:: wikimiki.org ::

Liberaalit

Liberaalit

Liberaalit rp on suomalainen liberaalinen puolue. Sen voimassaoleva tavoiteohjelma tähtää etenkin yksilönvapauden ja markkinatalouden edistämiseen. Puolueen kannatus vuoden 2003 eduskuntavaaleissa oli 0,3% eikä sillä ole yhtään kansanedustajaa. Puolue profiloituu puheenjohtajansa mukaan etenkin oikeistolaisilla talouspoliittisilla linjauksillaan (veropopulismi). Liberaalit rp:n jäseninä ovat henkilöjäsenet suoraan ja puoluekokouksissa henkilöjäsenet ovat suoraan äänioikeutettuja. Tämä on poikkeuksellista suomalaisessa puoluejärjestörakenteessa, jossa yleensä jäsenet kuuluvat puolueeseen puolueosaston kautta, ja jäsenten päätäntävaltaa puoluekokouksissa käytetään vain edustuksellisesti ja välillisesti puolueosaston valtuuttaman puoluekokousedustajan kautta, ei suoraan eikä yksilöllisesti. Puolueessa vuodesta 1990 käytössä ollutta suoraa henkilöjäsenyysjärjestelmää perustellaan liberaalien jäsenten yksilöllisyydellä sekä järjestöbyrokratian ja laumasieluisuuden vastaisuudella. Liberaalit rp:llä on useita paikallisyhdistyksiä ja muita järjestöjä. Liberaalit rp:n nuorisojärjestö on Liberaalinen Nuorisoliitto Puolue ei ole ollut eduskunnassa vuoden 1995 vaalien jälkeen, mutta pysyy ainakin seuraaviin eduskuntavaaleihin asti puoluerekisterissä.

Puolueen historia

Liberaalit rp oli aiemmin nimeltään Liberaalinen Kansanpuolue. Nimi vaihdettiin puoluekokouspäätöksellä alkuvuonna 2000, mutta voimaan se tuli vasta keväällä 2001. Liberaalinen Kansanpuolue oli aikanaan merkittäväkin puolue, jolla oli edustus Suomen useissa hallituksissa ja jolla oli kansanedustajia vv 1965-83 sekä 1991-95. Liberaalinen Kansanpuolue oli syntynyt toisaalta aitoliberaalin poliittisen ryhmittymän Vapaamielisten Liiton ja toisaalta Suomen Kansanpuolueen puoluefuusion tuloksena joulukuussa 1965. Tämä kaksijakoisuus näkyi hyvin pitkään puolueen toiminnassa, vaikka aate olikin Vapaamielisten Liitolta lähinnä periytyneen liberaalinen (Liberaalisen Kansanpuolueen katsomuksellinen perusta oli sosiaaliliberalismi). Perustamisjulistuksessaan Liberaalinen Kansanpuolue asemoi itsensä ei-konservatiiviseksi, ei-sosialistiseksi puolueeksi. (Suomen Kansanpuolue oli aikansa (1951-65) laimennettu Kokoomus. Sen aatteellisessa perustassa olivat vahvasti mukana kansallismielisyys ja kristilliset arvot, kuten tämän päivän Kokoomuksellakin, ja tärkein asia oli toimia keskiluokan edunvalvontaryhmittymänä. Tällaiset lähtökohdat ovat vastenmielisiä kenelle tahansa aidolle liberaalille, joka tietysti edellyttää neutraaliutta uskonnollisten näkemysten välillä, suosii kansainvälisyyttä, eikä kannata eturyhmäpolitikointia. Liberal International -järjestö ei ikinä hyväksynyt Suomen Kansanpuoluetta jäsenekseen.) Liberaalinen puolue oli menestyksensä aikoina erityisesti nuorten ihmisten puolue. Opiskelija- ja nuorisojärjestöjen osuus ja jäsenmäärä oli poikkeuksellisen suuri puolueen sisällä. Liberaalinen Kansanpuolue liittyi 1982 Keskustapuolueen jäsenjärjestöksi ja erosi Keskustapuolueesta vuonna 1986. Mainittu kepuliitos, jonka istuva puoluejohto velkaongelmiensa takia ajoi lävitse, herätti valtavaakin vastustusta puolueen riveissä. Satoja, jopa tuhansia puolueen jäseniä äänesti jaloillaan. Liberaalinen Kansanpuolue menetti silloin muun ohessa nuoriso- ja opiskelijaliittojensa kaikki fiksuimmat ja lupaavimmat ihmiset, joka oli tulevaisuuden rakentamisen kannalta puolueelle tosiasiassa kuolinisku. Liberaalinen Kansanpuolue ei ikinä onnistunut saamaan takaisin imagoa älykkäiden, nuorten ja edistyksellisten ihmisten puolueena, vaan ryhtyi ikääntymään ja kutistumaan. Siitäkin huolimatta että erosi Keskustapuolueesta vuonna 1986. Kun uusi nuori liberaalisesti ajatteleva sukupolvi alkoi poliittisesti liikehtimään 1990-luvun alkupuoliskolla, nämä eivät yleensä tahtoneet ikääntyneiden miehittämään Liberaaliseen Kansanpuolueeseen, vaan ryhmittyivät enemmänkin 1994 puoluerekisteriin hankkiutuneeseen uuteen Nuorsuomalaiset-puolueeseen.

Puoluetta edeltänyt tausta

Autonomian aikainen Perustuslaillis-Suomenmielinen Puolue eli Nuorsuomalainen Puolue oli jo varsin pitkälle aatteeltaan liberaali, samoin suurin osa sen aktiiveja voitiin lukea aikansa liberaaleihin. Liberaalien edeltäjiin kuulunut Nuorsuomalainen puolue vaikutti merkittävästi suomalaiseen politiikkaan 1900-luvun alussa. Nuorsuomalaisten ehdokkaina eduskuntaan valittiin mm. K.J. Ståhlberg, P.E. Svinhufvud. Ståhlberg ja Risto Ryti valittiin sittemmin presidenteiksi Nuorsuomalaisten työtä jatkaneen Edistyspuolueeen ehdokkaina, mutta Svinhufvud Kokoomuksen ehdokkaana. Nuorsuomalainen Puolue fuusioitui Kansanpuolueen enemmistön ja Vanhasuomalaisen Puolueen vasemmistosiiven kanssa 1918 Kansalliseksi Edistyspuolueeksi, joka toimi Suomessa selkeästi liberaalina puolueena, jakson 1918-51. Vuonna 1951 se hajosi, jolloin liberaalisen puolueen manttelin kantamista jatkoi edistyspuolueen vähemmistöstä muodostunut Vapaamielisten Liitto, joka myös oli Liberal International-järjestön jäsen. Vapaamielisten Liitto ja Suomen Kansanpuolue fuusioituivat joulukuussa 1965 muodostaen Liberaalisen Kansanpuolueen.

Linkkejä

- [http://sp.liberaalit.fi/ Liberaalit]
- [http://www.liberaalinuoret.fi/ Liberaalinuoret] Luokka:suomalaiset puolueet

Liberalismi

Liberalismi on 1700-luvun valistusaatteesta lähtöisin oleva poliittinen aatejärjestelmä. Liberalismin alkuperäistä muotoa kutsutaan klassiseksi liberalismiksi, mutta aate on myöhemmin laajentunut erillisiin suuntauksiin. Kaikki liberaalit kuitenkin kannattavat vapausoikeuksia kuten yhdistymisvapautta, laajaa sopimusvapautta ja elinkeinovapautta, sananvapautta, lehdistönvapautta ja liikkumisen vapautta, vapautta orjuudesta, pakkotyöstä ja väkivallasta, uskonnonvapautta ja yksityisomistusoikeuksia eli laajaa henkilökohtaista ja taloudellista vapautta.

Liberalismin erilaiset painotukset

Liberalismissa on kaksi pääasiallista painotusta:
- Sosiaaliliberalismin mukaan julkinen valta on mukana takaamassa mahdollisuuksien tasa-arvoa. Valtion tulee hoitaa peruspalvelut kansalaisilleen, mutta muuten sen pitää olla sekaantumatta kansalaisyhteiskunnan toimintaan ja ihmisyksilöiden elämään.
- Markkinaliberalismi kannattaa markkinoiden täydellistä vapauttamista ja tunnustaa vain negatiiviset vapaudet eli vapauden pakkovallasta ja väkivallasta. Markkinaliberalismin teesit kuuluvat myös libertarismiin, jota on kuvailtu radikaaliksi markkinaliberalismiksi tai markkinaliberalismin synonyymiksi.

Liberalismi-sanan erilaiset merkitykset

Anglosaksisessa keskustelussa, kuten Amerikassa, sana "liberalism" yhdistetään useimmiten sosiaaliliberalismiin ja näitä liberalisteja pidetään jopa usein vasemmistolaisina (heidät asetetaan tällöin vastakkain republikaanien ja muiden konservatiivien kanssa). Markkinoiden avoimuutta painottava suuntaus suljetaan tällöin useimmiten libertarismi-käsitteen alle. Suomessa sana "liberalismi" viittaa usein nimenomaan markkinaliberalismiin.

Liberalismin suppeus

Liberalismi ei oikeastaan ole kokonaisvaltainen aatejärjestelmä siinä mielessä, että se tarjoaisi vastaukset kaikkiin poliittisiin ja moraalisiin kysymyksiin. Liberalismi lähinnä pyrkii eriyttämään yksityisen ja julkisen moraalin. Liberalismin perusajatuksena on, että valtio hoitaa korkeintaan vain sitä pienintä yhteistä tehtäväjoukkoa, jonka kaikki tai lähes kaikki hyväksyvät, ja loppu jätetään ihmisten itse päätettäväksi.

Liberalismin suhde valtioon

Valtion osuus on rajattu. Rajauksen tiukkuus riippuu siitä, mitä liberalismin haaraa noudatetaan. Sosiaaliliberalismissa julkinen valta voi jossakin määrin joustavammin saada hoidettavakseen uusia tehtäviä tai joutua luopumaan joistakin tehtävistä. Minarkismin aatejärjestelmässä valtion toimivalta taas on tiukasti määritelty minimaaliseksi. Useimpien liberaalien mielestä valtiovaltaa pitää rajoittaa perustuslailla, jossa määritellään valtion toimivalta. Monien mielestä radikaaleimman liberalismin suunnan anarkokapitalismin mukaan valtiota ei pidä olla olemassa, koska esimerkiksi perustuslailla ei voida estää valtiota loukkaamasta yksilönvapautta. Yllä on kuvattu erilaisia liberaaleja näkökulmia siitä, mitä julkinen valta voi tehdä ja mistä sen tulee pidättäytyä. Libertaristit lähtevät pelkästään negatiivisista vapauksista ja negatiivisista ihmisoikeuksista; sosiaaliliberaalien mielestä mahdollisuuksien tasa-arvon turvaaminen ja järjestäminen julkisen vallan roolina on toivottavaa. Markkinaliberalismin tärkein piirre on sen vaatimus, että julkisen vallan ei pidä sekaantua talouteen ja yhteiskuntaan läheskään niin paljon hyvinvointivaltiot sekaantuvat.

Liberalismin suhde demokratiaan

Monet liberaalit suhtautuvat kriittisesti demokratiaan, koska näkevät sen uhkaavan yksilönvapautta. Demokraattisestikin tehty päätös on epäliberaali, jos se rajoittaa sitä yksilön päätösvaltaa omista asioistaan, joka hänelle liberalismin mukaan kuuluu. Liberalismin mukaan demokratian ei tule sallia loukkaavan yksilönvapautta ainakaan kovin paljon. Liberalismi ei kuitenkaan yleisimmässä mielessä ota kantaa demokratiaan, vaan suhtautuu kaikkiin valtiomuotoihin samalla tavalla eli vaatien yksilönvapautta.

Liberalismin suhde ammattiyhdistystoimintaan

Liberalismi sisältää yhdistymisvapauden, joten ammattiyhdistystoiminnan tulee liberalismin mukaan olla vapaata. Eräät uusliberaaleiksi kutsutut liberalismiin päin kallellaan olevat konservatiivit kuten Margaret Thatcher ovat kuitenkin rajoittaneet ammattiyhdistystoimintaa hieman enemmän kuin yhdistymisvapaus sallisi. Monet liberaalit haluavat poistaa ammattiliittojen etuoikeudet kuten työehtosopimusten yleissitovuuden eli oikeuden sopia muidenkin kuin ammattiliiton jäsenten ja sopimusosapuolten työehdoista vastoin työntekijän ja työnantajan tahtoa. Liberalismin mukaan vapaa eli yksityinen ammattiyhdistystoiminta sinänsä ei ole julkista väliintuloa, jota liberaalit vastustavat. Ammattiliitot kuitenkin usein etuoikeuksiensa avulla loukkaavat yksilönvapautta ja ajavat sosialistista politiikkaa, joka on liberalismin vastaista. 1900-luvun alusta lähtien jotkut sosiaaliliberaalit ovat kuitenkin kannattaneet ammattiliittojen kollektiivista sopimista.

Muita liberalismiin liittyviä termejä

Katso Uusliberalismi

Liberaali perinne yhteiskuntateorioissa

Filosofian saralla useiden varhaisten yhteiskuntateoreetikkojen voi sanoa olevan liberaaleja, tai ainakin käsitelleen asioita, joihin liberalismi perustuu. Thomas Hobbes oli ensimmäinen yhteiskuntateoreetikko, joka esitteli yhteiskuntasopimuksen periaatteen. Hobbesilaiset ideat sopimusteoriasta ovat kurantteja vielä nykyisellekin liberaalille perinteelle. Sen sijaan hobbesilaisessa yhteiskunnassa kansalaiset (liberalismin vastaisesti) luopuivat oikeuksistaan yksinvaltiaalle, kun taas John Locke, liberalismin ensimmäisiä yhteiskuntafilosofeja, määritti luonnolliset oikeudet (ihmisoikeudet), joihin ei saanut kajota. Lockelainen luonnonoikeusteoria on pohjana suurelle osalle liberalismia. 1700-luvulla liberaaleja luonnonoikeuksia julistettiin Amerikan ja Ranskan vallankumouksissa. Lockelaisen luonnonoikeuden mukaan ihmisellä katsotaan olevan määrätä omasta kehostaan, oikeus ottaa omistukseensa omistamatonta materiaa ja luovuttaa omaisuuttaan toiselle. Eräät luonnonoikeusteorian kannattajat kuten Murray Rothbard väittävät näistä perusaksioomista seuraavan yksilönvapauden mukaan lukien taloudellisen vapauden. Locken mukaan jokaisella on oikeus ottaa omaisuudekseen omistamatonta materiaa eli vallata sekoittamalla työtään materiaan, jos kenenkään muun asemaa ei niin tehden huononneta. Monet libertaarit kuten Murray Rothbard kannattavat luonnonoikeuksia. Murray Rothbard ei kuitenkaan kannata Locken varausta, että valtausoikeus olisi vain muiden asemaa huonontamatta. Rothbardin luonnonoikeusteoria on deontologinen moraaliteoria, jonka perusaksiooman mukaan ne teot ovat moraalisesti väärin, jotka loukkaavat toista ihmistä tai hänen työnsä tuloksia. Deontologisuutensa vuoksi teoria ei kuitenkaan tarkastele teon tuloksia, vaan itse tekoa. Monet libertaarit ovat muutenkin johdonmukaisemmin yksilönvapauden kannalla kuin Locke eivätkä kannata teleologista etiikkaa. Tunnettu libertaari filosofi Robert Nozick kirjassaan Anarchy, State and Utopia otti kuitenkin Lockea huomattavasti muistuttavan kannan valtausoikeuteen. Monet myöhemmät yhteiskuntateoreetikot lievensivät lähtökohtiaan, kuten John Stuart Mill, joka määritteli utilitarismin pohjaksi omalle moraalilleen. Individualististen moraaliteorioiden pohjana vaikuttaa vahvasti Immanuel Kantin ajatus, että ihmiset ovat itseisarvo sinällään, eikä heitä saa käyttää keinoina johonkin päämäärään. Kantilainen moraali lähtee siitä, että jos ihmisiä uhrataan yhteisön hyväksi, yhteisö ei kunnioita tarpeeksi heitä ihmisinä eikä pane arvoa sille, että ihmisillä on vain tämä yksi elämä. Kantilla oli myös vahva näkemys, ettei laki saanut suosia ketään, vaan ihmisten tuli olla tasavertaisia lain edessä. Tämä ei kuitenkaan koskenut köyhäinhoitoa, joten valtio pysyi pakottamaan paremmassa asemassa olevat yhteiskunnan jäsenet huolehtimaan heikompiosaisista.

Tunnettuja liberaaleja

- Lordi Acton
- Juan Bautista Alberdi
- Frédéric Bastiat
- Jeremy Bentham
- Isaiah Berlin
- John Bright
- James Buchanan
- Eugen von Böhm-Bawerk
- Camillo Cavour
- Anders Chydenius
- Richard Cobden
- Markiisi Condorcet
- Benjamin Constant
- Luigi Einaudi
- Milton Friedman
- Peter Forsskål
- Friedrich von Hayek
- Henry Hazlitt
- Patrick Henry
- John Hospers
- Wilhelm von Humboldt
- David Hume
- Francis Hutcheson
- Thomas Jefferson
- Immanuel Kant
- John Locke
- James Madison
- Bernard de Mandeville
- Harriet Martineau
- Giuseppe Mazzini
- Leo Mechelin
- Carl Menger
- James Mill
- John Stuart Mill
- Ludwig von Mises
- Charles de Montesquieu
- Robert Nozick
- José Ortega y Gasset
- Thomas Paine
- Karl Popper
- Richard Price
- Joseph Priestley
- Leonard Read
- David Ricardo
- Eugen Richter
- Risto Ryti
- Wilhelm Röpke
- Jean-Baptiste Say
- Adam Smith
- Herbert Spencer
- Anne Louise Germaine de Staël
- K. J. Ståhlberg
- William Graham Sumner
- Johan Rudolf Thorbecke
- Alexis de Tocqueville
- Voltaire, Jean-Marie Arouet
- Friedrich von Weiser

Linkkejä

- Nolanin kartta - testistruktuuri, jolla määrittyy henkilön poliittisen näkemyksen kaukaisuus klassiseen liberalismiin nähden
- [http://www.liberaalinuoret.fi/tekstit/liberalismi.shtml] Johdatus liberalismiin
- [http://www.mises.org/liberal/isec1.asp] Ludwig von Misesin Liberalism-kirja Luokka:Liberalismi Luokka:Poliittinen ideologia ja:自由主義 simple:Liberalism

1990

Tapahtumia

Tammikuu

- 3. tammikuuta – Panaman presidentti Manuel Noriega antautui yhdysvaltalaisjoukoille.
- 7. tammikuuta – Pisan kalteva torni suljettiin yleisöltä turvallisuusvaaran vuoksi.
- 10. tammikuuta – Time Warner -mediayhtiö syntyi Timen ja Warner Communications -yhtiöiden yhdistyttyä.
- 11. tammikuuta – 200 000 osoitti mieltään Liettuassa.
- 31. tammikuuta – 1. McDonald's avattiin Moskovassa, Neuvostoliitossa.

Helmikuu

- 2. helmikuuta – Apartheid: Etelä-Afrikan presidentti F.W. de Klerk salli Afrikan kansalliskongressin toiminnan ja lupasi vapauttaa Nelson Mandelan.
- 7. helmikuuta – Neuvostoliiton kommunistisen puolueen keskuskomitea luopui puolueen yksinvaltiudesta Neuvostoliitossa.
- 11. helmikuuta – Nelson Mandela pääsi vapaaksi Victor Versterin vankilasta Cape Townissa.
- 12. helmikuuta – Super Mario Bros. 3, maailman eniten myynyt videopeli julkaistiin Nintendo Entertainment System -pelikonsolille.
- 26. helmikuuta – Sandinistat hävisivät Nicaraguan vaalit.
- 27. helmikuuta – Raumalla mitattiin Suomen kaikkien aikojen alhaisin ilmanpaine 940 hPa (mb).

Maaliskuu

- 11. maaliskuuta – Liettua julisti itsenäisyyden Neuvostoliitosta ensimmäisenä Baltian maana.
- 11. maaliskuuta – Patricio Aylwin vannoi virkavalan Chilen ensimmäisenä demokraattisesti valittuna presidenttina sitten vuoden 1973.
- 15. maaliskuuta – Neuvostoliitto ilmoitti Liettuan itsenäisyysjulistuksen olevan laiton.
- 18. maaliskuuta – 12 maalausta, arvoltaan 100 miljoonaa Yhdysvaltain dollaria, varastettiin Isabella Stewart Gardner -museosta Bostonissa, Massachusettsissa. Maalauksia ei ole löydetty.
- 21. maaliskuuta – Namibia itsenäistyi Etelä-Afrikasta.

Huhtikuu

- 24. huhtikuuta – Avaruussukkula Discovery asetti Hubble-avaruusteleskoopin kiertoradalle.

Toukokuu

- 22. toukokuuta – Jemen yhdistyi.
- 22. toukokuuta – Microsoft julkaisi Windows 3.0:n.

Kesäkuu

- 12. kesäkuuta – Venäjän federaatio julisti itsenäisyyden Neuvostoliitosta.
- 16. heinäkuuta – Filippiineillä 7,7 richterin maanjäristys surmasi 1600.

Heinäkuu

- 21. heinäkuuta – Pink Floyd konsertoi Berliinin muurilla ("The Wall").
- 22. heinäkuuta – Helsinki-Joensuu-linjalla sattui täydellinen auringonpimennys.
- 28. heinäkuuta – Alberto Fujimorista tuli Perun presidentti.

Elokuu

- 2. elokuuta – Irakin joukot valtasivat Kuwaitin.
- 6. elokuuta – Yhdistyneiden kansakuntien turvallisuusneuvosto määräsi kauppasaarron Irakille.

Syyskuu

- 12. syyskuuta – Saksan valtiot ja neljä toisen maailmansodan voittajamaata solmivat rauhansopimuksen Moskovassa, mikä mahdollisti Saksan yhdistymisen ja päätti miehitysvallan.

Lokakuu

- 3. lokakuuta – Itä-Saksasta tuli osa Saksan liittotasavaltaa.
- 8. lokakuuta – Jerusalemissa Israelin poliisi tappoi 17 palestiinalaista ja haavoitti yli sataa Temppelivuorella.
- 15. lokakuuta – Mihail Gorbatšov sai Nobelin rauhanpalkinnon.

Marraskuu

- 11. marraskuuta – Yhdistyneiden kansakuntien turvallisuusneuvoston päätös numero 678 antoi Irakille 15. tammikuuta 1991 asti aikaa vetäytyä Kuwaitista.
- 12. marraskuuta – Tim Berners-Lee lähetti sähköpostin, jossa hän antoi kuvauksen hypertekstiprojektiksi[http://www.w3.org/Proposal].
- 13. marraskuuta – Ensimmäinen tunnettu web-sivu kirjoitettiin.
- 14. marraskuuta – Saksa ja Puola solmivat sopimuksen vahvistaen rajansa Oder-Neiße-linjalle.
- 15. marraskuuta – Avaruussukkula Atlantiksen lento STS-38.
- 22. marraskuuta – Margaret Thatcher erosi Yhdistyneen kuningaskunnan pääministerin paikalta.
- 27. marraskuuta – Konservatiivipuolue valitsi John Majorin Margaret Thatcherin seuraajaksi pääministerin virassa.
- 29. marraskuuta – Yhdistyneiden kansakuntien turvallisuusneuvoston päätös numero 678 salli voimankäytön, jos Irak ei vetäydy ajoissa valtaamastaan Kuwaitista ja vapauta kaikkia ulkomaisia vankeja.

Joulukuu

- 1. joulukuuta – Kanaalin tunnelin rakentajat tapasivat 40 metriä Englannin kanaalin alla.
- 2. joulukuuta – Helmut Kohl valitaan vapailla vaaleilla koko Saksan kansleriksi ensi kertaa sitten vuoden 1932.
- 3. joulukuuta – Mary Robinsonista ensimmäinen nainen Irlannin presidenttinä.
- 16. joulukuuta – Jean-Bertrand Aristidesta Haitin presidentti, kolmikymmenvuotinen sotilasvalta päättyy.

Syntyneitä

- 15. huhtikuuta - Emma Watson, näyttelijä
- 20. joulukuuta – JoJo, laulaja

Kuolleita

- 9. tammikuuta – Kenraaliluutnantti Bazilio Olara Okello, joka johti kaappausta Apolo Milton Oboten hallitusta vastaan, kuolee sairaalassa Khartoumissa, Sudanissa.
- 19. tammikuuta – Herbert Wehner, saksalainen poliitikko
- 26. tammikuuta – Higashikuni Naruhiko, Japanin pääministeri
- 23. helmikuuta – Jose Napoleon Duarte, El Salvadorin presidentti
- 7. huhtikuuta - Kristian Gestrin, varatuomari, pankinjohtaja, ministeri
- 15. huhtikuuta – Greta Garbo, filmitähti
- 16. toukokuuta – Jim Henson, Muppettien luoja
- 16. toukokuuta – Sammy Davis, Jr., koomikko, näyttelijä, muusikko.
- 22. toukokuuta – Rocky Graziano, nyrkkeilijä
- 29. heinäkuuta – Bruno Kreisky, Itävallan liittokansleri (s. 1911)
- 27. elokuuta – Stevie Ray Vaughan, kitaristi
- 7. syyskuuta - Ahti Karjalainen, poliitikko, pääjohtaja
- 14. lokakuuta – Leonard Bernstein, säveltäjä
- 23. lokakuuta – Louis Althusser, filosofi
- 29. lokakuuta – Juha Vainio, säveltäjä, sanoittaja, laulaja, muusikko (s. 10.5.1938)
- 26. joulukuuta – Cisse Häkkinen, muusikko
- 31. joulukuuta – Vasili Lazarev, kosmonautti als:1990 ko:1990년 ja:1990年 simple:1990 th:พ.ศ. 2533

1995

Tapahtumia

Tammikuu

- 1. tammikuuta - Suomi, Ruotsi ja Itävalta liittyivät Euroopan unioniin.
- 1. tammikuuta - World Trade Organization korvasi GATT:n.
- 6. tammikuuta - Tulipalo asuinrakennuksessa Manilassa. Poliisi löysi pommitehtaan ja tietokoneen, joka sisälsi suunnitelmat al-Qaidan massiivisesta 11 lentokoneen kaappaussuunnitelmasta 21. tammikuuta.
- 9. tammikuuta - Valeri Poljakov teki uuden avaruudessa oleskeluennätyksen, hän sai täyteen 366 vuorokautta Mir-avaruusasemalla.
- 17. tammikuuta - Richterin asteikolla 7,2:n maanjäristys Kobessa, Japanissa. Yli 5 000 kuoli.
- 18. tammikuuta - Etelä-Ranskasta, läheltä Vallon-Pont-d'Arcia, löydettiin 17 000–20 000 vuoden ikäisiä luolamaalauksia.
- 22. tammikuuta - Israelissa kaksi itsemurhapommittajaa surmasi 19 israelilaista.
- 31. tammikuuta - Presidentti Bill Clinton vahvisti 20 miljardin dollarin lainan Meksikolle maan talouden vakauttamiseksi.

Helmikuu

- 15. helmikuuta - FBI pidätti Kevin Mitnickin. Häntä syytettiin kymmeniin järjestelmiin murtautumisesta.
- 26. helmikuuta - Yhdistyneen kuningaskunnan vanhin sijoituspankki, Barings PLC, kaatui meklarin menetettyä 1,4 miljardia dollaria Tokion pörssissä.

Maaliskuu

- 1. maaliskuuta - Puolan pääministeri Waldemar Pawlak erosi parlamentista ja häntä seurasi entinen kommunisti Jozef Oleksy.
- 2. maaliskuuta - Nick Leeson pidätettiin hänen kaadettuaan Barings-pankin.
- 3. maaliskuuta - Somalian YK-rauhanturvaajat vetäytyivät.
- 14. maaliskuuta - Norman Thagardista tuli ensimmäinen yhdysvaltalainen astronautti, joka nousi avaruuteen venäläisellä aluksella.
- 20. maaliskuuta - Aum Shinrikyo -lahkon jäsenet päästivät sariinikaasua Tokiossa viiteen junaan. 12 kuoli ja 5 500 sai vammoja.
- 22. maaliskuuta - Kosmonautti Valeri Poljakov palasi maahan ennätyksellisen 438 vuorokauden oleskelun jälkeen Mir-avaruusasemalta.

Huhtikuu

- 19. huhtikuuta - Oklahoma Cityn pommi-isku: Liittovaltion virastossa Oklahoma Cityssä räjähti pommi, 168 kuoli.

Toukokuu

- 7. toukokuuta - Suomen jääkiekkomaajoukkue saavutti ensimmäisen mestaruutensa Ruotsissa järjestetyissä jääkiekon MM-kilpailuissa 4-1 tuloksella
- 11. toukokuuta - New York Cityssä yli 170 maata päätti jatkaa ydinsulkusopimusta määräämättömän ajan ilman ehtoja.
- 14. toukokuuta - Dalai Lama julisti 6-vuotiaan Gedhun Choekyi Nyiman Panchen Laman 11. reinkarnaatioksi.
- 14. toukokuuta - Maan etelä- ja keskiosassa ajankohtaan nähden harvinaisen voimakas lumipyry.
- 17. toukokuuta - Jacques Chirac Ranskan presidentiksi.
- 23. toukokuuta - Java-ohjelmointikieli julkistettiin.
- 27. toukokuuta - Charlottesvillessa, Virginiassa, näyttelijä Christopher Reeve halvaantui pudottuaan hevosen selästä ratsastuskilpailussa.
- 28. toukokuuta - Neftegorskissa, Venäjällä Richterin asteikolla 7,6:n maanjäristys tappoi 2 000 ihmistä (2/3 kaupungin asukkaista).

Kesäkuu

- 1. kesäkuuta - Yhdysvalloissa Atlantin rannikolla alkoi vilkkain hurrikaanikausi 62 vuoteen.
- 2. kesäkuuta - USA:n ilmavoimien kapteeni Scott O'Gradyn F-16-hävittäjä ammuttiin alas Bosnian yllä hänen valvoessaan lentokieltoaluetta.
- 5. kesäkuuta - Bose–Einstein-kondensaattia luotiin ensimmäisen kerran.
- 13. kesäkuuta - Presidentti Jacques Chirac ilmoitti Ranskan jatkavan Tyynen valtameren ydinkokeita. [http://www.thebulletin.org/issues/nukenotes/mj96nukenote.html]
- 18. kesäkuuta - kilpa-autoilija Jyrki Järvilehto McLaren F1 GTR:llä (Michelin) voitti ensimmäisenä suomalaisena Le Mansin 24 tunnin ajot

Heinäkuu

- Irak ilmoitti vetäytyvänsä yhteistyöstä YK:n UNSCOM-asetarkastajien ja IAEA:n kanssa, jos kauppasaartoa maata vastaan ei pureta 31. elokuuta mennessä. YK:n turvallisuusneuvoston välit alkoivat rakoilla.
- 21.–26. heinäkuuta - Kiinan kansanarmeija ampui ohjuksia Taiwanin rannikon lähellä merisotaharjoituksessa Taiwanin presidentin, Lee Teng-huin, vierailtua Yhdysvalloissa.

Elokuu

- Lankonsa, Hussein Kamil al Majidin, loikkauksen jälkeen Saddam Hussein paljasti Irakin biologisten ja ydinaseiden ohjelman laajuuden.
- 11. elokuuta - Remedy Entertainment perustettiin.

Lokakuu

- 1. lokakuuta - 10 tuomittiin syyllisiksi World Trade Centerin pommi-iskuun 1994.
- 4. lokakuuta - O. J. Simpson vapautettiin syytteistä kahteen murhaan. (Hänet tuomittiin 1996 33 500 000 dollarin korvauksiin samojen henkilöiden pahoinpitelyistä ja kuolemantuottamuksesta.)
- 30. lokakuuta - Quebecin separatistit hävisivät täpärästi kansanäänestyksen Kanadasta eroamisesta.

Marraskuu

- 4. marraskuuta - Israelin pääministeri Jitzhak Rabin haavoittui kuolettavasti Jigal Amirin ampumana Tel Avivissa.
- 10. marraskuuta - Nigeriassa ympäristöaktivisti Ken Saro-Wiwa ja kahdeksan muuta Ogoni-aktivista hirtettiin.
- 21. marraskuuta - Dow Jonesin teollisuusindeksi ylsi uuteen ennätykseen, 5 023,55.
- 22. marraskuuta - Israel, Egypti ja suuri osa Pohjois-Afrikan Välimeren-rannikkoa kokivat historiallisen voimakkaan maanjäristyksen, Richterin asteikolla 7,2.
- 27. marraskuuta - Espanjan Javier Solana avasi 27 maan välisen Barcelonan konferenssin tavoitteena taistella fundamentalismia vastaan, luoda vapaakauppa-alue Välimerelle 2010 mennessä ja vähentää USA:n vaikutusvaltaa alueella.
- 30. marraskuuta - Javier Solana yllätysehdokkaana NATOn johtoon. 52 Yhdysvaltain kongressin jäsentä vastusti hänen valintaansa.

Joulukuu

- 31. joulukuuta - Viimeinen Lassi ja Leevi -sarjakuvastrippi julkaistiin.

Muita

Syntyneitä

- Josef Wenzel, Liechtensteinin kruununprinssi

Kuolleita

- 14. tammikuuta - Elsa Maire Ojonen, Harmony Sistersin laulaja, kuoli vaikean sairauden murtamana Kotkassa, jonne palasi Chicagosta vain muutamia kuukausia ennen kuolemaansa. Hän oli syntynyt kesällä 1916.
- 4. helmikuuta - Patricia Highsmith, kirjailija
- 4. heinäkuuta - Eva Gabor, näyttelijätär
- 13. heinäkuuta - Matti Pellonpää, näyttelijä
- 17. heinäkuuta - Juan Manuel Fangio, argentiinalainen F1-legenda
- 4. marraskuuta - Jitzhak Rabin, Israelin pääministeri
- 25. joulukuuta - Dean Martin, laulaja ja näyttelijä Luokka:1990-luku Luokka:1995 als:1995 ko:1995년 ja:1995年 simple:1995 th:พ.ศ. 2538

Vapaamielisten Liitto

Vapaamielisten liitto (1951-1965) oli liberaali poliittinen ryhmittymä/puolue, nk. aitoliberaalit.

Toiminta

Vapaamielisten Liitto syntyi keväällä 1951, kun Edistyspuolueen vähemmistö, Helsingin Edistysseuran aktiivien johdolla, sen perusti toukokuussa 1951, Kansallisen Edistyspuolueen lopettaessa toimintansa 17.3.1951 pidetyn puoluekokouksen päätöksillä. (Suurin osa Edistyspuolueen aktiiveista jäsenistä, etenkin lähes kaikki pääkaupunkiseudun ulkopuoliset, olivat liittyneet helmikuussa 1951 perustettuun kilpailevaan puolueeseen, Suomen Kansanpuolueeseen, mukaan lukien Edistyspuolueen silloiset puheenjohtaja ja puoluesihteeri.) Vapaamielisten Liittoon ryhmittyivät muun muassa kansanedustaja Rolf B Berner (Kymen, aik Viipurin läänin läntisestä vaalipiiristä), ministeri Teuvo Aura ja Suomen Pankin pääjohtaja Sakari Tuomioja. Vapaamielisten Liitto peri Edistyspuolueen paikan Liberal International -järjestön jäsenenä, josta liitto piti kiinni, eikä Suomen Kansanpuolue ikinä päässyt sinne. Vapaamielisten Liiton paikallisyhdistyksiä olivat Helsingin Edistysseura, Helsingin Vapaamieliset, Espoon Edistysseura, Kemin Seudun Vapaamieliset, Kokkolan Edistysseura, Lahden Seudun Edistysseura, Tampereen Edistysseura, Akateemiset Liberaalit ry, Edistyspiiri, Etelä-Helsingin Edistysseura, Munkkiniemen Edistysseura, Töölön Edistysseura ja Lauttasaaren Edistysseura. Liiton puheenjohtajana toimi koko sen olemassaolon ajan ministeri, pääjohtaja Teuvo Aura, sittemmin Helsingin kaupunginjohtaja ja kaksinkertainen pääministeri. Hän myös istui 1950-luvulla ministerinä useissa valtioneuvostoissa. Vapaamielisten Liitto asetti vuoden 1956 presidentinvaaleihin ehdokkaakseen jäsenensä suurlähettiläs Sakari Tuomiojan, aiemman Suomen Pankin pääjohtajan. Myös Kansallinen Kokoomus tuli Tuomiojan ehdokkuuden taakse. Vuonna 1960 Vapaamielisten Liitto käynnisti uuden aatteellisen ohjelmatyön. Se motivoi liittoon uusia aktiiveja. Tuloksena julkaistiin Periaatteet ja poliittiset tavoitteet -kirjanen. Vuoden 1962 eduskuntavaaleissa Vapaamielisten Liitto asetti ehdokkaita puolessa tusinassa vaalipiirejä, joista Helsingissä E.J.Paavola ja Kymessä Arne Berner keräsivät merkittävät äänimäärät. Piippu-Paavola, radiotoimittaja ja pakinoitsija Erkki Johannes Paavola, pääsi eduskuntaan Kokoomuksen kanssa solmitun vaaliliiton ansiosta ja oli Vapaamielisten Liiton ainut kansanedustaja. Helsingin kaupunginvaltuustossa liitolla oli aika ajoin jopa monijäseninen valtuustoryhmä. 1960-luvulla Vapaamielisten Liitolla oli kiinteä kanslia, toimistotilassa Korkeavuorenkadulla Helsingissä, ja ainakin yksi päätoiminen palkattu toimihenkilö, pääsihteeri Jaakko Tuominen. Tärkeiden projektien yhteydessä oli muutakin palkattua henkilöstöä. Liiton keskuudessa toimitettiin myös vuosikirjaa Rakentava Talouspolitiikka. Loppuvuodesta 1965 Vapaamielisten Liitto fuusioitui Suomen Kansanpuolueen kanssa Liberaaliseksi Kansanpuolueeksi, jonka virallinen perustamispäivä oli 29.12.1965.

Vaalitilastoja

eduskuntavaalit
- 1951 0,27% 4 936 ääntä
- 1954 0,34% 6 810
- 1958 0,32% 6 242
- 1962 0,52% 12 000 presidentinvaalit
- 1956 1,7% (Sakari Tuomioja) kunnallisvaalit

Jälkimaine

Vuonna 1965 Suomen Kansanpuolueen kanssa solmitun puoluefuusion jälkeen monet Vapaamielisten Liiton jäsenet nousivat Liberaalisen Kansanpuolueen näkyville paikoille: kansanedustajiksi nousivat 1966 Pirkko Aro, Pekka Pesola ja Arne Berner, 1970 Pekka Tarjanne ja Seppo Westerlund. Vuodesta 1968 alkaen aina vuoteen 1984 kaikki Liberaalisen Kansanpuolueen puoluejohtajat olivat Vapaamielisten Liitosta tulleita: Pekka Tarjanne, Jaakko Itälä, Arne Berner. Vapaamielisten Liiton arkiston nykyinen sijainti on eräs kotimaisen historiantutkimuksen kiintoisista mysteereistä. Esimerkiksi dos, valt.tri Erkki Tuomioja on Sakari Tuomioja-teostaan kirjoittaessaan julkisesti kaivannut kyseistä, mahdollisesti kadonnutta arkistoa. (Tähän mennessä on selville käynyt, että arkisto on todennäköisesti luovutettu Liberaaliselle Kansanpuolueelle, mutta ei välttämättä. 1990-luvun lopulla Liberaalisen Kansanpuolueen arkistoihinsa käyttämissä kellaritiloissa tapahtui mittava vesivahinko, jonka jäljiltäkään ei kuitenkaan ole löytynyt merkkejä VLn arkistosta, ja ainakin suurin osa LKPn omasta aineistosta saatiin kuivatettua. On mahdollista että arkisto on ollut varhain menehtyneen pääsihteeri Jaakko Tuomisen tai jokun muun VLn johtohenkilön hallussa.) Vapaamielisten Liiton yhdistyksistä toimii edelleen aktiivisesti Akateemiset Liberaalit ry (Helsingin yliopistossa), linkki [http://groups.yahoo.com/group/ALYsuomi], jolla on hallussaan myös joukko Vapaamielisten Liiton aikaista aineistoa. Sen sijaan Helsingin Edistysseuran nykyisestä toimivuudesta ei olla varmoja, esimerkiksi yhdistysrekisteri on kuullut siitä viimeksi vuonna 1991. Luokka:suomalaiset puolueet

Suomen Kansanpuolue

Suomen Kansanpuolue 1951-1965 keskiluokan edunvalvontapuolue, joka syntyi Kansallisen Edistyspuolueen provinssijärjestöjen (eli konservatiivisempien) ja Itsenäinen Keskiluokka ry:n fuusion tuloksena kokouksessa, joka pidettiin Laulumiesten ravintolassa Helsingissä helmikuussa 1951. Ensimmäinen puheenjohtaja oli metsäekonomian professori Eino A. Saari. Puolueella oli keskimäärin kymmenen kansanedustajaa. Sen ja Kokoomuksen välillä oli jyrkkä kilpailuasetelma. Eduskuntavaaleissa Kansanpuolueen lisätessä paikkamääräänsä paikat tulivat yleensä Kokoomukselta ja päinvastoin. Suomen Kansanpuolue oli aikansa laimennettu Kokoomus. Sen aatteellisessa perustassa olivat vahvasti mukana kansallismielisyys ja kristilliset arvot. Tärkein asia oli toimia keskiluokan edunvalvontaryhmittymänä. Tällaiset lähtökohdat ovat vastenmielisiä kenelle tahansa aidolle liberaalille, joka tietysti edellyttää neutraaliutta uskonnollisten näkemysten välillä, suosii kansainvälisyyttä, eikä kannata eturyhmäpolitikointia. Liberal International -järjestö ei ikinä hyväksynyt Suomen Kansanpuoluetta jäsenekseen, sitkeistä hakemuksista huolimatta. Vuonna 1965 Suomen Kansanpuolue yhdistyi Vapaamielisten Liiton kanssa muodostaakseen Liberaalisen Kansanpuolueen. Luokka:suomalaiset puolueet

Suomen Keskusta

Suomen Keskusta (lyhenne Kesk.) on poliittinen puolue Suomessa. Suomessa vallitsevassa vasemmisto-oikeisto jaottelussa se nähdään keskustalaiseksi. Toisaalta puolue on varsin liberaali, mutta samalla monissa asioissa puoluekartan konservatiivisimpia, erityisesti puolueen veteraanipolitiikkoja koskettavissa ja maatalouteen liittyvissä kysymyksissä. Se on toisen maailmansodan jälkeen kamppaillut SDP:n kanssa suurimman puolueen asemasta Suomessa. Keskusta on nykyään suurin eduskuntapuolue 55 kansanedustajapaikalla eduskunnan kaiken kaikkiaan 200 paikasta. Vuonna 1906 perustettu puolue on vaihtanut nimeään kahdesti, Maalaisliitosta Keskustapuolueeksi 1965 ja Suomen Keskustaksi 1988. Puolue on Liberal Internationalin ja European Liberal Democrat and Reform Partyn jäsen ja liittynyt näiden liberaalisiin manifestoihin. Sen jäsenet Euroopan Parlamentissa ovat Euroopan liberaalien ja demokraattien allianssin jäseniä. Kyseessä on europarlamentin kolmanneksi suurin ryhmä Euroopan parlamentin konservatiiviryhmän ja sosialistien jälkeen. Moneen länsieurooppalaiseen ja lähinnä kaupunkiliberaaliin puolueeseen verrattuna Keskustan liberaalisuus on maakuntalähtöistä, mikä korostaa yleisen liberalismin ja varsinkin talousliberalismin rinnalla kansallista eheyttä ja omavaraisuutta. Keskustan kaltaisia voimakkaita talonpoikaispuolueita ennen toisen maailmansodan jälkeistä keskushallintoja korostavaa sosialidemokratisoitumista on ollut Bulgariassa maailmansotien välillä. Liberaalia ja kaupunkilaista ulottuvuutta Keskusta on pyrkinyt kehittämään liittoutumalla Liberalisen kansanpuolueen kanssa yhdeksi puolueeksi, perustamalla kaupunkityötä pohtivia työryhmiä ja lopulta 2003 nimityttämällä kolme ministeriä Uudeltamaalta valtioneuvostoon, mikä on taannut aikaista suuremman mediahuomion. Toisaalta tämä nimitys jätti Keskustan vahvimman tukialueen Pohjanmaan ministereittä. Taloudellisesti voimakkain liberaalihanke, mitä Keskusta on koskaan esittänyt, oli 1995 eduskuntavaaleissa esitetty työreformi, minkä toinen versio koettiin ay-liikkeessä työehtosopimusjärjestelmän tuhoavana aloitteena. Tämä osaltaan johti siihen, että keskusta ajautui oppositioon Paavo Lipposen I ja II hallituksen ajaksi, mistä keskusta selvisi suurimmimmaksi puolueeksi ja samalla pääministeripuolueeksi ottamalla voimakkaasti kantaa keväällä 2003 liittoutumattomuuden puolesta Irakin sotaan liittyvistä operaatioista kieltäytyen EU:n peruslinjausten mukaisesti. Puolueen presidenttiehdokas vuoden 2006 vaaleissa on Matti Vanhanen.

Historia

Suomen keskustan syntymävuotena voidaan pitää vuotta 1906, jolloin perustettiin Suomen Maalaisväestön Liitto ja Etelä-Pohjanmaan Nuorsuomalainen Maalaisliitto, jotka yhdistyivät Maalaisliitoksi vuonna 1908. Maalaisliiton ideologisena isänä pidetään Santeri Alkiota. Puolueen kannatus perustui laajaan maatalous- ja maaseutuväestöön, joten Suomen kaupungistuessa nopeasti, maalaisliitto vaihtoi nimensä Keskustapuolueeksi. Nykyään maanviljelijöiden osuus Keskustan kannattajista on pudonnut huomattavasti ja Keskustan äänestäjät jakautuvat eri puolueista laajimmin eri ammattiryhmiin. Maaseutu-Suomi ja pienet kaupungit ovat silti nykyäänkin vahvinta keskustalaisten kannatusaluetta, vaikkakin puolue on tehnyt tuloaan suuriin etelän kaupunkeihin vaihtelevalla menestyksellä. Suomen keskusta esiintyy Suomen suurimpana kuntapuolueena, koska sillä on eniten kunnanvaltuutettuja kaikkiin muihin puolueisiin verrattuna. Tämä tekee sen varovaiseksi esimerkiksi kuntauudistusta koskevissa kysymyksissä.

Eduskuntapaikat eduskuntavaaleissa (1945-2003)

Maalaisliiton / Keskustapuolueen / Suomen Keskustan saamat paikat eduskuntavaaleissa (1945-2003)

1945	1948	1951	1954	1958	1962	1966	1970	1972	1975	1979	1983	1987	1991	1995	1999	2003
49	56	51	53	48	53	49	36	35	39	36	38	40	55	44	48	55

Merkittäviä maalaisliittolaisia ja keskustalaisia poliitikkoja

Presidentit

- Lauri Relander (1925-1931), Suomen historian nuorin Presidentti
- Kyösti Kallio (1937-1940, kuoli sydänkohtaukseen kesken virkakauden)
- Urho Kaleva Kekkonen (1956-1981, joutui eroamaan terveydellisistä syistä)

Pääministerit

- Kyösti Kallio (3) :I (14.11.1922-18.1.1924), II (16.8.1925-12.12.1926), III (16.8.1929-4.7.1930)
- Juho Sunila (2) :I (17.12.1927-22.12.1928), II (21.3.1931-14.12.1932)
- Urho Kekkonen (5) :I (17.3.1950-17.1.1951), II (17.1.1951-20.9.1951), III (20.9.1951-9.7.1953), IV (9.7.1953-17.11.1953), V (20.10.1954-3.3.1956)
- Vieno Johannes Sukselainen (2) :I (27.5.1957-29.11.1957), II (13.1.1959-14.7.1961)
- Martti Miettunen (3) :I (14.7.1961-13.4.1962), II (30.11.1975-29.9.1976), III (29.9.1976-15.1977)
- Ahti Karjalainen (2) :I (13.4.1962-18.12.1962), II (15.7.1970-29.10.1971)
- Johannes Virolainen (1) :I (12.9.1966-27.5.1966)
- Esko Aho (1) :I (26.4.1991-13.4.1995)
- Anneli Jäätteenmäki (1) :I (17.4.2003-24.6.2003)
- Matti Vanhanen (1) :I (24.5.2003-)

Puheenjohtajat

- Otto Karhi (1906-1909)
- Kyösti Kallio (1909-1917)
- Filip Saalasti (1918)
- Santeri Alkio (1918)
- Petter Vilhelm Heikkinen (1919-1940)
- Viljami Kalliokoski (1941-1945)
- V. J. Sukselainen (1946-1964)
- Johannes Virolainen (1965-1980)
- Paavo Väyrynen (1980-1990)
- Esko Aho (1990-2002)
- Anneli Jäätteenmäki (2002-2003)
- Matti Vanhanen (2003-)

Muita maalaisliittolaisia, keskustapuoluelaisia ja keskustalaisia

- Alexander (Santeri) Alkio kirjailija, kustantaja, päätoimittaja, alkiolaisuuden isä
- Maria Kaisa Aula entinen kansanedustaja, pääministerin neuvonantaja ja nykyinen lapsiasiavaltuutettu
- Kari Hokkanen ideologi, sanomalehti Ilkan päätoimittaja
- Kauko Juhantalo entinen ministeri ja nykyinen kansanedustaja
- Kyösti Kallio monenkertainen pääministeriä ja presidentti
- Ahti Karjalainen ministeri ja Suomen pankin pääjohtaja
- Tanja Karpela kulttuuriministeri
- Mari Kiviniemi ulkomaankauppa- ja kehitysministeri
- Keijo Korhonen professori, ministeri, alivaltiosihteeri, päätoimittaja
- Eeva Kuuskoski-Vikatmaa ministeri
- Seppo Kääriäinen puolustusministeri
- Timo Laaninen erityisavustaja ja sanomalehtimies
- Eero Lankia entinen järjestöpäällikkö ja nykyinen puoluesihteeri
- Paula Lehtomäki ulkomaankauppa- ja kehitysministeri
- Martti Manninen presidentin entinen neuvonantaja
- Mauri Pekkarinen kauppa- ja teollisuusministeri
- Pekka Perttula entinen puoluesihteeri
- Hannele Pokka entinen oikeusministeri ja Lapin läänin maaherra
- Olli Rehn entinen kansanedustaja ja EU:n komissaari
- Lauri Kristian Relander Viipurin läänin maaherra ja presidentti
- Alpo Rusi ulkoasiainneuvos, presidentti Ahtisaaren neuvonantaja
- Juho Emil Sunila kaksinkertainen pääministeri
- Hannu Takkula eurokansanedustaja
- Paavo Väyrynen monivuotinen ulkoministeri, presidenttiehdokas ja puolueen puheenjohtaja

Keskustalaisia tai keskustahenkisiä järjestöjä ja yrityksiä tai oppilaitoksia

- Alkio-opisto, Korpilahdessa sijaitseva puolueopisto [http://www.alkio.fi/docs/tervetuloa.html]
- Maaseudun sivistysliitto, Keskustaa lähellä oleva kulttuurijärjestö
- Lalli -sanomalehti, porilainen keskustalainen sanomalehti
- Maahenki Oy -kustantamo, Maaseudun sivistysliiton kustantamo
- Suomenmaa -sanomalehti, Suomen keskustan pää-äänenkannattaja

Aiheesta muualla

- http://www.keskusta.fi/ Luokka:suomalaiset puolueet ja:中央党 (スオミ)

Nuorsuomalainen Puolue

Perustuslaillis-Suomenmielinen Puolue eli Nuorsuomalainen Puolue oli autonomian ajan loppuvuosikymmenten porvarillinen liberaali poliittinen ryhmä ja puolue. Ensimmäisen sortokauden aikana Nuorsuomalainen Puolue ja Ruotsalainen Puolue olivat yhteisrintamassa torjumassa venäläistämistä ja pitämässä kiinni Suomen perustuslaeista. Näiden voitoksi katsottiin vuonna 1905 yleislakolla ym aikaansaatu venäläisten myönnytys, jolloin sortokausi pääsi päättymään. Suomi sai eduskuntauudistuksen: säätyvaltiopäivät (maapäivät, landtdag) korvattiin yksikamarisella parlamentilla, joka ensimmäisen kerran valittiin 1907. Äänioikeus laajeni kaikkiin täysi-ikäisiin kansalaisiin, myös naisiin. Venäläistämistä vastaan tehty työ toi puolueeseen mukaan myös nationalistisia ja konservatiivisia aineksia. Puolueessa oli sen viimeisen vuosikymmenen ajan kaksi siipeä, "varpuset" ja "pääskyset", joista ensin mainitut lähinnä sosiaaliliberaaleja ja jälkimmäiset enemmän konservatiivis-nationalistisia. Itsenäistyneen Suomen valtiomuotokysymyksessä puolue lopulta käytännössä jakautui kahtia. Vuonna 1918, Suomen itsenäistyttyä, Nuorsuomalaisen Puolueen enemmistö päätti sulauttaa puolueen uuteen Kansallinen Edistyspuolue -nimiseen liberaalipuolueeseen, joka syntyi lähinnä niiden pohjalta jotka valtiomuotokysymyksessä kannattivat tasavaltaa. Mukaan tulivat myös enemmistö Kansanpuolueesta ja vanhasuomalaisten pieni nk vasemmistosiipi.

Nuoren Suomen Liitto

autonomian aikaisen Nuorsuomalaisen puolueen valtakunnallinen nuorisojärjestö. Perustettu Tampereella 19.-21. kesäkuuta 1909 Ensimmäiseksi puheenjohtajaksi valittiin fil.tri Oskari Mantere Luokka:suomalaiset puolueet

K.J. Ståhlberg

Kaarlo Juho Ståhlberg (ristimänimeltään Carl Johan, 28. tammikuuta 1865–22. syyskuuta 1952) oli Suomen ensimmäinen presidentti (1919 – 1925). Hän oli juristi ja julkisoikeuden tutkija sekä Nuorsuomalaisen Puolueen johtohenkilöitä - "varpusten" siiven henkinen johtaja. Ståhlberg oli Haminan kaupungin valitsema valtiopäivämies säätyvaltiopäivien porvarissäädyssä. Ståhlberg oli senaattori ja toimi niin sanotun Mechelinin senaatin kauppa- ja teollisuustoimituskunnan päällikkönä 1905-1907. Hän erosi koska ei voinut hyväksyä eduskunnan muotoilemaa, kauppa- ja teollisuustoimialan piiriin kuuluvaa jyrkkää alkoholin kieltolakia. Ståhlberg toimi eduskunnan puhemiehenä vuonna 1914. Suomen itsenäistyttyä hän oli eräs tasavaltalaisten johtohenkilöistä. Hän oli 1918 perustetun Korkeimman hallinto-oikeuden ensimmäinen presidentti. Ståhlberg vaikutti perustuslakikomitean puheenjohtajana merkittävästi Suomen uuden perustuslain (vuoden 1919 Hallitusmuoto) sisältöön. Hänet valittiin 25. heinäkuuta 1919 ensimmäiseksi Suomen tasavallan presidentiksi maltillisen oikeiston ja vasemmiston äänillä. Ståhlberg toimi presidenttinä vuosina 1919 - 1925. Ståhlberg oli 1930-luvulla liberaalista kansanpuoluetta edeltäneen Kansallisen Edistyspuolueen kansanedustajana. Ståhlberg oli liberaali. Ståhlberg oli presidenttiehdokkaana vielä vuosien 1931 ja 1937 presidentinvaaleissa. Lapuan liike kyyditti 14. lokakuuta 1930 Kaarlo Juhon vaimoineen Ester Ståhlbergin kanssa Joensuuhun saakka, koska Kaarlo Juho Ståhlberg oli esiintynyt oikeistoradikaalia toimintaa vastaan. Muilutusta vastaan nousi yleinen mielipide ja operaation suunnittelusta epäilty Suomen armeijan pääesikunnan päällikkönä toiminut kenraalimajuri Wallenius joutui eroamaan.

Linkkejä

- [http://www.presidentti.fi/fin/henkilot/ståhlberg.html Tasavallan presidentti]
- [http://haku.kansallisbiografia.fi/FMPro?-db=kbnet.fp5&-format=kb%2fkbartikkeli.htm&-lay=www&-sortfield=lajittelukentt%e4&zz=zet5rr342uu5556v&-max=2147483647&-recid=32969&-find= Kansallisbibliografia] Ståhlberg, K. J. Ståhlberg

Risto Ryti

]] Risto Heikki Ryti (s. 3. helmikuuta 1889, Huittinen, k. 25. lokakuuta 1956 Helsinki) oli Kansallisen Edistyspuolueen poliitikko, talvisodan pääministeri ja 5. Suomen presidentti toisen maailmansodan aikana 1940–1944. Hän oli myös kansanedustaja, Suomen Pankin pääjohtaja (1924–1939 ja 1944–1945) sekä kahdesti valtiovarainministeri. Ryti oli koulutukseltaan lakimies.

Poliittinen ura

Ryti oli etenkin kansalaissodan jälkeen aatteiltaan erittäin vahvasti valkoinen ja vastusti sekä neuvostososialismia että Saksassa nousussa ollutta kansallissosialismia. Ryti oli poliittiselta kannaltaan nuorsuomalainen, sittemmin edistyspuoluelainen sekä myös katsomukseltaan anglofiili. Hänelle myönnettiin 1934 Victorian ritarikunnan komentajamerkki (Royal Knight Commander of the Victorian Order, KCVO) suurista ansioistaan suomalais-englantilaisten suhteiden hyväksi. Hän oli ollut todistamassa Mommilan veritekoja 1917, kun venäläiset matruusit surmasivat Alfred Kordelinin. Tammikuusta 1924 tultuaan Suomen pankin johtajaksi valtiovarainministerinä Kyösti Kallion hallituksessa ollut Ryti kannatti Bertil Ohlinin 1923 esittämiä ajatuksia ja tähtäsi nopeasti markan arvon vakauttamiseen. Kovan markan politiikka johti siihen, että Ryti piti kiinni kultakantaa tarkoittavasta puntasidoksesta niin pitkään, että reaalikorko Suomessa nousi ja lama syveni aiheuttaen pakkohuutokauppoja, pulaliikkeitä ja oikeistoradikalismia. Vuonna 1929 alkaneen kansainvälisen laman vuoksi Suomi luopui vasta 1931 puntasidoksesta. Punta oli tuolloin nykyistä dollaria vastaava maailmankaupan varantovaluutta, mikä piti puntaa kultakannassa. Rytin talouspolitiikka oli erittäin liberaalia. Hän uskoi Anders Chydeniuksen ajatuksiin ja piti kaikenlaista valtion puuttumista talouselämään pahana ja haitallisena. Hänen yleinen sosialisminvastaisuutensa ja samaan aikaan Neuvostoliitossa ja Saksassa nähdyt ääriesimerkit vaikuttivat varmasti myös hänen talouspoliittisten periaatteidensa syntyyn. Ryti toimi talvisodan ajan pääministerinä ja joutui presidentti Kyösti Kallion toistuvan sairastelun takia hoitamaan enenevässä määrin myös presidentin tehtäviä. Vastentahtoisesti muiden johtavien poliitikkojen, lähinnä Paasikiven toivomuksesta Ryti ryhtyi presidentiksi Kyösti Kallion kuoltua Helsingin rautatieasemalla ollessaan lähdössä kotiinsa Nivalaan. Presidentiksi hän tuli 19. joulukuuta 1940. Jatkosodan lopussa kesäkuussa 1944 Saksan ulkoministeri Joachim von Ribbentrop tarjosi sotilaallisesti ahtaalla olevalle Suomelle liittosopimusta, joka takaisi Saksan toimitukset Suomeen, mutta sitoisi Suomen Saksaan poliittisesti ja sotilaallisesti. Saksan häviö oli tuolloin jo varma, eikä Ryti halunnut tehdä poliittista itsemurhaa, vaan olisi halunnut viedä sopimuksen eduskuntaan. Marsalkka Mannerheim ja pääministeri Edwin Linkomies painostivat kuitenkin Rytin allekirjoittamaan tämän ns. Ribbentrop-sopimuksen omissa nimissään, minkä Ryti tekikin hyvin tietäen sen seuraamukset itselleen. Suomalaisen näkemyksen mukaan Ribbentrop-sopimus ei ollut valtiosopimus eikä sopimus vaan tasavallan presidentti Rytin kirjoittama yksityiskirje, vakuutus siitä, ettei hänen ollessaan presidenttinä Suomi tee erillisrauhaa Saksasta riippumatta. Kun Ryti sitten 4. elokuuta erosi teknisesti terveydentilaansa vedoten (oli tällöin kuitenkin ilmeisesti täysin terve), uudeksi presidentiksi valittu Mannerheim katsoi Rytin tekemän sopimuksen olevan pätemätön ja solmi aselevon Neuvostoliiton kanssa. Rytiä vastaan nostettiin liittoutuneiden Valvontakomission vaatimuksesta myös perustuslain vastainen (sen mukaan ketään ei voi tuomita rikoksesta taannehtivasti eli teosta, joka ei ollut lain mukaan rikos tekohetkellä) sotasyyllisyyssyyte. Hannu Rautkallion ja Lasse Lehtisen uuden tutkimuksen mukaan Urho Kekkosella oli suuri rooli sotasyyllisyyslain laatimisessa. Samalla perusteella tuomittiin myös muita sotasyyllisiksi. Pääasiassa Paasikiven ja Kekkosen vaikutuksesta käyty sotasyyllisyysoikeus säätytalolla aiheutti senkin, että Suomi oli itse tuominnut syytetyt sotasyyllisiksi ennen kuin liittoutuneet olisivat ehtineet esittää vaatimuksia ulkomaisesta oikeudenkäynnistä. Suuret sotarikosoikeudenkäynnit käytiin Nürnbergissä vasta 1946. Oikeudenkäynnissä Ryti tuomittiin 10 vuodeksi kuritushuoneeseen. Oma sotasyyllisyysoikeudenkäynti saattoi pelastaa tuomitut kovemmilta liittoutuneiden langettamilta rangaistuksilta, mutta toisten näkemysten mukaan kyse oli lähinnä vain kotimaisesta politiikasta. Tuomiokäytännöstä ei ollut merkittäviä toista maailmansotaa koskevia kansainvälisiä ennakkotapauksia sotasyyllisyysoikeutta Suomessa käytäessä. Tuomiostaan Risto Ryti joutui lopulta kärsimään vankilassa reilut kolme vuotta, kunnes Paasikivi armahti hänet. Aika ajoin Suomessa keskustellaan sotasyyllisten kunnianpalautuksesta. Usein sanotaan, ettei heidän kunniaansa tarvitse palauttaa, koska he eivät ole sitä suomalaisen tavallisen kansan keskuudessa koskaan menettäneetkään. Tällä väittämällä vältetään se, että historiankirjoituksen ja käsityksen eläessä ajan mukana ei ole välttämätöntä uusia taannehtivasti oikeuden päätöksiä. Sotasyyllisiksi tuomituista Väinö Tanner pysyi OTK:n johdossa ja palasi vielä toiseen kertaan SDP:n puheenjohtajaksi.

Rytin hallitukset

- Rytin ensimmäinen hallitus: 1. joulukuuta 1939–27. maaliskuuta 1940 (118 päivää)
- Rytin toinen hallitus: 27. maaliskuuta 1940–19. joulukuuta 1940 (268 päivää)

Tiesitkö että...

Risto Ryti on Suomen presidenteistä ainoa, joka ei ole ollut päivääkään puolustusvoimien ylipäällikkö. Ylipäällikkyys oli annettu marsalkka Mannerheimille talvisodan alkaessa 1939 ja se pysyi hänellä vuoteen 1946 asti.
- Sukunimi "Ryti" taipuu myös ilman astevaihtelua, siis Ryti : Rytin. Valtioneuvosto, Kansallisbiografia ja Yleisradio noudattavat tätä oikeinkirjoitusta. Järviruokoa tarkoittava "ryti" taipuu ryti : rydin (5
- F). Nimien kohdalla käytäntö perustuu yleensä suvun omaan näkemykseen.
- Länsisuomalaiset talousmiehet Ryti, Tanner ja Paasikivi pitivät karjalaisten asuttamista muualle Suomeen kansantaloudellisesti niin kalliina, että kannattivat siirtoväelle mahdollisuutta jäädä kotiseuduilleen Neuvostoliitolle luovutettavalle alueelle muuttamisen sijasta.

Katso myös

- Ylen Suuret suomalaiset -ohjelmassa suomalaiset saivat äänestää suurinta suomalaista. Risto Ryti sijoittui äänestyksessä toiseksi.

Linkki

- [http://www.presidentti.fi/fin/henkilot/ryti.html Tasavallan presidentin Risto Ryti -sivut]
- [http://haku.kansallisbiografia.fi/FMPro?-db=kbnet.fp5&-format=kb%2fkbartikkeli.htm&-lay=www&-sortfield=lajittelukentt%e4&zz=zet5rr342uu5556v&-max=2147483647&-recid=32972&-find= Kansallisbibliografia] Luokka:Suomi 1939-1945 Ryti Ryti ja:リスト・リュティ

Edistyspuolue

Kansallinen Edistyspuolue toimi 1918 - 1951. Se oli aatteeltaan liberaalinen puolue.

Alku

Edistyspuolue syntyi 8.12.1918 fuusion tuloksena, jossa yhtyivät tasavaltaa kannattaneet Nuorsuomalaisen Puolueen enemmistö, Kansanpuolue ja nk. Vanhasuomalaisen Puolueen vähemmistö.

Toiminta

Eduskuntapuolueena Edistys oli 1919-27 keskisuuri (pyöreästi parikymmentä paikkaa), ja 1927-51 pieni puolue (5-11 paikkaa). Lähes koko olemassaolonsa ajan Edistyspuolue oli hallitusvastuussa, ja lukuisia kertoja pääministeripuolue. Puolueen sijanti poliittisella kartalla piti sen huomattavasti vaikutusvaltaisempana kuin mihin koko olisi oikeuttanut. Sotien välillä syrjityssä asemassa ollut vasemmisto tuki Edistyspuoluetta mieluummin kuin antoi kovan ja kansalliskiihkoisen oikeiston päästä päättämään hallituspolitiikasta. Vastaavasti aika ajoin oikeistopuolueet jättäytyivät mieluummin hallituksen ulkopuolelle kuin riskeerasivat oman puolueensa sisäiselle hajoamiselle ottamalla vastuuta ulkoparlamentaaristen nationalistivoimien torjumisesta (mm Lapuan liike). Edistyspuolueesta valittiin uusi presidentti Suomelle kaksi kertaa: K.J. Ståhlberg kaudeksi 1919 - 1925, ja Risto Ryti 1940, uudestaan 1943 (virassa 1940 - 1944). Vuoden 1925 vaaleissa ehdokkaana oli Ryti, 1931 ja 1937 Ståhlberg.

Järjestökoneisto

Edistyspuolueen paikallisyhdistyksiä oli kaikissa kaupungeissa sekä aika monessa suuressa maalaiskunnassa. Edistyspuolueen paikallisyhdistyksiä yleensä kutsuttiin edistysseuroiksi, joskin niiden virallisissa nimissä oli vaihteluja. Vuoteen 1927 saakka puolue itse oli rekisteröimätön organisaatio (jolla oli eduskuntaryhmä), ja sen paikallisyhdistykset yleensä olivat rekisteröityjä yhdistyksiä. Paikallisyhdistysten edustajat kokoontuivat lähes joka vuosi yleiseen puoluekokoukseen. Puolue siis oli rekisteröityjen yhdistysten muodostama joustavamuotoisempi verkosto. Vuonna 1927 itse puolue päätettiin rekisteröidä yhdistykseksi, ja se sai siten tiukan oikeudellisen muodon, jonka jälkeen perustetut paikallisyhdistykset pääsääntöisesti jätettiin rekisteröimättä erikseen, ne toimivat pikemminkin siis itse puolueen haarajaostoina. Edistyspuoluetta kannattavia sanomalehtiä oli alussa jopa kymmeniä, mutta vuosikymmenten kuluessa moni niistä julistautui riippumattomaksi.

Loppu

Edistyspuolue lopetti toimintansa keväällä 1951, kun suurin osa sen aktiiveista jäsenistä (etenkin lähes kaikki Pääkaupunkiseudun ulkopuoliset) olivat liittyneet helmikuun alussa perustettuun Suomen Kansanpuolueeseen, johon olivat menneet muun muassa Edistyspuolueen puheenjohtaja Heikki Kannisto ja puoluesihteeri. Vuoden 1950 ajan lienee ollut rakenteilla lähes salaliitto, jossa Itsenäisen Keskiluokan edustajat Esa Kaitilan johdolla sopivat Edistyspuolueen puoluejohdon ja palkatun puoluetoimistohenkilöstön kanssa Edistyspuolueen resurssien ja verkoston kaappaamisesta. Puolueen puheenjohtaja Kannisto halvautti Edistyspuolueen oman päätöksenteon olemalla kutsumatta puoluehallintoa kertaakaan koolle. Edistyspuolueen vähemmistö, Helsingin Edistysseuran aktiivien johdolla, perusti toukokuussa 1951 Vapaamielisten Liiton, johon ryhmittyivät muun muassa kansanedustaja Rolf B Berner, ministeri Teuvo Aura ja Suomen Pankin pääjohtaja Sakari Tuomioja. Vapaamielisten Liitto peri Edistyspuolueen paikan Liberal International -järjestön jäsenenä. Luokka:suomalaiset puolueet

Kansallinen Edistyspuolue

Kansallinen Edistyspuolue toimi 1918 - 1951. Se oli aatteeltaan liberaalinen puolue.

Alku

Edistyspuolue syntyi 8.12.1918 fuusion tuloksena, jossa yhtyivät tasavaltaa kannattaneet Nuorsuomalaisen Puolueen enemmistö, Kansanpuolue ja nk. Vanhasuomalaisen Puolueen vähemmistö.

Toiminta

Järjestökoneisto

Loppu

Vapaamielisten Liitto

Vapaamielisten liitto (1951-1965) oli liberaali poliittinen ryhmittymä/puolue, nk. aitoliberaalit.

Toiminta

Vaalitilastoja

eduskuntavaalit
- 1951 0,27% 4 936 ääntä
- 1954 0,34% 6 810
- 1958 0,32% 6 242
- 1962 0,52% 12 000 presidentinvaalit
- 1956 1,7% (Sakari Tuomioja) kunnallisvaalit

Jälkimaine

Liberal International

Liberal International on liberaalipuolueiden kansainvälinen kattojärjestö. Sen päämaja on Lontoossa. Järjestö on perustettu Oxfordissa vuonna 1947. Suomesta oli perustamisessa mukana kansanedustaja Rolf B Berner, edustaen Edistyspuoluetta - sittemmin hän ja edustus siirtyi Vapaamielisten Liitolle (Liberal League).

Linkki

- [http://www.liberal-international.org/ Virallinen kotisivu] Luokka:Kansainväliset järjestöt

Suomen Kansanpuolue

Luokka:Suomalaiset puolueet

Luettelo suomalaisista puolueista. Puolueet, suomalaiset Luokka:Puolueet Luokka:Suomen poliittinen historia

Kategória:Norrmalm (kerület)

Ezen a lapon találhatók Norrmalm kerületéhez kapcsolódó szócikkek. Kategória: Stockholm

sem Aloes Bramy gara�owe Rolety slots

:: RELATED NEWS ::

Saxessories
Saxessories is een historisch merk van motorfietsen. Saxelbys Accessories Ltd., Coventry (1923-1924). Net als McKenzie liet ook dit Engelse merk haar motorfietsen bij Hobart in Coventry bouwen. Er werden maar weinig van deze machines met 248 cc Villiers-bl

410-419
Jaren: <- 410 – 411 – 412 – 413 – 414 – 415 – 416 – 417 – 418 – 419 -> Decennia:

Wee McGregor
Wee McGregor is een historisch motorfietsmerk. Coventry Bicycles Ltd., Coventry (1922-1925). Onder deze merknaam bouwde Coventry Bicycles lichte 170 cc tweetakten, waarvan de cilinderinhoud in 1924 op 204 cc gebracht werd. De machientjes hadden ook pedalen. Het bedrijf werd opgericht door de heren Barbary en Downes, voo

Three Spires
Three Spires is een historisch merk van motorfietsen. Coventry Bicycles Ltd., Osborne Road Works, Coventry (1931-1932). Engels merk dat slechts korte tijd op de markt was met 147 cc tweetaktmodellen (autocycles). Deze van oor

Mashad
Mashhad of Mashad (Perzisch: مشهد) is de op één na grootste stad van Iran en heeft meer dan 2,5 miljoen inwoners. Het is de hoofdstad van de provincie Khorasan, de grootste provincie van Iran, die in het noordoosten van het land ligt.

Geschiedenis

De oorsprong van de stad is onduidelijk, maar de stad begon pas echt te groeien nadat Imam Reza, de achtste Imam