:: wikimiki.org ::

Lars Levi Laestadius

Lars Levi Laestadius

Lars Levi Laestadius (10.1.1800 Arjeplog - 21.2.1861 Pajala) oli pappi, jonka mukaan on nimetty evankelis-luterilaisen kirkon herätysliike lestadiolaisuus. Hänestä tuli ylioppilas vuonna 1819, pappi 1825, solmi avioliiton 1827 ja sai parannuksen armon jouluna 1844. Papin töiden lisäksi hän oli kasvitietelijä.

Lapsuus ja nuoruus

Lars Levi Laestadius syntyi Ruotsin Lapissa Jäckvikin kylässä. Hänen vanhempansa olivat Karl Laestadius ja Anna Magdalena Laestadius. Anna Magdalena näki unta, jossa kuuli nimen Lars. Näin hänen poikansa sai hätäkasteessa nimekseen Lars Levi Laestadius. Laestadius opiskeli lukion Härnösandissa veljensä Petruksen kanssa. He myös suorittivat yhdessä yliopiston Uppsalassa. Vuonna 1825 hän valmistui papiksi.

Papin virkaan

Laestadius nimitettiin Ruotsin pohjoisimman seurakunnan, Kaaresuvannon, papiksi vuonna 1826. Seurakuntalaisten määrä oli pieni ja seutu harvaanasuttua. Maisemat olivat karuja ja talvet kylmiä. Lisäksi Kaaresuvanto oli suomenkielistä aluetta, kun taas Laestadius puhui äidinkielenään ruotsia. Oman haasteensa toi myös se, että seurakuntalaiset eivät olleet tulleet keskustelemaan papin kanssa hengellisistä asioista vuosikausiin. Laestadiuksen saarnatyyli oli alusta alkaen hyvin väkevää ja hänen käyttämät kielikuvansa rikkaita. Hän haki vertauksia Lapin luonnosta, kansasta ja uskomuksista. Jumalasta Laestadius käytti mm. nimityksiä "taivaallinen vanhin" ja "viinitarhan isäntä", kun taas paholainen oli esim. "hirmuinen susi" ja "tämän maailman lasimestari". Vaikean isäsuhteensa vuoksi hän vierasti "Taivaan Isä" -nimityksen käyttöä.

Hengellinen herääminen

Vuonna 1842 Laestadius sairastui vakavasti. Hän pelkäsi kuolevansa, mutta oli varma, ettei elämällään olisi ansainnut muuta kuin helvetin tuskat. Hän näki edessään valtavan syntikuorman, joka oli alkanut karttua jo aivan lapsuudesta ja nuoruudesta alkaen. Laestadius parantui taudistaan, mutta synnin taakka oli edelleen hänen edessään. Työmatkallaan Åseleen 1844 Laestadiuksen elämässä tapahtui käänne. Maria-niminen lappalaistyttö tuli keskustelemaan hänen kanssaan ja kertoi omasta uskostaan. Vaikka Laestadius olikin eläessään tutkinut paljon Raamattua ja opiskellut teologiaa, vasta tämän yksinkertaisen ja vaatimattoman keskustelun jälkeen hän ymmärsi, minkälainen on elävä usko. Hän havaitsi, että pelkkään lukemiseen ja tietoon perustuva usko on kuollut usko.

Herätysliikkeen synty ja laajeneminen

Åselen tapahtumien jälkeen Laestadiuksen saarnat saivat uuden värin ja voiman. Hänen puheensa herättivät ihmisissä monenlaisia tunteita ja kirkkoon alkoi tulla uteliaita kuulijoita. Keväällä 1846 alkoivat hänen kuulijansa osoittaa hengellisen heräämisen merkkejä. Herätysliike rupesi leviämään yli valtakuntien rajojen. Laestadius toivoi, että ilmiö pysyisi kirkon sisäisenä eikä syntyisi erillisiä liikkeitä. Toisin kuitenkin kävi. Nyt lestadiolaisuuden eri haarat muodostavat merkittävän herätysliikkeen kirkkomme sisällä. Lestadiolaisuus on levinnyt myös muun muassa Pohjois-Amerikkaan, Norjaan ja Ruotsiin.

Vastustus voimistuu

Kapakanpitäjien taloudelliset tappiot laittoivat heidät kantelemaan Laestadiuksesta viranomaisille. Kun Laestadius puhui Pajalan kapakkavaltiosta, syntyi kanteluiden sarja. Kanteluista huolimatta Laestadius säilytti virkansa. Hänestä kirjoitettiin loukkaavia kirjoituksia Norbottens Posteniin, eikä hänen vastineitaan julkaistu lehdessä. Hän perusti oman lehden, jossa saattoi itse puolustautua vastustajia vastaan. Lehden nimeksi tuli Johannes Kastajaan viitaten: "Huutavan ääni korvessa". Lehti ilmesti kerran kuussa, noin 16 sivuisena. Vuonna 1852 tapahtui ns. Kautokeinon tragedia. Kautokeinoon syntyi tuolloin hurmoksellinen liikehdintä. Kylässä asuvat saamelaiset lukivat Laestadiuksen saarnakarttoja ja tulkitsivat niitä omin päin, sillä kylässä ei ollut pappia. Raamattu jäi syrjään ja väkivalta tuli sallituksi "perkeleen omia vastaan". Myös samaan aikaan tapahtuneet ankarat takaiskut ainoaa elinkeinoa poronhoitoa vastaan lisäsivät turhautuneisuutta. Piispa Juell vieritti syyn tapahtuneesta Laestadiukselle, mutta kuningas antoi vapauttavan lausunnon.

Kasvitieteilijänä

Laestadius harrasti luonnon tutkimista jo lukioaikoina. Hän kiersi reppu selässä pitkin Lapin maita keräten harvinaisia kasveja. Hän myi niitä kasvitieteilijöille ja ansaitsi näin varoja opiskeluaan varten. Kouluaikoinaan hän solmi tuttavuuksia Uppsalan kasvitieteilijöihin. Hänen ensimmäinen luonnontieteellinen julkaisunsa oli "Lapin yleisistä viljelymahdollisuuksista ja eduista". Nuoruusvuosinaan hän jopa haaveili ryhtymistä luonnontieteilijäksi. Katkelma omaelämäkerrasta kertoo hänen haaveestaan: "- - sekä tulla kasvitieteen avulla tunnetuksi ja kasvitieteen harjoittajana korjatuksi iankaikkisiin majoihin". Vuonna 1841 hän sai Ranskan kunnialegioonan ritarimerkin tutkimuksistaan. Laestadiuksen mukaan on nimetty seuraavat kasvit: Papaver laestadianum, Arnica alpina laest, Salix laestadiana ja Carex laestadii. Laestadiuksen omaan kasvikokoelmaan sisältyi noin 6500 kasvia.

Viimeiset hetket

Viimeisessä kirjeessä Laestadius kuvailee oloaan: "Tässä minä makaan tuskien vuoteella odotellen, että kuoleman enkeli pian kirvoittaisi minut. Ja rakkaan veljeni, joka jää vielä minun jälkeeni eloon, ei pitäisi jättää rukoilematta esirukouksia minun puolestani, sillä minun uskoni on usein heikko ja toivo usein kaukana. Kuitenkin minä uskon, että suuri Sovittaja ja orjantappuroilla kruunattu kuningas ei ole hylkäävä minua". Juhani Raattamaan käydessä viimeistä kertaa hän lausui omista opetuksistaan: "En ole opetuksistani löytänyt Raamatun vastaista, niitä en voi muuttaa. Vaan kyllä itseni tunnen suureksi syntiseksi, vaikka olenkin uskossa". Laestadius kiitti Jumalaa onnellisesta avioliitosta ja he siunasivat toisiaan Jeesuksen nimessä ja veressä. Kolme päivää ennen kuolemaa Laestadius hyvästeli perheensä ja pyysi vaimoltaan kärsimättömyyttään anteeksi. Sen jälkeen hän ei enää pystynyt puhumaan. Laestadiuksen tytär Sofia kirjoittaa viimeisistä hetkistä: "Tyytyväisenä hän siinä makasi kaiken sen ajan katsellen ympärillä seisovia hymyhuulin iloisena ja onnellisena. Hän olisi halunnut ääneen puhua läsnäoleville, mutta ei ollut siihen voimaa. Loppuhetkensä oli keveä. Ainoastaan muutamia kertoja puhalsi hän syvempään henkeänsä ja niin siirtyi kuolematon osa tästä kuolevaisuudesta kuoleman portin sisäpuolelle". Hautajaisiin tuli ihmisiä yhdeksästä pitäjästä, kolmesta valtakunnasta ja neljästä eri kielikunnasta jättämään viimeisiä jäähyväisiä. Hautaansiunauksen toimitti Laestadiuksen vävy Pehr Stenborg.

Laestadiuksen tuotantoa

- Saarnoja, osat 1-3 (ISBN 951-97455-3-X). Kokoelma Laestadiuksen saarnoja.
- Dårhusjonet (Hulluinhuonelainen). Laestadiuksen uskonnonfilosofinen pääteos.
- Huutavan ääni Erämaassa
- Katso, Jumalan karitsa. Katkelmia Laestadiuksen saarnoista.
- Olemme matkamiehiä. Katkelmia Laestadiuksen saarnoista.
- Loca parallela plantarum.
- Fragmenter i Lappska Mythologien.
- Crapula Mundi Se on Maailman kohmelo eli tarttuvainen sielun tauti.

Linkkejä

- [http://lestadiolaisuus.info/henkilot/laestadius Lars Levi Laestadiuksen elämäkerta]
- [http://www.laestadius.net Lars Levi Laestadiuksen 200 vuotismuistosivut]
- [http://www.tornio.fi/kirjasto/torkok/laestadius Tornion kirjaston Laestadiussivu]
- [http://www.pajala.nu/welcome/suomeksi/kulfri/laestadius.shtml Pajalan kunta ja Laestadius]
- [http://www.laestadiustexter.se Laestadiuksen saarnoja ja kirjoituksia suomeksi, ruotsiksi ja englanniksi]
- [http://www.srk-oulu.net/7klohi.htm Sydämen kristillisyys (kirja)] Vieraskieliset linkit
- [http://www.geocities.com/athens/aegean/4369/egyht600.htm Lars Levi Laestadius (unkariksi)]
- [http://www.me.mtu.edu/~mahepoko/lars/lars-main.htm Lars Levi Laestadius (englanniksi)]
- [http://www.toyen.uio.no/botanisk/nbf/laestadius1.htm Laestadius kasvitieteilijänä (norjaksi)] Laestadius, Lars Levi Laestadius, Lars Levi Laestadius, Lars Levi Laestadius, Lars Levi Luokka:Uskonnolliset hahmot

1800

Tapahtumia

- William Herschel löysi infrapunasäteilyn.

Syntyneitä

- 10. tammikuuta - Lars Levi Laestadius
- 20. joulukuuta – Gabriel Rein, historiantutkija, professori, Helsingin yliopiston rehtori

Kuolleita

Huomaa

- 1800 ei ole karkausvuosi, koska Gregoriaanisessa kalenterissa tasavuosisadat ovat karkausvuosia vain jos itse vuosisataa osoittava luku (tässä 18) on 4:llä jaollinen. Luokka:1800-luku ms:1800 ko:1800년

Arjeplog

Arjeplog, saameksi Arjepluovve, kunta Norrbottenin läänissä Pohjois-Ruotsissa. Pinta-ala 12 945 km² ja asukkaita 3 224 (2005).

Kyliä

- Arjeplog
- Laisvall
- Laisvalls by
- Mellanström
- Slagnäs

Nähtävyyksiä

Alueella on kivikautisia asuinpaikkoja, hopeamuseo ja Lars Levi Laestadiuksen muistomerkki Jäckvikin kappelissa. Arjeplogissa on myös ristikirkko (G. Pettersson, 1899). Ruotsin syvin järvi Hornavan, joka on 226 metriä syvä.

Tapahtumia

Lapin kamarimusiikkijuhlat

1861

Tapahtumia

- Yhdysvaltojen sisällissota alkoi.

Syntyneitä

- 27. helmikuuta - Rudolf Steiner, antroposofian kehittäjä
- 11. syyskuuta – Juhani Aho, lehtimies ja kirjailija (mm. Rautatie, Juha).
- 16. marraskuuta - Arvid Järnefelt, suomalainen kirjailija.
- 8. joulukuuta - Georges Méliès, ranskalainen elokuvan pioneeri.
- 15. joulukuuta - Pehr Evind Svinhufvud, Suomen presidentti.

Kuolleita

- 21. helmikuuta - Lars Levi Laestadius
- Luokka:1800-luku ms:1861 ko:1861년 simple:1861 th:พ.ศ. 2404

Pappi

Pappi on hengellisten toimitusten hoitaja ja johtaja joissakin uskonnossa.

Pappi evankelis-luterilaisessa kirkossa

Suomen evankelis-luterilaisessa kirkon pappisvirka on Kirkkolain (viides luku, 1§) mukaan evankeliumin julistamista ja sakramenttien jakamista varten. Se ulottuu apostolisen sukkession kautta apostoleihin ja itseensä Jeesukseen. Papin erityisenä tehtävänä on julkisen jumalanpalveluksen (erit. messun) toimittaminen, pyhien sakramenttien jakaminen, muiden kirkollisten toimitusten hoitaminen sekä yksityinen sielunhoito että rippi. Pappisvirka saadaan vihkimyksessä, jonka toimittaa piispa. Pappi vannoo vihkimyksensä yhteydessä valan.

Papin vala

Minä N.N. lupaan kaikkitietävän Jumalan edessä, että toimittaessani pappisvirkaa, jonka olen valmis ottamaan vastaan, tahdon pysyä Jumalan pyhässä sanassa ja siihen perustuvassa evankelis-luterilaisen kirkon tunnustuksessa. En julkisesti julista tai levitä enkä salaisesti edistä tai suosi sitä vastaan sotivia oppeja. Tahdon myös oikein julistaa Jumalan sanaa ja jakaa pyhiä sakramentteja Kristuksen asetuksen mukaan. Tahdon noudattaa kirkon lakia ja järjestystä sekä palvella alttiisti seurakuntaa ja sanankuulijoita. Kaikkea tätä tahdon noudattaa niin, että voin vastata siitä Jumalan ja ihmisten edessä. Tähän Jumala minua auttakoon.

Pappi ortodoksisessa kirkossa

Sakramenttien ulkoisina toimittajina ovat ortodoksisessa kirkossa piispa tai pappi. Perustaessaan kirkon Jeesus asetti apostolinsa seuraajikseen ja antoi heille Pyhän Hengen. Tehtäviinsä Jeesus kutsui opetuslapset antaessaan heille kastekäskyn (Matt. 28:19-20) sekä oikeuden päästää ja sitoa syntejä (Matt. 18:18). Varsinaisen pappeuden virka jakaantuu kolmeen asteeseen: piispuuteen, pappeuteen ja diakoniuteen. Pappi toimittaa vihkimyksensä nojalla sakramentteja. Diakonit ovat avustavaa papistoa; he eivät toimita sakramentteja itsenäisesti. Piispat, papit ja diakonit vihitään (kheirotonia) ja lukijat ja ipodiakonit siunataan (kheirotesia) kätten päällepanemisen kautta. Piispaa ja pappia tervehditään pyytämällä siunaus. Siunausta pyydetään asettamalla oikea käsi vasemman käden päälle. Piispa tai pappi siunaa ristinmerkillä ja asettaa sen jälkeen kätensä siunausta pyytäneen käsien päälle, jolloin hän suutelee kevyesti piispan tai papin kättä. Piispaa puhutellaan sanoilla "isä esipaimen". Pappia ja diakonia puhutellaan liittämällä etunimen edelle sana "isä". Ortodoksisessa kirkossa papiksi voidaan vihkiä nuhteeton mies, joka on ennen papiksi vihkimystä avioitunut tai päättänyt elää naimattomana. Papin virkaan vaadittavan pätevyyden voi saavuttaa suorittamalla Joensuun yliopistossa ja ortodoksisessa seminaarissa asianmukaiset opinnot.

Aiheesta muualla

- [http://www.evl.fi Suomen evankelis-luterilaisen kirkon kotisivut]
- [http://www.ort.fi Suomen ortodoksisen kirkon kotisivut]
- [http://www.pappisliitto.fi Pappisliitto]
- [http://www.svtl.fi/ SVTL - Seurakuntien Viran- ja Toimenhaltijoiden Liitto]
- [http://www.ekirkko.org/pappisliitto/liitteet/pappisliitto-00010409-1.htm Pappien eettiset ohjeet] Luokka:Ammatit Luokka:Evankelis-luterilainen kirkko Luokka:Ortodoksinen kirkko ja:司祭

Evankelis-luterilainen kirkko

Luterilaisuus on protestanttinen kristillinen suuntaus, joka syntyi Martti Lutherin katolista kirkkoa kritisoivien teesien pohjalta. Paljon vaikutusta oli myös Philip Melanchthonin, Lutherin työtoverin, ajatuksilla. Suomeen luterilaisuuden toi Mikael Agricola, jonka lisäksi loi suomen kirjakielen. Luterilaisuus on valtionuskonto seuraavissa Pohjoismaissa: Norja, Tanska, Suomi ja Islanti. Se on laajalle levinnyt myös Virossa ja Latviassa sekä Saksassa. Yhdysvalloissa 4,6% ilmottautui luterilaisiksi American Religious Identification Surveryn kyselyssä. Tämä on noin 13,6 miljoonaa yhdysvaltalaista. Luterilaisuuden opetuksissa korostuu kaikkien uskovien pelastus paratiisiin. Uskonpuhdistuksen periaate oli sola scriptura eli yksin Raamattu, jonka arvovaltaa korostetaan. Sitä tulkitsemaan asetettiin kuitenkin kolme toteamusta: "yksin uskosta, yksin armosta, yksin Kristuksen tähden". Kirkko ei kontrolloi jäseniään tiukasti, eikä vaali puhdasoppisuutta. Monille jäsenille kirkossa tärkeintä ovatkin erilaiset rituaalit, kuten kaste, ehtoollinen, häät ja hautajaiset. Luterilaisilla on kaksi sakramenttia kriteerinä se, että Jeesus on asettanut ne: kaste ja ehtoollinen. Luterilaisuuden pyhä kirja on Raamattu, jota tulkitaan pelastushistoriallisesti. Raamatun tulkinnassa korostetaan Uuden Testamentin ja ilosanoman (evankeliumin) merkitystä, jonka katsotaan yleensä ohittavan Vanhan Testamentin lakeja muistuttavat opetukset. Oppi perustuu myös luterilaisiin tunnustuskirjoihin sekä kolmeen uskontunnustukseen. Kristinoppi on esitetty Katekismuksessa. Kirkolla on laulukirja, Virsikirja, jonka perinne nousee uskonpuhdistuksen virsiperinteestä. Uskontunnustuksessa todetaan, että on vain yksi Jumala, joka on yhtä Pyhänä Kolminaisuutena: Isä, Poika (eli Sana, Jeesus) ja Pyhä Henki. Enkelien olemassaolo tunnustetaan, mutta ne eivät ole yhtä merkittävässä asemassa kuin esimerkiksi katolisuudessa. Pyhimyksiä pidetään nykyisessä doktriinissa esikuvallisina kristittyinä, jotka tarjoavat mallin uskon soveltamisesta elämään. Heitä ei kuitenkaan rukoilla eikä heiltä pyydetä esirukouksia, koska luterilaisuudessa katsotaan ihmisen olevan suorassa, välittömässä suhteessa Jumalaan.

Katso myös

- Suomen luterilainen evankeliumiyhdistys
- Suomen evankelis-luterilainen kirkko
- Vereinigte Evangelisch-Lutherische Kirche Deutschlands

Linkkejä

- [ftp://ftp.funet.fi/pub/doc/religion/christian/Bible/finnish/index.html Raamattu] suomeksi, evankelis-luterilaisen kirkon pyhä kirja, jolla on ollut Suomessa merkittävä vaikutus kulttuuriin 1000-luvulta alkaen.
- [ftp://ftp.funet.fi/pub/doc/religion/christian/Bible/finnish/1992/index.html 1992 käännös]
- Martikainen, Tuomas 1997-2002: Uskonnot Suomessa: [http://www.abo.fi/~tmartika/suomiuskonto/yhteisot_kristinusko_luterilaiset.html Luterilaiset] Luokka:Evankelis-luterilainen kirkko ja:ルーテル教会

Lestadiolaisuus

Lestadiolaisuus on konservatiivinen 1800-luvun puolivälissä syntynyt luterilaisuuden herätysliike, jonka kannattajia löytyy pääasiassa Suomesta, Norjasta, Pohjois-Amerikasta, Ruotsista, Venäjältä ja Virosta. Pienempiä ryhmiä on muun muassa Afrikassa, Etelä-Amerikassa ja Keski-Euroopassa. Lestadiolaisuus on Pohjoismaiden suurin herätysliike ja se toimii kirkon sisällä. Se on myös laajimmalle levinnyt Pohjoismaissa syntynyt uskonnollinen liike. Liike on opillisten erimielisyyksien takia jakaantunut noin 19 osaan, joista nykyisin toimii enää noin 15, Suomessa niistä on toiminut noin 10. Merkittäviä pääsuuntauksia on kuitenkin vain neljä ja niihin kuuluu noin 90% lestadiolaisista. Kannattajamäärältään suurimmat ryhmät ovat vanhoillislestadiolaisuus, esikoislestadiolaisuus, rauhansanalaisuus ja First Apostolic Lutheran Church. Osa suunnista on määrältään hyvin pieniä ja jotkin niistä ovat jo lopettaneet toimintansa. Yhteensä lestadiolaisia on maailmanlaajuisesti noin 155 000. Elämänsanalaisuus on ollut pienestä koostaan huolimatta merkittävä liike Suomen teologisissa piireissä. Yhteistä eri suuntien opetuksessa on syntien anteeksi antaminen "Jeesuksen nimessä ja veressä". Lestadiolaisuuden suunnat ovat halunneet opillisista eroista huolimatta pysyä luterilaisen kirkon jäseninä. Yhteistä eri suuntien opetukselle on parannuksen ja armon korostaminen, ero Pyhän Hengen saaneiden uskovien ja ei-uskovien välillä ja opetus siitä että syntien anteeksiantamisen valta on kaikilla uskovilla. Tämä synninpäästö julistetaan yleensä sanoilla: "Kaikki synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä". Toiminnan keskeisin tapahtuma on seurat ja näkyvin tapahtuma on vanhoillislestadiolaisten suviseurat. Eri suunnat julkaisevat omia sanoma- tai aikakauslehtiään.

Lestadiolaisuuden synty

suviseurat Lestadiolaisuus ei syntynyt tyhjästä, vaan sitä edeltäneitä herätysliikkeitä olivat lukijalaisuus ja viklundilaisuus. Lestadiolaisuutta on L.L. Laurenin Suomen kirkkohistoriassa kutsuttu "laestadiolaiseksi lukijalaisuudeksi". Lestadiolaisuus lähti leviämään, kun ruotsalaissyntyinen pappi Lars Levi Laestadius koki hengellisen uudelleensyntymisen vuonna 1844. Tuolloin hän tapasi Lapin Marian. Tapaaminen sytytti Laestadiuksen saarnoihin uuden palon ja kirkon sisällä alkoi levitä herätysliike. Laestadius halusi, että uskovaisia kutsuttaisiin kristityiksi, mutta pian syntynyttä liikettä alettiin kutsua lestadiolaisuudeksi. Liike levisi varsin nopeasti Suomen, Ruotsin ja Norjan pohjoisosiin. Lestadiolaisuudessa on korostettu yleistä pappeutta eli sitä, että jokaisella uskovaisella on avainten valta, jolla voi päästää epäuskoisia synneistä. Siihen aikaan kirkossa opetettiin avainten vallan olevan saarnaviralla eli papeilla. Lukuisat kanssapuheet markkinoilla levittivät sanomaa eteenpäin. Myös maallikkosaarnaajat ja Juhani Raattamaan lähetyskoulu edesauttoivat herätyksen leviämistä. Lestadiolaisuus levisi Amerikkaan lestadiolaissiirtolaisten mukana 1860-luvulla. Muun muassa Titanicilla matkusti lestadiolaisia siirtolaisia Amerikkaan. Pelastautuneet kertovat lestadiolaispastori William Lahtisen pitäneen seuroja uppoavan laivan kannella. 1870-luvun alussa lestadiolaisuus saavutti Venäjän ja Viron. Vuonna 1884 Ewangelinen-lehdessä todetaan: "Hihhulilaisuus on lewinnyt 20 w. ajalla yli Suomen, sanoakseni kulowalkean tawalla". Vuonna 1899 Suomessa arvellaan olleen lestadiolaisia noin 64 000, mikä on suunnilleen 2,5% silloisesta Suomen väestöstä. Amerikan lestadiolaisten lukumäärän on arvioitu olleen jopa 50 000. Lestadiolaiset alkoivat järjestäytyä 1800-luvulta alkaen ja perustivat rauhanyhdistyksiksi kutsuttuja toimitiloja. Lannavaaran kokouksista muodostui lestadiolaisten vuosittain pitämä suuri tapahtuma, johon kokoontui saarnaajia ja seuraväkeä. Lestadiolaisuus levisi myös Ruotsin kuninkaallisten joukkoon. Ruotsin prinsessa Eugenia rahoitti lestadiolaisten lähetyskoulun rakennuksen Lannavaarassa. Prinsessan kuoltua 1889 Juhani Raattamaa kirjoitti hänestä: "Rakastettu äiti, joka on nyt uskoaksemme korkeammassa palatsissa kuin kuninkaallinen palatsi - siellä, missä Herrojen Herra ja Kuninkaiden Kuningas on."

Hajaannukset

Lestadiolaisuus on ollut herkkä hajaantumaan. Hajaantumisherkkyys johtuu osittain muita herätysliikkeitä voimakkaammasta painotuksesta opin Raamatun mukaisuuteen ja "oikeaan oppiin". Keskustelu oikeasta opista on synnyttänyt opillisia erimielisyyksiä, jotka näkyvät suuntauksien moninaisina opillisina painotuksina, sekä suuntauksien suurena lukumääränä. Lestadiolaisten ryhmien väliltä löytyy hyvinkin paljon toisistaan poikkeavia opillisia painotuksia, lähtien kristinuskon perusteista, kuten sakramenteista. Hajaannukset ovat tapahtuneet hiukan eri aikaan Amerikassa ja Euroopassa. Näiltä mantereilta löytyy myös paikallisia suuntauksia, joita ei muualta löydy. Esimerkiksi Norjassa vaikuttava Lyngenin suunta, Amerikkalainen pollarilaisuus, Ruotsalaiset leskisläisyys ja Sveriges Kristna Fridsförbund, sekä virossa syntynyt narvalaisuus. Pääsuunnat löytyvät kuitenkin sekä Amerikasta että Euroopasta. Hajaantumiskehitys alkoi Amerikasta.

Hajaannukset Amerikassa

narvalaisuus Amerikan lestadiolaisuuden keskellä alkoi ilmetä erimielisyyksiä 1800-luvun lopussa. Ensimmäiset ongelmat syntyivät, kun nk. hallilaisuus erosi emokirkostaan Finnish Apostolic-Lutheran Congregationista vuonna 1885. He vuokrasivat oman hallin, jossa alkoivat pitää tilaisuuksiaan. Seuraava avoin hajaannus tapahtui, kun esikoislestadiolaiset erosivat emokirkostaan vuonna 1892. He perustivat kirkon, joka sai nimekseen Old Apostolic Lutheran Church. Hallilaisuus kuitenkin tuli uudestaan mukaan FALC:n toimintaan 1900-luvun alkuvaiheessa. Vuonna 1906 Amerikan esikoisuus jakaantui sisäisesti kahtia the old firstborneihin ja the little firstborneihin. Jälkimmäinen ryhmä liittyi takaisin FALC:n toimintaan vuonna 1908. Vastaavia jälleenliittymisiä ei ole Euroopassa ryhmätasolla tapahtunut. Vuonna 1922 syntyi Amerikan mantereella oma suuntaus pollarilaisuus, joka sai nimensä saarnaaja John Pollarin mukaan. Vuoden 1928 tienoilla alkoi FALC:n sisälle muodostua "suurseuralaisuus". Tähän joukkoon meni suurin osa silloisista OALC:sta, sekä FALC:sta. Tämä suurseuralainen yhteenliittymä aiheutti erimielisyyksiä suhtautumisessa sekaoppisuuteen Suomessa ja Amerikassa. Suurseuralaisuus synnytti Suomessa rauhansanalaisuuden ja Amerikan suurseuralaisuus alkoi toimia yhteistyössä sen kanssa. Ne, jotka eivät hyväksyneet syntynyttä suurseuralaisuutta alkoivat käyttää nimenään First Apostolic Lutheran Churchia ja he olivat yhteydessä Suomen vanhoillislestadiolaisiin. Vuonna 1963 pollarilaisuudeksi kutsuttu ryhmä jakautui kahtia. Syntyi auneslaisuus, sekä Independent Apostolic Lutheran Church. Vuonna 1973 osa First Apostolic Lutheran Churchin jäsenistä katkaisi yhteyden Suomen vanhoillislestadiolaisuuteen ja alkoivat yhteistyöhön Suomessa syntyneen sillanpääläisyyden kanssa. Osa kuitenkin jatkoi yhteyden pitämistä vanhoillislestadiolaisuuden kanssa ja he ottivat uudeksi nimekseen Association of American Laestadian Congregations. Vuonna 1994 AALC vaihtoi nimensä Laestadian Lutheran Churchiksi. Amerikan mantereen viimeisin hajaannus tapahtui vuonna 1978 auneslaisten jakauduttua kahtia. Ryhmiä kutsutaan englantilaisittain melvinites ja davidites. Tämän hajaannuksen jälkeen ei uusia ole Amerikan mantereella tapahtunut. Apostolic Lutheran Church on tosin jakautunut sisäisesti liberaaleihin ja konservatiiveihin.

Hajaannukset Euroopassa

Apostolic Lutheran Church Lestadiolaisuuden hajaannus alkoi Euroopassa suuresta hajaannuksesta, joka ajoittui 1900-luvun taitteeseen. Hajaannus oli jatkoa Amerikan tapahtumille. Suuressa hajaannuksessa syntyi kolme ryhmittymää: esikoislestadiolaisuus (isoesikoisuus), uusheräys (Kittilän suunta), sekä vanhoillislestadiolaisuus. 1900-luvun alussa uusheräyksen sisällä syntyi Virossa narvalaisuus. Tämän jälkeen tapahtui Norjassa hajaannus ja Lyngenin suunta erkani vanhasta suunnasta omakseen. Sekä narvalaisuutta että Lyngenin suuntaa kutsuttiin syntypaikkansa mukaan. Vuonna 1932 vanhoillislestadiolaisuuden sisällä vaikutti hurmoshenkinen korpelalaisuus, eikä sitä pidetä varsinaisesti itsensäisenä lestadiolaisuuden suuntana. Korpelalaisuus erkani 30-luvulla alkuperäisistä opetukistaan ja sai hurmoksellisia ja laittomiakin muotoja. Vuonna 1934 syntyi rauhansanalaisuus (pikkuesikoisuus), joka alkoi pitää yhteyttä Amerikassa syntyneeseen "suurseuralaisuuteen". Suomessa liikkeeseen ei liittynyt paljoa vanhoillislestadiolaisia, mutta Amerikassa kato oli suurempi. 1950-luvulla sotavuosien jälkeen syntyi uudenheräyksen sisällä kaksi pientä ryhmää: kontiolaisuus ja peuralaisuus. Ruotsissa vanhoillisuudesta erkani leskisläisyys vuonna 1953. 1960-luvun vanhoillislestadiolaisuuden hajaannuksessa syntyi pappislinja, jota kutsutaan myös elämänsanalaisuudeksi. Liike oli opillinen ja piti itseään kirkollisena. Siihen liittyi kaksi kolmasosaa vanhoillisuuden papeista. Samaan aikaan Ruotsissa vanhoillisuudesta erkani Sveriges Kristna Fridsförbund. 1960-luvun jälkeen esikoislestadiolaisuudessa tapahtuivat ensimmäiset hajaannukset, joissa syntyi leeviläisyys ja steeniläisyys. Vanhoillisuudesta hajaantui 1970-luvulla sillanpääläisyys, jolla on myös sisarkirkko Amerikassa. Uusimmat lestadiolaisuuden hajaannukset Euroopassa ovat tapahtuneet Norjassa, jossa Lyngenin suunta hajaantui lyhyen ajan sisällä kolmeen osaan. Vuonna 1992 suunnan sisällä ollut liberaalisuuntaus erkani virallisesti muusta Lyngenin suunnasta. Viimeisin Euroopassa sattunut avoin hajaannus tapahtui vuonna 1998, kun nk. valkoiset enkelit erosivat Lyngenin suuntauksesta ja myös Norjan kirkosta.

Sovintokokoukset

Hajaannukset ovat syntyneet erilaisista opillisista painotuksista, joista ei yhtenäisyyteen pyrkineissä ns. sovintokokouksissa päästy yksimielisyyteen. Ensimmäinen sovintokokous pidettiin vuonna 1911. Kokoukseen kutsuttiin kaikki osapuolet, mutta esikoisten kielteisen suhtautumisen takia kokous jäi uudenheräyksen ja vanhoillisuuden väliseksi. Myös Amerikassa pidettiin vuonna 1893 suuri sovintokokous kaikkien ryhmien välillä. Vaikutus jäi kuitenkin lyhytaikaiseksi. Sovintokokouksia on pidetty myöhemminkin, lähinnä uudenheräyksen, vanhoillisuuden ja rauhansanalaisuuden välillä. Amerikassa ja Venäjällä on tapahtunut suuntauksien yhdistymisiä. Suomessakin yhdistymisiä on tapahtunut, mutta ne ovat olleet yksittäisten ihmisten siirtymiä liikkeestä toiseen.

Oppi

Hajaannusten vuoksi yhtenäisestä opista lestadiolaisuudessa ei voi puhua. Yhteistä eri suunnille on parannuksen ja armon korostaminen, ero Pyhän Hengen saaneiden uskovien ja ei-uskovien välillä ja opetus siitä että syntien anteeksiantamisen valta on kaikilla uskovilla. Tämä synninpäästö julistetaan yleensä sanoilla: "Kaikki synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä". Lestadiolaisten mukaan syntien anteeksiantamuksen voima ei ole sanoissa vaan Pyhässä Hengessä, joka kaikilla uskovaisilla on. Uusheräys korostaa henkilökohtaista rippiä. Suunnassa on vastustettu hajaannuksista lähtien syntien anteeksiantamusta "seiniä myöten" eli saarnassa julkisesti julistettavaa anteeksiantamusta. Tätä opetusta on vanhoillislestadiolaisuudessa. Uusheräyksessä on myös hyväksytty muista suunnista poiketen lain kolmas käyttö ja opetus siitä, että pelastavaa uskoa on myös uusheränneiden ulkopuolella. Uusheräys on myös aktiivinen lähetystyössä. Uusheräys tekee lähetystyötä Suomen lähetysseuran yhteydessä ja on yhteistyössä myös muiden lähetysyhdistysten kanssa. Sekä vanhoillis- että esikoislestadiolaiset pitäytyvät siinä, että on vain yksi usko, jolla pelastuu. Esikoislestadiolaisuuden erottaa vanhoillislestadiolaisuudesta erityisesti sen painotus "esikoisten seurakuntaan", joka on heidän mukaansa todellinen Jumalan seurakunta. Sen seurakuntavanhimpina toimivat Ruotsin Jällivaarassa olevat maallikkosaarnaajat eli "Lapin vanhimmat". Lestadiolaisen saarnamiehen Juhani Raattamaan uskotaan siirtäneen seurakuntavanhimman tehtävät esikoisten seurakunnalle. Historia on tältä osin ristiriitainen. Vanhoilliset ovat torjuneet ajatuksen tietyille ihmisille siirtyvästä vanhimman tehtävästä. Esikoislestadiolaisuutta on pidetty tapakulttuurin perusteella vanhoillisimpana haarana, myös sen suhtautuminen kansankirkkoon on ollut ja on vielä nykyäänkin torjuvampi. Liikkeessä ei esimerkiksi toimi pappeja vaan pelkästään maallikoita. Liikkeessä vaikuttaa myös pyrkimys hoitaa sakramentit omissa rukoushuoneissa. Nykyään esikoislestadiolaisuuden sisällä vaikuttaa liberaali suuntaus, jolla on avoin ekumeeninen suhtautuminen kirkkoon ja muihin herätysliikkeisiin. Tämä ryhmä julkaisee Ruukku-lehteä. Esikoislestadiolaisuus korostaa elämässä koruttomuutta, mikä näkyy erityisesti pukeutumisessa ja sisustuksessa. Rauhansanalaisuus on perusteeltaan vanhoillislestadiolainen, mutta väljempi opiltaan. Liike on jakautunut sisäisesti liberaaleihin ja konservatiiveihin, erityisesti Amerikassa. Liike syntyi Amerikassa esikoisuuden, uudenheräyksen ja vanhoillisuuden yhteenliittymänä. Siksi se ei ole opillisesti yksimielinen. Opiltaan kirkkoa lähellä olevan elämänsanalaisuuden piiristä on noussut kolme piispaa.

Lestadiolaisuus Amerikassa

lain kolmas käyttö Lestadiolaisuus levisi Amerikkaan 1860-luvulla siirtolaisten mukana, jotka tulivat Norjasta ja Suomen Pohjanmaalta. Ensimmäisenä saarnaajana mainitaan Antti Witikkohuhta, joka saapui Norjan Hammerfestistä. Aluksi lestadiolaisuus levisi Minnesotaan, Oregoniin ja Washingtoniin. Tärkeimmäksi herätyksen keskukseksi muodostui Calumet. Seurakuntia perustettiin muodollisesti ensimmäisen kerran Cokatossa, Minnesotassa (1872) ja Calumetissa, Michiganissa (1873). 1900-luvun vaihteessa lestadiolaisia oli Amerikassa jo kymmeniä tuhansia. Myös Pohjois-Amerikan lestadiolaisuus on kärsinyt lukuisista hajaannuksista 1890-luvulta lähtien. Vuonna 1873 kirkko sai nimekseen Solomon Kortetniemi Lutheran Society. Tämä lestadiolaiskirkko perustettiin, koska silloisen Amerikan luterilaisen kirkon papit julistivat lestadiolaiset pannaan ja sulkivat lestadiolaiset villiuskoisina ulkopuolelle. He eivät myöskään päästäneet lestadiolaisia ehtoolliselle ja estivät jopa pääsyn lasten kummeiksi. Lakimiehen neuvosta lestadiolaiset perustivat pakon edessä oman kirkon. Vuonna 1879 nimi vaihtui Finnish Apostolic-Lutheran Congregationiksi. Tämän jälkeen on tapahtunut hajaannuksia ja tällä hetkellä Amerikassa on noin seitsemän suuntausta. Yhteenlaskettu kannattajamäärä Pohjois-Amerikassa on noin 32 000. Lestadiolaisuuden pääkannatusalueita Pohjois-Amerikassa ovat osavaltiot: Arizona, California, Colorado, Connecticut, Florida, Illinois, Massachusetts, Michigan, Minnesota, New Hampshire, North Carolina, North Dakota, Oregon, South Carolina, South Dakota, Washington, sekä Wisconsin. Kanadassa British Columbia, Ontario ja Saskatchewan. Etelä-Amerikassa vanhoillislestadiolaisuutta löytyy Ecuadorista. Rauhan sana tekee lähetystyötä Guatemalassa. Muut lestadiolaisryhmät eivät tee lähetystyötä Etelä-Amerikassa.

Liikutukset

Lestadiolaisuudessa on esiintynyt "liikutuksia", joista on syntynyt lukuisia pilkkanimiä, esimerkiksi hihhulit ja lentokristityt. Liikutukset syntyivät, kun ihmiset saivat syntinsä anteeksi. Taakan keveneminen synnytti erilaisia tunteenpurkauksia. Erityisesti lapsenomaisten ja tunteitaan peittelemättömien lappalaisten liikutukset olivat voimakkaita ja äänekkäitä. Liikutukset aiheuttivat papeissa erilaisia reaktioita. Toiset pitivät niitä aitoina osoituksina armosta, toiset ajoivat lestadiolaiset niiden takia kirkosta ulos. Esimerkiksi rovasti A.Heikel, joka ei vielä ollut lestadiolainen nousi Ylitornion kirkossa saarnastuoliin kesken saarnan ja lausui: "Kun tämmöistä elämää pidetään kirkossa, niin kaikki Suomen kirkot tulevat suljetuiksi tämmöisiltä kokouksilta". Lestadiolaisuudessa on kuitenkin saarnattu "kylmiä hyppyjä" vastaan. Ne syntyivät, kun jotkut yrittivät saada itsensä väkisin liikutuksiin. Kaaresuvannossa joulukuussa 1845 eräs nainen sai parannuksen armon ja siitä liikuttuneena vaipui hurmoksiin. Samaan aikaan tapahtui maanjäristys, jonka myös Laestadius pappilassaan pani merkille. Laestadius piti sitä Jumalan merkkinä.

Lestadiolaisuus ja kirkko

Lestadiolaisuus perustuu Raamatun, Martti Lutherin ja Lars Levi Laestadiuksen opetuksiin. Eri suunnilla on erilaisia opillisia painotuksia. Liikkeen leviämistä vaikeutti konventikkeliplakaatti ja kirkossa vaikuttanut puhdasoppisuus. Lestadiolaisuutta ei katsottu hyvällä ja se tuomittiin lahkoksi ja villiuskoksi. Kirkon piispat ja papit toimivat aktiivisesti sitä vastaan. Lestadiolaisuudessa vaikuttaneista papeista osa pyrki kirkollistamaan syntyneen herätyksen. Esimerkiksi A.Heikel ja K.A.Heikel pyrkivät avoimesti muuttamaan lestadiolaisuuden oppia kirkollisemmaksi. He olivat uusheräyksen pioneereja. Esimerkiksi lestadiolaisuudessa olleen opin avainten vallasta he halusivat luovuttaa pois käytöstä pappien ja piispa Johanssonin painostuksen vuoksi. Piispantarkastuksen pöytäkirjassa vuonna 1876 he lupasivat poistaa tämän opetuksen: "Uskovaisissa käytetyn synninpäästön myönsivät he (provastit A.Heikel ja K.A.Heikel) vääräksi ja aikoivat sen poistaa". Juhani Raattamaa ei hyväksynyt Heikeleiden oppia ja heti Raattamaan kuoltua syntyikin avoin hajaannus uusheräyksen ja vanhalestadiolaisuuden välille. Lestadiolaisuuteen kuului jonkin verran pappeja herätyksen alkuajoista lähtien, ensimmäisenä Lars Levi Laestadius. Myöhemmin mukaan liittyivät myös P.O. Grape, Aatu Laitinen, Paul Heideman, Oskari Jussila ja Väinö Havas. Kaikki eivät menneet Heikeleiden mukana uusheräykseen. Nykyään kirkossa toimii jonkin verran yli 100 lestadiolaiseen herätysliikkeeseen kuuluvaa pappia. Puhdasoppisen kirkon oli vaikea hyväksyä lestadiolaisten opetuksia sakramenteista, ripistä, avainten vallasta, seurakuntaopista, lapsen uskosta, rukouksesta ja uskon syntymisestä. Esimerkiksi piispa Gustaf Johansson on näitä eroavaisuuksia käsitellyt kirjassaan Laestadiolaisuus. Vaikka lestadiolaisuus on luterilainen herätysliike on siihen kuulunut myös katolilaisia ja ortodokseja.

Lestadiolaisuus ja valtiovalta

Lestadiolaiset ovat kautta aikojen vahvasti kunnioittaneet esivaltaa. Taustalla on opetus siitä, että esivalta on Jumalan asettama ja uskovien turva yhdessä kirkon kanssa. Kirkkoa ja esivaltaa on lestadiolaisuudessa kuvattu kahden munankuoren kaltaiseksi suojaksi, jonka sisällä se on suojassa. Vanhoillislestadiolaisten järjestön SRK:n sääntöjen mukaan yhdistyksen tarkoituksena on muun muassa "isänmaallisen mielen vakiinnuttamista kansan keskuudessa". He pitävät arvossaan maanpuolustusta: vanhoillislestadiolainen kansanedustaja Väinö Havas lähti vapaaehtoisena talvi- ja jatkosotaan ja suviseurateltta toimi evakkojen tavaroiden säilytyspaikkana. Suomen valtiovalta sai lestadiolaisvaikutteita, kun vanhoillislestadiolaisen isän pojasta Urho Kekkosesta tuli Suomen presidentti. Hänen luonaan kävi vanhoillislestadiolaisia saarnamiehiä ja hänellä oli lämpimät välit lestadiolaisuuteen. Suomen eduskuntasali on todistanut tapauksen, jossa lestadiolainen ministeri Kalle Lohi saarnasi kesken hallituksen istunnon synnit anteeksi istuntosaliin ilmestyneelle miehelle. Tämän välikohtauksen jälkeen silloinen pääministeri Kyösti Kallio totesi: "Olemme saaneet olla todistamassa oikeaa sielunhoitoa". Lestadiolaisuudessa ei juuri ole vieroksuttu yhteiskunnallista osallistumista. Tällä hetkellä istuvat eduskunnassa mm. vanhoillislestadiolaiset keskustalaiset Terhi Peltokorpi ja Kyösti Karjula. Myös Hannu Takkulalla on lestadiolaistausta. [http://lestadiolaisuus.info/politiikka/eduskunta.htm Lestadiolaistaustaisia kansanedustajia]. Varsinkin Pohjois-Pohjanmaalla ja Lapissa, missä lestadiolaisia on paljon, pääsee kunnanvaltuustoihinkin paljon lestadiolaisia, kun lestadiolaiset keskittävät ääniään "omille" ehdokkailleen. Tämä on synnyttänyt puheita "lestadiolaismafiasta". Lestadiolaisia on myös kritisoitu siitä, että he äänestävät lähinnä vain keskustaa ja kokoomusta, joiden arvopohjan he katsovat olevan lähinnä omaansa.

Lestadiolaisuus ja kulttuuri

Lestadiolaisuudessa tiettyihin kulttuurin osa-alueisiin kuten teatteriin ja elokuviin on suhtauduttu torjuvasti. Myös esimerkiksi kilpaurheilu ja lauluesiintyminen on koettu vieraaksi niihin sisältyvän oman kunnian tavoittelun vuoksi. Kuitenkin kaunokirjallisuudesta tunnetaan useitakin lestadiolaisia. Tunnettuja ovat lestadiolaisuuteen kuulunut runoilija Anna-Maija Raittila, Väinö Havas, modernisti Antti Hyry ja runoilija Niilo Rauhala. Lestadiolaisuuden piirissä syntyneistä hengellisistä lauluista osa on valittu Virsikirjaan. Säveltäjä Toivo Kuulalla on lestadiolaistausta. Monet kirjailijat ovat käsitelleet lestadiolaisuutta romaaneissaan. Kalle Päätalo kuvasi laajassa tuotannossaa "Koillismaan uskovaisia" eli lestadiolaisia. Myös vanhoilla päivillää vanhoillisuuteen siirtynyt Paavo Rintala on käsitellyt kirjoissaan aihetta. Lestadiolaisuutta kirjoissaan ovat käsitelleet myös ruotsalaiset kirjailijat: Bengt Pohjanen, Macke Nilsson, Mikael Niemi ja Stina Aronson, sekä norjalaiset Andreas Markusson ja Idar Kristiansen. SRK julkaisee uskonnollista kaunokirjallisuutta. Tuoreimmat esimerkit lestadiolaisuuden käytöstä muussa kirjallisuudessa ovat Hannu Raittilan Ei minulta mitään puutu ja Ilkka Remeksen Nimessä ja veressä.

Lestadiolaisuuden julkisuuskuva

Lestadiolaisuus herätti alusta asti kielteisiä tunteita. Liike leimattiin kirkon taholta lahkoksi 1910-luvulle asti. Liikutukset aiheuttivat pilkkanimet "hihhulit" ja "lentokristityt". Liikkeen opetukset esimerkiksi siitä, että vain he pelastuvat, loivat kuvaa hengellisesti ylpeistä ihmisistä. 1920-luvulla liike alkoi saada tunnustusta herätysliikkeenä. Ennen 1970-lukua lestadiolaisuus sulkeutui eikä juuri oikonut julkisuudessa esitettyjä väitteitä. 1930-luvulla kuitenkin kommentoitiin yleisesti vanhoillislestadiolaisuuteen liitettyä korpelalaisuutta, joka kuitenkin oli voimakkaasti irtaantunut lestadiolaisuuden opetuksista. 1960- ja 1970-luvulla erityisesti vanhoillislestadiolaisuus joutui liikkeessä tapahtuneiden hajaannusten, tv-asian, perhesuunnittelun, hoitokokousten ja ns. Kristuksen kirkkolain käytön vuoksi julkisen riepottelun kohteeksi. Julkisuuskuvaa loi myös Timo K. Mukan teos Maa on syntinen laulu, joka käsitteli korpelalaisuutta. Myös ruotsalainen kirjailija Bengt Pohjanen on useassa romaanissaan käsitellyt samaa aihetta. 1980-luvulla liike alkoi voimakkaammin huolehtia julkisuuskuvastaan. SRK esimerkiksi kutsui toimittajia suviseuroihin ja alkoi julkaista vuosittain liikkeestä kertovia vuosikirjoja. Yleisradio on tehnyt lestadiolaisuudesta televisiodokumentit "Matkalla taivaskotiin" (2000), "Kuuma kesä: Enkelten varjeluksessa" (2000) ja "Ainoa oikea Jumala" (2004). Osittain julkisuuskuva on edelleen kielteinen ja lestadiolaisuus liitetään sensaationhakuisesti yhteyksiin, joihin se liittyy vain toissijaisesti: Koististen veljeksistä kirjoiteltiin aluksi pitkään lestadiolaisina, vaikka he olivat eronneet leeviläisistä. Mediassa ei aina eritellä liikkeen eri suuntia vaan käsitellään niitä kaikkia lestadiolaisuutena. Yleisessä kielenkäytössä lestadiolaista saatetaan kutsua pilkkanimillä "lesta", "lestis", "lessu", "L-positiivinen" tai "lestantti", nykyään harvemmin "hihhuliksi".

Lestadiolaislehdistö

Historiaa

Lestadiolaisten ensimmäinen lehti oli Öljypuu. Sitä alettiin julkaista vuonna 1877, mutta pian lehti lopetti toimintansa. Sen takana oli oululainen kirjapaino ja muutama lestadiolainen. Vuonna 1880 alettiin julkaista Kristillistä kuukausilehteä. Sen päätoimittajana toimi K.A. Heikel ja vuodesta 1883 eteenpäin Aatu Laitinen. Vuonna 1888 lehden nimeksi vaihdettiin Sanomia Siionista ja vuonna 1904 Armonsanomat. Päätoimittaja ei vaihtunut. Jo ennen hajaannuksia monet lestadiolaiset eivät tilanneet Sanomia Siionista eivätkä kirjoittaneet siihen. Syynä oli se, että lehti ei ollut puhdashenkinen siinä esiintyneiden Kittilän suunnan eli uudenheräyksen kirjoitusten takia. Hajaannusten jälkeen yhä useampi lestadiolainen lopetti lehden tilaamisen ja se jäi lähinnä uudenheräyksen lehdeksi. Armonsanomat lopetti toimintansa vuonna 1911 Oulun sovintokokoukseen. Kokkolan suurissa seuroissa 1911 perustivat vanhoillislestadiolaiset Siionin lähetyslehden. Jopa Juhani Raattamaa kirjeissään huomasi Kittilän suunnan kirjoitukset lehdissä. Hän on kirjoittanut eräistä lehden kirjoituksista seuraavaa: "En usko löytyvän totisia kristityitä Ruotsin ja Suomen Lapissa eikä myöskään Torniolla yhtään, joka saattaa Kristillisen kuukausilehden tuomiot oikeaksi todistaa". Muita lakkautettuja lestadiolaislehtiä ovat: leskisläistenA och O, elämänsanalaisten Elämän sana, esikoislestadiolaistenFaders rösten, sekä uusheräyksenHuutavan ääni, Kolkuttaja sekä Vartijan ääni.

Nykytila

Nykyisin Euroopassa ilmestyy yhdeksän lestadiolaislehteä: vanhoillislestadiolaisten Siionin lähetyslehti (1911), Siionin kevät (1931) ja Päivämies (1954), rauhansanalaisuuden Rauhan sana (1935) ja Zions Missionstidning, Under Vandringen (1967), esikoislestadiolaisten Rauhan side (1978) ja Ruukku (1998), uudenheräyksen Lähettäjä ja sillanpääläisten Armon ja rauhan tervehdys. Esikoislestadiolaiset ry:n virallinen julkaisu on Rauhan side. Ruukku-lehti taas ei ole esikoislestadiolaiset ry:n virallisesti hyväksymä julkaisu, mutta lehden toimittajat, sisältö ja lukijat ovat liikkeen vaikutuspiiristä. Amerikassa ilmestyy neljä lehteä: ALC:nChristian Monthly, IALC:nGreetings of Peace, LLC:nThe Shepherd's Voice ja The Voice of Zion.

Lestadiolaisuuden suunnat

The Voice of Zion Lestadiolaisuus on luokiteltu maantieteellisesti itäiseen ja läntiseen suuntaukseen. Läntistä suuntaa edustaa esikoislestadiolaisuus, leeviläisyys ja steeniläisyys. Loput ryhmät ovat peräisin itäisestä sukuhaarasta. Lukuisista sovintoyrityksistä huolimatta erot ovat jääneet pysyviksi. Suunnat ovat nykyisin itsenäisiä ja toimivat toisistaan riippumatta. Suurin suuntaus on vanhoillislestadiolaisuus ja heitä arvellaan olevan maailmanlaajuisesti noin 90 000 – 110 000. Toiseksi suurin ryhmä on suunnilleen 26 000 kannattajan esikoislestadiolaisuus. Rauhan sanan kannattajamäärä on noin 18 000. Amerikkalaisessa töröläläisten (FALC) ryhmässä on noin 5 000 jäsentä. Toisella amerikkalaisryhmällä riitinmattilalaisuudella (IALC) on kannattajia noin 3 000. Pohjoismaissa toimiva uusheräys on suurin piirtein saman kokoinen. Muut lestadiolaisuuden suunnat ovat pienempiä. Esimerkiksi kontiolaisia oli aikoinaan vain noin 20. Kannatusalueet ja -määrät vaihtelevat paljon suuntauksien välillä. Seuraavassa on luetteloitu eri suunnat sen maan mukaan, jossa kannatus on suurinta tai jossa se on alkanut. Nimen perässä on suunnan mahdollinen suomalainen sisaryhteisö. Amerikassa lestadiolaisuuden suuntia ovat Apostolic Lutheran Church (rauhansanalaisuus), auneslaiset, Davidites, First Apostolic Lutheran Church (sillanpääläisyys), hallilaisuus, Independent Apostolic Lutheran Church, Laestadian Lutheran Church (vanhoillislestadiolaisuus), Melvinites, Old Apostolic Lutheran Church (esikoislestadiolaisuus) ja pollarilaisuus. Norjassa syntyneitä suuntia ovat Lyngenin suunta ja Valkoiset enkelit, Ruotsissa leeviläisyys, leskisläisyys, morjärveläisyys (sillanpääläisyys), steeniläisyys ja Sveriges Kristna Fridsförbund. Suomessa elämänsanalaisuus, esikoislestadiolaisuus, kontiolaisuus, peuralaisuus, rauhansanalaisuus, sillanpääläisyys, uusheräys ja vanhoillislestadiolaisuus, joka on suurin ryhmä ja käsittää noin kolme neljäsosaa lestadiolaisista; Virossa esiintyi narvalaisuutta.

Nykytila

narvalaisuutta Lestadiolaisryhmien yhteenlasketun henkilömäärän arvioidaan olevan maailmanlaajuisesti noin 155 000. Suurin ryhmä on vanhoillislestadiolaisuus, jolla on Suomessa eri arvioiden mukaan 70 000—100 000 kannattajaa. Laestadiuksen ja lestadiolaisuuden tutkija tohtori Seppo Lohi arvioi vuosituhannen vaihteessa Suomen vanhoillisten määräksi noin 80 000. Erityisesti Oulunsalo, Kempele, Ruukki, Sievi ja Tyrnävä, sekä monet muut pohjoiset kunnat ovat tulleet tunnetuiksi siitä, että näissä kunnissa on huomattava määrä lestadiolaisia. On pieniä kuntia, joissa on väkilukuun suhteutettuna on jopa enemmän lestadiolaisia kuin muita kansankirkkoon kuuluvia. Lestadiolaisuuden perinteiset kannatusalueet ovat olleet Lapissa, Pohjanmaalla, Koillismaalla, sekä Etelä-Suomessa. Ryhmistä vanhoillislestadiolaisuus on laajimmalle levinnyt. Sillä on Suomessa 199 rauhanyhdistystä eri puolilla maata. Esikoislestadiolaisuus on keskittynyt Suomessa lähinnä Etelä-Suomen kaupunkeihin ja sillä on 23 rukoushuonetta. Uusheräys on hajaantunut ympäri maata ja seuratoimintaa on noin 18 paikassa. Rauhansanalaisuuden toiminta keskittyy ruotsinkieliselle Pohjanmaalle. Sillä on 21 paikallisyhdistystä. Koillismaa Maailman kansainvälistyessä on lestadiolaisuus tavoittanut uusia alueita. Esimerkiksi työn perässä siirtyminen, oppilasvaihto, lähetystyö, sekä matkailu ovat laajentaneet lähetystyön alueita. Lestadiolaisuuden laajin kannatus on Pohjoismaissa, erityisesti Suomessa, Ruotsissa ja Norjassa. Lestadiolaisuutta löytyy myös Venäjältä, sekä Baltian maista Virosta, sekä Latviasta. Islantiin ja Tanskaan tehdään pienimuotoista lähetystyötä. Keski-Euroopan maista Iso-Britanniassa, Espanjassa, Saksassa, Sveitsissä, sekä Unkarissa on pienimuotoista seuratoimintaa. Viime aikoina lestadiolaisuus on levinnyt Afrikkaan, Aasiaan, sekä Etelä-Amerikkaan. Uudellaheräyksellä on nimikkolähettejä Suomen Lähetysseuran kanssa esimerkiksi Angolassa, Etiopiassa, Senegalissa, Tansaniassa ja Taiwanissa. Vanhoillislestadiolaisuus ei lähtenyt mukaan Suomen lähetysseuran toimintaan sille asetettujen ehtojen takia. Rauhan sanalla on Intiassa oma sairaala, sekä lähetystoimintaa Nigeriassa ja Guatemalassa. Vanhoillislestadiolaisten uusia lähetyskohteita ovat Ecuador, Togo ja Kenia. Pohjoismaissa lestadiolaiset toimivat kansankirkon sisällä, mutta luterilaisen maailman ulkopuolella perustetaan omia kirkkoja. Esimerkiksi Togon pääkaupunkiin Lomeen on rakennettu LLC. Lähetystoiminta tapahtuu usein lestadiolaisuudelle tutulla tavalla kahdenkeskisten keskustelujen kautta. Kukin lestadiolaisuuden suunta järjestää kesäisin kesäseurat. Pohjoismaiden suurin hengellinen tapahtuma suviseurat on vanhoillislestadiolaisuuden vuotuinen pääjuhla. Muiden suuntien pääseurat ovat nimeltään juhannusseurat (esikoislestadiolaiset), kesäseurat (uusheräys) ja suvijuhlat (Rauhan sana). Esikoislestadiolaiset järjestävät juhannusseurojen lisäksi vuosittaset jouluseurat Gällivaressa Pohjois-Ruotsissa. Vanhoillislestadiolaisten laulukirjan nimi on Siionin laulut, jota yleensä julkaistaan yhdessä Virsikirjan kanssa. Esikoislestadiolaiset käyttävät laulukokoelmaa Virsikirja ja Hengellisiä lauluja, jossa on virsien lisäksi 168 hengellistä laulua. Uusheräys ja rauhansanalaisuus käyttävät Siionin matkalaulut -nimistä laulukirjaa. Nykyisin erityisesti vanhoillislestadiolaisuuden ja Rauhan sanan kuoro- ja musiikkitoiminta on vilkasta. Rauhan sanan kuoro Toukomettiset, sekä SRK:n opistojen laulutallenteet soivat välillä Radion hengellisen musiikin ohjelmissa.

Kirjallisuutta

- Mauri Kinnunen: Herätysliike kahden kulttuurin rajalla. Lestadiolaisuus Karjalassa 1870-1939
- Juhani Raattamaan kirjeet ja kirjoitukset - toimittanut Pekka Raittila
- Kirti Suolinna ja Kaisa Sinikaira: Juhonkylä. Tapaustutkimus pohjoissuomalaisesta lestadiolaiskylästä
- Heikki Jussila: Kutsujan armo
- Wäinö Havas: Lestadiolaisuuden historia pääpiirteissään
- Aatu Laitinen: Muistoja Lapin kristillisyydestä
- Seppo Lohi: Pohjolan kristillisyys

Aiheesta muualla

Suomeksi

Liikkeiden sivut

- [http://www.lyrs.fi Lähetysyhdistys Rauhan Sana]
- [http://www.srk-oulu.net Suomen rauhanyhdistysten keskusyhdistys] - vanhoillislestadiolaiset
- [http://www.uusherays.fi Uusheräys]

Kirjoituksia aiheesta

Historia ja leviäminen

- [http://www.teolinst.fi/luennot/jt000308.html Lestadiolaisuuden hajaantumisista]
- [http://lestadiolaisuus.info Lestadiolaisuuden historiaa]
- [http://www.laestadius.net/HistoriaFIN.htm Tuntureiden kevät - lestadiolaisuuden historiaa]
- [http://www.teolinst.fi/luennot/mv000220.html Lestadiolaisuuden leviämisestä]
- [http://edu.kuusamo.fi/kuusamo/historia/lest.html Lestadiolaisen herätysliikkeen leviäminen Kuusamoon]
- [http://selene.lib.jyu.fi:8080/vaitos/studies/studhum/9513918351.pdf Lestadiolaisuus Karjalassa 1870-1939 (pdf-dokumentti)]
- [http://www.evl.fi/kkh/ktk/nelivuotiskertomus2000_2003/kehitys/kartta1.gif Lestadiolaisten toiminta Suomessa 2000-2003 karttana]
- [http://web.telia.com/~u81805732/Dokument/dok15.htm Esikoislestadiolaisten "Lapin vanhimpien" elämänkertoja]

Kirkon sivuilta

- [http://www.evl.fi/kkh/ktk/kertomus/xvi.htm#alku Herätysliikkeistä ja lestadiolaisuudesta kirkon nelivuotiskertomuksessa 1992-1995]
- [http://www.evl.fi/kkh/ktk/kertomus96-99/nelivuotiskertomus-16.shtml#P1907_493292 Lestadiolaisuus kirkon nelivuotiskertomuksessa 1996-1999]
- [http://www.evl.fi/kkh/ktk/nelivuotiskertomus2000_2003/kehitys/kaksitoista.htm#12_2 Lestadiolaisuus kirkon nelivuotiskertomuksessa 2000-2003]
- [http://www.evl.fi/sanasto/selitysL.htm#LESTADIOLAISUUS Kirkollinen sanasto - lestadiolaisuus]
- [http://195.236.185.74/ktuutiset.nsf/0/27e9f165d19f21f0c22570050042dd97?OpenDocument Oulun kirkkopäivät: Lestadiolaisuudesta saa vapaasti kysyä]

Oppilaitoksilta

- [http://www.opinto.net/uskonto/timomuola/herlesta.html Suomen kirkkohistoria - lestadiolaisuus]
- [http://www.uta.fi/%7Etlmaih/julkaisu.htm#le Lestadiolaisuuden kielestä ja kulttuurista]
- [http://www.aanekoski.fi/lukio/opet/rossi/lestad.html Lukiokurssi - lestadiolaisuus]
- [http://www.tornio.fi/kirjasto/torkok/laestadius/tholma1.htm Lestadiolaisuus kansanliikkeenä]
- [http://www.yle.fi/multifoorumi/arkki/zgo.php?z=20031218173775450066 Ylen radiokuunnelma lestadiolaisuudesta]

Laulut

- [http://www.tornio.fi/kirjasto/torkok/laestadius/tholma2.htm Lestadiolaisen lauluperinteen historiaa]
- [http://www.teolinst.fi/luennot/th050413.html Lestadiolaisen liikkeen laulukirjat]

Lestadiolaisryhmien saarnoja

- [http://www.uusherays.fi/Puheita.html Uusheräyksen puheita]
- [http://www.lyrs.fi/puheet/ Rauhan sanan seurapuheita]
- [http://www.suviseurat.fi/ohjelma-perjantai-fi.html Vanhoillislestadiolaisten saarnoja]

Muuta

- [http://www.srk-oulu.net/sivu3.htm Vanhoillislestadiolaisuus SRK:n sivuilla]
- [http://troms.kulturnett.no/laestadius/artikler/finartikler/fin_hoved.htm Lestadiolaisuudesta erityisesti Norjassa]
- [http://ethesis.helsinki.fi/julkaisut/kas/kotit/pg/rasanen Pukeutumisnormit Lars Levi Laestadiuksen saarnoissa]
- [http://www.helsinki.fi/hum/hist/yhd/julk/loppu01 Suomalais-ugrilainen millenarismi - Kautokeino ja korpelalaisuus]
- [http://www.tornio.fi/kirjasto/torkok/laestadius/jussila.htm Vangituille vapautusta - sidotuille päästöä]
- [http://www.suviseurat.net/images/infoimages/vanhlest.jpg Infokuva vanhoillislestadiolaisuudesta]
- [http://www.kaltio.fi/index.php?134 Lestadiolaisuus suomalaisena ääriliikkeenä - Aini Linjakummun kirjoitus Kaltio -lehdessä]
- [http://kotiweb.kotiportti.fi/kai.siltala/seurakunta.htm Yleistä tietoa esikoislestadiolaisuudesta]
- [http://www.tornio.fi/kirjasto/torkok/laestadius Tornion kirjaston lista lestadiolaisuudesta kirjoitetuista kirjoista]

Lestadiolaisaiheisia kirjoja ja lehtiä

- [http://www.freebok.net/books/Kirjaporssi/view.html Lestadiolaisuusaiheinen kirjapörssi]
- [http://www.pokstaavi.fi Antikvariaatti Pokstaavi]
- [http://www.ludd.luth.se/users/afs/laestadiana Biblioteca Laestadiana]
- [http://www.srk-oulu.net/sivu7.htm SRK:n myymälä]
- [http://www.srk-oulu.net/7artik.htm SRK:n lehtiä internetissä]
- [http://www.ruukku.net Ruukku-lehti]

Vieraskieliset

Liikkeiden sivut

- [http://www.apostolic-lutheran.org Apostolic Lutheran Church] - rauhansanalaiset
- [http://laestadianlutheran.org Laestadian Lutheran Church] - vanhoillislestadiolaiset

Kirjoituksia aiheesta

englanniksi
- [http://users.erols.com/ewheaton/struct.htm Lestadiolaissaarnaajien kirjeitä]
- [http://www.genealogia.fi/church Suomalaiskirkot Pohjois-Amerikassa]
- [http://www.apostolic-lutheran.org/history/index.html ALC:n historiasarja lestadiolaisuudesta - Pekka Raittila]
- [http://users.erols.com/ewheaton/laest1.htm#john Apostolis-Lutherilaisten hajaantumisen syyt Amerikassa - John Pollari]
- [http://www.me.mtu.edu/~mahepoko/disputes/disputes-main.htm Lestadiolaisuuden hajaannukset 1861-2000 - Warren H. Hepokoski]
- [http://www.laestadianlutheran.org/main_menu.html Vanhoillislestadiolaisuus - kirjoituksia opillisista asioista]
- [http://www.laestadius.net/HistoriaENG.htm Lestadiolaisuuden historiaa]
- [http://www.srk-oulu.net/teksti3e.htm Vanhoillislestadiolaisuus]
- [http://en.wikipedia.org/wiki/Laestadianism_in_America Lestadiolaisuus Amerikassa]
- [http://www.uta.fi/~johanna.kouva/Laestadianism.html Lestadiolaisuus Suomessa]
- [http://www.missionhospitalindia.org Rauhan sanan lähetyssairaala Intiassa] espanjaksi
- [http://www.laestadianlutheran.org/main_menu_spanish.html Vanhoillislestadiolaisuus - kirjoituksia opillisista asioista] norjaksi
- [http://www.love.is/roald/lestad01.htm Lestadiolaisuudesta]
- [http://troms.kulturnett.no/laestadius/artikler/nedlast.htm Kirjoituksia lestadiolaisuudesta] ruotsiksi
- [http://www.laestadius.net/HistoriaSWE.htm Lestadiolaisuuden historiaa] unkariksi
- [http://www.geocities.com/athens/aegean/4369/egyht600.htm Lars Levi Laestadiuksesta ja lestadiolaisuudesta] Luokka:Herätysliikkeet Luokka:Lestadiolaisuus

1819

Tapahtumia

- 6. helmikuuta - Singaporen kaupunki perustettiin.

Syntyneitä

Kuolleita

- Luokka:1819 ms:1819 ko:1819년

1827

Tapahtumia

- 4. - 5. syyskuuta - Kolme neljäsosaa Turusta palaa. Palo oli Pohjoismaiden suurin kaupunkipalo.
- Yliopisto siirrettiin Turusta Helsinkiin

Syntyneitä

- 7. marraskuuta - Antti Ahlström, kauppaneuvos

Kuolleita

- 26. maaliskuuta - Ludwig van Beethoven, säveltäjä
- Luokka:1800-luku ms:1827 ko:1827년 simple:1827

Ruotsi

Ruotsi on pohjoismainen perustuslaillinen monarkia. Sillä on yhteinen maaraja Suomen lisäksi Norjan kanssa.

Historia

Pääartikkeli: Ruotsin historia Ruotsin nykyisistä kieliryhmistä vanhin ovat mahdollisesti saamelaiset. Kuitenkin myös indoeurooppalainen kielimuoto, josta ruotsin kieli vähitellen on kehittynyt, levisi maahan jo kivikaudella. 800- ja 900-lukujen aikana eteläisessä Ruotsissa vallitsi viikinkikulttuuri. Ruotsalaiset viikingit kävivät kauppaa, sotivat ja kolonosoivat Itämeren alueella, Venäjällä ja aina Mustallamerellä asti. Kristinusko saapui Ruotsiin jo viikinkiajalla, mutta vakiintui lopullisesti vasta 1100-luvulla. Suomesta tuli osa Ruotsia joskus 1100- ja 1200-luvun aikana. Suomea kutsuttiin 1300- ja 1400-luvuilla ruotsalaisissa asiakirjoissa Itämaaksi. Vuonna 1389 perustettiin Kalmarin unioni, kun Tanskan, Norjan ja Ruotsin kuningaskunnat tulivat saman hallitsijan alaisiksi. 1400-luvulla Ruotsi taisteli päästäkseen irti Tanskan vallasta. Ruotsi erosi unionista vuonna 1521 ja erosta tuli lopullinen kun Kustaa Vaasasta tuli Ruotsin kuningas 1523. 1600-luvulla Ruotsista tuli eurooppalainen suurvalta, erityisesti kuningas Kustaa II Aadolfin ansiosta. 1700-luvulla Ruotsin suurvalta-asema luhistui. Venäjästä tuli uusi pohjolan suurvalta, kun se kukisti Ruotsin Suuressa Pohjan sodassa. Suomen sodassa vuonna 1808 Venäjä valtasi Suomen Ruotsilta. Ruotsi oli puolueeton ensimmäisessä ja toisessa maailmansodassa. Kylmän sodan aikana Ruotsi pysyi myös puolueettomana. Ruotsi liittyi Euroopan unioniin vuonna 1995.

Politiikka

Ruotsi on perustuslaillinen monarkia, jonka muodollinen päämies on kuningas. Nykyinen kuningas on Kaarle XVI Kustaa. Lainsäädäntövaltaa Ruotsissa käyttävät yksikamarinen parlamentti (valtiopäivät, ruotsiksi riksdag) sekä pääministerin johtama hallitus. Ruotsissa on vallalla monipuoluejärjestelmä. Ruotsin eduskuntapuolueita ovat (suluissa kansanedustajien määrä)
- Socialdemokraterna (Sosiaalidemokraattinen puolue) (144)
- Moderata samlingspartiet (Kokoomuspuolue) (55)
- Folkpartiet liberalerna (Kansanpuolue) (48)
- Kristdemokraterna (Kristillisdemokraatit) (33)
- Vänsterpartiet (Vasemmistopuolue) (30)
- Centerpartiet (Keskustapuolue) (22)
- Miljöpartiet de Gröna (Ympäristöpuolue) (17) Ruotsissa on Sosiaalidemokraattisen puolueen muodostama vähemmistöhallitus, jota tukevat Vasemmistopuolue ja Ympäristöpuolue. Pääministeri on Göran Persson.

Sisäpolitiikka

Ruotsin suuri saavutus oli 1930-luvulta alkaen erityinen sosiaalivaltio eli Kansankoti (Folkhemmet) joka melkoisesti paransi kansalaisten taloudellista asemaa ja yhdenvertaisuutta. 1980-luvun lopulla Ruotsin taloudellinen tilanne on kuitenkin muuttunut epävarmemmaksi, mikä on johtanut hyvinvointivaltion rahoituskriisiin, mikä vaikeutti järjestelmän ylläpitoa.

Kansainväliset suhteet

Ruotsi on ollut Yhdistyneiden kansakuntien jäsen vuodesta 1946, vuosi YK:n perustamisen jälkeen. Ruotsalainen Dag Hammarskjöld oli YK:n pääsihteeri vuosina 1953-1961. Ruotsi ei kuulu sotilasliittoihin, mutta käytännössä se on ollut läheisessä yhteistyössä läntisten maiden kanssa. Liittoutumattomuudella on Ruotsissa vankka kansan tuki. Ruotsi on ollut Euroopan unionin jäsen 1.1.1995 lähtien. Ruotsalaiset hyväksyivät Euroopan union jäsenyyden kansanäänestyksen jälkeen, jossa 52,3% ruotsalaisista tuki Euroopan unioniin liittymistä. Liittymissopimuksen mukaan Ruotsin tulee liittyä yhteisvaluutta euroon, kun se täyttää ns. Emu-kriteerit. Ruotsalaiset kuitenkin hylkäsivät Euron vuonna 2003 pidetyssä kansanäänestyksessä. euro

Läänit

Ruotsi on jaettu 21 lääniin (län). Läänit on edelleen jaettu 290 kuntaan (kommun). Ruotsi jaetaan myös tradition mukaan maihin (land) (Sveanmaa, Göötanmaa sekä Norlanti) ja maakuntiin (landskap).
- Blekingen lääni
- Gotlannin lääni
- Gävleborgin lääni
- Hallannin lääni
- Jämtlannin lääni
- Jönköpingin lääni
- Kalmarin lääni
- Kronobergin lääni
- Norrbottenin lääni (Pohjoispohjan lääni)
- Skoonen lääni
- Södermanlannin lääni
- Taalainmaan lääni
- Tukholman lääni
- Upsalan lääni
- Värmlannin lääni
- Västerbottenin lääni (Länsipohjan lääni)
- Västernorlannin lääni (Länsi-Norlannin lääni)
- Västmanlannin lääni
- Länsi-Göötanmaan lääni
- Örebron lääni
- Itä-Göötanmaan lääni

Maantiede

Ruotsin maantiede Ruotsi on sekä pinta-alaltaan (450 000 neliökilometriä) että väestöltään (noin 9 miljoonaa) jonkin verran Suomea suurempi. Ruotsin pääkaupunki on Tukholma. Muita kaupunkeja ovat muun muassa Malmö, Göteborg, Uppsala, Haaparanta, Luulaja ja Uumaja. Katso Luettelo Ruotsin kunnista.

Väestö

Ruotsissa puhutaan pääasiassa ruotsia, suurin vähemmistökieli on suomi. Maalla ei kuitenkaan ole Suomen tapaan lainsäädännöllä määrättyä virallista kieltä ruotsin hallitsevasta asemasta huolimatta. Euroopan unionin direktiivin johdosta viiden vähemmistökielen asema kirjattiin lakiin 1999; näitä ovat saame, meänkieli (suomen murre), suomi, romaani ja jiddish. Näillä kielillä on virallinen asema valtion virastoissa, oikeudessa, päiväkodeissa ja vanhainkodeissa tiettyjen kuntien alueella. Saamen kielellä on virallinen asema Arjeplogin, Jällivaaran (Gällivare), Jokkmokkin ja Kiirunan kunnissa ja niiden läheisyydessä. Suomi ja meänkieli ovat virallisia Jällivaaran, Haaparannan, Kiirunan, Pajalan ja Ylitornion kunnissa. Vähemmistökielillä ei kuitenkaan ole samaa asemaa kuin ruotsilla Suomessa. Romaanilla ja jiddishillä on asema historiallisina vähemmistökielinä, ja Ruotsin hallituksella on tietty velvollisuus tukea niitä. Ruotsissa asuu suuri määrä ulkomaalaissyntyisiä maan vapaamielisen pakolaisten vastaanoton ja 1960- 1980-luvulle vallinneen aktiivisen siirtotyöläispolitiikan ansiosta. Suurin osa ruotsalaisista on luterilaisia. Vielä muutamia vuosia sitten luterilaiseen kirkkoon kuuluminen oli pakollista, ja sen lisäksi sai kuulua johonkin muuhun uskontokuntaan. Ruotsalaiset ovat yleisesti ottaen huomattavasti suomalaisia vähemmän uskonnollisia.

Talous

Ruotsin talous painottuu voimakkaammin metalli- ja kemianteollisuuteen samoin kuin Suomen. Volvo, Saab, Ericsson, Tetrapak, Asea ja Nobel ovat olleet ruotsalaisen talouselämän kivijalkoja ja omistus on monimutkaisten, eri äänivaltaisten osakkeiden kautta keskittynyt muutamalla mahtiomistajalle muun muassa Wallenberg-suvulle. Viime vuosien aikana omistus on monessa yhtiössä siirtynyt kansainväliseen omistukseen ja tämä on myös Ruotsissa johtanut monien tuotantolaitosten lakkauttamiseen.

Merkittävimmät luonnonvarat

- sinkki
- rautamalmi
- kupari
- lyijy
- hopea
- uraani
- puu

Merkittävimmät vientituotteet

- koneet
- paperituotteet

Aiheesta muualla

- [http://maps.google.com/maps?ll=63.975961,12.919922&spn=17.321181,64.863281&z=13&t=h&hl=en Ruotsi Google Mapsissa] Luokka:Ruotsi als:Schweden ms:Sweden zh-min-nan:Sverige [[got:

Uppsala

Uppsala kommun
http://en.wikipedia.org/upload/e/ed/Uppsala.png
Kaupunki	Uppsala (1286)
Lääni	Upsalan lääni
Maakunta	Upplanti
Pinta-ala -	Sija 36 2 465km²
Väkiluku - Yhteensä (1999) - Tiheys	Sija 4 188 478 76,5/km² (64.)

Tiheys Upsala (ruots. Uppsala) on Ruotsin neljänneksi suurin kaupunki noin 70 km pohjoiseen Tukholmasta.

Historiaa ja nähtävyyksiä

Upsalan kaupunki on keskiaikainen. Kaupungin lähettyvillä sijaitsee ns. Gamla Uppsalan muinaisjäännösalue. Gamla Uppsalassa on ollut jonkinlainen rautakautinen kuninkaankartano, jonka suuriin hautakumpuihin on jo kansainvaellusajalla haudattu paikallisia hallitsijoita. Paikalle on perustettu museo 2000-luvun alussa. Ruotsin valtakunnan arkkipiispanistuin perustettiin Upsalaan vuonna 1164. 1200-luvun kuluessa kaupunki siirrettiin Gamla Uppsalasta nykyiselle paikalleen. Upsalan arkkiupiispankaupunki oli Ruotsin merkittävimpiä keskiaikaisia keskuksia. Upsalan vuonna 1477 perustettu yliopisto on Skandinavian vanhin. Upsalan keskiaikainen, goottilaistyylinen tuomiokirkko on Pohjois-Euroopan suurin. Sen torni on 119 metriä korkea. Upsalassa on myös 1500-luvulta peräisin oleva kuninkaanlinna. Kaupunki vaurioitui pahasti vuonna 1702 tulipalossa. Monia historiallisesti ja kulttuurillisesti arvokkaita kohteita tuhoutui myös - kuten monissa muissakin Ruotsin kaupungeissa - 1960- ja 1970-luvun uudisrakentamisen vuoksi. Huolimatta tuolloin tehdyistä virheistä kaupungissa on yhä monia historiallisia nähtävyyksiä. Luokka:Ruotsin kaupungit ko:웁살라 ja:ウプサラ

Kaaresuvanto

Kaaresuvanto (pohjoissaameksi Gárasavvon tai Gáresavvon) on kylä Enontekiöllä Luoteis-Lapissa. Kaaresuvannossa sijaitsee rajanylityspaikka ja silta Muoniojoen yli Ruotsin Karesuandoon. Kaaresuvannossa on 144 asukasta ja siellä ovat peruspalvelut kuten huoltoasema-ravintola, terveysasema, autokorjaamo, hotelli ja parturi-kampaamo. Enemmän palveluita on Ruotsin puolella. Kaaresuvannosta on tieyhteys Muonioon ja Kilpisjärven kautta Norjan Skibotniin. Kaaresuvannossa on muutamia retkeilyreittejä kuten tiehallinnon pyöräilyreitti Syväjärvelle. Alueella on myös vaellusmaastoja ja talvella moottorikelkkailureittejä.

Aiheesta muualla

- [http://www.karesuando.se] Luokka:Enontekiön kylät

1826

Tapahtumia

- evankelisen herätysliikkeen perustaja Fredrik Gabriel Hedberg kokee hengellisen heräämisen.

Syntyneitä

- 17. syyskuuta: Bernhard Riemann, matemaatikko

Kuolleita

- 4. heinäkuuta - Thomas Jefferson, Yhdysvaltain presidentti Luokka:1800-luku ms:1826 ko:1826년 simple:1826

Jumala (kristinusko)

(Fra Bartolomeo, 1509)]] Jumala on kristinuskon kaikkivaltias, kaikkihyvä jumala. Hän on ilmoittanut itsensä Raamatussa ja tehnyt ihmisten kanssa ensin vanhan liiton (Vanha testamentti), ja myöhemmin uuden liiton (Uusi testamentti). Kristinuskon opin mukaan hän on rakastanut maailmaa ja ihmisiä niin paljon, että antoi oman poikansa, Jeesuksen, ettei kukaan joutuisi syntiensä tähden kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän hänen luonaan taivaassa.

Juutalais-kristillinen jumalakäsitys

Pääartikkeli: Juutalais-kristillinen jumalakäsitys Kristinusko on perinyt jumalakuvan suoraan juutalaisuudesta, koska sekä Jeesus että kaikki ensimmäiset kristityt olivat juutalaisia, ja heille Jumala oli sama kuin Jahve. Juutalais-kristillisen jumalakäsityksen mukaan Jahve-Jumala on:
- Yksi
- Ääretön, itseolevainen
- Luoja
- Persoonallinen
- Rakastava, hyvä
- Pyhä

Kristinuskon erityiset painotukset

Raamattu kertoo, että Jumala on tuonut ilmi kirkkautensa, nimensä ja kasvonsa. Kukaan ei ole kuitenkaan nähnyt Jumalaa, eikä voi häntä nähdä, koska hän on näkymätön Henki. Eri aikoina ihminen on pyrkinyt muodostamaan itselleen Jumalasta käsityksen, joka pohjautuu Raamatun ilmoitukseen, vallitsevaan maailmankuvaan ja ihmisen omiin mielikuviin. Kristinuskon alkuajoista lähtien Jumalaa on kuvattu erilaisin sanallisin ja kuvallisin symbolein. Merkittävin kristillisen jumalakuvan ero juutalaiseen on oppi Jumalan kolminaisuudesta. Jumalan kolminaisuuden avulla selitettään Jumalan toimintaa kolmessa persoonassa tai roolissa Isänä, Poikana ja Pyhänä Henkenä. Jokainen persoona on kokonaisuus, ja ne toimivat aina yhdessä. Toisena kristinuskon jumalakäsityksen erona juutalaiseen voidaan pitää Uuden testamentin mukana tullutta suurempaa rakastavan Jumalan painottamista. Koska Jeesus oli tullut sovittamaan ja sovittanut kaikki ihmisten synnit, ei enää tarvittu Jumalan satunnaisia rankaisutoimenpiteitä, eikä jatkuvia polttouhreja eikä tiukkaa juutalaisen lain noudattamista. Teologit ovat kuitenkin keskustelleet siitä, voidaanko Jahvea ja Jumalaa sittenkään pitää täysin samana jumalana. Perusteluja ovat olleet mm.:
- Kolminaisuusoppi ei täysin sovi yhteen Vanhan testamentin kanssa. Miksi Jahve ei maininnut tällaista asiaa omaisuuskansalleen Israelille, vaan sanoo olevansa tiukasti yksi?
- Vanhassa testamentissa puhutaan "Jumalan pojista" (esim. [http://raamattu.uskonkirjat.net/servlet/biblesite.Bible?formname=search&formrnd=1107986575138&search=&rng=0&ref=Job+1%3A6&ctx=0&submit2=Lue&mod1=FinRaam&mod2=FinPR&mod3=WLC Job 1:6]), mutta sillä tarkoitetaan ilmeisesti enkeleitä. Jahvella ei ole yhtä ainokaista poikaa, joka olisi syntynyt, ei tehty, ennen aikojen alkua. Vasta-argumentteja edellisiin ovat mm.:
- Jahve on tavallaan määritelty monikolliseksi. Heprean sana elohim ("jumala") on monikkomuotoinen (-im).
- Jahve puhuu itsestään monikkomuodossa. Esim. "Tehkäämme ihminen, tehkäämme hänet kuvaksemme, kaltaiseksemme" ([http://raamattu.uskonkirjat.net/servlet/biblesite.Bible?formname=search&formrnd=1107986274129&search=&rng=0&submit1=Hae&ref=1.+Moos.+1%3A26&ctx=0&mod1=FinRaam&mod2=FinPR&mod3=WLC 1. Moos. 1:26])
- Kristillisten tulkintojen mukaan Jeesuksen on ajateltu olevan mm. Sana ([http://raamattu.uskonkirjat.net/servlet/biblesite.Bible?formname=search&formrnd=1107986764007&search=&rng=0&submit1=Hae&ref=Joh.+1&ctx=0&mod1=FinRaam&mod2=FinPR&mod3=TR Joh. 1]) ja Valkeus ([http://raamattu.uskonkirjat.net/servlet/biblesite.Bible?formname=search&formrnd=1107987049512&search=&rng=0&submit1=Hae&ref=Joh.+1%3A4-5&ctx=0&mod1=FinRaam&mod2=FinPR&mod3=TR Joh. 1:4-5]), jolla ja jonka Jumala ensimmäiseä loi ([http://raamattu.uskonkirjat.net/servlet/biblesite.Bible?formname=search&formrnd=1107986726085&search=&rng=0&ref=1.+Moos.+1%3A3&ctx=0&submit2=Lue&mod1=FinRaam&mod2=FinPR&mod3=WLC 1. Moos. 1:3]), tai Viisaus, joka oli ennen aikojen alkua, ensimmäisenä Jumalan luomistöistä ja mukana seuraamassa maailman luomista ([http://raamattu.uskonkirjat.net/servlet/biblesite.Bible?formname=search&formrnd=1107987787434&search=&rng=0&ref=Sananl.+8%3A1&ctx=0&submit2=Lue&mod1=FinRaam&mod2=FinPR&mod3=WLC Sananl. 8:1], [http://raamattu.uskonkirjat.net/servlet/biblesite.Bible?formname=search&formrnd=1107987957662&search=&rng=0&ref=Sananl.+8%3A22-31&ctx=0&submit2=Lue&mod1=FinRaam&mod2=FinPR&mod3=WLC Sananl. 8:22-31]). On olemassa myös tulkinta, jonka mukaan Jahve oli vain luojajumala, demiurgi, joka oli todellisen Jumalan luoma, mutta luuli olevansa ainoa jumala. Jahven ajateltiin pilanneen sooloilullaan luomistyön. Tällainen käsitys eli mm. varhaiskristillisessä gnostilaisuudessa. Gnostilaisuus tuomittiin myöhemmin harhaopiksi. Tällainen käsitys tekisi Jahvesta kuitenkin pelkästään juutalaisten heimojumalan, joka ei ole maailman luonut monoteismin Jumala.

Jumalan nimi

gnostilaisuudessa (Pietro Perugino, 1497-1500)]] Kristinuskon Jumalasta käytetään useaa nimeä, joilla on eri painotuksia. Erityisesti Jeesuksen persoonaan liittyviä nimiä on monta.
- Jumala - Jumalan perusnimi
- Jahve - Vanhasta testamentista (erit. tooran) löytyvä Jumalan nimi, joka on hepreaa ja tarkoittaa Minä olen tai Minä olen se, joka minä olen. Juutalaisille Jumalan nimi oli pyhä, jonka vuoksi Jumalan nimeä ei koskaan luettu, vaan sanottiin Herra (Adonai)
- Jehova - ks. Jahve. Tämän sanan etymologiasta on käyty vilkasta väittelyä.
- Adonai, Herra - Jumalan valtias-luonnetta korostava ilmaus, joka osoittaa hänen olevan muiden yläpuolella; myös: Herrojen Herra
- Kuningas, Kuningasten Kuningas - Kuninkuutta korostava nimitys.
- Elohim - (hepr., monikollinen muoto) Tätä käytetään korostaessa Jumalaa armahtavana.
- El - (hepr.) Tätä käytetään korostaessa Jumalaa tuomarina.
- Sebaot - (hepr.) "Sotajoukkojen herra (tai komentaja)"
- Kaikkivaltias - Nimi korostaa kristinuskon (ja juutalaisuuden) monoteismia (pantocrator, omnipotent)
- Pyhä
- Suuri
- Korkein
- Messias - (hepr. masiah), Voideltu
- Jeesus - "hän on vapahtava", ks. http://www.evl.fi/raamattu/1933,38/Matt.1.html#21 Matt. 1:21
- Kristus - (kreikkaa, khristos Χριστος), ks. Messias; Voideltu
- Immanuel - (hepr.) "Jumala on keskellämme"
- Daavidin juuriverso - Viittaa profetioihin Jeesuksen syntyperästä.
- Karitsa, Jumalan Karitsa (Agnus Dei) - viittaa erit. Jeesuksen kasteeseen sekä juutalaiseen uhrikulttiin (ks. syntipukki); nimitys viittaa usein tuomiopäivän odotukseen (ks. Ilmestyskirja).
- Nasaretilainen, Nasaretin mies - Nimi viittaa Jeesuksen asuinpaikkaan, jossa hän vietti suurimman osan vuosiin.
- Ristiinnaulittu - kuvaus Jeesuksesta ristillä.
- Armahtaja - Jumalan rakkautta ja armoa korostava nimitys.
- Vapahtaja - Jeesus vapautti ihmiset vapauteen (ks. Raamattu).
- Lunastaja - Jeesuksen katsotaan kuolemallaan lunastaneen kristityt kuolemalta (ja maailmalta).
- Sovittaja - erit. reformoiduissa kirkoissa käytetty kuvaus Jumalasta, jossa hän itse sovittaa sen synnin, mitä ihminen on tehnyt.
- Jumalan Poika - kolminaisuusopin perustaa; Raamatussa on nimitetty myös muita Jumalan pojiksi, ks. Vanha Testamentti
- Ainoa Poika, Ainosyntyinen Poika - viittaa erityisesti kolminaisuusoppiin ja uskontunnuksiin ("joka on syntynyt Isästä ennen aikojen alkua", Nikaian uskontunnustus).
- Ihmisen Poika - Jumalan (Jeesuksen) eskatologinen nimitys.
- Tuuli - viittaa erityisesti pneumatologiaan, eli oppiin Pyhästä Hengestä (kreikk. pneuma πνευμα; tuuli, henki)
- Henki - erityisesti Jumalan kolmatta persoonaa korostava nimitys, ks. kolminaisuusoppi ja Pyhä Henki
- Puolustaja - erityisesti Pyhään Henkeen viittaava nimi ("Minä lähetän teille Puolustajan", sanoo Jeesus Raamatussa)
- Lohduttaja - erityisesti Pyhään Henkeen viittaava nimi
- Kirkastaja - viittaa Pyhän Hengen tehtävään Pojan suhteen

Symbolit

Jumalaan yhdistetään erinäisiä symboleita.
- Ympyrä - Yksi Jumala, täydellinen
- Kolmio - Kolminaisuusopin perusteella.
- Silmä - Jumalan kaikkinäkevä katse :Usein nämä symbolit yhdistetään siten, että silmä on kolmion sisällä ja kolmio ympyrän sisällä
- Risti - yksi vanhimmista kristinuskon "alkuperäisistä" symboleista; risti oli alun perin roomalainen rangaistuskäytäntö pahimmille rikollisille

Jumalan pimeä puoli

Monien tutkijoiden kannattaman, ja esimerkiksi lukion uskonnonkirjoissa totena esitetyn kannan mukaan, Jumalalta tuli sekä paha että hyvä, ennen kuin saatana omaksuttiin juutalaisuuteen persialaisten uskontojen kautta. Vanhan testamentin vanhimmissa kirjoituksissa (joihin hieman myöhemmin kirjoitetut luomiskertomukset eivät kuulu), saatanaa ei mainita. Saatanan tultua mukaan, Jumalalle jäi enemmän tehtäväksi hyvät teot ja saatana sai jonkinlaisen syyttäjän, ja myöhemmin "paholaisen", roolin. Kristinuskon ja juutalaisuuden Jumalan pimeästä puolesta kertovat lukuisat kansanmurhat, joita Jumala laittaa Israelilaiset tekemään vanhan testamentin sivuilla. Useimmat näistä liittyvät luvatun maan valloittamiseen Joosuan kirjassa. Monista kaupungeista tapetaan kaikki asukkaat Jumalan käskystä ilman, että tapahtunutta pyrittäisiin oikeuttamaan, tai että siihen liittyviä moraalisia kysymyksiä pohdittaisiin. Esimerkkinä seuraavat jakeet: "Herra oli kovettanut vihollisten sydämet ja saanut heidät käymään sotaa Israelia vastaan, jotta heidät voitaisiin julistaa Herralle kuuluvaksi uhriksi ja säälimättä tuhota sen käskyn mukaisesti, jonka Herra oli antanut Moosekselle." (Joosua, 11:20) Kun israelilaiset olivat autiomaassa kaupungin ulkopuolella lyöneet Ain miehet, jotka olivat seuranneet heidän kannoillaan, ja nämä oli surmattu viimeiseen mieheen, israelilaisten sotajoukko palasi Aihin, ja loputkin kaupungin asukkaat surmattiin. Tuona päivänä saivat surmansa kaikki Ain asukkaat, kaksitoistatuhatta miestä ja naista. Joosua piti tapparansa kohotettuna eikä antanut kätensä vaipua, ennen kuin israelilaiset olivat tuhonneet Ain asukkaat, jotka oli julistettu Herralle kuuluvaksi uhriksi. Karja ja muu omaisuus otettiin kuitenkin ryöstösaaliiksi. Israelilaiset noudattivat kaikessa käskyä, jonka Herra oli Joosualle antanut. (Joosua, 8:24-27) Ensimmäisissä jakeissa Jumala manipuloi murhattavan kansan ihmisten mieliä, jotta heidät voitaisiin surmata ja antaa Jumalalle uhreiksi. Jälkimmäisissä jakeissa on tyypillinen näyte tapauksesta, jossa jokin kaupunki tuhotaan kokonaan Jumalan käskystä. Kansanmuhien lisäksi Jumalan pimeään puoleen voidaan katsoa kuuluvan monet ankarat lait, joita hän antaa Moosekselle. Nämä lait eivät kuulu kristinuskoon, joskin monet tutkijat ovat sitä mieltä, että historiallinen Jeesus ei todellisuudessa vastustanut niitä. Jumalan Moosekselle antamiin lakeihin kuuluvat esimerkiksi käsky tappaa homoseksuaalisuuden harjoittajat (3.Moos, 20:13) sekä käsky kivittää hengiltä tottelemattomat ja "kevytmieliset" lapset (5.Moos, 21:18-21) sekä erilaiset orjuutta koskevat säädökset, joissa esimerkiksi annetaan isännälle lupa lyödä orjaansa, koska se on tämän omaisuutta (2.Moos, 21:20-21).

Katso myös

- Jahve
- Jeesus
- Pyhä Henki
- Kristinusko
- Kolminaisuusoppi

Aiheesta muualla

- [http://www.koivuniemi.com/cgi-bin/raamattuhaku?kirjat=kr&hakuehto=Jumal
- Jumala suomenkielissä Raamatussa (1933/1938)] Luokka:Kristinusko Luokka:Jumalat Luokka:Raamattu

1842

Tapahtumia

- 5. lokakuuta - Pilseneriä valmistettiin ensimmäisen kerran.
- Ison-Britannian ja Kiinan välinen ensimmäinen oopiumisota päättyi.
- Yhdysvallat tunnusti Havaijin itsenäisyyden.
- Konventikkeliplakaatti kumottiin Norjassa.

Syntyneitä

Kuolleita

- Mihail Fjodorovitš Orlov, venäläinen kenraali Napoleonin sodissa
- Johan Fredrik Aminoff, ruotsalainen valtiomies
- Clemens Brentano, saksalainen kirjailija Luokka:1842 ms:1842 ko:1842년 simple:1842

Milla Clemensdotter

Milla Clemensdotter (s. 1. marraskuuta 1813, Ruotsi - kuolinaika tuntematon) oli lestadiolaisuuden syntyyn vaikuttanut henkilö. Hänellä oli merkittävä vaikutus Lars Levi Laestadiuksen hengellisessä elämässä. Laestadius kutsui häntä Lapin Mariaksi, se on vertauskuva Neitsyt Mariasta. Lapin Marian henkilöllisyydestä ei ole varmaa tietoa, mutta neljän tutkijan mukaan hän on Milla Clemenintytär.

Lapsuus ja nuoruus

Hänen isänsä nimi oli Clemens Andersson ja äidin nimi Anna Larsdotter. He saivat kolme lasta: Millan, Margaretan ja Lisan. Hänen isänsä oli joltisenkin varakas, mutta hän hävitti omaisuutensa juopottelemalla. Humalapäissään hänet pahoinpideltiin kuoliaaksi. Millan äiti avioitui leskimies Torkel Johanssonin kanssa ja he saivat tytären Sara Brita. Milla oli silminnähden kiinnostunut uskonnollisista kysymyksistä varhaislapsuudessaan. Hän oli usein mukana isäpuolensa ja äitinsä kanssa pitkillä vaelluksilla. Ramselessa hän viipyi kuusivuotiaana muutamia vuosia vuohipaimenena. Hänet jätettiin sinne vakavasti evästettynä rehellisyyteen. Millan äiti toi uunista otettuja kekäleitä nuoren tytön käsiin. Äiti sanoi, että samalla tavalla kadotuksen tuli polttaa varkaiden käsiä. Milla ei viihtynyt talossa ja sen tähden hän yritti karata sieltä kotia. Jonkin ajan kuluttua Milla pääsi parempaan taloon Fynin kylässä. Siellä naapurin emäntä yritti opettaa häntä lukemaan, mutta tytön suurin huolenaihe oli, ettei vain hän etääntyisi Jumalasta. Hän etsiytyi Ramseleen pappi Paul Nordbergin puheille saadakseen puhua sisäisestä hädästään. Talvella hän vieraili taloissa ja lauloi lauluja ja virsiä ruokansa eteen. Hän tuli mm. Sollefteån pappilaan, missä hän sai rahaa ja silkkihuivin, mikä rohkaisi häntä opettelemaan Jumalan Sanan lukemista. Nimismies Johan Gröndahl otti hänet kasvatikseen. Gröndahlilla Milla oppi katekismuksen ulkoa. Mutta pian kasvatusvanhemmat kuolivat. Hänen oli lähdettävä taas matkaan. Hän avelteli seudulla muutamia vuosia. Näiden vuosien jälkeen hän joutui rikkaan, lapsettoman enonsa luokse. Tämä ja hänen vaimonsa ryyppäsivät rankasti. He tappelivat ja polttivat vaatteensa ja antoivat pois ruokansa. Milla sai viinan esimakua ja näki juoppouden syntinä. Milla paimensi viisi suruntäyteistä vuotta heidän porojaan. Hän valvoi yötä päivää nukkuen sangen vähän. Hänen ainut ruokansa oli luista jauhettu ja keitetty puuro. Vuonna 1833 Millan vanhemmat yrittivät naittaa hänet jo vähän ikääntyneelle miehelle, joka ei ollut ainakaan raittiudesta ja kristillisistä hyveistä tunnettu. Milla karkasi hänen luotaan ja sillä matkalla Milla tutustui kahteen lappalaispoikaan, jotka olivat tavanneet Noran pappi Brandellin. Milla lähti heidän mukaan. Lars Larsson neuvoi Millaa vaeltamaan Noraan ja Sollefteån seurakuntaan. Näin hän Milla menetti enonsa perinnön. Seuraavat kaksi vuotta olivat hänen elämänsä raskaimpia koetusvuosia. Vanhan kosijan tilalle tuli uusi juoppolalli. Milla oli menehtyä tämän väkivaltaisuuden johdosta. Tyttöä pidettiin sielun levottomuuden vuoksi hulluna. Milla tunsi kaipaavansa sisimpänsä rauhaa. Hän lähti etsimään sitä vaeltamalla paikkakunnalta toiselle. Eräässä vaiheessa hänen voimansa uupuivat ja hän lyyhistyi maahan. Ihmeellisestä syystä lähistöllä kyläilymatkalla ollut talon renki sai voimakkaan tunteen, että hänen on lähdettävä kotia. Kotimatkalla mies löysi Millan, joka oli voimattomana maassa ja päälle oli satanut jo lunta. Monien vaiheiden jälkeen Milla päätyi Noraan, jossa hän tapasi lukijalaisliikkeeseen kuuluneen pastori Pehr Brandellin ja koki vapautuksen epäilyistään.

Lapin Maria ja Lars Levi Laestadius

Talvella 1844 Lars Levi Laestadius tapasi Lapin Marian Åselessa. Tapaamisesta Laestadius kirjoitti seuraavaa: Talvella 1844 saavuin Åselen Lappiin tarkastajan ominaisuudessa. Täällä tapasin muutamia lukijalaisia, jotka kuuluivat siihen loivempaan suuntaan. Heidän joukossaan oli muuan lappalaistyttö nimeltään Maria, joka avasi minulle koko sydämensä kuultuaan ensin puheeni alttarilta. Tällä yksinkertaisella tyttärellä oli sellaista kokemusta armonjärjestyksestä, mistä en ollut ikinä kuullut. Hän oli vaeltanut pitkiä matkoja etsiessään valoa pimeydessä. Vaelluksillaan hän oli tullut vihdoin pastori Brandellin tykö Noraan, ja kun