:: wikimiki.org ::
| Maailmanpankki |
MaailmanpankkiTermillä Maailmanpankki tarkoitetaan nykyisin kahdesta eri laitoksesta koostuvaa ryhmää. Maailmanpankkiin kuuluvat IBRD (International Bank for Reconstruction and Development) ja IDA (The International Development Association). Maailmanpankin nykyiset tehtävät keskittyvät köyhyyden vähentämiseen ja kestävän kehityksen maailmanlaajuiseen edistämiseen. Maailmanpankki antaa jäsenilleen taloudellista tukea lainojen muodossa, teknistä tukea eri projekteihin sekä neuvoo maiden hallituksia.
Maailmanpankki ja Kansainvälinen valuuttarahasto (IMF) luotiin toisen maailmansodan jälkeen Bretton Woodsissa pidetyissä neuvotteluissa, jota johtivat Iso-Britannian puolelta John Maynard Keynes ja USA:n puolelta Harry Dexter White (joka jäi myöhemmin kiinni kommunistien vakoojana). Neuvotteluissa USA oli voima-asetelmissa niskan päällä ja Keynes joutui luopumaan monista ideoistaan kuten kansainvälisestä rahayksiköstä. Alun perin oli tarkoitus luoda myös Kansainvälinen Kauppajärjestö, joka perustettiin vasta 1994 nimellä Maailman kauppajärjestö (WTO). Neuvottelujen tuloksena syntyneiden Bretton Woods instituutioiden (Maailmanpankki ja IMF) toimenkuva on myöhemmin käynyt läpi lukuisia muutoksia.
Maailmanpankki perustettiin vuonna 1946 rahoittamaan Euroopan ja Japanin jälleenrakentamista. Alussa pankki keskittyi infrastruktuurin, kuten maanteiden, lentokenttien ja voimaloiden korjaamiseen ja jälleenrakentamiseen. Japanin ja Euroopan maiden kehittyessä pankin huomio keskittyi kehitysmaihin. 1990-luvun alkupuolella pankki alkoi myöntää lainoja myös entisille itäblokin maille.
Maailman pankin nykyinen puheenjohtaja on yhdysvaltalainen konservatiivipoliitikko Paul Wolfowitz.
Näkemyksiä Maailmanpankista
Monet vasemmistolaiset pitävät Maailmanpankkia (ja Kansainvälistä Valuuttarahastoa) liberaalin talouspolitiikan levittäjänä, kun taas monien liberaalien ja konservatiivien mielestä tällaiset maailmantalouden sääntelyelimet ovat liberaalin talouspolitiikan vastaisia ja lisäksi usein hyväksyvät kohdemaiden sääntelyn ja tukevat niiden suunnitelmataloutta.
Vuoteen 2005 asti Maailmanpankkia johtaneen James Wolfensonin on kehuttu lähentäneen Maailmanpankkia kansalaisjärjestöihin. Useiden oikeistolaisten kriitikoiden mukaan hän on liiaksi toteuttanut rikkaiden maiden äänekkäiden kansalaisjärjestöjen tahtoa sen sijaan, että olisi sijoittanut rahat sinne, missä niistä olisi eniten hyötyä kehitysmaille. Vasemmistolaiset taas näkevät Maailmanpankin usein yhä liian liberalistisena talouspolitiikan suuntaan.
Epäselvää on myös, mikä on modernisaation ja siihen sisältyvän talouden rakennemuutoksen osuus nykyään Maailmanpankin ja yleensä kansainvälisen yhteisön kehitysajattelussa. Nykyään puhutaan "köyhyyden vähentämisestä", joka tarkoittaa makrotalouden tasapainottamista talouskasvua varten, sekä suoraan köyhyyteen kiinni käyviä sosiaalisia ohjelmia. Tästä kuitenkin puuttuu teollistamispolitiikka, jolla pyrittäisiin muuttamaan talouden rakennetta. Vahvat kehitysmaat kuten Kiina ja Vietnam pyrkivät sen sijaan tietoisesti muuttamaan taloutensa rakenteen korkean tuottavuuden tuotteita kohti (siitä huolimatta, että ovat yhteistyössä Maailmanpankin kanssa).
Luokka:Pankit
zh-min-nan:Sè-kài Gûn-hâng
ja:世界銀行
Bretton WoodsBretton Woods on kaupunki New Hampshiren osavaltiossa Yhdysvalloissa. Bretton Woods tuli tunnetuksi siellä järjestetyn kokouksen takia. Vuonna 1944 siellä kokoonnuttiin sopimaan valuuttajärjestelmästä, joka nimettiin Bretton Woods -järjestelmäksi.
Luokka:Yhdysvaltojen kaupungit
John Maynard Keynesthumb
John Maynard Keynes (5. kesäkuuta 1883 – 21. huhtikuuta 1946 ) oli englantilainen talousoppinut, jonka radikaaleilla ideoilla oli merkittäviä vaikutuksia moderniin talous- ja poliittiseen ajatteluun. Häntä yleisesti pidetään ns. hyvinvointivaltion yhtenä teoreettisena isänä.
Hänet muistetaan erityisesti valtion talouselämään puuttumisen puolestapuhujana eli valtion tulisi käyttää rahavaroja välineenä vähentämään voimakkaiden talousmuutosten laskusuhdanteiden, laman ja noususuhdanteiden haitallista vaikutusta. Keynesin mielestä valtion piti sosialisoida investointeja. Hänen ideoitaan yhdistettiin uusklassiseen taloustieteeseen "keynesiläisen" taloustieteen kannattajien joukossa. Se oli pitkään erittäin vaikutusvaltainen suuntaus. Nykyään uusklassinen taloustiede on erkaantunut Keynesistä kauemmas eikä keynesiläisyyteen muutenkaan uskota enää niin paljon. Keynesin ajattelun tärkeyttä korostavat taloustieteilijät kritisoivat nykyään sekä keynesiläistä että uusklassista taloustiedettä ja kutsuvat itseään post-keynesiläisiksi. Se on kuitenkin varsin epäyhtenäinen suuntaus.
Elämä ja työ
John Maynard Keynesin vanhemmat olivat John Neville Keynes, talousoppinut Cambridgen yliopistossa sekä Florence Ada Brown, kirjailija ja sosiaalisten uudistusten kannattaja. Keynesilla oli nuorena homoseksuaalisia suhteita, mutta hän rakastui myöhemmin tanssija Lydia Lopokovaan ja meni tämän kanssa naimisiin.
Keynes valmistui Cambridgen yliopistosta matematiikan alalta ja melko pian hänen mielenkiintonsa kohdistui taloustieteeseen. Hän toimi Iso-Britannian hallituksen neuvonantajana ensimmäisen maailmansodan aikana ja ensimmäisen kerran hänen ajatuksensa saivat julkisuutta teoksessa The Economic Consequences of the Peace joka painettiin sodan jälkeen. Kirjassa Keynes toi esille ajatuksen, että sotakorvaukset, joita Saksa pakotettiin maksamaan sodan voittajille, olivat liian suuria ja tämä romahduttaisi Saksan talouselämän. Ennustus toteutuikin 1923, kun Saksan talous romahti hyperinflaation seurauksena ja vain pieni osa sotakorvauksista oli maksettu.
Keynes julkaisi myös kirjan Treatise on Probability 1920, joka oli merkittävä lisä todennäköisyysteorian filosofiseen ja matemaattiseen perustaan.
Hänen pääteoksensa The General Theory of Employment, Interest and Money (suom. Työllisyys, korko ja raha) julkaistiin 1936.
Keynes, John
ja:ジョン・メイナード・ケインズ
Yhdysvallat
Amerikan yhdysvallat (United States of America, U.S.A.) on liittovaltio Pohjois-Amerikassa, joka sijaitsee pääasiassa Pohjois-Amerikassa. Se koostuu 50 osavaltiosta ja yhdestä liittovaltion hallinnollisesta piirikunnasta, ja sillä on useita maa-alueita. Suomenkielessä siihen viitataan nimillä Yhdysvallat, USA tai Amerikka.
Viime vuosisadalla, etenkin toisen maailmansodan jälkeen, Yhdysvallat on tullut taloudellisesti, poliittisesti, sotilaallisesti, tieteellisesti, teknologisesti ja kulttuurisesti maailman tärkeimmäksi vaikuttajaksi.
Historia
Yhdysvallat perustettiin 1776 brittiläisten siirtokuntien pohjalle. Yhdysvallat on siitä lähtien kirinyt vanhan emämaansa rinnalle ja 1900-luvun toisen puoliskon kääntyessä jo vähintäänkin saavuttanut mahtavimmat kansakunnat taloudellisesti, poliittisesti ja asevoimilla mitaten. Neuvostoliiton romahtamisen jälkeen 1991 Yhdysvallat on ainoa olemassaoleva supervalta. Myös yhdysvaltalainen kulttuuri on levinnyt eri muodoissaan maapallon kaikkiin osiin.
Yhdysvallat julistautui itsenäiseksi 4. heinäkuuta 1776 ja tunnustettiin kansainvälisesti 3. syyskuuta 1783. Sitä ennen alkuperäiset 13 osavaltiota, jotka muodostivat Yhdysvallat olivat Ison-Britannian siirtomaita.
Yhdysvallat laajeni Mississippin länsipuolelle ostamalla Ranskalta vuonna 1803 Louisianan alueen. Aluekauppa oli huomattavasti nykyistä Louisianan osavaltiota suurempi, hankitut alueet käsittävät nykyisin 23 % Yhdysvaltain pinta-alasta.
Vuosina 1837—1839 kymmeniätuhansia intiaaneja pakkosiirrettiin Missisippin länsipuolelle. Vuonna 1845 Yhdysvaltoihin yhdistyi Meksikosta 1836 itsenäistynyt Texas. Meksikon kanssa käydyn sodan tuloksena Yhdysvaltoihin liitettiin 1848 suunnilleen nykyisten Kalifornian, Nevadan, Arizonan ja New Mexicon osavaltioiden alue.
Yhdysvaltojen sisällissota käytiin 1861—1865. Siinä mustien orjuuden jatkumista halunneiden etelävaltioiden itsenäistymisyritys tukahdutettiin. Orjuus lakkautettiin kaikkialta Yhdysvalloista 1863. Pohjoisissa osavaltioissa se oli lakkautettu jo aiemmin.
Alaskan alue ostettiin Venäjältä 1867. Viimeiset merkittävät aseelliset yhteenotot intiaanikansojen kanssa käytiin ns. aavetanssi-liikkeen yhteydessä 1890. Puerto Rico ja Filippiinit siirtyivät Yhdysvaltain hallintaan vuonna 1898 Espanjaa vastaan käydyn sodan tuloksena.
Yhdysvallat liittyi ensimmäiseen maailmansotaan huhtikuussa 1917. Toiseen maailmansotaan Yhdysvallat liittyi joulukuussa 1941 Japanin hyökättyä Pearl Harborin laivastotukikohtaan.
Toisen maailmansodan jälkeen Yhdysvallat oli Neuvostoliiton vastapuolena ns. kylmässä sodassa, johon liittyivät myös Korean sota 1950—1953 ja Vietnamin sota 1964—1975.
Politiikka
Yhdysvallat koostuu 50:stä osavaltiosta, joilla on rajoitettu itsehallinto, liittovaltion lain ylittäessä osavaltioiden lait. Osavaltioiden lainsäädännön varaan jäävät omaisuuteen, teollisuuteen ja yritystoimintaan liittyvät säädökset, rikoslaki ja työsuojelu.
Yhdysvaltain presidentillä ja hänen hallinnollaan (toimeenpaneva hallituselin, executive) on paljon valtaa liittovaltion johtamisessa. Tällä hetkellä presidenttinä toimii republikaanisen puolueen edustaja George W. Bush. Presidentin lisäksi lakiasäätävänä elimenä toimii kaksikamarinen Yhdysvaltain kongressi. Oikeuslaitos on erityisen itsenäinen, ja käyttää myös perustuslakikontrollivaltaa. Presidentin valitsevat osavaltioista valitut 538 valitsijamiestä neljän vuoden kaudelle. Kongressin jäsenten kausi on kaksi vuotta edustajainhuoneessa ja kuusi vuotta senaatissa.
Yhdysvalloissa on nykyisellään kaksi pääpuoluetta, republikaanit ja demokraatit. Enemmistövaalitavan vuoksi muiden puolueiden pääseminen mukaan todelliseen politiikkaan on vaikeaa. Esimerkiksi sekä Vihreä puolue että Libertaari puolue ovat tosin keränneet äänestäjiä, mutta todellisuudessa, ilman ainuttakaan senaattoria ja kongressiedustajaa, ne ovat kaukana vaikuttamisen ytimestä, saati omasta presidentistä. Kaksipuoluejärjestelmän takia yhdysvaltalaiset puolueet ovat poliittiselta spektriltään laajempia kuin eurooppalaiset vastineensa – niitä on pidettävä lähinnä vaaliorganisaatioiksi rakennettuina sateenvarjokeräelminä, joilla ei ole yhteistä ohjelmaa ja yhteistä aatetta, yhdestä johtajasta puhumattakaan. Liittovaltion laajuisen vaalikampanjan järjestäminen on erittäin kallista, joten erilaisten rahoitusta antavien eturyhmien nähdään näin vaikuttavan päätöksentekoon.
Yhdysvaltain ulkopolitiikka
Yhdysvaltain ulkopolitiikka on ainakin viimeiset sata vuotta keskittynyt demokratian levittämiseen maailmaan. Perinne alkoi Yhdysvaltain-Espanjan sodasta, kun Yhdysvallat julisti vapauttavansa kuubalaiset Espanjan sorrosta.
Vuonna 1914 presidentti Woodrow Wilson lupasi tehdä maailman turvalliseksi demokratialle. Hänen ohjelmansa mukaan perustettiin mm. Kansainliitto. Wilsonin aikana Yhdysvallat miehitti Meksikon ja nousi maihin Haitilla ja Dominikaanisessa tasavallassa. Presidentit Franklin D. Roosevelt ja Harry Truman tukivat demokratiaa Euroopassa Marshall-avun avulla ja NATO:n perustamisella. Tavoitteen saavuttamiseksi Yhdysvallat taisteli Koreassa ja Vietnamissa estääkseen kommunismin leviämisen.
Neuvostoliiton kaatumisen jälkeen, johon pääsyynä oli presidentti Reaganin panos, Yhdysvallat jäi maailman ainoaksi supervallaksi. Presidentti Clinton haki Yhdysvalloille uutta asemaa lähtemällä mukaan rauhanpakottamiseen onnettomasti päättyneeseen Somalian operaatioon, joka sai Yhdysvaltain vetäytymään enemmistä yrityksistä. Clinton toimi kuitenkin välittäjänä sopimukseen johtaneissa neuvotteluissa palestiinalaisten ja Israelin välillä ja osallistui Serbian ilmapommituksiin Kosovon sodassa.
Hänen seuraajansa George W. Bushin hallintokausi muuttui tyystin syyskuun 11. 2001 -iskujen seurauksena, jolloin Yhdysvallat sai sekä YK:n turvallisuusneuvoston että yleiskokouksen yksimielisen tuen turvallisuutensa takeeksi ja kansainvälisoikeudellisen valtuutuksen Afganistanin operaatiolle. Kansainvälinen kritiikki kuitenkin kasvoi kun Yhdysvallat jatkoi hyökkäämällä Irakiin ilman YK:n mandaattia.
Demokratian levittäminen ja terrorismin vastainen sota ovat nykyään keskeiset Yhdysvaltain ulkopolitiikan julkilausutut päämäärät. Sekä Afganistanissa että Irakissa järjestettiin monipuoluevaalit Yhdysvaltain miehityksen jälkeen.
Viimeaikaisia väittelynaiheita
Kansainväliset tahot ovat välillä kritisoineet Yhdysvaltojen väkivaltaisia ja ihmisoikeusrikkomuksiksi nähtyjä toimia erityisesti War Against Terrorism-kampanjan aikana. Merkillepantavia kysymyksiä ovat Guantanamo Bayn laivastotukikohdassa vankeina säilytetyt Afganistanin sodat "laittomat taistelijat". Abu Ghraibin vankilan kidutusskandaali nostatti laajaa kansallista ja kansainvälistä huomiota vuonna 2004.
Osavaltiot
Pääartikkeli: Yhdysvaltojen osavaltiot
Yhdysvallat koostuu 50 osavaltiosta (viimeisin osavaltioksi hyväksytty oli Alaska, sitä ennen Havaiji, Puerto Rico äänesti liittymistä vastaan), pääkaupungista Washingtonista, joka on suoraan keskushallinnon alainen piirikunta, sekä joukosta territorioita, jotka ovat lähinnä Karibianmeren ja Tyynen valtameren saaria. Territorioista tunnetuin on Puerto Rico.
Yhdysvaltain osavaltiot:
Alaskan osavaltio sijaitsee fyysisesti erillään Yhdysvaltain pääosasta, Kanadan luoteispuolella. Havaiji puolestaan on Amerikan mantereesta erillään oleva Tyynen valtameren saariryhmä.
Maantiede
Havaiji
Pinta-alaltaan maailman kolmanneksi suurimpana valtiona ja koko Pohjois-Amerikan mantereen levyisenä Yhdysvaltain maantiede vaihtelee suuresti: Floridan mangrovemetsistä maan keskiosan suurille tasangoille ja Mississippi–Missouri -jokijärjestelmään. Tasankojen länsipuolella nousevat Kalliovuoret, niiden länsipuolella on aavikkoja, tasankoja ja Tyynenmeren rannikon välimerellinen ilmastovyöhyke, luoteessa jopa sademetsät. Erillinen Alaska on pääasiassa arktista aluetta ja Havaiji vulkaaninen saariryhmä.
Talous
Yhdysvaltain kansantalous on maailman suurin ja bruttokansantuote henkeä kohti maailman korkeimpia. Yhdysvaltojen talous on markkinapohjainen, jossa yksityiset ihmiset ja yritykset tekevät tärkeimmät päätökset, ja liittovaltio ja osavaltio ostavat tarvittavat tavarat ja palvelut valtaosin yksityisiltä markkinoilta.
Yhdysvaltain rahayksikkö on dollari, jota on käytetty yleisesti kansainvälisen kaupan rahayksikkönä. Myös taloustilastot muutettiin aiemmin useimmiten dollareiksi kansainvälistä vertailua varten.
Yhdysvalloilla on laajat luonnonvarat, runsaasti kulta-, öljy-, hiili- ja uraaniesiintymiä. Tehokas maatalous tekee maasta yhden maailman suurimmista maatalousmaista. Pääasialliset viljelykasvit ovat maissi, vehnä, sokeri ja tupakka. Teollisuustuotteita ovat autot, lentokoneet ja elektroniikka. Pääasiallinen työllistäjä on nykyisin palvelut, jossa työskentelee 3/4 työvoimasta.
Tärkeimmät kauppakumppanit ovat naapurit Kanada, Meksiko, Euroopan unioni ja Kaakkois-Aasian teollistuneet maat Japani, Intia ja Etelä-Korea. Myös kauppa Kiinan kanssa on huomattavaa.
Vuonna 2002 Yhdysvallat oli maailman kolmanneksi suosituin turistikohde 41,9 miljoonalla kävijällä.
Yhteiskunta
Väestö
Etniset ryhmät
Pääartikkeli: Yhdysvaltain väestöjakauma
Yhdysvallat on etnisesti hyvin monimuotoinen maa. Maassa on vähintään miljoonan edustajan etnisiä ryhmiä yli 31, ja lukemattomia pienempiä ryhmiä.
Väestönlaskennassa väestö on jaettu rotuihin: valkoinen, afrikkalais-amerikkalainen, hispaano, aasialais-amerikkalainen tai alkuperäis-amerikkalainen. Aasialaisuus yhdistetään yleensä Kaakkois-Aasiaan, joten juuriltaan Lähi-Idästä kotoisin olevat putoavat kategorioiden väliin. Hispaano tarkoittaa henkilöä, jolla on Latinalais-Amerikkalaiset juuret rodustaan tai ihonväristään huolimatta.
Väestösuhteet ovat: valkoiset 77,1 %; mustat 12,9 %, aasialaiset 4,2 %, intiaanit ja alaskan alkuperäisväestö 1,5%; Havaijin ja oseanian alkuperäisväestä 0,3%; muut 4% (2000)
Yhdysvaltain eurooppalaisperäisestä väestöstä 23 %:lla on saksalaiset sukujuuret, irlantilaiset 16 %, englantilaiset 13 %, skotlantilaiset, alankomaalaiset ja italialaiset 6 %.
Uskonto
Uskonnollisten ryhmien osuudet väestöstä: protestantit 56%, katoliset 28 %, juutalaiset 2%, muut 4%, ei mitään 10% (1989)
Suurin yksittäinen kirkkokunta on katolinen kirkko, sen jäljessä etelän baptistit, joka on pitkälti jakautunut mustien (eli afrikkalais-amerikkalaisten) ja valkoisten seurakuntiin.
Yhdysvalloilla on uskonnollissävytteinen historia ja uskonnonvapautta pidetään erittäin tärkeänä. Monet varhaisista emigrantti- eli maahanmuuttajaryhmistä pakenivat Euroopan uskonnollisia vainoja Pohjois-Amerikkaan. Esimerkiksi vuonna 1620 yli sata puritaania lähti Englannista kuuluisalla Mayflower-laivalla ja perusti Uuden-Englannin ensimmäisen pysyvän siirtokunnan. Pohjois-Amerikkaan on paettu uskonnollisia ja etnisiä vainoja myöhemminkin, kuuluisana esimerkkinä juutalaisten joukkopako Natsi-Saksasta.
Koulutus
Yhdysvalloissa koulutus on osavaltion, ei siis liittovaltion, velvollisuus, ja lait ja säädökset vaihtelevat huomattavasti. Useimmissa osavaltioissa, kaikkien opiskelijoiden täytyy osallistua pakolliseen koulutukseen lastentarhasta (johon yleensä mennään 5-vuotiaana) lähtien luokkatasoon 12 asti, jolta valmistutaan yleensä 18 vuoden iässä (tosin joissain osavaltioissa opiskelijoiden annetaan vanhempien suostumuksella jäädä pois koulusta 16 vuoden iässä).
Yhdysvaltalaiset korkeakoulut vaihtelevat erittäin kilpailukykyisistä kouluista, sekä yksityisistä (kuten Harvard University, Cornell University ja Princeton University) että julkisista (kuten North Carolina Chapel Hill ja University of Virginia), satoihin korkeatasoisiin paikallisiin ammattikorkeakouluihin avoimine sisäänpääsyperiaatteineen.
Kielet
Pääartikkeli: Yhdysvaltain kielet
Suurin osa Yhdysvaltain asukkaista puhuu englantia, mutta myös espanjaa puhutaan melko laajalti, erityisesti maan eteläosissa. Maalla ei ole virallista kieltä, vaan osavaltiot saavat päättää kielestään vapaasti.
Englannin kieli on hallitseva kieli (puhujia 82 % väestöstä), espanja (10 %) ja havaijin kieli ovat virallisia joissain osavaltioissa.
Kulttuuri
Yhdysvallat on viihteen jättiläinen, etenkin elokuva- ja tv-teollisuuden alalla (Hollywood).
Merkittävimmät luonnonvarat
- kivihiili
- öljy
- maakaasu
- tina
- kalkkikivi
- rautamalmi
- suola
- kalkki
- kipsi
- pii
- lyijy
- puu
Merkittävimmät vientituotteet
- koneet
- kulkuneuvot
- elektroniikka
Luokka:Yhdysvallat
zh-min-nan:Bí-kok
ko:미국
ms:Amerika Syarikat
ja:アメリカ合衆国
simple:United States
th:สหรัฐอเมริกา
1946 Tapahtumia
- 1. tammikuuta - Helsingin pinta-ala viisinkertaistui suuressa alueliitoksessa
- 7. tammikuuta - Itävalta palautettiin vuoden 1937 rajoihin ja jaettiin neljään miehitysvyöhykkeeseen.
- 10. tammikuuta - Yhdistyneiden kansakuntien ensimmäinen kokous.
- 11. tammikuuta - Enver Hoxha julisti Albanian kansantasavallan perustuksi.
- 20. tammikuuta - Charles de Gaulle erosi Ranskan presidentin virasta.
- 31. tammikuuta - Jugoslavian sosialistisen liittotasavallan uusi perustuslaki teki siitä kuuden tasavallan liiton Neuvostoliiton tapaan.
- 1. helmikuuta - Trygve Lie valittiin ensimmäiseksi YK:n pääsihteeriksi.
- 2. helmikuuta - Unkarista tuli tasavalta.
- 14. helmikuuta - Englannin pankki kansallistettiin.
- 24. helmikuuta - Herakles-laiva tuo 2. maailmansodan jälkeen ensimmäisen kahvilastin Turun satamaan.
- 2. maaliskuuta - Britit vetäytyivät Iranista sopimuksen mukaan, neuvostojoukot jäivät.
- 2. maaliskuuta - Ho Chi Minh valittiin Pohjois-Vietnamin presidentiksi.
- 4. maaliskuuta - C.G.E. Mannerheim erosi Suomen presidentin virasta.
- 5. maaliskuuta - Winston Churchill käytti puheessaan kielikuvaa "rautaesiripusta" (engl. Iron curtain), joka eristi Neuvostoliiton miehitysalueet lännestä.
- 6. maaliskuuta - Ho Chi Minh allekirjoitti sopimuksen Ranskan kanssa, joka tunnusti Vietnamin autonomisena valtiona Indokiinan liitossa Ranskan alaisuudessa.
- 9. maaliskuuta - Juho Kusti Paasikivi Suomen presidentiksi.
- 10. maaliskuuta - Britit aloittivat vetäytymisen Libanonista.
- 15. maaliskuuta - Pääministeri Clement Attlee lupasi Intialle itsenäisyyden heti perustuslain muotoilun jälkeen.
- 19. maaliskuuta - Ranskan Guyanasta, Guadeloupesta, Martiniquesta ja Réunionista tuli Ranskan merentakaisia departementteja.
- 22. maaliskuuta - Transjordan sai itsenäisyyden.
- 1. huhtikuuta - Singaporesta tuli Britannian kruununsiirtomaa.
- 18. huhtikuuta - USA tunnusti Titon hallituksen Jugoslaviassa.
- 18. huhtikuuta - Kansainliiton viimeinen kokous, se siirsi päätösvaltansa YK:lle ja purki itsensä.
- 29. huhtikuuta - Sotasyyllisyysoikeudenkäynti alkoi Tokiossa, syytettyinä mm. Hideki Tojo, Shegenori Togo ja Hiroshi Oshima.
- 9. toukokuuta - Italian Viktor Emanuel III luopui kruunusta, hänen poikansa Umberto II seurasi häntä.
- 10. toukokuuta - Jawaharlal Nehru valittiin Intian kongressipuolueen johtoon.
- 20. toukokuuta - Britanniassa parlamentti päätti kansallistaa kaivokset.
- 25. toukokuuta - Transjordanin parlamentti valitsi Abdullah I:n kuninkaaksi.
- 31. toukokuuta - Kreikassa kansanäänestys kannatti paluuta monarkiaan.
- 2. kesäkuuta - Italialaiset päättivät luopua monarkiasta. Italia julistettii tasavallaksi 10. kesäkuuta ja kuningas Humbert II karkoitetaan. Naisilla ensi kertaa äänioikeus.
- 8. kesäkuuta - Indonesian Sukarno yllyttää kannattajiaan kapinoimaan Alankomaiden siirtomaavaltaa vastaan.
- 22. heinäkuuta - Siionistien Irgun räjäytti pommilla brittien hallintorakennuksen, King David -hotellin Jerusalemissa. 90 kuoli.
- 25. heinäkuuta - Ensimmäisessä vedenalaisessa ydinkokeessa lentotukialus USS Saratoga upotettiin Bikiniatollilla.
- 19. elokuuta - Muslimien ja hindujen välisiä levottomuuksia Kalkutassa, 3000 kuollutta.
- 8. syyskuuta - Bulgaria julistettiin kansantasavallaksi kansanäänestyksen jälkeen. Kuningas Simeon II jättää maan.
- 10. lokakuuta - Mäkkylän kummitus aloitti kummittelunsa
- 16. lokakuuta - Saksan sotarikollisille Nürnbergin oikeudenkäynnissä langetetut kuolemantuomiot pannaan täytäntöön hirttämällä.
- 8. marraskuuta - Vietnamilaiset mellakoivat Haiphongissa ja ottavat yhteen ranskalaisjoukkojen kanssa, 6000 kuollutta.
- 12. marraskuuta - Aselepo indonesian nationalistien ja alankomaalaisten joukkojen välillä. Alankomaat tunnusti Indonesian 15. marraskuuta.
- 19. marraskuuta - Afganistan, Islanti ja Ruotsi liittyivät YK:hon.
- 27. marraskuuta - Intian pääministeri Jawaharlal Nehru vetosi Yhdysvaltoihin ja Neuvostoliittoon ydinkokeiden lopettamiseksi ja aseriisunnan aloittamiseksi, "ihmiskunnan pelastamiseksi äärimmäiseltä katastrofilta."
- 12. joulukuuta - YK katkaisi suhteet Francon Espanjaan ja kehotti jäsenmaita tekemään samoin.
- 24. joulukuuta - Ranskan neljäs tasavalta.
Syntyneitä
- 19. tammikuuta - Dolly Parton, laulaja ja näyttelijä
- 20. tammikuuta - David Lynch, elokuvaohjaaja
- 27. helmikuuta - José Carreras, tenori
- 8. huhtikuuta - Heikki Kinnunen, näyttelijä
- 30. huhtikuuta - Kaarle XVI Kustaa, Ruotsin kuningas
- 20. toukokuuta - Cher, näyttelijä, laulaja
- 14. kesäkuuta - Donald Trump, liikemies
- 22. kesäkuuta - Kaarina Helakisa, kirjailija
- 1. heinäkuuta - Erkki Tuomioja, poliitikko
- 6. heinäkuuta - George W. Bush, Yhdysvaltain presidentti
- 6. heinäkuuta - Peter Singer, filosofi
- 9. heinäkuuta - Bon Scott, rock-muusikko, AC/DC-yhtyeen jäsen
- 3. elokuuta - Jack Straw, brittipolitiikko
- 19. elokuuta - Bill Clinton, 42. Yhdysvaltain presidentti
- 5. syyskuuta - Freddie Mercury, muusikko
- 15. syyskuuta - Tommy Lee Jones, näyttelijä
- 15. syyskuuta - Oliver Stone, elokuvaohjaaja
- 29. marraskuuta - Seppo Hovi, muusikko
- 12. joulukuuta - Emerson Fittipaldi, kilpa-autoilija
- 18. joulukuuta - Steven Spielberg, elokuvaohjaaja
- 29. joulukuuta - Marianne Faithfull, laulaja
Kuolleita
- 28. tammikuuta - Helene Schjerfbeck, suomalainen taidemaalari
- 18. helmikuuta - Sigurd Wettenhovi-Aspa, suomalainen taidemaalari, kuvanveistäjä ja kirjailija
- 24. maaliskuuta - Alexander Alekhine, venäläinen šakin maailmanmestari
- 1. kesäkuuta - Ion Antonescu, Romanian diktaattori, teloitettu
- 13. elokuuta - H.G. Wells, kirjailija
- 6. syyskuuta - Lucina Hagman, Martta-järjestön perustaja
- 11. lokakuuta - Rudolf Koivu, lastenkirjojen kuvittaja
- 15. lokakuuta - Hermann Göring, kansallissosialistisen Saksan johtohenkilö ja ilmavoimien päällikkö, itsemurha
- 16. lokakuuta - Wilhelm Keitel, Natsi-Saksan kenraalisotamarsalkka
- 16. lokakuuta - Alfred Rosenberg, kansallissosialistien ideologi ja poliitikko
- 16. lokakuuta - Joachim von Ribbentrop, kansallissosialistisen Saksan ulkoministeri
- 16. lokakuuta - Ernst Kaltenbrunner, natsijohtaja, RSHA:n päällikkö
- 16. lokakuuta - Hans Frank, natsijohtaja, miehitetyn Puolan kenraalikuvernööri
- 16. lokakuuta - Wilhelm Frick, Kansallissosialistisen saksan sisäministeri
- 16. lokakuuta - Julius Streicher, Der Stürmer -lehden päätoimittaja ja perustaja
- 16. lokakuuta - Fritz Sauckel
- 16. lokakuuta - Alfred Jodl
- 16. lokakuuta - Arthur Seyss-Inquart, Itävallan sisäministeri ja kuvernööri, Alankomaiden valtakunnankomissaari
- 25. lokakuuta - Rudolf Walden, teollisuusmies ja sotilas
- 25. joulukuuta - W.C. Fields, näyttelijä
ms:1946
ko:1946년
ja:1946年
simple:1946
th:พ.ศ. 2489
Japani
Japani (japaniksi Nihon tai Nippon, 日本) on Itä-Aasiassa sijaitseva perustuslaillinen keisarikunta. Pääosan Japanista muodostavat neljä pääsaarta, Honshu, Hokkaido, Kyushu ja Shikoku. Maan kokonaispinta-ala on 377 835 neliökilometriä ja se on siten hiukan Suomea suurempi.
Japanin väkiluku on noin 127 miljoonaa. Japanissa puhutaan pääasiassa japania. Suuri osa japanilaisista on uskonnoltaan sekä buddhalaisia että šintolaisia. Japanin pääkaupunki on Tokio, joka esikaupunkeineen (muun muassa Yokohama) on yksi maailman suurimmista kaupungeista. Toiseksi suurimman kaupunkikeskittymän muodostaa läntisen Kansai-alueen Osaka-Kioto-Kobe -rykelmä.
Japanin keisarina on tällä hetkellä Akihito. Todellinen valta on pääministerillä, joka on Junichiro Koizumi.
Talous
Japani on maailman neljänneksi suurin talousmahti. Maan taloutta vaivaa 1990-luvulta alkanut pitkäkestoinen talouden taantuma: kulutuskysyntä on korkealla tasolla ja vienti ylijäämäinen, mutta maahan on syntynyt pysyvää työttömyyttä. Osasyy on alihankinnan siirtyminen Kaakkois-Aasian maihin, mikä alkoi jo 1980-luvulla.
Japanilla ei ole juurikaan omia raaka-ainevaroja, joten se on hyvin riippuvainen ulkomaankaupasta. Raaka-aineiden puuttuessa maan talouselämän kilpailukyvyn on taannut yhtenäiskulttuuri, koulutus, suhteellisen suljetut kotimarkkinat sekä korkean teknologian laajamittainen soveltaminen.
Autot olivat ensimmäisiä japanilaisia massatuotannon tuotteita, jotka hyvän laatunsa takia saivat vallattua etenkin halpojen pienten autojen markkinat Länsi-Euroopassa 1960-luvun puolivälistä eteenpäin. Yhdysvalloissa Japanin läpimurtotuotteisiin kuuluivat transistoriradiot. Radioista Japanin tuotanto laajeni kaikkeen kulutuselektroniikkaan. Laatutietoisuuden oli tuonut Japaniin amerikkalaiset Deming ja Juran Japanin jälleenrakennuksen apuohjelmassa.
Mielenkiintoista on, ettei Japani ole pärjännyt high tech -piensarjatuotteissa kuten ilmailu- ja avaruustekniikassa, vaikka Japanin puolustusvoimat ovat maailman seitsemänneksi suurimmat asevoimat. Toisen maailmansodan lopputulos on mahdollisesti pysäyttänyt Japanin kyseisillä aloilla Yhdysvaltain teollisuuden asiakkaaksi.
Autoteollisuus ja laivanrakennusteollisuus kuitenkin nostivat Japanin terästeollisuuden (esimerkkiyhtiönä Nippon Steel) maailman suurimmaksi teräksen tuottajaksi. Teräs tuotettiin australialaisesta ja yhdysvaltalaisesta malmista ja hiilestä.
Omien öljyvarojen puute johti Japanin eri linjoille Yhdysvaltain kanssa, ja maa teki Iranin kanssa öljykauppaa vuoden 1979 islamilaisesta vallankumouksesta huolimatta.
Historia
:Pääartikkeli: Japanin historia
Japanilaisen legendan mukaan Japanin perusti keisari Jimmu 600-luvulla eaa. Japaniin lainattiin kiinan kirjoitusjärjestelmä 400-luvulla. Joitakin satoja vuosia myöhemmin siitä kehitettiin japanilaiset tavuaakkoset katakana ja hiragana, jotka mahdollistivat japanin selkeän äänteenmukaisen kirjoittamisen. Japania hallitsivat nimellisesti keisarit, mutta käytännön valta oli feodaalijohtajilla, joista keisari nimesi yhden kerrallaan shoguniksi.
1500-luvulla eurooppalaiset, ensimmäisinä portugalilaiset purjehtijat saapuivat Japaniin ja perustivat siirtokuntia muun muassa Nagasakiin käyden kauppaa ja yrittäen levittää kristinuskoa. Japani oli suljettuna ulkomaailmalle kahden ja puolen vuosisadan ajan. 1854 Yhdysvaltalainen kommondori Matthew Perry pakotti Japanin avautumaan. 1860-luvun meiji-restauraatio teki Japanista Itä-Aasian uudenaikaisimman valtion ja sen uudistukset tekivät vähitellen Japanista sotilaallisesti voimakkaimman valtion alueella.
meiji-restauraatio
Maantieteellisesti Japani pyrki laajentumaan meiji-restauraation jälkeen aina toisen maailmansodan päättymiseen asti. Kiinaa ja Venäjää vastaan käydyissä sodissa Japani sai Taiwanin eli entisen Formosan, Sahalinin eteläosan ja vakiinnutti vaikutuspiirinsä Korean niemimaalla ja Mantšuriassa. Ensimmäisessä maailmansodassa Japani liittyi ympärysvaltojen puolelle ja sai rauhansopimuksessa Saksalle kuuluneita siirtomaa-alueita. 1930-luvulla Japani miehitti Mantšurian ja valtasi useimmat Kiinan rannikon suurkaupungit 1937.
Japanin yllätyshyökkäys Pearl Harborin laivastotukikohtaan joulukuussa 1941 sai Yhdysvallat liittymään toiseen maailmansotaan. Sota päättyi Japanin antautumiseen 1945 Hiroshiman ja Nagasakin atomipommien pudottamisen jälkeen. Sodan seurauksena liittoutuneet valtiot miehittivät Japanin. Käytännössä kuitenkin miehitys tarkoitti yhdysvaltalaisten joukkojen hallintoa Japanissa. Pääsaarten miehitys kesti Japanissa San Franciscon rauhansopimuksen ratifioimiseen asti 1952. Miehityksen päätyttyä Japani solmi liittolaissopimuksen Yhdysvaltain kanssa, mikä on mahdollistanut Yhdysvaltain sotilastukikohdat Japanissa. Neuvostoliitto piti itsellään valtaamansa Sahalinin eteläosan ja Kuriilien saaret, joiden vuoksi Japanilla ja Venäjällä ei vieläkään ole rauhansopimusta. Japani menetti myös valtaosan muista meiji-restauraation jälkeisistä valloituksistaan.
Japanin talous kehittyi nopeasti sodan jälkeen ja se on nykyään maailman kolmanneksi suurin kansantalous ja yksi maailman vauraimmista valtioista vuosia jatkuneesta talouden laskusuhdanteesta huolimatta. Talousvaikeuksien seurauksena Euroopan unioni ja Kiina ovat kuitenkin ohittaneet Japanin maailmantaloudessa. Japanin talous kärsii rakenteellisista ongelmista ja erityisesti maan pankkisektorilta vaaditaan uudistuksia. Onkin epävarmaa, miten perinteinen Työtä eliniäksi -järjestelmää (寿命の雇用, "jumyō koyō") pystytään ylläpitämään. Kovin nopeaa muutos ei kuitenkaan ole. Tyypillisissä joukkoirtisanomistilanteissa irtisanottaville annetaan yli puoli vuotta aikaa etsiä uusi työpaikka.
Talouden taantumasta huolimatta Japani on merkittävä talousmahti. Maailman 2 000 suurimmasta yrityksestä 316 toimii Japanissa. Vuonna 2000 niiden yhteenlaskettu liikevaihto oli 3 220 miljardia euroa.
Suomen ja Japanin suhteet
Ensimmäinen virallinen suomalainen Japanissa lienee ollut luutnantti Adam Laxman. Venäjän keisarinna Katariina Suuri lähetti hänet 1700-luvun loppupuolella pohjustamaan kauppasuhteita ja ottamaan selvää sulkeutuneesta Japanista. Vuonna 1879 puolestaan Yokohamaan rantautui tutkimusmatkailija Adolf Erik Nordenskiöld. Hän lienee myös ensimmäinen Koillisväylän läpi purjehtinut ihminen.
Suomalaisten lähetystyö alkoi pian uskonnonvapautumisen (1873) jälkeen. Suomen Luterilainen Evankeliumiyhdistys lähetti Esteri Kurvisen ja Alfred Wellrosin Japaniin vuonna 1900. Tunnettu kielentutkija ja tutkimusmatkailija G. J. Ramstedt nimettiin Suomen viralliseksi ensimmäiseksi asiainhoitajaksi Japaniin, Kiinaan ja Siamiin vuonna 1919.
Suomalaisia kansainvälisissä tieteellisissä teoksissa julkaisseita Japanin tukijoita ovat muun muassa historioitsija Olavi K. Fält, taloustieteilijä Merja Karppinen, syntyjään virolainen kielentutkija Rein Raud ja semiootikko Eero Tarasti.
Suomalaisessa taiteessa merkittäviä japanilaisia vaikutteita on saanut muun muassa säveltäjä Eero Hämeenniemi, jonka ooppera Silkkirumpu perustuu japanilaisiin teemoihin niin tarinan kuin sävelkielenkin osalta.
Japanin parlamentin ensimmäinen ulkomaalaissyntyinen senaattori on Suomessa syntynyt Marutei Tsurunen (entinen Martti Turunen).
Viralliset suhteet
Japani tunnusti Suomen valtion 23. toukokuuta 1919. Maiden väliset diplomaattisuhteet solmittin 6. syyskuuta 1919 sekä uudelleen 8. maaliskuuta 1957. Suomen suurlähetystö sijaitsee Tokiossa. Suurlähettiläänä toimii Jorma Julin.
Japanin kulttuuri
Japanin kulttuuri on kehittynyt omalaatuiseksi mm. syrjäisen sijainnin ja 1500-1800-luvuilla harjoitetut eristäytymispolitiikan takia.
Japanissa on kehittynyt monia omaperäisiä taidemuotoja, kuten kukkien asettelu (ikebana) ja teeseremonia.
Japanilaisella kirjallisuudella on pitkät perinteet. Yksi maailman vanhimmista romaaneista on japanilaisen Shikibu Murasakin noin vuonna 1000 kirjoittama Genji monogatari. Nykykirjailijoista tunnetuin lienee nobelisti Kenzaburo Oe. Japanilaisen runouden tunnetuimpia muotoja ovat tanka ja haiku, jotka ovat määrämuotoisia. Kabuki-teatteri on tyyliteltyä draamaa jota esittävät voimakkaasti meikatut miesnäyttelijät. Rakugo sen sijaan on eräänlainen stand-up-komiikan ja teatterin välimuoto.
Kuvataiteessa japanilaisten merkittävimmät saavutukset ovat kalligrafian ja maisemamaalauksen alalla, missä kiinalainen vaikutus on selvästi havaittavissa.
Japanissa luetaan paljon sarjakuvia, joita kutsutaan mangaksi. Japanilaisia piirrettyjä kutsutaan animeksi ja viimeaikoina anime on saavuttanut suosiota myös Japanin ulkopuolella. Ehkä tunnetuin animeen yhdistetty ihminen on Hayao Miyazaki, Studio Ghiblin perustajajäsen ja muun muassa elokuvan Sen to Chihiro no kamikakushi (Henkien kätkemä) ohjaaja.
Merkittävimpiin vuotuisiin juhliin kuuluu kirsikkapuun kukkien katseluun keskittyvä hanami.
Korkeakulttuurin ja perinteisen populaarikulttuurin lisäksi japanilainen kulttuuri on vaikuttanut voimakkaasti tietokone- ja videopeleihin. MSX, Sonyn PlayStation, Sega, Nintendo, Konami, Namco ja Taito ovat lähes käsitteiden asemassa tietotekniikka- ja pelaajamaailmassa. Tunnetuimpiin pelisarjoihin kuuluvat muun muassa Mario, Final Fantasy, Metal Gear Solid, Nemesis, Tekken ja Virtua Fighter.
Japanissa ei noudateta kesä- ja talviajan vaihtelua.
Merkittävimmät luonnonvarat
- kala
Merkittävimmät vientituotteet
- moottoriajoneuvot
- elektroniikka
Katso myös
- Luettelo Japanin kaupungeista
- Luettelo Japanin keisareista
- Luettelo Japanin pääministereistä
Aiheesta muualla
- [http://www.theforeigner-japan.com/ The Foreigner – Japan] (englanninkielinen)
- [http://hanami.ath.cx/ Hanami Web] (englanninkielinen)
Luokka:Japani
als:Japan
ms:Jepun
zh-min-nan:Ji̍t-pún
ko:일본
ja:日本
simple:Japan
th:ประเทศญี่ปุ่น
Paul Wolfowitz
Paul Dundes Wolfowitz (syntyi 22. joulukuuta vuonna 1943) on amerikanjuutalainen akateemikko ja politiikko ja tällä hetkellä Maailmanpankin puheenjohtaja. Wolfowitz on kiistelty henkilö Yhdysvaltain poliitiikassa. Wolfowitz tunnetaan Irakin sodan arkkitehtinä ja George W. Bushin tukijana.
Paul Wolfowitz oli Jacob Wolfowitzin ja Lillian Dundesin toinen lapsi. Wolfowitz syntyi juutalaiseen perheeseen Brooklynissa ,New Yorkissa, mutta asui lapsuutensa Ithacassaa, New Yorkin osavaltiossa.
Paul Wolfocitzin isä Jacob Wolfowitz oli puolanjuutalainen, joka muutti Puolasta Yhdysvaltoihin vainojen takia vuonna 1920. Monet Wolfowitzin sukulaiset jäivät Puolaan ja kuolivat holokaustissa. Kirjailija James Mann kertoo kirjassaan Rise of the Vulcans, että Jacob Wolfowitz oli koko elämänsä ajan sionisti ja oli ollut aktiivinen Neuvostoliittoa vastaisessa vähemmistöryhmäorganisaatiossa.
Jacob Wolfowitz meni töihin Illinoisin yliopistoon. Vuonna 1957, kun Paul Wolfowitz oli 14 vuotta, Wolfowitzit muuttivat Israeliin, jossa Jocob Wolfowitz opetti Haifan yliopistossa. Paul Wolfowitzin sisko muutti myöhemmin pysyvästin Israeliin. Vuonna 1961 Paul Wolfowitz valmistui Ithacan lukiosta ja meni töihin Tattler-nimiseen opiskelijasanomalehteen. Paul Wolfowitz suoritti asepalveluksen ja hänet lähetettiin Vietnamiin sotaan.
Tammikuussa vuonna 2005 Wolfowitz nimitettiin Maailmanpankin presidentiksi. Wolfowitz tunnetaan Irakin sodan ja George W. Bushin tukijana.
Wolfowitz, Paul
ja:ポール・ウォルフォウィッツ
LiberaaliLiberaali voi tarkoittaa
- Vapaamielinen, suvaitsevainen
- Poliittisen liberalismin kannattaja
- Liberaaliteologian kannattaja
Yhdysvalloissa, Kanadassa ja Ruotsalaisessa Kansanpuolueessa, poikkeuksena muuhun maailmaan ja erityisesti termin eurooppalaiseen merkitykseen, liberaali on muodostunut sosiaalidemokraatin tai lievän vasemmistolaisen peitesanaksi.
Yhdysvalloissa termin tämä käyttö juontuu ainakin jo McCarthyn ajasta ja kommunistivainoista, jolloin sosialismiin ja vasemmistoon viittaavat sanat joutuivat derogatorisen kanpanjan kohteiksi. Vasemmistolaisesti ajattelevat, sosiaalivaltiota kannattavat ym omaksuivat käyttöön termin liberaali, olematta edes lähellä klassista liberalismia.
Tämän johdosta klassiseen liberalismiin politiikkansa pohjaava yhdysvaltalainen ryhmittymä, joka järjestäytyi 70-luvulla, valitsi nimen Libertarian Party ja libertaarit.
Ruotsalaisessa Kansanpuolueessa sosiaalivaltiota kannattavat, esimerkiksi aiempi ministeri Eva Biaudet, käyttävät kuitenkin nimikettä liberaali. Sen johdosta Suomen Sosiaaliliberaalinen Yhdistys on julkisesti katsonut, että Eva Biaudetin kannattamat poliittiset tavoitteet eivät edusta mitään liberalismia.
ModernisaatioModernisaatio on käsite, jolla viitataan yhteiskunnan muuttumiseen tietyiltä piirteiltään nykyisen länsimaisen yhteiskunnan kaltaiseksi.
Modernisaation määritelmä
Modernisaatioon kuuluu yksilöiden ajattelun muutos individualistisemmaksi, ja samalla sosiaalisen organisaation muutos. Keskeinen osa modernisaatiota on myös talouden modernisoituminen, johon sisältyy teollistuminen (modernisaatio on neutraali käsite sen suhteen, tapahtuuko talouden muutos markkinataloutta vai suunnitelmataloutta kohti. Neuvostoliitossa modernisaatio vietiin läpi suunnitelmatalouden keinoin). Demokratia lasketaan usein yhdeksi modernisaation piirteeksi, toisaalta monet maat näyttävät modernisoituneen ilman demokratiaa. Joka tapauksessa poliittisen organisaation muutos rationaalisemmaksi (ja ilmeisesti byrokraattisemmaksi) on osa modernisaatiota. Modernisaatio teollistumisen kanssa on siis valtava muutos yksilöiden elämässä ja yhteiskunnan tasolla.
Modernisaatio yhteiskuntatieteellisenä teoriana
Modernisaatio on myös yhteiskuntatieteellinen teoria, joka oli suosittu varsinkin 1950- ja 1960-luvuilla. Se kuuluu ainakin sosiologian, valtio-opin, taloustieteen, sosiaalihistorian ja kehitysmaatutkimuksen piiriin. Teorian kuuluisin edustaja oli USA:lainen Walt Rostow, joka laati näkemyksen kehityksen vaiheista, jotka kaikki menestyvät valtiot tulevat käymään läpi. Myös esimerkiksi Karl Marxin teoria yhteiskunnan kehityksestä voidaan nähdä modernisaatioteoriana.
Modernisaatio nykyisessä kehitysajattelussa
Aiemmin kaikkien kehitymaiden haluttiin modernisoituvan ja teollistuvan. Jotkut kehitysmaat ovatkin onnistuneet tässä (lähinnä Kaakkois-Aasiassa), vaikka useimmat epäonnistuivat. Tällä hetkellä esimerkiksi Kiina ja muutamat muut Etelä- tai Itä-Aasian maat ovat voimakkaasti pyrkimässä kohti modernisaatiota. Nykyään kansainvälinen yhteisö (YK, Maailmanpankki, OECD) puhuu ennemmin "köyhyyden vähentämisestä", joka tarkoittaa talouden vakauttamista kasvua varten ja suoraan sosiaalisiin tavoitteisiin keskittyviä ohjelmia. Siihen ei sisälly esimerkiksi teollistamispolitiikkaa. Käytännön ilmiönä modernisaatio on siis kuitenkin yhä keskeinen osa maailmaa, koska monet maat tavoittelevat sitä.
Modernisaation kritiikki
Modernisaatiota on arvosteltu voimakkaasti etnosentrismistä. Kriitikot sanovat myös, että modernisaation tavoittelu on aiheuttanut kärsimyksiä kehitysmaiden ihmisille. Perinteisesti modernisaatio on ollut sekä oikeiston että vasemmiston kannattama hanke, mutta monet radikaalit ajattelijat saattavat hylätä koko modernisaation. Modernisaation vastakkaisena aatteena voidaan pitää kehityskritiikkiä ja post-developmentia.
Modernisaation suurimpina ongelmina on pidetty luonnonvarojen riittävyyttä. Miten käy, jos suuret kehitysmaat teollistuvat ja alkavat käyttää yhtä paljon luonnonvaroja kuin länsimaat? Monien mielestä "kehittyneiden maiden" nykyinen kehitysmalli ei ole riittävä, vaan niiden pitäisi pyrkiä luomaan vähemmän luonnonvaroja käyttävä yhteiskunta.
Haluavatko ihmiset modernisaatiota?
Oleellinen kysymys on, että mitä kehitysmaiden ihmiset todella haluavat - modernisaatiota vai jotain muuta? Useimmat kehitysmaiden ihmiset haaveilevat samanlaisesta materiaalisesta elämäntasosta ja päivittäisen elämän helppoudesta, mitä länsimaalaisilla ihmisillä on. Toisaalta on olemassa myös monia alkuperäiskansojen ryhmiä, jotka kokevat integraation viralliseen talouteen uhkana omalle perinteiselle elämänmuodolleen, johon he ovat kiintyneitä.
Luokka:yhteiskuntatiede
Vietnam
Vietnam (Việt Nam), viralliselta nimeltään Vietnamin sosialistinen tasavalta on valtio Kaakkois-Aasiassa. Sen rajanaapurit ovat Kambodža, Kiina ja Laos. Valtion pinta-ala on noin 330 000 neliökilometriä eli se on lähes Suomen kokoinen. Asukkaita on yli 81 miljoonaa.
Historia
Vietnam Kiinan vallassa
Kiina valtasi Vietnamin Kiinan Han-dynastian aikana 111 eaa ja piti Vietnamia hallussaan yli tuhat vuotta vuoteen 938 saakka. Tänä aikana Vietnamiin lainautui kiinan kirjoitusjärjestelmä, vietnamin kieleen lukematon määrä sanoja kiinan kielestä ja muutenkin kiinalainen vaikutus oli suuri.
Vietnamista tulee Ranskan protektoraatti
Ranska valtasi itselleen siirtomaata Indokiinaan, valtasi Saigonin 1859 ja oli miehittänyt koko Vietnamin vuoteen 1884 mennessä pakottaen sen protektoraatikseen. Se piti Vietnamia hallussaan kunnes Japani valtasi sen toisessa maailmansodassa.
Japani julistaa Vietnamin itsenäiseksi 1945
Sodan jälkeen Ranska yritti Yhdysvaltain tukemana saada maan takaisin hallintaansa, mutta Japania toukokuussa 1941 vastustamaan noussut kansallinen vapautuksen rintama-liike (Front National de Libération - FNL) vaati itsenäisyyttä vaikuttuneena japanilaisten etenemisestä Indokiinassa ja pettyneenä Japanin liittolaisiin, Vichyn ranskalaisiin, joiden suostumuksella Japani takavarikoi riisiä aiheuttaen nälänhädän. 9. maaliskuuta 1945 syrjäyttävät japanilaiset Vichyn Ranskan hallinnon ja julistavat Vietnamin itsenäiseksi Dai Bain hallitsemaksi valtioksi rauhoittaakseen väestöä. Tran Trong Kimistä tulee ensimmäinen pääministeri, mutta hänen hallintonsa sortuu Japanin antautumiseen 13. elokuuta 1945.
Ranska yrittää palauttaa valtansa
Uskoessaan Ho Tsi-minhin työskentelevän edelleen yhteistyössä yhdysvaltalaisten kanssa salli Dao Bai valtaa siirtyvän hänelle. 16. elokuuta 1945 alkaneessa ei-kommunistisessa Tan Traon kokouksessa Hanoissa, missä etelä- ja keskivietnamilaisen on tarkoitus liittyvä vallankaappaukseen Dao Baita vastaan, 19. elokuuta 1945 Ho Tsi-minh ottaa aloitteen käsiinsä ja keisari Dao Bai luopuu 25. elokuuta 1945 kruunusta FNL:n vallankaappauksen vuoksi. Ho Tsi-minh 2. syyskuuta 1945 julistaa Vietnamin itsenäiseksi japanilaisten jälkeen toisen kerran samana vuonna. Vietnamin itsenäisyysjulistus sisältää samoja muotoja Yhdysvaltainkin. Vietnamin tunnuslause, "Itsenäisyys, vapaus ja onnellisuus", taas on lainattu Sun Jatsenin kolmesta kansanperiaatteesta.
Dao Bai muuttaa maanpakoon brittien Kiinalta 99 vuodeksi vuokraamaan Hongkongiin, mistä hän palaa 1949 ranskalaisten tuella ensin pääministeriksi ja sitten jälleen keisariksi ja valtionpäämieheksi. Yhdysvallat ja Britannia tunnustavat Bao Dain hallituksen.
Vietnamin I sota / Indokiinan sota 1946-1954
Pääartikkeli: Indokiinan sota
Vietnam luvataan Ranskalle takaisin
Jo Jaltan konferenssin aikana Jiang Jieshi kieltäytyi Vietnamin miehittämisestä, sillä perusteella, etteivät vietnamilaiset ole kiinalaisia, vaan kapinoisivat Kiinaa vastaan.
Valtaan päästyään 1945 lopulla Ho Tshi-minh kuitenkin 6. maaliskuuta 1946 allekirjoittaa sopimuksen japanilaisten vuotta aikaisemmin karkoittamien ranskalaisten joukkojen palaamisesta Vietnamiin.
Tällä vältettiin mahdollinen Guomingdangin joukkojen jääminen ja Vietnamin joutuminen kiinalaisten nationalistien valtaan Kiinan sisällissodan tuloksena. Ranskalaiset joukot ja Ranskan erikoislähettiläs Sainteny tulevat Vietnamiin. Kiina oli tarjoutunut vetämään joukkonsa Vietnamista sopimuksella Ranskan kanssa.
Heinäkuussa 1946 Ho Tsi-minh hyökkää vietnamilaisten nationalistien päämajojen kimppuun ranskalaisten panssariajoneuvojen varmistaessa ympäristön. Tuhansia nationalisteja kuolee ranskalaisten ja kommunistien järjestämissä puhdistuksessa. Näin Ho Tsi-minh saa valtaansa vietnamilaisen vastarinnan ja taistelu ranskalaisia vastaan voi alkaa.
19. joulukuuta 1946 Ho Tsi-minhin ja vastarintaliikkeen taistelu ranskalaisia vastaan kiihtyy. Ranskalaiset pakottavat vastarintaliikkeen kaupungeista pois sissisotaan.
Ho Chi Minhin johtamat joukot voittivat ranskalaiset vuonna 1954 Dien Bien Phussa . 20. heinäkuuta 1954 Geneven konferenssissa Vietnam jaettiin 17. pohjoisella leveyspiirillä eteläiseen ja pohjoiseen osaan , missä vaalit piti järjestää vuonna 1956 ulkomaisten joukkojen poistuttua Vietnamista.
Vietnamin (II) sota 1954-1975
Pääartikkeli: Vietnamin sota
Katso myös: Laosin sota
Ngo Dinh Diemin varassa 1954-1960
Yhdysvaltain tukemana Etelä-Vietnamin hallitus pääministeri Ngo Dinh Diemin johdolla kieltäytyi sopimasta näiden vaalien järjestämisestä vuonna 1955, sillä Ho Chi Minh oli hyvin suosittu pohjoisessa ja olisi luultavasti voittanut vaalit. Etelä-Vietnam irtisanoutui Genevessä tehdystä sopimuksesta. 23. lokakuuta 1955 kansanäänestyksen tuloksena Dao Bai joutuu toisen kerran syrjään. 26. lokakuuta 1955 julistaa Ngo Dinh Diem Etelä-Vietnamin tasavallaksi ja ryhtyy presidentiksi yhdysvaltalaisten tuella, minkä
seurauksena pohjoinenkin julistautui itsenäiseksi valtioksi.
Erikoissotaa 1960-1965
1963 Ngo Dinh Diem menettää henkensä Yhdysvaltain Kennedyn hallinnon tukemassa kenraali Duong Van Minhin vallankaappauksessa. Duong Van Minh määrää Nhungin teloittamaan Ngo Dinh Diemin ja tämän nuoremman veljen Ngo Dinh Nhun 1. marraskuuta 1963.
Yhdysvallat oli kyllästynyt Ngo Dinh Diemin kymmenvuotisen hallinnon epäsuosioon ja siihen, miten hänen hallituksensa suhtautui buddhalaismunkkien polttoitsemurhiin johtaneisiin prostesteihin peläten kommunistien saavan vaikutusvaltaa buddhalaisissa järjestöissä. Kesäkuussa 1963 Yhdysvallat katkaisi apunsa Ngo Dinh Diemin hallitukselle.
Duong Van Minhin hallituksen aikana Yhdysvaltain sotilaallinen apu lisääntyy.
Laajamittainen sota 1965-1968
Kennedyn murhan jälkeen presidentiksi tullut varapresidentti Lyndon B. Johnson laajentaa sotilasvun sodankäynniksi Etelä-Vietnamissa ja aloituttaa Pohjois-Vietnamin pommitukset pyrkien voittoon.
Neuvottelukontaktien hakua 1968-1973
Nixonin hallinto pyrkii hallitusti eroon Vietnamin sodasta häviämättä sitä pyrkien ensiksi pääsemään neuvotteluyhteyteen Kiinan kansantasavallan kanssa Kissingerin sukkuladiplomatian avulla. Taiwan menettää asemansa Yhdistyneiden kansakuntien turvallisuusneuvoston pysyvänä jäsenenä ja tilalle tulee Kiinan kansantasavalta.
Yhdysvaltain irtautuminen ja voitto 1973-1975
Yhdysvallat vetäytyi suurten tappioiden ja kansalaisten sodanvastaisuuden vuoksi 1973 ja Pohjois-Vietnam valloitti etelän kaksi vuotta myöhemmin ehtien Saigoniin huhtikuussa 1975. Sodassa kuoli yli 3,8 miljoonaa ihmistä ja maan jälleenrakentaminen sodan jälkeen on ollut vaikeaa.
Kamputsean miehitys ja Kiinan rajasota
1978 Vietnam teki lopun punakhmerien hallituksesta miehittämällä Kamputsena. Välit Kiinan kanssa kiristyivät, koska Kiina oli punakhmerien liittolainen ja Kiina hyökkäsi 1979 Pohjois-Vietnamissa tullen kuitenkin takaisin lyödyksi. Vietnam vetäytyi Kamputseasta 1989 ja rauhansopimus solmittiin 1991. Samoin myös Yhdysvallat lopetti 30 vuotta kestäneen kauppasaarron samana vuonna.
Rauha
1980-luvun talousreformien myötä maa vaikuttaa kuitenkin päässeen hyvään vauhtiin talouden rakennemuutoksessa samaan tapaan, kuten useat muut Kaakkois-Aasian maat jo paljon ennen Vietnamia. Talousreformit ovat olleet ihmisten kannalta kovakouraisia, mutta lopulta talouskasvun myötä ihmisten materiaalinen elintaso on noussut. Kommunistinen puolue ei ole hellittänyt kuitenkaan repressiivistä otettaan vallasta. Vietnamin tilanne muistuttaa siis monessa suhteessa Kiinan nykytilannetta.
Hallinnollinen jako
Vietnam jakautuu hallinnollisesti 59 provinssiin (tỉnh) ja viiten erilliseen kaupunkialueeseen (thủ đô).
Väestöjakauma
Vietnamin väestöstä 87% on etnisesti vietnamilaisia. Suurin vähemmistö ovat kiinalaiset, joita on n. 3% väestöstä, erityisesti maan eteläosissa. Toiseksi suurin vähemmistöjen ryhmä ovat keskisellä ylänköalueilla asuvat vuorisokansat jotka jakautuvat n. 30 eri ryhmään ja käsittävät niin malaijilais-polynesialaisia kieliä kuin mon-khmer-kieliä puhuvia kansoja. Sen lisäksi maassa asuu n. 600 000 khmeriä (kambodzalaista) ja 80 000 cham-kansaan kuuluvaa.
Uskonnollisesti 52% asukkaista on buddhalaisia, 10% katolisia ja muutama prosentti kuuluu Cao Dai-uskonnon kannattajiin. Tämän lisäksi maassa on myös protestantteja, muslimeja, taolaisia, animisteja ja hinduja. Noin 30% väestöstä arvoidaan olevan uskontokuntiin kuulumattomia.
Merkittävimmät luonnonvarat
- fosfaatti
- kivihiili
- mangaani
- bauksiitti
- öljy
- puu
Merkittävimmät vientituotteet
- riisi
- puutavara
Luokka:Kaakkois-Aasia
Luokka:Vietnam
ms:Vietnam
zh-min-nan:Oa̍t-lâm
ko:베트남
ja:ベトナム
simple:Vietnam
th:ประเทศเวียดนาม
Luokka:PankitPankkeihin liittyviä artikkeleja.
Luokka:Pankkitoimi
Luokka:Yhtiöt Dobra
- dobra - w ekonomii to wszystkie środki, które mogą być wykorzystane, bezpośrednio lub pośrednio, do zaspokojenia potrzeb ludzkich.
- dobra - jednostka monetarna Wysp Świętego Tomasza i Książęcej
- gminy o nazwie Dobra
- Gmina Dobra - w powiecie limanowskim
- Gmina Dobra - w powiecie łobeskim
- Gmina Dobra - w powiecie polickim
- Gmina Dobra - w powiecie tureckim
- miejscowości w Polsce:
- Dobra - miasto w powiecie limanowskim
- Dobra - miasto w powiecie łobeskim
- Dobra - wieś w powiecie polickim
- Dobra - wieś w powiecie przeworskim
- Dobra - wieś w powiecie sanockim
- Dobra - wieś w powiecie staszowskim
- Dobra - miasto w powiecie tureckim
- Dobra - rzeka, dopływ Widawy
zasony Black-Breath slots wagi Venezia alberghi
|
|
|
| :: RELATED NEWS :: |
Wikipédia:Projet/Quiz/Qui a inventé ?
Quelle Normande est réputée être à l'origine du camembert ? Marie Harel
Qui a découvert la pénicilline ? Alexander Fleming
Quel était le prénom de Champollion ? Jean-François
Laquelle de ces civilisations ne connaissait pas la roue ? (les Étrusques, les Mong
|
Wikipédia:Projet/Quiz/Chimie
A traiter
Quel est le nom de l'élément 'H' ? Hydrogène
Quel est le symbole chimique de l'or ? Au
Elément chimique de symbole I, du groupe des halogènes. Iode
A l'état naturel (N2), il est un gaz incolore, inodore, peu réactif et peu soluble dans l'eau, de densité 0,97. Sa température d'ébullition est de -196 °C et sa température de fusion -210 °C. Avec l'hydrogène, le carbone et l'oxygène, il constitue l'un des éléments les plus a
|
Wikipédia:Projet/Quiz/Cinéma
Prêt
Quel est le métier de Marcello Mastroianni dans La Dolce Vita ? Reporter
Qui est l'actrice principale du film Le silence des agneaux ? Jodie Foster
Quel film de Joseph Mankiewicz a coûté 28 millions de dollars en 1963 ? Cléopâtre
Quel chanteur célèbre interprète la chanson du générique des «Aristochats» ? Maurice Chevalier
Dans «Les Aristochats»,
|
Modèle:Portail Droit/Catégories
- Droit public
- Droit constitutionnel
- Droit administratif
- finances publiques
- Droit fiscal
- droit des collectivit
|
Running Gag
Il n’existe pas de traduction officielle pour le terme anglais running gag. Le running gag est une blague qui revient plusieurs fois, sous la même forme ou sous une forme légèrement modifiée, pendant un même sketch ou au cours de numéros différents. L’équivalent français le plus proche pour désigner cette réalité est BLAGUE À RÉPÉTITION. Dans certains contextes, on peut également parler de BLAGUE THÉMATIQUE.
en arrière-plan]]
L'avenue des Pins est une artère est-ouest du centre-ville de Montréal. En anglais, son nom est Pine Avenue.
Cette avenue sépare l'arrondissement Ville-Marie de celui du Plateau Mont-Royal<
|
|
|
