:: wikimiki.org ::
| Kustaa Vaasa |
Kustaa Vaasa
Kustaa Vaasa (12. toukokuuta 1496-29. syyskuuta 1560) oli Ruotsin kuningas 1523-1560.
Kalmarin unionin loppuvaiheilla Ruotsissa esiintyi vahvaa kansallista ajattelua. Unionikuningas Kristian II yritti tukahduttaa kaiken vastarinnan ruotsalaisten keskuudessa Tukholman verilöylyllä vuonna 1520. Kuitenkin se synnytti Ruotsissa laajan kapinaliikkeen, jonka johdossa oli Kustaa Vaasa. Kapinaliike menestyi ja parissa vuodessa Kustaa Vaasan asema Ruotsin johtajana oli kiistaton. Vuonna 1523 Kustaa Vaasa kruunattiin Ruotsin kuninkaaksi, joka oli lopullinen ero Kalmarin unionista. Ruotsin alueeksi nimettiin myös Itämaa eli Suomi.
Kustaa Vaasalla oli hyvä muisti, työkyky ja käytännön lahjakkuus, mutta heikko opillinen sivistys. Hänellä, (kuten monilla muillakin maailmanhistorian suurilla johtajilla) oli erinomaiset puhelahjat ja kivenkova temperamentti. Hän oli toisaalta keinoja kaihtamaton, häikailemätön ja epäluuloinen. Ruotsissa Kustaa Vaasaa pidetään nykyisen Ruotsin ensimmäisenä oikeana hallitsijana.
Kustaa Vaasan aikaansaattamat muutokset
Luultavasti tärkein muutos, minkä Kustaa Vaasa toteutti, oli reformaatio vuonna 1527. Valtio sai kirkon omaisuuden, mikä olennaisesti helpotti valtion toimintaa.
Kustaa keskitti valtaa itselleen mm. perinnöllistämällä kuninkuuden ja korvaamalla usein omaan pussiinsa pelanneet linnanisännät kruunulle lojaaleilla voudeilla, jotka mm. valvoivat verotusta.
Valtiontaloudessa Kustaa sovelsi varhaismerkantilismia, eli ulkomaankauppa määrättiin käytäväksi ainoastaan kaupungeissa. Kustaa perusti mm. Helsingin kaupungin 12. kesäkuuta vuonna 1550, kilpailemaan Itämeren kaupankäynnistä Räävelin, nykyisen Tallinnan kanssa. Kustaa Vaasa määräsi, että Rauman, Ulvilan, Tammisaaren ja Porvoon kauppiaiden piti muuttaa Helsinkiin. Aluksi tämä "Baabelin vankeus" näytti toimivan, mutta jo 1550-luvun lopulla osa kauppiasta sai paluuluvan takaisin kotikaupunkiinsa. Suurimpana syynä tähän oli se, ettei Helsingistä muodostunut sellaista vastapainoa Tallinnalle, jota siitä alun perin suunniteltiin. Samaan aikaan käytiin myös Venäjän vastaista sotaa. Myös Helsinkiin siirrettyjen porvareiden uppiniskaisuutta ei pidä väheksyä. Helsingille porvarien osan poislähtö merkitsi hidasta kehittymisen kautta.
Kustaa Vaasa asutti erämaa-alueita. Suomen asutus levisi mm. Pohjois-Savoon ja Kainuuseen. Savolaisasutus levisi jo 1400-luvulla yli Pähkinäsaaren rauhan rajan, mikä johti rajaselkkauksiin Novgorodin ja Venäjän kanssa.
Kustaa Vaasa perusti perinnöllisen kuninkuuden, jo Kustaa Vaasaan kuoleman jälkeen perityi hänen vanhimmalle pojalleen Eerik XIV:lle. Kolmelle nuoremmalle pojalleen hän perusti kolme melko autonomista herttuakuntaa. Tavoitteena oli yhtenäinen, Vaasa-suvun hallitsema valtio. Käytännössä järjestelyt johtivat pitkällisiin suvun sisäisiin valtakamppailuihin Kustaa Vaasan kuoltua 1560.
Luokka:Ruotsin kuninkaat
ko:구스타브 1세 바사
ja:グスタフ1世 (スウェーデン王)
1496
Tapahtumia
- Dominikaanisen tasavallan nykyinen pääkaupunki Santo Domingo perustetaan
Syntyneitä
- 12. toukokuuta - Kustaa Vaasa, Ruotsin kuningas, reformaation toteuttaja Ruotsissa
- Hernando de Soto, espanjalainen löytöretkeilijä, joka löysi Mississippi-joen
Kuolleita
-
Luokka:1400-luku
ko:1496년
1560Vuosisadat: 1400-luku - 1500-luku - 1600-luku
Vuosikymmenet: 1510 1520 1530 1540 1550 - 1560 - 1570 1580 1590 1600 1610
Vuodet: 1555 1556 1557 1558 1559 - 1560 - 1561 1562 1563 1564 1565
----
Tapahtumia
-
Syntyneitä
-
Kuolleita
- Kustaa Vaasa, Ruotsin kuningas
Luokka:1500-luku
ko:1560년
1523
Tapahtumia
- 6. kesäkuuta - Kustaa Vaasa valitaan Ruotsin kuninkaaksi, mikä merkitsi Kalmarin unionin loppua
- suomalaisen tulkinnan mukaan keskiaika päättyi ja uusi aika alkoi
Syntyneitä
-
Kuolleita
-
Luokka:1500-luku
ko:1523년
Kristian II
Kristian II (1481–1559), tanskalaissyntyinen kuningas, oli Tanskan, Norjan ja Ruotsin kuningas Kalmarin unionin aikana. Hän oli Tanskan kuninkaan Juhanan ja Saksin Kristiinan poika.
Kristian halusi yhdistää pohjoismaisen unionin pysyvästi. Hän aloitti vuonna 1517 pitkään valmistellun sotaretken Ruotsia ja valtionhoitaja Sten Sturea vastaan. Viimeksimainittu haavoittui taistelussa ja kuoli 1520. Johtajansa menettänyt Ruotsin ylimystö suostui solmimaan Upsalassa sopimuksen Kristianin kanssa 1520. Sopimuksessa Kristian lupasi armahtaa kaikkia antautuvat. Samana vuonna Kristian lähetti asevoimia myös Suomeen, jonne siihen asti oli tehty vain hävitysretkiä, ja saikin kaikki Suomen linnat antautumaan.
Vuonna 1520 Kristian kruunattiin kuninkaaksi. Sen jälkeen hän petti lupauksensa ja surmautti noin 80 Sten Sturea kannattanutta henkilöä ns. Tukholman verilöylyssä. Surmat tapahtuivat Sturen toimesta vuonna 1517 erotetun arkkipiispa Trollen laatimien kerettiläisyyssyytösten varjolla. Ruotsalaiset ovat antaneet Kristianille lisänimen Tyranni.
Kapina Ruotsissa jatkui, ja sen johtoon asettui Kastelholman entinen linnapäällikkö ja Tukholman verilöylyssä kuolleen Eerik Juhananpojan poika Kustaa Vaasa. Hänet nimitettiin Ruotsin valtionjohtajaksi 1521. Yritys palauttaa Ruotsi unioniin vaati veroja, jotka oli kerättävä Norjasta ja Tanskasta. Kristian yritti myös vapauttaa kaupan hansaliiton monopolista ja nosti Tanskan salmien tullimaksuja ja kaappasi useita Alankomaiden laivoja, joiden hän katsoi välttelevän tullia.
Suhteet Alankomaihin katkesivat ja Lyypekki liittoutui Kustaa Vaasan kanssa. Kristianin ote Ruotsista kirposi, ja sen kuninkaaksi kruunattiin Kustaa Vaasa vuonna 1523. Tämä merkitsi Kalmarin unionin lopullista päätöstä. Viimein myös Jutlanti kapinoi ja tarjosi Tanskan kruunua Holsterin herttua Frederikille 1523. Kristian pakeni Zeelantiin.
Kahdeksan vuoden kuluttua, lokakuussa 1531 Kristian yritti valloittaa takaisin kuningaskuntansa, mutta myrsky hajotti hänen laivastonsa Norjan rannikolla ja Oslon sopimuksessa hän antautui Frederikille ja vietti 27 vuotta vankeudessa. Hän kuoli tammikuussa 1559.
Luokka:Ruotsin kuninkaat
Luokka:Tanskan kuninkaat
Luokka:Norjan kuninkaat
ja:クリスチャン2世 (デンマーク王)
Tukholman verilöylyTukholman verilöylyssä 7.–9. marraskuuta 1520 suuri osa Ruotsin ylimmästä rälssistä teloitettiin tanskalaisen kuningas Kristian II:n kruunajaisten yhteydessä. Muodollisena syynä kuninkaan vastustajien tuomitsemiselle toimi väite kerettiläisyydestä. Sten Sture kannattajineen tuomittiin syyllisinä; noin sata Sture-puolueen kannattajaa teloitettiin muutaman päivän kuluessa. Verilöylystä seurasi lopulta Kustaa Vaasan nousu unionivaltaa vastaan ja siten Ruotsin irtaantuminen 1523 Kalmarin unionista.
ja:ストックホルムの血浴
1520
Tapahtumia
- 28. marraskuuta: Fernão de Magalhães purjehti ensimmäisenä eurooppalaisena Atlantin valtamereltä Tyynelle valtamerelle
Syntyneitä
-
Kuolleita
- Montezuma II, asteekkihallitsija
- 6. huhtikuuta - Rafael, italialainen taidemaalari ja arkkitehti
Luokka:1500-luku
ko:1520년
Kalmarin unioniPohjoismainen Kalmarin unioni syntyi kun Tanskan ja Norjan kuningatar Margareeta valittiin vuonna 1389 Ruotsin hallitsijaksi. Kalmarin unionin katsotaan kuitenkin varsinaisesti alkaneen Eerik XII Pommerilaisen kruunajaisista 1397.
Unionin päätökset tehtiin Tanskassa, Kööpenhaminassa. Unionista oli Suomelle hyötyä. Tanska oli kaukana, eivätkä kuninkaat ja aateliset olleet kiinnostuneita kaukaisen Suomen asioista. Suomalaiset saivat hoitaa omia asioitaan rauhassa.
Käytännössä Unioni aiheutti ristiriitoja, sillä Ruotsi oli politiikassaan kiinnostunut idästä, Venäjän suunnasta, kun taas Tanskan intressit suuntautuivat enemmän etelää kohti.
Kalmarin unioni pysyi koossa vuoteen 1412 asti, jolloin kuningatar Margareeta kuoli. Ruotsalaiset kapinoivat uutta unionikuningasta vastaan, sillä heidän mielestään unionista oli hyötyä vain Tanskalle. 1400-luvun loppupuolella Ruotsi ja Tanska sotivat jatkuvasti kekenään. Vuonna 1520 Tanskan kuningas Kristian II hyökkäsi Ruotsiin ja valloitti samalla Tukholman. Kruunajaisjuhlissaan uusi kuningas teloitutti korkea-arvoisia ruotsalaisia. Tapahtumaa kutsutaan Tukholman verilöylyksi. Kalmarin unioni hajosi, ja Ruotsin kuninkaaksi nousi Kustaa Vaasa.
Luokka:Norja
Luokka:Ruotsin historia
Luokka:Tanska
Luokka:Pohjoismaiden historia
Luokka:Euroopan entiset valtiot
ja:カルマル同盟
Suomi
Suomi on pohjoiseurooppalainen valtio, joka sijaitsee Itämeren koillispuolella, Suomenlahden pohjoispuolella ja Pohjanlahden itäpuolella. Suomen naapurimaita ovat Ruotsi, Norja, Venäjä ja Viro. Suomen pääkaupunki on Helsinki. Suomi on harvaan asuttu ja Euroopan mittakaavassa pinta-alaltaan varsin suuri maa. Matkat suurten kaupunkien välillä ovat suhteellisen pitkiä. Suomi on Euroopan unionin jäsen ja pohjoismainen teollisuusvaltio.
Historia
:Pääartikkeli: Suomen historia
Viimeinen jääkausi päättyi nykyisen Suomen alueella noin 11 000 vuotta sitten, jonka jälkeen maahan tulivat ensimmäiset vakituiset asukkaat. Vanhimmat löydöt ovat noin 10 900 vuotta vanhoja kiviesineitä Lahden seuduilta. Mesoliittinen asutus, jota toisinaan kutsutaan Suomusjärven kulttuuriksi (noin 8300–5300 eaa) tunsi koiran kotieläimenä. Elinkeinoina olivat metsästys, hylkeenpyynti ja kalastus. Noin 3200 eaa etelästä levisi Suomeen vasarakirveskulttuuri, joka vaikutti koko Itämeren alueella. Maanviljelys yleistyi ehkä jo Suomessa vasarakirveskulttuurin aikana, mutta metsästys ja kalastus säilyivät kuitenkin Suomen pohjoisosissa tärkeimpinä elinkeinoina.
Pronssikautta (1500–500 eaa) ja rautakautta (500 eaa–1200 jaa) leimasivat tiiviit yhteydet naapurimaihin. Suomen historiasta ei ole tältä ajalta juuri luotettavia kirjallisia lähteitä. Yhteiskuntaan ilmestyi pronssi- ja rautakaudella hierarkkisia piirteitä, mutta ei ole olemassa näyttöä siitä, että Suomessa olisi tuolloin ollut "kuninkaiden" johtamia suuria ja pitkälle organisoituja yhteisöjä.
Sydänkeskiajalla Ruotsi liitti Länsi-Suomen itseensä ja Novgorod Itä-Suomen. Useiden sotien vuoksi raja vaihteli, mutta vuonna 1809 Suomi siirtyi kokonaisuudessaan Venäjän keisarikunnalle suuriruhtinaskunnaksi ja itsenäistyi 1917.
Itsenäistymisen jälkeen seurasi sisällissota ja joitakin vapaaehtoisten aseellisia retkiä tehtiin Neuvosto-Venäjälle. Rauha solmittiin Tartossa 1920. Toisessa maailmansodassa Suomi taisteli Neuvostoliittoa vastaan talvisodassa ja jatkosodassa sekä Saksaa vastaan Lapin sodassa ja joutui luovuttamaan alueitaan, mutta säilytti itsenäisyytensä.
Sotien jälkeen seurasi nopea - etenkin sotavelkojen maksamisen vetämä - teollistuminen, kaupungistuminen ja palvelualojen synty. Keskusjohtoinen talouskasvu oli verkasta mutta ajoittain epävakaata. Neuvostoliitto oli hyvin vaikuttava Suomen politiikassa. Kaupunkien suunnittelu oli heikkoa, ja keskittyi enemmänkin nopeaan rakentamiseen. Suuri osa Suomen vaikutteista omaksuttiin Pohjoismaista, etenkin Ruotsista. Suomi ajatui taloudelliseen kriisiin 90-luvun alussa, josta seurasi talouden romahdus ja vakava lama. Maa liittyi Euroopan unioniin 1995.
Hallinto ja politiikka
:Pääartikkeli: Suomen politiikka
Suomen politiikka
Suomen valtiomuoto on tasavalta. Suomen valtion päämies on presidentti, joka valitaan kuudeksi vuodeksi kerrallaan suoralla kansanvaalilla. Presidentti vahvistaa lait, nimittää korkeimmat virkamiehet ja johtaa ulkopolitiikkaa yhteistyössä valtioneuvoston kanssa.
Hallitus, jota johtaa pääministeri, käyttää toimeenpanovaltaa eli huolehtii hallinnon juoksevista asioista. Hallitukseen kuuluu myös noin tusina muita ministereitä. Valtion budjetin laatiminen ja lakiehdotusten valmistelu tapahtuu myös osittain ministerien alaisissa ministeriöissä.
Perustuslain mukaan korkeinta hallitusvaltaa Suomessa käyttää kansan valitsema eduskunta. Eduskunta on 200-jäseninen suhteellisella vaalilla valittava yksikamarinen parlamentti. Eduskuntavaalit pidetään neljän vuoden välein. Eduskunnan enemmistö voi vaihtaa hallituksen antamalla istuvalle hallitukselle epäluottamuslauseen. Eduskunta säätää lait ja hyväksyy valtion budjetin.
Suomi oli ensimmäisiä valtioita maailmassa, joka antoi äänioikeuden naisille, ja sukupuolien välinen tasa-arvo ja yhtäläinen edustus on toteutunut hyvin politiikassa.
Valtion aluehallinto
:Pääartikkeli: Suomen läänit
Suomen läänit
Suomen läänit
Valtion aluehallintoa varten Suomi on jaettu lääneihin, joita on tällä hetkellä viisi, sekä Ahvenanmaan itsehallinnollinen maakunta.
- Etelä-Suomen lääni
- Itä-Suomen lääni
- Lapin lääni
- Länsi-Suomen lääni
- Oulun lääni
- Ahvenanmaan maakunta
Lääninhallinnossa ei ole vaaleilla valittuja edustajia; presidentti nimittää lääninhallituksen johtajan, maaherran. Nykyinen läänijako on ollut voimassa vuodesta 1997, jolloin tehtiin lääniuudistus. Ennen uudistusta läänejä oli yksitoista tai kaksitoista riippuen siitä laskettiinko Ahvenanmaa lääniksi vai erilliseksi maakunnaksi.
Valtion paikallishallintoa varten läänit on jaettu edelleen 90 kihlakuntaan.
Paikallishallinto
: Pääartikkeli: Suomen kunnat
Itsehallinnollinen perusyksikkö on kunta, joita on noin 450. Kunnat perustettiin 1860-luvulla annetun kuntalain mukaisesti. Perustana olivat vanhat kirkkopitäjät. Pitkään kuntien olemassoloa säätelikin kirkollinen aluejako ja usein entiset kappeliseurakunnat itsenäistyivät omiksi melko pieniksi kunnikseen. Nykyisin tavoitteena on aiempaa suurempien kuntayksiköiden syntyminen.
Kuntien hallinnon ja talouden ylin päättävä elin on kunnanvaltuusto, joka valitaan joka neljäs vuosi järjestettävillä yleisillä, yhtäläisillä ja salaisilla kunnallisvaaleilla. Kunnanvaltuuston keskeisin tehtävä on päättää kunnan tuloista ja menoista. Valtuuston päätösten toimeenpanevana elimenä kunnassa toimii kunnanhallitus, jonka jäsenet valitaan suhteellisesti valtuustopaikkojen jakatumisen mukaan. Hallitus myös valmistelee asiat valtuustolle. Kaupunginjohtajat ja muut korkeimmat virkamiehet toimivat kunnanhallituksen esittelijöinä. Erilaiset lautakunnat avustavat hallitusta toimissaan. Lautakuntien kookoonpano noudattelee kunnanhallituksen esimerkkiä. Kunnanhallitus voi alistaa kaikki lautakunnissa tehtävät päätökset omaan päätökseensä.
Paikallinen aluehallinto
: Pääartikkeli: Suomen maakunnat
Kunnallinen itsehallinto toteutuu alueellisella tasolla maakuntien toimesta. Läänijaon uudistuksen yhteydessä 1997 perustettiin maahan 20 maakuntaa, jotka osittain perustuvat historiallisiin maakuntiin. Nykyiset maakunnat ovat erillään valtionhallinnosta, ja niitä ohjataan ja johdetaan kunnallisen itsehallinnon antamin opastein.
Heti perustamisensa jälkeen maakunnilla ei ollut kovin selkeää roolia, ja niiden tehtävät muodostuivat lähinnä aluesuunnittelusta ja seutukaavoituksesta. Euroopan unioni korostaa toimissaan paljon alue ja maakuntatasoa, mikä on antanut näille itsehallinnollisille yksiköille runsaasti uusia tehtäviä.
Koska on ehdotettu että kunnallishallintoon tullaan tekemään muutoksia lähivuosina, on mitä todennäköisintä, että myös maakuntatason aluehallinto tulee muuttumaan. Eräiden hurjimpien tavoitteiden mukaan se tulisikin olemaan aluehallinnon perusyksikkö, johon nykyiset kunnat tehtävineen sulautettaisiin, tai korkeintaan kuhunkin maakuntaa kuuluisi vain muutama erillinen kunta ja maakunta hoitaisi kaikki keskeiset toimialat.
Maantiede
:Pääartikkeli: Suomen maantiede
Metsät
Metsät peittävät noin 250 000 neliökilometriä, eli n. 75 prosenttia maan pinta-alasta. Suomen metsät peittävät useimpiin maihin verrattuna erittäin paljon pinta-alasta. Suomi on maailman yhdeksänneksi metsäisin maa. Metsissä kasvaa pääasiassa kuusia, koivuja ja mäntyjä.
Vesistöt
Suomi on tunnettu maailmalla hyvin poikkeuksellisesta asiasta, nimittäin järvien valtavasta määrästä. Suomessa on 187 888 yli viiden aarin kokoista järveä. Suomen järvien yhteenlaskettu vesitilavuus on 230 kuutiokilometriä. Suomen suurin järvi on Saimaa ja syvin Päijänne.
Suomessa on myös Euroopan monisaarisin saaristo, johon kuuluu Ahvenanmaa. Meren ja sisävesien saaria on yhteensä 179 584.
Maastonmuodot
Tunturit ovat muodostuneet ikivanhasta Itä-Karjalasta Lappiin kohonneesta Karelidien vuoristosta, ja käsivarren korkeammat tunturit taas kuuluvat Skandeihin. Suomen korkein kohta on Haltitunturi, joka kohoaa 1 328 m merenpinnasta. Etelässä on tasaista ja Keski-Suomessa kumpuilevaa.
Talous
Haltitunturi
Pääartikkeli: Suomen talous
Suomella on teollistunut, varsin vapaa talous, jonka bruttokansantuote asukasta kohti vastaa suurinpiirtein Yhdistynyttä kuningaskuntaa, Ranskaa ja Italiaa. Suomalainen elintaso on melko korkea, ostovoima asukasta kohti vastaa noin Saksan ostovoimaa asukasta kohti. Sen tärkein taloudellinen sektori on teollisuus - erityisesti puu-, metalli-, teknologia-, telekommunikaatio- ja elektroniikkateollisuus. Kansainvälinen kauppa on erittäin tärkeää Suomelle, viennin osuus on noin kolmasosa koko kansantuotteesta. Puuta ja muutamaa mineraalia lukuunottamatta, Suomi on riippuvainen raaka-aineiden, energian ja komponenttien tuonnista. Suomen taloudessa muutama suurinta yritystä ovat huomattavassa asemassa, erityisesti Nokia ja metsäyhtiöt, jonka vuoksi Suomi nähdään joskus haavoittuvaisena. Suomessa palvelusektori nähdään moniin teollisuusmaihin kuten Japani tai Yhdysvallat verrattuna alikehittyneeksi.
Suomen hallitus on pyrkinyt edistämään Suomen roolia pohjoiseurooppalaisessa kaupankäynnissä. Euroopan unionin jäsenyys ja läheiset suhteet viime aikoina itsenäistyneiden Baltian maiden (kuten Viro) kanssa korostavat Suomen asemaa kasvavana, Keski-Euroopan ja Baltian maiden sekä Itä-Euroopan välisenä kaupankäynnin keskuksena.
Matkailu
Yhdysvallat
Suomi on suosittu matkailukohde etenkin talvella. Matkailijat tulevat Suomeen eksoottisen luonnon ja omaperäisen kulttuurin takia. Suosittu matkakohde on Lapin lääni, jossa järjestetään muun muassa kelkka-ajeluja, hiihtoretkiä, Joulupukin tapaamisia ja muuta luontoon liittyväää toimintaa. Kesäisin maassa järjestetään musiikkifestivaaleja. Ahvenanmaan saaristo on yksi Euroopan suurimmista, minkä takia monet turistit haluavatkin lähteä sinne purjehtimaan. Helsinki toimii pysähdyspaikkana useille risteilylaivoille, joita käy vuodessa noin 200 pääasiallisesti kesällä, mutta myös keväällä ja syksyllä. Lisäksi oman ryhmänsä muodostavat Suomea välietappina käyttävät matkailijat, jotka jatkavat matkaa laivalla Tallinnaan tai junalla Pietariin. Neuvostoliiton hajottua ovat myös venäläiset havainneet Suomen hyväksi turistipaikaksi. Erityisesti he käyttävät ahkerasti kylpylöitä.
Väestö
Pääartikkeli: Suomen väestö
Suomessa asuu noin 5,2 miljoonaa ihmistä. Asukastiheys on suhteellisen alhainen, noin 17 ihmistä neliökilometrillä. Yli kolmannes Suomen alueesta on pohjoisen napapiirin pohjoispuolella, jossa asuu valtaosa Suomen saamelaisista. Useimmat suomalaiset elävät etelässä, noin miljoona Helsingin alueella. Muuttoliike kaupunkialueille on ollut selkeä suuntaus. Suomi teollistui 50 vuotta muuta Eurooppaa jäljessä, jonka vuoksi kaupungistumisen odotetaan jatkuvan vielä pitkään.
Etniset ryhmät
- suomenkieliset suomalaiset 93,4 %
- suomenruotsalaiset ja ruotsalaiset 5,7 %
- venäläiset 0,4 %
- virolaiset 0,2 %
- romanit 0,2 %
- saamelaiset 0,1 %
:Katso myös: Luettelo Suomen etnisistä ryhmistä
Maahanmuutto ja maastamuutto
Ulkomaalaisten määrä on noussut merkittävästi viimeisen 20 vuoden aikana, mutta heitä asuu Suomessa silti vähän muihin EU-maihin verrattuna. Vain noin kaksi prosenttia Suomessa asuvista ihmisistä on muiden maiden kansalaisia. Pääosa tästä joukosta asuu pääkaupunkiseudulla ja muissa suurissa kaupungeissa.
Suomesta muutetaan eniten pohjoismaihin, muuhun Eurooppaan, Yhdysvaltoihin ja Aasiaan.
Väestön kielet
Suomen viralliset kielet ovat suomi ja ruotsi. Suomea puhuu äidinkielenään noin 93,5 % ja ruotsia 5,7 % väestöstä. Ruotsinkielinen väestö on keskittynyt etelärannikolle ja Pohjanmaan rannikkoseudulle sekä Ahvenanmaalle. Muita Suomessa perinteisesti puhuttuja vähemmistökieliä ovat kolme saamelaiskieltä: inarinsaame, pohjoissaame ja koltta (äidinkielenä yhteensä noin 1 800:lla) sekä fennoromani, tataari ja suomalainen viittomakieli. Saamelaisten sekä romaanien ja muiden ryhmien oikeus ylläpitää ja kehittää omaa kieltään ja kulttuuriaan on turvattu laissa, mutta viralliseksi vähemmistökieleksi luetaan yleensä vain saamen kieli. Jotkin suomen murteet ovat lähellä viron kieltä, mutta vironkielisiksi katsotaan vain 1900-luvun loppupuolelta lähtien maahan Virosta muuttaneet vironkieliset asukkaat. Venäjänkielisiä Suomessa on asunut autonomian ajalla enimmillään noin 50 000, 2000-luvun alussa noin 35 000 – enimmäkseen 1990-luvulla alkaneen muuttoliikkeen matkassa tulleina. Kasvaneen maahanmuuton seurauksena Suomessa puhutaan nykyään ainakin 20 kieltä yli 1 000 puhujan voimin.
Väestö kielen mukaan (31.12.2002), 20 suurinta ryhmää:
(lähde: [http://www.migrationinstitute.fi/ Siirtolaisuusinstituutti])
Uskonnot
Pääartikkeli: Suomen väestö#Uskonto
Suurin osa suomalaisista on kristittyjä. Noin 85 % kuuluu luterilaiseen kirkkoon. Toiseksi suurin uskontokunta on ortodoksit, joita on noin 1 %. Noin 13 % väestöstä ei kuulu mihinkään viralliseen uskontokuntaan.
Suomessa kristinuskolla on merkittävä asema esimerkiksi kouluissa, asevoimissa ja verotuksessa. Vaikka uskontokuntiin kuulumattomien osuus on kasvanut, on kristinuskolla edelleen vankka asema suomalaisessa yhteiskunnassa.
Terveys
Suomen terveydenhuolto vastaa Euroopan unionin keskitasoa. Kaikille yhteistä terveydenhuoltoa on tarjolla, minkä lisäksi on laajaa ennaltaehkäisevää terveysvalistusta. Odottaville äideille on tarjolla ilmainen terveydenhuolto ja "äitiyspakkaus", joka sisältää joko rahaa tai vauvan perustarvikkeita kuten vaatteita, vaippoja, tuttipulloja (vain 15 % perheistä valitsee rahan). Perheet, joissa on alle 17-vuotiaita lapsia, saavat myös avustuksia valtiolta. Lapset saavat ilmaisen terveyden- ja hammashuollon 18 vuoden ikään saakka.
Koulutus
Suomessa on valtiollisten lakien ja säädösten kautta määrätty koulutusjärjestelmä. Suomessa on määrätty lapsille lainsäädännöllinen oppivelvollisuus 7-16 vuotiaille. Suurin osa aloittaa seitsemän vuoden iässä useimmiten yhdeksänvuotisen peruskoulun. Se on ilmainen, eivätkä yksityiskoulut ole yleisiä Suomessa. Peruskoulutuksen jälkeen nuorten suosituimmat toisen asteen koulutusvalinnat ovat lukio tai ammattikoulu, joiden suorittaminen kestää yleensä kahdesta neljään vuoteen. Kolmannen asteen koulutusta tarjoavat yliopistot ja ammattikorkeakoulut. Korkeakouluja on Suomessa väkimäärän nähden verrattain paljon ja ne on laajalti hajautettu maantieteellisesti. Tällä hetkellä kaikki korkeakoulut ovat ilmaisia ja niissä on kansainvälisesti verrattuna opiskelijoita paljon suhteessa opettajien sekä resurssien määrään. Suomessa on useimpiin kaltaisiinsa teollisuusmaihin vertailukelpoinen korkeakoulutus, tosin Suomessa ei nähdä olevan yhtään kansainvälisesti huipputasoista korkeakoulua.
Lähes 100 % suomalaisista osaa lukea. Suurella osalla suomalaisista on ollut kosketus englanninkieleen ja ruotsinkieleen. Lisäksi kieliopinnot mm. saksassa, ranskassa, espanjassa ja venäjässä ovat olleet suosittuja.
Kulttuuri
Suomen kulttuuri on hyvin paljon slaavilaisen (erityisesti Venäjä ja Baltia), germaanisen (erityisesti Saksa ja Ruotsi) ja amerikkalaisen kulttuurin vaikuttamaa. Suomalaiset itse luonnostelevat kulttuuriaan usein mielellään esimerkiksi saunalla, sisulla ja itäeurooppalaisella päihdekulttuurilla. Kantaväestön kulttuuriin perinteisesti liitetään käytännönläheisyys, luonnonläheisyys, eristäytyminen, muukalaisvastaisuus, monotheistinen vastakkainasettelu, tasa-arvoisuuden arvostaminen ja kansallisylpeys. Suomi ei ole kansainvälisesti kovin tunnettu, vaan maasta tietävät eniten lähialueiden ihmiset ja Suomessa käyvät turistit. Kansainvälisesti Suomeen yhdistetään esimerkiksi Nokia, joulu, yötön yö, revontulet, muumit, järvet, metsä ja lumi.
Suomessa tuotetaan monia kulttuurituotteita kuten esimerkiksi kirjoja, musiikkia, elokuvia, urheilua ja tietokonepelejä. Maailman suomenkielisen väestön ja suomalaisen kulttuurin vaikutusalueen suhteellisen pienuuden huomioonottaen ne voivat erittäin hyvin. Suomen sisäiset ryhmät, kuten suomenruotsalaiset, saamelaiset ja savolaiset tuottavat omaleimaista kulttuuriaan. Etenkin suomalaisen kirjallisuuden nähdään vaikuttaneen vanhempiin sukupolviin, kun taas nuoremmat sukupolvet ovat olleet kasvavasti kansainvälisen kulttuurin kuluttajia.
savolaiset]]
Urheilu
Suomalaist pitävät itseään urheilukansana. Suomen kansallispeli on Tahko Pihkalan luoma pesäpallo.
1920-luvulla suomalaiset juoksijat Paavo Nurmi, Hannes Kolehmainen ja Ville Ritola hallitsivat keskipitkiä ja pitkiä matkoja, minkä vuoksi heitä kutsuttiin nimellä "Flying Finns", joista Nurmi on edelleen yksi olympiahistorian menestyneimpiä urheilijoita. Nykyisin suomalaiset ovat yleisurheilun sijasta maailmalla tunnettuja muun muassa menestyksestä mäkihypyssä, jääkiekkosa ja autourheilussa ja joistakin jalkapalloilijoista.
Kirjallisuus
jalkapalloilijoista
:Pääartikkeli: Suomen kirjallisuus
Suomessa on kirjoitettu suomenkielisiä kirjoja kirjakielenluomisesta ja käyttöönotosta 1500-luvulla lähtien. Merkittäviä kirjoja ovat olleet mm. kansalliseepos Kalevala, 30-luvun modernistien kirjallisuus, lyyrikko Eino Leino, sotakirja Tuntematon Sotilas. Nykykirjailijoista tunnettuja ovat mm. humoristit Jari Tervo, Veikko Huovinen ja Kari Hotakainen sekä lukuisat kotimaiset dekkaristit kuten Ilkka Remes.
Musiikki
:Pääartikkeli: Suomalainen musiikki
Suomen kansallislaulu on Maamme-laulu. Suomen kansallissäveltäjä on Jean Sibelius, jonka tunnetuin sävellys on Finlandia. Muita kuuluisia suomalaisia musiikkitaiteilijoita ja säveltäjiä ovat muun muassa Aino Ackté, Eino Juhani Rautavaara, Karita Mattila, Martti Talvela, Esa-Pekka Salonen. Populaarimusiikkiin syntyi käsite suomirock, jonka tunnetuimpia edustajia ovat muun muassa Juice Leskinen, Dingo, Hurriganes ja Eppu Normaali. Ulkomailla menestystä saaneita suomalaisia popyhtyeitä ovat muun muassa Hanoi Rocks, Children of Bodom, The Rasmus, Apocalyptica, HIM, Nightwish, Stratovarius.
Taide
:Pääartikkeli: Suomen taide
Kuuluisia ja merkittäviä suomalaistaiteilijoita ovat esimerkiksi Akseli Gallen-Kallela, Albert Edelfelt ja Helene Schjerfbeck. Helsingissä sijaitsevat muun muuassa taidemuseo Ateneum ja nykytaiteen museo Kiasma. Nykytaiteilijoista kansainvälisesti maineikkaimpia ovat Eeva-Liisa Ahtila ja Osmo Rauhala.
Juhlapäivät
Katso myös
- Liikenne Suomessa
- Luettelo suomalaisista
- Luettelo suomalaisista yhtyeistä
- Puolustusvoimat
- Suomalainen keittiö
- Suomalaiset eurokolikot
- Suomen Rajavartiolaitos
- Suomi-neito
Aiheesta muualla
- [http://agricola.utu.fi/ Agricola – Suomen historiaverkko]
- [http://www.defmin.fi/ Puolustusministeriö]
- [http://www3.intermin.fi/PPA/PPA Suomi-tietokanta]
- [http://maps.google.com/maps?ll=63.975961,12.919922&spn=17.321181,64.863281&z=13&t=h&hl=en Suomi Google Mapsissa]
Lähteet
- [http://www.stat.fi/ Tilastokeskus]
Luokka:Suomi
ms:Finland
zh-min-nan:Suomi
[[got:
Reformaatio
Uskonpuhdistus eli reformaatio on 1500-luvulla Länsi-Euroopassa alkanut liike, joka alun perin pyrki muuttamaan katolisen kirkon oppia ja sen piirissä ilmenneitä käytäntöjä (esim. Johann Tetzelin harjoittama anekauppa). Lopulta uskonpuhdistus kuitenkin johti siihen, että kirkosta erosi useita teologisesti erimielisiä ryhmiä, joista sittemmin muotoutuivat luterilainen, reformoitu (eli kalvinistinen) sekä anglikaaninen kirkko.
Uskonpuhdistuksen pääarkkitehteina olivat eräät saksalaiset, sveitsiläiset ja ranskalaiset teologit, tärkeimpinä Martin Luther, Ulrich Zwingli, Philipp Melanchthon ja Jean Calvin.
Keskeisenä kiistana uskonpuhdistuksessa oli kysymys Raamatun oikeasta tulkinnasta, eli onko teologien hyväksyttävä paavin ja kirkolliskokousten muotoilema kirkon tulkinta Raamatusta, vai voiko Raamattua tulkita myös itse. Tässä yhteydessä uskonpuhdistajat pyrkivät myös Raamatun kansankielisten käännösten julkaisemiseen ja jumalanpalveluskielen vaihtamiseen latinasta paikalliseen kieleen. Monia katolisen kirkon käytäntöjä, kuten luostarilaitosta ja pappien naimattomuuslupausta, perusteltiin kirkon perinteillä vaikkei niille löytynyt kovin suoraa tukea Raamatusta. Maallisia hallitsijoita uskonpuhdistus kiinnosti, koska se antoi mahdollisuuden alistaa kirkko valtiolle ja siten estää paavin sekaantuminen politiikkaan. Kirkon vuosisatojen kuluessa keräämä huomattava omaisuus houkutteli joitakin velkaantuneita hallitsijoita.
Katso myös
- Vastauskonpuhdistus
Luokka:Protestanttiset kirkot
Luokka:Kirkkohistoria
1527
Tapahtumia
-
Syntyneitä
- Giuseppe Arcimboldo, italialainen taidemaalari
Kuolleita
- 21. kesäkuuta - Niccolò Machiavelli, historioitsija ja poliittinen kirjailija
Luokka:1500-luku
ko:1527년
simple:1527
ValtioValtio on Max Weberin määritelmän mukaan "oikeusjärjestyksenä ja hallitsemiskoneistona toimiva pakkoyhteisö, joka onnistuneesti vaatii itselleen fyysisen väkivallan käytön legitiimiä monopolia määrätyllä maantieteellisellä alueella".
Yleensä tähän määritelmään liitetään myös vaatimus siitä, että väkivaltamonopoli yleisesti hyväksytään alueella. On hyvä huomata, että väkivaltamonopolin yleinen hyväksyntä on mahdollista myös diktatuureissa ja muissa totalitaarisissa järjestelmissä.
Käsitteet valtio, yhteiskunta ja kansakunta sekoitetaan usein:
Yhteiskunta muodostuu ihmisten kaikkien vuorovaikutussuhteiden verkostosta josta valtio on vain osa. Yhteiskunta jaetaan mm. hegeliläisessä ja liberalistisessa perinteessä valtioon ja kansalaisyhteiskuntaan. Uudemmissa teorioissa yhteiskunta jaetaan usein kolmeen osa-alueeseen: valtiolliseen, (yksityiseen) taloudelliseen ja varsinaiseen kansalaisyhteiskuntaan.
Kansakunta on käsite joka viittaa yleensä valtion tai jonkin etnisen ryhmän jäsenten yhteisöön. Moderni valtio, jonka voi katsoa syntyneen feodalismin ajan jälkeen 1500-luvulta eteenpäin, on rakentanut legitimiteettinsä pitkälti siihen, että sen on katsottu olevan kansakunnan organisaatio, kansallisvaltio.
Suomen valtio
Suomessa valtion legitimiteetti perustuu demokraattiselle valtioteorialle
ja hallitusmuodon 2 §:n mukaan valtiovalta kuuluu kansalle. Vaaleilla hankitun valtuutuksen perusteella eduskunta käyttää yhdessä tasavallan presidentin kanssa lainsäädäntövaltaa, ja riippumattomat tuomioistuimet käyttävät tuomiovaltaa.
Valtion yleistä hallitusta varten taas on olemassa valtioneuvosto. Hallitusmuodon mukaisessa kolmijako-opissa esitetään käsitys kansakunnan valtiollisen vallan jakamisesta.
Valtion tehtävät
(1900-luvun alussa Woodrow Wilsonin jaottelun mukaan)
- järjestyksen vaaliminen; ihmisten ja omaisuuden suojaaminen väkivallalta
- miehen ja vaimon, lasten ja vanhempien välisten oikeudellisten asioiden käsittely
- omaisuuden hallussapito, siirto ja vaihdon säätely sekä näiden oikeudellisten vastuualueiden määrääminen velkojen ja rikosten suhteen
- sopimusoikeuksien määrittäminen yksilöiden välillä
- rikosten rankaisu ja määrittely
- oikeusriitojen ratkaisu siviiliasioissa
- poliittisten velvollisuuksien, oikeuksien ja kansalaisuuden määrittäminen
- valtion asioiden hoito toisten valtioiden kanssa; valtion suojaaminen ulkoiselta vaaralta tai hyökkäykseltä sekä valtion kansainvälisten suhteiden edistäminen
Sittemmin valtion tehtävien piiri on etenkin läntisissä demokratioissa laajentunut.
Erilaiset valtiotyypit
Ideologia, jossa valtio puuttuu lähes täydellisesti yhteiskunnan toimintaan, tunnetaan nimellä totalitarismi. Suomessa valtioon kuuluu sellaisia piirteitä, että voidaan käyttää termiä hyvinvointivaltio. Libertaarisessa teoriassa valtio joko on minimaalisimmillaan supistettu pelkäksi väkivaltakoneistoksi, jolloin käytetään termiä yövartijavaltio (ideologiana minarkismi), tai valtiosta on luovuttu kokonaan ja siirrytty autonomisiin kapitalistisiin alueisiin (ideologiana anarkokapitalismi).
Valtion valvomat oikeudet voidaan jakaa kahteen ryhmään: negatiiviset oikeudet ja positiiviset oikeudet. Negatiivinen oikeus on vapaus joltakin: vapaus kidutuksesta tai oikeus tuoda mielipiteensä julki ilman rangaistusta (ts. sananvapaus). Positiivinen oikeus on oikeus johonkin: oikeus koulutukseen tai oikeus ruokaan.
Perinteiset länsimaiset oikeusvaltiot pitävät ihmisoikeuksia ja muita negatiivisia oikeuksia usein itsestäänselvyyksinä. Sen sijaan maan politiikan vasemmistolaisuus määrää sen, missä määrin positiivisia oikeuksia on toteutettu. Suomalainen hyvinvointivaltio pyrkii perinteisesti tarjoamaan hyvin suuren osan positiivisista oikeuksista.
Monet kommunistiset ja totalitaristiset valtiot – Kiina etunenässä – loukkaavat kansalaistensa negatiivisia oikeuksia ja ihmisoikeuksia oikeuttaen loukkauksen positiivisilla oikeuksilla. "Kansalaisilla ei ehkä ole sananvapautta, mutta he saavat syödäkseen" kuuluu heidän perustelunsa.
Yhteiskuntateoriat
Erilaiset yhteiskuntateoriat voidaan jakaa mm. individualistisiin ja kollektivistisiin. Alkuperäiset moraaliset yhteiskuntateoriat, joista kaikkien muiden teorioiden voidaan sanoa kasvaneen, ovat liberalismi, demokratia ja sosialismi. Historiallinen kehitys on tapahtunut tuossa järjestyksessä. Puoluepoliittinen ryhmittäytyminen on kuitenkin tapahtunut pitkälti erilaisten konkreettisten asia- ja intressiristiriitojen eikä suoraan suurten poliittisten teorioiden mukaan.
- Liberalismi
- Anarkokapitalismi: valtio loukkaa aina ihmisten oikeuksia, joten sitä ei voi perustella.
- Minarkismi: yövartijavaltio on pienin paha tai yövartijavaltio syntyy luonnonoikeuksia loukkaamatta (Robert Nozick)
- Sosiaaliliberalismi: yksilönvapauksista voidaan joustaa, kun heikoimmassa asemassa olevien hyvinvointi turvataan (John Rawlsin Oikeudenmukaisuusteoria) tai kokonaishyöty on riittävä (utilitarismi)
- Demokratia
- Rousseau: jos kansan yleistahto määrää yksilöiden vastaisesti, toteutuu kollektivistinen vapaus eikä vapauden periaatetta näin loukata
- Hegel: valtio on ihmiskunnan kehityksen tulos ja itseisarvo, mahdollisuus ihmisille toteuttaa ei-itsekkäitä päämääriä
- Marxilaisuus: valtio on aina luokkaherruuden väline
- marxismi-leninismi: valtiovallasta on tehtävä proletariaatin herruuden väline
- anarkososialismi: valtiovalta, kuten muutkin herruden muodot, on tuhottava
Valtio organisaationa
Valtio on myös yksi ihmisen organisoitumisen muoto. Sitä edeltää klaani tai heimo ja sitä seuraa moderni kulttuuri ja globalisaatio. Valtio tuli mahdolliseksi hierarkkisen organisaatiomuodon keksimisen myötä. Valtio mahdollisti uuden hallinnon elättämisen lähinnä maatalouden ylijäämän, verotuksen turvin.
Quincy Wrightin mukaan kauppa ja teknologia edeltää organisatorista ja lakiin perustuvaa muutosta. Tämän mukaan globaali tietotekniikka ja globaali vapaakauppa ennakoisivat globaaleja organisaatioita ja globaaleja lakeja. Globalisaatio tuskin merkitsee valtion nopeata romuttumista, mutta selvästi sen roolin muuttumista. Itseorganisoitumista soveltaen globaali taso kontrolloi muodostuttuaan alempia, kulttuuria ja valtioita. Vrt. valtion kontrolli kansalaisiin. Valtioiden toiminnassa tarvitaan yhä enemmän valtioiden välistä, jopa globaalia yhteistoimintaa. Em. kehitys korostaa mm. kokonaisturvallisuuden käsitettä.
Katso myös
- Luettelo valtioista
- sodankäynti valtioiden aikana
Luokka:Politiikka
Luokka:Hallinto
ja:国家
simple:State
th:รัฐ
VeroVero on valtion, kunnan tai muun julkisyhteisön (evankelis-luterilainen kirkko, ortodoksinen kirkko, kansaneläkelaitos, metsänhoitoyhdistys tai metsäkeskus) jäseniltään perimä pakollinen suoritus. Se maksetaan nykyisin vain rahana ja sen perimiseen saa oikeutuksen jonkin lain perusteella.
Verotuksen toimittaa verohallinto, Konserniverokeskus tai tullilaitos. Veron saaja ei suorita maksajalle siitä välitöntä vastiketta, vaan veroilla rahoitetaan julkisyhteisöjen toimintaa niiden hoitaessa keskeisiä palveluita yhteiskunnassa. Verot eroavat maksuista siinä, että maksu on korvausta jonkin edun käyttämisestä. Veron ja maksun välinen raja ei aina kuitenkaan ole selvä. Veroja ovat ne joita laissa veroiksi kutsutaan, mutta veroiksi luetaan myös esimerkiksi työnantajan sosiaaliturvamaksu.
Tavoitteet
Julkisen sektorin toiminnan rahoittaminen eli verojen fiskaalinen tavoite on verotuksessa tärkeintä. Veroilla voidaan vaikuttaa myös sosiaalipoliittisesti, esimerkiksi tulonsiirtoina kotitalouksille (lapsilisä). Progressiivisella verotuksella pyritään tasaamaan ihmisten välisiä tuloeroja. Veroilla voidaan vaikuttaa taloudelliseen toimintaan joko suhdanteiden tai muiden syiden takia (avustukset yrityksille ja maataloudelle). Niillä voi olla aluepoliittisia tavoitteita tai tarkoitus ohjata ihmisten toimintaa haluttuun suuntaan terveyden (tupakkavero) tai ympäristön (ympäristövero) vuoksi.
Verot voivat yrittää ehkäistä jotakin toimintaa (investointivero) tai ne voivat kannustaa johonkin toimintaan (vähennykset, veronhuojennus). Ne ovat hienovaraisempi yhteiskunnan ohjauskeino kuin suorat käskyt tai kiellot. Erilaisten tavoitteiden tarkka kohdistaminen haluttuun ryhmään, ja vain siihen, tekee verolait kuitenkin helposti kovin monimutkaisiksi.
Verolait
Perustuslain mukaan valtion ja kuntien veroista säädetään aina lailla. Verovelvollisuuden ja veron suuruuden perusteiden tulee yksiselitteisesti ilmetä laista, ettei hallinnollisilla määräyksillä voida tehdä tärkeitä ratkaisuja lakia käytäntöön sovellettaessa. Lisäksi laissa on oltava säännökset muutoksenhausta verotuspäätökseen, jotta verovelvollisen oikeusturva toteutuisi.
Nykyinen perustuslaki kumosi vuoden 1928 valtiopäiväjärjestyksen, jonka mukaan vuotta pidemmältä ajalta kannettava uusi tai lisätty vero tuli hyväksytyksi, jos sitä kannatti kaksi kolmasosaa annetuista äänistä. Siksi verolait säädettiin yleensä yhtä kalenterivuotta koskevina, koska siihen riitti äänten enemmistö. Nykyisin verolait tulevat hyväksytyiksi muiden lakien tapaan annettujen äänten enemmistöllä.
Verot ulkomailla
Verojen määrä vaihtelee eri valtioissa riippuen julkisten palvelujen määrästä ja julkisen sektorin toimintojen tehokkuudesta. Pohjoismaisissa hyvinvointivaltioissa verotus on suhteellisesti korkea, koska yhteiskunta rahoittaa hyvin monia asioita (mm. sosiaaliturva, julkista terveydenhuoltoa, koulutus, joukkoliikenne jne.) ja tähän tarvitaan rahaa. Veroparatiisi on paikka, jossa verotus on vähäistä. Nämä ovat usein saaria (Jersey, Guernsey, Bermuda, Cayman jne.) tai kaupunkivaltioita, esim. Monaco, Liechtenstein, Singapore, Hongkong ja Andorra.
Verorikokset
Jotkut ihmiset ja yritykset jättävät verot maksamatta. Tällaisia laittomia verottomia markkinoita kutsutaan harmaaksi taloudeksi ja tällainen työ on ns. pimeää työtä.
Kokonaisveroaste
Verojen kaltaisia ovat erilaiset laajasti käytetyt veroluonteiset maksut, joita ei aina lueta veroiksi, joten ne eivät välttämättä ole mukana laskennallisessa kokonaisveroasteessa. Joissakin maissa esim. pakolliset lakisääteiset eläkemaksut eivät kuulu tilastolliseen kokonaisveroasteeseen, vaikka Suomessa ne on laskettu siihen mukaan. Tämä hankaloittaa verotuksen tilastollista vertailua eri maiden välillä.
Suomessa kokonaisveroaste on valtiovarainministeriön mukaan 44 % vuonna 2004. Tämä on koko maailman kolmanneksi korkein kokonaisveroaste. Kireämpää verotus on vain Ruotsissa ja Tanskassa.
Kunnallinen tuloveroprosentti
Veroäyri, nyk. kunnallinen tuloveroprosentti, on kunnallisveron veroyksikkö. Nimitys muuttui vuonna 1997.
Katso myös
- Savuvero
Luokka:Politiikka
Luokka:Verotus
zh-min-nan:Sòe-kim
simple:Tax
Kaupunki
pääkaupunki. Se on myös maan suurin ja nopeimmin kasvava kaupunkiseutu.]]
Kaupunki on maaseudusta erotettu kunta, jossa väestö asuu tiheämmässä keskittymässä kuin maaseudulla. Vuoteen 1977 asti Suomen kaupungeilla oli oikeuksia ja velvollisuuksia, joita muilla kunnilla ei ollut. Tilastokeskus määrittelee kaupunkimaisen kunnan seuraavasti: Kaupunkimaisia kuntia ovat kunnat, joiden väestöstä vähintään 90% asuu taajamissa tai suurimman taajaman väkiluku on vähintään 15 000.
Ero pikkukaupunkien ja suurkaupunkien välillä on eri alueilla erilainen. Suurkaupunki voi tarkoittaa urbaania aluetta, joka ylittää tietyn asukasluvun; kaupunkia joka dominoi muita kaupunkeja tietyllä talousalueella tai joka on hallinnollisesti merkittävä. Suurkaupungeista käytetään myös nimitystä metropoli. Vaikka suurkaupunki voi viitata alueeseen, jolla on lähiöitä ja satelliittialueita, termi ei sovi kattamaan usean kaupungin keskittymää eli metropolialuetta kuten pääkaupunkiseutu. Englannin kielessä erotellaan kaupunki nimikkeille city eli suurkaupunki ja town eli pikkukaupunki.
Suomessa suurin osa kaupungeista on pikkukaupunkeja. Suurkaupungeiksi voidaan Suomen mittakaavassa katsoa Pääkaupunkiseutu, Tampere, Turku ja Oulu. Globaalit suurkaupungit ovat kaupankäynnin, talouden, kulttuurin ja myös muiden elämänalueiden keskuksia. New York, Tokio, Berliini, Hongkong, Moskova, Pariisi ja Lontoo määritellään usein globaaleiksi kaupungeiksi, mutta termiä käytetään myös muista suurkaupungeista. Nykyään on nähtävissä merkkejä suurkaupunkien lähiöalueiden yhdistymisestä (Yhdysvaltain itärannikko) monien kymmenien miljoonien asukkaiden metropoleiksi. Maailman suurimmaksi kaupungiksi lasketaan yleensä Japanissa sijaitseva yli 30 miljoonan asukkaan Suur-Tokio. Kiinalainen Chongqingin kaupunki on kuitenkin lähes Tokion kokoinen, ja siten maailman toiseksi suurin kaupunki.
Kaupungin keskusta
Kaupungin keskusta on kaupan, julkisten toimintojen, vapaa-ajan, kulttuurin, seurustelun ja huvielämän kohtauspaikka. Keskusta näyttää kaupungin elinvoiman ja lisää kiinnostavuutta. Keskusta palvelee kaikkia: kaupungin ja ympäristön asukkaita, jotka asioivat, työskentelevät tai asuvat keskustassa; vanhoja, nuoria, yksinäisiä ja perheitä; autottomia ja autoilijoita. Hyvä keskusta edistää asiakaskäyntejä ja parantaa liikkeiden kannattavuutta, kun yhdessä liikkeessä kävijät käyvät samalla myös muissa. Se lisää vuokranmaksukykyä ja kiinteistöjen arvon säilymistä. Se myös parantaa asukkaiden viihtymistä ja kotitalouksien tasapainoa.
Ellei kaupungin keskustaa kehitetä, siitä voi tulla taantuva keskusta. Silloin kestävä kehitys vaarantuu, kun asiointi rakentuu autojen varaan. Autottomat, vanhukset, nuoret ja lapset joutuvat heikompaan asemaan. Keskustan palvelutaso ei kehity. Kaupungin kehittämisaloite siirtyy yksityisille maanomistajille.
Suomen kaupungit
Suomessa kaupunki on myös julkishallinnon yksikkö. Oikeudellisesti kaikki kaupungit ovat kuntia, koska Suomessa on nykyään vain yksi kuntamuoto.
Asutuksen kokoluokittelu Suomessa voidaan tehdä esimerkiksi seuraavasti:
- Haja-asutusalue, maaseutu tai pieni taajama (1 - 1 000 asukasta) 22 kpl
- Pieni maaseutukaupunki (1 001 - 20 000 asukasta) 357 kpl
- Keskikokoinen kaupunki (20 001 - 50 000 asukasta) 39 kpl
- Suuri kaupunki (50 001 - 100 000 asukasta) 8 kpl
- Suurkaupunki (asukkaita yli 100 000) 6 kpl
Suurin osa Suomen kunnista on tämän mukaan siis pieniä maaseutukaupunkeja.
Erilaiset kaupungit
Suomessa on suurilukuinen määrä kaupunkeja. Suurin osa niistä on pieniä, kuten edellä todettiin. Helsinki on maan suurin kaupunki, asukkaita seudulla on 1,2 miljoonaa. Kooltaan se yltää eurooppalaiseen sarjaan keskisuurena kaupunkina. Toiseksi suurimmat kaupunkiseudut ovat Tampere ja Turku. Muita valtakunnallisesti merkittäviä keskuksia ovat Oulu, Lahti ja Jyväskylä. Loput Suomen kaupungeista ovat pienempiä maakuntakeskuksia. Suurimmissa kaupungeissa on paljon työpaikkoja, oppilaitoksia ja hyvin toimiva joukkoliikenne. Suurissa kaupungeissa kulttuurielämä on aktiivista ja niistä löytyvät hyvät koulutusmahdollisuudet korkeakouluineen. Mahdollisuuksia tehdä vapaa-ajalla itseään kiinnostavia asioita on paljon. Nämä kaikki tuovat ympäröivälle seudulle menestystä vanavedessään.
Suomen suurimmat kaupunkiseudut
Kaupunkiseutu tarkoittaa keskuskuntaa ja sitä ympäröiviä lähikuntia, jotka ovat tiiviissä yhteydessä keskuskuntaan. Kaupunkiseudun väkiluvun laskeminen antaa todellisemman kuvan kaupungin koosta muun muassa Helsingin ja Kouvolan tapauksissa.
Tilastojen lähde [http://www.kunnat.net kunnat.net].
Maailman suurimmat kaupunkiseudut
Maailman suurimmat kaupunkiseudut ovat tärkeitä toimijoita poliittisesti ja taloudellisesti.
kuva:Green up.png
kuva:Green up.png.]]
| Sijoitus | Nimi | Väkiluku
|
|---|
| 1 | Tokio, Japani | 36 510 000
| | 2 | New York, Yhdysvallat | 22 310 000
| | 3 | Mexico City, Meksiko | 22 090 000
| | 4 | Soul, Etelä-Korea | 21 740 000
| | 5 | Mumbai, Intia | 19 470 000
| | 6 | São Paulo, Brasilia | 19 090 000
| | 7 | Jakarta, Indonesia | 17 590 000
| | 8 | Los Angeles, Yhdysvallat | 17 540 000
| | 9 | Osaka, Japani | 17 510 000
| | 10 | Delhi, Intia | 17 480 000
| | 11 | Manila, Filippiinit | 16 610 000
| | 12 | Kairo, Egypti | 15 500 000
| | 13 | Shanghai, Kiina | 14 610 000
| | 14 | Kolkata, Intia | 14 450 000
| | 15 | Moskova, Venäjä | 14 440 000
| | 16 | Buenos Aires, Argentiina | 13 330 000
| | 17 | Lontoo, Yhdistynyt kuningaskunta | 12 420 000
| | 18 | Teheran, Iran | 11 890 000
| | 19 | Ruhrin alue, Saksa | 11 780 000
| | 20 | Rio de Janeiro, Brasilia | 11 720 000
| | 21 | Karachi, Pakistan | 11 620 000
| | 22 | Istanbul, Turkki | 11 580 000
| | 23 | Pariisi, Ranska | 11 500 000
| | 24 | Dhaka, Bangladesh | 11 490 000
| | 25 | Peking, Kiina | 11 240 000
| | 26 | Lagos, Nigeria | 10 690 000
| | 27 | Bangkok, Thaimaa | 9 750 000
| | 28 | Chicago, Yhdysvallat | 9 420 000
| | 29 | Kinshasa, Kongo | 9 120 000
| | 30 | Nagoya, Japani | 8 760 000
|
Lähde: [http://www.world-gazetteer.com world-gazetteer.com]
Kaupunkien urbaanius
Eri kaupungeilla on eri väestöntiheys. Väestöntiheys kertoo, miten tiheästi kaupungissa asuu ihmisiä. Suuri väestöntiheys on yleensä kaupungin keskustassa ja kerrostaloalueilla, pieni väestöntiheys omakotitaloalueilla. Suuri väestöntiheys mahdollistaa lyhyet kävelymatkat, kattavan joukkoliikenteen ja lukuisat lähipalvelut. Pienen väestöntiheyden kaupungeissa matkat ovat pitkät ja palveluja hajanaisesti, joka lisää henkilöauton tarvetta.
Euroopassa kaupungit ovat vanhoja ja ne ovat tiheästi rakennettuja. Kävelykadut ovat yleisiä ja kaduilla käy vilkas elämä. Pohjoismaissa kaupungit ovat jonkin verran väljemmin rakennettuja. Useat Suomen kaupungit vastaavat väestötiheydeltään Yhdysvaltojen autokaupunkeja. Suurin urbanisoituminen löytyy Pääkaupunkiseudulta mukaan lukien Kerava ja Järvenpää. Muita erityisen urbaaneja kaupunkeja ovat Maarianhamina, Jyväskylä, Lahti, Turku, Kouvola ja Joensuu.
Kaupunkien arvostus
Alla on Taloustutkimuksen Kaupungit: Muuttohalukkuus 2004 -tutkimuksen tulokset yleisarvosanoilla 4-10 mitattuna. Tutkimuksessa selvitettiin ihmisten muuttohalukkuutta eri kaupunkeihin.
Kaupunki Arvosana Asukasluku
1. Tampere 7,98 197 774
2. Jyväskylä 7,75 80 372
3. Turku 7,57 173 686
4. Kuopio 7,38 87 347
5. Oulu 7,31 123 274
6. Hämeenlinna 7,22 46 352
7. Naantali 7,16 13 360
8. Helsinki 7,14 559 718
9. Espoo 7,10 216 836
10. Lahti 7,05 97 543
11. Lappeenranta 7,03 58 401
12. Porvoo 6,95 45 403
13. Savonlinna 6,93 27 660
14. Vaasa 6,84 57 014
15. Vantaa 6,76 179 856
16. Mikkeli 6,75 46 612
17. Joensuu 6,75 52 140
18. Rovaniemi 6,71 35 188
19. Seinäjoki 6,71 30 702
20. Rauma 6,63 37 030
Kaikkien kaupunkien ka. 6,86
Lisäksi tutkimuksessa olivat mukana (aakkosjärjestyksessä): Hyvinkää, Järvenpää, Kajaani, Kemi, Kerava, Kokkola, Kotka, Kouvola, Lohja, Pietarsaari, Pori, Raahe, Salo ja Varkaus.
Tarkemmin kaupunkeja tarkasteltiin yhdeksällä erottelevuustekijällä. Työpaikkojen tarjonnassa, opiskelumahdollisuuksissa ja monipuolisessa kulttuuritarjonnassa pärjäsi Helsinki. Sijainnista, harrastusmahdollisuuksista ja kunnallisista palveluista parhaan arvosanan sai Tampere. Viihtyisimpänä asuinympäristönä ja parhaana kasvuympäristönä lapsille pidettiin Jyväskylää, kun taas Espoota pidettiin muita kaupunkeja useammin kehittyvänä talousalueena.
Pahoinvointi Suomen suurimmissa kaupungeissa
Suurille kaupunkikeskuksille on aina ollut tunnusomaista paitsi hyvinvointi ja vauraus myös sosiaaliongelmien yleisyys. Voidaan yleistää, että mitä suurempi kaupunki on, sitä yleisemmin siinä ilmenee myös pahoinvointia. Näin esimerkiksi Helsinki sijoittuu mitä todennäköisimmin pahoinvointivertailun kärkipäähän. Tämä ei kuitenkaan pidä tarkkaan ottaen paikkaansa; kaupunkikulttuurit ovat tässä mielessä yksilöllisiä.
Suomen Kuntaliitto on julkaissut vuonna 2004 Kuntalehdessä (numero 15) tutkimuksen suurimpien Suomen kaupunkien pahoinvoinnista 2000-luvun alussa. Tutkimuksessa on käytetty kymmentä pahoinvoinnin mittaria. Tutkimuksen mukaan Suomen yli 40.000 asukkaan kaupungit sijoittuvat sosiaalisten ongelmien yleisyydessä alla olevan taulukon mukaiseen järjestykseen. Pahoinvoivimmassa Jyväskylässä sosiaaliongelmia havaittiin lähes 40 % enemmän kuin Espoossa.
Sosiaalisia ongelmia tarkasteltiin seuraavilla 10 mittarilla:
- toimeentulotuki asukasta kohden
- ahtaasti asuvia asuntokuntia % asuntokunnista
- työttömät % työvoimasta
- pitkäaikaistyöttömät % työttömistä
- poliisin tietoon tulleet omaisuusrikokset/10 000 as.
- poliisin tietoon tulleet väkivaltarikokset/10 000 as.
- myynti 100% alkoholia, litraa/18 vuotta täyttäneet
- raskauden keskeytykset/1 000 15-49-v. naista
- sijoitetut lapset ja nuoret/1 000 0-17-vuotiasta
- kaupungin suhteellinen velkaantuneisuus, %
Sija pahoinvoinnin mukaan Kaupunki Sija as.luvun mukaan
1. Jyväskylä 9.
2. Helsinki 1.
3. Lahti 7.
4. Turku 5.
5. Kotka 13.
6. Joensuu 14.
7. Pori 10.
8. Vantaa 4.
9. Oulu 6.
10. Vaasa 12.
11. Mikkeli 16.
12. Lappeenranta 11.
13. Kuopio 8.
14. Tampere 3.
15. Hämeenlinna 15.
16. Hyvinkää 18.
17. Porvoo 17.
18. Espoo 2.
Väestönmuutos
Lähivuosikymmeninä Suomen väestö muuttaa pääasiassa neljälle suurimmalle kaupunkiseudulle, joista eniten Helsinkiin ja sen lähistölle Lohjalle ja Porvooseen. Länsisuomalaiset muuttavat rannikolta Turkuun ja keskisemmässä Suomessa Tampereelle. Lapin ja Oulun läänien väestö keskittyy Ouluun. Myös jotkin pienemmät keskukset, kuten Jyväskylä, Seinäjoki ja Salo houkuttelevat asukkaita lähiseudultaan ja joskus kauempaakin. Mitä suuremmaksi kaupunki kasvaa, sitä houkuttelevampi siitä tulee, kun palvelut ja kulttuuritarjonta lisääntyvät.
Voidaan todeta, että kasvavia seutuja yhdistävät ennen kaikkea hyvä työpaikkatarjonta, palvelut, liikenneyhteydet ja edullinen sijainti. Pääasiassa kasvavat alueet sijaitsevat maan lounaiskolkassa, mutta poikkeuksen tekee Oulu, jota on kehitetty osin poliittisin päätöksin Pohjois-Suomen veturiksi.
Taantuvat kaupungit eivät ole onnistuneet asukkaiden houkuttelemisessa. Nämä ovat usein syrjässä suurista keskuksista maan pohjois- ja itäosissa, muutamat myös etelämpänä ja lännessä rannikolla. Ne ovat menestysaikanaan omanneet hyvät lähtökohdat, kuten paperiteollisuus tai rautateiden risteysasemana oleminen, mutta olosuhteiden muuttuessa eivät ole pystyneet kehittymään houkutellakseen asukkaita ja yrityksiä.
Kasvukeskukset
- Helsinki
- Jyväskylä
- Lohja
- Oulu
- Porvoo
- Salo
- Seinäjoki
- Tampere
- Turku
Väestö vähenee
- Iisalmi
- Imatra
- Kajaani
- Kemi
- Kokkola
- Kouvola
- Mikkeli
- Pietarsaari
- Pori
- Rauma
- Savonlinna
Katso myös
- Luettelo Suomen kaupungeista
- Luettelo Suomen kaupungeista ja kunnista
- Luettelo Suomen kunnista väkiluvun mukaan
- Luettelo Suomen kunnista pinta-alan mukaan
- Aluepolitiikka
- Maaseutu
Aiheesta muualla
- [http://www.kaupunkiopas.com Suomen Kaupunkiopas - Suomen kaupungit Internetissä]
- [http://fennica.ascentia.fi Fennica-tilastopalvelu]
Luokka:Hallinto
ja:村落
simple:City
tokipona:ma tomo
zh-tw:鎮
zh-cn:城镇
Helsinki
Helsinki (ruotsiksi Helsingfors) on Suomen pääkaupunki. Se sijaitsee Etelä-Suomessa Suomenlahden rannalla. Helsingissä on noin 560 000 asukasta. Helsinki muodostaa osan yhteen kasvanutta pääkaupunkiseutua, jossa asuu yhteensä noin miljoona ihmistä. Se on myös Helsingin seutukunnan keskus.
Maantiede
Helsingin tarkka sijainti on 60°10'24" pohjoinen, 24°56'55" itä (60.173333, 24.948667). Kaupungin pinta-ala on 686 km², josta 186 km² on maata ja loput 500 km² vesialueita. Helsingissä on yli 300 saarta. Kaupungin maa-alueista metsää on 3800 hehtaaria, puistoja 1800 hehtaaria ja viljapeltoa noin 1000 hehtaaria. Puistojakauma vaihtelee klassisista muotopuistoista ydinkeskustasta alkavaan 10 neliökilometrin laajuiseen Keskuspuistoon. Suomen pääkaupunki sisältää 38 luonnonsuojelualuetta, pinta-alaltaan 420 hehtaaria.
Helsingin maantieteellinen keskipiste on Viikissä Vanhankaupunginlahdella suunnilleen Kuusiluoto-nimisellä saarella. Korkeimmalla Helsingissä asutaan Jakomäenkalliolla, jonka korkeus on 59,5 metriä meren pinnasta. Jakomäenkalliolla on kerrostaloja.
Helsingin korkein maastokohta on Malminkartanon huippu eli Malminkartanon täyttömäki, joka tehtiin rakentamisen ylijäämämassoista vuosina 1976-96. Se nousee merenpinnasta 90 m korkeuteen. Huipulla on Hanna Vainion suunnittelema ympäristötaideteos "Tuulet ja suunnat".
Helsingin korkein luonnollinen kukkula puolestaan sijaitsee Kivikon ulkoilupuiston pohjoisosassa, Porvoonväylän eteläpuolella, luontopolun varrella. Kukkulan korkeus on 62 metriä merenpinnasta.
Pisin katu on Mannerheimintie 5 420 metrillään. Toiseksi tulee Hämeentie, 4820 metriä. Lyhyydessä voiton vie Välikatu Kruununhaassa: 30 metriä.
Historia
Ruotsin vallan aika
Ruotsi.]]
Nykyisen Helsingin alue oli keskiajalta lähtien ruotsinkielisen väestön asuttamaa maaseutua: näkyvin muisto näiltä ajoilta on Vartioharjun linnavuori. Kaupunki perustettiin Ruotsin kuningas Kustaa Vaasan käskystä 12. kesäkuuta 1550, pääasiallisesti lahden toisella puolella sijaitsevan Tallinnan vastapainoksi. Päivää on sittemmin alettu viettää Helsinki-päivänä. Asukkaat kaupunkiin saatiin, kun Porvoon, Tammisaaren, Rauman ja Ulvilan (Porin edeltäjä) kaupunkien porvarit määrättiin muuttamaan uuteen kaupunkiin. Kasvu oli kuitenkin kituliasta; kuninkaankaan mahtikäsky ei noin vain murtanut keskiaikaisia kauppaperinteitä.
Ruotsi kuitenkin valloitti Pohjois-Viron vuonna 1561, mikä vähensi Helsingin kaavailtua tärkeyttä. Itämeren alueella käytyjen sotien vuoksi kaupungista tuli kuitenkin sotilaallinen keskus: laivaston talvehtimispaikka ja sotaväen lastauspaikka.
Helsinki perustettiin alun perin Töölön kylän alueelle Vantaanjoen suulle, nykyisen Arabianrannan lähettyville Vanhankaupunginlahden viereen. Nopeasti huomattiin kuitenkin, ettei kaupunki vastannut odotuksia, lähinnä Vanhankaupunginlahden mataluuden takia. Kaupunki päätettiin kenraalikuvernööri Pietari Brahen toimesta siirtää paremmalle satamapaikalle tuuliselle Vironniemelle vuonna 1640, nykyisen Kruununhaan kohdalle.
Venäjän voimistuminen ja Pietarin kaupungin perustaminen 1703 vaikuttivat merkittävästi Helsinkiin. Isovihan aikana venäläiset sotajoukot miehittivät Helsingin vuosina 1713–1721.
Sodan jälkeen kaupungin kehitys pysyi heikkona. Ruotsin menetettyä hattujen sodassa (pikkuviha) 1741–1743 Venäjälle Haminan rajalinnoituksensa Helsingin edustalle ryhdyttiin rakentamaan uutta merilinnoitusta Sveaborgia (Suomenlinna). "Viaporin" suunnitelmat laati ruotsalainen kreivi ja linnoitusupseeri Augustin Ehrensvärd. Linnoitustyömaa kasvatti kaupungin asukaslukua runsaasti ja kaupunkiin perustettiin useita tiilitehtaita ja kartanoita.
Napoleonin ja Aleksanteri I:n valtapolitiikan vuoksi Ruotsi vedettiin sotaan Venäjää vastaan 1808. Suomen sodassa 1808–1809 venäläiset valloittivat Helsingin kaupungin 1808. Viaporin piirityksen aikana kaupungissa syttyi tulipalo, joka tuhosi lähes koko kaupungin.
Venäjän vallan aika
Venäjä]
Pääkaupunki siirrettiin Turusta Helsinkiin vuonna 1812 Suomen siirryttyä Venäjän valtaan. Samassa yhteydessä Carl Engel valittiin suunnittelemaan Helsingin keskusta uusiksi, enemmän keisarikunnan hallintokaupungin näköiseksi. Rakennustöiden toinen johtaja oli helsinkiläinen Johan Albrecht Ehrenström. Monet Helsingin uusklassisista rakennuksista, erityisesti Senaatintorin ympäristö ja Tuomiokirkko, ovat Engelin käsialaa. Helsingin kantakaupungin monien kaupunginosien katukuvaa dominoivat tyyliltään jugendia edustavat rakennukset ovat kuitenkin peräisin 1800- ja 1900-lukujen vaihteen tienoilta.
Vuonna 1827 yliopisto muutti Turusta Helsinkiin. Helsingistä kehkeytyi hallinto-, yliopisto- ja varuskuntakaupunki ja se kasvoi maan todelliseksi teollisuuskeskukseksi. Tärkeät rautatieyhteydet rakennettiin Hämeenlinnaan 1862 ja Pietariin 1870. 100 000 asukkaan rajan väkiluku ylitti 1900-luvun alkuun mennessä.
Ensimmäisen maailmansodan aikana Helsingin ympärille rakennettiin kolme linnoitusvyöhykettä osana Pietarin puolustusta.
Helsingin kehitys 1900-luvun alusta 2000-luvulle
Helsingistä tuli itsenäisen Suomen pääkaupunki Suomen julistauduttua itsenäiseksi 6. joulukuuta 1917. Suomen sisällissota kuitenkin alkoi jo seuraavassa kuussa, 27. tammikuuta 1918, kun Hakaniemessä Helsingin työväentalon torniin sytytettiin punainen lyhty vallankumouksen alkamisen merkiksi. Punakaarti valtasi pian kaupungin, ja senaatti eli hallitus joutui lähtemään evakkoon Vaasaan. Saksalaiskenraali Rüdiger von der Goltzin joukot valtasivat Helsingin 14. huhtikuuta ja Mannerheimin johtama Suomen armeija saapui Helsinkiin 16. toukokuuta. Kansalaissodan jälkeen Viaporin linnoitus toimi punavankien vankileirinä. Vuonna 1918 Viaporin linnoituksen nimeksi vaihdettiin Suomenlinna.
Toisen maailmansodan aikana kaupunkia pommitettiin useaan otteeseen. Suurinta tuhoa aiheuttivat Helsingin suurpommitukset (1944) jatkosodan aikana , mutta tuhot jäivät suhteellisen vähäisiksi, jos niitä vertaa muiden sotaan käyneiden maiden kaupunkeihin. Lontoon ja Moskovan ohella Helsinki jäi ainoaksi sotaan osallistuneen eurooppalaisen maan pääkaupungiksi, jota ei valloitettu sodan aikana.
Helsingille myönnettiin vuoden 1940 olympialaiset, jotka jäivät toisen maailmansodan takia pitämättä. Vuoden 1940 olympialaisia varten kaupunkia rakennettiin paljon funkis arkkitehtuurin hengessä. Tältä ajalta ovat esimerkiksi Olympiastadion, Tennispalatsi, Käpylän olympiakylä ja Lasipalatsi. Vuonna 1952 Helsinki sai vihdoin omat olympialaisensa.
1960-luvulla alkanut kaupungistumisen aalto eli "pako maalta" kaksinkertaisti Helsingin väkiluvun 20 vuoden aikana. Kasvutahti hidastui 1980-luvulla ja kääntyi jopa hetkelliseen laskuun asukkaiden muuttaessa pois naapurikuntiin, mutta 1990-luvun jälkeen kasvu on taas ollut positiivista, kunnes kääntyi hiljalleen laskuun 2000-luvun alussa. Todennäköinen syy tähän on asuntojen korkea hinta, jolloin perheelliset muuttavat muualle pääkaupunkiseudulle ja ympäristökuntiin.
Helsingin väestö poikkeaa merkittävällä tavalla muusta Suomesta, sillä kaupungin asukkaista maahanmuuttajia on jo yli 40 000, eli enemmän kuin suomenruotsalaisia. Kaupunki työllistää 40 000 ihmistä ja koko kaupungissa on 375 000 työpaikkaa.
Väkiluvun kehitys
Palvelut
Helsingissä sijaitsee seitsemän tiede- tai taidekorkeakoulua: Helsingin yliopisto, Helsingin kauppakorkeakoulu, Kuvataideakatemia, Sibelius-akatemia, Svenska handelshögskolan, Taideteollinen korkeakoulu sekä Teatterikorkeakoulu. Helsingissä toimii myös puolustusministeriön alainen Maanpuolustuskorkeakoulu, jossa tohtorintutkinnon suorittaminen niin ikään on mahdollista, ja joka luetaan yliopistojen joukkoon.
Lisäksi toiminnassa on neljä ammattikorkeakoulua kuten Stadia, Helia ja ruotsinkielinen Arcada. Ammatillisissa oppilaitoksissa opiskelee yli 10 000 opiskelijaa; tarjolla on ainakin 30 eri perustutkintoa. Yleissivistävästä aikuiskoulutuksesta huolehtivat aikuislukiot sekä kansalais- ja työväenopistot. Suomenkielisellä työväenopistolla toimintaa on 90 pisteessä.
Kaupungissa on 189 peruskoulua, lukiota tai aikuislukiota ja niissä runsaat 70 000 oppilasta. Opinahjoista 30 on ruotsinkielisiä. Lisäksi on englannin-, saksan-, ranskan- ja venäjänkielisiä kouluja. Oman äidinkielen opetusta annetaan kaikkiaan 40 kielellä.
Muita oppilaitoksia pääkaupungissa ovat esimerkiksi Kriittinen korkeakoulu ja Snellman-korkeakoulu.
Helsingissä on kattava terveydenhuoltoverkosto. Terveysasemia on yhteensä 31. Päivystäviä sairaaloita ovat Malmin ja Marian sairaalat, sekä alle 16-vuotiaiden kohdalla HYKS Lasten ja nuorten sairaala. Terveyskeskussairaaloita on 8 eri puolilla kaupunkia. Hampaidenhuoltoa hoitaa 46 yksikköä. Psykiatrian poliklinikoita on 16. Kaupungin erikoisyksikköjä ovat ehkäisyneuvonta, merimiesterveydenhuolto, potilasasiamies, puheterapia, rintasyövän seulonta, sukupuolitautien poliklinikka, tartuntatautiyksikkö, työterveyshuolto yrityksille ja vammaisneuvola.
Liikenne
sukupuolitautien- että metrojärjestelmä.]]
metrojärjestelmä.]
Helsingissä on HKL:n alaisuudessa toimiva kattava julkinen liikenne, joka koostuu busseista, raitiovaunuista, Helsingin metrosta ja VR:n paikallisjunista sekä takseista. Yhteyksiä muualle pääkaupunkiseudulle hoitaa YTV. Joukkoliikennematkoja tehdään vuodessa noin 210 miljoonaa ja niiden osuus kaikista ajoneuvomatkoista on Suomen suurin. Niistä lähes puolet taitetaan busseilla, yli neljännes raitiovaunuilla ja vajaa neljännes metrolla.
Lentoliikennettä palvelee Helsinki-Vantaan lentoasema sekä Malmin lentokenttä.
Helsingin satama on Euroopan suosituimpia risteilysatamia. Kesäsesongin aikana siellä vierailee noin 200 risteilyalusta ja ne tuovat 150 000 päiväkävijää. Veneilijöitä varten kaupungin rannoilla on runsaat 9000 laituripaikkaa. Helsingin edustan ulkoilusaariin on järjestetty vesibussiliikennettä. Viking Line, Silja Line, Tallink ynnä muut tarjoavat myös laivayhteyksiä Tallinnaan, Tukholmaan ja pohjoisen Saksan kaupunkeihin.
Autoliikennettä kaupungissa yritetään vähentää tarjoamalla hyvä joukkoliikenteen palvelutaso ja säätelemällä pysäköintipaikkojen määrää varsinkin kantakaupungissa. Autoilu on kuitenkin kaupungissa tehty sujuvaksi mahdollisuuksien mukaan rakentamalla moottoriteitä ja muilla toimenpiteillä. Kantakaupungissa vilkasliikenteisin tie on Sörnäisten rantatie. Tuhatta asukasta kohti Helsingissä on 336 henkilöautoa, joka on alhainen luku.
Muut palvelut
Helsingissä sijaitsevat Suomen suurimmat sairaalat, mukaan lukien HYKS. Lisäksi Stadin skoudet eli poliisi ja Stadin brankkari eli palokunta palvelevat kaupunkilaisia.
Helsingin työssäkäyntialue
Helsingin työssäkäyntialueeseen, eli paikkakuntiin joista käydään paljon Helsingissä töissä, kuuluvat Tilastokeskuksen mukaan (2004) pääkaupunkiseudun kuntien lisäksi seuraavat kunnat. Tiehallinnon laskurin antamat luvut kertovat etäisyyden paikkakuntien keskustoista Erottajalle.
Vihtissa]]
Vihti
Vihti]
Vihti]
Nähtävyydet
Pääartikkeli: Helsingin nähtävyydet
Helsingissä on paljon nähtävyyksiä. Tässä muutamia niistä:
- Korkeasaaren eläintarha.
- Linnanmäen huvipuisto.
- Seurasaaren virkistysalue ja ulkoilmamuseo.
- Suomenlinnan linnake.
- Tuomiokirkko hallitsee empiretyylistä Senaatintoria.
- Kiasma, nykytaiteen museo, avattiin vuonna 1999.
- Kansallismuseo esittelee Suomen historiaa kivikaudelta 2000-luvulle.
Kulttuuri
Tapahtumia
Helsingin ehkä tunnetuin kulttuuritapahtuma on loppukesällä alkava Helsingin Juhlaviikot, joka on useamman viikon kestävä musiikkia, teatteria, taidenäyttelyitä ja performansseja eri puolilla kaupunkia esittelevä tapahtuma. Juhlaviikkojen suosituin yksittäinen tapahtuma on Taiteiden yö, jonka aikana ydinkeskustassa on useassa paikassa esitteillä erilaisia taideteoksia tilataiteesta ja performansseista taidenäyttelyihin puolille öin ja pitempäänkin. Vuonna 2004 Helsingin juhlaviikoilla oli noin 245 000 kävijää.
Elokuvan puolelta merkittävin tapahtuma on [http://www.hiff.fi/ Rakkautta ja Anarkiaa], joka runsaan viikon aikana näyttää sadoissa näytöksissä useita kymmeniä elokuvia, jotka eivät ole ikinä päätyneet tahi tule päätymään laajempaan levitykseen poikkitaiteellisuutensa tai muiden syiden takia. Vuonna 2004 Rakkautta ja Anarkiaa keräsi 44 000 katsojaa. Dokumenttiin keskittyvä DocPoint on vakiinnuttanut asemansa muutamassa vuodessa lajityypin tärkeimpänä katselmuksena Suomessa.
Kulttuurin järjestäjät
Kulttuuria Helsingissä tuottaa ja järjestää etupäässä [http://kulttuuri.hel.fi/index_fi.html Helsingin kaupungin kulttuuriasiainkeskus], joka hallinnoi Helsingissä kulttuurikeskuksia, joissa järjestetään vuosittain useita kymmeniä konsertteja ja muita esityksiä.
Suomen elokuva-arkiston teatteri Orion ja muut toimitilat sijaitsevat nekin pääkaupungissa.
Urheilu
Helsingin suurin säännöllinen urheilutapahtuma on lasten ja nuorten jalkapalloturnaus Helsinki Cup. Sen osanottajaennätys tehtiin 2002, kun mukana oli 819 joukkuetta. Laajat massat kerää myös Helsinki City Maratho | | |
