:: wikimiki.org ::

Latinalaiset Aakkoset

Latinalaiset aakkoset

Latinalainen aakkosto tai roomalaiset kirjaimet on laajimmin käytetty aakkospohjainen kirjoitusjärjestelmä. Se kehittyi kreikkalaisesta etruskien aakkoston (vanha italia) kautta Apenniinien niemimaalla 700-luvulla eaa.
- Ensimmäinen I tarkoitti kreikan Zeta-kirjainta
- C:tä käytettiin G:n ja K:n sijaan
- Toinen I vastasi kirjaimia I ja J
- R kirjoitettiin yleensä P:nä
- V vastasi kirjaimia U, V ja W. Myöhemmin Zeta korvattiin G:llä ja kreikan valloituksen jälkeen 100-luvulla eaa Y ja Z omaksuttiin kreikasta. Kirjaimet J, U ja W lisättiin keskiajalla. Roomalaisten käytössä aakkostossa oli vain isot kirjaimet, pienet kirjaimet muodostuivat kursiivista keskiajalla.

Nykyiset kirjaimet

Isot kirjaimet

Pienet kirjaimet

Kaikki länsieurooppalaiset kielet käyttävät nykyisin latinalaista aakkostoa ja se on levinnyt myös muiden alueiden kielien kirjoitusjärjestelmäksi, jossain tapauksissa syrjäyttäen vanhemman järjestelmän, esimerkiksi turkissa ja vietnamissa. Tarpeen vaatiessa kirjaimistoon on lisätty uusia kirjaimia tai tarkkeita olemassaoleviin kirjaimiin. Tällaisia ovat:
- Treema, eli kirjaimen yläpuoliset pisteet: ü, ä, ö
- Sedilji (koukku): ç, ş
- Ogonek (häntä): ą, ę
- Akuutti: á, í, é
- Gravis: à, è
- Caron (hattu): š, ž, č
- Sirkumfleksi: ô, ê
- Tilde: ã, õ, ñ
- Macron (pituusmerkki): ā, ē, ī
- Breve (Lyhyysmerkki): ă, ĕ, ğ
- Yläpuolinen ympyrä ja pisteet, alapuolinen pilkku ja poikkiviiva: Å, Ŀ, Ț, Ł Joihinkin kieliin on jäänyt kirjaimia aikaisemmista kirjoitusjärjestelmistä, kuten islannin thorn (Þ, þ) tai muinaisenglannin ja keskienglannin wynn (Ƿ, ƿ). Jotkin kirjaimet ovat syntyneet kahden aikaisemman kirjaimen yhdistelminä, kuten Œ œ, Æ æ ja saksan ß.

Katso myös

- Ääntämistä osoittavat eli diakriittiset merkit luokka:kirjoitusjärjestelmät als:Lateinisches Alphabet zh-min-nan:Lô-má-jī ko:로마 문자 ja:ラテン文字 th:อักษรละติน

Kreikan kieli

Kreikan kieli (Ελληνικά) on indoeurooppalainen kieli, joka on syntynyt Kreikassa 1400-luvulla eaa.. Kreikan kieli voidaan jakaa nykykreikkaan ja muinaiskreikkaan. Suuri määrä kreikan sanoja ja ilmaisuja ovat selvinneet muuttumattomana läpi vuosisatojen ja ne ovat päätyneet muihin kieliin, kuten latinaan sekä saksan, ranskan ja englannin kieliin.

Nykykreikka

Nykykreikka on rikas kieli, jossa on yli 600 000 sanaa. Muinaiskreikka ei ole helposti nykykreikan osaajan ymmärrettävissä. Nykykreikkaa puhutaan Kreikan lisäksi lähinnä Kyproksella. Nykykreikasta on olemassa kaksi eri kirjakieltä. Kirjakielen käyttö taantui turkkilaisten valloitettua Kreikan vuosisadoiksi. Valloituksen loputtua, vuonna 1834 kehitettiin kirjakieli katharevousa, joka yritti palauttaa kielen vuosisatojen takaiseen asuunsa. Katharevousan ideoijana pidetään vuonna 1833 kuollutta kreikkalaista nationalistijohtajaa Adamantios Koraisia. Sen rinnalle kehitettiin kuitenkin enemmän puhekieltä muistuttava dimotiki-kirjakieli. Ensimmäisen vakavamieliseksi tarkoitetun kirjan dimotiki-kreikaksi kirjoitti Jannis Psiharis vuonna 1888. Sotilasjuntan kaatumisen jälkeen vuodesta 1976 dimotiki on ollut hallitseva kirjakieli. Kirjakielen valinta on poliittisesti värittynyt kysymys Kreikassa, ja monet konservatiivit kannattavat yhä katharevousa-kirjakieltä. Suurin osa nykykreikan murteista on kehittynyt koinee-kreikasta, Aleksanteri Suuren maailmanvalloituksen jälkeen syntyneestä sekamurteesta, joka on myös Uuden Testamentin kieli. Dimotiki-kirjakieli perustuu koinee-pohjaisiin kansanmurteisiin. Poikkeuksia ovat pontoksenkreikka, jota puhuvat mm. Krimin niemimaalta entisestä Neuvostoliitosta Kreikkaan kotiutetut paluumuuttajat, sekä tsakonia, jota puhuu vielä tuhatkunta ihmistä Peloponnesoksen niemimaan syrjäisillä vuoristoseuduilla. Pontoksenkreikka ja tsakonia palautuvat koineeta edeltäviin antiikin ajan murteisiin ja ovat muille kreikan puhujille käsittämättömiä. Myös koinee-pohjaiset kreikan murteet eroavat toisistaan paljon. Esimerkiksi Hioksella, Rodoksella, Kreetalla ja Kyproksella puhutaan hyvin tunnistettavia murteita. Dimotiki-standardikieli on lähinnä Peloponnesoksen kansankieltä. Ateenan katukieli on nykyään murresekoitus, mutta aikaisemmin Ateenassa puhuttiin ns. vanhaa ateenan murretta, joka elää yhä mm. Euboian saarella ja Attikan maaseudulla. Myös pohjoiset murteet muodostavat oman erityisen murreryhmänsä. Aigeian meren saarilla murteiden kirjavuus on suurinta, onhan kyse saarista.

Katso myös

- Kreikkalaiset kirjaimet
- Muinaiskreikka

Linkkejä

- Βικιπαίδεια. Κύρια Σελίδα Kreikankielinen Wikipedia

Sanakirjoja nykykreikan ja muiden kielten välillä

- [http://www.kypros.org/cgi-bin/lexicon Kreikka - Englanti, Englanti - Kreikka].
- [http://www.websters-online-dictionary.org/definition/Greek-english/ Kreikka - Englanti]: Webster's Rosetta Edition.
- [http://www.filol.csic.es/dge/ Kreikka-Espanja]. luokka:kielet Luokka:Kreikan kielet Luokka:Kyproksen kielet als:Griechische Sprache ms:Bahasa Greek ko:그리스어 ja:ギリシア語 simple:Greek language th:ภาษากรีก

Turkin kieli

Turkki on turkkilaiseen kielikuntaan kuuluva kieli.

Murteet

Turkin kieli jakautuu useaan murteeseen:
- anadolu (keskeisin murre)
- osmanli / osmani (Osmaanien valtakunnan kieli)
- rumeli (Euroopan puolen murre)
- jürük / joruk / konjar (Makedonian, Bulgarian, Kreikan ja Länsi-Turkin murre)
- mešeetti (Georgiassa, Venäjällä)
- karamanli (alun perin kreikkalaisia)
- kyzylbaš (Bulgariassa)
- surgutš (Istanbulissa, Kaakkois-Kreikassa; Turkissa käytetään nimitystä gagauz) Luokka:Turkin kielet Luokka:Kyproksen kielet

Islannin kieli

Islannin kieli on skandinaavinen kieli, jota puhutaan etupäässä Islannissa. Lisäksi Kanadan Winnipegissä lienee vielä jonkin verran siirtolaisia, jotka puhuvat jonkinlaista englannin sekaista islantia. Sen arvioidaan olevan lähimpänä muinaista viikinkien puhumaa kieltä. Islannin kielen kielioppi on hyvin samantyyppinen kuin saksan. Esimerkiksi alkuperäiset sijamuodot (nominatiivi, genetiivi, akkusatiivi ja datiivi) ovat säilyneet kummassakin kielessä.

Islannin aakkoset

A Á B D Ð E É F G H I Í J K L M N O Ó P R S T Ú V X Y Ý (Z) Þ Æ Ö a á b d ð e é f g h i í j k l m n o ó p r s t ú v x y ý (z) þ æ ö

Islannin ääntäminen

Islantia kirjoitetaan vielä pitkälti samalla oikeinkirjoituksella kuin viikinkiaikana, joskin pari kirjainta on jätetty pois käytöstä. Ns. hännällinen o, joka näyttää Q-kirjaimelta, on vaihdettu e:hen tai ö:hön sen mukaan, kumman kaltaiseksi sen ääntäminen on kehittynyt; œ-kirjainta ei enää tarvita, koska se on ääntämisen osalta täysin langennut yhteen æ:n kanssa. Lisäksi sananloppuinen -t on eräillä keskeisillä sanoilla muuttunut ð:ksi, ja tämä näkyy kirjoituksessa. Vastaavasti muinaisislannin ek "minä" on nyt sekä äännettäessä että kirjoitettaessa g-loppuinen. - Paino on aina ensimmäisellä tavulla. - Akuutilla aksentilla merkityt vokaalit ovat alun perin olleet pitkiä, mutta nykyisin ero on täysin laadullinen. Aksentillinen á äännetään kuten suomen au, é kuten je, ó kuten ou. Mitä tulee u:hun, ilman aksenttia se on kuten (riikin)ruotsalainen u, mutta suomen y osuu yleisesti ottaen riittävän lähelle. Aksentillinen ú taas on kuten suomen u. Mitä tulee i- ja y-kirjaimeen, ne ovat langenneet täysin yhteen: aksentiton i ja y äännetään leveänä, melkein e:nä, aksentillinen í ja ý taas terävänä, lopustaan melkein j:ksi muuttuvana i:nä. Y:tä käytetään silloin, kun i-äänne on kehittynyt ns. i-umlautin takia o:sta tai u:sta, vastaavasti ý-kirjaimella on yleensä jokin yhteys ú:hun. Silloin kun tämä yhteys ei ole selvä, y:llä ja ý:llä on taipumus hävitä käytöstä. Esimerkiksi adjektiivi skrítinn "hassu, kummallinen, merkillinen" on aiemmin kirjoitettu skrýtinn. - Ligatuurikirjain æ ei äänny kuten suomen ä, vaan diftongina [ai]. Se on kehittynyt sekä muinaisislannin æ- että œ-kirjaimilla ilmaistuista äänteistä, joten muiden skandinaavisten kielten ö:tä saattaa islannissa yllättäen vastata tämä kirjain, esim. grænn "vihreä", vrt. ruotsin grön. - Kirjoituksen au ääntyy kuten suomen öi: auður "autio". Se ei ole sama diftongi kuin nykynorjan vastaavalla tavalla kirjoitettu, joka alkaa väljällä ö:llä tai ä:llä ja loppuu ruotsalaiseen u:hun. Islannin au on pikemminkin sama kuin norjan øy. - K:n ja g:n, t:n ja d:n, p:n ja b:n ero ei ole soinnillisuudessa, vaan aspiroinnissa. Pääsääntöisesti siis esim. t kuulostaa samalta kuin saksan t, d kuulostaa samalta kuin suomen t. On kuitenkin syytä panna merkille, että vokaalienvälinen g muuttuu i:n edellä j:ksi ja saattaa myös diftongisoida edellä olevan vokaalin (magi "maha" äännetään [ma:jI] tai [maijI]. Muuten vokaalienvälinen yksinkertainen g on ach-äänteen soinnillinen vastine [γ]. - Sananalkuinen hv- äännetään tavallisesti kuten kv-: hvað [k^hvað] "mitä". Pienehkö vähemmistö ääntää kuitenkin tämän saksalaisena ach-äänteenä, jota seuraa englantilaisen w:n kaltainen äänne: [χwað]. - Kirjainyhdistelmät rn ja rl äännetään [rdn], [rdl] - nopeassa puheessa myös [dn], [dl]. - Kirjainyhdistelmä ll äännetään [dl]. Pitkien vokaalien ja diftongien jäljessä myös nn äännetään [dn]. - Kaksoiskonsonanttien tt, kk, pp edellä äännetään h: möttull [möhttydl], köttur [k^höhttyr], kleppur [k^hlehttyr]. Samoin sellaisten konsonanttiyhdistelmien, joissa ensimmäinen konsonantti on k, p tai t ja jälkimmäinen n tai l: tæknir [t^haihknIr]. - Z-kirjaimen käyttö on täysin vapaaehtoista. Se äännetään tarkalleen samalla tavalla kuin s, mutta ilmaisee, että s-äänteen edellä on alun perin ollut d, t tai ð, jota ei kuitenkaan äännetä: Ísland "Islanti" - íslenzkur "islantilainen". - Äng-äänteen edellä vokaalien laatu muuttuu: e äännetään kuten ei, ö äännetään kuten au (ts. diftongina [öi]), muut vokaalit äännetään kuten aksentillisina: tunga [t^hunka], öngvan [öinkvan], enginn [einkjIn]. Jotkut kirjailijat, kuten Halldór Laxness, käyttävätkin ääntämisen mukaista kirjoitusta: túnga, aungvan, einginn. - Taivutuksissa tapahtuu paljon vokaalien vaihtelua. Islantia ei puhuta samanlaisella laulavalla aksentilla kuin ruotsia ja norjaa.

Islannin murteet

Islannissa ei ole murteita siinä mielessä kuin käsite ymmärretään esimerkiksi meillä. Eri maakuntien aksentissa ja sanavarastossa on jonkin verran eroja, mutta ainoa merkittävä alueellinen ääntämistapa, itäislantilainen ns. flámæli, jossa ö ja u sekä toisaalta i ja e äännettiin samalla tavalla, on käytännössä kuollut sukupuuttoon, koska sitä pidettiin rappeutuneena kielenä ja velttona ääntämisenä ja se pyrittiin koulujen islanninopetuksessa kitkemään. Se on kuitenkin yhä tavallinen ilmiö Kanadan siirtolaisten islannissa, koska maastamuutto Kanadaan oli voimakkainta juuri flámæli-alueilta.

Linkkejä

- Islanninkielinen Wikipedia
- Icelandic Online Dictionary – Suppea islanti-suomi-islanti sanapankki http://www.dicts.info/2/finnish-icelandic.php?e=mc2
- Islannin kielitoimisto – Erityisalojen sanapankki http://www.randburg.is/is/lang-instit/lang-instit_fi.asp Luokka:Islannin kielet ja:アイスランド語 simple:Icelandic language

Muinaisenglanti

Muinaisenglanti (Old English) on germaanisperäinen indo-eurooppalaiselle alkukielelle, jota puhuttiin Iso-Britannian etelä-osissa kansanvaellusajalta vuodesta 450 normannien valloitusretkiin 1066 asti. Normannivalloitusten yhteydessä puhuttu kieli koki suuria muutoksia, ja siihen sisältyi vaikutusta ranskasta. Nimi Old English on annettu kielelle vasta myöhemmin. Kieltä on kutsuttu myös anglo-saksiksi. Se on nykyenglannin edeltäjä. Muinaisenglanti on länsigermaaninen kieli, ja siten sukua friisille ja muinaissaksille. Se muistuttaa myös muinaisnorjaa ja siten islantia. Muinaisenglannin sanat lausuttiin kuten kirjoitetaan, missä suhteessa se eroaa nykyenglannista. Muinaisenglantia kirjoitettiin aluksi riimuilla, sittemmin kirjoitusjärjestelmä vaihdettiin latinalaiseen aakkostoon muutamilla lisäkirjaimilla.

Kielinäyte

Teksti on eeppisesta runoelmasta Beowulf. Pisteitä, pilkkuja ja muita välimerkkejä ei alkuperäistekstissä käytetty.

rivinumero	muinaisenglanniksi	nykyenglanniksi
[332]	oretmecgas æfter æþelum frægn:	asked of the heroes their home and kin
[333]	"Hwanon ferigeað ge fætte scyldas,	"Whence, now, bear ye burnished shields,
[334]	græge syrcan ond grimhelmas,	harness gray and helmets grim,
[335]	heresceafta heap? Ic eom Hroðgares	spears in multitude? Messenger, I, Hrothgar's
[336]	ar ond ombiht. Ne seah ic elþeodige	herald! Heroes so many ne'er met I
[337]	þus manige men modiglicran,	as strangers of mood so strong.
[338]	Wen ic þæt ge for wlenco, nalles for wræcsiðum,	'Tis plain that for prowess, not plunged into exile,
[339]	ac for higeþrymmum Hroðgar sohton."	for high-hearted valor, Hrothgar ye seek!"
[340]	Him þa ellenrof andswarode,	Him the sturdy-in-war bespake with words,
[341]	wlanc Wedera leod, word æfter spræc,	proud earl of the Weders answer made,
[342]	heard under helme: "We synt Higelaces	hardy 'neath helmet: -- "Hygelac's, we,
[343]	beodgeneatas; Beowulf is min nama.	fellows at board; I am Beowulf named.
[344]	Wille ic asecgan sunu Healfdenes,	I am seeking to say to the son of Healfdene
[345]	mærum þeodne, min ærende,	this mission of mine, to thy master-lord,
[346]	aldre þinum, gif he us geunnan wile	the doughty prince, if he deign at all
[347]	þæt we hine swa godne gretan moton."	grace that we greet him, the good one, now."
[348]	Wulfgar maþelode (þæt wæs Wendla leod;	Wulfgar spake, the Wendles' chieftain,
[349]	his modsefa manegum gecyðed,	whose might of mind to many was known,
[350]	wig ond wisdom): "Ic þæs wine Deniga,	his courage and counsel: "The king of Danes,
[351]	frean Scildinga, frinan wille,	the Scyldings' friend, I fain will tell,
[352]	beaga bryttan, swa þu bena eart,	the Breaker-of-Rings, as the boon thou askest,
[353]	þeoden mærne, ymb þinne sið,	the famed prince, of thy faring hither,
[354]	ond þe þa ondsware ædre gecyðan	and, swiftly after, such answer bring
[355]	ðe me se goda agifan þenceð."	as the doughty monarch may deign to give."

Linkkejä

- Wicipǽdia. Héafodsíde Muinaisenglantilainen Wikipedia Luokka:Kielet ja:古英語 simple:Old English language

Saksan kieli

Saksan kieli on Euroopan unionin puhutuin kieli äidinkielisten puhujien määrällä mitattuna. 1800-luvun lopulta 1920-luvulle sitä käytettiin paljon kansainvälisessä tieteellisessä kanssakäymisessä. Saksa kuuluu indoeurooppalaisen kielikunnan läntiseen germaaniseen kieliryhmään. Saksaa puhuu maailmanlaajuisesti äidinkielenään yli 100 miljoonaa ihmistä, joista Saksassa asuu 82 miljoonaa. Saksa muistuttaa kieliopillisesti monella tapaa hollantia. Kielet ovat puhuttuina kuitenkin hyvin erilaisia.

Nykyinen levinneisyys

Saksa on virallinen pääkieli seuraavissa valtioissa:
- Saksa
- Itävalta
- Liechtenstein ja sitä käytetään virastokielenä muiden kielten rinnalla seuraavissa maissa:
- Belgia
- Luxemburg
- Sveitsi
- Italia (alueellisesti Etelä-Tirolissa) Sekä lyhytaikaisesti
- Namibiassa 1984-1990 Monissa Itä-Euroopan maissa on saksaa puhuvia vähemmistöjä. Lisäksi siirtolaisuuden myötä esimerkiksi Etelä-Amerikassa ja Australiassa on merkittäviä saksankielisiä vähemmistöjä. Saksankielisiä alueita oli Euroopassa enemmänkin ennen toista maailmansotaa, mutta Saksan hävittyä sodan sen piti luovuttaa laajoja maaalueita mm. Puolalle, josta saksalaiset häädettiin kovakouraisesti ns. tynkä-Saksaan.

Kielioppi

Substantiivit

Saksan kielessä substantiiveilla on kolme sukua. Ne ovat maskuliini, feminiini ja neutri. Jos kyseessä on yhdyssana, suku määräytyy viimeisen osan perusteella. Substantiiveilla on sekä määräinen että epämääräinen muoto. Kun kyseessä on määräinen muoto, artikkeli on feminiinissä die, neutrissa das ja maskuliinissa der. Kun kyseessä on epämääräinen muoto, artikkeli on maskuliinissa ja neutrissa ein ja feminiinissä eine. Lisäksi artikkelit taipuvat sanan sijan mukaisesti.

Adjektiivit

Saksan kielessä adjektiivista muodostetaan komparatiivi lisäämällä sanan perään pääte -er. Vertailusana on als. Superlatiivi muodostetaan lisäämällä adjektiivin eteen määräinen artikkeli ja loppuun pääte -ste.

Verbit

Verbejä voi taivuttaa kuudessa persoonassa sekä kuudessa aikamuodossa. Saksan kielessä imperfektiä käytetään yleensä vain kirjakielessä; puhekielessä imperfekti korvataan usein perfektillä.

Lauseiden sanajärjestys

Päälauseissa sanajärjestys on melko vapaa. Lauseen alkaessa objektilla predikaatti tulee aina ennen subjektia.

Murteet

Käytännön puhekielessä on Saksan, Itävallan ja Sveitsin alueilla hyvin suuria murteellisia eroja. Näitä eri kielimuotoja pidetään kuitenkin samana kielenä, jolla on yhteinen Martin Lutherin luoma kirjoitetun kielen normi ja kielioppi, joka perustuu itäisen keskisaksan murteeseen. Ensimmäisinä pyrkimyksinä yhteisen normiston luomiseksi pidetään kuitenkin jo 1200-luvun hovirunoilijoiden toimintaa; Lutherin merkitystä yhteisen kirjakielen luojana onkin pitkään ylikorostettu. Eri murteet eivät välttämättä ole keskenään ymmärrettäviä.

Ääntäminen

Saksan standardikielen ääntämisen mallina pidetään yleisesti pohjoissaksalaista puhetapaa. Siellä paikallinen kielimuoto, alasaksa, eroaa niin suuresti reformaation aikaan luodusta kirjakielestä, ettei se pääse vaikuttamaan standardikielen ääntämykseen, joka näin mukailee melko tarkasti kirjoitettua kieltä.

Painotus

Sanojen paino on yleensä ensimmäisellä tavulla. Poikkeuksia ovat mm. painottomat etuliitteet ja jotkin vierasperäiset sanat, jolloin lainasanan mukana on omaksuttu myös sen painotus. Yhdyssanoissa aksentti on ensimmäisellä sanalla.

Intonaatio

Lauseen intonaatio vaihtelee lausetyypin mukaan. Laskeva intonaatio on toteamuslauseissa merkkinä lauseen lopusta. Joskus se esiintyy myös kysymyssanalla alkavissa kysymyslauseissa. Ilman kysymyssanaa muodostettavissa kysymyslauseissa on nouseva intonaatio. Tasainen intonaatio esiintyy ennen taukoa, esim. pää- ja sivulauseen välissä.

Vokaalijärjestelmä

Saksassa on yhteensä 15 vokaalifoneemia, joita kirjoituksessa vastaavat grafeemit a, e, i, o, u, ä, ö ja ü sekä y, jota käytetään myös konsonanttina. Vokaalin pituudella on saksan kielessä distinktiivinen funktio, joka tarkoittaa että saksassa on sanoja, jotka ääntämyksellisesti eroavat toisistaan ainostaan vokaalin pituuden perusteella (esim. Hölle ja Höhle). Kaikista paitsi pitkästä vokaalista [eː] on siis olemassa kaksi varianttia, lyhyt ja pitkä. Saksan vokaalit ovat [aː] : [a]; [iː] : [ɪ]; [oː] : [ɒ]; [uː] : [ʊ]; [ ɛː] : [ ɛ]; [øː] : [œ]; [yː] : [ʏ] ja [eː]. Pitkän vokaalin voi yleensä tunnistaa kirjoitusasun perusteella. Sitä merkitsemään käytetään mm. tuplavokaalia ("Tee"), vokaali+h -yhdistelmää ("Zahl" huom! 'h' ei siis äänny!)) tai merkittäessä vokaalia [eː], yhdistelmällä ie/ ieh ( "Liebe"/ "ziehen"). Samoin avotavuissa esiintyvät vokaalit ovat pitkiä. Kirjoituksessa lyhyttä vokaalia seuraavat kaksi samaa kirjainta (esim. "Ratte", "Sonne") kertovat niitä edeltävän vokaalin olevan lyhyt. Myös umpitavuissa vokaalit ovat tiettyjä poikkeusia lukuun ottamatta lyhyitä.

Kirjoitusasu

Saksaa kirjoitetaan latinalaisella aakkostolla. Saksan kielen erikoislaatuisuuksia on mm. se, että kaikki substantiivit kirjoitetaan isolla alkukirjaimella. Tällä hetkellä oikeinkirjoitusta määrittää vuoden 1996 oikeinkirjoitusreformi, jonka käyttöönotto on herättänyt varsinkin konservatiivien keskuudessa vastarintaa.

Aiheesta muualla

1996]
- Saksan kielikurssi (Real audio streaming)
- [http://www.canoo.net/index_en.html Saksan kielen sanakirjoja ja kielioppi] Luokka:Belgian kielet Luokka:Saksan kielet Luokka:Itävallan kielet Luokka:Sveitsin kielet Luokka:Italian kielet Luokka:Luxemburgin kielet Luokka:Liechtensteinin kielet Luokka:Liechtensteinin kielet Luokka:Yhdysvaltain kielet Luokka:Kanadan kielet Luokka:Brasilian kielet Luokka:Argentiinan kielet Luokka:Venäjän kielet als:Deutsche Sprache ms:Bahasa Jerman ko:독일어 ja:ドイツ語 simple:German language th:ภาษาเยอรมัน

Diakriittiset merkit

Diakriittiset merkit osoittavat kirjaimen ääntämisen eroa. Näitä ovat muun muassa treema, painomerkit, lyhyt ja pituusmerkit. Joissain tapauksissa tällainen merkki voi muuttaa koko sanan ja lauseen merkitystä. Saksan kielessä Ü-, Ä- ja Ö-kirjaimen pisteitä pidetään diakriittisinä, ja ne merkitsevät kielen vokaalivaihtelua (umlaut). Suomen ja ruotsin kielissä Å, Ä ja Ö ovat erillisiä kirjaimia, jotka käsitellään muun muassa aakkostamisessa omina kirjaiminaan. Näin ollen kirjaimen yläpuolisten pisteiden ei voi sanoa olevan diakriittisiä merkkejä, vaan kirjaimen osa, samoin kuin i:n pisteen. Saksassa A ja Ä ovat aakkostuksessa saman kirjaimen eri muotoja ja siten samanarvoisia. Painomerkki merkitään joissain kielissä kirjaimen siihen tavuun, jolla on lausuttaessa paino (normaalista poikkeava). Joissain kielissä, esimerkiksi venäjässä, painomerkit ovat jääneet pois käytöstä, ja ne merkitään ainostaan sana- tai oppikirjoihin. Painomerkki voi muuttaa myös sanan merkitystä. Espanjan kielessä painomerkkiä käytetään erottamaan toisistaan muuten samalla tavalla kirjoitettavat sanat ja kysymyssanoissa käytetään aina painomerkkiä. Näin Que merkitsee joka/mikä/että/kuin ja Qué mikä?/millainen?/kuinka?. Suhuässän merkintä on ongelmallista, koska siltä puuttu kirjain latinalaisista aakkosista. Se merkitään usein š tai esim. turkissa ş. Joissain kielissä käytetään pituusmerkkejä ilmaisemaan pitkää vokaalia. Portugalissa tildeä käytetään a:n ja o:n päällä ilmaisemaan nasaalia ääntämistä. Viron õ ja espanjan ñ puolestaan ovat erillisiä kirjaimia.

Diakriittisiä merkkejä

- Treema, eli kirjaimen yläpuoliset pisteet: ü, ä, ö
- Sedilji (koukku): ç, ş
- Ogonek (häntä): ą, ę
- Akuutti (painomerkki): á, í, é
- Gravis (graavi): à, è
- Háček eli caron (hattu): š, ž, č
- Sirkumfleksi: ô, ê
- Tilde: ã, õ, ñ (vanhassa kreikassa esiintyy vain vokaalien päällä ja kutsutaan sirkumfleksiksi)
- Macron (pituusmerkki): ā, ē, ī
- Breve (lyhyysmerkki): ă, ĕ, ğ
- Yläpuolinen ympyrä ja pisteet, alapuolinen pilkku ja poikkiviiva: Å, Ŀ, Ț, Ł
- Kreikan kielessä: spiritus lenis ja spiritus asper
- Latinan kielessä: vokaalin päällä ¨ osoittaa vokaalien kuuluvan eri tavuun; ne eivät siis muodosta diftongia (esim. Boëthius)
- Unkarin kielessä: pitkän vokaalin merkki ´ on sama kuin akuutti, joten ö ja ü ovat pitkinä ő ja ű. Epätarkka nimitys on "kaksoisakuutti".

Katso myös

- Latinalaiset aakkoset
- Kyrilliset aakkoset
- Kreikkalaiset aakkoset
- Kansainvälinen foneettinen aakkosto Luokka:Kirjoitus als:Diakritisches Zeichen zh-min-nan:Phiat-im hû-hō ja:ダイアクリティカルマーク

Basel-Gotthelf

Gotthelf ist ein Stadtteil der Schweizer Stadt Basel. Es liegt am westlichen Stadtrand und grenzt im Norden an das Iselin-Quartier und im Süden an das Bachletten-Quartier; östlich liegt das Am Ring-Quartier. Das Gotthelf-Quartier ist nach dem nach Jeremias Gotthelf benannten Gotthelfschulhaus und der Gotthelfstrasse benannt. In diesem Stadtteil befindet sich die Schützenmatte, das nach dem St. Jakobs-Park zweitgrösste Sportstadion in Basel.
Gotthelf

warsaw map praca za granic� diety programy szkolne