:: wikimiki.org ::
| Libya |
Libya
Libyan kansan sosialistinen arabijamahiriya on valtio Pohjois-Afrikassa. Sen rajanaapureita ovat Egypti idässä, kaakossa Sudan, T%C5%A1ad sekä Niger etelässä ja Algeria sekä Tunisia lännessä.
Historia
Pääartikkeli: Libyan historia
Libya on historiansa aikana kuulunut Egyptille, Karthagolle, Roomalle ja islamin leviämisen jälkeen 1900-luvulle asti kalifaattiin. Lopulta siitä tuli Osmanivaltakunnan provinssi. Italia otti Libyan haltuunsa. Toisen maailmansodan aikana Libyan valtasivat britit ja sodan jälkeen Libya itsenäistyi liittovaltiomuotoiseksi kuningaskunnaksi, mikä muuttui yhtenäisvaltioksi. 1969 maassa tapahtui upseereiden järjestämä arabisosialistinen vallankumous eversti Muammar Gaddafin johdolla. Gaddafi on edelleen valtionpäämiehenä. 1970-luvulla Libya solmi kaksi valtioliittoa Syyrian kanssa ja yhden Egyptin kanssa. Välit Egyptiin muuttuivat vihamielisiksi 1973 Jom Kippur -sodan jälkeen siksi, ettei Egypti ryhtynyt vastahyökkäykseen, vaan solmi Isralin kanssa ensin aselevon ja sitten Camp Davidin rauhansopimuksen. Tämä ajoi Libyan äärimmäisten arabimaiden joukkoon ja samalla myös Yhdysvaltain ja Israelin vastustajien kärkijoukkoon arabimaailmassa.
Libyaa on 1980-luvulta alkaen epäilty osallisuudesta kansainvälisen terrorismin tukemiseen, mutta Britanniaan ja Yhdysvaltoihin ovat vähitellen palaamassa mm. Lockerbien jutun oikeuskäsittelyn vuoksi, missä Libya ryhtyi tekemään yhteistyötä oikeusviranomaisten kanssa.
Politiikka
Nykyään Libyassa harjoitetaan eversti Muammar Gaddafin kehittelemää arabisosialismia. Sen on kehitetty italialaisen fasismin ja saksalaisen kansallissosialismin sekä panarabialaisuuden ideologioiden pohjalta. Myös panafrikkalaisuus on merkittävässä osassa Libyan ulkopolitiikassa.
1980-luvulla Ronald Reaganin hallinnon aikana kärjistynyt vastakkainasettelu Yhdysvaltain kanssa on lientynyt. Yhdysvallat epäili Libyan tukevan terroria ja ryhtyi päättäväisiin vastatoimiin, mm. huhtikuussa 1986 pommittamaan Libyaa General Dynamics F-111 -rynnäkköpommituskoneilla tarkoituksenaan tavoittaa Gaddafi Tripolissa ja Benghazissa tai hänen perheenjäseniään tai sukulaisiaan sekä näin lopettaa Gaddafin hallinto.
Huhtikuussa 1992 Yhdistyneet kansakunnat julisti pakotteet Libyaa vastaa sen painostamiseksi luovuttamaan kaksi libyalaista tiedustelu-upseeria epäiltynä osallisuudesta Pan Amin matkustajakoneen räjähdykseen Skotlannin yläpuolella Lockerbiessa. Lopulta epäillyt luovutettiin ja toinen epäillyistä tuomittiin osallistuudesta räjähdykseen.
Lokakuussa 1993 Gaddafi selvisi armeijan piirissä häneen kohdistuneesta murhayrityksestä. Vahvistamattomien tietojen mukaan häneen kohdistui murhayritys myös elokuussa 1995.
Libya toimi välittäjänä panttivankikriisissä 2000, kun Abu Sajjaf vapautti Risto Vahasen ja Seppo Fräntin 140 päivän panttivankeuden jälkeen Jolon saarelta. Libya toivoi Suomen ulkoasiainministeriön maksavan kaksi miljoonaa dollaria panttivankien hengen pelastamisesta lunnain, mutta Suomi kiisti myöntyneensä lunnaiden maksamiseen. Tuloksena Suomi kutsui lähettiläänsä pois Tripolista. Myös saksalaisista on arveltu maksetun lunnaita.
Maantiede
Abu Sajjaf
Talous
Libyan talous perustuu pitkälti öljyyn, mutta on pitkän kauppasaarron seurauksena ollut taantumassa. Yksi arabimaiden vauraimpia valtoita ja väestön tuloerot ovat pienet.
Merkittävimmät luonnonvarat
- öljy
- maakaasu
- kipsi
Merkittävimmät vientituotteet
- öljy
Luokka:Libya
ms:Libya
zh-min-nan:Libya
ko:리비아
ja:リビア
th:ประเทศลิเบีย
Pohjois-Afrikka
Pohjois-Afrikaksi kutsutaan niitä Afrikan valtioita, jotka sijaitsevat Saharan pohjois- tai koillispuolella, Välimeren eteläpuolella ja Punaisenmeren lounaispuolella.
Pohjois-Afrikkaan kuuluvia valtiota ei ole tarkasti määritelty. Pohjois-Afrikaksi mielletään yleensä
- Marokko (ja Länsi-Sahara)
- Algeria
- Tunisia
- Libya
- Egypti
- Mauritania
- Sudan
- Kanariansaaret
- Madeira,
toisinaan myös
- Eritrea
- Etiopia.
Kulttuurierot ovat etelän ja pohjoisen välillä valtavat. Kyseinen asia johtuu todennäköisimmin siitä, että etelässä vallitsee kristinusko ja pohjoisessa islam.
Luokka:Afrikka
ko:북아프리카
ja:北アフリカ
SudanSudan on valtio Afrikassa. Sen rajanaapureita ovat pohjoisessa Egypti, idässä Eritrea sekä Etiopia, kaakossa Uganda sekä Kenia, lounaassa Kongon demokraattinen tasavalta sekä Keski-Afrikan tasavalta, lännessä T%C5%A1ad ja luoteessa Libya.
Sudanin pääkaupunki on Khartum.
Historia
Pääartikkeli: Sudanin historia
Nykyisen Sudanin alueella oli Kushin kuningaskunta jo 1700-luvulla eaa., jota seurasi antiikin ajalla Nubian kuningaskunta. Islam saapui Sudaniin Egyptistä 600-luvun lopulta alkaen ja 1800-luvun kuluessa suurin osa Sudanista liitettiin ainakin nimellisesti Egyptin vallan alle. Vuosina 1885-1898 Sudania hallitsi kuitenkin Mahdiksi itsensä julistaneen Muhammad ibn Abdallan käynnistämä islamistinen liike. Englantilais-egyptiläisten joukkojen kukistettua "mahdistit" Sudanista tuli Englantilais-egyptiläinen yhteishallintoalue ja osa Brittiläistä imperiumia. Maa itsenäistyi 1. tammikuuta 1956.
Etelä-Sudanissa on käyty itsenäistymisestä asti (lukuun ottamatta vuosia 1972-1983) sisällissotaa hallituksen ja Etelä-Sudanin itsenäisyyttä tai itsehallintoa ajavien kapinallisten välillä. Tällä hetkellä Etelä-Sudanin sisällissota on pysähtynyt rauhanneuvotteluihin.
:pääartikkeli: Darfurin joukkomurhat
Läntisessä Darfurin maakunnassa on vuodesta 2003 ollut käynnissä uusi aseellinen konflikti, jossa osapuolina ovat mustien afrikkalaisten kapinallisryhmät, hallitus ja hallituksen tukemat arabien puolisotilaalliset janjaweed-joukot. Janjaweed-joukkojen on todettu syyllistyneen laajamittaisiin joukkomurhiin ja joukkoraiskauksiin.
Politiikka
Pääartikkeli: Sudanin politiikka
Sudanin valtakunnat
kuva:Sudan-CIA WFB Map.png
Sudanissa on 26 valtakuntaa (wilayat): A'ali an Nil, Al Bahr al Ahmar, Al Buhayrat, Al Jazirah, Al Khartum, Al Qadarif, Al Wahdah, An Nil al Abyad, An Nil al Azraq, Ash Shamaliyah, Bahr al Jabal, Gharb al Istiwa'iyah, Gharb Bahr al Ghazal, Gharb Darfur, Gharb Kurdufan, Janub Darfur, Janub Kurdufan, Junqali, Kassala, Nahr an Nil, Shamal Bahr al Ghazal, Shamal Darfur, Shamal Kurdufan, Sharq al Istiwa'iyah, Sinnar ja Warab.
Maantiede
Pääartikkeli: Sudanin maantiede
Talous
Pääartikkeli: Sudanin talous
Väestöjakauma
Etniset ryhmät: mustia 52%, arabeja 39%, Beja 6%, ulkomaalaisia 2%, muita 1%
Uskonnot: Sunni-muslimeja 70%, perinteistä afrikkalaista uskoa tunnustavia 25%, kristittyjä 5%
Kulttuuri
Pääartikkeli: Sudanin kulttuuri
Merkittävimmät luonnonvarat
- öljy
Merkittävimmät vientituotteet
- puuvilla
- lihakarjatuotteet
luokka:Sudan
ms:Sudan
zh-min-nan:Sudan
ko:수단
ja:スーダン
simple:Sudan
th:ประเทศซูดาน
Niger:Samannimisestä joesta katso Niger (joki).
Republique du Niger
|
|
| Motto: Fraternité, Travail, Progrès (Veljeys, työ, edistys) |
| Kuva:LocationNiger.png |
| Virallinen kieli | ranska |
| Pääkaupunki | Niamey |
| Pääkaupungin koordinaatit | 13° 32' N, 2° 05' E |
| Suurin kaupunki | Niamey |
| Presidentti | Tandja Mamadou |
| Pääministeri | Hama Amadou |
Pinta-ala
- Yhteensä
- % vettä | Sijalla 21
1,226,700 km²
Ei merkittävästi |
Väkiluku
- Yhteensä (Vuosi)
- Tiheys | Sijalla 70
10,075,511
8/km2 |
Itsenäisyys
| Ranskasta
3. elokuuta 1960
|
HDI
- Arvo (2002) | Sijalla 176
0,292 |
| Rahayksikkö | CFA-frangi (XOF) |
| Aikavyöhyke | UTC +1 |
| Kansallislaulu | La Nigerienne |
| Internet-verkkotunnus | .NE |
| Kansainvälinen suuntanumero | 227 |
Nigerin tasavalta on valtio Länsi-Afrikassa. Sen rajanaapureita ovat Nigeria, Tšad, Libya, Algeria, Mali, Burkina Faso ja Benin.
Historia
Pääartikkeli: Nigerin historia
Nigerin historia alkaa Kanem-Bornun keisarikunnasta joka oli alueella vallassa ensimmäisen vuosituhannen päättyessä, ja uudestaan 1500-luvulla. Näihin aikoihin hausa-klaanit muuttivat alueelle Nigeriasta. Sulttaanit valvoivat alueen poikki kulkevia karavaaneja, ja tekivät menestyksekästä kauppaa orjilla ja kaivoistuotteilla. Sulttaanien valta päättyi 1898 kun Nigeristä tuli Ranskan siirtomaa.
Niger itsenäistyi 1960.
Politiikka
Pääartikkeli: Nigerin politiikka
Itsenäisyyden aikana on ollut useita vallankaappauksia. Huhtikuussa 1999 henkivartijat ampuivat silloisen presidentin. Marraskuun 1999 melko rauhallisissa vaaleissa nousi valtaan presidentti Tandja Mamadou, ja hänet valittiin toiselle kaudelle 2004. Talousongelmien takia maassa on edelleen poliittisesti levotonta. Maanviljelijöiden ja paimentolaisten elintapojen välillä on jännitteitä varsinkin kuivina vuosina. Paimentolaisina elävät tuaregit kokevat tulevansa syrjityiksi ja kapinoivat.
Maantiede
Nigerin politiikka
Pääartikkeli: Nigerin maantiede
Niger jakautuu seitsemään alueeseen (departement):
- Agadez (vuoristoinen alue)
- Diffa
- Dosso
- Maradi
- Tahoua
- Tillaberi
- Zinder
Lisäksi pääkaupunki Niamey muodostaa oman pääkaupunkialueensa.
Kaksi kolmasosaa Nigerin pinta-alasta on Saharan autiomaata, ja loppu kuuluu Sahelin alueeseen. Nigerin vilja-aitta on pieni kaistale maan etelärajalla. Suurin osa väestöstä asuu maan eteläosissa.
Talous
Pääartikkeli: Nigerin talous
Nigerin talous on kriisissä. Talouskasvun sijasta talous hiipuu, viljelykelpoisen maan osuus pienenee, uraanista saatavt vientitulot pienenevät. YKn listoilla Niger on maailman toiseksi kehittymättömin maa.
2005 Nigerin ruokatilanne on erityisen huono vuoden 2004 loppupuolen kuivuuden sekä heinäsirkkatuhojen takia. YK arvioi 3,6 miljoonan ihmisen kärsivän nälänhädästä. G8 -kokouksessa käsiteltiin asiaa.
Väestöjakauma
Pääartikkeli: Nigerin väestöjakauma
Nigerin virallinen kieli on ranska ja paikallisia kieliä hausa, djerma, fula ja tamashek.
Suurimmat väestöryhmät ovat hausat 55%, djerma-songhait 22%, fulat 10%, tuaregit 8% ja berberit 4%.
Kulttuuri
Pääartikkeli: Nigerin kulttuuri
Nigerläisistä 13,6 prosenttia (6,6% naisista) on lukutaitoisia. 80% on muslimeita, noin 4% animisteja. Saharan paimentolaisheimot ylläpitävät vanhoja kulttuuriperinteitä.
Merkittävimmät luonnonvarat
- uraani
- kivihiili
- rautamalmi
- tina
- fosfaatti
Merkittävimmät vientituotteet
- uraani
- karjataloustuotteet
Aiheesta muualla
- [http://allafrica.com/niger/ Allafrica] -uutispalvelu englanniksi
- [http://www.lonelyplanet.com/destinations/africa/niger/index.htm Lonely Planet]
Luokka:Niger
ms:Niger
zh-min-nan:Niger
ko:니제르
ja:ニジェール
Algeria
Algerian demokraattinen kansantasavalta on valtio Pohjois-Afrikassa. Sen rajanaapureita ovat koillisessa Tunisia, idässä Libya, kaakossa Niger, lounaassa Mali sekä Mauritania ja lännessä Marokko.
Algerian kansalaista kutsutaan Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen mukaan nimellä algerialainen.
Historia
Algeria on toiminut aina kulkureittinä Euroopan ja Lähi-idän välillä. Täten paikalliseen väestöön on aina sekoittunut verta muilta alueilta ja tästä sekoituksesta on syntynytkin berberien paimentolaiskansa. Berberit ovat asuttaneet aluetta viimeiset 10 000 vuotta. Karthagolaiset hallitsivat aluetta vuoden 1000 eaa tienoilta alkaen, jolloin he perustivat pysyvää asutusta rannikolle.
Berberit perustivat myös kolmannen vuosisadan eaa lopulta alkaen kuningaskuntia (tunnetuin Numidia), jotka puunilaissotien aikana itsenäistyivät. Rooman voitettua Karthagon myös berberikuningaskunnat joutuivat Rooman valtakunnan alle 200 eaa Kun Rooma kukistui, berbereistä tuli jälleen itsenäisiä.
200 eaa
Suurten kansainvaellusten myötä alueelle tuli germaaniperäisiä vandaaleita. Vandaalit lyötiin lopulta ns. vandaalisodissa Justinianus I:n aikana vuonna 533 bysanttilaisen kenraali Belisarioksen ansiosta. Bysantin keisarikunta hallitsi itäisempiä osia Algeriasta 800 -luvulle asti, kunnes arabit valloittivat alueen ja väestö islamilaistui.
1500-luvulla Espanja alkoi valloittaa alueen rannikkokaupunkeja, minkä johdosta tunnustettiin Ottomaanivaltakunnan yliherruus alueella. 300 vuoden ajan Algeria olikin yksi valtakunnan provinsseista. Ajalle leimallista olivat jatkuvat kaapparisodat.
1830 Ranska miehitti osia Algeriasta. Vastarinta kesti kuitenkin vuosikymmeniä, minkä vuoksi Ranskan oli Tafnan sopimuksessa (1837) tunnustettava Abd al-Qadir (1830-1847) emiiriksi.
Kansallinen vapautusrintama FNL aloitti aseellisen itsenäisyyssodan ranskalaisia vastaan 1954. Tähän osallistui algerialaisten puolella myös ranskalaisia joukko-osastoja, kuten OAS-kenraalit Salan, Challe, Jouhaud ja Zeller. Rauhansopimus saatiin aikaan 1962, ja se johti täyteen poliittiseen itsenäisyyteen. Ensimmäinen presidentti Mohammed Ahmed Ben Bella istui vuoteen 1965, jolloin hänen puolustusministerinsä, sosialisti Houari Boumédiènne syrjäytti hänet.
Uusi verinen osa maan historiassa alkoi 1990-luvulla, jolloin hallitus aseellisesti esti vaalit voittaneen islamilaisrintaman nousun valtaan.
Maantiede
1990-luvulla
1990-luvulla
Suurin osa rannikkoalueesta on mäkistä ja satunnaisesti vuoristoista. Rannikkolla on muutama satama. Tellin alue rannikosta etelään on hedelmällistä. Siitä vielä etelämpänä sijaitsevat Atlasvuoret ja Saharan autiomaa. Alger, Oran ja Constantine ovat Algerian tärkeimmät kaupungit.
Ilmasto
Algerian ilmasto on kuiva ja kuuma, vain rannikko alue on leuto. Vuoristoisilla alueilla talvet voivat olla ankaria. Algeria on altis sirokolle, kuuma pölyä ja hiekkaa sisältävä tuuli on yleinen kesällä.
Algerian maakunnat
Talous
Algeria kansantalous nojaa vahvasti raakaöljyyn ja maakaasuun. Näitä luonnonvaroja hyödyntää kansallinen yhtiö Sonatrach. Tästä muodostuu keskeinen kansantulon lähde. Algerian maakaasuvarat ovat yhdet maailman suurimmista. Runsaista öljy- ja kaasutuloistaan huolimatta maalla on suunnattoman suuri ulkomaanvelka. Algeria kuuluu öljyntuottajamaiden järjestöön OPECiin, joka säännöstelee maailman öljyvaroja.
Eräitä kansantalouteen liittyviä tunnuslukuja:
- Puhelinliittymiä: 2,2 miljoonaa (2003)
- Kännyköitä: 1,45 miljoonaa (arvio 2005)
- Radioita: 7,1 miljoonaa (1997)
- Televisioita: 3,1 miljoonaa (1977)
- Internet-liittymiä: 20 000 (2001)
- Internetin käyttäjiä: 500 000 (2001)
- Internet-operaattoreita: kaksi (2000)
- Maanteitä: 104 000 kilometriä, josta 71 656 kilometriä päällystetty (1996)
- Rautateitä: 3 973 kilometriä (1996)
- Lentokenttiä: 137, joista 52 päällystetyllä kiitoradalla (2004 arvio)
- Kansantulo: 212,3 miljardia Yhdysvaltain dollaria (2004 arvio)
- Kansatulo per capita: 6 600 Yhdysvaltain dollaria (2004 arvio)
- Kansantulon kasvu: 6,8 prosenttia (2003)
- Inflaatio: 2,6 prosenttia (2003)
- Työttömyys: 17 prosenttia (oletus) (2005)
- Köyhyysrajan alapuolella elävien osuus: noin puolet (2005)
- Julkinen velka: 24,6 prosenttia kansantulosta (2005)
- Ulkomaanvelka: 21,6 miljardia Yhdysvaltain dollaria (2005)
- Vienti: 38 miljardia Yhdysvaltain dollaria (2004)
- Tuonti: 16,2 miljardia Yhdysvaltain dollaria (2003)
- Öljytulot: 23,2 miljardia Yhdysvaltain dollaria (2003)
- Öljyvarannot: 13,1 miljardia barrelia (2001), 14. sija maailmassa
Väestö
Yhdysvaltain dollari FAO:n mukaan. Luvut tuhansia asukkaita.]]
Algerian väestöstä noin 90 prosenttia asuu rannikkoalueilla, kuitenkin noin 1,5 miljoonaa asukasta asuu aavikkoalueilla lähinnä keräilytalouteen ja karjanhoitoon liittyvissä olosuhteissa.
Asukkaat polveutuvat pääsääntöisesti berbeereista, joihin on sekoittunut pääosiltaan sunnimuslimiarabeja. Islamin sunnisuuntus on dominoiva uskonnollisuus Algeriassa, se on myös valtionuskonto ja siihen kuuluu väestöstä 99%. Väestöstä 80 prosenttia puhuu äidinkielenään arabiaa, loput berberiä.
Berberit ovat jo pitkään haluneet oikeuksia omalle kielelleen, mutta vasta viime aikoina hallitus on luvannut yhteiskunnan tukea berbeerinkielisille kouluille.
Asukkaista 70% omaa tilastojen vaatiman riittävän lukutaidon. Miehistä tämä taito on 78,9% ja naisista vain 61% (vuoden 2003 arvioita)
- Väestö: 0–14-vuotiaat 29 prosenttia, 15–64-vuotiaat 66,3 prosenttia ja yli 65-vuotiaat 4,7 prosenttia (kesäkuun 2005 arvio).
- Miesten oletettu elinikä: 71,45 vuotta (2005)
- Naisten oletettu elinikä: 74,63 vuotta (2005)
- Väestönkasvu: 1,22 prosenttia (2005 arvio) (1,7 prosenttia vuonna 2001)
- Syntyvyys: 17,13 prosenttia (2005 arvio)
- Kuolleisuus: 4,6/1 000 (2005 arvio)
- Imeväiskuolleisuus: 32,16 prosenttia (2004)
- Lapsiluku: 2,04 naista kohden (2004)
- Maastamuutto: 0,39 prosenttia (2004)
Kulttuuri
Algerian virallinen kieli on arabia, jonka Darja-murretta puhuu noin 80 prosenttia väestöstä. Loput 20% puhuvat berberiä. Myös ranskan kieli on yleisesti osattu kouluopetuksen takia mutta se on erittäin harvinainen äidinkielenä.
Hieman rapin tavoin kaduilla syntynyt kantaaottava rai-musiikki sai alkunsa Algeriassa, Oranin kaupungissa. Se on hyvin suosittua, tunnetuimpina tähtinään Khaled, sisällissodan uhriksi joutunut Cheb Hasni, Cheb Mami ja ranskalainen Faudel.
Suomessa tunnetuin algerialainen kulttuurihenkilö on kirjailija Mohammed Dib, joka on vieraillut maassamme useita kertoja ja kirjoittanut suomalaisen trilogian Les Terrasses d'Orsol, Le Sommeil d'Eve ja Les Neiges de Marbre. Hänen teoksistaan ovat ilmestyneet suomeksi: Sisäpiha (La grand maison) 1978 ja Vuoret odottavat (L'Indendie) 1979. Tämän lisäksi Dip on kääntänyt ranskan kielelle suomalaista kirjallisuutta yhdessä Natalia Baschmakoffin kanssa.
Politiikka
Itsenäistymisen jälkeen Algeriaa hallitsi yksi puolue, FLN. Vuoden 1988 mellakoiden jälkeen maassa sallittiin muut puolueet. Nykyisin Algeriassa toimii yli 30 puoluetta, mutta FLN on säilyttänyt dominoivan aseman.
Algeriassa vallitsee suhteellisen laaja lehdistönvapaus, joskin radio- ja televisiolähetykset ovat varsin kattavasti valtion hallinnassa. 1992 alkaneen sisällissodan aikana monia toimittajia on tapettu.
Presidentiksi valittiin vuoden 1999 vaaleissa Abdelaziz Bouteflika. On esitetty epäilyksiä, että vaalit olisivat olleet vilpilliset. Bouteflika valittiin uudestaan vuoden 2004 vaaleissa. Hänen johdollaan maassa toteutetaan ääri-islamilaisuuden vastaista politiikka ajoittain aseellisestikin, vaikka sisällisodan aikaiset varsinaiset sotatoimet ovatkin päättyneet.
Merkittävimmät luonnonvarat
ääri-islamilaisuuden
- öljy
- maakaasu
- rautamalmi
- fosfaatti
- uraani
Merkittävimmät vientituotteet
- öljy
- maakaasu
- taatelit
- kalatuotteet
Aiheesta muualla
- [http://wikitravel.org/en/Algeria Algeria Wikitravelissa] (englanninkielinen)
Luokka:Algeria
ko:알제리
ms:Algeria
ja:アルジェリア
simple:Algeria
Tunisia
Tunisia (arab. Tunusiya, ransk. Tunisie) on tasavalta Pohjois-Afrikassa Välimeren etelärannikolla. Sen rajanaapureita on lännessä Algeria ja etelässä sekä idässä Libya.
Historia
Pääartikkeli: Tunisian historia
Tunisian paikalla oli antiikin aikaan maineikas Karthago. 600-luvulla tulivat arabit ja maa islamistui. Uudella ajalla se oli Turkin valtakuntaan kuuluva pahamainein merirosvovaltio. Vuonna 1881 maasta tehtiin Ranskan protektoraatti. Tunisia itsenäistyi 1956, ja 1957 siitä tuli tasavalta, jonka presidentiksi valittiin Habib Bourguiba. Hän oli itseoikeutettu johtaja, ja hänen sosialistisella puoluueellaan oli kannatusta edustuslaitoksen paikat. Ajan mittaan alkoi esiintyä arvostelua vanhenevan presidentin toimintaa kohtaan, ja 1987 hänet syrjäytettiin. Presidentiksi tuli pääministeri Zine El Abi dine Ben Ali. Ensimmäiset monipuoluevaalit pidettiin 1989, mutta kaikki paikat menivät uuden nimen ottaneelle vallassa olleelle puolueelle. Ben Alin poliittinen tuki Irakin Saddam Husseinille Kuwaitin miehityksen jälkeen 1990 on haitannut Tunisian kansainvälisiä suhteita.. Islamin fundamentalismin kannatus on kasvamassa Tunisiassa. Maaliskuun 1994 pidetyissä vaaleissa Ben Ali valittiin uudelleen presidentiksi ja hänen puolueensa Rassemblent constitutionnel Democratique (RCD) sai 144 paikkaa 163-jäseniseen kansalliskokoukseen.
Politiikka
Pääartikkeli: Tunisian politiikka
Tunisia on tasavalta, jossa on voimakas presidentti ja käytännössä yhden puolueen järjestelmä. Valtion nykyinen presidentti Zine El Abidine Ben Ali on ollut virassa vuodesta 1987. Häntä edelsi Habib Bourguiba, joka oli Tunisian ensimmäinen presidentti.
Presidentti valitaan aina viideksi vuodeksi. Tällä on valta nimittää pääministeri ja hallitus. Keskusjohdolla on myös valtaa valita aluehallintoa.
Lakiasäätävänä elimenä toimii kaksikamarinen parlamentti. Sen alahuoneessa on 182 edustajanpaikkaa, joista 20 % on varattu aina oppositiolle, joka on saanut noin 5 % äänistä. Laillisia oppositiopuolueita on tällä hetkellä kuusi. Alahuoneen edustajat valitaan viideksi vuodeksi kerrallaan. Parlamentin ylähuoneessa 26 edustajaa.
Osat
Pääartikkeli: Tunisian osat
Maantiede
Pääartikkeli: Tunisian maantiede
Tunisian maantiede
Tunisian maantiede
Suurin osa Tunisiasta on puolikuivaa tai aavikkoa. Vain pohjoisosissa vaikuttaa Välimeren ilmasto sateisine talvineen. Pohjoisosassa on myös vuoristoja, jolla sijaitsee maan korkein kohta Jabal ash Shanabi (1544 metriä).
Talous
Pääartikkeli: Tunisian talous
Tunisian talous on monipuolinen: maanviljelystä turismiin. Talous on tällä hetkellä uusiutumisprosesissa, jonka ansiosta se on ollut viimeisen vuosikymmenen selvässä kasvussa. Hallituksen vähentynyt valvonta, yksityistäminen, verotuksen yksinkertaistaminen ja parempi lähestyminen velkatilanteeseen ovat aikaansaaneet kasvun taloudessa ja inflaatiovauhdin hidastumisen.
Tunisialla on ollut yhteistyösopimus Euroopan unionin kanssa jo vuodesta 1998. Sopimuksen mukaan Tunisia aukaisee rajojaan kaupalle EU:n kanssa seuraavan vuosikymmenen ajan. Vuonna 2008 Tunisia saa EU:ssa saman aseman kuin esimerkiksi Norjalla ja Islannilla on nyt.
Väestöjakauma
Pääartikkeli: Tunisian väestöjakauma
Tunisian väestö periytyy berbereistä. Eurooppalaisia ja juutalaisia on pienenä vähemmistönä. Noin 98 % on islaminuskoisia. Djerban saarella on elänyt jo kauan vahva juutalaisyhteiskunta.
Kulttuuri
Pääartikkeli: Tunisian kulttuuri
Karthagon rauniot ovat yhä turistikohteena kiinnostavat.
Elokuvatähti Claudia Cardinale on Tunisiassa syntynyt italialaisista vanhemmista.
Merkittävimmät luonnonvarat
- öljy
- fosfaatti
- rautamalmi
- lyijy
- sinkki
- suola
Merkittävimmät vientituotteet
- tekstiilit
- fosfaatti
- öljy
Luokka:Tunisia
ms:Tunisia
zh-min-nan:Tunisia
ko:튀니지
ja:チュニジア
simple:Tunisia
th:ประเทศตูนิเซีย
EgyptiEgypti on valtio Pohjois-Afrikassa. Sen naapurivaltioita ovat Israel, Libya ja Sudan.
Egyptissä on arabimaista eniten asukkaita. Noin 70 miljoonasta asukkaasta suurin osa on keskittynyt Niilin varrelle ja suistoalueelle. Tärkeimmät kaupungit ovat pääkaupunki Kairo ja Välimeren rannalla sijaitseva Aleksandria.
Historia
Katso: Muinainen Egypti
Rooman valtakunnan hajottua Egypti jäi osaksi Bysanttia, mutta tuli 600-luvulla muslimien valloittamaksi, jolloin koptit jäivät vähemmistöön. Vuonna 1250 mamelukit ottivat vallan. Egypti kuului vuodesta 1517 Ottomaanien valtakuntaan kunnes Yhdistynyt kuningaskunta otti sen suojelukseensa 1882. Ottomaanien valtakunnan hajottua 1914 Egypti jäi virallisesti Britannialle, jonka alla se itsenäistyi 1922 Egyptin kuningaskuntana, joka kesti vuoteen 1952 asti. Vuosina 1958-1961 Egypti muodosti yhdessä Syyrian kanssa Yhdistyneen arabitasavallan.
Politiikka
Hosni Mubarak on ollut presidenttinä 14. lokakuuta 1981 lähtien.
Osat
Egypti on jaettu 26 kuvernöörin hallintoalueeseen (muhāfazāh). Kuvernöörillä on suurehko valta oman alueensa kehittämisessä.
Kulttuuri
Tunnettuja nähtävyyksiä
- Deir El Medina
- Karnakin temppeli
- Kuningattarien laakso
- Kuninkaiden laakso
- Luxorin temppeli
- Memnonin kolossit
- Sfinksi
Merkittävimmät luonnonvarat
Sfinksi
- öljy
- maakaasu
- rautamalmi
- fosfaatti
- mangaani
Merkittävimmät vientituotteet
- öljy ja öljytuotteet
- puuvilla
Katso myös
- Alabasteri
- Papyrus
Luokka:Egypti
als:Ägypten
ms:Mesir
zh-min-nan:Ai-ki̍p
ko:이집트
ja:エジプト
simple:Egypt
th:ประเทศอียิปต์
Rooma::Rooma voi merkitä myös Rooman valtakuntaa, joka perustettiin 700-luvulla eaa ja kukistui lopullisesti vasta 1453.
1453
Rooman kaupunki (italiaksi, latinaksi Roma) on Italian länsirannikolla, Tiber-joen varrella sijaitseva Italian pääkaupunki. Kaupunki on lähes 3000 vuoden ikäinen, ja sillä on mahtava historia Rooman kuningaskunnan, Rooman tasavallan ja Rooman keisarikunnan pääkaupunkina. Roomassa on useita mahtavia rakennuksia, kuten Colosseum, jossa käytiin aikanaan gladiaattoritaisteluita.
Roomassa on 2 546 804 asukasta (2004) ja metropolialueella asuu kaikkiaan 3,3 miljoonaa. Rooman valtakunnan kulta-aikana Roomassa oli yli miljoona asukasta.
Historia
Tarun mukaan Rooman perustivat 21. huhtikuuta 753 eaa. veljekset Romulus ja Remus. Rooma perustettiin Palatium-kukkulalle, josta se levisi ympäröiville kukkuloille. Perinteiset kaupungin seitsemän kukkulaa ovat Collis Palatinus (Palatium), Collis Aventinus, Collis Capitolinus (Capitolium), Collis Quirinalis, Collis Viminalis, Collis Esquilinus ja Collis Caelius.
Vatikaanivaltion sijaintipaikka, Collis Vaticanus, on Tiber-joen länsipuolella, eikä kuulu seitsemään kukkulaan.
Länsi-Rooman kukistumisen jälkeen Ostrogootit hallitsivat kaupunkia Ravennasta. Itä-Rooma valloitti kaupunkin takaisin 536, mutta 546 goottikuningas Totila valloitti ja tuhosi sen. Bysantin kenraali Belisarius valloitti kaupungin jälleen takaisin, ja gootit taas 549. Belisariuksen seuraaja Narses sai viimein kaupunkin 552. Gootteja seurasivat lombardien valloitukset. Vuodesta 754 vuoteen 1870 Roomaa hallitsi kirkkovaltio, jonka jälkeen Italian yhdistyessä Roomasta tuli sen pääkaupunki. Paavi sai oman valtionsa Rooman kaupungissa jälleen 1929. Toisessa maailmansodassa liittoutuneet valloittivat Rooman 4. kesäkuuta 1944.
Asukasmäärän kehitys
1944
Urheilu
Vuonna 1960 Roomassa järjestettiin olympialaiset.
Aiheesta muualla
- [http://www.comune.roma.it Rooman viralliset verkkosivut]
- [http://wikitravel.org/en/Rome Rooma Wikitravelissa]
Luokka:Rooma
als:Rom
ko:로마
ja:ローマ
simple:Rome
Islam
llä tai juutalaisille Daavidin tähdellä.]]
Daavidin tähdellä
Islam (arabiaksi al-islām الإسلام) on yksi maailman suurimmista uskonnoista ja maailman nopeimmin kasvava uskonto. Se sai alkunsa Arabian niemimaalla 600-luvun alkupuolella. Nykyään suurin osa maailman islamia tunnustavista eli muslimeista on etniseltä taustaltaan muita kuin arabeja. Muslimeita oli vuonna 1993 1,1 miljardia. Arviot muslimien lukumäärästä vuonna 2005 liikkuvat pääosin välillä 1,3–1,5 miljardia.
Synnyinseutunsa Arabian niemimaan lisäksi islam on valtauskonto myös Turkissa, Iranissa, Bosnia-Hertsegovinassa, Albaniassa, Azerbaidžanissa, eräissä Etelä-Venäjän tasavalloissa (Tšetšenia, Tatarstan, Baškiria, Dagestan jne.), Keski-Aasiassa, Pohjois-, Itä- ja Länsi-Afrikassa sekä monin paikoin Etelä- ja Kaakkois-Aasiassa (Pakistan, Indonesia, Malesia jne.). Lukumääräisesti mitaten eniten muslimeita on Indonesiassa.
Islam on arabiaa ja tarkoittaa kirjaimellisesti "alistumista" (Jumalalle). Tarkempi käännös olisi ehkä "alistumisesta seuraava mielenrauha". Sitä voidaan kuvata sekä elämäntavaksi että uskonnoksi. Islamin pyhä kirja on Koraani.
Historia
Koraaniilaisia moskeijoita.]]
Koraani
Islam syntyi Arabian niemimaalla 600-luvulla profeetta Muhammedin opetusten pohjalle. Hän ilmoitti olevansa Jumalan (arabiaksi Allāh الله) viimeinen profeetta.
Näihin aikoihin Arabian niemimaalla valtaosa väestöstä sai toimeentulonsa paimentolaisuudesta, mutta myös maanviljelystä harjoitettiin keitailla ja sateisilla vuoristoalueilla. Islam kuitenkin syntyi kaupunkiympäristössä. Mekan kaupunki sijaitsi monien kauppareittien risteyskohdassa ja oli näin otollinen ympäristö uusien ajatusten kehitykselle. Kaupan mittakaavasta vallitsee kuitenkin erilaisia näkemyksiä, ilmeisesti Mekka oli kuitenkin ainakin alueellisesti merkittävä kaupan keskus. Suuri osa niemimaan ihmisistä harjoitti animistisia uskontoja, mutta myös kristinusko ja juutalaisuus vaikuttivat alueella.
Muhammed
Profeetta Muhammed (noin 570, Mekka–8. kesäkuuta 632, Medina) syntyi rikkaaseen kauppiasperheeseen nykyisen Saudi-Arabian alueella. Hänen isänsä kuoli ennen Muhammedin syntymää ja hänet kasvatti hänen isoisänsä Abd al-Muttalib. Muhammedin ollessa 6-vuotias hänen äitinsä Amina kuoli ja 8-vuotiaana hän menetti isoisänsä. Hänen kasvattajakseen tuli hänen setänsä.
Muhammedista tuli kauppias. Perimätiedon mukaan noin vuoden 610 tienoilla meditoimassa ollut Muhammed näki arkkienkeli Gabrielin. Noin vuonna 613 Muhammed alkoi levittää sanaa Jumalasta ja uudesta uskonnosta, islamista. Kaupungin väestö suhtautui häneen kuitenkin vihamielisesti ja vuonna 622 Muhammed lähti pakoon seuraajiensa kanssa Mekasta Medinaan (ns. hidžra). Islamilainen ajanlasku alkaa tästä tapahtumasta. Tähän aikaan hän otti vaimokseen Aishan. Suhteet Mekan ja Medinan välillä huononivat ja mekkalaiset käskivät kaikkien muslimien lähteä pois kaupungistaan. Tammikuussa 630 Muhammed johdatti jopa 10 000 muslimia Mekkaan. Taistelun lopuksi Mekka valloitettiin ja suurin osa asukkaista kääntyi muslimeiksi. Muhammed tuhosi Kaaban epäjumalien patsaat ja pyhitti sen Jumalalle. Vuoteen 638 mennessä kaikki viholliset oli lyöty.
Muhammed yhdisti Arabian paimentolaiskansat. Kun hän sairastui ja kuoli Medinassa vuonna 632, oli suurin osa niemimaata tunnustanut hänen valtansa, vaikka kaikki heimot eivät vielä olleetkaan kääntyneet islamiin.
Islam laajenee
Muhammedin kuoltua Medinan islaminuskoinen väestö pyrki saamaan kaikki arabialueet hallintaansa. Useat aiemmin islamiin kääntyneet heimot kapinoivat pyrkien irtautumaan Medinan määräysvallasta. Muslimit onnistuivat kuitenkin kukistamaan nämä ridda-kapinoiksi kutsutut levottomuudet. Tämän jälkeen alkoi varsinainen islamin laajentuminen Arabian niemimaan ulkopuolella kohti Persiaa ja Bysantin valtakuntaa. Laajenemisen tahdin saneli muslimiyhteisön sisäinen dynamiikka. Arabian niemimaan rauhoituttua ryöstöretkien kohteet oli etsittävä entistä laajemmalta alueelta sekä idässä että lännessä. Bysantin valtakunnan heikkous ja kristittyjen keskinäinen hajaannus mahdollisti nopean laajenemisen lännessä.
Muhammedin seuraajat eli kalifit valloittivat nopeassa tahdissa suurimman osan Lähi-itää, Pohjois-Afrikan ja Espanjan. Sadan vuoden aikana Muhammedin kuolemasta islamilainen valtio ulottui aina Atlantilta Keski-Aasiaan. Kyse oli tällöin ennen muuta islamilaisen alueen laajenemisesta, ei käännytyksestä uuteen uskontoon. Valloitettujen alueiden ei-islamilainen väestö oli verovelvollista ja heidän yrityksiään kääntyä islamiin verojen välttämiseksi ei katsottu suopeasti. Alueiden islamisoituminen (kääntyminen uuteen uskontoon) ja arabisoituminen (arabialaisen kulttuurin leviäminen) tapahtuivat myöhemmin ja vaihtelevalla laajuudella. Jotkut alueet kuten Irak sekä islamisoituivat että arabisoituivat nopeasti, mutta esimerkiksi Persia islamisoitui mutta ei arabisoitunut laisinkaan. Toisaalta esimerkiksi Egypti arabisoitui muttei islamisoitunut täysin.
Yhtenäinen valtiorakenne hajosi kuitenkin pian ja alkoi kilpailevien dynastioiden ja sisällissotien kausi, jota islamilaiset historioitsijat kutsuvat fitnaksi. Muhammedin aikaa seurasi Mekan ja Medinan ns. ortodoksinen kalifaatti (n. 632-661). Omaijadien kalifaatti (n. 661-750) oli ensimmäinen dynastia kalifeja, jotka eivät olleet suoranaista sukua profeetta Muhammedille itselleen. Abbasidien kalifaatti (n. 750-1258) oli dynastianimi Bagdadin kalifeille, jotka syöksivät Omaijidit vallasta vuonna 750. Dynastia hallitsi 200 vuotta, mutta alkoi vähitellen hiipua turkkilaisen mamelukkien armeijan vallan kasvaessa. Kalifaattien aikaa seurasi turkkilainen Osmanien valtakunta (n. 1300-1918).
Huolimatta islamin poliittisen yhteisön sirpaloitumisesta useat islamilaiset valtiot muodostuivat ajan kuluessa suurvalloiksi. Islamin piirin kulttuurikaupungit, kuten Bagdad ja Córdoba, muodostuivat islamilaisen kulttuurin keskuksiksi, joissa edistyivät niin tieteet kuin taiteetkin.
Kohti nykypäivää
1700-luvulta lähtien islamilaiset alueet joutuivat eurooppalaisen imperialismin piiriin. Ensimmäisen maailmansodan jälkeen laajalti tunnustettua, merkittävää kalifaattia ei enää ollut. 1900-luvun kuluessa islamiin vaikuttivat monet muut ideologiat kuten sosialismi, mutta uskonto säilytti ominaispiirteensä. Uskonnon nopea kasvu, länsimaiden kiinnostus islamilaisiin alueisiin, kansainväliset konfliktit ja globalisaatio ovat osaltaan pitäneet islamin merkittävänä nykymaailmaa muokkaavana tekijänä.
Oppi
Islamin tunnustajia kutsutaan muslimeiksi. He uskovat, että Jumala paljasti sanansa ihmiskunnalle profeetta Muhammedin kautta. Muita profeettoja ovat muiden muassa Adam, Abraham, Mooses ja Jeesus. Islam perustuu siis monilta osin samoille periaatteille kuin juutalaisuus ja kristinusko. Muslimit kuitenkin kieltävät Jeesuksen olevan Jumalan poika, kuten kristityt uskovat. Myöskään muut profeetat, kuten Muhammed, eivät ole muslimeille Jumalan poikia, vaan tavallisia ihmisiä, jotka välittivät Jumalan sanomaa ihmisille.
Muhammedin takia islamilaisia on vanhastaan kutsuttu lännessä muhamettilaisiksi. Islamilaiset kuitenkin kiistävät olevansa muhamettilaisia, sillä sanan voi tulkita siten, että he palvoisivat Muhammedia, mistä ei ole kysymys.
Muslimien mukaan ihmiskunnan tärkein lähde Jumalasta on kuitenkin Koraani, joka on heidän mukaansa virheetön, muuttumaton ja Jumalan viimeinen ilmoitus. Koraanin nähdään korjaavan Tooraan ja Raamattuun ajan kuluessa syntyneitä vääristymiä. Islam näkee juutalaisuuden ja kristinuskon "kirjan uskontoina", jotka on johdettu profeettojen opetuksista. Tämän vuoksi nämä uskonnot ovat islamille erityisen läheisiä.
Yksi huomattava islamin ja kristinuskon ero on se, että islam syntyi yhteisöllisenä uskontona. Se ei ollut vain yksilön elämään vaikuttava katsomusjärjestelmä. Niinpä sitä pidetään yhä monin paikoin myös poliittisen ja juridisen elämän säätelijänä. Tämän johdosta monissa islamilaisissa maissa (esim. Iran ja Saudi-Arabia) uskonnon vaikutus näkyy voimakkaana kaikilla elämänaloilla. Toisaalta Keski-Aasian entisissä neuvostotasavalloissa islamin asema on samantapainen kuin kristinuskon asema Etelä-Euroopassa. Turkki on maallinen valtio ja uskonto on teoriassa erotettu valtiosta yhtä jyrkästi kuin Ranskassa.
Islam jakautuu kahteen pääsuuntaukseen, sunnalaisuuteen ja šiialaisuuteen, joiden sisällä puolestaan on erilaisia koulukuntia ja lahkoja. Lisäksi on ahmadiyyalaisia ja druuseja. Sufilaisuus on mystiikkaa korostava islamin suuntaus, jonka seuraajia löytyy niin šiialaisten kuin sunnien joukosta.
Poliittiset radikaali-islamilaiset liikkeet ja aseelliset ryhmät (kuten Al-Qaida) nojaavat pääasiassa fundamentalistisiin islamilaisiin suuntauksiin, kuten wahhabismiin eli salafi-suuntaukseen tai intialaisen deobandi-koulukunnan opetuksiin. Tärkeänä periaatteena näissä suuntauksissa on käsite pyhä sota, joka merkitsee Jumalan johtamaa taistelua vääräuskoisia vastaan. Valtavirran islamissa käsite tosin tulkitaan vain hengelliseksi kilvoitteluksi.
Tärkeimmät opinkappaleet
Islamin perusta on lause "Ei ole muuta jumalaa kuin Jumala, ja Muhammed on hänen profeettansa" (arabiaksi lā ilah illā al-Lāh wa-Muhammad rasūl al-Lāh لا إله إلا الله ومحمد رسول الله). Tullakseen muslimiksi täytyy toistaa ja uskoa tämä lause. Kaikki islamin suuntaukset ovat yhtä mieltä tästä lauseesta.
Islamiin kuuluu kuusi perususkomusta:
#Usko Jumalaan
#Usko enkeleihin
#Usko Jumalan lähettämiin kirjoihin
#Usko profeettoihin ja sanansaattajiin
#Usko tuomionpäivään ja ylösnousemukseen
#Usko kohtaloon
Viisi peruspilaria
Muslimin tulee elämässään noudattaa viittä peruspilaria. Ne ovat hänen tärkeimmät velvollisuutensa, ja niiden noudattaminen on keskeistä Jumalan miellyttämiseksi.
# Shahadah, usko. Uskon todistaminen peruslauseella.
# Salat rukous. Viisi rukoiluhetkeä päivittäin.
# Zakat, almut. Yleensä 2,5% omaisuudesta vuosittain, jaetaan köyhille.
# Sawm, paasto. Ramadanin aikana tulee paastota päivisin.
# Hajj, pyhiinvaellus. Muslimin tulee ainakin kerran elämässään matkustaa pyhiinvaellukselle Mekkaan, jos hän vain kykenee siihen.
Šiialaiset eivät pidä näitä peruspilareina vaan velvollisuuksina. Heille viisi pilaria viittaavat seuraaviin periaatteisiin:
- Jumalan ykseys
- Jumalan oikeudenmukaisuus
- Profetointi
- Ihmiskunnan johtajuus
- Ylösnousemus
Muita uskomuksia
Muihin uskonkappaleisiin kuuluu usko henkiin (jinnit) ja taikuuteen. Taikuuden harjoittaminen on islamissa ehdottomasti kielletty.
Koraani
Koraani on islamin pyhä kirja. Muslimien mukaan se on Jumalan profeetta Muhammedille välittämä. Muhammed sai 22 vuoden aikana 114 ilmestystä, jotka muodostavat Koraanin 114 suuraa eli lukua. Koraania alettiin koota yhtenäiseksi kirjaksi vasta Muhammedin kuoleman jälkeen. Koraanitekstien eli suurojen kokoajaksi mainitaan Muhammedin medinalainen ystävä Zaid ibn Thābit. Zaid ibn Thābitin kokoaman koraanilaitoksen rinnalla oli todennäköisesti useita vastaavanlaisia kokoelmia. Zaid ibn Thābitin kokoama quraišilaisten murretta seuraava koraanilaitos yleistyi vasta kalifi Otmānin julkaistua sen ja lähetettyä siitä kopiot islamilaisen maailman keskeisiin kaupunkeihin kuten Mekkaan, Medinaan ja Basraan.
Koraanin suurat näyttävät olevan järjestetty pituuden mukaan. Poikkeuksen tässä kuitenkin tekee toinen eli Lehmän suura, joka on kaikkiaan 286 jaetta pitkä. Viimeinen Ihmisten suura käsittää vain 6 jaetta. Pituusjärjestyksen lisäksi on havaittu, että koraanin suurat noudattavat ikäjärjestystä. Ikäjärjestys kulkee pääosin takaperoisesti siten, että koraanin lopussa olevat lyhyemmät suurat ovat vanhimpia ja etuosassa olevat pitemmät suurat nuorimpia. Tästä syystä Koraanin painoksissa on yleensä jokaisen suuran alussa merkintä, onko se Mekkan vai Medinan aikakaudelta. Suurat ovat riimiproosamuodossa. Riimiproosa ei ole mitallista, mutta täysin loppusoinnullista. Tyyli oli Muhammedin aikana varsin tyypillinen uskonnollisten ja runollisten tekstien tehokeino. Riimitys helpottaa säkeiden muistamista, mutta tekee Koraanin kääntämisen muille kielille erityisen vaikeaksi.
Koraanin suurat käsittelevät usein keskenään samoja asioita. Toistuvana teemana kirjassa on, että oikein uskovat pääsevät kuoltuaan paratiisiin ja vääräuskoiset joutuvat helvettiin. Koraanissa, toisin kuin Raamatussa, myös annetaan paikoin yksityiskohtaisia kuvauksia helvetissä odottavista kärsimyksistä. Koraanin suurista löytyy toistuvien teemojen lisäksi historiallista materiaalia, joka on osittain yhteneväinen Raamatun kertomusten kanssa. Jeesus on Muhammedin jälkeen Koraanissa useiten mainittu Islamin profeetta.
Yksi huomattavimmista tutkimuksista Koraanin synnystä on Noeldeke-Schwalley'n Geschichte des Qorans.
Islamilainen ihannevaltio
Noeldeke-Schwalley
Islamilaisessa maailmassa uskonnon ja politiikan läheinen suhde selittyy monelta osin lainsäädäntöoikeuden kautta. Klassinen poliittisen islamin teoria pitää islamilaisen valtion tunnusmerkkinä jumalakeskeisyyttä, jolloin koko islamilainen yhteiskunta on valjastettu jumalan lain, šarian toteuttamiseen. Hallinnon tärkein tehtävä on luoda olosuhteet, joissa ihmiset voivat elää Jumalan tahdon mukaisesti. Käytännössä fundamentalistisissa valtioissa – kuten Talibanien vuosina 1995–2001 hallitsemassa Afganistanissa – ihmisten on täytynyt elää hallinnon tulkitseman ja politisoiman Jumalan tahdon mukaisesti.
Ihanteellinen islamilainen valtio perustaa ideologiansa ja toimintansa islamin normeille. Malli on löydettävissä legendanomaisesta profeetta Muhammedin elämästä sekä hänen luomastaan teokraattisesta valtiosta, joka kaatui profeetan kuollessa vuonna 632 jaa. Profeetta Muhammedissa itsessään yhdistyivät poliittinen ja uskonnollinen valta ja hän hallitsi maataan Jumalalta saamiensa ilmoitusten ja ilmestysten mukaisesti. Koska profeetta Muhammed oli viimeinen profeetta, "profeettojen sinetti", vastaava ihannevaltio ei ole enää milloinkaan mahdollinen.
Profeetan kuolema aiheutti myös valtatyhjiön kehittyvään ja nopeasti laajenevaan arabiyhteisöön. Valtion kasvaessa suurvallaksi muslimit pyrkivät kehittämään sääntöjä, jotka säätelisivät valtion toimintaa Jumalan edellyttämällä tavalla ja pitäisivät valtion lähempänä islamilaista ihannetta. Lainsäädännön ongelman muodosti vallanjako, sillä Muhammedille ei ollut yhtä selkeää seuraajaa. Erilaiset ratkaisumallit valtatyhjiön täyttämiseksi muodostuivat kehityksen tuloksina eriytyneiksi oppisuunnikseen, joista muslimien enemmistöä edustaa sunnalaisuus ja vähemmistöä šiialaisuus. Nyttemmin 1980- ja 1990-luvuilla muslimit ovat palanneet uudelleen samoihin ongelmiin lain asemasta yhteiskunnasta, sekä sen sisällöstä ja alkuperästä. Jotkut muslimit tahtovat luopua maallisen valtion ja lainsäädännön ajatuksista kokonaan ja korvata ne Muhammedin kautta ilmenneille Jumalan opetuksilla.
Muslimiveljeskunnan perustaja Hasan al-Banna määrittelee islamistisen ihannevaltion nykyajan vaatimusten mukaisesti ja hänen näkemyksensä nauttii suhteellisen laajaa kannatusta niin sanottujen islamistien keskuudessa. Al-Banna kuvailee autoritaarisen ihannevaltionsa järjestäytymistä seuraavalla tavalla: valtio koostuu kolmesta osasta, joista ensimmäinen on Koraanin pohjaava perustuslaki, toinen on neuvonantoon, šuuraan, perustuva yksipuolueinen parlamentti ja kolmas on oikeudenmukainen hallitsija, joka noudattaisi islamin lakeja ja kansan enemmistön tahtoa. Tällaisessa valtiomallissa ei ole tilaa oppositiolle tai uskonnollisille vähemmistöille ja al-Banna itsekin korosti, ettei valtio voisi pysyä yhtenäisenä, jollei vältettäisi keskustelua muun muassa filosofiasta ja metafysiikasta.
Islam nykyään
metafysiikasta enemmistöä ja vaaleammat šiialaista enemmistöä.]]
CIA World Factbook 2004:n mukaan islam on maailman toiseksi suurin uskonto. Noin 18 % muslimeista asuu arabimaissa, 20 % Saharan eteläpuolisessa Afrikassa ja noin 30 % Pakistanissa, Intiassa ja Bangladeshissa. Eniten yhden maan sisällä muslimeita on Indonesiassa. Myös Euroopassa, Keski-Aasiassa ja Kiinassa on merkittävät muslimiyhteisöt.
Valtiot, joissa on eniten muslimeja (arvioitu lukumäärä):
#Indonesia (213 469 356)
#Pakistan (156 491 617)
#Intia (129 631 726)
#Bangladesh (127 001 272)
#Egypti (70 530 237)
Islam Suomessa
Islaminuskolla on suhteellisen pitkät perinteet Suomessa. Tataarivähemmistö on harjoittanut islamia jo 1800-luvun alkupuolelta asti. Ensimmäiset tataarit muuttivat Venäjältä Suomeen kauppiaiksi pian Suomen sodan jälkeen. Helsingin tataarit perustivat maamme enimmäisen islam-yhdistyksen 1830 ja seurakunnan 1925. Esimerkiksi talvi- ja jatkosodissa islaminuskoisille järjestettiin useimmiten vapaata uskonnon tärkeimpien juhlien ajaksi. Nykyisin Suomessa on noin 700 tataaria, joilla on moskeija myös Järvenpäässä ja Tampereella. He ovat pysyneet erossa myöhemmin tulleista muslimeista, eikä seurakuntiinkaan oteta jäseniksi muita kieliä puhuvia.
Viime aikoina islamia tunnustavien ihmisten määrä on ollut kasvussa, kun Suomeen on saapunut aiempaa enemmän maahanmuuttajia islamilaisista maista. Suhteet valtaväestöön ovat olleet pääosin hyvät, joskin joitain ongelmiakin on ilmennyt. Enemmän kuin uskonnosta ovat hankaukset syntyneet kulttuurillisista erimielisyyksistä, jotka usein virheellisesti luetaan yksin islamista johtuviksi.
Kirjallisuutta
-
-
-
-
-
-
Katso myös
- Allah
- Ajatolla
- Arabimaailma
- Islamilainen filosofia
- Koraani
Aiheesta muualla
- [http://www.islamopas.com/ Islam-opas] - suomalaisten muslimien kokoama sivusto, jolla tietoa uskonnosta.
- [http://omnibus.uni-freiburg.de/~riexinge/euroislam.html Islam in Western Europe]
Luokka:Islam
ms:Islam
ko:이슬람교
ja:イスラム教
simple:Islam
th:ศาสนาอิสลาม
KalifaattiKalifi (arabiasta seuraaja) on arvonimi, jota käytetään Muhammadin seuraajista islaminuskoisten hengellisenä päämiehenä, kaikkien muslimien yhteisön eli umman johtajana. Muhammadin kuoleman jälkeen Abu Bakr valittiin hänen seuraajakseen (kalifiksi). Asema oli alun perin vaalilla valittu, mutta siitä tuli perinnöllinen. Sunnit tunnustavat neljä ensimmäistä kalifia: Abu Bekr, Omar, Othman ja Ali. Šiiat tunnustavat aseman periytyvän Muhammadilta suoraan Alille. Kalifin arvonimi oli osmanien sulttaanien käytössä vuodet 1517–1924, jonka jälkeen sitä ei ole käytetty.
Abu Bekr oli Muhammadin appi, joka äänestettiin asemaansa Muhammedin kuoltua vuonna 632. Hän esti islamin hajaannuksen kukistamalla Medinan kapinalliset heimot. Hänen aloittamansa sota kukisti Bysantin Syyrian ja Palestiinan provinssit ja Persian Irakin provinssin. Omar hallitsi 634–644. Hänen aikanaan islam levisi valloituksilla Syyriaan, Palestiinaan ja Egyptiin.
Othman oli Muhammedin vävy ja kalifina 644–656. Hän kuului mekkalaiseen omaijadien sukuun, joka hallitsi kalifaattia 661–750 ja Córdoban kalifaattia vuoteen 1031. Häntä syytettiin kapinoista ja juonittelusta, mistä johtuen hänet salamurhattiin.
Ali oli kalifina 656–661. Hän oli Muhammedin serkku ja naimisissa Fatiman, Muhammedin ja Khadijan tyttären kanssa. Hän on ensimmäinen šiiojen tunnustama laillinen Muhammedin seuraaja ja imaami. Ali seurasi Othmania kalifina, huolimatta Aishahin ja Muawiyan vastustuksesta. Hänet salamurhattiin. Hänen poikansa Hassan luopui arvonimestä omaijadien dynastian perustaneen Muawiyan hyväksi. Alin toinen poika Hussein johti kapinaa omaijadeja vastaan, mutta hänet surmattiin Karbalan taistelussa vuonna 680.
Omaijadit siirsivat pääkaupungin Damaskokseen ja hallitsivat kalifaattia vuoteen 750, jolloin sen johtoon tuli Muhammadin sedästä Al-Abbasista lähtöisin oleva abbasidien dynastia. Espanja irtautui omaijadien alaisuudessa omaksi kalifaatikseen 756. Vuonna 909 Fatimasta lähtöisin olevat fatimidit perustivat kalifaatin Kairoon. Mongolivalloitus tuhosi abbasidien kalifaatin Bagdadissa vuonna 1258. Kristityt tuhosivat Córdoban kalifaatin 1492 ja osmanit valloittivat Kairon 1517.
Kalifaatti on nimitys kalifin dynastialle ja hallitsemalle alueelle:
- Ortodoksinen kalifaatti (Mekka ja Medina) (n. 632-661)
- Abbasidien kalifaatti (n. 661-750)
- Omaijadien kalifaatti (n. 750-1258)
- Fatimidien kalifaatti (909–1517)
- Córdoban kalifaatti (756–1492)
Luokka:Islam
-
ja:カリフ
Osmanien valtakunta
Ensimmäisen hallitsijansa mukaan nimetty Osmanien valtakunta (myös: Ottomaanien imperiumi, Ottomaanien valtakunta, Turkin sulttaanikunta) oli olemassa 1300-luvulta ensimmäisen maailmansodan loppuun. Turkkilaiset osmanit olivat muslimeja, mutta valtakuntaan kuului monia kansoja jotka saivat säilyttää oman kulttuurinsa ja uskontonsa. Valtakunnan hajottua siitä jäi jäljelle nykyinen Turkki.
Historia
Nousu
1300-luvulla turkkilainen Osman I (Uthmān) perusti pienen emiirikunnan Iznikin kaupungin ympärille. Valtakunta laajentui 1300–1400-luvuilla käsittämään Bysantin valtakunnan alueet, nykyisen Turkin, Kreikan, Balkanin ja Krimin. 1500-luvulla siihen liitettiin Selim I:n (1512–1520) alaisuudessa Egypti, Hijaz (Mekan ja Medinan alueet), Palestiina, Algeria ja alueita Punaisen meren rannalta. Suleiman I Suuren (1520–1566) aikana Osmanien valtakuntaan liitettiin lisäksi Välimeren rantakaistale Egyptistä Tunisiaan, Kaksoisvirran maa, Unkari ja alueita Euroopassa aina Wieniin asti.
Osmanien laajeneminen Eurooppaan pysäytettiin Wienin piirityksessä vuonna 1529 ja Lepanton taistelussa 1571 jolloin paavin, Venetsian ja Espanjan laivastot voittivat osmanit.
Wien pelastui uudelleen 1683 ja nyt osmanit ajettiin lopullisesti Tonavan taa.
Rappeutuminen ja mureneminen
:Pääartikkeli: Osmanien valtakunnan rappeutuminen ja mureneminen
1800-luvulta alkaen valtakunta heikentyi ja Euroopan valtiot ottivat sen alueet Pohjois-Afrikassa siirtomaikseen, vaikka Egypti säilyi virallisesti osana osmanivaltakuntaa.
Venäjä havitteli monia alueita, joista käytiin Krimin sota 1853–1856 ja Turkin sota 1877–1878.
Ensimmäisessä maailmansodassa valtakunta liittyi keskusvaltojen puolelle ja sodan jälkeen valtakunta jaettiin voittajavaltojen kesken, ja suurin osa Anatoliaa annettiin Kreikalle, jonka armeija ryhtyikin välittömästi miehityssotaan. Turkkilaiset eivät kuitenkaan hyväksyneet tätä, vaan taistelivat Mustafa Kemalin johdolla valloittajia vastaan. Vuonna 1922 valloittajat oli ajattu pois nykyisen Turkin alueelta ja Turkki julistettiin tasavallaksi seuraavana vuonna.
Katso myös
- Osmanien sodat Euroopassa
Hallitsijat
Ensimmäiset hallitsijat kutsuivat itseään nimellä bey, vuodesta 1383 arvonimi oli sulttaani. Sulttaaniin alaisuudessa maata hallitsivat visiirit.
Käytettyjen nimien kirjoitustapa vaihtelee käytetyn arabialaisen kirjaimiston translitterointijärjestelmän mukaan.
Kulttuuri
:Pääartikkeli: Osmanien kulttuuri
Osmani oli keinotekoinen hovin ja virkakoneiston käyttämä kieli, jota kirjoitettiin arabialaisin kirjaimin. Vuonna 1928 Turkin tasavallassa otettiin käyttöön Istanbulin alueella käytettyyn puhekieleen pohjaava nykyturkki. Siitä seurasi mm. seuraavia muutoksia: kirjaimisto vaihdettiin latinalaiseksi ja kieltä puhdistettiin arabialaisista ja persialaisista vaikutteista (joidenkin arvioiden mukaan jopa 2/3 osmanin sanastosta oli lainaa näistä kielistä - myös vaikutus kielioppiin oli suuri), sekä luotiin runsaasti uudissanoja. Kielitieteessä sana osmani kielen nimenä tarkoittaa osmanivaltiossa käytettyä turkin kieltä, erotukseksi myöhemmästä turkin kielestä tai muista turkkilaisista kielistä.
Luokka:Osmanien valtakunta
ko:오스만 제국
ja:オスマン帝国の君主
Italia
Italia on eteläeurooppalainen valtio. Italian pinta-ala on noin 300 000 neliökilometriä ja väkiluku noin 58 miljoonaa. Italian naapurimaita ovat Ranska, Sveitsi, Itävalta, Slovenia sekä kääpiövaltiot San Marino, Vatikaani ja Maltan ritarikunta.
Italian pääkaupunki on Rooma. Muita suuria kaupunkeja ovat muun muassa Napoli, Milano, Firenze, Torino ja Venetsia.
Italiassa puhutaan pääasiassa italiaa. Tärkein uskontokunta on katolisuus.
Italia on EU:n ja NATOn perustajajäsen.
Italian tämänhetkinen pääministeri on Silvio Berlusconi ja presidentti Carlo Azeglio Ciampi.
Historia
Antiikin aikana Apenniinien niemimaa oli muinaisen Rooman valtakunnan sydänalueita. Ennen roomalaisia Italiaa asuttivat muun muassa etruskit. Vuonna 476 jakautuneen Rooman imperiumin länsiosa hajosi lopullisesti, ja yli tuhat vuotta alue oli jakautunut pieniin ruhtinaskuntiin, ja osaa aluetta hallitsivat aika ajoin myös muun muassa Bysantti ja Espanja. Myös viikingeillä oli keskiajalla Etelä-Italiassa ja Sisiliassa kuningaskunta.
Nykyinen Italia syntyi 1850–1870-luvuilla pala palalta. Sardinian kuningaskunta valloitti Itävalta–Unkarilta Ranskan tuella Lombardian (Milanon ympäristön) 1859, ja Giuseppe Garibaldin johtama vapaaehtoisjoukko, joka toimi ilman Sardinian kuninkaan virallista lupaa, valloitti sitten Sisilian ja Napolin kuningaskunnan sekä pääosan paavin hallitsemasta Kirkkovaltiosta 1859–1860. Rooman pohjoispuoliset ruhtinaskunnat liittyivät Sardinian kuningaskuntaan kansanäänestyksissä 1860, ja Italian valtio perustettiin. Torino, jo Sardinian kuningaskunnan pääkaupunki, tuli Italian valtion ensimmäiseksi pääkaupungiksi. Saksan–Itävallan sotaan osallistumalla Italia valtasi Itävallalta Venetsian maakunnan 1866. Kun Roomaa ympäröivää Kirkkovaltion osaa suojelevat ranskalaisjoukot poistuivat 1870 Ranskan–Saksan sodan tähden, myös Rooma ja ympäröivä alue liitettiin Italiaan.
Itsenäinen Italia pyrki sitten suurvaltojen joukkoon, mutta jäi vähän samaan tapaan kuin Saksa, Ranska ja Britannia nykyään "pieneksi suurvallaksi". Se sai hankittua joitakin siirtomaita Afrikasta, muun muassa eteläosan nykyisestä Somaliasta, Eritrean ja Libyan. Etiopian valloitusyritys 1895–1896 päättyi kuitenkin sotilaalliseen katastrofiin ja kiusalliseen arvovaltatappioon. Ennen ensimmäistä maailmansotaa Italia oli liitossa Saksan ja Itävalta–Unkarin kanssa (kolmiliitto).
Ensimmäisen maailmansodan syttyessä Italia jäi kuitenkin aluksi puolueettomaksi, sillä muut jättivät sopimusvelvoitteensa täyttämättä eivätkä ilmoittaneet Italialle ajoissa sotaan ryhtymisestä. Myöhemmin Italia liittyi sotaan ympärysvaltojen puolella näiden luvattua Italialle Itävalta–Unkariin kuuluvia alueita. Rauhanteossa osa Italialle luvatuista alueista liiettiin kuitenkin Jugoslaviaan, mikä johti tyytymättömyyden kasvuun. Tätä käyttivät hyväkseen Benito Mussolinin johtamat fasistit, jotka muodostivat Italiasta yksipuoluediktatuurin.
Mussolini valloitti Etiopian 1936, mutta ei kyennyt rauhoittamaan maata. Albaniasta tehtiin myös Italian satelliittivaltio ja se liitettin osaksi Italiaa huhtikuussa 1939. Yhdessä Hitlerin johtaman Saksan kanssa Mussolini pyrki hallitsemaan Eurooppaa; tosin Saksan huomattavasti suuremman sotilaallisen voiman takia Italia joutui pikku hiljaa Saksan satelliittivaltioksi. Toisen maailmansodan Italia aloitti julistamalla sodan Ranskalle ja Iso-Britannille 10. kesäkuuta 1940 ja osallistumalla Ranskaan tehtävään hyökkäykseen. Lokakuussa 1940 aloitettu hyökkäys Kreikkaan tuotti kiusallisia tappioita, mutta kääntyi lopulta Saksan tuella voitoksi. Pohjois-Afrikassa Italia pyrki valloittamaan briteiltä Egyptin. Lopulta kuitenkin Britannia tunkeutui Italiaan 1943, mikä pakotti pian Italian vaihtamaan puolta. Saksa miehitti Italian pohjoisosan, ja vuosina 1943–1945 maassa käydyt liittoutuneiden ja Saksan väliset taistelut tuottivat suurta vahinkoa. Rauhanteossa Italia menetti kaikki siirtomaansa ja pieniä alueita Euroopasta.
Sodan jälkeen Italian valtiomuoto muutettiin 1946 kuningaskunnasta tasavallaksi.
Politiikka
Maaliskuun 1994 parlamenttivaaleissa ylivoimainen voittaja oli vaaliliitoksi perustettu Vapauden liitto (Polo della Libertá), jonka muodostivat mediamoguli Silvio Berlusconin perustama Eteenpäin Italia (Forza Italia, FI), äärioikeistolainen Kansallisliitto (Alleanza Nazionale, AN) ja Pohjois-Italialle itsehallintoa vaatinut Pohjoisen liitto (Lega Nord, LN). Berlusconi muodosti oikeistolaisen koalitiohallituksen, johon edellä mainitut puolueet osallistuivat. Hallitus kaatui jo joulukuussa 1994 Berlusconiin kohdistuneiden lahjusepäilyjen takia.
Vuoden 2001 vaaleissa Berlusconin johtama "Vapauksien talo" (Casa delle Libertà) -koalitio selvityi voittajaksi, ja Berlusconi sai muodostaa toisen hallituksensa. Forza Italia sai maan parlamentin ylähuoneesta, senaatista (Senato della Repubblica), 82 paikkaa 315:stä ja alahuoneesta, edustajainhuoneesta (Camera dei Deputati), 189 paikkaa 630:stä.
Suurin oppositiovoima on keskustavasemmistolainen "Oliivipuu" (Uniti nell'Ulivo) -koalitio, jonka suurin puolue on sosiaalidemokraattinen "Vasemmistodemokraatit" (Democratici di Sinistra). Suhteellisen vaalitavan ansiosta parlamentissa on edustettuina myös lukuisia pienempiä ryhmiä.
Berlusconia vastaan käyty lahjusoikeudenkäynti keskeytettiin kesäkuussa 2003, kun parlamentti äänesti uudesta laista, joka takasi oikeudellisen koskemattomuuden poliitikoille ja tuomareille. Heinäkuun alussa 2003 Berlusconi aiheutti kohua maailmalla sanomalla häntä arvostelleelle saksalaiselle europarlamentaarikolle, Martin Schulzille, että tämä sopisi hyvin tekeillä olevaan italialaiselokuvaan keskitysleirin vartijan rooliin.
Vuoden 2003 paikallisvaaleissa ja 2004 eurovaaleissa Berlusconin johtama hallituskoalitio on kärsinyt tappioita.
Aluejako
Pääartikkeli: Italian alueet
Italia jakautuu hallinnollisesti 20 alueeseen (regione), jotka jakautuvat edelleen maakuntiin (provincia) ja nämä kuntiin (comune). Maakunnat on useimmiten nimetty hallintopaikkakuntansa mukaan.
Italian alueet:
Tähdellä merkityillä alueilla on itsehallinnollinen asema
Maantiede
Italian alueet
Italian alueet
Italia sijaitsee Etelä-Euroopassa, Apenniinien niemimaalla, joka on lähes koko Välimeren pituinen kapeahko, samannimisen vuoriston hallitsema niemimaa. Italia rajoittuu pohjoisessa Alppien vuoristoon sekä Sveitsin ja Itävallan valtioihin, koillisessa Sloveniaan, luoteessa Ranskaan, idässä Adrianmereen, lännessä Ligurianmereen ja Tyrrhenanmereen, etelässä Joonianmereen sekä Maltan ja Sisilian kanaaleihin. Apenniinien niemimaan lisäksi Italiaan kuuluu useita saaria, muun muassa Sisilia ja Sardinia, Välimeren suurimmat saaret sekä Elba, Capri, Ischia, Panteleria ja tuliperäiset Liparisaaret. Sisilian saarella sijaitsee Euroopan korkein tulivuori Etna. Napolin kaupungin edustalla on Vesuviuksen tulivuori. Italia tunnetaan ulkomuotonsa vuoksi "Saapasmaana".
Talous
Italiassa on muun muassa öljy-, maakaasu-, rautamalmi-, kivihiili-, elohopea-, rikki-, suola- ja marmoriesiintymiä, mutta kaikkiaan luonnonrikkauksia on vain vähän. Teollisuuden osuus bruttokansantuotteesta on 40 %, ja se työllistää 32 % työikäisestä väestöstä. Teollisuuskeskukset keskittyvät maan pohjoisosaan, mikä johtuu hyvistä markkinointiyhteyksistä Keski- ja Länsi-Eurooppaan, alppijokien vesivoimasta ja maataloudesta saatavista raaka-aineista. Italiassa tuotetaan kone- ja konepajateollisuuden perinteisiä tuotteita kuten laivoja, moottoriajoneuvoja, konttorikoneita, elektroniikkaa, maatalouskoneita ja rautatiekalustoa. Automerkeistä kuuluisimmat ovat torinolainen FIAT ja Ferrari. Lisäksi Italiassa on muun muassa teräs-, elintarvike-, tupakka-, huonekalu- ja kemianteollisuutta.
Italia, erityisesti Milano, on tunnettu muodin kotimaana, ja italialaiset asusteet ja kengät ovatkin maailmankuuluja. Tärkeimpiä vientituotteita ovat koneet ja moottoriajoneuvot, tekstiilit, kengät ja kemianteollisuuden tuotteet sekä viinit, oliiviöljy, hedelmät ja vihannekset. Huomattavimmat kauppasatamat ovat Genova, Augusta, Trieste, Venetsia ja Taranto. Kansainvälisiä lentoasemia on 25. Italiassa käy joka vuosi yli 50 miljoonaa turistia.
Alkutuotannon osuus bruttokansantuotteesta on enää kolme prosenttia, ja sen piirissä työskentelee kahdeksan prosenttia työvoimasta. Maanviljely keskittyy Pohjois-Italian alangolle, jossa viljellään muun muassa vehnää, maissia, sokerijuurikasta ja riisiä. Alueella tuotetaan myös merkittävästi rehua ja maitotaloustuotteita. Keski- ja Etelä-Italiassa kasvatetaan etupäässä lampaita ja vuohia. Italia on maailman suurin viinirypäleiden ja viinin tuottaja. Maan eteläosassa viljellään sitrushedelmiä, tomaatteja ja oliiveita. Pohjoisen Friulissa ja Lombardiassa viljellään silkkiäispuita, mutta niiden kasvatus on vähentynyt keinokuitujen käytön yleistyessä. Rannikolla muun muassa sardiinien, sardellien ja tonnikalan kalastus on tärkeä elinkeino.
Ennen Euroopan yhteiseen valuuttaan, euroon, siirtymistä Italian rahayksikkö oli Italian liira (ITL, ₤ ), 1 000 liiraa oli noin kolme markkaa eli 50 senttiä.
Kielet
Italian virallinen kieli on italia, mutta vielä 100–200 vuotta sitten sitä osasi vain murto-osa kansasta. Italian kielen loi suurelta osin Dante Alighieri toscanalaismurteiden perusteella 1300-luvulla. Vasta Mussolini vakiinnutti Italian kielen valta-aseman.
Paikallisesti virallinen asema Italiassa on saksalla (Etelä-Tiroli, 280 000 puhujaa) ja ranskalla (Aostan laakso, 115 000 puhujaa, joista osa puhuu pikemminkin läheistä frankoprovensaalia). Vain Italiassa käytettyjä paikallisia kieliä ovat friuli (550 000 puhujaa), ladino (35 000 puhujaa) ja sardinia (miljoona puhujaa). Katalaania Italiassa puhuu noin 20 000 puhujaa ja oksitaania noin 50 000 puhujaa. Jo keskiajalla Italiaan on muuttanut paljon albaniankielistä väestöä (100 000 puhujaa) ja jo historiallisista ajoista Sisiliassa ja Etelä-Italiassa on puhuttu paljon kreikkaa (nykyisin 11 000 puhujaa). Itärajalla puhutaan myös naapurimaiden kieliä: kroatiaa (2 000 puhujaa) ja sloveniaa (75 000 puhujaa).
Näiden vakiintuineiden kielten lisäksi Italiassa on paljon maahanmuuttajia, joilla on omat kielensä. Lisäksi Italiassa on romaneja, joilla on oma kielensä.
Historiallisesti tunnettuja Italian niemimaalla puhuttuja kieliä ovat latina ja etruskien kieli.
Merkittävimmät luonnonvarat
- elohopea
- potaska
- marmori
- rikki
- kivihiili
- kala
Merkittävimmät vientituotteet
- koneet
- tekstiilit
- autot
- viini
Katso myös
- Italian taide
- Italian maatalous
- Italialainen keittiö
Aiheesta muualla
- [http://maps.google.com/maps?ll=43.484032,12.077433&spn=14.152961,32.431641&z=12&t=h&hl=en Italia Google Mapsissa]
Luokka:Italia
als:Italien
ms:Itali
zh-min-nan:Italia
ko:이탈리아
ja:イタリア
simple:Italy
th:ประเทศอิตาลี
fiu-vro:Itaalia
TerrorismiTerrorismi (latinankielisestä sanasta terrere, 'aiheuttaa kauhua') on väkivallan käyttöä, jolla tähdätään yleisen pelon ilmapiirin luomiseen ja tällä tavalla nostetaan esiin tietty poliittinen tai ideologinen asia. Terrorismille on ranskalaisen Jean Servierin mukaan ominaista myös tietty jatkuvuus. Terrorismin taustalla on siis Servierin näkökulman mukaan aina jokin strategia.
Terrorismia ovat harjoittaneet sekä vasemmiston että oikeiston edustajat, kansalliset ja uskonnolliset ryhmät ja vallankumoukselliset. Myös valtion instituutiot kuten armeijat ja tiedustelupalvelut voivat harjoittaa terrorismia, jota kutsutaan tällöin valtioterrorismiksi. Yksinäisen toimijan tapauksessa lienee mahdollista puhua myös henkilö- tai yksilöterrorismista. Tällaista melko harvinaista terrorismin lajia on edustanut esimerkiksi yhdysvaltalainen ääriympäristönsuojelija "Unabomber".
Yleensä terrorismin määritelmää voidaan kuitenkin pitää subjektiivisena, jolloin terroristeja ovat ne, jotka ovat meitä vastaan. Kansainvälisillä forumeilla, kuten YK:ssa osoittautuu, että vastakkaisista tavoitteista johtuen toisen terroristi on toisen vapaustaistelija. Joissain maissa terrorilla vapaustaistelun ylivoimaa vastaan aloittan | | |
