Home About us Products Services Contact us Bookmark
:: wikimiki.org ::
Luettelo Lamoista Ja Taantumista

Luettelo lamoista ja taantumista

Seuraavassa lista historian merkittävimmistä lamoista, taantumista sekä laskusuhdanteista. Lista on vapaa käännös Wikipedian englanninkielisen version vastaavasta listasta.
- Vuoden 1837 paniikki - 1837 ... 1843, terävä laskusuhdanne Yhdysvaltain taloudessa, joka johtui pankkien konkursseista ja luottamuksen puutteesta paperirahan käyttöä kohtaan
- Vuoden 1857 paniikki - 1857 ... 1860, Ohiolaisen vakuutusyhtiön konkurssi synnyttää eurooppalaisten keskuuteen spekulaatiokuplan Yhdysvaltain rautateitä kohtaan ja luottamuksen puutteen yhdysvaltalaisiin pankkeihin
- Vuoden 1873 paniikki - taloudelliset ongelmat Euroopassa johtavat Jay Cooke & Companyn, USA:n suurimman pankin konkurssiin, puhkaisten Yhdysvaltain sisällissodan jälkeisen spekulaatiokuplan
- Pitkä lama - 1873 ... 1896, alkoi Wienin pörssin romahtamisesta ja levisi maailmalle. Jotkut historioitsijat pitävät tätä vain isona taantumana
- Vuoden 1893 paniikki - 1873 ... 1896, Reading Railroad-yhtiön konkurssi ja eurooppalaisen pääoman katoaminen Yhdysvalloista johtaa pörssi- ja pankkiromahduksiin
- Ensimmäisen maailmansodan jälkeinen taantuma - vakava hyperinflaatio Euroopassa ja ylituotantoa Yhdysvalloissa
- Suuri lama - 1929 ... 1930-luvun loppu, pörssiromahdus, pankkikriisi, protektionismin lisääntyminen ja vääränlaiset investoinnit Yhdysvalloissa ja fasismin nousu Euroopassa sytyttävät maailmanlaajuisen laskusuhdanteen ja Franklin Delano Rooseveltin politiikka toisen laskusuhdanteen 1937–1938
- Öljykriisi - 1973, OPECin öljysaarto yhdistettynä korkeisiin USA:n hallituksen menoihin Vietnamin sodan takia johtaa stagflaatioon Yhdysvalloissa
- Vuoden 1979 energiakriisi - 1979 ... 1980, Iranin vallankumous nostaa nopeasti öljyn hintaa Yhdysvalloissa
- 1980-luvun alun taantuma - 1982 johtui tiukasta Yhdysvaltain inflaation hallintaan tähdänneestä rahapolitiikasta terävästä korjausliikkeestä edellisen vuosikymmenen inflaatioon
- 1990-luvun alun lama - 1990 ... 1993, löysä rahapolitiikka, investointien tehottomuus, pankkikriisi, valuuttakriisit, Neuvostoliiton hajoaminen ja verojen alentaminen aiheuttivat tämän Suomessa syvän laman, joka vaikuttaa vielä nykypäivänäkin eräissä asioissa.
- Japanin taantuma - 1991 ... 2004, kiinteistökuplan puhkeaminen ja talouden tehottomuus Japanissa jäädyttävät maan huikean kasvukauden
- Aasian talouskriisi - 1997, Thaimaan valuuttaromahdus tuottaa vahinkoa monien Aasian maiden talouksille
- 2000-luvun alun taantuma, IT-kuplan puhkeaminen johtaa suhteellisen heikkoon taantumaan länsimaissa luokka: taloushistoria luokka: makrotaloustiede

Lama (talous)

Lama on taloustieteellinen termi, joka kuvaa useamman vuosineljänneksen ajan jatkuvaa taloudellisen laskun aikaa. Se on taantumaa vakavampi ilmiö, eikä laman aikainen talouden kehitys muistuta enää normaaleja suhdannevaihteluita. Suhdannevaihtelu tarkoittaa talouskasvun vaihtelua eri aikoina. Kuten taantuman, myös laman alkua luonnehtivat työttömyyden kasvu, luoton vähentyminen, tuotannon ja sijoitusten vähentyminen, konkurssien lisääntyminen ja kaupankäynnin vähentyminen. Lamalle ei ole vakiintunutta määritelmää. Keynesiläisyydessä ja marxilaisuudessa se tarkoittaa pidempään jatkuvaa liikatuotantoa kulutuksen pysyessä matalana – tätä kutsutaan myös erityisesti kulutuskysyntälamaksi erotuksena muunlaisista lamoista. Yleisesti taantuma tarkoittaa "talouden kaatumista", kun taas lama tarkoittaa tilannetta, kun "talous ei pääse enää takaisin ylös." Noususuhdanne merkitsee talouden kiihtyvää kasvua. Korkeasuhdanne merkitsee talouden nopeata kasvua. Laskusuhdanne merkitsee talouskasvun hidastumista. Matalasuhdanne merkitsee talouden hidasta kasvua tai kasvun olemattomuutta tai talouden supistumista eli taantumaa. Klassisen taloustieteen ja itävaltalaisen taloustieteen mukaan suhdannevaihteluja ei tule yrittää tasoittaa suhdannepolitiikalla, vaan matalasuhdanne menee ohi itsestään vapaassa markkinataloudessa ja tarvitaan talouden tervehdyttämiseksi. Uusklassisen taloustieteen mukaan 1930-luvun suuri lama johtui paljolti protektionismin, verotuksen ja sääntelyn kiristämisestä ja tehottoman julkisen talouden kasvattamisesta. Monetarismin mukaan lama johtui paljolti rahamäärän supistumisesta, joka taas johtui epäonnistuneesta keskuspankkipolitiikasta. Itävaltalaisen taloustieteen mukaan suhdannevaihtelut kuten 1930-luvun lama johtuvat enimmäkseen valtiollisen keskuspankin liian löysästä nousukauden kuten 1920-luvun rahapolitiikasta ja pankkien kassavarantovelvoitteen vähäisyyden aiheuttamasta luoton lisäämisestä, jotka johtavat vääriin investointeihin, talouskuplaan ja kuplan puhjettua taantumaan. Keynesiläisyyden mukaan lamat johtuvat liian vähäisestä kokonaiskysynnästä ja yksityisten ja valtion investointien vähäisyydestä ja liiallisesta säästämisestä. Moni keynesiläinen taloustieteilijä uskoo nykyisin, että makrotaloudellisen tietämyksen ja siitä seuraavan aktiivisen suhdannepolitiikan, globalisaation ja sosiaalisen turvaverkon ansiosta uusia suuria lamoja ei enää tule. Marxistien mielestä lama on kapitalismin sisäinen ominaisuus, kriisi, joka johtuu siitä, että riistoa ei voi enää laajentaa, pääoma on kasautunut monopoleiksi ja luonut työttömyyden ja ylituotantoa, voiton suhdeluku tendenssimäisesti alenee ja kansa on proletarisoitunut [http://www.sosialistiliitto.org/nettik/talous/osakaksi.html Kapitalismin dynamiikka]. Öljyhuipun on pelätty aiheuttavan tulevaisuudessa jopa maailmanlaajuisen laman tai taantuman, jos se tapahtuu ennen kuin vaihtoehtoisiin energiamuotoihin on siirrytty riittävän laajassa mittakaavassa. 1970-luvulla öljykriisin väitettiin johtaneen stagflaatioon, mutta talouskasvun on sanottu olevan länsimaissa nykyisin vähemmän riippuvaista öljyn hinnasta. On kuitenkin väitetty, että vapaassa markkinataloudessa öljyn hinnan kallistuminen ei aiheuttaisi lamaa eikä jatkuvaa inflaatiota ja että keskuspankinkin maltillinen rahapolitiikka voisi estää jatkuvan inflaation.

Katso myös


- Luettelo lamoista ja taantumista
- Taantuma
- Öljykriisi Luokka:Makrotaloustiede

1837

Tapahtumia


- Nikolai I perusti Jyväskylän kaupungin

Syntyneitä


-

Kuolleita


- Luokka:1800-luku ms:1837 ko:1837년 simple:1837 th:พ.ศ. 2380

1843

Tapahtumia


- Nikotiinin molekyylikaava löydettiin
- Evankelinen herätysliike erkani herännäisyydestä

Syntyneitä


- 15. heinäkuuta - Edvard Grieg, säveltäjä (k. 1907)
- 27. marraskuuta - Elizabeth Stride, Viiltäjä-Jackin kolmas tunnettu uhri (k. 1888)

Kuolleita


- 17. huhtikuuta - Samuel Morey, keksijä Luokka:1800-luku ms:1843 ko:1843년

Konkurssi

Konkurssi on tilanne, jossa velallinen henkilö tai organisaatio todetaan tuomioistuimessa kyvyttömäksi maksamaan velkojaan takaisin.

Konkurssi Suomessa

Konkurssissa suoritetaan velkaselvittely kaikkien velkojien kesken eli velallisen omaisuus muutetaan rahaksi ja varat jaetaan velkojille saatavien keskinäisessä suhteessa saatavien etuoikeusjärjestyksen mukaisesti. Velallisen pitää olla ns. konkurssikelpoinen jotta se voidaan asettaa konkurssiin. Konkurssikelpoisia ovat mm. luonnolliset henkilöt ja yhteisöt kuten yhdistys, osuuskunta, osakeyhtiö, avoin yhtiö jne. Myös kuolinpesä voidaan asettaa konkurssiin. Konkurssikelpoisia eivät ole mm. valtio, kunta ja seurakunta. Konkurssiin asettamisen edellytyksenä on se, että velallinen on sekä maksukyvytön että ylivelkainen. Maksukyvyttömyydellä tarkoitetaan sitä, ettei velallinen kykene suorittamaan velkojaan sitä mukaa, kun ne erääntyvät maksettavaksi. Ylivelkaisuudella tarkoitetaan sitä, että velat ylittävät varat. Velallinen asetaan joko velallisen omasta tai velkojan hakemuksesta konkurssiin. Konkurssiasia käsittelee pääsääntöisesti velallisen kotipaikan tuomioistuin. Tuomioistuin määrää konkurssiin asettamispäätöksen yhteydessä pesänhoitajan. Pesänhoitajan tehtävänä on ottaa haltuunsa konkurssipesän omaisuus, laatia pesäluettelo ja velallisselvitys sekä huolehtia myös muista säädetyistä tehtävistä. Suomessa konkurssimenettelyä säätelee konkurssilaki. Konkurssia koskevia määräyksiä löytyy useista muistakin laeista kuten mm. työsopimuslaista. Useissa maissa on ongelmana, että velkoja uhkaa velallista velkaorjuudella, jos velallinen ei tiedä että hänellä on oikeus tehdä konkurssi. Tämä on ihmisoikeusongelma. Velkavankeutta ja velkaorjuutta ei enää ole olemassa nykyisissä oikeusjärjestelmissä.

Linkkejä


- http://www.finlex.fi
- http://www.konkurssiasiamies.fi/ Luokka:Taloustiede ja:倒産 simple:Bankrupt

1857

Tapahtumia


- 3. maaliskuuta Ranska ja Iso-Britannia julistivat sodan Kiinaa vastaan

Syntyneitä


- Liu E, kiinalainen yleisnero

Kuolleita


- Joseph von Eichendorff, saksalainen kirjailija
- 24. kesäkuuta - Jonas Lagus, pappi ja körttiläisen herätysliikkeen johtaja Luokka:1800-luku ms:1857 ko:1857년 simple:1857 th:พ.ศ. 2400

1873

Tapahtumia


-
- Suomen Luterilainen Evankeliumiyhdistys perustetaan

Syntyneitä


- 25. helmikuuta - Enrico Caruso, oopperalaulaja
- 10. huhtikuuta - Kyösti Kallio, Suomen presidentti
- 26. elokuuta - Lee De Forest, insinööri ja elektroniputken keksijä († 1961)

Kuolleita


- Luokka:1800-luku ms:1873 ko:1873년 simple:1873 th:พ.ศ. 2416

1896

Tapahtumia


- Henri Becquerel löysi radioaktiivisuuden.
- Etiopialaiset voittavat Italian armeijan Aduan taistelussa 1.3., Italia taipuu rauhaan ja sotakorvauksiin Addis Abeban rauhassa 26.10.
- 9. elokuuta - Pohjois-Lapissa sattui täydellinen auringonpimennys.

Syntyneitä


- 18. tammikuuta - Ville Ritola, suomalainen kestävyysjuoksija
- 15. syyskuuta - Maiju Gebhard, astiankuivauskaapin keksijä

Kuolleita


- 10. toukokuuta - Antti Ahlström, kauppaneuvos
- 3. lokakuuta - William Morris, englantilainen kirjailija ja graafinen suunnittelija
- 10. joulukuuta - Alfred Nobel, kemisti ja Nobel-palkinnon perustaja. Luokka:1896 ko:1896년 simple:1896

1873

Tapahtumia


-
- Suomen Luterilainen Evankeliumiyhdistys perustetaan

Syntyneitä


- 25. helmikuuta - Enrico Caruso, oopperalaulaja
- 10. huhtikuuta - Kyösti Kallio, Suomen presidentti
- 26. elokuuta - Lee De Forest, insinööri ja elektroniputken keksijä († 1961)

Kuolleita


- Luokka:1800-luku ms:1873 ko:1873년 simple:1873 th:พ.ศ. 2416

1929

Tapahtumia


- 6. tammikuuta - Kuningas Aleksandar I hajotti parlamentin ja nimesi Serbien, kroaattien ja sloveenien kuningaskunnan uudelleen Jugoslavian kuningaskunnaksi. Mitään muuta kansallisuutta ei tunnustettu kuin "jugoslaavi".
- 10. tammikuuta - Hergén sarjakuvahahmo Tintti teki ensiesiintymisensä sarjakuvassa Tintti neuvostojen maassa.
- 17. tammikuuta - Elzie Crisler Segarin Kippari-Kalle teki ensiesiintymisensä.
- 18. tammikuuta - Trotski karkoitettiin Neuvostoliitosta. Hän pakeni Turkkiin ja anoi turvapaikkaa Ranskasta ja Saksasta.
- 11. helmikuuta - Italia ja Pyhä istuin solmivat sopimuksen Vatikaanivaltiosta.
- 14. helmikuuta - Ystävänpäivän verilöyly: Seitsemän Al Caponen kanssa kilpailevaa gansteria murhattiin Chicagossa.
- 18. helmikuuta - Ensimmäiset Oscar-palkinnot jaettiin.
- 3. maaliskuuta - Jesus Aguirren vallankaappausyritys Meksikossa.
- 31. toukokuuta - Britannian vaalit johtavat umpikujaan, liberaalipuolueesta tulee ratkaisija vallanjaossa.
- 8. kesäkuuta - Ramsay MacDonald perustaa Labour-hallituksen.
- 5. heinäkuuta - Scotland Yard takavarikoi kaksitoista D.H. Lawrencen alastonmaalausta siveettöminä.
- 24. heinäkuuta - Ranskan pääministeri Raymond Poincaré eroaa terveyssyistä, Aristide Briand tulee hänen seuraajakseen.
- 24. heinäkuuta - Kellogg-Briandin sopimus kielsi sodan ulkopolitiikan välineenä. Se allekirjoitettiin Pariisissa 27. elokuuta 1928 ja kaikkiaan 62 valtiota liittyi siihen. Nürnbergin oikeudenkäynnissä nostettiin se nojalla syytteitä rikoksista rauhaa vastaan.
- 8. elokuuta - Saksalainen ilmalaiva Graf Zeppelin aloitti maailmanympärilennon (päättyi 29. elokuuta).
- 5. syyskuuta - Aristide Briand esittelee suunnitelman "Euroopan yhdysvalloista".
- 7. syyskuuta - Höyrylaiva Kuru kaatui ja upposi Näsijärvellä Tampereen edustalla, 133-138 kuollutta.
- 17. syyskuuta - Liettuan presidentti Augustinas Voldemaras syrjätettiin vallankaappauksessa, johtoon Antas Smetona.
- 22. lokakuuta - Aristide Briandin hallitus kaatui Ranskassa.
- 24. lokakuuta - Suuri lama alkaa: Musta torstai, jota seuraa Musta tiistai (20. lokakuuta) – New Yorkin pörssi romahtaa ja maailmanlaajuinen talouskriisi alkaa.
- 18. marraskuuta - 7,2 richterin maanjäristys Newfoundlandin etelärannikolla rikkoi 12 merenalaista lennätinkaapelia ja laukaisi tsunamin, joka surmasi 28 Burin niemimaan alueella.
- 29. marraskuuta - Amiraali Richard Byrd lensi ensimmäisenä etelänavan yli.
- 2. joulukuuta - Ensimmäinen puhelinkioski otettiin käyttöön Lontoossa.
- Lapuan liike muodostettiin.
- Suomen itsenäisyyspäivä säädettiin palkalliseksi vapaapäiväksi.
- Edwin Hubble osoitti galaksien liikkuvan poispäin (Hubblen laki)

Syntyneitä


- 3. tammikuuta - Gordon Moore, Intelin perustaja
- 3. tammikuuta - Sergio Leone, elokuvaohjaaja (k. 1989)
- 15. tammikuuta - Martin Luther King Jr., amerikkalainen ihmisoikeusaktivisti (k. 1968)
- 10. helmikuuta - Jerry Goldsmith, elokuvamusiikin säveltäjä (k. 2004)
- 15. helmikuuta - Graham Hill, Formula 1 -ajaja (k. 1975)
- 1. huhtikuuta - Milan Kundera, kirjailija
- 10. huhtikuuta - Max von Sydow
- 4. toukokuuta - Audrey Hepburn, näyttelijä (k. 1993)
- 12. kesäkuuta - Anne Frank
- 2. heinäkuuta - Imelda Marcos, Filippiinien diktaattorin Ferdinand Marcosin vaimo.
- 24. elokuuta - Jasser Arafat (k. 2004)
- 21. lokakuuta - Ursula K. Le Guin, tieteis- ja fantasiakirjailija
- 15. marraskuuta - Erkki Lahdes, kasvatustieteen professori
- 16. marraskuuta - Aarne Laurila, professori

Kuolleita


- 13. tammikuuta - Wyatt Earp, sheriffi ja saluunanpitäjä
- 4. huhtikuuta - Carl Benz, autoinsinööri
- 20. maaliskuuta - Ferdinand Foch, ranskalainen marsalkka, länsirintaman ylipäällikkö ensimmäisessä maailmansodassa.
- 29. joulukuuta - Wilhelm Maybach, saksalainen autotehtailija Luokka:1929 ms:1929 ko:1929년 ja:1929年 simple:1929 th:พ.ศ. 2472

1930

Tapahtumia


- 27. tammikuuta - Espanjan diktaattori Miguel Primo de Rivera erosi.
- 30. tammikuuta - Kenraali Damaso Berenquer Espanjan uudeksi pääministeriksi.
- 18. helmikuuta - Clyde Tombaugh tutki tammikuussa otettuja valokuvia ja löysi Pluton
- 2. maaliskuuta - Mohandas Gandhi ilmoitti Intian varakuninkaalle kansalaistottelemattomuuden alkavan yhdeksän päivän kuluttua.
- 12. maaliskuuta - Mohandas Gandhi aloitti 200 mailin protestimarssin merta kohti 78 seuraajansa kanssa protestoidakseen brittien suolamonopolia. Monet muut liittyivät heihin ennen perillepääsyä 5. huhtikuuta.
- 28. maaliskuuta - Konstantinopoli ja Angora vaihtoivat nimensä Istanbuliksi ja Ankaraksi.
- 29. maaliskuuta - Heinrich Brüning nimitettiin Saksan valtakunnankansleriksi.
- 22. huhtikuuta - Lontoon laivastosopimus Yhdistyneen kuningaskunnan, Japanin ja Yhdysvaltain välillä.
- 17. toukokuuta - Ranskan ulkoministeri André Tardieu päättää vetää viimeiset joukot Reininmaalta, Saksasta. Ne lähtivät 30. kesäkuuta mennessä.
- 24. toukokuuta - Amy Johnson laskeutuu Darwiniin, Australiaan lennettyään 11 000 mailin matkan ensimmäisenä naisena. Hän lähti 5. toukokuuta.
- 21. kesäkuuta - Vuoden pituinen asevelvollisuus tuli pakolliseksi Ranskassa.
- 7. heinäkuuta - Lapuan liikkeen masinoima talonpoikaismarssi
- 13. heinäkuuta - Ensimmäiset jalkapallon maailmanmestaruuskisat järjestettiin.
- 7. elokuuta - Richard Bedford Bennettista tuli Kanadan 11. pääministeri.
- 12. elokuuta - Turkin joukot tunkeutuvat Persiaan taistelemaan kurdeja vastaan.
- 27. elokuuta - Sotilasvallankaappaus Perussa.
- 6. syyskuuta - Josef Felix Urileun epäonnistunut vallankaappaus Argentiinassa.
- 14. syyskuuta - Kansallissosialistinen puolue saa 107 paikkaa Saksan parlamentissa – 18,3 %:lla äänistä siitä tulee toiseksi suurin puolue.
- 16. syyskuuta - Argentiinan presidentti Hipólito Irigoyen syöstiin vallasta.
- 24. syyskuuta - Ilmalaiva Graf Zeppelin vieraili Helsingissä.
- 24. lokakuuta - Brasiliassa Getúlio Dornelles Vargas teki vallankaappauksen.
- 2. marraskuuta - negus Haile Selassie kruunattiin Etiopian keisariksi.
- 2. joulukuuta - Suuri lama: Yhdysvaltain presidentti Herbert Hoover pyytää kongressilta 150 miljoonaa dollaria julkisiin töihin työpaikkojen luomiseksi.
- 19. joulukuuta - Tulivuori Merap purkautui, 1300 kuolonuhria.
- 28. joulukuuta - Mohandas Gandhi matkustaa Iso-Britanniaan neuvottelemaan.
- Walther Bothe ja H. Becker löytävät neutronin

Syntyneitä


- 20. tammikuuta - Buzz Aldrin, astronautti
- 30. tammikuuta - Gene Hackman, näyttelijä
- 21. maaliskuuta - Mauno Koski, professori
- 24. maaliskuuta - Steve McQueen, elokuvaohjaaja ja -tuottaja († 1980)
- 25. maaliskuuta - Paavo Noponen, urheilutoimittaja
- 3. huhtikuuta - Helmut Kohl
- 10. huhtikuuta - Spede Pasanen, viihdetaiteilija
- 15. huhtikuuta - Vigdís Finnbogadóttir, Islannin presidentti
- 11. toukokuuta - Edsger Dijkstra, tietojenkäsittelyteoreetikko
- 31. toukokuuta - Clint Eastwood, näyttelijä, ohjaaja ja tuottaja
- 27. kesäkuuta - Ross Perot, miljonääri ja poliitikko
- 5. elokuuta - Neil Armstrong, astronautti
- 12. elokuuta - George Soros, liikemies
- 25. elokuuta - Sir Sean Connery, näyttelijä
- 23. syyskuuta - Ray Charles, muusikko († 2004)
- 14. lokakuuta - Mobutu Sese Seko, Zairen presidentti († 1997)
- 23. lokakuuta - Unto Mononen, laulaja, säveltäjä (mm. Satumaa)
- 28. lokakuuta - Bernie Ecclestone, formula 1 -magnaatti
- 3. joulukuuta - Jean-Luc Godard
- 11. joulukuuta - Jean-Louis Trintignant, näyttelijä
- 21. joulukuuta - Kalevi Sorsa, poliitikko († 2004)

Kuolleita


- 23. helmikuuta - Horst Wessel, natsi-ideologi, säveltäjä
- 6. maaliskuuta - Alfred von Tirpitz, suuramiraali (s. 1849)
- 16. maaliskuuta - Miguel Primo de Rivera, Espanjan diktaattori
- 13. toukokuuta - Fridtjof Nansen, tutkimusmatkailija, naparetkeilijä, Nobelin rauhanpalkinnon saaja
- 7. heinäkuuta - Arthur Conan Doyle, englantilainen kirjailija ja Sherlock Holmesin luoja.
- 24. heinäkuuta - Santeri Alkio, kirjailija, lehtimies ja poliitikko.
- 29. syyskuuta - Ilja Repin, taidemaalari

Valtioiden päämiehet


- Zog I, Albanian kuningas (1928 - 1939)
- Albert I, belgialaisten kuningas (1909 - 1934)
- Getulio Vargas, Brasilian presidentti (1930 - 1945, 1950 - 1954).
- Haile Selassie, Etiopian keisari (1930 - 1936, 1941 - 1974).
- Viktor Emanuel III, Italian kuningas (1900 - 1946)
- Mihail Kalinin, Neuvostoliiton presidentti (1922 - 1946)
- Haakon VII, Norjan kuningas
- Kustaa V, Ruotsin kuningas (1907 - 1950).
- Paul von Hindenburg, Saksan presidentti (1925 - 1934)
- Hirohito, Shōwa-keisari (1926 - 1989)
- Lauri Kristian Relander, Suomen presidentti (1925 - 1931).
- Kristian X, Tanskan ja Islannin kuningas (1912 - 1947)
- Mustafa Kemal, Turkin presidentti (1923 - 1938)
- Miklós Horthy, Unkarin valtionhoitaja (1920 - 1944)
- Yrjö V, Yhdistyneen kuningaskunnan ja Pohjois-Irlannin kuningas, Intian keisari (1910 - 1936)
- Herbert Clark Hoover, Yhdysvaltain presidentti (1929 - 1933) ms:1930 ko:1930년 ja:1930年 simple:1930 th:พ.ศ. 2473

Franklin Delano Roosevelt

Franklin Delano Roosevelt (s. 30. tammikuuta 1882 – k. 12. huhtikuuta 1945) oli Yhdysvaltojen 32. presidentti (1933–1945). Hän valmistui Harvardin yliopistosta 1904. 1905 hän meni naimisiin kaukaisen serkkunsa, Anna Eleanor Rooseveltin kanssa, joka oli Theodore Rooseveltin suosikkiveljentytär. He saivat kuusi lasta: # Anna Eleanor Roosevelt, s. 3. toukokuuta 1906 – k. 1. joulukuuta 1975 # James Roosevelt, s. 23. joulukuuta 1907 – k. 13. elokuuta 1991 # Franklin Delano Roosevelt Jr., s. 18. maaliskuuta 1909 – k. 1. marraskuuta 1909 # Elliott Roosevelt, s. 23. syyskuuta 1910 – k. 27. lokakuuta 1990 # Franklin Delano Roosevelt Jr., s. 17. elokuuta 1914 – k. 17. elokuuta 1988 # John Aspinwall Roosevelt, s. 13. maaliskuuta 1916 – k. 27. huhtikuuta 1981

Ensimmäinen kausi ja New Deal

Roosevelt nousi presidentiksi, kun suurta lamaa oli kestänyt neljättä vuotta. Hän toteutti merkittäviä taloudellisia ja sosiaalisia uudistuksia, joita kutsuttiin nimellä "New Deal". Roosevelt ajatteli laman johtuvan siitä, että ihmiset ja yritykset olivat tulleet pelokkaiksi eivätkä uskaltaneet kuluttaa. Virkaanastujaispuheessaan hän sanoi, että "ainoa asia, jota meidän on syytä pelätä, on pelko itse." Kautensa alussa hän hyväksytti kongressilla lakeja, joiden oli tarkoitus palauttaa kansalaisten luottamus pankkitoimintaan. Rooseveltin aikana kumottiin myös kieltolaki. Hänen kaudellaan käynnistettiin useita voimakkaita julkisen rakentamisen ohjelmia. ”National Industrial Recovery Act” takasi minimipalkan ja säänteli liikeyrityksiä tiukasti ja perusti ”National Recovery Administrationin”, joka toimi vuodesta 1933 vuoteen 1935, jolloin korkein oikeus lopetti sen perustuslain vastaisena, koska se käytti osavaltioille kuulunutta valtaa. Vuonna 1935 hyväksyttiin ”National Labor Relations Act”, joka sisälsi osittain samaa kuin edellä mainittu laki ja takasi työntekijöille oikeuden järjestäytyä ja käyttää joukkovoimaa ja lakkoja etujensa puolustamiseen ilman pelkoa työpaikan menettämisestä ja pakotti työnantajat neuvottelemaan ammattiliiton kanssa ja noudattamaan kollektiivisen sopimuksen työehtoja. Vuonna 1935 perustettiin myös liittovaltion Social Security Administration, joka oli alun perin vanhuuseläkelaitos, mutta jota myöhemmin on laajennettu muuhunkin sosiaaliturvaan. Social Security Administration rahoitetaan regressiivisellä palkkaverolla ja se on edelleen olemassa ja nauttii laajaa suosiota. New Deal -ohjelman ajatellaan yleisesti estäneen talouden romahtamisen ja palauttaneen luottamuksen. Historioitsijat ja taloustieteilijät kiistelevät kuitenkin yhä ohjelman vaikutuksista. Vapaata taloutta puolustavien mielestä Rooseveltin toimet itse asiassa pahensivat lamaa.

Kolmas kausi ja toinen maailmansota

F.D. Roosevelt käynnisti materiaalisen tuen Yhdistyneelle kuningaskunnalle toisessa maailmansodassa ns. "Lend and Lease" -ohjelman kautta 1940 ja vei USA:n mukaan maailmansotaan Japanin hyökättyä Pearl Harboriin joulukuussa 1941. Sodan lopulla Rooseveltin terveys alkoi heiketä ja hän kuoli kesken presidenttikauden. Roosevelt oli jo nuorena polion invalidisoima ja joutui liikkumaan pyörätuolissa. Hän on ainut presidentti, joka on valittu 4 kertaa virkaansa.

Aiheesta muualla


- [http://www.whitehouse.gov/history/presidents/fr32.html Valkoisen talon sivu Franklin Rooseveltistä] Roosevelt, Franklin Delano ko:프랭클린 D. 루스벨트 ja:フランクリン・デラノ・ルーズベルト simple:Franklin Delano Roosevelt th:แฟรงคลิน ดี. รูสเวลท์

1937

Tapahtumia


- 1. tammikuuta - Anastasio Somozasta tuli Nicaraguan presidentti.
- 23. tammikuuta - 17 kommunistijohtajaa syytettiin Moskovassa osallistumisesta Lev Trotskin salaliittoon Neuvostoliiton kaatamiseksi ja sen johtajien murhaamiseksi.
- 31. tammikuuta - Neuvostoliitossa teloitettiin 31 henkilöä trotskilaisuudesta.
- 8. helmikuuta - Falangistit valtasivat Málagan.
- 16. helmikuuta - Wallace Carothers sai patentin nylonille.
- 10. maaliskuuta - Paavi Pius XI:n natsismin tuomitseva ensyklika julkaistiin Saksassa.
- 1. huhtikuuta - Adenista tuli brittien kruununsiirtomaa.
- 26. huhtikuuta - Espanjan sisällissota: Luftwaffe pommitti Guernicaa.
- 1. toukokuuta - Yleislakko Pariisissa.
- 6. toukokuuta - Zeppeliini Hindenburg LZ-129 tuhoutui Lakehurstissa, Yhdysvalloissa.
- 27. toukokuuta - Golden Gaten silta avattiin liikenteelle.
- 1. heinäkuuta - Irlannin vapaavaltion kansalaiset hyväksyivät uuden perustuslain.
- 7. heinäkuuta - Kiinan—Japanin sota (1937—1945) alkoi — Marco Polon sillan välikohtaus
- 21. heinäkuuta - Éamon de Valera valittiin Éiren presidentiksi.
- 28. heinäkuuta - IRA:n pommi-isku kuningasta vastaan Belfastissa.
- 6. elokuuta - Falangistit tulittavat tykein Madridia.
- 21. syyskuuta - George Allen & Unwin, Ltd. julkaisi J. R. R. Tolkienin Hobitin.
- 21. lokakuuta - Falangistit saivat haltuunsa koko Espanjan pohjoisrannikon.
- 5. marraskuuta - Tasavaltalaisten tukijoiden joukkoteloitus Piedrafita de Babiassa, lähellä Leónia Espanjassa. Mahdollisesti jopa 35 000 teloitettiin.
- 9. marraskuuta - Japanilaiset valtasivat Shanghain.
- 13. joulukuuta - Nanjingin taistelu päättyi. Valtauksen jälkeisessä joukkomurhassa teloitettiin 250 000 siviiliä ja vankia kolmen kuukauden aikana.
- Tiettävästi viimeinen pussihukka kuoli Hobartin eläintarhassa. Laji kuoli sukupuuttoon.

Syntyneitä


- 6. tammikuuta - Harri Holkeri, valtioneuvos
- 21. helmikuuta - Harald V, Norjan kuningas 1991–
- 6. maaliskuuta - Valentina Tereškova, ensimmäinen naiskosmonautti
- 30. maaliskuuta - Warren Beatty, näyttelijä/ohjaaja
- 5. huhtikuuta - Colin Powell, Yhdysvaltain ulkoministeri
- 22. huhtikuuta - Jack Nicholson, näyttelijä
- 28. huhtikuuta - Saddam Hussein, Irakin entinen presidentti
- 15. toukokuuta - Madeleine Albright, Yhdysvaltain ulkoministeri
- 23. kesäkuuta - Martti Ahtisaari, Suomen presidentti
- 12. heinäkuuta - Bill Cosby, näyttelijä
- 8. elokuuta - Dustin Hoffman, näyttelijä
- 18. elokuuta - Robert Redford, näyttelijä
- 15. syyskuuta - Fernando de la Rúa, Argentiinan presidentti
- 30. marraskuuta - Ridley Scott, elokuvaohjaaja
- 21. joulukuuta - Jane Fonda, näyttelijä
- 31. joulukuuta - Anthony Hopkins, näyttelijä

Kuolleita


- 15. maaliskuuta - H. P. Lovecraft, kirjailija
- 17. maaliskuuta - Austen Chamberlain, brittiläinen valtiomies
- 21. huhtikuuta - Saima Harmaja, suomalainen runoilija (s. 1913)
- 23. toukokuuta - John D. Rockefeller, teollisuusmies
- 28. toukokuuta - Alfred Adler, psykologi
- 2. heinäkuuta - Amelia Earhart, lentäjä (katosi)
- 20. heinäkuuta - Guglielmo Marconi, keksijä (s. 1874)
- 19. lokakuuta - Ernest Rutherford, ydinfysiikan isä, Nobel-voittaja 1908
- 15. marraskuuta - Eero Järnefelt, suomalainen taidemaalari.
- 21. joulukuuta - Frank B. Kellogg, Yhdysvaltain ulkoministeri, Nobelin rauhanpalkinto 1929 Luokka:1937 ms:1937 ko:1937년 ja:1937年 simple:1937 th:พ.ศ. 2480

Öljykriisi

Öljykriisi tarkoittaa kansantaloudessa tapahtuvaa öljyn saatavuuden suurta vähenemistä tai hinnannousua. Energiakriisi vaikuttaa usein koko talouteen, ja useita taantumia väitetään syntyneen öljykriisin seurauksena. Öljyn hinta vaikuttaa lukuisten kulutushyödykkeiden hintaan muoveista ruokaan, ja monissa maissa sähkön hinta voi öljykriisin seurauksena nousta, mikä myös vaikuttaa valmistuskustannuksiin. Kuluttajan näkökulmasta etenkin autojen ja muiden ajoneuvojen käyttämän bensiinin hinta nousee, mikä johtaa alentuneeseen kuluttajaluottamukseen ja vähentyneeseen rahan käyttöön.

Talous

Öljyn hinnan muodostuminen markkinataloudessa noudattaa kysynnän ja tarjonnan lakia, mikä voi aiheuttaa nopeita muutoksia öljyn hintaan, kun joko kysyntä tai tarjonta äkisti muuttuu. Joissakin tapauksissa öljykriisi voisi osittain johtua markkinoiden epäonnistumisesta hintojen määrittämisessä. Kriisi voi myös aiheutua vapaiden markkinoiden puuttumisesta. Kuluttajien käyttäytyminen voi pahentaa öljykriisin taloudellisia vaikutuksia esimerkiksi protestien ja "paniikkiostojen" muodossa. Jotkut taloustieteilijät ovat sitä mieltä, että vuoden 1973 öljykriisi vaikeutui hintasäännöstelyn takia.

Öljyn tarjonta

hintasäännöstely hintasäännöstely Öljyn tarjontaa hallitsevat suurelta osin kansalliset öljy-yhtiöt maissa, joissa on merkittäviä halvan ja energiatehokkaasti tuotettavan öljyn reservejä. Näihin kuuluvat mm. Kuwait, Norja, Saudi-Arabia, Venezuela ja Yhdistyneet Arabiemiraatit. Useat näistä maista kuuluvat OPEC-nimiseen (Organization of Petroleum Exporting Countries) kartelliin. OPEC hallitsee hyvin suurta osaa maailmanlaajuisista öljymarkkinoista ja se voi siten vaikuttaa hintoihin. Jos OPEC päättää vähentää jäsenmaidensa tuotantokiintiöitä, se nostaa öljyn hintaa. Aikaisemmin OPEC on myös voinut tuotantoa nostamalla laskea hintoja. OPECin toimintavapaudella on kuitenkin rajoituksia. Jos OPEC nostaa hinnan liian korkeaksi, kulutus vähenee ja öljyntuotanto epätavanomaisista lähteistä, esimerkiksi öljyhiekasta, tulee kannattavaksi. Öljynviejämaiden taloudet ovat lisäksi riippuvaisia öljytuloista ja maailmantalouden tilasta, ja näin ollen tuotantorajoituksilla olisi kielteisiä vaikutuksia. Rajoittavina tekijöinä ovat myös jalostus- ja kuljetuskapasiteetti sekä pitkällä aikavälillä tehdyt investoinnit. Öljyn tarjontaan saattaa aiheutua ongelmia, jos markkinoita hallitsevat OPEC-maat ovat liioitelleet öljyreservejään ja kykyään nostaa tuotantokapasiteettia. Maailman suurimman öljykentän, Saudi-Arabiassa sijaitsevan Ghawarin kunto on keskeisessä asemassa.

Öljyn kysyntä

Suurin osa öljyn kysynnästä tulee kaupalliselta sektorilta, joka käyttää öljytuotteita esimerkiksi liikenteeseen, sähköntuotantoon ja lämmitykseen. Öljyn kysyntä riippuu mm. talouskasvusta ja vuodenajasta: pohjoisen pallonpuoliskon maat esimerkiksi kuluttavat talvisin enemmän öljyä kotien lämmityksessä. Kylmä talvi Yhdysvalloissa, joka kuluttaa maailman öljyntuotannosta noin neljänneksen, voi vaikuttaa öljyn hintoihin maailmanlaajuisesti ja pitkäaikaisesti. Viime vuosina kehittyvät taloudet ovat lisänneet öljyn kysyntää, ja öljyn saatavuus on niiden talouskehityksen kannalta tärkeää.

Öljykriisin syntyminen

Ennen öljykriisiä maailmanpoliittinen tilanne on usein kiristynyt. Suuren öljyntuottajan, esimerkiksi OPECin, yritys vaikuttaa maan tai maiden politiikkaan öljyntuotantoa vähentämällä voi aiheuttaa pitkäaikaisen öljykriisin. Kun öljyntuottaja kieltäytyy myymästä öljyä, hankaloituu öljyn saanti usein hyvin paljon. Jos jossain suuressa öljyntuottajamaassa syttyy sota tai maassa syntyy kriisi, öljyntuonanto kärsii ja voi loppua kokonaan, mikä voi vaikeuttaa öljyn saatavuutta. Esimerkiksi monet lähi-idässä tapahtuneet sodat, kriisit ja vallankumoukset ovat johtaneet öljykriiseihin. Myös luonnonkatastrofi öljyntuotantoalueella tai öljynkuljetuksille tärkeällä alueella vaikeuttaa öljyn saatavuutta. Kiinan nopea talouskasvu on aiheuttanut öljyn saatavuuden vaikeutumista. Kun talous ja kysyntä kasvavat liian nopeasti suhteessa tuotantomääriin, öljyn saatavuus vaikeutuu ja voi syntyä suoranainen öljykriisi. Nopeasta tuotannon laskusta aiheutuu myös usein hintojen nousu, mikä voi pitkään jatkuessaan johtaa öljykriisiin. Öljyhuippu, öljyntuotannonväheneminen tai öljyn loppuminen kokonaan johtaa myös pahaan öljykriisiin. ASPO onkin ennustanut, että öljyhuippu on tullut tai tulee lähiaikoina.

Öljykriisin vaikutukset talouteen

Öljykriisin tapahtuessa talous usein kokee taantuman. Etenkin kehitysmaissa, joilla ei ole varaa kilpailla länsimaiden kanssa, öljyn hinnalla on suuri merkitys, mitä korostaa monien valtioiden subventoima bensiini. Kalliit hinnat voivat näkyä esimerkiksi julkisen liikenteen toimimattomuutena. Öljykriisit ovat johtaneet varmuusvarastojen keräämiseen ja muiden energianlähteiden hyödyntämisen kasvuun ja energiatehokkuuden paranemiseen. Usein varsinkin ydinvoimaan panostetaan öljykriisien aikana massiivisesti. Öljykriisit voivat aiheuttaa valtioiden välien kiristymistä ja jännitteitä etenkin silloin kun kriisi johtuu poliittisista syistä, millä voi olla pidempiaikaisia seurauksia myös maailmantalouteen.

Öljykriisejä

ydinvoima
- Vuoden 1973 öljykriisi – syy: OPEC vähensi öljyn tuotantoa huomattavasti.
- Vuoden 1979 öljykriisi – syy: Iranin vallankumous.
- Vuosien 1980 - 1988 öljykriisi – syy: Irakin-Iranin sota.
- Vuoden 1990 piikki öljyn hinnassa – syy: Persianlahden sota.
- Vuoden 2000 Ison-Britannian öljyprotestit – syy: korkea öljyn hinta.
- Vuosien 2004 ja 2005 öljyn hinnan nousu – syy: mm. öljyntuotannon riittämätön nousu.
- Monet Lähi-idässä käydyt sodat ovat aiheuttaneet pienempimuotoisia öljykriisejä.

Vuoden 1973 öljykriisi

Lähi-idässä Vuonna 1973 OPEC-maat yrittivät öljyn tuotannon leikkauksilla kiristää Yhdysvallat liittolaisineen lopettamaan tukensa Israelille, joka oli nöyryyttänyt arabimaita useissa verisissä sodissa ja miehittämällä palestiinalaisten asuinalueet. Öljykriisin lopettamiseksi USA uhkasi arabimaita ja niitä usein avustanutta Neuvostoliittoa viljatoimitusten lopettamisella. Öljyshokki hidasti talouskasvua, kiihdytti inflaatiota, laukaisi taloustaantumaa, aiheutti joissakin maissa lamaa ja sen seurauksena Britannia ja Norja aloittivat laajat öljyn etsinnät Pohjanmerellä. Yhdysvallat reagoi energiakriisin opetuksiin myöntämällä lupia ydinvoimaloiden rakentamiseen. Suomessa alkoi voimakas panostaminen kivihiilen käyttöön perusvoiman tuotannossa öljyn sijaan ja myös ydinvoimaprojektit saivat vauhtia. Neuvostoliiton kanssa neuvoteltiin maakaasutoimituksien aloittamisesta, jolloin riippuvuus arabien öljystä väheni. Samoin menettelivät myös Ranska ja Saksa USA:n vastustuksesta huolimatta. Ranskassa toteutettiin massiivista ydinvoimarakentamista, jonka seurauksena tätä nykyä Ranska tuottaa miltei 80% sähköstään ydinvoimalla. OECD-maat perustivat kansainvälisen energiajärjestön IEA:n. Öljykriisi näkyi myös suomalaisten arjessa. Sakolla tai vankeudella uhattiin rangaista niitä, jotka eivät noudattaneet energiansäästömääräyksiä. Määräyksien yhteyhdessä ilmoitettiin, että ellei niitä noudateta, joudutaan turvautumaan myöhemmin pakkosäännöstelyyn. Rangaistusuhan alaisia määräyksiä olivat:
- asuin- ja toimistohuoneiden ylin lämpötila 20 astetta
- myymälöiden ja työhuoneiden ylin lämpötila 18 astetta
- varastojen ja teollisuustilojen ylin lämpötila 16 astetta
- autotallien lämmitys kielletty
- lämmitetyn veden käyttö uima-altaissa kielletty yleisiä altaita lukuun ottamatta
- lumen sulattaminen kaduilta ja pihamailta lämmitetyllä vedellä kielletty
- autojen lämmitys sähköverkosta kielletty alle 10 asteen pakkasella
- liikkeiden näyteikkunavalaistus sallittu vain liikkeiden aukioloaikoina
- moottoriteitä ei saa valaista
- yleinen 80 kilometrin kattonopeus

Iranin vallankumous ja Irakin-Iranin sota

1979 Iranissa tapahtui vallankumous. Koska Iran on suuri öljyntuottajamaa, näkyi vallankumous maailmanlaajuisesti piikkinä öljyn hinnassa ja öljyn tuotantokin väheni rajusti. Öljystä oli kova pula, ja öljykriisi johti samantapaisiin vaikutuksiin kuin vuoden 1973 öljykriisi – maakaasun ja hiilen tuotanto ja käyttö lisääntyi ja uusia ydinvoimaloita rakennettiin paljon. vallankumous länteen.]] Koska Iran oli vallankumouksen jälkeen heikko, Irak hyökkäsi sinne 1980 saadakseen haltuunsa Iranin öljykenttiä. 8 vuotta kestänyt Irakin-Iranin sota vaikeutti öljyn saatavuutta, pahensi vuoden 1979 öljykriisin aiheuttamia talousongelmia ja hidasti talouden elpymistä. Aikaa kului ennen kuin Iran kykeni kunnolla aloittamaan öljyntuotantonsa uudelleen. Lisäksi kumpikin osapuoli upotti suuren määrän vastustajansa tankkereita, mikä osaltaan myös vaikutti öljyn hintaan ja saatavuuteen.

Vuoden 1990 öljykriisi

Vuoden 1990 öljykriisillä on ollut öljykriiseistä vähiten vaikutuksia. Sen syynä oli Persianlahden sota, ja se kesti ainoastaan kuusi kuukautta, jonka jälkeen talouden toipuminen oli nopeaa. Varsinainen öljykriisin syy oli Saddam Husseinin käsky polttaa Kuwaitin öljykentät peräännyttäessä. Tämä aiheutti suuria ympäristöhaittoja ja Kuwaitin öljyntuotanto oli tehotonta vielä pitkään sodan jälkeen. Öljykriisin aikaan öljyn hinta oli noin 40 dollaria barrelilta.

Ison-Britannian öljyprotestit

barreli Ison-Britannian öljyprotesteilla tarkoitetaan saarivaltakunnassa öljyn hinnan nousun takia tapahtuneita protesteja ja niistä seurannutta kriisiä, jonka vaikutukset muistuttivat aikaisempia öljykriisejä. Ensimmäiset protestit tapahtuivat syyskuussa 2000. Järjestäjät ja osanottajat (mm. kuorma-autoilijat, maanviljelijät, taksinkuljettajat) vaativat polttoaineveron laskemista. Vuoden 2000 kriisi johti taloudellisen toiminnan ja yhteiskunnallisten perustoimintojen huomattavaan hidastumiseen ja vaikeutumiseen polttoaineiden saatavuuden vähennyttyä. Hinnannousun seurauksena mielenosoittajat ja kuorma-autot estivät 5. syyskuuta vuonna 2000 pääsyn Englannin kanaalin tunneliin ja Shellin öljynjalostamoon. Kymmenes päivä syyskuuta saarrot laajenivat kuuteen kahdeksasta maan suuresta öljynjalostamosta, mistä seurasi suuria bensiinin ostomääriä jakeluasemilla ja saatavuusongelmien pahenemista. Kahden päivän kuluttua kolmannes maan tankkausasemista oli vailla polttoainetta, ja jonot olivat pitkiä; kriisin aikana yli 90 % maan bensa-asemista oli suljettuna jossakin vaiheessa. Protestit vaikuttivat myös kauppojen kuljetuksiin ja monin paikoin peruselintarvikkeet loppuivat. Protestin huippukohtana moottoritieliikenne väheni 40 % ja maantieliikenne 25 %. Osa terveydenhoitoviranomaisista lopetti vähemmän tärkeät ambulanssikuljetukset polttoainepulan takia ja neuvoi kuljettajia ajamaan hitaammin. Eräässä sairaalassa mm. leikkauksissa käytettävät tikit loppuivat, joidenkin maatilojen eläimet uhkasivat kuolla nälkään, kouluja suljettiin ja postikuljetukset keskeytettiin sunnuntaiksi. Protestit päättyivät 14. syyskuuta 2000, kun osallistujat uskoivat viestinsä menneen perille, yleisön mielipide ei enää tukenut protestoijia ja poliisi valvoi kuljetusten perille pääsyä. Kriisin aiheuttamat taloudelliset tappiot olivat huomattavia. Syyskuussa 2005 Ison-Britanniassa oli jälleen laajahkoja protesteja polttoaineiden kohonneita hintoja vastaan. Uhka polttoaineen saatavuudelle aiheutti pitkiä jonoja ja bensa-asemien tyhjenemistä. Jos protestit olisivat laajentuneet, Ison-Britannian hallitus olisi suunnitelmien mukaan saattanut kutsua armeijan apuun ja aloittaa säännöstelyn, mutta protestit eivät saavuttaneet aikaisempia mittasuhteita.

Vuosien 2004–2005 hinnannousu

2000-luvun alussa öljyn hinta on noussut, ja tuotannon tehostaminen on käynyt vaikeammaksi. Epävarmuus, spekulointi ja jalostamokapasiteetin puute ovat aiheuttaneet sen, että öljyn hinta on noussut korkeammalle kuin pitkään aikaan. Öljyntuotantokalustosta ja osaavasta henkilökunnasta on puutetta. Monet suuret öljykentät ovat ehtyneet tai alkaneet ehtyä, ja ASPO-yhdistys on ennustanut että öljyhuippu on tapahtunut 2004, tai on juuri tapahtumassa. Öljyn kulutus kasvaa kovaa vauhtia, ja tuotannon nousu on ollut riittämätöntä. Myös Yhdysvaltojen ja Irakin sota ja levottomuudet Lähi-idässä ovat johtaneet öljyn hinnan nousuun. Poliittinen tilanne monissa öljyntuottajamaissa, kuten Nigeriassa ja Venezuelassa, on lisännyt hintapainetta. Yhdysvalloissa riehunut hirmumyrsky Katrina ja sitä seurannut Rita ovat myös lisänneet epävarmuutta ja nostaneet hintatasoa. Osa yhdysvaltalaisista bensa-asemista esimerkiksi rajoitti myrskyjen aikana ostomäärän tilapäisesti 20 dollariin, jotta säiliöt eivät tyhjenisi kuljetusten välillä. Hintojen nousu on johtanut uuteen öljykriisiin ja monissa köyhemmissä maissa jonoihin, öljyn säännöstelyyn, mellakoihin, sähkökatkoihin, julkisen liikenteen toimimattomuuteen ja epävarmoihin oloihin. Zimbabwessa keskeytyivät syyskuussa 2005 mm. ambulanssi-, vanki- ja hautauskuljetukset muun liikenteen ja joidenkin teollisuudenhaarojen ohella. Maa on poliittisten, taloudellisten ja hallinnollisten ongelmiensa takia erityistapaus, mutta öljyn hinnan nousu on vaikeuttanut tilannetta entisestään. Jemeniläisissä mellakoissa kuoli kymmeniä ihmisiä, jotka protestoivat valtion bensiinin hintatuen vähentämistä vastaan.

Tulevaisuus

Öljyvarojen ehtyminen, totaalinen loppuminen tai öljyn hinnan muodostuminen niin kalliiksi, että sitä voi käyttää vain valikoituihin tilanteisiin, aiheuttaisi nykyisessä tilanteessa vakavan energiakriisin. Mitään muuta yhtä helposti kuljetettavaa, moni- ja helppokäyttöistä polttoainetta ei tunneta. Öljyntuotannon ehtyminen aiheuttaisi lievimmässäkin tapauksessa vaikeuksia yhteiskunnan eri alueilla ja pahimmillaan katastrofin, joka voisi saada länsimaisen yhteiskuntamuodon jopa kokonaan romahtamaan. Jemen

Öljyhuippu

:Pääartikkeli: Öljyhuippu Öljyhuippu (engl. peak oil) koskee maailman öljyntuotannon huippua ja sen jälkeistä laskuun kääntymistä. Tämän niin kutsutun Hubbertin teorian puolustajat huomauttavat, että öljyä käytetään paljon suuremmalla nopeudella kuin uusia varoja löydetään. Kun vanhojen öljykenttien tuotanto kääntyy laskuun, uusien tuotanto ei usein pysty korvaamaan menetettyä tuotantoa. Useat asiantuntijat väittävät, että tämä tapahtuu vuosikymmenen kuluessa. Öljyhuippu voi eräiden arvioiden mukaan johtaa pitkään taantumaan ja geopoliittisiin seurauksiin, koska kyseessä ei ole tilapäinen, poliittisista syistä johtuva energiakriisi aikaisempien suurten öljykriisien tapaan.

Vaihtoehtoiset energianlähteet

:Pääartikkeli: Vaihtoehtoiset energianlähteet öljylle Öljyntuotannon vähenemisen aiheuttamaa energiakriisiä tai öljyshokkien taloudelle muodostamaa uhkaa voidaan yrittää lievittää uudella teknologialla. teknologia Ydinvoimalla voidaan tuottaa energiaa jo pienellä määrällä erittäin paljon, mutta jotta se pystyisi korvaamaan kaiken nykyisen fossiilisilla polttoaineilla tuotetun energian, sitä pitäisi olla yli kymmenkertaisesti. Onnistuessaan fuusioreaktorikoe ITER ratkaisisi ihmiskunnan energiantuotanto-ongelman pitkäksi aikaa, sillä fuusiopolttoainetta vetyä saadaan meristä käytännössä loputtomasti. Kivihiiltä maapallolla on noin 300 vuodeksi, joten sillä saadaan tuotettua sähköä vielä pitkään öljyn loputtua. Maakaasulla voidaan tuottaa energiaa tehokkaammin kuin öljyllä, sillä maakaasumolekyylissä on yksi osa hiiltä ja neljä osaa vetyä. Maakaasusta voidaan myös "rikastaa" öljyä saksalaisten toisessa maailmansodassa kehittämällä menetelmällä (ns. Fischerin–Tropschin prosessi), mutta myös maakaasu on nopeasti ehtyvä luonnonvara, ja on myös öljyä harvinaisempaa. Puu, turve, vesivoima, aurinkovoima ja tuulivoima ovat uusiutuvia luonnonvaroja ja niillä voidaan tuottaa jossain määrin energiaa. Polttoainekäyttöisten koneiden polttoaineena ja yleiskäyttöisenä energianlähteenä öljyn voi korvata biokaasu, biomassa, vety, tai maakaasu. Autojen käyttöön öljyn vaihtoehtona nähdään ns. laturihybridit (plugin-hybrids), eli autot jotka toimivat akulla. Yön aikana autot kytketään pistorasiaan lataamaan akkujaan. Akulla voidaan ajaa noin 30 - 40 kilometriä, jonka jälkeen polttoaineella toimiva akkulaturi lähtee käyntiin.

Katso myös


- Ghawar
- Maaöljy
- OPEC
- Öljyhuippu
- Öljyntuotanto
- Vaihtoehtoiset energianlähteet öljylle

Aiheesta muualla


- [http://www.mecheng.ohio-state.edu/~korpela/suomenmaa.html Öljykriisi vie talouskurjimukseen] Suomenmaa-lehden artikkeli.
- [http://www.ylioppilaslehti.fi/2000/001006/001006oljy.html Kun öljystä on pulaa] Ylioppilaslehden artikkeli.
- [http://www.forbes.com/2005/03/11/cx_da_0311topnews_print.html Oil Crises Now And Then] Forbes-lehden artikkeli, englanninkielinen.
- [http://www.fcnp.com/521/peakoil.htm The Peak Oil Crisis: A Mid-Summer Review] Öljyn hintojen nousun seurauksia, englanninkielinen.
- [http://news.bbc.co.uk/2/hi/uk_news/magazine/4135122.stm I don't drive; why should I care about oil prices?] BBC:n artikkeli (engl.).
- [http://www.climateark.org/articles/reader.asp?linkid=44942 Shortages Stifle a Boom Time for the Solar Industry] (engl.)

Viitteet

# [http://www.timesonline.co.uk/article/0,,2-1780144,00.html Petrol protest fails to ignite] Times Onlinen artikkeli Ison-Britannian öljyprotesteista. # [http://www.fcnp.com/529/peakoil.htm The Peak Oil Crisis: The First Casualty] Zimbabwen öljykriisin syistä. # [http://www.zimbabwechronicle.com/2005/September/20/local_news/local1.htm Fuel shortages reach unprecedented levels] Zimbabwen öljykriisin vaikutuksista. Luokka:Energiantuotanto Luokka:Talous Luokka:Öljyhuippu Luokka:Öljynjalostusteollisuus Luokka:Luonnonvarat ja:オイルショック

OPEC

OPEC (Organization of the Petroleum Exporting Countries) on öljynviejämaiden yhteistyöorganisaatio. Järjestöön kuuluu 11 jäsentä: Algeria, Indonesia, Iran, Irak, Kuwait, Libya, Nigeria, Qatar, Saudi-Arabia, Yhdistyneet arabiemiirikunnat ja Venezuela. Vuodesta 1965 lähtien sen kansainvälinen pääkonttori on ollut Wienissä, Itävallassa. Organisaation tehtävänä on neuvotella öljy-yhtiöiden kanssa öljyn tuotannosta, hinnoista ja tulevista oikeuksista. OPEC on suhteellisen avoimesti kartelli, joka palvelee jäsenmaidensa etuja.

Järjestön rooli ja historia

kartelli.]] OPEC perustettiin 14. syyskuuta 1960 Bagdadissa pidetyssä konferenssissa, jolloin siihen liittyi viisi maata. OPECin jäsenet muodostavat kartellin, jonka päämääränä on neuvotella jäsenmaista viedyn öljyn hyväksyttävä määrä ja hinta. Yhteistoiminnalla OPEC pyrkii säätelemään öljyntuotantoa ja hintoja, pääasiassa asettamalla kiintiöitä jäsenilleen. Jäsenmaat pitävät hallussaan noin 2/3 maailman öljyreserveistä. Ne hallitsevat 40% maailman vuotuisesta maaöljytuotannosta ja puolet viennistä. OPECin toiminnan ansiosta jäsenvaltiot saavat huomattavasti paremman vastineen öljylleen kuin ne saisivat ilman järjestöä. Koska maailmanlaajuisessa öljymyynnissä käytetään Yhdysvaltain dollareita, muutokset dollarin arvossa suhteessa muihin valuuttoihin vaikuttavat OPECin päätöksiin tuotannon määrästä. Esimerkiksi jos dollarin arvo heikkenee suhteessa muihin valuuttoihin, OPECin jäsenvaltiot saavat vähemmän tuloja muilla valuutoilla, mikä johtaa näiden ostovoiman huomattavaan vähentymiseen. Euron käyttöön ottamisen jälkeen Irak päätti yksipuolisesti vastaanottaa maksuja euroissa dollareiden sijaan. Jotkut arvelevat, että tämä päätös olisi voinut vahingoittaa vakavasti Yhdysvaltojen taloutta, jos muut OPEC:in jäsenet olisivat toimineet samoin. Irakin sodan jälkeen maksuvaluutta muutettiin takaisin dollariksi. Iran suunnittelee europohjaisen öljypörssin avaamista vuonna 2006 [http://www.energybulletin.net/7707.html]. OPECin päätöksillä on huomattava vaikutus kansainvälisiin öljyhintoihin. Esimerkiksi vuoden 1973 öljykriisin yhteydessä OPEC kieltäytyi kuljettamasta öljyä länsimaihin, jotka olivat tukeneet Israelia Jom kippur -sodassa Egyptiä ja Syyriaa vastaan. Tämä johti öljyn hinnan nelinkertaistumiseen viideksi kuukaudeksi. Teollisuusmaiden yhteisö OECD ryhtyi etsimään vaihtoehtoja öljyriippuvuudelle, ja sen jäsenmaat perustivat kansainvälisen energiajärjestön IEA:n, jota voidaan pitää eräänlaisina vastavetona OPECille. IEA Toisin kuin monet muut kartellit, OPEC on menestyksekkäästi nostanut öljyn hintaa pitkinä ajanjaksoina. Huomattava osa OPECin menestyksestä voidaan liittää Saudi-Arabian joustavuuteen. Se on sallinut sopimusten rikkomisia muiden kartellin jäsenien osalta ja vähentänyt tuotantoaan kompensoidakseen muiden tuotantokiintiöiden ylityksiä. Aikaisemmin Saudi-Arabia oli ainoa maa, jolla oli varakapasiteettia ja mahdollisuus nostaa vaivatta tuotantoaan, mutta tämä ajanjakso on päättynyt, eikä OPEC enää pysty hallitsemaan öljyn hintoja entisellä tavalla [http://www.msnbc.msn.com/id/7190109/] [http://www.energybulletin.net/3483.html]. OPEC tulee hallitsemaan tulevaisuudessa maailman öljyntuotantoa yhä voimakkaammin, sillä tuotannon muissa kuin OPEC-maissa on arvioitu kääntyvän laskuun aikaisemmin, ehkä jo muutaman vuoden kuluessa. OPEC-maiden todellisistä reserveistä ei kuitenkaan ole varmaa tietoa: esimerkiksi 1980-luvulla Kuwait nosti kiintiöiden käyttöön oton yhteydessä reserviarviotaan 50 prosentilla yhdessä yössä, jota muut maat seurasivat, eivätkä reserviarviot ole koskaan laskeneet [http://news.bbc.co.uk/2/hi/business/4681935.stm]. Öljy on yhä edelleen tärkein länsimaiden käyttämistä fossiilisista polttoaineista ja yksi nykyaikaisen talouselämän pääpilareista, minkä takia OPECin päätöksillä on maailmanlaajuista merkitystä.

Jäsenet

OPECin 11 jäsenvaltiota, suluissa öljyn nettovientimäärät (miljoonaa barrelia päivässä) vuonna 2004 EIA:n mukaan. Gabon ja Ecuador ovat aikaisemmin olleet OPECin jäseniä. Indonesia harkitsee organisaatiosta eroamista, sillä maan öljyntuotanto ehtyy ja tuontimäärä on ohittamassa viennin. ;Afrikka:
- 25px Algeria (1,68)
- 25px Libya (1,34)
- 25px Nigeria (2,19) ;Lähi-itä:
- 25px Iran (2,55)
- 25px Irak (1,48)
- 25px Kuwait (2,20)
- 25px Qatar (1,02)
- 25px Saudi-Arabia (8,73)
- 25px Yhdistyneet arabiemiirikunnat (2,33) ;Etelä-Amerikka:
- 25px Venezuela (2,36
- ) ;Kaakkois-Aasia:
- 25px Indonesia (0,13
- )
- Vuoden 2003 luku.

Muita öljyntuottajamaita

Joitakin öljyä tuottavia maita, jotka eivät ole OPECin jäseniä (katso myös: Luettelo öljyntuottajamaista):
- Euroopassa: Azerbaidžan, Norja, Venäjä ja Iso-Britannia.
- Pohjois-Amerikassa: Kanada, Meksiko ja Yhdysvallat.
- Lähi-idässä: Oman ja Jemen.
- Afrikassa: Angola ja Päiväntasaajan Guinea.

Katso myös


- Ghawar
- Maaöljy
- Öljykriisi
- Öljyhuippu

Kirjallisuutta


- Matthew R. Simmons, Twilight in the Desert: The Coming Saudi Oil Shock and the World Economy, Wiley, 2005, ISBN 047173876X

Aiheesta muualla


- [http://www.turunsanomat.fi/verkkolehti/?ts=1,4:8:0:0,4:8:1:1:2005-08-04,4:318229,1:0:0:0:0: Korkea öljyn hinta saattaa olla pysyvämpi ilmiö] Alioartikkeli Turun Sanomissa.
- [http://news.bbc.co.uk/1/hi/business/3768971.stm Opec: The oil cartel in profile] BBC:n artikkeli.
- [http://www.eia.doe.gov/emeu/cabs/opec.html OPEC Brief] EIA:n tietosivut.
- [http://www.opec.org/ OPECin kotisivut] Luokka:Energiantuotanto Luokka:Kansainväliset järjestöt Luokka:Öljyhuippu ko:석유 수출국 기구 ja:石油輸出国機構

Vietnamin sota

Vietnamin sodassa]] Vietnamin sota oli Vietnamissa aikavälillä 1964—1975 käyty sotatoimi. Taistelut käytiin pääosin Etelä-Vietnamin maaperällä, mutta Yhdysvaltojen pommituslennot ulottuivat myös Pohjois-Vietnamin alueelle sekä osin myös niin sanotuissa mustissa operaatioissa Laosin ja Kambodžan alueelle. Etelän puolella taistelivat Saigonin hallituksen joukkojen lisäksi Yhdysvaltojen, Etelä-Korean, Thaimaan, Australian, Uuden-Seelannin ja Filippiinien joukot. Pohjoiseen kuuluivat Hanoin hallituksen lisäksi eteläisessä Vietnamissa operoinut sissiliike Vietkong. Pohjoinen sai myös sotilaallista tukea Neuvostoliitolta ja Kiinalta. Vietnamin sodan voi määritellä helposti yhdeksi kylmän sodan niin sanotuista proxy-sodista. Sodassa kuoli noin 56 000 yhdysvaltalaista sotilasta. Vietnamin sodassa kuoli kaksi miljoonaa siviiliä – näistä selvä enemmistö maan eteläosissa – ja 1,1 miljoonaa pohjois- ja etelävietnamilaista vastarintataistelijaa. Sekä Vietkong että yhdysvaltalaiset rikkoivat ihmisoikeuksia tappaen ja kiduttaen todellisia ja kuviteltuja vastustajiaan.

Indokiinan sota

kylmän sodan Vietnamin sota oli Ranskan Indokiinan sodan seurausta. Sitä kutsutaankin joskus toiseksi Indokiinan sodaksi. Toisen maailmansodan aikana Vichyn Ranska oli tehnyt yhteistyötä keisarillisen Japanin kanssa ja Vietnamia miehittikin Japanin armeija, vaikka sen hallinto säilyi Ranskan alaisuudessa. Japanilaisten antauduttua Ranska joutui taistelemaan siirtomaansa hallinnasta kansallisuusaatteellisen itsenäisyysliike Viet Minhin kanssa. Itsenäisyysliikettä johti kommunistisen puolueen johtaja Ho Chi Minh. Viet Minhin päihitettyä ranskalaisten siirtomaa-armeijan Dien Bien Phun taistelussa 1954 Vietnam sai itsenäisyytensä. Yhdysvallat oli toimittanut Ranskalle aseet sen sotatoimiin Vietnamissa, ja tälloin jopa harkittiin esimerkiksi Dien Bien Phun taistelun ratkaisemisesta yhdysvaltalaisella ydinaseella. Asian takia järjestetty Geneven konferenssi ositti Vietnamin –alun perin väliaikaiseksi aiottuun – jakoon etelään ja pohjoiseen. Pohjoista hallitsi Ho Chi Minh ja eteläistä kuningas Bao Dai. 1955 Etelä-Vietnamin monarkia lakkautettiin ja pääministeri Ngo Dinh Diem nousi tasavallaksi julistetun valtion johtoon. Yhdysvallat alkoi auttaa Diemin hallitusta. Diemin hallinto oli taantumuksellinen , omaa perhettä suosiva vihattu diktatuuri, jolla ei ollut kuin kapea kannatuspohja. Vuonna 1957 Neuvostoliittokin kannatti molempien Vietnamien ottamista YK:hon, mutta tämän jälkeen Pohjois-Vietnam alkoi sijoittaa sissejä Mekong-joen suistoon.

Yhdysvaltojen ajautuminen Vietnamin sotaan

Geneven sopimuksessa määriteltiin, että vaalit maiden yhdistämisestä tulisi järjestää kesäkuussa 1956, mutta niitä ei koskaan pidetty. Etelä-Vietnamin Yhdysvaltain tukema johto näki Kaakkois-Aasian yhtenä kylmän sodan taistelukentistä, eikä siksi ollut kiinnostunut järjestämään demokraattisia vaaleja, jotka saattaisivat tuoda kommunistit valtaan. Asia tuli entistä selvemmäksi pohjoisen toteutettua massiivisen maataloudellisen reformin, joka jakoi maat köyhille maalaisille. Tämä olisi voinut kuulostaa turhan houkuttelevalta etelän köyhistä ja he olisivat saattaneet äänestää liittymisen puolesta. Presidentti Eisenhower totesi muistelmissaan, että maanlaajuinen demokraattinen vaali olisi tuonut kommunisteille voiton. Lisäksi kommunistien sanottiin olevan haluttomia järjestää demokraattisia vaaleja omassa maanpuoliskossaan. Joka tapauksessa kumpikaan, Vietnam tai Yhdysvallat, ei ollut allekirjoittanut sopimusta vaalien järjestämisestä ja näytti siltä, että jako jäisi pysyväksi samaan malliin kuin Korean jako vuosia aikaisemmin. Vietkong-puolue johti kansannousua korruptoitunutta Etelä-Vietnamin hallitusta vastaan. Pelastaakseen tehottoman Etelä-Vietnamin Yhdysvallat lähetti sen avuksi sotilasneuvonantajia aluksi muutamia tuhansia, sitten yhä enemmän. Pohjois-Vietnam, jota tukivat Neuvostoliitto ja Kiinan kansantasavalta, tuki Vietkongia asein, varustein, neuvonantajin ja Pohjois-Vietnamin armeijan yksiköin, joita kuljetettiin halki puolueettoman Laosin viidakkopolkujen ja teiden kautta. Vuodesta 1950 kommunistisissien Vietkong-liike alkoi saada pohjoisesta yhä enemmän tukea maitse ja meritse. Vuonna 1964 valittu Yhdysvaltain presidentti Lyndon B. Johnson lupasi vietnamisoida Vietnamin sodan, eli vetää amerikkalaiset joukot sieltä pois. Luultavasti siksi hän voitti presidentinvaalit. Kuitenkin 1965 hän lisäsi Yhdysvaltain sotilaallista panosta Vietnamissa huomattavasti, esimerkiksi ilmapommituksia lisättiin huomattavasti. Hän nimittäin uskoi, että massiivinen pommitus ratkaisisi sodan nopeasti ja sota ei enää vaivaisi Yhdysvaltoja.

Taistelut ennen vuotta 1968

Yhdysvallat antoi alussa Ranskalle taloudellista tukea, sittemmin lähetti Vietnamiin sotilasneuvonantajia ja lopulta taistelujoukkoja yhä enenevissä määrin. Näin Yhdysvallat antoi vetää itseään yhä enemmän Vietnamin selkkaukseen. Yhdysvallat lähetti sotilaitaan Vietnamiin, koska pelkäsi Vietnamin kaatuvan kommunismiin ja muodostuvan kommunistien tukialueeksi, josta vallankumousta vietäisiin naapurimaihin, ja lopulta koko Kaakkois-Aasia saattaisi joutua kommunistien vallan alle. Kommunismi saattaisi levitä Kakkois-Aasiasta laajemmallekin. Tämän ns. dominoteorian muotoili Eisenhower vuonna 1954. Vietkong oli siis aloittanut toimintansa 1957 ja laajentunut 1959 toimivaksi sissiliikkeeksi. Yhdysvaltalaisten sotilasnneuvonantajien määrä kasvoi vuonna 1962 700:sta 12000:een. Samana vuonna Vietkong sai mittavaa aseapua Kiinasta. Etelä-vietnamilaiset taistelivat sissejä vastaan kokoamalla maanviljelijät suojattuihin kyliin. Monesti kävi kuitenkin niin, että hallituksen linnoittama kylä joutui Vietkongin sissien nujertamaksi, jolloin hallitus aseistikin sissejä. Syyskuussa 1963 Diemin hallitus kaatui ja valtaan nousi kumouksellisia kenraaleja. Lokakuussa 1963 oli Vietnamissa 15000 amerikkalaista neuvonantajaa. Ensimmäiset amerikkalaiset taistelujoukot tekivät maihinnousun Da Nangiin 8.11.1965 3500 merijalkaväen sotilaan voimin. Vietnamissa oli yhdysvaltalaisia sotilaita 23 300 vuonna 1963, 184 000 vuonna 1966 , kesällä 1966 450000 ja Nixonin presidenttikaudella vuoden 1969 tammikuussa 542 000. Pohjoisvietnamilaisia virtasi etelään 20000 miestä kuukaudessa vuonna 1967. Koska Yhdysvallat ei pystynyt nopeasti voittamaan sotaa, sen oli pakko lisätä sotilaidensa määrää. 1960-luvun alussa ja keskivaiheilla sissien hallussa oli erillisiä alueita vain maaseudulla ja pattitilanne vallitsi ankarista taisteluista ja pommituksista huolimatta. Yhdysvaltain pommitukset eivät katkaisseet miesten ja aseiden tulvaa Pohjois-Vietnamista. Yhdysvallat ei kyennyt tuhoamaan näitä sissien tukialueita, mutta sissitkään eivät kyenneet laajentamaan valtaansa. 1963 Diemin hallitus kaatui sotilasvallankaappaukseen, ja Etelä-Vietnamiin syntyi sekasorto, kun vallan kaapanneet kenraalit eivät kyenneet sopimaan siitä kuka Vietnamia johtaa. Diem surmattiin pian kaappauksen jälkeen. Vietkong hyökkäsi pääasiassa väijytyksin. Sodan vastustus lisääntyi USA:ssa voimakkaasti vuoden 1967 lopuilla, jolloin kävi ilmi, että suurin osa kansasta vastusti sotaa. Alkuaan Vietnamin sotaa tukenut Yhdysvaltain puolustusministeri Robert MacNamara erosi hallituksesta. Syksyllä 1967 Yhdysvalloissa oli valtava Vietnamin sotaa vastustava mielenosoitus. Vuoden 1968 alkaessa sodassa oli kuollut 15000, joista 9000 vuonna 1967. Vuoden 1967 loppupuolella Dakton vuorilla taisteltiin kolme viikkoa ja Khesanhissa kaksi kuukautta. Yhdysvaltain joukot menettivät 500 ja vietnamilaiset 10000. Vuonna 1967 kommunisteja kaatui 90000. Näin ollen amerikkaliset ajattelivat olevansa voitolla, koska heillä oli käytössään tulivoimaisempi armeija.

Massiiviset ilmapommitukset ja ilmasota

Rolling Thunder

Joulukuussa 1963 Pohjois-vietnam päätti lähettää joukkojaan etelään. Vuonna 1964 alettiin rakentaa Ho Chi Minhin huoltotietä aikaisemman huoltopolun paikalle. Pohjoisvietnamilaisia saapui Etelä-Vietnamiin vuonna 1964 10000 ja seuraavana vuonna 35000. Vietkongissa oli 1964 noin 170000 sissiä. Etelä-Vietnamista tehtiin pieniä maihinnousuja Pohjois-Vietnamin alueille Yhdysvaltain laivaston auttaessa Etelä-Vietnamin operaatioissa tarjoamalla tiedustelutietoja. Yhdysvaltain armeijan tekemien tuon aikaisten arvioiden mukaan suurikaan määrä joukkoja ei riittäisi Vietkongin kukistamiseen, eivätkä ilmahyökkäykset tehoaisi. Monet Yhdysvaltain presidentin neuvonantajat eivät noista arvioista juurikaan piitanneet. George Ball joka oli varaulkoministerinä varoitti sekaantumasta Vietnamin asioihin Ranskan kokemuksiin viitaten. De Gaullen mielestähän Vietnam oli "mätä maa". USA alkoi pommittaa Pohjois-Vietnamia pian sen jälkeen, kun Pohjois-Vietnamin väitettiin hyökänneen torpedoveneillä USA:n aluksia Maddoxia ja Turner Joyta vastaan Tonkininlahdella. Tämä liittyi amerikkalaisten ja etelävietnamilaisten operaatioihin Pohjois-Vietnamissa. Ilmahyökkäyksiin oli viimeisenä syynä se, että helmikuussa 1965 Vietkongin joukot hyökkäsivät Pleikussa ja Qui Nhonissa Etelä-Vietnamin varuskuntia vastaan. 38 amerikkalaista kuoli. Pian sen jälkeen lentotukialus Rangerilta lähti pommittajia Pohjois-Vietnamin ilmatilaan pommituslennoille. Samaan aikaan Neuvostoliiton pääministeri Kosygin oli vierailulla Pohjois-Vietnamin pääkaupungissa Hanoissa. Pohjois-Vietnam Pohjois-Vietnam toimi Vietkongin sissien tukialueena ja aseiden lähteenä. Siksi USA:n mielestä Pohjois-Vietnam oli kohde. Yhdysvallat pudotti Vietnamiin pommeja enemmän kuin toisessa maailmansodassa; myös pommit olivat pääosin toisen maailmansodan ylijäämää ja niiden suuren kulutuksen vuoksi esim. Länsi-Saksan ilmavoimat palautti takaisin amerikkalaisilta saamiaan ilmapommeja käytettäväksi Vietnamissa. Perusteluina massiivisille ilmapommituksille oli väite yrityksestä murtaa vietnamilaisten taistelutahto, vaikka tämä oli todettu esim. taistelussa Britannista, Saksan pommituksissa ja Korean sodassa epätodennäköiseksi, ja jopa päinvastaiseksi pommitusten tulokseksi. Pohjois-Vietnam vahvisti ilmapuolustustaan Kiinan ja Neuvostoliiton tuella. Presidentti John F. Kennedy määräsi ensimmäiset ilmahyökkäykset pohjoiseen. Operaatio "Rolling Thunder" ("jyrisevä ukkonen") oli Johnsonin hallituksen suurin yksittäinen lento-operaatio. Se alkoi noin kuusi kuukautta sen jälkeen kun amerikkalaiset aloittivat intervention Vietnamiin, eli vuonna 1965. Tämä kesti vuoteen 1968. Yhdysvaltain sotilaat pitivät pommitusoperaatiota tehottomana, sillä siitä olivat poliittiset päättäjät rajanneet pois monia sotilaallisesti tärkeitä kohteita. Presidentti Johnsonin tavoite oli lähettää viesti Pohjois-Vietnamiin - mutta se ei mennyt perille. Amerikkalaiset pommikoneet pommittivat keskeytyksettä kohteita Vietnamissa. Vietnamiin pudotettiin 1963-1968 noin 8,6 tonnia pommeja neliökilometriä kohti eli noin 150 kiloa jokaista miestä, naista ja lasta kohti. Yhteensä 7 miljoonaa tonnia pommeja pudotettiin ja arviolta noin 2,6 miljoonaa vietnamilaista kuoli. Ilmapommitukset eivät olleet strategisesti katsoen sotilaallinen menestys, ja ne käänsivät mielialoja amerikkalaisia vastaan. Eräs Rolling Thunderin kohde oli Paul Doumier-niminen silta, joka oli eteläisessä osassa Pohjois-Vietnamia ja suuri osa aseista kulki sen yli. Silta oli kuitenkin aina kommunistien käytettävissä ja vaikka sen lähialue oli pommitettu "kuin kuun maisemaksi", silta ei vaurioitunut merkittävästi. Ilmapommitukset ulottuivat myös Laosiin ja Kamputseaan. Kaakkois-Aasian sodassa pudotettiin kolme kertaa niin paljon pommeja kuin toisessa maailmansodassa.

Hävittäjäsota

Vietnamissa käytiin myös hävittäjäsotaa. Yhdysvallat pudotti 217 lentokonetta, Pohjois-Vietnamin lentäjät 121 ja kiinalaiset kahdeksan. Yhdysvaltain tärkein hävittäjä oli F-4 Phantom II, jota käytettiin myös pommitustehtävissä. Siinä ei ollut kiinteää tykkiaseistusta ja sen lentäjät oli koulutettu moderniin ohjussodankäyntiin, eikä vanhanaikaiseen kaartotaisteluun. Vietnamin taivailla tehtiin kuitenkin ohjuksilla vähemmän pudotuksia kuin tykeillä. Pohjois-Vietnamin paras hävittäjä oli 1960-luvun lopulla MiG-21 Fishbed, sitä ennen MiG-17 ja MiG-19 olivat myös keveinä ja liikehtimiskykyisinä osoittautuneet vaikeiksi pudottaa. Ne osoittautuivat myös raskaille B-52-pommikoneille vaarallisiksi. Siksi pommituksia tehtiin pääosin hävittäjäkoneilla. Ilmassa käytiin hävittäjien kesken ankaria taisteluja. Aluksi amerikkalaiset olivat menestyksekkäitä, mutta vietnamilaiset alkoivat saavuttaa 1960-luvun loppuun mentäessä yhä enemmän voittoja. Tämä johti muun muassa Top Gun-ilmasotakoulun perustamiseen Yhdysvaltoihin. Aluksi amerikkalaiset Phantom-hävittäjät ampuivat alas Pohjois-Vietnamin ilmavoimien kapasiteettiin verrattuna suurehkon määrän venäläisvalmisteisia MiG-hävittäjiä, ainakin noin 4 MiG-hävittäjää yhtä amerikkalaista alasammuttua kohden. Monia vietnamilaisia koneita tuhottiin lentokentilleen, koska 1960-luvun alkupuolella amerikkalaiset saivat pommittaa Pohjois-Vietnamia melko rauhassa. Sen jälkeen pommitukset politisoituivat ja Hanoi ym. kaupungit, joissa oli muun muassa Neuvostoliiton ja länsimaiden edustustoja, lähiseutuineen tulivat pommituskieltoon. Kuhunkin pommitusoperaatioon tarvittiin presidentin suostumus. Mutta vaikka amerikalaiset tuhosivat lyhyessä ajassa koko Pohjois-Vietnamin konekannan, täydennyksiä tuli tilalle. Rajoittava tekijä oli lentäjien lukumäärä ja alasammutut vietnamilaislentäjät putosivat omalle maaperälle ja jolleivat vammautuneet, palasivat työhönsä. Myös taistelutaktiikassa tapahtui parannuksia puolin ja toisin. Lopulta vietnamilaiset ampuivat 5 amerikkalaista konetta yhtä alasammuttua MiG-21:tä kohden. Vietnamilaiset oppivat ryhmätaistelutaktiikkaa ja yhteistoimintaa ilmatorjunnan kanssa. Yhdysvaltojen ilmataistelutappioiden lisääntyminen johtui myös siitä, että se kierrätti sotilaitaan yhä enemmän myös ilmavoimissa ja lähetti ilmataisteluun täysin taistelukokemusta omaamattomia miehiä. Sodan eräs tehtävä oli harjoittaa sotilaita mahdolliseen suursotaan, joten tämä on ymmärrettävää. Vietnamilaiset lentäjät käyttivät taisteluissa yllätystä hyväkseen ja hyökkäsivät amerikkalaisten koneiden kimppuun takaapäin. Tämä on klassinen huonomman suorituskyvyn omaavan koneen (esim. MiG-17) taktiikka. Monesti amerikkalaiset silti käänsivät tilanteen edukseen. USA jälkiasensi Phantomeihinsa yhä enemmän tykkejä, koska ohjukset eivät soveltuneet esimerkiksi matalalla käytäviin ilmataisteluihin. USA:n käyttämät Sparrow-ohjukset olivat tarkkuudeltaan huonoja, koska niitä käytettiin usein ns. pikalaukaisutilassa, jossa ohjus ei ollut kohdistunut kunnolla. Jokaista kymmentä laukaistua Sparrowia kohti pudotettiin vain yksi MiG. Myöskään Sidewinder ei toiminut tyydyttävästi lähitaistelussa, ja siitä kehiteltiin sodan aikana paranneltuja versioita. USA joutui alakynteen ilmassa jo vuoden 1967 lopulla. Vuoden alkupuoliskolla yksi Phantom ampui alas 13 MiG-21:tä, mutta vuoden lopulla pudotussuhde kääntyi 5:1 vietnamilaisten eduksi. 1967 USA pudotti 13 konetta, mutta niistä vain 1 oli MiG-21, ja vietnamilaiset pudottivat MiG-21 koneilla 12 amerikkalaista konetta ja yhden muilla koneilla. Venäläisvalmisteinen MiG-21:n Atoll-ohjus oli amerikkalaisia ohjuksia paremmin Vietnamin tyyppiseen ilmataisteluun soveltuva. Ilmapommitusten alettua Vietnam alkoi saada Neuvostoliitosta ilmatorjuntaohjuksia, hävittäjiä ja tutkia, mutta neuvostovalmisteiset ilmatorjuntaohjukset osoittautuivat osumatarkkuudeltaan huonoiksi. Koneita ammuttiinkin pääosin alas it-tykkitulella. USA keskeytti pohjoisen ilmapommitukset 1968. 45 kuukaudessa oli tuhottu noin 1 000 lentokonetta ja pudotettu 643 000 tonnia pommeja.

Têt-hyökkäys

Top Gun Top Gun 31. tammikuuta 1968 joka oli uudenvuodenjuhla (Têt) Vietnamissa, alkoi Etelä-Vietnamissa maaseudun sissien suuri hyökkäys kaupunkeihin. Têt-hyökkäys oli Vietnamin sodan käännekohta. Sissit, joita hyökkäsi 70000, valtasivat vähäksi aikaa sata pientä tai suurta asutuskeskusta. Iskuja tehtiin kaikkiin suurimpiin asutuskeskuksiin. Kenraali Giap alkoi suunitella hyökkäystä jo 1967. Têt-hyökkäysten minimitavoite oli lopettaa Pohjois-Vietnamin pommitukset, ja pakottaa USA neuvottelupöytään. Päätavoitteena oli tietysti ajaa amerikkalaiset pois. Vaikkei Têt-hyökkäys täysin onnistunut tavoitteessaan, se jää historiaan suurena sissien hyökkäysoperaationa. Hyökkäys tehtiin Vietkongin ehdotuksesta solmitun aselevon aikaan. Vietkongin sissit valtasivat 13 16:sta kaupungista Mekong-joen suistossa. Pieni sissien kommandoryhmä kaappasi USA:n lähetystön Saigonissa. Kommunistisissien järjestämä verilöyly näkyi 50 miljoonan amerikkalaisen TV-vastaanottimessa. Sissit hyökkäsivät myös USA:n ja Vietnamin armeijan päämajoja vastaan. 14 kommandoa, jotka kaappasivat Vietnamin radioaseman, jäivät loukkuun 14 tunniksi aseman sisälle, kunnes amerikkalaiset räjäyttivät heidät ilmaan aseman mukana. Maaliskuun alkupuolella hyökkäyksessä oli kuollut valtava määrä vietnamilaisia - 50 000 ja melko paljon myös amerikkalaisia ja Etelä-Vietnamin armeijan sotilaita, noin 6000. Khasanhin kaupungissa amerikkalaiset lopulta voittivat, 10 000 Vietkongilaista kuoli, mutta amerikkalaisia merijalkaväen sotilaita menehtyi vain 500. Vaikka Tet-hyökkäys epäonnistui, se oli valtaisa psykologinen voitto sisseille. Tet-hyökkäys alkoi kääntämään yleistä mielipidettä USA:ssa sotaa vastaan.

Vietnamisointi

USA lopetti Pohjois-Vietnamin pommitukset 1968 keskittyen pommittamaan tärkeää Ho Chi Minhin huoltotietä. Koska sotaa vastustettiin voimakkasti USA:ssa, USA:n presidentti päätti, että USA vetäytyy Vietnamista. Vietkongin sissien valvoma alue kasvoi koko ajan 1970-luvun alussa. Sota vietnamisoitiin 1973 ts. tällöin ulkomaalaiset joukot poistuivat maasta. Ilman USA:n joukkojen apua Etelä-Vietnamin hallitus pysyi pystyssä vain pari vuotta.

Saigonin evakuointi

30.4.1975 kommunistijoukot saapuivat Etelä-Vietnamiin Saigoniin. Kommunistien voiton varmistuessa 81 USA:n helikopteria kuljetti pois 1 000 amerikkalaista ja 6 000 etelävietnamilaista 19 tunnissa. Jokaista evakuoitua etelävietnamilaista kohden oli kymmeniä, jotka olisivat halunneet mukaan amerikkalaisten helikoptereihin.

Sodan osapuolet

1968 1968 Vaikka Vietnamin sotaa kuvataan laajan liittouman käymäksi sodaksi, suurin osa valtioista Etelä-Vietnamin puolella lähetti ainoastaan muodollisen joukkoyksikön kunnioittaakseen liittosuhteita Yhdysvaltain kanssa. Iso-Britannia ei lähettänyt ollenkaan joukkoja. Etelä-Koreasta saatiin suhteellisen suuri määrä joukkoja, joita Yhdysvallat tuki taloudellisesti. Myös australialaiset osallistuivat sotaan omilla joukkoyksiköillään. Taistelun osapuolina olivat pääasiallisesti Yhdysvaltain asevoimat ja Vietnamin tasavallan armeija vastaan NLF:n sissit (Vietkong-sissit) ja Vietnamin kansanarmeija. Osallistujien toimenkuva riippuu poliittisesta näkökulmasta. Yhdysvallat pyrki kuvaamaan taistelun Etelä-Vietnamin puolustustaisteluna Pohjois-Vietnamia ja sen varjoarmeijaa NLF:ää vastaan, USA:n tukiessa Etelä-Vietnamin taistelua vapaudesta. Pohjois-Vietnamin kannalta kyse oli etelä-vietnamilaisten sissien taistelusta Yhdysvaltoja ja sen Etelä-Vietnamin hallituksen nukkearmeijaa vastaan, jota pohjoinen ja sen liittolaiset tukivat taisteluun osallistumattomalla tuella. Nämä ristiriitaiset propagandanäkemykset saivat ensimmäiset rauhanneuvottelut muuttumaan kiistelyksi osapuolten asemasta ja suhteista.

Vietnamin sodan tappiot ja muita lukuja

sissit Amerikk