Home About us Products Services Contact us Bookmark
:: wikimiki.org ::
Kristillisdemokraatit

Kristillisdemokraatit

Kristillisdemokraatit (lyhenne KD, aiemmalta nimeltään Suomen kristillinen liitto eli SKL) on poliittinen puolue Suomessa. Suomessa vallitsevassa vasemmisto-oikeisto jaottelussa se nähdään oikeistolaiseksi. Puolue edustaa kristinuskon maailmankuvaa.

Kristillisdemokraatit nykyään

Puolue toimii politiikassa kristillisten arvojen pohjalta ja erityisesti puolustaa perhekäsitystä, jossa avioliitto on ainoastaan miehen ja naisen välinen liitto eikä avoliitto ole hyväksyttävä. Näin ollen kristillisdemokraatit vastustanevat samaa sukupuolta edustavia pariskuntia. Kristillisdemokraattien puheenjohtaja on Päivi Räsänen. Puolueen presidenttiehdokas presidentinvaaleissa 2006 on Bjarne Kallis.

Eduskuntaryhmä (2004)


- Päivi Räsänen, LL, puolueen puheenjohtaja, Riihimäki, Hämeen vaalipiiri
- Kari Kärkkäinen, ryhmän 1.varapj., nuorisotyönohjaaja, Varkaus, Pohjois-Savon vaalipiiri
- Sari Essayah, ryhmän pj., KTM, laskentaekonomi, Paimio, Varsinais-Suomen vaalipiiri
- Bjarne Kallis, VTM, rehtori, Kokkola, Vaasan vaalipiiri
- Toimi Kankaanniemi, sosionomi, Uurainen, Keski-Suomen vaalipiiri
- Leena Rauhala. ryhmän 2.varapj., yliopiston lehtori, Tampere, Pirkanmaan vaalipiiri

Merkittäviä poliitikkoja

Olavi Ronkainen, kansanedustaja 1970- ja 80-luvuilla

Taustaa

Puolue perustettiin Helsingissä 1958, jolloin pieni joukko yhteiskunnallisen vaikuttamisen tarvetta kokevia henkilöitä katsoi isompien puolueiden vaarallisesti alkaneen lipsua kristillisten ja perinteisten arvojen tinkimättömästä puolustamisesta. Ensimmäisen kansanedustajan puolue sai eduskuntaan vuoden 1970 vaaleissa, mistä lähtien puolue onkin istunut Suomen eduskunnassa yhtäjaksoisesti. Hallituksessa puolue on ollut kerran, vuosina 1991-1994. Puolue erosi silloisesta hallituksesta syynään Suomen hakeutuminen EU:n jäseneksi. Nykyään puolue on yhä selkeämmin profiloitunut yhteiskunnallisia asioita kristilliseltä arvopohjalta hoitavaksi yleispuolueeksi. Puolue on lisännyt poliittisten ohjelmien tekoa ja osallistunut aktiivisesti yhteiskunnalliseen keskusteluun ja tuonut oman sosiaaliseen oikeudenmukaisuuteen perustuvan vaihtoehdon päätöksenteossa. Puolueen kannatus pysynyt viime vuosina keskimäärin 4–5 prosentin tuntumassa. Kokoomuspuolue on viime vuosina saanut joitakin loikkareita Kristillisdemokraateista, valtakunnan tasolla näkyvimpinä oululaisen Lyly Rajalan, joka tosin alun perinkin valittiin eduskuntaan sitoutumattomana KD:n listalta. Ilotalojen laillisuuden puolesta kampanjoinut Rajala oli Kristillisdemokraattien vaalilistalla vuoden 2003 eduskuntavaaleissa ja tuli valituksi. Samalla hän tiputti Marja-Leena Kemppaisen pois eduskunnasta. Eija-Riitta Korhola puolestaan siirtyi Kokoomukseen aivan ensimmäisen EU-kautensa lopulla ja valittiin parlamenttiin uudelleen Kokoomuksen listalta.

Puheenjohtajat


- Olavi Päivänsalo (1958-1964)
- Ahti Tele (1964-1967)
- Eino Sares (1967-1970)
- Olavi Majlander (1970-1973)
- Raino Westerholm (1973-1982)
- Esko Almgren (1982-1989)
- Toimi Kankaanniemi (1989-1995)
- Bjarne Kallis (1995-2004)
- Päivi Räsänen (2004-)

Linkkejä

[http://www.kristillisdemokraatit.fi/ Kristillisdemokraattien kotisivut] Luokka:suomalaiset puolueet

Puolue

Poliittinen puolue on järjestö tai järjestökokonaisuus, jonka pääasiallisena toiminta-ajatuksena on yhteiskunnan kehittäminen jäsenten haluamaan suuntaan, joka yleensä on suunnilleen yhteinen ja samansuuntainen. Useimmat puolueet toimivat demokraattisten pelisääntöjen mukaan, eli pyrkivät vaikuttamaan yhteiskunnan kehitykseen vaaleissa valittujen edustajien kautta, ja noudattavat sisäisessä päätöksenteossaan puolueen jäsenten kesken jäsendemokratiaa. Suomessa puoluerekisteriin merkittävällä puolueella tulee olla yleisohjelma, jossa on esitettynä puolueen keskeiset periaatteet ja tavoitteet, joilla se haluaa vaikuttaa yhteiskuntaan ja poliittiseen päätöksentekoon. Puoluerekisterijärjestelmä tuli voimaan 10. tammikuuta 1969, jolloin hyväksyttiin puoluelaki. Osa puolueista on luonteeltaan kansainvälisiä, samantapaisia päämääriä ajavia puolueita on siis useissa maissa. Esimerkkeinä voitaneen mainita liberaaliset puolueet, konservatiiviset puolueet, sosialistiset puolueet, työväenpuolueet, ympäristöpuolueet, kommunistiset puolueet, uskonnolliset puolueet ja nationalistiset puolueet. Suomalaisessa puoluejärjestörakenteessa jäsenet kuuluvat puolueeseensa yleensä puolueosaston kautta. Puoluekokous on puolueen ylin päättävä elin. Puolueen henkilöjäsenten päätäntävaltaa puoluekokouksissa käyttää puolueosastossa kollektiivisesti valittu puoluekokousedustaja, siis puolueen asioista päätetään edustuksellisesti ja välillisesti, ei suoraan eikä yksilöllisesti. Suomessa on kuitenkin muutama puolue, joissa on käytössä suora henkilöjäsenyys. Joissakin maissa on voimassa yksipuoluejärjestelmä, eli yksi puolue käyttää valtaa (esim. Kiina ja Pohjois-Korea). Monissa yksipuoluemaissa kilpailevien puolueiden perustaminen on kielletty tai valtapuolueen kontrolloivat viranomaiset rajoittavat niiden toimintaa. Joissakin maissa puolueet on kokonaan kielletty.

Katso myös


- Luettelo Suomen puolueista Luokka:Politiikka Luokka:Puolueet ko:정당 ja:政党 simple:Political party

Oikeisto

Oikeisto on usein vasemmisto-oikeisto vastakkainasettelussa käytetty termi kuvaamaan jonkun mielipiteen edustajaryhmää. Sen vastakohdaksi nähdään vasemmisto. Vastakkainasettelu ei seuraa selkeitä ideologioita, vaan se muodostuu enimmäkseen poliittisessa järjestelmässä vasemmistoksi ja oikeistoksi nähtyjen puolueiden ottamien kantojen mukaan. Lue lisää tämän kaltaisesta luokittelusta artikkeleissa vasemmisto-oikeisto vastakkainasettelu ja vasemmisto.

Esimerkkejä

Suomessa vallitseva assosaatio mieltää oikeistolaisiksi yleensä:
- Kokoomus
- Kristillisdemokraatit
- Ruotsalainen kansanpuolue
- Perussuomalaiset
- Liberaalit Suomalaisessa assosaatiossa lähes kaikki Yhdysvaltalaiset puolueet saatettaisiin mieltää oikeistolaisiksi, mutta Yhdysvaltalaisessa assosiaatiossa yleensä:
- Republikaanit
- Liberaalit

Termin historiaa

Perinteisen, Ranskan suuresta vallankumouksesta peräisen olevan määritelmän mukaan poliittisen kentän konservatiivinen puolisko, joka vastustaa muutosta ja suosii perinteisiä arvoja ja käsityksiä. Oikeistolaisuuteen kuuluu perinteisesti konservatiivisuus, kapitalistisen ja markkinatalouteen perustuvat talousjärjestelmän suosiminen, vahva kansallisuusaate ja maanpuolustuksen arvostus. (Mikko Uola, 1982) Nykyään oikeistolainen politiikka on monen maan politiikassa suurelta osalta irronnut aikaisemmista nationalistisista arvoista ja lipunut kohden liberaalimpaa politiikkaa, joka kannattaa kansainvälistä vapaata markkinataloutta, muttei välttämättä arvoliberalismia. Kyseistä suuntausta on Margaret Thatcherin ilmaisun mukaan kutsuttu ns. uudeksi oikeistoksi. Uutta oikeistoa Suomen politiikassa edustaa keskeisimmin Kansallinen Kokoomuspuolue. Kokoomuksen keskeisiin henkilöihin kuuluvat tätä nykyä puolueen puheenjohtaja Jyrki Katainen ja eduskuntaryhmän puheenjohtaja Ben Zyskowicz. Vapaaseen markkinatalouteen orientoituvan globalisaation uhatessa ns. keynesiläistä hyvinvointivaltiota oikeistolaiset puolueet ovat monesti olleet puolustamassa taloudellista integraatiota ja vauhdikkaampaa kaupan avaamista, jonka vaatimuksena olisi hyvinvointivaltion perusteellinen uudistaminen tai jopa lakkauttaminen. Tässä mielessä vasemmisto nähdään hyvinvointivaltion (sosiaalivaltion, holhousvaltion) puolustajana ja konservatiivisena. Monissa eurooppalaisissa oikeistopuolueissa sosiaalireformismin ja sosiaaliliberalismin vaikutus muodostaa eron eurooppalaisen ja Yhdysvaltalaisen talousmallin välille, joka hyvinvointivaltion kannattajien mielestä aiheuttaa liian suurta yhteiskunnallista ja taloudellista eriarvoisuutta. Oikeiston liberalisoituessa ja siirtyessä pois isänmaallisista arvoista, siitä on yleisesti irtautunut vanhoja arvoja edustava oikeisto, johon usein sisältyy populistisia piirteitä. Suomessa tätä suuntausta edustavat Perussuomalaiset ja Kristillisdemokraatit. Perussuomalaisten lausunnot ovat isänmaallisia ja maahanmuuttovastaisia ja heidän tunnetuin kansanedustajansa on Tony Halme.

Äärioikeisto

Äärioikeisto on monien käyttämä termi keskustelussa poliittisista ryhmistä, liikkeistä ja puolueista, joita on vaikea luokitella oikeistolaisiksi. Joskus fasismia pidetään äärioikeistolaisena, toisaalta joskus äärivasemmistolaisena. Oikeistolaisten enimmistö ei pidä fasismia oikeistoon mitenkään liittyvänä. Euroopassa äärioikeisto tyypillisesti assosioidaan muukalaisvastaisuuteen, rasismiin, nationalismiin, fasismiin, neofasismiin, natsismiin, neonatsismiin, jyrkkiin talousjärjestelmiin, uskonnollisiin ja sotilaallisiin liikkeisiin, toisaalta joskus nämä assosioidaan äärivasemmistoon.

Kritiikkiä

Lue luokittelutavan kritiikkiä artikkelissa vasemmisto-oikeisto vastakkainasettelu Luokka:Poliittinen ideologia ko:우익 ja:右翼

Kristinusko

Kristinusko on monoteistinen uskonto, joka pitää sisällään monia erilaisia suuntauksia, joiden alkuperä on Jeesuksen opetuksissa. Jeesuksen elämän vaiheita ja opetuksia on kuvattu kristittyjen pyhässä kirjassa, Raamatussa. Kristinuskon olennainen osa on usko siihen, että Jeesus on Jumalan Poika, Herra ja ainoa ihmiskunnan pelastaja. Kristinuskoa tunnustavaa tai kristilliseen kirkkokuntaan kuuluvaa henkilöä kutsutaan nimellä kristitty. Nimitys perustuu Jeesuksen kreikankieliseen arvonimeen voideltu, Χριστος. Kristinuskon mukaan siihen uskovat ja sen oppeja kannattavat saavat pelastuksen.

Historia

Kristinuskon keskeinen hahmo on Jeesus Nasaretilainen, joka evankeliumien ja raamatuntutkijoiden mukaan eli Israelin alueella ensimmäisen vuosisadan alussa. Kristinuskon leviäminen käynnistyi pian Jeesuksen ristiinnaulitsemisen jälkeen noin vuonna 30. Ajanlaskun alun ensimmäisellä vuosisadalla kristinuskoa levittivät erityisesti Paavali Tarsoslainen ja muut apostolit. Raamatun mukaan kristittyjä kutsuttiin ensimmäisen kerran sillä nimellä Antiokian kaupungissa, johon he olivat paenneet ja asettuneet asumaan varhaisten Palestiinassa tapahtuneiden vainojen jälkeen. Rooman valtakunnassa vallinnut suhteellinen rauha ja tieverkoston hyväkuntoisuus mahdollistivat kristinuskon nopean leviämisen valtakunnan alueella seuraavan kolmen vuosisadan aikana. Keskeisimpiä kristinuskon menestystekijöitä oli keisari Konstantinuksen kristittyjä suosiva politiikka. Konstantinuksen antaman Milanon ediktin seurauksena kristittyihin kohdistuneet ajoittaiset vainot loppuivat. Konstantinus myös järjesti ensimmäisen ekumeenisen kokouksen, jonka tarkoitus oli ratkoa opillisia riitoja. Konstantinuksen elinaikana kristityt olivat vielä vähemmistönä eikä keisari itse ottanut kastetta ennen kuin kuolinvuoteellaan. Kristittyjen lukumäärä kuitenkin kasvoi nyt nopeasti. Pakanallinen keisari Julianus yritti palauttaa pakanallisen suvaitsevaisuuden, mutta hän kaatui sodassa Persiaa vastaan. Kristityt saivat lopullisesti ylivallan. Lopulta muiden uskontojen harjoittaminen Rooman valtakunnassa kiellettiin keisari Theodosiuksen toimesta 300-luvun lopulla. Muiden uskontojen hävittämisessä käytettiin runsaasti väkivaltaa. 300-luvun Ensimmäisen vuosisadan ja vuoden 1050 välisenä aikana evankeliumia ja kristinuskoa levitettiin Euroopassa, Aasiassa ja Afrikassa. Raamattua käännettiin paikallisille kielille ja usein uskontoon sekoittui paikallisten kulttuurien erikoisominaisuuksia. Yhtenä näistä voidaan pitää esimerkiksi katolisuudessa ja ortodoksisessa kirkossa vahvana vaikuttavaa kulttuuria pyhistä ihmisistä, mikä käytännössä korvasi vanhakantaisempien uskontojen henki- ja haltijamenot. Kaikkien kristittyjen yhteisen kirkon, joka oli ajan myötä saanut nimen katolinen kirkko, reunat hajoilivat ensimmäisellä vuosituhannella erilaisten opillisten riitojen seurauksena. Kirkosta erosi ryhmiä ja paikalliskirkkoja (esimerkiksi nestoriolaiset, monofysiitit ja monoteliitit), jotka eivät hyväksyneet jotakin kirkon opetusta. Toisella vuosituhannella, kristinuskon saavuttaessa maailmanlaajuisuutta, vastaava ilmiö kiihtyi. Suuri skisma vuonna 1054 hajotti kirkkoa lisää. Tämän riitaisan eron perillisiä olivat katolinen kirkko, jonka päämaja oli Rooma, ja ortodoksinen kirkko, jonka arvostetuimpana piispana toimi Konstantinopolin Ekumeeninen patriarkka. Ortodoksinen kirkko poikkesi eron jälkeen paavin johtamasta kirkosta myös siten, että siinä on autogefaalisia tai autonomisia paikalliskirkkoja. Katolinen kirkko ja ortodoksinen kirkko hautasivat riitansa ja yhdistyivät uudelleen Firenzen ekumeenisessa kirkolliskokouksessa (1438—1445), mutta kun ottomaanit valloittivat Konstantinopolin vuonna 1453, he määräsivät kaikki suhteet Roomaan katkaistaviksi. Tulevina vuosisatoina moni ortodoksinen kirkko solmi yhteyden Roomaan erillissopimuksella (ks. Itäiset riitukset). Uskonpuhdistuksessa eli reformaatiossa 1520-luvulla protestanteiksi kutsutut uudistajat nousivat useissa maissa katolisen kirkon korruptoituneita rakenteita vastaan. Reformaattorit, joista keskeisimpiä oli Martin Luther, olivat myös sitä mieltä, että kirkossa vallitsi useissa kohdin harhaoppisuus. Luonnollisesti katolisen kirkon puolella protestantteja pidettiin yhtä lailla kerettiläisinä. Seurauksena oli, että useat hallitsijat perustivat maihinsa katolisuuden tilalle omat valtionkirkkonsa, ja katolinen kirkko toteutti suuria sisäisiä uudistuksia. Suomi koki reformaation osana Ruotsin valtakuntaa kuningas Kustaa Vaasan toimesta: vasta myöhemmin, 1500-luvun lopulla, Ruotsin protestanttisen kirkon oppi määriteltiin täsmällisemmin evankelis-luterilaiseksi. Reformaation synnyttämä uskonnollinen rajalinja on edelleen olemassa Euroopassa ja se noudattaa suurin piirtein jakoa, jossa pohjoinen on protestanttista aluetta ja etelä katolista. Poikkeuksia toki esiintyy, esimerkiksi katoliset Irlanti ja Puola. Protestanttisuus levisi myös Pohjois-Amerikkaan ja myöhemmin Australasiaan eurooppalaisten kolonisoijien myötä, mutta koska uskontoa ei kontrolloinut paavi eivätkä kansalliset hallitukset, uuden mantereen protestanttisuus pirstoutui satoihin ja myöhemmin tuhansiin eri suuntauksiin. Etelä-Amerikassa, jonne uskonto oli tullut espanjalaisten ja portugalilaisten mukana, säilyi katolisen kirkon voimakas vaikutus. 1800- ja 1900-luvuilla monet kristinuskon poliittisesti dominoivat valtiot etenkin Euroopassa kehittyivät yhä maallisempaan, sekulaariin suuntaan. Lisäksi kommunistisiksi julistettuja valtioita hallittiin ateismin hengessä, vaikka virallisesti ateistinen oli ainoastaan Albania. Suomi on seurannut tässä suhteessa muita eurooppalaisia valtioita. Vaikka maassa vallitsee edelleen kansalliskirkko, on uskonto periaatteessa erotettu poliittisesta hallinnosta. Myöhemmin kristinusko on kuitenkin alkanut vaikuttaa uudelleen yhteiskunnan päätöksenteossa (lähinnä herätyskristillisessä muodossaan) etenkin Yhdysvalloissa. Yhdysvalloissa Lisätietoa: [http://www.lukio.palkane.fi/raamattunet/kkohjana.html Kirkkohistorian aikajana] Kirkon historian tiivis esitys linkkeineen ( RaamattuNET - uskonnon opetuksen kotisivu )

Kristinusko nykyään

Yhdysvalloissa Kristinusko on suurin uskonto kahdella miljardilla seuraajallaan. Kaksi seuraavaksi suurinta ovat islam 1,2 miljardilla ja hindulaisuus 841 miljoonalla. Kristityistä 1,1 miljardia on katolisia, 367 miljoonaa protestantteja, 216 miljoonaa ortodokseja, 84 miljoonaa anglikaaneja ja 414 miljoonaa itsenäiseen tai määrittelemättömään suuntaukseen kuuluvia. Lisäksi 32 miljoonaa henkilöä kuuluu erilaisiin marginaaliryhmiin kuten Jehovan todistajiin ja mormoneihin. Kristinuskoon kuuluu monia haaroja, kuten esimerkiksi katolisuus, ortodoksisuus ja useita protestantismin muotoja. Muihin muotoihin kuuluvat uskonsuuntaukset, jotka ilmoittavat kuuluvansa erilliseen historialliseen kehitykseen, kuten esimerkiksi mormonismi sekä Jehovan todistajat. Kahta viimeksi mainittua ei kuitenkaan pidetä yleisesti kristillisinä, koska ne eivät hyväksy kolminaisuusoppia. Vaikka kristinusko on maailman suurin uskonto ja lähetystyö on edelleen voimakasta, uskonnon kannattajamäärä suhteessa maailman väkilukuun ei juurikaan kasva. Kun maailman väestönkasvu on 1,39 prosenttia vuodessa (vuonna 2002), kristinuskon kannattajamäärä kasvaa vuodessa 1,43 prosenttia. Esimerkiksi islamin kannattajakunta kasvaa 2,17 prosenttia. Kristinusko kuitenkin kasvaa nopeasti joillakin maantieteellisillä alueilla kuten Aasiassa (+3,66 %), Afrikassa (+2,83 %) ja Etelä-Amerikassa (+1,52 %) ja erityisesti joissakin suuntauksissa (evankelisuus +4,7 %, karismaattisuus +3,9 %). Kristinusko menettää kannattajiaan eniten Länsi-Euroopassa (-0,44 %) ja perinteisten kristillisten kirkkojen keskuudessa (+0,5 %). Täten voidaan sanoa, että kristinuskon yleisluonne on muuttumassa. Kristinuskon painopiste on siirtymässä kolmanteen maailmaan ja kohti herätyskristillisyyttä. Kaikki kristityiksi lasketut ihmiset eivät hyväksy kaikkia saati usein edes useimpia teologisia kantoja, joita heidän kirkkonsa edustaa. Lännen kristittyihin vaikutti voimakkaasti 1600-luvun lopun ja 1700-luvun alun valistuksen aate, joka esimerkiksi aloitti prosessin, joka johti monessa maassa uskonnon ja valtion erottamiseen. Tämän myötä oli mahdollista olla julkisesti eri mieltä asioista kirkon kanssa ja uskonnonvapauden tullessa kirkosta oli mahdollista erota kokonaan. Tämä johti kirkosta eroamisiin ja humanististen, universalistisien, ateististen ja agnostisten aatteiden sekä muiden teististen uskontojen kuin kristinuskon nousuun perinteisesti kristityissä maissa. valistuksen aate Valistuksen ja modernismin vaikutuksesta kehittyi kirjaimellisesti tuhansia erilaisia protestanttisia liikkeitä ja katolisuudesta erkaantuvia haaroja, jotka eivät esimerkiksi tunnusta katolisen kirkon toteuttamia uudistuksia. 1900-luvun alusta lähtien syntyi yhteiskunnallista muutosta vastustaneita satoja fundamentalistiryhmiä, joille on usein tyypillistä Raamatun kirjaimellinen tulkitseminen. Yhdysvalloissa ja Euroopassa liberalismi johti myös maallistumiseen. Jotkut kristityt ovat jo kauan sitten lakanneet osallistumasta perinteisiin uskonnollisiin riitteihin ja velvollisuuksiin, käyden kirkossa ainoastaan muutamina juhlapyhinä, jos silloinkaan. Yleensä heidän isovanhempansa ovat olleet vielä syvästi uskonnollisia, mutta heidän vanhempansa eivät vastaavasti korostaneet hengellisiä arvoja kasvatuksessaan. Maallistuneilla on usein kaksijakoinen suhtautuminen uskonnolliseen elämään. Toisaalta he pysyttelevät perinteissä (ja kirkon jäseninä) identiteettisyistä, toisaalta sekulaari länsimainen ajatusmalli, päivittäisen elämän vaatimukset ja yhteisöllinen paine ajaa heitä usein pois perinteisestä kristinuskosta. Tätä maallistumisen aikaansaamaa kristillisyyttä kutsutaan yleisesti tapakristillisyydeksi, jossa ihmiset kuuluvat edelleen kristillisiin yhteisöihin, mutta eivät ole vakaumukseltaan kristittyjä. Liberaali kristinusko levisi nopeasti 1900-luvun alussa Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa. 1960-luvulla monet suurimmista kirkoista voitiin luokitella liberaaleiksi. Kehitys on kuitenkin kääntynyt, ja 2000-luvun alussa, vaikka liberaali kristinusko on edelleen yleisin kristinuskon puhemies maallisessa yhteiskunnassa, liberaalien kristinuskon kannattajien määrä on laskussa. Tämä johtuu osaksi liberaalien kristillisten kirkkojen väkimäärän vähenemisestä maallistumisen takia, ja osaksi kasvavien konservatiivisten sekä karismaattisten suuntauksien noususta. Esimerkiksi Yhdysvalloissa ainoa kasvava uskonsuuntaus on konservatiivista kristillisyyttä edustava etelän baptismi. Suomessa tilanne on edelleen verraten vakaa liberaalin kristillisyyden osalta. Idän kirkkoihin valistuksella on ollut vähemmän vaikutuksia. Kommunististen maiden vihamielisen ateistisessa ilmapiirissä ortodoksiset kirkot ja katoliseen kirkkoon kuuluvat idän katoliset kirkot tottuivat vaikeuksiin ja takertuivat vanhoihin perinteisiin muuttumatta juurikaan, vaikka jäsenmäärät laskivat. Nykyään itäisessä Euroopassa ja Venäjällä kiinnostus kristinuskoon ja uskontoihin yleensä on kommunismin romahdettua voimakkaassa kasvussa. Monia kirkkoja ja luostareita rakennetaan uudelleen. Myös protestantismi on leviämässä näihin maihin. Etelä-Amerikassa ja Afrikassa lähetyssaarnauksen suunta on jopa vaihtunut ja monet pienemmät mantereilla vaikuttavat kirkkokunnat lähettävät lähetystyöntekijöitä Yhdysvaltoihin ja Eurooppaan. Modernismin kehityttyä konsumerismiksi 1900-luvun toisella puoliskolla syntyi käsite megakirkosta. Se palvelisi skeptisiä ja itseään etsiviä ei-kristittyjä nostamalla esiin kysymyksiä juuri siten, että ne vetoaisivat uskoaan etsiviin. Esimerkiksi Alfa-kurssi voidaan nähdä esimerkkinä tällaisesta toiminnasta. Postmodernismin kehityksen jälkeen, joka hylkää universaalisti hyväksytyt uskomusjärjestelmät henkilökohtaisempien ja kokemuspohjaisempien totuuksien tieltä, järjestäytynyt kristinusko on joutunut kasvaviin vaikeuksiin sopeutua ihmisten haluun ilmaista uskoa ja henkisyyttä tavalla, joka on heille autenttista. Tämä on johtanut erityisesti karismaattisen kristillisyyden nousuun, jossa ihmisen henkilökohtaisella kokemuksella ja elämyksellisyydellä on huomattavasti enemmän tilaa kuin traditionalistisissa kristillisissä kirkoissa. Nopeiten kasvava ryhmä kristillisessä kirkossa on evankelikaalinen liike. Monissa suurissa protestanttisuuntauksissa on erityisen aktiivinen evankelikaalinen vähemmistö ja joissakin tapauksissa jopa enemmistö. Evankelikaaliset suhtautuvat usein positiivisemmin eri kristinuskon suuntauksien väliseen yhteiskristillisyyteen.

Kristinuskon vaikutus historiaan

Kristinusko on vaikuttanut erittäin laajasti koko läntisen maailman historiaan ja maailmankuvaan, mukaan lukien tieteet, taiteet, poliittiset tapahtumat ja myös ihmisten arkinen elämä. Vaikka kristinusko onkin saanut aikaan paljon hyvää on sitä nykyaikana myös kritisoitu runsaasti, etenkin katolista kirkkoa ja Vatikaania. Monet kristinuskon arvostelijat katsovat kristinuskon myös muokanneen historiaa paljolti mieleisekseen pyrkimällä vaikuttamaan ihmisten mieliin ja mielikuviin. Samoin arvostelijat usein kokevat, että aikojen saatossa kristinusko on onnistunut saamaan suuren osan muista uskonnoista näyttämään saatanallisilta, etenkin vanhat muinaiset uskonnot ja niiden jumalat. Esimerkiksi arkadialaisesta hedelmällisyyden jumalasta Panista tuli itse paholainen, jolla oli pukinsarvet ja alaruumis. Poseidonin (Kreikkalaisen mytologian merenjumala) kolmikärjestä tuli paholaisen keihäs. Samanlaisia yhteyksiä kristinuskon ja muiden uskontojen välillä on paljon. Näin kristinusko on arvostelijoiden mukaan aikojen saatossa pystynyt vahvistamaan asemaansa "ainoana oikeana uskontona" ja saamaan muut uskonnot näyttämään entistä huonommilta. Tämä ei sinänsä ole välttämättä ristiriidassa Raamatun oppien kanssa, koska dogmiin kuuluu käsitys yhdestä todellisesta jumalasta ja muiden jumalien olemattomuudesta. (Vaihtoehtoinen, aggressiivisempi, tulkinta on, että muut jumalat ovat pahoja henkiä.)

Dogmit

Kristillisen teologian juuret ovat yhtäältä juutalaisuudessa ja apostoli Paavalin kirjeissä, mutta samalla myös antiikin filosofisissa traditioissa, erityisesti platonismin eri muodoissa. Kristillinen oppi ja Uuden testamentin ajattelu pohjautuu pitkälti juutalaisten pyhään kirjaan Vanhaan testamenttiin, ja samalla Raamatun opettamia asioita kuten esimerkiksi kolminaisuusoppi muotoillaan teologiassa länsimaisen ajattelun kielelle. Keskeinen uskomus kristinuskossa on, että uskomalla Jeesuksen, Vapahtajan, uhrikuolemaan ristillä ja ylösnousemukseen ihminen puhdistuu synneistään ja pelastuu sielun kadotukselta. Protestanttisen (luterilaisen) näkemyksen mukaan pelastuminen tapahtuu "yksin armosta", ilman ihmisen omia ansioita. Joissakin kristinuskon haaroissa taas korostetaan enemmän tai vähemmän ihmisen omien tekojen tai moraalin vaikutusta pelastukseen Jeesuksen ristinkuoleman ohella. Keskeisiä kristinuskon tapahtumia ovat Jeesuksen syntymä ('sanan tuleminen lihaksi'), kärsimys, ristiinnaulitseminen, kuolema ja ylösnousemus, jonka tavoitteena oli ihmiskunnan pelastaminen synniltä ja kuolemalta. Keskeinen on myös usko Pyhään Kolminaisuuteen eli kolmiyhteiseen Jumalaan Isänä, Poikana ja Pyhänä Henkenä. Juutalaisia, jotka ovat ei-kristittyjä, ei pidetä enää valittuna kansana, koska he hylkäävät Jeesuksen roolin messiaana ja Jumalan Poikana. Juutalaisten asemasta on kristinuskon sisällä kuitenkin erilaisia näkemyksiä, eikä ylläkuvattu päde kaikkiin suuntauksiin. Kristinusko korostaa sitä, että Jumala lähetti Poikansa (tai Pojan, joka on saman Jumalan toinen persoona) maan päälle ihmisten takia. Valtaosassa muita uskontoja korostetaan ihmisen omaa panosta ja pyrkimystä pelastukseen. Kristinuskon keskeisimmät dogmit mutoiltiin vuosien 325 ja 787 välisenä aikana pidetyissä seitsemässä ekumenisessa kirkolliskokouksessa, jotka järjestettiin ennen idän ortodoksisen ja lännen katolisen kirkon eroa vuonna 1054. Näiden kokousten pohjalta muotoiltiin Nikealais-konstantinopolilainen uskontunnustus, jonka suurin osa kristillisistä kirkoista hyväksyy. Yhtenäisimmät ja yleisesti hyväksytyimmät opinkohdat, joiden säilyvyys on ollut kenties pisin ja jotka katolinen kirkko sekä ortodoksiset ja protestanttiset kirkkokunnat yleensä (eivät aina) hyväksyvät ovat seuraavat:
- Jumala on kolmiyhteinen, toisin sanoen Jumalalla on yksi olemus, mutta kolme persoonaa: Isä, Poika ja Pyhä Henki.
- Jeesus on samanaikaisesti täysin jumalallinen ja täysin inhimillinen.
- Maria, Jeesuksen äiti, kantoi kohdussaan ja synnytti Jumalan Pojan. Jeesus sikisi Jumalan Hengestä, mutta toisaalta hän oli myös olemassa jo ennen syntymäänsä. Ihmiseksi tullessaan hän kuitenkin saavutti ihmisluonnon ja tahdon.
- Jeesus on juutalaisten odottama, Vanhassa Testamentissa ennustettu messias ja Daavidin valtaistuimen perillinen. Hän hallitsee Jumalan oikealla puolella kaikella auktoriteetilla ja vallalla. Hän on ihmiskunnan toivo, neuvonantaja ja tuomari. Ennen hänen paluutaan kirkolla on auktoriteetti ja velvollisuus saarnata ilosanomaa ja kerätä uusia kannattajia.
- Jeesus oli kaikista synneistä vapaa. Hänen kuolemansa ja ylösnousemuksensa kautta uskovaiset saavat syntinsä anteeksi ja tekevät sovinnon Jumalan kanssa.
- Kristityt kastetaan seurakunnan (sekä konkreettinen organisaatio että Kristuksen ruumis, kaikki maailman kristityt) jäseniksi. Pyhä Henki tulee heille Jeesuksen lähettämänä opettamaan Raamatun tuntemisessa, tuomaan toivoa ja johdattamaan todelliseen tietämykseen Jumalasta ja hänen tahdostaan ja auttamaan heitä kasvamaan pyhyydessä. Uskon kautta heidät tullaan herättämään henkiin ja he elävät ikuisen elämän Kristuksen kanssa.
- Jeesus palaa tuomitsemaan eläviä ja kuolleita.
- Läntiset kristityt sanovat, että Raamattu on Jumalan sana. Monet idän kristityt pitävät tätä ilmaisua liian lähellä ilmaisua "Jumalan Sanasta", joka on epiteetti Jeesuksesta Kristuksesta. He eivät kuitenkaan kyseenalaista Raamatun auktoriteettia. Kristittyjen keskuudessa on eriäviä mielipiteitä Raamatun tarkkuudesta ja siitä kuinka sitä tulisi tulkita. Protestantismissa korostetaan yksilön vastuuta kun taas katolisuudessa ja ortodoksisuudessa korostetaan kirkon yhteisöllistä luonnetta. Kristinuskon pääsuuntausten mukaan kristinusko on juutalaisen uskonnon täyttymys tai jatkumo. Toisaalta historiallisesti monilla kristillisillä organisaatioilla on ollut poikkeavia käsityksiä siitä, mitkä ovat kristinuskon dogmaattiset peruspilarit. Vanhoista lahkoista kuten gnostilaisuus, kataarit ja muut keskiajalla kerettiläisiksi katsotut suuntaukset ulottuu pitkä hajaannus aina nykypäivän Jehovan todistajiin, rastafareihin ja mormoneihin, joiden ei yleisesti katsota kuuluvan kristinuskon piiriin. Esimerkiksi mormonit katsovat, että vuonna 1829 Jumala loi uuden apostolin tuomalla kristikansalle lisää opetuksia ja tekstejä heidän johtajansa Joseph Smith, Jr.:n kautta. Huolimatta opillisista erimielisyyksistä Jeesusta kuitenkin pidetään lähes poikkeuksetta keskeisenä hahmona opillisessa rakenteessa. Jotkut suuntauksista pitävät itseään ainoana oikeana kristittynä kirkkona. Yleisesti ihmiset, joilla on traditionaalisempi käsitys uskon oppirakennelmasta, pitävät yllä olevissa kappaleissa kuvattuja opillisesti eroavia suuntauksia erillisinä kristinuskosta. Tärkein kristinuskon käsite on kuitenkin armo eli lahja, joka annetaan ihmiselle. Usko Jeesukseen on siis sitä että ottaa lahjan vastaan. Tottelevaisuus kristinuskossa on alistumista. Alistumisella tarkoitetaan sen myöntämistä ettei ole täydellinen. Sen ei kuitenkaan ajatella asettavan ihmistä Jumalan orjan asemaan, vaan pikemminkin siirtävän tämän synnin orjuudesta Jumalan lapsen ja perillisen asemaan. Myöntämällä epätäydellisyytensä ihminen voi tuoda "likansa" ja epäonnistumisensa Jumalan eteen ja kokea armoa, ettei tarvitse suorittaa tai ollakaan täydellinen. Tämä on historiallisesti äärimmäisen outoa, sillä muut uskonnot laittavat ihmisen täydellistymään. Se että saa jotain niin suurta kuin armo voi saada myös ihmisen antamaan ilmaiseksi jotain pois. Ei siis esim. hyväntekeväisyydellä itsessään voida saavuttaa mitään vaan se on pikemminkin seuraus. Tämä ei kuitenkaan tarkoita etteikö itseään voisi kehittää, mutta saatuaan armoa voi "tekemisen" suorittaa uudesta näkökulmasta.

Symbolit

Risti on kristinuskon tunnetuin symboli. Kriitikot ovat ihmetelleet, että suurin maailmanuskonto on ottanut teloitusvälineen tunnuksekseen. Symbolisia selityksiä on esimerkiksi se, että pystypuu kuvaa vertikaalista, "taivaallista" ulottuvuutta ja lyhyempi poikkipuu puolestaan "horisontaalista" maailmaulottuvuutta. Kala on vanhimpia Kristus-kuvioita. Välimeren alueella se on ollut tavallinen onnen symboli. Kalaa merkitsevät kreikankielisen sanan kirjaimet (i-kh-th-y-s) ovat samat kuin alkukirjaimet sanoissa Iesous Khristos Theou Hyios Soter eli Jeesus Kristus Jumalan poika Vapahtaja.

Pääasialliset kristilliset kirkkokunnat ja yhteisöt


- Katoliset
- Ortodoksit
- Luterilaiset
- Reformoidut
- Anglikaanit
- Baptistit
- Metodistit
- Helluntailaiset
- Adventistit

Kirkkojen koko valtioittain

Luvut perustuvat kristillisten kirkkojen rekistereissä oleviin lukuihin. #Yhdysvallat - 223 miljoonaa #Brasilia - 136 miljoonaa #Entinen Neuvostoliitto - 105 miljoonaa #Meksiko - 85 miljoonaa #Saksa - 61 miljoonaa #Filippiinit - 57 miljoonaa #Yhdistynyt kuningaskunta - 50 miljoonaa #Italia - 48 miljoonaa #Nigeria - 45 miljoonaa #Ranska - 44 miljoonaa

Kristillisyyteen liittyvää


- Kristillinen filosofia
- Kristillisyys Suomessa
- Evankelis-luterilainen kirkko
- Gospel-musiikki

Kirjallisuus


- Raamattu
- Pentti Lempiäinen: Kuvien kieli
- Hans Biederman: Suuri symbolikirja
- ms:Kristian zh-min-nan:Ki-tok-kàu ko:기독교 ja:キリスト教 simple:Christianity th:คริสต์ศาสนา

Avoliitto

Avoliitto on tilanne, jossa toisilleen sukua olemattomat mies ja nainen asuvat yhdessä. Avoliitto muistuttaa avioliittoa, mutta sille ei ole haettu juridista vahvistusta. Nykyään avoliitosta voidaan puhua joissain tapauksissa myös samaa sukupuolta olevien välillä. Avoparilla ei ole automaattista perintöoikeutta toisiinsa. Myös mahdollisten lasten isyys täytyy erikseen vahvistaa. Toisaalta avopari saa usein verotuksellisesti paremman kohtelun. Aiemmin varsinkin kirkko on vastustanut avoliittoja jyrkästi. Avoliitot ovat koko ajan yleistyneet. Syyt tähän ovat usein käytännölliset. Yhteen muuttava pariskunta ei välttämättä halua heti sitoutua elämään koko loppuelämäänsä yhdessä, ja lisäksi korottuva verotus saattaa heikentää avoparien avioitumishaluja.

Katso myös


- Avioliitto
- Perhe
- Ihmissuhde Luokka:Sosiaaliset suhteet

Bjarne Kallis

Johan Bjarne Kallis (s.21. maaliskuuta 1945 Kokkola) on Suomen Kristillisdemokraateiksi (KD) nimeltään muuttuneen Suomen Kristillisen Liiton (SKL) entinen puheenjohtaja ja kansanedustaja. Kallis on ammatiltaan Kokkolan kauppaoppilaitoksen rehtori ja oppiarvoltaan valtiotieteiden maisteri.

Puheenjohtajakausi

Hänen puheenjohtajakautenaan Kristillinen liitto / Kristillisdemokraatit irtautuivat eduskuntavaaleissa 2003 keskipuolueiden ryhmästä ja solmivat valtakunnallisen vaaliliiton Kansallisen kokoomuksen kanssa, vaikka Kristillisen liiton Lapin piiri oli jo hakeutumassa vaaliliittoon Suomen keskustan kanssa Lapissa. Muissa piireissä ei Keskustapuolue suostunut vaaliliittoihin, joten tekninen yhteistyö Kokoomuksen kanssa oli tarpeen. Puolue nosti kannatustaan eduskuntavaaleissa 2003 yli viiteen prosenttiin, mutta kansanedustajien määrä väheni seitsemään. Kristillisdemokraattien vaaliliitto Kokoomuksen kanssa auttoi varmistamaan ulkomaankauppaministeri Jari Vilénin eduskuntapaikan Lapin vaalipiiristä. Vastavuoroisesti kokoomusvaaliliiton avulla KD varmisti esimerkiksi kävelyn maailmanmestarina tunnetuksi tulleen kauppatieteiden maisteri Sari Essayahin pääsyn eduskuntaan Varsinais-Suomen vaalipiiristä. Bjarne Kalliksen puheenjohtajakauden aikana myös eurokansanedustaja Eija-Riitta Korhola vaihtoi liberaaliryhmästä (ELDR), kansanpuolueiden ryhmään (EPP). Myöhemmin Korhola vaihtoi myös suomalaisen puoluejäsenyytensä Kristillisdemokraareista Kokoomukseen, jolloin Kristillisdemokraatit menettivät ainoan eurokansanedustajapaikkansa europarlamentissa. Kalliksen puheenjohtajakautena myös uskonnollisuutta korostanut Kristillinen liitto keskipuolueena asemoitui uudelleen yleiskristillisdemokraattiseksi puolueeksi, Kristillisdemokraateiksi. Kalliksen jälkeen Kristillisdemokraattien puheenjohtajaksi valittiin Päivi Räsänen.

Presidentinvaalit 2006

Bjarne Kallis on lupautunut Kristillisdemokraattien presidenttiehdokkaaksi vuoden 2006 presidentinvaaleihin. Kalliksen presidenttiehdokkuuden tueksi koottua kansalaisvaltuuskuntaa ilmoittautui johtamaan 1. lokakuuta 2005 keskustalainen MEP Hannu Takkula, joka on pitkään ollut Kalliksen ystävä. Kalliksen joukkoihin suostui myös kauneusalan ammattilainen Tiina Jylhä. Kallis pyrkii Henrik Laxin ja osittain Sauli Niinistön tapaan haastamaan presidentinvaaleissa Suomen ulkopoliittisen johdon, presidentin ja pääministerin kannattamalla Euroopan unionin voimakkaampaa puolustusulottuvuutta ja mahdollisesti jopa Nato-jäsenyyttä. SDP:n presidenttiehdokas Tasavallan presidentti Tarja Halonen, ulkoministeri Erkki Tuomioja sekä Keskustan presidenttiehdokas pääministeri Matti Vanhanen kannattavat liittoutumattomuutta myös lähitulevaisuudessa.

Muualla verkossa


- [http://www.turunsanomat.fi/verkkolehti/?ts=1,4:2:0:0,4:2:1:1:2005-12-12,4:345796,1:0:0:0:0: Turun Sanomien presidenttiehdokasesittely]
- [http://www.eduskunta.fi/triphome/bin/thw/trip/?$=veps8999&$=ve4000&$=ve5000&$=define+reverse&$=ed_hnro=417&$=21&$=venosyn&$=50&$=500#alkukohta Valtiopäivätoimet]
- [http://www.bjarnekallis.net/ Kalliksen presidentinvaalikampanjasivut]
- Kallis, Bjarne
- Kallis, Bjarne

Päivi Räsänen

Päivi Räsänen (syntynyt 19. joulukuuta 1959 Sonkajärvellä) on Kristillisdemokraattien nykyinen puoluejohtaja. Koulutukseltaan lääkäri. Hän on ollut Kristillisen Liiton, sittemmin kristillisdemokraattien kansanedustaja Hämeen vaalipiireistä vuodesta 1995. Hän sai vuoden 2003 eduskuntavaaleissa 8976 ääntä. Räsänen asuu Riihimäellä. Vastustaa mm. aborttia ja hedelmöityshoitoja naispareille tai yksinäisille naisille. Räsänen, Päivi

Varkaus (kaupunki)

:Varkaus voi tarkoittaa myös laitonta toisen omaisuuden ottamista: Varkaus (oikeustiede) Varkaus on Suomen kaupunki joka sijaitsee Pohjois-Savon maakunnassa, Itä-Suomen läänissä. Kaupungissa asuu 24731 ihmistä ja sen pinta-ala on 524,96 km² josta 139,27 km² on vesistöjä. Väestötiheys on 47,11 asukasta/km². Varkauteen liittyi 1. tammikuuta 2005 Kangaslammen kunta. Varkaus on vanha teollisuuskaupunki, siellä sijaitsevat Stora Enson (aiemmin Ahlströmin) Varkauden tehtaat. Kaupungissa ilmestyy paikallislehti, [http://www.warkaudenlehti.fi/ Warkauden Lehti].

Historia

Ensimmäinen kirjallinen maininta löytyy vuodelta 1323 Pähkinäsaaren rauhankirjasta, jossa yhtenä rajamerkkinä mainitaan Sithin (nykyinen Siitinselkä) rannalla sijaitseva lappalaisten talvikylä. Vakituista asutusta alueelle alkoi syntyä 1400- luvulla Savonlinnan valmistumisen aikoihin ja seuraavan vuosisadan vaihteen seutuvilla perustettiin Varkauteen kruunun kalastamo. Varkaus oli lähellä saada kaupunkioikeudet jo 1700 -luvulla, mutta ne saikin Kuopio. Vuonna 1792 kuninkaallisella asetuksella Varkauteen perustettiin laivastotukikohta johon sijoittui ”Kuninkaallisen armeijan laivaston meritykistörykmentin vapaaehtoiskomppania”. Tästä syystä Varkautta kutsuttiin Laivalinnaksi. Laivalinna oli toiminnassa Suomen sotaan asti jolloin Venäjä valtasi koko Suomen alueen. Kaupungissa on yhä Laivalinnankatu. Varkaudesta tuli kauppala 1929 ja kaupunki 1962.

Linkkejä


- [http://www.varkaus.fi Varkauden kaupungin kotisivu] luokka:Savo Luokka:Suomen kaupungit

Paimio

Paimio (ruotsinkielinen nimi: Pemar) on Suomen kaupunki (vuodesta 1997), joka sijaitsee Varsinais-Suomen maakunnassa, Länsi-Suomen läänissä. Kaupungissa asuu 9792 ihmistä ja sen pinta-ala on 240,15 km² josta 0,83 km² on vesistöjä. Väestötiheys on 41,28 asukasta/km². Paimio tunnetaan ympäri maailmaa vuonna 1933 valmistuneesta funktionalistisesta Paimion sairaalasta, jonka on suunnitellut kuuluisa arkkitehti Alvar Aalto.

Kyliä

Aakoinen, Ala-Kaleva, Anttila, Aro, Askala, Auvola, Eppi, Evais, Fuila, Hakkapyöli, Halkilahti, Hanhijoki, Heikoinen, Hirvonpää, Huso, Ilttula, Immainen, Iso, Iso Preitilä, Jaakoppi (S:t Jakob), Jalkala, Juntola, Kaila, Kaimala, Kaistila, Kaivosi, Kajanoja, Kauhais, Kerkola, Keski-Kaleva, Kevola, Kinkka, Kirnula, Korkeakylä, Kovala, Kruusila, Kruuvais, Kulhomäki, Kuoppila, Kurki, Kyllelä, Kyysilä, Laaroinen, Laiterla, Loppi, Lovi, Luuspää, Majankulma, maljamäki, Marjavuori, Meisala, Meltola, Merianttila, Miettula, Munkkila, Nakolinna, Naskarla, Nummenpää, Oinila, Pappila, Penimäki, Pennais, Penttilä, Perälä, Potkela, Rautalho, Rekottila, Rukkijoki, Räpälä, Saari, Sattela, Sievola, Siililä, Silkkilä, Silvola, Skörbäck, Spurilankylä, Suksela, Taatila, Tamero, Tanisi, Toikkala, Tupila, Tuuvala, Vartsalo, Viksberg, Villisi, Vista, Vuoltee, Vähä Heikoinen, Yrjövuori Luokka:Suomen kaupungit

Kokkola

Kokkola (ruots. Karleby) on Suomen kaupunki, joka sijaitsee Keski-Pohjanmaan maakunnassa, Länsi-Suomen läänissä. Pohjanlahden rannalla sijaitseva Kokkola on kutakuinkin puolessa välissä Vaasan ja Oulun välillä. Rajanaapureina Kokkolalla ovat Luodon, Kruunupyyn ja Kälviän kunnat. Kokkolaa lähinnä olevat kaupungit ovat Pietarsaari ja Kannus. Kokkolan seutukunta (yhteensä n. 52 500 as.):
- Kokkola (35 760 as.)
- Himanka (3 200 as.)
- Kannus (6 000 as.)
- Kälviä (4 470 as.)
- Lohtaja (3 000 as.) Kaupungissa asuu noin 35 888 (+128) ihmistä, joista miehiä 48,7% ja naisia 51,3%. Kunta on kaksikielinen: 81,2 prosenttia (+0,2 %) asukkaista puhuu äidinkielenään suomea ja 17,7 (-0,2 %) prosenttia puhuu ruotsia. Kokkola on Keski-Pohjanmaan maakuntakeskus. Kaupungin on perustanut Kustaa II Aadolf vuonna 1620. Vuonna 1977 Kaarlelan kunta liitettiin Kokkolaan. Kokkolassa on monipuolista teollisuutta, mm. OMG Oy:n koboltti- ja Boliden Oy:n sinkkitehdas ja Kemira Oy:n tehtaat. Lisäksi kaupungista löytyy metallituote-, valimo-, vaatetus-, muovi-, elintarvike- ja puusepänteollisuutta. Kaupungin ulkosatama sijaitsee Ykspihlajan kaupunginosassa ja se on Suomen vilkkaimpia satamia. Kokkolasta on hyvät rautatieyhteydet sekä pohjoiseen, Ouluun, että etelään, Seinäjoelle. Kokkolan lentoasema sijaitsee Kruunupyyn kunnassa.

Historia

Kokkolan kaupungin kohdalla lainehti vielä ajanlaskun alun paikkeilla meri. Nykyinen Kirkonmäki nousi merestä 800-luvulla ja vähäinen selänne, jolle myöhemmin muodostui Ristirannan kylä ja Kokkolan kaupunki, erottui Pohjanlahdesta vasta 1100-luvulla. Maannousu alueella jatkuu yhä ja se on noin 88 cm vuosisadassa. Vanhimmissa ruotsinkielisissä lähteissä Kokkola mainitaan nimellä Karlaby, minkä on päätelty tarkoittavan miesten, talonpoikien kylää. Suomenkielisen nimensä Kokkola lienee saanut kaupungin kohdalla olleesta kapeasta merenlahdesta, Kokkolahdesta, jonka rantakivillä kokkojen eli merikotkien kerrotaan istuskelleen. Jo 1300-luvulla nykyisen Kirkonmäen (Kaarlela) alueella oli satama, kauppapaikka ja puukirkko. Kaarlelan kappeliseurakunta sai alkunsa todennäköisesti vuonna 1467. Itsenäiseksi kirkkopitäjäksi Kaarlela erosi Pedersören emäseurakunnasta viimeistään 1489. Kaarlelan komea kivikirkko rakennettiin 1400-luvun lopulla - todennäköisesti samoihin aikoihin Kaarlelan seurakunnan perustamisen kanssa.

Kaupungin perustaminen

Kokkolan kaupunki kuitenkin perustettiin 7. syyskuuta 1620 Kaarlelan kirkonmäen länsipuolella sijainneen Ristirannan kylän paikalle. Ennen kaikkea siksi, että maannoususta johtuen vesiyhteys Kirkonmäeltä merelle oli jo huonontunut ja vaikutti edelleen huonontuvan. Kaupunki sai tuolloin nimekseen Gamlakarleby ja sen vaakunassa paloi kolmiliekkinen, kumollaan oleva tervatynnyri. Samana vuonna perustettiin myös Uusikaarlepyy (Nykarleby), jonka vaakunassa esiintyy samoin kolmiliekkinen, pystyssä oleva tervatynnyri. Suureen Pohjan sotaan liittynyt isonvihan aika 1700-luvun alkupuoliskolla aiheutti Kokkolassa - niin kuin myös muualla Pohjanmaalla - tuntuvia tappioita ja menetyksiä. Vaikkakin osa väestöstä pääsi pakenemaan Ruotsiin, venäläiset sotajoukot surmasivat ja veivät vangeiksi suuren osan kaupungin väestöstä. Ison vihan päättyessä sodan ja ruton runtelemassa Kokkolassa oli vaivaiset 78 asukasta. Mutta kaupunki elpyi nopeasti. 1750-luvulle tultaessa väkiluku oli jo miltei tuhat asukasta. Tapulioikeudet Kokkola sai 1765, mikä takasi kaupungille mahdollisuuden tehdä kauppaa ulkomaisten kauppahuoneiden kanssa suoraan. Käytännössä tämä merkitsi sitä, että kokkolalaiset laivat purjehtivat yhä kauemmas maailman merillä ja laivojen koot kasvoivat samassa tahdissa. 1700-luvun loppu ja 1800-luvun alku olivat Kokkolassa vaurastumisen aikaa. Kaupungin vientiartikkeleihin kuuluivat ennen kaikkea terva ja laivanrakennus. Kokkolalaisia laivoja myytiin mm. Tukholmaan, Kööpenhaminaan ja Lontooseen sekä muihin eurooppalaisiin satamakaupunkeihin. Terva puolestaan oli Suomen ensimmäinen todellinen maailmankauppatavara ja purjelaivojen aikakaudella Suomi oli tervan tuottajana maailman tärkeimpiä. Koko Suomen tervantuotannosta Kokkolan seutu tuotti peräti kolmanneksen.

Venäjän vallan aika

Venäjän vallan alle siirtyminen tiesi Kokkolassa taloudellista kasvua. Ulkomaille vietiin puutavaraa, tervaa, voita ja juustoa sekä potaskaa. Kaupunki vaurastui vauhdilla ja Yläkaupunkiin, Oppistaniin, alkoi kohota komeita kaksikerroksisia valtaporvarien asuntoja. Vuonna 1842 kauppatorin, nykyisen Mannerheimin aukion, laitaan valmistui Johan Carl Ludvig Engelin suunnittelema Raatihuone. Työväki asui Alakaupungissa, Neristanissa, joka tätä nykyä tunnetaan Kokkolan Vanhana kaupunkina. Laivanrakennuksen loistokausi ajoittuu Kokkolassa 1820- ja 1830-lukujen tienoille. Tuolloin koko maan kahdeksasta privilegioidusta laivaveistämöstä peräti kolme sijaitsi Kokkolassa, Kaustarinlahden rannalla. 1800-luvun puolessa välissä syttyi Krimin sota, joka myös "kauhiana" Oolannin sotana tunnetaan. Kokkolan osuus kyseisessä sodassa ei jäänyt aivan vaatimattomaksi, sillä vuonna 1854 Kokkolassa käytiin Halkokarin kahakkana tunnettu taistelu. Kahakassa kokkolalaiset torjuivat englantilaiset hyökkääjät, mikä herätti laajaa huomiota koko maassa aina keisari Nikolai I myöten. 1800-luvun puolen välin jälkeen Kokkolan taloudellinen kasvu pysähtyi. Tähän olivat syynä mm. uudentyyppiset laivat, joiden suojaamiseen ei enää tarvittu tervaa. Höyrykoneitten yleistyessä myös rautarunkoiset laivat alkoivat yleistyä. Rautarunkoisten laivojen valmistukseen ei Kokkolassa ollut kuitenkaan mahdollisuutta ja niin myös laivanrakennus tyrehtyi. Samoihin aikoihin valmistunut Saimaan kanava heikensi myös osaltaan Kokkolan asemaa kauppasatamana, kun Sisä-Suomen ja Savon pitäjät alkoivatkin lähettää tuotteitaan uutta laivareittiä pitkin Suomenlahden keskuksiin. Taloudellisen taantuman seurauksena yhä useammat kokkolalaiset hakeutuivat Amerikkaan. Siirtolaisuuden huippu sijoittui vuosisadan vaihteen tienoille. Rautatie saatiin Kokkolaan vuonna 1885. Kartasta katsottuna on helppo huomata, että Pohjanmaan rata tekee aikamoisen mutkan Kokkolan kohdalla. Kokkolassa tiedetäänkin kertoa, että rautatieverkkoa suunniteltaessa Venäjän keisari Aleksanteri II muisti Halkokarin kahakan ja urhoolliset kokkolalaiset ja heidät palkitakseen määräsi junaradan vedettäväksi Kokkolan kautta.

Kokkola 1900-luvulla

Suomen sisällissodan aikaisista tapahtumista Kokkolassa merkittävin oli venäläisen varuskunnan aseistariisuminen, johon osallistui valkoisten joukkoja paitsi Kokkolasta myös lähikunnista. Punakaartiin liittyneet kokkolalaiset vangittiin jo aikaisessa vaiheessa ilman, että varsinaisia taisteluja olisi ehditty käydä. Sodan päätyttyä elinkeinoelämä alkoi Kokkolassa elpyä. 1900-luvun alkupuolen oleellisimpia muutoksia Kokkolassa oli väestön suomalaistuminen. Kokkolan pohjois- ja länsipuolen maaseutukuntien suomenkielinen väestö hakeutui Kokkolaan, joka tarjosi tulokkaille työtä tehtailta, satamasta ja palvelusaloilta. Kieliriidoiltakaan ei vältytty. Kaarlelan kunta (ruots. Karleby), joka tunnettiin vuoteen 1927 nimellä Kokkolan maalaiskunta, liitettiin vuoden 1977 alussa Kokkolaan. Kaarlelaan oli jo aikaisemmin liitetty Öjan kunta, joka kuului osana Kruunupyyhyn aina vuoteen 1932, jolloin siitä tuli itsenäinen kunta. Kokkolan ja Kaarlelan kuntaliitoksen yhteydessä Kokkolan ruotsinkieliseksi nimeksi tuli Karleby. Kuntaliitoksen yhteydessä Kokkolan väkiluku kasvoi noin 50% ja pinta-ala noin 1100%. Kuntaliitoksen myötä sulkeutui eräänlainen ympyrä: Kaarlelan Ristirannan kylästä sai alkunsa Kokkolan kaupunki, johon yli 300 vuotta myöhemmin Kaarlela liitettiin. Lähteet:
- [http://www.kokkola.fi Kokkolan kotisivut])
- Luho V. & Luukko A. 1957. Suur-Lohtajan historia 1. Kokkola.

Kaupunginosat


- Hakalahti
- Halkokari
- Jokilaakso
- Junnila
- Kaustari
- Kirkonmäki
- Kiviniitty
- Koivuhaka
- Matalamaa
- Mesilä
- Mäntykangas
- Neristan (Vanha kaupunki)
- Rytimäki
- Torkinmäki
- Tullimäki
- Villahti
- Ykspihlaja

Kylät


- Hassinen (Hassis)
- Isokylä (Storby)
- Kallinen (Kallis)
- Kirilahti (Kirilax)
- Korpilahti (Korplax)
- Kaustari (Kaustar)
- Kvikant
- Linnusperä
- Närvilä
- Palo
- Piispanmäki
- Rödsö
- Sokoja (Såka)
- Vitsari (Vittsar)
- Oivu (Åivo)
- Knivsund [Öja]
- Långö [Öja]

Nähtävyydet


- Neristan, Kokkolan vanha kaupunki, yksi maamme laajimpia historiallisia puukaupunkikokonaisuuksia
- Pedagogio, Suomen ainoa nykyaikaan säilynyt 1600-luvun koulurakennus
- Kaarlelan kivikirkko 1400-luvulta
- Englantilainen barkassi, tiettävästi ainoa kuninkaalliselta laivastolta kaapattu alus maailmassa
- Venetsialais-festivaali

Hallinto

Vuoden 2004 kunnallisvaaleissa kaupunginvaltuuston paikat jakaantuivat eri puolueiden kesken:
- Kesk 12
- SDP 12
- RKP 9
- KD 7
- Kok 5
- Vas 4
- Vihreät 2 Kaupunginjohtaja on Antti Isotalus.

Ystävyyskaupungit


- Härnösand (Ruotsi)
- Mörbylånga (Ruotsi)
- Ullånger (Ruotsi)
- Kristiansund (Norja)
- Fredericia (Tanska)
- Marijampole (Liettua)
- Fitchburg (MA, Yhdysvallat)
- Sudbury (Kanada)
- Hatvan (Unkari)
- Ratingen (Saksa)
- Fushun (Kiina)

Kuuluisia kokkolalaisia


- Anders Chydenius - pappi ja poliitikko
- Eero Heinäluoma - poliitikko (SDP)
- Bjarne Kallis - poliitikko (KD)
- Jonna Kauppila - miss Suomi 1998
- Leea Klemola - näyttelijä, ohjaaja
- Maarit Tastula - tv-toimittaja
- Jusa Peltoniemi - dramaturgi, kirjailija
- Olli "Kokkolan leipuri" Mäki - nyrkkeilijä
- Ari-Pekka Lahti - dramaturgi, kirjailija

Linkkejä


- [http://www.kokkola.fi Kokkolan kaupungin verkkosivut]
- [http://www.kokkolanet.com Kokkola24.Net paikallisportaali]
- [http://www.keskipohjanmaa.net Keskipohjanmaa-lehden verkkosivut]
- [http://www.kokemus.org Kokemus Ry. Kokkolan elävän musiikin yhdistys ] Luokka:Suomen kaupungit Luokka:Kokkola

Toimi Kankaanniemi

Toimi Olavi Kankaanniemi (s. 26. helmikuuta 1950 Tyrvää) on kunnallistutkinnon suorittanut suomalainen sosionomi, kansanedustaja kristillisdemokraattien eduskuntaryhmässä, entinen kehitysyhteistyöstä vastaava ministeri ulkoasiainministeriössä sekä entinen Suomen kristillisen liiton puheenjohtaja. Hän vastusti ministeriaikanaan Alkon Salmiakkikoskenkovaa siksi, että se suuntautui pääasiassa alaikäisille kulutukseltaan maustettuna väkevänä viinana, minkä vuoksi lähinnä iltapäivälehtien kolumnistit alkoivat kutsua häntä ulko-alkoministeriksi siksi, että hän vastasi ulkoasiainministeriössä kehitusavusta, mutta myös sosiaali- ja terveysministeriön piiriin kuuluvista alkoholiin nautintoaineena liittyvistä asioista. Alko poisti Salmiakkikossun myynistä. Kankaanniemi suhtautui myös kriittisesti Suomen EU-jäsenyyteen Esko Ahon hallituksessa, minkä tehtäväksi jäi hyväksyä ulkoasiainministeri Heikki Haaviston saavuttama EU-jäsenyysneuvottelutulos. Kankaanniemeä Suomen kristillisen liiton puheenjohtajana seurasi Bjarne Kallis, jonka puheenjohtajakaudella puolue muutti nimensä Kristillisdemokraateiksi ja profiloitui keskiryhmiin kuuluvasta puolueesta kokoomuspuolueeksi sijoittamalla eurokansanedustajansa Eija-Riitta Korholan europarlamentissa Euroopan parlamentin konservatiiviryhmään, missä Kokoomuksenkin europarlamenttiedustajat ovat.

Muualla verkossa


- [http://www.eduskunta.fi/triphome/bin/hx5000.scr?$=hetekaue&$=7.7/258665&$=hx3510&$=hx3510&$=hxnosyn Eduskunnan faktasivu]
- [http://www.eduskunta.fi/triphome/bin/veps7100.scr?$=veps8999&$=ve3500&$=ve3500&$=define+reverse&$=ed_hnro=175&$=21&$=venosyn&$=50 Valtiopäivätoimet]
- [http://www.eduskunta.fi/triphome/bin/utapuh.scr?ccl=desc&ednro=175&maxhits=50&aktyyppi=$&vpvuosi=$&vptunnus=$&kasvaihe=$ Puheet]
- [http://www2.eduskunta.fi/fakta/edustaja/175/index.html Kansanedustajasivu] Kankaanniemi, Toimi

Tampere

Tampere on Suomen kolmanneksi suurin kaupunki ja Pohjoismaiden suurin sisämaakaupunki. Tampereella on noin 200 000 asukasta. Tampereen maapinta-ala on 522,7 neliökilometriä. Tampereen seudun muodostavat Kangasala, Lempäälä, Nokia, Pirkkala, Tampere ja Ylöjärvi. Seudulla on yhteensä noin 306 000 asukasta.

Historia

Kustaa III perusti Tampereen 1. lokakuuta 1779 Hämeeseen, Tammerkosken rannoille, jonne rakennettiin tuota pikaa pato ja 1820 alkaen Finlaysonin tehdas. Messukylän ja Pirkkalan pitäjät olivat ylläpitäneet satoja vuosia asutusta seudulla ennen kaupungin perustamista. Nykyisen Tampereen alueella on 1800-luvulla ollut isoja kartanoita, mm. Hatanpään kartano, Haiharan kartano, Tammerkosken kartano ja Teiskolan kartano. 1800-luvun loppupuolella Tampere alkoi teollistua. Tampereelle syntyi etenkin tekstiiliteollisuutta. 1900-luvun alussa alkoi syntyä myös konepajateollisuutta. Tampere oli suurten taistelujen näyttämönä sisällissodassa maalis-huhtikuun vaihteessa 1918, koska Tampere oli punaisten tammikuun lopulla valtaama voimakas tukikohta. Mm. Messukylässä, Kalevankankaalla (jonka taistelussa kaatui myös vapaaehtoisena valkoisten puolella taistellut, Ruotsin entisen pääministerin Olof Palmen saman niminen isosetä) ja keskustassa käytiin kovia taisteluita C. G. E. Mannerheimin johdolla. Taisteluiden jälkeen noin 11000 hengissä säilynyttä punaista kerättiin Kauppatorille ja vietiin vankileireille. Vanhan teollisuuskaupungin kasvu maan toiseksi tärkeimmäksi kasvukeskukseksi alkoi 1900-luvun lopulla, kun kaupunkiin perustettiin korkeakouluja ja aloitettiin rakennemuutos.

Politiikka

Maantiede

Tampereen keskusta-alue lännessä sijaitsevia Pyynikkiä ja Pispalaa myöten sijaitsee Pyhäjärven ja Näsijärven välissä olevalla maakaistaleella.

Liikenne

Tampere sijaitsee liikenteellisesti erinomaisessa paikassa. Kaupungista on hyvät tie- ja raideyhteydet mm. Helsinkiin, Turkuun, Jyväskylään, Poriin ja Seinäjoelle. Kaupunkiin kulkee Helsingistä valtatie 3, jonka muuttaminen moottoritieksi toteutettiin suurhankkeena vuosien 1966 ja 2000 välillä. Pituutta tiellä on 160,6 kilometriä, ja tästä syystä se onkin Suomen pisin moottoritie. Moottoritien kanssa kilpailee suurnopeudelle (220 km/h) kunnostettu VR:n raideyhteys Helsingin ja Tampereen välillä. Lentoliikennettä palvelee Tampere-Pirkkalan lentoasema, jolta lentävät mm. Finnair, Ryanair ja Blue1. Blue1

Välimatkat


- Helsinkiin 182 km
- Jyväskylään 153 km
- Kotkaan 241 km
- Kuopioon 293 km
- Lahteen 126 km
- Lappeenrantaan 274 km
- Ouluun 504 km
- Poriin 114 km
- Turkuun 165 km
- Vaasaan 254 km

Nähtävyydet

Vaasa
- Museoita: Työväen keskusmuseo, Amurin työläismuseokortteli, Lauri Viita -museo, Lenin-museo, Mediamuseo Rupriikki, Museokeskus Vapriikki, Muumilaakso, Nukke- ja pukumuseo, Sara Hildénin taidemuseo (Särkänniemen alueen yhteydessä), Suomen Jääkiekkomuseo, Tampereen Kivimuseo, Tampereen nykytaiteen museo, Tampereen taidemuseo ja Vakoilumuseo
- Pyynikki - harju järvimaisemineen ja näkötorni
- Näsinneula - näkötorni
- Särkänniemi - elämyspuisto
- Tammerkoski - koski
- Hatanpään arboretum - kartanon alueella myös edellä mainittu Nukke- ja pukumuseo
- Hotelli Ilves Tammerkosken rannalla
- Tampereen tuomiokirkko - arkkitehtonisesti merkittävä kirkko, näyttäviä freskoja ja ikkunamaalauksia
- Kirjastotalo Metso - Raili ja Reima Pietilän arkkitehtuuria
- Pirkkahalli - monitoimihalli (mm. messukeskus ja urheiluhalli)
- C.G.E. Mannerheimin patsas Vehmaisissa Tampereella toimii yliopisto sekä teknillinen yliopisto. Tampereen paikallinen erikoisruoka on mustamakkara.

Kulttuuri

Tampereella järjestetään vuosittain lyhytelokuvajuhlat (Tampere Film Festival). Joka toinen vuosi järjestettävä Pispalan Sottiisi tuo kaupunkiin kansanmusiikin ja kansantanssien harrastajia. Kaupunkifestivaali Tammerfest on erityisesti nuorison suosima. Muita tapahtumia ovat Tampereen Teatterikesä, kukkaisviikot, valoviikot ja kalamarkkinat. Tampereella toimii myös useita teattereita (mm. Ahaa-Teatteri, Pyynikin Kesäteatteri, Tampereen Komediateatteri, Tampereen Teatteri, Tampereen Työväen Teatteri, Tampereen Ylioppilasteatteri, Tanssiteatteri Mobita/Dansco, Teatteri Mukamas ja Teatteri 2000) sekä ooppera.
- Tampere-talo Kansan suussa Tampere tunnetaan yleisesti lempinimellä Manse; nimen etymologia on Tampereen vahvassa teollisuusperinteessä, assosiaatiossa Manchesterin teollisuuskaupunkiin Englannissa.

Urheilu

Tampereella toimii kaksi perinteisesti SM-liigassa pelaavaa jääkiekkojoukkuetta: Ilves ja Tappara. Jalkapallossa Tampere United voitti Veikkausliigan vuonna 2001. Tampereen jäähalli on Suomen ensimmäinen jäähalli ja se valmistui vuoden 1965 jääkiekon MM-kisoihin.

Kaupunginosia

Tampereella kaupunginosien jaottelu ei ole ollut kovin tarkkaa. 1920-luvulle asti kaupunginosat numeroitiin, ja nimet niille vakiintuivat myöhemmin. Tammerkosken länsipuolella:
- I kaupunginosa, jolle on myöhemmin annettu nimi Näsi ja nyttemmin Finlayson.
- Keskikaupunki eli II kaupunginosa, nykyisin Tammerkosken alue tai ydinkeskusta.
- Nalkala (III kaupunginosa)
- Amuri (IV-V kaupunginosa)
- Kaakinmaa (VI)
- Pyynikinrinne (VII)
- Särkänniemi (VIII) Tammerkosken itäpuolella:
- Armonkallio eli Naistenlahti, joka nykyisin tunnetaan Tampellan alueena (IX)
- Juhannuskylä tai Jussinkylä (X)
- Kyttälä (Eteläosa, pohjoisosa; XI, XII)
- Ratina (XIII)
- Tammela (Osmonmäki, keskiosa, eteläosa; XIV, XV, XVI)
- Tullin alue (XVII) Ja asutuksen levitessä:
- Kalevanharju (XVIII)
- Kalevanrinne (XIX)
- Liisankallio (Tammelan vainiot) (XX)
- Petsamo (XXI)
- Lappi eli Käpylä (1914) Sittemmin kaupunkiin liitettiin 1920 Hatanpään kartanon maat:
- Hatanpää (XXII) 1920
- Viinikka (XXIII) 1914
- Nekala (XXIV)
- Vihioja (XXV)
- Jokipohja (XXVI)
- Härmälän esikaupunkialuetta ei enää numeroitu sitä kaavoitettaessa 1925. Vuonna 1922 liitettiin Messukylän kunnasta Järvensivu ja kaupungin länsipuolelta Pohjois-Pirkkalan (nyk. Nokia) Harjun seurakunta 1937 eli Pispala, nykyisin myös Tahmela, Hyhky, Epilä, Tesoma, Kalkku, Myllypuro, jne. Koko loppu Messukylä liitettiin 1947. 1950-luvulla alueelle rakennettiin Kalevan kaupunginosa. Vuonna 1950 liitettiin kaupunkiin Lielahti, jolloin Tampere saavutti nykyisen rajansa lännessä. Pohjoisessa kaupunkiin liitettiin vielä Aitolahti 1966 ja Teisko 1972. Lännessä ja pohjoisessa asutus on laajentunut Kissanmaalle ja Kauppiin, idässä ja etelässä Järvensivuun, Kaukajärvelle, Peltolammille Multisiltaan ja Hervantaan. Kaiken kaikkiaan kaupungin puisto-osasto tuntee yli sata kaupunginosaa. Katso: Luettelo Tampereen kaupunginosista

Liitosalueet

Aitolahti

Aitolahti liitettiin Tampereen kaupunkiin 1.1.1966. Lähempänä Tampereen kaupunkialuetta sijaitsevan Aitolahden kyläkeskusalue Nurmi–Sorila muuttuu lähivuosina kaupunginosaksi kaavoituksen myötä. Sorilaan on päässyt jo vuosia TKL:n bussilinjalla 28.

Aitolahden kylät


- [http://mansetori.uta.fi/teisko_aitolahti/aitolahti/ Aitolahti]
- [http://mansetori.uta.fi/teisko_aitolahti/palonkyla/ Palonkylä]

Teisko

Teisko liitettiin Tampereen kaupunkiin 1.1.1972. Teiskossa sijaitsee valtaosa Tampereen kesämökeistä.

Teiskon kylät


- [http://mansetori.uta.fi/teisko_aitolahti/kaanaa/ Kaanaa]
- [http://mansetori.uta.fi/teisko_aitolahti/kapee/ Kapee]
- [http://mansetori.uta.fi/teisko_aitolahti/kammenniemi/ Kämmenniemi]
- [http://mansetori.uta.fi/teisko_aitolahti/pohtolavattula/ Pohtola ja Vattula]
- [http://mansetori.uta.fi/teisko_aitolahti/kirkonseutu/ Teiskon kirkonseutu]
- [http://teralahti.nettisivut.fi/ Terälahti]
- [http://mansetori.uta.fi/teisko_aitolahti/ukaaasuntila/ Ukaa ja Asuntila]
- [http://mansetori.uta.fi/teisko_aitolahti/viitapohja/ Viitapohja]
- [http://mansetori.uta.fi/teisko_aitolahti/varmala/ Värmälä]

Naapurikunnat


- Kangasala - Kuru - Lempäälä - Nokia - Orivesi - Pirkkala - Ruovesi - Ylöjärvi

Ystävyyskaupungit


- Brasov (Romania) - Chemnitz (Saksa) - Essen (Saksa) - Kaunas (Liettua) - Kiova (Ukraina) - Kópavogur (Islanti) - - León (Nicaragua) - Linz (Itävalta) - Lódz (Puola) - Miskolc (Unkari) - Mwanza (Tansania) - Nizhni Novgorod (Venäjä) - Norrköping (Ruotsi) - Odense (Tanska) - Olomouc (Tsekin tasavalta) - Syracuse (Yhdysvallat) - Tartto (Viro) - Trondheim (Norja)

Aiheesta muualla


- [http://www.uta.fi/utain/2003s/16/6153.html Tampereen nimen alkuperästä]
- [http://www.tampere.fi/ Tampereen kaupungin kotisivu]
- [http://www.tampereopas.com/ Tampereen kaupunkiopas - Tampereopas]
- [http://www.uta.fi/ Tampereen yliopisto]
- [http://www.tut.fi/ Tampereen teknillinen yliopisto]
- [http://www.tpu.fi/ Tampereen ammattikorkeakoulu]
- [http://www.tampere.fi/matkailu/avain/vinkkelit04.htm Tampere hieman eri vinkkeleistä]
- [http://www.taloustutkimus.fi/data.asp?articleid=562&pgid=1 Tampere on tutkitusti Suomen suosituin kaupunki]
- [http://www.tampere.fi/tiedostot/58GdZkuRX/TASKU05.pdf Tampere taskussa] - tilastoja pdf-tiedostona Luokka:Länsi-Suomen läänin kunnat Luokka:Pirkanmaan maakunnan kunnat Luokka:Tampere ja:タンペレ

1958

Tapahtumia


- 4. tammikuuta - Sputnik 1 syöksyi ilmakehään maata kiertävältä radalta ja tuhoutui (laukaistiin 4. lokakuuta 1957)
- 8. tammikuuta - 14-vuotias Bobby Fischer voitti Yhdysvaltain šakkimestaruuden.
- 31. tammikuuta - Ensimmäinen yhdysvaltalaissatelliitti, Explorer I, laukaistiin kiertoradalle.
- 31. tammikuuta - James Van Allen varmisti Van Allenin säteilyvyöhykkeiden olemassaolon.
- 1. helmikuuta - Egypti ja Syyria yhdistyivät Yhdistyneeksi arabitasavallaksi. Sen presidentiksi nimitettiin Nasser.
- 17. helmikuuta - Paavi Pius XII nimitti Chiara Assisilaisen (1193–1253) television suojelupyhimykseksi.
- 17. maaliskuuta - Yhdysvallat laukaisi Vanguard 1 -satelliitin.
- 22. maaliskuuta - Faisalista Saudi-Arabian kuningas.
- 27. maaliskuuta - Nikita Hruštševista Neuvostoliiton päämies.
- 15. toukokuuta - Neuvostoliitto laukaisi Sputnik 3 -satelliitin.
- 1. kesäkuuta - Charles de Gaulle haettiin eläkkeeltä johtamaan Ranskaa kuudeksi kuukaudeksi.
- 1. kesäkuuta - Islanti laajensi kalastusvetensä 12 merimailiin. Ensimmäinen turskasota Britannian kanssa.
- 16. kesäkuuta - Imre Nagy teloitettiin Unkarissa maanpetoksesta.
- 10. heinäkuuta - Ensimmäiset parkkimittarit asennettiin Iso-Britanniassa.
- 14. heinäkuuta - Irakin vallankumous: nationalistit syrjäyttivät kuningas Faisal II:n monarkian, Abdul Karim Qassimista tulee maan johtaja.
- 15. heinäkuuta - 5000 Yhdysvaltain merijalkaväen sotilasta nousi maihin Beirutissa, Libanonissa tukeakseen länsimielistä hallitusta.
- 29. heinäkuuta - Yhdysvaltain kongressi loi NASAn (National Aeronautics and Space Administration).
- 3. elokuuta - Ydinsukellusvene USS Nautilus alitti ensimmäisenä pohjoisnavan.
- 23. elokuuta - Toinen Taiwanin salmen kriisi alkoi Kiinan Kansan vapautusarmeijan pommitettua Quemoyia.
- 28. syyskuuta - Ranskassa 79 % äänestäneistä kannatti viidennen tasavallan perustuslakia.
- 2. lokakuuta - Guinea julistautui itsenäiseksi Ranskasta.
- 28. lokakuuta - Angelo Giuseppe Roncalli valittiin uudeksi paaviksi ja hän otti nimen Johannes XXIII.
- 25. marraskuuta - Ranskan Sudan sai autonomian. (Itsenäistyi 22. syyskuuta 1960 nimellä Mali).
- 27. marraskuuta - Berliinin kriisi: Hruštšev jätti Berliini-ultimaatumin, jossa Neuvostoliitto vaati Berliinin jakamisen päättämistä, ja sen muuttamista vapaakaupungiksi, itsenäisenä BRD:sta ja DDR:stä. Jollei tätä toteutettaisi kuuden kuukauden sisällä, Neuvostoliitto solmisi rauhansopimuksen vain Itä-Saksan kanssa, ja Berliini saarrettaisiin uudelleen.
- 28. marraskuuta - Tšad, Kongon tasavalta ja Gabon saivat autonomian.
- 1. joulukuuta - Keski-Afrikan tasavalta itsenäistyi Ranskasta.
- 21. joulukuuta - Kenraali de Gaulle valittiin Ranskan presidentiksi 78,5 %:lla äänistä.

Syntyneitä


- 18. helmikuuta - Esko Kovero, näyttelijä
- 10. maaliskuuta - Sharon Stone, näyttelijä
- 14. maaliskuuta - Monacon ruhtinas Albert
- 21. maaliskuuta - Gary Oldman, näyttelijä
- 29. huhtikuuta - Michelle Pfeiffer, näyttelijä
- 28. toukokuuta - Harri Sirola, kirjailija
- 29. toukokuuta - Jarmo Mäkinen, näyttelijä
- 7. kesäkuuta - Prince, muusikko
- 30. kesäkuuta - Esa-Pekka Salonen, kapellimestari
- 17. heinäkuuta - Wong Kar-wai, elokuvaohjaaja
- 7. elokuuta - Bruce Dickinson, muusikko, Iron Maiden
- 16. elokuuta - Madonna, laulaja
- 25. elokuuta - Tim Burton, ohjaaja
- 29. elokuuta - Michael Jackson, laulaja
- 1. syyskuuta - Armi Aavikko, Miss Suomi 1977
- 10. syyskuuta - Dan Castellaneta, näyttelijä
- 14. lokakuuta - Thomas Dolby, muusikko
- 20. lokakuuta - Viggo Mortensen, näyttelijä
- 6. joulukuuta - Nick Park, ohjaaja (Wallace & Gromit)
- 11. joulukuuta - Nikki Sixx, basisti, Mötley Crüe

Kuolleita


- 30. tammikuuta - Ernst Heinkel, lentokonesuunnittelija
- 16. kesäkuuta - Imre Nagy, Unkarin pääministeri ja kuusi muuta Unkarin johtajaa, teloitettiin
- 14. heinäkuuta - Irakin kuningas Faisal II, teloitettu
- 9. lokakuuta - Paavi Pius XII, paavina 1939–1958
- 15. joulukuuta - Wolfgang Ernst Pauli, fyysikko Luokka:1958 ko:1958년 ja:1958年 simple:1958 th:พ.ศ. 2501

Kokoomus

Kansallinen Kokoomus (lyhenne Kok.) on 9. joulukuuta 1918 perustettu suomalainen poliittinen puolue. Vasemmisto-oikeisto vastakkainasettelussa se nähdään oikeistolaiseksi, liberalismia edustavaksi puolueeksi. Kokoomus suhtautuu suurista puolueista myönteisimmin vapaaseen markkinatalouteen ja globalisaatioon sekä kannattaa Euroopan Unionia.

Historia

Lue pääartikkeli Kokoomuksen historia Puolueen aatepohja oli Kokoomuksen alkutaipaleella selkeästi konservatiivinen, mutta varsinkin 1970-luvulta lähtien liberalismi ja sosiaalireformismi ovat nousseet vähintään yhtä merkittävään asemaan. Kokoomuksen asema perinteisessa poliittisessa ristiriitaulottuvuudessa(oikeisto-vasemmisto) on oikealla puolella, ja siksi on usein merkinnyt voimakasta vastakkainasettelua poliittisen vasemmiston kanssa. Kokoomus ei kuitenkaan ole rinnastatettavissa äärioikeistoon millään tavalla.

Kokoomus nykyään

Euroopan parlamentissa Kokoomus kuuluu Euroopan Kansanpuolueen ja Euroopan Demokraattien (EPP-ED) muodostamaan parlamentin suurimpaan ryhmään. Kokoomuksen Nuorten Liitto on Kokoomuksen nuorisojärjestö sekä Kokoomuksen Naisten Liitto puolueen naisjärjestö. Puolueen presidenttiehdokas vuoden 2006 vaaleihin on Sauli Niinistö.

Kokoomuslaisia kansanedustajia

Katso puolueiden mukaan järjestetty luettelo Suomen kansanedustajista.

Tunnettuja kokoomuslaisia


- Harri Holkeri (mm. entinen pääministeri, 14. puheenjohtaja, puoluesihteeri)
- Jyri Häkämies (eduskuntaryhmän varapuheenjohtaja)
- Kari Häkämies (entinen sisäasiainministeri ja entinen Kuopion kaupunginjohtaja)
- Raimo Ilaskivi (Helsingin entinen ylipormestari, Helsingin pörssin johtaja)
- Ville Itälä (18. puheenjohtaja, Euroopan parlamentin konservatiiviryhmän varapuheenjohtaja)
- Harri Jaskari (puoluesihteeri)
- Ilkka Kanerva (pitkäaikaisin kokoomuslainen kansanedustaja)
- Jyrki Katainen (nykyinen puheenjohtaja)
- Piia-Noora Kauppi (europarlamentaarikko)
- Pekka Kivelä (entinen puoluesihteeri)
- Jari Koskinen (varapuheenjohtaja, entinen maa- ja metsätalousministeri)
- Edwin Linkomies (9. puheenjohtaja)
- Marjo Matikainen-Kallström (varapuheenjohtaja, kilpahiihtäjä)
- Sauli Niinistö (17. puheenjohtaja, entinen valtionvarainministeri, Euroopan investointipankin johtaja, presidenttiehdokas 2006)
- Heikki A Ollila (entinen puoluesihteeri)
- J.K. Paasikivi (entinen tasavallan presidentti, 7. puheenjohtaja)
- Jussi Pajunen (Helsingin kaupunginjohtaja, entinen liberaali)
- Sirpa Pietikäinen (entinen ympäristöministeri ja ex-varapuheenjohtaja)
- Juha Rihtniemi (13. puheenjohtaja, puoluesihteeri, kansanedustaja)
- Paula Risikko (varapuheenjohtaja)
- Pertti Salolainen (16.puheenjohtaja, entinen ministeri ja suurlähettiläs)
- Kimmo Sasi (entinen liikenne- ja viestinäminissteri)
- Eva-Riitta Siitonen (entinen Helsingin ylipormestari ja maaherra)
- Ilkka Suominen (15. puheenjohtaja)
- Alexander Stubb (europarlamentaarikko)
- P.E. Svinhufvud (entinen nuorsuomalainen valtionhoitaja ja kokoomuslainen presidentti)
- Jouni Särkijärvi (ympäristöministeriön ylijohtaja)
- Anneli Taina (Etelä-Suomen läänin maaherra ja entinen puolustusministeri)
- Martti Tiuri (entinen kansanedustaja)
- Riitta Uosukainen (entinen eduskunnan puhemies)
- Jan Vapaavuori (kansanedustaja, Helsingin kaupunginhallituksen puheenjohtaja)
- Raija Vahasalo (kansanedustaja, Koululiikuntaliiton puheenjohtaja)
- Iiro Viinanen (entinen valtiovarainministeri)
- Ben Zyskowicz (pitkäaikainen eduskuntaryhmän puheenjohtaja)

Puheenjohtajat


- Hugo Suolahti (1918-1919 ja 1925)
- E.N. Setälä (1920)
- Antti Tulenheimo (1921-1924)
- Kyösti Haataja (1926-1932)
- Paavo Virkkunen (1932-1933)
- Juho Kusti Paasikivi (1934-1936)
- Pekka Pennanen (1936-1942)
- Edvin Linkomies (1943-1944)
- K. F. Lehtonen (1945)
- Arvo Salminen (1946-1954)
- Jussi Saukkonen (1955-1965)
- Juha Rihtniemi (1965-1971)
- Harri Holkeri (1971-1979)
- Ilkka Suominen (1979-1991)
- Pertti Salolainen (1991-1994)
- Sauli Niinistö (1994-2001)
- Ville Itälä (2001-2004)
- Jyrki Katainen (2004-)

Linkkejä


- [http://www.kokoomus.fi/ Kokoomus]
- [http://www.kokoomusnuoret.fi/ Kokoomusnuoret]
- [http://www.kokoomusnaiset.fi/ Kokoomuksen naisten liitto]
- [http://www.minijellonat.fi/ Minijellonat Ry]
- [http://w3.kokoomus.fi/tuhatkunta/ Tuhatkunta] Luokka:Suomalaiset puolueet Luokka:Kokoomus

Lyly Rajala

Lyly Paavo Juhani Rajala (s.22. huhtikuuta 1951 Ludvika, Ruotsi) on oululainen kansanedustaja (kok). Rajala on toiminut mm. rumpalina Dannyn orkesterissa, risteilyisäntänä ruotsinlaivalla, toimittajana Oulun ensimmäisessa paikallisradiossa Radio Megassa, sekä kaupunginvaltuutettuna Oulussa. 1990-luvulla hän ryhtyi vakavasti pyrkimään valtakunnanpolitiikkaan, ensin Nuorsuomalaiset-puolueen ehdokkaana, sitten Kristillisdemokraattien listalta, jolta hän pääsikin eduskuntaan vuonna 2003. Nykyään hän kuuluu Kokoomuksen eduskuntaryhmään. Rajala, Lyly

Olavi Päivänsalo

Olavi Päivänsalo oli suomalainen poliitikko. Hän oli yksi Suomen kristillisen liiton perustajajäsenistä ja puolueen ensimmäinen puheenjohtaja vuosien 1958-1964 ajan. Puheenjohtajana hän oli yhteensä 6 vuotta. Päivänsalo, Olavi

Ahti Tele

Ahti Tele oli suomalainen poliitikko. Hän toimi Suomen kristillisen liiton puheenjohtajana vuosina 1964-1967. Hän oli järjestyksessään puolueen toinen puheenjohtaja ja toimi tehtävässä kolmen vuoden ajan. Tele, Ahti

Olavi Majlander

Olavi Majlander (k. 3. lokakuuta 1978) oli suomalainen poliitikko. Hän toimi Suomen kristillisen liiton kansanedustajana ja järjestyksessään neljäntenä puheenjohtajana vuosina 1970-1973.
Olavi Majlander menehtyi 3. lokakuuta 1978 Rissalan lentoturmassa. Majlander, Olavi

Esko Almgren

Esko Kalevi Almgren (s. 2. heinäkuuta 1932, Kotka) on entinen kansanedustaja, joka toimi SKL:n puheenjohtajana 1982-1989. Arvoltaan hän on opetusneuvos. Hän oli SKL:n presidenttiehdokkaana Mauno Koivistoa vastaan vuoden 1982 vaaleissa. Raptori niminen yhtye teki Almgrenista loukkaavan kappaleen "Esko A.", jossa yhtye kritisoi Almgrenin suhtautumista televisiossa näytettävään erotiikkaan. Almgren, Esko

Bjarne Kallis

Johan Bjarne Kallis (s.21. maaliskuuta 1945 Kokkola) on Suomen Kristillisdemokraateiksi (KD) nimeltään muuttuneen Suomen Kristillisen Liiton (SKL) entinen puheenjohtaja ja kansanedustaja. Kallis on ammatiltaan Kokkolan kauppaoppilaitoksen rehtori ja oppiarvoltaan valtiotieteiden maisteri.

Puheenjohtajakausi

Hänen puheenjohtajakautenaan Kristillinen liitto / Kristillisdemokraatit irtautuivat eduskuntavaaleissa 2003 keskipuolueiden ryhmästä ja solmivat valtakunnallisen vaaliliiton Kansallisen kokoomuksen kanssa, vaikka Kristillisen liiton Lapin piiri oli jo hakeutumassa vaaliliittoon Suomen keskustan kanssa Lapissa. Muissa piireissä ei Keskustapuolue suostunut vaaliliittoihin, joten tekninen yhteistyö Kokoomuksen kanssa oli tarpeen. Puolue nosti kannatustaan eduskuntavaaleissa 2003 yli viiteen prosenttiin, mutta kansanedustajien määrä väheni seitsemään. Kristillisdemokraattien vaaliliitto Kokoomuksen kanssa auttoi varmistamaan ulkomaankauppaministeri Jari Vilénin eduskuntapaikan Lapin vaalipiiristä. Vastavuoroisesti kokoomusvaaliliiton avulla KD varmisti esimerkiksi kävelyn maailmanmestarina tunnetuksi tulleen kauppatieteiden maisteri Sari Essayahin pääsyn eduskuntaan Varsinais-Suomen vaalipiiristä. Bjarne Kalliksen puheenjohtajakauden aikana myös eurokansanedustaja Eija-Riitta Korhola vaihtoi liberaaliryhmästä (ELDR), kansanpuolueiden ryhmään (EPP). Myöhemmin Korhola vaihtoi myös suomalaisen puoluejäsenyytensä Kristillisdemokraareista Kokoomukseen, jolloin Kristillisdemokraatit menettivät ainoan eurokansanedustajapaikkansa europarlamentissa. Kalliksen puheenjohtajakautena myös uskonnollisuutta korostanut Kristillinen liitto keskipuolueena asemoitui uudelleen yleiskristillisdemokraattiseksi puolueeksi, Kristillisdemokraateiksi. Kalliksen jälkeen Kristillisdemokraattien puheenjohtajaksi valittiin Päivi Räsänen.

Presidentinvaalit 2006

Bjarne Kallis on lupautunut Kristillisdemokraattien presidenttiehdokkaaksi vuoden 2006 presidentinvaaleihin. Kalliksen presidenttiehdokkuuden tueksi koottua kansalaisvaltuuskuntaa ilmoittautui johtamaan 1. lokakuuta 2005 keskustalainen MEP Hannu Takkula, joka on pitkään ollut Kalliksen ystävä. Kalliksen joukkoihin suostui myös kauneusalan ammattilainen Tiina Jylhä. Kallis pyrkii Henrik Laxin ja osittain Sauli Niinistön tapaan haastamaan presidentinvaaleissa Suomen ulkopoliittisen johdon, presidentin ja pääministerin kannattamalla Euroopan unionin voimakkaampaa puolustusulottuvuutta ja mahdollisesti jopa Nato-jäsenyyttä. SDP:n presidenttiehdokas Tasavallan presidentti Tarja Halonen, ulkoministeri Erkki Tuomioja sekä Keskustan presidenttiehdokas pääministeri Matti Vanhanen kannattavat liittoutumattomuutta myös lähitulevaisuudessa.

Muualla verkossa


- [http://www.turunsanomat.fi/verkkolehti/?ts=1,4:2:0:0,4:2:1:1:2005-12-12,4:345796,1:0:0:0:0: Turun Sanomien presidenttiehdokasesittely]
- [http://www.eduskunta.fi/triphome/bin/thw/trip/?$=veps8999&$=ve4000&$=ve5000&$=define+reverse&$=ed_hnro=417&$=21&$=venosyn&$=50&$=500#alkukohta Valtiopäivätoimet]
- [http://www.bjarnekallis.net/ Kalliksen presidentinvaalikampanjasivut]
- Kallis, Bjarne
- Kallis, Bjarne

Päivi Räsänen

Päivi Räsänen (syntynyt 19. joulukuuta 1959 Sonkajärvellä) on Kristillisdemokraattien nykyinen puoluejohtaja. Koulutukseltaan lääkäri. Hän on ollut Kristillisen Liiton, sittemmin kristillisdemokraattien kansanedustaja Hämeen vaalipiireistä vuodesta 1995. Hän sai vuoden 2003 eduskuntavaaleissa 8976 ääntä. Räsänen asuu Riihimäellä. Vastustaa mm. aborttia ja hedelmöityshoitoja naispareille tai yksinäisille naisille. Räsänen, Päivi

Luokka:Suomalaiset puolueet

Luettelo suomalaisista puolueista. Puolueet, suomalaiset Luokka:Puolueet Luokka:Suomen poliittinen historia

Категория:Юристи

Категория:Право Категория:Хора по занятие

cukrzyca BIELIZNA pharmacy systemy zarzdzania statystyki