:: wikimiki.org ::

Liechtenstein

Liechtenstein

Liechtenstein on pieni ruhtinaskunta Alpeilla Sveitsin ja Itävallan välissä. Liechtenstein on Euroopan neljänneksi pienin valtio 160 neliökilometrillään ja 33 000 asukkaallaan. Liechtensteinin nykyinen ruhtinas on Hans Adam II, joka on hallinnut vuodesta 1989, ja maan pääministeri on nimeltään Otmar Hasler.

Historia

Pääartikkeli: Liechtensteinin historia Ruhtinas Johann Adam Andreas von Liechtenstein osti vuonna 1699 Schellenbergin alueen ja 1712 Vaduzin kreivikunnan. Nämä alueet muodostivat vuonna 1719 perustetun Liechtensteinin ruhtinaskunnan, joka sai nimensä ruhtinaan kotilinnan mukaan. Ruhtinaskunta kuului Saksan valtakuntaan vuoteen 1806, suvereenina valtiona Reinin liittoon 1806-14 ja Saksan liittoon 1815-66. Saksan liiton hajottua Liechtenstein jäi riippumattomaksi saksalaiseksi valtioksi. Tämän jälkeen se oli läheisessä yhteistyössä Itävalta-Unkarin keisarikunnan kanssa vuoteen 1918. Keisarikunnan hajottua Liechtenstein liittoutui Sveitsin kanssa ottaen maan valuutan käyttöön sekä muodostaen tulliunionin. Neutraliteetin myötä Liechtenstein ei - Sveitsin tavoin - joutunut osallistumaan toiseen maailmansotaan. YK:n jäseneksi Liechtenstein liittyi vasta 1990, ja EFTA:n täysjäseneksi se pääsi 1991. 1992 maassa äänestettiin Euroopan talousalueeseen liittymisestä, mikä hyväksyttiin, mutta Sveitsin äänestettyä sopimusta vastaan asia lykkääntyi. Uudessa kansanäänestyksessä huhtikuussa 1995 liittymistä kannatti 82 % kansasta, ja se astui voimaan saman vuoden vappuna. Katso myös:
- Liechtensteinin suku
- Luettelo Liechtensteinin ruhtinaista
Politiikka
Pääartikkeli: Liechtensteinin politiikka Liechtenstein on valtiomuodoltaan perustuslaillinen monarkia, jonka valtionpäämies on perinnöllinen ruhtinas. Ruhtinas Franz Josef II:n kuolemasta 1989 lähtien ruhtinaana on toiminut Hans Adam II. Maassa toimii yksikamarinen parlamentti (Landtag), jossa on 25 kansan valitsemaa edustajaa. Hallitusta johtaa pääministeri (tällä hetkellä Otmar Hasler). Pääministerin lisäksi hallituksessa toimii neljä ministeriä. Kaikki ministerit nimittää hallitseva ruhtinas parlamentin ehdotuksesta. Parlamentin paikoista kilpailee lähinnä kaksi puoluetta, Edistyksellinen kansanpuolue (Fortschrittliche Bürgerpartei, FBP) ja Isänmaallinen liitto (Vaterländische Union, VU). Liechtensteinin ulkopolitiikka on pääosin Sveitsin johtamaa. Maalla on omat suurlähetystöt ainoastaan Bernissä, Berliinissä, New Yorkissa (YK) sekä Wienissä. Parlamenttirakennus (Regierungsgebäude) valmistui 1905 ja on maapäivien ja hallituksen sijaintipaikka. Rakennus on historiallinen nähtävyys, kuitenkin itse ruhtinasperhe on asunut pääosin Böömissä ja Itävallassa sijainneilla maillaan aina vuoteen 1938 saakka. Katso myös:
- Liechtensteinin ruhtinas
- Luettelo Liechtensteinin pääministereistä
Maantiede
Luettelo Liechtensteinin pääministereistä Luettelo Liechtensteinin pääministereistä Pääartikkeli: Liechtensteinin maantiede Liechtensteinin ruhtinaskunta sijaitsee Alppien vuoristossa Keski-Euroopassa Sveitsin ja Itävallan välissä. Maa on 160 km² kokoinen. Liechtensteinin alueella ei vettä ole rajajoki Reiniä ja muita jokia lukuun ottamatta. Rajalinjaa maalla on yhteensä 76 km, josta 34,9 on Itävallan ja 41,1 Sveitsin kanssa. Liechtensteinissa vallitsee mannerilmasto; talvet ovat kylmiä ja kuvia ja kesät lämpimiä ja melko pilvisiä. Koko maa on vuoristoa lännessä sijaitsevaa Reinin laaksoa lukuun ottamatta. Ruhtinaskunnan korkein kohta on Grauspitze (2599 m) ja matalin Ruggeller Riet (430 m). Maan tärkein joki on Rein, jonka lisäksi toinen tärkeä joki on Samina.
Osat
Liechtensteinin ruhtinaskunnan jako kahteen osaan, Vaduziin eli Oberlandiin (Ylämaa) ja Schellenbergiin eli Unterlandiin (Alamaa), juontaa juurensa satojen vuosien takaa. 1600-luvulla nykyisen Liechtensteinin paikalla oli kaksi aluetta, Vaduzin kreivikunta ja Schellenberg. Vuonna 1699 ruhtinas Johann Adam Andreas von Liechtenstein osti Schellenbergin alueen ja vuonna 1712 Vaduzin. Näistä hän muodosti 1719 Liechtensteinin ruhtinaskunnan. Vaduzin kaupungista hän teki uuden valtionsa pääkaupungin. Kyseiset alueet on jaettu itsehallintoisiin kuntiin, joita maassa on 11. Kuntalaiset äänestävät kunnallishallinnon ja kunnanjohtajan, joka työskentelee kunnan koosta riippuen joko kokopäiväisesti tai osa-aikaisesti. Kuntalaiset voivat tehdä aloitteita kunnan hallinnoille, kunhan saavat kuudesosan äänestysikäisistä kuntalaisista kannattamaan aloitettaan. Kunnat saavat rahoituksensa pääasiassa kunnallisveroilla, mutta saavat myös osan kansallisista verotuloista. Kunnat saavat myös valtiolta avustusta esimerkiksi rakennusprojekteihin. Jokaisessa kunnassa on kaksi kotia psykiatrisen hoidon tarpeessa oleville, kaksi vanhainkotia sekä muita työntekijöitä vanhustenhuollossa. Vaduzin alueella asuu 22 452 ja Schellenbergin alueella 13 696 ihmistä. Vaduzin alue sisältää seuraavat kunnat:
- Balzers
- Planken
- Schaan
- Triesen
- Triesenberg
- Vaduz Schellenbergin alue sisältää seuraavat kunnat:
- Eschen
- Gamprin
- Mauren
- Ruggell
- Schellenberg
Talous
Pääartikkeli: Liechtensteinin talous Liechtenstein tunnetaan maailmalla veroparatiisina. Pienestä koostaan huolimatta sen on onnistunut kehittyä vauraaksi, teollistuneeksi vapaan markkinatalouden maaksi. Teollisuus tuottaa suurimman osan maan bruttokansantuotteesta, Suomessa tunnetuin maan yritys lienee ThyssenKrupp Presta AG. Yhdysvallat ja EU ovat maan tärkeimmät kauppakumppanit. Teollisuuden ohella myös finanssisektori on pankkisalaisuuden ansiosta merkittävä. Ruhtinaskunnalla on Sveitsin kanssa tulli- ja rahaliitto, joten maan valuuttana toimii Sveitsin frangi. Yli 90 % Liechtensteinin tarvitsemasta energiasta tuodaan ulkomailta. Maa on ollut EEA:n jäsen vuodesta 1995 lähtien. Omien postimerkkien myynti tuottaa Liechtensteinille 15 % kansantulosta. Liechtenstein on myös suosittu matkailumaa.
Väestö
Pääartikkeli: Liechtensteinin väestö 34,2 % väestöstä on ulkomaalaisia, pääasiassa sveitsiläisiä, itävaltalaisia ja saksalaisia. Maan virallinen kieli on saksa, josta alueella puhutaan alemannista murretta. Yli 80 % liechtensteinilaisista on katolilaisia, 7 % protestantteja ja 12,5 % kuuluu muihin uskontokuntiin.
Kulttuuri
Pääartikkeli: Liechtensteinin kulttuuri Liechtensteinin kulttuurinen keskus on pääkaupunki Vaduz. Siellä sijaitsevat kansallismuseo sekä monet taidegalleriat. Liechtensteinissa on paljon kulttuuriaktiviteettejä, ja ihmiset ovat niissä aktiivisesti mukana. Kuorolaulussa maalla on pitkät perinteet; vuosisatojen ajan koko kansaa viihdytti kaksi kuoroa, Vaduzin ja Balzersin, jotka sävelsivät operettinsa itse. Liechtensteinin tärkein kulttuurillinen nähtävyys on ruhtinaallinen taidekokoelma. Sinne on kerätty ruhtinaiden vuosisatojen saatossa keräämät taideteokset. Kokoelmissa ovat edustettuina mm. sellaiset mestarit kuin Peter Paul Rubens, van Dyck ja Franz Hals. Vuonna 2000 Liechtensteiniin avattiin nykytaiteen museo. Liechtensteinissa on painettu omia postimerkkejä vuodesta 1912. Ne ovat kuuluisia kauneudestaan, ja tuovatkin valtiolle huomattavia tuloja. Monet Liechtensteinin suurimmista taiteilijoista ovat omistautuneet suunnittelemaan näitä maailmankuuluja postimerkkejä. Vaduzissa on myös postimuseo. Schaanissa sijaitsee maailmankuulu teatteri ’’Theater am Kirchplatz’’. Siellä esiintyy kuuluisia näytteljöitä, laulajia ja muita esiintyjiä kaikkialta maailmasta. Vaduzissa sijaitsee kuuluisa musiikkikoulu, joka on samassa rakennuksessa, missä Liechtensteinin ehkä kuuluisin säveltäjä Josef Gabriel Rheinberger syntyi. Liechtensteinissa on myös monia vanhoja linnoja, mm. Vaduzin linna, Gutenbergin linna Balzersissa, Schellenbergin linnan rauniot sekä monia muita. Liechtensteinissa järjestetään myös monia karnevaaleja ja juhlia.
Juhlapäivät

Pvm Suomalainen nimi Paikallinen nimi Huomautuksia

1. tammikuuta Uudenvuodenpäivä Neujahr

6. tammikuuta Loppiainen Heilige Drei Könige

2. helmikuuta Kynttilämessu Maria Lichtmess

siirtyvä Laskiaistiistai Fasnachtsdienstag

19. maaliskuuta Joosefinpäivä Josefstag

siirtyvä Pitkäperjantai Karfreitag
siirtyvä Pääsiäissunnuntai Ostersonntag

siirtyvä Pääsiäismaanantai Ostermonntag
1. toukokuuta Vappu Tag der Arbeit

siirtyvä Helatorstai Christi Himmelfahrt

siirtyvä Helluntai Fronleichnam

15. elokuuta Neitsyt Marian taivaaseen ottamisen päivä Maria Himmelfahrt Kansallispäivä

8. syyskuuta Neitsyt Marian syntymäpäivä Maria Geburt

1. marraskuuta Pyhäinpäivä Allerheiligen

8. joulukuuta Neitsyt Marian ilmestyksen päivä Maria Empfängnis

25. joulukuuta Joulupäivä Weihnachtstag

26. joulukuuta Tapaninpäivä Stefanstag

Merkittävimmät luonnonvarat

- vesivoima
Merkittävimmät vientituotteet

- hienomekaniikka
- postimerkit
Aiheesta muualla

- http://www.fuerstenhaus.li/ - Ruhtinashuoneen kotisivut (saksaksi ja englanniksi)
- http://www.landtag.li - Parlamentin kotisivut (vain saksaksi)
- http://www.liechtenstein.li - Ruhtinaskunnan viralliset kotisivut (saksaksi ja englanniksi)
- http://www.llv.li/ - Sivuportaali (vain saksaksi)
- [http://maps.google.com/maps?ll=47.129951,9.580078&spn=0.829632,2.026978&z=8&t=h&hl=en Liechtenstein Google Mapsissa] Luokka:Liechtenstein als:Liechtenstein ms:Liechtenstein zh-min-nan:Liechtenstein ko:리히텐슈타인 ja:リヒテンシュタイン simple:Liechtenstein th:ประเทศลิกเตนสไตน์ fiu-vro:Liechtenstein

Ruhtinaskunta
Ruhtinaskunta on ruhtinaan hallitsema valtio tai muu alue. Ruhtinaaksi käännetään englannin prince ja duke (prinssi on suomeksi ainoastaan kruununperijän arvonimi), saksan fürst ja venäjän knjaz (князь). Feodalistisessa arvojärjestyksessä nuo arvot ovat kuninkaan alapuolella. Magnus Dux, Großherzog, Grand Duke tai Veliki knjaz käännetään usein suuriruhtinaaksi, joskus suurherttuaksi tai kuninkaallisen kruununperijän arvonimenä usein prinssiksi tai prinsessaksi. Erzherzog käännetään lähes aina arkkiherttuaksi.
Nykyään itsenäiset ruhtinaskunnat

- Andorra (Principat d'Andorra)
- Liechtenstein (Fürstentum Liechtenstein)
- Monaco (Principauté de Monaco)
- Luxemburg (Großherzogtum Luxemburg; oikeampi käännös suurherttuakunta)
Muita ruhtinaskuntia

- Asturia (Espanjan osa)
- Wales (Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistyneen kuningaskunnan osa)
Historiallisia ruhtinaskuntia
Vuosien 1815 ja 1918 välillä Euroopassa oli kahdeksan suuriruhtinaskuntaa:
- Baden
- Suomi, Venäjän keisarin hallitsemana suuriruhtinaskuntana 1809-1917 (Velikoje Kniazhestvo Finlandskoje)
- Hesse-Darmstadt
- Luxemburg
- Mecklenburg-Schwerin
- Mecklenburg-Strelitz
- Oldenburg
- Saxe-Weimar Luokka:Valtiomuodot

Sveitsi

:Sveitsi tarkoittaa paitsi valtiota, myös laajaa ulkoilualuetta ja "kansanpuistoa" Hyvinkäällä. Sveitsin valaliitto on pieni valtio Keski-Euroopassa. Sveitsi on liittotasavalta, jolla ei ole meriyhteyttä. Keskieurooppalaisen valtion naapurimaat ovat Saksa, Italia, Itävalta, Ranska ja Liechtenstein.

Historia

Legendan mukaaan vuonna 1291 kolme metsäseutua, Uri, Schwyz ja Unterwalden solmivat valaliiton Rütlin niityllä keisari Rudolf I:n kuoltua ja yhdistivät voimansa taistelussa Habsburg-sukua vastaan. Morgartenin taistelussa 1315 ja Sempachissa 1375 liittolaiset Habsburgien joukot. Tosiasiassa 1291 vain vahvistettiin aikaisempi liitto, ja vasta huomattavasti myöhemmin mainitut tapahtumat saivat myyttisen aseman Sveitsin perustamisen kannalta. Liitto sinällään oli yksi lukuisista tuonaikaista kaupunkien ja muiden alueiden muodostamista liitoista, eikä sen tavoitteena ollut itsenäisyys, vaan saavuttaa asema suoraan keisarikunnan (eikä Habsburgien) alaisuudessa. Ajatus yhtenäisestä Sveitsistä alkoi syntyä huomattavasti myöhemmin. Laajempaan tietoisuuteen legenda levisi vasta Friedrich Schillerin näytelmän "Wilhelm Tell" (1804) myötä. 1300-luvulla liito alkoi laajentua, kun Luzern liittyi siihen 1322. Zürich seurasi vuonna 1351, Zug vuonna 1352 ja Bern vuonna 1353. Glarus otettiin mukaan vähäisemmin oikeuksin vuonna 1352. Kyse oli siis kaupunkien ja laaksojen muodostamasta liitosta. Kyse ei ollut yhtenäisestä liitosta, vaan joukosta erillisiä liittosopimuksia yksittäisten osallisten välillä. Myöhäiskeskiajalla liittolaiset joutuivat uusiin konflikteihin Habsburgien kanssa: itävaltalaiset voitettiin Sempachin taistelussa 1386. Lisäksi valaliiton sisällä käytiin Vanha Zürichinsota 1449-1450 ja 1474–1478 valaliittolaiset osallistuivat burgundilaissotiin. Svaabilaissodan (1499) myötä valaliittolaiset ('Yläsaksan liitto') saavuttivat Baselin rauhassa de facto itsenäisen aseman keisarikunnasta. Reformaation aikana liitto rakoili osan kantoneista liityttyä Ulrich Zwinglin ja Jean Calvinin johtamaan reformaatioon, ja toisten pysyttyä katolilaisina. Uskonriita johti sisällissotaan ja vuoden 1531 rauhassa päädyttiin kompromissiin: Zürich, Bern, Basel, Schaffhausen ja osia Graubündenistä reformoitiin; Luzern, Zug, Solothurn ja Freiburg pysyivät katolisina. Kolmikymmenvuotisen sodan päättäneen Westfalenin rauhan yhteydessä 1648 muut eurooppalaiset valtiot tunnustivat Sveitsin itsenäisyyden keisarikunnasta ja sen suvereniteetin. Ranskan vallankumouksen sotien yhteydessä Sveitsi jäi Ranskan ja Itävallan armeijoiden väliin ja joutui valloitetuksi. Siitä tehtiin Helvetican tasavalta (1798). Wienin kongressi (1815) palautti Napoleonin häviön jälkeen maan itsenäisyyden. Tällöin Valaisin, Neuchâtel'n ja Geneven kantonit liittyivät Sveitsiin antaen sille maan nykyiset rajat. Wienin kongressissa myös eurooppalaiset suurvallat tunnustivat maan neutraliteetin. Vuonna 1847 sisällissota puhkesi jälleen katolisten ja protestanttisten kantonien välillä (Sonderbundskrieg). Se kesti kuitenkin vain kuukauden ja kuolonuhrien määrä jäi alle sataan. Sveitsin välttyi mullistuksilta "Euroopan hulluna vuonna" 1848, mutta sääti kuitenkin perustuslain, joka siirsi puolustuksen, kaupan ja lakiasiat liittovaltiolle, jättäen muut asiat kantonien omaan päätäntävaltaan. 1874 perustuslaki uudistettiin täysin, minkä jälkeen se pysyi pienin muutoksin voimassa vuoteen 1999 saakka. Sveitsi on tunnettu puolueettomuudestaan, eikä osallistunut kumpaankaan maailmansotaan. Vuonna 2002 maa päätti liittyä YK:hon kansanäänestyksen jälkeen.

Politiikka

Valtio on kuuluisa poliittisesta ja sotilaallisesta puolueettomuudestaan, mutta toisaalta myöskin kansainvälisestä yhteistyöstä, sillä se on useiden kansainvälisten järjestöjen kotimaa. Sveitsin viralliset kielet ovat saksa, ranska, italia ja retoromaani. Confœderatio Helvetica, latinankielinen versio valtion virallisesta nimestä välttää yhden virallisen kielen valitsemisen neljän joukosta. Sen lyhennettä CH käytetään esimerkiksi valtion maatunnuksena Internetissä. Sveitsin hallintojärjestelmä on ainulaatuinen maailmassa, kaksikamarinen parlamentti on pääasiallinen poliittisen vallan hallitsija. Molemmilla kamareilla, liittokokouksella ja kansalliskokouksella on oikeus lainsäädäntöön. Liittokokouksessa on 46 jäsentä, kaksi jokaisesta kantonista, ja yksi entisistä puolikantoneista, valitaan suoralla vaalilla, ja kansalliskokouksen 200 jäsentä suhteellisella vaalilla. Toimikausi on molemmissa kamareissa neljä vuotta. Kansa voi kumota minkä tahansa liittoparlamentin säätämän lain, ja aloitteiden kautta tehdä lisäyksiä perustuslakiin. Tämä tekee Sveitsistä puolittain suoran demokratian. Sveitsillä ei ole varsinaista valtionpäämiestä, vaan toimeenpanovaltaa edustaa seitsemänjäseninen liittoneuvosto, jonka puheenjohtaja valitaan jäsenistä yksivuotiselle kaudelle.

Osat

Sveitsissä on 26 (27 ¹) kantonia, jotka jakautuvat edelleen 2889 kuntaan. Kantonit olivat vuoteen 1848 asti itsenäisiä valtioita, joilla oli oma rahansa ja armeijansa. Kantoneilla on edelleen omat perustuslakinsa, lainsäädäntönsä, hallituksensa ja oikeusistuimensa. kantonia

- Aargau (Argovia)
- Appenzell Innerrhoden
- Appenzell Ausserrhoden
- Basel-Stadt
- Basel-Landschaft
- Bern (ranskaksi: Berne) ¹
- Fribourg (saksaksi: Freiburg)
- Genève (saksaksi: Genf, italiaksi: Ginevra, vain ranska on virallinen kieli)
- Glarus
- Graubünden (italiaksi: Grigioni; retoromaaniksi: Grischun)
- Jura
- Luzern
- Neuchâtel

- Nidwalden
- Obwalden
- Schaffhausen
- Schwyz
- Solothurn (Soleure)
- Sankt Gallen
- Thurgau
- Ticino (saksaksi Tessin)
- Uri
- Valais (saksaksi: Wallis)
- Vaud
- Zug
- Zürich

¹ Sveitsin pääkaupunki Bern laskekaan Sveitsissä Kantoniksi, eli Sveitsissä on 27 Kantonia kun Bern lasketaan Kantoniksi

Maantiede

Sveitsin maantiede Sveitsin maantiede Sveitsin pinta-ala on 41 000 km² ja asukasmäärä 7,4 miljoonaa. Maan asukastiheys on 184 asukasta/km². Sveitsin maisemaa hallitsevat Alpit, jotka kulkevan maan läpi. Korkein kohta on Dufourspitze, 4634 m. Vuorien välissä on lukemattomia laaksoja ja muutamia jäätiköitä. Täältä saavat alukunsa Euroopan suuret joet: Rein, Rhône, Inn ja Ticono, jotka laskevat järvien, kuten Genevenjärven ja Zürichinjärven kautta. Maan väkirikkaampi pohjoisosa on avoimempaa, mutta silti vuoristoista seutua. Pohjoisemmassa kulkevat Juravuoret. Maan Alppien eteläpuolisessa osassa vallitsee välimerenilmasto.

Talous

Sveitsi on monia muita Euroopan maita rikkaampi, mutta on silti avannut kauppaansa EU:n suuntaan säilyttääkseen kansainvälisen kilpailukykynsä. Euroopan talousyhteisön jäsenyys hylättiin kansanäänestyksessä joulukuussa 1992, ja Sveitsi on avannut kauppaansa bilateraalisilla sopimuksilla. Sveitsi on pitkään ollut sijoittajien suosikkikohden tiukan pankkisalaisuuden ja valuuttansa vakauden ansiosta. Veronkierto ei ole Sveitsissä rikos, joka antaisi oikeuden rikkoa pankkisalaisuuden. Kansainvälisesti merkittäväksi pankkisalaisuuden on tehnyt mahdollisuus rahanpesuun ja varallisuuden piilottamiseen. Sveitsin talous perustuu ensisijaisesti teollisuuteen. Teollisuuden tuotteista tunnetaan ulkomailla perinteisesti parhaiten kellot, linkkuveitset, suklaat, viinit ja juustot. Lääketeollisuus on kuitenkin merkittävästi kasvattanut osuuttaan. Pääasialliset elinkeinot ovat palveluelinkeinot (vuonna 2003 noin 72 %) ja teollisuus. Maataloudesta elantonsa hankkii vain noin viisi prosenttia väestöstä, vaikka yli puolet pinta-alasta on maatalouteen sopivaa. Bruttokansantuotteen kasvu laski 2001 1,6 % ja hallitus ennusti kasvun jäävän 1,3 % vuonna 2002.

Väestöjakauma

Sveitsin väestöjakauma Sveitsin sijainti Euroopan keskellä on vaikuttanut voimakkaasti maan väestöön ja kulttuuriin. Sveitsissä on neljä virallista kieltä: saksa (64 %) pohjoisissa ja keskiosissa, ranska (19 %) lännessä, italia (8 %) etelässä ja retoromaani, jota puhuu pieni vähemmistö maan kaakkoisessa Graubündenin kantonissa. Puhuttu saksan murre tunnetaan sveitsinsaksana, mutta mediat käyttävät myös yläsaksaa. Monet puhuvat useita kieliä, ja vierastyöläiset muodostavat jopa 20 % väestöstä. Laajin uskonto on katolisuus (43 %), seuraavana erilaiset protestanttiset kirkot (35 %), maahanmuutto on tuonut Sveitsiin myös islaminuskoisen (4 %) ja ortodoksisen vähemmistön (2 %).

Kulttuuri

Sveitsin kielellinen jakautuminen tekee vaikeaksi puhua yhtenäisestä sveitsiläisestä kulttuurista. Sveitsin kulttuurista traditiota leimaavat yhteydet italian-, ranskan- ja saksankielisiin naapurimaihin. Myös monet ulkomaalaiset kirjailijat ja taiteilijat - kuten Voltaire, James Joyce ja Charlie Chaplin - ovat asuneet tai asettuneet maahan. Muuttoliike voimistui erityisesti kansallissosialismin ja fasismin aikakaudella pakolaiskirjailijoiden muuttaessa maahan, näistä kuuluisin Saksasta on epäilemättä Thomas Mann. Vastapainoksi moni sveitsiläinen taiteilija - kuten Le Corbusier, Paul Klee ja Jean-Luc Godard - on jättänyt maansa viedäkseen nimensä ulkomaille. Kuvataiteilijoista kuuluisimpia ovat Alberto Giacometti sekä Paul Klee. Sveitsin tunnetuimpiin kirjailijoihin kuuluvat Heidi-sarjan 1800-luvulla laatineen Johanna Spyrin ohella Friedrich Dürrenmatt sekä Max Frisch. Laajaa kulttuurista merkitystä oli myös 1915 Zürichissä syntyneellä dadaismilla. Sveitsiläinen kansankulttuuri sisältää muun muassa jodlausta, alppitorven soittamista ja sveitsiläistä painia.

Ruokakulttuuri

Sveitsillä ei ole suurta synnynnäistä ruokaperinnettä. Sen sijaan sveitsiläiset ateriat lainaavat parhaimmistoa ranskalaisesta, italialaisesta ja saksalaisesta keittiöstä. Sveitsiläiset juustot, kuten appenzeller, emmental ja gruyère ovat hyvin tunnettuja maailmalla. Emmental ja gruyère yhdessä valkoviinin kanssa tuottavat fonduen, joka tarjoillaan kulhossa ja syödään leipäkuutioiden kera. Tyypillinen sveitsiläinen juustoruoka on myös raclette, joka sulatetaan sille omistetussa pannussa ja syödään mm. kinkkusuikaleiden, suolakurkun, hillosipuleiden ja päärynöiden kera. Röstit - rapeat, rasvassa paistetut, paloitellut perunat - ovat sveitsinsaksalaisten kansallisruoka. Tuore kala, erityisesti ahven ja kirjolohi, on myös suosittua. Maailman kuulua sveitsiläistä suklaata tarjoillaan usein jälkiruoissa ja kakuissa. Müsli on lähtöisin Sveitsistä ja lienee ainoa eri kieliin laajasti levinnyt sveitsiläinen sana - tosin saksalaistetussa muodossaan (paikallisella murteella müesli). Sveitsissä tuotetaan myös runsaasti viiniä. Yleisin rypälelajike on riesling. Vuonna 2004 tapahtuneen laillistamisen jälkeen maassa on jälleen alettu valmistaa myös absinttia.

Merkittävimmät luonnonvarat

- suola
- puu
- vesivoima

Merkittävimmät vientituotteet

- lääkkeet
- hienomekaniikka
- kellot

Linkit

- [http://maps.google.com/maps?ll=46.935261,8.069458&spn=3.330836,8.107910&z=10&t=h&hl=en Sveitsi Google Mapsissa] Luokka:Sveitsi als:Schweiz ms:Switzerland zh-min-nan:Sūi-se ko:스위스 ja:スイス simple:Switzerland th:ประเทศสวิตเซอร์แลนด์

Eurooppa

Eurooppa on maanosa, jonka rajaavat Atlantin valtameri lännessä, Pohjoinen jäämeri pohjoisessa, Uralvuoret ja Uraljoki idässä, Kaspianmeri, Kaukasus-vuoret ja Mustameri kaakossa ja Välimeri etelärajalla. Eurooppa muodostaa Aasian kanssa supermaanosan Euraasia: Eurooppa on läntinen viidennes Euraasian maamassasta. Kokonsa (noin 10,3 miljoonaa neliökilometriä) puolesta Eurooppa on maailman toiseksi pienin maanosa, hieman suurempi kuin Oseania. Euroopassa asuu hieman yli 700 miljoonaa ihmistä, täten se on asukasluvultaan toiseksi suurin maanosa Aasian jälkeen ja myöskin tiheimmin asuttu maanosa. Aasian

Etymologia

Nimi Eurooppa on mahdollisesti peräisin kreikkalaisen mytologian prinsessa Europasta, joka joutui härän hahmon ottaneen Zeuksen sieppaamaksi. Nimen etymologia on epävarma, sille on esitetty sekä kreikkalaista, että seemiläistä etymologiaa (ereb, auringonlasku).

Historia

Katso pääartikkeli Euroopan historia. Euroopalla on pitkä historia suurien kulttuurillisten ja taloudellisten saavutusten muodossa aina pronssikaudelta alkaen. 15. vuosisadalta lähtien eurooppalaiset valtiot, erityisesti Espanja, Portugali, Ranska ja Iso-Britannia, rakensivat suuria kolonistisia imperiumeja Afrikkaan, Amerikkaan ja Aasiaan. Teollinen vallankumous alkoi Euroopassa 18. vuosisadalla. Toisen maailmansodan jälkeen ja ennen kylmän sodan loppua Eurooppa oli jaettu kahteen suureen poliittiseen ja taloudelliseen blokkiin: kommunistisiin valtioihin Itä-Euroopassa ja kapitalistisiin valtioihin Länsi-Euroopassa. Vuoden 1990 tietämillä itäblokki hajosi.

Euroopan määritelmä

Usein Euroopalle piirretään muita rajoja, jotka perustuvat poliittisiin, taloudellisiin, kulttuurisiin tai käytännöllisiin näkökohtiin. Tämä on johtanut siihen, että on monta eri "Eurooppaa", jotka eivät ole identtisiä keskenään. Eri maita on luettu mukaan tai jätetty pois sen mukaan, minkä piirteiden on katsottu olevan keskeisiä Euroopan määrittelyn kannalta. Nykyään termiä "Eurooppa" käytetään lisääntyvässä määrin tarkoitettaessa Euroopan unionin jäsenmaita. Tällä hetkellä liitossa on 25 maata (joista Kypros on osa maantieteellistä Aasiaa). Lisäksi muutamat maat neuvottelevat jäsenyydestä. Useiden muiden maiden uskotaan aloittavan neuvottelut jossain vaiheessa tulevaisuudessa. Lähes kaikki Euroopan maat ovat Euroopan neuvoston jäseniä; yksittäiset poikkeukset ovat Valko-Venäjä ja Vatikaanivaltio. Vatikaanivaltio Nykyisellään maantieteellinen Eurooppa koostuu seuraavista 44 maasta (aakkosjärjestyksessä):

- Alankomaat
- Albania
- Andorra
- Belgia
- Bosnia ja Hertsegovina
- Bulgaria
- Espanja
- Irlanti
- Islanti
- Italia
- Itävalta
- Kreikka
- Kroatia
- Latvia
- Liechtenstein
- Liettua
- Luxemburg
- Makedonia
- Malta
- Moldova
- Monaco
- Norja

- Portugali
- Puola
- Ranska
- Romania
- Ruotsi
- Saksa
- San Marino
- Serbia ja Montenegro
- Slovakia
- Slovenia
- Suomi
- Sveitsi
- Tanska
- Tšekki
- Turkki
- Ukraina
- Unkari
- Valko-Venäjä
- Vatikaanivaltio
- Venäjä
- Viro
- Yhdistynyt kuningaskunta

Ennen vuotta 2004 liittyneet EU-maat merkitty lihavoidulla tekstillä. 1. toukokuuta 2004 liittyneet uudet EU-maat merkitty kursivoidulla tekstillä. 2004 Euroopan alaryhmittymiä:
- Euroopan unioni
- Schengen-alue
- Euroalue
- Balkan
- Baltian maat
- Benelux
- Britteinsaaret
- Keski-Eurooppa
- Itä-Eurooppa
- Iberian niemimaa
- Pohjoismaat
- Skandinavia
- Visegrad-ryhmä

Euroopan valtioiden ja maa-alueiden vertailua

Euroopan maat ja epäitsenäiset alueet väkiluvun mukaisessa suuruusjärjestyksessä

Tiedoista puuttuu Turkin Euroopan puoleinen osa.

Euroopan maat ja epäitsenäiset alueet pinta-alan mukaisessa suuruusjärjestyksessä

Tiedoista puuttuu Turkin euroopanpuoleinen osa. Luokka:Mantereet Luokka:Eurooppa als:Europa roa-rup:Evropa ms:Eropah zh-min-nan:Europa ko:유럽 ja:ヨーロッパ simple:Europe th:ทวีปยุโรป

Liechtensteinin Hans Adam II

Liechtensteinin ruhtinas Johannes "Hans" Adam II Ferdinand Aloys Josef Maria Marko d'Aviano Pius von und zu Liechtenstein (s. 14. helmikuuta 1945) on ruhtinas Franz Josef II:n ja ruhtinatar Ginan vanhin poika. Nimen Hans Adam hän sai toimimaan yhteytenä menneisyyden ja tulevaisuuden välillä. Ruhtinas Hans Adam I, joka hallitsi 1699-1712, oli ruhtinaskunnan perustaja. Hans Adam kasvoi sisarustensa kanssa Vaduzin linnassa. Hän kävi kansakoulunsa Vaduzissa, jossa hän toimi myös partiolaisena. Isänsä tavoin prinssi Hans Adam meni Schottengymnasiumin kouluun Wieniin 1956. 1960 hän siirtyi opiskelemaan Zuoziin, missä hän valmistui sekä sveitsiläisestä että saksalaisesta lukiosta ylioppilaaksi. Myöhemmin Hans Adam toimi harjoittelijana pankissa Lontoossa. Äidinkielensä saksan lisäksi hän puhuu englantia, ranskaa ja italiaa Syksyllä 1965 Hans Adam aloitti taloustieteen opintonsa St. Gallenin yliopistossa Sveitsissä. Hän valmistui ekonomian lisensiaatiksi 1969. 30. heinäkuuta 1967 prinssi Hans Adam meni naimisiin serkkunsa, kreivitär Marie Kinsky von Wchinitz und Tettaun (s. 14.4.1940 Prahassa) kanssa. Parilla on neljä lasta:
- Kruununprinssi Alois (s. 11.6.1968)
- Prinssi Maximilian (s. 16.5.1969)
- Prinssi Constantin (s. 15.3.1972)
- Prinsessa Tatjana (s. 10.4.1973) Vuonna 1984, 45 hallitusvuoden jälkeen, Hans Adamin isä, ruhtinas Franz Josef II nimitti hänet pysyväksi edustajakseen hoitamaan mm. ruhtinaskunnan ulkopolitiikkaa. 13. marraskuuta 1989 ruhtinas Franz Josef II kuoli, ja Hans Adam tuli ruhtinaaksi ottaen käyttöönsä järjestysluvun II. Ruhtinas Hans Adam II:n hallituskaudella Liechtenstein on liittynyt Yhdistyneisiin kansakuntiin 1990 ja EEA-sopimukseen 1995. 15. elokuuta 2004 Hans Adam II siirsi vastuun päivittäisten päätösten tekemisestä pojalleen kruununprinssi Aloisille valmistautuen näin vallan siirtymiseen uudelle sukupolvelle. Hans Adam II on kuitenkin edelleen muodollinen valtionpäämies.

Edeltäjä:
Franz Josef II

Liechtensteinin ruhtinas

Seuraaja:
Prinssi Alois

Hans Adam II ja:ハンス・アダム2世

Otmar Hasler

Otmar Hasler (s. 28. syyskuuta 1953) on Liechtensteinin ruhtinaskunnan pääministeri. Hän on toiminut tehtävässään 5. huhtikuuta 2001 lähtien, jolloin ruhtinas Hans Adam II nimitti hänet parlamenttivaalien lopputuloksena Mario Frickin tilalle. Otmar Haslerin tehtäviin pääministerinä sisältyvät seuraavat asiat:
- Yleiset hallintotehtävät
- Talous
- Perhepolitiikka ja sukupuolten välinen tasa-arvo
- Julkiset rakennustyöt Otmar Hasler syntyi 28. syyskuuta 1953. Hän asuu Bendernissä ja on naimisissa rouva Traudi Hasler-Hiltin kanssa. Parilla on neljä lasta. Hasler on saanut koulutuksensa Fribourgin yliopistossa Sveitsissä. Hän on toiminut vuodesta 1979 Eschenin peruskoulun opettajana. Hasler on Liechtensteinin historiaseuran, taideseuran sekä senioriopettajien säätiön jäsen. Otmar Hasler harrastaa lukemista, musiikkia ja vaeltamista. Poliittinen ura:
- 1989-2001 Maapäivien jäsen
- 1993-1994 Maapäivien varapuhemies
- 1995 Maapäivien puhemies
- 1996-2001 Maapäivien varapuhemies
- 1993-1995 Edistyksellisen kansanpuolueen puheenjohtaja Katso myös:
- Liechtensteinin politiikka
- Luettelo Liechtensteinin pääministereistä Hasler, Otmar Hasler, Otmar

Johann Adam Andreas von Liechtenstein

Hans Adam I

Johann Adam Andreas von Liechtenstein (1657-1712), Liechtensteinin ruhtinaana Hans Adam I, on yksi Liechtensteinin merkittävimmistä ruhtinaista. Hän toimi Liechtensteinin ruhtinaana vuosina 1699-1712. Vuonna 1699 ruhtinas Hans Adam I osti Schellenbergin alueen ja 1712 Vaduzin kreivikunnan. Nämä kaupat olivat alkuna Liechtensteinin nykyisen ruhtinaskunnan synnylle, joka tapahtui 1719 Hans Adamin jo kuoltua. Ruhtinas Hans Adam I oli taitava talousmies. Hän mm. toimi Wienin pankin johtajana vuosina 1703-1705. Hans Adam I tunnetaan myös aikakautensa anteliaimpana taiteen keräilijänä ja tukijana. Hän kasvatti Liechtensteinin ruhtinaallisten taidekokoelmien mainetta ostamalla niihin lisää maalauksia ja veistoksia. Hän myös rakennutti Wieniin Itävaltaan kaksi mahtavaa palatsia, Majoratspalaisin (Sukupalatsin) ja Gartenpalaisin (Puutarhapalatsin).

Edeltäjä:
Karl Eusebius

Luettelo Liechtensteinin ruhtinaista

Seuraaja:
Josef Wenzel

Hans Adam I

1699

Tapahtumia

Syntyneitä

- 15. toukokuuta - Pombalin markiisi, Portugalin pääministeri

Kuolleita

- Luokka:1600-luku ko:1699년

Schellenberg

Schellenberg on Liechtensteinin ruhtinaskunnan pinta-alaltaan pienin kunta. Se sijaitsee maan pohjoisosassa lähellä Itävallan rajaa. Lähes tuhannen asukkaan Schellenberg on myös Liechtensteinin toisen hallintoalueen, Unterlandin, toinen nimi.

Yleistä

Schellenbergin kunta sijaitsee Eschnerbergin vuoren rinteellä. Kuntaan kuuluu kolme osaa, Vorderer Schellenberg (Etu-Schellenberg), Mittlerer Schellenberg (Keski-Schellenberg) ja Hinterer Schellenberg (Taka-Schellenberg). Vuoren rinteellä kulkee alueen esihistoriallisia nähtävyyksiä esittelevä vuoripolku. Todisteita on jatkuvasta asutuksesta neoliittiselta ajalta (noin 3000 eaa) La Tenen ajalle (noin 400 jaa). Schellenbergin nimi tulee baijerilaiselta ritarisuvulta, joka omisti alueet ja niillä sijainneen linnan 1300-luvulla. Vuonna 1699 Liechtensteinin ruhtinas osti alueen. Vuonna 1956 ruhtinas Franz Josef II julisti Schellenbergin vanhan linnan historialliseksi suojelukohteeksi. Schellenbergissä sijaitsee myös Liechtensteinin vanhin puutalo, vuonna 1518 rakennettu niin sanottu Biedermann-Haus (Biedermannin talo). Tämä myöhäiskeskiaikaisen arkkitehtuurin aikaansaannos on auki yleisölle.

Nähtävyyksiä

- Puhtaan Marian kirkko (Kirche St. Maria Immakulata). Rakennettu 1960-1963, Edouard Ladnerin suunnittelema.
- Schellenbergin linnan rauniot 1100-1200-luvuilta. Tuhoutuivat pahoin 1405 Appenzellin sodassa.
- Biedermannin talo (Biedermann-Haus) on Liechtensteinin vanhimpia säilyneitä puutaloja. Se on rakennettu vuonna 1518. Talo päätyi Biedermannin suvun haltuun 1809 ja oli asuttu vuoteen 1964.
- Pyhän Yrjön kappeli (Kapelle St. Georg) Taka-Schellenbergissä on rakennettu vuosien 1650 ja 1750 välillä, mutta ensimmäinen kirjallinen maininta siitä on vuodelta 1824.

Politiikka

Kunnanjohtaja on Norman Wohlwend (FBP). Kunnanvaltuustossa on kahdeksan paikkaa; FBP:llä ja VU:lla molemmilla neljä. Luokka:Liechtensteinin kunnat

1712

Tapahtumia

- Pietari Venäjän pääkaupungiksi.

Syntyneitä

- 24. tammikuuta - Fredrik II Suuri, Preussin kuningas
- 28. kesäkuuta - Jean-Jacques Rousseau, ranskalainen filosofi

Kuolleita

- Luokka:1700-luku ko:1712년

1719

Tapahtumia

- Daniel Delfoen Robinson Crusoe ilmestyy

Syntyneitä

Kuolleita

- Luokka:1700-luku ko:1719년

1806

Tapahtumia

- 12. heinäkuuta: Liechtenstein itsenäistyi
- Pyhä saksalais-roomalainen keisarikunta lakkautettiin

Syntyneitä

- 20. maaliskuuta: John Stuart Mill, taloustieteilijä
- 12. toukokuuta: J. V. Snellman, kirjailija
- 27. kesäkuuta: Augustus De Morgan, matemaatikko

Kuolleita

- Jaakko Högman, seppä Luokka:1800-luku ms:1806 ko:1806년 simple:1806

Saksan liitto

Saksan Liitto (Deutscher Bund) oli vuonna 1815 Wienin kongressissa muodostettu löyhä valtioliitto. Sillä oli samat rajat kuin Pyhällä saksalais-roomalaisella keisarikunnalla kolmikymmenvuotisen sodan päättäneen Westfalenin rauhan (1648) jälkeen Flanderia lukuun ottamatta, mutta nyt liiton valtiot olivat täysin itsenäisiä.

Jäsenet

Saksan valtioiden määrä väheni Pyhän saksalais-roomalaiset keisarikunnan 350–390:sta vain 39:ään. Jäsenmaat 1815:
- Itävallan keisarikunta (ilman Galitšiaa, Unkaria, Transylvaniaa, Bukovinaa, Lombardia-Venetsian kuningaskuntaa, Dalmatiaa ja Kroatiaa)
- Itävallan arkkiruhtinaskunta (jaettiin Ylä- ja Ala-Itävaltaan 1849)
- Böömin kuningaskunta
- Kärntenin herttuakunta (Carinthia)
- Krainin herttuakunta (Carniola)
- Görz ja Gradiscan suuriruhtinaskunta (Gefürstete Grafschaft) (Gorizia ja Gradisca)
- Istrien markiisikunta (Istria)
- Määrin markiisikunta
- Salzburg
- Itävallan Sleesia
- Steiermark (Styria)
- Triesten valtio
- Tiroli
- Vorarlberg
- Preussin kuningaskunta (Ilman Posenia, Itä-Preussia ja Länsi-Preussia)
- Brandenburg
- Pommeri
- Reininmaa (vuoteen 1822, Niederrhein ja Jülich-Kleve-Berg)
- Saksin provinssi
- Sleesian provinssi
- Westfalen
- Baijerin kuningaskunta
- Saksin kuningaskunta
- Hannoverin kuningaskunta (vuodesta 1837 Yhdistyneen kuningaskunnan hallitsema)
- Württembergin kuningaskunta
- Badenin suuriruhtinaskunta (suuriruhtinaskunta vuodesta 1806)
- Hesse-Darmstadtin suuriruhtinaskunta
- Mecklenburg-Schwerinin suuriruhtinaskunta
- Mecklenburg-Strelitzin suuriruhtinaskunta
- Luxemburgin suuriruhtinaskunta (Hollannin kuninkaan hallitsema)
- Saxe-Weimar-Eisenachin suuriruhtinaskunta
- Oldenburgin herttuakunta (suuriruhtinaskunta vuodesta 1829)
- Anhalt-Dessaun herttuakunta (Anhaltin herttuakunta vuodesta 1863)
- Anhalt-Bernburgin herttuakunta (suku sammui 1863)
- Anhalt-Köthenin herttuakunta (suku sammui 1847)
- Braunschweigin herttuakunta
- Saxe-Gotha-Altenburgin herttuakunta (hallitsijasuku päättyi 1825)
- Saxe-Coburg-Saalfeldin herttuakunta (Saxe-Coburg-Gotha vuodesta 1826)
- Saxe-Meiningenin herttuakunta (Saxe-Meiningen-Hildburghausen vuodesta 1826)
- Saxe-Hildburghausenin herttuakunta (Saxe-Altenburg vuodesta 1826)
- Holsteinin ja Lauenburgin herttuakunta (Lauenburg aluksi Hannoverin hallitsema, Tanskalle 1815; personaaliunioni 1864; Schleswigin vuodesta 1848)
- Schleswigin herttuakunta
- Limburgin herttuakunta (Luxemburgin menetettyä osan maistaan itsenäistyneelle Belgialle, Limburgin provinssi korotettiin vuodesta 1839 herttuakunnaksi ja liitettiin Saksan liittoon korvauksena)
- Nassaun herttuakunta, johon kuuluivat Nassau-Weilburgin ja Nassau-Usingenin herttuakunnat
- Lippen ruhtinaskunta (pääkaupunkina Detmold)
- Schaumburg-Lippen ruhtinaskunta
- Schwarzburg-Sondershausenin ruhtinaskunta
- Schwarzburg-Rudolstadtin ruhtinaskunta
- Reuß-Ebersdorfin ruhtinaskunta (luopui kruunusta Reuß-Schleizin hyväksi 1848)
- Reuß-Schelizin ruhtinaskunta
- Reuß-Lobensteinin ruhtinaskunta (hallitsijasuku päättyi 1824)
- Waldeck-Pyrmontin ruhtinaskunta
- Pyrmontin vaaliruhtinaskunta liitettiin 1625 ja 1712 vaaliruhtinaat ylennettiin ruhtinaiksi
- Hohenzollern-Hechingenin ruhtinaskunta (liitettiin Preussiin 1850)
- Hohenzollern-Sigmaringenin ruhtinaskunta (liitettiin Preussiin 1850)
- Liechtensteinin ruhtinaskunta
- Hesse-Kasselin vaaliruhtinaskunta (elektoraatin asema 1803)
- Hesse-Homburgin vaaliruhtinaskunta (aluksi osa Hesse-Darmstadtia, itsenäinen vuodesta 1816 ja liittyi liittoon 1817; hallitsijasuku päättyi 1866, liitettiin Hesseen, mutta seuraavana vuonna Preussiin)
- Lyypekin vapaakaupunki
- Frankfurt am Mainin vapaakaupunki
- Bremenin vapaakaupunki
- Hampurin vapaakaupunki

Liiton loppu

Liitto hajosi Preussin ja Itävallan väliseen sotaan vuonna 1866. Preussi ja Itävalta sotivat Schleswig-Holsteinista, Preussi voitti seitsemässä viikossa ja liiton päätyttyä Preussi liitti itseensä Holsteinin, Hannoverin, Nassaun, Hessen elektoraatin ja Frankfurtin vapaakaupungin. Limburgista tuli Alankomaiden provinssi. Muista liiton maista muodostettiin Preussin kuningaskunnan ja Otto von Bismarckin johdolla Saksan keisarikunta. Ulkopuolelle jäivät tällöin Itävallan keisarikunta, Liechtenstein ja Luxembourg.

Saksan keisarikunnan alku

Saksan keisarikuntaa perustettaessa Saksa koostui 26 valtiosta. Preussin kuningas kruunattiin keisariksi 18. tammikuuta 1871 Pariisissa Versaillesin peilisalissa. Saksan–Ranskan sota päättyi kymmenen päivää myöhemmin aselepoon. Saksan keisarikunnan osat:
- Preussin, Baijerin, Saksin ja Wurttembergin kuningaskunnat.
- Baden,Hesse and by Rhine,Mecklenburg-Schwerin, Mecklenburg-Strelitz,Oldenburg and Saxe-Weimar (suuriruhtinaskuntia)
- Duchies of Anhalt,Brunswick-Wolfenbutel,Saxe-Altenburg,Saxe-Coburg-Gotha and Saxe-Meinigen. (Herttuakuntia)
- Lippe-Detmold, Schaumburg-Lippe, Schwarzburg-Sondershausen, Schwarzburg-Rudolstadt, Reuss-Greiz,Reuss-Schleiz ja Waldeck-Pyrmont (ruhtinaskuntia)
- Keisarillinen Elsass-Lothringenin alue. Vuoden 1870–1871 sodan jälkeen Ranskan luovuttama alue, joka oli kaikkien Saksan valtioiden hallinnassa keisarillisen kuvernöörin alaisuudessa.
- Bremen,Hampuri ja Lübeck (vapaakaupunkeja) Schwarzburg-Sondershausenin suku kuoli 1909 ja Schwarzburg-Rudolstadtin ruhtinaasta tuli Schwarzburgin ruhtinas. 9. marraskuuta 1918 Saksasta tuli tasavalta (ks. Weimarin tasavalta) ja kuninkaat ja pienemmät ruhtinaat joutuivat luopumaan kruunustaan. ---- Luokka:Saksan historia ja:ドイツ連邦

Itävalta

Itävallan tasavalta on valtio Keski-Euroopassa. Se koostuu yhdeksästä osavaltiosta. Itävallan naapurimaat ovat Liechtenstein ja Sveitsi lännessä, Italia ja Slovenia etelässä, Unkari ja Slovakia idässä ja Saksa ja Tšekki pohjoisessa.

Historia

:Pääartikkeli: Itävallan historia Rooman valtakunnan hajoamisen jälkeen Rooman Noricumin valloittivat hunnit, ostrogootit ja frankit. 900-luvulta 1200-luvulle Itävaltaa hallitsivat Babenbergit, joita seurasi Habsburg-suku. Pyhän saksalais-roomalaiset keisarikunnan lakkauttamisen jälkeen 1806 perustettiin Itävallan keisarikunta, josta tuli 1867 Itävalta-Unkarin kaksoismonarkia. Itävallan keisari oli Itävalta-Unkarin johdossa aina ensimmäisen maailmansodan päättymiseen vuonna 1918, jonka jälkeen keisarikunta hajoitettiin lukuisiin valtioihin Saint-Germainin sopimuksella vuonna 1919 ja Itävallasta tuli tasavalta. Tasavalta kesti vuoteen 1934, jolloin kansleri Engelbert Dollfuß perusti diktatuurin. Ehkäpä historian kuuluisin itävaltalainen on Adolf Hitler. Itävalta liitettiin natsi-Saksaan vuonna 1938 (Anschluss). Liittoutuneet miehittivät Itävaltaa vuoteen 1955, jolloin maasta tuli taas itsenäinen tasavalta sillä ehdolla, että se jäisi neutraaliksi purkurivyöhykkeeksi NATOn ja Varsovan liiton väliin. Kommunismin romahdettua Itävalta lähestyi muita Euroopan maita ja liittyi Suomen ja Ruotsin mukana Euroopan unioniin vuonna 1995 ja otti ensimmäisten joukossa käyttöön euron.

Politiikka

Itävallan valtion pää on presidentti, joka valitaan kuuden vuoden välein kansanvaalilla. Presidentti valitsee kanslerin, joka on yleensä parlamentin suurimman puolueen johtaja. Itävallan parlamentissa on kaksi kamaria, Bundesrat, jossa on 64 osavaltioiden valitsemaa edustajaa ja Nationalrat, jossa on 183 suoraan valittua edustajaa. Sosiaalidemokraattisen puolueen (SPÖ) hallittua kolme vuosikymmentä, vuonna 2000 muodostettiin oikeistokoalitio, johon kuuluivat konservatiivinen kansanpuolue (ÖVP) ja oikeistolainen vapauspuolue (FPÖ). Vapauspuolueen politiikan ja johdon aiheuttaman kuohun jälkeen liittokansleri Wolfgang Schüssel (ÖVP) julisti 9. syyskuuta 2002 vaalit pitettäväksi ennenaikaisesti. 24. lokakuuta vaaleissa ÖVP voitti maanvyöryvoiton; 42,3 % äänistä ja FPÖ jäi 10,1 %:iin. Parlamentin valtasuhteet:
- 79 paikkaa ÖVP (kansanpuolue) (42,3 % äänistä)
- 69 paikkaa SPÖ (sosiaalidemokraattinen puolue) (36,51 %)
- 18 paikkaa FPÖ (vapauspuolue) (10,1 %)
- 17 paikkaa Die Grünen (vihreät) (9,47 %) Koalitiohallitus ÖVP:n ja FPÖ:n välillä jatkui 28. helmikuuta 2003 pitkällisten hallitusneuvottelujen jälkeen, Wolfgang Schüssel edelleen liittokanslerina.

Osat

Itävalta on liittotasavalta jossa on yhdeksän osavaltiota:
- Burgenland
- Oberösterreich (Ylä-Itävalta)
- Tiroli
- Kärnten
- Salzburg
- Wien
- Niederösterreich (Ala-Itävalta)
- Steiermark
- Vorarlberg

Maantiede

Vorarlberg Itävallan maantiede Itävalta sijaitsee Alpeilla ilman yhteyttä merelle. Korkein huippu on Großglockner, 3798 metriä merenpinnasta, toiseksi korkein Wildspitze 3774 m. Maan pohjois- ja itäosat ovat pääasiassa mäkistä maastoa. Ilmasto on leuto, kylmät talvet ja viileät kesät.

Talous

Itävalta on korkean elintason maa, jonka talous on pitkälti sidoksissa EU-maihin, erityisesti Saksaan. Toisen maailmansodan jälkeen monia yrityksiä kansallistettiin pelättäessä niiden joutuvan Neuvostoliiton käsiin sotakorvauksina. Pääosa yksityistettiin 1990-luvun alussa. Itävallassa on vahva ammattiyhdistysliike. Vuoristoisessa maassa maatilat ovat pieniä ja hajanaisia, ja tuotanto on ollut kallista. Maatalous on joutunut uudistuksiin maan liittyessä EU:hun 1995.

Väestöjakauma

Itävallan väestöstä on nykyisin 85–89 % itävallansaksalaisia. Kymmenisen prosenttia on ulkomaalaissyntyisiä, erityisesti itäisistä naapurimaista. Kärntenin ja Steiermarkin osavaltiossa elää merkittävä 18000 hengen syntyperäinen slovenialaisvähemmistö. Itävallan vuoristoissa on kehittynyt monta erillistä saksan murretta. Kaikki kuuluvat itävaltalais-baijerilaiseen ryhmään lukuun ottamatta Vorarlbergin alemannimurretta. Kolmen neljäsosaa itävaltalaisista on katolisia. Muut tärkeät uskonnot ovat islam ja protestanttiset liikkeet. 1930 Itävallassa asui 100000 juutalaista, nyt heitä on 10000–20000. Itävallan kansallinen koostumus 1923–1981 (lähde: unkarilainen aikakauslehti História 2–3, 1991) (
- ) vain Burgenlandissa.

Kulttuuri

Itävallassa ovat syntyneet klassisen musiikin keskeiset säveltäjät Wolfgang Amadeus Mozart, Joseph Haydn, Franz Schubert, Gustav Mahler, Anton Bruckner, Johann Strauss vanhempi ja Johann Strauss nuorempi. Toisen Wienin koulukunnan säveltäjiä ovat Arnold Schönberg, Anton Webern ja Alban Berg. Kuuluisia itävaltalaisia fyysikkoja: Ludwig Boltzmann, Erwin Schrödinger, Wolfgang Pauli ja Christian Doppler; filosofeja: Ludwig Wittgenstein ja Karl Popper; matemaatikkoja: Kurt Gödel; psykoanalyysin isä: Sigmund Freud ja psykologi Alfred Adler; taloustieteilijät: Joseph Schumpeter ja Friedrich Hayek; runoilija Peter Rosegger; taidemaalari Gustav Klimt ja insinööri Ferdinand Porsche. Urheilussa Itävalta on alppilajien suurvalta: Toni Sailer, Hermann Maier, Annemarie Moser-Pröll ja Anita Wachter. Muita Itävallassa syntyneitä kuuluisuuksia ovat diktaattori Adolf Hitler ja Kalifornian kuvernööri Arnold Schwarzenegger.

Merkittävimmät luonnonvarat

- rautamalmi
- öljy
- puu
- lyijy
- kivihiili
- ligniitti
- kupari

Merkittävimmät vientituotteet

- koneet
- teollisuustuotteet

Aiheesta muualla

- [http://maps.google.com/maps?ll=47.835283,13.348389&spn=3.274477,8.107910&z=10&t=h&hl=en Itävalta Google Mapsissa] Luokka:Itävalta fiu-vro:Austria als:Österreich ms:Austria zh-min-nan:Tang-kok ko:오스트리아 ja:オーストリア simple:Austria th:ประเทศออสเตรีย

Sveitsi

Historia

Politiikka

Osat

- Nidwalden
- Obwalden
- Schaffhausen
- Schwyz
- Solothurn (Soleure)
- Sankt Gallen
- Thurgau
- Ticino (saksaksi Tessin)
- Uri
- Valais (saksaksi: Wallis)
- Vaud
- Zug
- Zürich

¹ Sveitsin pääkaupunki Bern laskekaan Sveitsissä Kantoniksi, eli Sveitsissä on 27 Kantonia kun Bern lasketaan Kantoniksi

Maantiede

Talous

Väestöjakauma

Kulttuuri

Ruokakulttuuri

Merkittävimmät luonnonvarat

- suola
- puu
- vesivoima

Merkittävimmät vientituotteet

- lääkkeet
- hienomekaniikka
- kellot

Linkit

YK

Yhdistyneet kansakunnat¹ (lyhenne YK, englanniksi United Nations eli UN) on maailmanlaajuinen hallitusten välinen yhteistyöjärjestö, joka perustettiin 24. lokakuuta 1945 San Franciscossa Kansainliiton korvaajaksi. Aluksi järjestöön kuuluivat vain toisen maailmansodan voittajavaltiot Kiina, Neuvostoliitto, Ranska, Yhdistynyt kuningaskunta ja Yhdysvallat, mutta myöhemmin siihen liittyi myös häviäjän puolella taistelleita. Yhdistyneiden kansakuntien jäsenyys on avoin kaikille "rauhaa rakastaville valtioille", jotka hyväksyvät Yhdistyneiden kansakuntien peruskirjan vaatimukset ja ovat järjestön mielestä halukkaita ja kykeneviä täyttämään nämä vaatimukset käytännössä. Järjestössä oli huhtikuussa 2004 191 jäsenvaltiota. Suomi hyväksyttiin Yhdistyneiden kansakuntien jäseneksi vuonna 1955. Yhdistyneiden kansakuntien viralliset kielet ovat englanti, ranska, espanja, venäjä, kiina ja arabia.

Toimielimet

Yhdistyneiden kansakuntien tärkeimmät toimielimet ovat:
- Yleiskokous kaikille jäsenille New Yorkissa
- Turvallisuusneuvosto New Yorkissa.
- Talous- ja sosiaalineuvosto New Yorkissa
- Huoltohallintoneuvosto (ei toiminnassa, sillä tällä hetkellä ei ole huoltohallintoalueita)
- Kansainvälinen tuomioistuin Haagissa
- Sihteeristö (sihteeristön johtaja on Yhdistyneiden kansakuntien pääsihteeri)
- Yhdistyneiden kansakuntien pakolaisten avustus- ja työelin (UNRWA)
- Yhdistyneiden kansakuntien kauppa- ja kehityskonferenssi (UNCTAD)

Ala- ja yhteistyöjärjestöjä

Yhdistyneiden kansakuntien kauppa- ja kehityskonferenssi Yhdistyneillä kansakunnilla on useita alajärjestöjä, kuten:
- Kansainvälinen siviili-ilmailujärjestö (ICAO)
- Lastenavun rahasto (UNICEF)
- Maailman terveysjärjestö (WHO)
- Kasvatus-, tiede- ja kulttuurijärjestö (UNESCO)
- Kansainvälinen työjärjestö (ILO)
- Elintarvike- ja maatalousjärjestö (FAO)
- Yhdistyneiden kansakuntien pakolaisasiain päävaltuutettu (UNHCR)
- Yhdistyneiden kansakuntien kehitysohjelma (UNDP)
- Yhdistyneiden kansakuntien teollistamisjärjestö (UNIDO)
- Kansainvälinen atomienergiajärjestö (IAEA)
- Tullitariffeja ja kauppaa koskeva yleissopimus (GATT)
- Yhdistyneiden kansakuntien elintarvike- ja maatalousjärjestö (FAO)
- Kansainvälinen valuuttarahasto (IMF)
- Kansainvälinen jälleenrakennuspankki, "Maailman pankki" (IBRD)
- Kansainvälinen rahoitusyhtiö (IFC)
- Yhdistyneiden kansakuntien pääomarahasto (UNCDF)
- Maailman postiliitto (UPU)
- Kansainvälinen televiestintäliitto (ITU)
- Maailman ilmatieteen järjestö (WMO)
- Hallitusten välinen neuvoa antava merenkulkujärjestö (IMCO)
- Ionisoivan säteilyn vaikutusten tieteellinen komitea (UNSCEAR)
- Soroptimist International (SI)

Viitteet

Soroptimist Internationalssä]] ¹ EU:n Julkaisutoimisto suosittaa kirjoitettavaksi EU-julkaisuissa säädöskielen mukaisesti molemmat sanat isolla, vaikka kielioppaiden mukaan jälkimmäinen osa tulisikin kirjoittaa pienellä.

Katso myös

- Kansainliitto
- Yhdistyneiden kansakuntien jäsenvaltiot
- Yhdistyneiden kansakuntien turvallisuusneuvosto
- Yhdistyneiden kansakuntien yleiskokous

Aiheesta muualla

- [http://www.un.org/ Yhdistyneiden kansakuntien viralliset sivut] Luokka:Kansainväliset järjestöt Luokka:Yhdistyneet kansakunnat ms:Pertubuhan Bangsa-Bangsa Bersatu zh-min-nan:Liân-ha̍p-kok ko:국제 연합 ja:国際連合 simple:United Nations th:สหประชาชาติ

1990

Tapahtumia

Tammikuu

- 3. tammikuuta – Panaman presidentti Manuel Noriega antautui yhdysvaltalaisjoukoille.
- 7. tammikuuta – Pisan kalteva torni suljettiin yleisöltä turvallisuusvaaran vuoksi.
- 10. tammikuuta – Time Warner -mediayhtiö syntyi Timen ja Warner Communications -yhtiöiden yhdistyttyä.
- 11. tammikuuta – 200 000 osoitti mieltään Liettuassa.
- 31. tammikuuta – 1. McDonald's avattiin Moskovassa, Neuvostoliitossa.

Helmikuu

- 2. helmikuuta – Apartheid: Etelä-Afrikan presidentti F.W. de Klerk salli Afrikan kansalliskongressin toiminnan ja lupasi vapauttaa Nelson Mandelan.
- 7. helmikuuta – Neuvostoliiton kommunistisen puolueen keskuskomitea luopui puolueen yksinvaltiudesta Neuvostoliitossa.
- 11. helmikuuta – Nelson Mandela pääsi vapaaksi Victor Versterin vankilasta Cape Townissa.
- 12. helmikuuta – Super Mario Bros. 3, maailman eniten myynyt videopeli julkaistiin Nintendo Entertainment System -pelikonsolille.
- 26. helmikuuta – Sandinistat hävisivät Nicaraguan vaalit.
- 27. helmikuuta – Raumalla mitattiin Suomen kaikkien aikojen alhaisin ilmanpaine 940 hPa (mb).

Maaliskuu

- 11. maaliskuuta – Liettua julisti itsenäisyyden Neuvostoliitosta ensimmäisenä Baltian maana.
- 11. maaliskuuta – Patricio Aylwin vannoi virkavalan Chilen ensimmäisenä demokraattisesti valittuna presidenttina sitten vuoden 1973.
- 15. maaliskuuta – Neuvostoliitto ilmoitti Liettuan itsenäisyysjulistuksen olevan laiton.
- 18. maaliskuuta – 12 maalausta, arvoltaan 100 miljoonaa