:: wikimiki.org ::

Lahdenväylä

Lahdenväylä

Lahdenväylä on tärkeä moottoritie, joka on osa E75-tietä ja valtatie 4:ää Utsjoelle. Lahdenväylä alkaa Helsingin Vanhastakaupungista ja päättyy Heinolaan. Tien ensimmäinen 4 km osuus Koskela-Viikki valmistui 1960-luvun lopulla. Järvenpäähän asti tie saatiin valmiiksi 1970-luvun puolivälissä. Vuonna 1999 valmistui viimeinen osuus Järvenpäästä Lahteen lukuisten tiellä sattuneiden onnettomuuksien jälkeen. Lahdenväylän reitti:
- Koskela
- Viikki
- Kivikko (Kehä I)
- Tattariharju (Porvoonväylä)
- Vaarala (Kehä III)
- Kuninkaanmäki
- Korso
- Kerava E
- Järvenpää E
- Järvenpää P
- Mäntsälä E (Valtatie 25, Kantatie 55)
- Mäntsälä P
- Levanto
- Viljaniemi
- Renkomäki
- Joutjärvi (Valtatie 12)
- Kymijärvi (Valtatie 24)
- Ahtiala
- Seesta
- Vierumäki
- Myllykylä
- Heinola E
- Heinola P
- Heinola kk (Kantatie 46)
- Lusi (Valtatie 5)

Katso myös

- Kehä I
- Kehä II
- Kehä III
- Länsiväylä
- Turunväylä
- Vihdintie
- Hämeenlinnanväylä
- Tuusulanväylä
- Lahdenväylä
- Porvoonväylä Luokka:Moottoritiet Luokka:Eurooppatiet

Moottoritie

Moottoritie on nopeaan liikkumiseen suunniteltu tie. Yleensä moottoritie määritellään tieksi, jolla on useampia kaistoja molempiin suuntiin, jossa eri suunnat on erotettu fyysisellä esteellä toisistaan, ja jossa ei ole liikennevaloja tai muita pysähtymistä vaativia liikennemerkkejä. Moottoriteiden lähettyvillä kulkee usein toinen, yleensä vanha tie, joka on tarkoitettu palvelemaan seudullista liikennettä, hitaammin liikkuvia ja myös silloin, kun moottoritietä ei voida käyttää syystä tai toisesta.

Moottoritien määritelmä

liikennemerkkejä Suomen lain kannalta moottoritie on tie,
- joka on erityisesti suunniteltu ja rakennettu moottoriajoneuvoliikennettä varten,
- jolle sen varrella olevilta kiinteistöiltä ei ole välittömiä liittymiä,
- jolla on, yksittäisiä alueita lukuun ottamatta tai muutoin kuin tilapäisesti, molempiin ajosuuntiin kulkevat ajoradat, jotka erotetaan toisistaan joko maa-alueella, jota ei ole tarkoitettu liikenteelle, tai poikkeustapauksissa jollain muulla tavalla,
- joka ei risteä samassa tasossa minkään tien, rautatien, raitiotien tai jalankulkutien kanssa,
- ja jonka on erityisesti osoitettu olevan moottoritie. Moottoritien osoittamiseen käytetään oheista tieliikenneasetuksen mukaista liikennemerkkiä (nro 561). Moottoritien yleinen nopeusrajoitus on 120 km/h, talvisin kuitenkin 100 km/h. Tarvittaessa riskialttiilla alueilla voidaan nopeus alentaa 100 tai 80 km/h.

Moottoriteiden rakentamisesta

Moottoriteiden rakentamiseen on eri syitä. Pääasialliset syyt ovat, että moottoriteillä sattuu tavallisia teitä vähemmän vakavia onnettomuuksia ja ne pystyvät välittämään huomattavasti suuremman määrän liikennettä. Moottoritiet myös nopeuttavat varsinkin henkilöautojen kulkemista, halukkaat voivat ajaa usein nopeammin ja ohittaa hitaammin liikkuvia. Suomessa on rakennettu kahdentyyppisiä moottoriteitä, kaupunkimoottoriteitä ja maaseutumoottoriteitä. Kaupunkimoottoritiet palvelevat työ- ja asiointimatkoja seudun sisällä, kun taas maaseutumoottoritiet ovat vilkasliikenteisiä runkoteitä pitkillä matkoilla. Kun moottoritien rakentamisesta päätetään, ratkaisut tehdään mm. liikennemäärien, onnettomuustilastojen ja yhdyskuntarakenteen pohjalta. Moottoritien rakentaminen on kallista ja kaupunkimoottoritien rakentaminen erittäin kallista. Lisäksi moottoritie huonontaa sen läheisyydessä olevaa yhdyskuntarakennetta lisäämällä ilmansaasteita ja melua. Luultavasti tänä päivänä ei enää päädyttäisi esimerkiksi 1960-luvulla tehdyn Hämeenlinnan lävistyksen kaltaisiin ratkaisuihin.

Luettelo Suomen moottoriteistä

Valtatie 1 (Helsinki-Salo-Turku)

- Turku - Salo - Muurla
- Muurla - Lohjanharju (rakennustyöt alkanevat loppuvuodesta 2005, arvioitu valmistuminen 2009)
- Lohjanharju - Helsinki

Valtatie 3 (Helsinki-Tampere-Vaasa)

- Vantaa (Kehä III) - Hämeenlinna - Tampere
- Vaasa (keskusta - Helsingby)

Valtatie 4 (Helsinki-Jyväskylä-Oulu-Utsjoki)

- Helsinki - Järvenpää - Mäntsälä - Lahti - Heinola
- Heinola (Sinilähde - Tuusjärvi)
- Vaajakoski (Jyväskylän mlk) - Tourula (Jyväskylä)
- Mannila (Jyväskylä) - Kirri (Jyväskylän mlk) (valmistui 11/2005)
- Liminka (Haaransilta) - Oulu (Herukka)
- Tornio - Kallinkangas (Keminmaa)

Valtatie 5 (Heinola-Kuopio-Kajaani-Sodankylä)

- Kuopio (Vehmasmäki - Päiväranta)
- Siilinjärvi (Vuorela - Siilinjärvi)
- Päiväranta - Vuorela (Kallansillat) suunnitteilla

Valtatie 6 (Koskenkylä-Lappeenranta-Joensuu-Kajaani)

- Imatra (Mansikkala - Oritlampi)

Valtatie 7 (Helsinki-Kotka-Vaalimaa)

- Helsinki - Porvoo - Koskenkylä
- Koskenkylä - Kotka tarkoitus rakentaa 2015 mennessä
- Kotka - Hamina
- Hamina - Vaalimaa (Venäjän raja) pitkän tähtäimen suunnitelmassa

Valtatie 8 (Turku-Vaasa-Oulu)

- Turku - Raisio

Valtatie 9 (Turku-Tampere-Jyväskylä-Kuopio)

- Turku - Liedon asema
- Tampere (Härmälä - Atala)

Kantatie 51 (Helsinki-Espoo)

- Helsinki - Kivenlahti
- Kivenlahti - Kirkkonummi suunnitelmat tehty, ei rakentamispäätöstä

Suomen moottoriteiden historiaa

- 1962 Munkkiniemi (Helsinki) - Gumböle (Espoo)
- 1963 Lauttasaari (Helsinki) - Suomenoja (Espoo); Turku - Raisio
- 1964 Hattelmala - Ojoinen (Hämeenlinna)
- 1965 Lauttasaari - Ruoholahti (Helsinki)
- 1966 Kontinkangas - Laanila (Oulu); Keskussairaala - Keljo (Jyväskylä)
- 1967 Gumböle (Espoo) - Veikkola (Kirkkonummi); Vanhakaupunki-Viikki (Helsinki); Runosmäki (Turku) - Liedon as.(Aura); Villilä (Tampere) - Nokia; Käpylä (Helsinki)- Ruskeasanta (Vantaa);
- 1968 Lakalaiva (Tampere) - Kulju (Lempäälä); Hietalahti - Vanhasatama (Vaasa); keskusta - Päiväranta (Kuopio)
- 1969 Suomenoja - Kivenlahti (Espoo)
- 1971 Viikki - Tattariharju (Helsinki); Kyminlinna - Käpylä (Kotka)
- 1972 Tattariharju (Helsinki) - Massby (Sipoo)
- 1973 Tattariharju (Helsinki) - Järvenpää; Villilä - Pispala (Tampere)
- 1976 keskusta - Levänen (Kuopio)
- 1977 Jyväskylä - Vaajakoski
- 1979 Massby (Sipoo) - Porvoo
- 1988 Vantaankoski - Keimola (Vantaa)
- 1992 Vuorela - Siilinjärvi (Siilinjärvi); Ruskeasanta (Vantaa) - Tuusula
- 1994 Vanhasatama (Vaasa) - Tölby (Mustasaari); Pitkälahti - Hiltulanlahti (Kuopio); Käpylä (Kotka) - Hamina; Lakalaiva - Atala (Tampere)
- 1996 Hämeenlinna - Iittala
- 1997 Turku - Paimio; Mansikkala - Kaukopää (Imatra)
- 1998 Järvenpää - Mäntsälä
- 1999 Mäntsälä - Lahti
- 2000 Iittala - Kulju (Lempäälä); Hiltulanlahti - Vehmasmäki (Kuopio)
- 2001 Tornio - Keminmaa
- 2003 Paimio - Muurla

Katso myös

- Moottoriliikennetie

Aiheesta lisää

- [http://alk.tiehallinto.fi/www2/valimatkat/tienumerot_map.htm Tiehallinto: Suomen maantiet] ja:高速道路 Luokka:Moottoritiet Luokka:Tiet

E75

E75 tai Eurooppatie 75 on eurooppatie joka alkaa Vardöstä Norjassa ja loppuu Sitiaan Kreetalla Kreikassa.

Reitti

Vardø - Utsjoki - Ivalo - Sodankylä - Rovaniemi - Kemi - Oulu - Jyväskylä - Lahti - Helsinki - Gdansk - Gliwice - Krolniewice - Lodz - Pjotrkow Trybunalski - Katowice - Zilina - Bratislava - Györ - Budapest - Szeged - Novi-Sad - Belgrad - Nis - Kumanovo - Skopje - Gevgelija - Evzoni - Thessaloniki - Larissa - Almyros - Lamia - Aten - Hania - Iraklion - Agios Nikolaos - Sitia E75

Valtatie 4

Valtatie 4 on yksi tärkeimpiä päätieyhteyksiä Suomessa ja pääyhteys Etelä- ja Pohjois-Suomen välillä. Se muodostaa Suomen pisimmän valtatiejakson, joka ulottuu koko maan poikki Helsingistä Utsjoelle. Tie toimii myös osana yleiseurooppalaiseen päätieverkkoon kuuluvaa Eurooppatietä E75. Nelostie alkaa moottoritienä etelässä Helsingin Vanhastakaupungista, kun Kustaa Vaasan tie muuttuu moottoritieksi. Alkuosa on yhteistä Valtatie 7:n (Porvoonväylä) kanssa, tiet eroavat noin 7 kilometrin päässä Jakomäessä. Nelostie palvelee Helsingin seudun alueita pääradan varressa kulkien Itä-Vantaan läpi Keravalle ja Järvenpäähän. Järvenpäässä tie erkanee pääradasta ja suuntaa kohti Mäntsälää ja Lahtea. Moottoritie loppuu Lahteen ja siitä alkaa 27 km moottoriliikennetie, joka tullaan jatkossa muuttamaan moottoritieksi. Moottoritie jatkuu Heinolassa vähän matkaa Lusiin, jonka jälkeen tie jakautuu kahteen osaan, pohjoiseen jatkavaan nelostiehen ja koilliseen Mikkelin suuntaan menevään Valtatie 5:n. Seuraavia paikkakuntia Heinolan jälkeen ovat Hartola, Joutsa ja Leivonmäki. Niiden jälkeen tie saapuu Keski-Suomen pääkaupunkiin Jyväskylään, jossa on taas lyhyt pätkä kaupungin ohittavaa moottoritietä. Jyväskylän lentoaseman ohitettuaan tie saapuu Äänekoskelle ja tämän jälkeen Konginkankaan taajamaan. Seuraavina ovat Viitasaari ja Pihtipudas. Sitten saavutaan Pohjois-Pohjanmaalle, jossa ovat Pyhäjärvi, Kärsämäki, Pulkkila ja Rantsila. Sen jälkeen ollaankin jo Kempeleen kautta tultu Ouluun, täällä jälleen on pätkä moottoriliikennetietä ja moottoritietä. Oulun jälkeen on vuorossa Haukipudas, jonka jälkeen tie muuttuu normaaliksi maantieksi. Paikkakunnat jatkuvat; Ii, Kuivaniemi ja Lapin puolella Simo. Kemiin saavuttaessa alkaa moottoriliikennetie, hetken nelostie kulkee Kemin ja Tornion välisellä moottoritielläkin, kunnes jatkaa matkaansa pois rannikolta. Lapissa paikkakunnat ovatkin sitten harvemmassa, vuorossa ovat Tervola, Rovaniemen maalaiskunta ja sitten ollaankin jo Rovaniemellä. Kun tämän jälkeen jatketaan matkaa, pitkän ajamisen jälkeen saavutaan Sodankylään ja vielä pitemmällä ovat Saariselän ja Ivalon kylät Inarissa. Tie loppuu Utsjoelle, jossa se yhdistyy E6-tiehen.

Välimatkataulukko

	Helsinki
Lahti(Joutjärvi)	108	Lahti(Joutjärvi)
Jyväskylä	278	170	Jyväskylä
Oulu	616	508	338	Oulu
Kemi	721	613	443	105	Kemi
Rovaniemi	840	732	562	224	119	Rovaniemi
Ivalo	1130	1022	852	514	409	290	Ivalo
Inari	1170	1062	892	554	449	330	40	Inari
Utsjoki	1295	1187	1017	679	574	455	165	125

Historiaa

Nelostie syntyi vuoden 1938 tienumerointijärjestelmän tultua käyttöön. Alkuperäinen reitti kulki Helsingistä Petsamoon. Helsingistä tie lähti viitostien kanssa Tuusulan Hyrylään, sieltä Hyvinkäälle, nykyisten teiden 290, 54, 2591, 1391 ja 53 reittiä Hausjärven ja Lammin kautta Padasjoelle. Padasjoelta Lahteen kulkeva tie oli numeroltaan 58. Kuhmoisten ja Jämsän välillä tie kulki ennen uudemman linjauksen rakentamista Hassin kautta; tie on nykyisin 3291. Jyväskylän ja Oulun välillä tien linjaus kulki varsin lähellä nykyistä nelostietä Jyväskylän ja Äänekosken välistä osuutta lukuun ottamatta: Tíe kulki Laukaan kautta nykyisten teiden 637 ja 642 linjaa. Myös Kärsämäen ja Pulkkilan osuus poikkesi nykyisestä linjauksesta kulkemalla Vähä Lamujärven rantojen kautta Piippolaan. Sodan jälkeen tie linjattiin Ivalon ja Kaamasen kautta Norjan rajalle Utsjoen Karigasniemelle. 1950-luvun lopulla valmistui uusi tie Helsingistä Lahteen ja nelostie linjattiin reitille Helsinki-Lahti-Padasjoki, jolloin tie 58 lakkasi ja myös Helsingin ja Tuusulan kautta Hyvinkäälle kulkeva valtatie muuttui maantieksi (ja taas myöhemmin kantatieksi 45). 1970-luvulla valmistuivat moottoritieosuudet Helsingistä Järvenpäähän, Jyväskylän eteläpuolelle ja Oulun kohdalle. Jyväskylän moottoritie on sittemmin lakkautettu ja se on jäänyt yhdystieksi 6018. 1990-luvulla valmistui moottori- ja moottoriliikennetie Helsingistä Heinolan Lusiin asti. Tässä yhteydessä nelostie siirrettiin Päijänteen itäpuolelle, numeroimalla kantatie 59 nelostieksi. Lahdesta Jämsään kulkeva tie sai numeron 24 ja Jämsä-Jyväskylä-osuus on tietä 9. 1990-luvun numerointiuudistuksen yhteydessä nelostie linjattiin Lapissa uudelleen kulkemaan Kaamasesta Utsjoelle. Utsjoelle vievä tie 970 oli uusittu ja Tenojoen yli Norjaan oli rakennettu silta, jota kautta tie nyt linjattiin. Kaamasen ja Karigasniemen välinen osuus muuttui kantatieksi 92. 1990-luvulla ja 2000-luvulla on Oulun moottori- ja moottoriliikennetietä jatkettu siten, että tällaista tietä on kaikkiaan noin 60 km Limingan Haaransillasta Iin Räinänperään.

Aiheesta muualla

- [http://www.nelostie-e75.fi/index.htm Nelostieyhdistys] Luokka:Eurooppatiet 04

Helsinki

Helsinki (ruotsiksi Helsingfors) on Suomen pääkaupunki. Se sijaitsee Etelä-Suomessa Suomenlahden rannalla. Helsingissä on noin 560 000 asukasta. Helsinki muodostaa osan yhteen kasvanutta pääkaupunkiseutua, jossa asuu yhteensä noin miljoona ihmistä. Se on myös Helsingin seutukunnan keskus.

Maantiede

Helsingin tarkka sijainti on 60°10'24" pohjoinen, 24°56'55" itä (60.173333, 24.948667). Kaupungin pinta-ala on 686 km², josta 186 km² on maata ja loput 500 km² vesialueita. Helsingissä on yli 300 saarta. Kaupungin maa-alueista metsää on 3800 hehtaaria, puistoja 1800 hehtaaria ja viljapeltoa noin 1000 hehtaaria. Puistojakauma vaihtelee klassisista muotopuistoista ydinkeskustasta alkavaan 10 neliökilometrin laajuiseen Keskuspuistoon. Suomen pääkaupunki sisältää 38 luonnonsuojelualuetta, pinta-alaltaan 420 hehtaaria. Helsingin maantieteellinen keskipiste on Viikissä Vanhankaupunginlahdella suunnilleen Kuusiluoto-nimisellä saarella. Korkeimmalla Helsingissä asutaan Jakomäenkalliolla, jonka korkeus on 59,5 metriä meren pinnasta. Jakomäenkalliolla on kerrostaloja. Helsingin korkein maastokohta on Malminkartanon huippu eli Malminkartanon täyttömäki, joka tehtiin rakentamisen ylijäämämassoista vuosina 1976-96. Se nousee merenpinnasta 90 m korkeuteen. Huipulla on Hanna Vainion suunnittelema ympäristötaideteos "Tuulet ja suunnat". Helsingin korkein luonnollinen kukkula puolestaan sijaitsee Kivikon ulkoilupuiston pohjoisosassa, Porvoonväylän eteläpuolella, luontopolun varrella. Kukkulan korkeus on 62 metriä merenpinnasta. Pisin katu on Mannerheimintie 5 420 metrillään. Toiseksi tulee Hämeentie, 4820 metriä. Lyhyydessä voiton vie Välikatu Kruununhaassa: 30 metriä.

Historia

Ruotsin vallan aika

Ruotsi.]] Nykyisen Helsingin alue oli keskiajalta lähtien ruotsinkielisen väestön asuttamaa maaseutua: näkyvin muisto näiltä ajoilta on Vartioharjun linnavuori. Kaupunki perustettiin Ruotsin kuningas Kustaa Vaasan käskystä 12. kesäkuuta 1550, pääasiallisesti lahden toisella puolella sijaitsevan Tallinnan vastapainoksi. Päivää on sittemmin alettu viettää Helsinki-päivänä. Asukkaat kaupunkiin saatiin, kun Porvoon, Tammisaaren, Rauman ja Ulvilan (Porin edeltäjä) kaupunkien porvarit määrättiin muuttamaan uuteen kaupunkiin. Kasvu oli kuitenkin kituliasta; kuninkaankaan mahtikäsky ei noin vain murtanut keskiaikaisia kauppaperinteitä. Ruotsi kuitenkin valloitti Pohjois-Viron vuonna 1561, mikä vähensi Helsingin kaavailtua tärkeyttä. Itämeren alueella käytyjen sotien vuoksi kaupungista tuli kuitenkin sotilaallinen keskus: laivaston talvehtimispaikka ja sotaväen lastauspaikka. Helsinki perustettiin alun perin Töölön kylän alueelle Vantaanjoen suulle, nykyisen Arabianrannan lähettyville Vanhankaupunginlahden viereen. Nopeasti huomattiin kuitenkin, ettei kaupunki vastannut odotuksia, lähinnä Vanhankaupunginlahden mataluuden takia. Kaupunki päätettiin kenraalikuvernööri Pietari Brahen toimesta siirtää paremmalle satamapaikalle tuuliselle Vironniemelle vuonna 1640, nykyisen Kruununhaan kohdalle. Venäjän voimistuminen ja Pietarin kaupungin perustaminen 1703 vaikuttivat merkittävästi Helsinkiin. Isovihan aikana venäläiset sotajoukot miehittivät Helsingin vuosina 1713–1721. Sodan jälkeen kaupungin kehitys pysyi heikkona. Ruotsin menetettyä hattujen sodassa (pikkuviha) 1741–1743 Venäjälle Haminan rajalinnoituksensa Helsingin edustalle ryhdyttiin rakentamaan uutta merilinnoitusta Sveaborgia (Suomenlinna). "Viaporin" suunnitelmat laati ruotsalainen kreivi ja linnoitusupseeri Augustin Ehrensvärd. Linnoitustyömaa kasvatti kaupungin asukaslukua runsaasti ja kaupunkiin perustettiin useita tiilitehtaita ja kartanoita. Napoleonin ja Aleksanteri I:n valtapolitiikan vuoksi Ruotsi vedettiin sotaan Venäjää vastaan 1808. Suomen sodassa 1808–1809 venäläiset valloittivat Helsingin kaupungin 1808. Viaporin piirityksen aikana kaupungissa syttyi tulipalo, joka tuhosi lähes koko kaupungin.

Venäjän vallan aika

Venäjä] Pääkaupunki siirrettiin Turusta Helsinkiin vuonna 1812 Suomen siirryttyä Venäjän valtaan. Samassa yhteydessä Carl Engel valittiin suunnittelemaan Helsingin keskusta uusiksi, enemmän keisarikunnan hallintokaupungin näköiseksi. Rakennustöiden toinen johtaja oli helsinkiläinen Johan Albrecht Ehrenström. Monet Helsingin uusklassisista rakennuksista, erityisesti Senaatintorin ympäristö ja Tuomiokirkko, ovat Engelin käsialaa. Helsingin kantakaupungin monien kaupunginosien katukuvaa dominoivat tyyliltään jugendia edustavat rakennukset ovat kuitenkin peräisin 1800- ja 1900-lukujen vaihteen tienoilta. Vuonna 1827 yliopisto muutti Turusta Helsinkiin. Helsingistä kehkeytyi hallinto-, yliopisto- ja varuskuntakaupunki ja se kasvoi maan todelliseksi teollisuuskeskukseksi. Tärkeät rautatieyhteydet rakennettiin Hämeenlinnaan 1862 ja Pietariin 1870. 100 000 asukkaan rajan väkiluku ylitti 1900-luvun alkuun mennessä. Ensimmäisen maailmansodan aikana Helsingin ympärille rakennettiin kolme linnoitusvyöhykettä osana Pietarin puolustusta.

Helsingin kehitys 1900-luvun alusta 2000-luvulle

Helsingistä tuli itsenäisen Suomen pääkaupunki Suomen julistauduttua itsenäiseksi 6. joulukuuta 1917. Suomen sisällissota kuitenkin alkoi jo seuraavassa kuussa, 27. tammikuuta 1918, kun Hakaniemessä Helsingin työväentalon torniin sytytettiin punainen lyhty vallankumouksen alkamisen merkiksi. Punakaarti valtasi pian kaupungin, ja senaatti eli hallitus joutui lähtemään evakkoon Vaasaan. Saksalaiskenraali Rüdiger von der Goltzin joukot valtasivat Helsingin 14. huhtikuuta ja Mannerheimin johtama Suomen armeija saapui Helsinkiin 16. toukokuuta. Kansalaissodan jälkeen Viaporin linnoitus toimi punavankien vankileirinä. Vuonna 1918 Viaporin linnoituksen nimeksi vaihdettiin Suomenlinna. Toisen maailmansodan aikana kaupunkia pommitettiin useaan otteeseen. Suurinta tuhoa aiheuttivat Helsingin suurpommitukset (1944) jatkosodan aikana , mutta tuhot jäivät suhteellisen vähäisiksi, jos niitä vertaa muiden sotaan käyneiden maiden kaupunkeihin. Lontoon ja Moskovan ohella Helsinki jäi ainoaksi sotaan osallistuneen eurooppalaisen maan pääkaupungiksi, jota ei valloitettu sodan aikana. Helsingille myönnettiin vuoden 1940 olympialaiset, jotka jäivät toisen maailmansodan takia pitämättä. Vuoden 1940 olympialaisia varten kaupunkia rakennettiin paljon funkis arkkitehtuurin hengessä. Tältä ajalta ovat esimerkiksi Olympiastadion, Tennispalatsi, Käpylän olympiakylä ja Lasipalatsi. Vuonna 1952 Helsinki sai vihdoin omat olympialaisensa. 1960-luvulla alkanut kaupungistumisen aalto eli "pako maalta" kaksinkertaisti Helsingin väkiluvun 20 vuoden aikana. Kasvutahti hidastui 1980-luvulla ja kääntyi jopa hetkelliseen laskuun asukkaiden muuttaessa pois naapurikuntiin, mutta 1990-luvun jälkeen kasvu on taas ollut positiivista, kunnes kääntyi hiljalleen laskuun 2000-luvun alussa. Todennäköinen syy tähän on asuntojen korkea hinta, jolloin perheelliset muuttavat muualle pääkaupunkiseudulle ja ympäristökuntiin. Helsingin väestö poikkeaa merkittävällä tavalla muusta Suomesta, sillä kaupungin asukkaista maahanmuuttajia on jo yli 40 000, eli enemmän kuin suomenruotsalaisia. Kaupunki työllistää 40 000 ihmistä ja koko kaupungissa on 375 000 työpaikkaa.

Väkiluvun kehitys

Vuosi	Asukasta
1810	4 070
1830	11 100
1850	20 700
1880	43 300
1900	93 600
1925	209 800
1950	368 519
1970	523 677
1980	483 675
1990	490 691
2000	551 123
2003	559 716
2004	559 046

Palvelut

Koulutus

Helsingissä sijaitsee seitsemän tiede- tai taide korkeakoulua: Helsingin yliopisto, Helsingin kauppakorkeakoulu, Kuvataideakatemia, Sibelius-akatemia, Svenska handelshögskolan, Taideteollinen korkeakoulu sekä Teatterikorkeakoulu. Helsingissä toimii myös puolustusministeriön alainen Maanpuolustuskorkeakoulu, jossa tohtorintutkinnon suorittaminen niin ikään on mahdollista, ja joka luetaan yliopistojen joukkoon. Lisäksi toiminnassa on neljä ammattikorkeakoulua kuten Stadia, Helia ja ruotsinkielinen Arcada. Ammatillisissa oppilaitoksissa opiskelee yli 10 000 opiskelijaa; tarjolla on ainakin 30 eri perustutkintoa. Yleissivistävästä aikuiskoulutuksesta huolehtivat aikuislukiot sekä kansalais- ja työväenopistot. Suomenkielisellä työväenopistolla toimintaa on 90 pisteessä. Kaupungissa on 189 peruskoulua, lukiota tai aikuislukiota ja niissä runsaat 70 000 oppilasta. Opinahjoista 30 on ruotsinkielisiä. Lisäksi on englannin-, saksan-, ranskan- ja venäjänkielisiä kouluja. Oman äidinkielen opetusta annetaan kaikkiaan 40 kielellä. Muita oppilaitoksia pääkaupungissa ovat esimerkiksi Kriittinen korkeakoulu ja Snellman-korkeakoulu.

Terveydenhuolto

Helsingissä on kattava terveydenhuoltoverkosto. Terveysasemia on yhteensä 31. Päivystäviä sairaaloita ovat Malmin ja Marian sairaalat, sekä alle 16-vuotiaiden kohdalla HYKS Lasten ja nuorten sairaala. Terveyskeskussairaaloita on 8 eri puolilla kaupunkia. Hampaidenhuoltoa hoitaa 46 yksikköä. Psykiatrian poliklinikoita on 16. Kaupungin erikoisyksikköjä ovat ehkäisyneuvonta, merimiesterveydenhuolto, potilasasiamies, puheterapia, rintasyövän seulonta, sukupuolitautien poliklinikka, tartuntatautiyksikkö, työterveyshuolto yrityksille ja vammaisneuvola.

Liikenne

sukupuolitautien- että metrojärjestelmä.]] metrojärjestelmä.] Helsingissä on HKL:n alaisuudessa toimiva kattava julkinen liikenne, joka koostuu busseista, raitiovaunuista, Helsingin metrosta ja VR:n paikallisjunista sekä takseista. Yhteyksiä muualle pääkaupunkiseudulle hoitaa YTV. Joukkoliikennematkoja tehdään vuodessa noin 210 miljoonaa ja niiden osuus kaikista ajoneuvomatkoista on Suomen suurin. Niistä lähes puolet taitetaan busseilla, yli neljännes raitiovaunuilla ja vajaa neljännes metrolla. Lentoliikennettä palvelee Helsinki-Vantaan lentoasema sekä Malmin lentokenttä. Helsingin satama on Euroopan suosituimpia risteilysatamia. Kesäsesongin aikana siellä vierailee noin 200 risteilyalusta ja ne tuovat 150 000 päiväkävijää. Veneilijöitä varten kaupungin rannoilla on runsaat 9000 laituripaikkaa. Helsingin edustan ulkoilusaariin on järjestetty vesibussiliikennettä. Viking Line, Silja Line, Tallink ynnä muut tarjoavat myös laivayhteyksiä Tallinnaan, Tukholmaan ja pohjoisen Saksan kaupunkeihin. Autoliikennettä kaupungissa yritetään vähentää tarjoamalla hyvä joukkoliikenteen palvelutaso ja säätelemällä pysäköintipaikkojen määrää varsinkin kantakaupungissa. Autoilu on kuitenkin kaupungissa tehty sujuvaksi mahdollisuuksien mukaan rakentamalla moottoriteitä ja muilla toimenpiteillä. Kantakaupungissa vilkasliikenteisin tie on Sörnäisten rantatie. Tuhatta asukasta kohti Helsingissä on 336 henkilöautoa, joka on alhainen luku.

Muut palvelut

Helsingissä sijaitsevat Suomen suurimmat sairaalat, mukaan lukien HYKS. Lisäksi Stadin skoudet eli poliisi ja Stadin brankkari eli palokunta palvelevat kaupunkilaisia.

Helsingin työssäkäyntialue

Helsingin työssäkäyntialueeseen, eli paikkakuntiin joista käydään paljon Helsingissä töissä, kuuluvat Tilastokeskuksen mukaan (2004) pääkaupunkiseudun kuntien lisäksi seuraavat kunnat. Tiehallinnon laskurin antamat luvut kertovat etäisyyden paikkakuntien keskustoista Erottajalle.

- Askola (66 km)
- Hausjärvi (83 km)
- Hyvinkää (56 km)
- Inkoo (58 km)
- Järvenpää (36 km)
- Karkkila (63 km)
- Kerava (31 km)

- Kirkkonummi (31 km)
- Loppi (75 km)
- Mäntsälä (61 km)
- Nummi-Pusula (70 km)
- Nurmijärvi (37 km)
- Pernaja (80 km)
- Pornainen (54 km)

- Porvoo (50 km)
- Riihimäki (69 km)
- Sipoo (35 km)
- Siuntio (51 km)
- Tuusula (28 km)
- Vihti (49 km)

Vihtissa]] Vihti Vihti] Vihti]

Nähtävyydet

Pääartikkeli: Helsingin nähtävyydet Helsingissä on paljon nähtävyyksiä. Tässä muutamia niistä:
- Korkeasaaren eläintarha.
- Linnanmäen huvipuisto.
- Seurasaaren virkistysalue ja ulkoilmamuseo.
- Suomenlinnan linnake.
- Tuomiokirkko hallitsee empiretyylistä Senaatintoria.
- Kiasma, nykytaiteen museo, avattiin vuonna 1999.
- Kansallismuseo esittelee Suomen historiaa kivikaudelta 2000-luvulle.

Kulttuuri

Tapahtumia

Helsingin ehkä tunnetuin kulttuuritapahtuma on loppukesällä alkava Helsingin Juhlaviikot, joka on useamman viikon kestävä musiikkia, teatteria, taidenäyttelyitä ja performansseja eri puolilla kaupunkia esittelevä tapahtuma. Juhlaviikkojen suosituin yksittäinen tapahtuma on Taiteiden yö, jonka aikana ydinkeskustassa on useassa paikassa esitteillä erilaisia taideteoksia tilataiteesta ja performansseista taidenäyttelyihin puolille öin ja pitempäänkin. Vuonna 2004 Helsingin juhlaviikoilla oli noin 245 000 kävijää. Elokuvan puolelta merkittävin tapahtuma on [http://www.hiff.fi/ Rakkautta ja Anarkiaa], joka runsaan viikon aikana näyttää sadoissa näytöksissä useita kymmeniä elokuvia, jotka eivät ole ikinä päätyneet tahi tule päätymään laajempaan levitykseen poikkitaiteellisuutensa tai muiden syiden takia. Vuonna 2004 Rakkautta ja Anarkiaa keräsi 44 000 katsojaa. Dokumenttiin keskittyvä DocPoint on vakiinnuttanut asemansa muutamassa vuodessa lajityypin tärkeimpänä katselmuksena Suomessa.

Kulttuurin järjestäjät

Kulttuuria Helsingissä tuottaa ja järjestää etupäässä [http://kulttuuri.hel.fi/index_fi.html Helsingin kaupungin kulttuuriasiainkeskus], joka hallinnoi Helsingissä kulttuurikeskuksia, joissa järjestetään vuosittain useita kymmeniä konsertteja ja muita esityksiä. Suomen elokuva-arkiston teatteri Orion ja muut toimitilat sijaitsevat nekin pääkaupungissa.

Urheilu

Helsingin suurin säännöllinen urheilutapahtuma on lasten ja nuorten jalkapalloturnaus Helsinki Cup. Sen osanottajaennätys tehtiin 2002, kun mukana oli 819 joukkuetta. Laajat massat kerää myös Helsinki City Marathon [http://www.helsinkicitymarathon.com/]. Elokuisen City Marathonin reitti kiertää Helsinkiä rantaviivaa seuraillen. Suomen suurin juoksutapahtuma kerää vuosittain noin 6000 osanottajaa. Suuri liikuntakarnevaali on myös Naisten Kymppi [http://www.naistenkymppi.fi/], joka on juoksutapahtuma pelkästään naisille. Helsingissä on järjestetty lukuisia kansainvälisestikin hyvin merkittäviä arvokilpailuja. Näistä omassa luokassaan ovat vuoden 1952 Helsingin olympialaiset. Yleisurheilun maailmanmestaruuskilpailut pidettiin vuonna 1983 ja uudestaan vuonna 2005. 1971 ja 1994 olivat vuorossa yleisurheilun EM-kilpailut. Jääkiekon maailmanmestaruudesta Helsingissä on turnattu vuosina 1974, 1982, 1991, 1997 ja 2003.

Ystävyyskaupungit

- Sendai (Japani)

Tilastot

Asukasluku (29.12. 2003) on 559 753. Vuoden 2001 (1.1. 2001) asukasluvusta (555 474) oli ruotsinkielisiä 6,5 % ja ulkomaiden kansalaisia 4,7 %. Helsingin asukkaista on huomattavasti suurempi osa naisia kuin muualla Suomessa. Keskilämpötila (2001) +5,9 °C
Lämpimin kuukausi heinäkuu, keskilämpötila +20,2 °C
Kylmin kuukausi helmikuu, keskilämpötila -6,8 °C

Katso myös

- Hitas
- Pääkaupunkiseudun lähiliikenne
- Helsingin alueellinen jako
- Helsingin kaupunginjohtaja

Aiheesta muualla

- [http://www.hel.fi/ Helsingin kaupungin kotisivut]
- [http://www.ytv.fi/reittiopas Reittiopas joukkoliikenteeseen]
- [http://www.hepo.fi/ Helsingin Polkupyöräilijät ry HePo] - näe Helsinkiä pyörän satulasta käsin
- [http://www.nba.fi/helsinginarkeologiaa/ Helsingin arkeologisia tutkimuksia] - Museoviraston aikaansaannoksia
- [http://www.museokatu.net/large_refresh.html Museokadun liikenne] - näe elävää kuvaa liikenteestä
- [http://www.korttelit.fi Korttelit.fi] kuvitettu kävelykierros keskustan kortteleissa Luokka:Suomen kaupungit Luokka:Pääkaupungit
- ko:헬싱키 ja:ヘルシンキ simple:Helsinki

Heinola

Heinola on kaupunki Etelä-Suomen läänissä, Päijät-Hämeen maakunnassa, Lahden pohjoispuolella. Kaupungissa on vajaat 21 000 asukasta.

Historia

Heinola perustettiin vuonna 1776 Kymenkartanon läänin maaherran residenssiksi (asuinpaikaksi). Kaupunkioikeudet se sai vasta 1839 maaherran muutettua Mikkeliin. Maalaiskunta ja kaupunki yhdistyivät vuoden 1997 alussa.

Maantiede

Heinolan kaupungin pinta-ala on 839 neliökilometriä. Helsinkiin on matkaa 138 kilometriä. Parhaillaan on rakenteilla moottoritie Lahdesta Heinolaan. Sen valmistuttua loppuvuodesta 2005, on valtatie 4 kokonaisuudessaan moottoritietä Helsingistä Heinolaan. Heinolan kohdalla moottoritie kulkee Suomen toiseksi pisimmän sillan, Tähtisillan kautta. Heinolan suurin kaupunginosa on Jyränkö. Tähtisillan

Kylät

Hirvisalo, Hujansalo, Härkälä, Imjärvi, Jyränkö, Kirkonkylä, Lusi, Marjoniemi, Onali, Paaso, Paistjärvi, Taipale, Tuusjärvi, Vaippilainen (Vaippila) Tähtisillan

Teollisuus ja nähtävyydet

Heinolassa on Reumasäätiön sairaala, Suomen urheiluopisto Vierumäellä, Opetusalan koulutuskeskus eli entinen opettajaseminaari, Lintutarha, sekä useita puuteollisuuslaitoksia. Kaupunki sijaitsee luonnonkauniilla paikalla Kymijoen varrella. Kesäisin rantapuistossa järjestetään Heinolassa Jyrää -ilmaiskonsertteja sekä karaoken ja löylynlyönnin MM-kisat. Heinolassa järjestettiin asuntomessut vuonna 2004.

Aiheesta muualla

- [http://heinola.fi/ Heinolan kaupungin kotisivut]
- [http://www.karttatiimi.com/heinola/map.html Kaupungin kartta]
- [http://www.reuma.fi/ Reumasäätiön sairaala]
- [http://www.vierumaki.fi/ Suomen urheiluopisto Vierumäellä]
- [http://www.opeko.fi/ Opetusalan koulutuskeskus]
- [http://www.heinola.net/?area=jyraa Heinolassa Jyrää]
- [http://www.itahame-lehti.fi Itä-Häme, paikallislehti]
- [http://www.lamk.fi/lth Lahden ammattikorkeakoulu liiketalouden laitos, Heinola] Luokka:Suomen kaupungit
-

Viikki

Viikki (ruots. Vik) on noin 5 500 asukkaan kaupunginosa Koillis-Helsingissä, Vanhankaupunginlahden perukassa, noin 8 km keskustasta. Alueita Viikin ympäristössä ovat muun muassa Pihlajamäki ja Pihlajisto, Koskela, Vanhakaupunki, Länsi-Herttoniemi ja Myllypuro. Myllypuro Viikissä sijaitsee yksi Helsingin yliopiston kampusalueista, jolla on nykyään neljän tiedekunnan toimitiloja (biotieteet, farmasia, eläinlääketiede ja maatalous-metsätiede). Alueella on myös Viikin normaalikoulu, joka on yliopiston käyttäytymistieteellisen tiedekunnan yksikkö. Normaalikoulussa on oppilaita esikoululaisista lukiolaisiin yhteensä noin 940 ja lisäksi opettajaksi opiskelevia noin 250. Helsingin yliopisto Viikissä luonto on paljon esillä erityisesti yliopiston koetilana toimivan suuren peltoalueen, merkittävän arboretumin, Vanhankaupunginlahden luonnonsuojelualueen (lukuisia lintuhavaintotorneja, huomattava lintujen muutto- ja pesimäalue) sekä ekoasuntoalueen myötä. Siellä sijaitsee myös kaupungin vedenpuhdistamo. Osa-alueita Viikissä ovat Viikin tiedepuisto, eli yliopiston kampus ympäristöineen, Viikinranta, Viikinmäki ja Latokartano. Näistä kaksi viimeksi mainittua kuuluvat tällä hetkellä Helsingin tärkeimpiin uudisrakennuskohteisiin. Viikin Latokartano perustettiin 1550-luvulla Kuninkaankartanon maatilaksi eli kruununtilaksi. Viikin historia ja merkittävät henkilöt näkyvät nimistössä, joihin kuuluvat mm: Leskirouva Freytagin kuja, Laivuri Petterin kuja, Lautamies Jopin kuja, Vouti Björnramin kuja, Simo Klemetinpojan puisto, Erik Spåren tie, Krister Juutin polku ja Agnes Sjöbergin katu. Liitettiin Helsinkiin 1946.

Linkkejä

- [http://viikki.helsinki.fi/IMGAGES/aluekartta1.jpg Viikin sijainti Helsingissä]
- [http://viikki.helsinki.fi/IMGAGES/viikkialue1.jpg Tarkempi suunnitelmakartta Viikin alueesta]
- [http://www.kaupunginosat.net/viikki/ Viikki-seura ry]
- [http://viikki.helsinki.fi/ Yliopiston Viikin kampusalueen portaali]
- [http://www.vink.helsinki.fi/ Helsingin yliopiston Viikin normaalikoulu]
- [http://www.lib.hel.fi/viikki/ Helsingin kaupunginkirjasto - Viikin kirjasto]
- [http://helix.helsinki.fi/infokeskus/ Viikin infokeskus Korona]

Järvenpää

Järvenpää (ruots. Träskända) on noin 37 000 asukkaan nuori pikkukaupunki Uudenmaan maakunnassa, Etelä-Suomen läänissä. Järvenpään kauppala erotettiin Tuusulasta vuonna 1951 ja se on kehittynyt viime vuosikymmeninä toden teolla. Järvenpää sijaitsee pääradan varressa, Helsingistä vajaa 40 km pohjoiseen. Välittömiä naapurikuntia ovat Tuusula, Sipoo ja Mäntsälä. Järvenpäästä on Keravalle matkaa 11 km ja Hyvinkäälle 25 km. Järvenpää on tunnettu Jean Sibeliuksen Ainolasta. Pääradan ja Lahdenväylän varrella, puolen tunnin matkan päässä Helsingistä sijaitsee Järvenpää. Myös Tuusulanväylä tuo Järvenpäähän. Järvenpää on monessa mielessä Keski-Uudenmaan sydän, monipuolisesti rikas kulttuurikaupunki ja mielenkiintoinen ostospaikka.

Historia

Järvenpää perustettiin vuonna 1951. Siitä tuli kaupunki vuonna 1967.

Matkailu

Juhani Aho muutti puolisonsa taidemaalari Venny Soldan-Brofeldtin kanssa 1897 Järvenpäähän, Tuusulanjärven rannalle Vårbacka-nimiseen huvilaan, joka sittemmin sai nimekseen Ahola. Säveltäjämestari Jean Sibelius ja taidemaalari Eero Järnefelt perheineen seurasivat Ahoja asettuen asumaan heidän naapurustoonsa. Näin sai alkunsa ainutlaatuinen Tuusulanjärven taiteilijayhteisö, jonka elämään voi tutustua kesäisin alueen monissa museoissa. Näistä tunnetuin on Sibeliuksen Ainola. Järvenpään upeassa Taidemuseossa on esillä Venny Soldan Brofeldtin ja Eero Järnefeltin teoksia. Museo sijaitsee Järvenpään kirjaston alakerrassa, kaupungintalon ja Järvenpää-talon vieressä. Alvar Aallon suunnittelemaa Villa Kokkosta, akateemikko Joonas Kokkosen taiteilijakotia Tuusulanjärven tuntumassa, on sanottu Finlandia-talon pienoismalliksi. Nykyisin Villa Kokkonen toimii museona ja sitä voi myös vuokrata kokous- ja juhlakäyttöön. Järvenpään kulttuurin nykypäivään kuuluvat vuosittaiset musiikkitapahtumat, kesäiset Puistoblues ja Tuusulanjärven Kamarimusiikki sekä alkusyksyn Järvenpään Sibelius-Viikot. Järvenpää-talo tarjoaa kulttuuria, konsertteja, teatteria ja taidenäyttelyjä ympäri vuoden. Lasten suosikkikohde on Pikku-Ainon koti, jossa järvenpääläisen taiteilijan Kristiina Louhen maankuulujen Aino-kirjojen hahmot ovat heränneet eloon. Pikku-Ainon kodissa leikitään, lauletaa ja askarrellaan lasten toiveiden mukaisesti. Kun uni alkaa painaa, kaupunkimme majoituspalvelut tarjoavat mukavan yösijan matkailijalle. Valinnan varaa löytyy keskustan hotelleista leirintäalueen mökkeihin.

Tapahtumat

Vuosittaiset musiikkijuhlat aloittaa juhannuksen jälkeen Puistoblues. Bluesviikko alkaa keskustan blueskadulta, lisäksi on konsertteja ja jameja klubeilla ja ravintoloissa. Pääkonsertti on bluesviikon päätteeksi lauantaina Vanhankylänniemessä. Heinä-elokuun vaihteessa järjestettävän Tuusulanjärven Kamarimusiikkifestivalin taiteellisina johtajina toimivat viulistiveljekset Jaakko ja Pekka Kuusisto. Kamarimusiikin aikana on useita konsertteja Tuusulanjärven tunnelmallisissa taiteilijakodeissa, kirkoissa ja konserttisaleissa. Järvenpään Sibelius-Viikkojen konsertit järjestetään akustiikaltaan erinomaisessa Järvenpää-talossa.

Politiikka

Kaupungin kaupunginjohtaja on ollut vuodesta 1992 Erkki Kukkonen. Kaupungin politiikka on SDP:n ja Kokoomuksen johtamaa.

Liikenne

Pohjoinen päärata kulkee kaupungin halki, Lahden moottoritie eli nelostie sivuaa keskustaa ja sille on kaksi liittymää. Helsinkiin on matkaa puoli tuntia, Helsinki-Vantaan lentokentälle 20 minuuttia. Järvenpää on kiinteä osa Helsingin seutua ja samalla merkittävä hallinnollinen ja kaupallinen keskus vauraalla Keski-Uudellamaalla. Junayhteydet Järvenpäähän ovat melko hyvät. R- ja H-junat kulkevat puolen tunnin välein Järvenpään päärautatieasemalle, kun tunnin välein kulkevat H-junat pysähtyvät lisäksi Kyrölässä, Saunakalliossa ja Purolassa. Lahden oikorata tuo tullessaan uuden Haarajoen aseman. Tämän jälkeen paikallispalvelut pääradalla paranevat, kun H-junat alkavat kulkea ruuhka-aikojen ulkopuolella kaksi kertaa tunnissa. R-junat kulkevat kerran tunnissa. Juna-asemat Järvenpäässä:
- Kyrölä
- Järvenpää
- Saunakallio
- Purola

Aiheesta muualla

- [http://www.jarvenpaa.fi/ Järvenpään kaupungin kotisivut] Luokka:Suomen kaupungit Luokka:Järvenpää

1970-luku

Politiikka

1970-luku oli poliittisesti jatketta 1960-luvun radikalismille, mutta laimentuneena 1960-lukulaisten johtohahmojen siirtyessä vallan eteisiin. Terrorismi arabimaissa ja Länsi-Euroopassa (IRA Britanniassa, ETA Espanjassa, RAF Saksan liittotasavallassa, Italiassa 400 eri järjestöä) oli näkyvää ja sitä vastaan ryhdyttiin lentoliikenteessä ja Euroopassa tehokkaisiin vastatoimiin. Arabiterrorismi ilmeni lentokonekaappauksina ja liittyi etenkin palestiinalaisten frustraatioon Israelin vallan edessä. Euroopassa terrorismi liittyi pienten kansojen erilaisiin itsenäisyyspyrkimyksiin. Yhdysvalloissa terrorismi oli vähäisempää ja ainakin Euroopasta katsoen ilman perusteluja tapahtuvaa, esim. Symbioottinen vapautusjärjestö Kaliforniassa ja Unabomberin yhden miehen sota kirjepommeilla. Neuvostoliitto tuki useita Euroopan ja arabien terroristiorganisaatioita. Vuosikymmen oli liennytystä Yhdysvaltain ja Neuvostoliiton välillä aina Afganistanin sisällissotaan asti. Länsi-Euroopan liennytys meni vielä pitemmälle, mm. ydinaseiden vastustus kohdistui nimenomaan Yhdysvaltain aseisiin, ja pelättiin "suomettumista" (Finlandisierung). Suomettuminen-termi liittyi Saksan sisäpolitiikkaan ja pelkoihin, että maa, joka käy liikaa kauppaa Neuvostoliiton kanssa, jää Neuvostoliiton vangiksi. Euroopan viimeiset siirtomaa-alueet Angolassa jne. itsenäistyivät Portugalin siirtyessä demokratiaan. Myös Englanti neuvotteli Hong-Kongin liittymisestä Kiinan kansantasavaltaan. Yhdysvallat sai sotahistoriaansa tahran jouduttuaan vetäytymään Etelä-Vietnamista 1975, jonka jälkeen Vietnam yhdistyi. Yhdysvallat siirtyi palkka-armeijaan ja varoi joutumasta sotilaallisiin selkkauksiin vielä Reaganin presidenttikaudella. Vietnamin yhdistymistä seurasi pian Vietnamin kiinalaisten venepakolaisuus ja Kiinan ja Vietnamin rajasota.

Talous

Taloudellisesti 1970-luvun alkupuolen öljykriisi oli pelottava kokemus länsimaille, mutta esim. Yhdysvalloissa jo sitä ennen oltiin siirrytty hitaampaan talouskasvuun, suureen inflaatioon (stagflaatio) ja pysyvään suurehkoon työttömyyteen. "Last to leave Michigan, turn off lights"-tarrat tulivat autoihin Yhdysvalloissa. Japanin nousu oli huipussaan elektroniikassa, autoteollisuudessa, laivanvarustuksessa jne. Yhdysvallat jne. joutuivat siirtämään tehtaitaan Aasian tiikerimaihin (etenkin Singaporeen) ko. maiden lakien vaatiessa teollisten tuotteiden kokoonpanon kotimaassa. Tämä oli 2000-luvun alun Kiina-ilmiötä vastaava.

Kulttuuri

Kulttuurissa kritisoitiin "järjestelmää", mm. Kummisetä-elokuvissa kunniallisia ihmisiä olivat mafiosot eivätkä poliisit, jotka kuvattiin korruptoituneina. Sama teema oli esillä mm. "Serpico"-elokuvassa. Toisaalta etsittiin ihanteellista mennyttä American Graffiti-elokuvassa ja sen TV-versiossa Happy Days. Clint Eastwoodin italowesternit ja Likainen Harry-elokuvat kertoivat raa'asta menneestä ja nykyhetkestä, Rautainen Coogan taas maaseudun ihanteet säilyttäneestä sheriffistä. Suurta seikkailua jossain kaukana edustivat Tähtien sota ja Roger Mooren Bond-filmit. Suomessa esiintyi jako 8 surmanluotia- tai Mies joka ei osannut sanoa ei-tyylisten vakavien elokuvien, ja Turhapuro-linjan välillä. Taistolaisuus ja itsesensuuri olivat voimakkaita ilmiöitä. Kirjallisuudessa Nobel-palkinto meni vuosikymmenen alussa Aleksandr Solženitsynille Syöpäosasto, Ivan Denisovitšin päivä jne. kirjoista, joissa kerrottiin Neuvostoliiton vankileireistä ja niiden kieltämisestä. Myös Yhdysvalloissa kaiveltiin menneisyyttä, mm. Vietnamin sodan ja orjuuden (esim. Alex Haleyn Juuret) virheitä. Intiaanit järjestivät mielenosoituksia mm. Wonded Kneessä. Mustat muslimit protestoivat. Yhdysvaltain suurkaupunkien keskustat tyhjenivät asukkaista ja rappioituivat.

Tekniikka

Esim. NASA:n Apollo-ohjelma lopetettiin ennenaikaisesti, avaruussukkulan rakentamisen suuret kustannusylitykset ja viivästymiset herättivät epäluottamusta teknologiaan, etenkin ydintekniikkaan suhtauduttiin pelolla.

Vaihtoehtoliikkeet

Aika nosti uusia liikkeitä, jotka eivät enää olleet suurten massojen vaan ryhmien ja yksilöiden liikkeitä. Ympäristöliike, kierrättäminen, ekologinen ruoka, New Age-uskonnot, punk-rock jne. nousivat 1970-luvulla; punk Englannissa, vihreys Saksassa (tosin Yhdysvallat siirtyi lyijyttömän bensiinin käyttäjäksi) ja muut Yhdysvalloissa tullen Eurooppaan vasta 10-15 vuotta myöhemmin. Uskontoihin suhtauduttiin nuivemmin, idän uskonnot kiinnostivat, toisaalta kristillisyydessäkin nousi Yhdysvalloissa monia TV-evankelistoja suuriksi tekijöiksi, niin suuriksi, että 1980-luvulta lähtien he vaikuttivat Yhdysvaltain liittovaltion poliittisiin ratkaisuihin.

Ajankohtaista

- Datsun 100 A, Saab 96, Rättisitikka, Lada
- turvavyöpakko, ajovalopakko ja yleiset nopeusrajoitukset
- Alkon ravintolat
- leveät farkkulahkeet ja paksupohjaiset kengät, sammarit
- retut ja hait jaloissa
- niitit vaatteissa
- pallokuvioleningit
- Afrokampaus
- Tabac Original
- Egri Bikavér ("Erkin pikakivääri"), Marlin omenaviini ("omppu") ja Bordeaux Blanc ("Porvoon lankku")
- Viimeinen AIDSiton vuosikymmen
- Tähtien sota
- Avaruusasema Alfa, Taisteluplaneetta Galactica
- Asterix-limonadi, Jippo-lehti, NonStop-lehti, Hinku ja Vinku, Heikkopeikko
- Suurilinssiset, paksusankaiset silmälasit

Musiikki

- Disco (Donna Summer, Kool & the Gang, Diana Ross, Earth, Wind & Fire, Sister Sledge, Chic, Pointer Sisters, Odyssey... )
- Glam Rock (Gary Glitter, Sweet, Slade, Alice Cooper, T. Rex, David Bowie...)
- Kiss
- Punk (Sex Pistols... )
- Bay City Rollers
- Led Zeppelin
- Sleepy Sleepers
- Elvis kuoli 1977

Tekniikka

- Taskulaskimet
- C-kasetti

Henkilöitä

- Kekkonen

Tapahtui vuosikymmenen aikana

- Vietnamin sota loppui 1975
- Mikroprosessorit keksittiin ja niitä alettiin käyttämään teollisuussovellutusten jälkeen jo kulutustuotteissakin Luokka:1900-luku Luokka:1970-luku ja:1970年代 simple:1970s

Viikki

Linkkejä

Kehä I

Kehä I (ruotsiksi Ring I) eli maantie 101 on Pääkaupunkiseudulla sijaitseva kehätie. Se on Suomen vilkasliikenteisin yleinen tie, sillä kulki vuonna 2004 yli 60 000 ajoneuvoa vuorokaudessa. Kehätie valmistui vuonna 1980. Aiemmin sen nimi oli Mäkkyläntie. Tie on moottoritiemäinen kaksine kaistoineen suuntaansa ja liittymineen, mutta nopeusrajoitus on suurimmillaan 80 km/h liittymien suuren määrän takia. Kehä I:n pohjana ovat Kannelmäen ja Itäkeskuksen välillä vanha Helsingin katuverkko (Muurimestarintie, Myllymestarintie, Seppämestarintie) ja Leppävaarasta etelään Espoossa Hagalundintie. Kaikki nämä ovat kaksikaistaisia ja tasoliittymillä varustettuja. Kehä I on rakennettu pieninä osina. Helsingin kaupunki rakensi aluksi tien keskiosia katuna omaan laskuunsa ja TVL sitten Espoon puoleista päätä yleisenä tienä. Väylälle on tehty aikanaan aina moottoritieksi saakka riittävät aluevaraukset. TVL rakensi Turuntien ja Vihdintien välisen osuuden ramppeineen vuosina 1979-1980, jonka valmistutua Kehä I muodosti yhtenäisen nelikaistaisen poikittaisväylän Itäväylältä Länsiväylälle. Valtio maksoi tien rakentamisesta noin kolmasosan ja kaupungit loput. Kehä I:n töihin liittyi Vanhan Turuntien siirtäminen radan varteen Leppävaarassa vuonna 1981. Väliä Tapiola-Laajalahti parannettiin vuosina 1981-1983. Vähitellen Kehä I laajennetaan vilkkaaksi kaupunkimoottoritieksi varsinkin, jos niin sanottua Pasilanväylää ei koskaan ryhdytä rakentamaan. Kehä I on ruuhkaisin Helsingin teistä. Ruuhkat painottuvat arkisin aamuun 7-9 ja iltaan 15-18. Ruuhkaan ovat syinä se, että kehäteitä on liian vähän, läpiajo muita teitä pitkin on kiellettyä, eikä poikittaista joukkoliikennettä ole järjestetty tarpeeksi. Pahimmat ruuhkat ovat tien länsipuolella Espoon rajan ylityttyä, nämä ruuhkat johtuvat liikennevaloin ohjatuista tasoristeyksistä ja heijastuvat koko tielle ruuhka-aikaan kun autoja on paljon liikkeellä. Kehä I:n perusparannus Espoon alueella on lähdössä käyntiin. Leppävaaraan on tulossa Mestarintunneli, Turvesuontien (Laajalahti) ja Kalevalantien (Tapiola) liikennevaloristeykset korvataan eritasoristeyksillä, ja Tapiolan ja Otaniemen välinen osa ykköskehää yritetään myös kattaa jos yhteisymmärrykseen päästään. Kehä I reitti on seuraava: (kaupunginosat ja merkittävien teiden liittymät)
- Länsiväylä
- Tapiola
- Laajalahti
- Turunväylä
- Leppävaara
- Konala
- Vihdintie
- Kannelmäki
- Hämeenlinnanväylä
- Pakila
- Tuusulanväylä
- Pukinmäki
- Pihlajamäki
- Lahdenväylä
- Myllypuro
- Itäkeskus
- Itäväylä Luokka:Kehätiet

Porvoonväylä

Porvoonväylä on Helsingistä Porvoon kautta Loviisaan johtava moottoritie. Tien numero on 7 ja se on osa Eurooppatie 18:a. Se valmistui vuonna 1981 ja teki junaliikenteen Porvooseen kannattamattomaksi.

Reitti

Porvoonväylä alkaa Helsingissä Jakomäen lounaispuolelta, jossa se erkanee Lahdenväylästä.
- Helsinki, Jakomäki
- Vantaa, Rajakylä
- Sipoo, Söderkulla
- Porvoo
- Pernaja, Koskenkylä
- Loviisa

Katso myös

- Kehä I
- Kehä II
- Kehä III
- Länsiväylä
- Turunväylä
- Vihdintie
- Hämeenlinnanväylä
- Tuusulanväylä
- Lahdenväylä
- Porvoonväylä Luokka:Moottoritiet Luokka:Eurooppatiet

Kehä III

Kehä III (ruotsiksi Ring III) eli kantatie 50 (Tikkurilan kohdalla Ala-Tikkurilantie) on pääkaupunkiseutua ympäröivä noin 50 km pitkä kehätie. Tie kulkee neljän kunnan alueella (Kirkkonummi, Espoo, Vantaa ja Helsinki). Se on osa Eurooppatie 18:aa, joka yhdistää Manner-Euroopan Pohjoismaiden kautta Pietariin. Kehä III on myös Helsinki-Vantaan maaliikenteen tärkein välittäjä, joukkoliikenteen runkoväylä ja tulevan Vuosaaren sataman tavarankuljetusväylä. Kehä III:n eli entisen Helsingin ohikulkutien rakentaminen alkoi vuonna 1962. Tietä alettiin rakentaa vanhan kylätien pohjalle. Tie valmistui yksiajorataisena vuonna 1972, jonka jälkeen sitä on vähitellen rakennettu kaksiajorataiseksi. Samana vuonna sitä alettiin kutsua nimellä Kehä III, kun muiden pääkaupunkiseudun kehäteiden suunnittelu alkoi. Tien osuus Pakkala-Tikkurila muutettiin 2-ajorataiseksi 1970-luvun alussa ja Vantaankoski-Pakkala -osuus 1980-luvun taitteessa. Tie yhdisti kaikki Helsingin sisääntulotiet kantatie 51:ltä valtatie 7:lle. Viimeiseksi tiestä valmistui 1- ja 51-teiden välinen osuus, joka on vielä yksiajoratainen ja tuottaa hankaluuksia ajoittain eritasoliittymien puutteen takia. Rakennusvaiheessa tie tehtiin suurelta osin maaseutumaiseen ympäristöön, ja sen ajateltiin kiertävän Helsingin keskustan riittävän kaukaa, jotta se voisi palvella pääkaupunkiseudun ohittavaa päätieliikennettä. Tien juuret voi huomata vielä sen länsi- ja itäpäissä, joissa tie on vielä kaksikaistainen ja asutusta ei ole paljoa. Vantaan kaupungin asutuksen laajeneminen ja salliva liittymäpolitiikka on johtanut kuitenkin siihen, että Kehä III:sta on paikka paikoin tullut vilkas kauppaväylä. Kun tietä on vähitellen tarpeen mukaan ja varojen salliessa rakennettu moottoritietyyppiseksi, on liittymien määrä vähentynyt ja kaupat ovat jääneet eritasoliittymien ja vielä kehittymättömän katuverkon varaan. Kehä III:tä on viimeksi parannettu osuudelta Tikkurila-Pakkala rakentamalla Suutarilan-Malmin liittymä eritasoon ja rakentamalla Tuusulanväylän liittymä uusiksi. Työn alla on lisäkaistoja, Tikkurilasta Pakkalaan kulkee remontin jälkeen neljä kaistaa suuntaansa. Rakenteilla on myös jatke Vuosaaren satamaan Kehä III:n itäisestä päätepisteestä eli Itäväylän liittymästä. Valtion varojen salliessa parannetaan ruuhkainen osuus Pakkala-Vantaankoski, joka lähinnä tarkoittaa Ansatien ja Nuolitien liikennevaloliittymien korvaamista eritasoliittymillä. Liikennevalo-ohjauksen poistaminen sujuvoittaa liikennettä ja vähentää ruuhkia.

Reitti

Kehä III:n reitti lännestä itään on:
- Länsiväylä
- Masala
- Kauklahti
- Muurala
- Turunväylä
- Bemböle
- Järvenperä
- Hämeenkylä
- Vihdintie
- Vantaankoski
- Hämeenlinnanväylä
- Helsinki-Vantaan lentoasema
- Tuusulanväylä
- Tikkurila
- Kuninkaala
- Lahdenväylä
- Hakunila
- Porvoonväylä
- Länsisalmi
- Itäväylä

Katso myös

- Kehä I
- Kehä II Luokka:Kehätiet Luokka:Eurooppatiet

Korso

Korso on kaupunginosa Vantaan koillisosassa pääradan varrella noin 5 kilometriä Keravasta etelään ja 8 kilometriä Tikkurilasta pohjoiseen. Vantaan kaupunginosajaottelun mukaan Korso rajoittuu idässä junarataan, pohjoisessa Vallinojaan ja luoteessa Vierumäkeen, mutta usein Korsoon luetaan keskustan lisäksi edellä mainitut kaksi kaupunginosaa sekä Leppäkorpi, Matari ja Metsola. Korson asukasluku on virallisesti 7 021 (2004), muut viisi kaupunginosaa mukaan lukien 19 762 (2001). Rautatieasema on tiheän lähijunaliikenteen käytössä. Elokuussa Ankkalammen puistossa järjestettävä Ankkarock on yksi Suomen tunnetuimmista musiikkitapahtumista (36 000 kävijää vuonna 2003). Korson elementtivesitorni valittiin vuoden 1972 betonirakenteeksi.

Historia

Korson nimi syntyi, kun kolmen kylän – Tuusulan Ali-Keravan ja Hyrylän sekä Helsingin pitäjän Hanabölen – rajojen yhtymäkohta merkittiin Korson korkeimmalle kalliolle ristillä (risti on ruotsiksi kors ja kylien välinen raja rå; nimi tarkoitti siis alun perin ristirajaa). Risti on yhä olemassa Ruusuvuoren koulun lähellä. 1880-luvun lopulla tarvittiin pääradalle ohituspaikkaa Tikkurilan ja Keravan puoliväliin. Asema sijoitettiin lähes asumattomaan erämaahan Tuusulan ja Helsingin pitäjän rajalle – Korsoon. Juna alkoi pysähtyä Korson asemalla kaksi kertaa päivässä, mikä merkitsi alkusysäystä alueen kehitykselle. Alueen kasvu oli nopeaa etenkin sotien jälkeen, ja 1950-luvulla Korso oli Suomen suurin yhtenäinen omakotialue. Vuoteen 1955 asti Helsingin maalaiskunnan, Tuusulan ja Keravan kuntien välinen raja (vanha Korsrå) oli keskellä Korsoa, mutta alueen kasvaessa tämä aiheutti hallinnollisia ongelmia ja Korso liitettiin kokonaisuudessaan Helsingin maalaiskuntaan. 1970-luvulta lähtien Korsoon on rakennettu runsaasti kerrostaloja, ja viime aikoina kaupunginosan kehitykseen on kiinnitetty erityistä huomiota muun muassa monitoimitalo Lumon ja lukuisten uusien kerrostalojen rakentamisen sekä rautatieaseman ja seurakuntakeskuksen uudistamisen myötä. Korso on saanut viime vuosikymmeninä ongelmalähiöiden perikuvan maineen, ja kaupunginosaan on liitetty runsaasti negatiivisia sekä koomisiakin mielleyhtymiä. Kuuluisana esimerkkinä näistä mielikuvista toimii "verkkopalvelu" [http://korsoraattori.evvk.com/ Korsoraattori]. Korson maine perustuu alueen sosiaalisiin ongelmiin, kuten syrjäytymiseen ja maahanmuuttajien sopeutumisongelmiin. Rikollisuutta alueella on keskimääräistä enemmän. Vuoteen 2007 mennessä Korson keskustan uusiminen on tarkoitus saada valmiiksi. 1950-luvun huonokuntoiset yksikerroksiset rakennukset puretaan ja tilalle rakennetaan uusia liikerakennuksia. Samalla alueen mainetta on tarkoitus parantaa ja keskittyä voimakkaammin syrjäytymisen ehkäisemiseen. Tätä nykyä Korso on jo varsin rauhallista aluetta, ja ongelmat ovat keskittyneet yksittäisiin taloihin.

Liikenne

Korson länsipuolella kulkee Tuusulan moottoritie ja itäpuolella Lahden moottoritie. Kummastakin on liittymä Korsoon. K-juna liikennöi Korson rautatieasemalta ruuhka-aikoina 10 minuutin välein Keravan ja Helsingin suuntaan ja muuhun päiväsaikaan 20 minuutin välein. Hiljaisempina aikoina asemalla pysähtyvät N- ja T-junat. Lentoasema sijaitsee noin 9 kilometriä lounaaseen, ja sinne kulkee bussilinja 67. Linja 731 kulkee Helsinkiin, 86 ja 87 Peijaksen sairaalan kautta Mellunmäkeen, 71 ja 72 Tikkurilaan, 873 Keravalle ja Etelä-Päiväkumpuun ja 52 Myyrmäkeen. Korsossa on mahdollista käyttää matkakorttia, kuten kaikissa muissakin Espoon, Vantaan tai Helsingin kaupunginosissa.

Linkkejä

- [http://www.nettila.net/uusi/etusivu/etusivu.php Nettila] Luokka:Vantaa

Kerava

Keravan kaupunki
Kuva:kerava-vaakuna.png vaakuna	Kuva:kerava-logo.png graafinen tunnus
perustamisvuosi	1970
lääni	Etelä-Suomen lääni
maakunta	Uusimaa
pinta-ala - maa - vesi	30,86 km² 30,75 km² 0,11 km²
väkiluku 30.09.2004 - väestötiheys - 0-15-v. - 16-64-v. - yli 64-v. - naisia - ruotsinkielisiä - ulkomaalaisia	31 304 1 013,7/km² 20,4 % 70,0 % 9,6 % 51,3 % 1,2 % 2,0 %
veroäyri	17,50
työttömyysaste 2003	5,1 %
kaupunginjohtaja	Rolf Paqvalin
kaupunginvaltuusto 2001-04 - Kok. - SDP - Vihr. - Vas. - Kesk. - KD - RKP	51 paikkaa 15 14 8 6 4 3 1
Kuva:kerava-sijainti.png Keravan sijainti.
Kuva:kerava-kartta.jpg Keravan kartta.

Kerava (ruotsiksi Kervo) on Suomen mittakaavassa keskikokoinen kaupunki Etelä-Suomen läänissä. Väkiluvultaan se on Suomen 31. suurin ja pinta-alaltaan viidenneksi pienin kunta, mikä tarkoittaa, että Kerava on hyvin tiheään asuttu. Sen väestötiheys onkin maamme kolmanneksi suurin Helsingin ja Kauniaisten jälkeen.

Kuva:kerava-kavelykatu.jpg
Kävelykatu Keravan keskustassa.

Maantiede

Kerava sijaitsee Etelä-Suomen läänissä, Uudenmaan maakunnassa, pääkaupunkiseudun pohjoispuolella (Helsingistä 27 km pohjoiseen). Kerava kuuluu pääkaupunkiseudun kehyskuntiin. Kaupungin läpi kulkee päärata, Lahdentie sekä Keravanjoki, Vantaanjoen sivujoki. Rajanaapurit ovat etelässä Vantaa, lännessä Tuusula ja idässä Sipoo. Kerava muodostaa lähes yhtenäisen taajama-alueen, joka voidaan karkeasti jakaa keskustaan sekä Savioon etelässä ja Ahjoon idässä. Keravan keskustaa ympäröivät useat säteittäiset kadut, ja keskustan halki radan ali kulkee Suomen pisin kävelykatu (850 m).

Historia

Keravan alueella tiedetään olleen ihmisiä noin 7000 eaa, jolloin se oli vielä muinaisen Ancylusjärven rannikkoa. Ihmiset saivat elantonsa metsästyksestä, ja he liikkuivat paljon vuoden mittaan. Keskiajalle asti Kerava oli erämaata. 1500-luvun puolivälissä asukasluku oli noin 160. Tuolloin Kerava kuului Sipoon hallintopiiriin. Kerava liitettiin Tuusulaan, kun Tuusulan seurakunta perustettiin vuonna 1643. Vuonna 1862 avattiin Helsingin ja Hämeenlinnan välinen rautatie, joka toi maatalousvaltaiselle Keravalle nopeasti teollisuutta. Sinne perustettiin muun muassa tiilitehtaita, sekä sementti-, kaakeli- ja rakettitehdas. Vuonna 1908 perustettiin Keravan puusepäntehdas, ja puuteollisuudesta tuli tärkeä tekijä kaupungin kehityksessä. Ahti Hammarin suunnittelemassa vaakunassa on puusepän tekemä liitos, sinkkaus. Vuonna 1924 Keravasta tuli kauppala ja 1970 kaupunki. 1970-luvulla voimakkaan maaltamuuton ja hyvin yhteyksien seurauksena Kerava alkoi kasvaa voimakkaasti, ja sen väkiluku lähes kaksinkertaistui vuosikymmenessä. Yhä nykyään Kerava on kasvava kaupunki. Sen väestönkasvu vuoden 2003 aikana oli 1,5 prosenttia.

Palvelut

Keravalla on 12 peruskoulua, 3 lukiota (joista yksi aikuislukio), kaksi ammattikoulua ja Laurea-ammattikorkeakoulu. Yhdistysten ylläpitäminä toimivat lisäksi kuvataidekoulu, musiikkiopisto, tanssiopisto ja [http://www.kristillinenkoulu.net kristillinen koulu]. Keski-Uudenmaan pelastuslaitos toimii Keravalla. Kaupungissa on terveyskeskus, ja lähin sairaala on Peijas Vantaalla. Sinne pääsee K-junalla tai bussilla 873. Keravan uudistunut kaupunginkirjasto avattiin 1.9.2003.

Liikenne

Liikenneyhteydet ovat Keravalla monipuoliset. Kaupunki profiloituu mielellään kevyen liikenteen mallikaupungiksi, josta se onkin saanut tunnustuksia. Kaupungissa on laajat pyörätiet, jotka aurataan talvisin autoteiden tapaan. Pyörätelineitä on kattavasti ja asukkaita kannustetaan tulemaan junalle pyörällä. Tiiviisti rakennetun keskustan kävelykatu on autoilta kielletty ja sen varrella sijaitsee pääosa kaupungin palvelutarjonnasta. Keskustassa on myös tiukasti säännelty parkkipaikkapolitiikka autoilun vähentämiseksi. Juna-asemia on kaksi, Kerava ja Savio, joita palvelevat pääkaupunkiseudun lähijunat. Syksyllä 2004 valmistunut Keravan kaupunkirata tarjoaa entistä tiheämmät junavuorot Helsinkiin (hitaampi K-juna 6 kertaa tunnissa Helsinkiin ruuhka-aikoina, lisäksi nopeammat H- ja R-junat kumpikin kerran tunnissa suuntaansa). Keravalta on rautatieyhteys myös Porvooseen, mutta rata ei ole ollut säännöllisen henkilöliikenteen käytössä vuoden 1981 jälkeen, eikä Porvooseen ole ollut tavaraliikennettä vuoden 1990 jälkeen. Radalle suunnitellaan 20 vuoden aikajänteellä henkilöliikennettä Sipoon Nikkilään, joka pysähtyisi ainakin Ahjossa. Radasta erkanee rata Sipoon Sköldvikiin, minne on säännöllistä tavaraliikennettä öljynjalostamon tarpeisiin. Nykyään rata risteyskohdasta eteenpäin toimii museoratana, ja kesälauantaisin vanhanmalliset matkustajajunat (Dm7) kuljettavat matkustajia Keravan ja Porvoon välillä. Keravalta on noin 15 kilometriä matkaa Helsinki-Vantaan lentoasemalle. Helsingin suunnan busseista Keravalle kulkevat 632, 633, 637, 643 ja 738 Helsingistä ja liityntälinja 873 Koivukylän asemalta, 873N Korson asemalta. Bussi 833 kulkee Hyrylästä Keravalle. Kaupungin sisäiset pikkubussit 5 ja 8 korvaavat kaupunkiradan rakentamisen jälkeen heikentynyttä bussitarjontaa. Keravan kaupunki on osallistunut merkittäviltä osin pääradan kunnostushankkeeseen, johon sisältyi neljännen raiteen rakentaminen Keravalle saakka. Keravan kaupunki on sitoutunut siihen, että valtaosa joukkoliikenteestä hoidetaan junalla. Tämä on merkinnyt sitä, että linja-auton asema on heikko ja suoria yhteyksiä Helsingin suuntaan on vähennetty. Sisäisiä bussiyhteyksiäkään ei ole paljoa, mutta enemmän kuin monilla muilla paikkakunnilla. Niinpä pyörällä on usein perillä aikaisemmin, kun bussi edes on lähtenyt. Teitä pitkin Keravalle pääsee joko idän puolelta Lahdenväylältä tai länsipuolelta Tuusulanväylältä. Lahden moottoritie kulkee Keravan läpi keskustan itäpuolelta.

Matkailu

Merkittäviä tapahtumia Keravalla ovat Helmimusiikki helmikuussa, Kerava Jazz kesäkuussa, Valkosipulifestivaalit elokuussa ja Sirkusmarkkinat syyskuussa. Nähtävyyksiä: kävelykeskusta, Keravan kirkko (Ahti Korhonen, 1963), Keravan taidemuseo, Keravan museo, lukuisat patsaat, muistomerkit ja ulkotaideteokset (esim. Volmari Iso-Hollon ja J.K. Paasikiven patsaat, Tuulipurje).

Aiheesta muualla

- [http://www.kerava.fi/ Keravan kaupungin kotisivut]
- [http://www.virtuaalikerava.net Virtuaalikerava]
- [http://www.kerava.info Kerava.info, luettelo keravalaisista järjestöistä] Luokka:Suomen kaupungit
-

Järvenpää

Historia

Järvenpää perustettiin vuonna 1951. Siitä tuli kaupunki vuonna 1967.

Matkailu

Tapahtumat

Politiikka

Kaupungin kaupunginjohtaja on ollut vuodesta 1992 Erkki Kukkonen. Kaupungin politiikka on SDP:n ja Kokoomuksen johtamaa.

Liikenne

Aiheesta muualla

- [http://www.jarvenpaa.fi/ Järvenpään kaupungin kotisivut] Luokka:Suomen kaupungit Luokka:Järvenpää

Mäntsälä

Mäntsälä on Suomen kunta joka sijaitsee Uudenmaan maakunnassa, Etelä-Suomen läänissä. Kunta on yksikielinen ja kunnan tunnus on hirvivaakuna.

Maantiede

Mäntsälä sijaitsee n. 60 km Helsingistä pohjoiseen Nelostien ja Hanko-Porvoo -tien risteyksessä. Kunta muodostuu 16:sta kyläkeskuksesta

- Arola
- Hautjärvi
- Herman Onkimaa
- Hirvihaara

- Kaukalampi
- Levanto
- Maitoinen
- Mäntsälä kk

- Nikinoja
- Numminen
- Ohkola
- Olkinen

- Saari
- Sulkava
- Sälinkää
- Sääksjärvi

Mäntsälän keskusta-alueen halki virtaa Mäntsälänjoki (Mustijoki), joka laskee Suomenlahteen Porvoon Kilpilahdessa. Mäntsälässä on useita pieniä järviä:
- Huntti
- Isojärvi
- Keravanjärvi
- Kilpijärvi
- Sahajärvi
- Sääksjärvi
- Vuotava

Välimatkat

- Helsinki 59 km
- Lahti 44 km
- Porvoo 39 km
- Hyvinkää 26 km
- Järvenpää 22 km
- Pornainen 22 km

Liikenne

Mäntsälässä ei ole varsinaista paikallisliikennettä, mutta linja-autovuoroja on perinteisesti ollut runsaasti. Kyläkeskusten ja kirkonkylän välinen liikenne on yleisesti ottaen toiminut hyvin. Kaukoliikenteessä lähes poikkeuksetta kaikki Helsingistä Lahden suuntaan kulkevat linja-autot pysähtyvät myös Mäntsälässä. Nykyinen linja-autoasema on valmistunut vuonna 1962. Julkinen poikittaisliikenne Hanko–Hyvinkää -tietä pitkin on olematonta. Mäntsälään valmistuu Kerava–Lahti -oikoradan henkilöjuna-asema syksyllä 2006.

Historia

2006 Mäntsälää ei varsinaisesti ole perustettu, vaan perustamisvuotena pidetään yleisesti vuotta 1585, jolloin pitäjään rakennettiin ensimmäinen kirkko. Nykyinen kirkko on pitäjän kolmas tai neljäs, varmuutta ei ole. Nykyinen kirkko on valmistunut vuonna 1866, mutta sen piti valmistua jo aiemmin. Krimin sota vaikutti myös Mäntsälään: kirkonrakennusvarat menivät sotatoimiin. Kaikki kirkot ovat sijainneet lähes täsmälleen samalla paikalla Kirkonmäellä. Ensimmäinen kansakoulu perustettiin vuonna 1870 kirkkoherra Abraham Ehnroosin testamentin turvin. Ehnroosin ansiosta kansankirjasto perustettiin jo vuonna 1840 Oppikoulu perustettiin vasta 1945 ja lukio 1954, siihen saakka käytiin Porvoossa, Järvenpäässä ja Helsingissä. Mäntsälän ensimmäinen kunnantalo (pitäjäntupa) rakennettiin Kirkonmäelle vuonna 1854, ja rakennus on edelleen olemassa. Tällä hetkellä siinä toimii kotiseutumuseo, mutta se on toiminut myös ruumishuoneena, koulun keittolana ja opetustilana sekä asuntolana. Rakennus on pahasti rapistumaan päin, ja museokin on avoinna vain tilauksesta. Toinen kunnantalo valmistui niin ikään Kirkonmäelle vuonna 1935. Rakennus toimi tehtävässään nykyisen kunnantalon valmistumiseen (1992) saakka. Tällä hetkellä rakennuksessa toimii kansalaisopisto. Mäntsälässä on yhteensä 15 kartanoa, joista 4 on avoinna yleisölle, loput ovat yksityiskoteja. Venäjän keisari Aleksanteri I vieraili keskustassa sijaitsevassa Mäntsälän kartanossa Ulla Möllersvärdin vieraana vuonna 1809. Kartanot ovat syntyneet 1600-luvulla aatelisten läänityksinä. Perinteisesti maat ovat kuuluneet kartanoille. Torppia oli Mäntsälässä runsaasti, ja vuoden 1918 torpparilaki mahdollisti torppareiden lunastaa maat itselleen. Kartanot olivat silti vielä 1920-luvulla merkittävä maanomistaja pitäjässä. Mäntsälä tunnetaan erityisesti Mäntsälän kapinasta. Helmikuussa 1932 noin 400 suojeluskuntalaista keskeytti SDP:n puhetilaisuuden Ohkolan työväentalolla ammuskelemalla. Muutaman päivän sisällä Mäntsälän suojeluskuntatalolle (nyk. seurojentalo) saapui Lapuan liikkeen johtoa ja aseistettuja suojeluskuntalaisia joka puolelta maata. Tilanne kiristyi, armeijan yksiköitä valmisteltiin tilanteen mahdollisen eskaloitumisen varalta. Maan silloinen hallitus määräsi Lapuan liikkeen johdon pidätetyksi ja presidentti Svinhufvudin radiossa 2. maaliskuuta pitämän puheen jälkeen tilanne vähitellen rauhoittui. Presidentti lupasi puheessaan, että vain johtoa rangaistaisiin ja että rivimiehet voisivat lähteä kotiin. Muutamaa päivää myöhemmin Lapuan liikkeen johto antautui, ja itse Lapuan liike lakkautettiin myöhemmin kevättalvella. Toinen maailmansota toi Mäntsälään noin 2000 siirtokarjalaista. Heitä saapui pääosin Kirvusta ja Koivistosta. Kartanoilta lohkottiin jälleen maita siirtolaisten asuttamiseksi, jolloin kartanoiden maa-alat vähenivät merkittävästi. Vuonna 1985 perustettiin kunnan keskustaan kirkon viereen Kirvun pitäjämuseo. 1985 Mäntsälästä puhuttaessa yleensä Mäntsälän kapinan jälkeen ensimmäiseksi nousee mieleen Kake Singersin hitti "Mäntsälä mielessäin" vuodelta 1979. Tiettävästi kappale on saanut alkunsa valtavista liikenneruuhkista. Tuolloin nelostie kulki suoraan Mäntsälän kirkonkylän keskustan läpi ja aiheutti ruuhkaa liikenteelle pääkaupunkiseudulta pohjoiseen. Myöhemmin ohitustie ja nykyisin moottoritie ovat siirtäneet liikenneruuhkat Lahden ja Heinolan välille. Mäntsälässä järjestettiin asuntomessut vuonna 1992, nykyisin aluetta laajennetaan ja aivan alueen viereen valmistuu junaradan henkilöasema vuonna 2006. Tämän jälkeen kunnasta kulkee ruuhka-aikana tunneittain paikallisjunia Helsinkiin ja matka kestää 38 minuuttia. Kesällä 2003 Mäntsälän keskusta-aluetta kehitettiin ja remontoitiin. Vanha keskustie muutettiin hidaskaduksi ja jalankulkijoiden

Lahdenväylä

Katso myös

Moottoritie

Moottoritien määritelmä

Moottoriteiden rakentamisesta

Luettelo Suomen moottoriteistä

Valtatie 1 (Helsinki-Salo-Turku)

Valtatie 3 (Helsinki-Tampere-Vaasa)

Valtatie 4 (Helsinki-Jyväskylä-Oulu-Utsjoki)

Valtatie 5 (Heinola-Kuopio-Kajaani-Sodankylä)

Valtatie 6 (Koskenkylä-Lappeenranta-Joensuu-Kajaani)

Valtatie 7 (Helsinki-Kotka-Vaalimaa)

Valtatie 8 (Turku-Vaasa-Oulu)

Valtatie 9 (Turku-Tampere-Jyväskylä-Kuopio)

Valtatie 12 (Rauma-Tampere-Lahti-Kouvola)

Valtatie 29 (Tornio-Kemi)

Kantatie 45 (Helsinki-Tuusula-Hyvinkää)

Kantatie 51 (Helsinki-Espoo)

Suomen moottoriteiden historiaa

Katso myös

Aiheesta lisää

E75

Reitti

Valtatie 4

Välimatkataulukko

Historiaa

Aiheesta muualla

Helsinki

Maantiede

Historia

Ruotsin vallan aika

Venäjän vallan aika

Helsingin kehitys 1900-luvun alusta 2000-luvulle

Väkiluvun kehitys

Palvelut

Koulutus

Terveydenhuolto

Liikenne

Muut palvelut

Helsingin työssäkäyntialue

Nähtävyydet

Kulttuuri

Tapahtumia

Kulttuurin järjestäjät

Urheilu

Ystävyyskaupungit

Tilastot

Katso myös

Aiheesta muualla

Heinola

Historia

Maantiede

Kylät

Teollisuus ja nähtävyydet

Aiheesta muualla

Viikki

Linkkejä

Järvenpää

Historia

Matkailu

Tapahtumat

Politiikka

Liikenne

Aiheesta muualla

1970-luku

Politiikka

Talous

Kulttuuri

Tekniikka

Vaihtoehtoliikkeet

Ajankohtaista

Musiikki

Tekniikka

Henkilöitä

Tapahtui vuosikymmenen aikana

Viikki

Linkkejä

Kehä I

Porvoonväylä

Reitti