:: wikimiki.org ::
| Ludvig Van Beethoven |
Ludvig van Beethoven
(musiikki)|klassismin]] ja romantiikan siirtymäkaudella. Hän oli aikansa merkittävin säveltäjä ja myös yksi koko musiikkihistorian vaikutusvaltaisimmista säveltäjämestareista. Huolimatta asteittaisesta kuuroutumisestaan hän kykeni työskentelemään elämänsä loppuun asti, ja sävelsi muun muassa yhdeksän sinfoniaa, viisi pianokonserttoa, yhden oopperan sekä messun ja useita pianosonaatteja sekä jousikvartettoja.
Elämä
Bonn
jousikvartetto
Beethoven syntyi Bonnissa flaamilasta alkuperää olleeseen perheeseen, jonka seitsemästä lapsesta vain kaksi hänen pikkuveljeään selvisivät aikuisuuteen asti. Syntymäaika on epävarma, sillä vain kastepäivä – 17. joulukuuta – tunnetaan varmasti, mutta tähän aikaan vastasyntyneet lapset oli tapana kastaa heti syntymistä seuraavana päivänä. Hänen isänsä Johann van Beethoven oli laulajana Kölnin vaaliruhtinaan hovissa, ja sortui usein alkoholismiin. Huomattuaan poikansa musiikilliset lahjat yritti hän tehdä tästä Mozartin kaltaista kuuluisaa lapsineroa – nuoren Ludwigin ensimmäinen julkinen esiintyminen oli jo 7-vuotiaana – siinä kuitenkaan onnistumatta. Beethovenin lahjakkuus ei jäänyt kuitenkaan huomaamatta muiltakaan; vuonna 1779 hänestä tuli Christian Gottlob Neefen suojatti, jonka ohjauksessa hänestä tuli ensin apulaisurkuri vuonna 1781 ja kolme vuotta myöhemmin hovin palkkatyöntekijä. Beethoven julkaisi jo 1782 ensimmäisen teoksensa nimeltä 9 muunnelmaa Dresslerin marssista, ja seuraavana vuonna kolme pianosonaattia, niin sanotut Kurfürst-sonaatit. Myös vaaliruhtinas sai tietää nuoresta lahjakkuudesta, ja suostui rahoittamaan tämän musiikkiopinnot.
Vuonna 1787 Beethoven matkusti Wieniin tarkoituksenaan opiskella Mozartin kanssa. Tarinan mukaan Mozart oli hyvin vaikuttunut hänen soittotaidoistaan ja improvisaatiokyvyistään. Vain kolmen kuukauden jälkeen Beethoven sai kuitenkin kuulla äitinsä olevan vakavasti sairas ja matkusti takaisin Bonniin. Äiti kuoli lyhyen ajan kuluttua tuberkuloosiin, isän alkoholismi taas paheni entisestään ja niinpä Beethoven joutui pitämään huolta veljistään seuraavien viiden vuoden ajan. Toimeentulonsa hän sai toimimalla viulistina hoviorkesterissa, ja lisäksi hän sai oikeuden päätöksellä puolet isänsä palkasta käytettäväksi perheen elättämiseen.
Uran alku Wienissä
Mozart oli jo kuollut, kun Beethoven palasi Wieniin vuonna 1792 ruhtinaan avustuksella. Hän hakeutui Joseph Haydnin ohjaukseen, ja opiskeli muun muassa pianotekniikkaa sekä kontrapunktia. Beethovenin ailahtelevainen luonne ja äkilliset raivonpuuskat eivät kuitenkaan sopineet Haydnin täysin päinvastaiseen luonteeseen, ja niinpä Beethoven siirtyi muiden opettajien, kuten Johann Albrechtsbergerin ja Antonio Salierin oppiin Haydnin lähdettyä Englantiin vuonna 1794. Beethovenin päätettyä jäädä pysyvästi Wieniin päätti ruhtinas lopettaa antamansa stipendin, mutta sillä välin Beethoven oli jo ehtinyt saavuttaa suosiota yläluokan salongeissa siinä määrin, että sai riittävää rahallista tukea rikkailta wieniläisiltä.
Vuonna 1795 Beethoven teki ensiesiintymisensä Wienissä: hänen intohimoisesti ja dynaamisesti esittämänsä toinen pianokonsertto nosti hänet kaupungin johtavaksi pianistiksi. 1790-luvun tuotantoon kuuluivat pianokonserton lisäksi muun muassa piano-, viulu- ja sellosonaatit. Beethoven oli Wienin menestynein freelance-säveltäjä; Bonnin vuosien jälkeen hän ei enää koskaan tullut palvelemaan hovissa, vaan hän omisti maksusta sävellyksiään varakkaille aristokraattiystävilleen ja kenties myös rakastajilleen. Osaksi tämä teki soluttautumisen seurapiireihin helpoksi huolimatta Beethovenin vaatimattomasta syntyperästä.
Kuurous
1790-luvun lopulla Beethoven huomasi heikkenemistä kuulossaan ja alkoi pian pelätä, että oli tulossa lopullisesti kuuroksi. Vuosisadan vaihteessa tilanne oli pahentunut edelleen: hän kuuli häiritsevää suhinaa korvissaan (tinnitus) eikä pian enää kyennyt kunnolla hoitamaan pianistin uraansa. Myös orkesteria johtaessaan hän tarvitsi nyt apulaiskapellimestarin. Vuonna 1802 alkoi käydä selväksi, että Beethovenin pahin pelko oli hitaasti käymässä toteen. Hän käytti mitä erilaisimpia kuulokojeita ja sai lääkärin määräyksestä kylpyjä Tonavan vedessä, mahapillereitä sekä manteliöljyä korvakäytäviin, mikä kuitenkin vain pahensi tilannetta.
Eräässä talossa Heiligenstadtin kylässä Wienin laitamilla hän kirjoitti veljilleen Karlille ja Johanille kuuluisan kirjeen, joka nykyisin tunnetaan Heiligenstadtin testamenttina. Siinä Beethoven purkaa traagisesti epätoivonsa ja kertoo, kuinka hänen ailahteleva käytöksensä on väärinymmärretty pelkäksi pahanhenkisyydeksi sen johtuessa vain lähestyvän kuurouden aiheuttamasta ahdistuksesta. Samalla hän toteaa, että on valmis hyväksymään kohtalonsa, ja päättää kaikesta huolimatta viimeistellä ne teokset, jotka hänen päässään yhä olivat ja jotka hän koki elämäntehtäväkseen.
:"Voi te, jotka ajattelette tai sanotte, että olen pahantahtoinen, itsepäinen tai ihmisvihaaja, kuinka teettekään minulle vääryyttä. Ette tiedä salattua syytä, joka saa minut vaikuttamaan sellaiselta. – – Minun täytyy elää lähes yksin, kuin karkoitettu; voin olla tekemisissä yhteiskunnan kanssa vain juuri sen verran kuin on tarpeellista. Aina kun lähestyn ihmisiä minut valtaa polttava kauhu, ja pelkään altistuvani sille vaaralle, että ihmiset huomaavat minun tilani. – – Sellaiset tapaukset ajoivat minut epätoivoon, ja vielä vähän enemmän niin olisin päättänyt elämäni – vain taide pidätteli minua. Tuntui mahdottomalta jättää maailmaa, ennen kuin olisin luonut kaiken minkä tunnen olevan sisälläni. – – Näkemiin, älkääkä unohtako minua kun olen kuollut; ansaitsen tämän teiltä, sillä elämäni aikana olen ajatellut teitä ja tapoja tehdä teidät onnellisiksi."
Beethovenin kuuroudelle on löydetty useita mahdollisia selityksiä. Ruumiinavauksessa selvisi, että hänen sisäkorvansa oli laajentunut, mistä oli ajan mittaan seurannut haavautumia. Lisäksi hänen hiustensa lyijypitoisuus todettiin myöhemmin erittäin korkeaksi; lyijyä käytettiin Beethovenin aikana tietämättä sen haittavaikutuksista jopa lääkkeissä ja viinin makeuttamisessa. Lyijyn tiedetään elimistöön joutuessaan aiheuttavan ailahtelevaisuutta, äkillisiä raivokohtauksia ja jopa kuurouden.
Toinen luomiskausi
viini
Jälkipolville Beethovenin kuurous oli myös siunaus. Testamentin kirjoittamisen jälkeen hän sai valtavan luomisvimman ja päätti omistaa loppuelämänsä säveltämiselle – vaikka hän ei enää kuullut juuri soittimia tai lauluääntä, pystyi hän kuulemaan keksimänsä melodiat päässään. Myös hänen tyylinsä muuttui täysin: se oli nyt rohkeaa ja sankarillista, heijastaen säveltäjän omaa päättäväisyyttä. Vuodet 1803–1812 olivat säveltäjän tuottoisimmat: vuonna 1803 saivat ensiesityksensä toinen sinfonia ja kolmas pianokonsertto. Pian syntyi myös tunnettu pianosonaatti Waldstein, jonka Beethoven omisti ystävälleen. Vuonna 1804 valmistui uupumattoman työn seurauksena kolmas sinfonia, Eroica (Sankarillinen). Beethoven omisti sen aluksi ihailemalleen Napoleon Bonapartelle, mutta kiivaantui kuultuaan tämän julistautuneen keisariksi, ja repi sinfonian kansilehden irti kutsuen sitä enää vain herooiseksi sinfoniaksi. Hänen silmissään Napoleon ei ollut enää sankari vaan ahne ja vallanhimoinen. Sinfonia merkitsi uuden aikakauden alkua sekä Beethovenin tuotannossa että koko musiikin historiassa: sen hurjat alkutahdit olivat ajalleen poikkeukselliset ja enteilivät jo romantiikan syntyä.
Raivokas säveltämistahti vaati pian veronsa. Toukokuussa 1804 hänen voimansa ehtyivät ja Stephan von Breuning otti hänet hoiviinsa. Beethovenista oli tullut entistä ärtyneempi, koska hän ei voinut huonossa kunnossa purkaa turhautumustaan säveltämiseen, ja häntä saattoi hädin tuskin edes puhutella. Muutaman viikon kuluttua riidan seurauksena Beethoven lähti maaseudulle pysytellen kuitenkin Wienin lähistöllä. Siellä hän rauhoittui jälleen, ja palattuaan Wieniin tervehtyneenä pystyi taas säveltämään: pianosonaatti Appassionata oli uusi väylä säveltäjän tunteiden purkamiselle. Hän pahoitteli von Breuningille käytöstään. Beethovenin tuttavapiiri tiesi, kuinka hyväsydäminen sairauksien, konserttien ja säveltämistyön stressaama säveltäjä pohjimmiltaan oli, ja hyväksyivät hänet sellaisena kuin hän oli.
Myöhemmin samana vuonna Beethoven ystävystyi ja lopulta rakastui Josephine von Brunswickiin, erääseen oppilaaseensa, joka oli jäänyt leskeksi. Napoleonin armeijan edetessä kohti Wieniä Josephine päätti paeta lapsineen maatilalle Unkariin, minkä Beethoven joutui onnettomana hyväksymään. Josephinen sisar Therese pysyi säveltäjän tukena, ja lopulta heidän suhteensa syveni.
Vuonna 1805 Beethoven sai valmiiksi ainoan oopperansa Fidelion. Kantaesitystä viivyttivät sekaannukset ja säveltäjän tyytymättömyys esityksen suunnittelussa. Kun teos lopulta esitettiin marraskuussa, se ei saanut kovin suurta menestystä. Seuraavana vuonna hän sai valmiiksi Razumovski-kvartetot, jotka oli tarkoitettu amatöörimuusikko kreivi Razumovskille, joka piti yllä omaa jousikvartettiaan. Lisäksi valmistui neljäs sinfonia, joka oli eräänlainen seesteinen välivaihe ennen seuraavaa mullistusta. Viides sinfonia alkaa kuuluisilla "kohtalon koputuksilla", jotka olivat täysin ennenkuulumattomia aikansa yleisölle. Sinfonian finaaliosa oli ensi kerran koko teoksen huipentuma, kun se tähän asti oli säveltäjien teoksissa ollut merkitykseltään vähäisempi.
Heiligenstadtissa vietetty vuoden 1808 kesä synnytti Pastoraalisinfonian (nro 6), jossa kuvastuu Beethovenin rakkaus maaseutua ja pitkiä luontoretkiä kohtaan. Saman vuoden joulukuussa viidennen ja kuudennen sinfonian sekä Kuorofantasian ensiesityksen harjoituksissa vallitsi sekasorto, kun orkesteri ei tullut toimeen Beethovenin kanssa. Konsertissa vihaiset soittajat tekivät virheitä helpoissakin kohdissa, kunnes Beethoven huusi kovaa: "Aloittakaa alusta!" Tämäkin oli ennenkuulumatonta, mutta yleisö oli tyytyväinen lopputulokseen.
Napoleonin veli Jérôme tarjosi vuonna 1809 Beethovenille kapellimestarin paikkaa Kasselissa. Säveltäjä oli suostumaisillaan virkaan, mutta huolestuneena parhaimman säveltäjänsä menettämisestä Wieniläiset saivat käännettyä hänen päänsä tarjoamalla hänelle elinikäistä vuosittain maksettavaa korkoa. Samalla Napoleonin joukot piirittivät Wieniä, ja tykkitulen pelästyttämä säveltäjä vetäytyi kellariin, jossa tilanteesta huolimatta sävelsi Keisarikonserton nimellä tunnettua viidettä pianokonserttoaan.
Beethovenilla oli pitkään tukenaan perheitä, joiden seurassa hän oleskeli paljon. Von Breuningien ja von Brunswickien jälkeen hän tutustui Malfattin perheeseen, jonka yhdeksäntoistavuotiasta tytärtä hän kosi huonoin tuloksin. Für Elise on kirjoitettu Theresse Malfatille, jonka lempinimi oli Elise. Tämän jälkeen Beethoven tutustui Bettina Brentanoon, älykkääseen nuoreen naiseen, joka oli myös Beethovenin suuresti ihaileman Goethen ystävätär. Bettina järjestikin tapaamisen kahden suuren taiteilijan välille. Goethe huomasi säveltäjän älykkyyden lisäksi tämän "kesyttömän" luonteen, ja totesi, että "vaikkei hän olekaan aivan väärässä siinä, että maailma on inhottava, ei hänen asenteensa tee siitä miellyttävämpää hänelle itselleen eikä muille". Silti hän ymmärsi kaiken tämän johtuvan vain kuuroudesta.
Elämänsä aikana Beethoven asui kymmenissä eri asunnoissa, ja usein hänellä oli yhtä aikaa vuokralla useita asuntoja, joissa hän vietti vaihtelevasti aikaansa. Suosittua säveltäjää ei siten ollut helppo tavoittaa. Hänen kodeissaan vallitsi usein sekasorto, eikä huonekaluja juuri ollut pianon, tuolin ja sängyn lisäksi. Kuurouden edetessä Beethoven turvautui keskustelukirjoihin, joiden välityksellä hän kommunikoi ihmisten kanssa. Keskustelukirjat ovat olleet korvaamattomia lähteitä Beethovenin elämän ja ajatusten selvittämisessä. Beethovenin tiedetään ihastuneen herkästi useisiin nuoriin naisiin, joiden kanssa hän ei kuitenkaan kyennyt kehittämään pysyvää ihmissuhdetta. Onnettomien rakkauksien jälkeen Beethoven päättikin omistaa elämänsä yksinomaan musiikille, jota hän piti jalompana tavoitteena kuin oman perheen saamista.
Vuonna 1812 42-vuotiaan säveltäjän terveys oli jälleen heikentynyt, ja hänet lähetettiin hoitoon Teplitzin (nykyisin Teplice) kylpyläkaupunkiin Böömiin. Tämän lisäksi hän joutui riitoihin veljensä Johannin kanssa vaadittuaan tätä eroamaan taloudenhoitajastaan. Kaikesta huolimatta hän sai sävelletyksi seitsemännen ja kahdeksannen sinfoniansa. Seitsemännen sinfonian ensiesitys yhdessä Wellingtonin herttuan Napoleonin kukistamisen kunniaksi sävelletyn Wellingtonin voiton kanssa vuonna 1813 oli menestys. Kahdeksas sinfonia sen sijaan ei täyttänyt yleisön odotuksia pienimuotoisuudessaan ja hilpeydessään. Samana vuonna ooppera Fidelio sai ensi kerran tuntuvaa menestystä.
Viimeiset vuodet
1813
Vuodet 1813–1819 eivät olleet Beethovenille kovin tuotteliaita. Häntä vaivasivat lukuisat taloudelliset ja henkilökohtaiset ongelmat: Wellingtonin voiton tekijänoikeuksista aiheutui neljän vuoden mittainen oikeustaistelu, koska teos sävellettiin alun perin vastakeksitylle panharmonikonille, jonka kehittäjä Mälzel oli riidan toinen osapuoli. Vihdoin vuonna 1817 he pääsivät sopimukseen tuhlattuaan paljon rahaa ja energiaa.
Samoihin aikoihin, vuonna 1815, Beethovenin nuorempi veli Caspar kuoli äitinsä tavoin tuberkuloosiin. Veli oli määrännyt poikansa Karlin yhteishuoltajuuteen Beethovenin sekä pojan äidin kanssa, jota Beethoven piti huonona esimerkkinä pojalle. Beethoven pyrki pitämään täysin itse huolta pojasta, ja kulutti runsaasti aikaa ja rahaa tämän eteen. Karlista tuli varsin hankala luonne ja taakka Beethovenille, joka yrityksistään huolimatta ei kyennyt olemaan kunnollinen huoltaja. Hän ei kuitenkaan halunnut luopua pojasta, ja joutui pitämään huoltajuudestaan kiinni oikeudessa asti. Vuoteen 1819 mennessä Beethovenista oli tullut lähes täysin kuuro, eikä hän enää kuullut puhetta tai musiikkia.
Vuonna 1818 Beethoven sävelsi Hammerklavier-pianosonaatin. Seuraavana vuonna hän alkoi säveltää myöhäisiä mestariteoksiaan Missa Solemnista, kolmea viimeistä pianosonaattia (nro 30–32) ja yhdeksättä sinfoniaa. Missa Solemnis valmistui vasta neljän vuoden kuluttua paljon sen jälkeen, kun arkkiherttua Rudolf oli vihitty arkkipiispaksi, mitä tapahtumaa varten teos oli alun perin tarkoitettu. Yhdeksäs sinfonia sai kantaesityksensä vuonna 1824. Beethovenin kerrotaan yrittäneen tarmokkaasti johtaa orkesteria varsinaisen kapellimestarin (Ignaz Umlauf) rinnalla kuulematta mitään soitosta. Toisen osan patarumpuosuus jouduttiin keskeyttämään hetkeksi yleisön suosionosoitusten takia. Esityksen jälkeen yleisö juhli myrskyisästi suosionsa huipulla ollutta sankariaan, mutta Beethoven itse havaitsi tämän vasta, kun alttosolisti, nuori Caroline Unger, tarttui häntä kädestä ja käänsi hänet yleisöön päin. Taiteellisesta menestyksestä huolimatta konsertti, jossa esitettiin lisäksi alkusoitto Die Weihe des Houses (Talon vihkiäiset) ja osia Missa Solemniksesta, oli taloudellinen katastrofi.
Vuonna 1826 setänsä jatkuvan holhoamisen ja kirjeiden seurauksena 19-vuotias Karl yritti itsemurhaa ampumalla, mutta selvisi siitä, minkä jälkeen hän vietti Beethovenin kanssa toipilasajan Johannin luona Wienin liepeillä. Samoihin aikoihin, 1825–1826 Beethoven sävelsi myöhäisiä jousikvartettojaan, jotka jäivät myös hänen viimeisiksi teoksikseen. Ne olivat käänteentekeviä teoksia, joiden uskalias ja ainutlaatuinen tyyli oli viety kauemmas kuin mitä monet sen ajan ihmiset pystyivät ymmärtämään.
1826
Sävellystyön keskeytti useaan otteeseen säveltäjän alati huonontuva terveys. Palatessaan Johannin luota 2. joulukuuta 1826 Beethovenilla oli käytössään vain avovaunut, ja kylmästä säästä sekä kylmän veden juomisesta seurasi, että hän vilustui ja sairastui keuhkokuumeeseen, josta parani vain väliaikaisesti. Hänellä diagnosoitiin pian vesipöhö ja keltatauti, ja hän kärsi kovista kivuista. Viimeisinä kuukausina hänen epäillään kärsineen myös pahasta maksakirroosista, vaikkei hän ollut koskaan juonutkaan erityisen rankasti. Sairasvuoteellaan Beethoven tutustui yhä Händelin teoksiin, nautti eräistä Schubertin lauluista, luki yhdeksännen sinfonian oikovedoksia ja puhui kymmenennen sinfoniansa säveltämisestä. 24. maaliskuuta 1827 Beethoven vaipui koomaan ja kuoli kahta päivää myöhemmin. Kerrotaan, että ulkona riehuneen lumimyrskyn keskellä välähti yhtäkkiä salama ja kuului voimakasta jyrinää. Tällöin Beethoven avasi silmänsä, kohotti nyrkkiin puristetun oikean kätensä, laski sen jälleen vuoteelle ja menehtyi pian sen jälkeen. Kyseinen reaktio on tyypillinen tilassa, jossa maksan pettämisestä johtuen toksiinien määrä elimistössä on hyvin korkea.
Beethovenin hautajaiset pidettiin Wienissä 29. maaliskuuta. Toisin kuin niin monet häntä edeltäneet elämänsä aikana unohdetut mestarisäveltäjät, Beethoven tuli aina säilyttämään suosionsa ja hänen hautajaisiinsa osallistui noin 20 000 ihmistä, mukana monia kuuluisuuksia, kuten Franz Schubert hautajaissaattueessa.
Musiikki
Schubertin
Beethoven jäi historiaan ehkä kaikkein merkittävimpänä koskaan eläneenä säveltäjänä. Hänen vaikutuksensa ulottui lähes kaikkiin häntä seuranneisiin säveltäjiin, erityisesti Schubertiin, Wagneriin, Lisztiin ja myöhäisromantiikankin suuriin säveltäjiin. Hän määritteli käytännössä yksin musiikin suunnan häntä seuranneelle romantiikan aikakaudelle. On keskusteltu runsaasti siitä, edustiko Beethoven klassismia vai romantiikkaa. Asiaa ei helpota se, että säveltäjän elinaikana kyseisiä termejä ei ollut edes olemassa, vaan ne keksittiin jälkeenpäin määrittelemään erilaisia vanhan musiikin tyylejä.
Huolimatta loistavasta neroudestaan Beethoven ei koskaan ollut samanlainen musiikin ihmelapsi kuin Mozart, ja myös säveltäminen tuotti hänelle enemmän ongelmia. Hän korjasi alati sävellyksiään ja turvautui uuden luomisessa usein vanhoihin ideoihin, joita hän oli saattanut kuljettaa ja kehittää mielessään vuosikausia. Hänellä oli tapana säveltää useita teoksia yhtä aikaa, usein hyvin vaihtelevassa ja sekavassa työympäristössä. Osin kuuroudesta johtuen hän kehitti teokset mielessään niin valmiiksi, että pystyi lopulta vain kirjoittamaan ne ylös paperille. Beethovenin työtahti oli usein hurja, eikä hän usein piitannut tauoista saati omasta hyvinvoinnistaan.
Tyyli
Beethovenin tyyli on selkeästi erottuvaa ja usein suureellista, oli sitten kyseessä pianosonaatti tai sinfonia. Hän loi teoksilleen laajoja arkkitektonisia rakenteita, joissa hän kehitteli teemoja ja motiiveja usein modulaation (sävellajin muutoksen) avulla. Hänen melodiansa ovat lyyrisiä, kauniita ja mieleenpainuvia.
Beethoven oli erityisen mieltynyt orkesteri- ja pianomusiikkiin, jolle hän omisti suuren osan urastaan, mutta loi myös merkittäviä vokaaliteoksia, kuten oopperan Fidelio ja Yhdeksännen sinfonian. Niissä hän käsittelee ihmisääntä ikään kuin minä tahansa muuna instrumenttina, piittaamatta äänialan rajoituksista.
Uudistukset
modulaatio
Beethovenin teokset olivat monella tapaa suurempia kuin edeltäjänsä. Ne olivat pidempiä ja monimutkaisempia ja vaativat usein suuren orkesterin. Yhdeksännen sinfonian viimeinen osa kestää lähes 25 minuuttia, mikä yksin vastaa pituudeltaan tavanomaista Mozartin tai Haydnin sinfoniaa. Myös osien esittely ja erityisesti niiden päättävä kooda olivat aiempaa pidempiä. Suuremman orkesterin ja säveltäjän tyylin yhdistymisen seurauksena Beethovenin musiikki kuulostaa hyvin voimakkaalta verrattuna klassismin aiempiin teoksiin.
Beethoven toi rytmin ensi kertaa teostensa merkittäväksi osaksi. Rytmikuviot ovat usein voimakkaita ja selväpiirteisiä, ja esimerkiksi kolmannen, viidennen ja yhdeksännen sinfonian ensimmäisen osan sekä erityisesti kolmannen ja seitsemännen sinfonian päätösosan pääteema on enemmän rytminen kuin melodinen. Rytmien avulla säveltäjä pystyi usein viemään eteenpäin teeman kehityksen uusien sointujen ja harmonioiden esittelyn läpi ilman, että teoksen yhtenäisyys kärsi. Sen avulla hän pystyi yhdistelemään aiempaa laajemmin teemojensa erilaisia yksityiskohtia toisiinsa.
Beethovenin edelleen kehittämä sonaattimuoto toimi vertailukohtana tuleville säveltäjäpolville. Beethovenin sonaattimuodossa johdannolla oli aiempaa suurempi merkitys.
Hän käsitteli teoksiaan aiempaa enemmän yhtenäisinä kokonaisuuksina, ja hän valmisteli ensin kokonaisuuden päässään, jonka jälkeen hioi yksityiskohdat sitä mukaileviksi. Hän käytti teoksissaan keksimäänsä alkumotiivia, josta ikään kuin huomaamatta luodaan motiiveja ja teemoja koko teoksen aikana. Siten kaikki teoksen teemojen alkuperä voidaan johtaa takaisin alkumotiiviin. Esimerkiksi kahdeksannen sinfonian ensimmäiset säkeet luovat temaattisen aineiston koko sinfonialle. Viidennen sinfonian ensimmäisen osan kuuluisa neljän sävelen motiivi toistuu muunnelmina koko osan halki. Beethoven saattoi joskus yhdistää alkumotiivilla myös useita teoksia toisiinsa.
Tuotanto
Beethovenin laajahkoon tuotantoon kuuluu noin 220 teosta. 138 teoksella on oma opusnumeronsa, jonka lisäksi on 80 teosta ilman opusnumeroa, joita merkitään tunnuksella WoO (Werke ohne Opuszahl). Tuotanto voidaan jakaa karkeasti kolmeen kauteen: varhaiselle kaudelle on ominaista selkeästi havaittavissa oleva Mozartin ja Haydnin vaikutus; keskimmäisellä, kypsällä kaudella hänen oma "herooiseksi" kutsuttu tyylinsä kiteytyi; myöhäisellä kaudella hänen teoksensa olivat äärimmilleen kehittyneitä ja yksilöllisiä, joita usein kuvaillaan yleviksi ja yliaistillisiksi.
Beethovenin merkittävimpiä teoksia ovat yhdeksän sinfoniaa (lisäksi kymmenes keskeneräinen), viisi pianokonserttoa, jousikvartetot (erityisesti kuusi viimeistä), pianosonaatit, pianoteos Diabelli-muunnelmat, ooppera Fidelio sekä messu Missa Solemnis. Sinfonioista tunnetuimpia ovat kolmas (Herooinen), viides (Kohtalonsinfonia), kuudes (Pastoraalisinfonia), seitsemäs ja yhdeksäs (Koraalisinfonia). Pianosonaateista tunnetuimpia ovat nro 8 (Pateettinen), nro 14 (Kuutamosonaatti), nro 21 (Waldstein), nro 23 (Appassionata) sekä nro 29 (Hammerklavier).
Beethovenin teoksiin sisältyy joukko melodioita, jotka ovat lähes kaikkien tuntemia. Näihin kuuluvat ainakin pianokappale Für Elise (bagatelli a-mollissa), viidennen sinfonian ensimmäisen osan alku ja mahdollisesti myös tuon sinfonian viimeisen osan teema, sekä yhdeksännen sinfonian lopputeema (An die Freude). Pianosonaattien teemoista erityisesti sonaattien nro 8 ja nro 14 hitaat osat ovat erittäin tunnettuja.
Lähteet
- Robin May, Beethoven (1990)
- Pam Brown, Ludwig van Beethoven (1993)
Musiikkinäytteitä
Missa Solemnis
::
- Pianosonaatti nro 14, c-molli (Kuutamosonaatti); 1. osa (info)
::
- Pianosonaatti nro 8, c-molli (Pateettinen); 1. ja 2. osa (info)
::
- Pianokonsertto nro 4; 1. osa (info)
::
- Pianokonsertto nro 4; 2. osa (info)
::
- Sinfonia nro 5 (Kohtalonsinfonia); 1. osa – Allegro con brio (info)
::
- Sinfonia nro 5; 2. osa – Andante con moto (info)
::
- Sinfonia nro 5; 3. osa – Allegro (info)
::
- Sinfonia nro 5; 4. osa – Allegro (info)
::
- Sinfonia nro 9; 4. osa, ote (Oodi ilolle) (info)
::
- [http://www.angelfire.com/tn3/papazacharias/beethov.html Pianosonaatteja (midi)]
Ongelmia äänitiedostojen kuuntelussa? Katso Wikipedia:Ääni.
Beethoven, Ludwig van
Beethoven, Ludwig van
ms:Ludwig van Beethoven
ko:루트비히 판 베토벤
ja:ルートヴィヒ・ヴァン・ベートーヴェン
simple:Ludwig van Beethoven
th:ลุดวิก ฟาน เบโทเฟน
SinfoniaSinfonia nykymerkityksessään on laaja orkesterisävellys. Sinfonia-termiä käytettiin barokkikautena mistä tahansa soittimille sävelletystä musiikista, mutta nykyinen sinfonia sai alkunsa 1700-luvun alussa. Sinfonia on ollut yksi merkittävimpiä taidemusiikin sävellysmuotoja wieniläisklassismin ajoista alkaen ja siki monien säveltäjien pääteokset ovat nimen omaan sinfonioita (poikkeuksena lähinnä Chopin ja Wagner).
Johann Sebastian Bachiin saakka sinfonia-nimitystä käytettiin lyhyistä soitinkappaleista, joilla ei ollut erityisiä tuntomerkkejä. (Sinfonioita olivat esim. vanhemmat orkesterisonaatit vuoden 1600 tienoilla.) Aluksi sinfoniassa oli kolme osaa (nopea - hidas - nopea), mutta 1700-luvun puoliväliin mennessä neliosainen muoto (nopea - hidas - menuetti - nopea) tuli vallitsevaksi (1800-luvun alkaessa menuetti korvattiin muulla lyhyellä osalla, usein scherzolla). Sinfonian kehitykseen 1700-luvulla osallistuivat monet rokokooajan säveltäjät, kuten italialaiset Sammartini ja Boccherini, J.S. Bachin pojat Philipp Emanuel ja Johann Christian, Mannheimin koulukunta kärjessään Johann Stamitz sekä wieniläiset Wagenseil ja Monn ja lopuksi Haydn ja Mozart. Esiklassinen sinfonia sai yhä enemmän laveutta ja sisältöä. Sonaattimuoto, josta tuli pakollinen ensimmäinen osa, kasvoi täyteen merkitykseensä, ja samalla koko sävellystyyli muuttui ilmeikkäämmäksi.
Wieniläisklassinen sinfonia kasvoi kukoistukseensa Haydnin ja Mozartin myöhäistuotannossa. Erityisesti on mainittava Haydnin 12 lontoolaista sinfoniaa sekä Mozartin kuuluisa 25. sinfonia sekä myöhäissinfoniat (numerot 35-36 & 38-41). Viimeisenä elinvuonna säveltämässään Jupiter-sinfoniassa (no. 41) Mozart oli jo viemässä sinfoniaa vahvasti uusille urille.
Tavallaan korkeimpana ja vaativimpana sävellysmuotona sinfoniasta oli nyt tullut alue, jolla säveltäjät pyrkivät laittamaan koko luomisvoimansa peliin. Tämä ei aina ollut yksinomaan positiivinen asia. Esimerkiksi Brahms ei nuoruudessaan uskaltanut säveltää sinfonioita, koska ei pitänyt itseään siihen riittävän kypsänä, ja Saint-Säens ei säveltänyt enää kolmannen sinfoniansa jälkeen uusia, koska katsoi, ettei voinut enää ylittää itseään.
Beethoven muutti sinfonian luonnetta suuresti. Sinfonia kasvoi Beethovenin käsissä yhä suurempiin mittoihin, ja suhteellisen harva säveltäjä Beethovenin jälkeen sävelsi enempää kuin yhdeksän sinfoniaa. Beethovenin myötä myös sinfonian rakenne vapautui, joskin useat säveltäjät pitäytyivät perinteisissä muodoissa. Kolmas, "herooinen" sinfonia oli Beethovenin irtiotto klassismin ajan tyylistä.
Uudemmat virtaukset 1800-luvulla toivat sinfoniaan kuitenkin vielä Beethovenin jälkeen paljon uusia vivahteita. Schubertin sinfoniat ovat herkän lyyrisiä; Mendelssohn ja Schumann ovat täysromatikkoja; Berlioz jatkoi Beethovenin aloittamaa ohjelmallisen sisällön antamista sinfonialle; Liszt muokkasi sinfonista sävellystä sävelrunon suuntaan. Brahmsin neljä sinfoniaa edustavat klassismin ja romantiikan synteesiä. Säveltäjistä intensiivisimmin sinfoniaan keskittyivät Bruckner ja Mahler, joiden sinfoniat tunnetaan pitkästä kestostaan. Mahler edustaa monipuolisilla ja monumentaalisilla sinfonioillaan romanttisen sinfonian loppuhuipennusta. Tärkeitä 1900-luvun sinfonikkoja ovat lisäksi ainakin Sibelius, Nielsen, Vaughan Williams, Hindemith, Prokofiev, Stravinsky ja etenkin Shostakovits, joka sävelsi 15 sinfoniaa. Suomen 1900-luvun sinfonikkoja olivat esimerkiksi Madetoja, Englund, Kokkonen, Sallinen, Aho ja Segerstam.
Luokka:Taidemusiikin muodot
ko:교향곡
ja:交響曲
Ooppera:Itä-Aasiassa on selkeästi länsimaista poikkeava oopperaperinne, kts. kiinalainen ooppera ja korealainen ooppera.
Ooppera on spektaakkelinomainen taidemuoto, jossa yhdistyvät musiikki ja näytelmä. Oopperassa on usein täysimittainen sinfoniaorkesteri. Pääosassa ovat kuitenkin laulajat. Oopperan tekstiä, jota kutsutaan nimellä libretto, lauletaan oopperan aikana tavallisesti kahdella laulutyylillä. Resitatiivi on puhemaista laulua, joka kuljettaa juonta eteenpäin. Resitatiivien välillä olevia lauluja kutsutaan aarioiksi.
Länsimainen ooppera syntyi Italiassa 1500-luvun loppupuolella. Varhaisimpana oopperateoksena pidetään Jacopo Perin Venetsiassa säveltämää teosta Dafne vuodelta 1597. Peri kuului ryhmään oppineita venetsialaisia humanisteja, jotka kutsuivat itseään Camerataksi ja joiden tarkoituksena oli herättää henkiin antiikin kreikan draamaperinne. Ryhmä uskoi, että antiikin näytelmien choros-osuudet ja mahdollisesti koko teksti oli aikaisemmin laulettu ja oopperan pyrkimyksenä oli herättää henkiin tämä perinne. Oopperan juuret ovat kuitenkin vanhemmat ja juontuvat renessanssin aikaan suosittu madrigaali draama (tai madrigaali ooppera), jossa useita madrigaaleja esitettiin peräkkäin, siten että niistä muodostui tarina. Myös keskiajan liturgisia draamoja, joissa dramatisoitiin Raamatuntarinoita ja pyhimyskertomuksia on pidetty oopperan esimuotoina. Muun muassa Hildegard von Bingen sävelsi tämän kaltaisia teoksia.Ensimmäinen näihin päiviin säilynyt ooppera on Jacopo Perin Euridice vuodelta 1600.
Varhaisen barokin merkittävimmäksi oopperasäveltäjäksi nousi Claudio Monteverdi, jonka oopperat Orfeo (1607) ja Il ritorno d'Ulisse in patria (1640) muodostuivat varhaisen oopperan kulmakiviksi ja joita esitetään edelleen laajasti. Näissä teoksissa Monteverdi yhdistää komediallisia aineksia traagiseen tarinaan. Barokin aikana ooppera oli vahvasti keskittynyt Italiaan ja myöhemmät barokinaikaiset oopperasäveltäjät, kuten Georg Friedrich Händel, sävelsivät oopperoitaan hyvin italialaisella tyylillä. Myös oopperoiden libretot olivat usein italiankielisiä aina klassismin aikakaudelle saakka.
italiankielisiän päänäyttämö esitysiltana.]]
Oopperan tyylilajeja
Oopperan tyylilajeja ovat mm.:
- Opera seria
- Opera semiseria
- Opera buffa
- Operetti
- Rock-ooppera
- Musikaali
- Singspiel
- Zarzuela
- Grand Opéra
- Opéra comique
Oopperoita
:katso myös Luettelo oopperoista laulukielen mukaan
Oopperataloja
Viimeiset kiusaukset
- Colón Theater, Buenos Aires
- La Fenice, Venetsia
- Metropolitan-ooppera, New York
- Liceu, Barcelona
- Opéra-Comique, Pariisi
- Royal Opera House, Lontoo
- Suomen Kansallisooppera, Helsinki
- Sydneyn oopperatalo, Sydney
- Teatro alla Scala, Milano
Oopperasäveltäjiä
- Wolfgang Amadeus Mozart
- Giacomo Puccini
- Gioacchino Rossini
- Giuseppe Verdi
- Richard Wagner
- Vincenzo Bellini
- Gaetano Donizetti
- Ruggiero Leoncavallo
- Antonio Vivaldi
Oopperalaulajia
Linkit
- [http://www.operafin.fi/ Suomen Kansallisooppera]
- [http://www.operafestival.fi/ Savonlinnan Oopperajuhlat]
- [http://www.operacava.com/ Opera Cava, Nilsiä]
Luokka:Ooppera
ko:오페라
ja:オペラ
simple:Opera
th:อุปรากร
MessuMessu (lat. missa) tarkoittaa useissa kristillissä kirkkokunnissa jumalanpalvelusta. Messulla voidaan myös tarkoittaa messua varten sävellettyä musiikkia vakiintuneine osineen.
Messu jumalanpalveluksena
Kirkollisena toimituksena messu vanhimpana aikana tarkoitti seurakunnan jumalanpalvelusta kokonaisuudessaan. Se jakaantui kahteen pääosaan: katekumeenien messu, jonka tärkeimpänä osana oli raamatunluku, saarna ja seurakunnan yhteinen rukous, sekä uskovain messu, jonka pääkohtana oli ehtoollisen vietto. Sittemmin jäi messun nimi jälkimmäisen nimitykseksi, kun edellinen joutui vain sen johdannoksi.
Messu eri kirkkokunnissa
Katolisessa kirkossa muodostavat messun erityisemmässä mielessä rukoukset, jotka kuuluvat ehtoollisliturgiaan (lukea messu). Messu tapahtuu juhlallisesti soiton ja kuorolaulun yhteydessä (korkea messu) tai vähemmän juhlallisesti niinkin, että pappi kuulumattomasti lukee sen (hiljainen messu). Messua käytetään avioliittoon vihkimisessä (morsiusmessu) ja hautauksen yhteydessä tai ylimalkaan kuolemantapauksen johdosta (sielunmessu). Messun vaikutus on riippumaton siitä, onko seurakuntaa tai seurakunnan jäseniä saapuvilla; niinpä pappi usein yksin toimittaa messun.
Ortodoksisen kirkon liturgia sisältää samat keskeiset osat kuin katolinen messu. Ortodoksisessa kirkossa katsotaan ehtoollisjumalanpalveluksen olevan yhteisöllinen jumalanpalvelus, joten pappi ei saa toimittaa liturgiaa yksin.
Protestanttisissa kirkoissa jumalanpalveluskaava on hyvin pitkälti seurannut katolista. Välillä sana messu tarkoitti sitä osaa liturgiasta, jonka pappi yksin tai vuorotellen seurakunnan kanssa esitti veisaten. Suomalaisesta kirkkokäsikirjasta sana "messu" poistettiin 1800-luvulla liian katolisena, palaten taas käyttöön vuoden 2001 kirkkokäsikirjassa, jossa evankelis-luterilainen kirkko on alkanut jälleen käyttää ehtoollisjumalanpalveluksista nimeä messu. Samalla jumalanpalvelusten kaavaa ja liturgisia osia muutettiin muistuttamaan enemmän katolisessa kirkossa vakiintuneita käytäntöjä.
Messun osat
Kyrie
Kyrie eleison. Khriste eleison. Kyrie eleison.
Herra armahda. Kristus armahda. Herra armahda.
Gloria
Gloria in excelsis Deo, et in terra pax.
Kunnia korkeuksissa Jumalalle, ja maassa rauha.
Credo
Credo in unum Deum, patrem omnipotentem...
Uskon yhteen Jumalaan, Isään kaikkivaltiaaseen...
Sanctus
Sanctus Dominus Deus Sabaoth.
Pyhä Herra Jumala Sebaot.
Agnus Dei
Agnus Dei, qui tollis peccata mundi, miserere nobis.
Jumalan karitsa, joka pois otat maailman synnin, armahda meitä.
Messu musiikkina
Musiikillisen messun musiikillinen käsittely saa luonnollisen perustuksensa messuun kuuluvien laulujen laadusta ja
keskinäisestä suhteesta. Tavallisimmin ovat säveltäjät liittäneet ainoastaan messun pysyväiset ordinarium missae-laulut yhteiseksi sävellyssarjaksi, jättäen vaihtelevat eli de tempore -laulut satunnaisen seurakunnallisen käytännön varaan. Musiikkiterminä "messu" tarkoittaakin yleensä liturgian ordinariumteksteihin perustuvaa sävellystä, joka käsittää edellä mainitut osat: Kyrie, Gloria, Credo, Sanctus ja Agnus Dei.
Ensimmäiset tämänkaltaiset messusarjat sävellettiin 1400-luvulla (Dufay) käyttämällä samaa johtoaihetta kaikissa sarjan osissa. Senjälkeen ovat messuja säveltäneet enimmät kaikkien aikojen suuret mestarit (esim. Palestrina, Bach, Beethoven). Tällaisia sävellyksiä esitetään usein ulkopuolella jumalanpalvelusta, konserttitilaisuuksissa ym. Erikoislajina ovat ns. hautaus- eli sielunmessut, Requiem.
Jos messuun ei kuulu kaikkia vakio-osia, on kysymyksessä missa brevis eli lyhyt messu. Tällaiset messut ovat olleet suosittuja erityisesti protestanttisissa maissa. Varsinkin Credo on pitkänä usein jätetty pois. Taidemessujen ohella on läpi aikojen säilynyt myös yksinkertainen seurakunnallinen messu, jonka nykyiset sävelmät pääasiallisesti johtuvat keskiajan gregoriaanisesta laulusta.
Katso myös
- Kirkkomusiikki
- Liturgia
- Sielunmessu
- Tuomasmessu
- Beethovenin Missa Solemnis
- Johann Sebastian Bachin h-molli-messu
Luokka:Kirkkomusiikki
Luokka:Jumalanpalvelukset
ja:ミサ
JousikvartettoJousikvartetto on eräs yleisimmistä kamarimusiikin muodoista. Jousikvartetot on perinteisesti sävelletty kahdelle viululle, alttoviululle ja sellolle. Klassismin tai romantiikan ajan jousikvartetossa on yleensä 3-4 osaa ja ainakin sen ensimmäinen osa on sonaattimuodossa. Jousikvartetto syntyi 1700-luvun puolivälissä. Suosituimmillaan se oli sävellysmuotona 1700-luvun lopussa ja 1800-luvun alussa. Eräänä merkittävimmistä jousikvartettosäveltäjistä voidaan pitää muun muassa Joseph Haydnia. Kaikkien aikojen tuotteliain jousikvarttetojen säveltäjä lienee ollut 91 jousikvartettoa kirjoittanut Luigi Boccherini.
Jousikvarteton esittävää yhtyettä kutsutaan jousikvartetiksi.
Luokka:Taidemusiikin muodot
ja:弦楽四重奏
Bonnright
right
Bonn on kaupunki Saksassa, Nordrhein-Westfalenin osavaltiossa, 20 km etelään Kölnistä Reinin varrella. Bonn oli Saksan liittotasavallan (Länsi-Saksan) pääkaupunki 1949 – 1990. Kaupungissa on 310 930 asukasta (2002).
Bonnin historia ulottuu jo roomalaisaikoihin. Vuonna 10 eaa. roomalaiset rakensivat sillan Reinin yli paikassa nimeltä Bonna. Teutoburgin taistelun jälkeen vuonna 9 jaa. tästä leiristä tuli 7000 legioonalaisen linnoitus. Rooman häviön jälkeen linnoituksesta tuli kaupunki.
1000– ja 1200-luvulla kaupunkiin rakennettiin romaaninen katedraali. Vuonna 1597 kaupungista tuli Kölnin ruhtinaskunnan pääkaupunki. Elektori ja Kölnin arkkipiispa Clemens August (hallitsi 1724 – 1761) rakennutti joukon barokkirakennuksia, jotka vieläkin hallitsevan kaupungin kuvaa. Toinen merkittävä hallitsija oli Max Franz (1784 – 1794), joka perusti yliopiston ja Bad Godesbergin kylpyläkaupunginosan. Hän oli myös kaupungissa 1770 syntyneen Ludwig van Beethovenin suojelija. Ruhtinas kustansi myös Beethovenin ensimmäisen matkan Wieniin.
Vuonna 1794 ranskalaiset valloittivat kaupungin ja siitä oli osa Ranskan keisarikuntaa Napoleonin alaisuudessa. Vuonna 1815 Preussi valloitti Bonnin ja se oli osa Preussia vuoteen 1945.
Toisen maailmansodan jälkeen Bonn oli brittijoukkojen miehitysvyöhykkeellä ja 1949 se julistettiin Länsi-Saksan väliaikaiseksi pääkaupungiksi. Päätös tehtiin Kölnin läheltä kotoisin olevan Konrad Adenauerin myötävaikutuksella.
Saksan yhdistyessä Berliinistä tuli 1990 jälleen Saksan pääkaupunki. Kaikkia liittovaltion virastoja ei kuitenkaan siirretty, ainostaan Bundestag 20. kesäkuuta 1991 pitkän väittelyn jälkeen. Osa ministeriöistä on edelleen Bonnissa, eikä niitä ole tarkoitus siirtää.
Bonnin yliopisto (Rheinische Friedrich-Wilhelms-Universität zu Bonn am Rhein) on 35 000 opiskelijallaan yksi Saksan suurimmista.
Luokka:Saksan kaupungit
ko:본
ja:ボン
Köln
Köln on Saksan neljänneksi suurin kaupunki. Sen asukasluku on 965 964 (2003). Köln sijaitsee maan länsiosassa, Nordrhein-Westfalenin osavaltiossa Rein-joen rannalla. Kaupunkia pidetään Reinin alueen taloudellisena, kulttuurisena ja historiallisena pääkaupunkina.
Köln on vanhin Saksan suurkaupungeista: se perustettiin roomalaiskaudella ja nimettiin keisarinna Agrippinan mukaan (Colonia Claudia Ara Agrippensium). Kölnin tuomiokirkko on kaupungin kuuluisin maamerkki ja nähtävyys. Goottilaistyylisen katedraalin rakentaminen aloitettiin 1200-luvulla ja se valmistui vasta 600 vuotta myöhemmin 1800-luvulla. Vielä vuonna 1880 tuomiokirkko oli maailman suurin rakennus. Kirkon kaksoistornit ovat 157 metriä korkeita.
Aiheesta muualla
- [http://www.stadt-koeln.de/ Kaupungin virallinen kotisivu]
- http://www.koeln.de/
- [http://www.uni-koeln.de/ Kölnin yliopisto]
- [http://www.wikitravel.org/en/article/Cologne Wikitravel.org: Cologne]
Luokka:Saksan kaupungit
als:Köln
ko:쾰른
ja:ケルン
simple:Cologne
AlkoholismiAlkoholismi (latinaksi Alcoholismus) on sairaus, johon sairastunut tuntee pakonomaista tarvetta juoda alkoholia. Alkoholismi on yksi päihderiippuvuuden muodoista. Alkoholisti ei pysty kontrolloimaan juomistaan, vaan kärsii sekä fyysisestä että psyykkisestä riippuvuudesta ja vieroitusoireista. Alkoholismin muihin määritelmiin kuuluu esim. Pitkäaikainen liiallinen alkoholinkäyttö, joka aiheuttaa sosiaalisia ja terveydellisiä haittoja. Alkoholismi voidaan jakaa kahteen lajiin: kausittaiseen- (Alcoholismus episodicus) ja jatkuvaan juomiseen (Alcoholismus chronicus).
Alkoholismi on hengenvaarallinen sairaus, joka päättyy usein kuolemaan; erityisesti maksasairauksien ja sisäisen verenvuodon takia. Alkoholistien keskuudessa on lisäksi riskejä saada alkoholimyrkytys, joutua alkoholin vaikutuksen alaisena onnettomuuksiin tai tehdä itsemurha. Alkoholismi aiheuttaa myös mielenterveydellisiä häiriöitä, alkoholipsykooseja, joihin kuuluvat esimerkiksi erilaiset aistiharhat. Yksi alkoholipsykooseista on juoppohulluus (Delirium tremens), joka voi seurata runsaan juomisen äkillisestä loppumisesta. Sairaus koskettaa tavallisesti myös alkoholistin läheisiä. Tällä hetkellä alkoholistit ovat pääasiassa miehiä, mutta naisalkoholistien määrä on myös kasvanut viime vuosina.
Alkoholiriippuvuus on vaikeampaa katkaista ja se on huomattavasti vaarallisempaa kuin riippuvuus useimpiin muihin riippuvuutta aiheuttaviin päihdyttäviin aineisiin. Fyysiset oireet on huomattu samantapaisiksi kuin heroiiniriippuvuudesta irrottautuessa.
Alkoholismin ensimmäisiä oireita on sietokyvyn nousu. Tämä on ajan myötä hyvin vaarallista, sillä jossakin vaiheessa tulee raja vastaan, ja solut vaurioituvat. Tuolloin alkoholistin on entistä vaikeampi irrottautua, sillä tässä vaiheessa suorituskyky nousee alkoholin nauttimisen seurauksena, ja vieroitusoireet ovat kovat. Tilanne on vaarallinen, sillä sietokyky on tuolloin pudonnut.
Alkoholismia voidaan yrittää hoitaa disulfiraamilla (antabus).
Katso myös
- AA-liike
- Suomalainen alkoholikulttuuri
- Raittius
Tietoa muualta
http://www.yle.fi/teema/tiedeuutiset/juopporotta.shtml
Luokka:Alkoholismi
Luokka:Psyykkiset sairaudet
ko:술 중독
ja:アルコール依存症
1779 Tapahtumia
- 1. lokakuuta - Kustaa III perusti Tampereen
- Antoine Lavoisier nimeää hapen
Syntyneitä
-
Kuolleita
- 14. helmikuuta - James Cook, brittiläinen tutkimusmatkailija
Luokka:1700-luku
ms:1779
ko:1779년
simple:1779
Urut
Urut on tärkeä läntisen kirkon jumalanpalvelussoitin. Liturgiseen käyttöön urkuja on rakennettu jo 900-luvulta lähtien. Länsimaisessa taidemusiikissa urkuja on käytetty runsaasti myös muissa kuin uskonnollissävytteisissä teoksissa.
Urut on kosketinsoitin, jossa on ilman avulla soivat pillit. Yleensä sähköllä toimiva puhallin puhaltaa ilmaa urkujen koosta riippuen yhteen tai useampaan varastopalkeeseen, josta ilma johdetaan ilmakanavia pitkin ilmalaatikoihin. Koskettimen painaminen avaa soittoventtiilin ja ilma pääsee pilliin.
Pillejä on sekä puu- että metallirakenteisia, toimintaperiaatteeltaan sekä huuli- että kielipillejä. Urkujen ääniala on yleensä hyvin laaja (likipitäen ihmisen kuuloalue) ja niissä on monia eri tavoin soivia pillirivejä (ns. äänikertoja).
Urkujen rakentaminen on taitoa ja kokemusta vaativaa käsityötä. Urkujen ääni muokataan rakennusvaiheessa sopivaksi siihen tilaan, johon soitin asennetaan. Pillien ääni muovataan halutuksi käsin. Siksi jokainen urku on yksilö, kahta samanlaista soitinta ei ole.
Suomen merkittävin urkujen rakentaja on ollut 1800-luvun alkupuolella perustettu ja 1982 toimintansa päättänyt Kangasalan Urkutehdas. Nykyisiä rakentajia ovat muun muassa Urkurakentamo Veikko Virtanen, Sotkamon urkurakentajat ja Urkurakentamo Martti Porthan Oy. Pääosan Suomen uusista uruista valmistavat nykyään ulkomaiset rakentajat kotimaisen tuotannon pienentyessä kannattamattomuuden vuoksi.
Merkittäviä urkuja Suomessa
Suomalaisia urkureita
Kuuluisia suomalaisia urkureita ovat esimerkiksi:
- Sixten Enlund
- Enzio Forsblom
- Markku Hietaharju
- Kalevi Kiviniemi.
- Aimo Känkänen
- Olli Porthan
- Tapio Tiitu
- Ville Urponen
- Tauno Äikää
Aiheesta muualla
- [http://www2.siba.fi/shu/ Suomen historiallisia urkuja]
- [http://kotisivu.mtv3.fi/marko.hakanpaa/isoturut.htm Suomen vähintään 45-äänikertaiset urut]
Luokka:Kosketinsoittimet
ja:オルガン
1781 Tapahtumia
- 13. maaliskuuta - William Herschel löytää Uranuksen.
- Immanuel Kantin kuuluisin kirja Puhtaan järjen kritiikki ilmestyi
- Messierin luettelo julkaistaan
Syntyneitä
- 21. kesäkuuta - Simeon Poisson, matemaatikko
Kuolleita
-
Luokka:1700-luku
ms:1781
ko:1781년
1787 Tapahtumia
- Antoine Lavoisier kuvasi ensimmäisenä piin ja julkaisi teoksen Méthode de nomenclature chimique.
- Venäjä-Turkin sota ja Itävallan-Turkin sota alkoivat.
- William Herschel löysi kaksi Uranuksen suurinta kuuta: Titanian ja Oberonin.
- Ohion alueesta muodostettiin Luoteisterritorio.
- Ensimmäiset eurooppalaiset saapuivat Calgaryyn.
- Ytterbyn kylästä löytyi mustaa mineraalia, josta Johan Gadolin myöhemmin löysi yttriumiksi nimetyn alkuaineen.
- 17. syyskuuta - Yhdysvaltain perustuslaki valmistui.
Syntyneitä
-
Kuolleita
-
Luokka:1700-luku
ms:1787
ko:1787년
simple:1787
TuberkuloosiTuberkuloosi (tbc) on Mycobacterium tuberculosis -bakteerin aiheuttama "keuhkotauti". Tartunta saadaan aerosolivälitteisesti pienten pisaroiden välityksellä. Tartunnan jälkeen hidaskasvuinen tbc-bakteeri voi elää vuosikausia keuhkoissa aiheuttamatta oireita. Vanhenemisen tai lääkityksen aiheuttama immuniteetin heikkeneminen antaa bakteerille tilaa lisääntyä. Tästä syystä tuberkuloosi on Suomessa vanhojen ihmisten tauti. Tuberkuloosin oireena on pitkittynyt yskiminen.
Diagnoosi tehdään usein keuhkoröntgenkuvasta ja varmistetaan bakteeriviljelyllä. Hoitona käytetään monen antibiootin yhdistelmää, koska tbc on hidaskasvuisena erittäin vastustuskykyinen tavallisimmille antibiooteille.
Calmette-rokotus on vähentänyt Suomessa havaittavien tuberkuloosien määrää melko vähän. Toisinaan ulkomailta tuodaan lääkkeille vastustuskykyistä MDR-tuberkuloosia.
- [http://www.saunalahti.fi/arnoldus/1800lopp.html Lääketiede 1800-luvun loppupuolella]
Luokka:Sairaudet
Luokka:Tartuntataudit
ms:Penyakit Batuk Kering
zh-min-nan:Hì-lô-pēⁿ
ko:결핵
ja:結核
simple:Tuberculosis
OrkesteriOrkesteri on soitinyhtye, jota käytetään useimmiten länsimaisessa taidemusiikissa. Yleensä sanalla orkesteri tarkoitetaan täysikokoista sinfoniaorkesteria, ja pienempiä yhtyeitä nimitetään kamariorkestereiksi.
Sinfoniaorkesterin kokoonpano vaihtelee jonkun verran teoskohtaisesti. Tyypilinen sinfoniaorkesteri koostuu neljästä soitinryhmästä:
- Jouset (viulut, alttoviulut, sellot, kontrabassot)
- Puupuhaltimet (huilut, oboet, klarinetit, fagotit; piccolohuilu, englannintorvi, bassoklarinetti, kontrafagotti)
- Vaskipuhaltimet (käyrätorvet, trumpetit, pasuunat, tuuba)
- Lyömäsoittimet (patarummut, lautaset, triangeli, kellopeli jne.)
Orkesteria johtaa nykyisin yleensä kapellimestari. Vielä 1800-luvun alkupuolella orkesterin johtamisesta vastasi usein ensiviulisti tai cembalisti. Nykyisinkin on tosin olemassa joitain orkestereita, jotka soittavat ilman kapellimestaria.
Luokka:Taidemusiikki
1792 Tapahtumia
- 24. huhtikuuta - Insinöörikapteeni Claude-Joseph Rouget de Lisle esitteli Strassbourgissa laulun, jota aletaan kutsua nimellä La Marseillaise.
- 25. huhtikuuta - Mestauslaite otettiin käyttöön Pariisissa lääkäri Joseph Guillotinin aloitteesta.
- 17. toukokuuta- New Yorkin pörssi perustettiin.
Syntyneitä
-
Kuolleita
- 16. maaliskuuta Ruotsin kuningas Kustaa III murhattiin oopperanaamiaisissa Tukholmassa.
- 21. tammikuuta Ranskan kuningas Louis (Ludvig) XVI teloitettiin.
Luokka:1700-luku
ms:1792
ko:1792년
simple:1792
th:พ.ศ. 2335
KontrapunktiKontrapunkti (latinaksi contrapunctum eli nuottia vastaan) on kahden tai useamman melodian hallittua yhdistämistä yhtäaikaiseksi. Kontrapunktia ryhdyttiin käyttämään 1300-luvulla.
Kun uusi melodia lisätään olemassaolevaan melodiaan, uuden osan sanotaan olevan kontrapunktissa vanhan osan kanssa. Kontrapunktia käytetään nykyisin lähes synonyyminä sanan polyfonia kanssa kuitenkin usein niin, että kontrapunktia käytetään 1700-luvun alun musiikista ja jälkimmäistä ilmaisua 1500-luvun musiikista.
Luokka:musiikki
ko:대위법
ja:対位法
Englanti:Englanti viittaa joko maahan tai kieleen. Tässä käsitellään maata, kieli käsitellään artikkelissa englannin kieli.
Englanti on osa Yhdistynyttä kuningaskuntaa ja Ison-Britannian saarta. Arkisesti sanalla viitataan myös koko valtioon, mikä on kuitenkin väärin ja saattaa suututtaa muista Yhdistyneen kuningaskunnan osista kotoisin olevia ihmisiä. Englanti on Yhdistyneen kuningaskunnan osista suurin sekä pinta-alaltaan että asukasluvultaan.
Historia
Englanti yhtenäisenä maana muovautui 600-luvun ja 800-luvun välisenä aikana anglien, saksien ja juuttien kuningaskuntien vähittäisen yhdistymisen myötä. Wessexin kuningasta Egbertiä (kuoli 839) pidetään yleisesti ensimmäisenä koko Englannin kuninkaana, vaikkakin hänen arvonimensä oli Bretwalda (sananmukaisesti Britannian lääninherra) ja teoriassa hän oli samanarvoisten englantilaisten hallitsijoiden johtaja. Arvonimi "Englannin kuningas" syntyi kaksi hallitsijapolvea myöhemmin, sen ensimmäinen kantaja oli Alfred Suuri (hallitsi 871-899).
Joskus Englannin historia aloitetaan vasta Vilhelm Valloittajan valtaannoususta 1066, ehkä siitä syystä, että tällöin päästään aloittamaan ajasta viimeisen onnistuneen valloituksen jälkeen. Hän järjesteli uudelleen englantilaisen aristokratian, mutta ei voida sanoa hänen perustaneen tai yhdistäneen maata. Suuri osa olemassaolevasta anglosaksisesta infrastruktuurista säilyi ja normannisiirtolaiset muodostivat vain vähemmistön (joskin vallassaolevan sellaisen) Englannissa.
Nykyaikaisemmassa historiankirjoituksessa Englannin historiaa aletaan usein tarkastella jo ajalta ennen kuin siitä muodostui Englanti, tarkastellen kelttien ja gallialaisten valloituksia sekä Julius Caesarin ja myöhempien roomalaisten valloituksia.
Politiikka
Englanti lakkasi olemasta poliittisena yksikkönä vuoden 1707 unionisopimuksen myötä Ison-Britannian kuningaskunnan syntyessä. Sen jälkeen Isoa-Britanniaa on hallinnut Yhdistyneen kuningaskunnan hallitus. Vuonna 1999 Skotlanti ja Wales saivat omat parlamenttinsa, jättäen Englannin ainoaksi Ison-Britannian osaksi unionissa ilman edustavaa elintä.
Eräät tahot ovat kaivanneet Englannin parlamenttia, mutta nykyinen Labour-puolueen johtama hallitus pitää Englantia liian suurena alivaltiollisen edustuselimen omaavaksi yksiköksi ja ajaa sen sijaan paikallishallitusten perustamista. Kannatus Englannin parlamentille on suurinta maan pohjoisosissa.
Toisin kuin muissa osissa Yhdistynyttä kuningaskuntaa, Englannissa ei juuri kukaan kaipaa itsenäistymistä. Tämä johtuu pääosin Englannin johtavasta asemasta kuningaskunnassa.
Lainsäädännössä Englanti on samassa yksikössä kuin Wales vuoden 1284 Rhuddlan-asetuksen ja vuoden 1536 unionisopimuksen voimaanastumisten jäljiltä. Skotlanti ja Pohjois-Irlanti ovat erillisiä yksiköitä myös lainsäädännössä.
Paikallishallinto
Englanti on paikallishallintoa varten jaettu yhdeksään lääniin (katso Englannin läänit), jotka puolestaan on jaettu yhteensä 81 kreivikuntaan. Suur-Lontoon lääni (Greater London) ei kuitenkaan kuulu mihinkään kreivikuntaan. Lisäksi maassa on 354 kuntaa, jotka toimivat paikallishallinnon alimpana tasona.
Luokka:Englanti
ms:England
zh-min-nan:England
ko:잉글랜드
ja:イングランド
simple:England
th:แคว้นอังกฤษ
1794 Tapahtumia
-
Syntyneitä
-
Kuolleita
- Antoine Lavoisier, ranskalainen akateemikko ja kemisti, teloitettiin Ranskan vallankumouksen yhteydessä.
Luokka:1700-luku
ms:1794
ko:1794년
simple:1794
Piano
Piano on mekaaninen kosketinsoitin, joka synnyttää ääniä pianon vasaroiden iskeytyessä pianon sisälle viritettyihin metallikieliin. Se on saanut alkunsa todennäköisesti alkeellisesta harpusta ja kehittyi siitä lähelle nykyistä muotoansa 1709, jolloin Scipione Maffei kirjoitti artikkelin Bartolomeo Christoforin (1655–1732) tuottamista soittimista, jotka ovat melko lähellä nykyistä pianoa. Christofor kuitenkin lopetti noiden soittimien valmistamisen kiinnostuksen puutteen vuoksi. Muusikot eivät olleet valmiita luopumaan tuolloin suositusta cembalosta, mutta pian piano syrjäytti edeltäjänsä. Cembalon lisäksi pianon edeltäjiä on mm. klavikordi.
Pianon kaltaiset soittimet
klavikordi
Flyygeli on pianon tyylinen soitin, joka pianosta poiketen on lappeellaan. Erotuksena flyygelistä pystymallista pianoa on alettu kutsua pystypianoksi.
Flyygelissä vasarat ja värähtelevät kielet ovat vaakatasossa kun taas pystypianossa ne ovat vertikaalisesti. Flyygelit ovat yleensä kalliimpia ja isompia kuin pystypianot ja niissä on isompi kaikupohja, minkä ansiosta ääni on täyteläisempi.
Sittemmin piano on noussut suureen suosioon ympäri maailmaa, ja nykyään akustisen pianon rinnalle ovat nousseet sähköpianot ja syntetisaattorit. Sähköpiano on yleensä kevyempirakenteinen kuin akustinen piano, ja sen pianoa jäljittelevä ääni tuotetaan elektronisesti. Syntetisaattorit taas usein jäljittelevät useiden soittimien ääniä pianon ohella. Ääni tuotetaan niin ikään elektronisesti.
Peruspianon ääniala on tavallisesti 7 oktaavia, ja koskettimia on tavallisesti 88. Koskettimia painettaessa pianon koneiston vasara iskee viritettyihin kieliin/kieleen, jotka värähtelevät sille viritetyllä sävelellä niin kauan kuin kosketin pysyy painettuna.
Pedaalit
Kaikupedaali on kaikista oikeanpuoleisin pedaali. Sitä kutsutaan usein myös vain "pedaaliksi", ja sen tarkoituksena on estää vaimentimia hiljentämästä värähteleviä kieliä, kun se on painettu alas. Kaikuefektin avulla nuotteja voidaan sitoa silloinkin, kun se ei olisi soittoteknisesti mahdollista. Kaikuefekti saa äänen kuulostamaan myös täyteläisemmältä. Nuoteissa on usein merkitty, milloin kaikupedaali pitää painaa alas ja vapauttaa.
Hiljennyspedaali (una corda -pedaali) on vasemmanpuoleinen pedaali. Se siirtää pystypianossa vasaroita lähemmäksi kieliä, minkä ansiosta vasaran lyönti ei saa niin paljon iskuvoimaa ja ääni on hiljaisempi. Flyygelissä hiljennyspedaali siirtää pianokoneistoa hiukan sivulle, minkä takia vasarat osuvat vain kahdelle kielelle kolmen sijasta. Tämä hiljentää ääntä ja muuttaa äänen laatua.
Sostenutopedaali on keskimmäinen pedaali ja sitä ei yleensä ole halvoissa pianoissa. Se kehitettiin viimeisimpänä. Sostenutopedaali pitää alaspainettujen koskettimien vaimentimet irti kielistä, vaikka koskettimet vapautetaan.
Monissa pystypianoissa sostenutopedaalin tilalla on ala-asentoon lukittuva harjoituspedaali, joka alaspainettuna laskee huopakaistaleen vasaroiden ja kielien väliin.
Ylläpito
Piano täytyy virittää säännöllisesti yksi tai kaksi kertaa vuodessa, mutta viritystarve riippuu paljon olosuhteista. Kosteudenvaihtelut ovat yksi epävireisyyden aiheuttajista. Virittämättä jättämisen ei kuitenkaan tiedetä vahingoittavan pianoa.
Liiallinen yhtäjaksoinen kosteus on vaarallista pianolle, ja se voi johtaa vaimentuneeseen äänenlaatuun ja kielten ruostumiseen. Myös liiallinen kuivuus ja kuumuus on haitallista, mikä tarkoittaa, että pianoa ei saa sijoittaa liian lähelle lämpöpatteria. Pöly ei ole vain esteettinen haitta, vaan jos sitä kasaantuu koneistoon, se huonontaa äänenlaatua. Suora auringonvalo on myös haitallista, ja siksi pianoa ei kannata asettaa suoraan ikkunan eteen.
Luokka:Kosketinsoittimet
Aiheesta muualla
- [http://www.hammerfluegel.net Piano-Photoarchive]
ko:피아노
ja:ピアノ
th:เปียโน
1790-luku Tapahtui vuosikymmenen aikana
- Ranskan vallankumous
Hallitsijoita
- Kuningas Louis XVI (Ranska)
- Presidentti George Washington (Yhdysvallat)
Luokka:1700-luku
ko:1790년대
ja:1790年代
KapellimestariKapellimestari johtaa musiikkiesityksiä visuaalisin keinoin. Orkestereilla, kuoroilla ja muilla musiikkiryhmillä on usein kapellimestari. Yleensä kapellimestari käyttää johtamisensa apuna tahtipuikkoa.
Konsertissa tapahtuva näkyvä johtaminen on kuitenkin hyvin vähäinen osa kapellimestarin työstä. Merkittävin osa työstä muodostuu orkesterin tms. ohjelmiston valinnasta (taiteellinen johtajuus), sen mahdollisesta sovittamisesta ja/tai tulkinnasta sekä erityisesti orkesterin harjoittamisesta ja kehittämisestä.
Useat kapellimestarit myös säveltävät tai sovittavat musiikkia.
Tunnettuja kapellimestareita
- Luettelo kapellimestareista
-
Luokka:Ammatit
ja:指揮
Tonava
Tonava (englanniksi Danube, bulgariaksi Dunav, saksaksi Donau, kreikaksi Ister, unkariksi Duna, latinaksi Danubius, romaniaksi Dunăre, serbiaksi ja kroatiaksi Dunav, slovakiksi Dunaj, ukrainaksi Dunay) on Euroopan toiseksi pisin joki.
Tonava on ainoa Euroopan suurista joista joka virtaa lännestä itään. Se saa alkunsa Saksan Schwarzwaldista ja virrattuaan 2850 km:n matkan laskee Romaniassa Mustaanmereen.
Joki mainitaan itävaltalaisen säveltäjän Johann Strauss nuoremman kuuluisan valssin nimessä Tonava kaunoinen (saksaksi An der schönen, blauen Donau).
"Ajatusten Tonava" oli yksi Nicolae Ceauşescun itselleen antamista lempinimistä.
Nicolae Ceauşescun
Valtiot tonavan varrella
Tonava virtaa kymmenen valtion halki: (Saksa, Itävalta, Slovakia, Unkari, Kroatia, Serbia, Bulgaria, Romania ja Ukraina) ja sen sivujoet lisäksi seitsemän valtion kautta.
Kaupungit Tonavan varrella
Tonava virtaa useiden suurkaupunkien läpi:
- Regensburg - Saksa
- Ulm - Saksa
- Wien - Itävallan pääkaupunki
- Bratislava - Slovakian pääkaupunki
- Budapest - Unkarin pääkaupunki
- Belgrad - Serbian pääkaupunki
- Ruse - Bulgaria
- Braila - Romania
Luokka:Saksan joet
Luokka:Euroopan joet
als:Donau
ko:다뉴브 강
ja:ドナウ川
Lyijy
Lyijy on on hiiliryhmään kuuluva metallimainen alkuaine, jonka kemiallinen merkki on Pb (lat. Plumbum). Jaksollisessa järjestelmässä lyijy on 82. alkuaine.
Ominaisuudet
Lyijy on sinertävänharmaa, kiiltävä ja pehmeä metalli, jonka vetolujuus on huono. Ilmassa lyijy hapettuu ja sen pinnalle muodostuu nopeasti himmeän harmaa emäksinen karbonaattikerros. Kaikki lyijy-yhdisteet ovat myrkyllisiä ja lyijyn käyttö pyritään vähentämään ympäristönsuojelullisista syistä.
Kuumennettaessa lyijy reagoi helposti mm. hapen, rikin ja halogeenien kanssa. Laimeisiin happoihin se liukenee huonosti, sillä happojen muodostamat suolat estävät hapon syövyttävää vaikutusta. Typpihappoon ja kuumaan väkevään rikkihappoon lyijy liukenee helposti. Tärkeitä lyijymineraaleja ovat lyijyhohde PbS, serusiitti PbCO3, ja anglesiitti PbSO4.
Käyttö
Yhdisteissä lyijy on +II:n ja +IV:n arvoinen. Lyijy(II)oksidia PbO, käytetään lasien ja emalien valmistukseen. Ruskea lyijyoksidi PbO2, on voimakas hapetin, jota käytetään esim. akuissa. Mönjää Pb3O4, käytetään lyijylasin valmistukseen ja korroosionestopigmenttinä. Lyijytetraetyyliä Pb(C2H5)4, käytetään moottoripolttoaineissa ehkäisemään ”nakutusta”.
Lyijyä käytetään erityisesti laitteisiin, jotka joutuvat kosketuksiin rikkihapon kanssa, sekä säteilysuojaukseen. Lyijy on myös tärkeä seosmetalli. Kovalyijyjä käytetään mm. kaapeleiden vaippoihin, kemianteollisuuden laitteisiin ja akkuihin.
Suuren tiheyden vuoksi lyijystä tehdään tuliaseiden luoteja ja hauleja. Ympäristöhaittojen takia lyijyhauleista on pyritty luopumaan, ja nykyään käytetään enenevässä määrin teräs- ja vismuttihauleja.
Lyijyä on aikaisemmin käytetty myös väripigmenttinä valkoisissa maaleissa. 1960-luvulle saakka käytännössä kaikki valkoiset maalit sisälsivät lyijyä. Tietoisuus lyijyn terveyshaitoista vähensi lyijyn käyttöä maaleissa 1970-luvulla, eikä lyijyä nykyisin enää maaleissa käytetä.
Lyijyä on käytetty myös veneiden pohjamaaleissa. Myrkillisyytensä ansiosta lyijy estää tehokkaasti eliöiden kasvun veneen pohjassa. Lyijyä sisältävien pohjamaalien käyttö on lopetettu ympäristöhaittojen takia.
Merkittävimmät esiintymisalueet
Luokka:Alkuaineet
Luokka:luonnonvarat
ja:鉛
th:ตะกั่ว
12 век
12 век започва на 1 януари 1101 г. и свършва на 31 декември 1200 г.
Събития
-
Личности
-
Изобретения, открития
-
В141
-
ja:12世紀
ko:12세기
Nurkowanie Gry Architekci wntrz sem Sklep wdkarski
|
|
|
| :: RELATED NEWS :: |
Tropenterrarium
Terrarien sind Behälter und Anlagen zur Haltung verschiedenster Tiere und Pflanzen, vor allem tropischer Arten. Sie bestehen meist aus Glas oder Kunststoff und sind an zumindest einer Seite einsichtig.
Oft ist im Terrarium der Lebensraum des gehaltenen Tieres oder der aufgezogenen Pflanze auf kleinerem Raum na
|
FC Burnley
Der Burnley Football Club ist ein englischer Fußballverein aus Burnley. Er spielt derzeit in der Football League Championship.
Die Heimspiele werden seit 1883 im Turf Moor Stadion ausgetragen (aktuell 22.546 Plätze, bester Besuch 1924 mit 54.775 Besuchern).
Die Vereinsfarb
|
Vermögensbildung
Definition:
Die Vermögensgegenstände werden nach steigender Liquidität geordnet, d.h. nach dem Grad, wie schnell sie in Geld umgewandelt werden können. Das Vermögen besteht aus dem Anlage - und Umlaufvermögen.
Vermögen ist
# ein anderer Begriff für Fähigkeit oder Können: "Jemand vermag etwas zu tun". Das Gegenteil ist Unvermögen.
Keton: C(1)-(C(2)=O)-C(3)-C(4)
Die "2" bezeichnet die Bindungsstell
|
Flughafen Barcelona-Girona
Der Flughafen Girona (span.: Aeropuerto Gerona, engl. Costa Brava Airport) ist ein internationaler Flughafen bei Girona (Gerona) und liegt nordöstlich von Barcelona.
Im Passagierverkehr wird der Flughafen vor allem von Ryanair bedient.
|
|
