:: wikimiki.org ::

Kreikkalainen Mytologia

Kreikkalainen mytologia

Kreikkalaisella mytologialla tarkoitetaan antiikin Kreikan aikaista tarustoa, joka alun perin syntyi ja levisi suullisesti ja runomuotoisesti. Kreikkalaisessa mytologiassa esiintyy paljon jumalia, sankareita ja taruolentoja. Mytologiasta muodostui uskonnon lisäksi filosofia ja kreikkalaisten historia. Myytit olivat suosittuja aiheita taiteessa, näytelmissä ja kirjallisuudessa. Ylimmät jumalat asuivat Olympos-vuorella. Jumalista ylin oli Zeus, Olympos-vuoren jumalia oli kerrallaan 12 kappaletta. Pääjumalien lisäksi lähes joka toiminnolla oli oma jumalansa. Varsinaisten jumalien lisäksi tunnettiin nimeltä suuri määrä kyklooppeja, harpyijoita, titaaneja, seireeneita, kentaureita, nymfejä, satyyreita ja muita taruolentoja. Jumalat eivät ole kreikan mytologiassa pelkästään ihailtavia hahmoja, he kykenevät myös vihaan ja kostoon. Varhaisin ja täydellisin kuvaus jumalten ja jättiläisten alkuvaiheista löytyy Hesiodoksen teoksesta Jumalten synty 700-luvulta ekr. Tarinoissa esiintyy myös suuri joukko muitakin jumalia ja kuolevaisia ihmisiä. Keskeiset tarinat ovat taru Iasonista ja argonauteista, jotka ennen Troijan sotaa lähtevät noutamaan kultaista taljaa Argo-laivalla. Iasonin, jonka isä on Iolcusin kuningas Aeson, taru kietoutuu yhteen Medeian tarinan kanssa. Muita keskeisiä tarinoita olivat Ilias, joka kertoo Troijan sodasta ja Odysseija, tarina Odysseuksen matkoista. Nämä kaksi tarinaa kirjoitti antiikin ajalla elänyt kirjailija Homeros. Kreikkalaisen mytologian ja todellisuuden suhteen selvittäminen on mahdotonta. Troijaa pidettiin pitkään taruna, kunnes Heinrich Schliemann löysi kaupungin rauniot 1870. Aleksanteri Suuren sanottiin myös olleen Zeuksen poika. Olympus-vuorelle kiivettiin ensimmäisen kerran vasta 1913. Edes kirjailija Homeroksen olemassaolosta ei olla yksimielisiä.

Kreikkalaisen mytologian lähteitä

Kreikkalaista mytologiaa on pystytty selvittämään useiden alkuperäislähteiden avulla: #Arkaaisen ja klassisen kauden runous, joka on koottu pääosin kulttimenoista tai ylimystön pidoista. Tärkeimmät: #
- Homeroksen Odysseia, Ilias ja Homeeriset hymnit. #
- Hesiodoksen Jumalten synty (Theogonia) #
- Aiskhyloksen, Sofokleen, Euripideen ja Aristofaneen näytelmiä. #
- Pindaroksen ja Bakkhylideen kuorohymnejä. #Herodotoksen ja Diodorus Siculuksen kaltaisten historioitsijoiden ja Pausaniaksen ja Strabonin kaltaisten, eri puolilla kreikkalaista maailmaa kulkeneiden ja tarinoita muistiin merkinneiden maantieteilijöiden, kirjoituksia. #Aikalaisten myyttientutkijoiden, jotka koostivat myyteistä proosatekstejä tarkoituksena sovittaa yhteen keskenään ristiriitaisia kertomuksia, töitä. #Hellenismin ja Rooman aikaista runoutta. Vaikkakin tämän ajan runous on jo enemmän kirjallista kuin uskonnollista, se sisältää tärkeitä yksityiskohtia, jotka muuten olisivat kadonneet. Tähän sisältyy mm. #
- Hellenistiset runoilijat Apollonios Rhodoslainen ja Kallimakhos. #
- Roomalaiset runoilijat Hyginus, Ovidius, Statius, Valerius Flaccus ja Vergilius #
- Myöhäisantiikin kreikkalaisrunoilijat Nonnos ja Quintus Smyrnaeus. #Apuleiuksen, Petroniuksen, Lollianuksen ja Heliodoroksen romaanit.

Mytologia ja kronologia

Kreikkalaisen mytologian kenttä on erittäin laaja. Se ulottuu varhaisten jumalien ja jättiläisten teoista Troijan sodan ja Seitsemään Thebaa vastaan-näytelmän kautta aina Hermesin lapsuudenkepposiin. Kreikkalaisen mytologian tarkka asettaminen aikajanalle on ristiriitaisuuksista johtuen mahdotonta, mutta suurpiirteinen kronologia voidaan rakentaa. Se jakautuu karkeasti kolmeen osaan: #Jumalten aikaan #Aikaan, jolloin jumalat ja ihmiset olivat vapaasti kanssakäymisissä keskenään ja #Sankarien aikaan, jossa jumalten rooli oli pienempi Arkaaisen ja klassisen kauden kreikkalaiset suosivat selvästi sankarien aikaa. Esimerkiksi sankarien aikaa kuvaavat Ilias ja Odysseia löivät suosiossa selvästi jumaliin keskittyneet Jumalten synnyn ja Homeeriset hymnit. Myöhemmät myyttientutkijat sen sijaan ovat usein pitäneet kiinnostavampana osiona jumalten syntyaikoja. J.R.R Tolkienin tuotannossa on nähtävissä kreikkalaista mytologiaa vastaava kronologia, jossa Silmarillion vastaa Jumalten ja jumalten ja ihmisten aikaa, Taru sormusten herrasta puolestaan sankarien aikaa.

Jumalten aika

Ensimmäiset jumalat

Jumalten ensimmäisen sukupolven tarinoihin kuuluvat mm. syntymyytit ja olymposlaisten jumalten ja titaanien sota. Näiden kertomusten tärkeänä lähteenä on Hesiodoksen Jumalten synty. Kreikkalaisten mukaan ajan alussa oli Kaaos, pohjaton, mieletön kuilu, josta syntyi Gaia, Äiti maa, joka leijuu kuilussa. Syntyy myös Eros, rakkaus. Kaaos synnyttää myös Nyksin, yön, ja Erebosin, pimeyden. Gaia synnyttää Uranoksen, taivaan ja sen jälkeen Pontoksen, meren. Uranos makaa Gaian päällä ja siittää sitä sateellaan. Gaia ja Uranos saavat lapsia: kuusi titaania joista vanhin on Okeanos, maata kiertävä vyö ja nuorin Kronos, kolme kyklooppia Brontes, Steropes ja Arges, jotka ovat omistautuneet ukkoselle ja salamalle (he valmistavat myöhemmin Zeun käyttämän salaman) ja kolme satakätistä hirviötä, Cottos, Briaree ja Gyes, jotka myöhemmin ratkaisevat jumalten ja titaanien sodan. Uranos ei päästä lapsiaan Gaian kohdusta eli maan povesta. Gaia on raivoissaan Uranoksen tyranniasta ja houkuttelee poikansa kapinaan isäänsä vastaan. Nuorin, Kronos, suostuu ja Gaia valmistaa hänelle sirpin, jolla Kronos leikkaa irti Uranoksen sukupuolielimet, jotka hän viskaa olkansa yli. Uranos irroittautuu Gaiasta ja aikaan saa taivaan ja maan väliin tilan, jossa tulevat olennot voivat asustaa. Uranos kiroaa lapsensa ja nimeää heidät titaaneiksi, jumalten ensimmäiseksi sukupolveksi. Sukupuolielimistä tihkuu veritippoja, jotka muodostavat erinyit, verisukulaisiin kohdistuvien rikosten valvomisesta vastaavat, kostoa ylläpitävät jumalat. Tästä verestä syntyvät niin ikään gigantit ja saarnipuiden nymfit. Sukupuolielinten siemennesteestä puolestaan syntyy Eroksen vaikutuksesta Afrodite, rakkauden jumalatar. Sisarensa Rhean kanssa Kronos saa paljon lapsia: Hestian, Demeterin, Heran, Haadeksen ja Poseidonin. Kronos nielee lapsensa heti syntymän jälkeen, koska hänelle on kerrottu että yksi hänen omista lapsistaan tulee syöksemään hänet vallasta. Nuorin poika Zeus välttää kuitenkin syödyksi tulemisen, koska Rhea piilottaa hänet ja antaa kiven Kronoksen nieltäväksi. Vartuttuaan aikuiseksi Zeus syöttää isälleen oksettavaa ainetta ja pelastaa näin sisarensa tämän vatsasta. Zeun ympärille Olympos-vuorelle kokoontui joukko nuoremman sukupolven olymposlaisia jumalia, jotka taistelevat titaaneja vastaan kymmenen "pitkää vuotta", eli käytännössä tuhansia vuosia. Titaanien jälkeläisistä Prometheus vaihtaa Zeun puolelle, mutta pettää tämän myöhemmin. Zeus vapauttaa äitinsä kehoituksesta satakätiset ja kykloopit Tartaroksesta, viimeksimainitut takovat hänelle tuhoisan salamansa. Lopullisessa taistelussa vuoret sortuvat ja maailma ajautuu taas kaaoksen valtaan. Voitokkaan sodan jälkeen titaanit viedään maan alle ja johtaja Atlas pakotetaan rangaistukseksi kannattelemaan taivasta ja kolme veljestä päättävät jakaa maailman: Zeus saa hallita maata, Poseidon merta ja Haades manalaa. Gaia kuitenkin synnyttää vielä yhden lapsen, tällä kertaa Tartaroksen kanssa, nimittäin kauhistuttavan Tyfonin. Zeun ja Tyfonin taistelu aiheuttaa samankaltaisen katastrofin kuin titaanien ja jumalten taistelu: vuoret sortuvat ja meret ja maat muuttavat muotoaan. Tyfon kuitenkin lopulta häviää ja passitetaan Tartarokseen. Seuraavaksi Zeun haastavat gigantit, Uranoksen peniksen verestä syntyneet soturihahmot. Taistelu on verinen ja olymposlaiset alakynnessä, kunnes Zeun ja kuolevaisen Alkmenen poika Herakles torjuu gigantit. Gaia pyrkii auttamaan gigantteja valmistamalla heille kuolemattomuuden tuottavan rohdon, mutta Zeus torjuu tämänkin suunnitelman. Giganttien tappion jälkeen Zeun asema on lopullisesti turvattu ja maailma eräänlaisessa järjestyksessä.

Myöhemmät jumalat

Jumalten toiseen sukupolveen kuuluvat Olympoksella asuneet Apollon, Hermes, Athene yms. Näiden tarinoiden vanhin lähde on Homeeriset hymnit. Olympoksella asuivat jumalat Zeus, Hera, Poseidon, Ares, Hermes, Hefaistos, Afrodite, Pallas Athene, Apollon, Artemis ja Asklepios. Demeter, Hestia, Dionysos ja Haades ovat vaihtuvia. Hestia jätti Olympoksen elääkseen ihmisten parissa, ja Demeter sai lähteä Olympokselta puoleksi vuodeksi tyttärensä Persefonen luo Haadekseen, mistä aiheutuu talvi. Ylijumala Zeus oli myös taivaan, tuulen, pilvien, sateen ja ukkosen jumala. Zeuksella on velipuoli, kentauri Kheiron, jonka äiti oli Okeanoksen tytär Filyra. Zeuksella oli lukuisia lapsia eri puolisojen, nymfien ja kuolevaisten naisten kanssa, jotka hän usein vietteli eläimen hahmossa. Hera, äitiyden suojelija, synnytti Eileithyan, synnyttäjien auttajan. Viisauden jumalan Metisin kanssa Zeus sai Athenen, sodan ja viisauden jumalattaren ja Leto synnytti hänelle kaksoset; auringon ja musiikin jumalan Apollon ja metsästyksen jumalattaen Artemiksen. Kauneuden jumalatar Afrodite syntyi meren vaahdosta, muut jumalan ovat Zeuksen eri puolisoiden jälkeläisiä, paitsi taonnan jumala Hefaistos, joka syntyi mahdollisesti pelkästään Herasta kostoksi Athenan syntymästä.

Ihmisten ja jumalten aika

Ihmisten ja jumalten aika muodostaa sillan jumal- ja sankaritaruston välillä. Tyypillisen kertomus on miesjumalan (useimmiten Zeus) raiskaama ihmisnainen, joka synnyttää sankarillisen jälkeläisen. Jossain tapauksissa jumalatar parittelee ihmismiehen kanssa, kuten Afroditen homeerisessa hymnissä, jossa Afrodite makaa Ankhisesin synnyttäen Aeneasin. Toinen tyyppitapaus on jokin tärkeä esine, kuten Prometheusin jumalilta varastama tuli, tai Tantaloksen Zeuksen pöydästä viemä ambra ja nektariini.

Sankariaika

Varhaisimpiin ja tunnetumpiin sankareihin lukeutui 12 urotyötä suorittanut Herakles. Muut sankarien vanhimman sukupolven edustajat, kuten Perseus ja Bellerophon, jakoivat monia ominaisuuksia Herakleen kanssa. Heidän seikkailunsa olivat yksinäisiä, voimakkaasti mielikuvituksellisia ja sadunomaisia, sisältäen Meduusan ja Khimairan kaltaisia surrealistisia hirviöitä. Sankareiden varhainen sukupolvi ei ollut runoilijoiden keskuudessa yhtä suosittu kuin myöhemmät ja se tunnetaan lähinnä myyttienkirjaajien töistä ja proosakirjoittajien sivuhuomautuksista. He olivat kuitenkin suosittuja kuvataiteissa. Seuraavan sukupolven sankareihin kuuluivat etupäässä kultaista taljaa tavoitelleet argonautit. Tähän sukupolveen kuuluu myös Theseus, joka löi Minotauroksen Kreetalla ja sankaritar Atalanta. Argonauttien ja Troijan sodan välissä oli raskaita, usein lähisukulaisiin kohdistuneita rikoksia tehnyt sankarisukupolvi, joka sisältää mm. Atreuksen, Thyestesin ja Oidipuksen. Tämä sukupolvi oli erityisen suosittu tragedioissa. Troijan sota oli kreikkalaisten mielestä kulminaatiopiste myyttien ja todellisen historian välissä. Se jakautuu:
- Sotaan johtaneisiin tapahtumisiin: (Parisin tuomio, Helenan sieppaus, Ifigeneian uhraaminen.)
- Iliaan tapahtumiin, kuten Akhilleuksen ja Agamemnonin riitaan ja Patrokloksen ja Hektorin kuolemiin.
- Troijan hevosen rakentamiseen ja Troijan tuhoon. (ks. Troijan sota)
- Sankareiden kotiinpaluuseen, sisältäen Odysseuksen harharetket ja Agamemnonin murhan
- Troijan sukupolven jälkeläisten, kuten Orestesin ja Telemakhoksen, vaiheisiin.

Alkuperäteorioita

Antiikissa mm. Herodotos arveli kreikkalaisten lainanneen jumaltarustonsa egyptiläisiltä. Myöhemmät kristilliset kirjoittajat selittivät hellenistisen pakanallisuuden Raamatun kertomusten degeneraatioksi. 1800-1900-luvuilta lähtien arkeologit ja kielitieteilijät ovat pyrkineet selvittämään kreikkalaisen mytologian juuria tieteellisesti. Kielitieteilijät ovat osoittaneet että tietyt jumalat ovat periytyneet indoeurooppalaiselta alkuyhteisöltä, kuten kreikan kielikin. Esimerkiksi Zeus on sanana sukua mm. latinan Jupiterille, sanskritin Dyaeusille ja germaanien Tyrille (näiden pohjalta on kehitetty konstruktio kantaindoeurooppalaisten ylijumalasta, Dyeus). Toisissa tapauksissa jumalhahmon aseman ja funktion samankaltaisuudet viittaavat yhteiseen alkuperään, vaikka kielellistä sukulaisuutta ei ole lähdeaineiston niukkuudesta johtuen osoitettu. Näin on mm. kreikkalaisen mytologian Moirien ja skandinaavisen mytologian Nornien tapauksessa (molemmat ovat mythoksessa kohtalottaria). Arkeologia on puolestaan osoittanut tiivistä kulttuurilainaa Lähi-Idän ja Vähän-Aasian kulttuureilta. Kybele on selvä esimerkki anatolialaisesta lainasta, kun taas Afroditen ikonografia on saanut paljon vaikutteita seemiläiskulttuurien Ishtarilta ja Astartelta. Indoeurooppalais- ja Lähi-itä-teorioiden vastapainoksi jotkut tutkijat ovat spekuloineet mytologian yhteyksistä Kreikan heikosti tunnettuihin esihelleenisiin yhteisöihin, kuten minolaisiin ja pelasgialaisiin. Joidenkin mielestä Hesiodoksen Jumalten synnyssä esiintyvät jumalten kolme pääsukua (Uranus, Gaia yms, Titaanit ja Olympia-vuoren jumalat) peilaavat kolmen ryhmän, minolaisten, mykeneläisten ja helleenien, kaukaista taistelua. Eräät jungilaiset teoreetikot ovat kannattaneet ajatusta, jonka mukaan myyttien alkuperä on ihmismielen universaaleissa arkkityypeissä. Luokka:Kreikkalainen mytologia ko:그리스 신화 ja:ギリシア神話

Jumala

:Tämä artikkeli käsittelee olentoa jumala. Artikkeli Jahve käsittelee juutalaisuuden, kristinuskon ja islamin Jumalaa. Jumala tai jumaluus on uskonnollinen maailman toiminnan hallitsija ja aiheuttaja. Uskonnosta riippuen jumalia voi olla vain yksi tai useampia. Ilman jumalaa tai jumalia maailma ei toimisi: ilman maailman luojaa ei olisi maailmaa ja ilman ukkosen jumalaa ukkosta ei tapahtuisi. Jumala, jumalat, jumaluus (jumaluudet) tai muut vastaava pyhät voimat ovat yleensä uskonnon harjoittajien palvonnan ja lähestymisyritysten kohteina.

Jumalakäsitykset

Käsite teismi viittaa jumalauskoon ylipäänsä, toisaalta nimenomaan persoonalliseen ja vaikuttavaan jumalaan uskomiseen vastakohtana deismille. Teismi jaetaan monoteismiin ja polyteismiin eli yksijumalisuuteen ja monijumalisuuteen sen mukaan, uskotaanko yhteen vai moneen jumalaan. Panteismissa puolestaan kaikkea olemassaolevaa pidetään jumaluuden ilmentyminä. Panenteismi on käsitys, jonka mukaan jumala on läsnä materiassa (tai: luonnossa), ja myös sen ulkopuolella. Eräänlaista jumalauskoa on myös deismi, jossa katsotaan kaikkeuden saaneen alkunsa jumalan tai jumalien luomistyöstä, mutta "pyörivän itsestään" ilman että jumalat vaikuttavat siihen. Ateismi puolestaan viittaa jumaluskon olemattomuuteen tai jumalan kieltämiseen. Agnostismin mukaan väitettä jumalan olemassaolosta ei voi varmasti kumota eikä todistaa oikeaksi. Polyteistisen jumalan vastuualueeseen voivat kuulua esimerkiksi luonnonilmiöt kuten ilmasto, ihmistunteet kuten rakkaus, elämä ja siihen liittyvät asiat kuten kuolema sekä maailmankaikkeuden synty ja tuho, kun monoteistiselle jumalalle kuuluu yleensä kaikki olemassa oleva sen kummemmin erittelemättä. Polyteistisissa uskonnoissa oli usein pääjumaluus. Monoteistinen jumala on yleensä absoluuttinen, millä tarkoitetaan jumalan olevan ääretön ja rajoittamaton eli tavallisesti ainakin täydellinen, kaikesta muusta riippumaton eli kaikkivoipa, ja kaikkitietävä. On olemassa myös dualistisia jumalakäsityksiä, joiden mukaan on olemassa kaksi yhtä voimakasta jumalaa, jotka edustavat hyvää ja pahaa ja taistelevat keskenään. Uskonnollisen näkemyksen mukaan uskonnollisen olennon olemassaolon tietäminen ja tunteminen on ensisijaisesti uskon ja henkilökohtaisten, subjektiivisten kokemusten varassa, eikä sitä voi todistaa luonnontieteellisesti. Tästä seuraa, että jos jokin jumala on olemassa, se on aina yliluonnollinen (uskonnoista puhuttaessa käytetään myös sanaa pyhä). Luonnontieteellisen näkemyksen mukaan mikään ei periaatteessa estä suorien tai epäsuorien havaintojen saamista uskonnollisistakaan olennoista. Yliluonnollinen tarkoittaa sitä, että jumaliksi ei lasketa esimerkiksi ihmisiä paljon kehittyneempiä avaruusolentoja, jotka kuitenkin olisivat osa luonnonlakien rajoittamaa kaikkeutta.

Jumalat eri uskonnoissa

Eri uskontojen käsitykset jumalista poikkeavat toisistaan. Kristinuskon Jumalan uskotaan olevan kaikkitietävä, kaikkivaltias, kaikkihyvä, persoonallinen ja ei-aineellinen henki. Islamin Jumalaan sopivat pääosin samat määreet. Antiikissa jumalat nähtiin usein ihmismäisinä, jumalat juonivat ja taistelivat ihmisten tapaan. Rajat ovat kuitenkin hieman epämääräisiä: muslimien mielestä kristityt ovat kolminaisuusopin (trinitaarisuus)vuoksi polyteistejä, ja joidenkin hindulaisuuden pyhien kirjojen mukaan hindujen monet jumalat ovat kuitenkin vain heijastus yhdestä oikeasta jumalasta. Ainakin kristinuskon ja islamin jumalien olemassaoloa on todisteltu samoilla perusteluilla, niin sanotuilla klassisilla jumalatodistuksilla. Niitä ovat ainakin ontologinen todistus, kosmologinen todistus, teleologinen todistus ja Pascalin vaaka. Ateistit puolestaan ovat esittäneet edellisten kumoamisen lisäksi perustelleet kristinuskon jumalan olemattomuutta jumalakäsitteen sisäisillä ristiriidoilla ja teodikean ongelmalla. Jyrkät todistelut puolesta tai vastaan jäävät usein varsin puutteellisiksi. Hollantilainen filosofi Baruch Spinoza esitti teoksessaan "Etiikka" kannan, jonka mukaan Jumala on Luonto kokonaisuutena. Tämä muistuttaa hindulaisuuden panteismi -käsitystä.

Katso myös

- Jumi
- Jumalatodistukset
- Teologia Luokka:Uskonto Luokka:Uskonnonfilosofia ms:Tuhan ko:하느님 ja:神 simple:God

Historia

Historialla on nykyisessä, suhteellisen yleisesti levinneessä kielenkäytössä ainakin kolme toisistaan eroavaa merkitystä:
- historia menneisyyttä kokonaisuudessaan koskevana ilmaisuna
- historia tieteenalana (historiatiede)
- jotain menneisyyden aihepiiriä koskeva kertomus (esim. Suomen historia 1809-1917) Eräät postmodernin historianfilosofian edustajat lisäävät tähän vielä neljännen merkityksen:
- historia diskurssina Historia tieteenalana on ennen kaikkea kirjoitettuihin lähteisiin perustuvaa ihmisten menneisyyden tutkimusta. Siten historiallinen aika alkaa kirjoitustaidon keksimisestä. Aikaa ennen kirjoitustaitoa kutsutaan vastaavasti esihistorialliseksi ajaksi. Esihistoriallista aikaa tutkivia tieteitä ovat arkeologia ja paleontologia. Näistä jälkimmäinen ei ole historiallinen vaan luonnontieteellinen tiede. Historiantutkimuksessa käytettävä lähdeaineisto on laajaa. Tutkimus pyritään perustamaan tutkittavien tapahtumien yhteydessä syntyneisiin teksteihin (ns. jäänteet) tai mahdollisimman varhaisiin, luotettavina pidettyihin aihepiiriä koskeviin kertomuksiin. Tutkimusta voidaan tehdä käyttäen kirjoitettuja tai painettuja tekstejä, haastatteluja, arkeologisia löytöjä, valokuvia, muita erilaisia taideteoksia sekä myös kansanperinnettä apuna käyttäen. Näitä käyttäen historiantutkija pyrkii lähdekritiikkiä käyttäen laatimaan itseään kiinnostavasta aiheesta kertomuksen, joka pyrkii rekonstruimaan sen, mitä menneisyydessä todella tapahtui (ajateltiin, uskottiin jne.) -- olkoonkin, että tulos jää väistämättä menneisyyttä koskevaksi konstruktioksi. Akateemiselle tieteelle tyypillisesti historiantutkimuksessa ovat eri aikoina vallinneet ja tutkimusta ohjanneet erilaiset suuntaukset, koulukunnat, akateemisen kirjoittamisen käytännöt, kiinnostuksen kohteet sekä yhteiskuntaa tai kulttuuria koskevat teoriat. Siten aikasidonnaisuus on tyypillistä historiantutkimukselle (ja -kirjoitukselle); jokaisen sukupolven sanotaankin kirjoittavan historian uudelleen. Historiantutkimuksen aikasidonnaisuus johtuu osaksi myös siitä, että jälkikäteen tiedämme mitä tuli tapahtumaan. Toisaalta myös poliittista keskustelua hallitsevat näkökulmat vaikuttavat helposti siihen kuvaan, minkä tutkija muodostaa menneisyydestä. Suomen historian osalta tämä näkyy erityisen selvästi vuotta 1918 ja toista maailmansotaa koskevissa tutkimuksissa (kertomuksissa). Kuitenkin myös esimerkiksi nuijasotaa (1597) koskeva historiantutkimus on ollut vielä 1970-luvulla voimakkaasti poliittisesti latautunutta. Ajallinen etäisyys sinällään ei tee aiheesta "epäpoliittista" - jos historiantutkimus sitä koskaan voi ollakaan: onkin esitetty, ettei ns. neutraalia, objektiivista ja epäpoliittista näkökulmaa ole olemassakaan. Kaikki menneisyyttä koskevat kertomukset laaditaan jostain -- jollakin tavalla värittyneestä -- näkökulmasta käsin, tunnustaa kirjoittaja asian tai ei. Historiantutkimus voidaan jakaa eri aloihin paitsi tutkittavan ajan ja paikan mukaan, myös näkökulman mukaisesti. Tällaisia historiantutkimuksen aloja ovat esimerkiksi sosiaalihistoria, kulttuurihistoria, aatehistoria, oppihistoria, taloushistoria, sivilisaatiohistoria, oikeushistoria, kirkkohistoria, poliittinen historia ja sotahistoria. Väljästi sosiaali- ja kulttuurihistorian alle sijoittuvat myös sellaiset melko uudet historiantutkimuksen alueet kuin mikrohistoria, naishistoria, perhehistoria ja sukupuolihistoria. Sen sijaan kirjallisuushistoria ja taidehistoria sekä useat yhteiskuntatieteelliset alat ovat historiantutkimuksen kannalta lähitieteitä. Ihmisen historia on vain pieni siivu maapallon historiaa ja elämän kehitystä. Ihmisen varhainen historia voidaan jakaa esimerkiksi kivikauteen, pronssikauteen ja rautakauteen käyttöön otettujen metallien perusteella. Eri alueilla näiden periodien kronologia poikkeaa toisistaan.

Käsite muissa tieteissä

Matematiikassa historia on sigma-algebrojen kasvava jono.

Katso myös

- arkeologia
- Wikipedia:WikiProjekti Historia
- evoluutio, elämän historia

Kirjallisuutta suomeksi

- Bloch, Marc; Historian puolustus. Artemisia 2003m Helsinki
- Carr, E. H.: Mitä historia on? Otava 1963, Helsinki.
- Hyrkkänen, Markku: Aatehistorian mieli. Vastapaino 2002, Tampere.
- Kalela, Jorma: Aika, historia ja yleisö. Kirjoituksia historiantutkimuksen lähtökohdista. Turun yliopisto 1993, Turku.
- Kalela, Jorma: Historiantutkimus ja historia. Gaudeamus 2000, Helsinki.
- Renvall, Pentti: Historiantutkimuksen työmenetelmät. Teoriaa, käytäntöä, tavoitteita suomalaiseen ainekseen sovellettuina. WSOY 1947, Porvoo.
- Viikari, Matti: Historiallinen ajattelu, edistys ja yhteiskunta. Tutkijaliitto 1995, Helsinki.

Aiheesta muualla

Suomalaisia verkkojulkaisuja

- [http://www.ennenjanyt.net/ Ennen ja nyt -- Historian tietosanomat]
- [http://agricola.utu.fi/ Agricola - Suomen historiaverkko]
- [http://agricola.utu.fi//tietosanomat/ Agricolan tietosanomat]

Open Access-julkaisuja maailmalta

- [http://www.doaj.org/ljbs?cpid=13 Directory of Open Access Journals: History]

Historialinkkejä

- [http://www.makupalat.fi/historia.htm Makupalojen Historia-linkit]
- [http://www.edu.fi/SubPage.asp?path=498,530,1289 Edu.fi - Historia] fiu-vro:Aolugu ms:Sejarah zh-min-nan:Le̍k-sú ko:역사 ja:歴史 simple:History th:ประวัติศาสตร์

Taide

Taide on yksi kulttuurin peruselementeistä. Se koostuu ihmisen luomista teoksista, jotka saavat hänessä aikaan esteettisen nautinnon tunteen. Taide on ilmaisun, viestinnän, kannanoton ja mielihyvän tuottamisen väline. Taiteessa pyritään yleensä kauneuteen; silti taidetta voi olla myös sellainen, joka aiheuttaa kokijassaan muitakin kuin esteettisyyden tunteita. Taideteoksella ei tarvitse olla käytännön funktiota. Silti myös käytännölliset asiat voivat olla taidetta. Taideteos on äärimmillään tarkka jäljennös jo olemassaolevasta kohteesta tai jotain sellaista, mitä emme kykene edes hahmottamaan. Teoksen taas ei tarvitse olla esine, vaan se voi olla vaikka teatteri-, musiikki- tai performanssiesitys ja sellaisena toistamaton. Immanuel Kantin mukaan ihminen ei voi saada tietoa ympäristön todellisesta olemuksesta, vaan ympäröivä maailma ilmentyy havainnoissamme sellaisena, kuin aistimme ne hahmottavat. Estetiikka ei siis myöskään kerro mitään tarkesteltavasta esineestä itsestään, vaan tarkastelijan tunnepohjaisesta suhtautumisesta esineen mielikuvaan. Kantin toisen määritelmän mukaan taideteoksia voidaan verrata luonnon tuotoksiin: luonnossa kaikki on välttämätöntä seurausta luonnonlaeista, ja vaikka taideteokset syntyvätkin ikään kuin vapaudessa, noudattaa taiteilija niissäkin luonnon määräämiä sääntöjä, ja taide jäljittelee siten luontoa. Platon taas ajatteli, että taide vain jäljittelee jo olemassaolevia esineitä. Esimerkiksi tehdessään tuolia puuseppä jäljittelee tuolin ideaa, kun taas tuolia maalaava taidemaalari jäljittelee jäljitelmää, missä Platonin mukaan ei ole järkeä. Taiteen käsite on laaja ja sen rajat ovat epäselvät. Näin on erityisesti nykyaikaa lähestyttäessä. Taidehistoria käsittelee taiteen kehitystä esihistoriasta nykyaikaan. Taidesuuntaukset ovat historian eri aikoina vallinneita tyylejä.

Taiteenlajit

Jaottelu on vain suuntaa-antava.

Katso myös

- Suomen taide Luokka:Taide ms:Seni ja:芸術 simple:Art

Kirjallisuus

Kirjallisuus on kirjoitettua kieltä eri muodoissa.

Määritelmä

Kirjallisuutta on jokseenkin yhtä hankalaa määritellä lyhyesti mutta tyhjentävästi kuin rakkautta tai surua. Miltei ainoa yleinen piirre, joka liittyy kaikkeen siihen, mitä kirjallisuuden käsitteen alla on mahdollista käsitellä, on että kirjallisuus on kirjoitettua kieltä, sanataidetta. Kirjallisuus on myös mahdollista nähdä arvoväritteisenä seikkana. Eri aikakausina kirjoitetut tekstit on jaettu eri tavoin kirjallisuuteen ja muihin kirjoitettuihin teksteihin. Tällöin käsitteellä kirjallisuus viitataan jonkinlaiseen kirjalliseen kaanoniin eli tiettyyn suppeahkoon kirjoitettujen tekstien joukkoon. Erilaisia kirjallisia kaanoneita ovat määritelleet eri aikojen valtaapitävät ja vaikutusvaltaiset tahot kuten maalliset hallitsijat, kirkon edustajat tai muut jossain mielessä elitistiset ryhmät. Yleensä käsitteellä kirjallisuus viitataan kaunokirjallisiin teksteihin, eli esimerkiksi runoihin, romaaneihin ja novelleihin. Historian kuluessa kirjallisuuden lajikirjo on kuitenkin lisääntynyt siinä määrin, että on yhä vaikeampaa tehdä perusteltua jakoa kirjallisuuteen ja muihin kirjallisiin teksteihin - jos kyseinen jako ylipäätään on koskaan ollut mahdollinen.

Alkulähteet

Kirjallista perinnettä edeltää luonnollisesti ihmiskunnan suullisen kerronnan, tarinoiden, kaskujen ja tarujen pitkä perinne. Länsimaisen kirjallisuusperinteen voidaan katsoa perustuvan sumerilaiseen kulttuuriin, jonka parissa kehitettiin nykyään nuolenpääkirjoituksena tunnettu kirjoitustapa noin 3200-3000 eaa. Monet jo sumerilaisessa kirjallisuudessa esiintyvät teemat ovat keskeisiä länsimaisen kirjallisuuden rakennusaineksia.

Länsimainen kirjallisuus

Länsimaisen kirjallisuuden kehdoksi määritellään kuitenkin tavallisesti antiikin Kreikka. Antiikin Kreikan kulttuurin on historian kuluessa aika ajoin - myös omana aikanaan - katsottu edustavan inhimillisen sivistyksen huipentumaa. Koska näin ollen ei ole ikään kuin ollut mitään syytä edetä ajassa antiikin Kreikkaa kauemmaksi, on tieto varhemman kirjallisen kulttuurin merkityksestä ainakin omassa kulttuurissamme ollut vain muutaman asiaan vihkiytyneen henkilön hallussa. Toisaalta ajatus länsimaisen kirjallisuuden kehdon sijoittamisesta antiikin Kreikkaan on perusteltavissa sikäli, että tuolloin kehittyi selkeä kirjallisuuden lajijako toisaalta Dionysos-jumalan palvontamenoihin kuuluneen näytelmäkilpailuperinteen myötä tragedioihin ja komedioihin, toisaalta Aristoteleen Runousopissaan esittelemän kolmijaon mukaan draamaan, lyriikkaan ja epiikkaan. Näin ollen erityisesti kirjallisuusteorian ja kirjallisuuden tutkimuksen juurien voi katsoa olevan antiikin Kreikassa. Mainitut lajijaot ovat merkityksellisiä länsimaisessa kirjallisuusperinteessä myös sikäli, että erilaiset kirjallisuuden kaanonit, käsitykset "hyvästä kirjallisuudesta", ovat eri aikakausina olleet sidoksissa niihin. Esimerkiksi tragediaa on alun perin pidetty komediaa ylevämpänä taidemuotona. Antiikin Kreikan merkityksellisyydestä kertoo jotain myös se, että eräät maailmankirjallisuuden vaikutuksellisimmat tekstit, joita on eri tavoin uusinnettu myöhempien kirjailijoiden toimesta, ovat peräisin juuri tältä ajalta. Kuuluisimpia esimerkkejä edellä mainituista ovat Platonin dialogit, Homeroksen Ilias ja Odysseia, tai vaikkapa Sofokleen kuuluisa tragedia kuningas Oidipuksesta, jonka monet katsovat vaikuttaneen esimerkiksi William Shakespearen kuuluisaan näytelmään Hamlet.

Kirjallisuuden lajeja

Kirjallisuus jaetaan sanataiteisiin ja tietokirjallisuuteen. Sanataiteet jaetaan edelleen runoihin ja kaunokirjallisuuteen. Kaunokirjallisuuden lajityyppejä
- Humoristinen kirjallisuus
- Pakina
- Jännityskirjallisuus
- Lastenkirjallisuus
- Nuortenkirjallisuus
- Kauhukirjallisuus
- Tieteiskirjallisuus
- Fantasiakirjallisuus Kaunokirjallisuuden aiheita
- Eroottinen kirjallisuus
- Romanttinen kirjallisuus
- Historiallinen kirjallisuus Sanataiteiden koulukuntia
- Venäläiset
- Symbolismi
- Akmeismi
- Futurismi
- Formalismi
- Sosialistinen realismi
- Beat-sukupolvi

Katso myös

- Luettelo kirjailijoista
- Luettelo kirjoista
- Suomen kirjallisuus
- Kirja astuu ulos kansista

Kirjoittamisen ohjeita

Kirjallisuutta opetetaan yliopistoissa, lyhytkursseilla opistoissa jne. Myös ammattikirjailijat - esim. Mika Waltari, Stephen King - ovat kirjoittaneet siitä, millaisena he kokevat kirjoittamisen antaen ohjeita alalle haluaville. Tällaisia kirjoja ovat mm.
- Julia Cameron, Tyhjän paperin nautinto, Like, Juva 2004, ISBN 952-471-393-4, 295 sivua.

Aiheesta muualla

- [http://www.satakirjaa.fi/satatxt.htm Tuhat vuotta - sata kirjaa]
- [http://www.kaapeli.fi/~fla/kirjastolehti/vinkit/80suosik.html Suomalaisen kaunokirjallisuuden suosituimmat teokset]
- [http://ca.geocities.com/gruppo04web/bookmarks.html Gruppo04]
- [http://wikisource.org/wiki/Main_Page Wikisource] Luokka:Harrastukset luokka:Kirjallisuus als:Littérature ja:文学 ko:문학 simple:Literature zh-cn:文学 zh-tw:文學

Olympos

Olympos tai Olympus tarkoittaa useita asioita:
- vuori Kreikassa, mytologian jumalten koti, katso Olympos (Kreikka)
- lisäksi parikymmentä muuta huippua ympäri maailmaa
- sammunut tulivuori Marsissa, katso Olympus Mons
- japanilainen yhtiö, katso Olympus (yhtiö)
- Dan Simmonsin kirja
- suomalainen tähtiyhdistys ko:올림푸스 (동음이의)

Kyklooppi

Kyklooppi voi tarkoittaa
- Mytologiassa yksisilmäistä jättiläistä.
- Sarjakuvahahmoa
- Makeanveden eläinplanktoniin kuuluvaa hankajalkaisäyriäistä (Cyclopoida sp.) ja:キュクロプス

Titaani (mytologia)

Titaanit olivat kreikkalaisessa mytologiassa Uranoksen eli taivaan ja Gaian eli maaemon poikia ja tyttäriä. Seuraava jumalsukupolvi syöksi titaanit Tartarokseen. Titaanit kuvataan suuriksi, väkivaltaisiksi olennoiksi, joita Hesiodoksen mukaan oli alun perin 12: Okeanos, Koios, Krios, Hyperion, Iapetos, Kronos, Theia, Rhea, Themis, Mnemosyne, Foibe ja Tethys. Voitettuaan Uranoksen titaanit hallitsivat Kronoksen johdolla, kunnes Zeus kukisti heidät Kronoksen lasten kronidien kanssa. Tämä kuvastanee vanhan uskonnon syrjäytymistä uuden tieltä.
- Titaaneja ei pidä sekoittaa gigantteihin. Luokka:Kreikkalainen mytologia ja:ティタン

Seireeni

Seireenit ovat antiikin Kreikan tarustossa naispuolisia olentoja, joiden ulkomuoto on ihmisen ja petolintujen sekoitus. Kauniilla laulullaan seireenit houkuttelivat merimiehiä vastustamattomasti luokseen ja sitten repivät heidät kappaleiksi. Odysseiassa Odysseys suojautui seireeneiltä laitattamalla miehilleen vahaa korviin. Koska hän itse halusi kuulla seireenien laulun, antoi hän sitoa itsensä mastoon.

Katso myös

- Harpyija Luokka:Kreikkalainen mytologia ja:人魚

Nymfi

Nymfit ovat kreikkalaisessa mytologiassa naispuolisia luonnonhenkiä. Nymfit ovat yleensä sidottuja johonkin tiettyyn paikkaan tai maanmuotoon. Nymfit liikkuivat usein jumalien ja jumalattarien seurassa. Satyyrit pitivät nymfeistä ja halusivat usein tyydyttää halunsa näiden kanssa. Nymfejä oli maalla, vedessä (mm. nereidit) ja Haadeksessa. Lisäksi nymfeiksi laskettiin klassiset muusat (Korykian nymfit). Luokka: Taruolennot Luokka: Kreikkalainen mytologia ja:ニンフ

Satyyri

Satyyrit ovat kreikkalaisessa mytologiassa miespuolisia luonnonhenkiä. Niillä on ihmisen yläruumis, eläimen (yleensä pukin) alaruumis ja joskus pienet pukinsarvet. Satyyreja esiintyy vuorilla ja metsissä. Satyyrit ovat Dionysos-jumalan ja tämän pojan Panin seuraajia. Pann maalauksessa vuodelta 1873]] Luokka: Kreikkalainen mytologia Luokka: Taruolennot ja:サテュロス

Argonautit

Argonautit olivat kreikkalaisessa mytologiassa sankarijoukko. Argoneutit tunnetaan ennen muuta aikaan ennen Troijan sotaa sijoittuvasta argonauttien retkestä, jolla Iason tovereineen matkusti laivalla Kolkikseen noutaakseen kuuluisan kultaisen taljan. Se oli lohikäärmeen vartioima, kultainen oinaantalja. Heidän laivansa nimi oli Argo. Luokka:Kreikkalaisen mytologian sankarit ja:アルゴー号

Argo

Argo oli kreikkalaisessa mytologiassa laiva, jolla Iason ja argonautit purjehtivat Kolkhiihin ryöstämään lohikäärmeen vartioimaa kultaista oinaan taljaa. Argon rakensi Argus, Friksoksen poika, Dodonan oraakkelipaikassa kasvaneesta tammesta, minkä seurauksena laivalla oli kyky puhua ja ennustaa. Argo toimi myös innoittajana, kun Ptolemaios loi eteläiselle tähtitaivaalle sitä esittävän tähdistön, Argo-laivan. Luokka:Kreikkalainen mytologia ja:アルゴ船

Ilias

Ilias on muinaiskreikkalainen runoelma, joka on maailmankirjallisuuden tunnetuimpia teoksia. Antiikin perimätiedon mukaan eeposparin Ilias ja Odysseia on luonut sokea kiertelevä runolaulaja Homeros. Välillä Homeroksen historiallisuutta on epäilty. Nykytutkimuksen valossa arvellaan, että teoksista vanhempi Ilias syntyi noin 750 eKr. ja nuorempi Odysseia satakunta vuotta myöhemmin n. 650 eKr. ja että teoksista ainakin Ilias voisi olla Homeros-nimisen runoilijan laatima. Teoksen nimi tulee Homeroksen käyttämästä Troijan kaupungin nimestä Ilios. Ilias koostuu noin 15 600 heksametrisäkeestä, jotka myöhemmin jaettiin 24 lauluksi. Aikojen kuluessa Ilias on muuttunut vain hyvin vähän.

Tarina

Ilias kertoo kymmenvuotisen Troijan sodan toisiksi viimeisen vuoden noin 50 päivän ajasta. Runoelma alkaa kreikkalaisten päällikön Agamemnonin ja hänen urhoollisimman sotilaansa Akhilleuksen välisestä kiistelystä. Akhilleus oli kyllästynyt Agamemnonin mielivaltaan. Sen seurauksena myrmidonien päällikkö Akhilleus veti myrmidonit pois taistelusta ja uhkasi viedä heidät takaisin Kreikkaan. Kirjan keskeinen teema on Akhilleuksen viha Troijan prinssiä Hektoria kohtaan, koska tämä oli surmannut Akilleuksen parhaan ystävän Patrokloksen. Patroklos oli Akhilleuksen tietämättä vienyt myrmidonit taisteluun itse Akhilleukseksi naamioituneena ja Hektor oli luullut taistelevansa Akhilleuksen kanssa. Akhilleus haastoi Hektorin kaksintaisteluun ja surmasi tämän. Vihoissaan Akhilleus häpäisee Hektorin ruumista raahaamalla sitä vaunujen perässä Troijan muurien ympäri. Hektorin isä, Troijan kuningas Priamos, ilmestyi yöllä Akhilleuksen telttaan vihollisleiriin ja pyysi Hektorin ruumista haudattavaksi asiaan kuuluvin menoin. Ruumiin hautaaminen oli hellenistisessä maailmassa ihmisarvon mitta. Esimerkiksi barbaarivihollisia ei haudattu. Muistaessaan oman isänsä Akhilleus heltyi ja suostui pyyntöön. Vihan ja silmittömän koston jälkeen Akhilleus löytää siis lopuksi vihollisesta ihmisen ja kunnioittaa tätä. Ilias päättyy Hektorin hautajaisiin. Troijan tuho vuotta myöhemmin on jo nähtävissä Iliaan loppuessa.

Muut Iliasta sivuavat kirjat

Muissa Troijan sotaa sivuavissa teoksissa kerrotaan sodan taustoista ja kaupungin tuhosta ja Iliaan henkilöiden kohtaloista sodan jälkeen. Vergiliuksen Aeneiaan mukaan sota oli alkanut Troijan prinssin Pariksen ryöstettyä kauneudestaan tunnetun Menelaoksen vaimon Helenan ja vietyään hänet mukanaan Troijaan. Rakkauden jumalatar Afrodite oli luvannut Parikselle palkkioksi maailman kauneimman naisen, mikäli jumalattarien Heran, Athenen ja Afroditen välisen kauneuskilpailun tuomariksi valittu Paris valitsisi jumalittarista kauneimmaksi juuri Afroditen. Maailman kaunein nainen oli kuitenkin Spartan kuninkaan Menelaoksen vaimo Helena, jonka Afroditen avulla Paris sieppasi Troijaan. Menelaoksen veli Agamemnon kokosi kreikkalaiset sotaan Troijaa vastaan. Aeneiaassa kerrotaan myös Pariksen surmaneen myöhemmin Akhilleuksen ampumalla nuolen soturin ainoaan heikkoon kohtaan, kantapäähän. Kymmenen vuoden piirityksen lopuksi kreikkalaiset onnistuvat valloittamaan Troijan Odysseuksen salajuonen avulla. Odysseus käski kreikkalaisia rakentamaan jättikokoisen puuhevosen. Tämän jälkeen kreikkalaisten laivasto vetäytyi Troijan lähistöllä olevan saaren taakse. Seuraavana päivänä troijalaiset näkivät hylätyn kreikkalaisten leirin ja Troijan hevosen. Odysseuksen ystävä selitti sodanjumalatar Athenan suojelevan hevosen omistajia. Troijalainen pappi Laokoon yritti varoittaa salajuonesta, mutta Athena lähetti kolme jättiläiskäärmettä, jotka kuristivat Laokoon ja hänen poikansa hengiltä. Troijalaiset uskoivat jumalten rankaiseen Laokoota epäuskon vuoksi ja veivät puuhevosen Troijan muurien sisälle. Seuraavana yönä hevosen sisältä ilmestyivät Odysseus ja kreikkalaisia sotilaita. He sytyttivät merkkitulen, minkä ansiosta laivasto tiesi Odysseuksen olevan sisällä. Troijalaisen nukkuessa Odysseus miehineen avasi Troijan portit ja kreikkalaisten armeija marssi sisään. Priamos ja muut Troijan asukkaat tapettiin ja Troija poltettiin maan tasalle. Menelaos sai takaisin Helenan ja kreikkalaiset purjehtivat pois. Homeroksen Odysseiassa kerrotaan Odysseuksen kymmenvuotisesta paluumatkasta Ithakaan.

Linkkejä

- [http://www.gutenberg.org/browse/authors/h#a705 Ilias ja Odysseia Project Gutenbergissä englannin- ja ranskankielisinä kokoteksteinä] Luokka:Kirjat Luokka:Kreikkalainen mytologia Luokka:Kansalliseepokset ms:Iliad ko:일리아스 ja:イリアス

Odysseija

Odysseia on muinaiskreikkalainen runoelma, joka on maailmankirjallisuuden tunnetuimpia teoksia. Antiikin perimätiedon mukaan eeposparin Ilias ja Odysseia on luonut sokea kiertelevä runolaulaja Homeros. Välillä Homeroksen historiallisuutta on epäilty. Nykytutkimuksen valossa arvellaan, että teoksista vanhempi Ilias syntyi noin 750 eaa. ja nuorempi Odysseia satakunta vuotta myöhemmin noin 650 eaa, ja että teoksista ainakin Ilias voisi olla Homeros-nimisen runoilijan laatima. Eepoksessa käytetään runomittana heksametriä eli kuusimittaa. Odysseia on saanut nimensä sen päähenkilöstä, Odysseuksesta, joka oli Ithakan saaren kuningas ja kuuluisa kreikkalainen sankari.

Tarina

Kirjan aihe on Odysseuksen venynyt paluumatka Troijan sodasta, jossa hän oli viettänyt 10 vuotta, mutta myös keksinyt keinon Troijan kukistamiseen — tämä tapahtui tunnetusti puuhevosella. Tästä teosta Odysseus kehui vain itseään, vaikka meren jumala Poseidon oli auttanut häntä. Siksi Odysseus sai Poseidonin vihat ylleen. Kirjan alussa kuvataan Odysseuksen kotisaarta, Ithakaa, jonka kuningas hän on. Koska viesti Troijan tappiosta ja Odysseuksen selviämisestä saavuttaa hänen kotinsa ennen häntä, alkaa hänen vaimonsa Penelope pelätä hänen hukkumistaan. Myös muut ihmiset saavat tiedon Odysseuksen viipymisestä ja kilpakosijoita alkaa tulvia Odysseuksen taloon liehittelemään hänen vaimoaan. Odysseuksen poika Telemakhos lähtee etsimään isäänsä ja viettää vuoden merellä löytämättä häntä, mutta tapaa monia auttavaisia ihmisiä jotka kertovat Odysseiasta ja kestittävät Telemakhosta. Näin kuluu kirjan ensimmäiset viisi laulua. Sen jälkeen siirrytään itse Odysseuksen luo kun hän kertoo tarinansa alkua Kalypsolle. Odysseus saa neuvoja Kalypsolta ja näiden avulla hän selviää hengissä muista vaaroista ja pääsee kahdentoista luvun aikana kotiin. Lopulta hän surmaa kilpakosijansa juonen avulla.

Linkkejä

1870

Tapahtumia

- Aleksis Kiven Seitsemän Veljestä julkaistiin.
- Ranskan-Preussin sota alkoi

Syntyneitä

- 7. toukokuuta – Sigurd Wettenhovi-Aspa, suomalainen taidemaalari, kuvanveistäjä ja kirjailija
- 27. marraskuuta – Juho Kusti Paasikivi, Suomen presidentti

Kuolleita

- Luokka:1800-luku ms:1870 ko:1870년 simple:1870 th:พ.ศ. 2413

1913

Tapahtumia

- 30. tammikuuta - Yhdistyneen kuningaskunnan parlamentin ylähuone hylkäsi Irlannin itsehallintolain.
- 3. helmikuuta - Yhdysvaltain perustuslain 16. lisäys antoi liittovaltiolle oikeuden kerätä tuloveroa.
- Maaliskuu - Venäjän Romanov-suku juhli 300 vuottaan valtaistuimella.
- 4. maaliskuuta - Thomas Woodrow Wilson Yhdysvaltain presidentin virkaan.
- 12. maaliskuuta - Canberrasta tuli Australian liittovaltion pääkaupunki.
- 18. maaliskuuta - Kreikan Georgios I:n salamurha.
- 20. maaliskuuta - Sung Chiao-jen, KTM:n perustaja haavoittui murhayrityksessä ja kuoli kaksi päivää myöhemmin.
- 13. toukokuuta - Igor Sikorski lentää ensimmäisenä nelimoottorisella lentokoneella.
- 29. toukokuuta - Igor Stravinskin baletti Kevätuhri sai ensi-iltansa Pariisissa.
- 30. toukokuuta - Ensimmäinen Balkanin sota: rauhansopimus allekirjoitettiin Lontoossa.
- Kesäkuu–31. heinäkuuta: Toinen Balkanin sota: Serbia, Kreikka, Montenegro ja Romania vastaan Bulgaria.
- 15. kesäkuuta - Yhdysvaltain joukot kenraali John 'Black Jack' Pershingin johtamina surmaavat 2000 miestä, naista ja lasta Bud Bagsakissa, Filippiineillä.
- 29. syyskuuta - Rudolf Diesel katosi SS Dresden -lautalta Englannin kanaalissa. Hänen ruumiinsa löytyi muutama päivä myöhemmin.
- 10. lokakuuta - Panavan kanavan kaivuutyöt saatiin valmiiksi presidentti Woodrow Wilsonin räjäyttäessä viimeisen panoksen.
- 5. marraskuuta - Baijerin kruununperijä Ludwig syrjäytti mielisairaan serkkunsa Oton. Hänestä tuli viimeinen Baijerin kuningas 1913–1918.
- 1. joulukuuta - Ford Motor Company otti käyttöön liukuhihnan, joka vähensi auton rungon kokoamisajan 12½ tunnista 2 tuntiin 40 minuutiin.
- 12. joulukuuta - Etiopian keisari Menelik II kuoli, hänen pojanpoikansa Iyasu V seuraa häntä.
- Kreikka otti haltuunsa Kreetan.
- Ensimmäinen ristisanatehtävä ilmestyi World sanomalehdessä.

Syntyneitä

- 9. tammikuuta - Richard Nixon, Yhdysvaltain presidentti
- 4. helmikuuta - Rosa Parks, kansallisoikeusaktivisti
- 14. helmikuuta - Jimmy Hoffa, yhdysvaltalainen ammattiyhdistysjohtaja (katosi 1975)
- 18. maaliskuuta - René Clément, elokuvaohjaaja (k. 1996)
- 26. maaliskuuta - Paul Erdős, matemaatikko (k. 1996)
- 8. toukokuuta - Saima Harmaja, suomalainen runoilija (k. 1937)
- 12. heinäkuuta - Reino Helismaa, sanoittaja ja kuplettilaulaja († 1965)
- 14. heinäkuuta - Gerald Ford, Yhdysvaltain presidentti
- 13. elokuuta - Makarios III, arkkipiispa ja Kyproksen presidentti
- 14. syyskuuta - Jacobo Arbenz Guzmán, Guatemalan presidentti.
- 25. lokakuuta - Klaus Barbie, SS:n ja Gestapon Hauptsturmführer (k. 1991)
- 2. marraskuuta - Burt Lancaster, näyttelijä (k. 1994)
- 5. marraskuuta - Vivien Leigh, näyttelijä (k. 1967)
- 7. marraskuuta - Albert Camus, kirjailija (k. 1960)
- 5. joulukuuta - Aarne Saarinen, suomalainen poliitikko
- 18. joulukuuta - Willy Brandt, saksalainen poliitikko

Kuolleita

- 1. tammikuuta - Alfred von Schlieffen, saksalainen kenttämarsalkka
- 22. helmikuuta - Francisco Madero, vallankumouksellinen, Meksikon presidentti 1910– (teloitettu)
- 18. maaliskuuta - Kreikan kuningas Georgios I
- 22. maaliskuuta - Sung Chiao-jen, Kuomintangin perustaja
- 29. syyskuuta - Rudolf Diesel
- 7. marraskuuta - Alfred Russel Wallace, antropologi ja biologi, eräs varhaisista evoluutioteorian esittäjistä
- 12. joulukuuta - Etiopian keisari Menelik II Luokka:1913 ms:1913 ko:1913년 ja:1913年 simple:1913 th:พ.ศ. 2456

Homeros

Homeros (kreikka: Ὅμηρος; Hómēros) oli legendaarinen, mahdollisesti myyttinen runoilija antiikin Kreikan muinais- eli ns. arkaaisella ajalla.

Teokset

Homeros tunnetaan eeppisten teosten Ilias ja Odysseia tekijänä, minieepoksen Batrachomyomachia ja lukuisten hymnien kirjoittajana. Hänen nimiinsä on laitettu lisäksi lukuisia muita töitä, ja jotkut antiikin lähteet nimeävät hänet koko Troijan sodan runouden kirjoittajaksi, ja lisäksi hänelle on annettu kunnia runoista, jotka kertovat Oidipuksesta ja hänen pojistaan. Traditio kertoo Homeroksen olleen sokea, ja monet kaupungit väittävät olevansa Homeroksen synnyinpaikka, mutta muuten hänestä ei tiedetä paljoakaan. Molemmat edellä mainitut runot on kirjoitettu muinaiskreikan joonialaisella murteella, jota puhuttiin kreikkalaisessa Vähässä-Aasiassa.

Homeerinen kysymys

Ilias ja Odysseia muokattiin johdonmukaisempaan muotoon alkaen 700-luvulta eaa. Tärkeä henkilö työn aloittamisessa oli Ateenan tyranni Hipparkhos. Monet tutkijat uskovat tähän liittyneen teosten puuttuvien osien tuottamisen. Aikaisemmin teokset oli mahdollisesti välitetty vain suullisessa muodossa. Jotkut uskovat Homeroksen olleen tällöin vain sokea runonlaulaja. Varhaisin kokonainen Ilias-käsikirjoitus on peräisin vasta 900-luvun alkupuolelta. Klassisen kirjallisuuden tutkijat Richmond Lattimore ja Robert Graves ovat spekuloineet alkuperäisen kirjoittajan olleen nainen. Samuel Butler väitti Odysseuksen sepittäjän olleen nuori sisilialainen nainen. Runojen tarkkaa syntyhistoriaa ei varmaankaan tulla koskaan tuntemaan, koska Kreikan eri kaupungeista peräisin olleet 131 käsikirjoitusta tuhoutuivat Aleksandrian kirjaston tulipalossa. Lineaari B -kirjoituksen selvittäminen 1950-luvulla paljasti runot tunnetuksi jo 1200-luvulla eaa. Heinrich Schliemann uskoi kaivauksissaan 1800-luvun lopulla löytäneensä Troijan kaupungin ja siten vahvistaneensa Troijan sodan olemassaolon.

Kirjallisuutta suomeksi

- Homeros: Ilias. WSOY, Helsinki 2002. (ISBN 951-0-16156-X)
- Homeros: Odysseia. WSOY, Helsinki 2002. (ISBN 951-0-16157-8)
- Homeros: Odysseia. Otava, Helsinki 2002. (ISBN 951-1-17050-3 )(1. p.1972)
- Linkomies, Edvin: Homeros. Otava, Helsinki 1948.

Linkkejä

- [http://wikisource.org/wiki/Author:Homer Englanninkielisen Wikiaineiston Homeros-käännökset]
- [http://www.gutenberg.org/browse/authors/h#a705 Project Gutenbergin Homeroksen (englanniksi Homer) teokset] Luokka:Kreikkalaiset kirjailijat Luokka:Kreikkalainen mytologia ms:Homer ko:호메로스 ja:ホメロス simple:Homer th:โฮเมอร์

Odysseia

Tarina

Linkkejä

Ilias

Tarina

Muut Iliasta sivuavat kirjat

Linkkejä

Hesiodos

thumb Hesiodos (n. 700 eaa.) oli muinaiskreikkalainen runonlaulaja ja runoilija. Häntä pidetään Euroopan vanhimpana historiallisena henkilönä tunnettuna kirjailijana. Hän oli didaktisen suunnan pääedustaja. Häneltä on säilynyt teokset "Työt ja päivät" ("Erga kai hemerai") ja "Jumalten synty" ("Theogonia"), sekä osia teoksesta "Naisten luettelo" ("Gynaikon katalogos"). Ensin mainittu on maanviljelysopas, jossa Hesiodos kertoo myös ajan yhteiskunnallisista oloista, toinen maailman ja jumalten synnystä kertova runoelma, joka on samalla vanhin Kreikan mytologian lähde ja kolmas luettelo jumalten kanssa lisääntyneistä naisista. Suomeksi on ilmestynyt ainakin "Jumalten synty" (suomennos Päivi Myllykoski, Tammi 2002) ja "Työt ja päivät" (suomennos Paavo Castrén, Tammi 2004). Luokka:Kreikkalaiset runoilijat ko:헤시오도스 ja:ヘシオドス

Aiskhylos

thumb Aiskhylos (n. 525–456 eaa.) oli muinaiskreikkalainen näytelmäkirjailija. Hän oli attikalaisen murhenäytelmän eli kreikkalaisen tragedian varsinainen luoja. Aiskhylos voitti ensimmäisen kerran Ateenan näytelmäkilpailut 484 eaa. Hän osallistui Marathonin ja Salamiin taisteluihin persialaissotien aikaan. Aiskhyloksen tragedioille on tyypillistä toiminnan ja henkilöiden suoraviivaisuus sekä voimakas uskonnollinen tunne. Hän lisäsi tragediaan toisen näyttelijän aikaisemman yhden näyttelijän ja kuoron lisäksi. Tämä mahdollisti dialogin käyttämisen näytelmissä. 90 näytelmästä on säilynyt kokonaisena seitsemän:
- Persialaiset
- Seitsemän thebaa vastaan
- Turvananojat
- Oresteia-trilogia
- Agamemnon
- Haudalla uhraajat
- Raivottaret (Eumenidit)
- Kahlehdittu Prometheus Aiskhyloksen Oresteia on ainoa antiikin näytelmätrilogia, joka on säilynyt kokonaisena. Se ilmestyi Kirsti Simonsuuren suomennoksena vuonna 2003 (Tammi). Luokka:Kreikkalaiset kirjailijat ko:아이스퀼로스 ja:アイスキュロス

Euripides

Euripides (n. 484–406 eaa.) oli nuorin Attikan kolmesta suuresta tragediain kirjoittajasta. Hän osoittautuu murhenäytelmissään psykologiseksi ja epäileväksi elämän tarkkailijaksi. Hänen teoksiaan on säilynyt 18 kappaletta, niistä merkittävimmät ovat:
- Medeia
- Hippolytos
- Troialais-naiset
- Ifigeneia Tauriissa
- Ion
- Elektra
- Orestes
- Bakkantit
- Kyklops (satyyrinäytelmä) Luokka:Kreikkalaiset kirjailijat ko:에우리피데스 ja:エウリピデス

Pindaros

Pindaros (n. 520 — n. 440 eaa.) oli antiikin kreikkalainen koorilyriikan etevin edustaja. Hän on ylistänyt mm. urheilukilpailujen voittajia. Luokka:Kreikkalaiset kirjailijat

Susumu Tonegawa

Susumu Tonegawa (利根川進) nació en Nagoya, Japón en 1939. Estudió la licenciatura de Medicina en Japón, trabajando en el departamento de Química de la Universidad de Kyoto. En 1963 se traslada a Estados Unidos comenzando a trabajar en el departamento de Biología de la Universidad de San Diego, California. Fue nombrado miembro del Instituto de Basilea y profesor de Biología en el Centro de Investigación del Cáncer del Instituto de Tecnología de Massachusetts. Descubrió que ciertos elementos de la masa genética(ADN) podían trasferirse y reagruparse en el trascurso del desarrollo al pasar de la célula embrionaria al estado del linfocito B.Demostró que cada linfocito es capaz de formar el anticuerpo necesario, es decir el anticuerpo que el organismo necesita en cada momento. Ante una agresión por un antígeno determinado, se produce una respuesta celular del organismo y produce la recombinación adecuada de genes para formar el anticuerpo específico contra ese antígeno. Ante estos hallazgos Tonegawa llegó a formular la teoría de que la cantidad y calidad de la respuesta inmulógica está condicionada genéticamente. Gracias a sus trabajos se ha podido conocer cuántos genes de inmunoglobulinas tiene el ser humano, y como dan lugar a multitud de anticuerpos espcíficos. Fue galardonado con el Premio Nobel de Fisiología o Medicina en 1987 ja:利根川進

transport bia�ystok Sennik online zas�ony hotel madrid warsaw hotels

:: RELATED NEWS ::

Rock festival
A rock festival, or rock fest, is a large-scale outdoor rock music concert, featuring multiple acts, often spread out over several days. The first rock festivals were put on in the late 1960s and were important socio-cultural milestones. In the 1980s a minor resurgence of festivals occurred with charity as the goal. Today, many rock festivals are annual

Crusade (TV series)
Crusade is a spin-off TV show from J. Michael Straczynski's Babylon 5. It occurs in the year 2267 C.E., several years after the events in Babylon 5, just after the movie A Call to Arms. A race called the Drakh have released a nanovirus plague on <

Monodontidae

Delphinapterus
Monodon The cetacean family Monodontidae comprises two unusual whale species, the Narwhal, in which the male has a long tusk, and the white Beluga.

Taxonomy

- ORDER Cetacea
- Suborder

Tel Mardikh
Ebla was an ancient city located in northern Syria, about 55 km southwest of Aleppo. It was an important city-state in two periods, first in the late third millennium BC, then again between 1800 and 1650 BC. The site is known today as Tell Mardikh, and is famous mainly for archives with more than 20,000 cunei

Balaenidae

Balaena mysticetus, Bowhead Whale
Eubalaena australis, Southern Right Whale
Eubalaena glacialis, Atlantic Northern Right Whale
Eubalaena japonica, Pacific Northern Right Whale The right whales are marine mammals belonging to the family Balaenidae, which contains four species in two genera: Eubalaena — thre

Grand Central Depot
:Grand Central-42nd Street is the New York City Subway station next to and below the terminal. For the former station in Chicago, see Grand Central Station (Chicago). Grand Central Station (Chicago)] Grand Central Terminal (often still called Gran

Pierre Poujade
:Robert Poujade is an unrelated French politician. Pierre Poujade (December 1, 1920–August 27, 2003) was a French populist politician after whom the Poujadist movement was named. Poujadism flourished most vigorously in

French Guyana
French Guiana (French: Guyane française, officially Guyane) is an overseas département (département d'outre-mer, or DOM) of France, located on the Caribbean coast of South America and part of

Mile stone
A milestone or kilometre sign is one of a series of numbered markers placed along a road at regular intervals, typically at the side of the road or in a median. Milestones are constructed both to reassure the traveller that the proper path is being followed and to indicate A milestone or kilometre sign is one of a series of numbered markers placed along a road at regular intervals, typically at the side of the road or in a median. Milestones are constructed both to reassure the traveller that the proper path is being followed and to indicate

Kreikkalainen mytologia

Kreikkalaisen mytologian lähteitä

Mytologia ja kronologia

Jumalten aika

Ensimmäiset jumalat

Myöhemmät jumalat

Ihmisten ja jumalten aika

Sankariaika

Alkuperäteorioita

Jumala

Jumalakäsitykset

Jumalat eri uskonnoissa

Katso myös

Historia

Käsite muissa tieteissä

Katso myös

Kirjallisuutta suomeksi

Aiheesta muualla

Suomalaisia verkkojulkaisuja

Open Access-julkaisuja maailmalta

Historialinkkejä

Taide

Taiteenlajit

Perinteinen kuvataide

Moderni kuvataide

Suunnittelu

Muut

Katso myös

Kirjallisuus

Määritelmä

Alkulähteet

Länsimainen kirjallisuus

Kirjallisuuden lajeja

Katso myös

Kirjoittamisen ohjeita

Aiheesta muualla

Olympos

Kyklooppi

Titaani (mytologia)

Seireeni

Katso myös

Nymfi

Satyyri

Argonautit

Argo

Ilias

Tarina

Muut Iliasta sivuavat kirjat

Linkkejä

Odysseija

Tarina

Linkkejä

1870

Tapahtumia

Syntyneitä

Kuolleita

1913

Tapahtumia

Syntyneitä

Kuolleita

Homeros

Teokset

Homeerinen kysymys

Kirjallisuutta suomeksi

Linkkejä

Odysseia

Tarina

Linkkejä

Ilias

Tarina

Muut Iliasta sivuavat kirjat

Linkkejä

Hesiodos

Aiskhylos

Euripides

Pindaros

Susumu Tonegawa

Taxonomy