Home About us Products Services Contact us Bookmark
:: wikimiki.org ::
Leningrad

Leningrad

Pietari (venäjäksi Санкт-Петербург, Sankt-Peterburg, lempinimeltään Питер, Piter) on noin 4,6 miljoonan asukkaan suurkaupunki. Se on Venäjän toiseksi suurin ja Euroopan neljänneksi suurin kaupunki, ja tärkein Venäjän Itämeren satamakaupunki. Lisäksi Pietari on maailman pohjoisin yli miljoonan asukkaan kaupunki. Se sijaitsee Suomenlahden pohjukassa, Nevan suistossa ja suiston saarissa. Pietari Suuren vuonna 1703 perustama kaupunki toimi Venäjän pääkaupunkina aina vuoteen 1918 asti. Pietari on suoraan Venäjän federaation alainen eli yksi federaation subjekteista, ja sitä ympäröi Leningradin alue eli oblast, joka myös on itsenäinen subjekti. Vuonna 1914 kaupungin uudeksi nimeksi tuli Petrograd (Петроград). Vuonna 1924 uudeksi nimeksi tuli Leninin mukaan Leningrad (Ленинград). Alkuperäinen nimi otettiin uudelleen käyttöön Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen vuonna 1991.

Maantiede

1991 Pietari on rakennettu Neva-joen varrelle, lähelle paikkaa jossa joki laskee Suomenlahteen. Kaupungin alueella on 42 saarta, joita yhdistää yli 340 siltaa. Pietaria ympäröivät alueet ovat varsin tasaisia ja koko kaupungin historiallinen keskusta on alle 4 m korkeudella merenpinnasta, osat siitä ovat jopa merenpinnan alapuolella. Pietarin ilmastoon vaikuttaa meren läheisyys ja ilmasto onkin lauhempi kuin monissa muissa samoilla leveysasteilla olevissa paikoissa. Tammikuun keskilämpötila on -8 °C. Kevät on viileä, ja joskus Laatokka-järven jäiden irtoaminen ja ajautuminen Nevaa pitkin kaupungin alueelle saa lämpötilan laskemaan pakkaselle vielä huhtikuussakin. Heinäkuu on lämpimin kuukausi jolloin keskilämpötila on noin 20 °C.

Ympäristö

Kaupungin leveät kadut ja meren läheisyydestä johtuva tuulisuus takaavat kaupungin ilman kohtalaisen laadun, vaikka liikenne ja kaupungin teollisuus ovatkin merkittäviä ilmansaastuttajia. Neva on suuri joki, jonka keskimääräinen virtaus on 2 500 m³ sekunnissa ja jonka valuma-alue on kooltaan 300 000 km² ja siksi kaupungin jätevesien osuus joen kokonaisvirtaamasta jää kohtalaisen pieneksi, nykyisin noin 2%:iin. Pietarin jätevesien vaikutus kaupungin lähivesiin ja koko Suomenlahden tilaankin on kuitenkin huomattava. Neva laskee järvimäiseen Nevan estuaariin, johon tulee vain harvoin suolaista vettä muualta Itämerestä. Näin alueen vedenlaatu onkin hyvin riippuvainen Laatokan ja Neva-joen tilasta ja Pietarista alueelle lasketuista jätevesistä. Vaikutusta on entisestään lisännyt tulvapato, jonka rakentaminen aloitettiin vuonna 1979 mutta joka on vielä osin keskeneräinen. Tulvapadon tarkoituksena on estää Itämeren veden nouseminen kaupungin alueelle. Pietarin kaupunki on Itämeren suurin yksittäinen saastuttaja erityisesti rehevöitymistä aiheuttavien fosfaattien ja typen osalta, koska edelleen noin 1/3 kaupungin jätevesistä ohjataan käsittelemättömänä mereen. Monien kansainvälisten projektien avulla Pietarin jätevesikysymykseen on pyritty vaikuttamaan ja onkin todennäköistä, että tilanne tulee lähivuosina paranemaan. Jo kaupungin olemassa olevilla vedenpuhdistamoilla käyttöön otettu tehostettu fosfaatinpoisto parantaisi koko itäisen Suomenlahden tilaa. Koska Suomenlahdella plankton ei talvella kuluta jääpeitteen takia mereen päätyneitä ravinteita, näkyy Pietarin vaikutus eniten jäiden lähdön jälkeisessä levien ja planktonin kevätkukinnassa Kaakkois-Suomen rannikolla. Kesällä ravinteiden vaikutus rajoittuu pääsääntöisesti Nevan estuaariin, jossa havaitaankin voimakasta leväkukintaa koko avovesikauden. Arvioitaessa Pietarin vaikutusta Itämeren rehevöitymiseen, tulee kuitenkin muistaa, että Itämeren koko typpikuormituksesta vain 14% tulee asutusjätevesistä. Suurin kuormittaja on maatalous, joka tuottaa noin 41% kaikista typpikuormituksesta.

Historia

Aleksanteri Nevski (eli Aleksanteri Nevalainen) kukisti ruotsalaiset lähellä Neva-joen suuta vuonna 1240. Nevajoen suistossa oli 1300-luvulla ruotsalainen linnoitus Maankruunu (r. Landskrona), joka kuitenkin nopeasti hävitettiin Novgorodin toimesta. Stolbovan rauhassa 1617 alue siirtyi lopullisesti Ruotsille, jolloin Nevanlinna syntyi. Nevanlinna sai kaupunkioikeudet 1642. Kaupungissa oli Kaarle IX:n vuonna 1611 rakennuttama linnoitus Nyenskans.

Pietari Suuri

Kaarle IX Suuren Pohjan sodan (1700–1721) alussa venäläiset joukot valloittivat alueen ja Pietari Suuri perusti vuonna 1703 Pietarin Nevanlinnan paikalle. Kaupungin nimeksi tuli Sankt Pieter Burkh hollantilaisittain. Alkujaan kaupunki oli tarkoitettu ainoastaan linnoitukseksi ruotsalaisten uusia hyökkäyksiä vastaan ja sen ensimmäinen rakennus olikin Pietari-Paavalin linnoitus. Kaupungin rakennustöihin tuotiin valtavat määrät ruotsalaisia sotavankeja ja venäläisiä maaorjia ja tuhannet heistä kuolivat sairauksiin, uupumukseen ja nälkään. Kaupungin rakentamisen rahoittamiseksi Pietari Suuri verotti rajusti kaikkea mahdollista, mm. partoja, arkkuja ja jopa itse kuolemaa kuuluisalla sieluverolla, joka oli käytännössä alempien sosiaaliluokkien miehille kohdistettu kuolinvero. Vuonna 1712 Pietari julisti kaupungin pääkaupungikseen ja pakotti vastahakoiset virkamiehet, aateliset ja kauppiaat muuttamaan Moskovasta uuteen pääkaupunkiin ja rakentamaan sinne uudet kotinsa. Pietari Suuren kuollessa vuonna 1725 Pietarista oli kasvanut 40 000 asukkaan kaupunki (noin 8% Venäjän sen ajan kaupunkilaisväestöstä) ja 90% Venäjän ulkomaankaupasta kulki sen kautta. Kaupungin keskustaksi oli muodostunut Nevan etelärannan Amiraliteetin ympäristö.

Katariina Suuri

1725 Katariina Suuri nousi valtaan vuonna 1762 kaappaamalla valtaistuimen aviomieheltään Pietari III:lta. Katariina ylläpiti hyvin mahtipontista hovielämää ja oli vasta valmistuneen talvipalatsin ensimmäinen asukas. Katariina myös aloitti keisarillisen taidekokoelman keräämisen, joka myöhemmin muodosti nykyisen Eremitaašin taidemuseon kokoelma perustan. Taidekokoelman kasvun takia jouduttiin rakentamaan myös uusia rakennuksia talvipalatsin kylkeen. Nämä rakennukset tunnetaan nykyisin nimellä Pieni ja Vanha Eremitaaši. Lisäksi palatsikompleksin yhteyteen rakennettiin teatteri, joka on edelleen toiminnassa. Katariina oli suuri tieteiden ja taiteiden tukija. Hänen hallintoaikanaan valmistuivat Pietariin tiedeakatemian ja taideakatemian rakennukset, Venäjän ensimmäinen julkinen kirjasto (josta muotoutui nykyinen Venäjän kansalliskirjasto) sekä edelleen käytössä oleva Gostiny Dvorin kauppahalli Nevski prospektin varrelle. Katariinan aikana venäläinen musiikkielämä sai paljon länsimaisia vaikutteita ja Katariina palkkasi useita muun muassa italialaisia kuoronjohtajia ja säveltäjiä hovinsa palvelukseen. Katariina Suuri uudisti myös Pietarin hallintoa. Vuonna 1766 perustettiin pormestarin (gorodskoi golova) virka ja vuonna 1774 muodostettiin kaupunginhallitus (Magistrat), joka jo 1786 muutettiin kaupungin duumaksi.

Aleksanteri I:stä II:een

Katariina Suuren kuoleman jälkeen, vuonna 1796, valtaan nousi hänen poikansa Paavali I. Hän toteutti ultra-konservatiivista politiikkaa, rajoitti Pietarin paikallista hallintoa ja otti useita askeleita muuttaakseen Venäjän byrokraattiseksi valtioksi. Tällainen politiikka teki Paavalista hyvin epäsuositun ja vaikka hän salamurhien pelosta rakennutti itselleen turvallisemman Mihailovskin palatsin, hänet salamurhattiin omaan vuoteeseensa 12. maaliskuuta 1801. Salamurhan takana oli Paavalin oma poika, josta tuli tsaari Aleksanteri I. Aleksanteri I:n hallituskaudella Venäjän armeija torjui Napoleonin hyökkäyksen maahan ja voitetut ranskalaisten sotaviirit ovat edelleen nähtävissä Kazanin katedraalissa, johon myös venäläisten komentaja kenttämarsalkka Kutuzov on haudattu. Vuonna 1818 aloitettiin Iisakin kirkon rakennustyöt, jotka saatiin päätökseen vasta 40 vuotta myöhemmin. Iisakin kirkon Aleksanteri I yllättävä kuolema Taganrogin kaupungissa Siperiassa joulukuussa 1825, aikaansai poliittisen kaaoksen. Konstantin, Aleksanterin veli, joka oli perimysjärjestyksessä seuraavana, kieltäytyi kruunusta ja valtaan nousi sen sijaan Aleksanterin toinen veli Nikolai. Joukko liberaaleja nuoria armeijan upseereita ei hyväksynyt Nikolaita tsaariksi, toivoen että Konstantin olisi allekirjoittanut Venäjälle perustuslain. Kapinaa kutsuttiin dekabristikapinaksi, koska se tapahtui joulukuussa (venäjäksi dekabr). Konstantinin kieltäydyttyä kruunusta kapina kukistettiin voimakeinoin ja kapinan johtajat teloitettiin tai lähetettiin Siperiaan. Mahdollisesti dekabristikapinasta johtuen Nikolai I toteutti hyvin konservatiivista hallintoa. Pietarista tuli sotilaallisen tarkasti hallittu ja jopa siviili-instituutioita hallittiin sotilasakatemioiden tavoin. Vaikka Nikolain politiikka johti maan taloudelliseen taantumaan ja takapajuisuuteen, samalla Venäjällä otettiin teollisen yhteiskunnan ensiaskeleita. Vuonna 1837 valmistui maan ensimmäinen rautatie, joka yhdisti Pietarin Tsarskoje Selon (eli tsaarien kylä, nykyisin Puškin) kaupunkiin (jossa sijaitsi Romanovien kesäpalatsi Katariinanpalatsi). Pietarista tuli entistä mahtavampi suurkaupunki. Palatsin aukiolle pysytettiin Aleksanterin pylväs ja rakennettiin yleisesikunnan rakennukset talvipalatsia vastapäätä. Kulttuuri kuitenkin kukoisti Nikolai I aikana. Pietarissa Fjodor Dostojevski kirjoitti mestariteoksensa, Mihail Glinka loi perusteet venäläiselle musiikille säveltämällä maan ensimmäisen oopperan ja kamarimusiikkia ja Aleksandr Puškin kirjoitti runonsa. Vuonna 1861 tapahtunut maaorjuuden lakkauttaminen ja kaupungin voimakas teollistuminen 1800-luvun jälkipuoliskolla toi Pietariin valtavat määrät köyhiä työläisiä. Tämä johti ylikansoitukseen, huonoon hygieniaan ja tautiepidemioihin. Nämä olosuhteet loivat pohjan kaupungin myöhempiin levottomuuksiin.

Vuoden 1905 vallankumous ja ensimmäinen maailmansota

maaorjuuden Vuonna 1905 kaupungissa, Venäjän kannalta katastrofaalisesti päättyneen Japanin sodan jälkeen, sosiaalinen levottomuus puhkesi vallankumoukseksi verisunnuntain johdosta. Sotilaat avasivat 9. lokakuuta tulen kohti rauhanomaista mielenosoitusta, joka oli toimittamassa tsaarille vetoomusta. Mielenosoittajia ammuttiin tämän jälkeen eri puolilla kaupunkia ja kuolleiden määrä arvioidaan tuhansiksi. Tapahtumat vahvistivat vallankumouksellisia liikkeitä ja saivat poliittisen opposition rivit yhtenäisiksi. Seuraavina kuukausina maanviljelijöiden ja sotilaiden kapinat (joista kuuluisin tapahtui panssarilaiva Potjomkinilla) ja muut mielenosoitukset levisivät koko valtakuntaan. Lev Trotskin johtama Pietarin neuvosto julisti yleislakon, joka pysäytti koko maan. Tsaari Nikolai II oli pakotettu antamaan "lokakuun manifestin", jossa myönnettiin monia kansalaisoikeuksia ja luotiin Duuma, kansallinen parlamentti. I maailmansodan sytyttyä vuonna 1914 maassa koettiin (lyhyt) kansallistunteen nousu ja liian saksalaisena pidetty kaupungin nimi muutettiin Petrogradksi (Петроград). Tuolloin kaupungissa asui noin 2,1 miljoonaa ihmistä.

Vuoden 1917 vallankumous ja sisällissota

1914 Pietari oli jälleen vuonna 1917 vallankumouksen kehtona. Kaupungissa työläisten mielenosoitukset kääntyivät yleislakoksi ja sotilaat kapinoivat maaliskuussa. Petrogradin neuvosto toimi rinnakkain reformistisen väliaikaishallituksen kanssa. Huhtikuussa Lenin palasi kaupunkiin organisoimaan bolševikkipuoluetta. Lopullisesti vallankumous tapahtui 24. lokakuuta, kun bolševikit miehittivät keskeiset asemat kaupungista. Aurora-laiva, josta ammuttiin lokakuun vallankumouksen lähtölaukaus, on nykyisin museona Nevan rannalla. Uusi hallitus toimi kaupungissa maaliskuuhun 1918, jolloin se joutui saksalaisten hyökkäyksen pelossa siirtymään Moskovaan. Leninin kuoltua 1924 nimettiin kaupunki jo samana vuonna hänen muistokseen Leningradiksi. Siitä tuli 1930-luvulla Stalinin teollistamisohjelman keskus ja vuoteen 1939 mennessä kaupungissa asui 3 miljoonaa ihmistä ja siellä sijaitsi Venäjän teollisesta tuotannosta noin 11%. Stalin kuitenkin pelkäsi kaupungista muodostuvan kilpaileva valtakeskittymä Kremlille, ja paikallisen kommunistijohtaja Sergei Kirovin murha vuonna 1934 aloitti Stalinin puhdistukset.

Toinen maailmansota

:Pääartikkeli: Leningradin piiritys 22. kesäkuuta 1941 Saksa hyökkäsi Neuvostoliittoon. Nopeasti saksalaiset valloittivat suuria alueita länsi-Neuvostoliitosta, ja Leningrad saarrettiin. Saksalaiset yrittivät valloittaa Leningradin ja pyysivät siihen apua suomalaisilta, mutta Suomen marsalkka Mannerheim ei siihen suostunut. Leningrad joutui kestämään piiritystä vuoteen 1944 asti. Piirityksen aikana ruoka ja polttoaine oli kaupungissa hyvin vähissä. Talvella 1942–1943 kaupungissa ei ollut vettä, lämmitystä, julkista liikennettä ja hyvin vähän sähköä. Alimmillaan ruoka-annoksen koko oli vain 120 g leipää päivässä. Useita satoja tuhansia ihmisiä evakuoitiin kaupungista Laatokan yli kuuluisaa elämän tietä (Doroga žizni) pitkin, joka oli ainoa piiritetyn kaupungin maailmaan yhdistävä reitti. Kesäisin ihmisiä kuljetettiin lautoilla ja talvisin rekat kulkivat aurattua jäätietä pitkin jatkuvan vihollistulituksen alla. Piirityksen aikana Dmitri Šostakovitš sävelsi 7. sinfoniaansa, lisänimeltään Leningrad, kaupungissa, vaikka teos viimeisteltiinkin Kuybishevissä, jonne säveltäjä perheineen evakuoitiin lokakuussa 1941. Valmistuttuaan teos esitettiin piiritetyssä kaupungissa. Lähes 900 päivän piirityksen (blokada) aikana kaupungissa kuoli ainakin 641 000 ihmistä (joidenkin arvioiden mukaan jopa yli 800 000). Noin puoli miljoonaa piirityksen uhria on haudattu Pietarin liepeillä olevalle Piskarevin hautausmaalle. Leningrad oli ensimmäinen kaupunki, jolle myönnettiin sankarikaupungin (город-герой) arvonimi vuonna 1945.

Toisesta maailmansodasta nykypäivään

Saksalaisten piiritys tuhosi Pietarista 2,2 miljoonaa neliömetriä asuintiloja ja 2,8 miljoonaa vaurioitui, joten aina 1960-luvulle asti suuri osa kaupunkilaisista joutui elämään kommuuniasunnoissa, koska asunnoista oli pulaa. Monista muista neuvostokaupungeista poiketen Pietari jälleenrakennettiin noudattaen paljon sen vanhaa ulkonäköä. Monet kulttuurikohteet, esimerkiksi Pietarhovi ja Puškinin palatsi rakennettiin käytännössä uudelleen. Neuvostoliiton hajottua syyskuussa 1991 kaupungin vanha nimi otettiin jälleen käyttöön kansanäänestyksen jälkeen.

Väestö

Viimeisimmän väestönlaskennan mukaan, joka valmistui 9. lokakuuta 2002, Pietarissa oli 4 159 635 asukasta, joka on noin 3 % koko Venäjän väkiluvusta. Keskipalkka vuonna 2003 oli 2179 ruplaa (n. 176€). Pietariin saa muuttaa vain, jos voi esittää itselleen asunnon ja työpaikan tai menee pietarilaisen kanssa naimisiin. On todennäköistä , että monilla ihmisillä ei ole tätä pakollista rekisteröintiä ja he asuvat kaupungissa laittomasti (ja eivät siten ole väestönlaskennassa mukana). ILO:n arvion mukaan Pietarissa on noin 16 000 katulasta (vuonna 2000). Virallisten tilastojen mukaan kaupungin asukkaista 89,1 % on venäläisiä, 2,1 % juutalaisia, 1,9 % ukrainalaisia ja n. 1 % valkovenäläisiä. Näiden lisäksi huomattavia vähemmistöryhmiä kaupungissa ovat tataarit, kaukaasialaiset, usbekit, vepsälaiset, suomalaiset ja azerbaidzanilaiset. Enemmistö kaupungin asukkaista on ortodokseja, mutta kaupungissa on myös toimivia yhteisöjä buddhalaisia, muslimeja, juutalaisia ja luterilaisia.

Asukasmäärän kehitys

Vuoteen 1944 asti luvut ovat arvioita, vuodesta 1959 vuoteen 2002 tiedot perustuvat väestönlaskentoihin ja vuoden 2005 tieto on arvio. 2005

Hallinto

Pietari on suoraan Venäjän federaation alainen kaupunki, kuten Moskovakin. Pietari on Leningradin alueen eli oblastin ja Venäjän federaation pohjoisen alueen (Се́веро-За́падный федера́льный о́круг) hallintokeskus, mutta on siitä erillinen alue. Pietarin korkein päättävä viranomainen on pormestari, joka toimii myös kaupunginhallituksen puheenjohtaja. Pormestarina toimii tällä hetkellä Valentina Matvijenko. Venäjän federaation presidentti Vladimir Putin toimi vuosina 1994–1998 kaupungin apulaispormestarina. Kaupungissa toimeenpanovalta kuuluu pormestarille, hänen johtamalleen kaupunginhallitukselle, pormestarin kanslialle ja alueellisille hallintoyksiköille, jotka ovat pormestarin alaisuudessa. Kaupungin lainsäädäntövalta kuuluu kokonaan kaupunginvaltuustolle. Kaupunginvaltuusto koostuu 50 valtuutetusta, jotka valitaan yhden edustajan vaalipiireistä. Valtuusto laatii kaupungin järjestyssäännön, kaupungin lait ja asetukset. Se myös vahvistaa kaupungin budjetin, hallinnon rakenteen, kaupungin kehittämisprojektit, hallinnoi kaupungin omaisuutta ja ratifioi kaupungin tekemät sopimukset.
- Luettelo Pietarin hallintoalueista: lainsäädäntövalta
- #Admiralteiski (Адмиралтейский)
- #
- Asuinalueet:
- #
  - Коломна
- #
  - Сенной округ
- #
  - Адмиралтейский округ
- #
  - MO Nro 4
- #
  - Измайловское
- #
  - MO Nro 6
- #Frunzenski (Фрунзенский)
- #
- Asuinalueet:
- #
  - МО Nro 71
- #
  - МО Nro 72
- #
  - MO Купчино
- #
  - МО Nro 74
- #
  - МО Nro 75
- #
  - МО Nro 76
- #Kalininski (Калининский)
- #
- Asuinalueet:
- #
  - Гражданка
- #
  - Академический
- #
  - Финляндский округ
- #
  - МО Nro 21
- #
  - Пискаревка
- #
  - Северный
- #
  - Прометей
- #Kirovski (Кировский)
- #
- Asuinalueet:
- #
  - МО Nro 25
- #
  - Ульянка
- #
  - МО Nro 27
- #
  - Autuansaari (Автово)
- #
  - Нарвский округ
- #
  - МО Nro 30
- #
  - МО Nro 31
- #Kolpinski (Колпинский)
- #
- Kaupunki:
- #
  - Kolpino (Колпино)
- #
- Asuinalueet:
- #
  - Metallostroi (Металлострой)
- #
  - Petro-Slavjanka (Петро-Славянка)
- #
  - Pontonny (Понтонный)
- #
  - Sapyorny (Сапёрный)
- #
  - Ust-Ižora (Усть-Ижора)
- #Krasnogvardeiski (Красногвардейский)
- #
- Asuinalueet:
- #
  - Полюстрово
- #
  - Suuri Ohta (Большая Охта)
- #
  - Pieni Ohta (Малая Охта)
- #
  - МО Nro 35
- #
  - Ржевка
- #Krasnoselski (Красносельский)
- #
- Kaupunki:
- #
  - Krasnoje Selo (Красное Село)
- #
- Asuinalueet:
- #
  - МО Nro 37
- #
  - МО Nro 38
- #
  - Сосновая поляна
- #
  - Урицк
- #
  - МО Nro 41
- #
  - МО Nro 42
- #Kronštadski (Крондштатский)
- #
- Kaupunki:
- #
  - Kronstadt (Кронштадт)
- #Kurortny (Курортный)
- #
- Kaupungit:
- #
  - Siestarjoki (Сестрорецк)
- #
  - Terijoki (Зеленогорск)
- #
- Asuinalueet:
- #
  - Valkeasaari (Белоостров)
- #
  - Kellomäki (Комарово)
- #
  - Metsäkylä (Молодёжное)
- #
  - Pesotšnaja (Песочный)
- #
  - Kuokkala (Репино)
- #
  - Vammelsuu (Серово)
- #
  - Lautaranta (Смолячково)
- #
  - Ollila (Солнечное)
- #
  - Tyrisevä (Ушково)
- #Lomonosovski (Ломоносовский)
- #
- Kaupunki:
- #
  - Kaarosta (Ломоносов)
- #Moskovsk (Московский)
- #
- Asuinalueet:
- #
  - Московская Застава
- #
  - Гагаринское
- #
  - Новоизмайловское
- #
  - MО Nro 47
- #
  - Звездное
- #Nevski (Невский)
- #
- Asuinalueet:
- #
  - МО Nro 49
- #
  - МО Nro 50
- #
  - Обуховский
- #
  - Рыбацкое
- #
  - МО Nro 53
- #
  - МО Nro 54
- #
  - Невский округ
- #
  - Оккервиль
- #
  - МО Nro 57
- #Pavlovski (Павловский)
- #
- Kaupunki:
- #
  - Pavlovsk (Павловск)
- #
- Asuinalue:
- #
  - Tjarlevo (Тярлево)
- #Petrodvortsovi (Петродворцовый)
- #
- Kaupunki:
- #
  - Pietarhovi (Петерго́ф)
- #
- Asuinalue:
- #
  - Strelna (Стрельна)
- #Petrogradski (Петроградский)
- #
- Asuinalue:
- #
  - МО Nro 58
- #
  - Кронверкское
- #
  - МО Nro 60
- #
  - Аптекарский остров
- #
  - Петровский
- #
  - МО Nro 63
- #Primorski (Приморский)
- #
- Asuinalue:
- #
  - Лахта-Ольгино
- #
  - МО Nro 65
- #
  - МО Nro 66
- #
  - Комендантский Аэродром
- #
  - МО Nro 68
- #
  - Юнтолово
- #
  - МО Nro 70
- #
  - п. Лисий Нос
- #Puškinski (Пушкинский)
- #
- Kaupunki:
- #
  - Puškin (Пушкин)
- #
- Asuinalueet:
- #
  - Aleksandrovskaja (Александровская)
- #
  - Suosaari (Шушары)
- #Tsentralni (Центральный)
- #
- Asuinalue:
- #"
  - Дворцовый округ
- #
  - МО Nro 78
- #
  - Литейный округ
- #
  - Смольнинский
- #
  - Лиговка-Ямская
- #
  - Владимирский округ
- #Vasileostrovski (Василеостровский)
- #
- 5 kuntaa
- #
- Asuinalue:
- #
  - МО Nro 7
- #
  - МО Nro 8
- #
  - МО Nro 9
- #
  - Морской округ
- #
  - МО Nro 11
- #Vyborgski (Выборгский)
- #
- Asuinalueet:
- #
  - Levašovo (Левашово)
- #
  - Parkala (Парголово)
- #
  - Сампсониевское
- #
  - Светлановское
- #
  - Сосновское
- #
  - МО Nro 15
- #
  - Парнас
- #
  - Шувалово-Озерки

Talous

Parkala Neuvostoliiton aikana suurin osa silloisen Leningradin teollisuudesta liittyi sotateollisuuteen ja Neuvostoliiton hajottua se joutui suuriin vaikeuksiin. Vuosien 1992 ja 1995 välissä teollinen tuotanto laski noin 75 %. Viimevuosina Pietariin on muodostunut paljon uutta modernia teollisuutta, jotka ovat muuntaneen monet keskustan ja kaupungin ympäristön teollisuusalueet uuteen käyttöön ja näin merkittävästi elvyttäneet alueen taloutta. Tätä talouden myönteistä kehitystä on tukenut kaupungin korkeasti koulutettu työvoima ja useat maailmanluokan yliopistot ja tutkimuslaitokset. Tärkeimmiksi teollisuudenaloiksi ovat nousseet konepajateollisuus, laivanrakennus, elintarviketeollisuus ja paperiteollisuus. Pietari on Venäjän suurin tavarasatama ja toimii merkittävänä liikennekeskuksena. Viimevuosina myös turismista on tullut tärkeä taloudellinen tekijä, ja Pietariin saapuukin enemmän turisteja kuin mihinkään muuhun Venäjän kaupunkiin. Pietarin työvoiman arvioidaan olevan 2,6 miljoonaa, noin puolet asukasluvusta ja työttömyyden noin 3% työvoimasta, vaikka viralliset työttömyystilastot ovat hyvin epätarkkoja johtuen Venäjän laajasta harmaasta taloudesta.

Liikenne

Pietari on koko kaupungin historian ajan ollut yksi Venäjän tärkeimmistä liikenteen solmukohdista ja satamista, Venäjän ikkuna länteen. Kaupungissa on merisatama (Suomenlahdelle), jokisatamia Nevan deltassa ja se on kanavajärjestelmän, joka yhdistää Itämeren Mustaanmereen, päätepiste. Kaupungista on säännöllistä raideliikennettä Suomeen Sibelius-, Repin- ja Tostoi-junilla. Kaupungin kansainvälinen lentokenttä on nimeltään Pulkovo. Kaupungin metro aloitti toimintansa vuonna 1955 ja sisältää nykyisin neljä linjaa. Pietarin metro kulkee syvimmällä maailman metroista; sen asemat ovat keskimäärin 60 m syvyydessä. Metrolinjaa on yhteensä 94,4 km ja asemia 56. Metroon on suunnitteilla kaksi uutta linjaa, jotka kaksinkertaistaisivat sen pituuden. Metron lisäksi kaupungissa on julkista bussi- ja raitiovaunuliikennettä sekä yksityistä minibussiliikennettä.

Kaupunkikuva ja nähtävyydet

raitiovaunu raitiovaunu raitiovaunu Pietarin alkuperäinen rakennussuunnitelma 1700-luvun alusta edustaa kaupunkisuunnittelussaan ainutlaatuista saavutusta suunnitelman vaativuuden ja järjestelmällisyyden suhteen. Muun muassa arkkitehtien Rastrellin, Vallin de la Mothen, Cameronin, Rinaldin, Zaharovin, Voronihinen, Rossin ja Montferrandin suunnitelmat vaikuttivat voimakkaasti venäläiseen ja suomalaiseen 1700- ja 1800-lukujen arkkitehtuuriin. Kaupungin vanhan keskustan rakennuksissa yhdistyvät barokkin ja uusklassismin arkkitehtuurityylit. Pietari tunnetaan kulttuurikaupunkina, jonka vetonauloja ovat monet nähtävyydet sekä yli sata museota, mm. maailman merkittävimpiin taidemuseoihin kuuluva Eremitaaši (Эрмитаж). Kaupungissa on kymmeniä korkeakouluja ja kolme yliopistoa. Pietarin historiallinen keskusta on UNESCOn maailmanperintökohteiden luettelossa. Keskeisiä nähtävyyksiä
- Kirkot
  - pyhien Pietarin ja Paavalin kirkko (useat tsaarit on haudattu tänne)
  - Iisakin kirkko (oikeammin katedraali)
  - Pyhän Nikolain katedraali
  - Kirkko veren päällä
  - Kazanin jumalanäidin kirkko
  - Aleksanteri Nevskin lavra, eli luostari
- Linnakkeet ja palatsit
  - Talvipalatsi
  - Pietari-Paavalin linnoitus
  - Jusupovin palatsi
  - Pietarhovi (Pietarin ulkopuolella)
  - Menšikovin palatsi
- Museot
  - Eremitaasi
  - Venäläisen taiteen museo
  - Dostojevskin kotimuseo
- Muut
  - Piskarevin hautausmaa
  - Marinski-teatteri
  - Marskenttä
  - Amiraliteetti
  - Aurora-laiva
  - Vaskiratsastaja

Kulttuuri

Pietari on ollut venäläisen kulttuurin keskus erityisesti 200-vuotisen pääkaupunkiaikansa ajan, jolle sijoittui venäläisen kulttuurin kulta-aika.

Kirjallisuus

Pietarissa ovat eläneet ja vaikuttaneet lähes kaikki 1800-luvun ja 1900-luvun alkupuoliskon venäläiset kirjailijat. Venäjän luetuin ja rakastetuin runoilija, Aleksandr Puškin, syntyi kaupungissa vuonna 1799. Vuonna 1820 Puškin karkoitettiin tilapäisesti Pietarista Etelä-Venäjälle vuonna 1820 ja sai palata takaisin vasta Nikolai I astuttua valtaan. 27. tammikuuta 1837 Puškin haastoi ranskalaisen paroni Georges D'Anthésin kaksintaisteluun tämän vieteltyä avoimesti runoilijan vaimoa. Puškiniin osui pistooleilla järjestetyssä kaksintaistelussa ja hän kuoli kaksi päivää myöhemmin. Monet runoilijan kuuluisimmista runoista sijoittuvat tai kertovat Pietarista. Fjodor Dostojevski 1821–1881 oli tarkka Pietarin köyhälistön ja kaupungin vaarallisen puolen kuvaaja. Pietarissa järjestetään nykyisin kaupunkikierroksia, joissa voi tutustua sekä kirjailijaan, että Rikos ja rangaistus -romaaniin liittyviin rakennuksiin. Nikolai Gogol 1809–1852 vaikutti suuren osan urastaan Pietarissa. Hän ei pitänyt kaupungista, mikä käy ilmi myös kokoelmasta Pietarilaisnovelleja, jossa kaupunki esitetään pienen ihmisen kannalta painostavana ja järjettömänä. Anna Ahmatova (1889–1966) eli lähes koko elämänsä Pietarissa. Hän joutui kommunistisen puolueen epäsuosioon ja näki vuosien saatossa perheensä vangitsemisen ja kuoleman sekä monien ystäviensä karkoituksen stalinismin aikana. Työssään Ahmatova kuvaa kaupunkia Venäjän historian ja omien kokemustensa kautta realistisesti ja monumentaalisesti.

Musiikki

stalinismin Katariina Suuri perusti hovinsa yhteyteen hovikappelin, jonka tehtävänä oli laulaa hovin jumalanpalveluksissa. Hän toi myös säveltäjiä ja kuoronjohtajia Pietariin ulkomailta, erityisesti Italiasta, tuomaan länsimaisia vaikutteita venäläiseen musiikkielämään. Vuosien saatossa hovikappelin kuoronjohtajina toimivat mm. Giuseppe Sarti ja Baldassare Galuppi, joista jälkimmäinen toimi myös hovikappelin pitkäaikaisen kuoronjohtajan ja säveltäjän Dmitri Bortnjanskin opettajana. Anton Rubinsteinin johtamasta Venäjän musiikkiseurasta muodostettiin Pietarin konservatorio vuonna 1861, ensimmäinen Venäjällä. Konservatoriosta tuli koko Venäjän taidemusiikin keskus ja siellä opiskeli ja opetti vuosien saatossa mm. Nikolai Rimski-Korsakov, Pjotr Tšaikovski, Sergei Rahmaninov, Nikolai Prokofjev ja Dmitri Šostakovitš. Kommunismin aikana Rock-musiikkia pidettiin länsimaisena porvarillisena keksintönä ja sen esittämistä ja julkaisua ei tuettu, mutta siitä huolimatta 1960-luvulla Beatlesin myötä se rantautui myös Venäjälle. Aluksi rock-yhtyeet matkivat läntisiä esikuviaan, mutta vähitellen alkoi syntyä myös paikallista musiikkia. 1980-luvulla useita merkittäviä yhtyeitä syntyi Leningradissa ja Rubinšteinin kadun rock-klubi oli maan edelläkävijöitä. Yhtyeiden kuten Zoopark, Akvarium, Alisa ja Kino musiikkia levitettiin laittomilla nauhoilla (magizdat). Tänä päivänä Pietarissa on useita aktiivisia rock-klubeja ja kaupallisen MTV-tarjonnan lisäksi aktiivinen underground musiikkielämä. Tunnettuja pietarilaisia yhtyeitä ovat mm. ska punk bändi Leningrad, Mumii Troll (jonka nimi tulee Muumi-peikosta) ja Nol.

Tärkeimmät teatterit ja konserttisalit

Muumi-peikosta
- Bolšoi Zal (suuri sali) on Pietarin kuuluisan filharmonisen sinfoniaorkesterin kotipaikka. Filharmoninen orkesteri perustettiin vuonna 1882. Orkesteri on kantaesittänyt useita suurten venäläisten säveltäjien teoksia, mukaan lukien Pjotr Tšaikovskin kuudennen sinfonian, jonka säveltäjä itse johti vain yhdeksän päivää ennen kuolemaansa. Tällä hetkellä orkesterin ylikapellimestarina toimii Juri Temirkanov.
- Mariinski-teatteri on sekä Kirovin oopperan, että Kirovin baletin (tunnetaan myös nimillä Marinskin baletti ja ooppera) kotinäyttämö. Kirovin baletissa ovat sen historian aikana tanssineet muun muassa Rudolf Nurejev, Vaslav Nijinsky ja Anna Pavlova, joka on erityisesti tunnettu kuolevan joutsenen tulkinnastaan. Sekä baletin että oopperan ylikapellimestarina toimii nykyisin Valeri Gergijev, joka on nostanut esitysten tason maailman huippuluokkaan.
- Eremitaašin teatteri on Katariina Suuren palatsinsa yhteyteen rakentama teatteri, jossa järjestetään silloin tällöin konsertteja ja oopperaesityksiä.

Urheilu

Pietari-Paavalin linnoitus toimii pietarilaisten uimapaikkana ympäri vuoden. Talvisin Nevan jäähän sahataan 10 m pitkä avanto uimista varten. Paikan tunnistaa helposti linnakkeen muuriin maalatusta mursusta (mursu on venäjänkielessä lempinimi avantouimareille). Pietarin suurin jalkapalloseura Zenit (vuoteen 1940 Stalinets) perustettiin jo vuonna 1925 ja on yksi maan kuuluisimpia seuroja. Zenit ei saavuttanut suurta menestystä 1990-luvun puolessavälissä, mutta uuden valmentajan Anatoli Davidovin johdolla se voitti maan mestaruuden vuonna 1998. Erityisesti ottelut Moskovan Spartakia vastaan herättävät suuria tunteita kaupungissa. Pietarin kaupunki isännöi vuonna 1994 hyvän tahdon urheilukilpailuja.

Tunnettuja urheiluseuroja


- Zenit (jalkapallo)
- SKA (jääkiekko)

Aiheesta muualla


- [http://www.zerkalo.info/index.php?section=matkat/matkakohteet/pietariopas&page=opas Anna Häkkisen kirjoittama matkaopas]
- [http://www.saint-petersburg.com/ Pietarin kaupunki]
- [http://petersburgcity.com/ Official Internet guide to St. Petersburg, the cultural capital of Russia]
- [http://www.reksoft.com/visitors-info/ Visitors Info] The stuff you need to know on planning a trip to Russia and St. Petersburg.
- als:Sankt-Petersburg ko:상트페테르부르크 ja:サンクトペテルブルク

Itämeri

Itämeri on meri Pohjois-Euroopassa Suomen, Ruotsin, Tanskan, Saksan, Puolan, Baltian maiden ja Venäjän välissä. Itämeren erottaa Pohjanmerestä Kattegatin salmi Ruotsin ja Tanskan välissä. Itämeren keskisyvyys on 55 metriä ja syvin kohta 450 metriä. Itämeren suolapitoisuus on huomattavasti alhaisempi kuin valtamerten, joten se ei ole varsinainen meri vaan murtovesiallas. 6000–4000 vuotta sitten Tanskan salmet olivat syvemmät ja leveämmät kuin nykyisin, jolloin Itämeren suolapitoisuus oli kahdeksankertainen nykyiseen verrattuna. Tuota merellistä ajanjaksoa kutsutaan Litorinameren kaudeksi. Itämeren suurimpia saaria ovat Ruotsiin kuuluvat Gotlanti ja Öölanti, Suomeen kuuluva itsehallintoalue Ahvenanmaa sekä Viroon kuuluvat Saarenmaa ja Hiidenmaa. Ruotsista lainattu nimi (Östersjön) on suomalaisittain hieman harhaanjohtava, sillä Itämeri sijaitsee Suomen länsi- ja eteläpuolella. Vironkielinen nimi merelle onkin "Länsimeri" (Läänemeri). Englannin kielessä ja useimmissa muissa Itämerestä kaukana puhutuissa kielissä Itämeri puolestaan tunnetaan paremmin yksilöivänä "Baltian merenä" (Baltic Sea). Itämeri jaetaan tyypillisesti tarkempiin alueisiin:
- Pohjanlahti on merialue Suomen ja Ruotsin välissä Ahvenanmaasta pohjoiseen.
  - Merenkurkku on Pohjanlahden kapein osa (salmi) Vaasan ja Uumajan välissä.
  - Selkämeri (Raumanmeri) on Ahvenanmaan ja Merenkurkun välinen osa.
  - Perämeri on Pohjanlahden pohjoisin perukka Merenkurkun takana.
  - Ahvenanmeri sijaitsee Ahvenanmaan tuntumassa sen etelä- ja länsipuolella.
  - Saaristomeri, saaristo Hankoniemen ja Ahvenanmaan välissä, rajoittuu etelässä Pohjois-Itämereen ja pohjoisessa Selkämereen.
- Suomenlahti sijaitsee Suomen ja Viron välissä.
- Riianlahti sijaitsee Saarenmaan ja Riian välissä.
- Pohjois-Itämeri sijaitsee Ahvenanmerestä ja Saaristomerestä etelään. Ilmatieteen laitoksen sille määrittämä pohjoisraja on 59° 50' N.
- Etelä-Itämeri sijaitsee leveysasteesta 58° 20' N etelään.

Itämeren biologia

Itämeren vesi on liian suolaista monille makeanveden lajeille, mutta ei kyllin suolaista valtamerieläimille. Lisäksi Itämeri on geologisesti hyvin nuori, joten vain harvat lajit ovat ehtineet sopeutua elämään siellä. Erityisesti pohjaeläimistö on niukkaa, ja uudet lajit voivat levitä räjähdymäisesti laajoille alueille. Monet Itämereen sopeutuneet valtamerilajit ovat pienikokoisia Pohjanmeressä eläviin verrattuna, esimerkkeinä mainittakoon silakka (kääpiömuoto sillistä) ja sinisimpukka, jotka ovat kooltaa ehkä viidesosan valtameressä elävistä.

Itämeren ympäristöongelmia

Nykyään Itämeri on pahasti rehevöitynyt, mitä todistavat runsaat jokakesäiset leväkukinnot ja veden lisääntynyt sameus. Tärkeimpänä syynä rehevöitymiseen ovat maatalouden ravinnepäästöt. Myös kalankasvatuksella ja asutuskeskuksilla on merkitystä ravinnelähteinä, joskin asutusten osalta jätevesien puhdistus on parantanut tilannetta. Rehevöitymisen seurauksena pohjaan vajoavat kuolleet levät kuluttuvat hajotessaan runsaasti happea, ja pohjan hapettomat alueet ovat laajentuneet. Hapettomissa oloissa pohjasta liukenee lisää ravinteita veteen, mikä rehevöittää merta entisestään ja johtaa noidankehään. Nykyään pahin happikatoalue on Gotlannin ja Öölannin itäpuolella olevassa syvänteessä. Aiemmin Itämeren eläimistöä on vaivannut ympäristömyrkkyjen kuten DDT:n, PCB:n ja elohopean kertyminen. Nämä aineet rikastuvat ravintoketjun huipulle, ja pahimmin kärsivät petokaloja syövät petoeläimet kuten merikotka ja hylkeet. Myrkyt häiritsivät lisääntymistä: hylkeet tulivat hedelmättömiksi ja lintujen munankuoret heikkenivät niin, etteivät ne kestäneet hautovan emon painoa. Sittemmin näiden myrkkyjen päästöt ovat vähentyneet (DDT:n osalta loppuneet kokonaan), minkä johdosta hylje- ja merikotkakannat elpyneet.

Itämeren esivaiheet

Itämeren tunnetuin muinaishistoria liittyy vahvasti jääkauden päättymiseen ja maankohoamiseen. Ennen viimeistä suurta jääkautta niin sanotulla Eemin interglasiaalikaudella noin 125 000 vuotta sitten on Itämeren altaan vaiheilla lainehtinut Eemmeri. Tästä on muistutuksena sekä Ruotsissa että Suomessa esiintyviä suolavesitaskuja paikoissa, joiden ei tiedetä jääkauden sulamisen aikaan olleen merenpinnan alapuolella. Jääkauden aikaisten interstadiaalikausien lämpimähköjen jaksojen tilanteesta on vain vähän tietoa, mutta jääpeite lienee sulanut osittain Itämeren seudulle asti. Tarkemmin Itämeren kehitystä voidaan hahmottaa vasta viime mannerjäätikön sulamisen alusta lähtien. Itämeri oli vuoroin meri, vuoroin valtavan suuri järvi. Jäätikön sulaminen aukaisi järvelle ja mereen vieville salmille tilaa ja maankohoaminen puolestaan sulki salmia. Mannerjää alkoi sulaa noin 12 000 vuotta sitten, jolloin muodostui Baltian jääjärvi, makean veden allas Salpausselkien jäärajasta pitkälle Keski-Eurooppaan. Seuraava Yoldiameri oli yhteydessä Atlantin valtamereen Ruotsin suurten järvien tasolta ja osittain myös Vienanmereen. Tanskan salmet olivat vielä kiinni. Ruotsin maaperän kohotessa meriyhteydet umpeutuivat, ja Itämeren kohdalle kehittyi lyhyehköksi ajaksi makeavetinen Ancylusjärvi. Tanskan salmien avauduttua oli Litorinameren vuoro; tämä on nyttemmin kutistunut ja makeutunut Itämereksi samalla kun Laatokka on irtautunut omaksi järvekseen. Itämeren vaiheiden synty:
- Baltian jääjärvi 13000 eaa
- Yoldiameri 10300 eaa
- Ancylusjärvi 9500 eaa
- Mastogloiameri 8500 eaa
- Litorinameri 7500 eaa
- Itämeri eli Post-Litorinameri 4000 eaa Lisäksi erotellaan joissain yhteyksissä Echineismeri (7300–6800 eaa).

Aiheesta muualla


- [http://www.fmi.fi/saa/index_5.html Ilmatieteen laitos: Merisäätiedotusten ennustusalueet]
- [http://www.fimr.fi/fi/itamerikanta.html Merentutkimuslaitoksen Itämeriportaali] Luokka:Itämeri ko:발트 해 ja:バルト海 simple:Baltic Sea th:ทะเลบอลติก

Suomenlahti

Suomenlahti on Itämeren itäisin osa Suomen ja Viron välissä. Suomenlahden itäosien rantaviiva kuuluu Venäjälle. Venäjän tärkeimmät öljysatamat ovat Suomenlahden pohjukassa, Pietarin ympäristössä.

Maantiede

Suomenlahden pinta-ala on 29 500 km², pituutta sillä on 428 km ja leveyttä 120 km. Leveys Suomenlahden suulla on 75 km ja Porkkalasta Tallinnan edustalla sijatsevaan Kohuniemeen 52 km. Itäpäässään Suomenlahti kapenee 10-28 km:n levyiseksi Kronstadtin lahdeksi. Suurin lahti pohjoisrannikolla on Viipurinlahti, etelärannikolla Narvanlahti. Suomenlahden keskiulapan saarista ovat suurimmat Suursaari, Tytärsaaret, Lavansaari ja Seiskari. Syvimmät osat ovat Suomenlahden suulla, jossa on 80-100 m:n syvänne. Etelärannikolla on jopa yli 100 m:n syvänteitä, kun taas pohjoisrannikolla ei vastaavalla etäisyydellä mantereesta ole 60 m syvempää kohtaa. Syvin mitattu kohta, 121 m, on Viron rannikolla, Tallinnasta koilliseen. Noin 5 prosenttia Itämeren vesimassoista sijaitsee Suomenlahdella. Suomenlahden rannikolla sijaitsevat suuret kaupungit ovat Helsinki, Pietari ja Tallinna.

Ympäristöongelmat

Suomenlahden runsas ravinnekuormitus aiheuttaa vesialueen vaikeimman ongelman — rehevöitymisen, joka näkyy kesäisin runsainakin lauttamaisina leväkukintoina.

Katso myös


- Pietari Suuren merilinnoitus
- Suomenlahden tykistösulku

Linkkejä


- [http://www.fma.fi/virtualboat/suomenlahti/ Merenkulkulaitos: Suomenlahden virtuaaliveneretki]
- [http://www.ymparisto.fi/default.asp?node=1794&lan=fi Suomen ympäristökeskus: Ajankohtainen levätilanne] Luokka:Itämeri ko:핀란드 만 ja:フィンランド湾

Neva (joki)

Neva (venäjäksi Нeвa) on Laatokan laskujoki Suomenlahteen. Se halkoo Inkeriä. Pietarin kaupunki on perustettu sen suistoon. Nevan suulta aukeaa Nevan-estuaari, joka pitää sisällään Viipurinlahdelta itään sijoittuvat merialueet. Vuonna 1916 Grigori Rasputin hukutettiin kyseiseen jokeen. Neva on myös suotyyppi, josta joki oletettavasti on saanut nimensä. Luokka:Venäjän joet ko:네바 강

Pietarin saaret

Pietarin saaret sijaitsevat Nevan suistossa ja ovat olleet luonnontilaisina soisia ja rämeikköisiä. Nykyisen Pietarin rakennukset on rakennettu siksi puupaalujen päälle, jotta rakennukset eivät vajoaisi. Ennen Pietarin kaupungin perustamista mainittavaa asutusta oli Hirvi- ja Koivusaaressa.

Pietarin edustan saaret


- Mistulansaari (Elagin ostrov)
- Kivisaari (Kamennij ostrov)
- Ristisaari (Krestovskii ostrov)
- Korpisaari (Aptekarskij ostrov)
- Koivusaari (Petrogradskij ostrov)
- Patsassaari (Petrovskij ostrov)
- Alaissaari (ostrov Dekabristov)
- Hirvisaari (Vasilijevskij ostrov)
- Jänissaari (Zajatsij ostrov)
- Kissasaari (ostrov Kanonerskij)
- Vzaditsa
- Perušina
- Kivisaari
- Vitsasaari
- Kalasaari
- Koirankieli
- Ukkosaari
- Kilisaari [http://around.spb.ru/maps/before_spb/1701_farw_01.jpg Linkki Nevansuun karttaan] Luokka:Pietari Luokka:Saaret

1703

Tapahtumia


- Pietari Suuri perustaa Pietarin kaupungin.
- 29. elokuuta Pietari Suuren käskystä aloitetaan rautatehtaan rakentamista Äänisen rannalle, josta myöhemmin tulee Petroskoi

Syntyneitä


- 9. syyskuuta - François Boucher, Ranskalainen taidemaalari

Kuolleita


- Thomas Kingo, Tanskalainen (virsinikkari?)
- 3. maaliskuuta - Robert Hooke, Englantilainen fyysikko (s. 1635)
- 16. toukokuuta - Charles Perreault, Ranskalainen kirjailija
- 26. toukokuuta - Samuel Pepys, kuuluisa kronikoitsija Luokka:1700-luku ms:1703 ko:1703년 simple:1703

Venäjän federaatio

Venäjän federaatio (Россия, Rossija) on pinta-alaltaan maailman suurin valtio, joka ulottuu sekä Euroopan että Aasian alueelle. Venäjän naapurimaita ovat Norja, Suomi, Viro, Latvia, Liettua, Puola, Valko-Venäjä, Ukraina, Georgia, Azerbaidžan, Kazakstan, Kiina, Mongolia, Pohjois-Korea ja Japani (ei maarajaa). Venäjällä on rantaviivaa Pohjoiselle jäämerelle, Tyynellemerelle, Itämerelle, Mustallemerelle ja Kaspianmerelle.

Historia

Pääartikkeli: Venäjän historia Nestorin kronikan mukaan Venäjän perusti Skandinaviasta tullut varjagi, Rurik. Ensimmäinen Venäjä perustettiin Kiovaan ja se oli Ukraina. Toinen Venäjä on Moskovan suuriruhtinaskunnan ympärille mongolimiehityksen aikana muodostunut auktokraattinen valtio. Venäjä on Suomen itänaapuri, mistä johtuen Suomella ja Venäjällä on pitkä yhteinen historia. Suomi oli Venäjän keisarikunnan autonominen osa vuosina 1809–1917. Keisarikunta lakkasi vuoden 1917 vallankumouksissa eikä väliaikainen hallitus kyennyt säilyttämään kokonaisuutta. Bolšekivit muodostivat Venäjän federaation johdolla Neuvostoliiton 1922, mikä oli alueiltaan pienempi kuin Venäjän keisarikunta. Vuonna 1991, Neuvostoliiton purkautuessa ja korvautuessa entisten neuvostotasavaltojen välisten suhteiden osalta Itsenäisten valtioiden yhteisöllä, Venäjästä tuli jälleen oma valtionsa, Venäjän federaatio.

Politiikka

Pääartikkeli: Venäjän politiikka Venäjän valtiomuoto on federaatio eli liittovaltio. Venäjän valtionpäämies on presidentti, joka valitaan neljäksi vuodeksi kerrallaan. Presidentin toimikausien määrä on rajoitettu kahteen peräkkäiseen kauteen. Presidentti nimittää korkeimmat virkamiehet sekä pääministerin, jonka duuma hyväksyy. Lainsäädäntövalta Venäjällä kuuluu kaksikamariselle parlamentille eli liittokokoukselle. Parlamentin ylähuoneeseen, liittoneuvostoon, valitaan 178 edustajaa, kaksi kultakin 89 alueelta. Alahuone eli duuma koostuu 450 edustajasta. Näistä puolet valitaan yksittäisistä vaalipiireistä suoralla kansanvaalilla ja puolet maanlaajuisilta listoilta suhteellisella vaalilla. Parlamenttiedustajien kaudet ovat neljän vuoden mittaisia.

Ihmisoikeusrikokset

Lukuisat ihmisoikeusjärjestöt ovat syyttäneet Venäjää Tšetšeniassa ja Ingušiassa tehdyistä ihmisoikeurikoksista. Amnestyn mukaan räikeisiin ihmisoikeusrikoksiin kuuluu muun muassa Venäjän viranomaisten harjoittama kidutus, sieppaukset ja salaiset pidätykset. Ihmisiä kerrotaan pidätetyn mielivaltaisesti ja pidetyn eristettyinä, jotta heiltä saataisiin tunnustus rikoksiin, joita he eivät ole tehneet.

Venäjän federaation subjektit

Pääartikkeli: Venäjän osat Venäjän federaation koostuu 88 liittovaltiosubjektista. Niitä pyritään hallinnoimaan seitsemän liittovaltiopiirin (федеральный округ, federal'nyj okrug) ryhmissä. Jako liittovaltiopiireihin ei perustu Venäjän federaation perustuslakiin ja on siksi hallinnon itsensä luoma tapa koordinoida alueita. Liittovaltiopiirit eivät ole Venäjän federaation yhdessä muodostavia osia, liittovaltiosubjekteja. Vastaavanlainen tapa Neuvostoliitossa perustui neuvostotasavaltojen rajat ylittäviin taloussuunnittelualueisiin, mikä ei sekään perustunut perustuslakiin, vaan koordinaation vuoksi kansantalouden keskussuunnittelun kautta omaksuttuun hallintokäytäntöön. Näistä laajin itsehallinto on 21 tasavallalla (республика, respublika), joilla on muun muassa omat perustuslakinsa, minkä tulee olla sopusoinnussa Venäjän federaation perustuslain kanssa. Tasavaltojen lisäksi federaatiossa on 7 aluepiiriä (край, kraj) sekä 48 aluetta (область, oblast'). Eräiden aluepiirien ja alueiden sisällä sijaitsevat vielä 9 autonomista piirikuntaa (автономный округ, avtonomnyj okrug) sekä yksi autonominen alue (автономная область, avtonomnaja oblast'). Kaksi kaupunkia, Pietari ja Moskova, ovat itsessään liittovaltiosubjekteja ilman ympäröiviä oblasteja, Leningradin oblastia tai Moskovan oblastia. Muissa suurissa kaupungeissa oblastiin kuuluu sekä itse kaupunki että sitä ympäröivä seutu.

Maantiede

Pääartikkeli Venäjän maantiede Venäjän korkein kohta on Mt. Elbrus (Gora El-brus) 5 633 m. Venäjän suurimmat, yli miljoonan asukkaan kaupungit asukaslukuineen:
- Moskova (Москва), 10,1 milj.
- Pietari (Санкт-Петербург), 4,6 milj.
- Novosibirsk (Новосибирск), 1,4 milj.
- Nižni Novgorod (Нижний Новгород), 1,3 milj.
- Jekaterinburg (Екатеринбург), 1,3 milj.
- Samara (Самара), 1,2 milj.
- Omsk (Омск), 1,1 milj.
- Kazan (Казань), 1,1 milj.
- Tšeljabinsk (Челябинск), 1,1 milj.
- Rostov-na-Donu (Ростов-на-Дону), 1,1 milj.
- Ufa (Уфа), 1,0 milj.
- Volgograd (Волгоград), 1,0 milj.
- Perm (Пермь), 1,0 milj. Katso myös: Luettelo Venäjän kaupungeista

Venäjän alueet

Tasavallat

Luettelo Venäjän kaupungeista Luettelo Venäjän kaupungeista #Adygeia (Адыгея) #Altai (Алтай) #Baškortostan, Baškiria (Башкортостан) #Burjatia (Бурятия) #Dagestan (Дагестан) #Ingušia (Ингушская) #Kabardi-Balkaria (Кабардино-Балкарская) #Kalmukia (Калмыкия) #Karatšai-Tšerkessia (Карачаево-Черкессия) #Karjala (Карелия) #Komi (Коми) #Mari (Марий-Эл) #Mordva (Мордовия) #Saha (Jakutia) (Саха (Якутия)) #Pohjois-Ossetia (Северная Осетия) #Tatarstan (Tataria) (Татарстан) #Tuva (Тува) #Udmurtia (Удмуртия) #Hakassia (Хакасия) #Tšetšenia (Чечня) #Tšuvassia (Чувашия)

Aluepiirit


- Altai (Алтайский)
- Habarovsk (Хабаровский)
- Krasnodar (Краснодарский)
- Krasnojarsk (Красноярский)
- Perm
- Primorje (Приморский)
- Stavropol (Ставропольский)

Alueet


- Amur
- Arkangeli
- Astrahan
- Belgorod
- Brjansk
- Irkutsk
- Ivanovo
- Jaroslavl
- Kaliningrad
- Kaluga
- Kamtšatka
- Kemerovo
- Kirov
- Kostroma
- Kurgan
- Kursk
- Leningrad
- Lipetsk
- Magadan
- Moskova
- Murmansk
- Nižni Novgorod
- Novgorod
- Novosibirsk
- Omsk
- Orenburg
- Orel
- Penza
- Pihkova (Pskov)
- Rjazan
- Rostov
- Samara
- Sahalin
- Saratov
- Smolensk
- Sverdlovsk
- Tambov
- Tjumen
- Tomsk
- Tšeljabinsk
- Tšita
- Tula
- Tver
- Uljanovsk
- Vladimir
- Volgograd
- Vologda
- Voronež

Liittovaltion kaupungit


- Moskova
- Pietari

Autonominen alue


- Juutalaisten autonominen alue (Еврейская автономная область)

Autonomiset piirikunnat


- Agin-Burjatia (Агин-Бурятия, Агинский-Бурятский автономный округ)
- Evenkia (Эвенкия, Эвенкийский автономный округ)
- Hanti-Mansia (Ханты-Мансия, Ханты-Мансийский автономный округ)
- Jamalin Nenetsia (Ямало-Ненеция, Ямало-Ненецкий автономный округ)
- Korjakia (Корякия, Корякский автономный округ)
- Nenetsia (Ненеция, Ненецкий автономный округ)
- Taimyr (Таймырия (Долгано-Ненеция), Таймырский (Долгано-Ненецкий) автономный округ)
- Tšukotka (Чукотка, Чукотский автономный округ)
- Ust-Ordan Burjatia (Усть-Ордин-Бурятия, Усть-Ордынский Бурятский автономный округ)

Talous

Pääartikkeli Venäjän talous Venäjän bruttokansantuote on ostovoimalla korjattuna maailman 10. suurin, mutta suuren väkiluvun takia se on henkilöä kohden melko alhainen. Bruttokansantuote romahti 45 % Neuvostoliiton romahduksen jälkeen 1991. Vuosina 1999-2002 kasvu on ollut 6 % vuodessa ja sitä on siivittänyt korkea öljyn hinta. Öljyn, kaasun, metallien ja puutavaran vienti tuo 80 % vientituloista. Venäjällä on runsaasti luonnonvaroja, korkeasti koulutettu väestö ja laaja teollisuuspohja. Venäjä on lähes velaton. Maan ulkomaanvelka on vain 28% BKT:sta, kun se vielä 1998 oli 90%. Venäjän tärkeitä viljelyskasveja ovat vehnä, ruis, kaura, peruna ja pellava. Mustanmeren koilispuolella viljellään tupakkaa, viiniä, puuvillaa, teetä ja hedelmiä. Kuivilla alueilla laidunnetaan lampaita, ja pohjoisella tundralla harjoitetaan poronhoitoa. Siperian taigalla metsätalous on tärkeä toimeentulon lähde. Venäjä on merkittävä kalastusvaltio. Tärkeitä kalastussatamia ovat Murmansk, Arkangeli, sekä Kaukoidän satamat Tyynenmeren rannalla.

Väestö

Pääartikkeli: Venäjän väestö Venäjä on valtavan pinta-alansa vuoksi verrattain harvaan asuttu maa, vaikka sen väkiluku on maailman 7. suurin. Väestö on keskittynyt maan länsi- ja lounaisosaan. Yleisesti ottaen 60. leveyspiirin pohjoispuolelle jäävä osa Siperiasta on erittäin harvaan asuttua. Vuonna 2002 toimitetun väestölaskennan mukaan venäjän väestöstä 79,8 % on venäläisiä. Muita kansallisuusryhmiä ovat tataarit (3,8 %), ukrainalaiset (2 %), baškiirit (1,2 %), tšuvassit (1,1%), mordvalaiset, valkovenäläiset. Alle 0,5 % väestönosuuden muodostavia kansallisuuksia ovat lisäksi muun muassa armenialaiset, avaarit, tšetšeenit, saksalaiset, juutalaiset, kazakit, marit ja udmurtit. Venäjän väestöstä 73 % asuu kaupungeissa.

Kulttuuri

Venäjällä sekä muissa entisen Neuvostoliiton maissa on varsin edistynyt kulttuuri Neuvostoliiton romahduksesta ja talouden lama-ajoista huolimatta. Sekä kirjallisuus että teatteri ovat Venäjällä suosittuja kulttuurimuotoja, mutta venäläinen musiikki ei ole merkittävästi menestynyt maan rajojen ulkopuolella hitiksi noussutta tyttöbändi t.A.T.u.:a lukuun ottamatta. Venäjän syrjäisemmillä alueilla kansanmusiikki on yhä voimissaan. Venäläinen kirjallisuus, teatteri, baletti sekä runous on maailmallakin arvostettua. Katso myös venäläinen keittiö.

Merkittävimmät luonnonvarat


- öljy
- maakaasu
- kivihiili
- timantit
- useat mineraalit
- puu

Merkittävimmät vientituotteet


- öljy
- maakaasu
- puutavara
Juhlapäivät
PvmSuomalainen nimiPaikallinen nimiHuomautuksia
1. tammikuuta & 2. tammikuutauusivuosiНовый годvaltiollinen juhlapäivä
7. tammikuutaortodoksinen jouluРождествоvaltiollinen juhlapäivä
23. helmikuutaisänmaan puolustajan päiväДень защитника отечестваvaltiollinen juhlapäivä
8. maaliskuutakansainvälinen naistenpäiväМеждународный женский деньvaltiollinen juhlapäivä
1. & 2. toukokuutakevään ja työn juhlaПраздник весны и трудаvaltiollinen juhlapäivä
9. toukokuutavoitonpäiväДень Победыvaltiollinen juhlapäivä
12. kesäkuutaVenäjän Federaation kansallispäiväДень независимостиvaltiollinen juhlapäivä
4. marraskuutakansallisen yhtenäisyyden päivävaltiollinen juhlapäivä
12. joulukuutaperustuslain päiväДень конституцииvaltiollinen juhlapäivä

Aiheesta muualla


- [http://www.rusembassy.fi/IndexFinl.htm Venäjän federaation suurlähetystö Suomessa]
- [http://www.venajaseura.com/linkit/alaotsikko10.htm Venäjä-aiheita ja -yhteyksiä]
- [http://maps.google.com/maps?ll=64.014496,90.527344&spn=33.827367,123.240234&t=h&hl=en Venäjä Google Mapsissa]
- [http://www.archive.org/details/VenajanHistoria Venäjän Historia 1878-1918] e-kirja Internet Archivessa
- Luokka:Entiset neuvostotasavallat als:Russland roa-rup:Rusii ms:Russia zh-min-nan:Lō·-se-a ko:러시아 ja:ロシア simple:Russia th:สหพันธรัฐรัสเซีย

Leningradin alue

Leningradin alue (venäjäksi Leningradskaja oblast) on hallinnollinen alue Luoteis-Venäjällä Pohjois-Euroopassa. Se rajoittuu pohjoisessa Karjalan tasavaltaan, idässä Vologdan alueeseen, etelässä Novgorodin ja Pihkovan alueisiin, lännessä Viroon ja Suomenlahteen sekä luoteessa Suomeen. Alueen sisällä on Pietarin kaupungin alue. Leningradin alue on pinta-alaltaan 85 900 neliökilometriä.

Maantiede

Leningradin alue on pääasiassa alankoa. Suomenlahden rannikolla on jonkun verran saaria. Alue rajoittuu pohjoisessa Euroopan suurimpiin järviin, Laatokkaan ja Ääniseen. Viron vastaisella rajalla on Narvan tekojärvi. Merkittävimmät joet ovat Äänisestä Laatokkaan laskeva Syväri, Laatokasta Suomenlahteen laskeva Neva ja Saimaalta Laatokkaan laskeva Vuoksi sekä Olhovanjoki.

Väestö

Leningradin alueen asukasluku on 1 666 600 (de jure 1 659 100) (tammikuu 2001) ja väentiheys 19,7 asukasta neliökilometriä kohden. Enemmistö alueen asukkaista on nykyään venäläisiä. Vuoden 1989 väestönlaskennan mukaan alueen väestöstä oli venäläisiä 91 prosenttia, ukrainalaisia 2,6 prosenttia, valkovenäläisiä 1,8 prosenttia, suomalaisia prosentti ja muita, muun muassa vepsäläisiä, 3,6 prosenttia. Asukkaista kaupunkilaisia on noin 1 100 000 (1 094 500) ja maalaisia 566 600 (564 600). Kaupungistumisaste on 66 %. Vuodelta 1998 peräisin olevien tietojen mukaan väestöstä eläkeläisiä on 462 000 (27%) ja koululaisia 228 000 (13%). Työttömyysaste oli vuonna 1998 15 % työkykyisestä väestöstä. Suhteellinen tulotaso henkilöä kohden on 77 % Venäjän federaation bruttokansantuotteesta.

Hallinto

Leningradin alue on yksi Venäjän federaation alueista (subjekti). Sen hallinnollisena keskuksena on Pietari, joka ei kuitenkaan kuulu alueeseen vaan on myös yksi Venäjän federaation subjekti. Leningradin alueen autojen rekisterikilven subjektinumero on 47.

Alueellinen jako

Alue on jaettu hallinnollisesti 29 kunnalliseen muodostelmaan: 17 piiriä, 7 kaupunkia, 3 kaupunkitaajamaa, 1 kauppala ja 1 maaseututaajama. Alueellisina yksikköinä on 20 kaupunkia, 17 piiriä, 11 kaupunkitaajamaa, 34 kauppalaa ja 204 maaseututaajamaa. Aluehallinnosta vastaavat kuvernööri ja lakiasäätävä kokous.

Kunnalliset muodostelmat


- Boksitogorskin piiri (Бокситого́рский район)
- Volossovan piiri (Во́лосовский район)
- Olhavan piiri (Во́лховский район)
- Olhava, Volkhov (Волхов)
- Vsevoložskin piiri (Все́воложский район)
- Viipurin piiri (Вы́боргский район)
- Hatsinan piiri (Га́тчинский район)
- Hatsina (Гатчина) (liitetty Hatsinan piiriin marraskuussa 2005)
- Ivangorod, Jaaninlinna (Ивангород)
- Kingisepin piiri (Кингисе́ппский район)
- Kirišinin piiri (Ки́ришский район)
- Kirovskin piiri (Ки́ровский район)
- Kelton volosti (Ко́лтушская волость)
- Kommunar (Коммунар) (liitetty Hatsinan piiriin marraskuussa 2005))
- Kuznetšnoje (Кузнечное)
- Lotinapellon piiri (Лодейнопо́льский район)
- Lomonosovin piiri (Ломоно́совский район)
- Lugan piiri (Лу́жский район)
- Uusi Laatokka (Новая Ладога)
- Nikalovo (Пикалёво)
- Podporožjen piiri (Подпоро́жский район)
- Käkisalmen piiri (Приозе́рский район)
- Enso (Светогорск)
- Sierattala, Sertolovo (Сертолово)
- Slantsyn piiri (Сла́нцевский район)
- Sosnovy Bor (Сосновый Бор)
- Tihvinän piiri (Ти́хвинский район)
- Tosnon piiri (То́сненский район)
- Pähkinälinna (Шлиссельбург)

Kaupungit


- Boksitogorsk (Бокситогорск)
- Volosovo (Волосово)
- Olhava, Volhov (Волхов)
- Seuloskoi (Всеволожск)
- Viipuri (Выборг)
- Uuras, Vysotsk (Высоцк)
- Hatsina (Гатчина)
- Ivangorod (Ивангород, viroksi Jaaninlinna)
- Antrea (Каменногорск)
- Kingisepp (Кингисепп)
- Kiriši (Кириши)
- Kirovsk (Кировск)
- Kommunar (Коммунар)
- Lotinapelto (Лодейное Поле)
- Luga (Луга, vanhastaan Laukaa)
- Ljuban (Любань)
- Nikolskoje (Никольское)
- Uusi Laatokka (Новая Ладога)
- Otradnoje (Отрадное)
- Nikalovo (Пикалёво)
- Podpožje (Подпорожье)
- Koivisto (Приморск)
- Käkisalmi (Приозерск)
- Enso (Светогорск)
- Sierattala (Сертолово)
- Slantsy (Сланцы)
- Sosnovyi Bor (Сосновый Бор)
- Sjastroi (Сясьстрой)
- Tihvinä (Тихвин)
- Tosno (Тосно)
- Pähkinälinna (Шлиссельбург)

Talous

Alueen tärkeimmät teollisuudenalat ovat koneenrakennus, metalli-, kemian-, öljynjalostus-, puunjalostus-, paperi-, selluloosa-, elintarvike- ja kevytteollisuutta. Lisäksi on rakennusaine tarvikkeiden, alumiinin, palavan kiven ja turpeen tuotantoa. Alueen maatalous on keskittynyt karjanhoitoon sekä perunan ja vihannesten viljelyyn. Alueelta johtaa rautateitä kaikkiin ilmansuuntiin. Suomenlahden rannikolla on useita tärkeitä satamia. Suomenlahdelta pääsee kanava- ja jokireittiä pitkin Ääniselle.

Historia

Leningradin alue muodostuu 3 alueesta joilla on hyvin erilaiset historiat. Suomen menettämä Karjalankannas liitettiin alueeseen toisen maailmansodan jälkeen. Alueen ydinosa, Inkerinmaa puolestaan on vaihtanut usein omistajaa. Alueen itäosa puolestaan on kuulunut koko historiallisen ajan venäläisiin valtiomuodostumiin. Tämä historiaosuus käsittelee toiseen maailmansotaan asti pääasiassa Inkerinmaata. Leningradin alue on vanhaa itämerensuomalaisten kansojen asuinaluetta. Alueen etelä- ja itäosat joutuivat Novgorodin vaikutuksen alaiseksi 1000-luvulta lähtien ja ne liitettiin Novgorodin mukana Venäjään 1478. Stolbovan rauhassa Inkerinmaa ja itäinen Karjalankannas liitettiin Ruotsiin. Ruotsin vallan aikana alueelle muutti runsaasti suomalaisia Kannakselta ja Savosta. Heitä alettiin nimittää sittemmin inkerinsuomalaisiksi. Venäjä valtasi alueen takaisin Suuren Pohjan sodan aikana (1700-21) ja perusti alueen keskelle Pietarin kaupungin. Alue kuului sittemmin Pietarin kuvermenttiin. Ennen Venäjän vallankumousta alueella asui noin 150 000 suomalaista. Neuvostoliiton aikana alueen suomenkielinen väestö karkotettiin lähes kokonaan eri puolille Neuvostoliittoa. Toisessa maailmansodassa alue oli pääasiassa Saksan miehittämä. Toisen maailmansodan jälkeen Neuvostoliittoon liitetty Karjalankannas siirrettiin Leningradin alueeseen 1948. Viime vuosina on suunniteltu Pietarin kaupungin ja Leningradin alueen hallinnollista yhdistämistä.

Aiheesta muualla


- [http://eng.lenobl.ru/ Virallinen sivu (englanniksi)]
- [http://lenobl.ru/ Virallinen sivu (venäjäksi)] Luokka:Venäjän alueet
- ja:レニングラード州

Oblast

Oblast, venäjäksi область, tarkoittaa venäjän, ukrainan jne. kielissä aluetta. Sitä käytetään unitaari- eli yhtenäisvaltioissa, kuten Ukraina, läänitasoista maakuntahallintoa vastaavan alueen nimenä. Liittovaltioissa, kuten Venäjä, taas oblast tarkoittaa liittovaltiosubjektia, millä on edustus parlamentin ylähuoneessa, liittoneuvostossa. Väkirikkaissa IVY-maissa oblastilla voi asua sadoista tuhansista miljooniin ihmistä, joten niiden merkitys hallinnon järjestäjänä ei ole vähäinen. IVY-maissa aluehallinto noudattelee pääasiassa neuvostotasavaltojen aikaista oblast-jakoa. Oblastit puolestaan jakautuivat Neuvostoliitossa kuntatasoisiin paikallishallinnon yksiköihin, mitkä puolestaan suurissa kunnissa, kaupungeissa, jakautuvat raioneihin (piireihin). Monissa maissa kunnalla ei ole niin laajaa itsehallintoa kuin historialtaan talonpoikaissa Suomessa johtuen maiden feodaalisesta tai keskushallintoa korostaneesta sosialistisesta perinteestä, vaan kuntaa valvoo vahva väliporras, kuten Itsenäisten valtioiden yhteisön tapauksessa Neuvostoliitolta periytyvät oblastit.

Venäjällä

Venäjän federaatiossa on kuudenlaisia liittovaltiosubjekteja: oblastit, aluepiirit, tasavallat, autonomiset piirikunnat ja alueet sekä liittovaltiotasoiset kaupungit, Moskova ja Pietari. Yhteensä liittovaltiosubjekteja Venäjän federaatiossa on 89. Tätä määrää pyritään hallitsemaan kokoamalla keskushallinnon ja aluehallinnon väliin liittovaltiopiirejä, mitkä eivät kuitenkaan perustu vuoden 1993 Venäjän perusutuslakiin, vaan ovat hallinnollinen ratkaisu koordinaation parantamiseksi 1990-luvun taloudellisen kriisin aiheuttaman hajautumisen jälkeen.

Ukrainassa

Ukrainassa, mikä ei ole Venäjän tapaan liittovaltio, vaan yhtenäis- eli unitaarivaltio on 27 aluehallinnollista yksikköä, mistä kaksi, pääkaupunki Kiova ja laivastotukikohtakaupunki Sevastopol ovat oblastin tasoisia aluehallinnon yksiköitä. 25 oblastista Sevastopolin tapaan Krimillä sijaitseva Krimin oblast on autonominen. Autonomisuus muodostui tuloksena Krimin laivastotukikohtaa palvelevan venäläisväestön vaatimuksesta Ukrainan itsenäistyttyä sen kansallisemman politiikan vuoksi. Vuoden 2004 presidentinvaalien yhteydessä syntyi Itä-Ukrainan venäjänkielisillä ja raskaasti teollistuneilla alueilla ajatus oblastien autonomisuuden laajentamisesta Itä-Ukrainaan ja näiden yhdistämistä Kaakkois-Ukrainan autonomiseksi oblastiksi, millä olisi neuvotteluvoimaa keskushallintoon nähden. Osa näiden ajatusten esittäjistä on haastettu oikeuteen, erotettu tai kannustettu eroamaan oblastien hallinnoista. Alueellisesti Venäjän keisarikunnan kuvernementtia vastannut ja Neuvostoliitossa oblastiksi nimetty hallintoalue käännetään vakiintuneesti suomeksi alueeksi. Oblast ei ole lääni, koska oblastilla on, päinvastoin kuin keskushallinnon nimittämällä läänillä myös maakunnalle kuuluvaa itsehallintoa. Luokka:Lääninhallinto Luokka:Venäjä Luokka:Ukraina

1924

Tapahtumia


- 22. tammikuuta - Ramsay MacDonaldista tuli ensimmäinen Britannian työväenpuolueen pääministeri.
- 25. tammikuuta - Vuoden 1924 talviolympialaiset, Chamonix'ssa, Ranskan alpeilla olivat ensimmäiset talviolympialaiset.
- 26. tammikuuta - Petrograd nimettiin uudelleen Leningradiksi.
- 1. helmikuuta - Yhdistynyt kuningaskunta tunnusti Neuvostoliiton.
- 14. helmikuuta - IBM perustettiin.
- 9. maaliskuuta - Italia liitti itseensä Fiumen.
- 20. maaliskuuta - Aero Oy avasi ensimmäisen lentoreittinsä Helsingistä Tallinnaan Junkers_F_13 -koneella
- 25. maaliskuuta - Kreikka julistautui tasavallaksi.
- 1. huhtikuuta - Adolf Hitler tuomittiin vallankaappausyrityksestä viiden vuoden vankeuteen, hän vietti vankilassa kuitenkin vain yhdeksän kuukautta.
- 6. huhtikuuta - Fasistit saivat Italiassa vaaleissa 2/3 äänistä.
- 2. kesäkuuta - Yhdysvaltain presidentti Calvin Coolidge allekirjoitti Indian Citizenship Actin, joka myönsi kaikille Yhdysvalloissa syntyneille intiaaneille kansalaisuuden.
- 10. kesäkuuta - Fasistit kaappasivat ja tappoivat Italian sosialistien johtajan Giacomo Matteottin Roomassa.
- 5. heinäkuuta - Vuoden 1924 kesäolympialaisten avajaiset pidettiin Pariisissa.
- 31. elokuuta - Paavo Nurmi teki uuden 10 000 m maailmanennätyksen
- 9. syyskuuta - Belgia siirtyi 8-tuntiseen työpäivään.
- 12. joulukuuta - Kommunistien vallankaappaus Virossa epäonnistui
- 30. joulukuuta - Edwin Hubble ilmoitti havainneensa muita galakseja.

Syntyneitä


- 3. huhtikuuta - Marlon Brando, amerikkalainen näyttelijä.
- toukokuu - Charles Aznavour, armenialais-ranskalainen laulaja.
- 12. kesäkuuta - George Herbert Walker Bush, Yhdysvaltain 41. presidentti
- 4. heinäkuuta - Eva Marie Saint, Yhdysvaltalainen näyttelijä
- 1. lokakuuta - Jimmy Carter, Yhdysvaltain 39. presidentti
- 4. lokakuuta - Charlton Heston, näyttelijä, konservatiiviaktivisti
- 20. marraskuuta - Benoît Mandelbrot, matemaatikko

Kuolleita


- 21. tammikuuta - Vladimir Lenin, Neuvostoliiton ensimmäinen johtaja
- 3. helmikuuta - Woodrow Wilson, Yhdysvaltain 28. presidentti
- 1. maaliskuuta - Louise-Marie Amélie, Belgian kuningas Leopold II:n tytär
- 3. kesäkuuta - Franz Kafka, kirjailija

Nobelin palkinnot


- Fysiikka: Manne Siegbahn
- Kemia: ei jaettu
- Lääketiede: Willem Einthoven
- Kirjallisuus: Wladyslaw Stanislaw Reymont
- Rauha: ei jaettu Luokka:1924 ms:1924 ko:1924년 ja:1924年 simple:1924 th:พ.ศ. 2467

Vladimir Iljitš Lenin

Vladimir Iljitš Lenin (ven. Влади́мир Ильи́ч Ле́нин), alkuperäiseltä nimeltään Vladimir Iljitš Uljanov (ven. Влади́мир Ильи́ч Улья́нов ) (22. huhtikuuta 1870—21. tammikuuta 1924) oli venäläinen vallankumouksellinen, bolševikkipuolueen johtaja, Neuvostoliiton ensimmäinen johtaja ja leninistisen ideologian perustaja. Lenin oli yksi hänen vallankumouksellisista salanimistään. Hänen uskotaan kehitelleen sen vastustaakseen Georgi Plehanovia (георги плеханов), jonka pseudonyymi oli Volgin ("волгин"), Volgajoen mukaan. Uljanov otti nimensä Lenajoesta, joka on pidempi ja virtaa vastakkaiseen suuntaan.

Varhainen elämä

Lena Leninin isä oli Ilja Nikolajevitš Uljanov (1831–1886), venäläinen virkamies, joka työskenteli tavoitteenaan demokratian edistäminen ja ilmainen koulutus. Myös Leninin äiti, Maria Aleksandrovna Blank (1835–1916), tunnettiin vapaamielisenä aatteiltaan. Leninin sukupuusta löytyy juutalaisia äidin isoisän kautta, joka kääntyi kristinuskoon, ja vastaavasti Volgan saksalaisia äidin kautta. Lenin itse kastettiin Venäjän ortodoksiseen kirkkoon. Kenties uskonnollisten suvun osien vuoksi Lenin menestyi latinan ja kreikan opiskelussa. Lenin kääntyi 16-vuotiaana kuitenkin ateistiksi tutustuttuaan 1700-luvun valistusfilosofiaan. Hänen uskonsa sen ajan tietoteoriaan näkyi myös hänen myöhemmissä teoksissaan. Toukokuussa 1887 Leninin vanhin veli, Aleksandr – joka oli ollut mukana ns. narodniki-liikkeessä – hirtettiin osallistumisesta keisari Aleksanteri III:n salamurhayritykseen. Tämä sai Leninin radikalisoitumaan, ja myöhemmin samana vuonna hänet pidätettiin ja erotettiin Kazanin yliopistosta, koska hän oli osallistunut opiskelijamielenosoituksiin. Hän jatkoi opiskeluaan itsenäisesti, ja vuonna 1891 hän sai oikeuden toimia lakimiehenä. 1891 Hän ei kuitenkaan jäänyt lakimiesuralle, vaan liittyi vallankumoukselliseen toimintaan ja johti marxilaisia opintokerhoja keskittäen toimintansa suurimmaksi osaksi Pietariin. Vallankumouksellisen toimintansa johdosta hänet pidätettiin 7. joulukuuta 1895 ja viranomaiset pitivät häntä vangittuna vuoden ajan. Tämän jälkeen hänet karkotettiin kolmeksi vuodeksi Siperiaan. Karkotusaikanaan vuoden 1898 heinäkuussa Lenin meni naimisiin sosialistiaktivisti Nadežda Krupskajan (Надежда Константиновна Крупская) kanssa. Vuonna 1899 hän julkaisi teoksen "Kapitalismin kehitys Venäjällä". 1900 hänen karkotustuomionsa päättyi ja hän matkusteli Venäjällä ja muualla Euroopassa, julkaisten Iskra-lehteä ja muita vallankumousliikkeen kirjasia ja teoksia. Hän toimi aktiivisesti Venäjän sosiaalidemokraattisessa työväenpuolueessa, ja vuonna 1903 hän johti bolševikkiosaa sen erottua menševikeistä. Tämä jako johtui suureksi osaksi Leninin pamfletista "Mitä on tehtävä?" Vuonna 1906 hänet valittiin puheenjohtajaksi puolueeseen. Venäjän vuoden 1905 vallankumouksen viimeisissä taisteluissa joulukuussa Moskovassa bolševikkien aseellinen vallankaappausyritys epäonnistui ja Lenin joutui lähtemään turvallisuussyistä maanpakoon Suomeen vuonna 1907. Lenin asui sen jälkeen useita kertoja Suomessa ja matkusteli Euroopassa osallistuen erilaisiin sosialistisiin kokouksiin ja muuhun toimintaan. 16. huhtikuuta 1917 Lenin palasi Pietariin (siihen aikaan Petrograd), heti keisari Nikolai II:n valtaistuimelta suistamisen jälkeen ja otti bolševikkiliikkeen komentoonsa. Bolševikkien vallankaappausyritys kuitenkin epäonnistui heinäkuussa, ja Lenin joutui pakenemaan takaisin Suomeen. Hän palasi lokakuussa, jolloin bolševikit ottivat vallan asein Aleksandr Kerenskin väliaikaiselta hallitukselta.

Neuvostoliitto

Aleksandr Kerenski 8. marraskuuta 1917 Lenin valittiin puhemieheksi kansankomissaarien neuvostossa Neuvosto-Venäjän kongressissa. Maata uhkasi saksalaisten miehitys, ja Lenin vaati hyväksyntää allekirjoittaa kovaehtoinen rauhansopimus. Venäjän delegaatio kuitenkin epäonnistui tässä työssään, ja maa menetti huomattavia maa-alueita lisää lopullisessa Brest-Litovskin rauhansopimuksessa maaliskuussa 1918. Lenin joutui murhayrityksen kohteeksi 30. elokuuta 1918 ja haavoittui vaikeasti. Haavoittumisen jälkeen hän jatkoi työtään vaikeissa sisällissodan olosuhteissa mikä jatkui vuoteen 1921. Neuvostoliitto perustettiin vasta vuonna 1922. Lenin vastusti Moskova keskeistä byrokratiaa. Lenin on joskus mielletty humaaniksi ja lempeäksi neuvostojohtajaksi. Omalta osaltaan tämä on totta, sillä Leninin tiedetään vihanneen väkivaltaa. Tätä vastaan on huomautettu, että neuvostohallinnon vastustajiin kohdistetut ankarat puhdistus- ja vainotoimenpiteet alkoivat jo Leninin eivätkä hänen seuraajansa, Stalinin, kaudella. Tosin Leninin kauden puhdistustyöt kohdistuivat lähinnä entisiin vallanpitäjiin ja oikeistolaisiin, eivätkä Stalinin tapaan myös tavallisiin kansalaisiin. Sisällissota sekä sen aikana tapahtuneet toistuvat ulkovaltojen hyökkäykset Venäjälle saivat aikaan vallankumouksella valtaan nousseen bolševikkihallinnon väkivaltaisen luonteen miellytyksen. Stalin

Lenin ja Stalin

Leninin ja Stalinin suhde vaihteli asioista riippuen. Joskus Lenin piti Stalinia hyvänä toverina, mutta toisaalta hänen tiedetään vastustaneen viimeiseen asti Stalinin nimittämistä hänen seuraajakseen. "Valitkaa joku toinen, joka on maltillisempi, kohteliaampi ja vähemmän oikukas" sanoi Lenin.

Maailmankuva ja politiikka

Leninin maailmankuva oli muotoutunut 1800-luvun viimeisinä vuosikymmeninä, minkä jälkeen hän katsoi, ettei 1900-luvulla ollut hänelle enää paljoakaan älyllistä tai tiedollista annettavaa. Tiettävästi Lenin ei lukenut tai ottanut huomioon Sigmund Freudia, Kierkegaardia, Le Bonia, Friedrich Nietzscheä tai Max Weberiä. Sen sijaan hän keskittyi Karl Marxiin, Friedrich Engelsiin, Georgi Plehanoviin ja Karl Kautskyyn, joista kahdelle viimeiselle hän myöhemmin käänsi selkänsä. Lenin kuitenkin ihaili Machiavellia ja Charles Darwinia, palasi myöhemmin myös Aristotelesin pariin ja löysi ensimmäisen maailmansodan aikana Hegelin ja saksalaisen soteteoreetikon, von Clausewitzin, jotka jättivät Leninin ajatteluun omat jälkensä. Kuitenkin Lenin piti ehdottomina esikuvinaan Karl Marxia ja Friedrich Engelsiä, mutta itseään hän piti ainoana oikeana ja korvaamattomana Marxin tulkitsijana. Lenin oli pohjimmiltaan teoreetikko ja inhosi tunteellisuutta politiikassa. Siksi hän myös painotti älymystön johtavaa asemaa politiikassa, mutta ei vaatinut tältä älymystöltä keskiluokkaista taustaa. Hän ei ollut varsinaisesti koskaan kosketuksissa proletaareihin, vaan hän piti tilastotietoja ja tutkimuksia todempana kuvauksena Venäjän kansan elinoloista. Näiden tilastojen ja tutkimusten pohjalta hän muun muassa esitti, että Venäjä oli jo 1860-luvulla kapitalistinen maa. Lenin arveli, että hänen vaatimansa "proletariaatin demokraattinen diktatuuri" vetoaisi erityisesti alempaan yhteiskuntaluokkaan. Hänen mielestään se olisi samalla myös tehokkain tapa yleisten kansalaisvapauksien ja taloudellisen kehityksen turvaamiseksi. Lenin myös hylkäsi Marxin esittämän kaksivaiheisen vallankumouksen mallin (ensin demokraattinen ja kapitalistinen valtio, jota seuraisi sosialistinen vallankumous ja lopulta kommunismi) ja siirtyi omaan yksivaiheiseen malliinsa ja hehkuttamaan "jatkuvan vallankumouksen" ideaansa. Bolševikit pyrkivät luomaan joukkopuoluetta ja osallistumaan yleiseen propagandaan, valtakunnanduumaan ja muuhun yleiseen päät