteellisella vaalilla nelivuotiskausiksi. Puolueilla on 5 % äänikynnys, tämä ei kuitenkaan koske kansallisten vähemmistöjen puolueita.
Korkeimmat oikeusinstituutiot ovat korkein oikeus (Sąd Najwyższy), jonka jäsenet valitsee presidentti kansalliskokouksen suosituksen perusteella, ja perustuslaillinen oikeus (Trybunał Konstytucyjny) jonka tuomarit valitsee alahuone yhdeksänvuotiskausille.
Alahuone asettaa myös (senaatin hyväksynnällä) asiamiehen (Rzecznik Praw Obywatelskich) valvomaan kansalaisoikeuksien toteutumista.
Edelliset parlamenttivaalit pidettiin syyskuussa 2001. Puoluekenttää hallitsee demokraattinen vasemmistoliitto (Sojusz Lewicy Demokratycznej) joka sai vaaleissa 1999 200 alahuoneen 460:sta paikasta ja 75 senaatin 100:sta paikasta. Muu poliittinen kenttä on varsin hajanaista. SLD muodosti hallituksen maaseudunpuolueen (Polskie Stronnictwo Ludowe) kanssa, mutta PSL lähti hallituksesta maaliskuussa 2003.
SLD:n kannatus on kuitenkin tippunut mielipidekyselyissä kymmenen prosentin alle, ja europarlamenttivaaleissa 2004 se sai enää 9 % äänistä ja viisi Puolan 54 paikasta. Loikkausten jälkeen sillä on enää 161 edustajan ryhmä parlamentissa ja on epävarmaa ylittääkö se enää seuraavissa vaaleissa keväällä 2005 äänikynnystä.
Osat
Puola on jaettu hallinnollisesti kuuteentoista lääniin eli voivodikuntaan: (województwa, yksikkö - województwo)
Puolan osat]
- Masovian lääni (Mazowieckie)
- Sleesian lääni (Śląskie)
- Iso-Puolan lääni (Wielkopolskie)
- Ala-Sleesian lääni (Dolnośląskie)
- Pommerin lääni (Pomorskie)
- Vähä-Puolan lääni (Małopolskie)
- Lodzin lääni (Łódzkie)
- Kujavia-Pommerin lääni (Kujawsko-Pomorskie)
- Länsi-Pommerin lääni (Zachodniopomorskie)
- Lublinin lääni (Lubelskie)
- Ala-Karpaattien lääni (Podkarpackie)
- Swietokrzyskin lääni, Pyhänristinvuorten alue (Świętokrzyskie)
- Lubuszin lääni (Lubuskie)
- Ermlannin-Masurian lääni (Warmińsko-Mazurskie)
- Opolen lääni (Opolskie)
- Podlasian lääni (Podlaskie)
Maantiede
Puolan osat
Puolan maantiede
Puola on yksi Itä-Euroopan suurimmista valtiosta. Väkiluku on 38,6 miljoonaa ja pinta-ala 312 685 neliökilometriä (hieman Suomea pienempi). Puolan pääkaupunki on Varsova, muita suuria kaupunkeja ovat mm. Lodz, Krakova, Wroclaw, Gdansk, Poznan ja Katowice. Naapurimaat ovat Saksa, Tšekki, Valko-Venäjä, Slovakia, Ukraina, Liettua ja Venäjä.
Puola sijaitsee lähes kokonaisuudessaan pohjoisen Euroopan tasangolla, maan keskimääräinen korkeus merenpinnasta on vain 173 metriä. Sudeetit ja Karpaatit muodostavat kuitenkin maan etelärajan. Karpaatteihin kuuluvassa Tatravuoristossa sijaitsee Puolan korkein huippu, 2499 metrin Rysy.
Tasankoa halkovat monet suuret joet, kuten Veiksel (Wisła, engl. Vistula, saks. die Weichsel), Oder (Odra), Warta ja läntinen Bug. Tasaisessa maassa on myös oli 9300 järveä, etupäässä maan pohjoisosissa. Mazury on suurin järvialue ja suosittu turistikohde.
Talous
Puolan talous on kasvanut merkittävästi maan Euroopan unioniin liittymisen jälkeen 1. toukokuuta 2004. Vuodelle 2004 ennustetaan 5,5 % kasvua, jo helmikuussa teollisuustuotanto kasvoi 18 % vuosivauhtia. Maatalous on edelleen tehotonta ja arkoihin alueisiin, kuten hiilentuotantoon ei ole puututtu. Maatalous työllistää edelleen 27,5 % työvoimasta, mutta tuo vain 3,8 % BKT:stä. Puolassa on edelleen kaksi miljoonaa yksityistä maatilaa, jotka käsittävät 90 % viljelyalasta. Keskimääräinen tilakoko on vain kahdeksan hehtaaria.
Puolalainen teollisuus tuottaa: elektroniikkaa, autoja, busseja (Jelcz SA, Autosan, Solaris Bus & Coach), helikoptereita (PZL Świdnik), lentokoneita, sotakalustoa (mukaanlukien panssarivaunuja - PT-91 ym), lääkkeitä, kemiallisia tuotteita, maataloustuotteita ym.
Väestöjakauma
Puolan väestöjakauma]]
Puolassa puhutaan lähes yksinomaan puolaa (96,7 %). Noin 95 % väestöstä on katolisia, tosin vain 75 % tunnustautuu uskontoa harjoittaviksi. Jäljelle jäävään viiteen prosenttiin kuuluu mm. kreikkalais-ortodokseja ja protestantteja.
Ennen toista maailmansotaa Puolassa asui yli kaksi miljoonaa juutalaista, runsas miljoona sekä saksalaisia että valkovenäläisiä ja lähes neljä miljoonaa ukrainalaista. Toisen maailmansodan jälkeisessa rajojen siirrossa voittajatkin suorittivat puolalaisten laajamittaisia joukkosiirtoja.
Kulttuuri
Katso: Puolan kirjallisuus
Merkittävimmät luonnonvarat
- kivihiili
- rikki
- kupari
- maakaasu
- hopea
- lyijy
Merkittävimmät vientituotteet
- koneet
- rauta
- terästuotteet
Tunnettuja puolalaisia
terästuotteet maissa]]
- Frédéric Chopin (Fryderyk Chopin) (säveltäjä, 1810–1849)
- Nikolaus Kopernikus (tähtitieteilijä, 1473–1543)
- paavi Johannes Paavali II (Karol Józef Wojtyła, 1920–2005)
- Adam Małysz (mäkihyppääjä, 1977-)
- Maria Curie-Skłodowska (tiedenainen, 1867–1934)
- Stanisław Lem (tieteiskirjailija, 1921–)
- Adam Mickiewicz (1798–1855)
- Lech Wałęsa
Puolalainen ruoka
Puolalainen keittiö on tyypiltään itä-eurooppalainen ja perinteinen. Se on saanut vaikutteita sekä naapurimaidensa että juutalaisesta ruokatraditiosta vuosisatojen kuluessa. Puola on myös maantieteellisesti suuri maa, joten ruokaperinteet vaihtelevat jonkin verran eri puolilla maata.
Puolalaiseen ateriaan kuuluu erottamattomana osana keitto. Tunnetuimmat ovat zurek eli hapanjauhokeitto, kermainen sienikeitto, kanasta tai naudanlihasta tehty lihaliemi, flaki eli lehmänmahakeitto, tomaattikeitto ja barszcz eli punajuurikeitto. Joidenkin keittojen kanssa tarjotaan kotonatehtyä täytettyä pastaa tai keitettyä perunaa.
Kylminä alkupaloina syödään hyytelöityä kalaa tai lihaa, lihaleikkeleitä, kotitekoista maksapasteijaa, silliä, savustettua ankeriasta, täytettyjä kananmunia, juuresraasteita, tomaattia, kurkkua ja majoneesisalaatteja.
Lämpimänä alkupalana tarjotaan omenan ja sipulin kanssa paistettua kananmaksaa tai lihalla täytettyä kotitekoista pastaa.
Pääruokana syödään lihaa; kanaa, kalkkunaa, possua, lammasta tai nautaa. Juhlaruokana tarjotaan omenoilla täytettyä, paistettua ankkaa karpalohyytelön kanssa. Kalaruokiin kuuluvat paistetut lohi, turska, kuha ja taimen. Kalaruokia tarjotaan erityisesti paaston aikaan. Talviaikaan kuuluu bigos, pitkään uunissa haudutettu kaalipata, jossa on myös makkaraa, naudan ja sianlihaa, sipulia ja sieniä. Jouluaaton ruokapöytään kuuluu hyytelöity karppi.
Pääruoan kanssa tarjotaan keitettyjä perunoita, riisiä, tattaria, hapankaalia ja erilaisia taikinasta tehtyjä makaroninkaltaisia lisäkkeitä. Ruoan kanssa tajotaan myös tummaa ja vaaleaa leipää sekä voita.
Ruoan mausteina käytetään suolaa, maustepippuria, meiramia tilliä, persiljaa ja piparjuurta, sitruunaa ja etikkaa.
Jälkiruokana on jäätelöä, hedelmäsalaattia, Charlotka-omenaleivosta, täytekakkuja, joissa on paksut kerrokset vanukkaita ja hyytelöitä. Myös mansikoilla tai mustikoilla täytettyä makeaa pastaa tarjotaan sokerin kanssa jälkiruoaksi. Pullataikinasta tehty leivonnainen, jossa on täytteenä unikonsiemenistä tehtyä massaa tarjotaan juhlaleivonnaisena.
Ruokajuomana tarjotaan viiniä, vettä, teetä tai vahvempia alkoholijuomia.
Ruoka on aina kauniisti katettu ja pöytä koristeltu. Kukat, pellavainen valkoinen tai käsin kirjottu pöytäliina ja kankaiset servietit kuuluvat kattaukseen.
Puolassa tee haudutetaan teelehdistä ja tarjotaan sokerin ja sitruunan kera. Kahvi turkkilaiseen tapaan tehdään näin: jauhettu kahvi laitetaan lasin pohjalle, siihen lisätään keitetty vesi, sokeri ja kerma, sekoitetaan, annetaan laskeutua ja juodaan.
Katso myös
- Puolan autoteollisuus
Linkit
- [http://maps.google.com/maps?ll=52.106505,19.423828&spn=5.993775,16.215820&z=11&t=h&hl=en Puola Google Mapsissa]
- [http://www.puola.fi/ Puolan valtion matkailutoimisto]
- [http://www.poland-tourism.pl Puola]
Luokka:Puola
als:Polen
ms:Poland
zh-min-nan:Polska
ko:폴란드
ja:ポーランド
simple:Poland
th:ประเทศโปแลนด์
fiu-vro:Poola
Unescon maailmanperintölistaUNESCOn maailmanperintöluettelon tarkoituksena on suojella maailman tärkeää ja uhanalaista kulttuuri- ja luonnonperintöä. Luetteloon otettujen kohteiden ja alueiden säilyttämisellä katsotaan olevan erityistä merkitystä ihmiskunnan kulttuuri- ja luonnonperinnön säilymiselle.
Vuonna 2004 maailmanperintöluettelossa oli 788 kohdetta, joista 611 kulttuurikohdetta, 154 luonnonkohdetta ja 23 molempiin ryhmiin kuuluvaa.
Maailmanperintöluettelossa on Suomesta seuraavat kohteet:
- Suomenlinna Helsingin edustalla
- Vanha Rauma - Rauman vanha ja tiheään rakennettu puutaloalue
- Petäjäveden vanha kirkko Petäjävedellä
- Verlan tehdasmuseo (entinen puuhiomo ja pahvitehdas) Jaalassa
- Sammallahdenmäen pronssikautinen röykkiöalue Lapin kunnassa
Lisäksi luettelossa on Suomen ja yhdeksän muun valtion kautta kulkeva kolmiomittauspisteiden ketju, Struven ketju.
Kohteita muissa maissa
- Butrint, Albania
- Inaccessible, Atlantin valtameri
- Iso valliriutta, Australia
- Bakun vanha kaupunki, Azerbaidžan
- Nessebar, Bulgaria
- Abu Simbelin temppelit, Egypti
- Assurin kaupungin rauniot, Irak
- Salzburgin vanha kaupunki, Itävalta
- Petran muinaiskaupunki, Jordania
- Masada, Israel
- Nahannin kanjoni, Luoteisterritoriot, Kanada
- Timbuktu, Mali
- Valletta, Malta
- Chichén Itzá, Meksiko
- Uxmal, Meksiko
- Kathmandun laakso, Nepal
- Auschwitzin keskitysleirimuseo, Puola
- Krakovan keskiaikainen keskusta, Puola
- Edinburghin vanha kaupunki, Skotlanti
- Bambergin vanha kaupunki, Saksa
- Victorian putoukset Sambian ja Zimbabwen rajalla
- Kiži, Venäjä
- Pietarin historiallinen keskusta, Venäjä
Linkkejä
- [http://www.nba.fi/fi/maailmanperintokohteet Suomen maailmanperintökohteet museoviraston sivuilla]
- [http://www.unesco.org/whc Unescon sivut maailmanperinnöstä]
- [http://www.verla.fi Verlan tehdasmuseo]
- [http://www.maanmittauslaitos.fi/default.asp?id=760&docid=3157 Struven ketjusta Maanmittauslaitoksen sivuilla]
Luokka:Unescon maailmanperintökohteet
Luokka:Ympäristönsuojelu
zh-min-nan:UNESCO Sè-kài Ûi-sán
ja:世界遺産
Keskitysleiri
Keskitysleiri on paikka, jonne kootaan vangittavaksi tai muuta rangaistustarkoitusta varten suuri määrä ihmisiä. Keskitysleireilla on pidetään suurta määrää vankeja, yleensä poliittisia tai sotavankeja, joita ei voida sijoittaa soveltuviin tiloihin, kuten vankiloihin. Huonosta hygieniasta ja yleensä huonosta ravitsemuksesta johtuen useat vangit menehtyvät vangitsemisen aikana.
Nimi "keskitysleiri" on saanut huonon maineen sen natsikonnotaation vuoksi, leireistä käytetään myös useita muita nimiä: internointileiri, työleiri, vankileiri. Natsi-Saksassa oli myös erikseen ihmisten surmaamiseen erikoistuneita tuhoamisleirejä.
Käsitteen synty
Keskitysleirien varsinainen historia alkoi Yhdysvaltain sisällissodassa (1860–1865) ja Etelä-Amerikan valtioiden itsenäisyyssodista sen jälkeen. Näissä vangitut olivat vihollispuolen vangittuja sotilaita ja keskitysleirit toimivat nimensä mukaisesti suurina leirimäisinä vankiloina, johon suuret vankimäärät keskitettiin.
Termiä "reconcentración" käytettiin internoinnin yhteydessä ensimmäisen kerran Kuuban kolmannen vapaussodan yhteydessä (1895–1898), tällöin kuvernööri Valeriano Weylerin toimesta. Maaseudun väestön siirroilla pyrittiin vähentämään tukea Kuuban vapaustaistelijoille. Sää ja taudit johtivat kuolemiin, joita USA:n lehdistö käytti muokkaamaan mielipidettä Espanjan vastaiseen sotaan.
Vuonna 1899 alkaneessa toisessa buurisodassa keskitysleirejä käytettiin siviilien "suojeluun" brittien buureja vastaan soveltaman poltetun maan taktiikan vuoksi. Idean keksi alun perin Lordi Kitchener. Noin 160 000 ihmistä vangittiin, joista 30 000 kuoli.
Keskitysleirit Saksassa
Kitchener
Saksassa keskitysleirijärjestelmä (Konzentrationslager, KZ) perustettiin Hitlerin saatua vallan tammikuussa 1933. SA aloitti vangitsemiset, aluksi kellareihin ja muihin varastoihin. Maaliskuussa perustettiin Preussiin ensimmäiset keskitysleirit Nohra ja Oranienburg. SA ja Baijerin poliisi taas avasivat leirin Dachaussa. Elokuuhun 1934 mennessä 80 000 ihmistä vangittiin. SS sai keskitysleirien hallinnon toukokuussa 1934. Suurin osa alkuperäisistä leireistä suljettiin ja Heinrich Himmler nimitti entisen Dachaun komendantin, Theodor Eicken keskitysleirien tarkastajaksi.
Aluksi leireille vangittiin poliittisia toisinajattelijoita, Jehovan todistajia, pappeja, homoseksuaaleja, romaneita ja mielisairaita.
Toukokuussa 1935 Natsi-Saksassa oli viisi leiriä, joilla oli 3 500 vankia: Esterwegen (322), Lichtenburg (706), Moringen (49 naista), Dachau (1 800) ja Sachsenburg (678).
Marraskuun 1938 juutalaisvainoissa vangittiin 50 000 ihmistä lisää. Huhtikuussa 1939 suurin osa vangeista oli vapautettu, ja leireillä oli vain 21 000 henkeä. Tällöin alettiin vankien työvoimaa hyödyntää pakkotyössä vangitsemisen lisäksi. Uudet leirit perustettiin lähelle kuljetusreittejä ja SS:n tehtaita. Ensimmäinen näistä oli Sachsenhausen lähellä Berliiniä heinäkuussa 1936.
Saksan vallattua Puolan toisen maailmansodan aluksi leirien vankien määrä nousi rajusti. Uudet leirit, kuten Auschwitz, suunniteltiin sotavankileireiksi, mutta osasta tuli myös tuhoamisleirejä. Massatuhoaminen alkoi Operaatio Reinhardin yhteydessä vuoden 1941 lopulla. Kuuluisin keskitysleiri Auschwitz oli pakkotyöleiri, sen rinnalla toimi Birkenaun tuhoamisleiri ja kaupallinen Monowitz eli "IG Auschwitz".
Saksan hyökättyä Neuvostoliittoon kesällä 1941 tuhansia neuvostoarmeijan upseereita murhattiin leireillä, Sachsenhausenissa ja Buchenwaldissa yli 22 000 henkeä. Neuvostovangit säilytettiin eristetyissä parakeissa, jotka saivat nimen sotavankityöleiri. Suurin osa upseereista teloitettiin välittömästi kuulustelujen jälkeen. Useimmat vangit eivät saaneet lähes lainkaan ruokaa tai suojia. Yli puolet 3,3 miljoonasta sotavangista kuoli talveen 1941–1942. Kertomusten mukaan leirien asukit söivät maassa kasvaneen ruohon ja multaa nälkäänsä. Myös ihmissyöntiä saattoi esiintyä. Neuvostoliitto ei ollut allekirjoittanut Geneven sopimusta sotavankien kohtelusta, joten saksalaiset eivät katsoneet olleensa sen ehtojen alaisia. Osansa neuvostosotavankien kohtelulla oli natsien rotumyytillä, jonka mukaan slaavit olivat ali-ihmisiä. Kaikkiaan 5,7 miljoonasta itärintaman sotavangista Saksassa 3,5 miljoonaa menetti henkensä.
Jotkut leirit nimettiin erikoisleireiksi (Sonderlager). Näillä säilytettiin merkittävimpiä vankeja, kuten Stalinin poikaa Sachsenhausenissa, entistä Itävallan kansleri Kurt von Schuschniggia, Hitlerin murhaa yrittänyttä Georg Elseria ja merkittävimpiä liittoutuneiden sotavankeja Dachaussa.
Joillakin leireillä järjestettiin lääketieteellisiä kokeita vangeilla (mm. tohtori Josef Mengele).
Josef Mengele
Vuonna 1944 leiriverkosto saavutti huippunsa. Osa aseteollisuudesta siirrettiin maanalaisiin bunkkereihin, joissa vangit työskentelivät. Flossenburgissa tuotettiin Messerschmittin lentokoneita ja Neuengammen vangit rakensivat Porta Westfalican luoliin mahtavan teollisuuskompleksin. V-aseiden osia tuotettiin Dora-Mittelbaun leirillä Harz-vuoristossa. Vuonna 1944 Suur-Saksan alueella oli 7,1 miljoonaa työvoimaksi rekisteröityä ulkomaalaista siviiliä tai sotavankia. Tämä oli 24 % kaikesta työvoimasta.
Leirien vangeista kuoli heinäkuusta 1942 heinäkuuhun 1943 joka kymmenes. Myöhemmin kuolleisuus oli korkeampi. Kuolleiden kokonaismääräksi on rekisteröity 450 000 ja arvioitu yli 600 000, johon ei ole laskettu tuhoamisleireillä kuolleita. 15. tammikuuta 1945 SS:llä oli 511 537 rekisteröityä mies- ja 202 674 naisvankia.
Ks. myös natsien keskitysleirit: Auschwitz, Buchenwald, Dachau, Drancy, Monowitz, Natzweiler-Struthof, Sachsenhausen ja Westerbork.
Neuvostoliitossa
Neuvosto-Venäjällä jo Leninin aikana (1919) laajennettiin tsaarinvallanaikaisia työleirejä (katorga), jotka saivat vuonna 1930 nimen Gulag, leirien hallinnosta vastanneen viranomaisen mukaan. Jopa 15 miljoonaa vankia tuomittiin pakkotyöleireille Stalinin hallinnon aikana. Monet kuolivat tauteihin, nälänhätään ja teloitettiin.
1920-luvun lopulla vankileirien saaristossa oli n. 100 000 vankia. Merkittävästi lisävankeja leireille saapui kolmessa aallossa: 1929–1932 maatalouden kollektivisoinnin aikana, 1936–1938 Stalinin puhdistusten aikana ja toisen maailmansodan päättymisen jälkeen.
Gulag koostui sadoista leireistä, joilla oli 2 000–10 000 vankia. Useimmat näistä olivat ojennustyöleirejä, joilla tehtiin metsätöitä tai rakennettiin kanavia tai rautateitä tai työskenneltiin kaivoksissa.
Solženitsyn on väittänyt että vuosina 1928–1954 n. 40–50 miljoonaa ihmistä kärsi tuomioita leireillä. Leirihallinnosta 1989 kerätyt luvut väittävät n. 10 miljoonan hengen joutuneen lähetetyiksi leireille vuosina 1934–1947.
Gulag alkoi kutistua Stalinin kuoleman jälkeen. Satoja tuhansia armahdettiin ja leirijärjestelmä palasi 1920-luvun mittoihin. Vuonna 1955 Gulag lopetettiin virallisesti. Sen tilalle tuli GUITK, ojennustyöleirien päähallinto.
Kaikkiaan länsimaiset historioitsijat ovat arvioineet Neuvostoliitossa kuolleen vuosina 1918–1956 n. 10–30 miljoonaa ihmistä pakkotyössä, pakkoväestönsiirroissa, teloituksissa ja terrorissa.
Muualla
Keskitysleirejä on kuitenkin käytetty monissa sodissa, esimerkiksi Yhdysvallat internoi toisen maailmansodan aikana japanilaista alkuperää olevia amerikkalaisia internointileireille.
Kolmanneksi suurin keskitysleirijärjestelmä oli natsi-Saksan ja Neuvostoliiton jälkeen keisarillisella Japanilla. Japanilaiseen moraaliin kuului, ettei antautuminen ollut hyväksyttävää. Tämän vuoksi myöskään sotavankien kohtelussa ei edes pyritty inhimillisyyteen. Sotavankivoimalla rakennettiin mm. Burman–Thaimaan rautatietä.
Viime aikoina keskitysleirejä on käytetty muun muassa Jugoslavian hajaantumissodissa ja työleirinomaisia keskitysleirejä on edelleen olemassa Kiinassa ja Pohjois-Koreassa, joissa niitä käytetään myös poliittisten toisinajattelijoiden vangitsemiseen.
Yhdysvaltain Kuubassa sijaitsevasta Guantanamo Bayn sotilastukikohdan terroristiepäiltyjen säilytyspaikasta mm. Amnesty International ei käytä nimeä keskitysleiri.
Keskitysleirit Suomen historiassa
Myös Suomessa on historian aikana sovellettu kolmeen kertaan eräänlaisia keskitysleirejä. Ensimmäisen kerran 1918 kansalaissodan aikana ja välittömästi sen jälkeen Suomen armeija vangitsi tappion kärsineitä punakaartilaisia sotavankileireille noin 75 000, joista noin 12 000 kuoli nälkään ja sairauksiin – osittain maassa jo muutenkin vallinneen puutteen ja elintarvikepulan seurauksena. Nk. "espanjantauti", influenssa, levisi leireillä heikkokuntoisten parissa tappaen heitä suurin määrin. Tautia ei osattu diagnosoida, joten joissain lähteissä sairauksiin kuolleiden määräksi on arvioitu vain 500 henkeä, merkittävimpinä isorokko. Suurin osa leirikuolemista kuitenkin johtui vankien raa'asta kohtelusta, kuten liian ahtaista ja kylmistä selleistä. Joillain leireillä kuolleisuus oli huomattavan suurta, kuten Tammisaaressa (30,5 %) ja Lappeenrannassa (22,1 %)
Toisen kerran eräänlaisia keskitysleirejä käytettiin jatkosodan yhteydessä Itä-Karjalan suomalaisen sotilashallinnon alaisuudessa olevan miehitysalueen venäläisten siviilien internoimiseen. Venäläisen väestön sodanaikaisen valvonnan ohella näiden ns. siirtoleirien tavoitteena oli mahdollisesti myös alueiden väestön suomalaistaminen sodan voittamisen jälkeen. Mm. professori Jalmari Jaakkola suunnitteli jatkosodan aikana Itä-Karjalan venäläisen väestön lähettämistä näiltä siirtoleireiltä sodan jälkeen itään.
Kolmannen kerran keskitysleirin määritelmän täyttävää erityistyölaitosta käytettiin Karvialla vuonna 1961. Leiri oli tarkoitettu Jehovan todistajille, jotka kieltäytyivät asepalveluksesta. Se lakkautettiin vuonna 1969, jolloin Jehovan todistajia alettiin tuomita ehdottomiin vankeusrangaistuksiin.
Katso myös
- Luettelo natsien keskitysleireistä
Aiheesta muualla
- [http://www.holocaustinfo.org/leirit/ Jad Veshem - Tunnetuimmat keskitys- ja tuhoamisleirit (suomeksi)]
- [http://vesta.narc.fi/cgi-bin/db2www/sotasurmaetusivu/stat2 Suomen sotasurmat 1914-1922]
Luokka:Holokausti
Luokka:Keskitysleirit
ja:強制収容所
EurooppaEurooppa on maanosa, jonka rajaavat Atlantin valtameri lännessä, Pohjoinen jäämeri pohjoisessa, Uralvuoret ja Uraljoki idässä, Kaspianmeri, Kaukasus-vuoret ja Mustameri kaakossa ja Välimeri etelärajalla. Eurooppa muodostaa Aasian kanssa supermaanosan Euraasia: Eurooppa on läntinen viidennes Euraasian maamassasta. Kokonsa (noin 10,3 miljoonaa neliökilometriä) puolesta Eurooppa on maailman toiseksi pienin maanosa, hieman suurempi kuin Oseania. Euroopassa asuu hieman yli 700 miljoonaa ihmistä, täten se on asukasluvultaan toiseksi suurin maanosa Aasian jälkeen ja myöskin tiheimmin asuttu maanosa.
Aasian
Etymologia
Nimi Eurooppa on mahdollisesti peräisin kreikkalaisen mytologian prinsessa Europasta, joka joutui härän hahmon ottaneen Zeuksen sieppaamaksi. Nimen etymologia on epävarma, sille on esitetty sekä kreikkalaista, että seemiläistä etymologiaa (ereb, auringonlasku).
Historia
Katso pääartikkeli Euroopan historia.
Euroopalla on pitkä historia suurien kulttuurillisten ja taloudellisten saavutusten muodossa aina pronssikaudelta alkaen. 15. vuosisadalta lähtien eurooppalaiset valtiot, erityisesti Espanja, Portugali, Ranska ja Iso-Britannia, rakensivat suuria kolonistisia imperiumeja Afrikkaan, Amerikkaan ja Aasiaan. Teollinen vallankumous alkoi Euroopassa 18. vuosisadalla. Toisen maailmansodan jälkeen ja ennen kylmän sodan loppua Eurooppa oli jaettu kahteen suureen poliittiseen ja taloudelliseen blokkiin: kommunistisiin valtioihin Itä-Euroopassa ja kapitalistisiin valtioihin Länsi-Euroopassa. Vuoden 1990 tietämillä itäblokki hajosi.
Euroopan määritelmä
Usein Euroopalle piirretään muita rajoja, jotka perustuvat poliittisiin, taloudellisiin, kulttuurisiin tai käytännöllisiin näkökohtiin. Tämä on johtanut siihen, että on monta eri "Eurooppaa", jotka eivät ole identtisiä keskenään. Eri maita on luettu mukaan tai jätetty pois sen mukaan, minkä piirteiden on katsottu olevan keskeisiä Euroopan määrittelyn kannalta.
Nykyään termiä "Eurooppa" käytetään lisääntyvässä määrin tarkoitettaessa Euroopan unionin jäsenmaita. Tällä hetkellä liitossa on 25 maata (joista Kypros on osa maantieteellistä Aasiaa). Lisäksi muutamat maat neuvottelevat jäsenyydestä. Useiden muiden maiden uskotaan aloittavan neuvottelut jossain vaiheessa tulevaisuudessa. Lähes kaikki Euroopan maat ovat Euroopan neuvoston jäseniä; yksittäiset poikkeukset ovat Valko-Venäjä ja Vatikaanivaltio.
Vatikaanivaltio
Nykyisellään maantieteellinen Eurooppa koostuu seuraavista 44 maasta (aakkosjärjestyksessä):
Ennen vuotta 2004 liittyneet EU-maat merkitty lihavoidulla tekstillä. 1. toukokuuta 2004 liittyneet uudet EU-maat merkitty kursivoidulla tekstillä.
2004
Euroopan alaryhmittymiä:
- Euroopan unioni
- Schengen-alue
- Euroalue
- Balkan
- Baltian maat
- Benelux
- Britteinsaaret
- Keski-Eurooppa
- Itä-Eurooppa
- Iberian niemimaa
- Pohjoismaat
- Skandinavia
- Visegrad-ryhmä
Euroopan valtioiden ja maa-alueiden vertailua
Euroopan maat ja epäitsenäiset alueet väkiluvun mukaisessa suuruusjärjestyksessä
Tiedoista puuttuu Turkin Euroopan puoleinen osa.
Euroopan maat ja epäitsenäiset alueet pinta-alan mukaisessa suuruusjärjestyksessä
Tiedoista puuttuu Turkin euroopanpuoleinen osa.
Luokka:Mantereet
Luokka:Eurooppa
als:Europa
roa-rup:Evropa
ms:Eropah
zh-min-nan:Europa
ko:유럽
ja:ヨーロッパ
simple:Europe
th:ทวีปยุโรป
Yliopisto
Yliopisto (lat. universitas) on tieteellistä tutkimusta tekevä ja tieteellistä opetusta antava ja korkeakoululaitos.
Täydelliseen yliopistoon on vanhastaan kuulunut neljä tiedekuntaa: jumaluusopillinen, lainopillinen, lääketieteellinen ja filosofinen, mutta yliopistoihin kuuluu nykyään usein myös muita tiedekuntia, esimerkiksi teknillinen, yhteiskuntatieteellinen, valtiotieteellinen, humanistinen, maataloustieteellinen ja kauppatieteellinen tiedekunta. Yliopistoksi tunnustetaan harvempiakin tiedekuntia sisältävä opetuslaitos, jopa sellainen, jossa on vain yksi tiedekunta.
Yliopistoilla on suurempi tai pienempi määrä itsehallintoa ja omaa tuomiovaltaa. Opetus annetaan pääasiassa luentoina ja seminaariharjoituksina. Etenkin ammattiin valmistaviin opintoihin kuuluu usein pakollista työharjoittelua. Aivan uusia oppimisen mahdollisuuksia avaa internetin ja muiden uusien viestimien käyttö, jolloin puhutaan virtuaaliyliopistosta.
Yliopisto on ennen kaikkea tutkimuslaitos, viimeksimainittu tehtävä sillä on sama kuin tieteellisellä akatemialla. Suomessa on 2000-luvulla alettu puhua myös yliopistojen niin sanotusta kolmannesta tehtävästä, yhteiskunnallisesta ulottuuvuudesta.
Historiaa
Pääartikkeli: Keskiajan yliopisto
Euroopan yliopistolaitos syntyi 1100-luvulla kolmella taholla: Salernossa (800-luku) Etelä-Italiassa lääketieteen opetuksen järjestäytyessä, Bolognassa (per. 1088) Pohjois-Italiassa lainopin opiskelijoiden yhteenliittymänä sekä Pariisissa (per. 1150) lähinnä jumaluusopin opettajien pyrkiessä vapautumaan kirkollisesta vallasta. Pariisin yliopisto neljine tiedekuntineen muodostui eurooppalaisen yliopistolaitoksen esikuvaksi. Oppilaat jakautuivat kotiseudun mukaan kansakuntiin, nationes (osakunta).
Englannissa ensimmäiset yliopistot olivat Oxfordin (1167) ja Cambridgen (1209) yliopistot. Vanhin saksalainen yliopisto perustettiin Prahaan vuonna 1348. Pohjoismaissa Ruotsin ensimmäinen yliopisto perustettiin Uppsalaan vuonna 1477, Tanskassa Kööpenhaminaan vuonna 1478, ja Suomessa Turkuun (Turun Akatemia) vuonna 1640.
Berliiniin 1809 perustettu yliopisto (Humboldtin yliopisto) on toiminut esikuvana ns. sivistysyliopistolle, jonka kantavana voimana on ajatus tieteen sivistävästä merkityksestä ja jolle on ominaista opetuksen ja tieteellisen tutkimuksen yhdistäminen. Englannin ja Skotlannin vanhat yliopistot rakentuvat college-järjestelmälle. Myös Yhdysvaltojen monimuotoinen yliopistolaitos on lähinnä college-tyypin pohjalta syntynyt. Siellä on tavallinen niin sanottu campus-yliopisto, erillinen omalla alueellaan puistoineen ja rakennuksineen sijaitseva yliopistokaupunki.
Yliopistot Suomessa
Suomessa yliopiston nimeä on yleensä sallittu käyttää vain sellaisesta, jossa on vähintään neljä eri alojen tiedekuntaa. 1997 säädetyn yliopistolain mukaisesti yliopistoja ovat kaikki tiede- ja taidekorkeakoulut (vrt. ammattikorkeakoulu).
Yliopiston muodostavat opettajat ja opiskelijat, jotka ovat jakautuneet opintoaloittain perinteisissä yliopistoissa tiedekuntiin, mutta esimerkiksi teknillisissä yliopistoissa osastoihin ja kauppakorkeakouluissa laitoksiin. Suomen yliopistoissa opettajina ovat professorit, dosentit, yliopistonlehtorit, lehtorit ja apulaisopettajat, tunti- ja erikoisopettajat, yliassistentit ja assistentit.
Opiskelijoina ovat yliopiston kirjoihin hyväksytyt henkilöt, joilta vaaditaan tietty perustietomäärä. Suomessa edellytyksenä on, että hakija on suorittanut ylioppilastutkinnon, ammattikorkeakoulututkinnon, ammatillisen korkea-asteen tutkinnon, ammatillisen opistoasteen tutkinnon, vähintään kolmivuotisen ammatillisen tutkinnon tai sellaisen ulkomaisen koulutuksen, joka asianomaisessa maassa antaa kelpoisuuden vastaaviin korkeakouluopintoihin. Yliopisto voi ottaa opiskelijaksi myös henkilön, jolla se muutoin katsoo olevan opintoja varten riittävät tiedot ja valmiudet.
Opiskelijat valitaan tiedekuntiin tai koulutusohjelmiin valintakokeiden sekä opintosuoritusten ja eräiden muiden ansioiden perusteella, jotka ovat erilaisia eri tieteenaloilla ja yliopistoissa. Yliopistoissa voi suorittaa alempia (120 opintoviikkoa) ja ylempiä (160–250 opintoviikkoa) korkeakoulututkintoja sekä tieteellisiä jatkotutkintoja, joita ovat lisensiaatin ja tohtorin tutkinnot. Yliopistoihin ja korkeakouluihin kuuluu monenlaisia tieteellisiä laitoksia, joista kirjastot ovat vanhimpia: lisäksi joillakin yliopistoilla on muun muassa sairaaloita lääketieteen opetusta ja harjoittelu- eli normaalikouluja opettajankoulutusta varten.
Katso myös
- Luettelo yliopistoista
- Tutkinnot
- Alempi korkeakoulututkinto
- Ylempi korkeakoulututkinto
- Yliopistotutkintojen lyhenteet
Luokka:Yliopisto
ms:Universiti
ko:대학교
ja:大学
simple:University
th:มหาวิทยาลัย
Ruotsi-SuomiRuotsi-Suomi on termi, joka on jälkikäteen kehitetty kuvaamaan sitä valtakuntaa, johon kuuluivat pääosa nykyisestä Ruotsista sekä ainakin pääosa nykyisestä Suomesta 1200-luvulta vuoteen 1808 saakka. Tosiasiassa Suomen nimeä ei ainakaan sellaisenaan mainittu valtion nimessä, vaan se oli lyhyesti Ruotsin kuningaskunta, ja pidemmältä muodoltaan Ruotsin, Gööttein ja Vendein kuningaskunta. (Historioitsija Matti Klinge on esittänyt hypoteesin, että Vendein nimi siinä tarkoitti Suomea, Finland, Fendland...)
Toisaalta 1500-luvun asiakirjoissa Kustaa Vaasa käytti usein mainintaa "Ruotsin ja Suomen kaupungeille"; tai toisinaan pelkkää muotoa "Ruotsin kaupungeille". Asiakirjoissa esiintyy myös erikseen maininta "Suomen kaupungeille", jolla tarkoitettiin silloisia Suomessa sijaitsevia kaupunkeja.
Vertaa myös
- Ruotsin historia
- Suomen historia
Luokka:Suomen historia
Luokka:Ruotsin historia
Vaasa-sukuVaasa-suku hallitsi Ruotsia (1523-1654) ja Puolaa (1587-1668).
Ruotsin hallitsijat
- Kustaa Vaasa (1521-1560)
- Eerik XIV (1560-1568)
- Juhana III (1568-1592)
- Sigismund III Vaasa (1592-1599)
- Kaarle IX (1599-1611)
- Kustaa II Aadolf (1611-1632)
- Kristiina (1632-1654)
Puolan kuninkaat
- Sigismund III (1589-1632)
- Vladislav IV (1632-1648)
- Juhana II (1648-1668)
Luokka:Suvut
Luokka:Ruotsin historia
ja:ヴァーサ王朝
WeikselVeiksel (puol. Wisła, engl. Vistula, saks. die Weichsel) on Puolan läpi virtaava joki. Se on 1047 kilometriä pitkä ja sen varrella ovat mm. Varsovan, Krakovan, Torunin ja Gdańskin kaupungit. Jokisuiston muissa haaroissa ovat mm. Tczew, Malbork ja Elbląg. Joen valuma-alue kattaa miltei kaksi kolmasosaa Puolasta ja on pinta-alaltaan 192 000 km². Veiksel laskee Gdanskinlahteen Itämeressä.
Luokka:Puolan joet
ja:ヴィスワ川
Schindlerin lista
Schindlerin lista on vuonna 1993 julkaistu elokuva, joka perustuu Thomas Keneallyn kirjaan Schindler's Ark. Steven Spielbergin ohjaama elokuva kertoo saksalaisesta yrittäjästä, joka pelasti yli tuhannen puolanjuutalaisen hengen. Pääosaa Oskar Schindleriä esittää Liam Neeson. Muissa tärkeissä rooleissa ovat Ben Kingsley ja Ralph Fiennes. Elokuvan nimi viittaa listaan, jossa oli niiden juutalaisten nimet, jotka Schindler otti töihin tehtaaseensa.
Schindlerin lista on lähes kokonaan mustavalkoinen. Vain esi- ja loppunäytös, punainen takki kahdessa kohtauksessa ja kynttilänliekki ovat väreissä.
Elokuva oli jo julkaistessa kriitikoiden suosiossa ja sitä pidetäänkin nykyään yhtenä 1990-luvun parhaista elokuvista ja Spielbergin parhaana ohjaustyönä. Schindlerin lista oli ehdolla 12 Oscar-palkintoon, joista se voitti seitsemän: muun muassa paras elokuva, paras ohjaus ja paras sovitettu käsikirjoitus.
Linkkejä
- [http://finnish.imdb.com/title/tt0108052/ Schindlerin lista Internet Movie Databasessa]
- [http://www.schindlerslist.com/ Elokuvan kotisivu]
Luokka:Yhdysvaltalaiset elokuvat
Luokka:Draamaelokuvat
ja:シンドラーのリスト
Nikolaus Kopernikus
Nikolaus Kopernikus (puolalaisella oikeinkirjoituksella Mikołaj Kopernik, latinaksi Nicolaus Copernicus, oikein: Niklas Koppernigk, 19. helmikuuta 1473, Thorn, nykyinen Toruń, Puola–24. toukokuuta 1543) oli pappi, matemaatikko, talous- ja tähtitieteilijä, joka muistetaan parhaiten hänen esittämästään aurinkokeskisestä maailmankuvasta, jossa Maa kiertää aurinkoa eikä päinvastoin. Planeettateoriansa hän julkaisi teoksissa Commentariolus (vuodelta 1530) ja De revolutionibus orbium coelestium (vuodelta 1543). Ajatus oli vanha ja se olikin alun perin esitetty jo antiikissa. Nämä teoriat olivat kuitenkin sittemmin vaipuneet unohdukseen kirkon virallisen maailmanselityksen tieltä ja Kopernikus saattoi laskennalla osoittaa, että myös aurinkokeskinen malli selitti havainnot. Tämän vuoksi Kopernikuksen esitys oli 1500-luvulla täysin mullistava. Sekä katolinen kirkko että Martti Luther vastustivat uutta maailmankuvaa ja kirkko julisti opin pannaan vuonna 1616.
Kopernikus ei pitänyt itseään suurena vallankumouksellisena. Hän oli saanut papin koulutuksen, ja pohjasi tuloksensa antiikin tähtitieteilijä Ptolemaioksen teokseen Almagest ja siinä esitettyihin havaintoihin. Kopernikus esimerkiksi käytti tasaisella nopeudella eteneviä ympyräliikkeitä eli syklejä ja episyklejä saman tapaan kuin Klaudios Ptolemaios omassa maakeskisessä mallissaan. Nikolaus Kopernikus laski jopa planeettaratojen etäisyydet auringosta likimain oikein.
Kopernikuksen kansallisuus ei ole varma, ja saksalaiset ja puolalaiset nationalistit taistelivat suuren tiedemiehen "omistuksesta" koko 1800-luvun. Toruń sijaitsee silloisessa Itä-Preussissa Gdańskin eteläpuolella. Hänen vanhempansa Nicolaus ja Barbara Watzenrode olivat muun yläluokan ja porvariston tapaan saksankielisiä ja Kopernikukselta on säilynyt kirjoituksia vain saksaksi ja latinaksi. Nikolaus oli nuorin neljästä lapsesta ja isän kuoleman jälkeen äidin veli, Varmian piispa, Lucas Watzenrode otti pojan suojelukseensa.
Kopernikus opiskeli Krakovassa ja Italiassa Bolognassa, josta hänen setänsä oli saanut professuurin. Vuosina 1501–1503 opiskeli lääketiedettä Paduan yliopistossa. Myös lääketiede oli tähän aikaan sidoksissa astrologiaan, koska taivaaankappaleiden uskottiin vaikuttavan ruumiintoimintoihin. Saatuaan tohtorin arvonimen Ferronasta toukokuussa 1503 Kopernikus palasi Puolaan, jossa piispa järjesti hänelle viran. Hänen toimensa olivat hallinnollisia: Kopernikus keräsi vuokrat kirkon mailta, järjesti sotaväkeä ja hallinnoi myllyä, panimoa ja leipomoa. Astronomiset tutkimuksensa hän teki vapaa-aikoinaan.
Kopernikuksen maine astronomina oli huomattava, koska hänen mielipidettään kysyttiin viidennen lateraalikonsiilin ajanlaskua uudistaneessa hankkeessa, jonka tuloksena syntyi gregoriaaninen kalenteri.
Kopernikus toimi kaniikkina Frauenburgin tuomiokirkossa vuosina 1512–1543 sekä tutki elämänsä aikana myös hallintoa ja taloustiedettä. Hänen kirjoittamansa artikkeli rahayksikön arvosta julkaistiin vuonna 1519.
Kunnioituksena Kopernikusta kohtaan Toruńiin vuonna 1945 perustettu yliopisto nimettiin hänen mukaansa.
Marraskuussa 2005 puolalainen arkeologiryhmä ilmoitti löytäneensä Kopernikuksen haudan Frauenburgin tuomiokirkosta. Haudasta löydetystä kallosta tehdyssä tietokonekuvassa on monia samoja piirteitä kuin Kopernikuksen omassakuvassa, kuten arpi vasemman silmän yläpuolella sekä murtunut nenä.
Aiheesta muualla
- [http://www.astro.utu.fi/kurssit/ttpk1/ttpkI/10Kopernikus.html Kopernikaaninen vallankumous]
Kopernikus, Nikolaus
ko:니콜라우스 코페르니쿠스
ja:ニコラウス・コペルニクス
th:นิโคเลาส์ โคเปอร์นิคัส
Katariina JagellonicaKatariina Jagellonica (s. 1. syyskuuta 1526 - k. 16. syyskuuta 1583) oli Juhana III:n ensimmäinen vihitty puoliso, Suomen herttuatar ja sittemmin Ruotsin kuningatar.
Katariinan isä oli Puolan kuningas Zygmunt (Sigismund) I ja äiti Bona Sforza milanolaista ruhtinassukua. Nimi "Jagellonica" on latinankielinen muoto kuningassuvun nimestä Jagełło.
Katariina varttui kuninkaan hovissa Krakovassa ja sai hyvän kasvatuksen. Hänet naitettiin Suomen herttua Juhanalle Vilnassa 1562. Avioliitto oli poliittinen; se oli osa Juhanan pyrkimyksiä muodostaa Venäjän vastaista liittoutumaa. Myös Venäjän Iivana IV Julma oli yrittänyt kosia Katariina, mutta tuloksetta. Toisaalta avioliitto hiersi Juhanan ja hänen veljensä Ruotsin kuninkaan Eerik XIV:n välejä. Eerik kiisteli Zygmunt I:n pojan, Zygmunt II Augustin kanssa vallasta Baltiassa. Itse asiassa avioliittoneuvotteluja käytiin Ruotsin ja Puolan ollessa sodassa.
Juhana ja Katariin saapuivat Turkuun vuoden 1563 alussa. Turun linnasta muodostui pienimuotoinen renessanssihovi, mutta jo saman vuoden syksyllä Juhanan ja Eerikin ristiriita oli kehittynyt sodaksi. Juhana ja Katariina joutuivat Eerikin vangeiksi ja vietiin Tukholmaan. Katariina seurasi miestään vapaaehtoisesti vankeuteen. Eräässä vaiheessa häntä uhkasi joutuminen Venäjälle, kun Iivana IV ehdotti Eerikille, että Katariinaa voitaisiin käyttää panttivankina Puolan painostamiseksi. Vankeusaikana Katariina synnytti kolme lasta, Isabellan, Annan ja Sigismundin, josta oli tuleva Puolan ja Ruotsin kuningas.
Vankeutta kesti vuoteen 1568, jolloin Eerik syrjäytettiin valtaistuimelta. Juhana huudettiin Ruotsin kuninkaaksi, ja 10. heinäkuuta 1568 Katariina kruunattiin miehensä rinnalla Ruotsin kuningattareksi.
Katariina kuoli 1583 Turun linnassa.
Lähteet
[http://www.kansallisbiografia.fi/ Kansallisbiografia], sub vocem Katariina Jagellonica
Luokka:Ruotsin kuninkaalliset
Wislawa SzymborskaWisława Szymborska (s. 2. heinäkuuta 1923, Bnin) on puolalainen runoilija, esseisti ja ranskalaisen kirjallisuuden kääntäjä. Hän sai Nobelin kirjallisuuspalkinnon vuonna 1996.
Suomennetut teokset
- Hetki (Like 2004)
- Ihmisiä sillalla (WSOY 1998)
- Saman tähden alla (1999)
- Sata Szymborskaa (Like 2003)
- Yksinäisyys kirkas lyhty (Tammi 1998; vain kaksi Szymborskan runoa)
Szymborska
Szymborska
Szymborska
Karol Wojtyla
Paavi Johannes Paavali II (latinaksi Ioannes Paulus II, 18. toukokuuta 1920 Wadowice, Puola–2. huhtikuuta 2005, Vatikaanivaltio), syntymänimeltään Karol Józef Wojtyła, oli Rooman piispa ja katolisen kirkon johtaja vuosina 1978–2005. Hänestä tuli ensimmäinen ei-italialainen paavi 455 vuoteen sitten hollantilaisen Hadrianus VI:n 1522-1523 ja ensimmäinen puolalainen paavi.
Johannes Paavali II harjoitti ahkeraa pyhimykseksijulistamispolitiikkaa. Hän pyrki toimeliaasti vähentämään köyhyyttä ja matkusti runsaasti ympäri maailmaa. Kysymyksiin kirkon opista ja seksuaalisuudesta hän suhtautui vanhoillisesti. Hän korosti ihmisoikeuksia, rauhaa ja vastusti totalitarismia. Paavi yritettiin murhata useaan otteeseen virkansa aikana.
Perimätietoon perustuvien, epäluotettavien, mutta virallisten paaviluetteloiden mukaan hän oli 264. paavi.
Samaisten luetteloiden perusteella 14. marraskuuta 2004 Johannes Paavali II ohitti Leo XIII:n kolmanneksi pisimpään hallinneena paavina Pius IX:n ja pyhän Pietarin jälkeen. Johannes Paavali II:n paaviuden huomattava pituus oli vastakohta edeltäjälleen Johannes Paavali I:lle, joka menehtyi toimittuaan vain 33 päivää paavina ja jonka muistoa kunnioittaakseen Johannes Paavali II valitsi nimensä. Johannes Paavali II oli myös nuorimpana tehtäväänsä valittu (58-vuotiaana) paavi sitten Pius IX:n, joka valittiin paaviksi 54-vuotiaana 1846.
Puolalainen pontifex
1846
Karol Józef Wojtyła syntyi 18. toukokuuta 1920 Wadowicessa Etelä-Puolassa. Hänen isänsä oli entinen upseeri. Kasvatus oli ankaraa ja uskonnollista. Karolin ollessa 9-vuotias hänen äitinsä kuoli. Lapsena hän oli runsaasti kosketuksissa Krakovan juutalaisyhteisön kanssa. Sota puhkesi kun hän oli juuri aloittanut filosofian opinnot yliopistossa. Natsimiehityksen aikana hän työskenteli työpalvelussa louhoksella ja kemiantehtaassa. Hän opiskeli iltaisin. Hän urheili, näytteli, kirjoitti näytelmiä ja harrasti kieliä. Hän puhui sujuvasti ainakin kahdeksaa, mahdollisesti yhtätoista kieltä (puola, slovakia, venäjä, italia, ranska, espanja, portugali, saksa, ukraina, englanti ja kirkkolatina).
Selviäminen kahdesta auto-onnettomuudesta vahvisti hänen uskonnollista vakaumustaan ja hänet vihittiin papiksi 1. marraskuuta 1946. Hän opetti etiikkaa yliopistossa ja väitteli tohtoriksi filosofiasta. Vuonna 1958 hänestä tuli Krakovan apulaispiispa, 30. joulukuuta 1963 Krakovan arkkipiispa. Hän osallistui Vatikaanin toiseen kirkolliskokoukseen, jossa hän oli mukana useiden keskeisten päätösten valmistelussa. Vuonna 1967 hänestä tuli kardinaali. Elokuussa 1978 hän osallistui paavi Johannes Paavali I:n paavinvaaliin. Johannes Paavali I kuitenkin kuoli 33 päivän jälkeen ja Wojtyła matkusti lokakuussa toiseen konklaaviin.
Konklaavin ennakkosuosikkeina oli kaksi italialaista hengenmiestä: Genovan arkkipiispa Giuseppe Cardinal Siri ja Firenzen arkkipiispa Giovanni Cardinal Benelli. Äänet jakautuivat kuitenkin tasan ja Wojtyła voitti vaalin kompromissiehdokkaana. Näin hänestä tuli paavi ja pontifex Johannes Paavali II. Nimi oli valittu hänen edeltäjänsä muistoksi. Hän oli ensimmäinen puolalaissyntyinen paavi.
Paavi osoittautui pian karismaattiseksi esiintyjäksi, joka ei mediaa karttanut. Voimakkaalla esiintymisellään hän sai paljon näkyvyyttä ja erityisesti kirkon konservatiivisiiven ihailun.
Salamurhayritykset
13. toukokuuta 1981 turkkilainen Mehmet Ali Ağca ampui paavia Pietarinaukiolla. Salamurhayritys oli vuonna 2005 julkaistujen dokumenttien mukaan Neuvostoliiton masinoima. Neuvostoliitto oli järjestellyt välikäsien kautta turkkilaiseen äärioikeistolaiseen liikkeeseen kuuluneen Ağcan ampumaan paavin, tarkoituksena oli peittää kaikki jäljet Neuvostoliiton osallisuudesta. Neuvostoliiton motiivi saattoi olla paavin puuttuminen kotimaansa Puolan asioihin. Vastakkaisten näkemysten mukaan Neuvostoliiton osallisuudesta ei ole näyttöä.
Toinen asemies kuvatiin aukiolla, mutta häntä ei koskaan tavoitettu. Yleisön joukossa oli mahdollisesti muitakin ampujia. Ağca tuomittiin elinkautiseen. Joulukuussa 1983 paavi tapasi häntä ampuneen miehen vankilassa. Keskustelun sisältö jäi arvoitukseksi. Paavi itse uskoi, että murhayritys oli etukäteen ennustettu ja hän selviytyi vain koska neitsyt Maria suojeli häntä.
Toinen murhayritys tapahtui 12. toukokuuta 1982 Portugalissa. Äärikonservatiivinen pappi yritti puukottaa paavia pistimellä. Turvamiehet estivät yrityksen. Pappi kutsui paavia "Moskovan agentiksi". Hän sai kuuden vuoden tuomion.
Tammikuussa 1995 paavin murhaa suunniteltiin Manilassa osana laajempaa terrorihyökkäysten sarjaa. Suunnitelmaan kuului itsemurhapommittajan pukeutuminen papiksi. Tekijät saatiin kiinni ennen toteutusvaihetta.
Paavin matkat
Paavi matkusti paljon, enemmän kuin edeltäjänsä yhteensä. Yhteensä hän kävi 129 maassa ja matkusti toista miljoonaa kilometriä. Matkat maksettiin valtaosin kohdemaista tulleella rahalla. Hän kävi Suomessa 4.– 6. kesäkuuta 1989 Pohjoismaiden matkansa yhteydessä. Hänestä tuli näin ensimmäinen Suomessa käynyt paavi. Hän tapasi kirkkokuntien johtoa, tutustui paikalliseen seurakuntaan ja piti messun Helsingin jäähallissa.
Ensimmäisenä paavina hän matkusti myös Britanniaan. Vuonna 1999 hän matkusti Romaniaan. Näin hänestä tuli ensimmäinen pääosin ortodoksiseen maahan matkustanut paavi sitten vuoden 1054 suuren skisman. Matkoillaan Lähi-idässä hän vieraili monilla kristinuskon pyhillä paikoilla.
Paavi matkusti useimmiten vanhaan kotimaahansa Puolaan, mihin hän teki yhden ensimmäisistä vierailuistaan tultuaan paaviksi 1979. Hänen valtakautensa alussa Puola oli osa sosialistista blokkia. Paavi vastusti kommunismia järjestelmällisesti. Hän antoi sivustatukea Lech Walesalle ja Solidaarisuus- liikeelle. Paavin vaikutusta kommunismin romahtamiseen on vaikea arvioida, mutta etenkin puolalaiset korostavat paavin antamaa moraalista tukea.
Matkojensa aikana hän vieraili usein Neitsyt Marialle pyhitetyissä kappeleissa, korostaen näin hänelle henkilökohtaisesti tärkeää hahmoa.
Paavi suoritti useita moraalisiksi ulkopoliittisiksi avauksiksi katsottavia vastaanottoja ja vierailuita. Hän vastaanotti 1982 PLO:n johtajan Jasser Arafatin Vatikaanissa. 1986 hän vieraili Roomassa juutalaisessa synagogassa. 1989 Johannes Paavali II vastaanotti Vatikaanissa Neuvostoliiton kommunistisen puolueen pääsihteerin Mihail Gorbatšovin. 1995 paavi tapasi vierailullaan Etelä-Afrikan tasavallassa poliittisena vankina tunnetuksi tulleen Nelson Mandelan apartheid -rotusorron lakkauttamiseen pyrkineestä Afrikan kansalliskongressista (ANC). 1998 Kuubassa hän tapasi maan presidentin Fidel Castron. Vuonna 2001 hän vieraili moskeijassa Syyriassa.
Terveys hiipuu
Tullessaan paaviksi Johannes Paavali II oli hyväkuntoinen ja nuorimpana (58-vuotiaana) tehtäväänsä valittu paavi sitten Pius IX:n jälkeen, joka valittiin paaviksi 54-vuotiaana 1846. Johannes Paavali toinen harrasti uintia ja hiihtämistä. Ikääntyminen ja salamurhayrityksen seuraukset kuitenkin alkoivat näkyä paavissa 1990- luvun loppupuolella.
Vuonna 1992 paavilta poistettiin suolistokasvain, vuonna 1993 häneltä meni olkapää sijoiltaan, vuonna 1994 häneltä murtui sääriluu, vuonna 1996 häneltä poistettiin umpilisäke. Vuonna 2001 kirurgit vahvistivat, että paavilla oli Parkinsonin tauti. Vatikaani vahvisti saman asian 2003. Hänellä oli vaikeuksia puhua ja hän tärisi näkyvästi.
Kuolema
2003
Paavin terveydentila heikkeni huomattavasti alkuvuodesta 2005 ja 1. helmikuuta hän joutui sairaalaan. Tämän jälkeen paavi ei kyennyt enää suoriutumaan velvollisuuksistaan tavanomaisesti. 24. helmikuuta paavilla ilmeni hengitysvaikeuksia. Paavi ei kyennyt osallistumaan pääsiäisajan perinteisiin seremonioihin. Hän esiintyi julkisuudessa vielä 30. maaliskuuta, mutta ei kyennyt enää puhumaan. Häntä alettiin ruokkia nenämahaletkun kautta. 31. maaliskuuta 84-vuotiaalle paaville nousi virtsatietulehduksen aiheuttama 40°C kuume ja hänen verenpaineensa laski. Seuraavan yön ja aamun aikana tila heikkeni edelleen ja hän sai sydänkohtauksen sekä tulehduksen aiheuttaman verenmyrkytyksen. Paaville annettiin kuoleville ja sairaille tarkoitettu voitelu eli ns. viimeinen voitelu. Paavi oli saanut sen kerran aikaisemminkin vuoden 1981 murhayrityksen yhteydessä. Paavin tilaa kuvattiin nyt äärimmäisen vakavaksi. Hänellä ilmeni munuaisongelmia ja verenpaine vaihteli. Kardinaalit ja piispat alkoivat saapua Roomaan enteillen lähestyvää paavinvaalia. Aamulla 2. huhtikuuta paavi ei kyennyt enää osallistumaan hänen läsnä ollessaan järjestettyyn messuun ja oli ajoittain tajuttomana. Käytännössä messuun osallistumiseksi olisi riittänyt pienikin ele, joten paavin tila oli jo hyvin huono. Paavi menehtyi 2. huhtikuuta 2005 illalla kello 21.37 paikallista aikaa (CEST) sydänpysähdykseen ja verenmyrkytykseen. Paikalla olleet sanovat, että hänen viimeinen sanansa oli "Amen". Kuolemasta ilmoitettiin lehdistölle tekstiviestillä ja sähköpostilla ja pian tämän jälkeen Pietarinaukiolla odottaneelle suurelle väkijoukolle.
Hautajaiset
Paavin kuoleman jälkeen Vatikaani alkoi noudattaa tarkkoja vuosisataisia sääntöjä paavien kuolemantapauksista. Virallinen suruaika kesti yhdeksän päivää.
sääntöjä. Oikealla puinen arkku, jonka päälle on asetettu evankeliumikirja. Kardinaalien suruväri on punainen. Taustalla nähdään useita arvovieraita.]]
Paavia surtiin ympäri maailmaa. Italiassa asiaan suhtauduttiin kiihkeän järkyttyneesti. Televisiokanavat käsittelivät asiaa keskeytyksettä usean päivän ajan. Puolassa langettiin suoranaiseen maansuruun. Valtionpäämiehet, muutkin kuin katolilaiset, ilmaisivat osanottonsa. Myös presidentti Halonen ilmaisi surunvalittelunsa.
Hautajaiset järjestettiin perjantaina 8. huhtikuuta kello 10.00 (CEST). Niistä tuli eräät modernin historian suurimmista elleivät suurimmat. Paikalle saapui satoja valtionpäämiehinä ja ainakin miljoona pyhinvaeltajaa. Hautajaisista raportoimaan oli akkreditoitu 3 500 toimittajaa. Paikalla oli myös muiden muassa kolme Yhdysvaltain presidenttiä ja Iranin presidentti Mohammad Khatami. Rooman ilmatila oli suljettu, koulut ja virastot kiinni ja autoilu kielletty. Hävittäjät vartioivat ilmatilaa ja 10 000 poliisia katuja.
Suomea hautajaisissa edusti pääministeri Matti Vanhanen. Pääministerin mukana matkustivat Suomen evankelis-luterilaisen kirkon arkkipiispa Jukka Paarma ja Suomen ortodoksisen kirkon arkkipiispa Leo. Suomen katolisesta kirkosta paikalla oli isä Tuomo T. Vimpari.
Paavin arkku oli yksinkertainen ja tehty puusta. Sen kannessa oli ristin kuva ja M-kirjain, joka viittasi neitsyt Mariaan. Paavi haudattiin Pietarinkirkon kryptaan aikaisempien paavien tavoin. Krypta oli jäänyt tyhjäksi, kun autuaaksi julistettu paavi Johannes XXIII siirrettiin sieltä Vatikaanin kappeliin vuonna 2000. Toisin kuin Johannes, hänet haudattiin maahan. Hänen läheisyyteensä on haudattu myös esimerkiksi Ruotsin kuningatar Kristiina. Testamenttinsa mukaan paavi oli harkinnut viimeiseksi leposijakseen Puolaa, mutta jätti päätöksen kardinaalikollegiolle.
Paavin testamentti paljasti, että hän oli harkinnut eroa vuoden 2000 jälkeen johdettuaan kirkon uudelle vuosituhannelle. Hän katsoi kuitenkin velvollisuudekseen jatkaa tehtävässään loppuun asti. Testamentissaan hän pyysi, että kaikki hänen henkilökohtaiset muistiinpanonsa poltettaisiin.
Autuaaksi julistaminen
Vatikaanin virkamiehet ovat alkaneet kutsua paavia tämän kuoleman jälkeen Johannes Paavali Suureksi. Vain kolmesta aiemmasta paavista on käytetty tätä nimeä, heidät kaikki julistettiin myöhemmin pyhimyksiksi. Vatikaani perustelee nimen käyttöä sillä, että paavi uudisti instituution perusteellisesti tekemällä paavista globaalin vaikuttajan samalla, kun hän piti kiinni kirkon perusarvoista. Kriitikoiden mielestä paavi ei kyennyt vastaamaan nykyajan haasteisiin, ei ryhtynyt välttämättömiin uudistuksiin ja ei siksi ansaitse tulla kutsutuksi suureksi. Nimen yleistyminen käyttöön riippuu kuitenkin tavallisesta kansasta. Tällä hetkellä yleistymisestä ei ole näyttöä.
Seuraavaksi paaviksi valittu Benedictus XVI ilmoitti 13. toukokuuta 2005, että Johannes Paavali II:n autuaaksijulistamisprosessi voidaan käynnistää. Normaalin käytännön mukaisesti henkilön kuolemasta tulee kulua vähintään viisi vuotta, ennen kuin hänet voidaan julistaa autuaaksi.
Oppi ja politiikka
2005
Opillisesti paavi oli enemmän säilyttäjä kuin uudistaja. Huolimatta ulkoisista paineista hän pitäytyi kristinuskon perinteisessä tulkinnassa. Paavin maailmankuvaan kuuluivat myös katolisen opin perinteiset maagiset osat kuten ihmeet, ennustukset, manaukset ja sairaiden parantaminen rukouksilla. New York Post -sanomalehden mukaan paavi suoritti kaudellaan henkilökohtaisesti kolme manausta vuosina 1982, 2000 ja 2001.
Paavin politiikka oli yhdistelmä edistyksellistä suhtautumista sosiaalisiin uudistuksiin ja äärikonservatiivista moraalioppia. Paavi vastusti leppymättä naispappeutta, ehkäisyä, homoseksuaalisuutta, geenimanipulaatiota, vapautuksen teologiaa, aborttia, eutanasiaa, pappien avio-oikeutta, transseksuaaleja, transsukupuolisia, Irakin sotaa ja kuolemanrangaistusta. Hän kannatti radikaaleja toimia köyhyyden poistamiseksi, mm. köyhien maiden velkojen anteeksiantamista. Hän yritti saada maininnan kristinuskosta EU:n perustuslakiin. Kristinuskon nykysuunnalle tyypillisesti suuri osa paavin ja eurooppalaisen maallisen maailman ristiriidoista koski seksuaalimoraaliin liittyviä kysymyksiä.
Paavi pyrki lisäämään uskontojen välistä yhteistyötä. Hän pyrki parantamaan aikaisemmin juutalaissuhteisiin syntyneitä traumoja. Hän mm. vieraili synagogassa ja moskeijassa.
Paavi kirjoitti useita kirjoja. Ne on käännetty lukuisille kielille. Hän kirjoitti myös runoja. Paavin apostolinen motto oli "totus tuus" ("täysin sinun"). Se on lainattu eräästä rukouksesta.
Autuaita ja pyhimyksiä
Johannes Paavali II harjoitti ahkeraa pyhimykseksijulistamispolitiikkaa; hän julisti pyhimykseksi 1 340 ihmistä. Luvun sanotaan olevan suurempi kuin kaikilla hänen edeltäjillä yhteensä, vaikka tarkkoja tietoja kaikista pyhimyksistä ei olekaan.
Hän julisti autuaaksi mm. kiistellyn Äiti Teresan.
Anteeksipyyntöjä
Katolinen kirkko on ehtinyt kaksituhantisen historiansa aikana osallistua lukuisiin epäilyttäviin toimiin. Paavi pyysi kautensa aikana anteeksi monia näistä.
- 31. lokakuuta 1992 Galileo Galilein oikeudenkäyntiä vuonna 1633.
- 9. elokuuta 1993 katolisen kirkon osallisuutta orjakauppaan.
- Toukokuussa 1993 uskonsotia protestantteja vastaan.
- 10. heinäkuuta 1995 naisten oikeuksien sortoa.
- 16. maaliskuuta 1998 sitä, ettei kirkko puuttunut holokaustiin.
- 18. joulukuuta 1998 Jan Husin teloitusta vuonna 1415.
- 12. maaliskuuta 2000 katolilaisten suorittamaa etnisten ryhmien sortoa ja vieraiden kulttuurien ja uskontojen halveksuntaa.
- 4. toukokuuta 2001 neljättä ristiretkeä, joka "ohimennen" hävitti Konstantinopolin.
- 22. marraskuuta 2001 lähetyssaarnaajien syntejä Tyynenmeren alueella.
Lisäksi paavi on todennut, että "evoluutioteoria on enemmän kuin hypoteesi".
Kritiikkiä
Paavi puolusti näkemyksiään kiihkeästi ja sai osakseen myös paljon kritiikkiä. Paavin väitetään olleen välinpitämätön aiheuttamastaan tuskasta linjatessaan ja ajaessaan moraalioppiaan. Hän muun muassa kutsui homoseksuaalien avio-oikeuden edistämistä "uudeksi pahuuden ideologiaksi". Hän ei myöskään reagoinut kirkon pedofiliaskandaaliin aluksi millään tavalla ja senkin jälkeen riittämättömästi. Hän on aiheuttanut lukemattomia tarpeettomia HIV- infektioita vastustamalla kondomien käyttöä. Hän ei tuominnut Augusto Pinochetiä tämän diktatuurikaudella ja tapasi useita muita diktaattoreita välittämättä heidän ihmisoikeusrikkomuksistaan. Hän piti kiinni opista, jonka mukaan naisen tulee alistua miehen tahtoon. Hän on tehnyt tunnetusta fasistista pyhimyksen.
Vastapaavit
Johannes Paavali II:n kaudella oli useita vastapaaveja. Useimmat näistä henkilöistä eivät olleet kirkon kannalta merkittäviä, mutta tässä yhteydessä mainittakoon kaksi:
- espanjalainen Clemente Domínguez y Gómez alias Gregorius XVII, 6. elokuuta 1978 alkaen Kolumbian Bogotassa virkaan asetettuna.
- amerikkalainen isä Lucian Pulvermacher alias Pius XIII 24. lokakuuta 1998 virkaan asetettuna.
Nämä uudenajan vastapaavit lähtevät useimmiten oletuksesta, että Johannes XXIII:n aikana aloitetun ja Paavali VI:n aikana päätetyn Vatikaanin toisen ekumeenisen konsiilin (11. lokakuuta 1962-8. joulukuuta 1965) päätökset olivat laittomia. Näin ollen kanonisen lain mukaan Pyhä istuin oli jäänyt tyhjäksi konsiilin harhaoppisuuden vuoksi, kun Johannes XXIII oli tullut paaviksi ja konsiili päättynyt. Tämä muodosti väärän uskon (Novus Ordo, "uusi järjestys") kirkon. Johannes XXIII:n valintaa paaviksi pidetään pätemättömänä siksi, että hän olisi liittynyt ruusuristivapaamuurareihin 1935 ja näin ollen luopunut katolisesta uskosta ennen paaviksi tuloaan.
Näin ollen Pius XII 9. lokakuuta 1958 tapahtuneen kuoleman jälkeen Johannes XXIII, Paavali VI, Johannes Paavali I tai Johannes Paavali II eivät olisi olleet kanonisen lain mukaisia paaveja, koska paavin valinta itsessään olisi ollut pätemätön lain 188. pykälän perusteella. Johannes XXIII:ssa havaittiin vatsasyöpä 23. syyskuuta 1962 eikä hän kyennyt saattamaan itse loppuun konsiilia.
Muuta
- Paavin mukaan on nimetty lentokenttä Puolassa
- Vatikaanilla on omat eurokolikot. Niissä on kuvattuna paavi Johannes Paavali II.
Aiheesta muualla
Suomeksi:
- [http://www.catholic.fi/kirkko/25v/25-juhla.htm Paavi Johannes Paavali II:n pontifikaatin 25-vuotisjuhlasivu]
- [http://www.catholic.fi/kirkko/25v/25-jp2pohjolassa.htm Paavin vierailu Pohjolassa 1.-10.6.1989]
Englanninkielisiä lähdesivustoja:
- [http://news.bbc.co.uk/2/hi/in_depth/world/pope_john_paul_ii BBC:n sivusto]
- [http://www.cbsnews.com/sections/popejohnpaul/main500402.shtml CBS:n sivusto]
- [http://edition.cnn.com/SPECIALS/2005/pope/ CNN:n sivusto]
- [http://www.timesonline.co.uk/section/0,,20709,00.html Timesin sivusto]
- [http://www.usatoday.com/news/religion/pope.htm USA Todayn sivusto]
- [http://www.newadvent.org/library/docs_jp02tc.htm Catholic Library: Truth Cannot Contradict Truth] – paavin puhe tieteen ja uskonnon suhteesta
- [http://www.truecatholic.org/ vastapaavi Pius XIII]
Luokka:Paavit
ms:Paus John Paul II
zh-min-nan:Jio̍k-bōng Pó-lo̍k II
ko:교황 요한 바오로 2세
ja:ヨハネ・パウロ2世 (ローマ教皇)
simple:Pope John Paul II
th:สมเด็จพระสันตะปาปาจอห์น ปอลที่ 2
Attila LadynskiAttila Ladynski, nicknamed Le Gitan (The Gypsy) is a former Hungarian football striker. His former clubs include R.S.C. Anderlecht. Ladynski finished top scorer of the Jupiler League in 1974 with 22 goals.
Ladynski, Attila
Ladynski, Attila
programy Nieruchomoci d online casinos warsaw internet club prag hotel
|
|
|
|
