:: wikimiki.org ::
| Luettelo Venäjän Kaupungeista |
Luettelo Venäjän kaupungeista Keski-Venäjä
- Moskova
- Jekaterinburg
Luoteis-Venäjä
Pietari
- Pietari
Leningradin alue
- Hatsina
- Käkisalmi
- Viipuri
Karjalan tasavalta
- Petroskoi
- Sortavala
Murmanskin alue
- Murmansk
- Petsamo
Vologdan alue
- Vologda
Siperia
Hakassia
- Abakan (kaupunki)
Irkutskin alue
- Irkutsk
Krasnojarskin aluepiiri
- Krasnojarsk
Kaukoitä
Primorjen aluepiiri
- Vladivostok
Kaukaasia
Adygeia
- Maikop
Dagestan
- Mahatškala
Karatšai-Tšerkessia
- Tšerkessk
Krasnodarin aluepiiri
- Krasnodar
- Sotši
Tšetšenia
- Grotzny
Kaliningrad
- Kaliningrad
Venäjän kaupungit
Luokka:Venäjä
Moskova
Moskova (venäjäksi Москва, translitteroituna Moskva ) on Venäjän federaation pääkaupunki ja Euroopan suurin kaupunki. Moskovan asukasluku on noin kymmenen miljoonaa. Moskova on myös Venäjän tärkein teollisuuskaupunki ja liikenteen solmukohta.
Maantiede
asukasluku
Moskova on itsessään yksi Venäjän federaation subjekti ja erillinen sitä ympäröivästä Moskovan alueesta. Moskova sijaitsee Venäjän euroopanpuoleisessa osassa, 55.75 N ja 37.62 E. Kaupunki on keskimäärin 156 metriä merenpinnan tasoa ylempänä tasangolla Oka- ja Volga-jokien välissä, Moskova-joen varrella.
Kaupungin rajan muodostaa, paria poikkeusta lukuun ottamatta, vuonna 1962 valmistunut 109 kilometriä pitkä kehätie. Sen sisään jäävästä noin tuhannesta neliökilometrista kolmannes on puistoa ja viheraluetta.
Hallinnolliset alueet
Pääartikkeli: Moskovan hallinnolliset alueet
Kaupunki on jaettu kymmeneen hallinnolliseen piirikuntaan (административные округа), jotka jakautuvat kaikkiaan 124 kaupunkiseutuun eli piiriin (районы).
Kymmenen piirikuntaa on esitetty oheisessa kartassa:
- 1. Zelenogradin kaupunki (город Зеленоград)
- 2. Pohjoinen (Северный)
- 3. Koillinen (Северо-Восточный)
- 4. Luoteinen (Северо-Западный)
- 5. Keskusta (Центральный)
- 6. Itäinen (Восточный)
- 7. Eteläinen (Южный)
- 8. Kaakkoinen (Юго-Восточный)
- 9. Lounainen (Юго-Западный)
Historia
Moskova on saanut nimensä alueen läpi virtaavasta saman nimisestä joesta, joka taas on vanha suomalais-ugrilainen hydronyymi. Paikalle muodostui jo varhaisena aikana kaupan keskus, johon sittemmin asettui asumaan slaaveja. Moskovan ruhtinaskunta nousi 1400-luvulla Venäjän valtioiden johtoasemaan ja siten siitä muodostui tsaarin Venäjän pääkaupunki 1400-luvulta 1700-luvun alkuun. 1700-luvulla pääkaupunki siirrettiin keisari Pietari Suuren perustamaan Pietariin. Moskova kärsi pahoja vaurioita kaupungin palaessa Napoleonin sodassa vuonna 1812. Tsaarinvallan kaatumisen jälkeen maaliskuussa 1918 Lenin ja hallitus siirtyivät Moskovaan, josta tuli näin taas käytännössä pääkaupunki. Moskovan pääkaupungin asema vahvistettiin Neuvostoliittoa perustettaessa joulukuussa 1922.
Ilmasto
Moskovassa vallitsee mannerilmasto: talvet ovat kylmiä, kesät lämpimiä. Vuoden keskilämpötila on +5 C ja keskimääräinen vuosisademäärä 688 mm. Sateisin kuukausi on heinäkuu, jolloin saadaan keskimäärin 92 mm sadetta.
Moskovan lämpötila on talvella yleensä 12-15 pakkasasteen välillä, joskus jopa -20C, mutta tuuli ei lisää pakkasen purevuutta siinä määrin kuin rannikkoseuduilla.
Moskva-joen jää lähtee tyypillisesti 12. huhtikuuta. Pysyvä lumipeite vallitsee 23. marraskuuta - 16. maaliskuuta.
Väestö
1922
Koulutus
Moskovassa sijaitsee useita suuria yliopistoja. Suurin ja vanhin on Moskovan valtiollinen yliopisto. Sen päärakennus on 240 metriä korkea 36-kerroksinen tornitalo. Valtiollisessa yliopistossa opiskelee yli 30 000 opiskelijaa. Tekniikan alan yliopistoista suurin on Moskovan valtiollinen teknillinen yliopisto.
Liikenne
Moskovassa on viisi lentokenttää. Päivittäisiä junayhteyksiä on niin Suomeen, Vladivostokiin kuin Brysseliinkin.
Paikallisliikenteen ydin on Moskovan metro, jonka vanhimmat juhlavat asemat ovat vuodelta 1935. metrolinjoja on 11, asemia 171 ja matkustajia päivittäin 9 miljoonaa.
Metroliikennettä täydentää linja-autojen ja johdinautojen verkko.
Henkilöautoja käy kaupungissa päivittäin 2½ miljoonaa, mikä saa aikaan pahoja ruuhkia.
Kaupunkikuva ja nähtävyydet
Moskovassa sijaitsee kuuluisa Kreml elegantteine sipulikupoleineen, mikä tarjoaa paikan kansalliselle hallitukselle. Moskovan patriarkka on Venäjän ortodoksisen kirkon johtaja. Kremlin läheisyydessä Moskovan historiallisessa keskustassa ovat kuuluisa Punainen tori, jolla on myös Leninin mausoleumi sekä Pyhän Vasilin katedraali.
Urheilu
Ylivoimaisesti suosituin urheilulaji on jalkapallo, ja Moskovan kaupungista pelaa Venäjän pääsarjassa peräti kuusi joukkuetta: FC Moskova, TsSKA, Dynamo, Lokomotiv, Torpedo ja Spartak. Lisäksi Moskovan esikaupungissa Ramenskojessa pelaa kotiottelunsa virallisesti Moskovan aluetta edustava Saturn.
Kulttuuri
Moskova on Venäjän taide-elämän keskus. Se tunnetaan erityisesti baletista ja Bolšoi-teatterista.
Aiheesta muualla
- [http://www.mos.ru Kaupungin kotisivu]
- [http://www.themoscowtimes.com/indexes/01.html Moscow Times] - englanninkielinen sanomalehti
- [http://www.moscowout.ru Menokone]
- [http://www.moscow-taxi.com Taksimiesten tietotoimisto] (epäluotettava mutta hauska)
- [http://wikitravel.org/en/Moscow Moskova Wikitravelissa]
-
als:Moskau
zh-min-nan:Moskva
ko:모스크바
ja:モスクワ
simple:Moscow
th:มอสโก
Jekaterinburg
Jekaterinburg (venäjäksi Екатеринбу́рг) on kaupunki Venäjällä, Sverdlovskin alueella. Se sijaitsee Ural-vuorten keskiosassa Aasian puoleisella vuoristotasangolla Toboliin laskevan Isetin varrella. Kaupungin koordinaatit ovat 56°51′ N 60°36′ E. Jekaterinburg on Sverdlovskin alueen hallintokeskus.
Asukasluvun kehitys
Jekaterinburg on asukasluvultaan Venäjän viidenneksi suurin kaupunki.
Talous
Jekaterinburg on Uralin merkittävimpiä teollisuuskeskuksia. Kaupungissa on rauta-, kupari-, teräs-, kemian-, paperi-, kivi-, kone-, sähköteknistä-, elintarvike- ja nautintoaineteollisuutta. Lisäksi kaupungissa jalostetaan jalokiviä ja kaupungin läheisyydessä kaivetaan kultaa ja fosforiittia.
Liikenne
Kaupunki on Länsi-Siperian merkittävin rautatieristeys. Sieltä johtaa radat Permiin, Nižni-Tagiliin, Tavdaan, Tjumeniin, Kurganiin, Tšeljabinskiin ja Kazaniin. Lisäksi kaupungissa on suuri lentokenttä.
Kulttuuri
Jekaterinburg on Uralin alueen tärkeä kulttuuri- ja koulukaupunki. Kaupunkiin perustettiin yliopisto 1920. Lisäksi kaupungissa toimii useita korkeakouluja, teattereita, museoita (mm. geologine) ja ooppera.
Historia
Jekaterinburg perustettiin 1721 ja siitä kehittyi nopeasti merkittävä vuoriteollisuuskaupunki.
Venäjän viimeinen keisari Nikolai II perheineen murhattiin Jekaterinburgissa 16. ja 17. elokuuta välisenä yönä 1918.
Vuosina 1924–1991 kaupunki tunnettiin nimellä Sverdlovsk (Свердло́вск) bolševikkijohtaja Jakov Sverdlovin mukaan.
Luokka:Venäjän kaupungit
ko:예카테린부르크
ja:エカテリンブルク
HatsinaHatsina (venäjäksi Гатчина; Gattšina), 84900 asukkaan kaupunki Inkerissä, Venäjällä 46 km Pietarista Pihkovan tien varrella Leningradin alueella keskellä Inkerinmaata. Hatsina on Hatsinan piirin keskus. Hatsina on tullut kuuluisaksi Venäjän keisarien asuinpaikkana.
Kaupunki tunnetaan dokumenteista jo vuodesta 1499 nimellä Hotšino, jolloin se oli kylä Novgorodin hallinnassa. 1500-luvulla se joutui Puola-Liettualla ja sitten Ruotsille, josta se palautui Venäjälle Pietari Suuren valloitusten mukana 1712. Hän antoi sen lahjaksi sisarelleen Natalialle. Katariina Suuri antoi sen lahjaksi suosikilleen kreivi Orloville. Tämä rakensi Hatsinaan italialaisen Antonio Rinaldin suunnitteleman palatsin, johon kuului 600 huonetta ja englantilaistyylinen puisto.
Keisarinna ihastui palatsiin niin, että osti sen Orlovin kuoleman jälkeen 1783 jälkeen ja lahjoitti pojalleen, tulevalle keisari Paavalille. Paavali sisusti palatsia uudelleen uusklassiseen tyyliin.
Paavalin kuoleman jälkeen Hatsina ei ollut keisarien suosiossa, ennen kuin Aleksanteri III teki siitä terrorismin pelossa pääasuntonsa. Nikolai II, viimeinen keisari vietti näin ollen nuoruutensa Hatsinassa, jonne hänet myös vangittiin syrjättämisensä jälkeen.
Valkoisen kenraali Judenitšin joukot etenivät Venäjän sisällissodan aikana myöhäissyksyllä 1919 Virosta kohti Petrogradia aina Hatsinaan asti, ennen kuin Trotskin puna-armeija sai ne heitettyä takaisin.
Toisen maailmansodan aikana Hatsinan palatsin tuhosivat vetäytyvät saksalaiset ja entistämistyöt ovat edelleen käynnissä.
Kaupungissa on myös paljon suomalaista toimintaa. Kaupungissa on suomalainen kirkko, suomalainen monitoimikeskus ja Inkeri-seuran toimisto.
Suomalainen seurakunta
Ennen suomalaisen seurakunnan perustamista kirkko oli saksalaisen, suomalaisen ja virolaisen seurakunnan yhteinen. Itsenäinen suomalainen seurakunta perustettiin 1920-luvun alussa. Se oli pienennetty jäljennös Skuoritsan kirkosta. Kirkkoa käytettiin 1930-luvulta lähtien pitkään mm. urheilusalina, kunnes se palasi seurakunnan käyttöön 1993. Seurakunnan väkiluku oli 1 100 (1928).
Kyliä
Ala-Sakosta, Pieni-Hatsina, Hatsinanmylly, Karjakankylä, Kokkola (Suuri-Kokkola), Korhosi, Käppälä (Pieni-Kokkola, Vaija), Vanha-Mosina, Pieni-Mosina, Uusi-Mosina (p. Puhra), Mosinanmylly, Mäyrylä, Porttila, Rahkola, Sahala (Sahamylly), Saamusti, Vaijala, Verevä
Luokka:Inkeri
Luokka:Leningradin alueen kaupungit
KäkisalmiKäkisalmi (karjalaksi Käksalm, ruotsiksi Kexholm, venäjäksi alun perin Korela, nykyisin Приозерск , Priozersk) on kaupunki Venäjällä, Leningradin alueella, Laatokan rannalla, Karjalankannaksella, Vuoksen pohjoisen sivuhaaran suistossa.
Nykyään Käkisalmi on Käkisalmen piirin keskus, eikä oma kunnallinen muodostelmansa.
Приозёрск on vapaasti suomennettuna Suuren veden äärellä oleva.
Käkisalmen piiri]
Käkisalmi sijaitsi kokonaan Käkisalmen maalaiskunnan sisällä, jolla oli rajanaapureinaan pohjoisesta etelään vastapäivään Kaukolan, Räisälän ja Pyhäjärvi Vpl:n pitäjät. Kaupungissa oli muun muassa Waldhofin selluloosatehdas ja sahoja. Kaupungista on rautatieyhteys Pietarin Suomen asemalle.
Kaupungissa asuu noin 20 000 asukasta.
Historia
Tarinan mukaan Käkisalmi perustettiin siihen, missä kuultiin ensimmäisen kerran käen kukkuvan. Nimen jälkiosa perustuu paikkaan, siinä on salmi, joka on muodastunut tärkeän paikan kauppareittien risteämässä. Alkujaan paikalla on ollut karjalainen suurkylä ja siihen liittyvä kylälinnake.
Novgorodin kronikoissa Korelaksi kutsuttu linnoitus mainitaan ensimmäisen kerran 1143, ja ruotsalaisissa kronikoissa siellä mainitaan asutun 1294. Kaupunki linnoitettiin 1200-luvulla. 1400-luvulla Korelan mainitaan olevan Novgorodin toiseksi suurin kaupunki.
Ruotsi valtasi Käkisalmen 1580 seitsemäksitoista vuodeksi, ja 1611 sadaksi vuodeksi. Vuonna 1580 ruotsalaiset rakensivat paikalle uuden, länsieurooppalaistyylisen linnoituksen. Vuonna 1617 kaupungin ruotsinkielinen nimi Kexholm esiintyy ensikerran. Vuonna 1618 kaupunki sai kaupunginoikeudet. Venäjä sai kaupungin haltuunsa 1721. Linnoitus toimi vankilana 1700-luvun puolivälistä, ja siellä säilytettiin vuoden 1825 Dekabristikapinan vankeja. Vuonna 1812 Käkisalmi liitettiin osana vanhaa Suomea Suomen suuriruhtinaskuntaan.
Suomi luovutti Käkisalmen talvisodan jälkeen Moskovan rauhassa 1940 ja uudelleen Moskovan välirauhassa 1944 ja Pariisin rauhassa 1947. Vuonna 1948 venäläinen nimi Keksgolm (Кексгольм) muutettiin Priozjorskiksi (Приозерск).
Neuvostojoukot polttivat kaupungin perääntyessään jatkosodan aikana 1941 niin, että kaupungista jäi jäljelle vain noin 10 prosenttia. Kaupunki on neuvostovallan aikana rakennettu osittain uudelleen -- kuitenkin sodan merkkejä on edelleen havaittavissa. Ennen sotaa kaupungin asukasluku oli 5 083.
Kylät vuonna 1939
Alapuusti, Hirvisaari, Joensuu, Kapeansalmi, Marjalanniemi, Norsjoki, Näpinlahti, Ostamo, Pärnä, Pörtsykkä, Sakkali, Suikalahti, Suotniemi, Tenkalahti, Vuohensalo, Yläpuusti
Aiheesta muualla
- [http://www.luovutettukarjala.fi/pitajat/kakisalmi/kakisalmihist.htm Käkisalmen historia]
Luokka:Leningradin alueen kaupungit
Luokka:Suomen entiset kunnat
Luokka:Karjalankannas
Viipuri
Viipuri (ven. Вы́борг, Vyborg, ruots. Viborg) on kaupunki Neuvostoliitolle luovutetulla alueella, Venäjällä, Suomenlahden rannikolla, Kannaksella. Viipurin pääkatu on Lenina prospekt, entiseltä nimeltään Torkkelinkatu.
Historia
Viipurin perusti traditionaalisen näkemyksen mukaisesti Torkkeli Knuutinpoika vuonna 1293 Ruotsin suomalaisten ja karjalaisten asuttamille alueille kohdistuneen ja valtakunnan alueita itään laajentavan kolmannen ristiretken aikana. Pähkinäsaaren rauhassa 1323 kaupungista tuli virallisesti Ruotsin valtakunnan osa. Suuren pohjan sodan (isovihan) jälkeen vuoden 1721 Uudenkaupungin rauhassa Venäjä sai Viipurin Ruotsilta ja se liitettiin Tsaarin Venäjään. Venäjän vallattua lopun Suomen, nk. Uuden Suomen, Ruotsilta Suomen sodassa 1808, koko Vanha Suomi ja sen osana Viipuri liitettiin Suomen suuriruhtinaskuntaan vuonna 1812. Vuonna 1812 Viipurin asukkaista 44% oli suomenkielisiä, 14% ruotsinkielisiä ja 12% saksalaisia ja loput venäläisiä. Siviilielämässä saksalaisilla oli määräävin asema. [http://www.luovutettukarjala.fi/pitajat/viipuri/viipurihist.htm]
Vuonna 1917 Suomi julistautui itsenäiseksi. Viipuri oli Suomen sisällissodassa ensin punaisten puolella, kunnes valkoiset valloittivat sen 29. huhtikuuta 1918. Ennen talvisotaa Viipuri oli Suomen toiseksi suurin kaupunki (80 000 asukasta) ja Helsingin ohella kansainvälisin. Se oli myös Viipurin läänin hallintokaupunki.
Talvisodassa kaupunki vaurioitui pahoin, mutta Puna-armeija ei saanut sitä vallattua. Moskovan rauhansopimuksessa se kuitenkin jäi muun luovutetun Karjalan alueen kanssa Neuvostoliitolle. Jatkosodassa Suomi valtasi Viipurin takaisin 1941 ja kunnosti pahoin tuhotun kaupungin huomattavan nopeassa ajassa jälleen asuinkelpoiseksi. Kaupunki menetettiin jälleen 20. kesäkuuta 1944. Jatkosodan jälkeen Viipuri jäi Neuvostoliitolle, joka asutti sen omilla asukkaillaan.
Nykytila
Nykyään Viipuri on suosittu turistikohde suomalaisten keskuudessa ja sinne pääsee helposti linja-autolla tai Saimaan kanavaa pitkin. Kaupungissa asuu 78 800 (2004) asukasta. Kaupungissa on vanhoja suomalaisia rakennuksia, jotka ovat luhistumispisteessä tai rapistuvat kuten Alvar Aallon suunnittelema kirjasto. Kaupungin luonteeseen on vaikuttanut sen sijainti rajan lähellä - asukkaina on enimmäkseen rajavirkailijoita ja teollisuuden palveluksessa työskenteleviä. Teollisuuslaitoksia Viipurissa toimiikin yli 20.
Varsinkin kauppatorin ja -hallin eteen pysähtyneitä linja-autojen turisteja on takavuosina ryöstetty ja huijattu, ja mm. passeja on ryöstön jälkeen myyty takaisin omistajilleen. Sen seurauksena suomalaisturistien määrä on vähentynyt (tilanne kesällä 2005), vaikka alue on puhdistettu rikollisista.
Viipurissa on vuoden 2005 aikana avattu sushi-ravintola, hypermarket Karusel, ja pitkään työn alla ollut ns. Lallukan talon remontti on saatu loppusuoralle. Katuverkostoa on myös uusittu.
Nähtävyyksiä
Viipurin keskeisin nähtävyys on 1200-luvun lopulta peräisin oleva Viipurin linna. Kaupunkia on myös ainoana suomalaisena kaupunkina ympäröinyt kaupunginmuuri, joka purettiin 1800-luvulla. Muurista on jäänteenä Keskiajan lopulta peräisin oleva ns. Raatitorni ja hiukan myöhempää perua oleva Pyöreä torni eli Pässinlinna, joka on ollut ravintolakäytössä jo vuodesta 1923. Torkkeli Knuutinpojan torilla sijaitseva Viipurin raatihuone on nykyään asumiskäytössä. Viipurin 700-vuotisjuhliin vuonna 1993 entisöitiin Torkkeli Knuutinpojan patsas, joka sijoitettiin alkuperäiselle paikalleen kaupunginmuseon eteen. Torilla sijaitsee myös vanha päävartiorakennus sekä Weckrothin kauppiassuvun nykyään autiona oleva asuintalo. Talon ostaneen rakennusfirman on määrä entisöidä rakennus vuoteen 2008 mennessä.
Viipurissa on säilynyt yli 200 suomalaista julkista ja asuinrakennusta. Kulttuurihistoriallisesti merkittävä on Monrepos'n puisto, jota on 2000-luvulla hieman kunnostettu suomalaisten aloitteesta.
Linkkejä
- [http://www.vyborg.ru Viipurin kaupungin kotisivut] Virallinen sivusto
- [http://www.viipurikeskus.fi Viipuri-keskuksen sivut]
- [http://www.viipuri.net Wiipuri-Yhdistys ry:n sivut]
- [http://www.vanhaviipuri.com www.vanhaviipuri.com] - sisältää kuvia
Luokka:Karjalankannas
Luokka:Viipuri
Luokka:Leningradin alueen kaupungit
Luokka:Suomen entiset kunnat
ko:비보르크
Petroskoi
Petroskoi (Äänislinna vuosina 1941-1944; karjalaksi Petroskoi, venäjäksi Петрозаво́дск, Petrozavodsk) on Venäjän Karjalan tasavallan pääkaupunki. Se sijaitsee Äänisen läntisellä rannalla. Asukkaita vuonna 2000 oli noin 390 000. Petroskoin yliopisto on yksi pohjoisen Venäjän suurimmista korkeakouluissa.
Historia
1592 painetussa Abraham Orteliuksen kartassa mainitaan Onegaborg niminen asutuskeskus suurin piirtein nykyisen Petroskoin paikalla. Varsinaisesti kaupungin historia alkoi vuonna 1703, kun Pietari Suuri päätti hyötyä Karjalan alueesta sodissaan. Nykyisen Petroskoin aluelle, Lososinka-joen suulle (venäjäksi река Лососинка) rakennettiin rauta- ja tykkitehdas. Tehtaan perustus laskettiin 29. elokuuta 1703, jota pidetäänkin Petroskoin perustamispäivänä. Kaupungin nimi on johdettu kahdesta sanasta: Pjotr (venäjäksi Пётр ’Pietari’) ja zavod (venäjäksi заво́д ’tehdas’) eli Pietarin tehdas. Johtuen Petroskoin perustamisesta vain noin kolmen kuukauden jälkeen Pietarin perustamisesta, nimien samankaltaisuudesta ja samasta ”isästä”, kaupunkeja pidetäänkin eräänlaisina veljinä. Petroskoista tuli kaupunki vuonna 1777.
Jatkosodan aikana vuoden 1941 lokakuun alussa suomalainen Karjalan Armeija valtasi Karjalan pääkaupungin, Petroskoin. Kaupungin nimi muutettiin Äänislinnaksi ja venäläisvallan merkit poistettiin kaupungista. Äänislinna on yksinomaan jatkosodan aikaan käytetty nimitys, suora suomennos Orteliuksen kartan Onegaborg-paikannimestä. Esimerkiksi Leninin patsas katosi Petroskoin keskusaukiolta ja sen paikalle vedettiin suomalainen kenttätykki. Petroskoihin asetettiin suomalainen sotilashallinto, joka hoiti suomalaisten hallussa olevan Itä-Karjalan asiat. Petroskoihin perustettiin sodan ensimmäinen suomalainen keskitysleiri 24. lokakuuta 1941, johon siirrettiin kaupungin venäläisperäistä väestöä.
Venäläisten lisätessä painetta Syvärillä Karjalan Armeija vetäytyi lähes taisteluitta Itä-Karjalasta Tarton rauhan rajalle. Venäläiset valloittivat Petroskoin 28. kesäkuuta 1944. Ennen vetäytymistään suomalaiset jakoivat kahden viikon ruoan kansalle, mikä on sotahistoriassa harvinainen ellei jopa ainutlaatuinen teko.
Muuta
Petroskoin Suomen ystävyyskaupunki on Varkaus.
Luokka:Karjala
Luokka:Karjalan tasavalta
Luokka:Venäjän kaupungit
ja:ペトロザヴォーツク
SortavalaSortavala (ruotsiksi Sordavala, venäjäksi Сортавала) on kaupunki Karjalan tasavallassa, Venäjällä.
Venäjä
Historia
Sortavala sai kaupunginoikeudet vuonna 1632. Uudenkaupungin rauhassa 1721 kaupunki luovutettiin Venäjälle ja sille annettiin venäläinen nimi Serbodol. Vuonna 1812 se liitettiin muun Vanhan Suomen mukana Suomen suuriruhtinaskuntaan.
Sortavala kuului itsenäiselle Suomelle uudelleen Sortavala-nimisenä vuodesta 1917 vuoteen 1940, jolloin se jäi Moskovan rauhassa Neuvostoliitolle. Vuonna 1941 suomalaiset palauttivat sen hallintaansa ja pitivät sitä vuoteen 1944. Vuoden 1947 Pariisin rauhassa kaupunki luovutettiin muun Karjalan mukana Neuvostoliitolle.
Sortavalan kaupungissa asui vuonna 1939 noin 4200 asukasta, ja sen esikaupungeissa noin 4500 asukasta. Nykyään asukasluku on noin 30 000.
Nykyään kaupunki kuuluu Venäjälle osana Karjalan tasavaltaa.
Linkit
- [http://www.luovutettukarjala.fi Luovutettu Karjala]
Luokka:Karjalan tasavalta
Luokka:Venäjän kaupungit
Luokka:Suomen entiset kunnat
Murmansk
Murmansk (suomeksi myös Muurmanni) (Мурманск), vuoteen 1917 asti Romanov-na-Murmane.
Murmansk on Venäjän pohjoisin kaupunki ja maailman suurin pohjoisen napapiirin pohjoispuolella oleva kaupunki. Se sijaitsee Kuolan niemimaalla Kuolavuonon pohjukassa ja on Murmanskin alueen hallinnollinen keskus. Kaupungissa on 337 000 (2002) asukasta. Kaupungin suojainen satama on jäätön ympäri vuoden Golf-virran ansiosta ja siksi alueella on ydinkäyttöisten alusten ja sukellusveneiden tärkeä laivastotukikohta. 1990-luvulla on alkanut muuttoliike pois kaupungista mm. työttömyyden takia. Koboltti- ja nikkeliesiintymien takia alueella raskasta jalostusteollisuutta, joiden myötä on syntynyt huomattavia ympäristöongelmia ja saastumista
Historia
Murmansk oli liittoutuneiden sotasatamana 1. ja 2. maailmansodassa.
Luokka:Venäjän kaupungit
ja:ムルマンスク
VologdaVologda (venäjäksi Во́логда) on Vologdan alueen pääkaupunki Pohjois-Venäjällä Itä-Euroopassa Vologdajoen varrella. Kaupungin koordinaatit ovat 59°12′N 39°51′E.
Asukasluvun kehitys
Talous
Vologdan tärkeimmät teollisuudenalat ovat rautatiekalusto-, kone-, paperi-, puu-, nahka-, pellava-, alkoholi- ja elintarviketeollisuus.
Liikenne
Vologda sijaitsee Pietarin-Permin radalla ja sieltä johtaa rautatiet myös pohjoiseen Arkangeliin sekä etelään Jaroslaviin. Kaupungissa on myös lentokenttä ja jokisatama...
Nähtävyydet
Vologdassa on paljon vanhoja rakennuksia kuten Sofian tuomiokirkko (Iivana Julman 1570 rakennuttama), Kreml, johon kuuluu muun muassa barokkityylinen entinen piispanpalatsi sekä taidemuseo.
Historia
Novgorodilaiset perustivat Vologdan 1100-luvulla. Kaupunki liitettiin Novgorogin mukana Venäjään 1400-luvun lopulla. Vuosina 1796-1929 Vologda oli Vologdan kuvermentin pääkaupunki ja vuodesta 1937 se on ollut Vologdan alueen pääkaupunki.
Katso myös
- Vologda (joki)
- Vologdan alue
- Vologdan kuvermentti
Luokka:Venäjän kaupungit
ko:볼로그다
IrkutskIrkutsk (venäjäksi Ирку́тск) on kaupunki Etelä-Siperiassa Venäjällä Baikaljärven länsipuolella lähellä Angaran ja sen sivujoen Irkutin yhtymäkohtaa. Se on Irkutskin alueen hallinnollinen keskus. Kaupungin koordinaatit ovat 52°17′ N 104°16′ E.
Asukasluvun kehitys
Talous
Irkutskissa on rauta-, teräs-, kone- ja kevytmetalliteollisuutta. Kaupungissa valmistetaan muun muassa panssarivaunuja ja lentokoneita. Lisäksi on öljynjalostamoita ja vesivoimaloita.
Liikenne
Irkutskista on rautatieyhteydet Ulan Udeen ja Krasnojarskiin. Kaupungissa on myös jokisatama ja lentokenttä.
Oppilaitokset
Irkutskin yliopisto on perustettu 1918. Kaupungissa on myös observatorio.
Historia
Ivan Pokhabov perusti Irkutskin 1652. Kaupunki siitä tuli 1686. Kaupungissa oli tuhoisa tulipalo 4.-6. heinäkuuta 1879, jolloin useita merkittäviä rakennuksia tuhoutui. Se oli Irkutskin kuvermentin pääkaupunki vuoteen 1926 asti, jolloin kuvermentti lakkautettiin. Tämän jälkeen Irkutsk oli Itä-Siperian maakunnan hallinnollinen keskus.
Luokka:Venäjän kaupungit
ko:이르쿠츠크
ja:イルクーツク
Vladivostok
Vladivostok (Владивосто́к ) on venäläinen kaupunki. Se on Venäjän Tyynenmeren laivaston kotisatama ja Primorjen aluepiirin hallinnollinen keskus. Kaupungin nimi tarkoittaa venäjäksi "idän hallitsemista". Kiinaksi kaupunki tunnetaan nimellä 海参崴 (pinyin: Hǎishēnwēi). Sen väkiluku oli vuoden 2002 väestönlaskennassa noin 591 800 asukasta.
Vuonna 1860 kaupungin paikalle perustettiin sotilastukikohta ja pari vuotta myöhemmin satama. 1880-luvulla siitä tuli merkittävä vientisatama ja kaupungin merkitys kasvoi. Vuonna 1932 siitä tuli Neuvostoliiton Tyynenmeren laivaston päätukikohta. Ulkomaalaisia ei päästetty kaupunkiin vuosina 1930–1970. Ulkomaalaiset päästettiin kaupunkiin ilman erityislupaa vasta 1992.
Luokka:Venäjän kaupungit
ko:블라디보스토크
ja:ウラジオストク
MaikopMaikop (adygeiksi Myequape, venäjäksi Майкоп) on Adygeian pääkaupunki maan pohjoisosassa Belajajoen varrella Itä-Euroopassa Kaukasiassa Venäjällä.
Ilmasto
Maikopin keskilämpötila on tammikuussa -1,6 °C ja heinäkuussa +22,2°C. Keskimääräinen sademäärä on 700 mm.
Asukasluvun kehitys
Talous
Tupakka-, elintarvike-, puunjalostus- ja kemianteollisuutta. Laajan öljykentän keskus.
Liikenne
Maikopista on rautatieyhteys Tuapsen - Armavirin radalle ja Dahovskajaan. Kaupungissa on myös lentokenttä.
Kulttuuri
Maikopissa toimii Adygeian valtionyliopisto, kasvatustieteellinen instituutti ja useita muita korkeakouluja sekä historian ja paikallisen kulttuurin museo.
Historia
Maikopista on tehty runsas kumpuhautalöytö, Maikopin löytö, joka ajoittuu kuparikaudelle (2 000 - 1 500 eaa.).
Maikopin alue oli osa Tšerkessian valtiota, kunnes Venäjä valloitti sen 1858. Maikop perustettiin samana vuonna ja siitä tuli kaupunki 1870.
Venäjän sisällissodassa kaupungissa käytiin taisteluita. Neuvostohallitus perustettiin Maikopiin tammikuussa 1918 ja saman vuoden toukokuussa perustettiin Kubanin-Mustanmeren neuvostotasavalta, joka sittemmin liitettiin Venäjän neuvostotasavaltaan. Tšerkessien (Adygeiden) autonominen alue, johon Maikopkin tuli kuulumaan, perustettiin 24. elokuuta 1922. Se nimettiin uudelleen 13. elokuuta 1928 Adygeiden autonomiseksi alueeksi. Maikopista tuli alueen pääkaupunki 1936. Toisessa maailmansodassa Saksa valloitti Maikopin 8. elokuuta 1942, mutta Neuvostoliitto valtasi alueen takaisin seuraavana vuonna.
Luokka:Adygeia
Luokka:Venäjän kaupungit
ja:マイコープ
MahatškalaMahatškala on Dagestanin pääkaupunki Kaspianmeren rannalla Itä-Euroopassa Kaukasiassa Venäjällä.
Asukasluvun kehitys
Hallinto
Mahatškala on jaettu kolmeen kaupunkipiiriin: Leninski, Sovetski ja Kirovski.
Talous
Mahatškalan tärkeimmät teollisuudenalat ovat öljynjalostus, metalli-, kone-, kemian-, tekstiili- ja säilyketeollisuutta. Lisäksi harjoitetaan kalastusta. Kaupunki on myös merkittävä kauppakaupunki.
Liikenne
Mahatškalasta on rautatieyhteydet pohjoiseen Astrahaniin ja Grozniin, sekä etelään Bakuun. Kaupungissa on myös tärkeä lentokenttä ja satama.
Koulutus
Mahatškalassa toimii Dagestanin valtion yliopisto (per. 1931), Dagestanin teknillinen instituutti, Dagestanin valtion lääketieteellinen instituutti ja Dagestanin maatalousinstituutti sekä muita akatemioita ja instituutteja.
Historia
Mahatškala perustettiin linnoitukseksi 1844, jonka nimi oli Petrovskoe. Siitä tuli kaupunki 1857 ja samalla sen nimi muutettiin muotoon Petrovsk-Port. Nykyisen nimensä kaupunki sai 1921, jolloin siitä tuli myös Dagestanin pääkaupunki. Kaupunki kärsi suuria vahinkoja maanjäristyksessä 14. toukokuuta 1970.
Luokka: Venäjän kaupungit
Luokka:Dagestan
Luokka: Kaukasia
ja:マハチカラ
KrasnodarKrasnodar on kaupunki Venäjällä Kaukasian pohjoisosassa Itä-Euroopassa Kubanjoen varrella. Krasnodar on Krasnodarin aluepiirin hallinnollinen keskus. Kaupungin koordinaatit ovat 45°02′N 38°58′E.
Asukasluvun kehitys
Talous ja liikenne
Krasnodarissa on öljynjalostus-, kone-, nahka- ja elintarviketeollisuutta. Kaupunki on tärkeä rautatieristeys ja siellä on jokisatama ja lentokenttä.
Koulut
Krasnodarissa on yliopisto sekä lääketieteellinen-, maatalous- ja kasvatustieteellinen opisto.
Historia
Krasnodar on perustettu 1793 ja se oli alkujaan Kubanin kasakoiden keskuspaikkana. Kaupungin nimenä oli vuoteen 1920 asti Jekaterinodar. Siitä tuli Adygeiden autonomisen alueen pääkaupunki 1922. Vuonna 1936 Adygeiden autonomisen alueen rajoja muutettiin siten että Krasnodar ei enää kuulunut siihen. Toisessa maailmansodassa Krasnodar oli Saksan hallusaa 1942-43.
Luokka:Venäjän kaupungit
Luokka:Kaukasia
ko:크라스노다르
ja:クラスノダル
SotšiSotši (Сочи) on Mustanmeren rannikkokaupunki Krasnodarin aluepiirin eteläosassa Kaukasian länsiosassa Venäjällä Itä-Euroopassa. Kaupungista on vain noin 20 km Georgiasta itsenäiseksi julistautuneen Abhasian rajalle. Sotšissa on 334 400 asukasta.
Talous ja liikenne
Sotšissa on elintarviketeollisuutta ja se on myös tunnettu kylpyläkaupunki. Sotši on merkittävä satamakaupunki ja sieltä on rautatieyhteydet Tuapseen ja Georgiaan. Lisäksi kaupungin lähellä on lentokenttä.
Historia
Sotši oli aikoinaan Tšerkessian valtion pääkaupunki. Venäjän valloitettua Tšerkessian 1858, tšerkessiväestö karkoitettiin tai tapettiin ja kaupunki asutettiin venäläisillä.
Luokka:Venäjän kaupungit
Luokka:Kaukasia
Luokka:Luettelot kaupungeistaLuetteloita kaupungeista.
Kaupungit
Luokka:VenäjäLuokka:Euroopan valtiot
Luokka:Aasian valtiot
als:Kategorie:Russland
zh-min-nan:Category:Lō·-se-a
ko:분류:러시아
ja:Category:ロシア
th:Category:ประเทศรัสเซีย
Macon Braves
The Rome Braves are a single-A team of the Atlanta Braves and are part of the South Atlantic League. Prior to the 2003 season, they were known as the Macon Braves. They are based in Rome, Georgia and play their home games in the 5000-seat State Mutual Stadium, which opened April 11, 2003.
External link
- [http://www.romebraves.com/ Rome Braves web site]
Category:Minor league baseball teams
Category:Georgia (U.S. state) sports
warsaw internet club Jamnik Jamniki Zoja aminokwasy transport biaystok suplementy
|
|
|
| :: RELATED NEWS :: |
Franco-country
Franco-country is a musical style originating from French Canada. It is characterised mainly by the rhythms and styles of American country music but with the twangy Québécois Jouale accent. Sometimes the songs are sung in French, but not always.
Popular practitioners of Franco-country include: Renée Martel, Gildor Roy, Patrick Norma
|
|
Nafana
The Nafana are a Senufo people living in the north-west of Ghana and the north-east of Côte d'Ivoire, in the area east of Bonduku. They number about 45 000 (SIL/GILLBT 1992) and they speak Nafaanra, a Senufo language.
The Nafana p
|
Patty (film)
Patty a controversial, low-budget 1976 film loosely based on the experiences of Patricia Hearst, beginning with her being abducted by the Symbionese Liberation Army and culminating with her joining the organization in some of its most highly-publicized crimes, including bank robberies. The film received an X rating from the
|
Ohrdruf Cathedral
Ohrdruf is a famous cathedral for which Johann Christof Bach was the organist. It contained a three-manual German baroque organ in a historic case of Austrian origin. J.S. Bach lived with his elder brother Johann
|
Rocket Red
The Rocket Red Brigade is a DC Comics superhero team. Created for the Soviet Union by Green Lantern Kilowog, the Rocket Red Brigade - normal human beings enhanced using "forced evolution" and armoured battle-suits - proudly defended the USSR.
Their abilit
|
EH Industries EH 101
__NOTOC__
The AgustaWestland EH101 is a medium-lift helicopter originally developed as a joint venture between Westland Helicopters in the UK and Agusta in Italy for military applications but also marketed for civil use.
Italy
|
|
|
