:: wikimiki.org ::

Kymijoki

Kymijoki

Kymijoki (ruotsiksi Kymmene Älv) on Kotkan edustalla Suomenlahteen laskeva Kymijoen vesistön laskujoki Suomessa.

Maantiede

Kymijoen pituus on noin 180-200 kilometriä. Kymijoen varrella on monia vesivoimaloita, ja ennen se oli tärkeä puutavaran kuljetusväylä. Viisi suuhaaraa ovat lännestä itään lueteltuina Ahvenkoskenhaara Ruotsinpyhtään ja Pyhtään rajalla, Pyhtäänhaara Pyhtäällä ja Langinkoskenhaara, Huumanhaara sekä Korkeakoskenhaara Kotkassa. Kymijoen vesistön pääjärvi on Päijänne. Tärkeimpiä järvireittejä ovat Saarijärven, Viitasaaren, Rautalammin, Mäntyharjun ja Valkealan reitit. Luokka:Suomen joet

Kotka

:Kotkat ovat myös haukkalintuja Kotka on kaupunki Suomenlahden rannalla Etelä-Suomen läänissä ja on osa Kymenlaakson maakuntaa. Kotkan asukasluku on noin 55 000 ja se on väkiluvultaan Suomen 13. suurin kaupunki. Kaupungin maapinta-ala on 274,12 km², josta 5,78 km² on sisävesistöjä. Asukastiheys on 204,0 as/km².

Historia

Kotkan historia liittyy emäpitäjänsä Kymin historiaan ja nykyinen Kotkan kaupunki käsittääkin saman alueen kuin Kymin pitäjä ennen kuin siitä erotettiin muita kuntia.

Ruotsinsalmen linnoituskaupunki

Kustaa III:n sodan ja siihen kuuluneiden Ruotsinsalmen meritaistelujen jälkeen venäläiset perustivat 1790-luvulla Kymin alueelle Ruotsinsalmen - Kyminlinnan kaksoislinnoituksen Svartholman ja Viaporin vastineeksi. Ruotsinsalmen merilinnoitukseen kuuluivat Fort Slava Kukourin saarella, Fort Elisabet Varissaaressa ja Fort Katarina Kotkansaarella sekä pienempiä linnakkeita lähisaarilla. Mantereen puolelle rakennettiin Kyminlinna vanhan Kymenkartanon lähettyville paikkaan jossa Kuninkaantie ylittää Kymijoen Langinkoskenhaaran. Ensimmäistä linnoitusta laajennettiin noin kymmenen vuotta myöhemmin käsittämään koko Hovinsaaren pohjoisosa. Kotkansaaren itäosaan perustettiin satama ja varsinainen linnoituskaupunki kasarmeineen ja varastoineen rakennettiin saaren sisäosaan. Linnoituskaupungin väestö oli pääosin ortodoksisia venäläisiä kohoten parhaimmillaan jopa 10000:n. Kymin luterilainen väestö oli samaan aikaan n. 2200. Linnoitukset menettivät kuitenkin pian sotilaallisen merkityksensä Venäjän ja Ruotsin rajan siirryttyä Suomen sodassa 1809 Kymijoelta Tornionjokeen. Tämän seurauksena keisari Aleksanteri I alensi Ruotsinsalmen toisen luokan linnoitukseksi ja torjui anomuksen kaupungin perustamiseksi. Ruotsinsalmen linnoituskaupunki alkoi tyhjentyä ja sinne jäi vain muutamia satoja asukkaita. Monet venäläiskauppiaat siirtyivät mm. Helsinkiin. Krimin sodassa 1855 brittiläis-ranskalainen laivasto tuhosi merilinnoitukset ja linnoituskaupunki tuhoutui suurimmaksi osaksi tulipalossa. Nykypäivään parhaiten säilyneitä osia ovat ortodoksinen kirkko vuodelta 1795 ja Kyminlinna joka ei joutunut sotatoimien kohteeksi.

Teollistuminen ja kuntamuutokset

Sahateollisuuden voimakas kasvu 1870-luvulla johti lukuisien höyrysahojen perustamiseen Kymissä ja kunnan asukasluku alkoi nousemaan voimakkaasti. Vuonna 1870 se oli n. 3200 ja vuosikymmenen loppupuolella n. 5000 joista Kotkansaarella n. 1000. Ruotsinsalmen linnoituskaupungin raunioille alkoi muodostumaan uudelleen kaupunkimainen yhteisö mikä johti Kotkan kaupungin perustamiseen 1878. Kaupungin ensimmäisessä asemakaavassa katuverkosto laadittiin pääpiirteissään samansuuntaiseksi linnoituskaupungin katujen kanssa. Vuonna 1951 Kymin muista teollisuustaajamista muodostettiin Karhulan kauppala maaseutukylien jäädessä edelleen maalaiskunnaksi. Kotkan, Karhulan ja Kymin kuntaliitoksessa 1977 Kotkan kaupunki laajeni käsittämään koko vanhan Kymin pitäjän alueen.

Maantiede

Kotkan kaupunkikuvalle on tyypillistä rikkonainen Suomenlahden rannikko saaristoineen ja Kymijoen suuhaarat. Kotkan keskusta sijaitsee Kotkansaarella. Kotkalla on myös kaksi ns. osakeskusta, toisen muodostaa idässä olevat Helilän ja Karhulan kaupunginosat (aikaisemmin Kymin pitäjän kirkonkylä ja Karhulan kauppalan keskus) ja toinen on lännessä oleva Karhuvuori. Kymijoki virtaa mereen kolmena haarana kaupungin alueella, lännestä itään lueteltuna Langinkoskenhaara, Huumanhaara ja Korkeakoskenhaara. Kotkasta on Helsinkiin matkaa 130 km.

Kaupunginosat

Kotkan kaupunginosat
- Aittakorpi - Eskola - Etukylä - Halla - Helilä - Hirssaari - Hovila - Hovinsaari - Itäranta - Jumalniemi - Jylppy - Kalliokoski - Karhula	- Karhuvuori - Katariina - Kaukola - Kierikkala - Koivula - Korela - Korkeakoski - Kotkansaari - Kyminlinna - Laajakoski - Lankila - Metsola - Mussalo	- Nikeli - Otsola - Peippola - Rantahaka - Rauhala - Ristinkallio - Sunila - Sutela - Suulisniemi - Takakylä - Tavastila - Tiutinen - Veikkola

Liikenne

Kotkasta on rautatieyhteys Kouvolaan. Kaupungissa on myös matkustajasatama sekä Kymin lentokenttä (pienkonekenttä). Kaupunki sijaitsee Valtatie 7 varrella. Linja-autoliikennettä Kotkassa hoitavat lähinnä Jyrkilä Oy ja Pohjolan Liikenne. Yhtiöistä Jyrkilä hoitaa Kotkan länsiosan liikenteen Kotkansaarelta Karhuvuoren suuntaan ja Pohjolan liikenne Itä-osan liikenteen Kotkansaarelta Karhulan suuntaan.

Kotkan satama

Kotka on merkittävä satamakaupunki. Se on Suomen suurin vientisatama ja toiseksi suurin satama Helsingin jälkeen

Satamat

- Kantasatama :Kantasatama on monitoimisatama
- Hietanen :Hietanen on keskittynyt RORO-liikenteeseen.
- Mussalon bulk-terminaali
- Mussalon nesteterminaali
- Mussalon konttiterminaali

Urheilu ja liikunta

Urheiluseurat

- FC KooTeePee, Veikkausliiga, (jalkapallo)
- KTP-Basket, Korisliiga, (koripallo)
- Kotkan Titaanit, Suomi-sarja, (jääkiekko)

Tapahtumia ja nähtävyyksiä

- Meripäivät ovat vuosittain Kotkassa pidettävä meriaiheinen tapahtuma, jossa ympäri kaupunkia on erilaisia tapahtumia ja konsertteja.
- Maretarium on vuonna 2002 valmiiksi saatu suomalaisten kalojen akvaario, joka sijaitsee sapokan satamassa.
- Sapokan vesipuisto on useasti palkittu kotkalainen viheralue.
- Langinkosken keisarillinen kalastusmaja ja luonnonpuisto.

Oppilaitokset

Kotkassa sijaitsee Kymenlaakson ammattikorkeakoulun monia toimipisteitä, joissa voi opiskella teknistä-, kaupallista- ja terveydenhuoltoalaa.

Aiheesta muualla

- [http://www.kotka.fi Kotkan kaupungin kotisivut]
- [http://www.portofkotka.fi www.portofkotka.fi] Luokka:Suomen kaupungit
-

Vesivoimala

Vesivoima on tulen jälkeen vanhin tunnettu energian tuottamisen tapa. Aurinko haihduttaa ensin vettä meristä ja vesistöistä pilviin, joista se se sataa alas kerääntyen sisävesistöihin merenpinnan yläpuolelle. Ts. vesivoima on epäsuoraa aurinkovoimaa. Koskissa ja putouksissa virtaavalla vedellä on potentiaalienergiaa, joka muuttuu liike-energiaksi. Sitä hyödyntävät vesipyörät ja vesirattaat on tunnettu jo tuhansia vuosia ja niitä käytettiin suoraan mekaanisen työn tekoon. Vesiturbiini keksittiin 1800-luvulla. Nykyaikana veden liike-energia otetaan talteen vesiturbiinilla myös kaikkein pienimmissä voimalaitoksissa ja muutetaan sähköenergiaksi generaattorilla.

Vesivoiman historiaa

Eräänä historiallisena selityksenä Euroopan teollisen mahdin muuta maailmaa nopeammalle kehitykselle pidetään jokien määrää ja siten vesivoiman saatavuutta. Vaikka vesivoimalla jauhettiin viljaa jo antiikin ajan kaksoisvirran-maassa, nousi eurooppa maailmanmahdiksi vesivoiman laajan käytön ansiosta. Ranskalaisessa Troyesin kaupungissa oli samanaikaisesti toiminnassa 40 vesiratasta, joiden voimaa hyödynnettiin kaikessa mahdollisessa; suurien leipomoiden uuneja kuumentavista palkeista aina metallin valssaukseen asti. Vesirattaiden käyttämät puristimet ja prässit mahdollistivat huopien suurtuotannon, jolla oli lähes yhtä suuri sotilaallinen merkitys kuin varsinaisella asetuotannollakin. Vielä Napoleonin sotien aikaan tykinputket porattiin lähes poikkeuksetta vesivoimalla, vaikka höyrykone jo teki tuloaan. Vesirattaan aikaa kutsutaan esiteolliseksi aikakaudeksi.

Ympäristövaikutukset

höyrykone Energian varastointi ja kulutushuippujen tasaaminen on helppoa keinojärvien ansiosta, joihin pumpatun veden potentiaalienergia hyödynnetään sähkön kulutushuippujen aikana vesivoimalassa. Hyötysuhde on erittäin hyvä ja voimalan huolto- ja hoitokustannukset alhaiset. Säätelyvoimaa tarvitaan avustamaan perusvoiman tuotossa esimerkiksi ydinvoimaloiden ollessa parhaimmillaan jatkuvan täyden tehon tuottajina. Tekoaltaiden säätelyvoiman käytöllä voidaan korvata CO2-päästöjä aiheuttavia hiilivoimaloita säätelytehon tuottajina. Vesivoimaa hankitaan usein patoamalla suuret määrät vettä tekojärviksi, jolloin saadaan keskitettyä suuret määrät energiaa hydrostaattiseksi paineeksi. Näin vesivoimaloiden tehoa ja hyötysuhdetta voidaan lisätä merkittävästi. Tekojärvien alle peittyy usein suuria alueita pakottaen väestönsiirtoihin. Usein tekojärven peittämässä maaperässä piilevät saasteet liukenevat veteen. Suuret patoaltaat jättävät helposti alleen alueita, joilla voi olla arkeologisia tai kulttuurillisia muistomerkkejä tai arvokkaita luontokohteita. Esimerkkinä Assuanin pato Egyptissä. Arvokkaiden viljelysmaiden jääminen patojen hukuttamaksi on ongelmana erityisesti Kiinassa rakennettaessa Kolmen solan patoa. Sen muodostamaan tekojärveen kertyy raskasmetalleja ja muita saasteita, joiden sitten pelätään siirtyvän kaloihin entistä voimakkaammin. Siten tekoaltaissa tavanomaista kalojen kasvatusta ei voida toteuttaa. Tulvien aikaan padon ylivuotoluukut avataan ja tällöin patoaltaan keräämiä saasteita purkautuu kerralla suuria määriä aiheuttaen luonnolle shokin. Jos uusien patoaltaiden alle jääviä metsiä ei kaadeta ja puunrunkoja viedä pois, veden alle jääneet puut mätänevät vapauttaen kasvihuonekaasuja. Erityisesti metaania, joka on hiilidioksidiin verrattuna nelinkertaisesti pahempi ilmakehän lämpenemisen aiheuttajana. Suomessa on jälkikäteen raivattu tekoaltaiden hukuttamia metsiköitä. Voimalaitosten patoaltaat estävät joidenkin kalalajien, kuten järvilohen lisääntymistä estämälla niiden vuosittaisen vaelluksen. Suomessa vesivoimaa ei voi juurikaan rakentaa lisää, vaan loppuja luonnontilaisia koskia pyritään suojelemaan. Juoksutusten säännöstelyjen seurauksena vedenkorkeuden vaihtelu muuttuu luonnollisesta, mikä voi edelleen haitata kalataloutta ja ekosysteemiä.

Laitoksia Suomessa ja maailmalla

pato Suomessa ensimmäinen vesivoimalla toimiva sähkölaitos otettiin käyttöön 22. syyskuuta 1891 Tampereella. Vuonna 1928 otettiin käyttöön Imatrankosken voimala Vuoksessa, nykyisellä Imatralla. Voimala on 170 MW tehollaan edelleen Suomen suurin. Kemijoen ensimmäinen voimalaitos otettiin käyttöön 1948 Isohaarassa. Nyttemmin Kemijoen valuma-alueella on 15 vesivoimalaitosta ja Lokan ja Porttipahdan tekojärvet. Suomessa korkeuserot vesistöissä ovat vähäisiä eikä täällä nähdä satojen metrien pudotuksia, vaan voimalaitosten korkeuserot ovat tyypillisesti joitain kymmeniä metrejä. Muita merkittäviä laitoksia:
- Hooverin pato Yhdysvalloissa: 2 074 MW
- Assuanin pato ja Nasserinjärvi (6 000 neliökilometriä) Egyptissä: 2 100 MW
- Alquevan pato Guadianajoessa Portugalissa ja Euroopan suurin 250 neliökilometrin tekojärvi. Valmiina voimalaitoksen teho on 390 MW. Kaikkiaan Guadinajokeen on tarkoitus rakentaa kolme patoa ja voimalaitosta. Portugali Toistaiseksi suurin vesivoimala on Brasilian ja Paraguain yhteinen Paranájoessa sijaitseva Itaipún voimala. Sen padon korkeus on 196 metriä ja pituus 7,76 kilometriä ja se loi taakseen 170 kilometriä pitkän, keskimäärin seitsemän kilometriä leveän järven, pinta-alaltaan yhteensä 1 350 neliökilometriä. Voimalaa rakennettiin vuodesta 1975 lähtien ja 1983 ensimmäinen yksikkö aloitti toimintansa. Laitoksen teho on 12 600 MW. Suurin rakenteilla oleva laitos on Jangtse-jokeen rakennettava Kolmen solan pato Kiinassa.

Norjan vesivoima ja Suomi

Norjan vuoristojen ja vuonojen olosuhteet tarjoavat poikkeuksellisen hyvät mahdollisuudet vesivoimalaitosten rakentamiseen. Atlantilta tulevat pilvet nousevat vuorten rinteitä ylös jäähtyen ja tiivistyen sateiksi, jotka täyttävät tekojärvet tehokkaasti. Lisäksi patoaltaita ruokkivat vuorten jäätiköiden sulamisvedet. Norja myy ylimääräisen sähkönsä muihin pohjoismaihin ja erityisesti Suomeen pohjoismaiden sähköpörssissä. Sen lisäksi maa myy ulkomaille tuottamansa öljyn ja kaasun, sillä se saa vesivoimaloista tarvitsemansa perusenergian. Norjan vähäsateisina kesinä Suomi joutuu käyttämään enemmän kalliita hiilivoimaloitaan, jolloin ilmastoa lämmittävät saastepäästöt kasvavat. Asian merkitys kasvaa Euroopan unionin sisäisen päästökaupan myötä. Toisaalta Norjan sateiden ennustetaan kasvavan ilmastön lämpenemisen seurauksena. Luokka:Energiantuotanto ja:水力発電

Ruotsinpyhtää

Ruotsinpyhtää (ruotsinkielinen nimi: Strömfors) on Suomen kunta, joka sijaitsee Itä-Uudenmaan maakunnassa, Etelä-Suomen läänissä. Kunnassa asuu 2967 ihmistä ja sen pinta-ala on 292,96 km², josta 31,11 km² on vesistöjä. Väestötiheys on 11,204 asukasta/km². Kunta on kaksikielinen ja enemmistönä 79 prosenttia asukkaista puhuu suomea ja 19 prosenttia puhuu ruotsia.

Kyliä

Björnvik, Gäddbergsö, Haavisto (Västerhirvikoski), Tesjoki (Tessjö), Jokiniemi (Ånäs), Keitala, Kulla, Kuninkaankylä (Kungsböle), Lappom, Niemistö (Näsby), Petjärvi, Ruotsinkylä (Svenskby), Suomenkylä (Finnby), Vahterpää, Vastila, Viirilä (Virböle), Vähä-Ahvenkoski (Lillabborfors)

Aiheesta muualla

- [http://www.ruotsinpyhtaa.fi Ruotsinpyhtään kunnan kotisivut]
-

Pyhtää

Pyhtää (ruotsinkielinen nimi: Pyttis) on Suomen kunta, joka sijaitsee Kymenlaakson maakunnassa, Etelä-Suomen läänissä. Kunnassa asuu 5209 ihmistä ja sen pinta-ala on 297,27 km² josta 8,92 km² on vesistöjä. Väestötiheys on 18,109 asukasta/km². Kunta on kaksikielinen ja enemmistönä 87 prosenttia asukkaista puhuu suomea ja 11 prosenttia puhuu ruotsia.

Kylät

Heinlahti (Heinlax), Hinkaböle, Hirvikoski (Österhirvikoski), Itäkirkonkylä (Österkyrkoby), Itämyllykylä (Österkvarnby), Loosari (Klåsarö), Länsikirkonkylä (Västerkyrkoby), Länsimyllykylä (Västerkvarnby), Munapirtti (Mogenpört), Pirttinuora (Pörtnor), Siltakylä (Storkuppis) (Broby (Storkuppis)), Kiviniemi (Lillkuppis) (Stensnäs (Lillkuppis)), Purola (Svartbäck), Tuuski (Tuskas), Länsikylä (Västerkuppis) (Västerby (Västerkuppis)), Malmi (Malm), Ahvenkoski (Abborfors)

Aiheesta muualla

- [http://www.pyhtaa.fi/ Pyhtään kunnan kotisivut]
-

Vesistö

Vesistö on samaa laskujokea purkautuvien vesien, järvien ja jokien muodostama kokonaisuus, valuma- eli sadealue. Vesistöjä Suomessa
- Vuoksi, 61 560 km², josta (Itä-)Suomen alueella 52 390 km² ja loput Venäjällä, laskee Laatokkaan.
- Kemijoki, Lapissa, 51 400 km², josta Suomen puolella noin 50 000 km², laskee Perämereen, Pohjanlahden perukkaan.
- Kymijoki, 37 200 km², laskee Suomenlahteen.
- Kokemäenjoki, 27 100 km², laskee Pohjanlahteen Selkämeren alueella.
- Oulujoki, Kainuussa ja Pohjanmaalla, 22 635 km², laskee Pohjanlahteen Perämeren alueella. Luokka:Maantiede

Päijänne

Päijänne on Suomen toiseksi suurin järvi. Sen pinta-ala on 1 080 km², Inarijärvi on hieman Päijännettä pienempi ja Saimaa suurempi. Päijänne on Suomen syvin järvi, Päijänteen syvin kohta 95,3 metriä on mitattu Jyväskylän eteläpuolella Toivakan kunnassa sijaitsevan Rappukallion edustalla. Syvänne on merkitty Päijänteen Ristinselälle sekä Päijänteen merikarttasarjaan erikoismerkillä. Päijänteen keskisyvyys on 16,2 metriä. Päijänne kuuluu Kymijoen vesistöön. Järvi laskee eteläpäästään Kalkkisten koskea Kymijokeen ja edelleen Suomenlahteen. Päijänteen vesi vaihtuu virtauksen ansiosta kerran 2,5 vuodessa.

Vedenlaatu

Päijänteen veden laatu on hyvä, eteläisellä Päijänteellä erinomainen, sitä voikin juoda sellaisenaan. Teollisuuden jätevesikuormitus oli suurimmillaan vuosina 1960-1985, jonka jälkeen Päijänteen veden laatu on parantunut. Pohjoisella Päijänteellä veden laatuun ovat vaikuttaneet Äänekosken teollisuus, Lievestuoreen sulfiittiselluloosatehdas sekä Kankaan paperitehdas Jyväskylässä, keskisellä Päijänteellä Jämsänjokilaakson teollisuus. Erityisen paljon Päijänteen veden laatu kohentui 1980-luvun puolivälin jälkeen silloisen Metsä-Botnian sellutehtaille asetettujen tiukkojen päästörajoitusten astuttua voimaan Äänekoskella. Lupakäytännön tiukkenemisessa oli merkittävä osuus Päijänne puhtaaksi -kansalaisliikkeellä, joka keräsi 140 000 nimen addressin teollisuuden jätevesien tehokkaamman käsittelyn puolesta. Nimilistat luovutettiin sisäministeri Matti Ahteelle vuonna 1983. Korkein hallinto-oikeus vahvisti siihen saakka ennätysmäisen ankarat päästörajoitukset vuonna 1985. Pääkaupunkiseudun juomavesi johdetaan Päijänteen eteläpäässä sijaitsevan Asikkalan edustalta Päijänne-tunnelia pitkin Helsinkiin.

Kansallispuisto

Päijänteen eteläosassa sijaitsee Padasjoen, Asikkalan ja Sysmän kuntien alueelle jakaantuva Päijänteen kansallispuisto. Kansallispuiston ydinalue on Kelventeen etelä-pohjoissuuntainen, 8 kilometriä pitkä ja 50-800 metriä leveä harjusaari. Kelventeen suojaisat laguunilahdet ovat suosittuja veneilykohteita.

Kanavat

Päijänteestä on kanavayhteyksiä 1993 valmistunutta Keiteleen kanavaa pitkin pohjoiseen Keiteleelle, vuonna 1871 käyttöön otettua Vääksyn kanavaa etelään Lahden Vesijärvelle sekä 1878 valmistunutta Kalkkisten kanavaa pitkin Heinolan Ruotsalainen-järvelle. Kalkkisiin rakennettiin täysin uusi kanava vuonna 1964. Kymijoen vesistön yhdistämistä uudella kanavalla mereen on suunniteltu pitkään, mutta toistaiseksi hankkeet eivät ole edeneet. Vaihtoehtoina on yhdistäminen Keiteleen kautta ns. Savon kanavaa tai Päijänteen eteläpäästä ns. Mäntyharjun kanavaa Saimaaseen, josta yhteys merelle jatkuisi Saimaan kanavan kautta. Kolmas vaihtoehto olisi Päijänteen yhdistäminen suoraan Suomenlahteen kanavoimalla Kymijoki.

Veneily

Päijänne on suosittu veneilykohde: yhtenäistä vesireittiä pääsee Lahden edustalta Vesijärveltä aina Pohjoiseen Keski-Suomeen Viitasaarelle ja Savoon Pielavedelle saakka. Suomen suurimpiin veneilytapahtumiin kuuluva Päijännepurjehdus purjehditaan joka heinäkuussa järven päästä päähän. Reitti kulkee Padasjoelta Jyväskylään, lähtö on vuorovuosin etelässä Padasjoella ja pohjoisessa Jyväskylän saaristokaupunginosa Säynätsalon edustalla. Päijännepurjehdukseen osallistuu noin 180 kölivenettä ja lähes tuhat purjehtijaa vuosittain.

Lisätietoa

- [http://wwwi3.ymparisto.fi/i3/tilanne/fin/vedenkorkeus/ksu.htm Päijänteen vedenkorkeuden seuranta]
- [http://www.ymparisto.fi/default.asp?contentid=48455&lan=FI Suomen järvet] Luokka:Suomen järvet

Luokka:Suomen joet

Luokka:Euroopan joet Joet

נבחרת בוליביה בכדורגל

נבחרת בוליביה בכדורגל היא נבחרת הכדורגל הלאומית של מדינת בוליביה. הנבחרת מנוהלת ע"י פדרציית הכדורגל של בולביה. מבחינה היסטורית, נחשבת נבחרת בוליביה לאחת הנבחרות החלשות ב-CONMEBOL (פדרצצית הכדורגל של דרום אמריקה).
נבחרת בוליביה העפילה שלוש פעמים לגביע העולם בכדורגל, בפעמיים הראשונות בשנים 1930 ו-1950, והפעם השלישית אחרי יותר מ-40 שנה, ב-1994.
באותו טורניר שיחקה בוליביה במשחק הפתיחה נגד אלופת העולם דאז, נבחרת גרמניה, שניצחה אותה בתוצאה 1:0 משער של יורגן קלינסמן. מרקו אצ'ברי, שנחשב לשחקן הטוב ביותר בבוליביה בשנות ה-90, הורחק מהמשחק שלוש דקות בלבד לאחר שנכנס כמחליף. בוליביה מעולם לא עברה שלב את הסיבוב הראשון בטורניר גביע העולם בכדורגל. בוליביה זכתה פעם אחת בטורניר הקופה אמריקה בשנת 1963.

כל גביעי העולם

- 1930 - סיבוב ראשון
- 1934 - לא נרשמה
- 1938 - לא נרשמה
- 1950 - סיבוב ראשון
- 1954 - לא נרשמה
- 1958 עד 1990 - לא העפילה
- 1994 - סיבוב ראשון
- 1998 - לא העפילה
- 2002 - לא העפילה

קופה אמריקה

שחקנים מפורסמים

- מרקו אצ'ברי
- חיימה מורנו
- ארווין סאנצ'ס בוליביה בוליביה

gry strategiczne Nieruchomo�ci ��d� Sklep Zoologiczny Doda i Virgin kawa�y

:: RELATED NEWS ::

Sacra conversazione
(c:a 1505).]] Sacra conversazione (it. "heligt samtal") kallas ett motiv inom konsten som skildrar Jungfru Maria och Jesusbarnet med helgon, framställda på ett sådant sätt att de upptar ett enda bild rum. småort i nordöstra delarna av Göteborgs kommun, i statistiskt hänseende uppdelad i två delar (östra delen och västra delen). Orten ligger strax söder om Lärjeån, strax väster om orten gör ån en krök åt söder. Genom orten gick förr Västgötabanan som hade en station här. I kommunens administrativa indelning ligger orten i stadsdelsnä