:: wikimiki.org ::

Lombardia

Lombardia

Lombardia on Milanoa ympäröivä alue Pohjois-Italiassa. Lombardia sai nimensä langobardeista, germaaniheimosta joka hallitsi aluetta 568-744. Aiemmin Lombardia oli kuulunut mm. gooteille ja Rooman valtakuntaan. Lombardia oli itsenäinen herttuakunta renessanssiajalla, mutta joutui sittemmin Ranskan haltuun. Ranska luovutti myöhemmin alueen Espanjalle, ja lopulta Espanjaa hallinneet Habsburgit luovuttivat sittemmin alueen Habsburgien Itävaltalaiselle sukuhaaralle, joka hallitsi aluetta vuoteen 1859. (Napoleonin sodat aiheuttivat muutaman vuoden tauon Habsburgivaltaan 1800-luvun alussa.) Vuonna 1859 Itävalta luovutti Lombardian Piemonte-Sardinian kuningaskunnalle, joka vaihtoi pian nimensä Italian kuningaskunnaksi. Luokka:Italian alueet ja:ロンバルディア州 simple:Lombardy

Italia

Italia on eteläeurooppalainen valtio. Italian pinta-ala on noin 300 000 neliökilometriä ja väkiluku noin 58 miljoonaa. Italian naapurimaita ovat Ranska, Sveitsi, Itävalta, Slovenia sekä kääpiövaltiot San Marino, Vatikaani ja Maltan ritarikunta. Italian pääkaupunki on Rooma. Muita suuria kaupunkeja ovat muun muassa Napoli, Milano, Firenze, Torino ja Venetsia. Italiassa puhutaan pääasiassa italiaa. Tärkein uskontokunta on katolisuus. Italia on EU:n ja NATOn perustajajäsen. Italian tämänhetkinen pääministeri on Silvio Berlusconi ja presidentti Carlo Azeglio Ciampi.

Historia

Antiikin aikana Apenniinien niemimaa oli muinaisen Rooman valtakunnan sydänalueita. Ennen roomalaisia Italiaa asuttivat muun muassa etruskit. Vuonna 476 jakautuneen Rooman imperiumin länsiosa hajosi lopullisesti, ja yli tuhat vuotta alue oli jakautunut pieniin ruhtinaskuntiin, ja osaa aluetta hallitsivat aika ajoin myös muun muassa Bysantti ja Espanja. Myös viikingeillä oli keskiajalla Etelä-Italiassa ja Sisiliassa kuningaskunta. Nykyinen Italia syntyi 1850–1870-luvuilla pala palalta. Sardinian kuningaskunta valloitti Itävalta–Unkarilta Ranskan tuella Lombardian (Milanon ympäristön) 1859, ja Giuseppe Garibaldin johtama vapaaehtoisjoukko, joka toimi ilman Sardinian kuninkaan virallista lupaa, valloitti sitten Sisilian ja Napolin kuningaskunnan sekä pääosan paavin hallitsemasta Kirkkovaltiosta 1859–1860. Rooman pohjoispuoliset ruhtinaskunnat liittyivät Sardinian kuningaskuntaan kansanäänestyksissä 1860, ja Italian valtio perustettiin. Torino, jo Sardinian kuningaskunnan pääkaupunki, tuli Italian valtion ensimmäiseksi pääkaupungiksi. Saksan–Itävallan sotaan osallistumalla Italia valtasi Itävallalta Venetsian maakunnan 1866. Kun Roomaa ympäröivää Kirkkovaltion osaa suojelevat ranskalaisjoukot poistuivat 1870 Ranskan–Saksan sodan tähden, myös Rooma ja ympäröivä alue liitettiin Italiaan. Itsenäinen Italia pyrki sitten suurvaltojen joukkoon, mutta jäi vähän samaan tapaan kuin Saksa, Ranska ja Britannia nykyään "pieneksi suurvallaksi". Se sai hankittua joitakin siirtomaita Afrikasta, muun muassa eteläosan nykyisestä Somaliasta, Eritrean ja Libyan. Etiopian valloitusyritys 1895–1896 päättyi kuitenkin sotilaalliseen katastrofiin ja kiusalliseen arvovaltatappioon. Ennen ensimmäistä maailmansotaa Italia oli liitossa Saksan ja Itävalta–Unkarin kanssa (kolmiliitto). Ensimmäisen maailmansodan syttyessä Italia jäi kuitenkin aluksi puolueettomaksi, sillä muut jättivät sopimusvelvoitteensa täyttämättä eivätkä ilmoittaneet Italialle ajoissa sotaan ryhtymisestä. Myöhemmin Italia liittyi sotaan ympärysvaltojen puolella näiden luvattua Italialle Itävalta–Unkariin kuuluvia alueita. Rauhanteossa osa Italialle luvatuista alueista liiettiin kuitenkin Jugoslaviaan, mikä johti tyytymättömyyden kasvuun. Tätä käyttivät hyväkseen Benito Mussolinin johtamat fasistit, jotka muodostivat Italiasta yksipuoluediktatuurin. Mussolini valloitti Etiopian 1936, mutta ei kyennyt rauhoittamaan maata. Albaniasta tehtiin myös Italian satelliittivaltio ja se liitettin osaksi Italiaa huhtikuussa 1939. Yhdessä Hitlerin johtaman Saksan kanssa Mussolini pyrki hallitsemaan Eurooppaa; tosin Saksan huomattavasti suuremman sotilaallisen voiman takia Italia joutui pikku hiljaa Saksan satelliittivaltioksi. Toisen maailmansodan Italia aloitti julistamalla sodan Ranskalle ja Iso-Britannille 10. kesäkuuta 1940 ja osallistumalla Ranskaan tehtävään hyökkäykseen. Lokakuussa 1940 aloitettu hyökkäys Kreikkaan tuotti kiusallisia tappioita, mutta kääntyi lopulta Saksan tuella voitoksi. Pohjois-Afrikassa Italia pyrki valloittamaan briteiltä Egyptin. Lopulta kuitenkin Britannia tunkeutui Italiaan 1943, mikä pakotti pian Italian vaihtamaan puolta. Saksa miehitti Italian pohjoisosan, ja vuosina 1943–1945 maassa käydyt liittoutuneiden ja Saksan väliset taistelut tuottivat suurta vahinkoa. Rauhanteossa Italia menetti kaikki siirtomaansa ja pieniä alueita Euroopasta. Sodan jälkeen Italian valtiomuoto muutettiin 1946 kuningaskunnasta tasavallaksi.

Politiikka

Maaliskuun 1994 parlamenttivaaleissa ylivoimainen voittaja oli vaaliliitoksi perustettu Vapauden liitto (Polo della Libertá), jonka muodostivat mediamoguli Silvio Berlusconin perustama Eteenpäin Italia (Forza Italia, FI), äärioikeistolainen Kansallisliitto (Alleanza Nazionale, AN) ja Pohjois-Italialle itsehallintoa vaatinut Pohjoisen liitto (Lega Nord, LN). Berlusconi muodosti oikeistolaisen koalitiohallituksen, johon edellä mainitut puolueet osallistuivat. Hallitus kaatui jo joulukuussa 1994 Berlusconiin kohdistuneiden lahjusepäilyjen takia. Vuoden 2001 vaaleissa Berlusconin johtama "Vapauksien talo" (Casa delle Libertà) -koalitio selvityi voittajaksi, ja Berlusconi sai muodostaa toisen hallituksensa. Forza Italia sai maan parlamentin ylähuoneesta, senaatista (Senato della Repubblica), 82 paikkaa 315:stä ja alahuoneesta, edustajainhuoneesta (Camera dei Deputati), 189 paikkaa 630:stä. Suurin oppositiovoima on keskustavasemmistolainen "Oliivipuu" (Uniti nell'Ulivo) -koalitio, jonka suurin puolue on sosiaalidemokraattinen "Vasemmistodemokraatit" (Democratici di Sinistra). Suhteellisen vaalitavan ansiosta parlamentissa on edustettuina myös lukuisia pienempiä ryhmiä. Berlusconia vastaan käyty lahjusoikeudenkäynti keskeytettiin kesäkuussa 2003, kun parlamentti äänesti uudesta laista, joka takasi oikeudellisen koskemattomuuden poliitikoille ja tuomareille. Heinäkuun alussa 2003 Berlusconi aiheutti kohua maailmalla sanomalla häntä arvostelleelle saksalaiselle europarlamentaarikolle, Martin Schulzille, että tämä sopisi hyvin tekeillä olevaan italialaiselokuvaan keskitysleirin vartijan rooliin. Vuoden 2003 paikallisvaaleissa ja 2004 eurovaaleissa Berlusconin johtama hallituskoalitio on kärsinyt tappioita.

Aluejako

Pääartikkeli: Italian alueet Italia jakautuu hallinnollisesti 20 alueeseen (regione), jotka jakautuvat edelleen maakuntiin (provincia) ja nämä kuntiin (comune). Maakunnat on useimmiten nimetty hallintopaikkakuntansa mukaan. Italian alueet: Tähdellä merkityillä alueilla on itsehallinnollinen asema
Maantiede
Italian alueet Italian alueet Italia sijaitsee Etelä-Euroopassa, Apenniinien niemimaalla, joka on lähes koko Välimeren pituinen kapeahko, samannimisen vuoriston hallitsema niemimaa. Italia rajoittuu pohjoisessa Alppien vuoristoon sekä Sveitsin ja Itävallan valtioihin, koillisessa Sloveniaan, luoteessa Ranskaan, idässä Adrianmereen, lännessä Ligurianmereen ja Tyrrhenanmereen, etelässä Joonianmereen sekä Maltan ja Sisilian kanaaleihin. Apenniinien niemimaan lisäksi Italiaan kuuluu useita saaria, muun muassa Sisilia ja Sardinia, Välimeren suurimmat saaret sekä Elba, Capri, Ischia, Panteleria ja tuliperäiset Liparisaaret. Sisilian saarella sijaitsee Euroopan korkein tulivuori Etna. Napolin kaupungin edustalla on Vesuviuksen tulivuori. Italia tunnetaan ulkomuotonsa vuoksi "Saapasmaana".
Talous
Italiassa on muun muassa öljy-, maakaasu-, rautamalmi-, kivihiili-, elohopea-, rikki-, suola- ja marmoriesiintymiä, mutta kaikkiaan luonnonrikkauksia on vain vähän. Teollisuuden osuus bruttokansantuotteesta on 40 %, ja se työllistää 32 % työikäisestä väestöstä. Teollisuuskeskukset keskittyvät maan pohjoisosaan, mikä johtuu hyvistä markkinointiyhteyksistä Keski- ja Länsi-Eurooppaan, alppijokien vesivoimasta ja maataloudesta saatavista raaka-aineista. Italiassa tuotetaan kone- ja konepajateollisuuden perinteisiä tuotteita kuten laivoja, moottoriajoneuvoja, konttorikoneita, elektroniikkaa, maatalouskoneita ja rautatiekalustoa. Automerkeistä kuuluisimmat ovat torinolainen FIAT ja Ferrari. Lisäksi Italiassa on muun muassa teräs-, elintarvike-, tupakka-, huonekalu- ja kemianteollisuutta. Italia, erityisesti Milano, on tunnettu muodin kotimaana, ja italialaiset asusteet ja kengät ovatkin maailmankuuluja. Tärkeimpiä vientituotteita ovat koneet ja moottoriajoneuvot, tekstiilit, kengät ja kemianteollisuuden tuotteet sekä viinit, oliiviöljy, hedelmät ja vihannekset. Huomattavimmat kauppasatamat ovat Genova, Augusta, Trieste, Venetsia ja Taranto. Kansainvälisiä lentoasemia on 25. Italiassa käy joka vuosi yli 50 miljoonaa turistia. Alkutuotannon osuus bruttokansantuotteesta on enää kolme prosenttia, ja sen piirissä työskentelee kahdeksan prosenttia työvoimasta. Maanviljely keskittyy Pohjois-Italian alangolle, jossa viljellään muun muassa vehnää, maissia, sokerijuurikasta ja riisiä. Alueella tuotetaan myös merkittävästi rehua ja maitotaloustuotteita. Keski- ja Etelä-Italiassa kasvatetaan etupäässä lampaita ja vuohia. Italia on maailman suurin viinirypäleiden ja viinin tuottaja. Maan eteläosassa viljellään sitrushedelmiä, tomaatteja ja oliiveita. Pohjoisen Friulissa ja Lombardiassa viljellään silkkiäispuita, mutta niiden kasvatus on vähentynyt keinokuitujen käytön yleistyessä. Rannikolla muun muassa sardiinien, sardellien ja tonnikalan kalastus on tärkeä elinkeino. Ennen Euroopan yhteiseen valuuttaan, euroon, siirtymistä Italian rahayksikkö oli Italian liira (ITL, ₤ ), 1 000 liiraa oli noin kolme markkaa eli 50 senttiä.
Kielet
Italian virallinen kieli on italia, mutta vielä 100–200 vuotta sitten sitä osasi vain murto-osa kansasta. Italian kielen loi suurelta osin Dante Alighieri toscanalaismurteiden perusteella 1300-luvulla. Vasta Mussolini vakiinnutti Italian kielen valta-aseman. Paikallisesti virallinen asema Italiassa on saksalla (Etelä-Tiroli, 280 000 puhujaa) ja ranskalla (Aostan laakso, 115 000 puhujaa, joista osa puhuu pikemminkin läheistä frankoprovensaalia). Vain Italiassa käytettyjä paikallisia kieliä ovat friuli (550 000 puhujaa), ladino (35 000 puhujaa) ja sardinia (miljoona puhujaa). Katalaania Italiassa puhuu noin 20 000 puhujaa ja oksitaania noin 50 000 puhujaa. Jo keskiajalla Italiaan on muuttanut paljon albaniankielistä väestöä (100 000 puhujaa) ja jo historiallisista ajoista Sisiliassa ja Etelä-Italiassa on puhuttu paljon kreikkaa (nykyisin 11 000 puhujaa). Itärajalla puhutaan myös naapurimaiden kieliä: kroatiaa (2 000 puhujaa) ja sloveniaa (75 000 puhujaa). Näiden vakiintuineiden kielten lisäksi Italiassa on paljon maahanmuuttajia, joilla on omat kielensä. Lisäksi Italiassa on romaneja, joilla on oma kielensä. Historiallisesti tunnettuja Italian niemimaalla puhuttuja kieliä ovat latina ja etruskien kieli.
Merkittävimmät luonnonvarat

- elohopea
- potaska
- marmori
- rikki
- kivihiili
- kala
Merkittävimmät vientituotteet

- koneet
- tekstiilit
- autot
- viini
Katso myös

- Italian taide
- Italian maatalous
- Italialainen keittiö
Aiheesta muualla

- [http://maps.google.com/maps?ll=43.484032,12.077433&spn=14.152961,32.431641&z=12&t=h&hl=en Italia Google Mapsissa] Luokka:Italia als:Italien ms:Itali zh-min-nan:Italia ko:이탈리아 ja:イタリア simple:Italy th:ประเทศอิตาลี fiu-vro:Itaalia

Germaanit

Germaanit ovat indoeurooppalaiseen kielikuntaan lukeutuvien germaanisten kielten puhujia. Nimitystä käytetään lähinnä rautakaudella ja antiikin ajoilla eläneistä ihmisistä. Toisinaan myös nykyisin eläviä, germaanisia kieliä äidinkielenään puhuvia ihmisiä nimitetään germaaneiksi. Tällaisella kielenkäytöllä on kuitenkin ikävä kaiku, koska 1800- ja 1900-luvuilla germaanikäsite yhdistyi saksalaiseen kansalliskiihkoon ja natsien rotuoppeihin.

Antiikin germaanit

Käsite "germaani" (latinaksi Germani) on peräisin roomalaisilta, jotka Julius Caesarin ajoista lähtien kutsuivat tällä nimellä Rein-joen takana asuvia barbaareja. Monet näistä Keski-Euroopan ja Itämeren piirin asukkaista puhuivat kieltä, jonka nykyinen kielitiede määrittelisi germaaniseksi. Germaanisen kielen uskotaan syntyneen Etelä-Skandinavian ja Pohjois-Saksan alueella pronssikauden tai varhaisen rautakauden kuluessa. On kuitenkin mahdollista, että roomalaiset nimittivät germaaneiksi myös ei-germaanisia heimoja tai vastaavasti luokittelivat germaanista kieltä puhuneen heimon jonkin toisen "barbaarikansan" osaksi. Esimerkiksi gootit, joiden kieli oli germaaninen, luokiteltiin roomalaisissa teksteissä usein skyyteiksi, koska he asuivat Mustanmeren pohjoispuolella. Germaanit jakautuivat moniin eri heimoihin, joiden rajat olivat epämääräiset ja jotka muuttuivat poliittisten, yhteiskunnallisten ja taloudellisten muutosten myötä. On hyvin kyseenalaista, kutsuivatko germaanit itse itseään germaaneiksi tai oliko heillä mitään yhteenkuuluvaisuuden tunnetta. Sikäli muinaisten germaanien luonnehtiminen kansaksi on harhaanjohtavaa. Koko germaanikäsitettä onkin syytä pitää lähinnä roomalaisena stereotypiana pohjoisen barbaareista, jotka todellisuudessa lienevät olleet heterogeenisempää joukkoa kuin mitä roomalaisten kaavamaisista kuvauksista käy ilmi. Arkeologisesti voidaankin osoittaa germaanien alueen jakautuneen useisiin eri kulttuuripiireihin. Aikaisemmin arkeologit samaistivat mielellään kulttuurialueita kirjallisissa lähteissä mainittuihin germaaniheimoihin, kuten gootteihin ja vandaaleihin. Nykytutkimus suhtatuu tähän skeptisemmin.

Germaanien ja roomalaisten sotia

Noin vuonna 100 eaa mm. teutonit ja kimbrit yhdistyivät Roomaa vastaan. Usein on otaksuttu, että nämä kaksi kansaa, heimoa tai vaeltavaa armeijaa olivat germaanisia. Asiasta ei kuitenkaan ole varmuutta: kyseiset ryhmät saattoivat olla myös kelttiläisiä, tai ehkä todennäköisimmin sekoitus kelttiläisiä, germaanisia ja ehkä muitakin väestöaineksia. Teutonien vaellus oli lähtenyt liikkeelle noin 180 eaa, jolloin Makedonian kuningas oli pyytänyt heiltä apua kelttejä vastaan. Alkuperäinen määränpää jäi saavuttamatta ja teutonien vaellus kääntyi Roomaa vastaan. Mukaan liittyivät kimbrit. Roomalaiset voitettiin Alppien seutuvilla muutaman kerran, mutta voittonsa jälkeen heimot hajaantuivat ryöstelemään Galliaa ja Espanjaa. Vasta jonkin ajan kuluttua kimbrit ja teutonit palasivat, mutta roomalaiset voittivat heidät 113 Pohjois-Italiassa surmaten lähes kaikki taisteluun osallistuneet kimbrit. 57 eaa germaanit (sveebit) löivät kelttiheimon ja ottivat heidän maansa. Julius Caesar voitti Galliaan tunkeutuvat germaanit. Germaaneja palveli myöhemmin Rooman armeijassa. Gallian valloituksen noin 58-52 eaa jälkeen roomalaiset aikoivat valloittaa Germanian, joka ulottui Reiniltä Veikselille ja Tonavalle. Siellä oli alituisesti keskenään taistelevia germaaniheimoja. 12 eaa Rooman sotapäällikkö Drusus voitti germaaniheimot ja työnsi Rooman rajan Elbelle asti. Germaaneja joko ajettiin itään tai he joutuivat Rooman vallan alle. Vuonna 9 germaanit voittivat roomalaiset Teutoburgin metsässä, pysäyttäen Rooman laajenemisen germaanialueilla. Germaanien johtaja oli keruski Arminius, roomalaistunut germaaniylimys. Sota Germaniasta jatkui vielä 8 vuotta, mutta lopulta raja vedettiin Reinille. Germania palautui tilaan, jossa heimot taistelivat keskenään maa-alasta. Tämän jälkeen germaanit olivat alituinen uhka Roomalle. Reinille rakennettiin heitä vastaan limes, rajalinja. Näillä tienoin kulkee vieläkin germaanisen ja romaanisen kielialueen raja. Kansainvaellukset joissa germaanitkin olivat mukana alkoivat noin 400 pilkkoen Rooman valtakuntaa. Germaanitkin olivat mukana hävittämässä Länsi-Roomaa kansainvaellusajalla.

Germaaniheimoja

- Alemannit
- Anglit
- Burgundit
- Frankit
- Friisit
- Juutit
- Keruskit
- Kvadit
- Langobardit
- Markomannit
- Saksit
- Sveebit
- Vandaalit Luokka:Kansat Luokka:Rooman viholliset ja liittolaiset ja:ゲルマン民族

568

Vuosisadat: 400-luku - 500-luku - 600-luku Vuosikymmenet: 510 520 530 540 550 - 560 - 570 580 590 600 610 Vuodet: 563 564 565 566 567 - 568 - 569 570 571 572 573 ----

Tapahtumia

- Langobardit tunkeutuvat Pohjois-Italiaan valloittaen alueen Itä-Roomalta.

Syntyneitä

- ...

Kuolleita

- ... ko:568년

Gootit

:Tämä artikkeli käsittelee muinaista kansaa. Gooteiksi kutsutaan myös erään nykyaikaisen alakulttuurin edustajia. Gootit olivat itägermaanista kieltä puhunut ihmisryhmä, joka asui ajanlaskun alkuvuosisatoina Veiksel-joen suulla. Goottien esiintymistä antiikin ajan kirjallisissa lähteissä voidaan seurata 100-luvulta 500-luvulle. On kuitenkin kyseenalaista, paljonko 500-luvun gooteilla oli yhteistä 400 vuotta aikaisemmin eläneiden goottien kanssa. Gootit eivät välttämättä olleet mikään yhtenäinen etninen ryhmä, vaan kokoelma erilaisia keskenään liittoutuneita väestöaineksia. Goottien joukossa saattoi germaanien ohella olla slaavilaista, iraanista, roomalaista jne. alkuperää olevia ryhmiä. Varmuudella ei tiedetä, miksi gootteja tai ainakin kansan nimeä käyttäneitä ihmisryhmiä siirtyi 100- ja 200-luvuilla Mustanmeren pohjoispuolelle. Sieltä käsin he kuitenkin ryöstelivät Kreikan, Traakian ja Vähän-Aasian rannikoita. Roomalaiset löivät gootit Naissuksen taistelussa vuonna 269. Keisari Aurelianus luovutti Daakian visigooteille 200-luvun lopulla. Gootit jakautuivat kahteen pääryhmään. Yksi ryhmä kutsui itseään nimellä ostrogothi. Toinen ryhmä käytti nimeä vesi. Kun roomalainen historioitsija Cassiodorus kirjoitti goottien historian noin vuonna 550, hän antoi näille nimille uuden ulottuvuuden, jota niillä ei ennen ollut. Ostrogootit hän tulkitsi itägooteiksi ja vesi nimestä tuli visigootit eli länsigootit. Koska ostrogootit tällöin asustivat Italiassa ja visigootit nykyisessä Espanjassa, nimet jäivät käyttöön. Nykyisin yritetään kuitenkin välttää näitä vääriksi tulkittuja nimiä. Visigootit tulivat vuonna 375 Tonavan pohjoispuolelta Moesiaan, hävittivät Alarik I:n aikana (395–410) Traakiaa, Makedoniaa ja Kreikkaa sekä voittivat roomalaiset vuonna 410. Visigootit siirtyivät Alarikin kuoltua Etelä-Galliaan ja Pyreneiden niemimaalle, perustivat sinne ns. Tolosan valtakunnan ja kääntyivät areiolaisuudesta katolilaisuuteen. Galliassa visigoottien valtakunta kukistui 500-luvun alussa frankkien hyökkäykseen. Pyreneiden eteläpuolella muslimit valloittivat visigoottien valtakunnan 711, minkä jälkeen visigootit sulautuivat alueen muihin asukkaisiin. Ostrogootit perustivat 300-luvun puolivälissä laajan valtakunnan Mustanmeren pohjoispuolelle. He joutuivat 300-luvun lopulla hunnien valtaan, mutta vapauduttuaan siiä vuonna 453 he asettuivat Pannoniaan ja alistuivat roomalaisten herruuteen. Teoderik Suuren johdolla he vaelsivat Italiaan 488 ja perustivat sinne valtakunnan, joka Teoderikin kuoleman jälkeen 526 alkoi heikentyä. Bysantti kukisti ostrogootit 553 ja kansan rippeet sulautuivat Italian väestöön. Luokka:Muinaiset kansat Luokka:Rooman viholliset ja liittolaiset ko:고트족 ja:ゴート族

Herttua

Herttua on maskuliininen aatelisarvo. Se viittaa itsenäisen herttuakunnan hallitsijaan Manner-Euroopassa tai korkeaan aatelisarvoon tai Britannian päärinarvoon (engl. duke, saks. herzog). Herttuan vaimo tai naispuolinen herttuakunnan hallitsija on herttuatar (engl. duchess, saks. herzogin) Herttua tulee gootin kielen sanasta harjatuga, joka tarkoittaa sotajoukon johtajaa. Luokka:Aateli ko:공작

Espanja

Espanjan kuningaskunta on maa, joka sijaitsee lounais-Euroopassa. Se jakaa Iberian niemimaan Portugalin kanssa. Koillisessa rajan takana on Ranska ja pieni ruhtinaskunta Andorra Pyreneiden vuoriston ohella. Maahan kuuluvat myös Baleaarit Välimerellä, Kanariansaaret Atlantilla, Ceutan ja Melillan kaupungit Pohjois-Afrikassa sekä muutama asumaton saari Marokon rannikolla. Espanjan pääkaupunki on Madrid. Toiseksi suurimmat ovat Barcelona ja Valencia.

Historia

Nykyisen Espanjan historia alkaa 1000-luvulla, jolloin kristityt kuningaskunnat alkoivat Iberian niemimaan takaisinvaltauksen (Reconquista) islaminuskoisilta maureilta. Vuonna 1479 Aragonian ja Kastilian kuningaskunnat virallisesti yhdistyivät, kun hallitsijat kuningas Ferdinand ja kuningatar Isabella avioituivat. Yhdessä katoliset kuningaskunnat kukistivat viimeiset maurihallitsijat Iberian niemimaalla 2. tammikuuta 1492, samana vuonna kun Kristoffer Kolumbus löysi Amerikan. Vuonna 1512 kuningas Ferdinand valloitti Navarran kuningaskunnan ja koko Espanja yhdistyi. Kirkon tueksi perustettiin Inkvisitio ja juutalaiset ja muslimit käännytettiin tai karkoitettiin maasta. 1500-luvun lopussa ja 1600-luvulla Espanjasta tuli Euroopan mahtavin valtio sen Amerikkojen valloitusten takia. Osmanien laivasto lyötiin 1571 Lepanton meritaistelussa. Valtakuntaan liitettiin Filippiinit 1564 ja Portugali 1580, mutta Englannin valloitus epäonnistui 1588 Espanjan Voittamattoman armadan hävittyä Englannin laivastolle. Huolimatta Amerikoista tuodusta kullasta Filip II:n aikana 1556—1578 valtiontalous romahti lukuisien sotien ja suunnattomien rakennushankkeiden vuoksi. Seuraavien hallitsijoiden aikana rappeutuminen jatkui ja lukuisia alueita menetettiin. Portugali irtosi unionista 1640 ja katalonialaiset kapinoivat. Vuosina 1701—1714 sodittiin Espanjan perimyssota (Espanja, Ranska ja Baijeri vastaan Itävalta, Preussi, Englanti ja Katalonia). Sota päättyi Ranskan johtaman liittokunnan voittoon ja Habsburgien hallitsijasuku vaihtui Bourbon-sukuun. Espanja menetti loputkin ulkomaiset alueensa Euroopassa: Itävallalle alueet Italiassa ja Belgian, Savoijille Sisilian ja Gibraltar joutui Englannille. Vuonna 1805 Trafalgarin taistelussa Horatio Nelsonin johtama Englannin laivasto voitti Ranskan ja Espanjan laivastot. Napoléon asetti veljensä Joseph Bonaparten Espanjan valtaistuimelle 1808, mutta englantilaisten tukemina miehitysjoukot ajettiin pois Napoleonin joutuessa vaikeuksiin Venäjällä ja 1814 Bourbonit nousivat uudelleen valtaistuimelle. Ranskan miehityksen aikana siirtomaat Etelä-Amerikassa olivat itsenäistyneet ja taloudellinen tilanne heikko. Käytiin lukuisia sisällissotia eri kansallisuuksien ja monarkistien ja tasavaltalaisten välillä. Vuonna 1898 Yhdysvaltain-Espanjan sodassa Espanja menetti siirtomaansa Filippiinit, Kuuban, Puerto Ricon ja Guamin Yhdysvalloille. Vuonna 1931 Espanjasta tuli demokraattinen tasavalta, joka kuitenkin ajautui jälleen 1936 sisällissotaan. Sota sai alkunsa armeijan johtamana sotilaskapinana tasavallan hallitusta vastaan. Saksa ja Italia antoivat tukea kansallisille joukoille ja Neuvostoliitto tasavaltalaisille. Sotaan osallistui myös kymmeniä tuhansia ulkomaalaisia vapaaehtoisia sekä tasavaltalaisten että kansallisten puolella. Sisällissodan jälkeen vuonna 1939 vallan otti voittajapuolen kenraali Francisco Franco. Hän hallitsi kuolemaansa vuoteen 1975 asti diktaattorina. Espanjan talous kärsi merkittävästi Francon ajan eristyneisyydestä ja huonosta tuottavuudesta. 1960-luvun alun talousuudistusten ja ulkomaisen avun avulla turismi ja teollisuus saatiin lopulta nousuun. Francon kuoltua Espanja palasi monarkiaksi ja kuninkaaksi tuli Francon valitsema seuraaja, Juan Carlos I. Hän aloitti uudistukset sallien poliittiset puolueet 1977. Samana vuonna pidettiin myös ensimmäiset vapaat vaalit. Vuoden 1978 perustuslain myötä myös historialliset alueet Baskimaa, Katalonia ja Galicia saivat itsehallinnon. Vielä 1981 Francon tukijat everstiluutnantti Antonio Tejeron johdolla yrittivät vallankaappausta vaatien autoritäärisen hallinnon palauttamista. Kaappauksen epäonnistumista pidetään kuninkaan vaikutusvallan ansiona, mikä käänsi kiivaimmatkin monarkian vastustajat kuninkaan tukijoiksi. Espanja on kehittynyt 1970-luvulta alkaen moderniksi teollisuusyhteiskunnaksi, jolle turismi on merkittävä elinkeino. Maa liittyi 1982 NATOon ja 1986 Euroopan unioniin. EU:hun liittyminen on tuonut maalle koheesiotukia, jotka ovat auttaneet nostamaan elintasoa lähemmäksi eurooppalaista keskiarvoa.

Politiikka

Espanja on perustuslaillinen monarkia. Parlamentti, Cortes Generales on kaksikamarinen. Alahuoneen tai edustajainhuoneen (Congreso de los Diputados) 350 jäsentä valitaan suhteellisella vaalilla D'Hondtin menetelmällä nelivuotiskausiksi. Ylähuoneen eli senaatin (Senado) 259 jäsenestä 208 valitaan suoralla kansanäänestyksellä ja loput 51 nimitetään virkaan alueellisten, lakia säätävien elinten toimesta. Myös he palvelevat nelivuotiskauden. Toimeenpanovaltaa käyttää ministerineuvosto, jonka puheenjohtajan (pääministeri) parlamentti valitsee kuninkaan ehdotuksesta. Espanja on jaettu itsehallintoalueisiin, joiden itsemääräämisvalta vaihtelee. Joillain on omat koulutus- ja terveydenhuoltojärjestelmänsä, muilla taas ei. Jotkin, varsinkin nationalistipuolueiden hallitsemat alueet, pyrkivät liittovaltio- tai jopa valtioliittotasoiseen itsevaltaan. Keskushallitus on pyrkinyt rajoittamaan innokkaimpien itsehallintoalueiden valtaa. Terrorismi on edelleen ongelma Espanjassa. ETA, baskiryhmittymä, on pyrkinyt ajamaan Baskimaan itsenäisyyttä väkivaltaisinkin keinoin.

Hallinnolliset alueet

Vuoden 1978 perustuslaki jakaa Espanjan seitsemääntoista itsehallintoalueeseen (comunidades autónomas). Itsehallintoalueet jakautuvat yhteen tai useampaan maakuntaan (provincias), joita on yhteensä viisikymmentä.

Maantiede

maakuntaan maakuntaan Espanja sijaitsee Iberian niemimaalla. Koillisessa maata rajoittaa Pyreneiden vuorijono ja etelässä Välimeren rannikon erottaa sisämaasta Sierra Nevadan vuoristo. Pääkaupunki Madrid sijaitsee keskusylängöllä 650 metrin korkeudessa. Yli 2 000 metrin korkuisia vuoria on useita. Kasvillisuus vaihtelee voimakkaasti, etelässä Välimeren rannikolla ja Kanariansaarilla on subtrooppinen ilmasto, mutta vuorijonojen takana sisämaassa on aavikoita, joilla voi kulua vuosia ilman sadetta. Atlantin rannikoilla ilmasto on kostea ja leuto. Keskusylängöllä, joka kattaa lähes puolet maasta on mannerilmasto, kuumat kesät ja kylmät talvet lumisateineen.

Talous

Espanjan bruttokansantuote on 80 prosenttia neljän johtavan Euroopan maan keskiarvosta. Maa otti ensimmäisessä ryhmässä käyttöön eurovaluutan 1. tammikuuta 2002. Työttömyys on ollut laskussa José María Aznarin ja José Luis Rodríguez Zapateron hallituskausilla, mutta on vielä Euroopan unionin suurin (10 prosenttia). Espanja on maailman toiseksi suosituin turistikohde Ranskan jälkeen. Vuosittain maassa vierailee 52 miljoonaa turistia. Työvoima jakaantuu seuraavasti eri ammatteihin: palvelut 64 %, valmistus, kaivostoiminta ja rakentaminen 28 %, maatalous 8 % (1997 arvio).

Merkittävimpiä teollisuuden haaroja

Tekstiilit ja jalkineet, elintarvikkeet, metallit, kemikaalit, laivat, autot, koneet ja työkalut, turismi. Espanja on maailman viidenneksi ja Euroopan kolmanneksi suurin autojen valmistaja.

Espanjalaisia yrityksiä

Astra (aseteollisuus), CASA (lentokoneet), El Corte Inglés (vähittäiskauppa), Cepsa (öljynjalostus), Iberia Airlines (lentoyhtiö), Renfe (rautatiet), SEAT (autot), Spanair (lentoyhtiö), Talgo (veturit ja junanvaunut), Telefónica (televiestintä).

Kulttuuri

Juhlapäivät

Huomaa, että kansallisten juhlapäivien lisäksi Espanjan itsehallintoalueilla ja jopa eri kylillä on suuri määrä erilaisia paikallisia juhlapyhiä, fiestas locales.

Kulttuurihistoriallisia muistomerkkejä

Espanjassa on useita kulttuurihistoriallisia muistomerkkejä. Oheisesta listasta käyvät ilmi UNESCO:n maailmanperintöluetteloon kuuluvat, Espanjassa sijaitsevat monumentit (suluissa vuosiluku, jolloin monumentti on lisätty luetteloon):
- Córdoban vanha kaupunki, Córdoba (1984)
- Alhambra, Generalife ja Albayzin, Granada (1984)
- Burgosin katedraali, Burgos (1984)
- Escorialin luostari ja sen ympäristö, Madrid (1984)
- Güellin puisto, Güellin palatsi ja Casa Milà, Barcelona (1984)
- Altamiran esihistoriallinen luola, Santillana del Mar (1985)
- Segovian vanha kaupunki ja akvedukti, Segovia (1985)
- Oviedon ja Asturian ruhtinaskunnan monumentit, Oviedo ja Asturia (1985 , 1998)
- Santiago de Compostelan vanha kaupunki, Santiago de Compostela (1985)
- Ávilan vanha kaupunki muureineen, Ávila (1985)
- Aragonian mudéjar-rakennukset, Aragonia (1986 , 2001)
- Toledon vanha kaupunki, Toledo (1986)
- Garajonayn kansallispuisto, La Gomera (1986)
- Cáceresin vanha kaupunki, Cáceres (1986)
- Sevillan katedraali, el Alcázar ja Archivo de Indias, Sevilla (1987)
- Salamancan vanha kaupunki, Salamanca (1988)
- Pobletin luostari, Poblet, Tarragona (1991)
- Méridan arkeologiset löydöt, Mérida (1993)
- Santa Marían kuninkaallinen luostari, Guadalupe (1993)
- Santiago de Compostelan pyhiinvaellusreitti, kulkee useiden alueiden halki (1993)
- Doñanan kansallispuisto, Huelvan ja Sevillan rajalla (1994)
- Cuencan vanha kaupunki ja sen muurit, Cuenca (1996)
- La Lonja de los Mercaderes, vanha silkkikauppakeskus, Valencia (1996)
- Mont Perdu, Pyreneet, Espanjan ja Ranskan rajalla (1997)
- Las Médulas, muinaiset kultakaivokset, León (1997)
- Palau de la Música Catalana, katalonialaisen musiikin palatsi, ja Sant Paun sairaala, Barcelona (1997)
- San Millánin Yuson ja Suson luostarit, La Rioja (1997)
- Kaikki Iberian niemimaan luolamaalaukset, useilla alueilla (1998)
- Alcalá de Henaresin yliopisto ja historialliset osat, Alcalá de Henares (1998)
- Ibizan biodiversiteetti ja kulttuuri, Ibiza (1999)
- San Cristóbal de La Laguna, Santa Cruz de Tenerife (1999)
- Muinaisen Tárracon arkeologiset jäänteet, Tarragona (2000)
- Elxin / Elchen taatelipalmuviljelmät, Elx / Elche, Alicante (2000)
- Lugon roomalaiset muurit, Lugo (2000)
- Vall de Boín roomalaistyyliset kirkot, Vall de Boí, Katalonia (2000)
- Atapuercan arkeologinen alue, Atapuerca (2000)
- Aranjuezin kulttuurimaisema, Aranjuez (2001)
- Renessanssiajan muistomerkit, Úbeda ja Baeza (2003)

Merkittävimmät luonnonvarat

- kivihiili
- rautamalmi
- uraani
- ligniitti
- elohopea
- lyijy
- sinkki
- kupari

Merkittävimmät vientituotteet

- matkailu
- koneet
- kulkuneuvot
- hedelmät

Lähteet

- Maailmanperintöluettelon Espanja-osuus käännetty UNESCO:n Internet-sivuilta: http://whc.unesco.org/en/list

Katso myös

- Espanjalaiset
- Espanjalaiset nimet

Aiheesta muualla

- [http://maps.google.com/maps?ll=40.078071,-4.482422&spn=7.463320,16.215820&z=11&t=h&hl=en Espanja Google Mapsissa] Luokka:Espanja ms:Sepanyol zh-min-nan:Se-pan-gâ ko:에스파냐 ja:スペイン simple:Spain th:ประเทศสเปน fiu-vro:Hispaania

1859

Tapahtumia

- Charles Darwin julkaisee Lajien synnyn, evoluutioteorian perusteoksen.

Syntyneitä

- 4. huhtikuuta - Aleksandr Popov, fyysikko ja radion varhainen kehittäjä († 1905)
- 15. toukokuuta - Pierre Curie, fyysikko
- 12. kesäkuuta - Leopold Ferdinand Elie Victor Albert Marie - Belgian kuningas Leopold II:n poika.
- 4. elokuuta - Knut Hamsun, norjalainen kirjailija
- 16. syyskuuta - Yuan Shikai, kiinalainen sotilasjohtaja ja poliitikko

Kuolleita

- Luokka:1800-luku ms:1859 ko:1859년 simple:1859 th:พ.ศ. 2402

Itävalta

Itävallan tasavalta on valtio Keski-Euroopassa. Se koostuu yhdeksästä osavaltiosta. Itävallan naapurimaat ovat Liechtenstein ja Sveitsi lännessä, Italia ja Slovenia etelässä, Unkari ja Slovakia idässä ja Saksa ja Tšekki pohjoisessa.

Historia

:Pääartikkeli: Itävallan historia Rooman valtakunnan hajoamisen jälkeen Rooman Noricumin valloittivat hunnit, ostrogootit ja frankit. 900-luvulta 1200-luvulle Itävaltaa hallitsivat Babenbergit, joita seurasi Habsburg-suku. Pyhän saksalais-roomalaiset keisarikunnan lakkauttamisen jälkeen 1806 perustettiin Itävallan keisarikunta, josta tuli 1867 Itävalta-Unkarin kaksoismonarkia. Itävallan keisari oli Itävalta-Unkarin johdossa aina ensimmäisen maailmansodan päättymiseen vuonna 1918, jonka jälkeen keisarikunta hajoitettiin lukuisiin valtioihin Saint-Germainin sopimuksella vuonna 1919 ja Itävallasta tuli tasavalta. Tasavalta kesti vuoteen 1934, jolloin kansleri Engelbert Dollfuß perusti diktatuurin. Ehkäpä historian kuuluisin itävaltalainen on Adolf Hitler. Itävalta liitettiin natsi-Saksaan vuonna 1938 (Anschluss). Liittoutuneet miehittivät Itävaltaa vuoteen 1955, jolloin maasta tuli taas itsenäinen tasavalta sillä ehdolla, että se jäisi neutraaliksi purkurivyöhykkeeksi NATOn ja Varsovan liiton väliin. Kommunismin romahdettua Itävalta lähestyi muita Euroopan maita ja liittyi Suomen ja Ruotsin mukana Euroopan unioniin vuonna 1995 ja otti ensimmäisten joukossa käyttöön euron.

Politiikka

Itävallan valtion pää on presidentti, joka valitaan kuuden vuoden välein kansanvaalilla. Presidentti valitsee kanslerin, joka on yleensä parlamentin suurimman puolueen johtaja. Itävallan parlamentissa on kaksi kamaria, Bundesrat, jossa on 64 osavaltioiden valitsemaa edustajaa ja Nationalrat, jossa on 183 suoraan valittua edustajaa. Sosiaalidemokraattisen puolueen (SPÖ) hallittua kolme vuosikymmentä, vuonna 2000 muodostettiin oikeistokoalitio, johon kuuluivat konservatiivinen kansanpuolue (ÖVP) ja oikeistolainen vapauspuolue (FPÖ). Vapauspuolueen politiikan ja johdon aiheuttaman kuohun jälkeen liittokansleri Wolfgang Schüssel (ÖVP) julisti 9. syyskuuta 2002 vaalit pitettäväksi ennenaikaisesti. 24. lokakuuta vaaleissa ÖVP voitti maanvyöryvoiton; 42,3 % äänistä ja FPÖ jäi 10,1 %:iin. Parlamentin valtasuhteet:
- 79 paikkaa ÖVP (kansanpuolue) (42,3 % äänistä)
- 69 paikkaa SPÖ (sosiaalidemokraattinen puolue) (36,51 %)
- 18 paikkaa FPÖ (vapauspuolue) (10,1 %)
- 17 paikkaa Die Grünen (vihreät) (9,47 %) Koalitiohallitus ÖVP:n ja FPÖ:n välillä jatkui 28. helmikuuta 2003 pitkällisten hallitusneuvottelujen jälkeen, Wolfgang Schüssel edelleen liittokanslerina.

Osat

Itävalta on liittotasavalta jossa on yhdeksän osavaltiota:
- Burgenland
- Oberösterreich (Ylä-Itävalta)
- Tiroli
- Kärnten
- Salzburg
- Wien
- Niederösterreich (Ala-Itävalta)
- Steiermark
- Vorarlberg

Maantiede

Vorarlberg Itävallan maantiede Itävalta sijaitsee Alpeilla ilman yhteyttä merelle. Korkein huippu on Großglockner, 3798 metriä merenpinnasta, toiseksi korkein Wildspitze 3774 m. Maan pohjois- ja itäosat ovat pääasiassa mäkistä maastoa. Ilmasto on leuto, kylmät talvet ja viileät kesät.

Talous

Itävalta on korkean elintason maa, jonka talous on pitkälti sidoksissa EU-maihin, erityisesti Saksaan. Toisen maailmansodan jälkeen monia yrityksiä kansallistettiin pelättäessä niiden joutuvan Neuvostoliiton käsiin sotakorvauksina. Pääosa yksityistettiin 1990-luvun alussa. Itävallassa on vahva ammattiyhdistysliike. Vuoristoisessa maassa maatilat ovat pieniä ja hajanaisia, ja tuotanto on ollut kallista. Maatalous on joutunut uudistuksiin maan liittyessä EU:hun 1995.

Väestöjakauma

Itävallan väestöstä on nykyisin 85–89 % itävallansaksalaisia. Kymmenisen prosenttia on ulkomaalaissyntyisiä, erityisesti itäisistä naapurimaista. Kärntenin ja Steiermarkin osavaltiossa elää merkittävä 18000 hengen syntyperäinen slovenialaisvähemmistö. Itävallan vuoristoissa on kehittynyt monta erillistä saksan murretta. Kaikki kuuluvat itävaltalais-baijerilaiseen ryhmään lukuun ottamatta Vorarlbergin alemannimurretta. Kolmen neljäsosaa itävaltalaisista on katolisia. Muut tärkeät uskonnot ovat islam ja protestanttiset liikkeet. 1930 Itävallassa asui 100000 juutalaista, nyt heitä on 10000–20000. Itävallan kansallinen koostumus 1923–1981 (lähde: unkarilainen aikakauslehti História 2–3, 1991) (
- ) vain Burgenlandissa.

Kulttuuri

Itävallassa ovat syntyneet klassisen musiikin keskeiset säveltäjät Wolfgang Amadeus Mozart, Joseph Haydn, Franz Schubert, Gustav Mahler, Anton Bruckner, Johann Strauss vanhempi ja Johann Strauss nuorempi. Toisen Wienin koulukunnan säveltäjiä ovat Arnold Schönberg, Anton Webern ja Alban Berg. Kuuluisia itävaltalaisia fyysikkoja: Ludwig Boltzmann, Erwin Schrödinger, Wolfgang Pauli ja Christian Doppler; filosofeja: Ludwig Wittgenstein ja Karl Popper; matemaatikkoja: Kurt Gödel; psykoanalyysin isä: Sigmund Freud ja psykologi Alfred Adler; taloustieteilijät: Joseph Schumpeter ja Friedrich Hayek; runoilija Peter Rosegger; taidemaalari Gustav Klimt ja insinööri Ferdinand Porsche. Urheilussa Itävalta on alppilajien suurvalta: Toni Sailer, Hermann Maier, Annemarie Moser-Pröll ja Anita Wachter. Muita Itävallassa syntyneitä kuuluisuuksia ovat diktaattori Adolf Hitler ja Kalifornian kuvernööri Arnold Schwarzenegger.

Merkittävimmät luonnonvarat

- rautamalmi
- öljy
- puu
- lyijy
- kivihiili
- ligniitti
- kupari

Merkittävimmät vientituotteet

- koneet
- teollisuustuotteet

Aiheesta muualla

- [http://maps.google.com/maps?ll=47.835283,13.348389&spn=3.274477,8.107910&z=10&t=h&hl=en Itävalta Google Mapsissa] Luokka:Itävalta fiu-vro:Austria als:Österreich ms:Austria zh-min-nan:Tang-kok ko:오스트리아 ja:オーストリア simple:Austria th:ประเทศออสเตรีย

Luokka:Italian alueet

Italian alueita käsitteleviä artikkeleja. Alueet ja:Category:イタリアの州 ko:Category:이탈리아의 주

Bruno Carlier

__NOTOC__ Bruno Carlier geboren op 14 november 1956 is een Nederlandse schaker met een Elo-rating van 2396. Hij staat als nummer 75 op de november-2004 ratinglijst van de KNSB Hij is een internationaal meester.
- In 1984 was hij winnaar van Dieren en in 1997 van het toernooi te Liechtenstein. In 1998 eindigde hij op de vijfde plaats in het "Rivierenschaaktoernooi" snelschaak te Gorkum en in 2003 won hij het rapidschaak toernooi in Overschie ongeslagen met 6 uit 7.
- Bruno Carlier eindigde op een gedeelde tweede plaats in het open Botwinnik rapidschaak toernooi dat in augustus 2004 te Zoetermeer gehouden werd. Er waren 153 deelnemers en Erik van den Doel eindigde op de eerste plaats.
- Op 19 februari 2005 werd het open snelschaak kampioenschap van de Zaanstreek verspeeld dat door Bruno gewonnen werd. Op de tweede plaats eindigde Manuel Bosboom. Manuel Bosboom
- Op 23 april 2005 won Bruno met 7.5 uit 9 het vierde open Betuwe rapidschaak toernooi dat in Culemborg verspeeld werd. Op de tweede plaats eindigde Xander Wemmers met 6.5 uit 9 terwijl Harmen Jonkman met 6 punten derde werd.
- Op 18 juni 2005 werd in Apeldoorn het kampioenschap rapidschaak verspeeld dat met 6 uit 7 gewonnen werd door Daniël Stellwagen, Artur Joesoepov en Manuel Bosboom. Bruno en Lucien van Beek eindigden met 5.5 punt op een gedeelde vierde plaats.
- Op 3 september 2005 werd in Gouda het het derde Siom open toernooi verspeeld dat met 6 uit 7 door Daniël Fridman gewonnen werd. Carlier werd met 5 punten gedeeld derde
- Op 1 oktober 2005 speelde hij mee in het toernooi om het open NK Rapidschaak dat in Vlaardingen verspeeld werd. Hij eindigde met 5.5 uit 9 op de tiende plaats.
- Op 12 november 2005 won Friso Nijboer met 13 uit 15 het Kaaieman snelschaak toermooi dat in Bunschoten-Spakenburg verspeeld werd. Carlier eindigde met 10 punten op de vijfde plaats

Simbase

In de schaakdatabank Simbase staan 753 partijen die door Bruno gespeeld zijn: hij won 333 partijen, hij verloor 218 partijen en er eindigden 202 partijen in een remise. Zijn winstpercentage bedraagt 57.

Openingen

Bruno Carlier geeft de voorkeur aan de schaakopening - Réti en aan de schaakopening - Siciliaans. Bruno speelde met wit de volgende openingen: Bruno speelde met zwart de volgende openingen:

Externe links

Carlier, Bruno

death metal ruletka rozst�py online slots Sklep Zoologiczny

:: RELATED NEWS ::

Frisdrank
Frisdrank is het in 1956 door reclamemaker Dick Schiferli bedachte woord voor koolzuurhoudende limonade. Het wordt ook wel priklimonade genoemd. In ruimere zin worden, volgens de Nederlandse Warenwet, ook niet-koolzuurhoudende limonades, sportdranken en land (eilandengroep) in Oceanië ten noorden van Nieuw-Zeeland en ten oosten van Australië.

Geschiedenis

Samoa werd in 1721 ontdekt door de Nederlander Roggeveen. Duits Samoa was een

Gestructureerde Analyse
Gestructureerde Analyse (Structured Analysis) is een analyse methodologie uit de informatica en informatiekunde. Het analyseert systeemeisen en stelt de analist in staat hieruit een systeemontwerp te maken.

Historie

De analyse is ontworpen door Groothertogdom Luxemburg. In het Noorden grenst het aan de kantons Redingen en Mersch, in het Oosten aan het kanton Luxemburg, in het Zuiden aan het kanton Esch-sur-Alzette en in het Westen aan de Belgische provi

Kanton Clervaux
Het Kanton Clervaux is het meest Noordelijke kanton van het Groothertogdom Luxemburg. In het noorden en westen grenst het kanton aan België, in het Oosten aan Duitsland en in het zuiden aan de kantons Wiltz, Diekirch en Vianden.

Onderverdeling

Het kanton Clervaux

Gamal Abdel Nasser
Kolonel Gamal Abdel Nasser (ook Djamal Abd al-Nasser) (15 januari 1918 – 28 september 1970) was de tweede president van Egypte. Hij wordt gezien als een van de belangrijkste Arabische leiders in de geschiedenis. Nasser werd geboren in Alexandrië. Reeds op

Ministerie van Buitenlandse Zaken (Nederland)
Het Ministerie van Buitenlandse Zaken (BuZa of BZ) is een Nederlands ministerie met als taak het buitenlands beleid, inclusief Europa en ontwikkelingssamenwerking. In het kabinet-Balkenende II i

Nasser
Kolonel Gamal Abdel Nasser (ook Djamal Abd al-Nasser) (15 januari 1918 – 28 september 1970) was de tweede president van Egypte. Hij wordt gezien als een van de belangrijkste Arabische leiders in de geschiedenis. Nasser werd geboren in Alexandrië. Reeds op

Kanton Diekirch
Het Kanton Diekirch ligt in het Noorden van het Groothertogdom Luxemburg. Het kanton grenst in het Noorden aan het kanton Clerf, in het Oosten aan Duitsland en kanton Echternach, in het Zuiden aan het kanton Mersch en in het Oosten aan de kantons Redingen en Europese gebieden. Door heel Europa bevinden zich Euregio's. In het Nederlands/Belgisch/Duits grensgebied bestaan de volgende Euregio's:
- Euregio Rijn-Waal
- Euregio Maas-Rijn
- Euregio Rijn-Maas Noord
- Euregio Gronau-Ensched