:: wikimiki.org ::

Lapin Maakunta

Lapin maakunta

Lapin lääni, samalla myös Lapin maakunta, sijaitsee Pohjoiskalotilla ja Barentsin alueella ja rajoittuu idässä Venäjään, pohjoisessa Norjaan, lännessä Ruotsiin ja etelässä Oulun lääniin. Läänin pinta-ala on 98 947 km² eli se on pinta-alaltaan Suomen lääneistä suurin kattaen 29 prosenttia koko maan pinta-alasta. Lapin lääni muodostuu 22 kunnasta. Lapin maakunta on alueeltaan identtinen läänin kanssa. Pohjoinen napapiiri kulkee läänin läpi hieman Rovaniemen pohjoispuolella. Ilmastoon vaikuttavat pohjoisen sijainnin lisäksi suuret korkeusvaihtelut, Golf-virta sekä lähellä sijaitsevat merialueet Pohjoinen jäämeri ja Perämeri. Vuodenajat erottuvat selvästi toisistaan. Lapin ja Suomen korkein kohta Enontekiön kunnassa sijaitseva Halti kohoaa 1 328 metrin korkeuteen merenpinnasta. Alavimmat seudut puolestaan löytyvät Lounais-Lapista Perämeren rannikolta. Lapin suurin ja Suomen kolmanneksi suurin järvi on Inarijärvi, jonka pinta-ala on 1 040 km². Lapissa sijaitsee myös kaksi suurta tekojärveä, Lokka ja Porttipahta, sekä Suomen pisin joki, 483 kilometrin mittainen Kemijoki. Lapin läänin väkiluku oli vuoden 2002 lopussa 187 777 henkeä, joka on 3,6 prosenttia koko maan väestöstä. Lapin lääni on erittäin harvaan asuttu. Väestöntiheys on ainoastaan kaksi asukasta maaneliökilometriä kohti, kun koko maassa asuu 17 henkeä maaneliökilometrillä. Suurimmat väestökeskittymät ovat läänin pääkaupunki Rovaniemi ympäristöineen ja Kemi-Tornio-alue, joissa molemmissa asuu noin kolmannes läänin väestöstä. Lapin maakunnan nimikkolajit ovat poro, sinirinta, kullero, lohi ja kulta.

Lapin kunnat

Historiallisesti Lapin alueeseen kuuluvat Enontekiön, Utsjoen, Inarin, Kittilän, Sodankylän, Savukosken ja Pelkosenniemen alueet. Esimerkiksi Rovaniemi oli osa Pohjois-Pohjanmaata ja Peräpohjolaa. Nykykäsitys Lapista muodostuu läänin nimestä, joka annettiin pohjoisimmalle läänille vuonna 1936. Lapin läänissä ja maakunnassa on 22 kuntaa, joista 4 on kaupunkeja (lihavoituja).

Katso myös

- Pirkkamies

Linkki

- [http://www.laaninhallitus.fi/lh/lappi/home.nsf Lapin lääninhallitus]
- ko:라피 주

Lapin maakunta

Lapin kunnat

Katso myös

- Pirkkamies

Linkki

- [http://www.laaninhallitus.fi/lh/lappi/home.nsf Lapin lääninhallitus]
- ko:라피 주

Norja

Norjan kuningaskunta on Pohjoismaihin ja Skandinaviaan kuuluva valtio. Se on Ruotsin länsinaapuri, ja sillä on yhteistä rajaa myös Suomen ja Venäjän kanssa. Pinta-alaltaan ja väestöltään Norja on hieman Suomea pienempi.

Historia

Norjan kuningaskunta alkoi muodostua viikinkiajalla 800–1000-luvuilla. Norjan kuningassuku päättyi 1387, ja maa päätyi liittoon Tanskan kanssa, vuodesta 1450 sopimuksen sitomana. Tanskan päädyttyä Napoleonin puolelle annettiin Norja Ruotsin kuninkaalle 1814. Ruotsi puolestaan oli menettänyt Suomen 1809 Haminan rauhassa Venäjälle. Norja julistautui itsenäiseksi 17. toukokuuta 1814 ja valitsi oman kuninkaansa. Ruotsi kuitenkin voitti sodan, ja Norja pakotettiin personaaliunioniin, mutta maa säilytti perustuslakinsa ja instituutionsa. Unioni hajosi 1905. Norja julistautui itsenäiseksi 7. kesäkuuta 1905, ja tilanne alkoi kehittyä uhkaavaksi maiden välillä, mutta Ruotsissa nousseen rauhanliikkeen vuoksi Ruotsi pidättäytyi Norjan-vastaisista toimista ja tunnusti Norjan itsenäiseksi valtioksi 26. lokakuuta samana vuonna. Kansallispäivä on kuitenkin 17. toukokuuta. Norjan hallitus pyysi Tanskan prinssi Carlia kuninkaaksi. Kansanäänestyksen jälkeen parlamentti hyväksyi hänet kuninkaaksi, ja hän otti nimen Håkon VII, mikä jatkoi Norjan keskiaikaisten kuninkaiden perinnettä. Ensimmäisen maailmansodan aikana Norja oli Ruotsin tapaan puolueeton. Toisessa maailmansodassa Natsi-Saksa valloitti Norjan vuonna 1940 (Operaatio Weserübung). Norjan vastarinta kesti kaksi kuukautta, ja kuningas ja hallitus jatkoivat toimintaansa pakolaishallituksena Yhdistyneessä kuningaskunnassa. Saksa asetti miehittämänsä Norjan johtoon Nasjonal Samlingin johtajan, Vidkun Quislingin, nukkehallituksen sekä Norjaa valvovaksi valtakunnankomissaariksi Saksan kansallissosialistisen työväenpuolueen Essenin Gauleiterin, Josef Terbovenin, (23. toukokuuta 1898–8. toukokuuta 1945). Suomen tehtyä aselevon 4. syyskuuta 1944 Neuvostoliiton kanssa annettiin saksalaisille määräys poistua Suomesta 15. syyskuuta 1944 mennessä. Alun perin saksalaiset suunnittelivat pitävänsä kiinni Petsamon nikkelikaivoksista 19. vuoristoarmeijan avulla, mutta lopulta Saksa päätti vetäytyä Lyngen–Skinbotnin tasolle koko 20. vuoristoarmeijaryhmän voimin. Lokakuun 1944 alussa 19. armeija oli vielä Neuvostoliiton puolella Litsajoella Rybachisalmen suulla. Aikomuksena oli vetäytyä kaksi- ja puolisataa kilometriä Norjan puolelle marraskuun puoleenväliin mennessä. Kuitenkin jo 7. lokakuuta 1944 iski marsalkka Kirill Meretškovin johtama Neuvostoliiton 14. armeija ja Pohjoinen laivasto 133 500 miehen voimin 2. ja 6. vuoristodivisioonan väliin. Saartoa peläten määräsi saksalaisia komentanut kenraalieversti Lothar Rendulic 19. vuoristoarmeijan vetäytymään Norjaan. Saksalaiset polttivat Kirkkoniemen, jottei eteneville neuvostoliittolaisille olisi jäänyt sodankäynnille arvokkaita tarvikkeita. Finnmarkin läänistä määrättiin evakuoitavaksi 43 000 asukasta etenevien neuvostojoukkojen tieltä, mutta vielä marraskuun lopussa itäisessä Finnmarkissa oli vajaat 25 000 asukasta odottamassa saksalaisten lähtöä. Neuvostojoukkoihin liittyi Norjan pakolaishallituksen alaisia norjalaisjoukkoja, mutta neuvostojoukot jäivät Pohjois-Norjaan syyskuuhun 1945 asti. Tämän on arveltu johtuvan siitä, että Yhdysvallat osoitti elokuussa 1945 Japanille olevansa ydinasevalta. Tanskalle kuuluvalta Bornholmin saarelta neuvostoliittolaiset poistuivat vasta keväällä 1946. Norjaa olivat olleet pohjoisesta vapauttamassa neuvostojoukot, mutta ne jäivät kuukauksiksi Saksan antautumisen jälkeenkin maahan. Saksalaiset jäivät Norjaan Saksan länsiliittoutuneille antautumiseen, 8. toukokuuta 1945, asti. Saksa antautui toisen kerran Neuvostoliitolle päivää myöhemmin, 9. toukokuuta 1945, mitä juhlitaan valtiollisesti Venäjällä voitonpäivänä. Sodan jälkeen Norjassa arvioitiin maan ulkopoliittinen suuntaus uudelleen ja liittoutuneiden puolelle ajautuneena valittiin länsisuuntaus, mikä näkyi siinä, että Norja ryhtyi Marshall-avun vastaanottajamaaksi, mitä Neuvostoliitto ei periaatteessa hyväksynyt nähden siinä Yhdysvaltain keinon lähentää Länsi-Euroopan maat itseensä. Taloudellisesti Norja alkoi vaurastua merkittävästi 1960-luvun lopulla ja 1970-luvulla, kun Pohjanmereltä alettiin pumpata öljyä. Norja kokosi verrattain nopeasti mittavan valtionyhtiösektorin valtiontalouden tueksi, ja maan elintaso alkoi nousta. Vuosien 1974 ja 1979 öljykriisit nostivat öljyn hintaa voimakkaasti tarjoten tulolähteen Norjan nousulle. Ulkopolitiikassaan Norja on ollut maltillinen Nato-maa suhteessaan Neuvostoliittoon ja Venäjään pyrkien löytämään jälkimmäisen kanssa yhteisiä taloudellisia intressejä Kalottialueella. Norja luopui Saksasta ja osin Neuvostoliitosta saamiensa kokemusten kannustamana pohjoismaisesta puolueettomuudesta, liittyi NATOon 1949 ja oli YK:n perustajajäsen. Norjalaiset ovat hylänneet EY/EU-jäsenyyden kahdesti, vuosina 1972 ja 1994. EU-jäsenyyden riskinä on nähty sisämarkkinoiden mahdollisesti edellyttämä energiasektorin vapauttaminen mahdollisesti muodostuville energian yhteismarkkinoille, mikä veisi halvan energian ja öljysektorin valtionomistuksen avulla suoritettavalta aluepolitiikalta taloudelliset edellytykset samoin kuin voimaperäisen kansallisen maatalouspolitiikan edellytykset. Korvatakseen ulkopuolisuutensa EU:sta toimii Norja aktiivisesti kansainvälisillä foorumeilla rauhanneuvottelijana, YK:n rauhanturvaamistoiminnassa, ja sen kehitysapu suhteessa kansantuloon on maailman suurinta ja monenkeskeisintä. Katso myös: Luettelo Norjan kuninkaista

Politiikka

Norja on perustuslaillinen kuningaskunta, tällä hetkellä hallitsijana on Harald V.

Norjan läänit

Norja on jakaantunut 19:a hallinnolliseen lääniin (norjaksi fylke). Näissä lääneissä on yhteensä 433 kuntaa. Katso myös Luettelo Norjan kunnista. Luettelo Norjan kunnista
- Akershusin lääni
- Itä-Agderin lääni
- Buskerudin lääni
- Finnmarkin lääni
- Hedmarkin lääni
- Hordalandin lääni
- Møre ja Romsdalin lääni
- Nordlandin lääni
- Nord-Trøndelag
- Opplandin lääni
- Oslon lääni
- Østfoldin lääni
- Rogalandin lääni
- Sogn ja Fjordanen lääni
- Etelä-Trøndelagin lääni
- Telemarkin lääni
- Tromssan lääni
- Länsi-Agderin lääni
- Vestfoldin lääni

Maantiede

Vestfoldin lääni Norjan maantiede Lännessä sijaitsee Norjanmeri, etelässä Skagerrak ja pohjoisessa Barentsinmeri. Skandit on vanha poimuvuoristo, joka on Ruotsin ja Norjan valtiollisella rajalla. Norjalle kuuluvat Huippuvuorten (Svalbard) saariryhmä Pohjoisella Jäämerellä sekä kaksi muuta saarta: Jan Mayen ja Bouvet'nsaari. Norjassa on runsaasti järviä ja jokia. Suurin järvi on Mjosa ja pisin joki Glåma. Suurin osa Norjasta on havumetsien peitossa ja puusto melko samanlaista kuin Suomessa. Etelässä on lauhkeaa lehtimetsävyöhykettä ja rannikolla karua tundraa. Norjan pääkaupunki on Oslo, muita suuria kaupunkeja ovat Trondheim, Bergen ja Tromssa. Norjan rantaviivan pituus on vuonot ja saaret mukaan luettuna 83 000 km.

Talous

Norjan rahayksikkö on kruunu (NOK), joka jakaantuu sataan äyriin. Norjan öljyvarat ovat nostaneet sen maailman talouksien huipulle: 1999 öljynvienti toi 35 % vientituloista. Norja on maailman kolmanneksi suurin öljynviejä Saudi-Arabian ja Venäjän jälkeen. Norjan valtio on säästänyt öljytuloista rahastoon 114 miljardia USA:n dollaria. Norja on Euroopan alueen suurimpia maakaasun tuottajia, ja se on myös merkittävä alumiinin jalostaja. Noin puolet teollisuudesta keskittyy Oslon ympärille. Vientiin menee alumiinia, terästä, paperia ja kalaa. Etelä-Norjassa harjoitetaan intensiivistä sekataloutta, mutta vain kolme prosenttia maa-alasta on viljelyksessä. Norjassa kylmyys huonontaa satoja, ja merellisten alueiden epävakainen sää haittaa leipäviljan viljelyä. Sen takia alueella kasvatetaan vihanneksia ja juureksia, esimerkiksi perunaa. Rehukasvit menestyvät hyvin, ja siksi lypsykarjatalous on tärkeää. Norja kuuluu maailman tärkeimpiin kalastusalueisiin pitkän rantaviivansa ja matalanmeren aluiden takia. Silli on yleisin ja tärkein laji kalastuksen kannalta. Ennen Norjassa oli merkittävää laivanrakennusteollisuutta, mutta 1980-luvun puolivälissä se vähentyi murto-osaan. Norjassa melkein kaikki sähkö tuotetaan vesivoimalla ja vesivoimalaitoksia on rakennettu paljon vuorille. Siksi Norja on monessa suhteessa päässyt lähemmäs kestävää kehitystä. Öljynporauslautat saavat voimansa aaltoenergiasta.

Väestöjakauma

Norjan väkiluku on pysynyt koko ajan tasaisena eikä ole noussut. Siksi Norja on väestöllisen muuntumisen neljännessä vaiheessa. Norjassa puhutaan norjaa, joka jakautuu kahteen päämurteeseen: bokmålet, jota puhuu 86–90 prosenttia (mukaan lukien riksmål) ja nynorsk, jota puhuu 10–12 prosenttia väestöstä. 86 prosenttia väestöstä kuuluu Norjan evankelis-luterilaiseen valtionkirkkoon. Muiden uskontokuntien edustajia on neljä prosenttia ja uskonnottomia 10 prosenttia.

Merkittävimmät luonnonvarat

- öljy
- maakaasu
- kupari
- nikkeli
- rautamalmi
- sinkki
- lyijy
- kala
- puu

Merkittävimmät vientituotteet

- öljy
- maakaasu
- koneet
- kala

Aiheesta muualla

- [http://maps.google.com/maps?ll=63.975961,12.919922&spn=17.321181,64.863281&z=13&t=h&hl=en Norja Google Mapsissa] Luokka:Norja als:Norwegen ms:Norway zh-min-nan:Norge [[got:

Ruotsi

Ruotsi on pohjoismainen perustuslaillinen monarkia. Sillä on yhteinen maaraja Suomen lisäksi Norjan kanssa.

Historia

Pääartikkeli: Ruotsin historia Ruotsin nykyisistä kieliryhmistä vanhin ovat mahdollisesti saamelaiset. Kuitenkin myös indoeurooppalainen kielimuoto, josta ruotsin kieli vähitellen on kehittynyt, levisi maahan jo kivikaudella. 800- ja 900-lukujen aikana eteläisessä Ruotsissa vallitsi viikinkikulttuuri. Ruotsalaiset viikingit kävivät kauppaa, sotivat ja kolonosoivat Itämeren alueella, Venäjällä ja aina Mustallamerellä asti. Kristinusko saapui Ruotsiin jo viikinkiajalla, mutta vakiintui lopullisesti vasta 1100-luvulla. Suomesta tuli osa Ruotsia joskus 1100- ja 1200-luvun aikana. Suomea kutsuttiin 1300- ja 1400-luvuilla ruotsalaisissa asiakirjoissa Itämaaksi. Vuonna 1389 perustettiin Kalmarin unioni, kun Tanskan, Norjan ja Ruotsin kuningaskunnat tulivat saman hallitsijan alaisiksi. 1400-luvulla Ruotsi taisteli päästäkseen irti Tanskan vallasta. Ruotsi erosi unionista vuonna 1521 ja erosta tuli lopullinen kun Kustaa Vaasasta tuli Ruotsin kuningas 1523. 1600-luvulla Ruotsista tuli eurooppalainen suurvalta, erityisesti kuningas Kustaa II Aadolfin ansiosta. 1700-luvulla Ruotsin suurvalta-asema luhistui. Venäjästä tuli uusi pohjolan suurvalta, kun se kukisti Ruotsin Suuressa Pohjan sodassa. Suomen sodassa vuonna 1808 Venäjä valtasi Suomen Ruotsilta. Ruotsi oli puolueeton ensimmäisessä ja toisessa maailmansodassa. Kylmän sodan aikana Ruotsi pysyi myös puolueettomana. Ruotsi liittyi Euroopan unioniin vuonna 1995.

Politiikka

Ruotsi on perustuslaillinen monarkia, jonka muodollinen päämies on kuningas. Nykyinen kuningas on Kaarle XVI Kustaa. Lainsäädäntövaltaa Ruotsissa käyttävät yksikamarinen parlamentti (valtiopäivät, ruotsiksi riksdag) sekä pääministerin johtama hallitus. Ruotsissa on vallalla monipuoluejärjestelmä. Ruotsin eduskuntapuolueita ovat (suluissa kansanedustajien määrä)
- Socialdemokraterna (Sosiaalidemokraattinen puolue) (144)
- Moderata samlingspartiet (Kokoomuspuolue) (55)
- Folkpartiet liberalerna (Kansanpuolue) (48)
- Kristdemokraterna (Kristillisdemokraatit) (33)
- Vänsterpartiet (Vasemmistopuolue) (30)
- Centerpartiet (Keskustapuolue) (22)
- Miljöpartiet de Gröna (Ympäristöpuolue) (17) Ruotsissa on Sosiaalidemokraattisen puolueen muodostama vähemmistöhallitus, jota tukevat Vasemmistopuolue ja Ympäristöpuolue. Pääministeri on Göran Persson.

Sisäpolitiikka

Ruotsin suuri saavutus oli 1930-luvulta alkaen erityinen sosiaalivaltio eli Kansankoti (Folkhemmet) joka melkoisesti paransi kansalaisten taloudellista asemaa ja yhdenvertaisuutta. 1980-luvun lopulla Ruotsin taloudellinen tilanne on kuitenkin muuttunut epävarmemmaksi, mikä on johtanut hyvinvointivaltion rahoituskriisiin, mikä vaikeutti järjestelmän ylläpitoa.

Kansainväliset suhteet

Ruotsi on ollut Yhdistyneiden kansakuntien jäsen vuodesta 1946, vuosi YK:n perustamisen jälkeen. Ruotsalainen Dag Hammarskjöld oli YK:n pääsihteeri vuosina 1953-1961. Ruotsi ei kuulu sotilasliittoihin, mutta käytännössä se on ollut läheisessä yhteistyössä läntisten maiden kanssa. Liittoutumattomuudella on Ruotsissa vankka kansan tuki. Ruotsi on ollut Euroopan unionin jäsen 1.1.1995 lähtien. Ruotsalaiset hyväksyivät Euroopan union jäsenyyden kansanäänestyksen jälkeen, jossa 52,3% ruotsalaisista tuki Euroopan unioniin liittymistä. Liittymissopimuksen mukaan Ruotsin tulee liittyä yhteisvaluutta euroon, kun se täyttää ns. Emu-kriteerit. Ruotsalaiset kuitenkin hylkäsivät Euron vuonna 2003 pidetyssä kansanäänestyksessä. euro

Läänit

Ruotsi on jaettu 21 lääniin (län). Läänit on edelleen jaettu 290 kuntaan (kommun). Ruotsi jaetaan myös tradition mukaan maihin (land) (Sveanmaa, Göötanmaa sekä Norlanti) ja maakuntiin (landskap).
- Blekingen lääni
- Gotlannin lääni
- Gävleborgin lääni
- Hallannin lääni
- Jämtlannin lääni
- Jönköpingin lääni
- Kalmarin lääni
- Kronobergin lääni
- Norrbottenin lääni (Pohjoispohjan lääni)
- Skoonen lääni
- Södermanlannin lääni
- Taalainmaan lääni
- Tukholman lääni
- Upsalan lääni
- Värmlannin lääni
- Västerbottenin lääni (Länsipohjan lääni)
- Västernorlannin lääni (Länsi-Norlannin lääni)
- Västmanlannin lääni
- Länsi-Göötanmaan lääni
- Örebron lääni
- Itä-Göötanmaan lääni

Maantiede

Ruotsin maantiede Ruotsi on sekä pinta-alaltaan (450 000 neliökilometriä) että väestöltään (noin 9 miljoonaa) jonkin verran Suomea suurempi. Ruotsin pääkaupunki on Tukholma. Muita kaupunkeja ovat muun muassa Malmö, Göteborg, Uppsala, Haaparanta, Luulaja ja Uumaja. Katso Luettelo Ruotsin kunnista.

Väestö

Ruotsissa puhutaan pääasiassa ruotsia, suurin vähemmistökieli on suomi. Maalla ei kuitenkaan ole Suomen tapaan lainsäädännöllä määrättyä virallista kieltä ruotsin hallitsevasta asemasta huolimatta. Euroopan unionin direktiivin johdosta viiden vähemmistökielen asema kirjattiin lakiin 1999; näitä ovat saame, meänkieli (suomen murre), suomi, romaani ja jiddish. Näillä kielillä on virallinen asema valtion virastoissa, oikeudessa, päiväkodeissa ja vanhainkodeissa tiettyjen kuntien alueella. Saamen kielellä on virallinen asema Arjeplogin, Jällivaaran (Gällivare), Jokkmokkin ja Kiirunan kunnissa ja niiden läheisyydessä. Suomi ja meänkieli ovat virallisia Jällivaaran, Haaparannan, Kiirunan, Pajalan ja Ylitornion kunnissa. Vähemmistökielillä ei kuitenkaan ole samaa asemaa kuin ruotsilla Suomessa. Romaanilla ja jiddishillä on asema historiallisina vähemmistökielinä, ja Ruotsin hallituksella on tietty velvollisuus tukea niitä. Ruotsissa asuu suuri määrä ulkomaalaissyntyisiä maan vapaamielisen pakolaisten vastaanoton ja 1960- 1980-luvulle vallinneen aktiivisen siirtotyöläispolitiikan ansiosta. Suurin osa ruotsalaisista on luterilaisia. Vielä muutamia vuosia sitten luterilaiseen kirkkoon kuuluminen oli pakollista, ja sen lisäksi sai kuulua johonkin muuhun uskontokuntaan. Ruotsalaiset ovat yleisesti ottaen huomattavasti suomalaisia vähemmän uskonnollisia.

Talous

Ruotsin talous painottuu voimakkaammin metalli- ja kemianteollisuuteen samoin kuin Suomen. Volvo, Saab, Ericsson, Tetrapak, Asea ja Nobel ovat olleet ruotsalaisen talouselämän kivijalkoja ja omistus on monimutkaisten, eri äänivaltaisten osakkeiden kautta keskittynyt muutamalla mahtiomistajalle muun muassa Wallenberg-suvulle. Viime vuosien aikana omistus on monessa yhtiössä siirtynyt kansainväliseen omistukseen ja tämä on myös Ruotsissa johtanut monien tuotantolaitosten lakkauttamiseen.

Merkittävimmät luonnonvarat

- sinkki
- rautamalmi
- kupari
- lyijy
- hopea
- uraani
- puu

Merkittävimmät vientituotteet

- koneet
- paperituotteet

Aiheesta muualla

- [http://maps.google.com/maps?ll=63.975961,12.919922&spn=17.321181,64.863281&z=13&t=h&hl=en Ruotsi Google Mapsissa] Luokka:Ruotsi als:Schweden ms:Sweden zh-min-nan:Sverige [[got:

Oulun lääni

Oulun lääni on yksi Suomen lääneistä. Sen rajanaapureita ovat Lappi, Länsi-Suomi ja Itä-Suomi. Sillä on myös rajaa Pohjanlahdella.

Historia

Historiaa, maantiedettä ja kulttuuria myös artikkelissa Pohjanmaa Oulun lääni perustettiin 1775. Haminan rauhan jälkeen osa Lappia liitettiin lääniin, Petsamo liitettiin siihen 1922. Lapista tehtiin oma lääninsä vasta 1936. Vuoden 1997 lääniuudistuksen jälkeen on lopetettu kaksi kuntaa, Pattijoki ja Temmes.

Hallinto

Pääartikkeli: Oulun lääninhallitus Lääninhallitus on seitsemän ministeriön ohjaama valtion aluehallintoviranomainen. Lääninhallituksen tehtävä on edistää läänin asukkaiden hyvinvointia ja tukea kuntia peruspalveluiden järjestämisessä ja kehittämisessä. Läänissä on 11 kihlakuntaa.

Maa- ja seutukunnat

Oulun läänissä on kaksi maakuntaa ja yhdeksän seutukuntaa.
- Kainuun maakunta (Kajanaland) :#Kajaanin seutukunta :#Kehys-Kainuun seutukunta
- Pohjois-Pohjanmaan maakunta (Norra Österbotten) :#Koillismaan seutukunta :#Nivalan-Haapajärven seutukunta :#Oulun seutukunta :#Oulunkaaren seutukunta :#Raahen seutukunta :#Siikalatvan seutukunta :#Ylivieskan seutukunta

Kunnat

Pääartikkeli: Oulun läänin kunnat Lääniin kuuluu 50 kuntaa, joista suurimmat ovat Oulu ja Kajaani.

Vaakuna

Pääartikkeli: Oulun läänin vaakuna Oulun läänin vaakuna muodostuu siten, että halkoisen kilven vasemmanpuoleisessa kentässä on Pohjanmaan maakunnanvaakuna ja oikeanpuoleisessa kentässä Kajaanin kaupungin vaakunan osa seuraavin selityksin: sinisessä kentässä kultainen kaksitorninen linna, jonka ikkuna-ja oviaukot ovat punaiset. Kilven päällä on herttuakunnan kruunu.

Aiheesta muualla

- [http://www.laaninhallitus.fi/oulu Oulun lääninhallitus]
- ko:오울루 주

Napapiiri

Napapiiri on kaamoksen raja. Pohjoisen napapiirin pohjoispuolella, ja eteläisen napapiirin eteläpuolella on vähintään yksi vuorokausi vuodessa, jonka aikana aurinko ei nouse ollenkaan. Pohjoinen napapiiri on raja, jonka pohjoispuolella aurinko ei laske kesällä eikä nouse talvella vähintään yhtenä vuorokautena vuodessa. Rajana on auringon keskikohta, joten napapiirillä talvipäivänseisauksena auringosta näkyy puolet keskipäivällä. Vastaavasti kesäpäivänseisauksena keskiyön aurinko näkyy myös hieman napapiirin alapuolella. Napapiiri sijaitsee leveysasteella, joka saadaan vähentämällä navan (90°) asteluvusta maan akselikallistuma (n. 23,44°). Rauhallisesti edeten Napapiiri heilahtelee pohjoisen ja etelän välillä 250 kilometrin matkaa metrin pari päivässä. Keinahdellen edestakaisin, mutta kuitenkin saavuttaen taipaleensa ääripäät 40 000 vuoden välein. Pohjoiselle napapiirille osuu kahdeksan valtiota: Suomi, Ruotsi, Norja, Tanska (Grönlanti), Islanti, Venäjä, Kanada ja USA (Alaska). Eteläiselle napapiirille ei yhtään, koska Antarktis ei kuulu millekään valtiolle. Luokka:Maantiede Luokka:Rovaniemi

Golf-virta

Golf-virta on suuri lämmin Atlantin valtameren merivirta, joka jatkaa päiväntasaajavirtoja ja kulkee Meksikonlahdelta Floridan niemimaan kautta Kuuban ja Bahamasaarten välitse ja jatkaa koillissuunnassa Eurooppaa kohti. Kulkee myös Skandinavian niemimaan ohitse ja vaikuttaa huomattavasti myös Suomen ilmastoon. Golf-virta lämmittää huomattavasti ilmastoa Länsi- ja Pohjois-Euroopassa, erityisesti mm. Norjassa, Iso-Britanniassa, Irlannissa ja Ranskassa. Golfvirta on voimakas, lämmin Pohjois-Atlantin merivirta, joka alkaa Meksikonlahdelta ja vie Atlantilla kohti Islantia. Golfvirta lämmittää Länsi-Eurooppaa noin 9 astetta muuttaen huomattavasti mm. Islannin, Englannin ja Norjan ilmastoja. Golfvirta saa alkunsa Pohjoisesta päiväntasaajavirrasta, johon yhdistyy pienempiä virtauksia. Golfvirta kuljettaa päiväntasaajalta 30 miljoonaa kuutiometriä vettä sekunnissa ja Cape Hatterasin ohi 80 miljoonaa kuutiometriä. Golfvirta luo osaltaan valtameren polaaririntamaa, jossa navoilta tuleva kylmä vesi ja päiväntasaajalta tuleva lämmin vesi kohtaavat. Golfvirrasta haihtuu virtauksen aikana vettä ja poistuu lämpöä. Kasvaneen suolapitoisuuden takia osa vedestä laskeutuu alemmaksi. Näin Golfvirta toimii kylmän valtamerten syväveden lähteenä. Golfvirta on merkittävä osa valtamerten termohaliinikiertoa. Golfvirta on aluksi Pohjois-Atlantilla talvella melko lämmin, 12-15 astetta. Vettä kulkee talvisin noin 1300 km³ päivässä jäähtyen 1-4 astetta, jolloin vesi uppoaa alas syvävedeksi. Vesi vapauttaa silloin päivässä noin 6
- 10 potenssiin 19 joulea energiaa.

Golf-virta ja ilmastonmuutos

Ilmastonmuutoksen aiheuttaman napajäätiköiden sulamisen on arveltu mahdollisesti hidastavan tai jopa pysäyttävän Golf-virran. 1. joulukuuta 2005 Nature-lehdessä julkaistun brittitutkimuksen mukaan Golf-virta olisi hidastunut viimeisen 12 vuoden aikana peräti 30%, mutta vielä ei osata sanoa, onko ilmiö pysyvä tai johtuuko se ilmastonmuutoksesta. Golf-virran pysähtymisellä olisi dramaattiset viilentävät vaikutukset Euroopan ilmastoon. [http://www.newscientist.com/article.ns?id=dn8398] Luokka:Merivirrat ja:メキシコ湾流

Perämeri

Perämeri (aik. Kainuunmeri) on Pohjanlahden pohjoisin osa. Se rajoittuu etelässä Merenkurkkuun, ja sen pohjoisin kohta on Tornionjoen suistossa, Tornion-Haaparannan alueella. Perämereen laskee useita jokia sekä Ruotsin että Suomen puolelta. Perämeren suurin saari on Hailuoto. Tärkeimmät satamat ovat Kokkolan Ykspihlaja (13 metrin väylä), Oulun Oritkari, Kemin Ajos ja Tornion Röyttä. Kemi-Oulu -välillä kulkee myös 10 metrin syväväylä. Perämeren keskisyvyys on n. 30 m. Suomen rannikolla yksi syvimpiä kohtia on Haukiputaan edustallä Lönkytin-luodon lounaispuolella oleva 54 m syvänne. Laajat hiekkasärkät ja -matalikot ovat Perämerelle ominaisia. Haukiputaan edustalla sijaitseva Santapankki -niminen saari sijaitsee laajan 1-2 metrin matalikon pohjoisreunalla.

Katso myös

- Krunnien suojelualue
- Hailuoto Luokka:Pohjanlahti

Halti

Halti (toisilta nimityksiltään Haltia, Haltitunturi tai Haltiatunturi, saameksi Háldi) on Suomen korkein kohta, 1 328 m merenpinnasta. Se sijaitsee Enontekiön kunnan alueella, Norjan vastaisella rajalla. Tunturiryhmän korkein laki, Ráisduattarháldi (1 365 m), on Norjan puolella. Haltin huippu, Halditšohkka, on Suomen ja Norjan rajalinjalla. Korkein kokonaan Suomen puolella oleva huippu on Ridnitšohkka 1 316 m. Luokka:Suomen tunturit

Lokka

Lokan allas, kutsumanimeltään Lokka, on tekojärvi Luiron yläjuoksulla Sodankylässä Lapissa. Alarajan korkeudella Lokan pinta-ala on 216 neliökilometriä ja ylärajan korkeudella 418 neliökilometriä. Lokan täyttö aloitettiin vuonna 1967, ja sen avulla säädellään Kemijoen vesimäärää. Lokan yhdistää Porttipahdan tekojärveen Vuotson kanava. Luokka:Sodankylä Luokka:Suomen järvet

Kemijoki

Kemijoki on 550 km pituudellaan Suomen pisin joki. Se laskee Kemijärven ja Rovaniemen kautta Pohjanlahteen Kemissä. Kemijoen valuma-alue, eli siihen laskevien sadevesien alue, kattaa merkittävän osan Pohjois-Suomea, ja ulottuu Norjaan ja Venäjälle asti. Vesistöalueen pinta-ala on 51 000 neliökilometriä. Kemijoen keskivirtaama jokisuulla on noin 556 kuutiometriä sekunnissa. Kemijoen sivujokia ovat Ounasjoki, joka yhtyy Kemijokeen Rovaniemellä ja Kitinen, joka yhtyy Kemijokeen Pelkosenniemellä, Vuotos ja Tenniöjoki. Kitisen (230 km) sivujokia ovat Luiro, Sattanen ja Jeesiöjoki. Kitisen yläjuoksulla on Porttipahdan tekojärvi ja vesivoimala. Luiro (230 km) alkaa Luirojärvestä Saariselältä ja virtaa Lokan tekojärven kautta Kitiseen. Enontekiön Ounasjärvestä alkava Ounasjoki (280 km) rauhoitettiin 1983, eikä siihen rakennettu voimaloita. Tenniöjoki (126 km) alkaa Venäjän puolelta ja virtaa Sallan läpi ja yhtyy Kemijokeen Savukoskella. Kemijoen ja Vuotosjoen yhtymäkohtaan on suunniteltu tekoallasta. Hanke raukesi 1982 kansalaistoiminnan tuloksena. Hallitus asettui jälleen 1992 Vuotoksen altaan rakentamisen kannalle. Vesioikeus myönsi luvan Vuotoksen altaan ja vesivoimalaitoksen rakentamiseen 29. helmikuuta 2000 valituskierroksen jälkeen. Vaasan hallinto-oikeus kumosi vesioikeuden päätöksen 14. kesäkuuta 2001 ja hylkäsi lupahakemuksen. Korkein hallinto-oikeus piti 18. joulukuuta 2002 kielteisen päätöksen voimassa. Ensimmäinen Kemijoen vesivoimalaitos rakennettiin 1946 Isohaaraan. Yhteensä Kemijokeen ja sen valuma-alueelle, on rakennettu 15 voimalaitosta. Voimalaitokset omistaa Kemijoki Oy, joka perustettiin vuonna 1954. Yhteensä Kemijoen voimalaitokset vuosituotanto oli vuonna 2003 4,3 TWh, mikä oli noin 34,5% Suomen vesivoimatuotannosta. Ennen voimalaitosrakentamista Kemijoki oli yksi Euroopan tuottoisimmista lohijoista. Lohisaalis tuolloin oli vuosittain jopa 160 tonnia. Lohenkalastus keskittyi joen alajuoksulle, mutta tulonlähteenä lohenkalastuksella oli merkitystä Kemijärven yläpuoliselle jokiosuudelle saakka.

Katso myös

- Luettelo Suomen joista

Linkit

- Kemijoki Oy: [http://www.kemijoki.fi/] Luokka:Suomen joet

Kemi

:Kemi on myös kaupunki Karjalassa. ---- Kemi (pohjoissaameksi Giepma) on Suomen kaupunki, joka sijaitsee Lapin maakunnassa, Lapin läänissä. Sana Kemi tarkoittaa tallattua niittyä.

Historia

Kemin kaupunki perustettiin Keisarillisen Majesteetin asetuksella 5. maaliskuuta 1869. Kemin satama perustettiin samanaikaisesti, ja kaupunki sai myös tapulikaupunkioikeudet eli käytännössä oikeuden ulkomaankauppaan. Jo ennen kaupunkioikeuksia oli Kemiin perustettu puunjalostusteollisuutta (Laitakarin höyrysaha 1863). Kaupungin perustamisen jälkeen Kemin seutu kasvoi nopeasti yhdeksi merkittävimmistä puunjalostusteollisuuden keskittymistä Suomessa. Kemi Oy aloitti toimintansa 1893, Kemi Oy:n sulfiittiselluloosatehdas käynnistettiin 1919, Veitsiluoto Oy aloitti toiminnan perustamalla sahan Veitsiluodon kaupunginosaan 1922 ja selluloosatehtaan 1930. Teollisuuden kasvun myötä myös liikenneyhteydet paranivat: rautatie 1902 ja lentokenttä 1939. Vuoteen 1931 teollisuuslaitokset ja työväestön asuinalueet sijaitsivat maalaiskunnissa kaupungin ulkopuolella. Vuoden 1931 alussa esikaupungit tehtaineen liitettiin kaupunkiin ja kaupunki muuttui teollisuus- ja työläiskaupungiksi. Kaupungin maapinta-ala nousi 5,8 neliökilometristä 83,5 neliökilometriin. Väkiluku kasvoi 3543:sta 16 795:een. Talvi- ja jatkosotien aikana Kemin kaupunki säästyi pommituksilta, mutta Lapin sodassa saksalaiset räjäyttivät Kemin kaupungintalon ja Kemijoen sillat. Sodan jälkeinen aika oli Suomessa epävarmaa aikaa, jolloin kommunistien vallankaappausta pelättiin. Kemin tapahtumat vuonna 1949 saivat alkunsa lakosta Kemi Oy:n Pajusaaren tehtailla. Lakot päättyivät kahden ihmisen kuolemaan mielenosoitusmarssin aikana Kemin veritorstaina 18. elokuuta. Puunjalostusteollisuuden edelleen laajentuessa paperi- ja kartonkiteollisuuteen Kemistä kasvoi 1960-luvulle tultaessa lähes 30 000 asukkaan kaupunki. Kemi oli tuolloin toiseksi tärkein ja suurin Pohjois-Suomen kaupungeista heti Oulun jälkeen. 1970-luvulla automaation vähentäessä teollisuuden työvoiman tarvetta, ja valtion keskittäessä virastojaan läänin pääkaupunkiin Rovaniemelle, Kemin väkiluku kääntyi selvään laskuun.

Elinkeinoelämä

Suurimpia yksityisiä työllistäjiä kaupungissa ovat Stora Enson Veitsiluodon paperitehtaat sekä Karihaarassa toimiva Metsä-Botnian ja Finnforestin puunjalostusteollisuus. Merkittävä teollinen työnantaja on myös Outokummun omistama Kemin kromikaivos, joka sijaitsee Keminmaassa. Ajoksessa sijaitsevat kauppamerenkulun kannalta merkittävä syväsatama sekä tuulivoimapuisto. Kemi on kohottanut viime vuosina profiiliaan matkailuelinkeinon piirissä. Kaupungin tunnetuimpia matkailunähtävyyksiä ovat muun muassa Lumilinna ja jäänmurtaja Sampo.

Poliittinen rakenne

Voimakkaan teollisen historian vuoksi Kemissä on vahva poliittisesti vasemmistolainen perinne. Kaupunginvaltuuston nykyinen rakenne on seuraava:
- Vasemmistoliitto (14)
- SDP (12)
- Keskusta (8)
- Kokoomus (5)
- Suomen Kommunistinen Puolue (1)
- Kristillisdemokraatit (1)
- Liberaalit (1)
- Kommunistinen työväenpuolue (1)

Nähtävyydet

- Jalokivigalleriassa on Euroopan monipuolisin ja laajin kokoelma jalokiviä.
- Maailmankuulu Lumilinna rakennettiin ensimmäisen kerran 1996.
- Arkkitehti Josef Stenbäckin suunnittelema Kemin kirkko on valmistunut 1902. Kirkko on yksi kauneimmista uusgoottilaisista kirkkorakennuksista Suomessa.
- Kaupungintalon näköalatasanteelta voi nähdä koko Kemin kaupungin.

Ystävyyskaupungit

- Luulaja, Ruotsi
- Tromssa, Norja
- Wismar, Saksa
- Newtownards, Pohjois-Irlanti
- Ringköbing, Tanska
- Liptovsky Mikulas, Slovakia
- Volgograd, Venäjä
- Nacala, Mosambik
- Szèkesfèhervàr, Unkari

Kaupunginosat

- Sauvosaari
- Peurasaari
- Karjalahti

- Koivuharju
- Karihaara
- Paattio

- Kivikko
- Tervaharju
- Nauska

- Syväkangas
- Takajärvi
- Ritikka

- Hepola
- Rytikari
- Ajos

Aiheesta muualla

- [http://www.kemi.fi/ Kemin kaupungin kotisivut]
- [http://www.snowcastle.net/ Kemin lumilinnan sivut] Luokka:Suomen kaupungit Luokka:Kemi

Tornio

Tornio (pohjoissaameksi Duortnus, ruotsiksi Torneå) on pieni teollisuuskaupunki Lapin maakunnassa, Lapin läänissä Ruotsin rajalla. Tornio on Tornionjokilaakson keskus ja tärkein Suomen ja Ruotsin välinen rajanylityspaikka. Suomen nykyinen alue- ja kuntaministeri Hannes Manninen on Tornion entinen kaupunginjohtaja. Tornion nykyinen kaupunginjohtaja on Raimo Ronkainen.

Historia

Tornionjoen suisto on ollut asutettu viimeisestä jääkaudesta lähtien. Vuoteen 1995 mennessä alueelta on löydetty 16 muinaista asumusta. Ne ovat samankaltaisia kuin Voullerimista noin 6000–5000 eaa löydetyt. Ruotsin puoleisen seudun uskotaan olevan vanhin pysyvä asutuspaikka Skandinavian alueella (tieto vuodelta 2004). Teoria, että alue on ollut asumaton ennen viikinkien aikaa, on hylätty. 1800-luvulle saakka keminsaamea puhuvat ihmiset asuttivat aluetta. Keminsaame kuuluu itäsaamelaisiin kieliin. Tornio on nimetty Suomen länsirajaa pitkin laskevan Tornionjoen mukaan. Nimensä joki on oletettavasti saanut pohjoissaamelaisesta sanasta Duortnosjávri. Tornio sai kaupunkioikeutensa Ruotsin kuninkaan Kustaa II Aadolfin määräyksestä vuonna 1621 ja on virallisesti perustettu Suensaareen (sudensaari). Nimi on mahdollisesti tullut erään alueen maanomistajan mukaan, tai sitten sanasta Swensarö, ruotsalaisten saari. Kaupunki perustettiin tunnustukseksi Tornion saavuttamasta asemasta kaupankäynnin keskuspaikkana 1500-luvun kuluessa. Tornio kasvoi pohjoisen suurimmaksi kauppakaupungiksi ja oli muutamia vuosia Ruotsin kuningaskunnan varakkain kaupunki. Huolimatta vilkkaasta kaupankäynnistään Lapin ja merentakaisten alueiden kanssa kaupungin väkiluku pysytteli reilun 500 ihmisen tasossa satojen vuosien ajan. 1800-luvulla Torniossa vieraili muutamia tutkimusmatkailijoita Keski-Euroopasta jotka tulivat tutkimaan arktisia alueita. Merkittävin tutkimusmatka tapahtui vuosina 1736–1737, kun Pierre Louis Moreau de Maupertuis tutkimusryhmineen Ranskan akatemiasta (Academie Française) saapui tekemään mittauksia Tornionjoen varrelle. Muun muassa Aavasaksan laelta tehtyjen kolmiomittauksien avulla onnistuttiin todistamaan, että Maa on navoiltaan litistynyt pallo, geoidi. Lapin kaupankäynti, josta Tornio oli riippuvainen, alkoi hiipua 1800-luvun aikana. Maannousun vuoksi joki oli tullut liian kapeaksi vesiliikennöintiin ja Tornion satama jouduttiin siirtämään alajuoksua kohti. Merkittävin isku varakkaalle kaupungille tapahtui kuitenkin Suomen sodassa vuonna 1808, jonka päätteeksi Suomi liitettiin osaksi Venäjän keisarikuntaa. Raja vedettiin pitkin Muonionjoen syvintä väylää pitkin jatkuen Tornionjoen suistoon asti. Linjaus jakoi Lapin kahteen osaan, joka oli kohtalokasta kaupankäynnille. Muusta rajalinjauksesta poiketen Venäjän tsaari vaati Tornionjoen väylän länsipuolella sijaitsevaa Suensaarta ja sen mukana Tornion keskustaa liitettäväksi Venäjään. Ruotsalaiset perustivat Haaparannan kylän (nykyään kaupunki) rajan länsipuolelle tasapainottamaan Tornion menetystä. Venäjän vallan aikana Tornio oli pieni varuskuntakaupunki. Kaupankäynti vilkastui vain Krimin sodan ja ensimmäisen maailmansodan aikoihin. Tällöin Torniosta muodostui tärkeä rajanylityspaikka. Ensimmäisen maailmansodan aikana Torniolla ja Haaparannalla oli ainoa rautatieyhteys Venäjän ja heidän läntisien liittolaistensa välillä. Suomen itsenäistyttyä vuonna 1917 Tornio menetti varuskuntansa. Kaupungin väkiluku alkoi kuitenkin kasvaa tasaisesti. Lapin sodassa, toisen maailmansodan loppupuolella, Suomen piti rauhansopimuksen ehtona poistaa Saksan sotilaat maasta. Tornion kaupungin keskustan tuntumassa käytiin Lapin sodan merkittävin taistelu, kun Oulusta meriteitse saapuneet tuhannet suomalaissotilaat rantautuivat saksalaisten valtaaman kaupunkiin. Nopeasti onnistunut takaisinvaltaus ilmeisesti pelasti kaupungin polttamiselta. Siten esimerkiksi Tornion merkittävimpiin vanhoihin rakennuksiin kuuluva puukirkko vuodelta 1686 säilyi. Toisen maailmansodan jälkeen kaupungissa on työllistänyt etenkin Hartwallin omistuksessa oleva panimo, joka tunnetaan Lapin Kulta -oluestaan. Outokumpu Oyj rakensi Röyttän kaupunginosaan 1960-luvulla ruostumattoman teräksen raaka-ainetta valmistavan ferrokromitehtaan ja vuonna 1976 siellä käynnistyi yhtiön ruostumatonta terästä tuottava tehdas. Myös Tornionjokilaakson matkailu on kasvanut viime vuosina.

Talous

Tornion merkittävin työnantaja on Outokumpu, jonka ruostumatonta terästä valmistava tehdas työllistää yli 2 000 henkeä. Torniossa toimii myös Hartwallin (aiemmin Lapin Kulta) olut- ja virvoitusjuomatehdas.

Rajalla

Tornion sijainnin hyödyntäminen on piristänyt alueen kehitystä ja rajakaupungit Tornio ja Haaparanta ajavat kovaa vauhtia yhteistä På Gränsen – Rajalla -hanketta. Raja-alueelle on tulossa muun muassa IKEAn tavaratalo ja muuta yhteistä eurooppalaisen kaupungin keskustaa.

Aiheesta muualla

- [http://www.tornio.fi/ Tornion kaupungin kotisivut]
- [http://www.tornio24.net/ Tornion ajankohtaissivusto]
- [http://www.pagransen.com/ På Gränsen -projektin kotisivut]
- [http://www.kemi.fi/kk021498/tornedialekt.html Murresanaluettelo] Luokka:Suomen kaupungit
-

Poro

Poro (Rangifer tarandus tarandus) pohjoisessa Fennoskandiassa elävä puolikesy hyötyeläin, jota laidunnetaan tuntureilla sekä metsälapin alueella ja jotka kerätään poroerotukseen lajittelua ja teuraseläinten valintaa varten. Porot kootaan myös kesällä juhannuksen tienoilla vasojenmerkitystä varten, jolloin vasojen korviin leikataan puukolla omistajansa teot eli sanat. Poronpitoa säätelee poronhoitolaki ja poronhoitoa tuetaan Maa- ja metsätalousministeriön määrittämällä summalla jokaista eloporoa kohti. Poronhoito on perinteinen saamelaisten elinkeino. Poron alkuperälaji on peura, erityisesti tunturipeura, ja kesyttäminen lienee tapahtunut myöhäiskeskiajalla. Poronkäristys on tunnettu perinneruoka. Luokka:Poronhoito Luokka:Sorkkaeläimet ja:トナカイ

Kullero

Kullero (Trollius europaeus) eli niittykullero on näyttävä keltakukkainen Lapin leinikkikasvi (Ranunculaceae).

Tuntomerkit

Kulleron kukka on iso keltainen pallo, halkaisijaltaan 3–5 cm. Pallomaisuutta lisäävät varsinaisia terälehtiä ympäröivät keltaiset kehyslehdet. Pysty varsi on 30–70 cm pitkä, usein haaraton. Aluslehdet ovat pitkäruotisia, niiden lapa on leveä ja tavallisesti viiteen liuskaan jakautunut.

Levinneisyys

Kullero on yleinen Lapissa. Etelä-Suomessa sitä tavataan purojen varsilla ja puutarhakarkulaisena. Etelämpänä Euroopassa se on vuoristojen kasvi, Alpeilla sitä tavataan yli 3000 metrin korkeuteen asti.

Kukinta-aika

Etelän kullerot aloittavat kukintansa toukokuussa, Lapissakin viimeistään juhannuksena. Lapissa Luokka:Kullerot

Kulta

Kulta (lat. aurum) on alkuaine, joka kuuluu metallien ryhmään. Se on yksi harvoista metalleista, joka esiintyy luonnossa täysin puhtaassa muodossa. Jalometallina se kuuluu samaan joukkoon hopean ja platinan kanssa. Kulta ei reagoi useimpien kemikaalien kanssa, mutta kuningasvesi ja kloori pystyvät syövyttämään sitä. Kulta on muutenkin äärimmäisen epäreaktiivinen, joten sitä käytetään tästä syystä (kauniin ulkomuotonsa ohella) koruihin, hammaspaikkoihin, ja aiemmin myös proteeseihin. Hyvän sähkönjohtavuuden ja korrosoitumattomuuden takia kultaa käytetään myös elektroniikkateollisuudessa mm. liitin- ja kytkinpinnoissa. Kullan kemiallinen merkki Au tulee sen latinankielisestä nimestä Aurum.

Valmistus

Kulta esiintyy luonnossa sekä metallisena, että yhdisteenä. Se voidaan puhdistaa syanidi-, klooraus- tai amalgaamiprosessilla.
- Syanidiprosessissa kulta reagoi natriumsyanidiliuoksessa muodostaen natriumsyanoauraattia, joka pelkistetään elektrolyyttisesti.
- Kloorausprosessissa malmi reagoi kloorin kanssa korkeassa lämpötilassa muodostaen kultakloridia (AuCl₃). Liuos pelkistetään vetysulfidilla, jolloin saadaan kultasulfidia, joka voidaan puhdistaa sulattamalla.
- Amalgaamiprosessissa kulta liuotetaan lietteestä amalgaamiin (elohopeaan) ja erotetaan tislaamalla. Kullan hinta annetaan usein dollaria /Troy unssi (99,98% Au). (Troy oz = troy unssi = 31,1034768 grammaa. Tavallinen unssi on vain 29,6856 g.)

Kultalajit

- punakulta
- keltakulta
- viherkulta
- valkokulta valkokulta

Merkittävimmät esiintymisalueet

- Aasia
- Armenia
- Filippiinit
- Kazakstan
- Kirgisia
- Korean demokraattinen kansantasavalta
- Laos
- Mongolia
- Saudi-Arabia
- Uzbekistan

- Australia ja Oseania
- Fidži
- Palau
- Papua-Uusi-Guinea
- Salomonsaaret
- Uusi-Kaledonia

- Afrikka
- Burkina Faso
- Eritrea
- Etelä-Afrikka
- Etiopia
- Gabon
- Ghana
- Guinea
- Kenia
- Keski-Afrikan tasavalta
- Kongon demokraattinen tasavalta
- Liberia
- Mali
- Namibia
- Ruanda
- Sambia
- Sierra Leone
- Tansania
- Zimbabwe

- Amerikka
- Brasilia
- Chile
- Dominikaaninen tasavalta
- Grönlanti
- Guyana
- Honduras
- Kanada
- Kolumbia
- Meksiko
- Nicaragua
- Peru
- Ranskan Guyana
- Venezuela

Venezuela

Kaivostoiminta Suomessa

Suomessa on yksi toiminnassa oleva kultakaivos Sodankylässä, mutta muiden kaivosten avaamista selvitellään mm. Kittilässä, Orivedellä, Ilomantsissa, Raahessa ja Huittisissa. Uusien kaivosten kannattavuuden mahdollistaa rikastusmenetelmien kehittyminen.

Katso myös

- jaksollinen järjestelmä
- alkemia
- katinkulta
- kultakuume

Aheesta muualla

- [http://www.kultahippu.fi/ Kultahippu - tietoja kullasta ja kullankaivuusta] Luokka:Alkuaineet Luokka:luonnonvarat ms:Emas ja:金 simple:Gold th:ทองคำ

Utsjoki

Utsjoki (pohjoissaameksi Ohcejohka, koltansaameksi Uccjokk) on Suomen kunta, joka sijaitsee Lapin maakunnassa, Lapin läänissä. Kunnassa asuu 1 401 ihmistä ja sen pinta-ala on 5 370,5 km², josta 202,93 km² on vesistöjä. Väestötiheys on 0,2713 asukasta/km². Utsjoki on Suomen ainoa kunta, jossa on saamenkielinen enemmistö. Utsjoen naapurikunnat ovat Inari sekä Norjan puolella Kaarasjoki, Tana ja Uuniemi.

Kyliä

Asutus on keskittynyt pääsääntöisesti Suomen ja Norjan välisen rajajoen, Tenon (pohjoissaameksi Deatnu 'iso virta, joki') varrelle. Kunnan kylät ovat Nuorgam (pohjoissaameksi Njuorggán), kirkonkylä, Nuvvus, Dalvadas, Outakoski (pohjoissaameksi Vuovdaguoika), Rovisuvanto, Karigasniemi (pohjoissaameksi Gáregasnjárga) ja Kaamasmukka.

Muuta

Utsjoelle saatiin kunnollinen tieyhteys vasta vuonna 1958. Karigasniemeltä Utsjoelle viemä tie on yksi Suomen kauneimpia ja jylhimpiä tieosuuksia, ja se valmistui 70-luvulla. Sitä ennen Karigasniemen ja Utsjoen välinen liikenne hoidettiin lähinnä veneillä Tenojokea pitkin. Talvisaikaan jokea pitkin ajettin jopa autolla, mistä on kertomus Raimo O. Kojon kirjassa Teno, Saamen ja lohen virta (WSOY 1984). Utsjoen tärkeimmät elinkeinot ovat poronhoito ja Tenojoen lohenkalastus ja sen mukanaan tuoma turismi. Norjalaiset ovat merkittävä asiakaskunta alueen yrityksille. Utsjoella sijaitsee Kevon luonnonpuisto, jossa on maankuulu Kevon kanjoni. Alueella on runsaan 50 kilometrin mittainen retkeilypolku. Myös Nuorgam–Sevettijärvi-retkeilyreitti on suosittu mutta verrattaen vaativa.

Aiheesta muualla

- [http://www.utsjoki.fi/ Utsjoen kunnan kotisivut]
-

Kittilä

Kittilä (pohjoissaameksi Gihttel) on Suomen kunta, joka sijaitsee Lapin maakunnassa, Lapin läänissä. Kunnassa asuu 5820 ihmistä ja sen pinta-ala on 8411,79 km², josta 162,41 km² on vesistöjä. Väestötiheys on 0,7027 asukasta/km². Levin hiihtokeskus sijaitsee Kittilässä. Kunnassa on myös lentokenttä, joka palvelee matkailua ja ilmavoimia. Oppilaitokset: lukio ja matkailualan oppilaitos, Lapin ammattiopisto - [http://www.lao.fi/levi Levi-instituutti].

Kylät

Alakylä, Kallo, Kaukonen, Kelontekemä, Kittilä (kirkonkylä), Kuivasalmi, Köngäs, Raattama, Sirkka, Tepasto

Tunnettuja kittiläläisiä

- Kalervo Palsa, kuvataiteilija
- Arto Paasilinna, kirjailija (syntyi Kittilässä)
- Reidar Särestöniemi, kuvataiteilija
- [http://www.pietarinkirja.net Aarne Nikka], kunnanjohtaja
- [http://www.kittila.fi/kuntalaiset/sivistys/kulttuuri/kuvataiteilijat/junttila.html Einari Junttila], kuvataiteilija
- [http://www.galleriaraekallio.com/ Reijo Raekallio], kuvataiteilija

Aiheesta muualla

- [http://www.kittila.fi/ Kittilän kunnan kotisivut]
- [http://www.levi.fi/ Levin hiihtokeskus]
-

Savukoski

Savukoski (pohjoissaameksi Suovvaguoika) on Suomen kunta, joka sijaitsee Lapin läänissä. Kunnassa asuu 1326 ihmistä (31.1.2005) ja sen pinta-ala on 6470,65 km², josta 49,27 km² on vesistöjä. Väestötiheys on Suomen kunnista alhaisin, vain 0,21 asukasta/km². Savukoskella sijaitsee Joulupukin koti Korvatunturi.

Kyliä

Kuosku, Martti, Nousu, Savukoski, Tanhua

Aiheesta muualla

- [http://www.savukoski.fi/ Savukosken kunnan kotisivu] Luokka:Savukoski

Pohjois-Pohjanmaa

__NOTOC__ Pohjois-Pohjanmaa on Suomen maakunta Oulun läänissä. Hallinnollinen pääkaupunki ja samalla maakunnan suurin kaupunki on Oulu. Maakunta rajautuu lännessä Perämereen, pohjoisessa Lapin maakuntaan, idässä Venäjän federaatioon, kaakossa Kainuun maakuntaan, sekä etelässä Pohjois-Savon, Keski-Suomen ja Keski-Pohjanmaan maakuntiin. Maakunnassa oli vuonna 2004 asukkaita 374 928 ja sen pinta-ala on noin 37 120 neliökilometriä, josta järviä on noin 1800 neliökilometriä. Asukastiheys on noin 10,5 asukasta neliökilometrillä.

Kunnat

Vuoden 2005 alussa Pohjois-Pohjanmaan maakunnassa oli 40 kuntaa, joista 11 kaupunkeja. Seuraavassa Pohjois-Pohjanmaan maakunnan kuntalistassa kaupungit on merkitty tähdellä: (ps. Ranua Lapin läänissä kuuluu Pohjois-Pohjanmaan murrealueeseen.)

- Alavieska
- Haapajärvi
-
- Haapavesi
-
- Hailuoto
- Haukipudas
- Ii
- Kalajoki
-
- Kempele
- Kestilä
- Kiiminki

- Kuivaniemi
- Kuusamo
-
- Kärsämäki
- Liminka
- Lumijoki
- Merijärvi
- Muhos
- Nivala
-
- Oulainen
-
- Oulu
-

- Oulunsalo
- Piippola
- Pudasjärvi
-
- Pulkkila
- Pyhäjoki
- Pyhäjärvi
-
- Pyhäntä
- Raahe
-
- Rantsila
- Reisjärvi

- Ruukki
- Sievi
- Siikajoki
- Taivalkoski
- Tyrnävä
- Utajärvi
- Vihanti
- Yli-Ii
- Ylikiiminki
- Ylivieska
-

Seutukunnat

Vuoden 2005 alussa Pohjois-Pohjaanmaan maakunnassa oli seitsemän seutukuntaa:
- Koillismaan seutukunta
- Nivala-Haapajärven seutukunta
- Oulun seutukunta
- Oulunkaaren seutukunta
- Raahen seutukunta
- Siikalatvan seutukunta
- Ylivieskan seutukunta

Aiheesta muualla

- [http://www.pohjois-pohjanmaa.fi/ Pohjois-Pohjanmaan maakunnan kotisivut] Luokka:Pohjois-Pohjanmaa

Suomen kunnat

Tässä on aakkostettu luettelo Suomen nykyisistä kaupungeista ja kunnista. Kuntaliitosten yhteydessä hävinneet kunnat ovat sivulla Luettelo Suomen entisistä kunnista. Suomessa on 444 kuntaa, joista 113 on kaupunkeja. Kaupungit on merkitty vahvennetulla tekstillä. Huomaa, että vuoden 2005 ja 2006 kuntamuutokset eivät ole mukana tässä listassa - niiden jälkeen Suomessa on 431 kuntaa. __NOTOC__ A B C D E F G H I J K L M N O P Q R S T U V W X Y Z Å Ä Ö