:: wikimiki.org ::
| Kuntamuutokset |
KuntamuutoksetTällä sivulla on luetteloituna kuntamuutokset. Katso myös Luettelo Suomen entisistä kunnista.
__NOTOC__
1951
- Kauppaloiksi Järvenpää ja Karhula
1954
- Pielisensuu Joensuuhun
- Säräisniemi lakkautettiin, tilalle Vaala, johon osa Utajärvestä
1957
- Kauppaloiksi Kemijärvi ja Kuusankoski
1959
- Seinäjoen mlk liitettiin Seinäjoen kauppalaan
1960
- Kaupungeiksi Hyvinkää, Kouvola, Riihimäki, Rovaniemi, Salo ja Seinäjoki
1962
- Kaupungeiksi Pieksämäki ja Varkaus
1963
- Kaupungeiksi Valkeakoski
- Kauppalaksi Espoo
1964
- Kaupungiksi Forssa
- Kauppalaksi Lapua
- Naantalin mlk Naantalin kaupunkiin
1965
- Kaupungiksi Vammala
- Kauppalaksi Ylivieska
- Oulujoki liitettiin naapurikuntiin, pääosa Oulun kaupunkiin
1966
- Kauppaloiksi Kurikka ja Raisio
- Aitolahti liitettiin Tampereen kaupunkiin
1967
- Kaupungiksi Järvenpää
- Kauppaloiksi Haapajärvi, Kankaanpää, Oulainen ja Suonenjoki
- Lappee ja Lauritsala Lappeenrannan kaupunkiin
- Vanaja pääosin Hämeenlinnaan ja pieniä osia Janakkalaan, Renkoon ja Hattulan
- Paraisten mlk Paraisten kauppalaan
- Porin mlk Porin kaupunkiin
- Maaria Turun kaupunkiin
- Uskela Salon kaupunkiin
- Angelniemi Halikon kuntaan
1968
- Kauppalaksi Harjavalta
- Kuusjärvi Outokummun kauppalaksi
- Kakskerta Turun kaupunkiin
1969
- Kaupungeiksi Loimaa ja Lohja
- Kauppalaksi Jämsä
- Äänekosken mlk Äänekosken kauppalaan
- Pyhäjärvi Ul. Karkkilan kauppalaan
- Kuopion mlk Kuopion kaupunkiin ja Siilinjärven kuntaan
- Karjaan mlk Karjaan kauppalaan
- Korkenpää Jämsänkosken kuntaan
- Karuna Sauvon kuntaan
- Pihlajavesi Keuruun kuntaan
- Kauvatsa Kokemäen kuntaan
- Hiittinen Dragsfjärdin kuntaan
- Teerijärvi ja Alaveteli Kruunupyyn kuntaan
- Koijärvi Forssan kaupunkiin ja Urjalan kuntaan
- Öja Kaarlelan kuntaan
- Uudenkaupungin mlk Uuteenkaupunkiin
- Hyvinkään mlk Hyvinkään kaupunkiin
1970
- Kaupungiksi Kerava
- Hinnerjoki ja Honkalahti Euran kuntaan
- Iisalmen mlk Iisalmen kaupunkiin
1971
- Kaupungeiksi Ylivieska ja Imatra
- Tyrväntö Hattulan kuntaan
- Muuruvesi ja Säyneinen Juankosken kuntaan
1972
- Kaupungeiksi Espoo, Kauniainen ja Kankaanpää
- Helsingin mlk Vantaan kauppalaksi
- Ikaalisten kauppala ja Ikaalisten mlk Ikaalisten kauppalaksi
- Kauppaloiksi Huittinen, Kokemäki ja Parkano
- Ahlainen Porin kaupunkiin
- Teisko Tampereen kaupunkiin
1973
- Kaupungeiksi Kuusankoski, Mänttä, Lieksa ja Äänekoski
- Kemijärven kauppala ja Kemijärven mlk Kemijärven kaupungiksi
- Paattinen Turun kaupunkiin
- Eräjärvi Oriveden kuntaan
- Sääksmäki Valkeakosken kaupunkiin
- Nurmeksen mlk Nurmeksen kauppalaan
- Riistavesi Kuopion kaupunkiin
- Suoniemi Nokian kauppalaan
- Pielisjärvi Lieksan kaupunkiin
- Tiukka, Lapväärtti ja Siipyy Kristiinankaupunkiin
- Tyrvää ja Karkku Vammalan kaupunkiin
- Alatornio ja Karunki Tornion kaupunkiin
- Saloinen Raahen kaupunkiin
- Rautio Kalajoen kuntaan
- Paavola ja Revonlahti Ruukin kunnaksi
- Sulva, Koivulahti, Raippaluoto ja Björköby Mustasaaren kuntaan
- Bergö ja Petolahti Maalahden kuntaan
- Ylimarkku ja Pirttikylä Närpiön kuntaan
- Pohjaslahti osittain Vilppulan ja osittain Virtain kuntiin
- Simpele Rautjärven kuntaan
- Sääminki osittain Savonlinnan kaupunkiin ja osittain Punkaharjun kuntaan
1974
- Kaupungeiksi Nurmes, Vantaa ja Raisio
- Kauppalaksi Alavus
- Pyhämaa Uuteenkaupunkiin
- Haapasaari Kotkan kaupunkiin
1975
- Anjalan kunta liitettiin Sippolan kuntaan, josta perustettiin Anjalankosken kauppala
- Uudenkaarlepyyn mlk, Munsala ja Jepua Uudenkaarlepyyn kaupunkiin
1976
- Tottijärvi Nokian kauppalaan
- Metsämaa Loimaan maalaiskuntaan
1977
- Kaupungeiksi Alavus, Anjalankoski, Haapajärvi, Harjavalta, Huittinen, Ikaalinen, Jämsä, Karjaa, Karkkila, Kokemäki, Kurikka, Lapua, Nokia, Oulainen, Outokumpu, Parainen, Parkano, Suolahti, Suonenjoki, Toijala, Virrat
- Tammisaaren mlk ja Snappertuna Tammisaaren kaupunkiin
- Somerniemi Someron kuntaan
- Purmo ja Ähtävä Pietarsaaren mlk:aan
- Kajaanin mlk Kajaanin kaupunkiin
- Karhula ja Kymi Kotkan kaupunkiin
- Kaarlela Kokkolan kaupunkiin
- Karjalan kunta Mynämäen kuntaan
- Bromarv Tenholan kuntaan ja Hangon kaupunkiin
1979
- Kemin mlk:n nimi Keminmaaksi
1981
- Nummi ja Pusula Nummi-Pusulan kunnaksi
- Keikyä ja Kiikka Äetsän kunnaksi
- Lokalahti Uuteenkaupunkiin
1986
- Kaupungeiksi Alajärvi, Jämsänkoski, Kannus, Kauhava, Keuruu, Kuhmo, Laitila, Orivesi, Saarijärvi ja Ähtäri
1989
- Nuijamaa Lappeenrannan kaupunkiin
1992
- Kaupungeiksi Kitee, Nivala ja Orimattila
1993
- Kaupungeiksi Kaarina, Kiuruvesi, Närpiö, Pyhäjärvi (Pyhäsalmi), Somero
- Kalanti Uuteenkaupunkiin
- Konginkangas Äänekosken kaupunkiin
- Rauman mlk Rauman kaupunkiin
- Säynätsalo Jyväskylän kaupunkiin
- Tenhola Tammisaaren kaupunkiin
- Pyhäjärven nimi Pyhäsalmeksi
1995
- Koski Hl:n nimi Hämeenkoskeksi
1996
- Kaupungeiksi Haapavesi ja Viitasaari
- Pyhäsalmen nimi takaisin Pyhäjärveksi
1997
- Kaupungiksi Paimio
- Lohjan kunta Lohjan kaupunkiin
- Porvoon mlk Porvoon kaupunkiin
- Heinolan mlk Heinolan kaupunkiin
1998
- Kaupungeiksi Nilsiä ja Juankoski
2000
- Kaupungeiksi Kuusamo ja Ulvila
2001
- Kuorevesi Jämsän kaupunkiin
- Mikkelin mlk ja Anttola Mikkelin kaupunkiin
- Temmes Tyrnävän kuntaan
- Kaupungiksi Kauhajoki (heinäkuusta)
2002
- Kaupungiksi Kalajoki
2003
- Pattijoki Raahen kaupunkiin
- Vehkalahti Haminan kaupunkiin
2004
- Pieksämäen mlk, Jäppilä ja Virtasalmi Pieksänmaan kunnaksi
- Kaupungeiksi Pudasjärvi ja Ylöjärvi
2005
- Peräseinäjoki Seinäjoen kaupunkiin
- Loimaan kunta Loimaan kaupunkiin
- Värtsilä Tohmajärven kuntaan
- Vehmersalmi Kuopion kaupunkiin
- Sahalahti Kangasalan kuntaan
- Kiihtelysvaara ja Tuupovaara Joensuun kaupunkiin
- Kangaslampi Varkauden kaupunkiin
- Kullaa Ulvilan kaupunkiin
- Saari ja Uukuniemi Parikkalan kuntaan
- Karinainen Pöytyän kuntaan
- Kaupungiksi Joutseno
2006
- Rovaniemen mlk Rovaniemen kaupunkiin
Ei aikataulua
- Sysmä ja Hartola Heinolan kaupunkiin
- Jämsänkoski Jämsän kuntaan
- Längelmäki Jämsään/Oriveteen
- Anjalankoski, Elimäki, Jaala, Kuusankoski ja Valkeala Kouvolan kaupunkiin (ei vielä varmistunut)
- Vilppula Mäntän kaupunkiin
Muutoksia kunnannimissä
- 1923: Muonionniska -> Muonio
- 1927: Mustasaari -> Korsholm
- 1936: Kuolajärvi -> Salla
- 1937: Kuhmoniemi -> Kuhmo
- 1938: Etelä-Pirkkala -> Pirkkala
- 1938: Pohjois-Pirkkala -> Nokia
- 1949: Turtola -> Pello
- 1952: Hongonjoki -> Honkajoki
- 1954: Säräisniemi -> Vaala
- 1968: Kuusjärvi -> Outokumpu
- 1972: Helsingin mlk -> Vantaa
- 1972: Ikaalisten mlk -> Ikaalinen
- 1972: Vestanfjärd -> Västanfjärd
- 1975: Sippola -> Anjalankoski
- 1978: Lohjan mlk -> Lohjan kunta
- 1978: Loimaan mlk -> Loimaan kunta
- 1979: Kemin mlk -> Keminmaa
- 1989: Pietarsaaren mlk -> Pedersöre
- 1993: Pyhäjärvi -> Pyhäsalmi
- 1995: Koski Hl -> Hämeenkoski
- 1996: Pyhäsalmi -> Pyhäjärvi
Menetettiin Neuvostoliitolle 1944
Luovutettiin Neuvostoliitolle 19. syyskuuta 1944: Antrea (013), Harlu (080), Heinjoki (087), Hiitola (093), Impilahti (147), Jaakkima (162), Johannes (168), Kanneljärvi (215), Kaukola (234), Kirvu (258), Kivennapa (264), Koivisto (268), Koiviston mlk - Koivisto lk (269), Kuolemajärvi (296), Kurkijoki (302), Käkisalmi - Kexholm (313), Käkisalmen mlk - Kexholms lk (314), Lahdenpohja (397), Lavansaari (412), Lumivaara (437), Metsäpirtti (488), Muolaa (497), Petsamo (591), Pyhäjärvi Vl - Pyhäjärvi Vib l (628), Rautu (690), Ruskeala (703), Räisälä (706), Sakkola (731), Salmi (733), Seiskari (745), Soanlahti (757), Sortavala (763), Sortavalan mlk - Sortavala lk (764), Suistamo (767), Suojärvi (773), Suursaari (780), Terijoki (843), Tytärsaari (862), Uusikirkko (897), Valkjärvi (910), Viipuri - Viborg (929), Viipurin mlk - Viborgs lk (930), Vuoksela (938), Vuoksenranta (939) ja Äyräpää (991).
Linkit
- [http://www.birdlife.fi/yhdistys/kuntaliitokset.shtml Birdlifen kuntasivu]
Luokka:Kunnallishallinto
Kunta
Kunta on julkishallinnon yksikkö, joka toimii paikallisella tasolla. Yleensä se on pienin yksikkö, jolla on demokraattisesti valittu hallinto. Kunnan tehtävä on tuottaa palveluja asukkailleen ja edistää heidän hyvinvointiaan.
Suomessa
Kunta on itsehallinnollinen julkishallinnon yksikkö, joka toimii valtion valvonnassa. Valvonnasta vastaa lääni. Suomessa on nykyään vain yksi kuntamuoto ja myös kaikki kaupungit ovat kuntia. Aikaisemmin kaupungit ja kauppalat olivat omia kuntamuotojaan.
Kunnallishallinto perustettiin Suomeen Keisarillisen Majesteetin Armollisella Asetuksella kunnallishallituksesta maalla 6. helmikuuta 1865. Kuntajaotus pohjautuu 1800-luvun puolivälissä toimineisiin seurakuntiin ja kaupunkeihin, jotka ovat perua muinaisista pitäjistä. Kaupunkeihin paikallinen itsehallinto raateineen ja maistraatteineen tuli jo aikaisemmin Italiasta Saksan kautta. Kunnallishallinnosta kaupungeissa annettiin asetus 1873.
| Kuntien määrä Suomessa |
| Vuosi | 1917 | 1927 | 1937 | 1947 | 1957 | 1967 | 1977 | 1987 | 1997 | 2004 | 2005 |
| Kuntia | 532 | 585 | 602 | 547 | 549 | 537 | 464 | 461 | 452 | 444 | 432
|
Suomessa on 432 kuntaa (2005). Kunnista 16 sijaitsee Ahvenanmaan maakunnassa. Ahvenanmaan maakunnassa kuntakoko on erittäin pieni. Kunnan voivat muodostaa pienet saaret tai saariryhmät. Kuntien määrän vähentäminen on ollut esillä poliittisessa keskustelussa, sillä etenkin pienten kuntien mahdollisuudet järjestää lakisääteiset palvelut ovat viime vuosina vaikeutuneet. Suomessa on nykyisin esimerkiksi muihin pohjoismaihin verrattuna paljon kuntia, ja niillä on lisäksi paljon tehtäviä. Kuntien määrän vähentämisen etenkin kuntia yhdistämällä katsotaan parantavan hallinnon tehokkuutta. Kunnat muodostavat Suomessa on 77 (2005) kuntien muodostamaa seutukuntaa.
Kunnassa ylintä päätösvaltaa käyttää neljän vuoden välein yleisillä vaaleilla valittava kunnanvaltuusto. Sen tehtäviin kuuluu päättää kuntasuunnitelmasta vähintään viideksi vuodeksi eteenpäin. Suunnitelma on kunnan hallinnon, talouden, maankäytön ja muiden olojen kehittämistä, ja se tarkistetaan määräajoin. Kunnan maankäytöstä valtuusto päättää kaavoituksella.
Kunnan hallinnon järjestämiseen kuuluu mm. erilaisten ohje- ja johtosääntöjen antaminen, kuten virastojen toiminnan ja tehtävien määrittely. Ohjesääntö vaatii aina asianomaisen valtion viranomaisen vahvistuksen, johtosääntö ei.
Taloudellisen vallan käyttö kunnassa kuuluu myös valtuuston päätösvaltaan. Valtuusto hyväksyy vuosittain talousarvion (tarvittaessa lisätalousarvio). Taloudelliseen valtaan kuuluvat myös päätökset määrärahoista, takaussitoumuksista, rahastojen perustamisesta ja kunnallisista maksuista.
Kaupungeissa kunnallislain mukaisista kunnanvaltuustoista käytetään nimeä kaupunginvaltuusto. Kainuun kokeilumaakunnassa on tavoitteena siirtää kahdeksan Kainuun kunnan- ja kaupunginvaltuuston valtaa maakuntavaltuustolle palveluiden tuottamisen tehostamiseksi. Ellei maakunta onnistu tehtävässään, on ajateltu, että kokeilu johtaa kuntaliitoksiin, minkä tuloksena on kahdeksan kunnan sijasta neljä kuntaa.
Kunnanhallitus
Valtuuston ohella kunnanhallitus on tärkein toimielin kunnan hallinnossa. Kunnanhallitus huolehtii kunnan hallinnosta sekä valtuuston päätösten toimeenpanosta.
Kunnanhallituksen alaisena työskentelee kunnanjohtaja ja mahdolliset apulaiskunnanjohtajat. Heidän tehtävänsä on johtaa kunnan hallintoa.
Kunnanhallituksen tehtävä on valvoa kunnan etuja ja tehdä mm. sopimuksia ja oikeustoimia kunnan puolesta. Kunnanvaltuusto voi tehdä päätöksiä vain kunnanhallituksen valmistelusta.
Johtosäännön nojalla kunnanhallituksessa voi olla asioiden valmisteluja ja muita tehtäviä varten jaostoja. Kunnanhallitus voi asettaa myös toimikuntia tilapäisiä tai pysyväisluontoisia tehtäviä varten.
Lautakunnat ja johtokunnat
Kunnan hallintotehtäviä varten on kunnanhallituksen valvonnan alaisia lautakuntia ja johtokuntia. Lautakunnat jaetaan lakisääteisiin ja vapaaehtoisiin. Lakisääteisiä ovat mm. terveys-, sosiaali-, koulu- ja oikeusapulautakunta. Vapaaehtoisia ovat puolestaan esimerkiksi kulttuuri-, urheilu- ja matkailulautakunta.
Kuntatalous
Viime aikoina valtionosuuksien muuttuminen ja vastuutaakan lisääntyminen on aiheuttanut monille kunnille talousvaikeuksia. Näihin ja muiden syiden takia aiheutuneeseen rahapulaan myöntää valtio "toimeentulotukea" eli harkinnanvaraista avustusta tarvittaessa. Katso luettelo näistä kunnista.
Katso myös
- Luettelo Suomen kaupungeista ja kunnista
- Luettelo Suomen kunnista väkiluvun mukaan
- Luettelo Suomen kunnista pinta-alan mukaan
- Kuntamuutokset
Luokka:Kunnallishallinto
KauppalaKauppala on aikaisemman kunnallishallinnon aikainen käsite. Kauppala oli maalaiskunnasta erillinen kaupunkimainen taajama, jolla ei kuitenkaan ollut kaupungin oikeuksia ja velvollisuuksia. Kauppaloista tuli kaupunkeja kunnallislain muuttuessa.
Kauppalat Suomessa
Maaseudulla oli kaupankäynti eli maakauppa markkinoita lukuun ottamatta aiemmin kielletty. Viljakauppa vapautettiin Suomessa vuonna 1775 ja maalaistavaroiden kauppa 1842. Maakaupan vapautumisen jälkeen maaseudulle perustettiin uusia kauppapaikkoja. Ne perustettiin usein kirkonkyliin ja kasvavan teollisuuden alueille ja ne saivat monesti suunnitellun kaavan.
Vuonna 1858 perustettiin Suomen ensimmäinen kauppala, Ikaalinen. Se oli niin sanottu epäitsenäinen kauppala. Tällä noin yhden neliökilometrin alueella oli omat hallintoelimensä. Se sai myös itsenäisesti suorittaa kunnalliset ja valtiolliset vaalit, mutta se kuului verotuksellisesti Ikaalisten maalaiskuntaan. Vasta vuoden 1972 alussa koko Ikaalisten kunnan alueesta, ja samalla sen osana olevasta kauppalasta, tuli itsenäinen kauppala.
Itsenäisiä kauppaloita perustettiin 1920-luvulta lähtien runsaasti. Tämä kuntamuoto oli tehokkaampi kuin maalaiskunta, mutta väestölleen halvempi kuin kaupunki. Se toimi väliportaana maalaiskunnan kasvaessa kaupungiksi. Se oli tarpeellinen kuntamuoto aikana, jolloin kaupunkien ja maalaiskuntien hallintojärjestelmät erosivat huomattavasti toisistaan. Lainsäädännön vähitellen muuttuessa eri kuntamuodot erosivat toisistaan lopulta enää vain muodollisesti.
Kunnallislain uudistuksen yhteydessä vuonna 1976 poistettiin kuntien jako maalaiskuntiin, kauppaloihin ja kaupunkeihin. Vuoden 1977 alusta lähtien Suomi jaettiin kuntiin, joilla on itsehallinto. Lain voimaantullessa kauppalasta tuli kaupunki, ellei kauppalanvaltuusto ennen sitä päättänyt ja sisäasiainministeriölle ilmoittanut, että kauppala jää kunnaksi, joka ei ole kaupunki. Yhtään tällaista ilmoitusta ei tehty. Näin kaikista Suomen 22 kauppalasta tuli kaupunkeja, paitsi Karhulasta. Se yhdistettiin Kotkan kaupunkiin.
Kauppalat Ruotsissa
Keskiajalla sana kauppala, ruotsiksi köping, tarkoitti kauppapaikkaa, mutta vasta 1600-luvulla sana sai oikeudellisen merkityksen. Kaupunkien elinkeinoelämän suojelemiseksi ja samalla maaseudun käupankäynnin valvomiseksi kaupungit saivat oikeuden perustaa alakauppapaikkoja (lydköpingar).
Kauppalan perustaminen tapahtui hallitsijan päätöksellä. Hän antoi kaupungille erioikeuden eli privilegion pystyttää yhden tai useamman kauppapaikan. Niistä jotkut saattoivat olla käytössä vain osan vuotta. Vain erioikeuden saaneen kaupungin porvareilla oli oikeus pitää kauppalassa puotia tai käydä muuten kauppaa. Samoin kauppalan käsityöläisten täytyi kuulua kaupungin ammattikuntaan.
Ensimmäisenä tällaisen erioikeuden sai Kalmar vuonna 1620. Seuraava vaihe oli vapaakauppaloiden (fria köping) perustaminen. Ensimmäiset olivat Tammerfors vuonna 1779 ja Malmköping 1784. Niitä ei ollut sidottu mihinkään kaupunkiin, vaan ne olivat maaherran valvonnassa. Lakiuudistus vuonna 1862 mahdollisti sen, että kauppala voi muodostaa oman kunnan (köpingskommun). Kauppala voi halutessaan myös pysyä epäitsenäisenä ja osana jotakin kuntaa. Silloin sitä kutsuttiin kunnalliskauppalaksi (municipalköping). Kunnallisuudistus vuonna 1971 lakkautti lopullisesti tämän kuntamuodon Ruotsissa.
Aikojen kuluessa monista kauppaloista tuli kaupunkeja, mutta niiden nimeen jäi muisto menneisyydestä. Tällaisia kaupunkeja on esimerkiksi Falköping, Jönköping, Köping, Linköping, Norrköping ja Söderköping.
Suomen kauppalat
- Alavus 1. tammikuuta 1974–31. joulukuuta 1976
- Espoo 1. tammikuuta 1963–31. joulukuuta 1971
- Forssa 1. tammikuuta 1923–31. joulukuuta 1963
- Grankulla katso Kauniainen
- Haagan kauppala 1. tammikuuta 1923–31. joulukuuta 1945
- Haapajärvi 1. tammikuuta 1967–31.joulukuuta 1976
- Harjavalta 1. tammikuuta 1968–31. joulukuuta 1976
- Huittinen 1. tammikuuta 1972–31. joulukuuta 1976
- Hyvinkää 1. tammikuuta 1926–31. joulukuuta 1959
- Iisalmi 24. lokakuuta 1860–19. lokakuuta 1891
- Ikaalinen 21. huhtikuuta 1858–31. joulukuuta 1976 (koko Ikaalisten kunnan alueesta kauppala 1. tammikuuta 1972)
- Imatra 1. tammikuuta 1948–31. joulukuuta 1970
- Jämsä 1. tammikuuta 1969–31. joulukuuta 1976
- Järvenpää 1. tammikuuta 1951–31. joulukuuta 1966
- Kankaanpää 1. tammikuuta 1967–31. joulukuuta 1971
- Karhula 1. tammikuuta 1951–31. joulukuuta 1976
- Karjaa 1. tammikuuta 1930–31. joulukuuta 1976
- Karkkila 1. tammikuuta 1932–31. joulukuuta 1976
- Kauniainen 1. tammikuuta 1920–31. joulukuuta 1971 (nimenä aluksi Grankulla, 8. huhtikuuta 1949 suomenkieliseksi nimeksi Kauniainen)
- Kemijärvi 1. tammikuuta 1957–31. joulukuuta 1972
- Kerava 1. tammikuuta 1924–31. joulukuuta 1969
- Koivisto 1. tammikuuta 1927–1944
- Kokemäki 1. tammikuuta 1972–31. joulukuuta 1976
- Kouvola 1. tammikuuta 1923–31. joulukuuta 1959
- Kurikka 1. tammikuuta 1966–31. joulukuuta 1976
- Kuusankoski 1. tammikuuta 1957–31. joulukuuta 1972
- Lahdenpohja 1. tammikuuta 1924–1944
- Lahti 5. kesäkuuta 1878–31. lokakuuta 1905
- Lapua 1. tammikuuta 1964–31. joulukuuta 1976
- Lauritsala 1. tammikuuta 1932–31. joulukuuta 1966
- Lieksa 1. tammikuuta 1936–31. joulukuuta 1972
- Lohja 1. tammikuuta 1926–31. joulukuuta 1968
- Loimaa 1. tammikuuta 1922–31. joulukuuta 1968
- Mänttä 1. tammikuuta 1948–31. joulukuuta 1972
- Nokia 1. tammikuuta 1937–31. joulukuuta 1976 (nimenä Pohjois-Pirkkala 1. tammikuuta 1937–31. joulukuuta 1937)
- Nurmes 5. joulukuuta 1876–31. joulukuuta 1973
- Oulainen 1. tammikuuta 1967–31. joulukuuta 1976
- Outokumpu 1. tammikuuta 1968–31. joulukuuta 1976
- Parainen 1. tammikuuta 1948–31. joulukuuta 1976
- Parkano 1. tammikuuta 1972–31. joulukuuta 1976
- Pieksämä katso Pieksämäki
- Pieksämäki 1. tammikuuta 1930–31. joulukuuta 1961 (nimenä Pieksämä 1. tammikuuta 1930–31. joulukuuta 1947)
- Pohjois-Pirkkala katso Nokia
- Raisio 1. tammikuuta 1966–31. joulukuuta 1973
- Riihimäki 1. tammikuuta 1922–31. joulukuuta 1959
- Rovaniemi 1. tammikuuta 1929–31. joulukuuta 1959
- Salo 24. lokakuuta 1860–31. joulukuuta 1959
- Seinäjoki 1. tammikuuta 1931–31. joulukuuta 1959
- Suolahti 1. tammikuuta 1932–31.joulukuuta 1976
- Suonenjoki 1. tammikuuta 1967–31. joulukuuta 1976
- Toijala 1. tammikuuta 1946–31. joulukuuta 1976
- Valkeakoski 1. tammikuuta 1923–31. joulukuuta 1962
- Vammala 24. huhtikuuta 1907–31. joulukuuta 1964 (ohjesääntö vahvistettiin vasta 11. joulukuuta 1912)
- Vantaa 1. tammikuuta 1972–31. joulukuuta 1973
- Varkaus 1. tammikuuta 1929–31. joulukuuta 1961
- Virrat 1. tammikuuta 1974–31. joulukuuta 1976
- Ylivieska 1. tammikuuta 1965–31. joulukuuta 1970
- Äänekoski 1. tammikuuta 1932–31. joulukuuta 1972
Kulosaaren huvilakaupunki oli nimellisesti maalaiskunta.
Katso myös
- Wikisource:Iisalmi
- Wikisource:Ikaalisten kauppala
- Wikisource:Lahti
- Wikisource:Nurmes
- Wikisource:Salon kauppala
Lähteet
Kunnallislaki, Suomen asetuskokoelma 953/1976 (aiempi 642/1948).
Seuraavassa on kutakin kauppalaa koskevat säädökset Suomen asetuskokoelmassa: Alavus 639/1972; Espoo 479/1961, 364/1971; Forssa 265/1921, 191/1963; Haaga 86/1922, 707/1944; Haapajärvi 150/1966; Harjavalta 284/1967; Huittinen 371/1971; Hyvinkää 78/1925, 287/1959; Iisalmi 23/1860, 35/1891; Ikaalinen 21 huhtikuuta 1858, 370/1971; Imatra 307/1947, 417/1970; Jämsä 294/1968; Järvenpää 94/1950, 318/1966; Kankaanpää 151/1966, 368/1971; Karhula 95/1950; Karjaa 328/1928; Karkkila 88/1931; Kauniainen 39/1919, 263/1949, 366/1971; Kemijärvi 340/1956, 508/1972; Kerava 182/1923, 528/1968; Koivisto 306/1925, 691/1947; Kokemäki 539/1971; Kouvola 266/1921, 288/1959; Kurikka 326/1965; Kuusankoski 459/1955, 162/1972; Lahdenpohja 22/1923, 691/1947; Lahti 15/1878, 60/1905; Lapua 356/1963; Lauritsala 89/1931, 378/1966; Lieksa 209/1935, 365/1972; Lohja 76/1925, 403/1968; Loimaa 59/1921, 295/1968; Mänttä 532/1947, 363/1972; Nokia 140/1936, 429/1937; Nurmes 26/1876, 640/1972; Oulainen 317/1966; Outokumpu 283/1967; Parainen 533/1947; Parkano 538/1971; Pieksämäki 252/1929, 849/1947, 362/1961; Raisio 327/1965, 366/1973; Riihimäki 177/1921, 289/1959; Rovaniemi 227/1928, 290/1959; Salo 23/1860, 9/1887, 291/1959; Seinäjoki 328/1929, 292/1959; Suolahti 357/1930; Suonenjoki 316/1966; Toijala 655/1945; Valkeakoski 260/1922, 360/1962; Vammala 24 huhtikuuta 1907, 11 joulukuuta 1912, 368/1964; Vantaa 372/1971, 285/1973; Varkaus 228/1928, 361/1961; Virrat 638/1972; Ylivieska 486/1963, 617/1969; Äänekoski 358/1930, 416/1972.
Luokka:Kunnallishallinto
Järvenpää
Järvenpää (ruots. Träskända) on noin 37 000 asukkaan nuori pikkukaupunki Uudenmaan maakunnassa, Etelä-Suomen läänissä. Järvenpään kauppala erotettiin Tuusulasta vuonna 1951 ja se on kehittynyt viime vuosikymmeninä toden teolla.
Järvenpää sijaitsee pääradan varressa, Helsingistä vajaa 40 km pohjoiseen. Välittömiä naapurikuntia ovat Tuusula, Sipoo ja Mäntsälä. Järvenpäästä on Keravalle matkaa 11 km ja Hyvinkäälle 25 km. Järvenpää on tunnettu Jean Sibeliuksen Ainolasta.
Pääradan ja Lahdenväylän varrella, puolen tunnin matkan päässä Helsingistä sijaitsee Järvenpää. Myös Tuusulanväylä tuo Järvenpäähän. Järvenpää on monessa mielessä Keski-Uudenmaan sydän, monipuolisesti rikas kulttuurikaupunki ja mielenkiintoinen ostospaikka.
Historia
Järvenpää perustettiin vuonna 1951. Siitä tuli kaupunki vuonna 1967.
Matkailu
Juhani Aho muutti puolisonsa taidemaalari Venny Soldan-Brofeldtin kanssa 1897 Järvenpäähän, Tuusulanjärven rannalle Vårbacka-nimiseen huvilaan, joka sittemmin sai nimekseen Ahola. Säveltäjämestari Jean Sibelius ja taidemaalari Eero Järnefelt perheineen seurasivat Ahoja asettuen asumaan heidän naapurustoonsa. Näin sai alkunsa ainutlaatuinen Tuusulanjärven taiteilijayhteisö, jonka elämään voi tutustua kesäisin alueen monissa museoissa. Näistä tunnetuin on Sibeliuksen Ainola.
Järvenpään upeassa Taidemuseossa on esillä Venny Soldan Brofeldtin ja Eero Järnefeltin teoksia. Museo sijaitsee Järvenpään kirjaston alakerrassa, kaupungintalon ja Järvenpää-talon vieressä. Alvar Aallon suunnittelemaa Villa Kokkosta, akateemikko Joonas Kokkosen taiteilijakotia Tuusulanjärven tuntumassa, on sanottu Finlandia-talon pienoismalliksi. Nykyisin Villa Kokkonen toimii museona ja sitä voi myös vuokrata kokous- ja juhlakäyttöön.
Järvenpään kulttuurin nykypäivään kuuluvat vuosittaiset musiikkitapahtumat, kesäiset Puistoblues ja Tuusulanjärven Kamarimusiikki sekä alkusyksyn Järvenpään Sibelius-Viikot. Järvenpää-talo tarjoaa kulttuuria, konsertteja, teatteria ja taidenäyttelyjä ympäri vuoden. Lasten suosikkikohde on Pikku-Ainon koti, jossa järvenpääläisen taiteilijan Kristiina Louhen maankuulujen Aino-kirjojen hahmot ovat heränneet eloon. Pikku-Ainon kodissa leikitään, lauletaa ja askarrellaan lasten toiveiden mukaisesti. Kun uni alkaa painaa, kaupunkimme majoituspalvelut tarjoavat mukavan yösijan matkailijalle. Valinnan varaa löytyy keskustan hotelleista leirintäalueen mökkeihin.
Tapahtumat
Vuosittaiset musiikkijuhlat aloittaa juhannuksen jälkeen Puistoblues. Bluesviikko alkaa keskustan blueskadulta, lisäksi on konsertteja ja jameja klubeilla ja ravintoloissa. Pääkonsertti on bluesviikon päätteeksi lauantaina Vanhankylänniemessä.
Heinä-elokuun vaihteessa järjestettävän Tuusulanjärven Kamarimusiikkifestivalin taiteellisina johtajina toimivat viulistiveljekset Jaakko ja Pekka Kuusisto. Kamarimusiikin aikana on useita konsertteja Tuusulanjärven tunnelmallisissa taiteilijakodeissa, kirkoissa ja konserttisaleissa. Järvenpään Sibelius-Viikkojen konsertit järjestetään akustiikaltaan erinomaisessa Järvenpää-talossa.
Politiikka
Kaupungin kaupunginjohtaja on ollut vuodesta 1992 Erkki Kukkonen. Kaupungin politiikka on SDP:n ja Kokoomuksen johtamaa.
Liikenne
Pohjoinen päärata kulkee kaupungin halki, Lahden moottoritie eli nelostie sivuaa keskustaa ja sille on kaksi liittymää. Helsinkiin on matkaa puoli tuntia, Helsinki-Vantaan lentokentälle 20 minuuttia. Järvenpää on kiinteä osa Helsingin seutua ja samalla merkittävä hallinnollinen ja kaupallinen keskus vauraalla Keski-Uudellamaalla.
Junayhteydet Järvenpäähän ovat melko hyvät. R- ja H-junat kulkevat puolen tunnin välein Järvenpään päärautatieasemalle, kun tunnin välein kulkevat H-junat pysähtyvät lisäksi Kyrölässä, Saunakalliossa ja Purolassa. Lahden oikorata tuo tullessaan uuden Haarajoen aseman. Tämän jälkeen paikallispalvelut pääradalla paranevat, kun H-junat alkavat kulkea ruuhka-aikojen ulkopuolella kaksi kertaa tunnissa. R-junat kulkevat kerran tunnissa.
Juna-asemat Järvenpäässä:
- Kyrölä
- Järvenpää
- Saunakallio
- Purola
Aiheesta muualla
- [http://www.jarvenpaa.fi/ Järvenpään kaupungin kotisivut]
Luokka:Suomen kaupungit
Luokka:Järvenpää
PielisensuuPielisensuun kunta liitettiin Joensuun kaupunkiin vuonna 1954. Tällöin Joensuun asukasluku kasvoi yli kaksinkertaiseksi (1953: 9 553 asukasta, 1954: 23 748 asukasta). Tämän perusteella voidaan arvioida Pielisensuun kunnassa olleen arviolta 13 000 - 14 000 asukasta sen olemassaolon loppuvaiheissa. Tämä on selvästi enemmän kuin itse Joensuun kaupungissa tuolloin. Ennen kuntaliitosta Joensuun kaupunki käsittikin lähinnä vain taajama-alueen keskustan, ns. ruutukaava-alueen.
Pielisensuun kunta ei silti ollut loppuvaiheissaan varsinainen maalaiskunta, vaan se muodostui pääasiassa Joensuun ympärillä olleista pientaloalueista, joista osa tunnettiin työläisväestöstään. Kuntaliitoksen myötä Joensuun kaupunki sai muun muassa Hukanhaudan, Karsikon, Mutalan ja Noljakan kaupunginosat.
Luokka:Suomen entiset kunnat
Joensuu
Joensuu on Pohjois-Karjalan maakuntakeskus ja asukasluvultaan Itä-Suomen läänin toiseksi suurin kaupunki. Joensuussa oli vuoden 2005 alussa 57 587 asukasta. Joensuu kuuluu Joensuun seutukuntaan, jossa on noin 93 200 asukasta. Joensuun kaupunki laajeni 1. tammikuuta 2005, kun Tuupovaaran ja Kiihtelysvaaran kunnat liittyivät siihen. Ennen kuntaliitosta Joensuun asukasluku oli vuoden 2004 alussa 52 659.
Maantiede ja kaupunkikuva
Joensuu sijaitsee Saimaan järvialueeseen kuuluvan Pyhäselän rannalla, johon kaupungin kahteen osaan jakava Pielisjoki laskee.
Kaupungin kokonaispinta-ala oli vuonna 2004 120,3 km², josta maa-alueita on 81,9 km². Väestöntiheys maa-alueet huomioiden oli vuoden 2004 alussa 643 as./km². Vuoden 2005 kuntaliitoksen myötä Joensuun kokonaispinta-alaksi tuli 1312,1 km², josta maa-alueita on 1173,4 km².
Arkkitehtuuri
Kaupunkisuunnittelussa on otettu huomioon viheralueiden linjamainen yhtenäisyys, ns. viherkäytävät, ja hyvät kevyen liikenteen yhteydet niin keskustassa kuin kaupungin reuna-alueillakin. Joensuu on rakenteeltaan selkeä kaupunki, eikä etenkään sen keskusta-alueelle ole kovin helppo eksyä.
Kaupunkikuvan ja kaupungin arkkitehtuurin virheenä pidetään sitä, että näköyhteydet aivan vieressä olevalle Pyhäselälle ovat monin paikoin heikot. Sen sijaan Pielisjoki on olennainen ja näkyvä osa kaupunkikuvaa. Näkymien parantaminen Pyhäselälle on otettu huomioon kaupungin kehittämisen yleisissä linjauksissa.
Suurimmissa kaupunginosissa on erilliset kirjasto-, koulu-, terveysasema-, apteekki- ja postipalvelut ja kauppakeskukset yhtenäisinä palvelukeskuksina. Valtaosa väestöstä asuu melko suppealla alueella tärkeimmissä kaupunginosissa, ja siksi matkat palveluiden luokse ovat lyhyet.
Joensuun jokinäkymiä hallitsevan Niinivaaran laella on Pohjois-Karjalan keskussairaala. Aivan keskustan ruutukaava-alueen reunalla sijaitsevat Joensuun yliopisto ja osa Pohjois-Karjalan ammattikorkeakoulusta.
Kaupunginosat
Ennen vuoden 2005 kuntaliitosta kaupunki muodostui 25:stä kaupunginosasta:
Katso tarkemmin: Joensuun kaupunginosat
Ilmasto
Itärajan lähellä sijaitseva Joensuu kuuluu mannermaisemman ilmaston piiriin kuin suurin osa Suomen kaupungeista ja alueista. Tämä tarkoittaa, että talvet ovat yleensä kylmiä ja kesät lämpimiä. Kesällä on yleensä voimakas, pitkäaikainen ja hautova helleaalto tai useampiakin, jotka johtuvat ilmamassojen liikkumattomuudesta. Keskikesällä Pohjois-Karjala on Suomen lämpimimpiä seutuja. Joensuussa on usein aivan erilainen hetkellinen säätila, kuin Etelä-, Keski- ja Länsi-Suomessa. Näin ollen Lounais-Suomi-keskeisen valtakunnallisen televisiokanavan juontajien ja uutistenlukijoiden säätä koskevat harmittelut tai kommentit eivät useinkaan kerro joensuulaisille mitään.
Liikenneyhteydet
Joensuun kaupunginosat
Joensuu on tärkeä rautateiden risteysasema. VR:n kaukoliikenne kuljettaa Joensuusta etelään (Joensuu-Lappeenranta-Lahti-Helsinki), länteen (Joensuu-Pieksämäki-Tampere-Turku) ja pohjoiseen (Joensuu-Nurmes). Itään johtava raideyhteys Ilomantsiin ei ole ollut enää vuosiin matkustajakäytössä.
Joensuun lentoasema sijaitsee Liperin kunnassa 11 km Joensuun keskustasta luoteeseen. Joensuusta on suora lentoyhteys Helsinkiin.
Sisävesiliikennettä palvelee Ukonniemen syväsatama Penttilän kaupunginosassa.
Joensuu on maantieliikenteen tärkein solmukohta Pohjois-Karjalassa. Kaupunkiin pääsee seuraavia valtateitä ja kantateitä pitkin:
- VT 6 Lappeenrannan ja Kajaanin suunnista
- VT 17 Kuopion suunnasta
- VT 23 Varkauden suunnasta
- KT 74 Ilomantsin suunnasta
Välimatkat maanteitse
Historia
:pääartikkeli: Joensuun historia
Joensuun historia
Nykyisen Joensuun alueella on ollut asutusta jo kivikaudella. 1000-luvun alussa Laatokan luoteis- ja pohjoisrantoja asutti omaleimainen muinaiskarjalainen kulttuuri, jonka vaikutukset kulkeutuivat vähitellen myös nykyisen Pohjois-Karjalan suuntaan. Vesistöt toimivat erämaan kulkureitteinä tuoden mukanaan turkismetsästäjiä ja kaupankäyntiä. Joensuun seutu oli lähinnä kaukana asuvien heimojen (varsinkin muinaiskarjalaisten) hyödyntämää erämaata ja pielisjoki läpikulkuväylä merkittävämpien alueiden välillä, mutta alueella oli myös asuinpaikkoja. Ortodoksisen uskon saavuttua perustettiin Joensuussa sijaitsevaan Kuhasaloon Valamon luostarin sivuluostari. Ruotsit, luterilaiset kuitenkin polttivat luostarin.
Joensuu-niminen kylä löytyy jo Ruotsin vallan aikaisista kartoista. Venäjän keisari Nikolai I perusti Joensuun kylän paikalle Joensuun kaupungin vuonna 1848. Kaupunki alkoi kasvaa nopeasti. Joensuun koskissa on harjoitettu paljon tukinuittoa. Joensuun kosken ohi kaivettiin kanava ja rakennettiin sulut, jotta isommat alukset voisivat käyttää Pielisjokea kulkuväylänä. Joensuu on vanha puuteollisuuskaupunki, mutta nykyisin muut teollisuudenalat ovat korvanneet puuteollisuuden lähes täysin.
Hallinto
kanava kaupungintaloa ja Helsingin rautatie-asemaa.]]
Joensuun kaupunginjohtaja on Juhani Meriläinen. Hänen tehtävikseen kaupungin hallintosääntö määrittelee kaupungin johtamisen, toiminnan tuloksellisuuden seurannan ja raportoinnin sekä kaupungin organisaatiokulttuurin kehittämisen.
Kaupungin hallintosäännön mukaan kaupunginhallituksen tehtävä on johtaa kaupungin hallintoa ja taloutta kaupunginvaltuuston hyväksymien tavoitteiden mukaisesti. Kaupunginhallituksen puheenjohtaja kaudella 2005-2008 on Seppo Eskelinen, 1. varapuheenjohtaja Timo Elo ja 2. varapuheenjohtaja Anu Vehviläinen. Heidän lisäkseen kaupunginhallituksessa on kahdeksan muuta jäsentä. Kaupunginhallitus voi asettaa toimikautensa ajaksi erilaisia tilapäisiä toimikuntia. Näistä esimerkkeinä mainittakoon Kansainvälisten asiain toimikunta ja Katunimitoimikunta.
Anu Vehviläinen
Kaupungin hallinnossa ylintä päätösvaltaa käyttävän kaupunginvaltuuston valtuustoryhmät kaudella 2005-2008 ovat (suluissa edustajien määrä valtuustossa):
- SDP (18)
- Kokoomus (12)
- Keskusta (11)
- Vihreä Liitto (4)
- Kristillisdemokraatit (3)
- Vasemmistoliitto (3)
Kaupunginvaltuuston puheenjohtaja kaudella 2005-2008 on Pekka Ravi, 1. varapuheenjohtaja Pekka Kolehmainen ja 2. varapuheenjohtaja Matti Väistö.
Matti Väistö
Kaupungin palvelutoiminta tapahtuu kaupungin lautakunniksi kutsuttujen luottamushenkilöelimien alaisuudessa. Lautakuntien jäsenistön valitsee kaupunginvaltuusto. Joensuun kaupungin lautakunnat ovat:
- Koulutuslautakunta
- Kulttuuri- ja liikuntalautakunta
- Pelastuslautakunta
- Peruspalvelulautakunta
- Tekninen lautakunta
- Ympäristölautakunta
Joensuun kaupungin tuloveroprosentti vuonna 2005 on 19,00%.
Kulttuuri
Matti Väistö
Joensuu on vilkas kulttuurikaupunki. Musiikki on tärkeä osa joensuulaista kulttuurielämää. Tunnetuista suomalaisista rock-yhtyeistä muun muassa Hassisen Kone ja Neljä Ruusua ovat Joensuusta lähtöisin. Näiden yhtyeiden johtohahmot Ismo Alanko (Hassisen Kone) ja Ilkka Alanko (Neljä Ruusua) ovat nykyään tunnetuimpia Joensuusta lähtöisin olevia henkilöitä. Joensuun lukuisista kulttuuritapahtumista tunnetuimpia on Ilosaarirock. Eräs kulttuuritapahtumista on myös Joen yö.
Pyhäkköjä
Joen yö
Evankelis-luterilainen ja ortodoksinen pääkirkko ovat Joensuun keskustan läpi kulkevan kirkkokadun vastakkaisissa päissä, ja samalla keskustan eli ruutukaava-alueen vastakkaisilla puolilla. Idän ja lännen Kirkot katsovat ikään kuin toisiaan kaupungin yli.
Kirkkokadun eteläpäässä pienellä mäellä sijaitsee luterilainen pääkirkko, "Joensuun kirkko". Pääkirkko edustaa uusgootiikkaa. Taajama-alueella on lisäksi neljä muuta luterilaista kirkkoa: Niinivaaran kirkko, Noljakan kirkko, Rantakylän kirkko ja Utran puukirkko.
Kirkkokadun pohjoispäässä on niin ikään pienellä mäellä ortodoksinen Pyhän Nikolaoksen kirkko. Pyhän Nikolaoksen kirkko on perinteinen ortodoksikirkko, joka on valmistunut vuonna 1887. Joensuussa on lisäksi toinen ortodoksikirkko; Pyhän Johannes teologin kirkko, jonka arkkitehtuuri on bysanttilainen.
Näiden lisäksi Joensuun kunnassa on uudet alueet mukaan luettuna kymmenisen merkittävää luterilaista ja ortodoksista pyhäkköä.
Joensuun lähellä sijaitsee Uusi Valamon luostari, joka on perustettu Neuvostoliiton otettua haltuunsa Laatokassa sijaitsevan Valamon luostarin. Joensuussa on ennen sijainnut alkuperäisen Valamon luostarin sivuluostari, jonka ruotsit kuitenkin polttivat.
Yöelämä
ruotsit, joka yhdistää Niinivaaran ja keskustan kaupunginosat.]]
:pääartikkeli: Joensuun yöelämä
Joensuun yöelämä on keskittynyt vain muutaman korttelin alueelle keskustassa, jonne kerääntyy ihmisiä laajoilta alueilta Joensuun ulkopuoleltakin. Kuten monessa muussakin suomalaisessa kaupungissa, sadat teinit juhlivat ja meluavat Joensuun torilla perjantai-iltaisin, jolloin myös korttelirallin ajajat ovat tavallinen näky. Pielisjoessa sijaitseva Kanavasaari on suosittu alle 18-vuotiaiden illanviettopaikka.
Ystävyyskaupunkitoiminta
Joensuun ystävyyskaupungit ovat:
- Linköping, Ruotsi
- Tønsberg, Norja
- Roskilde, Tanska
- Ísafjörður, Islanti
- Hof, Saksa
- Vilna, Liettua
- Petroskoi, Venäjä (yhteistyösopimus)
Tutustumiskohteita
Venäjän laella, ja näkyy siksi kauas. Kuva Penttilästä]]
- Trooppinen perhospuutarha
- Pohjois-Karjalan museo
- Taidemseo
- Sortavalan pienoismalli
- Joensuun kirkko (v. 1903)
- Ortodoksinen Pyhän Nikolaoksen kirkko (v. 1887)
- Yliopiston kasvitieteellinen puutarha
- Tori
- Kauppahalli
Muuta vierailijoita kiinnostavaa
- Joensuun laulujuhlat
- Karelia-soutu heinäkuussa
- Joensuun kaupunginteatteri
- Kesäteatteri
- Joensuun kaupunginorkesteri
- Joensuun nukketeatteritalo
- Sisävesilaivaliikenne
Aiheesta muualla
- [http://www.jns.fi Joensuun kaupunki]
- [http://www.joensuuopas.com/ Joensuun kaupunkiopas - Joensuuopas]
- [http://jytykartat.jns.fi Joensuun seudun opaskartta] (Karttasovellus vaatii Javaa tukevan selaimen ja käyttöjärjestelmän)
- [http://www.karjalainen.fi/cgi-bin/vk Sanomalehti Karjalaisen verkkolehti]
- [http://www.karjalainen.fi/kaupunginosat/kaupunginosat2002-2003.htm Karjalaisen juttusarja Joensuun kaupunginosista]
Luokka:Suomen kaupungit
Luokka:Karjala
Luokka:Joensuu
Säräisniemi
Vaala (aikaisemmin Säräisniemi) on Suomen kunta Kainuun maakunnassa, Oulun läänissä.
Kunnan pinta-ala on 1 765 km², josta vesistöjä on 446 km². Kunta on perustettu vuonna 1954 (edeltäjä Säräisniemi vuonna 1867). Asukkaita 1.1.2003 yhteensä 3 894, asukastiheys 3,0 asukasta/km².
Oulujoki alkaa Vaalan keskustan länsipuolelta. Puolet maan neljänneksi suuresta järvestä, Oulujärvestä, sijaitsee Vaalassa. Järvessä oleva Manamansalon saari on nykyisin voimakas matkailukeskittymä. Rokuan kansallispuisto sijaitsee kunnan länsiosassa.
Kyliä
Alasalmi, Eninlahti, Jaalanka, Jylhämä, Järvikylä, Kangaskylä, Kankari, Liminpuro, Manamansalo, Neittävä, Nimisjärvi, Nuojua, Oterma, Pelso, Suutarinkylä, Säräisniemi, Veneheitto
Aiheesta muualla
- [http://www.vaala.fi/ Vaalan kunnan kotisivut]
-
UtajärviUtajärvi on Suomen kunta. Se sijaitsee Pohjois-Pohjanmaan maakunnassa, Oulun läänissä. Kunnassa asuu 3 290 ihmistä ja sen pinta-ala on 1736,23 km², josta 63,67 km² on vesistöjä. Väestötiheys on 1,96 asukasta/km².
Utajärvellä sijaitsee Ilmatieteen laitoksen säätutka.
Kyliä
Ahmas, Alakylä, Ala-Naama, Ala-Niska, Juorkuna, Järvenkylä, Kangaskylä, Kemilä, Kormunkylä, Murronkylä, Naamankylä, Niska, Ojakylä, Potku, Sanginkylä, Sipolankylä, Sotkajärvi, Särkijärvi, Tervolankylä, Utanen, Ylisuvanto, Yli-Utos
Aiheesta muualla
- [http://www.utajarvi.fi/ Utajärven kunnan kotisivut]
-
Kemijärvi
Kemijärvi (pohjoissaameksi Giemajávri) on Suomen pohjoisin kaupunki, joka sijaitsee Lapin maakunnassa, Lapin läänissä.
Naapurikuntia ovat pohjoisessa Pelkosenniemi, idässä Salla, etelässä Posio ja lännessä Rovaniemen maalaiskunta.
Kemijärven kunnan alueella olevia kyliä ovat mm. Halosenranta, Hyypiö, Isokylä, Joutsijärvi, Juujärvi, Kallaanvaara, Kostamo, Leväranta, Luusua, Oinas, Perävaara, Ruopsa, Räisälä, Sipovaara, Soppela, Tapionniemi, Tohmo, Ulkuniemi, Varrio ja Vuostimo.
Kemijärven ensimmäinen pysyvä uudisraivaaja-asukas oli Paavali Ollinpoika Halonen, joka muutti Oulun läänistä, Utajärven Niskankylästä Kemijärvelle n. 1580. Hänen vaimonsa oli Anna Laurintytär Halonen ja lapsia Paavo, Olli ja Pekka Halonen. Paavalin asuinpaikka tunnetaan nykyään nimellä Halosenranta. Ensimmäisten uudisraivaajien muuttaessa Kemijärvelle siellä ei asunut enää saamelaisia, mutta Ämmänvaara Kemijärven kunnan alueella on muinainen saamelaisten uhripaikka.
Kylät
Alakylä, Halosenranta, Isokylä, Javarus, Joutsijärvi, Juujärvi, Kostamo, Leväranta, Luusua, Räisälä, Tapionniemi, Tohmo, Vuostimo, Ylikylä
Aiheesta muualla
- [http://www.kemijarvi.fi/ Kemijärven kaupungin kotisivut]
Luokka:Suomen kaupungit
-
KuusankoskiKuusankoski on Suomen kaupunki, joka sijaitsee Kymenlaakson maakunnassa, Etelä-Suomen läänissä. Kunnan väkiluku on 20 392 (2003). Sen pinta-ala on 128,5 km², josta 14,56 km² on vesistöjä. Väestötiheys on 179 asukasta/km². Kuusankoski perustettiin vuonna 1921 osasta Iittiä ja Valkealaa. Kuusankoskesta tuli kauppala vuonna 1957 ja kaupunki vuonna 1973.
Aiheesta muualla
- [http://www.kuusankoski.fi/ Kuusankosken kaupungin kotisivut]
Luokka:Suomen kaupungit
-
Kaupunki
pääkaupunki. Se on myös maan suurin ja nopeimmin kasvava kaupunkiseutu.]]
Kaupunki on maaseudusta erotettu kunta, jossa väestö asuu tiheämmässä keskittymässä kuin maaseudulla. Vuoteen 1977 asti Suomen kaupungeilla oli oikeuksia ja velvollisuuksia, joita muilla kunnilla ei ollut. Tilastokeskus määrittelee kaupunkimaisen kunnan seuraavasti: Kaupunkimaisia kuntia ovat kunnat, joiden väestöstä vähintään 90% asuu taajamissa tai suurimman taajaman väkiluku on vähintään 15 000.
Ero pikkukaupunkien ja suurkaupunkien välillä on eri alueilla erilainen. Suurkaupunki voi tarkoittaa urbaania aluetta, joka ylittää tietyn asukasluvun; kaupunkia joka dominoi muita kaupunkeja tietyllä talousalueella tai joka on hallinnollisesti merkittävä. Suurkaupungeista käytetään myös nimitystä metropoli. Vaikka suurkaupunki voi viitata alueeseen, jolla on lähiöitä ja satelliittialueita, termi ei sovi kattamaan usean kaupungin keskittymää eli metropolialuetta kuten pääkaupunkiseutu. Englannin kielessä erotellaan kaupunki nimikkeille city eli suurkaupunki ja town eli pikkukaupunki.
Suomessa suurin osa kaupungeista on pikkukaupunkeja. Suurkaupungeiksi voidaan Suomen mittakaavassa katsoa Pääkaupunkiseutu, Tampere, Turku ja Oulu. Globaalit suurkaupungit ovat kaupankäynnin, talouden, kulttuurin ja myös muiden elämänalueiden keskuksia. New York, Tokio, Berliini, Hongkong, Moskova, Pariisi ja Lontoo määritellään usein globaaleiksi kaupungeiksi, mutta termiä käytetään myös muista suurkaupungeista. Nykyään on nähtävissä merkkejä suurkaupunkien lähiöalueiden yhdistymisestä (Yhdysvaltain itärannikko) monien kymmenien miljoonien asukkaiden metropoleiksi. Maailman suurimmaksi kaupungiksi lasketaan yleensä Japanissa sijaitseva yli 30 miljoonan asukkaan Suur-Tokio. Kiinalainen Chongqingin kaupunki on kuitenkin lähes Tokion kokoinen, ja siten maailman toiseksi suurin kaupunki.
Kaupungin keskusta
Kaupungin keskusta on kaupan, julkisten toimintojen, vapaa-ajan, kulttuurin, seurustelun ja huvielämän kohtauspaikka. Keskusta näyttää kaupungin elinvoiman ja lisää kiinnostavuutta. Keskusta palvelee kaikkia: kaupungin ja ympäristön asukkaita, jotka asioivat, työskentelevät tai asuvat keskustassa; vanhoja, nuoria, yksinäisiä ja perheitä; autottomia ja autoilijoita. Hyvä keskusta edistää asiakaskäyntejä ja parantaa liikkeiden kannattavuutta, kun yhdessä liikkeessä kävijät käyvät samalla myös muissa. Se lisää vuokranmaksukykyä ja kiinteistöjen arvon säilymistä. Se myös parantaa asukkaiden viihtymistä ja kotitalouksien tasapainoa.
Ellei kaupungin keskustaa kehitetä, siitä voi tulla taantuva keskusta. Silloin kestävä kehitys vaarantuu, kun asiointi rakentuu autojen varaan. Autottomat, vanhukset, nuoret ja lapset joutuvat heikompaan asemaan. Keskustan palvelutaso ei kehity. Kaupungin kehittämisaloite siirtyy yksityisille maanomistajille.
Suomen kaupungit
Suomessa kaupunki on myös julkishallinnon yksikkö. Oikeudellisesti kaikki kaupungit ovat kuntia, koska Suomessa on nykyään vain yksi kuntamuoto.
Asutuksen kokoluokittelu Suomessa voidaan tehdä esimerkiksi seuraavasti:
- Haja-asutusalue, maaseutu tai pieni taajama (1 - 1 000 asukasta) 22 kpl
- Pieni maaseutukaupunki (1 001 - 20 000 asukasta) 357 kpl
- Keskikokoinen kaupunki (20 001 - 50 000 asukasta) 39 kpl
- Suuri kaupunki (50 001 - 100 000 asukasta) 8 kpl
- Suurkaupunki (asukkaita yli 100 000) 6 kpl
Suurin osa Suomen kunnista on tämän mukaan siis pieniä maaseutukaupunkeja.
Erilaiset kaupungit
Suomessa on suurilukuinen määrä kaupunkeja. Suurin osa niistä on pieniä, kuten edellä todettiin. Helsinki on maan suurin kaupunki, asukkaita seudulla on 1,2 miljoonaa. Kooltaan se yltää eurooppalaiseen sarjaan keskisuurena kaupunkina. Toiseksi suurimmat kaupunkiseudut ovat Tampere ja Turku. Muita valtakunnallisesti merkittäviä keskuksia ovat Oulu, Lahti ja Jyväskylä. Loput Suomen kaupungeista ovat pienempiä maakuntakeskuksia. Suurimmissa kaupungeissa on paljon työpaikkoja, oppilaitoksia ja hyvin toimiva joukkoliikenne. Suurissa kaupungeissa kulttuurielämä on aktiivista ja niistä löytyvät hyvät koulutusmahdollisuudet korkeakouluineen. Mahdollisuuksia tehdä vapaa-ajalla itseään kiinnostavia asioita on paljon. Nämä kaikki tuovat ympäröivälle seudulle menestystä vanavedessään.
Suomen suurimmat kaupunkiseudut
Kaupunkiseutu tarkoittaa keskuskuntaa ja sitä ympäröiviä lähikuntia, jotka ovat tiiviissä yhteydessä keskuskuntaan. Kaupunkiseudun väkiluvun laskeminen antaa todellisemman kuvan kaupungin koosta muun muassa Helsingin ja Kouvolan tapauksissa.
Tilastojen lähde [http://www.kunnat.net kunnat.net].
Maailman suurimmat kaupunkiseudut
Maailman suurimmat kaupunkiseudut ovat tärkeitä toimijoita poliittisesti ja taloudellisesti.
kuva:Green up.png
kuva:Green up.png.]]
| Sijoitus | Nimi | Väkiluku
|
|---|
| 1 | Tokio, Japani | 36 510 000
| | 2 | New York, Yhdysvallat | 22 310 000
| | 3 | Mexico City, Meksiko | 22 090 000
| | 4 | Soul, Etelä-Korea | 21 740 000
| | 5 | Mumbai, Intia | 19 470 000
| | 6 | São Paulo, Brasilia | 19 090 000
| | 7 | Jakarta, Indonesia | 17 590 000
| | 8 | Los Angeles, Yhdysvallat | 17 540 000
| | 9 | Osaka, Japani | 17 510 000
| | 10 | Delhi, Intia | 17 480 000
| | 11 | Manila, Filippiinit | 16 610 000
| | 12 | Kairo, Egypti | 15 500 000
| | 13 | Shanghai, Kiina | 14 610 000
| | 14 | Kolkata, Intia | 14 450 000
| | 15 | Moskova, Venäjä | 14 440 000
| | 16 | Buenos Aires, Argentiina | 13 330 000
| | 17 | Lontoo, Yhdistynyt kuningaskunta | 12 420 000
| | 18 | Teheran, Iran | 11 890 000
| | 19 | Ruhrin alue, Saksa | 11 780 000
| | 20 | Rio de Janeiro, Brasilia | 11 720 000
| | 21 | Karachi, Pakistan | 11 620 000
| | 22 | Istanbul, Turkki | 11 580 000
| | 23 | Pariisi, Ranska | 11 500 000
| | 24 | Dhaka, Bangladesh | 11 490 000
| | 25 | Peking, Kiina | 11 240 000
| | 26 | Lagos, Nigeria | 10 690 000
| | 27 | Bangkok, Thaimaa | 9 750 000
| | 28 | Chicago, Yhdysvallat | 9 420 000
| | 29 | Kinshasa, Kongo | 9 120 000
| | 30 | Nagoya, Japani | 8 760 000
|
Lähde: [http://www.world-gazetteer.com world-gazetteer.com]
Kaupunkien urbaanius
Eri kaupungeilla on eri väestöntiheys. Väestöntiheys kertoo, miten tiheästi kaupungissa asuu ihmisiä. Suuri väestöntiheys on yleensä kaupungin keskustassa ja kerrostaloalueilla, pieni väestöntiheys omakotitaloalueilla. Suuri väestöntiheys mahdollistaa lyhyet kävelymatkat, kattavan joukkoliikenteen ja lukuisat lähipalvelut. Pienen väestöntiheyden kaupungeissa matkat ovat pitkät ja palveluja hajanaisesti, joka lisää henkilöauton tarvetta.
Euroopassa kaupungit ovat vanhoja ja ne ovat tiheästi rakennettuja. Kävelykadut ovat yleisiä ja kaduilla käy vilkas elämä. Pohjoismaissa kaupungit ovat jonkin verran väljemmin rakennettuja. Useat Suomen kaupungit vastaavat väestötiheydeltään Yhdysvaltojen autokaupunkeja. Suurin urbanisoituminen löytyy Pääkaupunkiseudulta mukaan lukien Kerava ja Järvenpää. Muita erityisen urbaaneja kaupunkeja ovat Maarianhamina, Jyväskylä, Lahti, Turku, Kouvola ja Joensuu.
Kaupunkien arvostus
Alla on Taloustutkimuksen Kaupungit: Muuttohalukkuus 2004 -tutkimuksen tulokset yleisarvosanoilla 4-10 mitattuna. Tutkimuksessa selvitettiin ihmisten muuttohalukkuutta eri kaupunkeihin.
Kaupunki Arvosana Asukasluku
1. Tampere 7,98 197 774
2. Jyväskylä 7,75 80 372
3. Turku 7,57 173 686
4. Kuopio 7,38 87 347
5. Oulu 7,31 123 274
6. Hämeenlinna 7,22 46 352
7. Naantali 7,16 13 360
8. Helsinki 7,14 559 718
9. Espoo 7,10 216 836
10. Lahti 7,05 97 543
11. Lappeenranta 7,03 58 401
12. Porvoo 6,95 45 403
13. Savonlinna 6,93 27 660
14. Vaasa 6,84 57 014
15. Vantaa 6,76 179 856
16. Mikkeli 6,75 46 612
17. Joensuu 6,75 52 140
18. Rovaniemi 6,71 35 188
19. Seinäjoki 6,71 30 702
20. Rauma 6,63 37 030
Kaikkien kaupunkien ka. 6,86
Lisäksi tutkimuksessa olivat mukana (aakkosjärjestyksessä): Hyvinkää, Järvenpää, Kajaani, Kemi, Kerava, Kokkola, Kotka, Kouvola, Lohja, Pietarsaari, Pori, Raahe, Salo ja Varkaus.
Tarkemmin kaupunkeja tarkasteltiin yhdeksällä erottelevuustekijällä. Työpaikkojen tarjonnassa, opiskelumahdollisuuksissa ja monipuolisessa kulttuuritarjonnassa pärjäsi Helsinki. Sijainnista, harrastusmahdollisuuksista ja kunnallisista palveluista parhaan arvosanan sai Tampere. Viihtyisimpänä asuinympäristönä ja parhaana kasvuympäristönä lapsille pidettiin Jyväskylää, kun taas Espoota pidettiin muita kaupunkeja useammin kehittyvänä talousalueena.
Pahoinvointi Suomen suurimmissa kaupungeissa
Suurille kaupunkikeskuksille on aina ollut tunnusomaista paitsi hyvinvointi ja vauraus myös sosiaaliongelmien yleisyys. Voidaan yleistää, että mitä suurempi kaupunki on, sitä yleisemmin siinä ilmenee myös pahoinvointia. Näin esimerkiksi Helsinki sijoittuu mitä todennäköisimmin pahoinvointivertailun kärkipäähän. Tämä ei kuitenkaan pidä tarkkaan ottaen paikkaansa; kaupunkikulttuurit ovat tässä mielessä yksilöllisiä.
Suomen Kuntaliitto on julkaissut vuonna 2004 Kuntalehdessä (numero 15) tutkimuksen suurimpien Suomen kaupunkien pahoinvoinnista 2000-luvun alussa. Tutkimuksessa on käytetty kymmentä pahoinvoinnin mittaria. Tutkimuksen mukaan Suomen yli 40.000 asukkaan kaupungit sijoittuvat sosiaalisten ongelmien yleisyydessä alla olevan taulukon mukaiseen järjestykseen. Pahoinvoivimmassa Jyväskylässä sosiaaliongelmia havaittiin lähes 40 % enemmän kuin Espoossa.
Sosiaalisia ongelmia tarkasteltiin seuraavilla 10 mittarilla:
- toimeentulotuki asukasta kohden
- ahtaasti asuvia asuntokuntia % asuntokunnista
- työttömät % työvoimasta
- pitkäaikaistyöttömät % työttömistä
- poliisin tietoon tulleet omaisuusrikokset/10 000 as.
- poliisin tietoon tulleet väkivaltarikokset/10 000 as.
- myynti 100% alkoholia, litraa/18 vuotta täyttäneet
- raskauden keskeytykset/1 000 15-49-v. naista
- sijoitetut lapset ja nuoret/1 000 0-17-vuotiasta
- kaupungin suhteellinen velkaantuneisuus, %
Sija pahoinvoinnin mukaan Kaupunki Sija as.luvun mukaan
1. Jyväskylä 9.
2. Helsinki 1.
3. Lahti 7.
4. Turku 5.
5. Kotka 13.
6. Joensuu 14.
7. Pori 10.
8. Vantaa 4.
9. Oulu 6.
10. Vaasa 12.
11. Mikkeli 16.
12. Lappeenranta 11.
13. Kuopio 8.
14. Tampere 3.
15. Hämeenlinna 15.
16. Hyvinkää 18.
17. Porvoo 17.
18. Espoo 2.
Väestönmuutos
Lähivuosikymmeninä Suomen väestö muuttaa pääasiassa neljälle suurimmalle kaupunkiseudulle, joista eniten Helsinkiin ja sen lähistölle Lohjalle ja Porvooseen. Länsisuomalaiset muuttavat rannikolta Turkuun ja keskisemmässä Suomessa Tampereelle. Lapin ja Oulun läänien väestö keskittyy Ouluun. Myös jotkin pienemmät keskukset, kuten Jyväskylä, Seinäjoki ja Salo houkuttelevat asukkaita lähiseudultaan ja joskus kauempaakin. Mitä suuremmaksi kaupunki kasvaa, sitä houkuttelevampi siitä tulee, kun palvelut ja kulttuuritarjonta lisääntyvät.
Voidaan todeta, että kasvavia seutuja yhdistävät ennen kaikkea hyvä työpaikkatarjonta, palvelut, liikenneyhteydet ja edullinen sijainti. Pääasiassa kasvavat alueet sijaitsevat maan lounaiskolkassa, mutta poikkeuksen tekee Oulu, jota on kehitetty osin poliittisin päätöksin Pohjois-Suomen veturiksi.
Taantuvat kaupungit eivät ole onnistuneet asukkaiden houkuttelemisessa. Nämä ovat usein syrjässä suurista keskuksista maan pohjois- ja itäosissa, muutamat myös etelämpänä ja lännessä rannikolla. Ne ovat menestysaikanaan omanneet hyvät lähtökohdat, kuten paperiteollisuus tai rautateiden risteysasemana oleminen, mutta olosuhteiden muuttuessa eivät ole pystyneet kehittymään houkutellakseen asukkaita ja yrityksiä.
Kasvukeskukset
- Helsinki
- Jyväskylä
- Lohja
- Oulu
- Porvoo
- Salo
- Seinäjoki
- Tampere
- Turku
Väestö vähenee
- Iisalmi
- Imatra
- Kajaani
- Kemi
- Kokkola
- Kouvola
- Mikkeli
- Pietarsaari
- Pori
- Rauma
- Savonlinna
Katso myös
- Luettelo Suomen kaupungeista
- Luettelo Suomen kaupungeista ja kunnista
- Luettelo Suomen kunnista väkiluvun mukaan
- Luettelo Suomen kunnista pinta-alan mukaan
- Aluepolitiikka
- Maaseutu
Aiheesta muualla
- [http://www.kaupunkiopas.com Suomen Kaupunkiopas - Suomen kaupungit Internetissä]
- [http://fennica.ascentia.fi Fennica-tilastopalvelu]
Luokka:Hallinto
ja:村落
simple:City
tokipona:ma tomo
zh-tw:鎮
zh-cn:城镇
Hyvinkää
Hyvinkää (ruots. Hyvinge) on kaupunki Etelä-Suomen läänissä, Uudenmaan maakunnassa. Vuonna 1917 Hyvinkää itsenäistyi omaksi kunnaksi, sitä ennen Hyvinkään alue oli jaettu Hausjärven ja Nurmijärven kuntien kesken. Hyvinkään kauppala erkaantui maalaiskunnasta 1926. Kauppala sai Kaupunkioikeudet vuonna 1960 ja 1969 maalaiskunta ja kaupunki yhdistyivät Hyvinkään kaupungiksi. Väkiluku 31.12.2004 oli 43.523.
Historia
Kaupunki on rakennettu jääkauden aikaansaaman reunamuodostelman päälle ja sen pääväylä Hämeenkatu - Uudenmaankatu kulkee muodostelman suuntaisesti rautatien toimiessa kaupungin jakajana.
1500-luvulta alkaen paikkakunnalla oli kestikievari nykyisen Hyvinkäänkylän alueella, paikka on kutakuinkin puolimatkassa Helsingin ja Hämeenlinnan välissä. Samalla alueella ovat myös ensimmäiset veroluetteloihin merkityt talot.
1800-luvulla paikkakunnalle perustettiin villatehdas ja se olikin piristysruiske paikkakunnalle. Nykyisessä Hyvinkään kaupungin vaakunassakin kuvataan kolmea kudonnassa käytettävää sukkulaa. Sittemmin tekstiiliteollisuus on hiipunut, mutta villatehtaan rakennuksille on keksitty uuskäyttöä mm. teknologiakeskuskonseptia toteuttavan kehitysyhtiö TechVillan ja messutoiminnan muodossa. Wanhalla villatehtaalla on nykyään museo ja liiketoimintaa, esimerkikisi tavaratalo.
Rautatie
Hyvinkää on tunnettu rautatiekaupunkina ja sen nykyinen keskusta määräytyikin Helsinki - Hämeenlinna-radan rakentamisen perusteella. Asemarakennus on yksi harvoista alkuperäisistä asemarakennuksista, joka vielä on alkuperäisessä käytössään. Kaupungissa on myös Rautatiemuseo ja VR:n konepaja. Hyvinkään ja Karkkilan välillä (noin 45km) toimi vuosina 1918-1967 kapearaiteinen Hyvinkään-Karkkilan rautatie. Hyvinkäältä haarautuu myös raide Hangon suuntaan ja 1900-luvun alussa silloinen asemakylä oli välietappi monelle amerikansiirtolaisille, jotka Hangosta lähtivät Atlantin toiselle puolelle.
Hangosta
Kaupunki
Hyvinkäällä on myös ollut maine puhtaan ilman kaupunkina ja sinne rakennettiinkin erityinen sanatorio eli parantola, johon varakkaat venäläiset ja suomalaiset tulivat saamaan hoitoa ja lepäämään. Parantolassa on ollut toipumassa mm. Saima Harmaja.
Hyvinkää palkittiin myös turvallisuuskehittämisestä WHO:n myöntämällä Safe Community (suom. turvallinen paikallisyhteisö) -jäsenyydellä. Hyvinkää oli/on ensimmäinen kaupunki Suomessa jolle tämä tunnustus on myönnetty.
Saima Harmaja
Rakennukset
Tunnettuja rakennuksia Hyvinkäällä ovat mm. Hyvinkään uusi kirkko (1961, Aarno Ruusuvuori), Vanhakirkko (1896, Y. Sadeniemi), Kytäjän kartano sekä kirkko (1939, V. Vähäkallio) ja kaupungin ydinkeskustassa oleva funkis-risteys. Kytäjällä on Suomen suurimpiin kuuluva golfkenttä (2x18 reikää) ja myös Hyvinkää golf (18 reikää)
Hyvinkäällä sijaitsee mm. Kone Oy:n, KCI Konecranes:in, Saint Gobain Isoverin ja Myllyn Parhaan tehtaat.
Luonto
Sveitsin kansallispuistossa on talvella hiihtoladut ja Kulomäen laskettelukeskus, kesällä lenkkipolut ja maauimala. Uimalan sisäosa on toki auki myös talvella. Puiston koko on n. 200 ha. Usmin erämaastossa on talvella pitkät hiihtoladut ja kesällä maastopyöräilyreitit. Suurimmat järvet: Kytäjärvi, Suolijärvi, Hirvijärvi (suurimmaksi osaksi Riihimäen puolella), Ridasjärvi, Sykäri sekä Sääksjärvi.
Kulomäen]
Lentokenttä
Hyvinkään lentokenttä toimi toisen maailmasodan jälkeen tovin valtakunnan päälentokenttänä, Malmin lentoaseman ollessa liittoutuneiden valvontakomission käytössä. Nykyisin kentällä on vilkasta harrastuslentotoimintaa mm. purjelentoa ja moottorilentoa. Lentokentän läheisyydessä on myös moottoriurheilukeskus.
Hyvinkään Sanomat yhdistettiin vuoden 2003 lopussa Hyvinkään, Nurmijärven, Riihimäen, Hausjärven ja Lopen yhteiseksi lehdeksi, Aamupostiksi.
Naapurikunnat Riihimäki, Hausjärvi, Mäntsälä, Tuusula, Nurmijärvi, Vihti ja Loppi
Loppi
Kaupunginosat
Paavola, Vieremä, Sahanmäki, Mustamännistö, Parantola, Tehdas, Viertola, Talvisilta, Nummisilta, Tanssikallio, Martti, Hakala, Kruununpuisto, Vehkoja, Nummenkärki, Rääkänpää, Veikkari, Tapainlinna, Kirjavatolppa, Puolimatka
Kylät
Hyvinkää, Hyvinkäänkylä, Ahdenkallio, Vaivero, Ylentola, Kaukas, Kytäjä, Noppo, Nukari, Palopuro, Ridasjärvi, Takoja, Usmi, Uusikylä
Tunnettuja hyvinkääläisiä
- Pirjo Hämäläinen-Forslund, taidehistorioitsija
- Minna "Kata" Kärkkäinen, valokuvamalli, käsikirjoittaja ja kirjailija
- Olavi J. Mattila, ex-ulkoministeri
- Esa Saarinen, filosofi
- Helene Schjerfbeck (1862-1946), taidemaalari
- Bror Wahlroos, entinen Kauppa- ja teollisuusministeriön kansliapäällikkö
- Eva Wahlström, naisnyrkkeilijä
- Lauri "Tahko" Pihkala Pesäpallon keksijä
Aiheesta muualla
- [http://www.hyvinkaa.fi Hyvinkään kaupungin kotisivut]
- [http://www.hyrinet.fi Hyvinkään-Riihimäen alueen portaali]
Luokka:Suomen kaupungit
-
Kouvola
Kouvola on kaupunki, joka sijaitsee Kymenlaaksossa, Etelä-Suomen läänissä. Se oli vanhan läänijaon aikana Kymen läänin pääkaupunki. Kaupungissa asuu 31 243 ihmistä, ja sen pinta-ala on 45 km², josta 1,19 km² on vesistöjä. Kaupunkiseudulla asukkaita on 97 818, jolla määrällä se sijoittuu Suomen yhdeksänneksi suurimmaksi kaupunkiseuduksi Kuopion ja Joensuun väliin.
Kouvolan kaupunki on aikanaan muodostunut neljän junaradan risteyspaikkaan, minkä jälkeen siitä on kasvanut monipuolisia palveluja tarjoava kaupunki. Nämä neljä rataa johtavat: 1) Lahden kautta | | |
