:: wikimiki.org ::
| Kuvatiedostomuodot |
KuvatiedostomuodotDigitaalikameralla, skannerilla, digitaalisella videokameralla, webbikameralla kuvankäsittelyohjelmalla ja grafiikkaohjelmalla tuotetut kuvat ja piirustukset tallennetaan kuvatiedostoiksi. Kuvatiedoston tiedostomuoto valitaan tallennettaessa.
Kuvatiedostot ovat joko pikseli- tai vektorikuvia. Pikselikuvia kutsutaan myös bittikarttakuviksi. Pikselikuva koostuu neliömäisistä pikseleistä, vektorikuva koostuu ääriviivojen rajaamista alueista. Pikselikuvaa suurennettaessa neliöt tulevat näkyviin ja reunaviivan sahalaitaisuus ilmaantuu näkyviin. Vektorikuvassa reunaviiva säilyy aina viivamaisena ja terävänä.
Pikselikuvia voidaan tallentaa mm. PhotoShop, Corel PHOTO-PAINT ja Paint Shop Pro -ohjelmilla. Vektorikuvia tehdään FreeHand, Illustrator ja CorelDRAW -ohjelmilla. Ohjelmat käyttävät sekä yhteisiä että omia tiedostomuotojaan. Joissakin tapauksissa aiemmat ohjelmaversiot eivät kykene avaamaan myöhemmillä versiolla tallennettuja kuvia. Kuvankäsittelyohjelmat ja taitto-ohjelmat avaavat melkein kaikki julkaisukäyttöön tarkoitetut kuvatiedostot.
Jotkut pikselikuvat ovat pakattuja. Kuvan pakkaaminen voi tasapäistää kuvassa olevien pikselien väritarkkuutta. Häviöllistä pakkausta (JPG) käytettäessä kuvatiedostosta tuhoutuu lopullisesti pikselien väri-informaatiota. Muutosta ei välttämättä näe silmin. Pakkaus jättää kuitenkin jälkensä kuvatiedostoon. Kuvatiedostoa suurentamalla näkyviin saadaan 8 x 8 pikselin alueita, jotka vaikeuttavat kuvankäsittelyä. Joissakin kuvankäsittelyohjelmissa on mahdollista vähentää pakkauksen kuvatiedostoon aiheuttamia vaikutuksia.
Tiedostomuotoja
Erilaisia kuvatiedostomuotoja ovat:
Kuvatiedostojen tiedostomuoto voidaan vaihtaa kuvankäsittelyohjelmalla tai kuvatiedostomuotojen kääntäjillä. Tiedostomuodon vaihtaminen voi vaikuttaa kuvan laatuun.
Katso myös
- kuvanpakkaus
luokka:valokuvaus
Luokka:Tietokonegrafiikka
Luokka:Tiedostomuodot
DigitaalikameraDigitaalikamera on kamera, joka tallentaa kuvattavan kohteen digitaalisesti joko valoherkän CCD tai CMOS-kennon näkemänä. Digitaalikamera eroaa tavallisista filmikameroista sisäisen rakenteensa puolesta. Tavallinen kamera tallentaa kuvat filmille, digitaalinen kamera tallentaa kuvat muistikortille.
Ensimmäiset digitaalikamerat tulivat markkinoille 1990-luvun puolivälissä.
1990-luvun
Digitaalinen valokuvaus
Digitaalikameroiden myynti on Suomessa ylittänyt filmikameroiden myynnin. Digitaalikameralla kuvaaminen mahdollistaa kokonaan uusia työtapoja ja harrastusmahdollisuuksia. Digitaalikameralla kuvaamiseen liittyy kannustavia seikkoja:
- kuvien ottaminen ei maksa käytännössä mitään
- kuvan onnistumisen näkee välittömästi, jos kamerassa on näyttö (yleensä LCD)
- epäonnistuneen kuvan voi poistaa muistikortilta ennen seuraavan kuvan ottamista
- kuvat voidaan esittää televisiossa, tietokoneella ja dataprojektorilla
- onnistuneet kuvat voi tulostaa itse tulostimella, uusimissa kameroissa jopa ilman tietokonetta
- kuvatiedostot voi viedä valokuvaliikkeeseen vedostettavaksi perinteiselle valokuvapaperille digitaalisella valotuksella
- kuva voidaan siirtää helposti tietokoneelle, jossa sitä voidaan muokata käyttötarkoituksen mukaan
- kuvia voi kopioida ja jakaa rajattomasti digitaalisessa muodossa, laatu säilyy samanlaisena kopiosta toiseen
- kuvankäsittelyyn ei liity haitallisia ja vaikeasti hävitettäviä kemikaaleja
- kuvat löytyvät nopeasti tietokoneelta, kuvaan liittyvät tiedot ovat heti näkyvillä
- kuvien jakaminen on nopeaa Internetin avulla
Toisaalta hyvän digitaalikameran hinnalla saa jo erittäin hyvän perinteisen järjestelmäkameran. Nopean kehityksen ansiosta hintakuilu tosin kaventuu jatkuvasti. Digitaalikamera, joka maksoi 1998 1200 €, on vuonna 2004 enää 200 € arvoinen. Lisäksi perinteisessä kamerassa etuna on, että paristot kestävät pitempään ja sitä on mekaanisesti yksinkertaisempaa käyttää ääriolosuhteissa.
Lisäksi digitaalikamera vaatii tietokoneen, jotta sen ominaisuuksia voi täysipainoisesti hyödyntää. Tietokoneen muutenkin omistavalle se ei ole ongelma, mutta ihmiselle joka ei tietokonetta ennestään omista sen hankkiminen lisää digitaalisen valokuvauksen aloittamisen hintaa merkittävästi.
Tietokoneen avulla digitaalisia kuvia voi muokata, tulostaa sekä siirtää sähköisessä muodossa paikasta toiseen, esimerkiksi lähettää sähköpostilla tai Internetin välityksellä ystäville.
Digitaalikameroiden yleistymistä seuraa myös "kuvasaasteen" ongelma. Kuvia otetaan, talletetaan ja välitetään valtavan paljon entistä enemmän. Tällöin on mahdollista, että käsitykset valokuvan laadusta ja merkityksistä hämärtyvät kuvien paljouden alla. Samoin käsitys kameran tai kuvan laadusta saattaa jäädä teknisten yksityiskohtien alle.
Digitaalinen valokuva
Digitaalisia valokuvia otetaan digitaalikameralla, digitaalisella järjestelmäkameralla tai digitaaliperällä. Digitaalisella tallentamisella tarkoitetaan valokuvan, dian, värinegatiivin, mustavalkofilmin ja painetun kuvan tallentamista taso-, dia- tai rumpuskannerilla kuvatiedostoksi. Tallennetun kuvatiedoston pienintä osaa - kuvaelementtiä - kutsutaan pikseliksi. Kuvatiedoston pikselien määrä lasketaan kertomalla leveyspikselien määrä korkeuspikselien määrällä. Muita kuvatiedoston - digitaalisen valokuvan - osatekijöitä ovat mm. väritila, tasot, kanavat, värisyvyys, sävyjakauma, valkotasapaino, kirkkaus, kontrasti, värikylläisyys, kuvasuhde, tarkkuus, tiedosto- ja tulostuskoko.
Digitaalikamera kuvatuotannossa
Digitaalikamera on tietokoneella toteutettavassa kuvatuotannossa syöttölaite. Kameraa säädetään sen mukaan, mitä kohteesta halutaan tallentaa. Tallennettua kuvatiedostoa muokataan, säädetään ja käsitellään kuvankäsittelyohjelmalla. Kuvankäsittelytapa määräytyy aineisto- ja laatuvaatimusten pohjalta. Ne vaihtelevat kuvan arkistointi-, esittämis- ja jakelutavan mukaan.
Digitaalikameran toimintaperiaate
Digitaalikamerat mittaavat ja tallentavat kuvattavasta kohteesta heijastuvien valonsäteiden kirkkaus- ja värieroja. Digitaalikamerassa on valoherkkä kenno, johon objektiivi kokoaa valonsäteet. Kenno koostuu pienistä piidiodisoluista eli pikseleistä. Digitaalikamera mittaa pikseliin osuvan valonsäteen kirkkauden synnyttämän sähköisen varauksen ja tallentaa varauksen binäärisinä arvoina muistikortille. Kamera laskee kullekin pikselille väriarvot pikselin päälle ryhmitellyistä RGB -värisuotimista. Kuvatiedosto tallentuu muistikortille pikselimatriisina, kuvaushetkellä valitun kuvasuhteen ja pikselimäärän mukaisesti.
Digitaalikameran laatu
Yleisin digitaalikameraa hankkivien – tai hankinnasta kiinnostuneiden – esittämä kysymys kuuluu: millainen on hyvä digitaalikamera?
Satunnaiselle lomakuvaajalle kelpaava kamera käynnistyy nopeasti, kuva-alue on helppo rajata ja kuva saa laukaisinta painamalla. Kuva näkyy heti kameran näytöllä. Muistikortin tila riittää samaan kuvamäärään kuin viisi filmirullaa. Helppokäyttöinen kamera, jolla voi kuvata maisemia, ihmisiä ja mitä tahansa kiinnostusta herättävää. Mukana helposti kulkeva kamera, jolla saa hyviä kuvia. Digitaalikameran käyttöliittymään kohdistuvat odotukset täyttyvät, kun käyttöohjeita ei tarvitse lukea ja kameran käyttö tuntuu tutulta seuraavankin kesän lomamatkalla. Ketä tahansa voi pyytää ottamaan kuvan. Digitaalikamera on hyvä, kun ostohetkellä esitetyt toiveet täyttyvät jokaisella kuvaushetkellä.
Kameravalmistajan näkökulma on erilainen. Digitaalikamera on hyvä, kun se menee kaupaksi. Kameraan on onnistuttu kokoamaan kaikki tarvittavat tai ostajan haluamat ominaisuudet.
Digitaalikameratestien mittaus- ja arviointiperusteet painottavat vaihtelevasti kuvanlaatua, kameran käsiteltävyyttä, toimintanopeutta, säädettävyyttä, automatiikkojen toimintaa, hintaa jne. Hyvä digitaalikamera menestyy testeissä – valitun testimenetelmän puitteissa.
Myyntiesitteissä digitaalikameroita kuvaillaan usein harhaanjohtavasti. Annetaan ymmärtää, että pikselimäärällä olisi merkitystä kuvan laadun kannalta. Todellisuudessa sillä ei ole. Megapikseli kertoo vain kuvan koon. Kolmen megapikselin kamera tuottaa suurentamattomana kymppikuvan kokoisia kuvia. Kuvia voidaaan myös suurentaa ilman suurtakaan laadun häviämistä. Kuvan laatu riippuu hyvin paljon kameran merkistä. Kannattaa välttää halpoja huonoiksi tiedettyjä merkkejä. Esimerkiksi Canonin tai Nikonin 3 megapikselin kamera pystyy huomattavasti parempaan a4-tulosteeseen kuin HPn 8 megapikselin kamera. Myyntimiesten puheisiin digitaalisesta zoomista ei kannata välittää. Se ei ole zoomi, se vain valitsee kuvasta pienemmän alueen ja huonontaa kuvalaatua näin tehdessään.
Laatu voidaan todeta lopullisessa kuvassa silmämääräisesti ja varmistaa mittauksin. Laadunvalvonnan välineet ja tavoitearvot ovat tuotantoketjukohtaisia. Ne vaihtelevat kuvan valmistustavan ja käyttötarkoituksen mukaan.
Digitaalikameran säätäminen
Kameraa säädetään kuvaushetkellä, jotta kohde tallentuisi halutulla tavalla. Kamera näkee kohteen eri tavalla kuin ihminen. Kuvaaja voi valita, tallentaako hän kuvattavan kohteen kameran näkemänä vai jäljitteleekö hän omaa näköhavaintoaan. Kuvaushetkellä tehdyt valinnat vaikuttavat myös kuvankäsittelyn sujuvuuteen ja kuvatiedoston käyttömahdollisuuksiin. Kameran säätämisellä vaikutetaan niihin kuvan osatekijöihin, joiden halutaan näkyvän valmiissa kuvassa joko suoraan tai kuvankäsittelyn jälkeen.
Digitaalikameran osat
Valoherkkä kenno
Digitaalikamerassa on valoherkkä CMOS- tai CCD-kenno. Valoherkät kennot ovat suorituskyvyltään ja toimintatavaltaan erilaisia. Kenno koostuu pienistä valoherkistä kuvapisteistä, joita nimitetään pikseleiksi. Kuvapisteiden määrä ilmaistaan miljoonina pisteinä eli megapikseleinä. Tavallisen kuluttajan kannalta riittävään laatuun päästään digitaalikameroilla, joissa on kaksi megapikseliä tai enemmän. Harrastajaluokan kameroissa on yleensä viidestä kahdeksaan megapikseliä. Ammattikäyttöön tarkoitetuissa kameroissa on yleensä kuudesta kolmeentoista megapikseliä.
Kuvanlaatuun vaikuttaa kuvapisteiden määrän lisäksi myös kennon fyysinen koko. Kuluttajakameroissa kenno on erittäin pieni, esimerkiksi kuvassa olevassa Canonin pokkarimallissa kenno on 7,2 mm x 5,3 mm eli alle 5 % kinofilmiruudun koosta. Harrastajaluokan kameroissa kenno on yleensä 40 % 35 mm filmiruudun koosta. Ammattilaiskameroissa käytetään yleensä kennoja jotka ovat kooltaan 70 % tai 100 % 35 mm filmiruudun koosta. Fyysisesti suurempikokoisella kennolla valoherkät kuvapisteet häiritsevät toisiaan vähemmän, jolloin kuvan laatu on parempi verrattuna megapikselimäärältään samankokoiseen mutta fyysisesti pienempään kennoon.
Optiikka
Kennon lisäksi toinen merkittävästi kuvanlaatuun vaikuttava tekijä on digitaalikamerassa käytetty optiikka. Viimeaikoina on kameroissa yleistynyt zoom-objektiivi, joka helpottaa kuvan rajaamista. Suurennoskertoimet ovat yleensä luokkaa 3–12.
Polttovälikerroin
Digitaalisissa järjestelmäkameroissa voidaan usein käyttää saman valmistajan filmikameroille tarkoitettuja objektiiveja. Tällöin on kuitenkin otettava huomioon digitaalikameran kennon fyysisen koon vaikutus objektiivin polttoväliin, sillä objektiivit on suunniteltu käytettäväksi 35 mm filmiruudun kanssa. Tämä vaikutus ilmaistaan polttovälikertoimella.
Käytettäessa kennoa, jonka koko vastaa 40 % 35 mm filmiruudun koosta polttovälikerroin on 1,6. Tällöin objektiivin polttoväli on 1,6-kertainen ilmoitetusta, esimerkiksi 50 mm objektiivin todellinen polttoväli on 80 mm. Jotta saataisiin käyttöön todellinen 50 mm polttoväli, tulee käyttää objektiivia jonka polttoväli on n. 31 mm (50 mm / 1,6).
Kooltaan 70 % 35 mm filmiruudusta olevalle kennolle polttovälikerroin on 1,3. Tällöin 50 mm objektiivi toimii 65 mm objektiivina.
Kuvien tallennus
Kuvatiedostot
Digikameralla voi tallentaa kuvia pakkaamattomana tai pakattuna. Yleensä digitaalikameroiden kuvatiedostot ovat pakattuja JPEG-kuvia. JPEG-pakkaus pienentää kuvan tiedostokokoa, minkä ansioista pakattuja kuvia mahtuu muistikortille enemmän kuin pakkaamattomia. Toisaalta JPEG-pakkauksen yhteydessä väritarkkuus vähenee. Kuvasta tulee epäterävämpi ja vaaleilla alueilla näkyy artefakteja. Kuvan jälkikäsittely vaikeutuu. Tavalliselle kameranomistajalle näillä kuvatiedostossa näkyvillä muutoksilla ei yleensä ole merkitystä.
Useat harrastajaluokan ja lähes kaikki ammattilaiskäyttöön tarkoitetut kamerat mahdollistavat kuvan tallentamisen pakkaamattomana. Pakkaamaton kuvatiedosto on yleensä RAW- tai TIFF-tiedostomuodossa. RAW-tiedostomuoto on ns. digitaalinen negatiivi, joka sisältää kaiken digitaalikameran kennon tallentaman informaation. RAW-kuvalle voidaan jälkeenpäin tehdä sellaisia säätöjä, jotka muita tiedostomuotoja käytettäessä tehdään kuvanottohetkellä. Tällaisia säätöjä ovat esimerkiksi kuvan valkotasapainon eli värilämpötilan, värisyvyyden ja valotuksen kompensoinnin määrittäminen. RAW -kuvatiedosto ei ole sellaisenaan käyttökelpoinen, vaan se täytyy alustavien säätöjen jälkeen muuntaa käyttöä ja muokkausta varten joksikin muuksi, esim. TIFF- tai JPEG-kuvatiedostoksi.
Eri valmistajien omat RAW-formaatit eivät ole keskenään yhteensopivia eikä niitä usein voida avata kuin valmistajan omilla ohjelmistoilla. Tästä johtuen kuvankäsittelyohjelmistoja valmistava Adobe on esitellyt oman RAW-formaattinsa Digital Negative (DNG) toivoen digitaalikameravalmistajien ryhtyvän tukemaan sitä.
Aloittelevan harrastelijakuvaajankin kannattaisi aina ottaa kuvansa kaikkein suurimmalla ja parhaimmalla kuvaresoluutiolla ja ostaa suurempi muistikortti jos tila ei muuten riitä. Muuten hienosta digikamerasta ei ole juuri kännykkäkameraa parempaan ja kymppikuvien teettämisen voi unohtaa täydellisesti.
Tallennusmediat
Kuvat tallentuvat yleensä erilliselle muistikortille, joskin on olemassa myös kameroita, joissa on pienehkö sisäinen muisti. Uusinta uutta ovat kuvat suoraan esimerkiksi DVD-levylle tallentava kamera, jonka Sony julisti vähän aikaa sitten. Ikävä kyllä Sonyn DVDlle tallentava kamera käyttää ainoastaan Sonyn valmistamia levyjä, jonka seurauksena kuvaaminen tulee kalliiksi ja vaivalloiseksi.
Muistikorttityypit
Muistikortteja on käytössä monia eri tyyppejä, mm. CompactFlash (CF), MicroDrive (MD), Secure Digital (SD), Secure Digitalin kanssa yhteensopiva MultiMediaCard (MMC), Sonyn oma Memory Stick ja siitä paranneltu Memory Stick Pro sekä Olympuksen ja Fujin vuonna 2002 lanseeraama xD-Picture Card.
Useimmat muistikortit perustuvat FLASH-muistiin. Poikkeuksena on IBM:n kehittämä MicroDrive, joka on CompactFlash-korttia ulkoisesti muistuttava erittäin pienikokoinen kiintolevy. MicroDrive-kortilla saadaan käyttöön suuri tallennuskapasiteetti (yhdestä gigatavusta ylöspäin) edullisemmin kuin tavanomaisia muistikortteja käyttämällä. MicroDriven haittapuolia FLASH-muistiin perustuviin kortteihin verrattuna ovat tallennuksen suhteellinen hitaus, suurempi virrankulutus sekä mekaanisista osista johtuva huono iskunkestävyys.
Kortteja on muistikapasiteetiltaan eri kokoisia, tyypillisesti koot vaihtelevat välillä 32 MB–4 GB. Usein uuden kameran mukana tulee pieni (esimerkiksi 32 MB) kortti, johon mahtuu vain yhdestä pariinkymmeneen kuvaa käytetystä resoluutiosta ja pakkauksen tasosta riippuen.
Digitaalikamerasta löytyviä toimintoja
Video ja ääni
Jotkin digitaalikameramallit mahdollistavat myös videokuvan tallentamisen. Tämän lisäksi joillain malleilla pystytään tallentamaan ääntä.
Kuvatiedostojen siirtäminen
Muistikortinlukija
Kuvat voidaan siirtää muistikortilta tietokoneelle käyttämällä kameran USB- tai FireWire-liitäntää. Useimmissa kameroissa on suhteellisen hidas USB 1.1 -liitäntä, jolloin suuren kuvamäärän siirtäminen kestää varsin kauan. Tällöin voidaan muistikortti irroittaa kamerasta ja käyttää erillistä muistikortinlukijaa, joka on varustettu nopeammalla USB 2.0 tai FireWire-liitännällä. Muistikortinlukija on käytännöllinen myös silloin, kun kuvia pitää siirtää tietokoneelle useilta muistikorteilta.
Useimmat aivan edullisimmatkin muistikortinlukijat osaavat lukea useita eri tyyppisiä muistikortteja, jolloin voidaan siirtää kuvia tietokoneelle sellaisiltakin korteilta joita oma kamera ei tue.
WLAN
Uusimmissa ammattilaistason huippukameroissa voidaan kuvat siirtää automaattisesti heti kuvan ottamisen jälkeen langattoman WLAN-verkon kautta tietokoneelle. Tällöin muistikortti toimii välimuistina ja suhteellisen pientäkin muistikorttia käyttämällä voidaan ottaa lähes rajaton määrä kuvia. Langattoman siirron etuna on myös se, että kuvat saadaan käyttöön välittömästi eikä tarvitse odottaa niiden purkamista muistikortilta.
Virtalähde
Digitaalikameroissa käytetään kahdentyyppisiä akkuja: NiMH ja Li-ion. Näistä kahdesta paremmin Suomen olosuhteisiin sopiva on Li-ion-akku, koska se kestää paremmin pakkasta. Useissa kameroissa voi myös käyttää tavallisia paristoja virtalähteenä. Ladattavien paristojen käyttö on kuitenkin ehdottomasti suositeltavaa paitsi ympäristö- myös kustannussyistä, sillä objektiivin liikuttaminen (zoom) ja erityisesti salama kuluttavat paljon energiaa. Joihinkin kameroihin voi liittää myös verkkovirta-adapterin eli pienen muuntajan.
Kameraa ostaessa kannattaa harkita vara-akun hankintaa, ettei kenttäolosuhteissa tule yllätyksiä.
Liitännät
Digitaalikamerassa on yleensä USB- tai FireWire-liitäntä, jonka kautta kuvat voidaan siirtää tietokoneelle ja kameran toimintoja mahdollisesti voidaan ohjata tietokoneelta. Kamerassa on lisäksi usein liitännät ulkoiselle virtalähteelle, jolloin kameraa voidaan käyttää ilman akkua sekä komposiittivideokaapelille, jonka avulla kameran näytön esittämä kuva saadaan siirrettyä esimerkiksi televisioon.
Linkit
- [http://digifaq.info/ Digikameran omistajan FAQ]
Luokka:Valokuvaus
Luokka:Tietokonegrafiikka
ko:디지털 카메라
ja:デジタルカメラ
Kuvankäsittelyohjelma
Kuvankäsittelyohjelma on tietokoneohjelma, jolla muokataan digitaalisessa muodossa tallennettuja kuvatiedostoja. Kuvatiedosto koostuu kuvankäsittelyohjelmassa pikseleistä ja käsitelty kuva tulostetaan paperille väripisteinä. Kuvankäsittelyohjelmalla voidaan muuttaa pikseleiden määrää, pikselien kokoa, väriä, kirkkautta ja sijaintia kuvatiedostossa. Suosittuja kuvankäsittelyohjelmia ovat mm. Photoshop, Photoshop Elements, GIMP, Pixel32 ja Paint Shop Pro. Käyttökelpoisimmat kuvatiedostomuodot ovat JPEG, GIF, EPS, TIFF, PNG ja PSD (Adobe PhotoShopin oma tiedostomuoto).
Kuvankäsittely on digitaalisessa kuvatuotannossa työvaihe, jonka aikana kuvatiedostoa muokataan käyttötarkoitusta varten aineisto- ja laatuvaatimusten mukaisesti. Valokuvia käsiteltäessä muutetaan mm. kuvan sävyalaa, valkotasapainoa, terävyyttä, värikylläisyyttä, kontrastia, resoluutiota ja väritilaa, jotta kuva saataisiin näyttämään väreiltään luonnolliselta.
Kuvatiedostoa käsitellään tasojen, säätötasojen, värikanavien, maskien, algoritmien ja käyrien avulla. Pikseleitä muokataan valitsemalla, kopiomalla, liittämällä, säätämällä, häivyttämällä ja tallentamalla.
Luokka:Ohjelmistot
Luokka:Valokuvaus
Luokka:Tietokonegrafiikka
BittikarttagrafiikkaBittikarttagrafiikka on tietotekniikassa käytetty yleinen tapa tallentaa kuvia.
Bittikarttakuva muodostuu pikseleistä (kuvapisteistä, kuva-alkioista), joilla on jokaisella sijainti kuvassa. Jokaisella pikselillä on tietty väri, ja ne tallennetaan yleensä järjestyksessä riveittäin. Pikselien lukumäärä vaikuttaa kuvan tarkkuuteen ja tallennuskokoon, samoin kuin käytettävissä olevien värien määrä. Kuvan kokoa voidaan muuttaa myöhemmin, mutta kuvan suurentaminen ei tuo kuvaan uusia yksityiskohtia.
Bittikarttagrafiikka on kuvankäsittelyohjelmien yleisesti tukema grafiikkamuoto ja se on myöskin yleisimmin tietokonegrafiikassa käytetty muoto. Bittikarttagrafiikkaa käytetään mm. valokuvien digitaalisessa tallennuksessa ja WWW-sivuilla esiintyvien kuvien ja kaavioiden esittämisessä.
Tallennettaessa bittikarttakuvia kannattaakin ne aluksi määritellä riittävän suureen pikselikokoon, josta voi myöhemmin tehdä pienempiä kopioita esim. WWW-käyttöä varten. Tiedostokoko bittikarttakuvia käsitellessä onkin usein suuri, ainakin pakkaamattomana.
Yleisesti käytettyjä bittikarttatiedostomuotoja ovat:
- Pakkaamattomat: BMP ja TIFF
- Häviöllisesti pakattu, valokuville tarkoitettu: JPEG
- Häviöttömästi pakattuja lähinnä piirroksille sopivia ovat PNG ja vanhempi GIF.
Katso myös: vektorigrafiikka
Luokka:Tietotekniikka
Luokka:Tietokonegrafiikka
ja:ビットマップ画像
KuvanpakkausKuvanpakkaus on kuvan pienentämistä eli pakkaamista tietoliikennettä ja tietokoneelle tallentamista varten. Yleensä kuvanpakkaus on häviöllinen eli ihmiselle näkymättömät osat kuvasta poistetaan.
Diskreetti kosinimuunnos (DCT)
Ihmissilmän puutteellista havainnointikykyä käytetään hyväksi DCT-menetelmässä (Discrete Cosine Transform) eli diskreetissä kosinimuunnoksessa.
Diskreetti kosinimuunnos on häviöllinen algoritmi, jonka avulla kuvasta voidaan karsia ylimääräistä informaatiota. Videokuvaa pakattaessa käytetään kaksiulotteista muunnosta, joissa muuttujina ovat korkeus- ja leveyskoordinaatit. Kullekin 8
- 8 pikselin perusyksikölle lasketaan DCT-kertoimet ja kuvalohko esitetään näistä kertoimista koostuvana matriisina. Koska ihmissilmä ei erota tarkasti pieniä värin muutoksia, voidaan eri kuvalohkoja koodata samalla väriarvolla ja korvata kertoimia keskiarvoilla. Menetelmää käytetään lähes kaikissa häviöllisissä kuvanpakkausmenetelmissä kuten JPEG, MJPEG, DV ja MPEG. Lopuksi kertoimet järjestellään sopivaan järjestykseen häviötöntä pakkausta, esimerkiksi Huffmanin koodausta varten.
Katso myös
- kuvatiedostomuodot
- videonpakkaus
luokka:koodausmenetelmät
luokka:Tietokonegrafiikka
KuvanpakkausKuvanpakkaus on kuvan pienentämistä eli pakkaamista tietoliikennettä ja tietokoneelle tallentamista varten. Yleensä kuvanpakkaus on häviöllinen eli ihmiselle näkymättömät osat kuvasta poistetaan.
Diskreetti kosinimuunnos (DCT)
Ihmissilmän puutteellista havainnointikykyä käytetään hyväksi DCT-menetelmässä (Discrete Cosine Transform) eli diskreetissä kosinimuunnoksessa.
Diskreetti kosinimuunnos on häviöllinen algoritmi, jonka avulla kuvasta voidaan karsia ylimääräistä informaatiota. Videokuvaa pakattaessa käytetään kaksiulotteista muunnosta, joissa muuttujina ovat korkeus- ja leveyskoordinaatit. Kullekin 8
- 8 pikselin perusyksikölle lasketaan DCT-kertoimet ja kuvalohko esitetään näistä kertoimista koostuvana matriisina. Koska ihmissilmä ei erota tarkasti pieniä värin muutoksia, voidaan eri kuvalohkoja koodata samalla väriarvolla ja korvata kertoimia keskiarvoilla. Menetelmää käytetään lähes kaikissa häviöllisissä kuvanpakkausmenetelmissä kuten JPEG, MJPEG, DV ja MPEG. Lopuksi kertoimet järjestellään sopivaan järjestykseen häviötöntä pakkausta, esimerkiksi Huffmanin koodausta varten.
Katso myös
- kuvatiedostomuodot
- videonpakkaus
luokka:koodausmenetelmät
luokka:Tietokonegrafiikka
Luokka:ValokuvausValokuvaukseen liittyvät artikkelit.
Pääartikkeli: Valokuvaus
Luokka:Harrastukset
Luokka:Taide
Luokka:TiedostomuodotTiedostomuotoja käsitteleviä artikkeleja.
Luokka:Tietotekniikka Prefectura de NagasakiLa Prefectura de Nagasaki (長崎県; Nagasaki-ken) está ubicada en la isla de Kyushu, Japón. La capital es la ciudad de Nagasaki.
Historia
Geografía
Ciudades
- Fukue
- Hirado
- Isahaya
- Matsuura
- Nagasaki (capital)
- Omura
- Sasebo
- Shimabara
Nagoya was located in the prefecture before.
Distritos
- Higashisonogi
- Hasami
- Higashisonogi
- Higashisonogigun
- Kawatana
- Iki
- Ashibe
- Gounoura
- Ikigun
- Ishida
- Katsumoto
- Tsushimashi
- Kitamatsuura
- Emukae
- Fukushima
- Ikitsuki
- Kitamatsuuragun
- Kosaza
- Odika
- Ooshima
- Saza
- Sechibaru
- Shikamachi
- Tabira
- Takashima
- Uku
- Yoshii
- Kitatakaki
- Iimori
- Kitatakakigun
- Konagai
- Moriyama
- Takaki
- Minamimatsuura
- Arikawa
- Kamigotou
- Kishiku
- Miiraku
- Minamimatsuuragun
- Narao
- Naru
- Shin'uonome
- Tamanoura
- Tomie
- Wakamatsu
- Minamitakaki
- Aduma
- Aino
- Ariake
- Arie
- Chidiwa
- Fukae
- Futsu
- Kadusa
- Kitaarima
- Kuchinotsu
- Kunimi
- Minamiarima
- Minamikushiyama
- Minamitakakigun
- Mizuho
- Nishiarie
- Obama
- Nishisonogi
- Ioujima
- Kinkai
- Kouyagi
- Nagayo
- Nomozaki
- Ooseto
- Ooshima
- Saikai
- Sakito
- Sanwa
- Seihi
- Sotome
- Takashima
- Tarami
- Togitsu
Subprefectura
- Tsushima
Economía
Demografía
Cultura
Turismo
Símbolos de la prefectura
Miscelánea
Enlaces externos
- [http://www.pref.nagasaki.jp/ Official Nagasaki prefecture homepage]
Nagasaki
ja:長崎県
ko:나가사키 현
rozstpy cytaty Forex prace magisterskie Black-Breath
|
|
|
| :: RELATED NEWS :: |
Du Quoin
Du Quoin is a city located in Perry County, Illinois. As of the 2000 census, the city had a total population of 6,448.
Geography
Du Quoin is located at 38°0'25" North, 89°14'6" West (38.006815, -89.234885).
According to the United States Census Bureau, the city has a total area of 17.9 km² (6.9 mi²<
|
Joe English
Joe English is a musician who played drums in Paul McCartney's band Wings. He was also the lead singer and drummer for The English Band in 1985. His solo projects include "Press On" (Myrrh, 1983), "What You Need" (Myrrh, 1985), and "English 101
|
List of U.S. Army bases in Arkansas
This is a list of links for U.S. Army forts and installations, organized by U.S. state or territory within the U.S. and by country if overseas. For consistency, major Army National Guard training facilities are included but armory locations are not.
United States
|
|
