Home About us Products Services Contact us Bookmark
:: wikimiki.org ::
Kypros

Kypros

Kypros on saarivaltio Välimeressä.

Historia

Ristiretkien jälkeen 1200-luvulla Kypros oli kristinuskon itäisin tukikohta. Saari oli myös tärkeä maailmanlaajuisten kauppareittien etappipaikka. Vuonna 1489 välimeren kaupunkimahti Venetsia otti Kyproksen hallintaansa. Vuodesta 1570 aina vuoteen 1878 Kypros oli osa osmanien valtakuntaa. Vuonna 1878 Kypros siirtyi Britannian hallintaan, itsenäistyi vuonna 1960 ja ajautui sisällissotaan vuonna 1963. Sota kesti kolme päivää ja päättyi aselepoon, jota valvomaan YK asetti kansainväliset rauhanturvajoukot (UNFICYP) vuonna 1964. Turkki miehitti Kyproksen pohjoisosan vuonna 1974 Kreikan sotilashallituksen tukeman vallankaappauksen jälkeen. Turkin miehittävät alueet julistivat itsenäisyyden vuonna 1975 ja Pohjois-Kyproksen turkkilainen tasavalta perustettiin 1983. Ainoastaan Turkki on tunnustanut tämän turkkilaishallinnon. Kyproksen tasavalta, joka hallitsee eteläistä 2/3 saaresta, on sen sijaan kansainvälisesti tunnustettu. YK:n rauhanturvajoukot ovat saarella edelleen tänä päivänä (2005). Suomalaiset ovat osallistuneet näihin joukkoihin vuoteen 2005 saakka. Britannialla on saarella edelleen kaksi tukikohtaa.

Väestö

Kyproksen väestö jakautuu kielellisesti ja uskonnollisesti kreikkaa puhuviin ortodokseihin ja turkkia puhuviin muslimeihin. Kreikkalaisella puolella on lisäksi tuhatkunta arabiaa puhuvaa, kreikkalaisiksi identifioituvaa henkilöä, jotka vuoteen 1974 asti asuttivat yhtä ainoaa kylää. Kyproksen arabia on yksinomaan puhuttu kieli; se on läheisintä sukua syyrialais-palestiinalaisille sedentaarimurteille. Kyproksen kreikka on oma murteensa, joka eroaa varsin paljon standardikreikasta. Kuten suurin osa kreikan murteista, se ei palaudu saaren antiikinaikaisiin murteisiin, vaan on kehittynyt koinee-kreikasta. Se on nykyään vain puhekieli, mutta keskiajalta on säilynyt murteella kirjoitettuja lakitekstejä. Se sisältää runsaasti arabialaisia ja turkkilaisia lainasanoja.

Politiikka

Kypros on yksi niistä kymmenestä valtiosta, jotka liittyivät Euroopan unioniin 1. toukokuuta 2004. Saaren yhdistämisestä neuvoteltiin taas 2004 ja 24. huhtikuuta 2004 molemmilla puolilla järjestettiin kansanäänestys, jossa pohjoiskyproslaiset kannattivat yhdistymistä kaksinkertaisella enemmistöllä, mutta eteläkyproslaiset hylkäsivät sen kolminkertaisella enemmistöllä. Koska neuvottelut saaren puoliskojen yhdistämisestä eivät johtaneet tulokseen, liittyminen EU:hun koskee käytännössä vain saaren kreikkalaista osaa.

Maantiede

2004 2004 Kypros on Välimeren kolmanneksi suurin saari. Sen pinta-ala on 9 250 km² ja asukasluku on noin 770 000. Nimi Kypros (engl. Cyprus) tulee kuparia tarkoittavasta kreikan kielen sanasta. Saarella onkin useita kupariesiintymiä. Kyprokselta on matkaa Turkkiin 113 kilometriä. Kypros kuuluu maantieteellisesti Lähi-itään, mutta poliittisesti ja kulttuurillisesti sen katsotaan kuuluvan Eurooppaan.

Merkittävimmät luonnonvarat


- kupari
- asbesti
- kipsi
- marmori
- meripihka

Merkittävimmät vientituotteet


- hedelmät
- tekstiilit Luokka:Kypros ja:キプロス ms:Cyprus simple:Cyprus

Välimeri

Välimeri on Atlantista Euroopan ja Afrikan väliin pistävä meri, jonka pinta-ala on noin 2,5 miljoonaa km2. Saaret ja niemet jakavat Välimeren useisiin altaisiin, joita ovat Tyrrhenan-, Ligurian-, Egean-, Joonian- ja Adrianmeri. Välimeren syvin kohta on 5 120 m ja se sijaitsee Joonianmeressä. Atlantista Välimeren erottaa Gibraltarin salmi, idässä taas Mustastamerestä Dardanellit ja Bosporin salmi, joiden väliin jää osaksi Välimerta luettava Marmaranmeri. Välimeren merkitys koko länsimaiselle sivistykselle on ollut merkittävä sillä antiikin aikoina sen kautta levisivät kauppatavaroiden lisäksi myös ihmiset ja kulttuurivaikutteet. Välimeren rannikkovaltiot ovat myötäpäivään tarkasteltuna Espanja, Ranska, Monaco, Italia, Malta, Slovenia, Kroatia, Bosnia ja Hertsegovina, Serbia ja Montenegro, Albania, Kreikka, Turkki, Syyria, Kypros, Libanon, Israel, Egypti, Libya, Tunisia, Algeria ja Marokko. Luokka:Meret zh-min-nan:Tē-tiong-hái ko:지중해 ja:地中海 th:ทะเลเมดิเตอร์เรเนียน

Ristiretket

Ristiretket olivat paavin hyväksymiä, uskonnollisesti motivoituja ja teologisesti perusteltuja sotaretkiä erityisesti keskiajalla. Aluksi tarkoitus oli vallata Jerusalem, minkä vuoksi ensimmäiset ristiretket kohdistuivat muslimeja vastaan. Myöhemmin ristiretkiä tehtiin myös muita Euroopassa olevia pakanallisia maita ja kansoja kohtaan, muun muassa Suomeen ja Baltiaan. Tosin Itämeren piirissä tehdyillä sotaretkillä ei aina ollut paavin antamaa ristiretkijulistusta tukenaan, eivätkä aikalaisetkaan välttämättä pitäneet niitä ristiretkinä: tällöin ristiretki-nimitys on syntynyt vasta myöhemmän historiankirjoituksen yhteydessä. Myös harhaoppisia vastaan esimerkiksi Etelä-Ranskassa ja Böömissä tehtiin ristiretkiä. Suomessa ristiretkiaika on vakiintunut arkeologinen aikakausinimitys noin vuodesta 1050 vuoteen 1150 tai 1200, Itä-Suomessa vuoteen 1300 asti.

Sydänkeskiajan tärkeimpiä ristiretkiä


- 1099 – Ensimmäinen ristiretki, Jerusalem vallataan
- 1147–1149 – Toinen ristiretki
- noin 1155 Ruotsin kuninkaan Eerik Pyhän ristiretki Varsinais-Suomeen eli ensimmäinen ristiretki Suomeen (todenperäisyys epävarma).
- 1187–1191 – Kolmas ristiretki, Saladin valtaa Jerusalemin
- 1202–1204 – Neljäs ristiretki, Konstantinopoli vallataan
- 1209 – Ristiretki kerettiläisiä vastaan Ranskassa.
- 1212 – Lasten ristiretki
- 1219 – Viides ristiretki, Egyptiin
- 1228 – Kuudes ristiretki
- 1248–1254 – Seitsemäs ristiretki
- 1249 – Birger-jaarlin ristiretki Hämeeseen eli toinen ristiretki Suomeen (ajoituksesta epävarmuutta).
- 1270 – Kahdeksas ristiretki, Tunisiaan
- 1271 – Yhdeksäs ristiretki
- 1293 – Ruotsalainen ristiretki Karjalaan eli kolmas ristiretki Suomeen

Katso myös


- Jerusalemin kuningaskunta
- Latinalainen keisarikunta Luokka:Keskiaika Luokka:Kirkkohistoria als:Kreuzzug ko:십자군 ja:十字軍 simple:The Crusades th:สงครามครูเสด

1489

Tapahtumia


- 26. joulukuuta: Kastilia ja Leónin kuningaskunta valloittivat Almerían kaupungin

Syntyneitä


-

Kuolleita


- Luokka:1400-luku ko:1489년

Venetsia

Venetsia on italialainen kaupunki, joka on muodostunut lukemattomille saarille, joita yhdistävät sillat. Kaupunki sijaitsee Koillis-Italiassa Adrianmeren rannikolla. Se on Veneton alueen pääkaupunki. Asukasluku on noin 280 000 (1999). Ympäröivällä Padovan-Venetsian metropolialueella on asukkaita noin 1 600 000. Venetsian keskus on kuuluisa Piazza San Marco, eli Pyhän Markuksen tori, jossa on mm. kirkko, kellotorni ja Dogenpalatsi. Venetsia on kaupunki, joissa liikutaan gondolien ja veneiden avulla. Sen pääkanava on leveä Canale Grande. Venetsia tunnetaan myös tuhoon tuomittuna kaupunkina, sillä se vajoaa hitaasti. Vajoamista on yritetty estää erilaisilla keinoilla. Viimeisten tutkimusten mukaan vajoaminen on ehkä saatu pysäytettyä, mutta asiasta ei ole täyttä varmuutta.

Historia

Venetsia syntyi kansainvaellusten aikaan, kun joukko veneettejä pakeni mantereelta laguunin saarille vuoden 568 lombardien Pohjois-Italian valloituksen seurauksena. 700-luvun puolessa välissä veneetit vastustivat Pippin III:n valtakunnan laajenemispyrkimyksiä ja pysyivät Bysantin keisarikunnan alaisuudessa ainakin muodollisesti. Kun veneetien yhteisö voimistui ja Bysantti vastaavasti heikkeni, tuli Venetsiasta lopulta itsenäinen kaupunkivaltio ja italialainen merenkäyntitasavalta (kolme muuta olivat Genova, Pisa ja Amalfi). Venetsian strateginen sijainti Adrianmeren pohjukassa teki siitä hyvin nopeasti merkittävän sota- ja talousmahdin. Keskiajalla Venetsia oli Välimeren mahtavimpia kauppatasavaltoja. Lähisaarten Muranon ja Buranon lasi ja pitsi olivat (ja ovat edelleen) haluttua kauppatavaraa. Kanaalikaupunkia ympäröivistä saarista tunnetuimpia ovat juuri Murano, joka on tunnettu taidelasistaan, pitsisaari Burano ja Lido, joka tarjoaa matkailijoille mahdollisuuden rantalomailuun.

Kuuluisia venetsialaisia

Burano
- Marco Polo (1254 - 1324), tutkimusmatkailija
- Antonio Vivaldi (1678 - 1741), säveltäjä
- Canaletto (1697 - 1768), maalari
- Giacomo Casanova (1725 - 1798), legendaarinen naistenmies
- Hugo Pratt (1927 - 1995), sarjakuvapiirtäjä ja Corto Maltesen luoja

Nähtävyyksiä


- Rialton silta
- Piazzo San Marco
- Basilica di San Marco
- Lido
- Canal Grande
- Dogen palatsi Luokka:Venetsia ko:베네치아 ja:ヴェネツィア simple:Venice

1878

Tapahtumia


- Suomalainen tutkimusretkeilijä Nils Nordenskjöld purjehtii ensimmäisenä ihmisenä Koillisväylän päästä päähän.
- Kotkan kaupunki perustettiin.

Syntyneitä


- 2. syyskuuta - Amos Anderson, liikemies ja mesenaatti († 1961)
- 1. joulukuuta - Rudolf Walden, teollisuusmies ja sotilas.

Kuolleita


- Luokka:1800-luku ko:1878년

Britannia

Britannia voi tarkoittaa
- Iso-Britannia, saari
- Yhdistynyt kuningaskunta, valtio (arkisessa kielenkäytössä)
- Britannia (provinssi), roomalainen provinssi

1960

Tapahtumia


- tammikuu - Hätätila päättyi Keniassa, Mau Mau -kapina ohi.
- 1. tammikuuta - Kamerun itsenäistyi.
- 9. tammikuuta - Assuanin padon rakennus alkoi Egyptissä.
- 23. tammikuuta - Jacques Piccard ja Don Walsh laskeutuivat USS Triestessä 10750 metrin syvyyteen Challengerin syvänteeseen Mariaanien haudassa Tyynellä valtamerellä.
- 24. tammikuuta - Suuri kansannousu Algiersissa Ranskan siirtomaapolitiikkaa vastaan.
- 9. helmikuuta - Joanne Woodward sai ensimmäisenä tähden Hollywoodin Walk of Famelle.
- 13. helmikuuta - Ranskan ensimmäinen ydinkoe Algeriassa.
- 29. helmikuuta - Maanjäristys tuhosi Agadirin, Marokossa.
- 6. maaliskuuta - Vietnamin sota: Yhdysvallat ilmoitti 3500 sotilaan lähettämisestä Vietnamiin.
- 22. maaliskuuta - Arthur Leonard Schawlow ja Charles Hard Townes saivat ensimmäisen patentin laserille.
- 1. huhtikuuta - Yhdysvaltain ensimmäinen sääsatelliitti, TIROS-1, laukaistiin.
- 4. huhtikuuta - Ensimmäiset kolme naispappia vihittiin Ruotsissa.
- 21. huhtikuuta - Brasilian pääkaupunki siirrettiin Rio de Janeirosta Brasíliaan.
- 27. huhtikuuta - Togo itsenäistyi.
- 1. toukokuuta - Neuvostoliitto ampui alas Yhdysvaltain U-2 vakoilukoneen, lentäjä Gary Powers vangittiin.
- 11. toukokuuta - Mossadin agentit kaappasivat natsijohtaja Adolf Eichmannin Buenos Airesissa.
- 16. toukokuuta - Nikita Hruštšev vaati Yhdysvaltain presidentti Dwight D. Eisenhowerilta anteeksipyyntöä U-2 lennoista Neuvostoliiton yllä. Koska sopuun ei päästy, Pariisin huippukokous jouduttiin päättämään.
- 22. toukokuuta - Suurin koskaan mitattu maajäristys Chilessä, 9,5 richterin asteikolla. Noin 3000 surmansa järistyksessä ja tsunamissa.
- 27. toukokuuta - Turkissa presidentti Celal Bayar syrjäytettiin kenraali Cemal Gürsel johtamassa vallankaappauksessa.
- 4. kesäkuuta - Bodominjärven murhat Espoossa.
- 26. kesäkuuta - Madagaskar itsenäistyi.
- 26. kesäkuuta - Brittien somalimaa sai itsenäisyyden. Se liittyi viisi päivää myöhemmin entiseen Italian somalimaahan Somalian valtioksi toukokuuhun 1991 asti.
- 30. kesäkuuta - Belgian Kongo (Kongon demokraattinen tasavalta) itsenäistyi, verinen sisällissota seuraa.
- 1. heinäkuuta - Neuvostoliiton MiGit ampuvat alas RB-47-tiedustelukoneen Barentsinmerellä. Kaksi selviytynyttä USAF:n lentäjää vangittiin.
- 11. heinäkuuta - Moise Tshombe julisti Kongon Katangan maakunnan itsenäiseksi ja sai tukea Belgialta.
- 14. heinäkuuta - YK päätti lähettää joukkoja Katangaan valvomaan belgialaisten joukkojen vetäytymistä.
- 20. heinäkuuta - Ceylonin pääministeriksi valitusta Sirimavo Bandaranaikesta tuli maailman ensimmäinen nainen valtion johtajana.
- 25. heinäkuuta - 26. heinäkuuta- Poikkeuksellisen voimakas ukonilma eteläisessä Suomeessa. Parhaimmillaan yli 100 salamaa minuutissa.
- 6. elokuuta - Kuuban vallankumous: vastauksena Yhdysvaltain kauppasaartoon, Kuuba kansallisti ulkomaalaisen omaisuuden maassa.
- 7. elokuuta - Norsunluurannikko itsenäistyi.
- 11. elokuuta - Tšad sai itsenäisyyden Ranskasta.
- 13. elokuuta - Keski-Afrikan tasavalta sai itsenäisyyden.
- 15. elokuuta - Ranskan Kongo sai itsenäisyyden (Kongon tasavalta).
- 16. elokuuta - Kypros sai itsenäisyyden Yhdistyneestä kuningaskunnasta.
- 17. elokuuta - Gabon itsenäistyi.
- 18. elokuuta - Ensimmäinen kaupallinen ehkäisypilleri, Enovid, tuli myyntiin.
- 19. elokuuta - Yhdysvaltalainen U-2 lentäjä Gary Powers tuomittiin kymmenen vuoden vankeuteen vakoilusta.
- 19. elokuuta - Sputnik 5 laukaistiin mukanaan koirat Belka ja Strelka, 40 hiirtä, kaksi rottaa ja erilaisia kasveja. Avaruusalus palasi maahan seuraavana päivänä ja eläimet selviytyivät.
- 20. elokuuta - Senegal irtautui Malista ja julistautui itsenäiseksi.
- 14. syyskuuta - OPEC perustettiin Bagdadin konferenssissa.
- 22. syyskuuta - Mali itsenäistyi Ranskasta.
- 1. lokakuuta - Nigeria itsenäistyi, Nnamdi Azikiwesta ensimmäinen oma kenraalikuvernööri.
- 5. lokakuuta - Valkoiset eteläafrikkalaiset äänestivät maan muuttamisesta tasavallaksi.
- 12. lokakuuta - Nikita Hruštšev otti YK:n yleiskokouksessa kengän avukseen sanojensa painoksi Itä-Euroopan tilanteesta keskusteltaessa.
- 8. marraskuuta - Yhdysvaltain presidentinvaaleissa John F. Kennedy voitti tiukassa vaalissa Richard Nixonia vastaan.
- 13. marraskuuta - Sammy Davis, Jr. meni naimisiin ruotsalaisen näyttelijä May Brittin kanssa. Rotujen välinen avioliitto oli edelleen laitonta 31:ssa Yhdysvaltain osavaltiossa 50:sta.
- 15. marraskuuta - Polaris-ohjuksen ensimmäiset kokeet.
- 28. marraskuuta - Mauritania itsenäistyi Ranskasta.
- 1. joulukuuta - Eversti Joseph Mobutu pidätytti Kongon tasavallan syrjäytetyn johtajan Patrice Lumumban.
- 1. joulukuuta - Neuvostoliiton 5 tonninen avaruusalus lähetettiin kiertoradalle mukanaan joukko koe-eläimiä. Tämä alus paloi ilmakehässä maahan palatessaan.
- 2. joulukuuta - Canterburyn arkkipiispa Geoffrey Francis Fisher ja paavi Johannes XXIII tapasivat Vatikaanissa ensimmäistä kertaa anglikaanikirkon 500-vuotisessa historiassa.
- 2. joulukuuta - Presidentti Dwight D. Eisenhower määräsi miljoona dollari kuubalaispakolaisten apuun ja asuttamiseen Floridassa. Castron valtaannousun jälkeen pakolaisia oli tullut noin 1000 viikossa.
- 9. joulukuuta - Presidentti Charles de Gaullen vierailu Algeriassa johti laajoihin levottomuuksiin, joissa kuoli 127 ihmistä.
- 13. joulukuuta - Etiopian keisari Haile Selassien vieraillessa Brasiliassa, hänen keisarillinen kaartinsa aloitti vallankaappauksen. Kapinalliset nostivat keisarin pojan, kruununprinssi Asfa-Wossenin valtaan.
- 15. joulukuuta - Belgian kuningas Baudouin nai Doña Fabiola de Mora y Aragónin.
- 16. joulukuuta - Yhdysvaltain ulkoministeri Christian Herter ilmoitti Yhdysvaltain sijoittavan viisi ydinsukellusvenettä ja 80 Polaris-ohjusta NATO:n vahvuuteen vuoden 1963 loppuun menessä.
- 27. joulukuuta - Ranska teki kolmannen ydinkokeensa Regganessa, Algeriassa.

Syntyneitä


- 6. tammikuuta - Nigella Lawson, julkkiskokki, kirjailija
- 19. helmikuuta - Prinssi Andrew, Yorkin herttua
- 21. maaliskuuta - Ayrton Senna, F1-kuski († 1994)
- 4. huhtikuuta - Hugo Weaving, näyttelijä
- 10. toukokuuta - Bono, U2
- 18. toukokuuta - Jari Kurri
- 21. toukokuuta - Jeffrey Dahmer, sarjamurhaaja († 1994)
- 9. kesäkuuta - Eva Dahlgren, laulaja
- 22. kesäkuuta - Erin Brockovich
- 4. elokuuta - José Luis Rodríguez Zapatero, Espanjan pääministeri
- 7. elokuuta - David Duchovny, näyttelijä (Salaiset kansiot)
- 8. elokuuta - Ralf König, sarjakuvapiirtäjä
- 10. elokuuta - Antonio Banderas, näyttelijä
- 14. elokuuta - Sarah Brightman, laulaja
- 26. elokuuta - Branford Marsalis, jazzmuusikko
- 5. syyskuuta - Karita Mattila, oopperasopraano
- 9. syyskuuta - Hugh Grant, näyttelijä
- 17. syyskuuta - Damon Hill, Formula-1 vuoden 1996 maailmanmestari
- 30. lokakuuta - Diego Maradona, jalkapallotähti
- 10. marraskuuta - Neil Gaiman, sarjakuvataiteilija
- 12. marraskuuta - Ismo Alanko, muusikko

Kuolleita


- 4. tammikuuta - Albert Camus, Nobel-palkittu kirjailija
- 17. helmikuuta - Vilho Nenonen, tykistökenraali
- 2. maaliskuuta - Stanisław Taczak, puolalainen kenraali (s. 1874)
- 11. toukokuuta - John D. Rockefeller, liikemies
- 12. toukokuuta - Masa Niemi, koomikko ja näyttelijä (s. 1914)
- 9. kesäkuuta - Semjon Lavotškin, lentokonesuunnittelija
- 16. marraskuuta - Clark Gable, näyttelijä Luokka:1960 ko:1960년 ja:1960年 simple:1960 th:พ.ศ. 2503

YK

Yhdistyneet kansakunnat¹ (lyhenne YK, englanniksi United Nations eli UN) on maailmanlaajuinen hallitusten välinen yhteistyöjärjestö, joka perustettiin 24. lokakuuta 1945 San Franciscossa Kansainliiton korvaajaksi. Aluksi järjestöön kuuluivat vain toisen maailmansodan voittajavaltiot Kiina, Neuvostoliitto, Ranska, Yhdistynyt kuningaskunta ja Yhdysvallat, mutta myöhemmin siihen liittyi myös häviäjän puolella taistelleita. Yhdistyneiden kansakuntien jäsenyys on avoin kaikille "rauhaa rakastaville valtioille", jotka hyväksyvät Yhdistyneiden kansakuntien peruskirjan vaatimukset ja ovat järjestön mielestä halukkaita ja kykeneviä täyttämään nämä vaatimukset käytännössä. Järjestössä oli huhtikuussa 2004 191 jäsenvaltiota. Suomi hyväksyttiin Yhdistyneiden kansakuntien jäseneksi vuonna 1955. Yhdistyneiden kansakuntien viralliset kielet ovat englanti, ranska, espanja, venäjä, kiina ja arabia.

Toimielimet

Yhdistyneiden kansakuntien tärkeimmät toimielimet ovat:
- Yleiskokous kaikille jäsenille New Yorkissa
- Turvallisuusneuvosto New Yorkissa.
- Talous- ja sosiaalineuvosto New Yorkissa
- Huoltohallintoneuvosto (ei toiminnassa, sillä tällä hetkellä ei ole huoltohallintoalueita)
- Kansainvälinen tuomioistuin Haagissa
- Sihteeristö (sihteeristön johtaja on Yhdistyneiden kansakuntien pääsihteeri)
- Yhdistyneiden kansakuntien pakolaisten avustus- ja työelin (UNRWA)
- Yhdistyneiden kansakuntien kauppa- ja kehityskonferenssi (UNCTAD)

Ala- ja yhteistyöjärjestöjä

Yhdistyneiden kansakuntien kauppa- ja kehityskonferenssi Yhdistyneillä kansakunnilla on useita alajärjestöjä, kuten:
- Kansainvälinen siviili-ilmailujärjestö (ICAO)
- Lastenavun rahasto (UNICEF)
- Maailman terveysjärjestö (WHO)
- Kasvatus-, tiede- ja kulttuurijärjestö (UNESCO)
- Kansainvälinen työjärjestö (ILO)
- Elintarvike- ja maatalousjärjestö (FAO)
- Yhdistyneiden kansakuntien pakolaisasiain päävaltuutettu (UNHCR)
- Yhdistyneiden kansakuntien kehitysohjelma (UNDP)
- Yhdistyneiden kansakuntien teollistamisjärjestö (UNIDO)
- Kansainvälinen atomienergiajärjestö (IAEA)
- Tullitariffeja ja kauppaa koskeva yleissopimus (GATT)
- Yhdistyneiden kansakuntien elintarvike- ja maatalousjärjestö (FAO)
- Kansainvälinen valuuttarahasto (IMF)
- Kansainvälinen jälleenrakennuspankki, "Maailman pankki" (IBRD)
- Kansainvälinen rahoitusyhtiö (IFC)
- Yhdistyneiden kansakuntien pääomarahasto (UNCDF)
- Maailman postiliitto (UPU)
- Kansainvälinen televiestintäliitto (ITU)
- Maailman ilmatieteen järjestö (WMO)
- Hallitusten välinen neuvoa antava merenkulkujärjestö (IMCO)
- Ionisoivan säteilyn vaikutusten tieteellinen komitea (UNSCEAR)
- Soroptimist International (SI)

Viitteet

Soroptimist Internationalssä]] ¹ EU:n Julkaisutoimisto suosittaa kirjoitettavaksi EU-julkaisuissa säädöskielen mukaisesti molemmat sanat isolla, vaikka kielioppaiden mukaan jälkimmäinen osa tulisikin kirjoittaa pienellä.

Katso myös


- Kansainliitto
- Yhdistyneiden kansakuntien jäsenvaltiot
- Yhdistyneiden kansakuntien turvallisuusneuvosto
- Yhdistyneiden kansakuntien yleiskokous

Aiheesta muualla


- [http://www.un.org/ Yhdistyneiden kansakuntien viralliset sivut] Luokka:Kansainväliset järjestöt Luokka:Yhdistyneet kansakunnat ms:Pertubuhan Bangsa-Bangsa Bersatu zh-min-nan:Liân-ha̍p-kok ko:국제 연합 ja:国際連合 simple:United Nations th:สหประชาชาติ

1964

Tapahtumia


- 5. tammikuuta - Ensimmäinen tapaaminen katolisen ja ortodoksisen kirkon ylimmän tason edustajien välillä sitten 1400-luvun. Paavi Paavali VI ja patriarkka Athenagoras I tapasivat Jerusalemissa.
- 9. tammikuuta - Yhdysvaltain sotilaiden ja panamalaisten välinen yhteenotto Panaman kanava-alueella johtaa 25 kuolemaan ja kansainväliseen selkkaukseen.
- 11. tammikuuta - Yhdysvaltain lääkintöhallituksen ylijohtaja Luther Terry raportoi, että tupakointi voi olla vaarallista terveydelle. Ensimmäinen virallinen USA:n hallituksen varoitus.
- 12. tammikuuta - Nationalistikapinalliset kaatavat Sansibarin arabihallituksen.
- 22. tammikuuta - Kenneth Kaunda ensimmäiseksi Pohjois-Rhodesian presidentiksi.
- 28. tammikuuta - Neuvostoliiton ilmavoimat ampuivat alas USA:n hävittäjäkoneen, joka eksyi Itä-Saksan puolelle Erfurtin lähellä. Kaikki miehistön jäsenet saivat surmansa.
- 29. tammikuuta - Neuvostoliitto laukaisi kaksi satelliittia, Elektron I ja Elektron II samalla kantoraketilla.
- 30. tammikuuta - Etelä-Vietnamia vallankaappauksen jälkeen hallinnut juntta syrjäytettiin kenraalimajuri Nguyen Khanhin kaappauksessa.
- 6. helmikuuta - Kuuba katkaisi veden Yhdysvaltain tukikohtaan Guantanamo Bayhin Yhdysvaltain vangittua neljä päivää aikaisemmin neljä kuubalaista kalastusalusta Floridan rannikolla.
- 11. helmikuuta - Kreikkalaisten ja turkkilaisten välisiä yhteenottoja Limassolissa, Kyproksella.
- 11. helmikuuta - Kiinan tasavalta Taiwanilla katkaisi diplomaattiset suhteet Ranskaan Ranskan tunnustettua Kiinan kansantasavallan.
- 4. maaliskuuta - Malta sai itsenäisyyden.
- 6. maaliskuuta - Konstantin II:sta helleenien (Kreikan) kuningas.
- 14. maaliskuuta - Jury tuomitsi Jack Rubyn syylliseksi Lee Harvey Oswaldin, John F. Kennedyn murhaajan , murhaan.
- 20. maaliskuuta - ESA:n edeltäjä ESRO (European Space Research Organization) perustettiin. (14. kesäkuuta 1962 allekirjoitetun sopimuksen mukaan).
- 26. maaliskuuta - Puolustusministeri Robert McNamara vahvisti uudelleen Yhdysvaltain tuen Etelä-Vietnamin hallitukselle kommunismia vastaan. Vietnamin sodan tapahtumat laajenevat
- 27. maaliskuuta - Pitkäperjantain maanjäristys Alaskassa, voimakkuudeltaan 9,2 richteriä, surmasi vain 125, mutta aiheutti valtavaa tuhoa Anchoragessa.
- 28. maaliskuuta - Ensimmäinen piraattiradio, Radio Caroline, perustettiin.
- 31. maaliskuuta - Armeija syrjäytti Brasilian presidentti João Goulartin. Tätä seurasi 21-vuotinen diktatuuri.
- 1. huhtikuuta - Lakisääteinen sairausvakuutus voimaan Suomessa yhtenä Euroopan viimeisimpänä maana.
- 5. huhtikuuta - Bhutanin päämies Jigme Dorfi ammuttiin tuntemattoman surmaajan toimesta Puncholingissa, lähellä Intian rajaa.
- 19. huhtikuuta - Prikaatikenraali Kouprasith Abhayin vallankaappaus syrjäytti Laosin hallituksen.
- 20. huhtikuuta - Lyndon Johnson ja Nikita Hruštšev ilmoittavat samanaikaisesti New Yorkissa ja Moskovassa aikeista vähentää ydinaseiden tuotantoa.
- 20. huhtikuuta - Nelson Mandelan puhe: I Am Prepared to Die, Rivonian oikeudenkäynnin aluksi.
- 26. huhtikuuta - Tanganika ja Sansibar yhdistyivät Tansaniaksi.
- 3. kesäkuuta - Etelä-Korean presidentti Chung Hee Park julisti sotatilalain Soulissa poliisin ollessa kykenemätön 10 000 mielenosoittajan hallintaan. Protestit alkoivat aikeesta palauttaa diplomaattiset ja kauppasuhteet Japaniin.
- 12. kesäkuuta - Nelson Mandela ja seitsemän muuta tuomittiin elinkautiseen vankeuteen Etelä-Afrikassa.
- 6. heinäkuuta - Malawi julistautui itsenäiseksi.
- 27. heinäkuuta - Vietnamin sota: Vietnamiin lähetettiin vielä 5 000 sotilasneuvonantajaa, Yhdysvaltain joukkojen kokonaismääräksi tuli 21 000.
- 5. elokuuta - Operaatio Pierce Arrow: Yhdysvaltain lentokoneet tukialus USS Ticonderogalta ja USS Constellationilta iskivät Pohjois-Vietnamiin kostoksi hyökkäyksestä hävittäjiä vastaan Tonkininlahdella.
- 5. elokuuta - Kapinallisten simba-armeija hyökkäsi Kongossa Stanleyvilleen (nyk. Kisangani) ja otti 1 000 länsimaista panttivankia.
- 16. elokuuta - Kenraali Nguyen Khanh otti vallan Duong Van Minhiltä Etelä-Vietnamissa ja asetti voimaan uuden perustuslain, jonka kirjoittamisessa Yhdysvaltain lähetystö auttoi.
- 5. syyskuuta - NASA laukaisi ensimmäisen geofysikaalisen observatorion OGO-1:n kiertoradalle.
- 24. syyskuuta - Warrenin komission raportti presidentti John F. Kennedyn murhasta julkaistiin.
- 5. lokakuuta - 23 miestä ja 31 naista pakeni Länsi-Berliiniin tunnelin kautta muurin ali.
- 12. lokakuuta - Neuvostoliiton Voshod 1 on ensimmäinen avaruusalus, jossa on usean hengen miehistö ilman avaruuspukuja.
- 14. lokakuuta - Tri. Martin Luther King sai nuorimpana koskaan palkittuna Nobelin rauhanpalkinnon rasismin vastaisesta työstään.
- 14. lokakuuta - Nikita Hruštšev syrjäytettiin Neuvostoliiton johtosta, Leonid Brežnev ja Aleksei Kosygin ottivat vallan.
- 15. lokakuuta - Britannian työväenpuolue voitti vaalit, päättäen konservatiivien 13 vuoden vallan. Harold Wilsonista pääministeri.
- 16. lokakuuta - Kiinan kansantasavalta räjäytti ensimmäisen atomipomminsa Sinkiangissa.
- 24. lokakuuta - Pohjois-Rhodesia itsenäistyi Sambiana.
- 3. marraskuuta - Bolivian presidentti Victor Paz Estenssoron hallitus syrjäytettiin kenraali Alfredo Obando Candian vallankaappauksessa.
- 3. marraskuuta - Yhdyvaltain presidentti Lyndon B. Johnson voitti vaalin haastajaansa Barry Goldwateria vastaan.
- 10. marraskuuta - Australia päätti palauttaa asevelvollisuuden Indonesian Borneon sodan vuoksi.
- 24. marraskuuta - Belgialaiset laskuvarjojoukot ja palkkasoturit valtasivat Stanleyvillen, mutta usea panttivanki sai surmansa taistelussa.
- 28. marraskuuta - Yhdysvaltain turvallisuusneuvosto päätti suositella Pohjois-Vietnamin pommitusten laajentamista.

Syntyneitä


- 6. tammikuuta – Jyrki Kasvi, kansanedustaja
- 7. tammikuuta – Nicolas Cage, näyttelijä
- 27. tammikuuta – Bridget Fonda, näyttelijä
- 18. helmikuuta – Matt Dillon, näyttelijä
- 9. maaliskuuta – Juliette Binoche, näyttelijä
- 19. maaliskuuta – Olli Lindholm, laulaja ja kitaristi, Yö-yhtye ja Appendix
- 7. huhtikuuta – Russell Crowe, näyttelijä
- 17. huhtikuuta – Maynard James Keenan, muusikko
- 25. huhtikuuta – Andy Bell, Erasure-yhtyeen laulaja
- 26. toukokuuta – Lenny Kravitz, muusikko
- 26. kesäkuuta – Tommi Mäkinen, ralliajaja
- 30. heinäkuuta – Vivica A. Fox, näyttelijä
- 2. syyskuuta – Keanu Reeves, näyttelijä
- 26. lokakuuta – Marc Lépine, massamurhaaja († 1989)
- 31. lokakuuta – Marco van Basten, jalkapalloilija

Kuolleita


- 9. maaliskuuta - Kenraali Paul Erich von Lettow-Vorbeck, Saksan joukkojen komentaja Itä-Afrikassa ensimmäisessä maailmansodassa (s. 1870)
- 5. huhtikuuta - Douglas MacArthur, yhdysvaltalaiskenraali
- 17. toukokuuta - Otto Wille Kuusinen, kommunisti, Terijoen hallituksen pääministeri (s. 1881)
- 27. toukokuuta - Jawaharlal Nehru, intialainen politiikko (s. 1889)
- 3. kesäkuuta - Frans Eemil Sillanpää, kirjailija (s. 1888)
- 19. heinäkuuta - Olavi Paavolainen, kirjailija (s. 1903)
- 28. syyskuuta - Harpo Marx, koomikko (Marxin veljekset) (s. 1888) ko:1964년 ja:1964年 simple:1964 th:พ.ศ. 2507

Turkki

Turkki on tasavalta, johon kuuluu suurin osa Etu-Aasiasta, mutta valtiosta kolme prosenttia sijaitsee pienellä alueella Euroopassa. Turkin ytimen muodostaa Anatolian niemimaa. Turkin väkiluku on noin 69 miljoonaa ja pinta-ala 780 580 neliökilometriä. Sen naapurimaat ovat Bulgaria, Kreikka, Syyria, Irak, Iran, Armenia, Azerbaidžan ja Georgia. Nykyinen Turkki muodosti pitkään ydinosan historiallisesta osmanien valtakunnasta. Nykyisen tasavallan perusti Kemal Atatürk vuonna 1923.

Historia

Turkin historia ulottuu pitkälle. Nykyisen Turkin alueella on todisteita ihmisen läsnäolosta jo paleoliittiselta kaudelta (noin 500 000–12 000 eaa). Monet antiikin Kreikan tärkeimmistä kaupungeista sijaitsivat nykyisen Turkin alueella, mm. Efesos, Troija, Smyrna (nyk. Izmir) ja Byzantion (nyk. Istanbul). Kreikkalaisten ja roomalaisten jättämiä muistomerkkejä on runsaasti. Niitä ei ole vain museoissa, vaan suurelta osin ne ovat alkuperäisillä paikoillaan. Islam saavutti vankan aseman Anatoliassa jo vuonna 1071. Bysantin valtakunnan islamilaisena seuraajana pidetty osmanien valtakunta aloitti vuosisatoja kestäneen mahtikautensa 1453, kun Konstantinopoli kaatui pitkän piirityksen jälkeen ja siitä tehtiin osmanien pääkaupunki. Osmanien valtakunta lakkasi olemasta vasta ensimmäisen maailmansodan päätyttyä. Kemal Atatürk perusti nykyaikaisen Turkin tasavallan 1923, jolloin pääkaupunki siirrettiin Konstantinopolista (Istanbulista) Ankaraan.

Politiikka

NATO-maa

Turkki liittyi sotilasliitto NATOon jo vuonna 1952. Vuoden 1996 alusta tuli vapaakauppasopimus voimaan Turkin ja Euroopan unionin välillä. Geopoliittisesti Turkkiin tulee öljy- ja maakaasuputkia Azerbaidžanista Georgian kautta. Sekä Azerbaidžan että Georgia ovat Yhdysvalloille ja Natolle myönteisiä maita ulkopolitiikaltaan, kun taas niiden rajanaapuri Armenia tukeutuu Venäjään. Turkin valtion yhtenäisyyden ongelmana ovat itsenäisyyteen pyrkivät kurdit, mikä saa Yhdysvallat ja EU:n suhtautumaan maltillisesti kurdien itsenäisyyspyrkimyksiin.

Turkin EU-jäsenyysneuvottelut

Turkki on hyväksytty EU-jäsenehdokkaaksi Helsingin huippukokouksessa 1999, ja jäsenyysneuvottelut alkoivat 3. elokuuta 2005. EU:n puheenjohtajamaa Itävalta vastusti neuvottelujen aloittamista viimeiseen asti, mutta myöntyi kun samalla päätettiin aloittaa jäsenyysneuvottelut myös Kroatian kanssa. Turkin jäsenyysneuvottelut tulevat kestämään pitkään, ja ennen niiden päättymistä Kyproksen tilanteeseen tulee löytyä ratkaisu. Suomen pääministeri Matti Vanhasen mukaan Turkin EU-jäsenyys olisi mahdollista vuonna 2015 ja Itävallan liittokansleri Wolfgang Schüsselin mukaan neuvottelut tulevat kestämään ainakin 20 vuotta, eikä lopputulos, jäsenyys, ole mitenkään itsestään selvä. Sen sijaan puhemies Paavo Lipposen mukaan Turkista tulee varmasti "jollakin aikavälillä" EU:n jäsen. Ulkoasiainministeri Erkki Tuomioja puolestaan verkkosivullaan arvioi ajaksi 15-20 vuotta.

Turkin jäsenyyden esteitä

Pohjois-Kyproksen turkkilainen vähemmistö Turkin EU-jäsenyyden tiellä on kuitenkin monia avoimia kysymyksiä: Kyproksen tilanne tullaan varmasti ottamaan esiin ainakin Kreikan ja Kyproksen tasavallan tahoilta. Periaatteessa Turkin pitäisi tunnustaa EU:n jäsenmaa Kypros rajoineen, jolloin Turkki joutuisi luopumaan tunnustamansa Pohjois-Kyproksella sijaitsevan Pohjois-Kyproksen turkkilaistasavallan tunnustamisesta ja tukemisesta, minkä vuoksi turkkilainen puoli ajautuisi ilman neuvotteluja Kyproksen kreikkalaisen enemmistön valtaan. Kyproksen turkkilaiset kannattivat kansanäänestyksessä Kyproksen liittovaltioksi muuttavaa Kofi Annanin suunnitelmaa, kun taas Kyproksen kreikkalaiset torjuivat suunnitelman, jolloin saaren kysymys jäi edelleen ratkaisematta. EU:n yhteisen maatalouspolitiikan ja nettomaksujen ongelma Toinen Turkissa esitetty näkökulma on se, ettei EU kuitenkaan myöntäisi turkkilaisille työvoiman vapaaseen liikkumiseen kuuluvaa oikeutta EU:n sisämarkkinoilla, ja ettei Turkkia hyväksyttäisi Euroopan unionin yhteiseen maatalouspolitiikkaan (CAP), koska Euroopan unionissa ei ole ratkaistu nettomaksuosuuksiin ja maataloustukeen liittyviä kysymyksiä. Turkkilaisista edelleen noin 30%:ia saa elantonsa maataloudesta, joten EU:n kaikkien rakennetukien tarve Turkkia varten olisi huomattavan suuri. Kurdit ja armenialaiset Turkki puoletaan käsittellee Kreikan osuutta terroristijärjestö PKKn tukemisessa. Kyproksen tasavallan tunnustamisen vaatiminen onkin ollut esillä mm. Ranskan taholta - tosin tähän vaikuttanee suuresti hallitsevan UMP-puolueen sisäinen valtataistelu, sillä molemmat pääehdokkaat de Villepin ja Sarkozy yrittävät Turkki-kortilla vahvistaa asemiaan tulevassa presidentinvaalikampanjassaan. Saksassa kristillisdemokraattien (CDU/CSU) kansleriehdokas Angela Merkel epäonnistui vaalikampanjansa viime metreillä todennäköisesti juuri siitä syystä, että hän luotti liikaa Turkin EU-jäsenyyttä vastustavien tukeen vaaleissa. Turkkilaisista noin 1/5 osa on kurdeja, joiden oikeutta omaan kieleen ja kulttuuriin on parannettu ihimsoikeuskysymyksenä osanan Turkin EU-jäsenyysneuvotteluja. Turkissa on myös armenialaisia, jotka vaalivat edelleen vuoden 1916 armenialaisten kansanmurhan muistoa eivätkä suhtaudu Turkkiin valtiona tai turkkilaiseen enemmistöön myönteisesti. Armenia hakee tukensa Venäjältä vastustaakseen turkinsukuisten azereiden Azerbaidžania. Azerbaidžan puolestaan on NATO-myönteinen ja transatlanttinen Georgian kanssa. Pohjois-Georgiassa olevat kapinalliset ovat puolestaan olleet Venäjän tukemia. Mustafa Kemalin perinteen kieltäminen nationalismina Euroopan parlamentin taholta on esitetty viime aikoina vaatimuksia "kemalistisen, nationalistisen" politiikan hylkäämisestä, autonomian myöntämisestä Koillis-Turkin kurdiväestölle sekä neuvotteluiden aloittamisesta terroristijärjestö PKK:n kanssa. Näihin vaatimuksiin on suhtauduttu tyrmistyen jopa erittäin EU-myönteisissäkin piireissä. Varsinkin vaatimusta luopua Atatürkin perinnöstä valtion ideologisena pohjana on pidetty erityisen loukkaavana. Myöhemmin europarlamentin edustaja Andrew Duff joutui pyytämään kommenttejaan anteeksi. Turkin media toi esille erityisesti Duff´in nimityksen "Officer of the British Empire" -tittelillä. Useat poliittiset tahot ovatkin nimittäneet kommentteja imperialistisen ajan jälkikaiuiksi. Turkin valtioidea on maallinen ja nykyaikaistuva valtio, minkä armeija veto-oikeudella takaa siinä tapauksessa, että demokraattinen kehitys johtaisi islamismiin. Tässä mielessä malli muistuttaa latinalaisten sotilasdiktatuurien mallia, missä demokratialla on armeijan asettamat reunaehdot.

EU-maiden linjauksia

EU - avoin länsimainen organisaatio kaikille Euroopan unioni yritetään pitää periaatteessa kaikille halukkaille vapaana järjestönä, kunhan jäseniksi haluavat maat täyttävät sen ehdot. Käytännössä itälaajenemisen ongelmaksi muodostuu uusien väkirikkaiden, köyhien tai maatalousvalaisten maiden liittyminen Euroopan unioniin, koska ne tarvitsisivat vastineeksi EU:n sisämarkkinaan liittymiselle mittavaa rakennetukea Euroopan unionin rakennerahastoista, mikä aiheuttaisi Euroopan unionin jäsenmaksujen suurenemista. Tämä vaikuttaisi erityisesti EU:n nettomaksajamaihin. Saksan kristillis- ja sosialidemokraatit Saksassa, mikä on merkittävä EU:n nettomaksaja on kahdenlaisia mielipiteitä. Sosialidemokraatit näkevät EU:n laajenemisen periaatteessa suurena hankkeena, minkä kustannukset pystytään kantamaan. Toisaalta kristillisdemokraateissa on niitä, jotka laskevat itälaajenemisen ja myös sitä kautta nettomaksujen lisääntymisen sekä näkevät, ettei Turkin pitäisi ainakaan pikaisesti liittyä Euroopan unioniin, mutta sille voitaisiin myöntää kauppapoliittinen erityisasema. Tätä näkemystä on kannattanut mm. Saksan liittotasavallan tuleva kristillisdemokraattinen liittokansleri Angela Merkel. Turkki oli Saksan ja Itävalta-Unkarin liittolainen ensimmäisessä maailmansodassa ja Saksassa on 1960- ja 1970-luvuilta peräisin oleva merkittävä turkkilaisvähemmistö, joten Turkin integroiminen on toisaalta myös Saksan intresseissä. Ranskan kanta Ranskan kannalta Turkin EU-jäsenyys ei ole tärkeä, mutta Ranska tukee Romaniaa ja sitä kautta myös Romanialle aikaisemmin kuuluneen Bessarabian, entisen Moldovian neuvostotasavallan, nykyisen Moldovan mahdollista EU-jäsenyyttä, mikä auttaisi ratkaisemaan Transdnestrian kriisiä. Puola puolestaan pitää Ukrainan EU-jäsenyyttä tärkeänä. Lech Walesan 2004 kiteyttämänä:"Puola ei voi olla vapaa, ellei Ukraina ole itsenäinen" (Venäjän vaikutuksesta). Ukrainan ja Turkin EU-jäsenyydet kilpailisivat keskenään nettomaksuista EU:n budjetissa, joten itälaajenemisen sisällöistä on eriäviä mielipiteitä. Suomalaisia mielipiteitä Suomessa on-line gallupeissa noin 70%:ia vastaajista ei ole kannattanut Turkin EU-jäsenyyttä, kun taas Taloustutkimuksen gallupin mukaan 3/4 suhtautuu asiaan myönteisesti. Turkin EU-jäsenyyttä edistää EU:n komissiossa laajentumiskomissaari Olli Rehn. Matti Vanhasen hallituksen virallinen kanta neuvotteluihin Turkin EU-jäsenyydestä on myönteinen.

Maakunnat

Turkin maakunnat Turkin maakunnat Turkin pääkaupunki on Ankara. Suurin kaupunki on Istanbul. Turkki jaetaan 81:n maakuntaan (il, monikossa iller).

- Adana
- Adıyaman
- Afyonkarahisar
- Ağrı
- Aksaray
- Amasya
- Ankara
- Antalya
- Ardahan
- Artvin
- Aydın
- Balıkesir
- Bartin
- Batman
- Bayburt
- Bilecik
- Bingöl
- Bitlis
- Bolu
- Burdur Province
- Bursa
- Çanakkale
- Çankırı
- Çorum
- Denizli
- Diyarbakır
- Düzce
- Edirne
- Elazığ
- Erzincan
- Erzurum
- Eskişehir
- Gaziantep
- Giresun
- Gümüshane
- Hakkari
- Hatay
- Iğdır
- Isparta
- İstanbul
- İzmir
- Kahramanmaraş
- Karabük
- Karaman
- Kars
- Kastamonu
- Kayseri
- Kilis
- Kırıkkale
- Kırklareli
- Kırşehir
- Kocaeli
- Konya
- Kütahya
- Malatya
- Manisa
- Mardin
- Mersin
- Muğla
- Muş
- Nevşehir
- Niğde
- Ordu
- Osmaniye
- Rize
- Sakarya
- Samsun
- Şanlıurfa
- Siirt
- Sinop
- Şırnak
- Sivas
- Tekirdağ
- Tokat
- Trabzon
- Tunceli
- Uşak
- Van
- Yalova
- Yozgat
- Zonguldak

Maantiede

Turkin maantiede Turkin maantiede Kansainväliseltä avaruusasemalta kuvattuna]] Vuoret hallitsevat Turkin maisemia. Ne ovat osa suurta vuoristosysteemiä, joka kulkee kohti länttä Iranista aina Keski-Eurooppaan asti. Alue on maanjäristysvyöhykettä. Turkin eurooppalaiselle osalle ovat ominaisia hedelmälliset, kumpuilevat tasangot, joita ympäröivät matalat vuoret. Aasian puolella Anatolian läntistä osaa hallitsevat useat pitkät vuoristoharjanteet, joiden välissä on syviä laaksoja. Tämä laaja keskusylänkö jakautuu useammaksi altaaksi, joista suurin on täynnä suolajärviä ja sammuneita tulivuoria. Anatolian pohjoispuolella Pontiset vuoret kohoavat Taurusvuoriston kolmena suurena haarana kulkien Välimeren rannikon suuntaisina. Tämän vuoristomaan länsi- ja itäpuolella on alankoja. Idempänä kohoaa vieläkin korkeampi vuoristo, jonka korkein kohta on Ararat. Sen massiivinen keila kohoaa 5 165 metrin korkeuteen Armenian raja-alueella. Sieltä lounaaseen on suuri Van -järvi. Järveä ympäröivät sammuneet tulivuoret, joista muutamissa on kraatterijärviä. Maisema viettää jyrkästi kohti Syyrian rajaa etelässä ja vaihtuu tasangoiksi, joita Tigris- ja Eufrat-joet ovat muodostaneet yläjuoksuilleen. Välimeren, Egeanmeren ja Marmaranmeren rannikoilla kesät ovat kuumia ja kuivia ja talvet leutoja ja sateisia. Suurin osa sateista tulee marras-helmikuussa. Keskikesällä lämpötilat nousevat yli 30 celsiusasteeseen, mutta merituulet vilvoittavat. Suurin osa maan hedelmistä, vihanneksista, puuvillasta, viljasta ja tupakasta kasvatetaan rannikkovyöhykkeellä. Banaanit kasvavat ainoastaan Välimeren alueella. Mustanmeren rannikolla vallitsee viileämpi ja sateisempi meri-ilmasto. Asukkaat viljelevät muun muassa maissia, riisiä, ohraa, perunaa, sokerijuurikasta, sipuleita ja hamppua. Ympärivuotiset sateet ja leuto ilmasto mahdollistavat myös teen ja hasselpähkinöiden viljelyn, erityisesti alueen itäosissa. Maan sisäosien ylängöillä on mannerilmasto: kesät ovat kuumia ja vähäsateisia ja talvet kylmiä ja lumisia. Ylänkö on suhteellisen tasaista, mutta siellä täällä horisontissa häämöttää vuorenhuippuja, joilla saattaa olla kesälläkin lunta. Maanviljelys ja karjanhoito ovat tärkeitä tulonlähteitä. Alueella kasvatetaan vehnää, papuja, perunoita, sokerijuurikasta ja paikoitellen viinirypäleitä.

Väestöjakauma

Suurin osa Turkin väestöstä puhuu äidinkielenään turkkilaiskielten ryhmään kuuluvaa turkin kieltä. Maan kaakkoisosissa on paljon kurdeja. Muita suuria vähemmistöryhmiä ovat mm. tsherkessit, arabit, lazit, assyrialaiset ja romanit. Valtauskonto on islam: 99,8 prosenttia on muslimeja. Maltillisen, sunnilaisen islamin ohella maassa on yli kymmenen miljoonaa alevi-muslimia. Sunnilaisen islamin lisäksi myös juutalaisuudella sekä ortodoksisella ja Armenian gregoriaanisella kirkolla on tunnustettu asema eli näihin uskontokuntiin kuuluvilla on muun muassa oikeus uskonnonopetukseen kouluissa.

Kulttuuri

Turkki oli kolmas jalkapallon MM-kisoissa 2002. Turkkilainen Sertab Erner voitti Eurovision laulukilpailun 2003 kappaleellaan Every Way That I Can, joten vuoden 2004 Euroviisut järjestettiin Istanbulissa.

Merkittävimmät luonnonvarat


- kivihiili
- antimoni
- elohopea
- kupari
- rikki
- rautamalmi

Rahauudistus

Rahauudistuksessa 1. tammikuuta 2005 Turkin vanhasta lirasta (valuuttatunnus TL tai TRL, Türk Lirasi) poistettiin kuusi nollaa ja saatiin näin Turkin uusi liira (YTL, Yeni Türk Lirasi). Uusi liira jakautuu 100 uuteen kurusiin (Yeni Kurus). Uusien kolikoiden arvot ovat 1, 5, 10, 25 ja 50 YKr ja 1 liira. Uudet setelit ovat 1, 5, 10, 20, 50 ja 100 YTL. Vuoden 2005 marraskuussa 1 EUR = 1,60 YTL ja 1 USD = 1,36 YTL.

Linkit


- [http://maps.google.com/maps?ll=38.993572,35.288086&spn=7.580501,16.215820&z=11&t=h&hl=en Turkki Google Mapsissa] Luokka:Turkki ms:Turki zh-min-nan:Türkiye ko:터키 ja:トルコ simple:Turkey th:ประเทศตุรกี

Kreikka

Kreikka (virallisesti Helleenien tasavalta) on valtio Etelä-Euroopassa Balkanin eteläkärjessä. Sen naapurimaat ovat Albania, Makedonian tasavalta, Bulgaria ja Turkki. Kreikan väkiluku on noin 10,6 miljoonaa ja pinta-ala noin 132 000 neliökilometriä. Kreikan pääkaupunki on Ateena.

Historia

Kreikan historiaa on käsitelty seuraavissa artikkeleissa:
- Antiikin Kreikka (700 eaa.—27 jaa.)
- Rooman valtakunta (27 jaa.— n. 400)
- Bysantin valtakunta (n. 400—1453)
- Kreikan uudempi historia (n. 1453-)

Politiikka

Valtion päämies on presidentti Károlos Papoúlias (2004-). Hallituksen pääministeri on Kostas Karamanlis (2003-). Johtava puolue maassa on Nea Demokratia (oikeisto).

Hallinnollinen jako

Kreikassa on 13 hallinnollista aluetta, periferiaa tai kehää, jotka jaetaan edelleen 51 prefektuuriin (nomoi, yksikkö: nomos), ja yhteen autonomiseen alueeseen Athos-vuoreen, joka on luostarivaltio Kreikan alaisuudessa.
- Attika
- Peloponnesos
- Keski-Makedonia
- Länsi-Makedonia
- Itä-Makedonia ja Traakia
- Epeiros
- Kreeta
- Pohjois-Egean saaret
- Etelä-Egean saaret
- Thessalia
- Jooniansaaret
- Länsi-Kreikka
- Keski-Kreikka Nomoit jakaantuvat edelleen 147 eparkhiaan, jotka jaetaan 1033 kuntaan. Kunnista 133 on kaupunkeja (demoi) ja 900 maalaiskuntia (konotetes). Ennen vuotta 1999 kuntatason yksikköjä oli 5775 ja 12817 kylähallintoa (oikosmoi).

Maantiede

Kreikan maantiede Kreikkaan kuuluu Balkanin niemimaan (eli turkiksi vuorien niemimaa) eteläosa, Aigeianmeren saaret, Kreeta ja Joonian saaret. Kreikan rannikko on kallioista ja meren rikkiuurtamaa. Lännestä pistävä Korintin- ja idästä pistävä Aiginanlahti erottavat Peloponnesoksen niemimaan melkein kokonaan muusta mantereesta. Niiden välisenä siltana on kapea Korintin kannas. Kreikan sisämaa on vuorista. Suurin vuorijono on Pindos, korkeimmat vuorenhuiput Olympos (2985 m) ja Parnassos (2459 m). Kreikan joet ovat vähäiset. Maritzan, Struman ja Vardarin alajuoksut ovat Kreikan alueella, Vistritza, Peneios, Arta, Akeloos ja Eurotas ovat kokonaan Kreikan jokia. Kreikan ilmasto Välimeren ilmastoa. Pahimpana haittana on kesien kuivuus. Vuoden keskilämpö on Ateenassa +23,6° C.
Saaristoja:Saaria:
DodekanesiaEvvoia, Patmos, Kasos
Kykladit Korfu
Sporadit Kos
Etelä-SporaditKhios, Lesvos, Rodos
Pohjois-Sporadit

Talous

BKT asukasta kohden 12 777 USD (2002). Todellinen kasvu vuonna 2002 3,4 %, inflaatio 3,6 %. Työttöminä oli samana vuonna peräti 11,7 % väestöstä. Valuutta on euro, aikaisemmin drakma. Kreikka on Euroopan köyhimpiä maita. Kreikka on maatalousmaa joka tuottaa viljaa, hedelmiä, vihanneksia, sekä teollisuudelle tupakkaa, puuvillaa, sokerijuurikkaita ja viinirypäleitä. Kreikka on kolmanneksi suurin oliiviöljyn tuottaja. Maataloutta tärkeämmän elinkeinon eli teollisuuden kehitystä haittaa raaka-aineiden ja energian puute. Vientituotteita ovat mm. oliiviöljy, oliivit ja viini. Matkailu on myös huomattava tulonlähde.

Väestöjakauma

Asukkaita Kreikassa on 10,56 milj. (2001 laskenta). Vuosittainen väestönkasvu 0,2 % 1995-2001 ja -0,1 % 1998-2015. Asukastiheys 81/km². Kaupungeissa asuu 60 % väestöstä. Kreikka on hyvin homogeeninen valtio ja enemmistö sen asukkaista pitää itseään etnisinä kreikkalaisina. Maassa on kuitenkin pieniä määriä turkkilaisia, pomakkeja, romaneja, vlaheja, slaaveja sekä albanialaisia. Suurin osa maan vähemmistöistä elää Pohjois-Kreikan alueella. Albanialaisista suurin osa oleskelee maan suurimmissa kaupungeissa laittomasti (arvioitu määrä n. 300,000), mutta Pohjois-Kreikassa asuu myös albaniaa äidinkielenään puhuvia yhteisöjä, jotka ovat ortodokseja ja Kreikan kansalaisia. Yli 95 prosenttia Kreikan väestöstä on kastettu kreikkalaiskatoliseen kirkkoon. Kreikassa on myös yhden prosentin suuruinen turkkia puhuva muslimivähemmistö, sekä pieniä määriä katolilais- ja juutalaisyhteisöjä.

Kulttuuri

Kreikan kulttuuria on käsitelty seuraavissa artikkeleissa:
- Antiikin Kreikan kulttuuri (700 eaa.–400 jaa.)
- Bysanttilainen kulttuuri (n. 400–1453)
- Uudempi Kreikan kulttuuri (n. 1453-)

Merkittävimmät luonnonvarat


- bauksiitti
- ligniitti
- marmori
- öljy

Merkittävimmät vientituotteet


- matkailu
- tekstiilit

Linkit


- [http://maps.google.com/maps?ll=38.289937,21.423340&spn=7.655076,16.215820&z=11&t=h&hl=en Kreikka Google Mapsissa] Luokka:Kreikka roa-rup:Gârţii ms:Yunani zh-min-nan:Hi-lia̍p ko:그리스 ja:ギリシャ simple:Greece th:ประเทศกรีซ fiu-vro:Kriika

Pohjois-Kyproksen turkkilainen tasavalta

Pohjois-Kyproksen turkkilainen tasavalta on ainoastaan Turkin tunnustama, valtioksi 1983 julistautunut alue Kyproksen saaren pohjoisosassa. Sen edeltäjänä toimi vuodesta 1975 vuoteen 1983 Pohjois-Kyproksen turkkilainen liittovaltio.

Historia

Saari jakautui kahtia, kun Kreikan sotilasjuntan tukemat, Kyproksen yhdistämistä Kreikkaan ajaneet "enosistit" (mm. terrorijärjestö EOKA) aloittivat väkivaltaisen etnisen puhdistuksen turkkilaisalueilla jälleen vuonna 1974. Tätä ennen EOKA ja "enosista" tukeva presidentti Makarios olivat Akritas-suunnitelman perusteella suorittaneet järjestelmällistä sortoa turkkilaisväestöä vastaan jo 1960-luvulta lähtien. Vuonna 1974, EOKA:n johtohahmot Grivas ja Sampson olivat ensin kääntyneet Makarios vastaan ja yksipuolisesti muuttaneet Kyproksen vuodelta 1960 peräisin olevaa perustuslakia - joka siis takaa molempien väestöryhmien tasavertaisen edustuksen hallinnossa - siten, että yhdistäminen Kreikka tuli mahdolliseksi. Vuoden 1960 perustuslain liitteenä olevan takaajavaltioiden (Kreikka, Turkki, Yhdistynyt Kuningaskunta) välisen turvallisuussopimuksen nojalla Turkki vastasi Kreikan sotilasjuntan ja EOKA:n toimiin aloittamalla rauhanturvaoperaation, nousemalla maihin turkkilaisten asuttamaan Pohjois-Kyprokseen ja valtaamalla muutamassa päivässä 37% saaresta. Kyproksenturkkilaisista 65% kannatti vuonna 2004 pidetyssä kansanäänestyksessä YK:n pääsihteeri Kofi Annanin ehdottamaa yhdistämistä, mutta kyproksenkreikkalaiset torjuivat sen 76%:n enemmistöllä oman presidenttinsä Tassos Papadopoulosin suosituksesta. Tassos Papadopoulosin antamaa suositusta arvioidessa tulee muistaa, että myös hän oli yksi EOKA:n johtohahmoista 1970-luvulla. Pohjois-Kyprosta pitkään johtaneen presidentti Rauf Denktash seuraajaksi valittiin huhtikuussa 2005 pidetyissä vaaleissa pääministerinä toiminut Mehmet Ali Talat (syntynyt 6. heinäkuuta 1952 ). Talat sai 55 % äänistä äänestysprosentin ollessa 70 %. Hänen johtamansa tasavaltalainen turkkilaispuolue (Cumhuriyetçi Türk Partisi) sai 44%:n äänisaaliillaan helmikuun 2005 parlamenttivaaleissa miltei puolet 50-paikkaisen parlamentin edustajapaikoista. Yhdistämistä vastustava Dervis Eroglun johtama kansallinen yhtenäisyyspuolue taas jäi oppositioon saaden 32% äänistä parlamenttivaaleissa ja hävisi presidentinvaalit Talatille saaden vain 22,7% äänistä. Talat pyrkii Kyproksen jälleenyhdistämiseen liittovaltioksi, jotta myös turkkilainen osa pääsee EU:hun ja samalla eroon taloudellisesta eristäytyneisyydestään. Liittovaltiohankkeesta huolimatta turkkilaiset haluavat liittovaltiolle myös Turkin turvallisuustakuun. Turkki ja Kreikka ovat molemmat NATOn jäseniä, mikä on ollut sotilasliitolle aiemmin kriittinenkin asia. Kyproksen kreikkalaisen ja turkkilaisen väestön kesken v. 1964 käydyn sisällissodan jälkeen YK asetti Kyprokselle rauhanturvajoukot (UNFICYP) valvomaan aselepoa. Joukot ovat Kyproksella edelleen tänä päivänä (2005). Asukaita Pohjois-Kyproksen turkkilaisessa tasavallassa on noin 210 000. Valuuttana käytetään Turkin liiraa. Brittivallan peruina Pohjois-Kyproksella on vasemmanpuoleinen liikenne.

Linkit

[http://www.mil.fi/rauhanturvaaja/operaatiot/kypros.dsp Suomen puolustusvoimien UNFICYP-sivu] [http://www.unficyp.org/ UNFICYP-joukkojen kotisivu] Luokka:Turkki Luokka:Kypros ko:북키프로스 터키 공화국 ja:北キプロス・トルコ共和国

Euroopan unioni

:Eu voi tarkoittaa myös alkuaine europiumia. europium Euroopan unioni (EU) on taloudellinen ja poliittinen liitto, jonka jäsenvaltiot ovat vapaaehtoisesti luovuttaneet osan itsemääräämisoikeudestaan unionin keskushallinnolle. Euroopan unionin merkittävimpään toimivaltaan kuuluvat mm. sisämarkkinat, euroalue, maatalouspolitiikka ja kauppapolitiikka. Nimitys Euroopan unioni tuli käyttöön vuonna 1992 Maastrichtin sopimuksen eli Sopimuksen Euroopan unionista myötä. Euroopan parlamentti, Euroopan unionin neuvosto, Euroopan komissio ja Euroopan yhteisöjen tuomioistuin ovat EU:n keskeisimmät toimielimet Euroopan unionin jäsenvaltiot ovat Alankomaat, Belgia, Espanja, Irlanti, Italia, Itävalta, Kreikka, Kypros, Latvia, Liettua, Luxemburg, Malta, Portugali, Puola, Ranska, Ruotsi, Saksa, Slovakia, Slovenia, Suomi, Tanska, Tšekki, Unkari, Viro ja Yhdistynyt kuningaskunta. Romania ja Bulgaria ovat liittymässä jäseniksi vuonna 2007. Lisäksi Turkin ja Kroatian kanssa käydään jäsenyysneuvotteluja. Euroopan unionin tunnuksia ovat mm. euro, Euroopan unionin lippu sekä "kansallislaulu" (Euroopan hymni) on Beethovenin säveltämä Oodi Ilolle (Ode an die Freude). :Katso tarkemmin Euroopan unionin symbolit

Tilastotietoja

Aina vuoden 2004 1. toukokuuta saakka EU:hun kuului 15 valtiota, joiden yhteenlaskettu väkiluku oli 374,6 miljoonaa. Euroopan väestöstä melko tasan 2/3 on 15–64-vuotiaita. Pinta-alaa EU:lla oli ennen laajentumista hieman vähemmän kuin Intialla, eli 3 191 100 km². Väestöntiheys EU:ssa oli ennen laajentumista 117,5 asukasta/km² (Vrt. Suomi, n. 15 as/km²). Keskimääräinen eliniänodote oli 74,5 vuotta. 1. toukokuuta 2004 lähtien EU on käsittänyt 25 valtiota ja sen väkiluku on yli 450 miljoonaa, eli jos se olisi liittovaltio, niin se olisi väkiluvultaan maailman kolmanneksi suurin Kiinan ja Intian jälkeen. Uusista jäsenmaista suurin on Puola, jossa on asukkaita 38,7 miljoonaa.

Euroopan yhdentymisen historia

Perussopimukset

Euroopan unionilla ei ole perustuslakia eikä Euroopan unioni ole valtioiden tapaan oikeushenkilö, vaan jäsenvaltioidensa kansainvälisiin valtiosopimuksiin perustuva sopimusjärjestelmä. Euroopan unionilla on kuitenkin tuomioistuimia ja perustuslain kaltaisia toimintaa ohjaavia perussopimuksia, mitkä määrittävät yhteisön toimintaa ja minkä puitteissa päätöksenteon on tapahduttava. Perussopimukset:
- 1951 Euroopan hiili- ja teräsyhteisön perustamissopimus
- 1957 Rooman sopimukset
  - Euroopan talousyhteisön perustamissopimus
  - Euroopan atomienergiayhteisön perustamissopimus
  - Yleissopimus tietyistä Euroopan yhteisölle yhteisistä toimielimistä
- 1965 Toimielinten sulautumissopimus
- 1970 Talousarviosopimus
- 1972 Irlannin, Tanskan ja Yhdistyneen kuningaskunnan liittymissopimus
- 1975 Varainhoitosopimus
- 1975 Sopimus Euroopan investointipankin perussäännön muuttamisesta
- 1976 Parlamentin suoria vaaleja koskeva päätös
- 1979 Kreikan liittymissopimus
- 1979 Euroopan valuuttajärjestelmän perustamissopimus
- 1984 Grönlannin erosopimus
- 1985 Espanjan ja Portugalin liittymissopimus
- 1986 Euroopan yhtenäisasiakirja
  - Euroopan yhtenäisasiakirjalla tarkennetiin Rooman sopimuksia Euroopan yhdentymisen edistämiseksi ja sisämarkkinoiden toteuttamisen loppuun saattamiseksi. Sillä muutettiin Euroopan yhteisön toimielinten toimintasääntöjä ja laajennettiin yhteisön toimivaltaa erityisesti tutkimuksen ja kehityksen, ympäristöasioiden ja yhteisen ulkopolitiikan aloilla.
- 1990 Saksojen yhdistämisessä aikaisemman Saksan demokraattisen tasavallan (DDR) alue liittyi Euroopan yhteisöön.
- 1992 Sopimus Euroopan unionista
  - Maastrichtissa hyväksytty sopimus Euroopan unionista on laajin Rooman sopimusten uudistus. Se sisältää mm. tarkan talous- ja rahaliittoon (EMU) siirtymisen aikataulun. Maastrichtin sopimus loi edellytykset myös eurooppalaisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan uudistamiselle sekä mm. unionin kansalaisuuden perustamiselle.
- 1992 Euroopan talousalueen perustamissopimus
- 1994 Itävallan, Ruotsin ja Suomen liittymissopimus
- 1997 Amsterdamin sopimus
  - Amsterdamin sopimus kehittää unionia vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueena (mm. henkilöiden vapaan liikkuvuuden ns. Schengenin sopimus osaksi perussopimuksia); unionin ja kansalaisten lähentäminen; unionin ulkosuhteiden vahvistaminen (mm. kriisinhallinta - kuten humanitaariset ja pelastustehtävät, rauhanturvaaminen ja rauhanpalauttaminen); määräenemmistöpäätökset neuvostossa.
- 2001 Nizzan sopimus
  - Nizzan sopimuksen keskeisimmät uudistukset koskevat neuvoston äänten uudelleenpainotusta, komission kokoa ja sen työn organisointia, määräenemmistöpäätösten lisäämistä sekä Euroopan parlamentin paikkajakoa. Nizzan sopimus antoi unionille on valmiudet laajentumiseen.
- 2004 Kyproksen, Latvian, Liettuan, Maltan, Puolan, Slovakian, Slovenian, Tšekin, Unkarin ja Viron liittymissopimus

Hiili- ja teräsyhteisö

Heti toisen maailmansodan jälkeen Euroopan jälleenrakentamista hidasti energiapula. Ennen sotaa hiilen osuus energiantarpeesta oli noin 90 %. Siten tarvittiin hiilen tuotantoa ja jakelua hoitava yhteiselin. Tällainen muodostettiin jo keväällä 1945 – Euroopan hiiliyhteisö (ECO). Tärkeimmät hiilikentät ECO:n alueella olivat Isossa-Britanniassa ja Ranskassa sekä Yhdysvalloissa. Ruhrin alue Saksassa oli heti sodan jälkeen Ison-Britannian joukkojen miehittämä, mutta alueen hiilikaivokset olivat huonossa kunnossa. Puola liittyi erillissopimuksella ECO:hon 1946, mutta Neuvostoliiton sotajoukot olivat miehittäneet Puolan alueen ja Neuvostoliitto otti suurimman osan puolalaisesta hiilestä omaan käyttöönsä. Eurooppalaisten hiilikaivosten tuotanto ei kuitenkaan riittänyt Euroopan tarpeeseen, joten hiiltä oli ostettava USA:sta. Rahaa ostoon ei ollut, minkä vuoksi luotiin Yhdysvaltojen ulkoministerin nimeä kantava suunnitelma eli Marshall-apu. Hiiliteollisuus sekä sotatarvikkeiden tuotannossa tarpeellinen terästeollisuus saatettiin ylikansalliseen valvontaan erityisesti ranskalaisten aloitteesta vuonna 1951, jolloin luotiin Euroopan hiili- ja teräsyhteisö (ECSC): Ranska, Italia, Länsi-Saksa, Hollanti, Belgia ja Luxemburg. :Katso myös Euroopan neuvosto

Talousyhteisö, atomienergiayhteisö

Länsi-Euroopan yhteistä armeijaa myös suunniteltiin jo 1950-luvulla ja sopimus puolustusyhteistyöstä allekirjoitettiin 1952. Yhteinen puolustus ilman yhteistä ulkopolitiikkaa nähtiin epätäydellisenä ja asetettiin ns. Spaakin työryhmä valmistelemaan poliittista yhteistyötä. Työryhmän esitys sisälsi ajatuksen sisämarkkinoista, jossa tavarat, ihmiset ja pääoma liikkuisivat vapaasti, sekä ajatuksen yhteisillä vaaleilla valitusta Eurosenaatista. Suunnitelma ei toteutunut Ranskan vastustuksen takia. Sopimus puolustusyhteistyöstä ratifioitiin vain Länsi-Saksassa ja Benelux-maissa. Sen sijaan jo vuonna 1956 ECSC:n jäsenvaltiot ja Iso-Britannia perustivat Länsi-Euroopan unionin, jonka tehtäväksi annettiin puolustusyhteistyön edistäminen. Kun Spaakin työryhmän esittämä suunnitelma Länsi-Euroopan poliittisesta yhteistyöstä ei voinut toteutua, ECSC:n puheenjohtajan, ranskalaisen Jean Monnet'n ehdotuksesta maiden ulkoministerit pitivät kokouksen 1955. Kokouksessa asetettiin tavoitteeksi syventää yhteistyötä, joka koskee Euroopan yhteismarkkinoita sekä energia- ja liikenneasioita. Myös Iso-Britannia oli aluksi mukana, mutta se ei katsonut voivansa osallistua edes tulliliittoon. Yhteismarkkinat vaativat tulliliiton muodostamisen. Iso-Britannia jättäytyi pois, mutta muut jatkoivat työtään ja maaliskuussa 1957 allekirjoitettiin Roomassa sopimus Euroopan atomienergiayhteisön (Euratom) sekä Euroopan talousyhteisön (EEC) perustamisesta. Ydinenergia tosin arvioitiin aikoinaan tärkeämmäksi kuin siitä lopulta tulikaan. Sopimuksista jälkimmäistä kutsutaan Rooman sopimukseksi. ECSC ja Euratomin päätöksentekomekanismi alistettiin vuonna 1965 tehdyllä sopimuksella EEC:n päätöksentekomekanismin ja -instituutioiden alaisuuteen. Virallisesti yhteisöt yhdistettiin vuonna 1976, jolloin syntyi kokonaisuus European Communities eli Euroopan yhteisöt. Katso myös rakennerahasto.

Talousarviosopimus

Hiili- ja teräsyhteisön, atomienergiayhteisön ja talousyhteisön rahoitus hoidettiin aluksi kansallisilla maksuilla, jotka myöhemmin korvattiin yhteisöjen (EC) omilla varoilla. Vuonna 1970 sovittiin aluksi kolmesta päätulolähteestä:
- Maatalousmaksut (maksut, palkkiot, lisä- tai tasausmaksut, joita peritään kolmansien maiden kanssa käytävässä maatalouskaupassa).
- Tullit, joita kerätään EC:n yhteisen tullitariffin mukaisesti kolmansien maiden kanssa käytävässä kaupassa.
- Tulot jäsenvaltioissa perittävästä arvonlisäverosta (ALV). Omien varojen katoksi sovittiin 1,2 prosenttia jäsenvaltioiden yhteenlasketusta vuosittaisesta bruttokansantuotteesta (BKT). EC:n alkuperäisten kolmen rahoituslähteen lisäksi päätettiin vuonna 1988, että käyttöön otetaan neljäs, joka määräytyy kaikkien jäsenvaltioiden yhteenlasketun bruttokansantulon perusteella. Jäsenvaltiot keräävät nykyään EU:lle kuuluvat omat varat (maatalousmaksut, tullit, tulot arvonlisäveron perusteella, tulot BKT:n perusteella) ja antavat ne komission käyttöön.

Euroopan unionin lainsäädäntö ja toimielimet

Euroopan unionin toimielimet

Euroopan unionilla on yhdeksän toimielintä, ja niillä on kullakin omat tehtävänsä unionin hallinn