Home About us Products Services Contact us Bookmark
:: wikimiki.org ::
Luettelo Poliitikoista

Luettelo poliitikoista

Presidentit


- Tarja Halonen
- Martti Ahtisaari
- Mauno Koivisto
- Urho Kekkonen

Pääministerit


- Matti Vanhanen
- Anneli Jäätteenmäki
- Paavo Lipponen

Kansanedustajat

Nykyisiä


- Tony Halme
- Jyrki Kasvi
- Marutei Tsurunen (Japani)

Entisiä


- Satu Hassi
- Kalevi Sorsa
- Pekka Vennamo
- Veikko Vennamo

Puoluejohtajat


- Eero Heinäluoma (SDP)
- Matti Vanhanen (KESK)
- Jyrki Katainen (KOK)
- Päivi Räsänen (KD)
- Timo Soini (PS)
- Jan-Erik Enestam (RKP)
- Suvi-Anne Siimes (VAS)
- Tarja Cronberg (VIHR)
- Tomi Riihimäki (LIB)
- Poliitikoista Suomen poliitikoista

Suomen presidentti

Suomen tasavallan presidentti on kansan valitsema Suomen valtion keulahahmo. Hän johtaa Suomen ulkopolitiikkaa yhteistoiminnassa hallituksen kanssa ja on puolustusvoimain ylipäällikkö. Hän nimittää myös korkeimmat virkamiehet ja korkeimman oikeuden tuomarit. Vielä joitakin vuosia sitten presidentti oli myös evankelis-luterilaisen kirkon nimellinen johtaja. Tasavallan presidentti valitaan suoralla kaksivaiheisella vaalilla kuuden vuoden välein. Mikäli yksi ehdokkaista saa ensimmäisellä kierroksella yli puolet äänistä, hänet valitaan suoraan tasavallan presidentiksi. Muussa tapauksessa kaksi eniten ääniä saanutta ovat vastakkain toisella kierroksella, jolloin enemmän ääniä saanut voittaa. Aiemmin tasavallan presidentti valittiin valitsijamiesvaalilla. Äänestäjät valitsivat valitsijamiehiä suhteellisella vaalitavalla, ja sitten valitsijamiehet tasavallan presidentin suhteellisen monimutkaisella menettelyllä. Koiviston presidenttikauden päättyessä 1994 tasavallan presidentin toimikaudet rajoitettiin kahteen perättäiseen. Muutoksen taustalla oli Kekkosen yli 25-vuotinen hallintokausi, jolloin tasavallan presidentin asema korostui monien mielestä liikaa. Vanhan perustuslain (1919-2000) aikaan tasavallan presidentti nimitti myös hallituksen muodostajan (käytännössä pääministerin), ja hän saattoi hajottaa eduskunnan ja määrätä pidettäväksi uudet vaalit. Presidentin oikeuksia hallituksen muodostamisessa ja eduskunnan hajottamisessa rajoitettiin 1990-luvulta lähtien ja edelleen perustuslain kokonaisuudistuksessa, joka astui voimaan 1. maaliskuuta 2000. Tasavallan presidentin odotetaan toimivan arvovaltaisena välittäjänä puolueiden välillä. Tästä huolimatta jotkut tasavallan presidentit ovat käyttäneet asemaansa oman puolueen etujen ajamiseen. Suomen tasavallan presidentin edustusasunto on Helsingin keskustassa sijaitseva presidentinlinna, ja virka-asunto Helsingin Meilahdessa sijaitseva Mäntyniemi. Presidentin kesäasunto on Kultaranta Naantalissa.

Suomen tasavallan presidentit

Katso myös: Suomen hallitsijat # Kaarlo Juho Ståhlberg (1865-1952), tasavallan presidentti (1919-1925) # Lauri Kristian Relander (1883-1942), tasavallan presidentti (1925-1931) # Pehr Evind Svinhufvud (1861-1944), tasavallan presidentti (1931-1937) # Kyösti Kallio (1873-1940), tasavallan presidentti (1937-1940) # Risto Heikki Ryti (1889-1956), tasavallan presidentti (1940-1944) # Carl Gustaf Emil Mannerheim (1867-1951), tasavallan presidentti (1944-1946) # Juho Kusti Paasikivi (1870-1956), tasavallan presidentti (1946-1956) # Urho Kaleva Kekkonen (1900-1986), tasavallan presidentti (1956-1982) # Mauno Henrik Koivisto (syntynyt 1923), tasavallan presidentti (1982-1994) # Martti Oiva Kalevi Ahtisaari (syntynyt 1937), tasavallan presidentti (1994-2000) # Tarja Kaarina Halonen (syntynyt 1943), tasavallan presidentti (vuodesta 2000) Ståhlberg valittiin 1919 eduskunnan toimittamalla vaalilla ja samoin valittiin Paasikivi Mannerheimin erottua vuonna 1946. Toisen maailmansodan kestäessä, 1940 (Ryti, vain kolmeksi vuodeksi) ja 1943 (Ryti) presidentinvaalin toimittivat jo 1937 valitut valitsijamiehet. Risto Rytin erottua 1944 marsalkka Mannerheim määrättiin nimenomaisesti lailla presidentiksi, ja vuonna 1973 Urho Kekkosen toimikautta jatkettiin poikkeuslailla neljäksi vuodeksi (1974-78). ImageSize = width:800 height:100 PlotArea = width:800 height:80 left:0 bottom:20 DateFormat = yyyy Period = from:1919 till:2006 TimeAxis = orientation:horizontal ScaleMajor = unit:year increment:5 start:1920 # there is no automatic collision detection, # so shift texts up or down manually to avoid overlap Define $dy = 20 # shift text to up side of bar Colors= id:lightgrey value:gray(0.9) PlotData= bar:Leaders color:lightgrey width:65 mark:(line,white) align:left fontsize:S from:1919 till:1925 shift:(-21,$dy) text:K. J. ~Ståhlberg from:1925 till:1931 shift:(-23,$dy) text:L. K. ~Relander~ from:1931 till:1937 shift:(-27,$dy) text:P. E. ~Svinhufvud from:1937 till:1941 shift:(-14,$dy) text:Kyösti~Kallio~ from:1941 till:1944 shift:(-13,$dy) text:Risto~Ryti from:1944 till:1946 shift:( -9,9) text:C. G. E.~Mannerheim~ from:1946 till:1956 shift:(-35,$dy) text:J. K. Paasikivi from:1956 till:1982 shift:(-38,$dy) text:Urho Kekkonen from:1982 till:1994 shift:(-35,$dy) text:Mauno Koivisto from:1994 till:2000 shift:(-21,$dy) text:Martti~Ahtisaari~ from:2000 till:end shift:(-21,$dy) text:Tarja~Halonen Tasavallan presidentti myöntää korkeimmat arvonimet lukuunottamatta juuri presidentin arvoa, joka tulkitaan myönnetyksi suoraan kansalta. Presidentin elinikäisen arvon henkilö saa astuessaan hoitamaan tasavallan presidentin virkaa.

Katso myös


- Suomen presidentinvaali

Aiheesta muualla


- [http://www.presidentti.fi/ Virallinen kotisivu] Presidentti

Martti Ahtisaari

Martti Oiva Kalevi Ahtisaari (s. 23. kesäkuuta 1937 Viipurissa) oli Suomen 10. tasavallan presidentti, vuodesta 1994 vuoteen 2000. Ahtisaari oli ensimmäinen presidentti, joka valittiin toimeensa suoralla, kaksivaiheisella kansanvaalilla. Martti Ahtisaari varttui Kuopiossa ja Oulussa, missä hän opiskeli kansakoulun opettajaksi. Toimittuaan opettajana Suomessa ja Pakistanissa, hän siirtyi ulkoministeriön tehtäviin 1965, ja 1973 hänet nimitettiin suurlähettilääksi Tansaniaan, Sambiaan, Somaliaan ja Mosambikiin. Vuodesta 1977 eteenpäin hän toimi mm. YK:n edustajana Namibiassa, josta sai kunniakansalaisuuden vuonna 1992, sekä ulkoministeriön tehtävissä. Presidenttiehdokkaaksi Ahtisaari tuli keskeisimmän poliittisen kentän ulkopuolelta. Ahtisaari oli ollut sosiaalidemokraattisen puolueen jäsen, mutta ei ollut istunut kansanedustajana tai ministerinä. Vuonna 1994 Suomi oli kuitenkin pahasti laman kourima, ja politiikassa ryvettymätön Ahtisaari voitti intensiivisen kampanjan jälkeen vaalit selvällä 250 000 äänen enemmistöllä vastaehdokkaaseen Elisabeth Rehniin nähden. Presidenttikaudellaan Ahtisaari tuli tunnetuksi muun muassa maakuntamatkoistaan sekä monista ulkomaanmatkoistaan. Ahtisaaren kauden ehdoton huippukohta oli merkittävä osuus Kosovon kriisin sovittelijana keväällä 1999. Ahtisaari ei pyrkinyt uudelle kaudelle vuoden 2000 vaaleissa. Presidenttikautensa jälkeen hän on toiminut jälleen merkittävissä kansainvälisissä tehtävissä, mm. Pohjois-Irlannissa ja Irakissa. Vuonna 2005 Ahtisaaren välittämät neuvottelut Acehin itsenäisyysliikkeen (Gerakan Aceh Merdeka) ja Indonesian hallituksen välisissä neuvotteluissa johtivat rauhansopimukseen osapuolien välillä, ja yli 30 vuotta kestäneiden vihamielisyyksien raukeamiseen. Rauhansopimus allekirjoitettiin Helsingissä 15.8.2005. Saman vuoden elokuussa Ahtisaarta ehdotettiin Nobelin rauhanpalkinnon saajaksi. Tunnustuksena "työstään kansainvälisenä rauhanneuvottelijana ja ansioistaan rauhan, vapauden ja demokratian luomisessa" Ahtisaari sai lisäksi ulkoministeri Condoleezza Ricen allekirjoittaman harvinaisen kunniakirjan. Ahtisaari on tähän mennessä ainoa tuon tunnustuksen saanut suomalainen. Saamansa toimeksiannot hän on pääasiassa hoitanut johtamansa Crisis Management Initiative -järjestön kautta. YK:n pääsihteeri Kofi Annan nimitti 1. marraskuuta 2005 Ahtisaaren rauhanneuvottelijaksi Kosovoon, ja 11. marraskuuta 2005 YK:n turvallisuusneuvosto vahvisti hänen nimityksensä. Ahtisaari on hallitusjäsenenä muun muassa Elcoteq Networkissa ja UPM-Kymmenessä. Hänellä on kunniatohtorin arvonimiä Yhdysvalloista, Suomesta, Thaimaasta, Argentiinasta, Venäjältä, Ukrainasta ja Namibiasta.

Katso myös


- Bilderberg-ryhmä

Linkit


- [http://haku.kansallisbiografia.fi/FMPro?-db=kbnet.fp5&-format=kb%2fkbartikkeli.htm&-lay=www&-sortfield=lajittelukentt%e4&zz=zet5rr342uu5556v&-max=2147483647&-recid=32976&-find= Ahtisaaren elämäkerta Kansallisbiografiassa]
- [http://www.valtioneuvosto.fi/tpk/index.html Martti Ahtisaaren sivut Tasavallan presidentin kanslian sivuilla]
- [http://www.ahtisaari.fi/ CMI - presidentti Ahtisaaren toimisto] Ahtisaari Luokka:Suurlähettiläät

Mauno Henrik Koivisto

Mauno Henrik Koivisto (25. marraskuuta 1923, Turku) on Suomen yhdeksäs presidentti. Hän oli presidenttinä kaksi perättäistä kautta ajalla 1982–1994. Mauno Koiviston aviopuoliso on Tellervo Koivisto ja heillä on yksi tytär, Assi.

Elämä ennen presidenttiyttä

Koivisto osallistui jatkosotaan kaukopartiomiehenä. Sen jälkeen hän opiskeli Turun yliopistossa (filosofian kandidaatti ja lisensiaatti 1953, tohtori 1956) ja sen ohessa työskenteli muun muassa ahtaajana Turun satamassa, josta myös ammensi aiheen väitöskirjaansa Sosiaaliset suhteet Turun satamassa (1956). Ennen presidentiksi tuloaan Koivisto kuului SDP:hen ja toimi mm. pääministerinä 1968-1970 ja 1979-1982. Hän oli johtajana Suomen Pankissa ajalla 1968-1977 ja oli mukana päättämässä muun muassa Suomen ulkomaankaupalle tärkeästä devalvaatiosta vuonna 1977.

Kaudet presidenttinä

Koiviston ura presidenttinä alkoi syksyllä 1981, kun Kekkonen joutui eroamaan presidentin tehtävästä terveydellisistä syistä. Tuolloin pääministerinä ollut Koivisto siirtyi Kekkosen tilalle virkaa toimittavaksi presidentiksi.

Ensimmäinen kausi 1982–1988

Vuoden 1982 presidentinvaalit jouduttiin pitämään ennenaikaisina johtuen Kekkosen eroamisesta presidentin paikalta kesken kauden. Koivisto ryhtyi presidentiksi tultuaan remontoimaan Suomen sisäpolitiikkaa ja ilmoitti vahvistavansa parlamentarismia. Kekkosen kaudelle tyypilliset virkamieshallitukset, eduskunnan hajoittamiset ynnä muut puhtaalle demokratialle vieraat ilmiöt saivat jäädä. Koivisto valitsi heti kautensa alusta pidättyvän roolin "reservissä". Koiviston mukaan presidentin kuului pysyä taustalla silloin kuin kaikki suijui hyvin. Presidenttiä tarvittiin hänen mukaansa vasta asioiden saadessa uusia käänteitä. Tämä näkyi selvimmin Koiviston tulkitessa yksipuolisesti uudelleen Pariisin rauhansopimusta ja yya-sopimusta heti Neuvostoliiton sisäisen tilanteen salliessa. Presidentin jättämää "valtatyhjiötä" ryhtyivät täyttämään pääministeriksi noussut Kalevi Sorsan, ulkoministeri Pär Stenbäck ja hänen seuraajansa Paavo Väyrynen sekä eduskunnan puhemies Johannes Virolainen. Urho Kekkonen nimitti yhteensä 21 hallitusta, Koivisto neljä. Suhdeluku 21:4 kertoo jotain olennaista kahden presidentin eroista, vaikka Kekkonen ehtikin hallita kaksi kertaa kauemmin ja osin levottomampana aikana kuin Koivisto. Koiviston käynnistämien uudistusten ansiosta Suomi muuttui sisäpoliittisesti repaleisesta, presidenttivetoisesta yhteiskunnasta yhdeksi maailman vakaimmista parlamentaarisista demokratioista. Ulkopolitiikka pysyi silti tiiviisti presidentillä, eikä hän muutenkaan halunnut kaventaa presidentin valtaoikeuksia. Aluksi monet epäilivät, ettei Koivistosta olisi edeltäjänsä Urho Kekkosen veroiseksi ulkopoliittiseksi voimahahmoksi. Veikkaus ei kuitenkaan osunut oikeaan. Koivisto teki useita historiallisia ja määrätietoisia ulkopoliittisia ratkaisuja, mutta tyyli oli aivan erilainen kuin edeltäjällään.Kekkonen pyrki näyttäviin aloitteisiin, vaikkei aina uskonutkaan niiden läpimenoon. Koiviston aktiivisuus taas oli kuin jäävuori: vain huippu oli näkyvissä. Koivisto ilmoitti ensimmäisen kautensa alussa jatkavansa edeltäjiensä Paasikiven ja Kekkosen linjalla. Koivisto matkusti Moskovaan vain viisi viikkoa virkaanastumisensa jälkeen. YYA-sopimuksen jatkaminen nostettiin esiin, vaikka se olisi ollut voimassa vielä kahdeksan vuotta. Paavo Lipposen mukaan Koiviston kuitenkin teki lopun Kekkosen aikaisesta nöyristelevästä suhtautumisesta Neuvostoliittoon päin sekä Moskovan sekaantumisesta Suomen asioihin. Myös professori Juhani Suomen mukaan linja idänsuhteissa ei pysynyt entisellään ja suomalaiset kääntyivät enemmän Neuvostoliittoa vastaan. Kotimaassa Koivisto tosin vakuutti ulkopolitiikan pysyvän ennallaan. Koiviston kauden alussa suhteet Ruotsiin viilenivät, kun Koivisto epäili ruotsalaisten sukellusvenehavaintoja.

Toinen kausi 1988–1994

Ulkopolitiikan saralla tapahtui tälläkin kaudella suuria muutoksia. Neuvostoliiton hajoamisen (1991) johdosta irtisanottiin YYA-sopimus sekä Pariisin rauhansopimuksen aserajoitukset. Myös Suomen Euroopan unioni -jäsenhakemus jätettiin Koiviston kaudella. Koivistoa voidaankin pitää ensimmäisenä presidenttinä, joka ratkaisevasti käänsi Suomen ulkopolitiikan painopisteen idästä länteen. Koiviston toinen merkkisaavutus oli tasavallan presidentin aseman parlamentarisoiminen. Koiviston presidenttikaudella presidentin toimikaudet rajattiin kahteen kauteen. Tämä päätös ei olisi koskenut vielä Koivistoa, mutta hän ei kuitenkaan enää asettunut ehdolle kolmanneksi kaudeksi. Syynä toimikausien rajaukseen oli ollut Kekkosen ylipitkä hallituskausi. Koiviston aikana myös vähennettiin presidentin valtaoikeuksia ja muutettiin presidentin vaalitapa valitsijamiesvaalista suoraksi kaksivaiheiseksi kansanvaaliksi (vuonna 1988 viimeinen valitsijamiesvaali). Toisella kaudella Suomi alkoi askel askeleelta irrottautua varovaiselta linjaltaan kohti yhdentyvää Eurooppaa. Suomi hakeutui entistä tiiviimpään yhteistyöhön länsivaltojen kanssa. Koiviston presidenttikaudella Suomesta tuli EFTA:n täysjäsen ja Euroopan neuvoston jäsen. Suomi sai myös toimia Yhdysvaltojen ja Neuvostoliiton presidenttien tapaamisen isäntänä vuonna 1990. Paasikiven, Kekkosen ja Koiviston vuosikausien uurastus kantoi hedelmää 26.10.1989, jolloin Mihail Gorbatšov antoi Finlandia-talolla pidetyssä puheessaan varauksettoman tunnustuksen Suomen puolueettomuudelle. Vuonna 1992 Koivisto ilmoitti kantanaan, että Suomen tulisi liittyä Euroopan Yhteisön, nykyisen Euroopan Unionin jäseneksi. Jäsenhakemus jätettiin samana vuonna. Mainittakoon, että jäsenyysehdot lyötiin lopullisesti lukkoon 1.3. 1994, jolloin Koivisto jätti virkansa seuraajalleen Martti Ahtisaarelle. Vain harva valtionpäämies on voinut päättää elämäntyönsä yhtä historialliseen saranakohtaan. Koiviston kaudella maailma ja Suomen asema siinä muuttui nopeasti. Neuvostoliitto hajosi, Baltian maat itsenäistyivät, Tiananmenin aukiolla tankit murskasivat mielenosoittajia. Koivisto tuli tunnetuksi varovaisista lausunnoistaan ja "fundeeraamisesta". Koiviston varovaista tyyliä arvioitaessa on kuitenkin muistettava, että erityisesti Koiviston ensimmäisen kauden alussa maailmantilanne oli huomattavan jännittynyt ja Neuvostoliitossa johtajat vaihtuivat tiheään tahtiin. Suomi pelkäsi työvoimapulaa ja alkoi houkutella paluumuuttajia muun muassa Ruotsista. Koiviston tokaisu, että inkeriläisiä kohdellaan paluumuuttajina, muovasi maahanmuuttopolitiikkaa vuosiksi eteenpäin.

Yhteenveto

Koiviston presidenttikausia voisi luonnehtia eräänlaiseksi äärimmäisyyksien ajaksi. Koiviston hallitseman 12 vuoden aikana Suomi koki niin häikäisevän taloudellisen nousun kuin tyrmäävän lamankin. Entisen pankinjohtajan rohdot eivät tehonneet ylikuumenneeseen talouteen. Koivistoa on syytetty 1990-luvulla koetusta lamasta, koska hän kannatti Harri Holkerin, Kalevi Sorsan, Esko Ahon ja Suomen Pankin johtajan Rolf Kullbergin ohella sittemmin vääräksi tuomittua vahvan markan politiikkaa. Laman puhkeamiseen vaikutti kuitenkin useita muitakin tekijöitä.

Poliittinen toiminta presidenttikausien jälkeen

Presidenttikautensa jälkeen Koivisto on esittänyt usein kriittisiä kommentteja maailmanpolitiikasta. Hän on kritisoinut NATOn roolia Kosovon sodassa ja syyttänyt Suomea Venäjän unohtamisesta. Niin ikään hän on vastustanut Suomen liittymistä NATOon.

Koivisto mediahenkilönä

Mauno Koivisto on kuuluisa myös paksuista kulmakarvoistaan. Näyttelijä Ismo Kalliota on kutsuttu leikkisästi "Vara-Manuksi" yhdennäköisyytensä ja turkulaisuutensa ansiosta (etenkin Koiviston presidenttikaudella). Koiviston harrastuksiin lukeutuu lentopallo, jota hän pelaa edelleen iästään huolimatta Sikariporras-joukkueessa, joka on voittanut Suomen mestaruuksia veteraanisarjassa. 1990-luvulla lehdet kirjoittivat myös hänen videopeliharrastuksestaan. Koiviston suosikkipeli tuolloin oli Nintendon Ice Climber. Koivisto on kertonut aina olleensa uskossa, vaikka hän ei sitä tuonut esille presidenttiaikanaan. Koivistolla on erinomainen venäjän kielen taito ja hän on ottanut kantaa Venäjän politiikkaan. Hänellä on ollut lämpimät suhteet erikoisesti Yhdysvaltain entiseen presidenttiin George Bushiin ja Neuvostoliiton entiseen presidentti Mihail Gorbatshoviin. Koiviston nauttimasta arvostuksesta kertoo jotain se, että tultuaan valituksi virkaansa presidentti George Bush soitti kymmenen eri maan ja hallituksen päämiehelle - yksi heistä oli Mauno Koivisto. Haastatteluissaan hän on paljastanut pitäneensä 1970-lukua Suomen historian ns. vaaran vuosina, kun on kysytty minkä uhan Neuvostoliitto muodosti Suomelle. Muistelmissaan hän on tuonut avoimesti esille myös tunteitaan; kun hän kertomansa mukaan autolla ajaessaan sai kuulla radiosta 21. elokuuta 1968 Neuvostoliiton suorittamasta Tšekkoslovakian miehityksestä, hän kertoo pysäyttäneensä autonsa tien reunaan ja purskahtaneensa itkuun. Koivisto on ollut Rooman Klubin kunniajäsen vuodesta 1984.

Koiviston kirjallinen ura


- Sosiaaliset suhteet Turun satamassa (väitöskirja), 1956
- Linjan vetoa, 1969
- Väärää politiikkaa, 1978
- Tästä lähtien, 1981
- Linjaviitat, 1983 (käännetty useille kielille)
- Politiikkaa & politikointia 1979–81, 1988.
- Maantiede ja historiallinen kokemus, 1992 (käännetty useille kielille)
- Kaksi kautta I, 1994
- Kaksi kautta II. Historian tekijät, 1995
- Liikkeen suunta, 1997
- Venäjän idea, 2001.
- Itsenäiseksi imperiumin kainalossa – mietteitä kansojen kohtalosta, 2004

Kirjallisuutta

Tellervo Koivisto, Seppo Lindblom, Jaakko Kalela, Olavi Arrakoski (toim.): Kyllä se siitä! Mauno Koiviston ensimmäiset kahdeksan vuosikymmentä. Tammi, 2003. (Mauno Koiviston 80-vuotisjuhlakirja)

Aiheesta muualla


- [http://haku.kansallisbiografia.fi/FMPro?-db=kbnet.fp5&-format=kb%2fkbartikkeli.htm&-lay=www&-sortfield=lajittelukentt%e4&zz=zet5rr342uu5556v&-max=2147483647&-recid=32975&-find= Kansallisbibliografia] Koivisto Koivisto

Matti Vanhanen

Matti Taneli Vanhanen (syntynyt 4. marraskuuta 1955, Jyväskylässä) on suomalainen keskustalainen poliitikko, joka nimitettiin puolustusministerin paikalta Suomen pääministeriksi 24. kesäkuuta 2003 Anneli Jäätteenmäen erottua virasta. Vanhasen isä on emeritusprofessori ja dosentti Tatu Vanhanen. Matti Vanhanen on oppiarvoltaan valtiotieteen maisteri. Ennen tuloaan eduskuntaan vuonna 1991 hän toimi paikallislehti Kehäsanomien toimittajana 1985–1988 ja päätoimittajana 1988–1991 Vantaalla. Matti Vanhasen nimittäminen puolustusministeriksi oli osa Keskustan strategiaa esiintyä vahvemmin kolmella ministerillä muuttovoittoisella Uudellamaalla, koska sieltä nimitettiin pääministeriksi sinne Etelä-Pohjanmaan vaalipiiristä siirtynyt Anneli Jäätteenmäki ja myös Tanja Karpela. Pohjanmaiden jäädessä ministerinpaikoitta hyvitettiin niitä lautakuntien puheenjohtajapaikoilla. Jäätteenmäen erotessa pääministeriksi nimitettävää Vanhasta puolustusministerinä seurasi aiemmin kauppa- ja teollisuusministerinä ollut Seppo Kääriäinen. Kun Vanhanen päätettiin nimittää pääministeriksi, valittiin hänet myös Suomen Keskustan puheenjohtajaksi. 16. huhtikuuta 2005 Matti Vanhasen ilmoitti ryhtyvänsä Suomen Keskustan presidenttiehdokkaaksi. Hänellä on kaksi lasta entisen vaimonsa Merja Vanhasen (avioitui 1985) kanssa, Annastiina (1991) ja Juhana (1994). Merja ja Matti Vanhasen asumusero alkoi toukokuussa 2005, kun Merja Vanhanen muutti omaan asuntoonsa Nurmijärven Klaukkalaan. Vanhasten lapset pysyvät kirjoilla Katajamäessä.

Poliittinen ura

Vanhanen toimi Keskustanuorten (keskustan nuorisojärjestö, silloinen Nuoren Keskustan Liitto) puheenjohtajana 1980–1983. Vanhanen valittiin kansanedustajaksi 1991. Kansanedustajana Vanhanen edusti keskustaliberaalia ja vihreää linjaa torjuen eduskuntaponnella mm. kauppa- ja teollisuusministeri Seppo Kääriäisen muotoileman energiakompromissin marraskuussa 1992, mikä olisi jo silloin mahdollistanut viidennen ydinvoimalan rakentamisen Suomeen. Paavo Lipposen I hallituksen aikana Vanhanen oli valmistelemassa työehtosopimusjärjestelmän paikallistasolle tuovaa työreformia, minkä erityisesti toista versiota SAK piti työehtosopimusjärjestelmän murtamisena. Työreformia kannatettiin järjestökentässä erityisesti Suomen yrittäjäin keskusliitossa (nykyisin Suomen yrittäjät ry.), kun taas lähinnä SAK:n teollisuusliitoissa asia koettiin uhaksi koko työehtosopimusjärjestelmälle. 2003 hallitusneuvotteluissa Säätytalolla SDP halusi varmat takeet siitä, ettei keskusta ota johtavana hallituspuolueena työreformia esille hallituksessa ja että työreformi on keskustan puolelta haudattu "Atlantin pohjaan". Pääministeriksi Vanhanen valittiin puolustusministerin paikalta kesäkuussa 2003, kun Anneli Jäätteenmäki joutui eroamaan pääministerin paikalta niin sanotun Irak-skandaalin vuoksi. Vanhasen hallitus on Suomen tasavallan 69.hallitus. Suomessa oli Esko Ahon hallituksesta 1991 alkaen omaksuttu brittiläinen tapa, jossa suurimman puolueen puheenjohtaja valitaan pääministeriksi. Näin ollen päätös Vanhasen nimityttämisestä pääministeriksi johti myös siihen, että hänet valittiin Jäätteenmäen jälkeen Suomen Keskustan puheenjohtajaksi. 16. huhtikuuta 2005 Matti Vanhasen ilmoitti ryhtyvänsä Suomen Keskustan presidenttiehdokkaaksi. Asia vahvistui Vanhasen ilmoitettua asiasta Keravalla keskustan Uudenmaan piirin vuosikokouksessa. Virallisesti Vanhanen nimitettiin Suomen Keskustan presidenttiehdokkaaksi 29.10.2005 Helsingin jäähallissa pidetyssä Keskustan ylimääräisessä puoluekokouksessa. Vanhanen korosti linjapuheessaan Suomen asemaa globalisoituvassa yhteiskunnassa. Vanhasen vaalityön tueksi perustettua presidenttiverkostoa johtavat Keskustan eurorlamentaarikko Anneli Jäätteenmäki ja presidentti Martti Ahtisaaren Crisis Management Initiative -toimiston toiminnanjohtaja Pauliina Arola.

Ulkopoliitiikka

7. kesäkuuta 2005 Matti Vanhanen, liikenne- ja viestintäministeri Leena Luhtanen sekä ulkomaankauppaministeri Paula Lehtomäki tekivät työvierailun Moskovaan Venäjän pääministeri Mihail Fradkovin luo Suomen ja Venäjän välisiin taloussuhteisiin koskien. Vierailun yhteydessä todettiin ilmaloukkauskeskustelu loppuun käsitellyksi. Ulkoasiainhoidosta pääministerille on katsottu kuuluvan Eurooppa-politiikan osana ulkosuhteet muihin EU-maihin.

Neutraali Venäjä-poliitikko

5. elokuuta 2005 ilmoitti puolustusministeriö kevään ilmaloukkauskeskustelun jälkeen sovituin periaattein, että vieraan vallan ilma-alus oli loukannut Suomen ilmatilaan Porvoon alueella. Aikaisemman perusteella monet tiedotusvälineet julkaisivat uutisen kerraten aikaisemmat tapahtumat, jolloin muodostui mielikuva, että kone olisi saattanut olla venäläinen. Ennen kuin keskustelu ja arviot asiasta laajenivat, tarkensi puolustusministeriö seuraavana päivänä, lauantaina, että kyseessä olisi ollut Tupolev Tu-134. Tupolev Tu-134 on tunnettu 1960-luvun neuvostoliittolainen matkustajakone, mistä on olemassa myös myös tiedustelulaitteilla varustettuja tyyppejä. Poliittisena ennakkokannanottona pääministeri totesi, että kyseessä on valitettava yksittäistapaus, mikä tarkoittaa sitä, että edellisistä ilmatilanloukkauksista lähetetyn nootin epäonnistuttua ei valtioneuvosto halua ottaa asiaa korkeaprofiiliseen käsittelyyn.

Henkilökohtainen elämä

Matti Vanhanen on useaan otteeseen ilmaissut kantansa, ettei hän kommentoi yksityiselämäänsä ja ettei se kuulu muille. Merja Vanhanen kertoi STT:lle 6. huhtikuuta 2005 eroavansa ja asumusero astui voimaan toukokuussa. Sekä Merja että Matti Vanhanen ovat kieltäytyneet käsittelemästä asiaa julkisuudessa. Avioeron harkinta-aika kului umpeen lokakuussa 2005, mutta kumpikaan ei hakenut virallisesti avioeron vahvistusta. Heinäkuussa tanskalaisen kustantamo "7 päivää"-lehti julkaisi anonyymisti esiintyneen "Kaarina"-nimisen naisen haastattelun. "Kaarina väitti, että Vanhasella ja hänellä olisi ollut kaksi vuotta suhde. Vanhanen ei kommentoinut millään tavalla asiaa, ja ilmoitti, että yksityiselämään liittyvistä asioista hän ei kommentoi. Vanhanen kuitenkin keskeytti kesälomansa ja tuli ilmoittamaan kantansa Yleisradioon. Vanhanen totesi, ettei hän lähde kommentoimaan lehdistön ehdoilla tapahtuvaa uutisointia. Anonyymisti kasvot peitetysti lehdissä esiintynyt "Kaarina" ei ole tullut julkisuuteen eikä väitteille ole esitetty pitäviä todisteita. Lauantaina 16. heinäkuuta 2005 Vanhanen totesi haastattelussaan, että kohulla on vaikutusta presidentinvaaliin.[http://www.turunsanomat.fi/verkkolehti/?ts=1,4:2:0:0,4:2:1:1:2005-07-16,4:314639,1:0:0:0:0:] Vanhanen on myös todennut, että kohu rakennettiin juuri presidentinvaalien vuoksi. Perjantaina 22. heinäkuuta 2005 Matti Vanhanen antoi Helsingin Sanomille, Ilta-Sanomille ja Iltalehdelle tiedotteen pääministerin kansliasta, minkä mukaan häntä varoitettiin Seitsemän päivää -lehdessä julkaistavata artikkelista. Hän ei kuitenkaan suostunut "Kaarinan" ehdotukseen.

"Hevimies"

Toukokuussa 2005 Vanhanen vieraili Japanissa Finnish Metal Days -tapahtumassa, jossa esiintyi neljä Spinefarmin metallibändiä. Vanhanen oli Japanissa muista syistä, mutta suostui Musexin (Music Export Finland) pyynnöstä paikalle ja kuunteli Deep Insightin, Boomhauerin, The 69 Eyesin ja Tigerbombsin keikat läpi. Myöhemmin Vanhanen vietti aikaa takahuoneessa ainakin The 69 Eyesin ja Deep Insightin kanssa. Matkaseurueessa virisi epäilys, että Vanhasen sisimmässä asuu "hevimies", minkä hän tunnustikin. Seuraavana päivänä Vanhanen kommentoi jo paperialan lakkoa Helsinki-Vantaan lentoasemalta. (Suomalainen Rock esittäytyi Tokiossa, Rumba 10/05)[http://www.kaleva.fi/cf/juttu.cfm?j=484466] Lokakuussa 2005 Vanhanen kävi kiteeläisen Nightwish-yhtyeen kiertueen päättäneessä konsertissa. Hän esitti toivomuksen, että jokin suomalainen huippuyhtye voisi saada valtakunnallisen yrittäjätunnustuksen.[http://www.taloussanomat.fi/etusivu/4683678.asp] [http://www.verkkouutiset.fi/juttu.php?id=80472]

Merkittäviä luottamustoimia


- Nuoren keskustan liiton puheenjohtajana 1980–1983.
- Keskustan puoluehallitus 1980–1983.
- Espoon kaupunginvaltuusto 1981–1984
- Kansanedustaja 1991–
- Keskustan varapuheenjohtaja 2000–2003, puheenjohtaja 2003–
- Puolustusministeri Anneli Jäätteenmäen hallituksessa 17. huhtikuuta 2003–24. kesäkuuta 2003
- Suomen pääministeri 24. kesäkuuta 2003– Lisäksi hän on toiminut muun muassa Neste/Fortum Oyj:n ja HOK:n hallintoneuvostoissa, Uudenmaan liiton hallituksessa, Suomen varusmiesliiton puheenjohtajana ja Maaseudun raittiusliiton puheenjohtajana.

Julkaisut


- Elinympäristö -80 Maaseudun Sivistysliiton opintokeskuksen ja Nuoren Keskustan Liiton opintokurssi luonnontalouden kysymyksistä (1979, toim.)
- Seurantaraportti valtioneuvoston nuorisopoliittisen selonteon toteutumisesta (1986)
- Raportti nuorisopoliittisen selonteon toteutumisesta (OPM) (1986)
- Vihertyvä Uusimaa : Keskustan Uudenmaan piirin historia III-IV (toimitettu teos) (1987, 1997, toim.)
- Ensimmäinen kausi (1995)
- Uudistajat (1999, yhdessä Tanja Karpelan kanssa)
- Vaikeita valintoja (2002)
- Se on ihan Matti, Timo Laaninen, 2005 [http://www.mattivanhanen.net/?sivu=kirjaesite], Maahenki Oy

Triviaa


- Matti Vanhanen tunnetaan absolutistina.
- Vanhanen on myös sanonut, että hänen sisällään on ollut aina "hevimies".
- Matti Vanhanen pitää spagetista, kunhan se ei ole liian maustettua.

Aiheesta muualla


- [http://www.eduskunta.fi/Vanhanen_Matti Eduskunnan esittelysivu]
- [http://www2.eduskunta.fi/fakta/edustaja/414/index.html Matti Vanhasen kotisivut]
- [http://www.keskusta.fi/content/henkilot/vanhanen.html Keskustahistoria]
- [http://www.keskusta.fi/apila/uutiset/?article_id=11792&Keskusta_Session=6983c8b4c3d7070df8dfdc1fcb83ca4b Ajankohtaista] Vanhanen, Matti Vanhanen, Matti Vanhanen, Matti ja:マッティ・ヴァンハネン

Anneli Jäätteenmäki

Anneli Tuulikki Jäätteenmäki (s. 11. helmikuuta 1955, Lapua) on varatuomari ja europarlamentin jäsen. Hän toimi Suomen pääministerinä 17. huhtikuuta 2003 – 24. kesäkuuta 2003 ja oli ensimmäinen tehtävässä toiminut nainen. Anneli Jäätteenmäki toimi myös Suomen Keskustan puheenjohtajana ajalla 2002 – 2003. Hän toimi eduskunnan puhemiehenä 25. maaliskuuta 2003 – 17. huhtikuuta 2003. [http://www.valtioneuvosto.fi/vn/liston/base.lsp?r=1713&mode=mt&k=fi&old=1270&ministeri=J%E4%E4tteenm%E4ki&nro=496][http://192.49.229.35/EP2004/s/valitut/kokomaaval.htm][http://www.valtioneuvosto.fi/vn/liston/base.lsp?hakusana=Kirjoita+hakusana&cb_710601031395=&hhallitus3=&hpuolue=&hhallitus=69.+Vanhanen&hpaivaa=&hhallitus2=69.+Vanhanen&hmennessa=&jarj=1&jarjn=1&hministerio=&rapo=11&hministeriys=P%E4%E4ministeri&ministeri1=&ministeri2=&mmennessa=&ministeri4=&m2mennessa=&HAE=Hae&r=1713&k=fi&old=1270][http://www.keskusta.fi/keskusta/historia/?article_id=4832] Anneli Jäätteenmäen pääministerikausi jäi lyhyeksi. Jo 69 päivän kuluttua nimityksestä hän joutui eroamaan virastaan ja hänen tilalleen nousi samasta puolueesta Matti Vanhanen. Pääministerin eroon johti eduskunnan luottamuspula, joka oli syntynyt Irak-skandaalin yhteydessä eduskuntavaalien alla Anneli Jäätteenmäen tuotua ulkoministeriön salaisista asiakirjoista julkisuuteen silloisen pääministerin Paavo Lipposen (sd) keskustelut Yhdysvaltain presidentin George W. Bushin kanssa Washingtonissa 9. joulukuuta 2002. Anneli Jäätteenmäki syytti Paavo Lipposta Suomen liittämisestä Yhdysvaltojen Irakin miehitystä kannattaneiden valtioiden koalitioon perustaen väitteensä hallussaan olleisiin asiapapereihin (mm. WASB-050). Syytöksiä seuranneessa kohussa selvisi, että Jäätteenmäki oli saanut asiapaperit haltuunsa presidentin neuvonantajalta Martti Manniselta. Myös Martti Manninen joutui jättämään tehtävänsä presidentin neuvonantajana. Julkista tutkimusta Paavo Lipposen toimista Washingtonissa ei tehty, vaikka asiapaperit mm. antoivat syytä epäillä silloisen pääministerin tarjonneen AMOS-kranaatinheitinjärjestelmää Yhdysvalloille, joka oli sodassa Afganistanin kanssa ja valmisteli hyökkäystä Irakiin ilman YK:n turvallisuusneuvoston lupaa. Suomen lainsäädännön kannalta ongelma on siinä, että Yhdysvaltoja olisi voitu pitää sotaa käyvänä maana sekä siinä, että hyökkäyssodan valmistelu olisi voitu tulkita kansainväliseksi sotarikokseksi. Anneli Jäätteenmäki valittiin europarlamenttiin 13. kesäkuuta 2004. Anneli Jäätteenmäki on naimisissa toimittaja Jorma Mellerin kanssa.

Lähteet

#[http://www.valtioneuvosto.fi/vn/liston/base.lsp?r=1713&mode=mt&k=fi&old=1270&ministeri=J%E4%E4tteenm%E4ki&nro=496 Jäätteenmäki, Anneli Tuulikki] – MIKO-ministeritietojärjestelmä 5.1.2005 #[http://192.49.229.35/EP2004/s/valitut/kokomaaval.htm EUROPARLAMENTTIVAALIT 13.6.2004 – Valitut ehdokkaat] – Oikeusministeriö 16.6.2004 #[http://www.valtioneuvosto.fi/vn/liston/base.lsp?hakusana=Kirjoita+hakusana&cb_710601031395=&hhallitus3=&hpuolue=&hhallitus=69.+Vanhanen&hpaivaa=&hhallitus2=69.+Vanhanen&hmennessa=&jarj=1&jarjn=1&hministerio=&rapo=11&hministeriys=P%E4%E4ministeri&ministeri1=&ministeri2=&mmennessa=&ministeri4=&m2mennessa=&HAE=Hae&r=1713&k=fi&old=1270 Ministerit aikajärjestyksessä, ministeriys: pääministeri] – MIKO-ministeritietojärjestelmä 5.1.2005 #[http://www.keskusta.fi/keskusta/historia/?article_id=4832 Henkilöt – PUHEENJOHTAJAT] – Suomen Keskusta

Muualla verkossa


- [http://www.keskusta.fi/content/henkilot/jaatteenmaki.html Keskustahistoria] Jäätteenmäki, Anneli Jäätteenmäki, Anneli Jäätteenmäki, Anneli

Paavo Lipponen

Paavo Tapio Lipponen (s. 23. huhtikuuta 1941, Turtola, nykyinen Pello), toimi Suomen pääministerinä vuodesta 1995 alkaen vuoteen 1999 (Lipposen I hallitus), ja heti sen jälkeen 1999 - 2003 (Lipposen II hallitus). 22. huhtikuuta 2003 hänet valittiin eduskunnan puhemieheksi. SDP:n puheenjohtaja hän oli vuosina 1993-2005. [http://www.eduskunta.fi/faktatmp/hetekatmp/ed353e-su.htm] Paavo Lipponen on toista kertaa naimisissa, nykyinen vaimo on historianopettaja ja filosofian lisensiaatti Päivi (omaa sukua Hiltunen). Perheeseen kuuluvat myös tyttäret Emilia (1998), Sofia (2000) ja Cecilia (1993) Päivin edellisestä avioliitosta. Paavo Lipposen ensimmäinen vaimo oli Aila-Marja Lipponen (s. 1939) (sd). Avioliitosta syntyi yksi lapsi, Paulamaria (1964). Paavo Lipposen vanhemmat ovat ylimetsänhoitaja Orvo Matias Kalervo Lipponen ja terveydenhoidon opettaja Hilkka Aino Iisalo (Ingman) (s. 1915). Paavo Lipposen isoisä Akseli Lipponen oli 1918 perustetun Kansallisen kokoomuksen puoluesihteeri 1919. Paavo Lipponen valmistui ylioppilaaksi Kuopion lyseosta 1959. Sieltä matka vei vuoden opiskelureissulle Yhdysvaltoihin Darthmouth College'iin Fullbright -stipendillä. Suomeen palattuaan Lipponen muutti Helsinkiin, jossa hän opiskeli Helsingin yliopiston valtiotieteellisessä tiedekunnassa pääaineenaan kansainvälinen politiikka. Paavo Lipponen valittiin yliopiston ylioppilaskunnan edustajistoon vuonna 1964 kolmen muun sosialidemokraatin, Ulf Sundqvistin, Ilkka Taipaleen ja Ilkka Sumun kera.[http://www.ylioppilaslehti.helsinki.fi/ylioppilaslehti/2003/031114/punaiset.html] Lipponen valmistui valtiotieteen maisteriksi Helsingin yliopistosta vuonna 1971. SDPn kansainvälisten asioiden sihteerinä hän kirjoitti yhdessä Jaakko Blombergin kanssa muistion, missä YYA-sopimusta tulkittiin sotilaallisten pykäliensä näkökulmasta liittosopimuksen kaltaisena. Sosialidemokraattisessa puolueessa hän on toiminut puheenjohtajana, tutkimussihteerinä, kansainvälisten asiain sihteerinä, polittisen osaston päällikkönä, Helsingin piirin puheenjohtajana, puoluetoimikunnan jäsenenä, puolueneuvoston jäsenenä. Hän on toiminut myös pääministeri Mauno Koiviston sihteerinä ja työministeri Veikko Helteen poliittisena sihteerinä. Paavo Lipponen harrastaa uintia (entinen sarjatason vesipalloilija) ja arkkitehtuuria. Sotilasarvoltaan hän on vääpeli. Paavo Lipponen joutui viimeisimmällä pääministerikaudellaan eduskuntavaalien alla maaliskuussa 2003 poliittisen kohun osapuoleksi Anneli Jäätteenmäen (kesk) tuotua julkisuuteen pääministerin keskustelut Yhdysvaltain presidentin George W. Bushin kanssa Washingtonissa 9. joulukuuta 2002. Siitä alkoi Irak-skandaaliksi tai Irak-vuodoksi nimitetty tapahtumasarja, mistä toimittaja Pekka Ervasti on kirjoitanut kirjan Irak-gate. Irak-skandaalin on tulkittu, eteenkin Keskusta-piireissä, saaneen lisäpontta 1972 tapahtuneen Zavidovo-vuodon johdosta; SDP:n silloinen ulkomaankauppaministeri Jussi Linnamo erosi virastaan. Kekkonen jätti kutsumatta valtakunnanoikeuden mm. tähän eroon vedoten. Jutussa tuomittiin sakkorangaistukseen sekä presidentin kansliapäällikkö Antero Jyränki (SDP), että Seppo Lidblom (SDP). Paavo Lipponen kuuluu Washingtonissa toimivan CSIS-instituutin transatlanttisen yhteistyöaloitteen johtoryhmään. [http://www.paavolipponen.org/cgi-bin/puheet.php?key=161] Hän osallistuu instituutissa jäsenenä Initiative for a Renewed Transatlantic Partnership työryhmän toimintaan. [http://www.csis.org/europe/initiative/index.cfm]

Luottamustehtävät


- 1979–1989 Työväen urheiluliiton vesipallovaliokunnan ja -jaoston puheenjohtaja
- 1982–1991 Työväen akatemian johtokunnan puheenjohtaja
- 1982 ja 1988 Presidentin valitsijamies
- 1984–1990 Suomi-Neuvostoliitto -seuran valtuuston puheenjohtaja
- 1985–1995 Helsingin kaupunginvaltuuston jäsen
- 1987–1990 Sosialidemokraattisen puolueen puoluetoimikunnan jäsen
- 1989–1991 Outokumpu Oy:n hallintoneuvoston puheenjohtaja
- 1993–2005 Suomen sosialidemokraattisen puolueen puheenjohtaja
- 2003– Urheiluopistosäätiön valtuuskunnan puheenjohtaja

Työura


- 1963 Savon Sanomien toimittaja
- 1963–1965 Ylioppilaslehden toimittaja
- 1965–1967 Yleisradion free lance -toimittaja
- 1967–1979 Sosialidemokraattisen puolueen tutkimus- ja kansainvälisten asioiden sihteeri ja poliittisen osaston päällikkö
- 1979–1982 Pääministeri Mauno Koiviston sihteeri
- 1983 Ministeri Veikko Helteen poliittinen sihteeri
- 1988–1995 Viestintä Teema oy:n toimitusjohtaja
- 1989–1991 Ulkopoliittisen instituutin johtaja

Opinnot


- 1959 Ylioppilas Kuopion lyseosta
- 1960–1961 Opintoja Darmouth Collegessa Yhdysvalloissa
- 1971 Valtiotieteen maisteri Helsingin yliopiston valtiotieteellisestä tiedekunnasta

Epäselvyyksiä poliittisella uralla


- 1972 - Valtakunnansyyttäjän syytekirjelmän mukaan vuonna 1972 SDP:n kansainvälisten asioiden sihteerinä toiminut Paavo Lipponen vastaanotti Zavidovo-tiedot silloiselta SDP:n ministeriltä Jussi Linnamolta. Paavo Lipposta kuulusteltiin tapauksessa todistajana. Sittemmin, vuonna 1992, tapauksen aikaan SDP:n kansanedustajana toiminut Erkki Tuomioja tunnusti vuotaneensa tiedot Vasabladetin toimittajalle Tor Högnäsille.
- 1998 - Ulf Sundqvistin 9 miljoonan markan velkojen ns. kohtuullistaminen. Juha Pärssinen julkisti Arja Alhon ja Timo Harakan väliset keskustelut, joista paljastui Paavo Lipposen olleen aloitteellinen yleisen oikeustajun vastaisen sopimuksen synnyttämiseksi. [http://www.cc.jyu.fi/~pasaojan/mirror/luent6.htm][http://web.archive.org/web/20010509051212/http://www.mtv3.fi/alho/][http://web.archive.org/web/19990220045129/forum.inet.fi/parssinen/]
- 2000 - Itävallan demokraattisen vaalituloksen ja Jörg Haiderin valtaannousun mitätöiminen. Lipponen ylitti toimivaltansa pääministerinä asettaessaan omin luvin Suomen vastustamaan Itävallan vaalitulosta. Asian käsittely olisi kuulunut presidentti Martti Ahtisaarelle.[http://www2.eduskunta.fi/fakta/edustaja/403/lalli3000.html][http://www.upi-fiia.fi/julkaisut/kronologia/2000/kronologia_2000_5.htm]
- 2002 - Soneran puolustaminen erityistilintarkastusta vastaan väärinkäytösepäilyjä herättäneen paljastuskirjan julkistamisen jälkeen. Myöhemmin erityistilintarkastusta vaati mm. Attac.
- 2003 - Irak-skandaali, jossa silloinen keskustan puheenjohtaja Anneli Jäätteenmäki toi julkisuuteen presidentin neuvonantajalta Martti Manniselta saamiaan tietoja Lipposen Yhdysvaltain presidentin kanssa Washingtonissa käymistä keskusteluista ja asiaa koskevasta ulkoasiainhallinnon raportista WASB-050.
- 2003 - Lipposen Silvio Berlusconin kanssa käymien keskustelujen pohjalta kaksi päivää ennen eduskuntavaaleja varmana esittämä väittämä Euroopan Unionin elintarvikeviraston saamisesta Suomeen. [http://www.hel.fi/uutiset/tiedotteet/2003/elintarvikevirasto.html] Virasto sijoitettiin Italian Parmaan.

Katso myös


- Bilderberg-ryhmä

Aiheesta muualla


- [http://www.paavolipponen.org/ Paavo Lipposen sivusto]
- [http://www.valtioneuvosto.fi/vn/liston/base.lsp?r=131&k=fi&old=754&rapo=1240 Pääministeri Lipponen Skotlantiin] – Valtioneuvoston tiedotusyksikkö 14. toukokuuta 1998
- [http://www.taivaansusi.net/historia/bilderberg_lipponen.txt Lipponen osallistuu Bilderberg-kokoukseen] – 3. kesäkuuta 2000
- [http://www.valtioneuvosto.fi/vn/liston/base.lsp?r=2232&k=fi&old=754&rapo=1240 Pääministeri Lipponen Bilderberg-kokoukseen] – Valtioneuvoston tiedotusyksikkö 25. toukokuuta 2001

Lähteet

#[http://www.eduskunta.fi/faktatmp/hetekatmp/ed353e-su.htm Eduskunta: Paavo Lipponen] #[http://www.ylioppilaslehti.helsinki.fi/ylioppilaslehti/2003/031114/punaiset.html Vaaleista tulikin punaiset] – Kansanedustaja Ilkka Taipaleen lausahdus, Ylioppilaslehti 11. marraskuuta 2003 #[http://www.paavolipponen.org/cgi-bin/puheet.php?key=161 YHDYSVALTAIN ULKOPOLITIIKKA AKTIVOITUU] – Suomen Kuvalehden kolumni 19. marraskuuta 2004 #[http://www.csis.org/europe/initiative/index.cfm U.S.-France Bilateral Dialogue] – CSIS-instituutti 12. marraskuuta–14. marraskuuta 2004 #[http://www.cc.jyu.fi/~pasaojan/mirror/luent6.htm 6. Tietojen hankkiminen] – Internetix: Journalistietiikka #[http://web.archive.org/web/20010509051212/http://www.mtv3.fi/alho/ Sundqvist-Alho-Lipponen -tapaus] – MTV3 #[http://web.archive.org/web/19990220045129/forum.inet.fi/parssinen/ Juha Pärssisen kotisivu] #[http://www2.eduskunta.fi/fakta/edustaja/403/lalli3000.html EU, ITÄVALTA JA SUOMI] – Juha Korkeaoja (kesk), Lalli (lehti) maaliskuussa 2000 #[http://www.upi-fiia.fi/julkaisut/kronologia/2000/kronologia_2000_5.htm Suomen ulkopolitiikan kronologia] – Ulkopoliittinen instituutti 30 toukokuuta 2000 #[http://www.hel.fi/uutiset/tiedotteet/2003/elintarvikevirasto.html Elintarvikevirasto Helsinkiin] – Helsingin kaupungin tiedote 14. maaliskuuta 2003 #[http://ra.yle.fi/ramgen/multifoorumi/arkki/050119_03.ra Ääninäyte vuodelta 1973] Kekkonen puhuu mm. SDP:n kansainvälisten asioiden sihteeristä, Paavo Lipposesta Lipponen, Paavo Lipponen, Paavo

Kansanedustaja

Kansanedustaja on kansalaisten valitsema asiamies, joka ajaa heidän asiaansa eduskunnassa. Suomessa kansanedustajia on 200. Kansanedustajan kausi on normaalisti neljä vuotta. Muiden maiden vastaavasta tehtävästä käytetään yleensä nimitystä parlamentin jäsen. Kansanedustajat valitaan eduskuntavaaleilla. Vaaleja varten Suomi on jaettu 15:een vaalipiiriin. Kustakin vaalipiiristä valitaan edustajia vaalipiirin asukasluvun mukaisesti. Vaalipiireistä valitaan edustajia vaalipiirin väkiluvun mukainen määrä ja ennen vaaleja paikkaluvusta tehdään asetus. Kansanedustajat valitaan suhteellisella listavaalilla. Ehdokkaita voivat asettaa puolueet ja vähintään 100-jäseniset valitsijayhdistykset. Pienemmät puolueet ja sitoutumattomat ehdokkaat yhdistyvät yleensä vaaliliitoksi parantaakseen läpipääsyn mahdollisuuksiaan. Eduskunnan vuotuista työjaksoa nimitetään valtiopäiviksi. Vallan kolmijako -opin mukaisessa jaottelussa kansanedustajat käyttävät lainsäädäntövaltaa. Eduskunnan täysistunnoissa puhetta johtaa eduskunnan puhemies, joka on valtakunnan hierarkiassa toinen heti presidentin jälkeen. Pääosan työstään kansanedustajat tekevät valiokunnissa, joissa lakiesitysten ja valtion talousarvioesitysten käsittely käytännössä tapahtuu. Valiokuntatyöskentelyn ohella koko eduskunta kokoontuu neljä kertaa viikossa täysistuntoihin, joissa lakiehdotuksia voidaan hyväksyä, hylätä, muuttaa tai palauttaa valiokuntaan valmisteltavaksi. Viime vuosina kansanedustajien työ on muuttunut aiempaa kansainvälisemmäksi, ja työhön kuuluu paljon matkoja erilaisten kansainvälisten järjestöjen kokouksiin.

Katso myös


- Luettelo kansanedustajista
- Luettelo nykyisistä kansanedustajista Luokka:Politiikka Luokka:Suomi

Tony Halme

Tony Christian Halme, tunnetaan myös lempinimellä Viikinki, (s. 6. tammikuuta 1963 Helsingissä) on Perussuomalaisten kansanedustaja.

Elämä ja ura

Perussuomalaisten kansanedustajaksi Halme nousi maaliskuussa 2003 saatuaan vaaleissa 16 000 ääntä, enemmän kuin vaalit voittaneen keskustan silloinen puheenjohtaja Anneli Jäätteenmäki. Vuoden 2004 kunnallisvaaleissa Halme sai yli 2000 ääntä ja nousi Helsingin kaupunginvaltuustoon. Julkisuuteen hän tuli ensi kerran Gladiaattorit-ohjelman kautta 1993, josta juontuu myös lempinimi Viikinki. Halme valmistui kansa- ja oppikoulusta. Hän kävi myös ruotsinkielistä koulua sekä opiskeli Strömbergin konepajakoulun sähköasentajalinjalla. Opinnot jäivät kuitenkin kahden vuoden jälkeen kesken poissaolojen takia. Sotilasarvoltaan Halme on pioneeri. Halmeen työura on kirjava. Hän asui 15 vuotta USA:ssa ja toimi henkivartijana, showpainijana (nimenään Ludvig Borga) sekä ammattinyrkkeilijänä. Hänellä oli myös pieni rooli 1995 ilmestyneessä elokuvassa Die Hard: Koston enkeli, jossa pääosaa esitti Bruce Willis, sekä isompi rooli kotimaisessa Ponterosassa (2001). Hänen muita töitään ovat olleet muun muassa ikkunanpesijä, kalakauppias, portinvartija, lasinleikkaaja, pikkolo, turvamies, stuntman, tv- ja radiojuontaja sekä valmentaja. Viime vuosina Halme on myös kirjoittanut kirjoja ja levyttänyt musiikkialbumin. Halme on voittanut ammattinyrkkeilyn raskaansarjan Suomen mestaruuden. Amerikkalaisen vapaapainin WWF-sarjassa "Ludvig Borgalle" suunniteltiin mestaruutta, mutta ura loppui ennen mahdollista titteliottelua. 3. heinäkuuta 2003 Halme ampui asunnossaan pistoolilla alkoholin sekä amfetamiinin vaikutuksen alaisena. [http://www.helsinginsanomat.fi/tuoreet/artikkeli/1057169225498] Poliisin kotietsinnässä hänen kotoaan löytyi luvaton 9 mm:n sotilaspistooli ja luvattomia patruunoita sekä huomattava määrä testosteronia ja anabolista steroidia sisältäviä lääkevalmisteita. Käräjäoikeus tuomitsi Tony Halmeen 29. tammikuuta 2004 salakuljetuksesta, laittomaan tuontitavaraan ryhtymisestä, ampuma-aserikoksesta, huumausaineiden käyttörikoksesta sekä aseen varomattomasta käsittelystä neljän kuukauden ehdolliseen vankeusrangaistukseen ja 80 päiväsakkoon. Halme valitti päätöksestä hovioikeuteen [http://www.oikeus.fi/vksv/uploads/ak7h6jy.pdf], mutta tuomio pysyi ennallaan.

Aatteellisuus

Tony Halmeen on sanottu edustavan suomalaisen "tosimiehen" stereotypiaa, vaikkakin tätä imagoa on pidetty myös liian yksioikoisena. Hänen näkemyksensä ovat tiukan konservatiivisia ja oikeistolaisia. Tähän ideologiaan sisältyvät esimerkiksi isänmaallisuus ja siirtolaisvastaisuus. Kriitikot ovat kutsuneet Halmeen käsitystä isänmaallisuudesta äärinationalismiksi. Hän myös esiintyy eläinten, naisten ja lasten puolustajana ja sotaveteraanien asian ajajana. Ehdonalaiseen tuomioon johtaneen tapauksen jälkeen Halme ilmoitti luopuneensa alkoholista ja kääntyneensä uskoon. Alkoholista pidättäytyminen kesti vuoden 2005 kesään asti, jolloin Halme nautti julkisesti yhden lasin alkoholia. Seksuaalivähemmistöihin Halme suhtautuu kielteisesti. Tämän osoittaakseen hän on tatuoinut pakaroidensa yläpuolelle tekstin Exit only. Häntä on myös syytetty rasismista, mutta Halme on kiistänyt syytökset.

Ammattilaisnyrkkeilytilastot 1995-2002

10. kesäkuuta1995Brad PowellLas VegasKO 1
26. kesäkuuta1995Archie PerryInglewoodPOINTS 5
4. maaliskuuta1996Tony MessengerHelsinkiTKO 1
27. huhtikuuta1996Patrick FreemanLas VegasL-KO 4
27. toukokuuta1996Robert SwensonHelsinkiKO 1
9. syyskuuta1996Jukka JärvinenHelsinkiL-DISQ 3Raskaansarjan SM
6. syyskuuta1997Paul GenielAtlantic CityKO 1
29. syyskuuta1997Jukka JärvinenHelsinkiKO 1Raskaansarjan SM
16. maaliskuuta1998Terry ArmstrongHelsinkiKO 1
14. syyskuuta1998Mika KihlströmHelsinkiL-TKO 6Raskaansarjan SM
16. marraskuuta1998Ken WoodsHelsinkiKO 2
19. huhtikuuta1999Iran BarkleyHelsinkiPOINTS 12WBF America Heavyweight
6. syyskuuta1999Agustin CorpusHelsinkiL-KO 3
22. marraskuuta1999Ferenc DeakHelsinkiKO 1
17. huhtikuuta2000Mika KihlströmHelsinkiKO 2Raskaansarjan SM
3. lokakuuta2000Yacine KingboHelsinkiL-KO 2NBA Heavyweight
20. helmikuuta2001Almaz GismejevHelsinkiTKO 3
13. lokakuuta2001Garing LaneKööpenhaminaL-TKO 4
29. marraskuuta2002Chris SirengoHelsinkiPOINTS 6

- Voitot: 13
- Häviöt: 6
- Tyrmäykset: 10
- Ratkaisemattomat: 0

Kirjat


- Jumala armahtaa, minä en (1998)
- Tuomiopäivä (2001)
- Viikingin voimaopas (2003)
- Kovan päivän ilta (2003)

Levytykset


- Mestarit salilla (2001)

Linkkejä


- [http://www.eduskunta.fi/triphome/bin/utapuh.scr?ccl=desc&freetext=&esukunimi=Halme&eetunimi=Tony&eedkryhma=%24&aktyyppi=%24&vpvuosi=%24&vptunnus=%24&kasvaihe=%24 Tony Halmeen puheenvuorot eduskunnassa]

Lähteet

#http://www.eduskunta.fi/faktatmp/hetekatmp/ed763e-su.htm Eduskunnan henkilötietokooste #http://www.revontuli.net/kirja.htm Kustannusosakeyhtiö Revontulen kirjamyymälä #http://www.helsinginsanomat.fi/tuoreet/artikkeli/1057169225498 Helsingin Sanomien raportti ammuskelusta 3.7.2003 kello 14.03 #http://www.oikeus.fi/vksv/uploads/ak7h6jy.pdf Valtakunnansyyttäjänviraston vuosikertomus 2003 Halme, Tony Halme, Tony Halme, Tony

Jyrki Kasvi

Jyrki Jouko Juhani Kasvi (s. 6. tammikuuta 1964 Pyhtäällä) on espoolainen Vihreän liiton kansanedustaja ja kaupunginvaltuutettu. Lisäksi hän on mm. YTV:n hallituksen ja Tekniikan akateemisten liiton valtuuston jäsen sekä International Parliamentarians' Association for Information Technology (IPAIT) -järjestön 2. varapuheenjohtaja. Kasvi valittiin vuoden 2003 vaaleissa eduskuntaan Uudenmaan vaalipiiristä. Edellisissä eduskuntavaaleissa (1999) Kasvi esiintyi Nuorsuomalaisen puolueen listalla. Koulutukseltaan Kasvi on tekniikan tohtori ja ennen kansanedustajaksi valintaansa hän työskenteli tutkijana Teknillisen korkeakoulun työpsykologian ja johtamisen laboratoriossa sekä EU:n IV ja V puiteohjelman asiantuntija-arvioijana ja evaluaattorina. Lisäksi hän on kirjoittanut useita tietotekniikkaa ja tietoyhteiskuntaa käsitteleviä kirjoja ja artikkeleita sekä toiminut Suomen tieteiskirjoittajat ry:n jäsenlehden, Kosmoskynän päätoimittajana. MikroBitti-,C= ja Pelit-lehtien avustajana hänet tunnettiin myös nimimerkillä Wexteen. Ilman nimimerkkiä kirjoittaessaan hän käytti nimestään muotoa "Jyrki J.J. Kasvi". Vuonna 2003 Getnolife-yhdistys nimesi Kasvin vuoden nörtiksi. Kasvilla on lemmikkinä kääpiösiili nimeltä Tepsu. Hän on osallistunut TV2:ssa järjestettyyn Suomen tietoviisas -kilpailuun, mutta ei pärjännyt kilpailussa ollenkaan.

Kasvin kirjoittamia kirjoja


- Kasvi J.J.J. (2001) Tekstarimania, Otava.
- Kasvi J.J.J. (2000) Nollia ja ykkösiä, Otava.
- Kasvi J.J.J. & Vartiainen M. (toim.) (2000), Organisaation muisti - Tieto työn tukena Edita.
- Kasvi J.J.J. (1992) PC:n käytön perusteet, Sanomaprint, Erikoislehdet.
- Kasvi J.J.J. (1989) Amiga 2, AmigaBasic, Erikoislehdet Oy, Tecnopress.
- Kasvi J.J.J. (1988) Amiga 1, AmigaDOS, Tecnopress Oy.
- Kasvi J.J.J. (1988) Huvia ja hyötyä MSX, Tecnopress Oy.
- Kasvi J.J.J. (1986) Huvia ja hyötyä Commodore 64, Tecnopress Oy.

Linkkejä


- [http://kasvi.org/ Henkilökohtaiset kotisivut]
- [http://lib.hut.fi/Diss/2003/isbn9512262886/ Väitöskirja] Kasvi, Jyrki

Japani

Japani (japaniksi Nihon tai Nippon, 日本) on Itä-Aasiassa sijaitseva perustuslaillinen keisarikunta. Pääosan Japanista muodostavat neljä pääsaarta, Honshu, Hokkaido, Kyushu ja Shikoku. Maan kokonaispinta-ala on 377 835 neliökilometriä ja se on siten hiukan Suomea suurempi. Japanin väkiluku on noin 127 miljoonaa. Japanissa puhutaan pääasiassa japania. Suuri osa japanilaisista on uskonnoltaan sekä buddhalaisia että šintolaisia. Japanin pääkaupunki on Tokio, joka esikaupunkeineen (muun muassa Yokohama) on yksi maailman suurimmista kaupungeista. Toiseksi suurimman kaupunkikeskittymän muodostaa läntisen Kansai-alueen Osaka-Kioto-Kobe -rykelmä. Japanin keisarina on tällä hetkellä Akihito. Todellinen valta on pääministerillä, joka on Junichiro Koizumi.

Talous

Japani on maailman neljänneksi suurin talousmahti. Maan taloutta vaivaa 1990-luvulta alkanut pitkäkestoinen talouden taantuma: kulutuskysyntä on korkealla tasolla ja vienti ylijäämäinen, mutta maahan on syntynyt pysyvää työttömyyttä. Osasyy on alihankinnan siirtyminen Kaakkois-Aasian maihin, mikä alkoi jo 1980-luvulla. Japanilla ei ole juurikaan omia raaka-ainevaroja, joten se on hyvin riippuvainen ulkomaankaupasta. Raaka-aineiden puuttuessa maan talouselämän kilpailukyvyn on taannut yhtenäiskulttuuri, koulutus, suhteellisen suljetut kotimarkkinat sekä korkean teknologian laajamittainen soveltaminen. Autot olivat ensimmäisiä japanilaisia massatuotannon tuotteita, jotka hyvän laatunsa takia saivat vallattua etenkin halpojen pienten autojen markkinat Länsi-Euroopassa 1960-luvun puolivälistä eteenpäin. Yhdysvalloissa Japanin läpimurtotuotteisiin kuuluivat transistoriradiot. Radioista Japanin tuotanto laajeni kaikkeen kulutuselektroniikkaan. Laatutietoisuuden oli tuonut Japaniin amerikkalaiset Deming ja Juran Japanin jälleenrakennuksen apuohjelmassa. Mielenkiintoista on, ettei Japani ole pärjännyt high tech -piensarjatuotteissa kuten ilmailu- ja avaruustekniikassa, vaikka Japanin puolustusvoimat ovat maailman seitsemänneksi suurimmat asevoimat. Toisen maailmansodan lopputulos on mahdollisesti pysäyttänyt Japanin kyseisillä aloilla Yhdysvaltain teollisuuden asiakkaaksi. Autoteollisuus ja laivanrakennusteollisuus kuitenkin nostivat Japanin terästeollisuuden (esimerkkiyhtiönä Nippon Steel) maailman suurimmaksi teräksen tuottajaksi. Teräs tuotettiin australialaisesta ja yhdysvaltalaisesta malmista ja hiilestä. Omien öljyvarojen puute johti Japanin eri linjoille Yhdysvaltain kanssa, ja maa teki Iranin kanssa öljykauppaa vuoden 1979 islamilaisesta vallankumouksesta huolimatta.

Historia

:Pääartikkeli: Japanin historia Japanilaisen legendan mukaan Japanin perusti keisari Jimmu 600-luvulla eaa. Japaniin lainattiin kiinan kirjoitusjärjestelmä 400-luvulla. Joitakin satoja vuosia myöhemmin siitä kehitettiin japanilaiset tavuaakkoset katakana ja hiragana, jotka mahdollistivat japanin selkeän äänteenmukaisen kirjoittamisen. Japania hallitsivat nimellisesti keisarit, mutta käytännön valta oli feodaalijohtajilla, joista keisari nimesi yhden kerrallaan shoguniksi. 1500-luvulla eurooppalaiset, ensimmäisinä portugalilaiset purjehtijat saapuivat Japaniin ja perustivat siirtokuntia muun muassa Nagasakiin käyden kauppaa ja yrittäen levittää kristinuskoa. Japani oli suljettuna ulkomaailmalle kahden ja puolen vuosisadan ajan. 1854 Yhdysvaltalainen kommondori Matthew Perry pakotti Japanin avautumaan. 1860-luvun meiji-restauraatio teki Japanista Itä-Aasian uudenaikaisimman valtion ja sen uudistukset tekivät vähitellen Japanista sotilaallisesti voimakkaimman valtion alueella. meiji-restauraatio Maantieteellisesti Japani pyrki laajentumaan meiji-restauraation jälkeen aina toisen maailmansodan päättymiseen asti. Kiinaa ja Venäjää vastaan käydyissä sodissa Japani sai Taiwanin eli entisen Formosan, Sahalinin eteläosan ja vakiinnutti vaikutuspiirinsä Korean niemimaalla ja Mantšuriassa. Ensimmäisessä maailmansodassa Japani liittyi ympärysvaltojen puolelle ja sai rauhansopimuksessa Saksalle kuuluneita siirtomaa-alueita. 1930-luvulla Japani miehitti Mantšurian ja valtasi useimmat Kiinan rannikon suurkaupungit 1937. Japanin yllätyshyökkäys Pearl Harborin laivastotukikohtaan joulukuussa 1941 sai Yhdysvallat liittymään toiseen maailmansotaan. Sota päättyi Japanin antautumiseen 1945 Hiroshiman ja Nagasakin atomipommien pudottamisen jälkeen. Sodan seurauksena liittoutuneet valtiot miehittivät Japanin. Käytännössä kuitenkin miehitys tarkoitti yhdysvaltalaisten joukkojen hallintoa Japanissa. Pääsaarten miehitys kesti Japanissa San Franciscon rauhansopimuksen ratifioimiseen asti 1952. Miehityksen päätyttyä Japani solmi liittolaissopimuksen Yhdysvaltain kanssa, mikä on mahdollistanut Yhdysvaltain sotilastukikohdat Japanissa. Neuvostoliitto piti itsellään valtaamansa Sahalinin eteläosan ja Kuriilien saaret, joiden vuoksi Japanilla ja Venäjällä ei vieläkään ole rauhansopimusta. Japani menetti myös valtaosan muista meiji-restauraation jälkeisistä valloituksistaan. Japanin talous kehittyi nopeasti sodan jälkeen ja se on nykyään maailman kolmanneksi suurin kansantalous ja yksi maailman vauraimmista valtioista vuosia jatkuneesta talouden laskusuhdanteesta huolimatta. Talousvaikeuksien seurauksena Euroopan unioni ja Kiina ovat kuitenkin ohittaneet Japanin maailmantaloudessa. Japanin talous kärsii rakenteellisista ongelmista ja erityisesti maan pankkisektorilta vaaditaan uudistuksia. Onkin epävarmaa, miten perinteinen Työtä eliniäksi -järjestelmää (寿命の雇用, "jumyō koyō") pystytään ylläpitämään. Kovin nopeaa muutos ei kuitenkaan ole. Tyypillisissä joukkoirtisanomistilanteissa irtisanottaville annetaan yli puoli vuotta aikaa etsiä uusi työpaikka. Talouden taantumasta huolimatta Japani on merkittävä talousmahti. Maailman 2 000 suurimmasta yrityksestä 316 toimii Japanissa. Vuonna 2000 niiden yhteenlaskettu liikevaihto oli 3 220 miljardia euroa.

Suomen ja Japanin suhteet

Ensimmäinen virallinen suomalainen Japanissa lienee ollut luutnantti Adam Laxman. Venäjän keisarinna Katariina Suuri lähetti hänet 1700-luvun loppupuolella pohjustamaan kauppasuhteita ja ottamaan selvää sulkeutuneesta Japanista. Vuonna 1879 puolestaan Yokohamaan rantautui tutkimusmatkailija Adolf Erik Nordenskiöld. Hän lienee myös ensimmäinen Koillisväylän läpi purjehtinut ihminen. Suomalaisten lähetystyö alkoi pian uskonnonvapautumisen (1873) jälkeen. Suomen Luterilainen Evankeliumiyhdistys lähetti Esteri Kurvisen ja Alfred Wellrosin Japaniin vuonna 1900. Tunnettu kielentutkija ja tutkimusmatkailija G. J. Ramstedt nimettiin Suomen viralliseksi ensimmäiseksi asiainhoitajaksi Japaniin, Kiinaan ja Siamiin vuonna 1919. Suomalaisia kansainvälisissä tieteellisissä teoksissa julkaisseita Japanin tukijoita ovat muun muassa historioitsija Olavi K. Fält, taloustieteilijä Merja Karppinen, syntyjään virolainen kielentutkija Rein Raud ja semiootikko Eero Tarasti. Suomalaisessa taiteessa merkittäviä japanilaisia vaikutteita on saanut muun muassa säveltäjä Eero Hämeenniemi, jonka ooppera Silkkirumpu perustuu japanilaisiin teemoihin niin tarinan kuin sävelkielenkin osalta. Japanin parlamentin ensimmäinen ulkomaalaissyntyinen senaattori on Suomessa syntynyt Marutei Tsurunen (entinen Martti Turunen).

Viralliset suhteet

Japani tunnusti Suomen valtion 23. toukokuuta 1919. Maiden väliset diplomaattisuhteet solmittin 6. syyskuuta 1919 sekä uudelleen 8. maaliskuuta 1957. Suomen suurlähetystö sijaitsee Tokiossa. Suurlähettiläänä toimii Jorma Julin.

Japanin kulttuuri

Japanin kulttuuri on kehittynyt omalaatuiseksi mm. syrjäisen sijainnin ja 1500-1800-luvuilla harjoitetut eristäytymispolitiikan takia. Japanissa on kehittynyt monia omaperäisiä taidemuotoja, kuten kukkien asettelu (ikebana) ja teeseremonia. Japanilaisella kirjallisuudella on pitkät perinteet. Yksi maailman vanhimmista romaaneista on japanilaisen Shikibu Murasakin noin vuonna 1000 kirjoittama Genji monogatari. Nykykirjailijoista tunnetuin lienee nobelisti Kenzaburo Oe. Japanilaisen runouden tunnetuimpia muotoja ovat tanka ja haiku, jotka ovat määrämuotoisia. Kabuki-teatteri on tyyliteltyä draamaa jota esittävät voimakkaasti meikatut miesnäyttelijät. Rakugo sen sijaan on eräänlainen stand-up-komiikan ja teatterin välimuoto. Kuvataiteessa japanilaisten merkittävimmät saavutukset ovat kalligrafian ja maisemamaalauksen alalla, missä kiinalainen vaikutus on selvästi havaittavissa. Japanissa luetaan paljon sarjakuvia, joita kutsutaan mangaksi. Japanilaisia piirrettyjä kutsutaan animeksi ja viimeaikoina anime on saavuttanut suosiota myös Japanin ulkopuolella. Ehkä tunnetuin animeen yhdistetty ihminen on Hayao Miyazaki, Studio Ghiblin perustajajäsen ja muun muassa elokuvan Sen to Chihiro no kamikakushi (Henkien kätkemä) ohjaaja. Merkittävimpiin vuotuisiin juhliin kuuluu kirsikkapuun kukkien katseluun keskittyvä hanami. Korkeakulttuurin ja perinteisen populaarikulttuurin lisäksi japanilainen kulttuuri on vaikuttanut voimakkaasti tietokone- ja videopeleihin. MSX, Sonyn PlayStation, Sega, Nintendo, Konami, Namco ja Taito ovat lähes käsitteiden asemassa tietotekniikka- ja pelaajamaailmassa. Tunnetuimpiin pelisarjoihin kuuluvat muun muassa Mario, Final Fantasy, Metal Gear Solid, Nemesis, Tekken ja Virtua Fighter. Japanissa ei noudateta kesä- ja talviajan vaihtelua.

Merkittävimmät luonnonvarat


- kala

Merkittävimmät vientituotteet


- moottoriajoneuvot
- elektroniikka

Katso myös


- Luettelo Japanin kaupungeista
- Luettelo Japanin keisareista
- Luettelo Japanin pääministereistä

Aiheesta muualla


- [http://www.theforeigner-japan.com/ The Foreigner – Japan] (englanninkielinen)
- [http://hanami.ath.cx/ Hanami Web] (englanninkielinen) Luokka:Japani als:Japan ms:Jepun zh-min-nan:Ji̍t-pún ko:일본 ja:日本 simple:Japan th:ประเทศญี่ปุ่น

Kalevi Sorsa

Taisto Kalevi Sorsa (21. joulukuuta 1930, Keuruu – 16. tammikuuta 2004, Helsinki) oli pitkäaikaisin Suomen pääministeri ja eräs merkittävimmistä suomalaisista sosialidemokraattisista poliitikoista. Hän syntyi Keuruulla, mutta isän liikkuvan ammatin perhe muutti usein. Sorsa kävi koulua Jyväskylässä ja Lappeenrannassa. Lappeenrannassa 1948 Sorsa alkoi osallistua Sdp:n toimintaan. Sorsa kuului presidenttien Kekkosen ja Koiviston aikaisen historian merkittävimpiin poliittisiin vaikuttajiin. Sorsa oli SDP:n puoluesihteeri 1969-1975 ja puheenjohtaja, eduskunnan puhemies 1989-1990 sekä Suomen pääministeri neljässä hallituksessa yhteensä noin 10 vuoden ajan (1972–1975, 1977–1979, 1982–1983, 1983–1987). Hän oli edelleen vuonna 2005 Suomen pitkäaikaisin pääministeri. Sorsaa pidetään yhtenä maamme historian merkittävimmistä pääministereistä. Kalevi Sorsan panos oli mitä merkittävin niin julkisten palveluiden, kuten koulun ja terveydenhuollon kehittämisessä kuin myös sosiaaliturvan vahvistamisessa lapsiperheistä eläkkeisiin. Hänen hallituksensa toteuttivat useita tärkeitä perhepoliittisia uudistuksia (mm. laki lasten päivähoidosta, äitiysloman pidennys, vuosilomalaki) sekä mm. kansanterveyslain, uuden kilpailulainsäädännön ja työsuojeluhallituksen. Sorsan hallitusten aikana suomalaisen hyvinvointivaltion rakennus edistyi suurin askelin ja Suomi nousi toisen maailmansodan jälkeisen ajan syvimmästä lamasta Länsi-Euroopan nopeimmin kasvavaksi kansantaloudeksi. Sorsan toiminta ei rajoittunut vain kotimaan politiikkaan, vaan hän osallistui aktiivisesti myös kansainväliseen sosialidemokraattiseen liikkeeseen. Sorsaa voidaankin pitää ensimmäisenä aidosti kansainvälisenä suomalaisena puoluejohtajana. Hän tuki Etyk-prosessia ja maailman köyhien ja rikkaiden maiden välisen kuilun kaventamiseen tähtääviä hankkeita. 1970-luvulla vasemmistolaisten (eteenkin taistolaisten) voimakkaasta vastusutuksesta huolimatta Sorsan nimittämä pääneuvottelija Jussi Linnamo ja presidenttinä tuolloin toiminut Urho Kekkonen ajoivat yhdessä läpi EEC-vapaakauppasopimuksen. Tuolloin alulle saatettu lännettymisprojekti tosin edellytti, että Suomi solmisi vastaavat sopimukset Neuvostoliiton johtamien SEV-maiden kanssa. Kekkosen Breznevin kanssa käymät luottamukselliset keskustelut EEC-kauppasopimuksesta vuodettiin julki ns. Zavidovo-vuodossa. Vuodon seurauksena Kekkonen uhkasi kieltäytyä jatkosta, joka olisi merkinnyt EEC-kauppasoimuksen hylkäämistä ja useiden arvioiden mukaan Suomen lopullista lipumista Neuvostoliiton etupiiriin. Kekkonen valittttiin presidentiksi eduskunnan poikkeuslailla. Sorsaa on jälkikäteen arvosteltu poikkeuslain valmistelusta. Sorsa itse esiintyi useissa presidenttikaavailuissa. Vuonna 1993 hän pyrki puolueensa SDP:n esivaalissa presidenttiehdokkaaksi, mutta hävisi nöyryyttävästi tuolloin kokemattomalle kansainväliselle virkamiehelle Martti Ahtisaarelle. Suomi kamppaili 1990-luvulla ankaran laman kourissa ja äänestäjien mielikuva poliitikoista oli negatiivisempi kuin ehkä koskaan. Maan kokeneimpana poliitikkona Sorsa sai tuntea epäluottamuksen nahoissaan. Ennen poliittista uraansa Sorsa työskenteli mm. UNESCOn tehtävissä Pariisissa 1959–1965, Suomen Unesco-toimikunnan pääsihteerinä 1965–1969 ja Opetusministeriön kansainvälisen osaston apulaisosastopäällikkönä 1967–1969. Kalevi Sorsa kuoli syöpään 16. tammikuuta 2004 kotonaan Helsingissä. Hän osallistui yhteiskunnalliseen keskusteluun elämänsä loppuun saakka. Viimeinen kolumni ilmestyi postuumisti Uutispäivä Demarissa. Kalevi Sorsan pitkäaikaisen kotitalon seinään Helsingin Merihaassa kiinnitettiin muistolaatta Kansanvallan päivänä 17. heinäkuuta 2005. Muistolaatassa todetaan lyhyesti Sorsan pitkäaikainen valtiomiesura ja muistutetaan myös hänen laajasta kirjallisesta tuotannostaan. Muistolaatta valmistettiin ja kiinnitettiin Suomen Sosialidemokraattisen Sanomalehtimiesliiton (SSSL) aloitteesta. 14. lokakuuta 2005 Hietaniemen hautausmaalla paljastettiin Kimmo Pyykön veistämä Sorsan hautamuistomerkki "Elämänkaari". Pyykön omien sanojen mukaan teos on "symbolinen matka suuren humanistin, terävävaistoisen ja uutta etsivän demokraatin ja valtiomiehen elämäntyöhön."

Sorsan hallitukset


- Sorsan ensimmäinen hallitus: 4. syyskuuta 1972 - 13. kesäkuuta 1975 (1013 päivää)
- Sorsan toinen hallitus: 15. toukokuuta 1977 - 26. toukokuuta 1979 (742 päivää)
- Sorsan kolmas hallitus: 19. helmikuuta 1982 - 6. toukokuuta 1983 (442 päivää)
- Sorsan neljäs hallitus: 6. toukokuuta 1983 - 30. huhtikuuta 1987 (1456 päivää)

Aiheesta muualla


- [http://194.252.88.3/radioarkistoweb.nsf/sivut/poliitikko?opendocument&pageid=Content151950982AE Ylen Kansallinen äänigalleria] Sorsa, Kalevi Sorsa, Kalevi

Veikko Vennamo

Veikko Emil Aleksander Vennamo (11. kesäkuuta 1913 - 12. kesäkuuta 1997), lakitieteen lisensiaatti ja varatuomari oli värikäs poliitikko. Vuoteen 1938 saakka hänen sukunimensä oli Fennander. Hänen puolisonsa oli Sirkka Vennamo os. Tuominen. Veikko Vennamo toimi:
- Maatalousministeriön asutusasiain osastopäällikkönä ja ylijohtajana 1944-59
- Suomen Maaseudun Puolueen ja sen edeltäjän Suomen Pientalonpoikien Puolueen johtajana 1959-1979.
- Kansanedustaja 1945-59 (Maalaisliitto), 1959-62 (Suomen Pientalonpoikien Puolue) ja 1966-87 (Suomen Maaseudun Puolue).
- Toisena valtiovarainministerinä 1954-1956 Veikko Vennamo oli harvoja poliitikkoja, jotka vastustivat Urho Kekkosen tapaa hoitaa idänpolitiikkaa. Vennamo koki itse olevansa "kekkosdiktatuurin vankina" ja kärsikin paljon kekkosvastaisuudestaan, koska se merkitsi myös epäilyä neuvostovastaisuudesta ja näin ollen esti SMP:n hallituskelpoisuuden. Kekkosen valitsemiseksi vuoden 1974 presidentinvaalien sijasta presidentiksi eduskunnan säätämällä poikkeuslailla vuosiksi 1974-1978 tapahtui siten, että perustuslaillinen määräenemmistö varmistettiin säätämällä puoluelain muutos, millä osan SMP:n kansanedustajista oli mahdollista siirtyä SMP:stä Suomen kansan yhtenäisyyspuolue SKYP:iin vieden kansanedustajuuteen liittyvä puoluetuki mukanaan uuteen puolueeseen, koska yli puolet eduskuntaryhmästä siirtyi. Tämä sai Veikko Vennamon kutsumaan SKYP:n kansanedustajia "seteliselkärankaisiksi". SMP pääsi vasta Kalevi Sorsan IV hallitukseen Mauno Koiviston ollessa presidenttinä 1983 Kekkosen erottua 1981 terveydellisistä syistä ennen presidenttikautensa 1978-1984 päättymistä. Kauden merkittävin aikaansaannos SMP:n osalta oli Heikki Rinteen malliin perustuva työllisyyslaki, mikä velvoitti kunnat työllistämään työttömiksi jääneet tietyn ajan kuluttua. Lain esitteli työvoimaministeri Urpo Leppänen. Veikko Vennamon kuuluisiin vaalilupauksiin oli kuulunut poistaa työttömyys kolmessa kuukaudessa. Laista jouduttiin luopumaan työttömyyden kasvettu liian suureksi rahoitettavaksi kuntien työllistämisellä. Vennamon lähtöön Maalaisliitosta liittyy keskinäinen kilpailu Urho Kekkosen kanssa. Vennamon merkittävin saavutus on karjalaisen siirtoväen asutus maa- ja metsätalousministeriön osastopäällikkönä. Vennamo oli Johannes Virolaisen ohella yksi Suomen merkittävimmistä karjalaispoliitikoista. Vennamolle leimallista oli värikäs esiintyminen ja kielenkäyttö, mm. "unohdettu kansa", "rötösherrat" ja "kyllä kansa tietää" kuuluivat hänen fraaseihinsa. Hän nosti 60-luvun loppupuolella puolueensa SMP:n merkittäväksi eduskuntapuolueeksi käytännössä oman persoonansa tenholla. Poliittiset kilpailijat sanoivat SMP:n (Suomen Maaseudunpuolue) tarkoittava "Sirkka, Minä ja Pekka" Veikko Vennamon rouvan ja pojan mukaan. Vennamolle kaavailtiin valtioneuvoksen arvonimeä, mutta edellytyksiä sen myöntämiselle ei katsottu olevan. Veikko Vennamon poika on entinen poliitikko, SMP:n puheenjohtaja ja nykyinen liike-elämän vaikuttaja Pekka Vennamo. Vennamo, Veikko

Puolue

Poliittinen puolue on järjestö tai järjestökokonaisuus, jonka pääasiallisena toiminta-ajatuksena on yhteiskunnan kehittäminen jäsenten haluamaan suuntaan, joka yleensä on suunnilleen yhteinen ja samansuuntainen. Useimmat puolueet toimivat demokraattisten pelisääntöjen mukaan, eli pyrkivät vaikuttamaan yhteiskunnan kehitykseen vaaleissa valittujen edustajien kautta, ja noudattavat sisäisessä päätöksenteossaan puolueen jäsenten kesken jäsendemokratiaa. Suomessa puoluerekisteriin merkittävällä puolueella tulee olla yleisohjelma, jossa on esitettynä puolueen keskeiset periaatteet ja tavoitteet, joilla se haluaa vaikuttaa yhteiskuntaan ja poliittiseen päätöksentekoon. Puoluerekisterijärjestelmä tuli voimaan 10. tammikuuta 1969, jolloin hyväksyttiin puoluelaki. Osa puolueista on luonteeltaan kansainvälisiä, samantapaisia päämääriä ajavia puolueita on siis useissa maissa. Esimerkkeinä voitaneen mainita liberaaliset puolueet, konservatiiviset puolueet, sosialistiset puolueet, työväenpuolueet, ympäristöpuolueet, kommunistiset puolueet, uskonnolliset