:: wikimiki.org ::

Markkinat

Markkinat

Markkinat ovat jokin tilanne tai tapahtuma, jossa tapahtuu vaihtokauppaa, normaalisti kysynnän ja tarjonnan lain mukaan. Markkinoilla yksi tai useampi myyjä ovat asettuneet siten, että ostajien on helppo asioida heidän kanssaan. Perinteisiä markkinoita ovat kirpputorit tai pitkin kaupunkia löytyvät liiketilat. Nykyisin markkinoita syntyy myös esim. Internetiin, missä ei ole mitään todellista fyysistä tilaa, jossa ostaja ja myyjä kohtaisivat. Jos hyödykkeiden ostajien ja myyjien annetaan järjestäytyä keskenään, on kyseessä markkinatalous. Jos puolestaan päätökset resurssiallokaatiosta tehdään ostajan ja myyjän ulkopuolisesti, on kyseessä komentotalous. Vallitsevan taloustieteellisen paradigman mukaan markkinoita syntyy aina, kun on kysyntää. Normaalisti markkinoita hallitsevat lainsäädäntö ja julkisen vallan asettamat viitekehykset. Joskus markkinat kuitenkin syntyvät epävirallisesti laillisen järjestyksen ulkopuolelle. Näin on käynyt kehitysmaissa, joissa markkinoiden viitekehyksenä toimiva lainsäädäntö ja sitä valvova julkinen valta eivät ole kehittyneet länsimaiselle tasolle. Toisaalta tätä tapahtuu myös länsimaissa, jos kaupankäynti on kielletty laissa (laittomat päihteet, prostituutio). Mielenkiintoinen tapaus markkinoiden syntymisestä on Internet, johon ovat syntyneet omat, viralliset puitteensa, joilla ei kuitenkaan ole usein myyjän ja ostajan maiden lainsäädännön täyttä tukea, tai kansainvälisyyden takia mahdollisia rikoksia ja väärinkäytöksiä ei todellisuudessa kyetä selvittämään. Internetiin on syntynyt valuuttoja kuten [http://www.egold.com/ e-gold] ja maksupalveluita kuten [http://www.paypal.com/ Paypal]. Luokka:Mikrotaloustiede ja:市場 simple:Market

Kysyntä ja tarjonta

Kysynnän ja tarjonnan laki on vallallaoleva käsitys, joka selittää ja ennustaa myytävien tuotteiden hinnan ja määrän kilpailluilla markkinoilla. Se on suuren osan taloustieteistä perusta. Lain mukaan, jos tuotetta on saatavilla markkinoilla vähemmän kuin ihmiset haluaisivat sitä ostaa, osa ostajista on valmis maksamaan korkeampaa hintaa ja myyjät täten nostavat hintojaan. Tämä ajaa useammat tuottajat tuottamaan tuotetta, kunnes hinnat taas laskevat. Kysynnän ja tarjonnan laki ajaa teorian mukaan täten hinnat tasapainoon. Tasapaino löytyy kohdasta, jolla kysyntä- ja tarjontakäyrä kohtaavat. Uusklassisessa taloustieteessä tämä johtopäätös johdetaan aggregoimalla yksilötason yksittäisten ihmisten kysynnät makrotasolle. Koska tässä kalkyylissä päädytään ylitsepääsemättömiin ongelmiin, joudutaan olettamaan ns. "Arrow-Debrau -ehdot" eli identtiset preferenssit yksilöiden välillä sekä preferenssien muuttumattomuus tulotason muutoksista huolimatta.

Katso myös

- Hinta Luokka:Mikrotaloustiede ja:需要と供給

Kauppa

Sana kauppa voi tarkoittaa:
- tapahtumaa, jossa tavaraa vaihdetaan toiseen tavaraan tai rahaan: kaupankäynti
- liikeyritystä, joka on erikoistunut kaupankäyntiin kuluttajien kanssa: vähittäiskauppa

Internet

Internet on julkisesti saatavilla oleva maailmanlaajuinen useista yhteenliitetyistä tietoverkoista muodostuva järjestelmä. Liikennöinti perustuu pakettivälitteiseen internet-protokollaan (IP). Verkossa on tuhansia pienempiä kaupallisia, akateemisia ja valtiollisia verkkoja.

Internetin käyttötarkoitukset

Tiedon levittäminen

Voit esimerkiksi perustaa jollekin järjestölle WWW-sivut, joilla kerrot kyseisestä järjestöstä ja hoidat sen tiedotukset. Säästöt ovat varsin suuria verrattaessa siihen, miten paljon maksaisi jakaa sama tieto paperimuodossa. Internetissä oleva tieto on myöskin näkyvillä koko maailmalle, ellei toisin määritellä, kun taas paperimedia jaetaan yleensä vain varsin paikallisesti.

Tiedon etsiminen

Voit etsiä Internetistä tietoa erinäisistä asioista hakukoneita, kuten AllTheWebiä tai Googlea käyttäen. Tästä on se iso etu, että saat yhdestä paikasta mahdollisuuden lukea lähes koko Internetin laajoja tietomääriä, eikä sinun tarvitse ravata suuressa määrissä eri kirjastoja hakemassa suurta määrää isoja kirjoja, joista jokaisesta tarvitset kuitenkin vain muutamaa sivua. Lisäksi Internetissä on myös tietoa, joka on vain yhden henkilön mielestä totta, eikä näin siis julkaistavissa "Tiedon levittäminen" -kohdassa mainitusta varallisuusongelmasta johtuen. Tästä seuraa toisaalta se, että Internetistä löytyy paljon myös sellaista sisältöä, joka ei pidä paikkaansa.

Keskusteleminen

Internetiä voi käyttää myöskin silkkana keskustelumediana. Vanhimpia Internet-pohjaisia keskustelukanavia ovat sähköposti, uutisryhmät sekä IRC. Nykyään Internetiä käytetään myös pikaviestintään. Yleisin Internetin käytön muoto on sähköposti, vaikka tunnetuin sovellus onkin WWW eli se osa Internetistä, jossa surffaillaan.

Huvin vuoksi

Huvin vuoksi Internetiä käytetään lähinnä surffaillen eli WWW-selainta käyttäen. Tämä voi tarkoittaa ihan vain sitä, että seurataan sivuilla olevia linkkejä ja katsotaan, mihin päädytään. Tätä voi sanoa Wikinkin edustavan. Nykyään tällainen käyttö on paljon harvinaisempaa kuin Internetin alkuaikoina, jolloin monet portaalit tehtiinkin juuri sillä periaatteella, että ne tarjoavat käyttäjälle mahdollisuuden suunnistaa tiensä erilaisille ajanvietesivustoille. Nykyään hupitarkoitukseen on suunnattu enemmänkin portaaleita, joissa on muutama sisäänheittotuotemainen palvelu, joiden avulla saadaan ihmiset käyttämään muita palveluita, joista sitten tulee rahaa portaalin ylläpitäjälle.

Tiedostojen jako

Internetiä käytetään myös tiedostojen jakamiseen. Vertaisverkkojen avulla voidaan jakaa musiikkia, ohjelmistoja, elokuvia tai lähes mitä tahansa tiedostoja. Kuka tahansa voi ladata tiedostoja itselleen tai antaa tiedostoja muiden ladattavaksi. Suuri osa vertaiverkoissa liikkuvasta materiaalista on jaossa laittomasti.

Internetin olemuksesta

Internet ja globaalin hallinnan taso

Internet ei ole vain tekninen tietorakenne. Ihmiskunnan historiassa tiedonvälityksen suuret mullistukset ovat johtaneet syvällisiin yhteiskunnallisiin ja jopa ihmisrotua koskeviin muutoksiin. Kieli synnytti abstraktin ajattelun, tieteet, taiteet ja teknologian. Kirjoitustaito oli välttämätön edellytys valtioiden synnylle. Kirjapainotaito aloitti nykytieteen voittokulun ja lännen teknologisen ylivoiman. Tietokoneet, tietokoneverkot ja Internet ovat edellisiin tiedonvälityksen vallankumouksiin verrattava muutos. Kuten kirjoitustaito, tai symbolien tallentaminen (vertaa inkojen solmukirjoitus) oli välttämätön valtion, kompleksisen uudentasoisen erikoistumiseen perustuvan suuren organisaation synnylle ja hallinnalle, globaali automaattinen tietojen käsittely ja välittäminen on välttämätön globaalille hallinnalle. Globaali tietotekniikka ja globaalit tietokoneverkot ennakoivat siis tässä mielessä globaalia tasoa ja sen hallintaa. Internetin vaikutus on todennäköisesti emergentti, vaikeasti ennustettava, mutta joka tapauksessa merkittävä. Se luo globaaliin yhteisöön aivan uusia sovellutuksia. Internet on jo välttämätön monella alalla, esimerkiksi vuonna 2004 Internet ohitti Suomessa sanomalehdet asunnon ostajien tiedonlähteenä. Alkuvuodesta 2005 Helsingin Sanomat kirjoitti, että opettajien käyttämästä digitaalisesta aineistosta lähes 90 prosenttia tulee internetistä. Wikipedia on myös esimerkki Internetin mahdollisuuksista.

Internet uuden tiedon muokkaajana

Uusi tieto syntyy kun tarkasteltavalla alalla vanha tieto saavuttaa tietyn, uuden tiedon saavuttamisen edellyttävän tason, määrän. Uusi tieto syntyy siis vanhasta tiedosta. Mitä enemmän vanha tieto kommunikoi vanhan tiedon kanssa sitä enemmän uutta tietoa syntyy. Uuden tiedon syntymisnopeus riippuu siis käytettävissä olevista tiedon levittämisvälineistä ja tiedon käsittelijöiden määrästä. Kirjoitustaito mahdollisti sen, että ihmisen tieto vaikutti vaikka hän ei ollut paikalla tai oli jo kuollut. Kirjapainotaito mahdollisti saman asia paljon laajemmin ja halvemmalla. Internet mahdollistaa vanhan tiedon kommunikoida vanhan tiedon kanssa aivan uudella reaaliaikaisuuden, levinneisyyden ja halpuuden tasolla. Internet luo siis uutta tieto tehokkaammiin kuin edelliset tiedon levittämisen tavat. Kirjan tekemiseen menee suuruusluokkana vuosi. Vasta sen jälkeen tieto on muiden kommentoitavissa laajemmin. Internetissä tieto on periaatteessa heti kommentoitavissa ja laajasti käytännössä hakukoneiden uuden indeksointikierroksen jälkeen. Vertaa jälleen Wikipedia. Toiseksi tietokonetekniikka mahdollistaa tiedon käsittelijöiden laajentamisen radikaalisti. Ihmisen rinnalle on tullut tiedon alimpien tasojen käsittelijäksi kasvavassa määrin tietokonetekniikka. Yksinkertainen esimerkki on hakukoneet. Jos saman tiedon joutuisi etsimään kirjasta tai kirjastoista, etsimisen tehokkuus laskisi olellisesti. Tämä tarkoittaa, että uuden tiedon tekemisen hinta kasvaisi merkittävästi.

Internet välineenä sekä hyökkäyksen ja puolustuksen kohteena

Verkko, internet on väline tehdä jotakin, erityisesti globaalilla tasolla. Verkosta on tullut myös yleisemmin uusi väline. Nykyaikainen supertietokone on periaatteessa noin 1 000–10 000 mikroprosessorin verkko. Jos meillä on siis laajakaistayhteyden päässä 10 000 tietokonetta, meillä on periaatteessa mahdollisuus supertietokoneen kapasiteettiin. Tosin tietokoneverkot eivät korvaa täysin supertietokonetta. Tietokoneverkot tarjoavat suuremman laskutehon kuin yksittäinen tietokone vain jos laskettava ongelma on mahdollista hajauttaa useille koneille. Mutta esimerkiksi stokastisissa prosesseissa, kuten säätilan ennustamisessa, seuraavan päivän sää riippuu edellisen päivän säästä. Tällaisiin ongelmiin tarvitaan supertietokonetta. Kun kotitietokoneiden kapasiteetista 80% on käyttämättömänä, tämä tarkoittaa että esimerkiksi Suomessa on noin 2000 miljoonan euron investointi 80% vapaana. Kaapatut kotitietokoneet ovat yhä merkittävämpi uhka. Ne ovat välineitä mm. palvelunestohyökkäyksille, roskaposteille ja tietojen taltioinneille koko internetiin. Internetin päälle on syntynyt monia kansainvälisiä organisaatioita, joiden oleellinen väline on internet. Ilman internettiä niiden toiminta olisi aivan toisenlaista ja monessa mielessä tehottomampaa ja myös kalliimpaa. Internet on myös yhä merkittävämpi väline kaikentasoiselle tiedustelutoiminnalle ja psykologisille operaatioille. Internet välineenä tarkoittaa, että se on infrastruktuuri, välttämätön pohja monenlaiselle toiminnalle. Vrt esim. tieverkko, energiaverkko, puhelinverkko. Kun internetistä tulee tärkeä, siitä tulee myös hyökkäyksen kohde. Internet on siis kasvavassa määrin osa nykyaikaisia kriisejä. Tämä on toteutunut jo ainakin Tšetšeniassa, Bosniassa ja Kosovossa. Rikolliset ovat myös löytäneet internetin. Internettiä käytetään taloudellisten tietojen hankintaan, kiristykseen (uhataan kaataa pankin tai muun yrityksen tärkeä internet- toiminne), petokseen jne. Kuuluisia ovat ns. Nigerian kirjeet: Surullinen tarina, miten 10 miljoonaa dollaria odottaa nostajaansa ja nostamiseen tarvittaisiin (hyvää korvausta vastaan) juuri sinua (ja sinun rahojasi). Kun internetistä on tullut hyökkäyksen kohde siitä tulee myös puolustuksen kohde. Tarvitaan mm. virussuojaa, palomuureja, tietoturvayhtiöitä ja viranomaistoimintaa (tietokonerikollisuuden tutkintaa, lainsäädöntöä jne.)

Internet tiedustelun välineenä

Vuonna 2002 uudesta tiedosta tallentui 92% magneettisena, mm. tietokoneiden kovalevyille. Kun yhä useampi tietokone on kiinni internetissä, tämä merkitsee sitä, että tiedustelu keskittyy yhä enemmän internettiin. Julkisiin lähteisiin perustuva tiedustelu tulee siis yhä tärkeämmäksi. Yhdistelemällä erilaisia internetin aineistoja voidaan luoda hyvin yksityiskohtaisia kuvia tiedusteltavista kohteista. Jos käytössä on lisäksi "harmaata" tietoa, eli sellaista joka ei ole tarkoitettu kaikkien saataville, mutta on periaatteessa kiinni internetissä, yksityiskohtaisuus muuttuu erittäin tarkaksi. Tällaista "harmaata" tietoa ovat esim. yritysten asiakas- ja ostotiedot (esim. kauppa, lentoyhtiö), kirjastojen lainaustiedot, luottokorttiyhtiöiden asiakastiedot (ostokset, ostospaikat), puhelinyhtiöiden laskutustiedot (puhelukohtaiset tiedot; milloin, kenelle, mistä tukiasemasta, kuinka kauan), verottajan, poliisin ja sairaalan "asiakastiedot" jne. Maailmanlaajuinen tieto lentomatkustajista voi olla tärkeä terrorismin torjunnassa, mutta samat tiedot kertovat globaalista merkittävien johtajien liikenteestä, eli esim. yhteistyöneuvotteluista tai suurien kauppojen valmisteluista.

Internetin ongelmista

Internetin merkittävin ongelma lienee sen puutteellinen kyky toimia vapaamatkustajia vastaan: roskapostit, virukset, tietokoneiden kaappaukset. Tämän perusteella voidaan väittää, että internet ei ole (vielä) evolutionäärinen järjestelmä ja nykymuodossaan saattaa siis kaatua. Toinen keskeinen Internetin ongelma on luottamus tiedonvälityksen pohjana. Ensin on oltava luottamus. Luottamukseen rakentuu esim. ihmisen persoonallisuus, se on ihmislapsen ensimmäinen ja perustavaa laatua oleva sosiaalinen oppi: luottamus toisiin ihmisiin. Jos sen rakentaminen ei ensimmäisinä vuosina ole onnistunut, seuraukset ovat ihmisen sosiaaliselle elämälle vakavia. Muita internetin puutteita voisivat olla evolutionääristen järjestelmien mukaan hierarkian puute, rajojen puute (vai onko maapallo raja?) ja ylätason hallinnan puute.

Internetin teknologiat

Yhdysvaltain armeijan tutkimus- ja tuotekehitysvirasto ARPA (nykyisin DARPA) rahoitti 1960-luvulla pakettiverkkojen tutkimusta. Tämän tutkimustyön tuloksena ja uuden tutkimuksen kohteeksi 1969 otettiin käyttöön ARPANET-tietoverkko. Nykyisen Internetin pohjana olevat TCP/IP-protokollat kehitettiin 1970-luvulla ARPANET-verkossa. TCP/IP perustuu ajatukselle, että tietoliikenne koko verkon laajuudelta tapahtuu käyttäen samanlaisia tietosähkeitä, IP-paketteja. Lähettäjän ja vastaanottajan välille muodostettavat yhteydet vaikuttavat vain päätelaitteisiin, samoin pakettien sisällön tulkinta tapahtuu pelkästään päätelaitteissa. Itse tietoliikenneverkko siirtää vain yhdenlaisia paketteja. Jokaisen paketin käyttämä reitti voi olla erilainen. Pakettiverkko ei tiedä eikä välitä siitä, sisältääkö paketti palan puhetta, sähköpostia vai multimediadokumenttia.

Internet-sanan kirjoittamisesta

Maailmassa on yksi yhteinen tietoverkko, Internet, jonka nimi kirjoitetaan isolla alkukirjaimella, silloin kun sitä käytetään erisnimenä. Samoin Yhdysvaltain tutkimus- ja yliopistoverkko Internet2 kirjoitetaan isolla alkukirjaimella. Pienellä kirjoitettuna internet tarkoittaa verkkojenvälistä, tiedonsiirtoa erityyppisten verkkojen välillä tai erityyppisistä aliverkoista koottua verkkoa. Sanassa internet-protokolla (IP) internet kirjoitetaan pienellä, IP on verkkojen välinen protokolla eikä sitä ole suunniteltu pelkästään yhtä verkkoa varten tai käytettäväksi yhdessä verkossa.

Katso myös

- Emergenssi
- postmoderni sodankäynti
- Extranet
- Intranet
- TCP/IP
- ohjelmistosodankäynti
- palvelunestohyökkäys
- Tiedustelun tulevaisuus
- Noopolitik, globaalin tiedon ja verkon politiikka
- Virtuaalinen opiskelu
- Verkosto
- Xanadu

Aiheesta muualla

- [http://www.kotus.fi/kielitoimisto/usein_esitettyja_kysymyksia/internet.shtml Kielitoimisto] Internet-sanan taivutuksesta
- [http://ip-number.com Show your IP address] Luokka:Internet Luokka:Tietoliikenne ms:Internet ko:인터넷 ja:インターネット simple:Internet th:อินเทอร์เน็ต fiu-vro:Internet

Markkinatalous

Markkinatalous on talousjärjestelmä, jossa hinnanmuodostus on vapaan kysynnän ja tarjonnan säätelemä. Markkinataloudessa vapaat toimijat, myyjät ja ostajat, markkinoilla solmivat kauppasopimuksia ja tekevät muutkin taloudelliset päätökset ilman valtion tai muun häirintää. Markkinatalous on hajautunutta päätöksentekoa. Tällaisia päätöksiä ovat hyödykkeiden hintojen ja muiden kauppojen ehtojen asettaminen ja tuotannosta päättäminen. Kysyntä ja tarjonta ohjaavat taloutta. Markkinataloudessa jokainen ei tuota vain omiin tarpeisiinsa, vaan henkilöt vaihtavat hyödykkeitä keskenään. Markkinatalous on tällaisten vaihtokauppojen verkosto. Markkinatalouden perusperiaatteiden yksi varhainen esittäjä oli Adam Smith, joka teoksessaan Kansojen varallisuus (An Inquiry into the Nature and Causes of the Wealth of Nations) kuvaili ihmisten yksittäisten vapaaehtoisten vaihtokauppojen verkostoa eli markkinataloutta vastapainona silloin vallinneelle merkantilismille. Smithin keksimä on muun muassa metaforinen näkymätön käsi, joka ohjailee kokonaisuutta vapaassa markkinataloudessa. Historiallisesti markkinat ovat vapautuneet valistusajalta lähtien, kun elinkeinonvapaus on lisääntynyt ja suojatulleja on vähennetty. Vapaan markkinatalouden vastakohtana on keskusjohtoinen talousjärjestelmä, jossa keskitetty poliittinen valta tekee taloudelliset päätökset (kts. stalinismi). Siinä keskushallinto jakaa tuotannon puitteet ja määrää tavoitteet. Kulutukseen ja investiontien suhte määritetään keskusjohtoisesti. Maailman ylivoimaisesti yleisin talousjärjestelmä on sekatalous tai puitetalous, jossa julkinen valta luo puitteet toiminnalle ja vaikuttaa talouspolitiikalla markkinamekanismin toimintaan. Valtion oikea rooli markkinataloudessa on kiistelty asia. Valtion tulee määritellä ja ylläpitää markkinoiden perussääntöjä, mutta valtion rooli talouden ohjaamisessa ja taloudellisen toiminnan tuottaman vaurauden jakamisessa on kiistellympi asia. Myös osa maailman suunnitelmatalouksista sovelsi markkinataloutta. Jugoslaviassa markkinasosialismi otettiin käyttöön 1960-luvulla, vastapainoksi Neuvostoliiton keskusjohtoiselle suunnittelulle, ja Unkarissa 1960-luvun lopussa. Se perustui yritysten julkiseen omistukseen, mutta tuotantoa ja kulutusta säätelivät markkinavoimat. Neuvostoliiton uudistushankkeet tunnettiin nimellä perestroika, kun taas Kiinassa "sosialistinen markkinatalous" oli eräs kiinalaisen talousuudistuksen pääkohteita.

Markkinatalouden rajoitukset

Sekataloudessa markkinataloutta on rajoitettu poliittisen päätösvallan keinoin. Markkinataloudelle on yleisiä rajoituksia, jotka koskevat kaikki ihmisiä ja erityisiä rajoituksia, jotka keskittyvät tiettyjen ihmisryhmien markkinoihin. Verotuksen lisäksi markkinataloutta ohjaavia toimia ovat:
- Protektionismi eli oman maan talouden suojelu ulkomaankaupan estein
- Tullit eli muiden tuotteiden sakottaminen
- Tukiaiset eli omien tuottajien tukeminen
- Markkinatalouden esteitä
- Kilpailulainsäädäntö ja muun kilpailunvastaisen toiminnan kieltävä laki
- Lakisääteiset ja valtioiden muodostamat monopolit ja kartellit
- Koulujärjestelmä
- Terveydenhuolto
- Poliisi eli sisäinen turvallisuus
- Armeija eli ulkoinen turvallisuus
- Aluepolitiikka eli julkisen rahan suuntaaminen erityisesti muuttotappioisille seuduille Erityisiin talouden osa-alueisiin liittyvät rajoitukset ovat:
- Sopimusvapautta vähentävä työlainsäädäntö, muun muassa
- Työsuojelusäännökset
- Irtisanomissuoja
- Työehtosopimusten yleissitovuus
- Minimipalkkasäännökset
- Elinkeinovapauden rajoitukset, kuten
- Tarveharkinta (esimerkiksi Suomessa apteekkeja tai kouluja ei saa perustaa kuka tahansa vaatimukset täyttävä henkilö)
- Sääntely: esimerkiksi ruokakauppoja saa pitää vain terveysviranomaisten luvalla

Markkinatalous ja hyvinvointivaltio

Hyvinvointivaltio eli sosiaalivaltio, joka takaa tietyt taloudelliset, sosiaaliset ja sivistykselliset oikeudet kansalaisilleen, saattaa olla olemassa maassa yhdessä suhteellisen vapaan markkinatalouden kanssa. Kaikki yllä olevat yleiset ja erityiset rajoitukset markkinataloudelle olisi purettu, paitsi että verovaroin rahoitettaisiin ihmisille koulutus yksityisestä, normit täyttävästä koulusta, kustannettaisiin sairausvakuutus ja turvattaisiin vähimmäistoimeentulona rahaa asumiseen ja elämiseen. Joidenkin teorioiden mukaan hyvinvointivaltio on mahdollista rakentaa suhteellisen vapaan markkinatalouden rinnalle, koska valtio voi ostaa palvelut kansalaisilleen, vaikkei se niitä tuottaisikaan. Täysin vapaan markkinatalouden käsite kuitenkin sulkee pois sellaisen hyvinvointivaltion ja muun valtion, joka vähentää markkinoiden vapautta.

Muita termejä

- Markkinataloutta kutsutaan usein myös kapitalismiksi. Termiä kapitalismi käytetään marxilaisessa yhteiskuntateoriassa ja termi tarkoittaa käytännössä markkinataloutta, johon sisältyy pääomien kilpailu. Kapitalismi-sanalla on siis hieman erilainen merkitys kuin tavallisella markkinataloudella ja monet kokevatkin sen hyvin arvoväritteisenä. Marxilaisen näkemyksen mukaan kapitalismissa on kyse pääoman vallasta sekä työn riistosta. Tarkkaan ottaen kapitalismiin kuuluu tuotantovälineiden yksityinen omistusoikeus.
- Friedrich Hayek on ehdottanut yksittäisiin vapaaehtoisiin vaihtokauppoihin perustuvaa järjestelmää kutsuttavan katallaktiikaksi.

Katso myös

- Kapitalismi
- Vapaakauppa
- taloudellinen liberalismi Luokka:Talous ja:市場経済

Komentotalous

Suunnitelma- eli komentotalous on järjestelmä, jossa tuotantoa, kulutusta ja investointeja ohjataan keskitetysti johdetun suunnitelman mukaan. Suunnitelmatalouden vastakohtana on markkinatalous, mutta kaikissa talousjärjestelmissä on käytössä piirteitä molemmista, jolloin kyseessä on seka- tai puitetalous. Lähes kaikissa maissa, Iso-Britanniaa lukuun ottamatta, teollistuminen käynnistyi valtion toimin, kuten rautateitä rakentamalla. Varat tähän kerättiin veroin, jotka valtio sijoitti talouden kehittämiseen. Valtio saattoi myös lainata pääomiaan teollisuustuotannon käynnistämiseen. Vaatimuksia kaiken tuotannon järjestämisestä suunnitelmatalouden keinoin esitettiin etenkin sosialistien piirissä. 1920- ja 1930-luvuilla käytiin ns. "Socialist Calculation Debate", jossa pohdittiin onko markkinatalous tehokkaampi kuin suunnitelmatalous. Vastaus kulminoitui ns. laskentaongelmaan, eli voiko keskussuunniteluelin määrätä resurssien käytöstä tehokkaammin kuin markkina. Ludwig von Mises julkaisi 1920 kirjoituksen Economic Calculation in the Socialist Commonwealth, jossa hän väitti komentotaloudessa hinta-informaation puuttumisen johtavan tehottomuuteen ja laskentaongelman olevan "liian vaikea" ratkaistavaksi. Merkittävimmän vasta-argumentin esitti Oskar Lange, joka osoitti suunnitteluelimen pystyvän käyttämään hintasignaalija hyväkseen. Myöhemmin Friedrich Hayek väitti, ettei komentotalous voi olla tehokkaampi kuin markkinatalous. Neuvostoliitossa siirryttiin lähes täyteen suunnitelmatalouteen lokakuussa 1928 ensimmäisen viisivuotissuunnitelman yhteydessä. Etenkin kulutusta pyrittiin kuristamaan mahdollisimman pieneen resurssien siirtämiseksi talouskasvuun ja teollistumiseen. Taloudellisesti suunnitelma olikin huikea menestys. Stalinistista teollistamispolitiikkaa harjoitettiin Neuvostoliitossa 1929–1953, Albaniassa 1945–1990 ja Itä-Euroopassa 1948–1953, Kuubassa ja Pohjois-Koreassa. "Normaaliin komentotalouteen siirryttiin 1953. Kiina vuodesta 1957 ja Jugoslavia vuodesta 1964 harjoittivat komentotaloutta hajanaisilla aloilla. Lähes kaikki komentotaloudet kulkivat stalinistisen vaiheen läpi ja helpottivat kontrollia talouskasvun hidastuttua. Sosialististen maiden komentotalouksissa noin 90% työvoimasta oli valtion palveluksessa. (Rutland) Komentotaloutta sovelletaan etenkin kun voimavaroja on kohdistettava nopeasti tietyille aloille, joihin yritystoiminnan kautta ei tulisi sijoituksia. Esimerkkinä Etelä-Korea ja Ruotsin valtiollisesti rakentamat laajakaistaverkot, joilla verkotettiin nopeasti koko maa.

Lähteet

- Peter Rutland "Command Economy": The Oxford Companion to the Politics of the World, 2e. Joel Krieger, ed. Oxford University Press Inc. 2001.
- [http://www.helsinginsanomat.fi/uutiset/tuoreet/artikkeli/1101977956516 Komentotalous loi vaurautta] (HS)
- [http://www.helsinginsanomat.fi/uutiset/tuoreet/artikkeli/Etel%C3%A4-Koreasta+tuli+mallimaa/1101977956482 Etelä-Koreasta tuli mallimaa]
- [http://cepa.newschool.edu/het/essays/paretian/social.htm The Socialist Calculation Debate] Luokka:Talous ja:計画経済

Epävirallinen talous

Epävirallinen talous (engl. informal economy) koostuu kaikesta siitä taloudellisesta toiminnasta, joka tapahtuu valtiojohtoisen talouden ulkopuolella. Epävirallinen sektori koostuu suorista epävirallisista vaihtokaupoista, katukaupasta, pienyhteisöjen keskenäisestä vapaaehtoistyöstä sekä harmaasta taloudesta. Suurin osa maapallon väestöstä elää ja tekee töitä epävirallisessa taloudessa. Talouden epävirallisuus nähdään laajalti kehitystaloustieteilijöiden mielestä suurimpana ongelmana kehitysmaissa. Erinäisten syiden takia etenkin kehitysmaiden köyhillä kansalaisilla ei ole kansalaisoikeuksia kuten omistusoikeutta, sopimusvapautta tai elinkeinovapautta. Useimmissa tapauksissa maan lainsäädännössä on jollain asteella määritetty tällaisia kansalaisoikeuksia, mutta esimerkiksi yrityksen pyörittäminen tai työsuhteen solmiminen vaatii niin paljon byrokratiaa, että ihmiset työskentelevät mieluummin epävirallisella sektorilla. Useissa tapauksissa suuri ongelma on myös oikeusvaltion puute, kun tavallisilla köyhemmillä kansalaisilla ei ole todellisia mahdollisuuksia valvoa omistusoikeuttaan tai sopimusten noudattamista. Usein ongelmana ei myöskään ole kansalaisoikeuksien, vaan myös poliittisten oikeuksien puuttuminen. Kansan enemmistön yhteys lainsäädäntöön ja julkisen sektorin taloudelle asettaman viitekehykseen vaikuttamiseen on heikko, ja sitä sanelevat pikemminkin jonkinlainen autoritaarinen ja suljettu eliitti. Talouden epävirallistumisella ja paikallistumisella on usein myös yhteys julkisen vallan heikkouteen, ihmisten turvatessa useammin paikallisyhteisöihin kuin valtioihin. Kehitysyhteistyön palvelukeskus ry:n tutkija Kent Wilska on Köyhdytetyt-kirjassaan huomauttanut, että esimerkiksi Haitin taloudellisesta toimeliaisuudesta yli 90% on epävirallisella sektorilla. Toisaalta ruotsalaisen Timbro-instituutin tutkija Johan Norberg on Globaalin kapitalismin puolustus-kirjassaan esittänyt, että vapaakaupan avulla kehitysmaihinkin alkaisi vaurastumisen myötä kasvamaan keskiluokkaa, joka kykenisi vaatimaan oikeusvaltiota ja kansalaisoikeuksia. Hän esittää kirjassaan tilastoja sekä hypoteesinsa, jonka mukaan kehitys talouden virallistumiseen on useimmissa maissa alkanut useimmiten vasta kaupan esteiden purkamisen sekä rajojen avaamisen jälkeen. Erityisesti epävirallisuuden ongelmiin tutustunut kehitystaloustieteilijä Hernando de Soto huomauttaa, että epävirallisuudesta ja laillisen järjestyksen puuttumisesta hyötyy etenkin yhteiskunnan eliitti, jolla on varaa suojella itseään ja omaisuuttaan oman käden oikeudellakin. Sen sijaan ongelmia tuottaa etenkin yrityslainsäädännön puuttuminen, jonka avulla pitkälti käsitöillä ja vastaavalla pienyrittämisellä toimeentulonsa aikaisemmin turvanneet voisivat siirtyä virallisen talouden suojiin. Toisaalta länsimaissa talouden epävirallistuminen tarkoittaa useammin veronkiertoa ja korkeiden verojen välttämistä. Talous ja kaupat epävirallistuvat, kun ihmisten mielestä veronkierrosta saatava hyöty ylittää huomattavasti kaupan epävirallisuudesta aiheutuvat riskit. Jotkut toimialat on myös rajattu lainsäädännöllisesti länsimaissa virallisen talouden ulkopuolelle, kuten esimerkiksi laittomien päihteiden kaupan tai prostituution tapauksessa. Esimerkiksi prostituution epävirallisuuden takia seksityöntekijöitä usein pahoinpidellään, eivätkä he voi ilmoittaa tapauksista poliisille. Suomessa Seksialan liitto ry on tuonut mm. esille, että ulkomaisten työntekijöiden tapauksessa pelkkä epäily prostituutiosta riittää karkottamaan henkilön maasta.

Aiheesta muualla

- [http://www.kepa.fi/uutiset/talous/3700 Kepa: "Virallinen" maailma köyhdyttää "epävirallista" enemmistöä]
- [http://www.vapaasana.net/sisalto.php3?id=115 Vapaa sana: Köyhät eivät ole ongelma vaan ratkaisu]
- [http://www.openair.org/cross/index.html Informal cyberspace] -kirja
- [http://www.newscientist.com/opinion/opinterview.jsp?id=ns23541 New scientist: Epämuodollinen talous Euroopassa] Luokka:Taloustiede

Päihdepolitiikka

Päihdepolitiikka on yhteiskunnan harjoittamaa politiikkaa, jolla pyritään ohjaamaan yksilöiden päihteiden käyttöä. Usein päihdepolitiikan pyrkimyksenä on rajoittaa päihteiden käytöstä yksilölle ja yhteiskunnalle koituvia haittoja. Päihdepolitiikassa käytettyjä menetelmejä ovat esimerkiksi ostorajoitukset, suorat kiellot, haittaverot, valistus ja haittojen vähentäminen.

Historia

Ihmiskunta on käyttänyt erilaisia päihdyttäviä aineita, päihteitä historiallisista ajoista alkaen. Varhaisissa kulttuureissa tunnettiin monia luonnonyrttejä, joita käytettiin sekä niiden parantavien että päihdyttävien vaikutusten takia. Luonto on täynnä erilaisia eliöitä yksisoluisista bakteereista levien, sienten ja kasvien kautta eläimiin. Kaikissa elävissä organismeissa esiintyy erilaisia yhdisteitä vaihtelevina pitoisuuksina. Monet näistä yhdisteistä ovat elintärkeitä ja ihminen käyttää niitä ravinnokseen, toisilla taas on erityisiä lääkinnällisiä vaikutuksia joiden vuoksi niitä käytetään erilaisten sairauksien hoitoon. Jotkin näistä aineista ovat eri tavoin psykoaktiivisia ja niitä voidaan käyttää päihtymistarkoituksessa. Erilaisten luonnontuotteiden käyttö päihteenä vaihtelee maantieteellisesti ja kulttuurillisesti. Alkoholista, kofeiinista ja nikotiinista on muodostunut länsimaisten teollisuusyhteiskuntien kulttuuripäihteitä, joita käytetään erilaisiin tarkoituksiin: Alkoholia rentoutumiseen ja vapautumiseen, kofeiinia piristymiseen ja suorituskyvyn lisäämiseen, nikotiinia sekä rentoutukseen että virkistykseen. Tiettyihin arabikulttuureihin on aikaisemmin kuulunut kannabiksen ja oopiumin käyttö. Islamin voimistuminen on muuttanut tilanetta. Alkoholikielto on islamissa ehdoton ja se käsittää myös kiellon valmistaa, kuljettaa, käsitellä ja myydä alkoholipitoisia juomia, sekä kiellon osallistua tilaisuuksiin, joissa tarjoillaan alkoholia. Alkoholia sisältävät lääkkeet ovat sallittuja vain, jos vastaavaa alkoholitonta lääkettä ei ole. Kaikki mikä sumentaa aisteja ja ajattelukykyä on haram (kielletty), ja tämä sääntö pätee myös huumeisiin, kuten esim. marihuana, kokaiini, oopiumi ym. Niiden kaikenlainen käyttö, kuten alkoholinkin, on kiellettyä. Andien vuoristossa kokapensaan lehtien pureskelu vastaa länsimaisen kulttuuripiirin kahvin käyttöä. Päihdepolitiikalla on aina ollut myös taloudelliset motivaattorit. Usein päihteitä on kielletty päihdekaupan pitämiseksi hallitsijan käsissä. Kieltoja on usein perusteltu halulla ehkäistä päihteiden käytöstä koituvia ongelmia ja haittoja.

Päihdepolitiikan malleja

Vapaa saatavuus

Päihteiden vapaalla saatavuudella tarkoitetaan järjestelmää, jossa päihteen myynti on vapaata, eikä kaupalle ole olemassa rajoittavia määräyksiä. Esimerkiksi kahvin kauppa noudattaa vapaan saatavuuden mallia.

Kontrolloitu saatavuus

Kontrolloidun saatavuuden mallissa on lainsäädännöllä asetettu eriasteisia velvoitteita päihteiden myyjälle. Myynti voi olla luvanvaraista ja myynnille voidaan asettaa erilaisia kriteereitä, kuten ikärajoja. Esimerkiksi tupakan ja mietojen alkoholijuomien myynti on sallittu vain yli 18-vuotiaille. Alkoholin anniskelupaikkojen, kuten baarien ja ravintoloiden tulee täyttää lain määräämät kriteerit voidakseen anoa anniskeluoikeuksia ja myydä alkoholijuomia. Myös reseptilääkkeiden kohdalla noudatetaan kontrolloidun saatavuuden periaatetta. Esimerkiksi mielialalääkkeiden hankkimiseksi käyttäjällä tulee olla lääkärin määräys ja ostoon oikeuttava resepti. Myös kerralla hankittavien lääkkeiden määrää voidaan rajoittaa.

Täyskielto

Päihteiden käyttöä voidaan pyrkiä kontrolloimaan täyskiellon avulla. Täyskiellolla tarkoitetaan tilannetta, jossa päihteen tuotanto, jalostus ja kauppa on kiellettyä. Toisinaan myös hallussapito voidaan kieltää. Esimerkiksi tupakasta valmistettavan nikotiinipitoisen nuuskan tuotanto, valmistus ja kauppa ovat Suomessa tupakkalain mukaisesti kiellettyjä. Huumausainelaissa määrätään suuri joukko päihteitä huumausaineiksi ja niiden tuotanto, jalostus, maahantuonti, kauppa ja hallussapito on kiellettyä. Laissa voidaan sallia määrättyjen aineiden käyttö mm. lääketieteellisiin tai teollisiin tarkoituksiin.

Haittojen vähentäminen

Monissa valtioissa päihdepolitiikassa toteutetaan joko osittain tai kokonaan haittojen vähentämisen periaatteita. Suomalainen päihdepolitiikka soveltaa kaikkien edellä mainittujen toimenpiteiden lisäksi haittojen vähentämistä, mm. tarjoamalla päihderiippuvaisille hoitoa ja neuvontaa.

Päihdepolitiikkaa toteuttava lainsäädäntö Suomessa

Suomessa päihedepolitiikan kehykset säädetään laissa. Noita lakeja on useita ja käytännössä lainsäädännön toteuttaminen on annettu pääasiassa kunnille ja erilaisille kansalaisjärjestöille, jotka toteuttavat merkittävän osan käytännön päihdepolitiikasta. Tuohon tarkoitukseen kunnat ja kansalaisjärjestöt saavat rahoitusta valtiolta. Seuraavassa luetellaan keskeisimmät päidepolitiikkaa toteuttavat lait. Raittiustyölain (828/1982) mukaan raittiustyön tehtävänä on totuttaa kansalaiset terveisiin elämäntapoihin ohjaamalla heitä välttämään päihteiden ja tupakan käyttöä. Yleisten edellytysten luominen raittiustyölle on ensi sijassa valtion ja kuntien tehtävä. Käytännön työn tekemisestä vastaavat pääasiassa kunnat ja järjestöt. Sosiaalihuoltolain (910/1982) mukaan kunnan on huolehdittava sosiaalipalvelujen järjestämisestä asukkailleen sekä toimittava sosiaalisten olojen kehittämiseksi ja sosiaalisten epäkohtien poistamiseksi. Päihdehuoltolain (41/1986 mukaan päihdehuollon tavoitteena on ehkäistä ja vähentää päihteiden ongelmakäyttöä sekä siihen liittyviä sosiaalisia ja terveydellisiä haittoja sekä edistää päihteiden ongelmakäyttäjän ja hänen läheistensä toimintakykyä ja turvallisuutta. Päihdehuoltolaki korostaa kunnan vastuuta päihdehuollon järjestämisestä kunnassa ilmenevän tarpeen mukaisesti. Palvelujen järjestäminen kuuluu kuntien sosiaali- ja terveydenhuollolle. Lastensuojelulain (139/1990) mukaan lapsella on oikeus turvalliseen ja virikkeelliseen ympäristöön, tasapainoiseen ja monipuoliseen kehitykseen sekä etusija erityiseen suojeluun. Kunnan on ryhdyttävä toimenpiteisiin viipymättä, jos kasvuolot vaarantuvat tai jos nuori itse käyttäytymisellään vaarantaa terveyttään. Lastensuojelulaki ja päihdehuoltolaki mahdollistavat viimeisenä keinona myös huumeiden ongelmakäyttäjän tahdosta riippumattoman hoidon. Esimerkiksi päihdehuoltolaissa tahdonvastaisen hoidon kriteereinä ovat terveysvaara ja väkivaltaisuus, mutta vaihtoehtoon turvaudutaan käytännössä hyvin harvoin. Kansanterveyslain (66/1972) perusteella kunnan tulee ylläpitää terveysneuvontaa, järjestää työterveyshuolto sekä ylläpitää kouluterveydenhuoltoa. Työterveyshuoltolain (743/1978) ja siihen liittyvässä muussa lainsäädännössä korostetaan työkyvyn ylläpitoa yhtenä työterveyshuoltotoiminnan päätavoitteista, mihin sisältyy myös päihde/huumeongelmaisen hoitoonohjaukseen tähtäävä toiminta työpaikoilla. Sosiaali- ja terveysministeriö antoi 1.7.2000 asetuksen opioidiriippuvaisten vieroitus- ja korvaushoidosta buprenorfiinia, metadonia tai levasetyylimetadolia sisältävillä lääkkeillä. Vanhassa määräyksessä ennen jatkuvan korvaushoidon aloittamispäätöstä mahdollisesti käytettävä vieroitushoitokausi oli maksimissaan kaksitoista kuukautta ja varsinaisen korvaushoidon tarpeen arviointi oli rajattu kolmeen yliopistolliseen keskussairaalaan. Uudessa asetuksessa vieroitushoitokausi on rajattu yhteen kuukauteen. Vieroitus-, korvaus- ja uutena hoitomuotona myös ylläpitohoidon tarpeen arviointi laajennetaan kaikkiin yliopistollisiin ja muihin keskussairaaloihin sekä Järvenpään sosiaalisairaalaan. Terveydenhuollon ammattihenkilökunnasta annetussa laissa (559/1994) esitellään muun muassa terveydenhuollon eettisiä periaatteita, joiden mukaan terveydenhuollon ammattihenkilön ammattitoiminnan päämääränä on terveyden ylläpitäminen ja edistäminen, sairauksien ehkäiseminen sekä sairaiden parantaminen ja heidän kärsimyksiensä lieventäminen soveltaen yleisesti hyväksyttyjä ja kokemusperäisesti perusteltuja menettelytapoja. Potilaan asemasta ja oikeuksista annetun lain (785/1992) mukaan potilaalla on oikeus laadultaan hyvään terveyden- ja sairaanhoitoon. Hänen hoitonsa on järjestettävä ja häntä on kohdeltava siten, ettei hänen ihmisarvoaan loukata sekä että hänen vakaumustaan ja yksityisyyttään kunnioitetaan. Mielenterveyslain (1116/1990) perusteella alaikäinen voidaan määrätä omasta tai vanhempiensa tahdosta riippumatta psykiatriseen sairaalahoitoon, jos hoitoon toimittamatta jättäminen olennaisesti pahentaisi hänen tai muiden terveyttä tai turvallisuutta. Rikoslain (19.12.1889/39) avulla voidaan, ehkä hieman yllättäen, myös nykyään toteuttaa päihdepolitiikkaa. Huumausainerikoksia koskevaan lukuun on nimittäin lisätty säännös, jonka nojalla voidaan huumausaineen käyttörikoksesta syytetty henkilö jättää syyttämättä tai tuomitsematta, jos hän on hakeutunut hoitoon päihdeongelmasta selvitäkseen

Päihteiden kiellon historia

- Kiina ja oopium
- Usa ja oopium
- Kahvin kieltolaki Ruotsi-Suomessa
- USA & Suomi - Alkoholin kieltolaki
- Alkoholin myynnin säännöstely Suomessa
- USA ja Kannabis / vs. Harrison tax act
- Huumelainsäädännön läpivienti YK:ssa
- Swedish model ja EU

Kieltolain seuraukset

Päihteiden täyskiellolla on pyritty estämään laittomiksi määriteltyjen päihteiden, eli huumausaineiden, käytöstä aiheutuvat ongelmat, tavoitteena käytön estäminen. Tästä pyrkimyksestä sekä sen tiukasta valvonnasta ja kovista rangaistuksista huolimatta käyttöä ei yleensä ole pystytty täysin estämään missään päin maailmaa. Kiellettyjen päihteiden kaupasta on muodostunut massiivinen harmaa bisnes. Suomella tästä on kokemusta sekä 1930-luvulla voimassa olleen alkoholin kieltolain aikana että varhaisemmin voimassa olleen kahvin kieltolain aikana. Nykyisin laittomien päihteiden käyttö on noussut ennätyslukemiin. Laittomien päihteiden kaupan arvo on YK:n arvion mukaan 8% maailmankaupasta, ollen toisella sijalla heti asekaupan jälkeen. Koko tämä massiivinen rahavirta ohjautuu järjestäytyneelle rikollisuudelle. Huumekauppa lisää korruptiota ja lahjontaa sekä vähentää kansalaisten lainkuuliaisuutta. Poliisin oikeuksien laajentamisella on pyritty estämään huumekauppaa, mutta heikoin tuloksin. Seurauksena on ollut ainoastaan lisääntyvä laittomien päihteiden käyttö, kasvava huumekauppa ja suureneva vankipopulaatio. Huumeiden kieltolakia on arvosteltu sen toimimattomuudesta, mutta tosiasia on, että selvä enemmistö maailman päihdehaitoista aiheutuu laillisista päihteistä, tupakasta ja alkoholista (näin on erityisesti länsimaissa). Tällä perusteella voi esittää, että suurita osaa päihteistä koskevan kieltolain myötä päihdehaitat ovat sittenkin vähäisemmät kuin ne ilman sitä olisivat. Tupakkaan, johon on aiemmin suhtauduttu hyvinkin vapaamielisesti, on alettu suhtautua aiempaa tiukemmin sen suurten kansanterveydellisten haittojen takia.

Uudet lähtökohdat päihdepolitiikassa

Haittojen vähentäminen

Haittojen vähentämisen eli haittojen minimointi (engl. Harm Reduction) -politiikalla tarkoitetaan sellaista päihdepolitiikkaa, jossa lähtökohtana on päihteiden käytöstä koituvien kokonaishaittojen minimoiminen. Suomalainen alkoholipolitiikka noudattaa haittojen vähentämisen periaatteita. Viime vuosina on maailmalla ryhdytty käyttämään vaihtoehtoisia lähestymistapoja myös laittomien päihteiden käytöstä koituvien haittojen kontrollissa, kun vanhat toimintatavat ovat osoittautuneet heikoiksi tai toimimattomiksi. Monissa valtioissa on siirrytty tai ollaan siirtymässä rikosoikeudellisesta, laittomien päihteiden käyttäjien rankaisemiseen keskittyvästä politiikasta järjestelmään, jossa päihteiden käyttö nähdään lääketieteellis-sosiaalisena ongelmana.

Käytön dekriminalisointi

Dekriminalisoinnilla tarkoitetaan päihteen käyttäjien rankaisemisen lopettamista. Dekriminalisoimalla laittomaksi määriteltyjen päihteiden käyttö pyritään ehkäisemään käyttäjien syrjäytymistä. Dekriminalisointi helpottaa myös hoitoon hakeutumista, kun käyttäjän ei tarvitse pelätä rangaistusta myönnettyään käyttönsä viranomaisille. Käytön dekriminalisointi vapauttaa myös poliisin resursseja käyttäjien jahtaamisesta todellisten rikosten selvittämiseen. Dekriminalisoinnin myötä päihteiden käyttö ei ole enää rikosoikeudellinen ongelma vaan sosiaalinen ja lääketieteellinen kysymys Suomessa alkoholin käyttö oli kieltolain aikana laitonta. Koska alkoholin käytöstä rangaistiin, kohdistui tämä politiikka heikossa sosiaalisessa asemassa eläviin alkoholin suurkuluttajiin ja katualkoholisteihin. Poliisin valvonta ei kuitenkaan ulottunut varakkaamman kansanosan alkoholin käyttöön, sillä käyttö tapahtui ihmisten olohuoneissa, piilossa poliisin silmiltä. Varakkaamman kansanosan kohdalla alkoholin käyttö olikin käytännössä dekriminalisoitu. Politiikkaa jouduttiin muuttamaan 1930-luvun alussa, kun huomattiin, ettei alkoholin kieltolaki kerta kaikkiaan toiminut, vankilat täyttyivät sakon muuntorangaistusta suorittavista katualkoholisteista, alkoholin käyttö kääntyi jyrkkään nousuun ja käytöstä aiheutuvat terveyshaitat, kuten epäpuhtaan aineen aiheuttamat sairaudet tai liian väkevän aineen käytöstä johtuvat yliannoskuolemat nousivat ennennäkemättömiin mittoihin. Päädyttiin dekriminalisoimaan alkoholin käyttö ja laillistamaan sen valmistus ja myynti valtion omistaman Oy Alkoholiliike Ab:n kautta.

Neulojen vaihto

Neulojen vaihto-ohjelmat on aloitettu monissa kaupungeissa ja valtioissa ympäri maailman. Vaihto-ohjelmalla pyritään ehkäisemään tartuntatautien, kuten B- ja C-hepatiitin ja AIDS:in leviämistä kokaiinia, opioideja tai amfetamiinia suonensisäisesti käyttävien keskuudessa. Samalla käyttäjille tarjotaan terveysneuvontaa ja heitä pyritään ohjaamaan hoitoon. Aloitetuilla neulojen vaihto-ohjelmilla ollaan onnistuttu ehkäisemään merkittävästi tartuntatautien leviämistä aineita suonen sisäisesti käyttävien keskuudessa ja samalla tehokkaasti ehkäistyä tartuntojen leviämistä muun väestön keskuuteen.

Vieroitus-, korvaus- ja ylläpitohoito

Vieroitus- ja korvaushoito on Suomessa nykyisin merkittävä osa päihdehuoltoa. Tunnetuin korvaushoidon muoto on tupakoinnin lopettamisessa käytettävät nikotiinivalmisteet, kuten nikotiinipurukumi tai -laastari. Opioideja, kuten heroiinia käyttävien on mahdollista päästä buprenorfiini- tai metadonikorvaushoidon piiriin.

Käyttäjähuoneet

Useissa kaupungeissa eri puolilla Eurooppaa on perustettu käyttäjähuoneita (ns. shooting gallery), joissa kokaiinia, heroiinia ja amfetamiinia suonensisäisesti käyttävät voivat valvotuissa olosuhteissa annostella aineensa sekä saada terveysneuvontaa ja opastusta, jolla pyritään kannustamaan päihdehuollon palvelujen käyttöön. Tähän ratkaisuun on päädytty paikallisten asukkaiden halusta tehdä kaupungin keskustasta turvallisempi ja siistimpi paikka sekä saada hajautettua katujen kulmissa, puistoissa ja asemilla majailevat narkomaanit pois keskustasta. Samalla pyrkimyksenä on ollut siirtää käyttö kaduilta ja puistoista sisätiloihin, jolloin kaduille ei jää lojumaan käytettyjä ruiskuja - ja toisaalta käyttäjällä on mahdollisuus ottaa huumeensa valvotuissa olosuhteissa, jolloin myös yliannoksen riski on pienempi.

Reseptiheroiini

Eräissä maissa on aloitettu jakamaan käyttäjille heroiinia apteekista reseptillä. Reseptijakelun edellytykset vaihtelevat maittain, mutta yleensä vaaditaan pitkää käyttöhistoria ja useita epäonnistuneita vieroitusyrityksiä. Toimenpiteen vaikutuksesta oheisrikollisuus kääntyy laskuun, kun käyttäjän ei tarvitse rahoittaa käyttöään tekemällä omaisuusrikoksia. Reseptijakelun avulla saadaan myös siirrettyä aineiden kauppa valvottuihin olosuhteisiin ja siten vähennettyä laittomilla markkinoilla liikkuvien aineiden määrää ja rikollisjärjestöjen tuloja. Eri muotoisia heroiinin reseptijakelun projekteja on käynnissä ainakin Sveitsissä, Hollannissa, Englannissa ja Saksassa.

Pillereiden testaus

Useissa Euroopan maissa on aloitettu ekstaasina myytävien pillereiden testaustoiminta, jolloin viranomaiset voivat aktiivisesti seurata laittomien markkinoiden tilannetta ja toisaalta voidaan pienentää ekstaasin käytöstä aiheutuvia riskejä, kun tiedetään pillerin sisältö. Testaaminen on ainoa keino välttää vaarallisia kemikaaleja sisältävien pillerien nauttiminen ja tästä mahdollisesti seuraava kuolema. Kannustamalla käyttäjiä testaamaan pillerinsä vähennetään vaarallisten pillereiden saapumista markkinoille ja samalla ehkäistään vaarallisia aineita sisältävien pillereiden käytöstä johtuvia terveysongelmia ja kuolemantapauksia.

Varhainen reagointi

Varhaisen reagoimisen eli ns. Early Warning -projekteilla pyritään seuraamaan tilannetta laittomilla markkinoilla ja mahdollistaa tiedonkulku viranomaisten ja käyttäjien välillä. Projektien pyrkimyksenä on lisätä viranomaisten tietoa markkinoilla liikkuvista aineista mm. pillereiden testauspisteiden kautta saatavista tuloksista. Tällä mahdollistetaan nopea reagointi mikäli uusia tai vaarallisia aineita on päässyt markkinoille. Tällaisissa tilanteissa viranomaiset voivat lähestyä käyttäjiä tiedottein ja varoittaa vaarallisista eristä tai jakaa neuvoa riskejä vähentävistä käyttötavoista. Usein Early Warning -projektia toteutetaan käyttäjien vertaisapu -yhdistysten tai käyttäjäyhteisöjen kanssa yhteistyössä. Tällaisia projekteja on käynnissä useissa Euroopan valtioissa ja niitä ollaan käynnistämässä Suomessa.

Kannabiskahvilat

Erityisten kannabiskahviloiden eli ns. Coffee Shopien avulla pyritään erottamaan kannabistuotteiden markkinat kovempien aineiden markkinoista. Kun kannabiksen myynti on keskitetty lisensoituihin ja valvottuihin myyntipisteisiin voidaan seurata myytävän tuotteen laatua ja vähentää sen käytöstä koituvia terveyshaittoja. Samalla ehkäistään kannabiksen käyttäjiä luomasta suhteista diilereihin ja rikolliseen alamaailmaan, joilta saisi myös laittomia päihteitä. Kannabiskahviloita on toiminnassa Alankomaissa ja muutamia on avattu myös Englannissa, Espanjassa sekä tiettävästi myös Berliinissä.

Uudentyyppistä valistusta

Aiemmin huume- ja päihdevalitus oli lähinnä ylhäältä norsunluutornista alas päin luennoivaa varsin teoreettista autoritääristä valistusta, joka ei koskettanut tavallisen ihmisten arkea. Uudentyyppinen valistus lähtee toisesta toiminnallisemmasta suunnasta, tavallisen ihmisen jokapäiväisestä arjesta, käsin. Esimerkiksi kouluissa mietitään tapoja, joilla lapset ja nuoret valmennetaan jo ennaltaehkäisevästi henkisesti kohtaamaan päihteiden tarjontatilanteet ja opetellaan jo etukäteen sanomaan tupakalle ja huumeille "Ei". Tätä voidaan harjoitella näytelmin. Nuorten keskuudessa kaduilla huumevalistusta levittävät ovat myös muuttaneet toimintatapojaan faktapohjaisesta enemmän eettis-moraalisiin seikkoihin painottuviksi valistajiksi. Esimerkiksi nuoriin on jonkin verran tehonnut toisten nuorten levittämä valistus siitä, miten huumekauppa on erittäin epäreilua kauppaa, joka riistää kehitysmaita ja hyödyt kerää ahneet välittäjäportaat. Täysin uutta tämä eettinen näkökulma ei ole. Jo 1970-80-luvuilla suomalaiset terveysviranomaiset kehittivät toimivan ns. nuotiotuli-valistuksen. Viranomaiset toimivat siinä taustalla syöttäen medialle jutun aiheita ("polttopuita", esim. tiedeartikkeli tupakan haitoista) antaen kansan ja median itse keskustella "nuotion äärellä". Ja kansa keskustellen päätteli itse tupakkatehtaiden alhaisen moraalin, jota tupakkatehtaat itse osoittivat todeksi oikeudenkäynneillään ja puheillaan. Tämä osaltaan onnistui laskemaan suomalaisen aikuisväen tupakointiluvut lähes puoleen 30-vuodessa. Mutta uusia haasteita riittää, koska nyt suomalaiset nuoret juo ja polttaa enemmän kuin ennen. Helposti unohtuu, että joka vuosi syntyy uusi sukupolvi kohdattavaksi alati muuttuvin haastein.

Eurooppalainen huumepolitiikka uudella vuosituhannella

Uuden vuosituhannen alussa Euroopan huumepolitiikassa on tapahtunut merkittäviä muutoksia. Vuonna 2001 Portugali muutti radikaalisti huumepolitiikkaansa siirtymällä käyttäjien rankaisemisesta haittojen vähentämiseen. Ensimmäisenä toimenpiteenä dekriminalisoitiin kaikkien huumeiden käyttö ja hallussapito sekä ryhdyttiin tarjoamaan riippuvuudesta kärsiville hoitoa rangaistusten sijaan. Samana vuonna Belgia dekriminalisoi kannabiksen käytön ja käyttöä varten tapahtuvan hallussapidon. Kannabiskahviloita tai kannabiksen myyntiä ei toistaiseksi kuitenkaan sallita. Englannissa keskustelu huumepolitiikasta on käynyt kiivaana koko vuoden. Vuoden loppupuolella ilmoitettiin päätöksestä siirtää kannabis luokasta B luokkaan C, samaan mm. masennuslääkkeiden kanssa. Uudelleen luokittelun astuessa voimaan keväällä 2004 kannabiksen hallussapidosta ei enää anneta rangaistuksia. Samaan aikaan vaatimukset kannabiskahviloiden sallimiseksi on kiihtynyt entisestään. Aivan vuoden lopussa maan hallitus ilmoitti parlamentille vaativansa koko huumepolitiikan täydellistä uudistamista Hollannin mallin mukaiseksi. Myös muualla Euroopassa on tapahtunut samansuuntaista kehitystä. Saksassa kannabis on käytännöllisesti katsoen dekriminalisoitu useimmissa osavaltioissa. Heroiinin reseptijakelu on aloitettu suurimmissa kaupungeissa. Sveitsi, joka on ollut YK:n jäsen vasta vuodesta 2002, eikä kuulu EU:iin, on voinut toteuttaa vapaasti omaa politiikkansa ilman kansainvälisten sopimusten aiheuttamia rajoituksia. Se on laillistamassa kannabiksen käytön ja hallussapidon lisäksi myös sen tuotannon, jalostukset, tukkukaupan ja myynnin. Kreikassa hallitustasolla on vaadittu kannabiksen dekriminalisointia, samansuuntaisia vaatimuksia on esitetty myös Ranskassa, jossa 33% väestöstä kannattaa kannabiksen laillistamista.

Tulevaisuuden näkymiä

Useat kansalaisjärjestöt ympäri maailmaa ovat toimineet aktiivisesti ja yhdistäneet voimiansa tuloksettomana pitämänsä huumeiden vastaisen sodan lopettamiseksi. USA:ssa Washingtonin osavaltiossa lakimiesten, lääkärien ja apteekkareiden muodostama koalitio vaati huumesodan lopettamista ja huumepolitiikan radikaalia muuttamista. Tämä on merkittävä suunnan muutos julkisessa keskustelussa, koska kyseessä on ensimmäinen viranomaisten tekemä vetoomus huumepolitiikan muuttamiseksi USA:ssa. Eurooppalaiset kansalaisjärjestöt ovat myöskin olleet aloitteellisia huumepolitiikan liberalisoinnin suuntaan vaatimalla Euroopan Parlamenttia tutkimaan sen toimivuutta. Mikäli tutkimuksessa havaitaan ongelmia tai todetaan politiikan olevan tehoton joiltain osin, haluavat kansalaisjärjestöt EU:n esittävän tehokkaampia lähestymistapoja. Mikäli tutkimus osoittaa tarpeelliseksi huumepolitiikan radikaalia muutosta, on EU:n kansalaisjärjestöjen mukaan valmisteltava esitys YK:lle kansainvälisen huumepolitiikan muuttamisesta. Suomessa Humaania Päihdepolitiikkaa (HPP) ry ajaa haittojen vähentämismallia nykyisen täyskiellon sijaan. Tupakointia rajoitetaan Viime vuosina Norjassa, Irlannissa ja New Yorkin osavaltiossa on tupakanpolton täyskielto on asetettu ravintoloihin lain voimalla ja myös Suomessa harkitaan tupakanpolton kieltämistä ravintoloissa työntekijöiden suojelemiseksi. Aiemmin kansalaiset ja nyt myös USA:n hallitus ovat laittaneet suuret tupakkatehtaat ahtaalle vaatimalla korvauksia tupakan aiheuttamista haitoista. EU:n laajeneminen toi ongelmia Alkoholin vapautus keväällä 2004 EU:n laajenemisen takia on tuonut selviä haittoja esiin. Valistus ei ole purrut ja kansalaisten alkoholin käyttö kasvoi jyrkästi jo koko kevään 2004. Väkivalta, rattijuoppous, huostaanotto-ongelmat ovat lisääntyneet ja entistä juopuneempia näkyy katukuvassa. EU:n uusissa itäisissä jäsenmaissa on köyhyyteen liittyen korruptiota sekä tehottomia poliisivoimia johtuen resurssien ja koulutuksen puutteesta. Se yhdessä EU:n jäsenmaiden välisen rajavalvonnan poistumisen myötä ovat helpottaneet kiellettyjen päihteiden sekä ennenkaikkea rikollisen rahan salakuljetusta, veronkiertoa ja rahanpesua. Tätä on pyritty torjumaan esimerkiksi europol-poliisiyhteistyöllä, joka on pääasiassa tiedonvaihtoa EU-maiden poliisien johtotasolla. Kriitikkojen mukaan tämä on turhaa päällekkäisyyttä olemassaolevan interpol-järjestelmän kanssa. Lisäksi kriitikot ovat arvostelleet asiantuntijoiden siirtymistä interpolista parempia palkkoja maksavaan europoliin, jolloin maailmanlaajuinen poliisiyhteistyö on heikentynyt.

Katso myös

- Porttiteoria
- Raittius

Aiheesta muualla

- [http://www.stakes.fi/neuvoa-antavat Ehkäisevä päihdetyö STAKES]
- [http://www.hppry.org Humaania Päihdepolitiikkaa ry]
- [http://home.uchicago.edu/~gbecker/illegalgoods_Becker_Grossman_Murphy.pdf Gary Beckerin taloustieteellinen artikkeli], jossa selitetään, että huumeiden hintaelastisuuden takia kieltolaki voi aiheuttaa vain nettohaittaa yhteiskunnalle
- [http://www.irtihuumeista.fi Irti huumeista ry] huumeiden käyttöä vastustava yhdistys Luokka:Sosiaalipolitiikka Luokka:Päihdepolitiikka

Prostituutio

pidoissa. Köçekit värvättiin alistettujen kansojen joukosta, muslimipoikia ei käytetty]] Prostituutio on seksipalvelujen (tyypillisesti yhdyntä, suu- tai anaaliseksi) myymistä rahasta tai jotakin muuta vastiketta vastaan. Seksipalveluja myyvää henkilöä kutsutaan prostituoiduksi. Useimmat prostituoidut ovat naisia, jotka tarjoavat palvelujaan miehille. Suomen kielessä heitä tarkoittavia kutsumanimiä ovat mm. huora ja ilotyttö. Naisprostituoitujen lisäksi on olemassa mies- ja lapsiprostituoituja. Miesprostituoidun kutsumanimi oli yhdysvalloissa yleisesti gigolo, joka on italialaisperäinen sana. Prostituutioitujen välittäjää kutsutaan parittajaksi tai sutenööriksi ja välittämistä paritukseksi. Paritus on Suomessa rikos. Monet parittajat ovat väkivaltaisia ja häikäilemättömiä vallankäyttäjiä "tyttöjään" kohtaan riistäen itselleen suuren osan ilotyttöjen tuloista. Parittajat ovat usein myös huumediilereita tai harjoittavat muuta rikollisuutta. Paritukselle vaihtoehtona prostituoitu voi pyrkiä kontaktiin asiakkaidensa kanssa ilmoittelemalla lehdissä, Internetissä tai muilla foorumeilla. Usein prostituutiopalvelut on kätketty ilmoituksissa joidenkin muiden palvelunimikkeiden alle kuten "hieronta" tai "päiväkahviseura". Erityinen prostituution harrastamispaikka on nimeltään bordelli tai "ilotalo". Ne olivat hyvin yleisiä euroopassa ja yhdysvalloissa ennen toista maailmansotaa ja vieläkin niitä löytyy useista maista, missä joissakin ne ovat laillisiakin. Suomessa toimii seksialalla työskentelevien etujärjestö SALLI.

Kiistanalainen luonne

Prostituution luonne liiketoimintana ja ammattina on kiistanalainen. Useat uskonnolliset ja konservatiiviset ihmiset pitävät prostituutiota jo sinänsä pahana asiana - syntinä tai seksuaalisena moraalittomuutena. Monet feministit ovat lisäksi esittäneet, että prostituution harjoittaminen on henkisesti vahingollista prostituoidulle itselleen. Prostituution ongelmana on pidetty myös roolimallia, jossa naiset esitetään ennen kaikkea seksuaaliobjekteina. Toista ääripäätä edustava kanta on, että prostituutio tulisi nähdä täysin normaalina liiketoimintana niin kauan kun siihen ei liity pakottamista. Tämän kannan puolustajat esittävät usein, että prostituutioon liittyvät kielteiset reunailmiöt, kuten väkivalta ja pakottaminen, vähentyisivät, jos prostituoidut voisivat toimia ja organisoitua täysin avoimesti.

Linkit

- [http://www.salli.org/ SALLI]
- [http://www.prostitutionresearch.com/ Prostitution Research and Education] Luokka:Seksologia Luokka:Seksiteollisuus ja:売春 th:การค้าประเวณี

Internet

Internetin käyttötarkoitukset

Tiedon levittäminen

Tiedon etsiminen

Keskusteleminen

Huvin vuoksi

Tiedostojen jako

Internetin olemuksesta

Internet ja globaalin hallinnan taso

Internet uuden tiedon muokkaajana

Internet välineenä sekä hyökkäyksen ja puolustuksen kohteena

Internet tiedustelun välineenä

Internetin ongelmista

Internetin teknologiat

Internet-sanan kirjoittamisesta

Katso myös

Aiheesta muualla

ELT

Eläinlääkäri on ammatti jonka harjoittamiseen tarvitaan Suomessa eläinlääketieteen lisensiaatin (ELL) tutkinto. Se on ylempi korkeakoulututkinto, jonka voi suorittaa Helsingin yliopiston eläinlääketieteellisessä tiedekunnassa. Tutkinnon nimi on poikkeuksellisesti lisensiaatti eikä maisteri siksi, koska se on muita ylempiä korkeakoulututkintoja laajempi. Opiskelijat saavuttavat välissä eläinlääketieteen kandidaatin (ELK) arvon, joka ei kuitenkaan ole varsinainen tutkinto. Eläinlääketieteen lisensiaatti voi jatkotutkintona suorittaa erikoiseläinlääkärin tutkinnon tai väitellä eläinlääketieteen tohtoriksi (ELT).

Katso myös

Yliopistotutkinnot Luokka: Ammatit

Venezia alberghi media katpar Casino szkolne

:: RELATED NEWS ::

Motî:må (divant)
må 2 [divancete] divant. Si dj' va cweri l' årtisse a pî, må d' esse e s' måjhone, li vatche sere velêye (Joseph Lahaye). >> må pô d' tins: divant pô d' tins, divant waire. On ns åreut traité d' minteus, e 1945, si ns åréns dit ki, må pô d' tins, nos aléns vey serer totes les houyires (Gilbert Mottard). Må pô d' tins, vos voeroz des beas

Read More...

Jean-Pierre Dumont
Jean-Pierre Dumont a skepyî diviè 1945. C' est on sicrijheu d' romans et d' noveles e walon. Onk des prumîs k' a djåzé d' seke sins rastena dins les belès letes e walon. Il a eto basti ses romans avou des tecnikes di ralaedje en erî, maxhaedje des spoûles di deus diferinnès djins, evnd (davance, les romans e walon estént sovint cronolidjikes, avou on seul mwaisse persounaedje). Ses spoûles si

Motî:displi
displi [o.n.] 1. sacwè ki fwait del poenne. Ké displi d' aveur des sfwaits efants ! End a dju bén avou, des displis. Et aprume k' on l' leye e påye, ca li pus ptit displi l' mesbrudjive et lyi dnéve li broûle-cour (J.P. Dumont). rl a: mehin, rujhe, displaijhi. F. déplais

Motî:eståtche
sitåtche u eståtche / ståtche [f.n.] sôre di fåbite. rl a: såtche. Disfondowes: s(i)tautche, (è)stautche, stâtche, tatche, tètche. Sorcoinrece walon do Coûtchant (Åco, Dårmè,

Motî:ståtche
sitåtche u eståtche / ståtche [f.n.] sôre di fåbite. rl a: såtche. Disfondowes: s(i)tautche, (è)stautche, stâtche, tatche, tètche. Sorcoinrece walon do Coûtchant (Åco, Dårmè,

Motî:sizrê
sizet [o.n.] pitit moxhon xhufleu, del famile des tcheutches (frindjilidîs), ki rshonne foirt å tcherdonî, e sincieus latén, Carduelis spinus, ki magne voltî les grinnes d' ônea, et ki passe l' ivier dins les bwès del Walonreye. On dit eto: moxhon d' ônea, terin.

Motî:sizea
sizet [o.n.] pitit moxhon xhufleu, del famile des tcheutches (frindjilidîs), ki rshonne foirt å tcherdonî, e sincieus latén, Carduelis spinus, ki magne voltî les grinnes d' ônea, et ki passe l' ivier dins les bwès del Walonreye. On dit eto: moxhon d' ônea, terin.

Motî:stritchon
sitritchî u estritchî / stritchî (codjowaedje) I. [v.s.c.] 1. rexhe avou bråmint del pression, tot djåzant d' on likide. F. jaillir par giclement. L' aiwe sitritchive foû d' tere. Li laecea stritche foû des tetes. Li sonk sitritchive foû di s' bresse. rl a: pixhî,