:: wikimiki.org ::
| Lahti |
Lahti
Lahti (ruotsinkielinen nimi: Lahtis) on Suomen kaupunki, joka sijaitsee Vesijärven rannalla Päijät-Hämeen maakunnassa, Etelä-Suomen läänissä. Lahdessa on asukkaita vajaat 100 000, ja se on Suomen seitsemänneksi suurin kaupunki ja viidenneksi suurin kaupunkiseutu.
Perustietoja
- Kaupunginvaltuutettuja 59 kaudella 2005–2008: SDP 19 (-1 PER), Kokoomus 19 (+1 Kristillisdemokraatit), Vasemmistoliitto 6, Keskusta 5, Kristillisdemokraatit 4 (-1 Kokoomus), Vihreät 4, PER 1 (+1 SDP), Punavihreä 1.
- Äänestysprosentti kunnallisvaaleissa vuonna 2004: 53,0
- Veroprosentti 18,25
- Työttömyysprosentti elokuussa 2004: 14,8
- Suurimmat elinkeinot: palvelut 70 %, teollisuus 21 % ja rakentaminen 7 %.
- Korkeus merenpinnasta 103 metriä aseman kohdalla
- Lahti-visio: "Lahti on kansainvälinen laadun, muotoilun ja ympäristöosaamisen keskus, jossa on itseään ja kaupunkiaan arvostavat tyytyväiset asukkaat."
Historia
:Pääartikkeli Lahden historia
Renkomäen Ristolassa tehtyjen kaivauksien perusteella Lahden seudulla oli asutusta jo 9 000 vuotta sitten, mikä tekee Lahden alueesta Suomen vanhimman tunnetun asuinpaikan. Ensimmäinen maininta nimestä on vuodelta 1445. Lahti oli kuitenkin tavallinen Hollolan pieni maalaiskylä, kunnes Riihimäki–Pietari-junarata avattiin vuonna 1870, minkä aikaansaama junaliikenne aloitti kylän kasvun vilkkaaksi liikepaikaksi.
Lahti sai kauppalan oikeudet vuonna 1878 Venäjän keisarilta, ja Hollolan kunnasta täysin itsenäinen kaupunki siitä tuli marraskuussa 1905. Lahden kauppala kaavoitettiin vuonna 1878, ja samaan kaavoitukseen perustuu edelleen kaupungin nykyinen ydinkeskusta.
Vuonna 1918 Lahden Fellmanin tilan pellolle koottiin vangiksi jääneitä punakaartilaisia, joista osa teloitettiin Hennalan kasarmialueella. Fellmanin puistoon pystytettiin 1981 suuri, realistinen punavankien vapautuksen muistomerkki.
Vuonna 1918 Asko Avonius perusti Lahteen Asko-huonekalutehtaan. Lahti tuli tunnetuksi puuseppien ja huonekalutehtaiden kaupunkina, josta Askon ohella kuuluisiksi tulivat niin ikään perheyhtiö Isku ja E-liikkeeseen kuulunut Sotka. Metalliteollisuutta Lahdessa edustavat liesiä valmistava Upo ja mekaanisen puunjalostuksen koneita valmistava Raute. Myös Mallasjuoman panimo tuli maankuuluksi mainoskampanjoillaan "Ei oo Lahden voittanutta", "Moi Lahtelaista!" ja tuotemerkeillään, kuten Lahden Erikoinen, Lahden Sininen jne.
Kaupunki kasvoi jälleen voimakkaasti toisen maailmansodan jälkeen, kun Karjalasta – pääasiassa Viipurin seudulta – muutti paljon yrittäjiä Lahteen. 1960- ja 1970-luvun suurien ikäluokkien liike maalta kaupunkiin jatkoi kaupungin nopeaa kasvua, joka pysähtyi ensimmäiseen öljykriisin aiheuttamaan lamaan 1975–1976. Suuret työnantajat alkoivat tehostaa toimintaansa, eikä väestönkasvu voinut enää jatkua työllistymisen mahdollistavana muuttoliikkeenä.
Lahti huolehti kuitenkin imagostaan lähinnä talviurheilukaupunkiutensa avulla. 1978 järjestettiin Lahdessa hiihdon maailmanmestaruuskisat, joita varten rakennettiin kisakylä Riihelään. 1997 järjestettiin Lahti World Games ja 2001 jälleen hiihdon maailmanmestaruuskisat, joista monille jäi mieleen suomalaishiihtäjien kiinnijääminen hemohessin käytöstä.
1980-luvulla todettiin, ettei Lahdella ole tarjota pienteollisuutontteja, minkä vuoksi ostettiin (entisen) 4-tien varrelta Nikulan tila tonttimaaksi. Hanketta elävöitettiin mainoskampanjalla "Lahti the Business City", mikä tasoittikin Hollolaan voimakkaasti kääntyneen kasvun. Jopa kaupunginorkesteri nimettiin Business City Orchestraksi, kunnes nimi huomattiin klassiseen musiikkiin sopimattomaksi ja orkesterista tuli Sinfonia Lahti.
Kulttuurin alueella rakennettiin uusi teatteritalo, maakuntakirjasto sekä yhdistetty työväenopisto ja yliopistollinen koulustuskeskus kirjaston ja teatterin tuntumaan. Lisäksi Lahteen perustettiin yliopistokeskus ja kehittämiskeskus Neopoli sekä suurkonsertteja varten Sibeliustalo Vesijärven rantaan.
1990-luvun lama
Lahti oli ennen Porin tapaan työläisten kaupunki. Kaupungissa oli suuria työllistäjiä, jotka ovat jo menneisyyttä. Kaupunki oli muuttovoittoinen pitkään, kunnes alkoi teollisuuden taantuminen. Kaupungissa ajateltiin pitkään, että pärjättäisiin teollisuuden voimin ilman yliopistoa, jota olisikin ollut vaikea saada Helsingin läheisyyden takia. Silti kaupungissa on ammattikorkeakoulu, toimintaa kolmella yliopistolla ja Teknillisellä korkeakoululla.
Lahtea on lamavuosista lähtien piinannut ankara työttömyys. Kolmannes työttömistä, noin 2 500 kaupunkilaista, on pitkäaikaistyöttömiä. Lahden lähiöissä ovat syrjäytyminen ja päihdeongelmat arkipäivää. 1970-luvulla Lahtea kutsuttiin "Suomen Chicagoksi" keskimääräistä suuremman väkivaltarikollisuuden vuoksi.
Suomen valtio on yrittänyt viime vuosina tukea Lahtea harkinnanvaraisella rahoitusavulla ja tehnyt satojen miljoonien eurojen investoinnit Lahteen: uusi moottoritie, Salpausselän urheilukilpailut, Kerava–Lahti-oikorata ja merkittävä panostus Sibelius-konserttitaloon. Hallituksen aloittama valtionhallinnon hajasijoitus on tuonut Lahteen keskussotilassairaala 1:n lakkauttamisen jälkeen sotilaslääketieteen tutkimuskeskuksen.
Lahden tulevaisuudenodotuksissa on paljon rakennettu transitioliikenteen varaan – siihen, miten hyvin kaupunki lähialueineen kykenee hyötymään valtion 331 000 000 euron oikoratainvestoinnista sekä kiinnittymään Helsingin metropolialueeseen. Kaupungin tavoite on rikkoa 100 000 asukkaan raja, ja tähän pyritään muun muassa asuntopolitiikan kautta, lähinnä tonttitarjontaa vahvistamalla. Vuonna 2005 Nastolan rajalla olevaa Karistoa raivataan Kymijärven rannalla sijaitsevaksi omakoti- ja rivitaloalueeksi.
Kansalaisliikkeitä
Lahtelaiseen kunnalliselämään on alkanut 1990-luvun jälkeen muodostua valtuustopuolueista riippumattomia kansalaisliikkeitä, mikä on vastaus hallinnon rakennemuutoshaasteisiin, Lahden strategiaan. Kansalaisliikkeitä on muodostunut luonnonsuojelun, kouluverkon saneeraamisen ja urheilutilojen piiriin.
Tällaisia liikkeitä ovat muun muassa yhdistykseksi järjestäytynyt Salpausselän luonnonystävät ry, joka ei ympäristösyistä kannata Lahdessa sijaitsevan entisen Kujalan maatalousoppilaitoksen muuttamista logistiikkakeskukseksi. Yhdistyksellä on vahva hallinnollis-juridinen tausta, ja se on onnistunut tehtävässään jo vuosikymmenen ajan. Yhdistys puuttuu myös muihin havaitsemiinsa ympäristölainsäädännön kannalta ongelmallisiin kehittämishankkeisiin.
Puhdas Laune -liike taas pyrkii ehkäisemään Päijät-Hämeen maakuntaliiton maakuntakaavassa olevan valtatien linjauksen muuttamisen kulkemaan Launeen kaupunginosan kautta. Yleiseen mielipiteeseen vaikuttamalla se on kyennyt hankkimaan asialleen aina kaupunginvaltuuston enemmistön yli perinteisten puoluerajojen.
Salinkallion lukion oppilaskunta esiintyy myös vuonna 2005 kansalaisliikkeenä keräämällä kansalaisadressin Lahden kaupunginvaltuuston sivistyslautakunnalle vastustaen päätöstä lakkauttaa Salinkallion ja Mukkulan lukiot osana siirtymistä suurlukioon oppilasmäärän takaamiseksi kaupungin keskustan lukioille. Kun sivistyslautakunta päätti lakkauttaa sekä Salinkallion että Mukkulan lukiot, ja kaupunginhallitus otto-oikeudella vahvisti yksimielisesti päätöksen, oppilaskunta alkoi kerätä nimiä kuntalaisaloitteeseen lakkauttamispäätöstä vastaan.
Lukiopäätöksestä jätettiin myös kuntalain mukainen aloite, minkä Lahden kaupunginhallitus jätti viemättä kaupunginvaltuuston käsiteltäväksi, vaikka sen oli allekirjoittanut vaadittavat 2%:ia äänestäjistä. Tämän vuoksi asiasta tehtiin valitus Kouvolan hallinto-oikeuteen.
Lahden kaupunginvaltuusto hyväksyi periaatteessa Lahden vanhasta urheilutalosta luopumisen, sen tontin myymisen ja uuden urheilutalon rakentamisen toiseen paikkaan. Lahden urheilutalosäätiö kuitenkin kieltäytyi lakkauttamasta itseään ja valitti Lahden kaupungin aikaisemmin tekemien sitoumusten noudattamatta jättämisestä Kouvolan hallinto-oikeuteen. Lahden kaupunginvaltuuston enemmistön tavoitteena on saattaa kaupungissa sen tukea nauttivat liikuntatilat kaupungin suoraan hallintaan. Lahden suurhalliin liittyvän samankaltaisen kysymyksen vuoksi suurhalliyhdistyksen hallituksen jäsen perusti yhden valtuutetun valtuustoryhmän kunnallisvaalien 2004 jälkeen.
Puoluehajaannuksia
Viime valtuustokausina Lahdessa ovat jakautuneet muun muassa Vihreiden, Kokoomuksen ja Keskustan valtuustoryhmät. Vihreiden jakautuminen johtui yhden valtuutetun ryhtymisestä suoraan kansalaistoimintaan Karjusaaren kaavoituksen estämiseksi. Tehdyistä toimista valtuutettu joutui syytteeseen ja tuomittiin sakkorangaistuksiin. Kokoomuksen jakautuminen liittyi siihen, miten korkeaa kunnallisveroa on kannatettava, jotta yhteistyö sosialidemokraattien kanssa ei kärsisi. Osittain Lahden Kokoomukseen liittyvistä syistä ja kaupunginhallituksen jäsenyyden jakamisesta kahtia vaalikaudella seurasi Keskustan jakautuminen. Vihreät, Keskusta ja Kokoomus ovat jälleen yhtenäiset.
Vuoden 2004 kunnallisvaalien jälkeen sosialidemokraattisesta valtuustoryhmästä muodostui lisäksi yksi sitoutumaton valtuustoryhmä. Syynä tähän oli ehdotus Lahden kaupungissa käytössä olevien liikuntakiinteistöjen siirtämisestä yhdistyksiltä ja mahdollisesti säätiöiltä kaupungin suoraan hallintaan. Sosialidemokraatit ovat myös vaatineet, että Lahti Energia ja Lahti Vesi pitäisi siirtää lähemmäksi kaupungin hallintoa autonomisesta asemastaan.
Urheilu ja liikunta
Lahti tunnetaan Salpausselän harjusta monine mäkihyppääjineen ja MM-kisoineen, sekä koko Etelä-Suomen kattavasta Yleisradion suurasemasta, jonka antennit on siirretty Hollolan Tiirismaalle.
Urheiluseuroja
Tunnettuja lahtelaisia urheiluseuroja ovat muun muassa:
- BMT Break Men Team (maahockey)
- FC Lahti (jalkapallo)
- Kiekkoreipas (jääkiekko)
- Lahden Formula K-kerho (mikroautoilu)
- Lahden Gentai (karate, taido)
- Lahden hiihtoseura (alppihiihto, ampumahiihto, freestyle, hiihto, lumilautailu, mäkihyppy, yhdistetty)
- Lahden Kaleva (hiihto, kuntoliikunta, lentopallo, verkkopallo, pöytätennis, suunnistus, uinti, yleisurheilu, pyöräily, nyrkkeily)
- Lahden Mailaveikot (pesäpallo)
- Lahden NMKY (koripallo, pyörätuolikoripallo)
- Lahden Sugata (taido)
- Lahden Taimi (yleisurheilu, suunnistus, hiihtosuunnistus, hiihto, paini)
- Lahden Urheiluautoilijat (ralli, rallisprint, jokamiesluokka, pienoisautoilu)
- Lahti Jets (amerikkalainen jalkapallo)
- Lahti Yuko Aikikai (aikido)
- Pelicans (jääkiekko)
- [http://www.sbandy.net/ Sbandy] (salibandyn erikoisseura)
- Salpausselän Moottorikerho (enduro, trial, speedway, motocross, road racing)
- [http://www.sbandy.net/ Sbandy] (salibandy)
- Lahden Karate
- Vesisamoilijat (ratamelonta, retkimelonta, poolo, soutu)
- Viipurin Reipas (telinevoimistelu)
- Lahden Voimisteluseura (rytminen voimistelu)
Liikenne
Lahteen rakennetaan Keravalta rautatien oikorataa, joka valmistuu 1. kesäkuuta 2006. Tämän odotetaan lisäävän kaupungin väkilukua houkuttelemalla kaupunkiin pääkaupunkiseudulla työskenteleviä ihmisiä. Matka VR:n junilla kestää nyt 1 h 21 min, ja oikoradan valmistumisen jälkeen matkaan tulee kulumaan noin 44 minuuttia. Oikoradan yhteydessä otettaneen käyttöön myös VR:n lähijunien vyöhykeliput.
Nelostietä alettiin rakentaa yksityisellä rahoituksella moottoritieksi välillä Järvenpää–Lahti vuonna 1997, ja tie valmistui vuonna 1999.
Välimatkat maanteitse
Kulttuuri
Rakennuksia
- Lahden ehkä kuuluisin rakennus on ollut Eliel Saarisen 1911 suunnittelema Lahden kaupungintalo, joka valmistui 1912 vanhalta osaltaan.[http://www.lahti.fi/doc/kaupungintalo/] (Pääartikkeli Lahden kaupungintalo)
- Ristinkirkko on arkkitehti Alvar Aallon suunnittelema kirkko kaupungintalon vastapäätä torin toisella puolella. Sen tilalta purettiin puinen Keski-Lahden kirkko. (Pääartikkeli Ristinkirkko)
- Lahteen valmistui keväällä 2000 konsertti- ja kongressikeskukseksi Sibeliustalo, jonka arkkitehtonisen suunnittelun ovat toteuttaneet Hannu Tikka ja Kimmo Lintula.
- Salpausselällä oleva kisastadioni ja hyppyrimäet muodostavat Lahden talviurheilukeskuskokonaisuuden, missä ovat 90 metrin, 70 metrin ja 50 metrin mäkihyppymäet.
- Lahden Teatteritalo valmistui 1983, ja virallisia vihkiäisiä vietettiin 10. syyskuuta. Talon pääsuunnittelija oli arkkitehtitoimisto Pekka Salminen Ky.
Sanontoja
- "Ei oo Lahden voittanutta!" (Mallasjuoman Imatralta 1960-luvulla otettu mainoslause, mikä kuului alun perin:"Ei oo Imatran voittanutta!". Sanontaan kuuluu vielä oikealla kädellä tehty amerikkalainen OK-merkki peukalolla ja etusormella.) Tästä muodostui 1970-luvulla mainoslaulusäe:"Ei oo Lahden voittanutta, Lahti se meille juomat toi - Ei oo Lahden voittanutta, kaikki me sanottiin, moi!
- "Moi - lahtelaista" (Mallasjuoman mainoslause, mihin liittyi oikean käden etusormella ja peukalolla tehty L-merkki)
- "Lahti on Suomen Chicago. (1960-luvulla suuren muuttoliikkeen aikana muodostunut hokema, mikä perustui Lahden suuriin henkirikostilastoihin tuona aikana.
Alun perin kyseinen sanonta tuli kuitenkin saksalaisen lehden tekemästä vertailusta Chicagon ja Lahden kasvunopeuksista eikä tällä ollut mitään tekemistä rikostilastojen kanssa.
Nykyään Lahti ei eroa muiden kymmenen suurimman kaupungin joukosta, vaikka Lahdessa on vaikuttanut Rogues Gallery, mikä varaa medianäkyvyyttä.
Hankkeita
Koulu-uudistus on toimeenpanon ja tutkimuksen alainen hanke, jonka tarkoituksena on järjestää Lahden koulukiinteistöjen käyttö uudelleen. Ensimmäisessä vaiheessa lakkautetaan kaksi pienlukiota suurlukion luomiseksi kaupungin keskustaan ja toisessa vaiheessa lukioilta vapautuneisiin tiloihin järjesteltäisiin uudelleen mahdollisesti muita koulu- ja kulttuuritoimintoja.
Jätteenpolttolaitos on 100 000 000 euron arvoinen hanke, jolla Lahti Energia voisi toteuttaa EU-normit täyttävän jätteenpolttolaitoksen, joka voisi tarjota palveluita eteläsuomalaiselle teollisuudelle ja kunnille. EU-direktiivin vuoksi vuoden 2005 alusta ei kaatopaikkajätettä voi enää käytännössä jakaa kompostoitavaan ja poltettavaan osaan, koska rinnakkaispolttolaitoksen edellytetään täyttävän samat ympäristövaatimukset kuin varsinainen jätteenpolttolaitoskin. Tämän vuoksi rinnakkaispoltto on lopetettava ja se jäte, joka aiemmin voitiin rinnakkaispolttaa, on nyt vietävä kaatopaikalle ja Suomeen on perustettava 5–7 suurjätteenpolttolaitosta. Hankkeeseen voi saada tukea EU:lta 17 000 000 euroa, mutta suunniteltu verkkoyhtiöhanke saatta olla tälle esteenä.
Verkkoyhtiö perustuu siihen, että lämmön, sähkön ja vedenjakelusta vastaavien Lahti Energia Oy:n ja Lahti Vesi Oy:n jakeluverkot myytäisiin perustettavalle velkarahoitteiselle verkkoyhtiölle, joka voisi raskaan pääomarakenteensa vuoksi periä nykyistä enemmän kaukolämpö-, jätevesi- ja sähkönjakelumaksuja, ja Lahden kaupunki voisi tulouttaa verkkoyhtiön velkaa vastaavan määrän varallisuutta yhtiöistä.
Kujalan logistiikkakeskus perustuu Lahden keskeisen eteläsuomalaisen sijainnin hyödyntämiselle Helsingin Vuosaaren sataman takamaana, jossa laivoilla tuotavien konttien sisältö voidaan purkaa ja pakata uudelleen kotimaan jakelua varten. Logistiikkakeskuksen aluetta on asiasta vireillä olleen valituksen vuoksi muokattu pienemmäksi, jotta ympäristönäkökohdat tulisivat otetuiksi paremmin huomioon. Lahden seudulla on suunnitteilla myös toinen samankaltainen hanke, Nostavan logistiikkakeskus, joka sijaitsisi naapurikunnassa, Hollolassa.
Launeen ohitustie on Päijät-Hämeen liiton maakuntakaavassa oleva suunnitelma Tampere–Lahti–Kouvola-valtatien linjaamiseksi kulkemaan etelämpää Launeen kaupunginosan poikki. Asialle ei ole löytynyt toistaiseksi riittävää kannatusta kaupunginvaltuustosta. Vaihtoehtoista Renkomäen tietä jotkin sanomalehtimiehet ja Lahden kauppakamari pitävät lähinnä vain neljän lahtelaisen kansanedustajan hankkeena huolimatta siitä, että valtuuston enemmistö on useaan kertaan ollut enemmistöllä Launeen linjausta vastaan perustellen päätöstään tien tarpeettomuudella tai sen omakotiasutukselle aiheuttamilla haitoilla.
Lahden oikorata on ratahallintokeskuksen rakenteilla oleva hanke lyhentää Savon-rataa Helsinkiin Lahden ja Keravan välisellä suoralla ratayhteydellä. Hanke tuo rautatien Järvenpäähän, Mäntsälään ja Orimattilaan, joista ainakin kaksi ensimmäistä voi tällä tavoin myös lievittää pääkaupunkiseudun kasvupaineita tarjoamalla kiskovaihtoehdon työmatkaliikenteelle. Orimattilassa oikorata kulkee Levannon kautta, jonne voi tulla pistoraide, mahdollisesti myös varaus teollisuus- ja omakotialueelle.
Urheilukiinteistöuudistus pyrkii saattamaan urheilukaupunkina mainetta hankkineen Lahden urheilukiinteistöt yhdistyksiltä ja säätiöiltä kaupungin suoraan hallintaan kiinteistönhallinnan tehostamiseksi. Tärkein kohde on Lahden suurhalli, jota myös Lahden Messut käyttää esittelytoiminnassaan. Hankkeen edistäminen on tuonut Lahteen yhden uuden valtuustoryhmän.
WLAN-hanke (nykyään Mastonet) perustuu olemassa oleviin tietoliikenneyhteyksiin ja siihen, että Lahden keskustaan ja Salpausselän stadionille toteutetaan yleisön käytettävissä oleva avoin langaton lähitietokoneverkko (engl. open access wireless local area network, KTS. [http://www.lahti.fi/www/cms.nsf/subpages/asukasmastonet Mastonet]). Saavutettavin avoimen lähiverkon piste Lahden ohitse ajaville sijaitsee Tamperere-Lahti -valtatien varrella radiomastojen ja Hollolankadun itäpuolella Salpausselän koulun kohdalla. Lahden kaupungin Mastonetiin yhdistetään Lahti Energian tytäryhtiö Suomen 4Gn WLAN-verkko täydennykseksi.
7.11.2005 Lahti energian tukiasemat yhdistettiin Mastonetiin 4.11.2005. Näin saavutettiin teoreettinen peittoalue, joka on lähes 80% kaupungin asukkaista. Mastonet ei vaadi käyttäjän kirjautumista järjestelmään, vaan on vapaasti asukkaiden ja matkailijoiden käytettävissä.
Ystävyyskaupungit
Alle on listattu Lahden kaupungin ystävyyskaupungit.
- Akureyri, Islanti vuodesta 1947
- Cornwall, Britannia yhteistyösopimus vuodesta 2000
- Deyang, Kiina vuodesta 2000
- Garmisch-Partenkirchen, Saksa vuodesta 1987
- Kaluga, Venäjä vuodesta 1994
- Narva, Viro yhteistyösopimus vuodesta 1994
- Pécs, Unkari vuodesta 1956
- Randers, Tanska vuodesta 1947
- Suhl, Saksa vuodesta 1988
- Västerås, Ruotsi vuodesta 1940
- Zaporižžja, Ukraina vuodesta 1953
- Ålesund, Norja vuodesta 1947
Västeråsin ystävyyskaupunkius perustuu siihen, että Västeråsista annettiin talvisodan jälkeen apua Lahdelle. Sodan jälkeen solmitut ystävyyskaupunkisopimukset taas perustuvat yleiseen puolueettomuuspolitiikkaan, jossa valtuuskuntien vaihto ja tutustuminen edellyttivät sopimuspohjaa. Viimeisimmät yhteistyösopimukset taas kuvastavat niin EU-hankkeiden kuin myös Aasiaan suuntautuvan elinkeinopolitiikankin tarpeita.
Lisäksi Lahden ystävyyskaupungiksi on ehdotettu vuoden 2004 valtuustoaloitteella Indonesian Jaavalla sijaitsevaa Bandungia, mutta toistaiseksi ei ole katsottu ajankohtaisesti laajentaa ystävyyskaupunkien verkostoa.
Lahden pormestarit
#Otto Lyytikäinen (28. tammikuuta-19. huhtikuuta 1918 Hugo Ilmari Kautto)
#Sulo Toivo Mannermaa
Lahden kaupunginjohtajat
#Arvi Hällfors
#E. H. I. Tammio
#Paavo Säippä
#Uuno Takki (sd.)
# Olavi Kajala (sd.)
# Teemu Hiltunen (sd.)
# Seppo Välisalo (kok.)
# Kari Salmi (sd.)
# Tarmo Pipatti (sd.)
Kaupunginosat
Lahden kaupunginosia ovat:
Kuuluisia lahtelaisia
- mäkihyppääjä Janne Ahonen
- mäkihyppääjä Toni Nieminen
- mäkihyppääjä Jari Puikkonen
- jalkapalloilija Jari Litmanen
- kosmologi, tietokirjailija Kari Enqvist
- presidentti Juho Kusti Paasikivi
- muusikko Jimi Tenor
- oopperalaulaja Lilli Paasikivi
- Tehosekoitin-bändin Otto Grundström ja Tero Sundell
- näyttelijä Liisa-Maija Laaksonen
- näyttelijä Toni Wahlström
- monitoimimies Mato Valtonen
- monitoimimies Sakke Järvenpää
Katso myös
- Wikisource:Lahti
Aiheesta muualla
- [http://www.lahti.fi Lahden kaupungin kotisivut]
- [http://www.uusilahti.com Uusi Lahti -paikallislehden verkkolehti]
- [http://www.lahdenradio.fi/ Lahden Radio (Yleisradion Päijät-Hämeen maakuntatoimitus)]
- [http://193.185.134.7/webcam/uula.htm Etelä-Suomen Sanomien nettikamera kauppatorista]
- [http://netlari.econnection.fi/forum/index.php Etelä-Suomen Sanomien Lahti-keskustelu]
- [http://www.lahdenkaupunginteatteri.fi/esittely/rakennus.html Teatteritalo]
- [http://www.sibeliustalo.fi/ Sibeliustalo]
- [http://www.lahtibigband.com/ Lahti Big Band]
- [http://www.jazztori.com/ Lahden Jazztori]
- [http://www.phnet.fi/public/lahdenfk/default.htm/ Lahden Formula K-kerhon Internet-sivut]
- [http://www.rhk.fi/oikorata/ Ratahallintokeskus tiedottaa Lahden oikoradasta]
- [http://www.oldchaps.fi/ Lauluyhtye Old Chaps]
-
Luokka:Suomen kaupungit
-
Luokka:Talviurheilukeskukset
Luettelo Suomen kaupungeista ja kunnista
Tässä on aakkostettu luettelo Suomen nykyisistä kaupungeista ja kunnista. Kuntaliitosten yhteydessä hävinneet kunnat ovat sivulla Luettelo Suomen entisistä kunnista. Suomessa on 444 kuntaa, joista 113 on kaupunkeja. Kaupungit on merkitty vahvennetulla tekstillä.
Huomaa, että vuoden 2005 ja 2006 kuntamuutokset eivät ole mukana tässä listassa - niiden jälkeen Suomessa on 431 kuntaa.
__NOTOC__
A B C D E F G H I J K L M N O P Q R S T U V W X Y Z Å
Ä Ö
A
Alahärmä - Alajärvi - Alastaro - Alavieska - Alavus - Anjalankoski - Artjärvi - Asikkala - Askainen - Askola - Aura
B
Brandö
D
Dragsfjärd
E
Eckerö - Elimäki - Eno - Enonkoski - Enontekiö - Espoo - Eura - Eurajoki - Evijärvi
F
Finström - Forssa - Föglö
G
Geta
H
Haapajärvi - Haapavesi - Hailuoto - Halikko - Halsua - Hamina - Hammarland - Hankasalmi - Hanko - Harjavalta - Hartola - Hattula - Hauho - Haukipudas - Haukivuori - Hausjärvi - Heinola - Heinävesi - Helsinki - Himanka - Hirvensalmi - Hollola - Honkajoki - Houtskari - Huittinen - Humppila - Hyrynsalmi - Hyvinkää - Hämeenkoski - Hämeenkyrö - Hämeenlinna
I
Ii - Iisalmi - Iitti - Ikaalinen - Ilmajoki - Ilomantsi - Imatra- Inari - Iniö - Inkoo - Isojoki - Isokyrö
J
Jaala - Jalasjärvi - Janakkala - Joensuu - Jokioinen - Jomala - Joroinen - Joutsa - Joutseno - Juankoski - Jurva - Juuka - Juupajoki - Juva - Jyväskylä - Jyväskylän maalaiskunta - Jämijärvi - Jämsä - Jämsänkoski - Järvenpää
K
Kaarina - Kaavi - Kajaani - Kalajoki - Kalvola - Kangasala - Kangasniemi - Kankaanpää - Kannonkoski - Kannus - Karijoki - Karjaa - Karjalohja - Karkkila - Karstula - Karttula - Karvia - Kaskinen - Kauhajoki - Kauhava - Kauniainen - Kaustinen - Keitele - Kemi - Kemijärvi - Keminmaa - Kemiö - Kempele - Kerava - Kerimäki - Kestilä - Kesälahti - Keuruu - Kihniö - Kiikala - Kiikoinen - Kiiminki - Kinnula - Kirkkonummi - Kisko - Kitee - Kittilä - Kiukainen - Kiuruvesi - Kivijärvi - Kodisjoki - Kokemäki - Kokkola - Kolari - Konnevesi - Kontiolahti - Korpilahti - Korppoo - Korsnäs - Kortesjärvi - Koski Tl - Kotka - Kouvola - Kristiinankaupunki - Kruunupyy - Kuhmalahti - Kuhmo - Kuhmoinen - Kuivaniemi - Kumlinge - Kuopio - Kuortane - Kurikka - Kuru - Kustavi - Kuusamo - Kuusankoski - Kuusjoki - Kylmäkoski - Kyyjärvi - Kälviä - Kärkölä - Kärsämäki - Kökar - Köyliö
L
Lahti - Laihia - Laitila - Lammi - Lapinjärvi - Lapinlahti - Lappajärvi - Lappeenranta - Lappi - Lapua - Laukaa - Lavia - Lehtimäki - Leivonmäki - Lemi - Lemland - Lempäälä - Lemu - Leppävirta - Lestijärvi - Lieksa - Lieto - Liljendal - Liminka - Liperi - Lohja - Lohtaja - Loimaa - Loppi - Loviisa - Luhanka - Lumijoki - Lumparland - Luopioinen - Luoto - Luumäki - Luvia - Längelmäki
M
Maalahti - Maaninka - Maarianhamina - Maksamaa - Marttila - Masku - Mellilä - Merijärvi - Merikarvia - Merimasku - Miehikkälä - Mietoinen - Mikkeli - Mouhijärvi - Muhos - Multia - Muonio - Mustasaari - Muurame - Muurla - Mynämäki - Myrskylä - Mäntsälä - Mänttä - Mäntyharju
N
Naantali - Nakkila - Nastola - Nauvo - Nilsiä - Nivala - Nokia - Noormarkku - Nousiainen - Nummi-Pusula - Nurmes - Nurmijärvi - Nurmo - Närpiö
O
Oravainen - Orimattila - Oripää - Orivesi - Oulainen - Oulu - Oulunsalo - Outokumpu
P
Padasjoki - Paimio - Paltamo - Parainen - Parikkala - Parkano - Pedersöre - Pelkosenniemi - Pello - Perho - Pernaja - Perniö - Pertteli - Pertunmaa - Petäjävesi - Pieksämäki - Pieksänmaa - Pielavesi - Pietarsaari - Pihtipudas - Piikkiö - Piippola - Pirkkala - Pohja - Polvijärvi - Pomarkku - Pori - Pornainen - Porvoo - Posio - Pudasjärvi - Pukkila - Pulkkila - Punkaharju - Punkalaidun - Puolanka - Puumala - Pyhtää - Pyhäjoki - Pyhäjärvi - Pyhäntä - Pyhäranta - Pyhäselkä - Pylkönmäki - Pälkäne - Pöytyä
R
Raahe - Raisio - Rantasalmi - Rantsila - Ranua - Rauma - Rautalampi - Rautavaara - Rautjärvi - Reisjärvi - Renko - Riihimäki - Ristiina - Ristijärvi - Rovaniemen maalaiskunta - Rovaniemi - Ruokolahti - Ruotsinpyhtää - Ruovesi - Rusko - Ruukki - Rymättylä - Rääkkylä
S
Saarijärvi - Salla - Salo - Saltvik - Sammatti - Sauvo - Savitaipale - Savonlinna - Savonranta - Savukoski - Seinäjoki - Sievi - Siikainen - Siikajoki - Siilinjärvi - Simo - Sipoo - Siuntio - Sodankylä Soini - Somero - Sonkajärvi - Sotkamo - Sottunga - Sulkava - Sumiainen - Sund - Suodenniemi - Suolahti - Suomenniemi - Suomusjärvi - Suomussalmi - Suonenjoki - Sysmä - Säkylä - Särkisalo
T
Taipalsaari - Taivalkoski - Taivassalo - Tammela - Tammisaari - Tampere - Tarvasjoki - Tervo - Tervola - Teuva - Tohmajärvi - Toholampi - Toijala - Toivakka - Tornio - Turku - Tuulos - Tuusniemi - Tuusula - Tyrnävä - Töysä
U
Ullava - Ulvila - Urjala - Utajärvi - Utsjoki - Uurainen - Uusikaarlepyy - Uusikaupunki
V
Vaala - Vaasa - Vahto - Valkeakoski - Valkeala - Valtimo - Vammala - Vampula - Vantaa - Varkaus - Varpaisjärvi - Vehmaa - Velkua - Vesanto - Vesilahti - Veteli - Vieremä - Vihanti - Vihti - Viiala - Viitasaari - Viljakkala - Vilppula - Vimpeli - Virolahti - Virrat - Vuolijoki - Vårdö - Vähäkyrö - Västanfjärd - Vöyri
Y
Ylihärmä - Yli-Ii - Ylikiiminki - Ylistaro - Ylitornio - Ylivieska - Ylämaa - Yläne - Ylöjärvi - Ypäjä
Ä
Äetsä - Ähtäri - Äänekoski
Katso myös
- Luettelo Suomen kunnista väkiluvun mukaan
- Luettelo Suomen kunnista pinta-alan mukaan
Aiheesta muualla
- [http://www.kuntaliitto.fi/ Kuntaliitto]
- [http://www.kunnat.net Kunnat.net]
-
Kaupungeista ja kunnista
Suomen kaupungeista ja kunnista
Päijät-Hämeen maakunta
Päijät-Hämeen maakunta (ruots. Päijänne Tavastland) kuuluu Etelä-Suomen lääniin.
Bruttokansantuote Päijät-Hämeessä oli vuonna 2001 yhteensä 3 551 miljoonaa euroa.
Päijät-Hämeen kunnat
- Artjärvi
- Asikkala
- Hartola
- Heinola
- Hollola
- Hämeenkoski
- Kärkölä
- Lahti
- Nastola
- Orimattila
- Padasjoki
- Sysmä
Linkki
- [http://www.paijat-hame.fi/ Päijät-Hämeen liitto]
Luokka:Suomen maakunnat
Suomen sosialidemokraattinen puolue
:SDP-lyhenteen muut merkitykset ovat sivulla SDP (täsmennyssivu)
Suomen Sosialidemokraattinen Puolue (SDP) on yksi Suomen suurimmista puolueista. Suomessa vallitsevassa vasemmisto-oikeisto jaottelussa se nähdään vasemmistolaiseksi, sosialismia edustavaksi puolueeksi. Se nähdään maltillisemmaksi kuin Vasemmistoliitto ja Suomen kommunistiset puolueet. SDP on kiinteässä yhteistyössä Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestön kanssa.
Huomaa, että vaikka sanalla "sosiaali" on suomen kielessä kaksi "a"-kirjainta, tämän puolueen nimi kirjoitetaan yhdellä "a"-kirjaimella historiallisista syistä, vaikka sosialidemokratiaan viitataan ajoittain tiedotusvälineissä sosiaalidemokratiana. Puolueen virallinen nimi (kuten rekisteröity Suomen puoluerekisteriin) on Suomen Sosialidemokraattinen Puolue / Finlands Socialdemokratiska Parti r.p.
Historiaa
Puolue perustettiin 1899, jolloin sen nimi oli Suomen Työväenpuolue. Suomen Sosialidemokraattiseksi Puolueeksi nimi muutettiin Forssassa 1903 pidetyssä puoluekokouksessa. Samalla hyväksyttiin myös Saksan sosiaalidemokraattisen puolueen mallin mukainen marxilainen ohjelma.
Venäjän vuoden 1905 vallankumous seurannaisilmiöineen (mm. Suurlakko) toi Suomeen yksikamarisen 200-paikkaisen eduskunnan ja yleisen ja yhtäläisen äänioikeuden, joka oli SDP:n ohjelman vaatimuslistalla. SDP nousi välittömästi suureksi puolueeksi, ja vuoden 1916 vaaleissa se sai enemmistön, 103 paikkaa. Tämän seurauksena Suomeen nimitettiin maailman ensimmäinen sosialistienemmistöinen senaatti (puolet ministereistä tosin oli porvareita), puheenjohtajanaan Oskari Tokoi. Tämä SDP:n hallitsema eduskunta laati valtalain, maaliskuun vallankumouksen jälkeen kesällä 1917, jossa eduskunta julistettiin korkeimman vallan haltijaksi. Tämän seurauksena Venäjän väliaikainen hallitus hajoitti eduskunnan ja kesän 1917 SDP:n enemmistö muuttui lievän vaalitappion jälkeen vähemmistöksi. Seuraava senaatti oli täysporvarillinen. Eduskunta jätti siitä lähtien SDP:n yritykset parlamentaariseen vaikuttamiseen huomiotta ja yhteiskunnallinen jännitys kiristyi syksyn aikana johtaen tammikuussa 1918 avoimeen luokkasotaan (kuten asia punaisella puolella tuolloin ymmärrettiin).
Suomen sisällissodassa punaisen puolen hallitukseen, Kansanvaltuuskunnan, kuului sosialidemokraattien jäseniä ja suuri osa puolueen jäsenistä toimi punaisten puolella. Monet jäsenistä ja johtohenkilöistä kuitenkin jättäytyivät sivuun punaisten tominnasta. Sisällissodan alettua puolueorganisaation toiminta käytännössä lakkasi. Sisällissodan päättyessä monet puolueen johtajista ja aktiiveista pakenivat Venäjälle. Tuhansia puolueen jäseniä ja kannattajia kuoli myös taisteluissa, teloituksissa ja vankileireillä. Syksyllä 1918 punaisten toiminnasta sivussa olleet puoluejohdon jäsenet käynnistivät kuitenkin SDP:n toiminnan uudelleen Väinö Tannerin johdolla. Jo seuraavissa vaaleissa (1919) kannatus osoittautui suunnilleen aiemman kaltaiseksi.
Venäjälle paenneet entiset SDP:n aktiivit perustivat elokuussa 1918 Moskovassa Suomen kommunistisen puolueen, joka otti lähtökohdakseen Venäjän bolshevikkien mallin mukaisen vallankumousohjelman. SKP joutui kuitenkin toimimaan Suomessa maanalaisena. Vasta myöhemmin 1920-luvulla kommunistien peitepuolue Suomen Sosialistinen Työväenpuolue Suomessa sai vaaleissa osan SDP:n eduskuntapaikoista. 1930-luvulla valtiovallan estäessä tehokkaasti kommunistien ja vasemmistososialistien yritykset osallistua vaaleihin, SDP:n kannatus ja paikkamäärä eduskunnassa nousi jälleen selkeästi.
Sekä talvisota että jatkosota aiheuttivat SDP:n sisällä ristiriitoja, kun osa puolueen kansanedustajistakin asettui kritisoimaan Suomen ulkopolitikkaa. Sodan jälkeen 1944 osa SDP:n vasemman siiven toimijoista (muun muassa niin sanotut "kuutoset") erkani ja liittyi SKDL:n riveihin.
SDP:n ja kansandemokraattien suuri vedenjakaja toisen maailmansodan aikana ja jälkeen useita vuosikymmeniä oli itsenäisyystahto, sen sijaan maansisäinen sosialisointitahto yhdisti. SDP liittoutui kuitenkin ennemmin konservatiivisen oikeiston (Kansallinen Kokoomus) kanssa, esimerkiksi Urho Kekkosta vastaan, kuin sosialististen aateveljiensä Kommunistien kanssa.
SDP:n sisäiset ristiriidat kuitenkin jatkuivat. 1950-luvun lopulla niin sanotut skogilaiset (sittemmin jyrkentymisen jälkeen niin sanotut simoslaiset) irtaantuivat SDP:stä ja perustivat TPSL:n. Pääosa TPSL:stä yhdistyi takaisin SDP:hen 1970-luvun alussa.
1960-luvun alun alamaissa eletyn kauden jälkeen SDP saavutti 1966 huomattavan vaalivoiton, josta alkaen se on ollut Suomen kahden suurimman puolueen joukossa (yleensä suurin) sekä hallituspolitiikan kulmakiviä. Sitä on ryhdytty kutsumaan valtionhoitajapuolueeksi.
SDP nykyään
SDP:n kannattajia asuu tilastollisesti paljon suurimmissa kaupungeista.
Vuoden 2006 presidentinvaaleissa puolueen presidenttiehdokas on Tarja Halonen.
Kritiikkiä SDP:tä kohtaan
2000-vuosikymmenelle tultaessa SDP:stä on demografisista syistä muodostunut lähinnä nk. suurten ikäluokkien puolue, jonka takia joidenkin arvioiden mukaan sosialismi on joutunut syrjään puolueen käytännön politiikasta keskituloisten edunvalvonnan tieltä. SDP:n kannattajakunnasta valtaosa on keski-ikäisiä tai iäkkäitä, jotka ovat usein keränneet kohtuullisen henkilökohtaisen varallisuuden (asuntoineen ja kesämökkeineen). Näiden kriitikoiden mukaan olisi SDP:ltä poliittinen itsemurha ajaa yksityisen omistusoikeuden heikentämistä tai verotuksen merkittävää kiristämistä, missä SDP:läisillä ei ole yhtenäistä kantaa. Puheenjohtaja Paavo Lipposen johtaman SDP:n politiikkaa jotkut äärivasemmistolaiset ovatkin kutsuneet jopa Kokoomusta oikeistolaisemmaksi.
Vuoden 1972 Zavidovo-vuodon yhteydessä usea SDP:n ministeri tai virkamies todettiin syylliseksi tekoon. Vuonna 1973 joukko vasemman siiven demareita allekirjoitti muun vasemmiston kanssa vetoomuksen EEC-kauppasopimusta vastaan. Molemmissa tapauksissa siihen osallistuneiden tavoite oli EEC-kauppasopimusneuvottelujen keskeytyminen.
SDP:n saamat paikat eduskuntavaaleissa (1945-2003)
Merkittäviä sosialidemokraattisia poliitikkoja
Presidenttejä
- Martti Ahtisaari
- Tarja Halonen
- Mauno Koivisto
Pääministereitä
- Karl-August Fagerholm
- Paavo Lipponen
- Rafael Paasio
- Kalevi Sorsa
- Väinö Tanner
- Mauno Koivisto
Ministereitä
- Antti Kalliomäki
- Erkki Liikanen
- Erkki Tuomioja
Kansanedustajia
- Eero Heinäluoma
Puolueen puheenjohtajat
- N. R. af Ursin (1899-1900)
- J. A. Salminen (1900)
- K. F. Hellsten (1900-1903)
- Taavi Tainio (1903-1905)
- Emil Perttilä (1905-1906)
- Edvard Valpas (1906-1909)
- Matti Paasivuori (1909-1917 ja 1926-1930)
- Kullervo Manner (1917-1918)
- Väinö Tanner (1918-1926 ja 1957-1963)
- Kaarlo Harvala (1930-1944)
- Onni Hiltunen (1944-1946)
- Emil Skog (1946-1957)
- Rafael Paasio (1963-1975)
- Kalevi Sorsa (1975-1987)
- Pertti Paasio (1987-1991)
- Ulf Sundqvist (1991-1993)
- Paavo Lipponen (1993-2005)
- Eero Heinäluoma (2005–)
Linkkejä
- [http://www.sdp.fi/ Puolueen kotisivut]
- [http://www.tyark.fi/julisteet.htm SDP:n vaalijulisteita vuosien varrelta]
- [http://www.sdp.fi/easydata/customers/sdp/files/pdf/pjt03.pdf Puolueen puheenjohtajat ja puoluesihteerit]
Luokka:Suomalaiset puolueet
Vasemmistoliittoright
Vasemmistoliitto (Vas.) (Vänsterförbundet) on yksi suurista puolueista Suomessa. Suomessa vallitsevassa vasemmisto-oikeisto jaottelussa se nähdään vasemmistolaiseksi puolueeksi. Huhtikuussa 1990 alkunsa saanut puolue haluaa erottua Sosialidemokraattisesta puolueesta ja kommunistisista puolueista omalla "yleisvasemmistolaiseksi" tai "punavihreäksi" kuvaamalla linjallaan.
Historia
Vasemmistoliitto perustettiin 28.-29.4.1990 Helsingissä Kulttuuritalolla ja Jäähallissa pidetyssä kokouksessa. Uuden puolueen takana olivat Suomen kansan demokraattisen liiton (SKDL) ja konkurssiin ajautuneen Suomen kommunistisen puolueen (SKP) sekä Suomen naisten demokraattisen liiton (SNDL) kannattajat. Mukaan tulivat myös (SKP/SKDL:stä 1980-luvun puolivälissä erotetut) Demokraattisen vaihtoehdon (DeVa) kannattajat. Idea uudesta puolueesta oli elänyt jo muutaman vuoden ajan ja aiheesta järjestettiin keskustelutilaisuuksia. Puhuttiin laaja-alaisesta "vasemmistoliitosta" pienellä kirjoittaen. Vasemmistoliiton ensimmäiseksi puheenjohtajaksi valittiin kansanedustaja Claes Andersson.
Vasemmistoliittoa perustettaessa tuli puolueeseen mukaan varsin erilaisia aineksia ja jo 1991 loikkasi yksi arkkitehdeistä Reijo Käkelä SDP:hen suivaannuttuaan puolueeseensa. Sosialistiksi tai kommunistiksi itseään nimittäviä on puolueessa edelleen, vaikka Suomen kommunistisen puolueen (yhtenäisyys) (SKPy) kannattajat heitettiinkin ulos jo 1990-luvun alkupuolella, jolloin nämä perustivat SKP:n "uudelleen". Kansanedustajat Esko-Juhani Tennilä, Mikko Kuoppa ja Veijo Puhjo erotettiin eduskuntaryhmästä 1995 näiden äänestettyä hallitusta vastaan. Vasemmistoliitto osallistui molempiin Paavo Lipposen sateenkaarihallituksiin 1995-2003 pitäen hallussaan kahta ministerinsalkkua. Eduskuntavaalien 2003 jälkeen Vasemmistoliittoa ei hallitukseen päästetty, vaikka puolueessa haluja vastuuseen olisikin ollut.
Vasemmistoliiton entinen puoluesihteeri ja SAK:n apulaisjohtaja Matti Viialainen perusti 2005 Vasemmisto yhteen -yhdistyksen, jonka tarkoituksena on edistää kahden suuren vasemmistopuolueen yhtymistä. Puoluejohto tuomitsi jo aiemmin vastaavaa usein esittäneen Viialaisen hajottajana.
Politiikka
Vasemmistoliitto haki perustettaessaan tarkoituksellisesti pesäeroa sosialismiin ja kommunismiin eikä nykyäänkään halua assosioitua näihin aatteisiin. Puolueen linjaksi määriteltiin punavihreys, jonka sisältö jäi löyhästi määritellyksi. Verkkosivuilla puhutaan "humanismista, vasemmistolaisista arvoista ja eurooppalaisen työväenliikkeen perinteestä". Vasemmistoliiton puheenjohtaja Suvi-Anne Siimes sanoi alkuvuodesta 2005, ettei koskaan ole ollut minkään sortin sosialisti. Puolue on yrittänyt kerätä yhteen sosialidemokraateista vasemmalla olevia voimia, mutta käytännössä se on noudattanut varsin samankaltaista politiikkaa SDP:n kanssa.
Vasemmistoliitto hyväksyi ensimmäisen ohjelmansa (Vapauden, demokratian ja kestävän kehityksen yhteiskunta) vasta puoluekokouksessa 1998. Perustettaessa huomio oli kiinnitetty vain joidenkin yleisten periaatteiden julkituomiseen. 1995 puolueohjelmasta heräsi vilkas keskustelu ja idea kolmannesta vasemmistosta nousi esiin päätyen itse ohjelmaankin. Vasemmistoliitto kokee edustavansa uutta vasemmistolaisuutta ensimmäisen (1800-luvun alun) ja toisen (1889-1989) vasemmiston parhaimpia perinteitä vaalien.
Euroopan unioni
Kysymys Euroopan integraatiosta on jakanut Vasemmistoliittoa alusta asti. Puolueen johto näkee EU:n tarjoavan positiivisia mahdollisuuksia suurimman osan kannattajista suhtautuessa asiaan epäillen. Puolueen johdon enemmistö tuki 1994 Suomen liittymistä EY:öön, mutta vain 24% vasemmistoliittolaisista äänesti liittymisen puolesta. Vaikka Vasemmistoliitossa ei tehty virallista päätöstä suhtautumisesta unionin perustuslakiin, tuki puolueen johto sitäkin vahvasti.
Vasemmistoliitto kuuluu europarlamentissa Euroopan yhtyneen vasemmiston / Pohjoismaisen vihreän vasemmiston (GUE/NGL) ryhmään. Puolue on kuitenkin suhtautunut varsin kriittisesti GUE/NGL:n linjaan ja on yksi yhteenliittymän oikeistolaisimmista puolueista. Vasemmistoliiton ainoa europarlamentikko Esko Seppänen on tunnettu puoluejohdon kriitikkona ja onkin sen vasemmistosiiven näkyvin edustaja.
Organisaatio
Vasemmistoliiton korkein päättävä elin on joka kolmas vuosi kokoontuva puoluekokous, jonka tehtävänä on valita puolueelle puheenjohtaja, kaksi varapuheenjohtajaa, puoluesihteeri, puoluehallitus ja puoluevaltuusto. Järjestörakenne koostuu paikallis-, piiri- ja keskustasosta. Kokouksissa myös hyväksytään puolueen ohjelmat ja asiakirjat. Nykyiset säännöt ovat vuodelta 2004 ja puolueessa valmistellaan uutta ohjelmaa hyväksyttäväksi seuraavassa puoluekokouksessa. Puoluekokousten välillä ylintä päätäntävaltaa käyttää kaksi kertaa vuodessa kokoontuva puoluevaltuusto ja kuukausittain kokoontuva puoluehallitus. Vasemmistoliiton puheenjohtaja on kansanedustaja Suvi-Anne Siimes ja varapuheenjohtajina Minna Sirnö ja Risto Kalliorinne.
Vasemmistoliiton nuorisojärjestönä on puolueesta riippumaton Vasemmistonuoret ja naisjärjestönä Vasemmistonaiset.
Vasemmistoliitossa on tällä hetkellä noin 10 000 jäsentä. 1998 puolue ilmoitti jäsenmääräkseen 14 000. Perustavaan kokoukseen 1990 osallistui 3 500 kannattajaa.
Tiedonvälitys
Puolueen äänenkannattaja on aiemmin SKDL:n lehtenä ollut Kansan Uutiset, joka ilmestyy neljästi viikossa. 2004 aloitti ilmestymisensä puolueen verkkolehti Verstas.
Vasemmistoliiton puheenjohtajat
- Claes Andersson (1990–1998)
- Suvi-Anne Siimes (1998–)
Vasemmistoliiton menestys vaaleissa
eduskuntavaalit
- 1991 10,1% 274 639 ääntä (19 kansanedustajaa)
- 1995 11,2% 310 340 (22)
- 1999 10,9% 291 675 (20)
- 2003 9,9% 277 152 (19)
europarlamenttivaalit
- 1996 10,5% 236 490 (2 MEPpiä)
- 1999 9,1% 112 757 (1)
- 2003 9,1% 151 291 (1)
kunnallisvaalit
- 1992 11,7% 310 757 (1319 valtuutettua)
- 1996 10,4% 246 597 (1128)
- 2000 9,9% 219 671 (1027)
- 2004 9,6% 228 358 (987)
presidentinvaalit
- 1994 3,8% 122 820 (Claes Andersson)
- 2000 ei omaa ehdokasta
- 2006 ei omaa ehdokasta
Linkkejä
- [http://www.vasemmistoliitto.fi Vasemmistoliitto rp.]
- [http://www.vasemmistonuoret.fi Vasemmistonuoret]
- [http://www.eduskunta.fi/vasemmistoliitto/ Vasemmistoliiton eduskuntaryhmä]
- [http://www.kansanuutiset.fi Kansan uutiset]
- [http://www.vas.fi Verstas] (Vasemmistoliiton verkkolehti)
- [http://www.kaapeli.fi/seppanen/lehti.htm Uusi vasemmisto] (MEP Esko Seppäsen tiedotuslehti)
- [http://www.vasemmistoliitto.fi/vasemmistoliitto/fi_FI/historia/ Vasemmistoliiton historiaa]
- [http://www.vasemmistoyhteen.fi/ Vasemmisto yhteen ry.]
- [http://www.sosialistiliitto.org/murros/66/66_vasemmistoliitto.html Tapaus Vasemmistoliitto] (Murros 66)
- [http://web.archive.org/web/20041129092237/http://www.anarkismi.net/kapis/06vasemmisto.htm Vasemmistoliitto – Entä sitten?] (Kapinatyöläinen 6)
- [http://www.verkkouutiset.fi/arkisto/Arkisto_2000/28.huhtikuu/vasl1700.htm Vasemmistoliitto aloitti suurin odotuksin] (Verkkouutiset 28.4.2000)
Luokka:suomalaiset puolueet
Kristillisdemokraatit
Kristillisdemokraatit (lyhenne KD, aiemmalta nimeltään Suomen kristillinen liitto eli SKL) on poliittinen puolue Suomessa. Suomessa vallitsevassa vasemmisto-oikeisto jaottelussa se nähdään oikeistolaiseksi. Puolue edustaa kristinuskon maailmankuvaa.
Kristillisdemokraatit nykyään
Puolue toimii politiikassa kristillisten arvojen pohjalta ja erityisesti puolustaa perhekäsitystä, jossa avioliitto on ainoastaan miehen ja naisen välinen liitto eikä avoliitto ole hyväksyttävä. Näin ollen kristillisdemokraatit vastustanevat samaa sukupuolta edustavia pariskuntia.
Kristillisdemokraattien puheenjohtaja on Päivi Räsänen. Puolueen presidenttiehdokas presidentinvaaleissa 2006 on Bjarne Kallis.
Eduskuntaryhmä (2004)
- Päivi Räsänen, LL, puolueen puheenjohtaja, Riihimäki, Hämeen vaalipiiri
- Kari Kärkkäinen, ryhmän 1.varapj., nuorisotyönohjaaja, Varkaus, Pohjois-Savon vaalipiiri
- Sari Essayah, ryhmän pj., KTM, laskentaekonomi, Paimio, Varsinais-Suomen vaalipiiri
- Bjarne Kallis, VTM, rehtori, Kokkola, Vaasan vaalipiiri
- Toimi Kankaanniemi, sosionomi, Uurainen, Keski-Suomen vaalipiiri
- Leena Rauhala. ryhmän 2.varapj., yliopiston lehtori, Tampere, Pirkanmaan vaalipiiri
Merkittäviä poliitikkoja
Olavi Ronkainen, kansanedustaja 1970- ja 80-luvuilla
Taustaa
Puolue perustettiin Helsingissä 1958, jolloin pieni joukko yhteiskunnallisen vaikuttamisen tarvetta kokevia henkilöitä katsoi isompien puolueiden vaarallisesti alkaneen lipsua kristillisten ja perinteisten arvojen tinkimättömästä puolustamisesta. Ensimmäisen kansanedustajan puolue sai eduskuntaan vuoden 1970 vaaleissa, mistä lähtien puolue onkin istunut Suomen eduskunnassa yhtäjaksoisesti.
Hallituksessa puolue on ollut kerran, vuosina 1991-1994. Puolue erosi silloisesta hallituksesta syynään Suomen hakeutuminen EU:n jäseneksi. Nykyään puolue on yhä selkeämmin profiloitunut yhteiskunnallisia asioita kristilliseltä arvopohjalta hoitavaksi yleispuolueeksi. Puolue on lisännyt poliittisten ohjelmien tekoa ja osallistunut aktiivisesti yhteiskunnalliseen keskusteluun ja tuonut oman sosiaaliseen oikeudenmukaisuuteen perustuvan vaihtoehdon päätöksenteossa.
Puolueen kannatus pysynyt viime vuosina keskimäärin 4–5 prosentin tuntumassa.
Kokoomuspuolue on viime vuosina saanut joitakin loikkareita Kristillisdemokraateista, valtakunnan tasolla näkyvimpinä oululaisen Lyly Rajalan, joka tosin alun perinkin valittiin eduskuntaan sitoutumattomana KD:n listalta. Ilotalojen laillisuuden puolesta kampanjoinut Rajala oli Kristillisdemokraattien vaalilistalla vuoden 2003 eduskuntavaaleissa ja tuli valituksi. Samalla hän tiputti Marja-Leena Kemppaisen pois eduskunnasta. Eija-Riitta Korhola puolestaan siirtyi Kokoomukseen aivan ensimmäisen EU-kautensa lopulla ja valittiin parlamenttiin uudelleen Kokoomuksen listalta.
Puheenjohtajat
- Olavi Päivänsalo (1958-1964)
- Ahti Tele (1964-1967)
- Eino Sares (1967-1970)
- Olavi Majlander (1970-1973)
- Raino Westerholm (1973-1982)
- Esko Almgren (1982-1989)
- Toimi Kankaanniemi (1989-1995)
- Bjarne Kallis (1995-2004)
- Päivi Räsänen (2004-)
Linkkejä
[http://www.kristillisdemokraatit.fi/ Kristillisdemokraattien kotisivut]
Luokka:suomalaiset puolueet
Vihreä liitto
Vihreä liitto (lyhenne Vihr.) (ruots. Gröna förbundet) on 1988 perustettu puolue. Suomen vihreiden syntypohja löytyy ympäristöliikkeistä ja muista "yhden asian liikkeistä", joista merkittävimpiä olivat vammaisliike, rauhanliike, ihmisoikeusaktiivit, sukupuolten ja seksuaalisen tasa-arvon puolustajat, lapsiasiain edistäjät sekä liberaalit kulttuurivaikuttajat. Ympäristönsuojelullisten kysymysten ohella puolueen ohjelmassa korostuu vähemmistöjen asema ja kansanvallan laajentaminen.
Puoluemuodon omaksumisesta huolimatta vihreissä on korostettu pyrkimystä suomalaisten poliittisten käytäntöjen murrokseen kansalaisyhteiskunnan suuntaan ja herätelty tavallisuudesta poikkeavia poliittisen toiminnan muotoja. Siinä mielessä vihreillä on myös identiteetti osana ennemmin vasta- kuin valtakulttuuria. Suhdetta kansalaisjärjestöihin on pidetty erityisen tärkeänä.
Puolueen vankimmat kannattajakunnat löytyvät suurista kaupungeista ja niiden kehyskunnista, esimerkiksi Helsingissä sen kannatus on noin 20 %. Vihreällä liitolla on 14 kansanedustajaa ja yksi europarlamentaarikko.
Puolueen puheenjohtaja on Tarja Cronberg. Puolueen lehti on Vihreä Lanka (perustettu 1983, levikki 4200 kpl vuonna 2004).
Nuorille ja opiskelijoille tarkoitettuna Vihreän liiton jäsenjärjestönä toimii Vihreiden nuorten ja opiskelijoiden liitto ry. eli ViNO, vastaavasti naisjärjestönä Vihreät Naiset ry. ja
vammaisjärjestönä Vihreät Vaivaiset ry. Puolueen presidenttiehdokas vuoden 2006 presidentinvaaleissa on Heidi Hautala.
Historia
Vihreää liittoa edeltäneen vihreän liikkeen voi konkreettisesti sanoa saaneensa alkunsa Koijärveltä ja Helsinki-liikkeestä 1970- ja 1980-luvuilla. Molempiin osallistui merkittävä määrä vihreiden perustajajäseniä ja nykyisiä vaikuttajia, kuten Osmo Soininvaara, Pekka Sauri ja Heidi Hautala. Liike toimi aluksi verkostona ja liikkeenä, eikä sillä ollut yhtä organisaatiota. Tässä muodossa se onnistui myös saamaan kaksi kansanedustajaa vuoden 1983 vaaleissa: Kalle Könkkölän ja Ville Komsin.
1980-luvun puolessa välissä kasvoi halu ja tarve organisoitua. Vuonna 1987 perustettiin Vihreä liitto useiden järjestöjen kattojärjestöksi, siitä ei ollut tarkoitus tehdä puoluetta.
Puolueeksi järjestäytymisellä oli kuitenkin tukea, ja erityisesti tiukat, ns. ekovihreät alkoivat perustaa puoluetta, joka keskittyisi puhtaasti ekologisiin asioihin. Tämä johti maltillisempien toimijoiden järjestäytymiseen ja jopa kilpailevien yhdistysten perustamiseen samoille paikkakunnille. Vaikka monet ekovihreät palasivat lopulta puolueeksi muuttuneeseen Vihreään littoon, riitely aiheutti vihreille vaalitappion vuoden 1988 kunnallisvaaleissa.
Puolue kuitenkin toipui sisäisistä riidoistaan, ja vuosien 1991 eduskuntavaalit ja 1992 kunnallisvaalit olivat menestys. Esko Ahon hallituksen kaudella puolueesta muodostui lopullisesti yleispuolue: Lama siirsi ihmisten huomion arkisiin huoliin, joihin vihreidenkin oli otettava kantaa, kun kansakunta oli itsenäisyyden ajan pahimmassa talouskriisissä. Laman keskellä vuonna 1994 Osmo Soininvaara kirjoitti teoksensa ”Hyvinvointivaltion eloonjäämisoppi” (joka sai Suomen Ekonomiliiton Pro Oeconomia -palkinnon seuraavana vuonna 1995) ja puheenjohtajana toiminut psykologi Pekka Sauri nosti esille muita aiheita ympäristöasioiden lisäksi.
Vuoden 1995 vaalit olivat vihreille lievä vaalitappio ja puolue menetti yhden kansanedustajan. Paavo Lipponen kokosi kuitenkin laajan sateenkaarihallituksen, jossa vihreät olivat mukana. Ympäristöministeri Pekka Haavistosta tuli Euroopan ensimmäisiä vihreitä ministereitä. Vuoden 1999 vaalit eivät heilauttaneet hallituksen asemaa ja vihreät saivat kaksi lisäpaikkaa ja jatkoivat hallituksessa kahdella ministerillä. Eduskunnan hyväksyessä viidennen ydinvoimalan lupahakemuksen, vihreät päättivät kuitenkin erota hallituksesta. Seuranneissa vuoden 2003 vaaleissa vihreiden kannatus jatkoi nousuaan ja puolue sai 14 kansanedustajaa, mutta jäi kuitenkin oppositioon.
Kannatuksen kehitys
Vihreän liiton puheenjohtajat
Puheenjohtaja valitaan kahdeksi vuodeksi kerrallaan. Vuodesta 2004 lähtien puheenjohtajaksi on voitu valita sama henkilö korkeintaan kolme kertaa peräkkäin, ja tätä ennen kaksi kertaa peräkkäin. Pekka Haavisto oli ensimmäinen puolueen puheenjohtaja, joka oli myös kansanedustaja. Aikaisemmin oli pidetty parempana jakaa valtaa niin, että kansanedustaja ei voisi olla myös puheenjohtaja.
- Könkkölä, Kalle (1987)
- Hautala, Heidi (1987–1991)
- Sauri, Pekka (1991–1993)
- Haavisto, Pekka (1993–1995)
- Brax, Tuija (1995–1997)
- Hassi, Satu (1997–2001)
- Soininvaara, Osmo (2001–2005)
- Cronberg, Tarja (2005–)
Henkilöitä
Vihreän liiton nykyiset kansanedustajat
- Andersson, Janina
- Anttila, Ulla
- Brax, Tuija
- Cronberg, Tarja
- Forsius-Harkimo, Merikukka
- Hautala, Heidi
- Kasvi, Jyrki (J. J.)
- Krohn, Irina
- Meriläinen, Rosa
- Ojansuu, Kirsi
- Pulliainen, Erkki
- Sinnemäki, Anni
- Soininvaara, Osmo
- Tynkkynen, Oras
Vihreän liiton europarlamentaarikot
- Hautala, Heidi (1995–2003)
- Wuori, Matti (1999–2004)
- Aaltonen, Uma (2003–2004)
- Hassi, Satu (2004–)
Vihreän liiton presidenttiehdokkaat
- Hautala, Heidi 2000
- Hautala, Heidi 2006
Muita Vihreän liiton entisiä ja nykyisiä poliitikkoja
- Komsi, Ville (kansanedustaja 1983–1987)
- Könkkölä, Kalle (kansanedustaja 1983–1987)
- Luukkainen, Hannele (kansanedustaja 1991–1995)
- Mertjärvi, Rauha-Maria (kansanedustaja 1998–1999)
- Nikula, Paavo (kansanedustaja 1991–1998, oikeuskansleri)
- Paloheimo, Eero (kansanedustaja 1987–1995)
- Pykäläinen, Tuija Maaret (kansanedustaja 1991–1999)
- Räty, Pekka (kansanedustaja 1991–1995)
- Sauri, Pekka (puheenjohtaja 1991–1993, Helsingin apulaiskaupunginjohtaja)
Aiheesta muualla
- [http://www.vihrealiitto.fi/ Vihreän liiton WWW-sivut]
- [http://personal.fimnet.fi/yhdistys/pohjoissavonvihreat/lennakki.htm Esimerkki Vihreän liiton poliittisesta kulttuurista: puolueen "runopoliittinen lennäkki"]
Luokka:suomalaiset puolueet
PERPER on Lahden kaupunginvaltuuston monivuotisen sosialidemokraattisen jäsenen, käräjätuomari (eläk.) Pentti E. Rantasen vuoden 2004 kunnallisvaalien jälkeen muodostama yhden valtuutetun valtuustoryhmä, minkä muodostamiseen oli syynä erimielisyys Lahden suurhallin hallintaa koskevasta seikasta.
Lahden kaupungin strategian mukaisesti pyritään Lahden kaupungissa käytettävät julkisluonteiset urheilukiinteistöt kaupungin suoraan hallintaan sivistystoimen toimialajohtajan hallintaan. Lahden suurhalli toteutettiina aikanaan muodollisesti yksityisenä hankkeena Lahden kaupungin takauksella, koska Lahden kaupunginvaltuusto ei olisi voinut toteuttaa hanketta suoraan kaupungin omana hankkeena.
Luokka:Lahti
KunnallisvaalitKunnallisvaalit järjestetään Suomessa joka neljäs vuosi. Kunnallisvaaleissa valitaan jäsenet eli valtuutetut kunnanvaltuustoihin. Valtuutettujen lukumäärä vaihtelee kunnan asukasluvun mukaan. Valtuuston pienin jäsenmäärä on 13 enintään 2 000 asukkaan kunnissa ja suurin määrä on 85 yli 400 000 asukkaan kunnissa.
Valtuusto valitaan välittömillä, suhteellisilla ja salaisilla vaaleilla joka neljäs vuosi lokakuun kolmantena sunnuntaina.
Äänioikeutettu näissä vaaleissa on 18 vuotta täyttänyt Suomen tai muun Euroopan unionin jäsenvaltion, Islannin tai Norjan kansalainen, jonka kotikunta kyseinen kunta on. Kunnallinen äänioikeus on myös muulla täysi-ikäisellä ulkomaalaisella, jos hänellä on ollut kotikunta Suomessa kahden edeltävän vuoden ajan.
Kunnallisvaalit toimitetaan samojen periaatteiden mukaan kuin eduskunnan vaalitkin. Vaalipiireinä ovat luonnollisesti kunnat, ja valitsijayhdistyksen perustamiseen riittää kymmenen (ääritapauksissa jopa kolmen) äänioikeutetun allekirjoittama asiakirja.
Uusi kunnanvaltuusto aloittaa toimikautensa vaalivuotta seuraavan kalenterivuoden alusta.
Katso myös
- Vaalit
- Vaalitapa
Linkit
- [http://www.vaalit.fi Vaalit]
- [http://www.finlex.fi/linkit/sd/19980714 Vaalilaki]
Luokka:Vaalit
Luokka:Kunnallispolitiikka
Lahden historiaLahden historia liittyy emäpitäjänsä Hollolan historiaan ja hallinnollisesti pääasiassa Hämeen linnaläänin, mutta myös Kymenkartanon historiaan.
Alue kuului keskiajalla Hämeen linnalääniin, mikä koostui Sääksmäen, Hattulan ja Hollolan kihlakunnista. Kihlakuntaan kuuluivat hallintopitäjinä Asikkala, Hollola ja Tennilä sekä hallintopitäjän veroiset erilliset neljänneskunnat Elimäkii ja Ruuhijärvi.
Hollolan pitäjän Okeroisten neljänneskuntaan kuuluivat Aikkalan, Jalkarannan, Jarvalan, Lahden, Mukkulan, Nokkolan, Okeroisten, Siikaniemen, Tiirismaan ja Utulan kylät sekä nykyään Orimattilaan kuuluvat Leitsamaan, Renkomäen, Sulkavan, Viljamaan, Virenojan ja Vehkalan kylät sekä nykyään Nastolaan kuuluva Villähteen kylä.
Helsingin tultua perustetuksi Kustaa Vaasan käskyllä 1550 Tallinnan kilpailijaksi Suomenlahdella Hollolan hallintopitäjä siirrettiin Hämeen alaisuudesta Porvoon voutikuntaan.
1555-1556 käydyn sodan jälkeen perustettiin Hollolan voutikunta, missä oli Hollolan kuninkaankartano keskuksena. 1752 Hauhon ja Hollolan voutikunnat yhdistettiin Hauhon ja Yliseksi (Hollolan) voutikunnaksi, jolloin päähallitopaikan muuttuessa muualle jäi kuninkaankartano pappilaksi. 1649 voutikunta jaettiin Ylä- ja Ala-Hollolan voutikuntiin, jolloin Lahden seutu kuului Ylä-Hollolan voutikuntaan. Läänin keskuspaikkana oli jälleen Hämeenlinna lukuun ottamatta vuosia 1648-1776, jolloin se oli Helsinki.
Hattujen sodan (1741-1743) jälkeen, kun Ruotsi oli menettänyt Kaakkois-Suomea Venäjälle Turun rauhassa perustettiin aluemenetysten vuoksi Kymenlaaksoon uudeksi hallintopaikaksi Degerby eli Loviisa, mihin osa Uuttamaata ja Hämeen läänin eteläosa liitettiin 1747 osaksi Kymenkartanoa. Kustaa III:n aikana pyrittiin luonnonmukaisiin rajoihin, mikä tarkoitti rajanvetoa Päijänteen ja Porvoonjoen kautta. Päijänteen rannalla oleva Jalkaranta kuului Hämeen lääniin, kun taas Lahden kylän pääosa kuului Uudenmaan lääniin.
1830 läänijaossa Hollola ja Lahti sen osana liitettiin Hämeen lääniin, kun taas Heinola erotettiin Mikkelin lääniin.
Suomen teollistuessa alkoi sahauksella olla merkitystä. Tämä aiheutti vesikuljetusten arvon nousun ja lopulta vesikuljetuksia korvaavana tai täydentävänä kuljetusmuotona rautateiden perustamisen. Päijänteen etelärannalla sijaitsevasta Lahdesta tuli merkittävä läpikulkupaikka samoin kuin Jyväskylästä sen pohjoisrannalla.
Lahden kehitykselle oli merkittävää se, että Suomen suuriruhtinaskunnan senaatti päätti suosia rautateitä ja olla rakentamatta toivottua määrää kanavia ja että ratalinjauksissa päätettiin rakentaa Lahti-Riihimäki -rata, mikä loi pohjan Lahden kylän kasvamiselle Lahden kauppalaksi ja lopulta Lahden kaupungiksi.
Itsenäisenä kaupunkina ollessaan on Lahteen liitetty lisää alueita Hollolan kunnasta 1916, 1923, 1933 ja 1956.
Toinen merkittävä kasvuimpulssi väestönkehityksen kannalta oli siirtoväen tulo Lahteen jatkosodan jälkeen ja sen jälkeen yleinen maalta-kaupunkiin -liike.
Vuoden 1878 palonsa jälkeen epäitsenäiseksi kauppalaksi muuttunut Lahti sai kaupungin oikeudet 1905, mitä Lahden kaupunki juhlii satavuotisjuhlanaan 2005. Satavuotisjuhliin liitty useita tilaisuuksia, joista ehkä näyttävin on 20. elokuuta 2005 järjestettävä marssi.
Muualla verkossa
- [http://www.lahti.fi/lahti100/pages/lahti1905.html Lahden 100-vuotisjuhlatoimikunta]
- luokka:Suomen historia
- luokka:Hollola
- luokka:Lahti
1445
Tapahtumia
-
Syntyneitä
- 1. maaliskuuta: Sandro Botticelli, taidemaalari
Kuolleita
-
Luokka:1400-luku
ko:1445년
Pietari (kaupunki)
Pietari (venäjäksi Санкт-Петербург, Sankt-Peterburg, lempinimeltään Питер, Piter) on noin 4,6 miljoonan asukkaan suurkaupunki. Se on Venäjän toiseksi suurin ja Euroopan neljänneksi suurin kaupunki, ja tärkein Venäjän Itämeren satamakaupunki. Lisäksi Pietari on maailman pohjoisin yli miljoonan asukkaan kaupunki. Se sijaitsee Suomenlahden pohjukassa, Nevan suistossa ja suiston saarissa.
Pietari Suuren vuonna 1703 perustama kaupunki toimi Venäjän pääkaupunkina aina vuoteen 1918 asti. Pietari on suoraan Venäjän federaation alainen eli yksi federaation subjekteista, ja sitä ympäröi Leningradin alue eli oblast, joka myös on itsenäinen subjekti.
Vuonna 1914 kaupungin uudeksi nimeksi tuli Petrograd (Петроград). Vuonna 1924 uudeksi nimeksi tuli Leninin mukaan Leningrad (Ленинград). Alkuperäinen nimi otettiin uudelleen käyttöön Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen vuonna 1991.
Maantiede
1991
Pietari on rakennettu Neva-joen varrelle, lähelle paikkaa jossa joki laskee Suomenlahteen. Kaupungin alueella on 42 saarta, joita yhdistää yli 340 siltaa. Pietaria ympäröivät alueet ovat varsin tasaisia ja koko kaupungin historiallinen keskusta on alle 4 m korkeudella merenpinnasta, osat siitä ovat jopa merenpinnan alapuolella.
Pietarin ilmastoon vaikuttaa meren läheisyys ja ilmasto onkin lauhempi kuin monissa muissa samoilla leveysasteilla olevissa paikoissa. Tammikuun keskilämpötila on -8 °C. Kevät on viileä, ja joskus Laatokka-järven jäiden irtoaminen ja ajautuminen Nevaa pitkin kaupungin alueelle saa lämpötilan laskemaan pakkaselle vielä huhtikuussakin. Heinäkuu on lämpimin kuukausi jolloin keskilämpötila on noin 20 °C.
Ympäristö
Kaupungin leveät kadut ja meren läheisyydestä johtuva tuulisuus takaavat kaupungin ilman kohtalaisen laadun, vaikka liikenne ja kaupungin teollisuus ovatkin merkittäviä ilmansaastuttajia.
Neva on suuri joki, jonka keskimääräinen virtaus on 2 500 m³ sekunnissa ja jonka valuma-alue on kooltaan 300 000 km² ja siksi kaupungin jätevesien osuus joen kokonaisvirtaamasta jää kohtalaisen pieneksi, nykyisin noin 2%:iin. Pietarin jätevesien vaikutus kaupungin lähivesiin ja koko Suomenlahden tilaankin on kuitenkin huomattava. Neva laskee järvimäiseen Nevan estuaariin, johon tulee vain harvoin suolaista vettä muualta Itämerestä. Näin alueen vedenlaatu onkin hyvin riippuvainen Laatokan ja Neva-joen tilasta ja Pietarista alueelle lasketuista jätevesistä. Vaikutusta on entisestään lisännyt tulvapato, jonka rakentaminen aloitettiin vuonna 1979 mutta joka on vielä osin keskeneräinen. Tulvapadon tarkoituksena on estää Itämeren veden nouseminen kaupungin alueelle.
Pietarin kaupunki on Itämeren suurin yksittäinen saastuttaja erityisesti rehevöitymistä aiheuttavien fosfaattien ja typen osalta, koska edelleen noin 1/3 kaupungin jätevesistä ohjataan käsittelemättömänä mereen. Monien kansainvälisten projektien avulla Pietarin jätevesikysymykseen on pyritty vaikuttamaan ja onkin todennäköistä, että tilanne tulee lähivuosina paranemaan. Jo kaupungin olemassa olevilla vedenpuhdistamoilla käyttöön otettu tehostettu fosfaatinpoisto parantaisi koko itäisen Suomenlahden tilaa. Koska Suomenlahdella plankton ei talvella kuluta jääpeitteen takia mereen päätyneitä ravinteita, näkyy Pietarin vaikutus eniten jäiden lähdön jälkeisessä levien ja planktonin kevätkukinnassa Kaakkois-Suomen rannikolla. Kesällä ravinteiden vaikutus rajoittuu pääsääntöisesti Nevan estuaariin, jossa havaitaankin voimakasta leväkukintaa koko avovesikauden. Arvioitaessa Pietarin vaikutusta Itämeren rehevöitymiseen, tulee kuitenkin muistaa, että Itämeren koko typpikuormituksesta vain 14% tulee asutusjätevesistä. Suurin kuormittaja on maatalous, joka tuottaa noin 41% kaikista typpikuormituksesta.
Historia
Aleksanteri Nevski (eli Aleksanteri Nevalainen) kukisti ruotsalaiset lähellä Neva-joen suuta vuonna 1240. Nevajoen suistossa oli 1300-luvulla ruotsalainen linnoitus Maankruunu (r. Landskrona), joka kuitenkin nopeasti hävitettiin Novgorodin toimesta.
Stolbovan rauhassa 1617 alue siirtyi lopullisesti Ruotsille, jolloin Nevanlinna syntyi. Nevanlinna sai kaupunkioikeudet 1642. Kaupungissa oli Kaarle IX:n vuonna 1611 rakennuttama linnoitus Nyenskans.
Pietari Suuri
Kaarle IX
Suuren Pohjan sodan (1700–1721) alussa venäläiset joukot valloittivat alueen ja Pietari Suuri perusti vuonna 1703 Pietarin Nevanlinnan paikalle. Kaupungin nimeksi tuli Sankt Pieter Burkh hollantilaisittain. Alkujaan kaupunki oli tarkoitettu ainoastaan linnoitukseksi ruotsalaisten uusia hyökkäyksiä vastaan ja sen ensimmäinen rakennus olikin Pietari-Paavalin linnoitus.
Kaupungin rakennustöihin tuotiin valtavat määrät ruotsalaisia sotavankeja ja venäläisiä maaorjia ja tuhannet heistä kuolivat sairauksiin, uupumukseen ja nälkään. Kaupungin rakentamisen rahoittamiseksi Pietari Suuri verotti rajusti kaikkea mahdollista, mm. partoja, arkkuja ja jopa itse kuolemaa kuuluisalla sieluverolla, joka oli käytännössä alempien sosiaaliluokkien miehille kohdistettu kuolinvero. Vuonna 1712 Pietari julisti kaupungin pääkaupungikseen ja pakotti vastahakoiset virkamiehet, aateliset ja kauppiaat muuttamaan Moskovasta uuteen pääkaupunkiin ja rakentamaan sinne uudet kotinsa.
Pietari Suuren kuollessa vuonna 1725 Pietarista oli kasvanut 40 000 asukkaan kaupunki (noin 8% Venäjän sen ajan kaupunkilaisväestöstä) ja 90% Venäjän ulkomaankaupasta kulki sen kautta. Kaupungin keskustaksi oli muodostunut Nevan etelärannan Amiraliteetin ympäristö.
Katariina Suuri
1725
Katariina Suuri nousi valtaan vuonna 1762 kaappaamalla valtaistuimen aviomieheltään Pietari III:lta. Katariina ylläpiti hyvin mahtipontista hovielämää ja oli vasta valmistuneen talvipalatsin ensimmäinen asukas. Katariina myös aloitti keisarillisen taidekokoelman keräämisen, joka myöhemmin muodosti nykyisen Eremitaašin taidemuseon kokoelma perustan. Taidekokoelman kasvun takia jouduttiin rakentamaan myös uusia rakennuksia talvipalatsin kylkeen. Nämä rakennukset tunnetaan nykyisin nimellä Pieni ja Vanha Eremitaaši. Lisäksi palatsikompleksin yhteyteen rakennettiin teatteri, joka on edelleen toiminnassa.
Katariina oli suuri tieteiden ja taiteiden tukija. Hänen hallintoaikanaan valmistuivat Pietariin tiedeakatemian ja taideakatemian rakennukset, Venäjän ensimmäinen julkinen kirjasto (josta muotoutui nykyinen Venäjän kansalliskirjasto) sekä edelleen käytössä oleva Gostiny Dvorin kauppahalli Nevski prospektin varrelle. Katariinan aikana venäläinen musiikkielämä sai paljon länsimaisia vaikutteita ja Katariina palkkasi useita muun muassa italialaisia kuoronjohtajia ja säveltäjiä hovinsa palvelukseen.
Katariina Suuri uudisti myös Pietarin hallintoa. Vuonna 1766 perustettiin pormestarin (gorodskoi golova) virka ja vuonna 1774 muodostettiin kaupunginhallitus (Magistrat), joka jo 1786 muutettiin kaupungin duumaksi.
Aleksanteri I:stä II:een
Katariina Suuren kuoleman jälkeen, vuonna 1796, valtaan nousi hänen poikansa Paavali I. Hän toteutti ultra-konservatiivista politiikkaa, rajoitti Pietarin paikallista hallintoa ja otti useita askeleita muuttaakseen Venäjän byrokraattiseksi valtioksi. Tällainen politiikka teki Paavalista hyvin epäsuositun ja vaikka hän salamurhien pelosta rakennutti itselleen turvallisemman Mihailovskin palatsin, hänet salamurhattiin omaan vuoteeseensa 12. maaliskuuta 1801. Salamurhan takana oli Paavalin oma poika, josta tuli tsaari Aleksanteri I.
Aleksanteri I:n hallituskaudella Venäjän armeija torjui Napoleonin hyökkäyksen maahan ja voitetut ranskalaisten sotaviirit ovat edelleen nähtävissä Kazanin katedraalissa, johon myös venäläisten komentaja kenttämarsalkka Kutuzov on haudattu. Vuonna 1818 aloitettiin Iisakin kirkon rakennustyöt, jotka saatiin päätökseen vasta 40 vuotta myöhemmin.
Iisakin kirkon
Aleksanteri I yllättävä kuolema Taganrogin kaupungissa Siperiassa joulukuussa 1825, aik | | |
